Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F044ii

 

 

 

 

 

Apostolien tekojen kommentaari Osa 2

(Versio 1.0 20210616-21210616)

 

 

Lukujen 6-9 kommentaari

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Apostolien tekojen kommentaari Osa 2


Apostolien tekojen luvut 6-9 (UT 2020)

 

Luku 6

1Tuohon aikaan Jeesuksen seuraajien määrä kasvoi jatkuvasti. Sitten heidän joukkoonsa kuuluvat kreikankieliset alkoivat syytellä hepreankielisiä siitä, että kreikkaa puhuvia leskiä syrjittiin päivittäisessä toiminnassa. 2Apostolit, nuo kaksitoista, kutsuivat koko joukon koolle ja sanoivat: »Emme me voi jättää sikseen Jumalan sanan opettamista ja ryhtyä huolehtimaan käytännön asioista. 3Veljet ja sisaret, valitkaa joukostanne seitsemän luotettavaa miestä, jotka ovat viisaita ja täynnä Henkeä. Me nimitämme heidät hoitamaan tätä tehtävää. 4Siten me voimme keskittyä rukoilemaan ja levittämään sanaa.» 5Kuulijat pitivät ehdotuksesta ja valitsivat Stefanoksen, miehen täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen, joka oli kääntynyt juutalaiseksi. 6Valitut vietiin apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja valtuuttivat heidät panemalla kätensä heidän päälleen. 7Jumalan sana levisi, ja Jeesuksen seuraajien määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti. Uskovien joukkoon kuului monta pappiakin. 8Stefanos oli Jumalan suosiossa ja täynnä voimaa. Sen merkiksi hän teki kansan parissa suuria ihmeitä. 9Sitten muutamat miehet alkoivat väitellä Stefanoksen kanssa. He olivat synagogasta, jota sanottiin vapautettujen orjien, kyreneläisten ja aleksandrialaisten sekä Kilikiasta ja Aasian maakunnasta tulleiden synagogaksi. 10He eivät kuitenkaan kyenneet vastustamaan Stefanoksen viisautta eivätkä Henkeä, jonka voimalla hän puhui. 11Silloin he houkuttelivat joukon miehiä väittämään, että Stefanoksen oli kuultu pilkkaavan Moosesta ja Jumalaa. 12He yllyttivät kansaa, sen johtajia ja oppineita. Sitten he pidättivät Stefanoksen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. 13Siellä he toivat kuultavaksi todistajia, jotka valehtelivat: »Tämä mies puhuu jatkuvasti tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. 14Olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa tavat, jotka Mooses meille antoi.» 15Kaikki Suuressa neuvostossa istuvat tuijottivat Stefanosta, jonka kasvot näyttivät heistä enkelin kasvoilta.

 

Luvun 6 tarkoitus

Sen jälkeen, seurakunnan alkaessa kasvaa, kun siihen lisättiin monia uusia jäseniä ja saatettessa monia ei-juutalaisia uskoon hellenisoidusta järjestelmästä, kävi ilmeiseksi, että palvelutehtävään oli lisättävä niitä, joiden oli määrä olla hallinnoijia, apostolien palvelutehtävän sijaan. Diakonien asema lisättiinkin nimittämällä seitsemän diakonin hallinnoijiksi, niin että he voisivat hoitaa yksinkertaisia hallinnollisia tehtäviä sekä leskien ja orpojen ja apua tarvitsevien hoitoa (jakeet 1-3). Tämä antaisi apostoleille mahdollisuuden omistautua kokonaan uskon saarnaamiseen (jae 4). Tämä ilahdutti uskon väkijoukkoa. Sitten he valitsivat Stefanoksen, Filippoksen, Prokoruksen ja Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, joka oli antiokialainen käännynnäinen. Nämä miehet, erityisesti Stefanos ja myös Filippos, olivat täynnä Pyhää Henkeä uskossa (jae 5). Nämä asetettiin apostolien eteen ja heidät vihittiin kätten päällepanemisella (jae 6).

 

Jumalan sana kasvoi ja myös veljien määrä lisääntyi (jakeet 7ss.). Stefanos alkoi puhua Jumalan sanaa voimassa tunnusteoin ja ihmein. Hän kiinnitti temppelin ja vapautettujen orjien synagogaksi kutsutun synagogan huomion. Myös monia pappeja kutsuttiin, mutta monia oli niitäkin, jotka heitä vastustivat. He eivät sietäneet sitä voimaa, jolla Stefanos puhui. Sitten he nostattivat vääriä todistajia Stefanosta vastaan syyttäen häntä jumalanpilkasta (jakeet 11). Ja vanhimmat ja kirjanoppineet ottivat hänet kiinni ja veivät hänet neuvoston eteen, ja ne väärät todistajat, jotka sanoivat hänen yhä puhuvan temppeliä ja lakia vastaan. He väittivät, että Messias oli sanonut tuhoavansa temppelin ja muuttavansa tavat, jotka Mooses oli heille antanut (jae 14). Neuvosto ja kaikki siellä näkivät, että hänellä oli enkelin kasvot, kun hän seisoi heidän edessään (jae 15). Siten väite, että Messiaan oli tarkoitus muuttaa laki ja todistus, tuli juutalaisten keskuudessa olevilta vääriltä todistajilta, jotka yrittivät kyseenalaistaa Messiaan ja Jumalan seurakunnan ja syyttää niitä valheellisesti. Näin ollen antinomistiset syytökset tulivat juutalaisilta itseltään eivätkä Kristukselta eivätkä seurakunnalta eivätkä mistään apostolien lausumasta; mukaan luettuina ne seitsemänkymmentä, joiden oli määrä levitä kaikkialle maailmaan (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)).

 

