JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT
Laki ja kolmas käsky (Nro 255)
(Laitos 1.2 19981005-19990607)
Audio
On
kirjoitettu: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei
jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.” Kolmas käsky
kattaa Jumalan voiman ja vallan kokonaisuuden, jonka hän on
oikeusjärjestyksessään ilmoittanut. Tässä käskyssä ei käsitellä ainoastaan
hänen nimensä häpäisevää käyttöä turhanpäiväisessä puheessa, vaan se koskee
koko siviilioikeudellista ja uskonnollista oikeusjärjestystä sekä
järjestelmälle ominaista kalenteria, joka tukee sen toimintaa. Myös jonkin
toisen järjestelmän alaisuudessa toimiminen Jumalan puolesta rikkoo tätä
käskyä.
Jumalan kristityt seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright ã 1998, 1999 Wade Cox)
Tätä
kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se
jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä.
Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta
ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan
sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta
rikkomatta.
Tämä kirjoitus on
saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja http://www.ccg.org
Laki ja kolmas käsky
On
kirjoitettu:
2. Moos. 20:7 7 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi,
nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen
nimeään.
5. Moos. 5:11 11 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi,
nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen
nimeään.
Jumala eli kaiken voiman ja
vallan lähde
Jumalan nimi
on yksikössä Eloah. Hän on kaiken voiman ja vallan lähde, ja hän on
temppelipalvonnan kohde.
Esra 4:17-7:26
Hän laajentaa
itseään ollakseen kaikki kaikessa. Hänestä tulee näin ollen elohim. Hän on
kuitenkin yksi Jumala.
5. Moos. 6:4-5 4 Kuule, Israel! Herra on meidän
Jumalamme, Herra yksin. 5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko
sielustasi ja koko voimastasi.
2. Moos. 3:14
osoittaa, että Jumala tulee joksikin. Hän sanoo siellä, että hän tulee olemaan se, joksi hän tulee (ehje ašer ehje vrt. Oxford Annotated RSV ja Bullinger, Companion Bible, kyseisen
jakeen alaviite).
Jumalan nimet eli valta
Kaikki Jumalan
alaisuudessa harjoitettava vallankäyttö tapahtuu sotajoukkojen Jehovan nimessä.
Näin ollen jokaista olentoa, joka toimii hänen puolestaan, kutsutaan hänen
nimellään Jehova (vrt. JHVH:n enkeli
(Nro 24); 1. Moos. luvut 18 ja 19).
Jumalan nimen käyttö voimassa
Jumala ohjaa
ja opettaa meitä, ja hänen laupeutensa tekee meistä täydellisiä, ja meillä on
hänen pelastuksensa kilpi. Hän on meidän linnamme ja vapahtajamme (vrt. 2. Sam.
22:32-35; Ps. 18:34; 144:1). Kaikki voima on Jumalasta, ja vallankäyttäjät ovat
saaneet valtuutensa Jumalalta (Room. 13:1, 2, 7). Ennemmin tulee kuitenkin
totella Jumalaa kuin ihmisiä (Ap. t.
5. Moos. 10:20 20 Pelätkää Herraa, Jumalaanne,
palvelkaa häntä, pysykää hänelle uskollisina ja vannokaa valanne hänen
nimeensä!
Hänen lakinsa
5. Moos. 5:13 13 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida
kaikkia tehtäviäsi.
Hänen
oikeusjärjestyksensä sisältää viikon rakenteen koko hallintojärjestelmän.
Hänen järjestelmänsä
Neljänteen
käskyyn sisältyy hänen nimensä mukainen kalenterijärjestelmä (vrt. Laki ja neljäs käsky (Nro 256)).
Juhla-ajat ja sapatit
Juhla-ajat ja
sapatit ovat hänen juhliaan, ja kaikki toiminta tapahtuu ainoan todellisen
Jumalan nimessä. Hänen Messiaansa toimi tämän järjestelmän mukaisesti eikä
muuttanut juhla-aikojen ja sapattien järjestelmästä mitään. Hän toimi Jumalan
nimessä eikä käyttänyt Jumalan nimeä väärin. Hän täytti lain sekä sapattien ja
ohrantähkäjuhlan uhrit. Hän ei muuttanut eikä vaihtanut niitä. Hän vain täytti
uhrit lopullisesti.
Jumalan nimen eli vallan
väärinkäyttö
3. Moos. 19:12 12 Älkää vannoko väärin minun
nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Kaiken vallan
perustan ja toiminnan on oltava Jumalan lain mukaista. Kaikki uskonnolliset
järjestelmät, jotka väittävät toimivansa Raamatun mukaisesti muuttaen tai
vaihtaen oikeusjärjestystä, käyttävät väärin ainoan todellisen Jumalan nimeä ja
rikkovat kolmannessa käskyssä säädettyä Jumalan lakia.
Väärä laki
Lain ja tämän
käskyn vastaista on perustaa oikeusjärjestelmä, joka ei ole Raamatun ja sen
säännösten mukainen. Koko järjestelmä vääristää tällöin Jumalan lain.
Oikeusjärjestyksen joitakin osia ei ole luvallista noudattaa hyläten toiset.
Väärät juhlat
Ei ole
luvallista väittää palvovansa elävää Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä
samalla hyläten sapatit ja juhla-ajat ja noudattaen pakanallisia
palvontajärjestelmiä ja aurinkokultteja. Näin ollen sunnuntaijumalanpalvelukset
sekä joulun ja pakanallisen pääsiäisen juhliminen eivät ole ainoastaan vastoin
neljättä käskyä vaan ne rikkovat myös kolmatta käskyä ja koko lakia. Jumala
sanoo vihaavansa heidän juhliaan ja sapattejaan (Jes. 1:11-20) tämän
tekopyhyyden vuoksi.
Väärät sapatit
Väärä sapatti
ei tarkoita ainoastaan jonakin muuna päivänä, kuten sunnuntaina, toimitettavia
palvelusmenoja. Se on Jumalan palvomista turhaan epäoikeudenmukaisuuden,
pahansuopuuden ja tekopyhyyden vuoksi. Jumala vihaa näitä vääriä epäjumalien pappeja.
He ovat mustaan kasukkaan pukeutuneita pappeja, jotka palvovat Baalia ja
aurinkokultteja (vrt. 2Kgs. 23:5; Hoos. 10:5; Sef. 1:4).
Jumalan nimi
Meitä
kielletään käyttämästä väärin Jumalan nimeä tai vannomasta väärin hänen
nimeensä.
Jumala nimi väärin
Jumala on
puhunut.
2. Moos. 20:7 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi,
nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen
nimeään.
3. Moos. 19:12 Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä
jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Psalmi 99:2-3 Suuri on Herra, Siionin Jumala! Hän
on kaikkien kansojen yläpuolella. Ylistäkää hänen nimeään, kansat, 3 hän on suuri ja pelättävä! Hän
on pyhä.
Psalmi 111:9 Hän vapautti kansansa, hän sääti
liittonsa ikuiseksi. Hän on pelottava, hän on pyhä!
Jer. 14:9 Olethan sinä kuitenkin meidän
keskellämme, ja meitä kutsutaan sinun omiksesi.
Näkymätön Jumala
Raamattu
kertoo meille, että Jumalaa ei ole koskaan nähty ja että kukaan ei ole kuullut
hänen ääntään. Kuka on tämä Jumala, joka tunnetaan ainoastaan hänen nimellään?
Joh. 1:18a Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
2. Moos. 33:20 Herra sanoi vielä: "Sinä et voi
nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää
eloon."
Joh. 5:37 Myös Isä itse, minun lähettäjäni, on
antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä
nähneet hänen kasvojaan.
Kristus
samastaa Isän tähän olentoon, jota ei ole koskaan nähty, ei hänen muotoaan eikä
olemustaan, ja jonka ääntä ei ole koskaan kuultu.
Paavalin
kirjoituksen Uudessa Testamentissa puhuvat ”näkymättömästä” Jumalasta.
Kol. 1:15 Hän on näkymättömän Jumalan kuva,
esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.
1. Tim. 1:17 Ikuiselle kuninkaalle,
kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoale Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja
ikuisesti. Aamen.
Heb. 11:27 Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä
kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin
näkee Näkymättömän.
Tällä Jumalalla,
jota kukaan ei ole nähnyt, on nimi. Jumalan nimestä tunnetaan, kuka Jumala on. Jumalan nimi on Eloah tai sotajoukkojen
Jehova. Joskus Jumalan nimeksi mainitaan väärin englantilaisittain Jehovah
tai Jahve.
Miten Jumalan
nimeä voidaan käyttää ”väärin”?
Youngin
analyyttisessä konkordanssissa sanalle "väärin" annetaan monia
merkityksiä. Ne ovat seuraavat:
Turhuus: Tämä sana tulee heprean sanasta hebel (Jer. 10:3)
Ilmaiseksi heprean sanasta khinnam
(Hes. 6:10)
Ontto sanasta nabab (Job 11:11,
12)
Tyhjä, turha sanasta rig (Ps.
2:1; Jer. 51:58)
Vääryys tai vale sanasta šeger
(2. Moos. 5:9)
Autio tai raunioitunut sanasta tohu
(Jes. 45:18; vrt. 1. Moos. 1:2; Jer. 4:23)
Hyödytön tai käyttökelvoton kreikan sanasta mataios
Nämä sanat käännetään
samalla tavoin englanninkielisessä Raamatussa. Näemme Raamatun-viitteestä, että
kutakin näistä sanoista sovelletaan eri tavoin. Kolmannessa käskyssä esiintyvä
sana väärin on käännetty toisesta
heprean sanasta. Heprean sana on shav
tai shov. Tällä sanalla on myös vääryyden ja siten turhuuden merkitys.
Strongin
heprean kielen sanakirjassa (SHD) 7723, shov
tarkoittaa autioitumista, pahuutta,
raunioita, epäjumalanpalvelusta, käyttökelvotonta, turhaa, väärin.
Kolmatta
käskyä tarkastellessamme tutkimme, millä monin tavoin tätä lakia sovelletaan.
Jumalan nimi kirjoitettiin mutta sitä ei lausuttu
Jumalan nimi
merkitsi heprealaisille paljon. Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen Juudan
heimo ynnä Leevin ja Benjaminin heimojen osat pitivät Jumalan nimeä niin
pyhänä, että vaikka se usein kirjoitettiinkin, sitä ei koskaan lausuttu. Kun
lukija synagoogassa tuli sanan ”JHVH” kohdalle, hän korvasi sen ”Herraa”
tarkoittavalla sanalla ”Adonai”.
Heprean
kirjoitusjärjestelmä koostui nykyisen pikakirjoituksen tapaan ainoastaan
konsonanteista. Niitä varten, jotka
saattaisivat
olla epävarmoja heprean suullisesta perinteestä, lisättiin myöhemin vokaalit,
joita merkittiin pienillä vokaalipisteiksi kutsutuilla merkeillä, jotka
kirjoitettiin konsonanttitekstin päälle, ympärille ja alle sitä koskaan
muuttamatta.
Näin ollen
Jumalan nimen kirjainten ympärille lisätiin sanan ”Adonai” (SHD 136) vokaalit,
jotka oli luettava. Tämän käytännön vuoksi ilmestyi suhteellisen viimeaikainen
sekamuodoste ”Jehova”, joka koostuu nimestä ”JHVH” ja sanan ”Adonai”
vokaaleista. Soferim eli rabbiinisten aikojen kirjanoppineet muuttivat nimeä
134 kertaa. Me tiedämme, missä kohdin alkuperäistä tekstiä muutettiin. Tiedämme
muinaisesta arkeologiasta, että Jumalan lyhyt nimi oli Jaho (vrt. J. B.
Pritchard, The Ancient Near East,
Kun Jehova SHD 3068 kirjoitettiin, se
lausuttiin Adonai, ja kun
tarkoitettiin Jumalaa, se
kirjoitettiin Jahovih SHD 3069.
Myöhemmät kirjanoppineet lausuivat sen aina elohim välttääkseen ennen kaikkea
erottelusta aiheutuvia teologisia seurauksia.
Monet näistä
myöhemmistä juutalaisista perinteistä ovat perua Babylonian
pakkosiirtolaisuudesta, ja yksi niistä oli muinaisten pakanakansojen
keskuudessa vallinnut tapa olla mainitsematta jumalan nimeä, jotta sen
mainitseminen ei pakottaisi jumaluutta toimimaan eikä saattaisi häntä nimen
lausuneen henkilön valtaan (vrt. Tutkielma Abrakadabra:
Nimien merkitys (Nro 240)).
Jumalan nimeä
kirjoitettaessakin kirjuria sitoivat tietyt säännöt. Lain jäljentäjän:
oli täytynyt juuri kylpeä.
oli oltava pukeutuneena täyteen juutalaiseen asuun.
ei saanut koskaan kastaa kynäänsä musteeseen kesken Jumalan nimen
kirjoittamisen.
Vaikka kuningas olisi puhutellut häntä, kun hän kirjoitti Jumalan nimeä,
hän ei saa kiinnittää häneen mitään huomiota.
Näitä sääntöjä
oli noudatettava, minkä väitettiin johtuneen siitä, että niiden uskottiin
estävän ihmistä käyttämästä Jumalan nimeä väärin. Luultavampaa kuitenkin on,
että niiden taustalla olivat samat syyt, joiden todetaan vaikuttaneen
pakanoiden nimikäsityksiin. Nimen tuntiessaan jumaluutta oli mahdollista kutsua
ja hallita. Tämä näkemys on täysin vastoin Jumalan lain kolmannen käskyn merkitystä.
Bullingerin Companion Bible sisältää luettelon
kyseisistä kohdista, joissa Jehova on korvattu Adonailla, ja siinä käsitellään
myös elohimia, liitteessä 32.
Tämäntapainen
huomio Jumalan nimen lausumiseen EI ole kolmannen käskyn tarkoitus.
R. J. Rushdoony, (The Institutes of Biblical Law, Presbyterian and Reformed Publishing Company, 1973, sivu 126) esittää seuraavan kysymyksen:
”K. 112. Mitä kolmannessa käskyssä vaaditaan?”
"V. Kolmas käsky edellyttää, että Jumalan
nimi, hänen arvonimensä, hänen ominaisuutensa, käskynsä, sanansa,
sakramenttinsa, rukouksensa, valat, lupaukset, arvat, hänen tekonsa ja mitkä
tahansa muut asiat, joilla hän tekee itsensä tunnetuksi, pyhitetään ja niitä
käytetään kunnioittavasti ajatuksissa, mietiskelyssä, suullisesti tai
kirjallisesti; pyhää tunnustusta ja vastuullista säilyttämistä, Jumalan
kunniaksi sekä itsemme ja muiden parhaaksi.”
”K. 113. Mitkä ovat kolmannessa käskyssä kielletyt
synnit?”
"V. Kolmannessa käskyssä kiellettyihin
synteihin kuuluu, että Jumalan nimeä ei käytetä vaaditulla tavalla, sekä sen
käyttäminen väärin tietämättömyydestä, turhanpäiväinen, epäkunnioittava,
alhainen, taikauskoinen tai pahansuopa hänen arvonimiensä, ominaisuuksiensa,
käskyjensä tai tekojensa mainitseminen tai käyttäminen jotenkin muuten
jumalanpilkkaan, vannomiseen, lupaamiseen, vaikka ne olisivat laillisia, ja
niiden täyttäminen, jos muut asiat ovat laittomia; hänen sanaansa koskeva
valittaminen ja riitely, sen utelias penkominen, vääntely tai hänen sanansa tai
sen jonkin osan vääristely jotenkin muuten alhaisiin vitseihin, uteliaisiin tai
hyödyttömiin kysymyksiin, turhanpäiväiseen rettelöintiin tai väärien oppien
noudattamiseen; sen taikka Jumalan nimen alaisuuteen kuuluvien olentojen
tai minkä tahansa muun käyttäminen väärin loitsuihin tai synnillisiin himoihin
ja käytäntöihin; Jumalan totuuden, armon ja tapojen halventaminen tai
niiden vastustaminen muuten. Uskonnon tunnustaminen tekopyhästi tai
pahoihin tarkoituksiin; sen häpeäminen tai sen häpäiseminen.”
Useimmat ihmiset
eivät ole todennäköisesti koskaan ajatelleet Jumalan kolmannen käskyn olevan
soveltamisalaltaan näin laaja.
Me tiedämme,
että Jumala haluaa elää yhteydessä ihmisen kanssa. Tämä yhteys voidaan luoda
ainoastaan siten, että ihminen antautuu täysin ja kokonaan Jumalalle ja hänen
tahtoonsa noudattaen täysin ja kokonaan hänen lakiaan. Jumala haluaa
kuuliaisuutta eikä uhria. Tärkeämpää on, että laki annettiin meidän hyväksemme,
eikä se ole taakka, kun sitä noudatetaan Pyhän
Hengen voimalla.
Jumalan nimen
käyttäminen väärin alkoi Aadamin pojanpojan, Enosin, päivinä, kuten 1. Moos.
4:26 osoittaa.
1. Moos. 4:26 26 Setillekin syntyi poika, ja Set
antoi hänelle nimen Enos. Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla
avuksi Herraa.
Tämä sanamuoto
kätkee sen, mitä todella tapahtui. Bullinger’s Companion Bible, liite 21, tuo esille tämän jakeen todellisen
merkityksen. Muinaisten juutalaisten selitysteosten mukaan kyse oli siitä, että
ihmiset lopettivat rukoilemisen Herran nimeen (Targum Onkelos) ja tekivät
itselleen myös epäjumalia ja kutsuivat niitä nimellä Herran sana (Targum
Jonathan). Rashi sanoo, että Herran nimeä kutsuttiin alhaisella tavalla. Dabar
Jehova eli Herran sana oli Jumalaa edustava olento, joksi me ymmärrämme
Jeesuksen Kristuksen tehtävän Logoksena.
Asia
ymmärrettiin siten, että Enosin, Aadamin jälkeläisen, päivinä ihmiset
aloittivat väärän palvonnan kutsumalla taivaankappaleita Jumalan nimellä.
Heidän katsottiin alkaneen kutsua ”jumaliaan” Jehovan nimellä.
Tästä
ymmärretään epäjumalanpalveluksen saaneen alkunsa. Enos tarkoittaa haurasta, heikkoa, sairaalloista tai
parantumatonta. 1. Mooseksen kirja on alkujen kirja. Enosin päivinä ihmiset
alkoivat käyttää Jumalan nimeä väärin. Henokin, Aadamista seitsemännen,
kerrotaan profetoineen heitä ja heidän jumalattomuuttaan vastaan (Juudas 14,
15).
Epäjumalanpalvelus
vääristää aina Jumalan nimen. Saatanan vaikutuksesta ihminen kääntää
palvontansa pois Jumalasta ja omistaa palvontansa hänelle.
Valan vannominen
3. Moos. 19:12 Älkää vannoko väärin minun nimeeni,
sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Sananlaskut 19:28 Vilpillinen todistaja häpäisee
oikeutta, jumalaton herkuttelee vääryydellä.
”Kaikki oikeusprosessit, joissa on kyse ns.
siivilioikeudellisista riita-asioista, perustuvat selvästikin kolmanteen
käskyyn, joka ulotti varmasti vaikutuksensa rikosoikeuteen.”