Luku 7

1Ylipappi kysyi, pitivätkö syytökset paikkansa. 2Stefanos vastasi:»Veljet ja isät, kuunnelkaa minua! Kirkkauden Jumala ilmestyi esi-isällemme Abrahamille, kun hän oli Mesopotamiassa ennen kuin asettui Harraniin. 3Jumala sanoi Abrahamille: ’Lähde maastasi, jätä sukulaisesi ja mene maahan, jonka näytän sinulle.’ 4Silloin Abraham lähti kaldealaisten maasta ja asettui Harraniin. Kun hänen isänsä kuoli, Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte. 5Jumala ei antanut siitä Abrahamille askeleenkaan leveyttä, vaan lupasi sen omaksi hänelle ja hänen jälkeläisilleen – vaikkei Abrahamilla edes ollut lasta. 6Jumala sanoi: ’Sinun jälkeläisesi joutuvat orjiksi vieraaseen maahan, jossa heitä sorretaan neljäsataa vuotta. 7Mutta minä tuomitsen sen kansan, joka orjuuttaa heitä’, Jumala sanoi. ’Sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvovat minua tässä paikassa.’ 8Jumala teki Abrahamin kanssa liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Sitten Abrahamille syntyi Iisak, jonka Abraham ympärileikkasi kahdeksantena päivänä. Iisakille syntyi Jaakob ja Jaakobille kansamme kahdentoista heimon kantaisät.» 9»Muut kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Jumala oli kuitenkin hänen kanssaan 10ja pelasti hänet kaikista vastoinkäymisistä. Jumala antoi Joosefille viisautta ja salli hänen päästä faraon, Egyptin kuninkaan, suosioon. Farao pani Joosefin johtamaan hovia ja koko Egyptiä. 11Sitten tuli Egyptiin ja Kanaaniin nälänhätä ja paha ahdinko, eivätkä kantaisämme löytäneet mistään ruokaa. 12Jaakob kuuli, että Egyptissä on viljaa, ja lähetti ensin kantaisämme hakemaan sitä. 13Kun he kävivät toisen kerran, Joosef paljasti henkilöllisyytensä veljilleen. Samalla hänen sukutaustansa paljastui faraolle. 14Sitten Joosef kutsui Egyptiin isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, yhteensä 75 henkeä. 15Niin Jaakob lähti Egyptiin, missä hän kuoli samoin kuin kantaisämme. 16Heidät vietiin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Abraham oli ostanut Hamorin pojilta. 17Kansa lisääntyi ja kasvoi Egyptissä, ja Jumalan Abrahamille antama lupaus lähestyi täyttymistään. 18Sitten valtaan nousi uusi kuningas, joka ei tuntenut Joosefia. 19Hän kieroili kansaamme vastaan ja kohteli esivanhempiamme kaltoin. Hän pakotti heidät jättämään vauvansakin heitteille, etteivät ne jäisi eloon.» 20»Aikanaan syntyi Mooses, joka oli Jumalalle mieluinen. Häntä hoidettiin kolme kuukautta isänsä talossa, 21kunnes hänet jätettiin heitteille. Faraon tytär kuitenkin adoptoi hänet ja kasvatti häntä omana poikanaan. 22Mooses sai Egyptin parhaan koulutuksen ja osoitti kykynsä sanoin ja teoin. 23Kun Mooses täytti neljäkymmentä vuotta, hän alkoi ajatella omaa kansaansa, Israelia. 24Kerran hän näki, että eräälle hänen maanmiehelleen tehtiin vääryyttä. Silloin hän meni apuun ja kosti kiusatun puolesta iskemällä egyptiläisen kuoliaaksi. 25Mooses uskoi maanmiestensä ymmärtävän, että Jumala halusi juuri hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet. 26Seuraavana päivänä Mooses osui paikalle, kun kaksi israelilaista tappeli keskenään. Hän yritti sovitella: ’Hyvät miehet, tehän olette veljiä. Miksi teette pahaa toisillenne?’ 27Tappelun aloittaja kuitenkin tönäisi hänet syrjään ja sanoi: ’Kuka sinut on nimittänyt meidän johtajaksemme ja tuomariksemme? 28Et kai aio tappaa minua, niin kuin tapoit eilen sen egyptiläisen?’ 29Nämä sanat saivat Mooseksen pakenemaan. Hän lähti siirtolaiseksi Midianin maahan, missä hänelle syntyi kaksi poikaa. 30Kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, enkeli ilmestyi Moosekselle palavassa piikkipensaassa autiolla Siinainvuorella. 31Näky sai Mooseksen hämmästymään, mutta kun hän meni lähemmäs tutkimaan asiaa, hän kuuli Herran äänen: 32’Minä olen isiesi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.’ Silloin Mooses alkoi vapista eikä uskaltanut enää katsella. 33Herra sanoi hänelle: ’Ota kengät jalasta. Paikka, jossa seisot, on pyhää maata. 34Olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä. Olen kuullut sen huokaukset ja tullut viemään sen pois. Mene nyt, minä lähetän sinut Egyptiin.’» 35»Tätä Moosesta israelilaiset eivät uskoneet vaan sanoivat: ’Kuka sinut on nimittänyt johtajaksi ja tuomariksi?’ Jumala hänet lähetti johtajaksi ja vapauttajaksi, kun enkeli ilmestyi hänelle piikkipensaassa. 36Hän johdatti israelilaiset pois ja teki ihmeitä ja voimatekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljäkymmentä vuotta. 37Tämä sama Mooses sanoi israelilaisille: ’Jumala nostaa teille veljienne joukosta profeetan, samanlaisen kuin minä.’ 38Tämä sama Mooses tapasi enkelin, kun kansa oli koolla autiomaassa. Enkeli puhui hänelle Siinainvuorella, ja esivanhempammekin olivat läsnä. Mooses otti vastaan enkelin elävät sanat ja välitti ne meille. 39Häntä esivanhempamme eivät halunneet totella vaan työnsivät hänet syrjään ja kääntyivät mielessään takaisin Egyptiin. 40He sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka näyttävät meille tien. Emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, joka vei meidät pois Egyptistä.’ 41Silloin he tekivät sonnipatsaan, toivat uhreja tälle epäjumalalle ja juhlivat aikaansaannoksiaan. 42Jumala kuitenkin käänsi heille selkänsä ja jätti heidät palvomaan tähtijoukkoja. Profeettojen kirjassahan sanotaan: ’Toitteko te minulle teuraita ja muita uhreja, israelilaiset, kun vaelsitte neljäkymmentä vuotta autiomaassa? 43Molokin teltan te pystytitte ja kannoitte jumalanne Raifanin tähteä. Nuo epäjumalat te olitte itse tehneet palvoaksenne niitä. Siksi minä häädän teidät Babylonin tuolle puolen.’ 44Esivanhempamme saivat autiomaassa teltan, joka todisti Jumalasta. Hän, joka puhui Moosekselle, oli näyttänyt tälle mallin, jonka mukaan teltta oli tehty. 45Sen saatuaan esivanhempamme kuljettivat sitä mukanaan, kun he Joosuan johdolla valtasivat maan vierailta kansoilta. Jumala työnsi nämä kansat pois heidän tieltään.» »Näin oli Daavidin aikoihin asti. 46Daavid pääsi Jumalan suosioon ja pyysi, että saisi etsiä asuinpaikan Jaakobin suvun Jumalalle. 47Sitten Salomo rakensi Jumalalle talon. 48Korkein ei kuitenkaan asu käsin rakennetuissa taloissa, niin kuin profeetta sanoo: 49’Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on jalkojeni koroke, sanoo Herra. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, mikä olisi minun lepopaikkani? 50Enkö tehnyt tämän kaiken omin käsin?’ 51Te jäykkäniskat! Teillä on sydän ja korvat kuin ympärileikkaamattomilla vierasuskoisilla. Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä, niin kuin jo esivanhempanne tekivät. 52Ketä profeettaa eivät esivanhempanne olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat Oikeamielisen olevan tulossa. Nyt te olette ilmiantaneet ja tappaneet hänet! 53Enkelit käskivät teidän noudattaa lakia, mutta te ette tehneet niin.» 54Kun neuvoston jäsenet kuulivat tämän, he kiehuivat raivosta ja purivat hammasta. 55Stefanos sen sijaan oli täynnä Pyhää Henkeä. Kun hän katsoi taivaalle, hän näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. 56Stefanos sanoi: »Katsokaa, taivas on avoinna, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!» 57Neuvoston jäsenet kuitenkin tukkivat korvansa. He karjuivat ja ryntäsivät yhtenä miehenä Stefanoksen kimppuun, 58raahasivat hänet ulos kaupungista ja alkoivat kivittää häntä. Todistajat jättivät päällysvaatteensa Saulos-nimisen nuorukaisen haltuun. 59He kivittivät Stefanosta, joka rukoili: »Herra Jeesus, ota vastaan henkeni!» 60Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: »Herra, älä tuomitse heitä tästä synnistä!» Tämän sanottuaan hän nukkui pois.