(Ingram, World Under God’s Law, sivu 46).
Virkavala,
todistajien luotettavuus, yleiseen totuuden kunnioittamiseen perustuva
yhteiskunnan vakaus sekä velvoiteteorian mukainen rakenne ovat riippuvaisia
käsityksestä valan puhtaudesta eli totuudesta (mikä pätee myös vakuutuksen
antamiseen, sikäli kuin vala katsotaan Kristuksen ohjeiden vastaiseksi
vannomiseksi). Jos totuutta ei kunnioiteta, kun ihmiset voivat antaa valoja
aikomattakaan noudattaa niiden ehtoja, silloin seurauksena on yhteiskunnallinen
anarkia ja rappiotila. Kun Jumalaa ei pelätä, valojen pyhyys katoaa ja
yhteiskunnan perustukset vaihtuvat totuudesta valheeseen.
Ruhtinaan vala
tai presidentin virkavala ja kaikki muut virkavalat luettiin menneinä vuosina
nimenomaan kolmannen käskyn soveltamisalaan ja itse asiassa sen edellyttämiksi.
Valan vannomalla henkilö lupasi noudattaa sanaansa ja velvoitteitaan, samoin
kuin Jumala on uskollinen sanalleen. Jos julkiset viranhaltijat epäonnistuivat,
heidän katsottiin virkavalansa nojalla olevan Jumalan tuomion ja lain kirouksen
alaisia. Tämän päivän yhteiskunnassa tätä valaa ei pidetä missään arvossa.
Havaitaan, että tämän valan vannominen on vain seremonia, muodollisuus, jota
korkeintaan siedetään. Ihmiset vannovat Raamatun kautta, jota he eivät ole
lukeneet ja jota he eivät ymmärrä, eivätkä useimmat edes usko sen sisällön
totuuteen.
Valan
väärinkäyttöä pidettiin muinoin erittäin vakavana rikkomuksena. Jos joku oli
tietoinen valasta tai valasta, jonka vannoja tahtoi tehdä pahaa, eikä ryhtynyt
toimiin, hänen oli uhrattava sovitukseksi rikkomusuhri (3. Moos. 5:4-7).
Väärä vala on
rikkomus koko yhteiskuntaelämää vastaan. Väärän vannomisen vihaamista kuvastaa
Psalmi 109:17-18.
Psalmi 109:17-18 17 Hän syyti kirouksia - saakoon
itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse
siunauksetta! 18 Kietokoon
kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa
kuin liukas öljy.
2. Moos. 23:1 Älä levitä perättömiä huhuja äläkä
suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen.
Valan asianmukainen
täyttäminen
2. Moos. 22:9-10 9 Jos joku antaa aasin, härän, lampaan
tai minkä tahansa muun eläimen toisen huostaan (säilytettäväksi siksi aikaa,
kun hän on itse poissa) ja se kuolee tai vahingoittuu (villieläimen
vahingoittamana) tai se röstetään laitumelta kenenkään näkemättä, 10 niin se,
jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, (vala ratkaisee asian.
Avainkohta tässä on kenenkään näkemättä.) ettei hän ole koskenut toisen
omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa.
Sak. 8:16-17 16 Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa
totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha
vallitsee keskuudessanne. 17
Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Varokaa tekemästä väärää valaa.
Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.
Seitsemää asiaa Jumala vihaa
San. 6:16-19 16 Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää
hän ei edessään siedä: 17
ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, 18 sydäntä, joka punoo ilkeitä
juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, 19 väärää todistajaa ja vilpin
puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.
3. Moos. 5:1 1 Jos joku rikkoo siten, että hän
kuultuaan omin korvin toisen tuomioksi lausutun kirouksen ei ilmoita mitä
tietää, tai jos hän silminnäkijänä tai asiasta muuten tietäen lyö laimin
velvollisuutensa toimia todistajana, hän joutuu syynalaiseksi.
3. Moos. 5:4-5 4 Samoin, jos joku kevytmielisesti
ja huomaamattaan vannoo jotakin ajattelematonta, olipa tarkoitus hyvä tai paha,
ja sitten huomaa rikkomuksensa, hän joutuu syynalaiseksi. 5 Kun joku on joutunut syynalaiseksi
jonkin tällaisen teon vuoksi, hänen tulee tunnustaa rikkomuksensa.
Sakko
3. Moos. 5:6-13 6 Hänen on tekemänsä rikkomuksen
sovitukseksi tuotava Herralle syntiuhrina naaraspuolinen eläin, joko lammas
tai vuohi. Pappi toimittakoon hänen rikkomuksensa sovitusmenot. 7 Jos hänen varansa
eivät riitä lampaaseen tai vuoheen, hän tuokoon rikkomuksensa sovitukseksi
kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen syntiuhriksi ja
toisen polttouhriksi. 8
Hän tuokoon ne papille. Pappi ottakoon ensin syntiuhriksi
tarkoitetun linnun ja taittakoon siltä niskan irrottamatta päätä 9 ja pirskottakoon syntiuhrin
verta alttarin kylkeen; loppu veri on puserrettava alttarin juureen. Tämä on
syntiuhri. 10
Toisesta linnusta hän tehköön polttouhrin säädetyllä tavalla. Kun pappi on
toimittanut sovitusmenot, rikkomuksen tehneelle annetaan anteeksi. 11 Jos hänellä ei ole varaa
kahteen metsäkyyhkyyn tai kahteen muuhun kyyhkyseen, hän tuokoon
uhrilahjanaan rikkomuksensa sovitukseksi kymmenesosan eefa-mittaa parhaita
vehnäjauhoja. Hänen ei pidä sekoittaa niihin öljyä eikä panna niiden päälle
suitsuketta, sillä tämä on syntiuhri. 12 Hän tuokoon jauhot papille. Pappi ottakoon niitä täyden
kourallisen ja polttakoon ne alttarilla yhdessä Herralle kuuluvien tuliuhrien
kanssa muistutukseksi siitä, että uhri kuuluu Herralle. Tämä on syntiuhri.
13 Kun pappi
on toimittanut sovitusmenot jostakin tällaisesta rikkomuksesta, rikkomuksen
tekijä saa tekonsa anteeksi. Muu osa uhrista kuuluu ruokauhrin tapaan
papille.
Lain rikkominen tietämättään
5. Moos. 23:22-24 22 Kun annat lupauksen Herralle,
Jumalallesi, täytä se viivyttelemättä, sillä Herra vaatii sinut tilille
lupauksestasi ja sinä joudut sen täyttämättä jättämisestä syynalaiseksi. 23 Sitä, ettet anna
lupauksia, ei lasketa sinulle synniksi. 24 Jos kuitenkin olet vapaaehtoisesti antanut suullisen
lupauksen Herralle, Jumalallesi, sinun on täytettävä se tarkoin.
Perheen ja perheenpään
velvollisuus
4. Moos. 30:2-17 2 Mooses sanoi Israelin heimojen
päämiehille: "Herra on määrännyt näin: 3 Jos mies lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu
kieltämään itseltään jotakin, hän ei saa rikkoa lupaustaan, vaan hänen on
tarkoin täytettävä se, minkä on luvannut. 4 Jos nainen, joka vielä on nuori ja asuu isänsä kodissa,
antaa Herralle lupauksen tai sitoutuu kieltämään itseltään jotakin, 5 hänen on pidettävä kaikki
lupauksensa ja sitoumuksensa, ellei hänen isänsä puutu asiaan. 6 Mutta jos tytön isä sinä
päivänä, jona saa tietää asiasta, kieltää häntä, mitkään tytön antamat
lupaukset tai hänen tekemänsä päätökset, joilla hän on sitoutunut kieltämään
itseltään jotakin, eivät enää päde. Herra antaa hänelle anteeksi, koska hänen
isänsä asettui vastustamaan lupausta. 7
Jos naimaton nainen on antanut lupauksen tai on harkitsemattaan sitoutunut
kieltämään itseltään jotakin, hänen on myös mentyään naimisiin pidettävä
lupauksensa ja sitoumuksensa, 8
ellei hänen miehensä puutu asiaan. 9
Mutta jos hänen miehensä sinä päivänä, jona saa tietää asiasta, kieltää häntä,
mies samalla kumoaa vaimonsa tekemät lupaukset ja päätökset pidättyä jostakin,
ja Herra antaa vaimolle anteeksi. 10
Leskeksi jääneen tai miehensä hylkäämän naisen on pidettävä lupaus, johon hän
on sitoutunut. 11 Jos
naimisissa oleva nainen lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu
kieltämään itseltään jotakin, 12
hänen on pidettävä lupauksensa ja kaikki sitoumuksensa, ellei hänen miehensä
puutu asiaan ja kiellä häntä. 13
Mutta mitkään vaimon antamat lupaukset tai hänen tekemänsä sitoumukset eivät
päde, jos hänen miehensä kumoaa ne sinä päivänä, jona saa tietää asiasta. Jos
mies ne kumoaa, Herra antaa vaimolle anteeksi. 14 Mies voi joko jättää voimaan
tai purkaa jokaisen lupauksen ja valallisen sitoumuksen, jonka hänen vaimonsa
on tehnyt halutessaan kieltäymyksellä kurittaa itseään. 15 Mutta jos mies ei seuraavaan
päivään mennessä puutu asiaan, hän jättää voimaan kaikki vaimonsa tekemät
lupaukset ja sitoumukset. Mies on ne vahvistanut, ellei hän ole puuttunut
asiaan sinä päivänä, jona sai niistä tiedon. 16 Jos hän purkaa ne vasta myöhemmin, hän joutuu kantamaan
vastuun vaimonsa puolesta." 17
Nämä säädökset Herra antoi Moosekselle. Ne koskevat miestä ja vaimoa sekä isää
ja tytärtä, joka vielä on nuori ja asuu isänsä kodissa.
5. Moos. 23:22-24 22 Kun annat lupauksen Herralle,
Jumalallesi, täytä se viivyttelemättä, sillä Herra vaatii sinut tilille
lupauksestasi ja sinä joudut sen täyttämättä jättämisestä syynalaiseksi. 23 Sitä, ettet anna lupauksia, ei
lasketa sinulle synniksi. 24
Jos kuitenkin olet vapaaehtoisesti antanut suullisen lupauksen Herralle,
Jumalallesi, sinun on täytettävä se tarkoin.
Jumalanpilkka, Jumalan nimien
häpäisevä väärinkäyttö
Psalmistat
mainitsevat, että mielettömät ja Israelin viholliset häpäisevät Jumalan nimeä
(Ps. 74:10-18). Kansa viedään pois ilmaiseksi ja saa lunastuksen Jumalalta,
joka puhuu. Jumalan kansa lähetetään pakkosiirtolaisuuteen ja häpäisee Jumalan
nimeä. Tämän ansiosta hänen kansansa tuntee hänen nimensä ja tietää, että hän
puhuu (Jes. 52:5; vrt. Room. 2:24). Viimeisinä päivinä ihmiset pilkkaavat
Jumalan nimeä eivätkä tee parannusta antamalla kunniaa hänelle (Ilm. 16:9, 11,
21).
Klassinen
esimerkki Jumalan nimen ja arvovallan väärinkäytöstä jumalanpilkaksi
katsottavassa valassa on 1. Kun. 21:10-13 ja Ap.t. 6:11 ss. Stefanos ei
kyseenalaistanut neuvoston oikeutta langettaa hänelle kuolemantuomiota. Hän
rukoili heidän kaikkien anteeksiantamusta, sillä heidän toimintansa perustui
vääriin todistajiin, jotka rikkoivat kolmatta ja yhdeksättä käskyä.
Kristusta
syytettiin jumalanpilkasta perusteettomasti (Matt. 9:3; 26:65, 66; Joh. 10:36).
Hän puhui kuitenkin samassa yhteydessä synnistä, jota ei anneta anteeksi, eli
Pyhän Hengen pilkasta (Matt. 12:22-32; Mark. 3:22-30). Tämä on sinänsä mutkikas
asia. Pyhä Henki on välttämätön väline Jumalan voimassa pelastumiseksi.
Lunastuksen välttämättömyyden ja oman synnin tunnustamatta jättäminen on itse
asiassa Pyhälle Hengelle valehtelua ja Pyhän Hengen pilkkaa.
Muiden Jumalan nimeä kantavien
olentojen kunnioittaminen
Jumalan valta
ulottuu sekä hengellisiin että maallisiin hallitsijoihin.
2. Moos. 22:28 28 Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa
kansaasi kuuluvaa päämiestä.
Elohimin ja
maansa hallitsijoiden herjaaminen on Jumalan nimen pilkkaamista. Tarkastelemme
tätä jäljempänä. Jumalanpilkka ja Jumalan nimen pilkkaaminen mainitaan monissa
raamatunkohdissa.
Psalmi 74:10 10 Jumala, kuinka kauan vihollinen saa
herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?
Psalmi 74:18 18 Muista, Herra, että vihollinen on
herjannut, että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.
Jes. 52:5-6 5 Ja nyt -- sanoo Herra -- mitä minä
näen täällä? Minun kansani on viety minulta ilmaiseksi, ja sen nykyiset
valtiaat kerskailevat ja herjaavat. Aina ja joka päivä -- sanoo Herra -- minun
nimeäni pilkataan! 6 Siksi kansani saa nähdä minun nimeni voiman. Sinä
päivänä minä sanon heille: Tässä minä olen."
Esimerkki
väärästä todistuksesta epärehellisen voiton tähden on Nabotin tapaus. Tämä
toiminta rikkoo sekä kolmatta että yhdeksättä käskyä, sillä väärien todistajien
käyttö on vastoin yhdeksättä käskyä, kun taas tuomion väärä toimeenpano rikkoo
yhdeksättä käskyä.
1. Kun. 21:10-13 10 Sijoittakaa häntä vastapäätä
kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: 'Sinä olet
kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja
kivittäkää hänet kuoliaaksi." 11
Nabotin kotikaupungin vanhimmat ja jalosukuiset tekivät Isebelin määräyksen
mukaisesti, juuri niin kuin hän oli heille lähettämissään kirjeissä käskenyt. 12 He julistivat paaston ja panivat
Nabotin kansanjoukon eteen istumaan. 13
Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken
kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: "Nabot on
kironnut Jumalaa ja kuningasta." Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja
häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli.
Tässä kohdassa
Isebel hankki vääriä syyttäjiä, jotta kuningas Aahab pystyisi viemään Nabotin
viinitarhan.
Ap.t. 6:8-13 8 Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa,
ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. 9 Silloin muutamat miehet ryhtyivät
väittelemään hänen kanssaan; toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin
vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat
kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta. 10 Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he
kyenneet pitämään puoliaan. 11
Silloin he värväsivät joitakin miehiä sanomaan: "Olemme kuulleet hänen
puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta." 12 He yllyttivät kansaa, kansan
vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät
hänet Suuren neuvoston eteen. 13
Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies
puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan.
Tässä kohdassa
vääriä todistajia hankitaan syyttämään Stefanosta jumalanpilkasta. Hänet oli
valta tuomita kuolemaan, mutta valtaa käytettiin väärin.
Samalla tavoin
he yrittivät tuomita Kristuksen, kuten näimme. Useimmissa tapauksissa papit ja
profeetat, eli silloinen uskonnollinen yhteisö, tappoivat Israeliin lähetetyt
profeetat eri verukkeita käyttäen. Useimmissa tapauksissa kansa oli päätynyt
syntiin, koska uskonnollinen yhteisö itse oli siihen syypää yleensä avoimesti
epäjumalia palvellen.
Matt. 9:1-7 1 Jeesus astui veneeseen, meni järven
yli ja tuli kotikaupunkiinsa. 2
Siellä ihmiset toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun
Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Ole rohkealla
mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." 3 Jotkut lainopettajat sanoivat
silloin itsekseen: "Tuohan herjaa Jumalaa." 4 Mutta Jeesus näki, mitä he ajattelivat, ja sanoi: "Miksi
teillä on pahoja ajatuksia sydämessänne? 5
Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse
ja kävele'? 6 Mutta jotta te
tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä
anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi
ja mene kotiisi." 7 Silloin mies nousi ja lähti kotiinsa.
Jos Jeesus
todella oli Kristus, hän ei ollut pilkannut Jumalaa. Ylipappi oli profetoinut
sinä vuonna, että yhden oli kuoltava kansan puolesta. Hän odotti Kristusta.
Tätä symboloi hänen pukunsa repiminen. Ylipappi ei koskaan repinyt pukuaan.
Itse asiassa hän tällä teolla repi pappeuden Leeviltä Juudasta Melkisedekille
Israeliin.
Matt. 26:63-66 63 Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin
ylipappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano
meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika." 64 "Itsepä sen sanoit",
vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen
Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."
65 Silloin
ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää
todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. 66 Mitä mieltä olette?" He
vastasivat: "Hän on ansainnut kuoleman."
Jeesusta
syytettiin perusteettomasti jumalanpilkasta, koska kuulijat eivät tunteneet
itse kirjoituksia. Suurin osa nykyisestä kristinuskosta tuomitsisi Kristuksen
kuolemaan, jos hän tulisi heidän luokseen tänä pävänä, koska hänen sanomansa
poikkeaisi siitä, mitä he haluavat kuulla ja mitä heille on uskoteltu.
Keskiaikana hänet olisi poltettu roviolla niin sanottuna areolaisena
sapatinpitäjänä, kuten voidaan päätellä hänen omasta muinaisten tekstien
mukaisesta sanomastaan Uudessa Testamentissa.
Joh. 10:34-36 34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän
laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? 35 Niitä, jotka saivat Jumalan
ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä
tyhjäksi. 36 Isä
on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun
pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?
Tämä sanoma
yksistään olisi riittänyt hänen tuomitsemiseensa. Häntä syytettiin toimimisesta
kärpästen herran, Ekronin jumalan, voimalla.
Matt. 12:22-32 22 Sitten Jeesuksen luo tuotiin
sokea ja mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus paransi hänet, niin että
mies puhui ja näki. 23 Kaikki
olivat ihmeissään ja kyselivät: "Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?" 24 Mutta kun fariseukset kuulivat
sen, he sanoivat: "Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja
henkiä karkottaa." 25
Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta,
joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki
tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat. 26 Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut
itseään vastaan. Kuinka sen valtakunta silloin voi pysyä koossa? 27 Jos minä karkotan pahoja
henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat?
Heistä te saatte itsellenne tuomarit. 28 Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen
voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. 29 "Kuinka
kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei
ensin sido häntä? Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. 30 Joka ei ole minun puolellani,
on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa. 31 "Sen tähden
sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi,
mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. 32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle
annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi
anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.
Jeesus Kristus
opettaa, että toinen toisensa pilkkaminen on anteeksi annettava rikkomus, mutta
Jumalan Pyhän Hengen pilkka on rangaistava kuolemalla. Katumus on pelastuksen
edellytys. Synnin tunnustaminen ja Pyhässä Hengessä tapahtuvan Jumalan
pelastavan armon tarve on pelastuksen avain. Katumatta jättäminen on hengen
pilkkaa.