 

Luvun 7 tarkoitus

Silloin ylipappi kysyi häneltä, oliko näin (jae 1). Sitten Stefanos aloitti puheensa neuvostolle (jakeet 2ss.) alkaen Kunnian Elohimin eli Theoksen ilmestymisestä, joka ilmestyi Aabrahamille Mesopotamiassa ennen kuin hän asettui asumaan Harraniin. Tässä vaiheessa hänet kutsuttiin pois Kaldean Uurista. Hän lähti kaldealaisten maasta ja asui Harranissa (jae 4). Sen jälkeen, kun hänen isänsä kuoli, (Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin eli Israelin) Elohim siirsi hänet luvattuun maahan, jossa hänelle kerrottiin, että hän perisi maan jälkeläistensä kanssa, vaikka hänellä ei vielä ollut lasta; ja että hän siirtäisi heidät vieraaseen maahan (Egyptiin) muukalaisina, jossa heidät orjuutettaisiin ja heitä kohdeltaisiin huonosti neljäsataa vuotta (jae 5-6). Sen jälkeen hän tuomitsisi tuon maan asukkaat ja sitten siirtäisi heidät takaisin luvattuun maahan, jossa he palvoisivat Jumalaa siinä paikassa (jae 7).

 

Abrahamille annettiin ympärileikkauksen liitto. Ja Abrahamille syntyi Iisak, jonka hän ympärileikkasi kahdeksantena päivänä, ja Iisakista tuli Jaakobin isä ja Jaakobista kahdentoista heimon kantaisän isä.

 

Sitten Stefanos selittää, kuinka nämä patriarkat tulivat kateellisiksi Joosefille ja myivät hänet Egyptiin, mutta Jumala oli hänen kanssaan ja pelasti hänet hänen vastoinkäymisistään ja antoi hänelle suosion ja viisauden faraon edessä, joka asetti hänet Egyptin ja koko hovinsa hallitsijaksi.

 

Sitten Stefanos kertoi, kuinka nälänhätä tuli koko Egyptiin ja Kanaaniin, eivätkä isät löytäneet ruokaa (jae 11). (Kiinalaisten aikakirjojen mukaan tämä muinainen seitsemän vuoden nälänhätä näyttää olleen maailmanlaajuinen.) Hän sanoi, että kuultuaan Egyptissä olevan viljaa Jaakob lähetti isät ensimmäisen kerran (jae 12) ja toisella vierailullaan Joosef ilmoitti itsensä veljilleen, ja he tulivat sitten faraon tietoon. Joosef lähetti kutsun isälleen ja kaikille sukulaisilleen, seitsemänkymmentäviisi sielua (yksi kohdussa), ja näin Jaakob meni alas Egyptiin ja kuoli, hän itse ja heidän isänsä. Heidän ruumiinsa kuljetettiin takaisin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Aabraham oli ostanut hopeasummalla Hamorin pojilta Sikemistä (jakeet 13-16). Vaikka Abrahamille oli annettu lupa haudata kuolleensa sinne, teksteissä sanotaan (1. Moos. 50:13), että Jaakob haudattiin Hebroniin, ja 1. Mooseksen kirjan 33:19 ja Joosua 24:32 toteavat, että Jaakob osti haudan Sikemistä. Myöhemmin ilmenneen ongelman ratkaisemiseen on saattanut liittyä kaksoisosto.

 

Sitten Stefanos aloittaa kertomuksen ajasta, jolloin Jumalan Abrahamille antama lupaus oli lähestymässä ja kansa oli kasvanut ja lisääntynyt Egyptissä (jae 17). Nousi toinen farao, joka ei tuntenut Joosefia (jae 18). Hän kieroili israelilaisia vastaan ja pakotti isät jättämään lapsensa heitteille tappaakseen heidät (jae 19). Sitten hän aloittaa Mooseksen syntymästä, joka oli kaunis Jumalan edessä (jae 20). Hän oli kolme kuukautta isänsä talossa (jae 21), ja kun hän oli jätetty heitteille, faraon tytär adoptoi hänet ja kasvatti hänet kuin oman poikansa. Hänelle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa (jae 22).

 

Jakeessa 23 Stefanos kertoo Mooseksen vierailusta israelilaisten luona 40-vuotiaana. Nähdessään egyptiläisen lyövän israelilaista hän puolusti israelilaista lyömällä egyptiläistä (jae 24). Stefanos sanoo jakeessa 25, että Mooses luuli, että hän luuli heidän ymmärtävän, että Jumala oli valinnut hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet.Seuraavana päivänä hän ilmestyi heille, kun he riitelivät, ja yritti sovittaa heitä sanoen: "Miksi teette vääryyttä toinen toisillenne?" (jae 26). Mutta se mies, joka oli tappelun aloittanut, työnsi Mooseksen syrjään ja sanoi: ’Kuka sinut on pannut meidän päälliköksemme ja tuomariksemme? (jae 27) Aiotko tappaa minutkin, niin kuin eilen tapoit sen egyptiläisen?’(jae 28). Stefanos sanoo sitten: "Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa" (jae 29).

 

Jakeessa 30 Stefanos aloittaa sitten yhden tärkeimmistä tunnistuksista Uudessa Testamentissa ja ehkä koko Raamatussa. Hän sanoo: Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut (Mooses oli nyt kahdeksankymmenvuotias), ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan pensaan liekissä. (jae 30). Tämän nähdessään Mooses meni lähemmäs katsoakseen tarkemmin (jae 31), mutta silloin hän kuuli Herran äänen: "Minä olen teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala", ja Mooses vapisi eikä rohjennut katsoa (jae 32). Ja Herra sanoi hänelle: "Riisu kenkäsi jalastasi. Sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata. Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät. Ja nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.' (jakeet 33-34).

 

Nämä tunnistukset ovat äärimmäisen tärkeät. Tämä enkeli, joka ilmestyi Moosekselle, oli Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin esi-isien Jumala. Hän oli Jobin lunastuksen enkeli 33:23 ja enkeli, joka lunasti Jaakobin ja joka oli Israelin Jumala (1. Mooseksen kirja 48:15-16). Tämä elohim oli yksi Jumalan pojista, jolle Eloah oli antanut Israelin kansan (5. Moos. 32:8 RSV, LXX, DSS). Tämä olento oli epäilemättä Psalmin 45:6-7 Jumala, joka tunnistetaan selvästi Jeesukseksi Kristukseksi (Hepr. 1:8-9). Tämä selittääkin tarkalleen, mitä Kristus tarkoitti sanoillaan Joh. 17:5 ja myös, mitä tarkoittivat 1. Moos. 48:15ss.; 5. Moos.32:8; ja myös 1. Kor. 10:1-4 (F046ii) (vrt. JHVH'n enkeli (Nro 024); Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi (Nro 243); and Heprealaiskirjeen kommentaari (F058)).

 

Näemme nyt Stefanoksen kehittävän tätä identiteettiä seuraavien 25 jakeen aikana aina jakeeseen 7:60. Tämän tekstin perusteella Juuda on täysin tuomittu murhattuaan Kristuksen, joka on Läsnäolon Enkeli ja Israelin Elohim, jonka on nimittänyt ja lähettänyt Ainoa Todellinen Jumala (Joh. 17:3), jota kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt tai kuullut Hänen ääntään (Joh. 1:18) ja joka yksin on kuolematon (1. Tim. 6:16).

 

Sitten jakeessa 35 Stefanos jatkaa Israelin neuvoston ja ylipappien ja pappeuden moittimista. Hän sanoi: "Tämän Mooseksen he hylkäsivät sanoen: ‘Kuka on asettanut sinut päälliköksi ja tuomariksi?’ Jumala lähetti sekä hallitsijan että vapahtajan enkelin käden kautta, joka ilmestyi hänelle pensaassa. Tässä Stefanos selvästi tunnistaa Jeesuksen Kristuksen Läsnäolon Enkeliksi, joka ilmestyi Moosekselle ja joka antoi Moosekselle suorat käskyt Israelin alisteisena Elohimina mennä Egyptiin ja kohdata farao ja vapauttaa Israel vankeudesta ja viedä heidät Punaisenmeren halki Siinaille ja sitten erämaahan neljäksikymmeneksi vuodeksi (jae 36) ja siellä luovuttaa Jumalan laki Israelille Siinailla. Näin ollen se hullutus, jonka mukaan Kristus olisi vapauttanut Israelin ja antanut heille lain Mooseksen kautta ja sitten pannut sen täytäntöön noin 1400 vuoden ajan, Kristuksen ja seurakunnan noudattaessa sitä koko ensimmäisen vuosisadan ja vielä osassa toistakin vuosisataa, minkä jälkeen olisi pantu toimeen toinen järjestelmä poistamalla laki, oli niin hullua ja epäloogista, että kolminaisuusoppia tunnustavien kirkkojen piti hyväksyä kaanon, joka kielsi niiden kansaa tunnistamasta Kristusta Läsnäolon enkeliksi Siinailla, kuten tässä selvästi todetaan. Niinpä niiden täytyi keksiä radikaali unitarismi opiksi, jonka mukaan Kristuksella ei ollut aikaisempaa olemassaoloa, ennen kuin hänet oli muodostettu äitinsä kohdussa, tehden äidistä äitijumalatarhahmon ja kutsuen juhlaa pääsiäiseksi (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235)). Ne, jotka yrittävät heikentää Jumalan seurakuntia ja näiden raamatullisia oppeja, jotka yllä mainittiin, ovat joko soluttautuneet kolminaisuus- tai vapaamuurarijärjestelmistä ja Äitijumalattaren kultista, tai yksinkertaisesti eivät ole tutkineet Raamattua oikein. Heidät on poistettava Jumalan seurakunnista. He poistuvat kuvasta vuodesta 2025 alkaen.

 

Jae 37 kertoo Mooseksesta, joka sanoi israelilaisille: "Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta." Sitten hän sanoi: Hän on se (Mooses), joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai (enkeliltä) eläviä sanoja meille annettaviksi (jae 38). Häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin, sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'." (jae 39-40).

 

Sitten Stefanos kertoo: Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo? (jakeet 41-42) (Kahtatoista profeettaa käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena, kuten Aamos 5:25-27, osoittamaan, että Israel oli aina ollut epäjumalanpalvelijoita, mikä pitää paikkansa tähän päivään asti.) Jae 43 jatkaa tätä teemaa: "Ja te kannoitte Molokin majaa ja Romfa-jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.' (vrt. myösKultainen vasikka (Nro 222)).

 

Tämä teksti kirjoitettiin paljon sen jälkeen, kun Israel oli viety vankeuteen ja Juuda viety vankeuteen Babyloniin. Juutalaiset kantavat tänäkin päivänä Israelin nimen varjolla Romfa-jumalan tähteä lipussaan ja tukevat aborttia ja lapsenmurhaa (vrt. Nro 259B) Molokin palvonnassa Israelin heimojen keskuudessa maailmanlaajuisesti, ja Jumala tulee rankaisemaan heitä edelleen tästä tulevasta holokaustista.

 

Sitten Stefanos sanoo jakeessa 44: "Meidän isillämme oli autiomaassa todistuksen teltta. Mooses oli sen tehnyt, sen käskystä, joka hänelle puhui, näkemänsä mallin mukaan."

 

Hän jatkaa jakeessa 45 sanoen: Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä.Näin oli Daavidin päiviin saakka. Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle (jae 46).

 

Sitten hän sanoo: "Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi." Tähän asti Stefenos on ollut yhtä mieltä neuvoston kanssa.

 

Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa, niin kuin profeetta sanoo. Sitten hän alkaa syyttää suoraan Juudan vanhimpia ja koko Israelia. Jesaja 66:1-2 sanoo, että Korkein ei asu ihmisten tekemissä taloissa. Minkä talon he rakentavat hänelle ja mikä on oleva hänen lepopaikkansa. Eikö hänen kätensä ole tätä kaikkea tehnyt?

 

Sitten jakeessa 51 hän syyttää heitä: "Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä — niinkuin teidän isänne, niin tekin." Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! Te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet." (jakeet 52-53).

 

Tässä Stefanos on selvästi ilmaissut, että Kristus ilmestyi Moosekselle sekä Israelin Elohimina että Läsnäolon Enkelinä, joka antoi hänelle lain; ja joka oli se olento, josta Mooses varoitti ja joka sanoi, että hän tulisi ja että häntä täytyisi totella. Tässä asemassa hän sitten osoitti olevan aseman Jaakobin tähtenä, kuten 4. Mooseksen kirja 24:17 sanoo. Heitä syytettiin myös niiden profeettojen kuolemasta, jotka he tappoivat sanoinkuvaamattomin keinoin, kuten sahaamalla Jesajan kahtia ja kivittämällä Sakarjan alttarin ja Kaikkein pyhimmän välillä (vrt. Profeettojen ja pyhien kuolema Nro 122c)).