Ilm. 16:9, 11, 21 9 Ihmiset paahtuivat kovassa
helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He
eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle. 11 Mutta herjasivat taivaan
Jumalaa tuskansa ja haavojensa tähden. He eivät kääntyneet, eivät luopuneet
pahoista teoistaan. 21 Isoja, järkälemäisiä rakeitasatoi taivalalta ihmisten
päälle, ja ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus
oli tavattoman ankara.
Jumalan
pilkkaaminen on katumuksen vastakohta. Maailma on hoitanut omia asioitaan omien
lakiensa ja järjestelmiensä mukaan yli kuusi tuhatta vuotta. Se on muuttanut
maapallon käytännössä asumattomaksi erämaaksi, eikä se edelleenkään kadu ja
anna kunniaa Jumalalle ja hänen lailleen. Se käyttää väärin hänen nimeään
perustamalla vääriä hallitusjärjestelmiä.
3. Moos. 24:16 16 Se, joka pilkkaa Herran nimeä,
surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän maahan muuttanut
siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet surmattakoon, koska hän on
pilkannut Herran nimeä.
Jumala ei
leikittele. Jumala tarkoittaa, mitä sanoo. Yhteiskunta on turvallinen paikka,
kun tätä lakia noudataan kokonaan. Jumalan oikeusjärjestystä ei voida noudattaa
paloittain. Sitä ei voida panna täytäntöön tilannekohtaisesti tai paloitellen.
Jumalan koko oikeusjärjestys on täydellinen järjestelmä, joka perustuu
teoreettisiin hengellisiin suhteisiin, jotka ovat peräisin hänen luonteestaan.
Syy-yhteys ei ole supervenienteiksi kutsuttujen havaittavien suhteiden
järjestelmä. Se on singularistinen ja peräisin Jumalan luonteesta hänen
oikeusjärjestyksensä mukaisesti. Se on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja
tosi, koska Jumala on kaikkia noita asioita. Lain vääristäminen ja todistus
käyttää väärin hänen nimeään.
Korahin
kapina, josta 4. Moos. 16 kertoo, osoittaa meille, että Jumala ei siedä
ikuisesti niitä, jotka vastustavat ja pilkkaavat häntä.
4. Moos. 16:31-33 31 Tuskin hän oli saanut tämän
sanotuksi, kun maa repesi heidän allaan, 32
avasi kitansa ja nieli heidät kaikki telttoineen päivineen, samoin Korahin,
hänen väkensä ja omaisuutensa. 33 Näin he vaipuivat kaikkineen elävältä tuonelaan; maa
sulkeutui heidän jälkeensä, ja he katosivat Israelin kansan keskeltä.
Jumalan
nimestä ja Jumalan voidelluista puhuttiin pahaa. Jumala käytti tätä esimerkkiä
hankkiutumaan eroon kapinallisista ja antamaan esimerkin toisille, jotka
pilkkaavat Jumalaa. Jumalanpilkka ei ole pelkästään Jumalan nimen käyttämistä
häpäisevällä tavalla. Se on herjaavaa, pahaa ja kapinallista kielenkäyttöä,
joka on vastoin Jumalaa ja hänen järjestelmäänsä sekä kaikkia, jotka toimivat
hänen nimessään.
Profeetta
Jeremia joutui kotipaikkansa Anatotin profeettojen vihoihin. Yleensä
mädännäisyys leviää kansaan johtajien välityksellä. Viimeisinä päivinä
uskonnollinen portto on horjuttanut asemaansa siinä määrin, että viimeisten
päivien kansojen järjestelmän peto kääntyy porttoa vastaan ja tuhoaa sen.
Portto on käyttänyt elävän Jumalan nimeä väärin siinä määrin, että se on
menettänyt kokonaan sillä joskus mahdollisesti olleen uskottavuuden (vrt. Ilm.
17:16).
Paavali ja laki
Paavali
tuotiin ylipapin eteen. Näihin tapahtumiin sisältyy tärkeä opetus.
Ap.t. 23:1-5 1 Paavali loi katseensa neuvostoon ja
sanoi: "Veljet! Koko elämäni, tähän päivään asti, minä olen elänyt Jumalan
edessä vilpittömästi, omaatuntoani loukkaamatta." 2 Silloin ylipappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia
miehiä iskemään häntä suulle. 3
Paavali sanoi hänelle: "Sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä, sinä
kalkilla valkaistu seinä! Sinä istut oikeutta tuomitaksesi minut lain mukaan,
mutta teet vastoin lakia ja käsket lyödä minua." 4 Vieressä seisovat miehet sanoivat: "Herjaatko sinä
Jumalan ylipappia?" 5
Tähän Paavali vastasi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi. Onhan
kirjoitettu: 'Älä kiroa kansasi päämiestä.'"
Mikä on tämä
kirjoitettu laki, joka kieltää puhumasta tuomaria tai hallitsijaa vastaan?
2. Moos. 22:28 28 Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa
kansaasi kuuluvaa päämiestä.
Apostoli
Paavali tunsi tämän lain. Hänelle oli opettanut lakia Gamaliel-niminen fariseus
(vrt. Ap.t. 5:34).
Ap.t. 22:3 3 Minä olen juutalainen. Olen syntynyt
Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana
minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä
taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette.
Paavali ei
itse asiassa ollut juutalainen. Hän oli benjaminilainen (Room. 11:1). Toisin
sanoen hän kuului Benjaminin, ei Juudan, heimoon, mutta termillä juutalainen on
tässä yleinen merkitys, joka ulottuu heimoa laajemmalle. Mooses ei ollut
juutalainen. Hän oli leeviläinen. Jeesus Kristus oli juutalainen, joka oli
sukua myös Leeville. Vaikka ylipappi oli leeviläinen eikä juutalainen, hän oli
kuitenkin sekä Juudan että Benjaminen samoin kuin Leevin johtaja. Tämä sääntö
lakkasi temppelin tuhouduttua ja diasporan aikana.
Heti
huomattuaan puhuneensa pahaa Ananiasta vastaan Paavali tajusi, mitä oli tehnyt.
Hän oli puhunut kansansa hallitsijaa eli Jumalan valta-asemaan asettamia
henkilöitä vastaan, mikä kielletään laissa (2. Moos. 22:28).
Myöhemmin Paavali
saattoi kirjoittaa Rooman seurakunnalle Roomalaiskirjeen 13:1 ensimmäisessä
osassa:
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.
Tai kuten
Concordant Literal New Testament toteaa:
Room. 13:1-2 1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa
alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä
ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä
vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
Jumalan käsky on
Jumalan laki, jonka ilmaisee 2. Moos. 22:28. Ihmisten on erittäin vaikeaa
noudattaa tätä lakia, koska nämä vallanpitäjät käyttävät valtaa väärin, kuten
Paavali tässä kohdassa koki. Joudumme selvästi koetteille, kun vallanpitäjät
käyttävät valtaansa väärin meitä vastaan lain tältä kohdin.