 

Tämä sai neuvoston raivon valtaan, ja he "kiristelivät hampaitaan" (jae 54). Stefanos sai voimaa saamastaan näystyä Hengessä, ja hän sanoi sitten: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella" (jakeet 55-56). Sitten he ryntäsivät hänen luokseen ja heittivät hänet ulos kaupungista ja kivittivät hänet, ja Saul (Tarsoksesta) oli Stefanoksen teloituksen todistaja (jakeet 57-58). Sitten Stefanos pyysi Herran Jeesuksen ottamaan vastaan hänen henkensä ja hän pyysi heille anteeksiantoa tästä synnistä, koska he eivät tienneet, mitä he tekivät. Ja sitten hän nukkui pois (jakeet 59-60).

 

Luku 8

1Saulos hyväksyi muiden mukana Stefanoksen tappamisen. Samana päivänä alettiin Jerusalemin seurakuntaa vainota armottomasti. Apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudeaa ja Samariaa. 2Muutamat lainkuuliaiset miehet kuitenkin hautasivat Stefanoksen ja valittivat hänen kuolemaansa äänekkäästi. 3Saulos sen sijaan tuhosi seurakuntaa. Hän kulki talosta taloon ja raahasi miehiä ja naisia vankilaan heitettäviksi. 4Ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat paikasta toiseen julistamassa ilosanomaa. 5Filippos meni erääseen Samarian kaupunkiin ja julisti sen asukkaille sanomaa Kristuksesta. 6Kun väkijoukko kuunteli Filipposta ja näki hänen tekemänsä ihmeet, kaikki innostuivat hänen puheistaan. 7Monista lähti demoneja, jotka huusivat kovalla äänellä. Monet halvaantuneet ja rammat paranivat. 8Koko kaupunki riemuitsi. 9Kaupungissa oli kuitenkin jo ennestään Simon-niminen mies, joka harjoitti noituutta. Hän hämmästytti samarialaisia tempuillaan ja väitti olevansa jotain suurta. 10Ihmiset pienimmästä suurimpaan olivat hänestä innoissaan ja sanoivat: »Hän on Jumalan voima, itse Suuruus!» 11Simonia pidettiin arvossa, koska hän oli jo pitkään hämmästyttänyt muita noituudella. 12Sitten ihmiset alkoivat uskoa Filipposta, joka julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimen voimasta. Kastettaviksi tuli sekä miehiä että naisia. 13Simonkin alkoi uskoa, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli Filippoksen seurassa ja hämmästyi nähdessään suuria ihmeitä ja voimatekoja. 14Apostolit kuulivat Jerusalemissa, että Jumalan sana oli otettu vastaan Samariassa. Silloin he lähettivät samarialaisten luokse Pietarin ja Johanneksen. 15Perille tultuaan nämä rukoilivat, että samarialaiset saisivat Pyhän Hengen. 16Henki ei näet ollut vielä laskeutunut yhdenkään samarialaisen päälle; heidät oli vain kastettu Herran Jeesuksen nimissä. 17Sitten Pietari ja Johannes panivat kätensä samarialaisten päälle, ja nämä saivat Pyhän Hengen. 18Simon näki, että Hengen saivat ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä. Silloin hän tarjosi apostoleille rahaa 19ja sanoi: »Antakaa minullekin tuo kyky lahjoittaa Pyhä Henki sille, jonka päälle panen käteni.» 20Pietari kuitenkin sanoi hänelle: »Kuolema sinulle rahoinesi, kun luulet voivasi ostaa omaksesi Jumalan lahjan! 21Sinulla ei ole tässä asiassa osaa eikä arpaa, koska et ole vilpitön Jumalan edessä. 22Käännä tälle pahuudelle selkäsi ja rukoile, että Herra antaa ajatuksesi anteeksi. 23Näen, että olet täynnä kitkerää myrkkyä ja että sinut on sidottu vääryyden köysin.» 24Silloin Simon sanoi: »Rukoilkaa te Herraa minun puolestani, ettei minulle sattuisi mitään sellaista kuin sanoitte.» 25Kun apostolit olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanaa, he palasivat Jerusalemiin. Matkalla he julistivat ilosanomaa monissa Samarian kylissä. 26Sitten Herran enkeli sanoi Filippokselle: »Lähde puolenpäivän aikaan. Kulje sitä autiota tietä, joka vie Jerusalemista Gazaan.» 27Filippos lähti matkaan. Hän kohtasi tiellä etiopialaisen miehen, eunukin, joka oli Etiopian kuningattaren eli kandaken hovimies ja vastuussa koko tämän omaisuudesta. Hän oli tullut Jerusalemiin palvomaan Jumalaa 28ja istui nyt paluumatkalla vaunuissaan lukemassa profeetta Jesajan kirjaa. 29Henki sanoi Filippokselle: »Mene vaunujen viereen ja pysy siinä.» 30Kun Filippos juoksi vaunujen luokse ja kuuli, että mies luki profeetta Jesajan kirjaa, hän kysyi: »Hyvä herra, mahdatko ymmärtää mitään siitä, mitä luet?» 31»Mitenpä minä ymmärtäisin, jollei kukaan opasta minua», mies vastasi ja pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin hänen seurakseen. 32Tämä oli se Jesajan kirjan kohta, jota mies oli lukenut: »Hänet vietiin teuraaksi kuin lammas, hän oli vaiti kuin karitsa. Keritsijän edessä ei sekään avaa suutaan. 33Nöyryytys kumosi hänen tuomionsa. Kuka kertoisi hänen jälkeläisistään? Hän ei saa enää elää maan päällä.» 34Eunukki sanoi Filippokselle: »Pyydän sinua kertomaan, ketä profeetta tarkoittaa. Puhuuko hän itsestään vai jostain toisesta?» 35Filippos ryhtyi selittämään. Hän aloitti puheena olevasta kohdasta ja kertoi miehelle ilosanomaa Jeesuksesta. 36Kun he kulkivat tietä eteenpäin, he tulivat veden äärelle. Silloin eunukki sanoi: »Katso, tuossa on vettä. Voitko kastaa minut? Estääkö mikään?» 37 38Eunukki käski pysäyttää, ja he laskeutuivat vaunuista ja astuivat veteen. Sitten Filippos kastoi hänet. 39Kun he nousivat vedestä, Herran Henki sieppasi Filippoksen mukaansa. Eunukki ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. 40Filippos nähtiin seuraavaksi Asdodissa. Hän kulki kaupungista toiseen julistamassa ilosanomaa, kunnes tuli Kesareaan.

 

Luvun 8 tarkoitus

Luvussa 8 sanotaan sitten jakeessa 1, että "myös Saulus hyväksyi Stefanoksen surmaamisen." Niinpä hän jälleen tuomitsee apostoli Paavalin ennen hänen kutsumistaan, kun hän oli Saulos Tarsoslainen, hänen osuudestaan seurakunnan vainossa ja viittaa tässä Stefanoksen teloitukseen itse asiassa vainon alkamisen ajankohtana ja siihen, että Saulos (myöhemmin Paavali) johti sitä (Gal. 1:13). Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja he olivat hajallaan kaikkialla Juudean ja Samarian alueella, paitsi apostolit. Luku 8:1b-40 käsittelee evankeliumin leviämistä Samariasta meren rannikolle ja ei-juutalaisille alueille.