Lahjojen pyhyys
3. Moos. 22:1-33 1 Herra sanoi Moosekselle: 2 "Käske Aaronin ja hänen
poikiensa käsitellä kunnioittavasti niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset
omistavat minulle. Papit eivät saa loukata minun pyhää nimeäni. Minä olen
Herra. 3 Sano heille: Jos joku
teidän jälkeläisistänne nyt tai tulevaisuudessa lähestyy epäpuhtaana
israelilaisten minulle pyhittämiä uhrilahjoja, hänet on poistettava minun
silmieni edestä. Minä olen Herra. 4
"Jos joku Aaronin jälkeläisistä on spitaalinen tai jos hänellä on vuoto,
hän ei saa syödä pyhistä lahjoista, ennen kuin on puhdistautunut. Sama kielto
koskee jokaista, jolla on ollut siemensyöksy, jokaista, joka on tullut
epäpuhtaaksi koskettuaan mihin tahansa kuolleesta saastuneeseen, 5 ja samoin jokaista, joka on
koskettanut saastaista pikkueläintä tai ihmistä, josta tulee epäpuhtaaksi,
olipa epäpuhtaus millaista hyvänsä. 6
Jos joku on koskettanut jotakin näistä, hän on epäpuhdas iltaan saakka eikä hän
saa syödä pyhistä lahjoista, ennen kuin on peseytynyt. 7 Kun aurinko on laskenut ja hän on puhdistautunut, hän saa taas
syödä pyhiä lahjoja, joista hän saa ruokansa. 8 Itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä hän ei
saa syödä, koska siitä tulee epäpuhtaaksi. Minä olen Herra. 9 Pappien on noudatettava minun
säädöksiäni, etteivät he joutuisi syynalaisiksi ja kuolisi sen vuoksi, että
ovat halventaneet pyhiä lahjoja. Minä, Herra, tahdon, että he ovat pyhät. 10 "Kukaan ulkopuolinen ei saa
syödä pyhistä lahjoista, ei myöskään papin luona asuva muukalainen eikä hänen
palkkaamansa päivätyöläinen. 11
Mutta papin omakseen ostama orja saa syödä niitä; samoin kaikki papin talossa
syntyneet saavat syödä samaa ruokaa kuin pappi itse. 12 Jos papin tytär menee naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka
ei ole pappissukua, hän ei enää saa syödä pyhiä lahjoja. 13 Mutta jos tytär jää leskeksi tai
jos hänen miehensä ottaa hänestä eron eikä hänellä ole lapsia, hän saa
palattuaan isänsä taloon asumaan jälleen syödä samaa ruokaa kuin isänsä. Kukaan
ulkopuolinen ei saa sitä syödä. 14
Jos kuitenkin joku vahingossa syö uhriksi tuotua ruokaa, hänen on korvattava se
papille ja lisäksi maksettava viidesosa ruoan arvosta. 15 Pappien ei pidä halventaa niitä pyhiä lahjoja, joita
israelilaiset omistavat Herralle, 16
eikä panna israelilaisten kannettavaksi syntitaakkaa sallimalla heidän syödä
pyhiä lahjoja. Minä, Herra, tahdon, että uhrilahjat ovat pyhät." 17 Herra sanoi Moosekselle: 18 "Sano Aaronille ja hänen
pojilleen sekä kaikille israelilaisille: Jos joku israelilainen tai heidän
keskuudessaan asuva siirtolainen tuo Herralle polttouhriksi eläimen, olipa se
tarkoitettu lupausuhriksi tai vapaaehtoiseksi lahjaksi, 19 hänen on tuotava virheetön uros: sonni, pässi tai pukki. Näin
saatte osaksenne Herran suosion. 20 Viallista eläintä ette saa tuoda uhriksi, sillä
sellaisella ette saa Herran suosiota osaksenne. 21 "Jos joku tuo naudan,
lampaan tai vuohen yhteysuhriksi Herralle joko täyttääkseen uhrilupauksen tai
antaakseen vapaaehtoisen lahjan, eläimen täytyy olla virheetön eikä siinä saa
olla minkäänlaista vammaa; muuten uhri ei ole Herralle otollinen. 22 Älkää tuoko Herralle eläintä,
joka on sokea, jalkansa katkaissut tai muuten vahingoittunut, tai eläintä,
jossa on paiseita, ihottumaa tai rupia; älkää tuoko Herralle sellaista eläintä
alttarilla uhrattavaksi. 23
Viallisen tai kitukasvuisen sonnin tai lampaan voitte uhrata vapaaehtoisena
lahjana, mutta se ei kelpaa Herralle tehdyn uhrilupauksen täyttämiseen. 24 Eläintä, joka on kuohittu, olipa
sen kivekset sidottu, murskattu, revitty tai leikattu, ette saa tuoda uhriksi
Herralle; sellaista ei saa tehdä teidän maassanne. 25 Ette myöskään saa ostaa keneltäkään vierasmaalaiselta
sellaista eläintä uhrattavaksi ruokana Jumalallenne. Kuohitut eläimet ovat
silvottuja; niissä on vamma, niitä uhraamalla ette saa Herran suosiota
osaksenne." 26 Herra sanoi
Moosekselle: 27 "Kun
sonnivasikka, karitsa tai kili on syntynyt, sen on saatava olla seitsemän
päivää emänsä luona, mutta kahdeksannesta päivästä lähtien se kelpaa
tuliuhriksi Herralle. 28 Lehmää
ei kuitenkaan saa teurastaa vasikkansa eikä lammasta karitsansa kanssa samana
päivänä. 29 "Kun tuotte
kiitosuhrin Herralle, uhratkaa se niin, että saatte siitä osaksenne Herran
suosion. 30 Liha on syötävä
samana päivänä; älkää jättäkö siitä mitään seuraavaan aamuun. Minä olen Herra. 31 "Pitäkää kaikki minun käskyni
ja täyttäkää ne. Minä olen Herra. 32
Älkää halventako minun pyhää nimeäni, sillä minä tahdon olla israelilaisten
keskuudessa pyhä. Minä, Herra, olen pyhittänyt teidät omaksi kansakseni. 33 Minä toin teidät pois Egyptistä ja
osoitin näin olevani teidän Jumalanne. Minä olen Herra."
Kaikki lahjat
ovat Jumalalle pyhiä, ja saastuneiden uhrien tarjoaminen on hänen nimensä
väärin käyttämistä.
Tähän perustuu
valitus, jossa Jumala sanoo kansan sanovan, että hänen pöytänsä on saastunut,
koska me olemme syntisiä ja Jumalan elävinä uhreina lunastamia.
Oikeudenmukainen ja tasapuolinen
rangaistus
Seuraavassa
tekstissä on esimerkki jumalanpilkasta määrättävästä kuolemantuomiosta.
3. Moos. 24:10-16 10 Eräs mies, jolla oli
israelilainen äiti mutta egyptiläinen isä, joutui israelilaisten leirissä
liikkuessaan riitaan israelilaisen miehen kanssa. 11 Hän kirosi ja pilkkasi Herran nimeä, ja siksi hänet vietiin
Mooseksen luo. Miehen äiti oli Selomit, Dibrin tytär, Danin heimoa. 12 Mies päätettiin pitää vangittuna,
kunnes Herra ilmoittaisi, mitä hänelle oli tehtävä. 13 Herra sanoi Moosekselle: 14 "Vie rienaaja leirin ulkopuolelle, ja kaikki, jotka
kuulivat hänen sanansa, pankoot kätensä hänen päänsä päälle. Sitten kansa
kivittäköön hänet kuoliaaksi. 15
Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa Jumalaansa, on kannettava vastuu
synnistään. 16 Se, joka pilkkaa
Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän
maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet
surmattakoon, koska hän on pilkannut Herran nimeä.
Tästä
tekstistä on tärkeää panna merkille, että se, joka kulki Israelin kanssa
erämaassa, oli Jeesus Kristus. Kristus itse sanoi, ettei kukaan ollut koskaan
nähnyt Jumalaa eikä kuullut hänen ääntään. Näin ollen Kristus sääti tämän
rangaistuksen Mooseksen kautta, minkä pitäisi jo sinänsä osoittaa, että se oli
Kristuksen mukaan toimeenpantava.
Siitä vastasi Mooses,
sen mukaan kuin häntä neuvoi erämaassa olento, jonka me ymmärrämme olleen
Messias eli Israelin elohim. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka
kulki heidän mukanaan erämaassa; tämä kallio oli Kristus (1. Kor. 10:4).
Tästä syystä
keskiajan trinitaarinen kirkko kielsi rangaistuksen uhalla sanomasta, että
Kristus oli Israelin mukana erämaassa kulkenut olento eli Jehovan enkeli eli
Suuren neuvoston viestintuoja, jonka Jes. 9:6 mainitsee (LXX). Jos läsnäolon
enkeli oli Jeesus Kristus, silloin laki oli loukkaamaton ja myös käskyt, mukaan
lukien sapatit ja juhla-ajat, olivat loukkaamattomia. He käyttivät näin ollen
Jumalan valtaa ja hänen nimeään väärin. He tappoivat marttyyrit ja juopuivat
pyhien verestä.
3. Moos. 24:23 23 Tämän Mooses puhui israelilaisille,
ja he veivät rienaajan leirin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Näin
israelilaiset täyttivät käskyn, jonka Herra oli antanut Moosekselle.
Jumalan nimen lausuminen
hepreaksi
Sapattia
viettävien Jumalan seurakuntien joukossa on joitakin ryhmiä, joiden mukaan
Jumalan nimi on lausuttava ainoastaan heprean kielellä. Kohta, johon tämä
perustuu, on Ap.t. 4:12, joka tulkitaan väärin.
Ap.t. 4:12 12 Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän.
Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko
taivaankannen alla.
Näitä nimiä
ovat seuraavat:
Korkeimmasta
Jumalasta:
JaHVah, Jahu
Wei, Jahawewei, Jhwh.
Messiaasta:
JaHVaHošea,
Jahušua, Jahšua, Ješua.
Useimmat pyhää
nimeä ajavat ryhmät kannattavat ennen kaikkea Korkeimman Jumalan nimeä Jahweh,
ja Messiaasta ne käyttävät muotoa Jahšua.
Tämä voi
johtaa siihen käsitykseen, että pelastuaksemme meidän on tunnettava Jumalan
nimen asianmukainen ääntämys oikeaa intonaatiota myöten. Tämä ajatus pilkkaa
Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä siinä oletetaan, että hän ei ole yhteydessä
kehenkään millään muulla kielellä kuin hepreaksi. Tämä käsitys sivuuttaa
kokonaan sen, että Jumala itse jakoi kielet Baabelin tornissa.
Tämä ajatus
sivuuttaa sen, mitä Jes. 28:11 sanoo.
Jes. 28:11 11 Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin
hän on vastedes puhuva tälle kansalle.
Se sivuuttaa
myös myöhemmin Jeesuksena Kristuksena tunnetun olennon eri arvonimet ja hänelle delegoidut tehtävät, jotka Jes.
9:5 mainitsee.
Jes. 9:5 5 Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on
annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen
Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.Lauseen eri
käsitteet voidaan lukea ja ymmärtää monin eri tavoin.
Septuaginta
lukee sen, mitä Jesaja 9:6-8 sanoo, seuraavasti:
6 Lapsi on syntynyt meille, ja poika on annettu
meille. Hän kantaa valtaa harteillaan: ja hänen nimensä on Suuren neuvoston
viestintuoja [Suuren neuvoston enkeli]: sillä tuon rauhan ruhtinaille ja
hänelle terveyden. 7 Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon: se on
Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan sen perustuksena ja tukee
sitä oikeudella ja vanhurskaudella nyt ja aina. 8 Sotajoukkojen Herra saa tämän
aikaan.
Tekstissä
lukee Neuvontuoja Mahtava Jumala [el].
Siitä johtuu
sen kääntäminen Septuagintassa Korkeimman neuvoston enkeliksi tämän käsityksen
mukaisesti.
Nimitystä
Iankaikkinen Isä ei voida käsittää kolmiyhteysopissa eikä juutalaisuudessa. Se
on kokonaan poistettu Septuagintasta. Heprean teksti antaa Iankaikkisen Isän
tehtävän Messiaalle. Paavalin mukaan taivaassa ja maan päällä on monia isän ja
lapsen suhteita (Efe. 3:14). Heprean teksti voitaisiin yrittää lukea siten,
että sen mukaan Iankaikkinen Isä myöntää nimikkeen, mutta sitä ei tavallisesti
lueta sillä tavalla, ei myöskään Septuagintassa. Soncino kääntää tekstin
seuraavasti:
Lapsi on syntynyt meille,
Poika on meille annettu;
Ja hallitus on hänen harteillaan;
Ja hänen nimensä on
Pele-joez-el-gibbor-Abdi-ad-sar-šalom.
Näin ollen
koko rakenne katsotaan nimeksi, joka kuvaa Jumalan antamaa voimaa.
Septuagintassa asia ymmärrettiin niin, että hän oli Vanhan Testamentin enkeli,
joka antoi lain Moosekselle, kun se kirjoitettiin vuosisatoja ennen Kristusta.
Nykyaikainen juutalaisuus koettaa sivuuttaa tämän, ja juuri siitä syystä
kristinuskon jälkeinen rabbiininen juutalaisuus kielsi Septuagintan.
Me tiedämme,
että nämä eri tehtävät perustuvat delegointiin,
koska jakeen 7 viimeisen osan mukaan tämän
saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
Ajatus pyhistä
nimistä jättää huomiotta sen, mitä Matt. 1:21, 23 sanoo.
Jae 21 Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa
pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.
Jeesus tuli
pelastajaksi delegoinnin avulla
elettyään synnittömän elämän ja annettuaan elämänsä uhriksi: sillä Jumala on
pelastaja.
Juudas 25 Ainoan Jumalan, hän, joka on pelastanut
meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus,
korkeus, voima ja valta, ennen aikojen alkua, ny ja ikuisesti. Aamen.
(ks. Tutkielma
Jumala pelastajamme (Nro 198)).
Matt. 1:23 23 Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja
synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala
on meidän kanssamme.
Tämä Jumalan
poika, tämä Messias, tämä Pelastaja, jonka valtuudet perustuvat delegointiin, nimitettiin ylipapiksi
Melkisedekin järjestyksen mukaan, ja hänestä tuli ylipappimme hänen
ensimmäisessä tulemisessaan ja hänestä tulee kuninkaamme hänen toisessa
tulemisessaan. Messiaan rajoittaminen pelkästään yhteen heprealaiseen nimeen
rikkoo kolmatta käskyä. Se on Jumala nimen käyttämistä ”väärin”. Se rajoittaa
Jumalan tarkoitusta, ja se rajoittaa Jumalan suunnitelmaa, jonka perusteella
hän pelastaa koko ihmiskunnan.
Kun
opetuslapset pyysivät Jeesusta Kristusta opettamaan heitä rukoilemaan, Luuk.
11:1-4, hän opetti heitä kääntymään rukouksessaan Isän puoleen. Jumalaa
kutsutaan ”Isäksemme, joka on taivaissa”.
Hän ei käskenyt heitä puhuttelemaan Isää
ainoastaan hepreaksi.
Jeesuksen
Kristuksen oma rukous, Joh. 17:1-26, Jumalalle sanoo: ”Isä". Matt. 27:46
osoittaa, että kun Jeesus Kristus oli ristillä, hän huusi Isää arameaksi, joka
oli kansan yleinen kieli: Eeli, Eeli,
miksi minut hylkäsit? (Lainaten heprealaisia kirjoituksia.)
Hän ei
käyttänyt hepreaa puhutelleessaan Isää. Matteus on merkinnyt tämän muistiin,
koska hän oli paikalla ja kuuli sen. Paikalla oli myös Johannes. Johannes
merkitsee muistiin hänen seuraavat sanansa, ”Se on täytetty”.
On erittäin tärkeää ymmärtää, että Jumalalla ja
hänen Messiaallaan Jeesuksella Kristuksella on monia nimiä.
On erittäin
tärkeää ymmärtää, että Jumalalla on useita nimiä ja että nämä nimet on
”pyhitettävä”. Näiden nimien lausuminen hepreaksi ei pyhitä Jumalan nimeä.
Nimet itsessään sisältävät käsitteitä. Isän pojalle antamat nimet ovat vallan
merkkejä. Siitä syystä enkelit, jotka toimivat Jumalan hyväksi Vanhassa
Testametissa, saivat nimen Jehova. Ainoastaan häntä itseään kutsuttiin
sotajoukkojen Jehovaksi.
Älkää vannoko lainkaan
Mitä Jeesus Kristus
tarkoitti vuorisaarnassa sanoessaan opetuslapsilleen: ”Älkää vannoko lainkaan”?
Hän oli juuri päässyt sanomasta, että hän ei tullut tuhoamaan lakia. Muuttiko
hän tältä osin lain yhden kohdan?
Matt. 5:34-37 34 Mutta minä sanon teille: Älkää
vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, 35 älkää maan kautta, sillä se on
hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren
kuninkaan kaupunki. 36 Älä
myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan
hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. 37
Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on
pahasta.
Käännös ”Älkää
vannoko lainkaan” ei ole osuva käännös kreikankielisestä alkutekstistä.
Concordant
Literal New Testament tuo paljon selvemmin esille, mitä Jeesus Kristus
tarkoitti.
Concordant, Matt. 5:33-37 Kuulette taas, että
isille julistettiin, Älkää vannoko väärin (valehdelko valalla), vaan täytä
Herralle valasi. Kuitenkin minä sanon teille, että ette ehdottomasti vanno,
ette taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, ettekä maan kautta, sillä
se on hänen jalkojensa koroke, ettekä Jerusalmein kautta, sillä se on suuren
kuninkaan kaupunki. Sinun ei pidä myöskään vannon pääsi kautta, sillä sinä et
pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi valkoiseksi tai mustaksi. Anna kuitenkin
sanasi olla on, on ja ei, ei. Mitä siihen lisätään, on lähtöisin pahasta
itsestään.
Nämä jakeet
jakautuvat kahteen osaan. Ensimmäinen osa vahvistaa valoja koskevan lain.
Toinen osa kieltää vannoskelemasta turhanpäiväisesti tai kevytmielisesti. Me
olemme kaikki kuulleet ihmisten sanovat ”totta puhuen”, joten tarkoittaako
tämä, ettemme puhuneet totta sitä ennen? Vai yrittävätkö he antaa lisäpainoa
sanomalla ”sokeutukoon äitini, jos en puhu totta”.
Kristuksen
aikoina yhteiskunnassa vannottiin maan, kuten Jerusalemin, tai pään kautta, kun
yritettiin antaa sanoille lisäpainoa, suunnilleen samalla tavoin, kuin ihmiset
käyttävät nykyään kirosanoja yrittäessään panna sanoilleen lisää painoa. Kristuksen
ohjeet meille; olkoon sanasi KYLLÄ, KYLLÄ tai EI, EI.
Jotkut entiset
johtajamme ovat opettaneet meitä olemaan vannomasta tuomioistuimessa, vedoten
näihin sanoihin, "Älkää vannoko lainkaan”. Tämä on näiden sanojen väärä
tulkinta. Apostoli Paavali vannoi tuomioistuimessa, ja se kuului asiaan.
Ruut käytti
Jumalan nimeä julistaessaan olevansa uskollinen Naomille.
Ruut 1:16-17 16 Mutta Ruut sanoi: "Älä pakota
minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin
menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani
ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17
Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon
minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!"
Ruut käytti
tässä esimerkissä Jumalan nimeä asianmukaisesti. Meidän on noudatettava tätä
esimerkkiä ja tehtävä samoin.
Kielen käyttö
Kolmannen
käskyn painotus perustuvat siihen, mitä sanomme. Sanamme paljastavat
ajatuksemme; ajatuksemme ohjaavat toimiamme. Erään periaatteen mainitsee Luuk.
6:43-45.
Luuk. 6:43-45 43 Yksikään hyvä puu ei tee
kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. 44 Hedelmästään jokainen puu
tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita
rypäleitä. 45 Hyvä ihminen tuo
sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa
varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
Apostoli
Paavali selittää pahan sydämen Roomassa oleville veljille. Hän osoittaa,
millainen on luonteeltaan ihminen, joka on päättänyt erkaantua Jumalasta.
Room. 3:10-18 10 Onhan kirjoitettu: -- Ei ole
yhtäkään vanhurskasta, 11 ei
yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 12 Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole
ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. 13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu
petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, 14 heidän suunsa on täynnä katkeria
kirouksia. 15 Nopein jaloin he
rientävät vuodattamaan verta, 16
tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. 17 Rauhan tietä he eivät tunne, 18 jumalanpelko on heille vieras.
Näissä
jakeissa meille osoitetaan, ketkä eivät kunnioita Jumalan lakia.
Jaakob,
Kristuksen oma veli, Jerusalemin seurakunnan paimen eli piispa, Apostolien
tekojen 15. luvussa kuvatun kirkolliskokouksen puheenjohtaja, puhui paljon
kielen käytöstä.
Jaak. 1:26 26 26 Jos joku luulee olevansa Jumalan
palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen
jumalanpalveluksensa on turha.
Jaak. 2:5-7 5 Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan
Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja
perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. 6 Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö
juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen? 7 Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa
nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?
Jaak. 3:5-9 5 Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se
voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! 6 Ja kielikin on tuli; meidän
jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja
sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. 7 Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää
ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, 8 mutta kieltä ei yksikään ihminen
pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. 9 Kielellä me ylistämme Herraa ja
Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.
Jaak. 4:11-12 11 Älkää panetelko toisianne, veljet.
Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee
lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. 12 Yksi ainoa on lainsäätäjä ja
tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä
sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?
1. Piet. 3:10 10 Sillä se, joka tahtoo rakastaa
elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja
huulensa valhetta puhumasta.