 

Hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja valittivat hänen kuolemaansa äänekkäästi (jae 2); mutta Saulos raastoi seurakuntaa ja kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos vankilaan heitettäviksi (jae 3).

 

Mutta ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat ympäriinsä saarnaamassa sanaa (jae 4). Filippos meni erääseen Samarian kaupunkiin ja julisti heille Kristusta (jae 5). Ja kansanjoukot (sekä muutamien pohjoisten heimojen samarialaisten jäännökset, jotka olivat palanneet, että ne kuthealaiset ja meedialaiset, jotka siirrettiin sinne (212D; 212E; 212F)). Eräs lähde sanoo, että apostoleilta kiellettiin pääsy heidän kaupunkeihinsa (Matt. 10:5). Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippos puhui, kun he kuulivat häntä ja näkivät hänen tekonsa merkit (6). Saastaiset henget tulivat ulos monista, jotka olivat riivattuja, huutaen suurella äänellä, ja monet, jotka olivat halvaantuneita tai rampoja, paranivat. Ja niin syntyi suuri ilo siinä kaupungissa (jae 7). Kristus oli heille ystävällinen evankeliumien mukaan (Luuk. 10:30-37; 17:11-19; Joh. 4:4-42).

 

Simon-noita

Jae 9 puhuu miehestä nimeltä Simon Magus eli Simon-noidasta. Hän oli arvostettu taikuri ja väitti olevansa jotain suurta. Samarialaiset ottivat hänestä vaarin ja sanoi, että hän itse oli se Jumalan voima, jota kutsuttiin "Suuruudeksi". Ne ihmeet ja voimat, joita opetuslapset osoittivat, tekivät häneen vaikutuksen. Kuitenkin, kun samarialaiset näkivät ja uskoivat, he kääntyivät ja Filippos kastoi heidät, sekä miehet että naiset.Simon itsekin kastettiin ja hän pysytteli Filippoksen seurassa. Hän hämmästyi näkemiään merkkejä ja ihmeitä.

 

Filippos ei pannut käsiään heidän päälleen Pyhän Hengen vastaanottamiseksi apostolien ohjeiden mukaan.

Kun apostolit Jerusalemissa kuulivat onnistuneesta lähetysmatkasta Samariaan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen panemaan kätensä heidän päällensä, jotta nämä olisivat saaneet Pyhän Hengen.

 

Yleensä Apostolien teoissa tapahtuu niin, että kun ihmiset kastetaan, heidän päänsä päälle pantiin kädet Pyhän Hengen vastaanottamiseksi (2:38; 19:5-6). Pyhää Henkeä käytetään usein tuomaan kasteelle valituista ne, jotka työskentelevät valittujen kanssa (10:44), tullen valittuihin kasteessa kätten päällepanemisella. Tässä tapauksessa apostolit pidättäyivät "kätten päällepanosta" Pyhän Hengen vastaanottamiseksi (Tim. 4:14). Lapsikastetta ei koskaan toteutettu eikä tunnustettu ensimmäisellä vuosisadalla missään. Kaste koski aina yli 20-vuotiaita aikuisia lain mukaisesti (5.Moos. 20). Ainoastaan Jumalan seurakunnan kaste tunnustettiin. Johanneksen kastettakaan ei tunnistettu, eikä Pyhä Henki mennyt kyseisiin opetuslapsiin. Unitaristit kastettiin aina upottamalla jokiin tai myöhemmin nimenomaan kastehuoneiksi osoitetuissa paikoissa. Myöhemmin kolminaisuusopin kannattajat käyttivät kastealtaita pikkulapsille. Lapsikasteelle ei kuitenkaan ole mitään raamatullista oikeutusta (vrt. Antinomistien harjoittama kasteen kieltäminen (Nro 164E)).

 

Kun Simon näki, että Pyhä Henki saatiin apostolin kätten päällepanemisen kautta, hän tarjosi heille rahaa (jakeet 17-18) pyytäen heiltä antamaan tämän voiman, jotta jokainen, jonka päälle hän kätensä pani, saisi Pyhän Hengen (jae 19). Pietari sanoi: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa — jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan" (jakeet 20-23)." Tätä käytäntöä, jossa ostetaan ja myydään kirkon virkoja, kutsutaan tämän esimerkin mukaisesti simoniaksi.

 

Simon ei ymmärtänyt yksilön ja Jumalan välisen suoran suhteen voimaa eikä sitä koskevaa vaatimusta, ja hän koetti hallita tuota lahjaa taloudellisen hyödyn saamiseksi. Sitten hän sanoi Pietarille: Rukoilkaa minun puolestani Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään tuollaista, mitä sanoitte! (jae 24).

 

Ja kun he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanaa, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monissa Samarian kylissä(jae 25). Tiedämme historiallisesta perinteestä, että tämän tapahtuman jälkeen Simon meni aina Roomaan saakka, ansaiten rahaa noituuden harjoittamisesta, vaimonsa Helenan kanssa, jonka hän pani jumalattareksi. Tästä aiheesta on tehty paljon tarinoita ja elokuvia.

 

Etiopialainen

Palattuaan Jerusalemiin Herran enkeli ilmestyi Filippokselle ja käski hänen nousta ja kulkea erämaan tietä, joka kulkee Jerusalemista Gazaan. Siellä hän tapasi etiopialaisen eunukin. Hän oli etiopialaisten kuningattaren eli kandaken ministeri. Hän oli tullut Jerusalemiin palvomaan temppelissä ja oli jäänyt sinne juhlien ajaksi aina helluntaihin asti. Hän istui vaunuissaan ja luki Jesajan kirjakääröä (jakeet 26-28). Henki sanoi Filippukselle: "Mene vaunujen viereen ja pysy siinä."Niin Filippus juoksi hänen luokseen ja kuuli hänen lukevan profeetta Jesajan kirjaa ja kysyi, ymmärsikö hän, mitä hän luki (jakeet 29-30).

 

Eunukki vastasi: Miten voin, ellei joku opasta minua? Ja hän kutsui Filippoksen istumaan hänen seurassaan.

Jesajan kirja sisältää monia profetioita Kristuksesta, mistä hyvästä papit sahasivat hänet (Jesajan) kahtia ottaen huomioon seuraukset Leeville ja myös Juudalle (vrt. Profeettojen ja pyhien kuolema (Nro 122c)). Hänen lukemansa kohta oli Jesaja 53:7-8, joka käsittelee Herran palvelijaa (vrt. Apt. 3:13 ja Matt. 8:17).