Me näemme
tässä kohtaa kirjoituksia, että Jumala haluaa, että hänen todellisilla
palvelijoillaan on puhdas kieli. Meidät tuomitaan sen perusteella, mitä
sanomme. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Rukous
Jumalan
rukoilu asianmukaisella tavalla tunnettiin ammoisista ajoista. Mutta rukousta
käytetään myös yritettäessä manipuloida Jumalaa. Tällainen manipulointiyritys
on turha. Se rikkoo kolmatta käskyä. Seurakunnanjohtajat ovat määränneet
”paastoja”, kun järjestö joutui rahoitusvaikeuksiin. Rukouksia on lausuttu
seurakunnanjohtajien puolesta, jotka saavat jäsenet luopumaan uskosta.
Jes. 1:15 15 Vaikka te levitätte kätenne
rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te
rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele,
Väärä profetointi
Jumala käytti
profetointia ja profeettoja varoittaakseen kansaa tulevista tapahtumista,
kehottaakseen tottelemattomattomia tekemään parannukseen ja osoittaakseen, mitä
Israelille tapahtuisi, jos se rikkoisi hänen lakejaan.
”Väärä
profetia” on aina ollut Jumalan kansan kiusana. Kertomus Mooabin kuninkaasta
Balakista, joka pyysi Balaamia kiroamaan Israelin 4. Mooseksen kirjan 22.
luvussa, osoittaa, miten Jumala suhtautuu vääriin profeettoihin. Jumalan oli
puhuttava aasin kautta kiinnittääkseen Balaamin huomion. Väärä profetointi
Jumalan nimessä on "turhuutta" eli väärin. Väärien ajatusten
levittäminen ja kirjoitusten vääristely on vaivanneet tavattomasti Jumalan
seurakuntaa 1900-luvulla.
Valtavirtana
oleva niin sanottu puhdasoppinen maailma on täynnä ihmisten kehittämiä vääriä
oppeja, jotka rikkovat kolmatta käskyä ja sotivat Jumalan lakeja vastaan.
Rukoukset niin sanotulle Marialle,
joka saa väärän Kristuksen toimintaan, ovat kaikki turhuutta ja vääriä
vetoomuksia. Helmien ja ”rukousmyllyjen” käyttö on turhaa toistoa, joka on
kielletty Raamatussa.
Matt. 6:7 7 Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin
kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat
sanoja.
Yritykset
tuhatpäisen joukon kokoamiseksi stadionille tai areenalle ja saarnat, joilla
heidät yritetään saada vastaanottamaan väärä Kristus, on kaikki turhuutta, ja
Elävän Jumalan nimen käyttämistä väärin.
Seurakunnan
palveluksissa suhteellisen äskettäin yleistyneet laulut, erityisesti sellaiset
kuin ”sellaisena, kuin olen”, ovat kolmannen käskyn rikkomus. Ne eivät osoita
ymmärrystä parannuksen teon välttämättömyydestä, ja ne täyttävät Aamoksen
mainitsemat ”valitukset”, jotka profetian mukaan täyttäisivät pyhäkkömme.
Sunnuntaiaamuinen
”saarna Jeesuksesta” on kaikki Jumalan nimen käyttämistä väärin. Uuden
Testamentin todellinen Jeesus Kristus sanoo, kuten Matt. 15:9 ja Mark. 7:7
osoittaa:
Turhaan he
minua palvelevat (kreikaksi palvovat), kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä
käskyjä.
Koko niin
sanotun gospel-musiikkijärjestelmä, jossa kehotetaan ”antamaan sydämesi
Herralle”; väärä oppi, jonka mukaan menemme taivaaseen; tai jonka mukaan palat
helvetissä ikuisesti; ei perustu mihinkään Elävän Jumalan kirjoituksiin. Se ei
löydy Raamatusta. Kaikki nämä ideat ovat ihmisten keksimiä. Ne eivät ole
raamatullisia. Ne ovat turhuutta eli väärin. Niillä ei ole muuta tarkoitusta
kuin pelkouskonnon levittäminen, ja ne kätkevät ainoan todellisen Jumalan koko
tarkoituksen ja suunnitelman. Tämän suunnitelman mukaan koko ihmiskunta
johdatetaan hänen yhteyteensä katumuksessa ja kuuliaisuudessa (vrt. Ap.t. 2:38
ja Matt. 7:21).
Lain negativismi
Jotkut ovat
väittäneet, että lain rakenne, joka ilmenee kymmenenä käskynä, on
sanamuodoltaan ja opetukseltaan negatiivinen: ”Älä.” Tätä ilmaisua käytetään
kymmenen kertaa 2. Mooseksen kirjan 20. luvussa, ja kymmenen kertaa, kun käskyt
esitetään 5. Mooseksen kirjan 5. luvussa.
Kymmenkohtainen
laki on positiivinen laki sitä sovelletaessa. Kymmentä käskyä on noudatettava,
ja niiden tehtävänä on säädellä koko yhteiskuntaa ja kutakin yksilöä
erityisesti. Kun lakia noudatetaan ja sovelletaan, se saattaa ihmisen ”hengen”
Jumalan tien mukaiseksi. Se saa ihmisen kehittämään kuuliaisuutta sisältä päin.
Se opettaa ihmiselle tavan ”hallita”. Ainakin siihen asti, kun ihminen oppii
hallitsemaan sydäntään, laittomuus pysyy vallalla.
Ihmisen sydän
on käännytettävä ja muutettava; sillä muuten ihmisen teot ovat hulluutta.
Psalmit 14:1, 53:1, (ensimmäinen osa) 1 Mieletön
se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole."
San. 14:7 7 Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen
puheestaan et tietoa löydä.
San. 17:12 12 Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt
karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!
San. 18:6 6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän
kärttää itselleen selkäsaunaa.
San. 13:20 20 Hae viisaiden seuraa, niin viisastut,
pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.
Jumalan laki
on täynnä viisautta. Kun Jumalan lakia noudatetaan, se antaa ymmärrystä. Kun
Jumalan lakia sovelletaan, se on positiivinen. Se saa aikaan positiivisia
tuloksia.
Jumalan
laki on ratkaisu ihmisen kyvyttömyyteen hallita. Kolmas käsky on iso osa
hallintoa. Viisaudessaan Jumala ilmoittaa lakinsa. Ihmiskunnan on opittava
pelkäämään Jumalaa ja pelkämään hänen lakinsa rikkomista.
(vrt. myös 2.
Moos.
Vannominen ja palvonta
Vannominen ja vallankumous
2. Moos. 21:17
määrää isän ja äitin kiroamista seuraavan rangaistuksen. Edellytykset, joiden
perusteella kansan tottelemattomat yksilöt voidaan kirota, esitetään lain
teksteissä. Kirousta tai syytöstä ei voida esittää muuten kuin
lain rakenteen
alaisuudessa. Kaikki tällainen toiminta on vastoin kolmatta käskyä sekä muita
siihen sovellettavia säännöksiä.
Vannominen ja palvonta
Jumala itse on
vannonut valan, joka pysyy. Jes. 45:23 on profetia.
Jes. 45:23 23 Minä olen vannonut itseni kautta, minun
suuni on lausunut tämän totuuden, peruuttamattoman sanan: -- Minun edessäni on
notkistuva jokainen polvi, jokainen suu on vannova minun nimeeni!
Jumala
julistaa tässä, että historia huipentuu hänen palvelukseensa, ja Jumalan vala
on jokaisen yhteiskunnan ja jokaisen heimon perusta.
Miika 6:8 8 Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä
on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita
rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
5. Moos. 5:11 11 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi,
nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen
nimeään.
Jaak. 5:12 12 Ennen kaikkea, veljeni, älkää
vannoko, älkää taivaan, älkää maan älkääkä minkään muunkaan kautta. Kun myönnätte,
sanokaa vain: "Kyllä", kun kiellätte, sanokaa: "Ei."
Muutoin teitä kohtaa tuomio.
Jumalan sana
ja Jumalan nimi eivät palaa tyhjinä. Niitä ei saa käyttää väärin (vrt. Room.
14:11).
Jumala on
jättänyt jäljelle jokaiseen sukupolveen niitä, jotka eivät ole kumartaneet tätä
järjestelmää ja ovat ottaneet vastaan hänet ja pysyneet hänelle uskollisina (1.
Kun. 19:18).
1. Kun. 19:18 18 Vain seitsemäntuhatta minä jätän
jäljelle Israeliin, kaikki ne, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalin
edessä ja joiden suu ei ole Baalia suudellut.
Jumala on
valinnut Jeesuksen Kristuksen voidellukseen, ja kaikki kumartavat häntä Jumalan
nimessä.
Fil. 2:10 10 Jeesuksen nimeä kunnioittaen on
kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
Se, mikä
Jumalasta voidaan tuntea, näkyy hänen valituistaan, jotka toimivat hänen
nimessään (Room. 1:19-20). Jumalan tulevassa valtakunnassa ihmiset eivät huuda
avuksi Jumalan nimeä väärin, kuten he tekivät muinaisina aikoina (1. Moos.
4:26). Hänet, joka on nimitetty ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan,
julistetaan kuninkaiden kuninkaaksi, ja hän tulee hallitsemaan hänet
lähettäneen ainoan todellisen Jumalan nimessä (Joh. 17:3), eivätkä kenenkään
huulet enää käytä Jumalan nimeä väärin.
Jumalan kristityt seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606,
AUSTRALIA
Sähköposti: CCG Secretary
Tekijänoikeus: Tällä
sivustolla olevia kirjoituksia saa vapaasti jäljentää ja jakaa sillä edellytyksellä,
että ne jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä.
Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta
ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan
sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta
rikkomatta.
| Etsi |
Aakkosellinen hakemisto | Pitkä luettelo | Aloitussivu | Verkkovastaava | Lisää
|