 

Etiopialainen kysyi, kenestä profeetta puhui, itsestään vai jostakusta muusta; ja sitten Filippos aloitti tästä kirjoituksesta ja selitti Jeesuksen Kristuksen hyvän sanoman. Kun he kulkivat eteenpäin, he tulivat veden ääreen ja eunukki sanoi: katso, tässä on vettä, ja kysyi, mikä estäisi häntä saamasta kastetta, ja sitten he molemmat menivät veteen, ja Filippos kastoi hänet" (jae 34-38).

 

Kun he olivat nousseet vedestä, henki sieppasi Filippoksen mukaansa, eikä etiopialainen enää nähnyt häntä. Hän jatkoi matkaansa iloiten. Filippos löydettiin sitten Asdodista ja hän saarnasi sitten kaikille kaupungeille Kesareassa asti, joka oli tärkeä palestiinalainen satamakaupunki (jakeet 39-40).

 

Etiopialaisen kaste oli tärkeä tapahtuma, sillä hän perusti Abessinian kirkon palattuaan. Tämä kirkko myöhemmin yhdisti ja suojeli unitaarista alisteisuuden eli subordinationismin rakennetta sen kehittyessä Arabiassa (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)) ja sitten viidennellä vuosisadalla Abessinian arkkipiispa Mueses levitti sen Intian kautta Kiinaan (vrt. Sapattia viettävien seurakuntien yleinen jakautuminen (Nro 122)). Raamattu painettiin arabiaksi tauluille viidenneltä vuosisadalta eteenpäin (n. 470 jaa.) Abessinian suunnalta, ja sitten, kun Qasim oli perustanut seurakunnan Bekkaan ja Petraan 608 jaa., missä hänestä tuli Muhammedin neuvoston puheenjohtaja (vrt. Johdanto Koraanin kommentaariin (Q001) ja myös Koraani aikajärjestys Osa II: Bakka ja neljä oikein ohjattua kalifia (Q001D); http://ccg.org/islam/quran.html ).

 

Bekkan/Petran seurakunnan köyhät pakenivat Aksumiin vuonna 613 jaa. Jafarin johdolla ensimmäisessä Hijrassa, jossa he hakivat suojelua sikäläisen sabbataarikirkon alaisuudessa. Baalin palvojat Bekkasta/Petrasta pyysivät Negusia palauttamaan heidät Petran hallitsijoille sillä perusteella, että he eivät olleet kristittyjä, koska he eivät olleet kolminaisuusopin kannattajia, jollaisia he tiesivät kahdeksannen vuosisadan bysanttilaisten olevan. Negus kutsui koolle konferenssin kuulemaan heitä sikäläisten piispojen alaisuudessaja myönsi sitten heille turvapaikan ja lähetti Baalin palvojat kotiin (vrt. Suura "Maryam" (Q019)).

 

Luku 9

1Saulos uhosi yhä haluavansa murhata Herran seuraajia. Hän meni ylipapin puheille 2ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä. Niissä hänelle myönnettiin valtuudet pidättää ja viedä Jerusalemiin kaikki kohtaamansa miehet ja naiset, jotka olivat lähteneet Jeesuksen osoittamalle tielle. 3Kun Saulos oli matkalla ja lähestyi Damaskosta, taivaasta välähti valo hänen ympärilleen. 4Saulos kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi: »Saul, Saul, miksi vainoat minua?» 5»Herra, kuka sinä olet?» Saulos kysyi, ja ääni vastasi: »Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 6Nouse ylös ja mene kaupunkiin. Siellä sinulle kerrotaan, mitä sinun pitää tehdä.» 7Sauloksen matkakumppanit seisoivat sanattomina. He olivat kuulleet äänen, mutta eivät nähneet ketään. 8Kun Saulos nousi maasta ja avasi silmänsä, hän ei kyennyt näkemään. Muut veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. 9Kolmeen päivään Saulos ei nähnyt, syönyt eikä juonut. 10Damaskoksessa oli Hananias-niminen uskova. Hän näki näyn, jossa Herra kutsui häntä nimeltä, ja vastasi: »Tässä olen, Herra.» 11Herra sanoi Hananiakselle: »Mene Suoraksi kutsutulle kujalle, Juudaksen taloon, ja etsi käsiisi Saulos, jota kutsutaan Tarsoslaiseksi. Hän rukoilee jatkuvasti. 12Hän näki näyn, jossa Hananias-niminen mies tulee ja panee kätensä hänen päälleen. Se saa hänet taas näkemään.» 13Hananias vastasi: »Herra, olen kuullut monilta, miten paljon pahaa se mies on tehnyt sinun pyhille seuraajillesi Jerusalemissa. 14Hän on saanut ylipapeilta valtuudet vangita täällä kaikki, jotka huutavat sinua avuksi.» 15Herra sanoi: »Mene! Tuon miehen minä olen valinnut työkalukseni, tekemään nimeni tunnetuksi vierasuskoisille, kuninkaille ja israelilaisille. 16Minä näytän hänelle, miten paljon hänen on kärsittävä minun nimeni vuoksi.» 17Niin Hananias lähti. Hän meni sisään, pani kädet Sauloksen päälle ja sanoi: »Saulos, veljeni! Minut on lähettänyt Herra Jeesus, joka ilmestyi sinulle matkallasi. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.» 18Samassa Saulos alkoi taas nähdä, ikään kuin hänen silmänsä olisivat vapautuneet suomujen peitosta. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. 19Ruokaa saatuaan hän voimistui. Saulos vietti Damaskoksessa muutaman päivän sikäläisten uskovien seurassa. 20Hän alkoi heti julistaa synagogissa, että Jeesus on Jumalan Poika. 21Kuulijat olivat ihmeissään ja sanoivat: »Eikö tämä sama mies hävittänyt Jerusalemista niitä, jotka huusivat Jeesusta avuksi? Eikö hän tullut tännekin vangitakseen heidät ja viedäkseen heidät ylipappien eteen?» 22Saulos kuitenkin voimistui entisestään. Hän sai Damaskoksessa asuvat juutalaiset hämmentymään osoittaessaan aukottomasti, että Jeesus on Kristus. 23Ennen pitkää juutalaiset päättivät tappaa Sauloksen. 24Saulos sai kuitenkin tietää heidän aikeistaan. Juutalaiset vahtivat kaupungin portteja yötä päivää saadakseen Sauloksen hengiltä, 25mutta hänen oppilaansa laskivat hänet yöllä korissa muurin yli. 26Jerusalemiin tultuaan Saulos yritti liittyä Jeesuksen seuraajien joukkoon. Kaikki kuitenkin pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hän oli ryhtynyt seuraamaan Jeesusta. 27Silloin Barnabas puuttui asiaan. Hän vei Sauloksen apostolien luokse ja selitti, miten Saulos oli nähnyt tiellä Herran ja miten Herra oli puhunut Saulokselle. Barnabas kertoi myös, miten Saulos oli Damaskoksessa puhunut rohkeasti Jeesuksesta. 28Sen jälkeen Saulos eli Jerusalemissa muiden uskovien kanssa. Hän kulki missä tahtoi ja puhui rohkeasti Herrasta. 29Hän puhui ja väitteli myös kreikankielisten juutalaisten kanssa, mutta nämä yrittivät tappaa hänet. 30Kun Sauloksen ystävät saivat tietää murhayrityksestä, he toimittivat hänet Kesarean kautta Tarsokseen. 31Kirkko sai rakentua rauhassa Juudeassa, Galileassa ja Samariassa. Se kunnioitti Herraa ja laajeni Pyhän Hengen rohkaisemana. 32Kun Pietari kulki paikasta toiseen, hän päätyi myös Lyddassa asuvien pyhien Jeesuksen seuraajien luokse. 33Siellä hän tapasi Aineas-nimisen miehen, joka oli maannut kahdeksan vuotta halvaantuneena. 34Pietari sanoi hänelle: »Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut! Nouse ja kääri makuualustasi.» Aineas nousi saman tien. 35Kaikki, jotka asuivat Lyddassa ja Saaronin tasangolla, näkivät hänet ja alkoivat uskoa Herraan. 36Joppessa asui naispuolinen uskova, jonka nimi Tabita on kreikaksi Dorkas ja tarkoittaa gasellia. Hän teki kaikkea hyvää ja antoi avokätisesti almuja. 37Sitten hän kuitenkin sairastui ja kuoli. Hänet pestiin ja vietiin yläkertaan. 38Lydda oli lähellä Joppea, ja kun joppelaiset uskovat kuulivat Pietarin olevan Lyddassa, he lähettivät kaksi miestä hänen luokseen. Nämä sanoivat: »Tule kiireesti meille.» 39Pietari lähti miesten mukaan. Kun he tulivat perille, Pietari vietiin yläkertaan. Itkeviä naisia kerääntyi hänen ympärilleen. He esittelivät hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt. 40Pietari ajoi muut ulos, polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi puhumaan kuolleelle ja sanoi: »Tabita, nouse!» Dorkas avasi silmänsä, näki Pietarin ja nousi istumaan. 41Pietari ojensi kätensä ja auttoi hänet seisaalleen. Sitten hän kutsui sisään itkevät naiset ja muutkin pyhät, jotka uskoivat, ja esitteli heille ilmielävän Dorkaksen. 42Sana levisi kaikkialle Joppeen, ja monet alkoivat uskoa Herraan. 43Pietari jäi Joppeen moneksi päiväksi nahankäsittelijä Simonin vieraaksi.

 

Luvun 9 tarkoitus

Juudean seurakunnan vaino kuului Saulokselle, joka puuhkuen uhkaa ja murhaa seurakuntaa kohtaan meni Jerusalemin ylipapin luo ja pyysi kirjeitä Damaskoksen synagogille, jotta hän voisi tuoda sen tien vaeltajat, miehet tai naiset, sidottuina Jerusalemiin (jakeet 1-2). Kun Saulos oli matkalla ja lähestyi Damaskosta, taivaasta välähti valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" (jakeet 3-4). Saulos sanoi: Kuka sinä olet, Herra? (jae 5).

 

Ääni sanoi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ylös ja mene kaupunkiin. Siellä sinulle kerrotaan, mitä sinun pitää tehdä" (jae 6).

 

Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään (jae 7).

 

Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut (jakeet 8-9). (Hieman erilaisia versioita löytyy kohdista 22:4-16; 26:9-18 vrt. Paavalin kertomus galatalaiskirjeessä 1:13-17 (F048).)

 

Kristus oli antanut opetuslapselleen Hananiakselle ohjeet siitä, mitä Saulille oli tehtävä. Hän kertoi sen näyssä. (Tämä ei ollut se Hananias, joka tapettiin Jerusalemissa vaimonsa kanssa aikaisemmin.) Kristus sanoi: "Hananias", hän vastasi: Tässä olen, Herra. Herra sanoi: Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulosta, jota kutsutaan Tarsoslaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Hananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin (jakeet 10-12).

 

Mutta Hananias vastasi: Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi(jakeet 13-14). Mutta Herra sanoi hänelle: Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden (jakeet 15-16).

 

Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, ja hän pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä". (v.17)

 

Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä.Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui.(jakeet 18-19). Näemme tästä, että kaste oli välttämätön silloinkin, kun Kristus ilmestyi henkilölle itselleen.

 

Saulos viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona (jae 19b). Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. (jae 20). Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään ja sanoivat: ikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja -viedäkseen ylipappien eteen? (jae 21). Mutta Saulos sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus. (jae 22).

 

Jakeesta 23 me näemme, että monen päivän kuluttua juutalaiset aikoivat tappaa Saulin, mutta heidän juonensa tulivat hänelle tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa.(jae 25) (vrt. Joos. 2:1-24). Paavalia kohdeltiin hyvin epäluuloisesti, kun hän palasi Jerusalemiin. Kun hän yritti liittyä opetuslasten joukkoon, he kaikki pelkäsivät häntä, koska he eivät uskoneet, että hän oli yksi heistä (jae 26). Mutta Barnabas vei hänet apostolien luo, ja hän ilmoitti heille, että hän oli tiellä nähnyt Herran ja puhunut hänelle, ja sitten hän saarnasi rohkeasti Jeesuksen nimessä (jakeet 26-27). Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä. Ja hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa hänet (jae 29). Kun uskonveljet saivat tämän tietää, he veivät Saulin Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsokseen (jae 30). Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi (jae 31).

 

Seuraavaksi siirrymme Pietarin luo, joka liikkui veljien joukossa; hän tuli veljien joukkoon Lyddassa. Heidän joukossaan oli mies nimeltä Aineas, joka oli ollut vuoteenomana kahdeksan vuotta ja halvaantunut (jakeet 32-33). Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut! Nouse ja kääri makuualustasi."." Kaikki, jotka asuivat Lyddassa (ja Saaronin tasangolla ja Saaronissa puolisentoista peninkulmaa Lyddasta kaakkoon), näkivät hänet ja alkoivat uskoa Herraan (jakeet 34-35).

 

Joppessa asui naispuolinen uskova, jonka nimi Tabita on kreikaksi Dorkas ja tarkoittaa gasellia. Mutta noihin aikoihin hän sairastui ja kuoli. Joppen opetuslapset lähettivät hakemaan Pietaria Lyddasta. Saapuessaan Pietari pani naiset ulos, polvistui ja rukoili ja sanoi: "Tabita nouse." Hän avasi silmänsä ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Pietari ojensi kätensä ja nosti sitten hänet ylös. Sitten hän kutsui pyhät ja lesket ja esitteli hänet ilmielävänä (jakeet 36-41). Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan. Ja hän viipyi monta päivää Joppessa yhden nahankäsittelijä Simonin kanssa. Juutalaisten keskuudessa nahkurit olivat kulttuurisesti epäpuhtaita lain vuoksi, ja niinpä tämä oli myös esimerkki veljille. Nämä ihmeet toteutettiin Jumalan tahdosta veljien kutsumiseksi alueen seurakuntiin.