Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F044

 

 

 

 

 

Apostolien tekojen kommentaari

Johdanto ja Osa 1

(Versio 1.5 20210513-20210515)

 

 

Lukujen 1-5 kommentaari

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Apostolien tekojen kommentaari Osa 1

Johdanto

Apostolien teot jatkaa siitä, mihinLuukkaan evankeliumi jäi. Se kertoo kristillisen liikkeen tarinan. Kristuksen uhrin yksityiskohdat sisältyvät kaikkiin neljään evankeliumiin, mutta vain Johanneksen evankeliumi antaa täydet yksityiskohdat vuosina 28-30 jaa. vietetyistä pääsiäisistä. Kristus tapettiin keskiviikkona 5. huhtikuuta 30 jaa ja laskettiin hautaan ja herätettiin ylös sapatti-iltana 8. huhtikuuta vuonna 30 jaa. TutkielmaRistiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (159)esittää yksityiskohtaisesti mahdolliset ajoitukset, joiden mukaan Kristus olisi voinut teloittaa iltauhrin ajankohtaan Abib-kuuun 14. päivänä, eikä minään vuonna, jolloin Kristus olisi voinut kuolla, uhri olisi sattunut perjantaiksi ja siten ylösnousemus sunnuntaiksi. Se oli Baalin ja aurinkokulttien pakanallinen juhla. Lisäksi se olisi jättänyt täyttämättä Joonan merkin, joka oli seurakunnalle annettu keskeinen merkki (vrt. Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia (Nro 013).

 

Kristus odotti koko yön aamu-9:ään saakka, että hänet tuotaisiin Jumalan valtaistuimen eteen Heilutuslyhdeuhrina (Nro 106B). Hän palasi tuona iltana ja vietti neljäkymmentä päivää veljiensä kanssa, vieraili Tartaroksessa ja puhui demonien kanssa, ilmeisesti asemastaan samoin kuin heidän asemastaan (vrt. 1. Pietarin kirjeen kommentaari F060). Neljäntenäkymmenentenä päivänä hän astui ylös taivaaseen, antaen seurakunnalle ohjeet pysyä Jerusalemissa helluntaihin asti. Hän oli ainoa henkilö, joka tuli alas taivaasta ja sitten palasi taivaaseen ylösnousseena, kuten meille kerrotaan Johanneksen evankeliumissa (Joh. 3:13). Kukaan muu ei ole astunut ylös taivaaseen kuoleman jälkeen (vrt. Ilmestyskirjan kommentaari (F066v)ja Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159A).

 

Jerusalemissa oli paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Monet olivat tulleet Kristuksen opetuslapsiksi. Saatuaan Pyhän Hengen he palasivat maahansa ja rakensivat seurakuntaa monissa paikoissa, joihin apostolit ja seitsemänkymmentä apostolia lähetettiin (vrt. Kirkon perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)).

 

Ensimmäisinä nämä suuntautuivat Jerusalemista Samariaan (8:5), merenrannikolle (8: 40), Damaskokseen (9: 10), Antiokiaan ja Kyprokseen (11:19), Vähään-Aasiaan (13:13), Eurooppaan (16: 11) ja lopulta Roomaan (28:16).

 

Kuten Luukkaan evankeliumissa (1:1), kirjoittaja käyttää lähteitä. Apostolien tekojen ensimmäisellä puoliskolla hyödynnetään Jerusalemin kirkon eri perimätietoja ja sitä, mitä jotkut oppineet pitävät asiakirjana, josta henkii Antiokian seurakunta (josta käsin Pietarin oli määrä tehdä työtä Parthiassa Andreaksen Skyytiassa ja Traakiassa) (vrt. kohdat 6-8; 11:19-30; 12:24-13:12; ja kenties muita kohtia, suuri osa kirjasta on kerrottu monikon ensimmäisessä persoonassa alkaen 16:10). Monet uskovat, että teoksen kirjoittaja on lääkäri Luukas (Kol. 4:14; 2. Tim. 4:11; vrt. Fil. 24). Jotkut väittävät, että se sisälsi hänen matkustusmuistiinpanonsa mutta käytti "me" -tyyliä osoittaakseen, että hän oli tapahtumien silminnäkijä.

Apostolien teot on perustana kertomukselle Vanhan Testamentin profetioiden täyttämisestä ja Jumalan suunnitelman toteutumisesta järjestyksessä, jossa Pelastussuunnitelmaa (Nro 001A) seuraa seurakunnan perustan luomisen Pyhän Hengen kanssa, minkä jälkeen muodostetaan Valitut Elohimiksi (Nro 001). Sen todellisuudella on kaikki edellytykset herättää usko henkiin ja hahmotella taustaa Uuden Testamentin muulle kertomukselle.

 

Kirjan yleiskatsaus - Apostolien teot

laatinut E.W. Bullinger

 

APOSTOLIEN TEOT.


KIRJAN RAKENNE KOKONAISUUTENA.
Ap. t. 1:1-3. JOHDANTO

Ap. t. 1:4-Ap. t. 2: 13. JERUSALEM. PYHÄN HENGEN TEHTÄVÄ. APOSTOLIEN VARUSTAMINEN

Ap. t. 2:14-Ap. t. 8:1. PIETARIN (JA MUIDEN) PALVELUTEHTÄVÄ (MUIDEN KANSSA) KANSALLE JERUSALEMISSA JA MAASSA.

Ap. t. 8:11-Ap. t. 11:30. PIETARIN (JA MUIDENN) PALVELUTEHTÄVÄ ISRAELIN MAASSA.

Ap. t. 12:1-23. JERUSALEM. PIETARIN VANKEUS. MYÖHEMPI ASUINPAIKKA (KESAREA) JA PALVELUTEHTÄVÄN PÄÄTTÄMINEN


Ap. t. 12:24-Ap. t. 13:3. ANTIOKIA. PYHÄN HENGEN PALVELUTEHTÄVÄ. PAAVALIN JA BARNABAKSEN VARUSTAMINEN.

Ap. t. 13:4-Ap. t. 14:28. PAAVALIN (JA MUIDEN) PALVELUTEHTÄVÄ DIASPORAAN. JERUSALEMIA JA KAHTATOISTA LUKUUN OTTAMATTA.

Ap. t. 15:1-Ap. t. 19:20. PAAVALIN PALVELUTEHTÄVÄ YHDESSÄ KAHDENTOISTA APOSTOLIN KANSSA.

Ap. t. 19:21-Ap. t. 28:29. EFESOS JA JERUSALEM. PAAVALIN PIDÄTTÄMINEN JA VANKEUS. MYÖHEMPI ASUINPAIKKA (ROOMA) JA PALVELUTEHTÄVÄN PÄÄTTÄMINEN
Ap. t. 28:30-31. JOHTOPÄÄTÖS.


Uuden Testamentin kirjojen järjestyksestä, katso Liite 95.


Apostolien tekojen kronologiasta katso Liite 180.


Apostolien tekojen aikakausikohtainen paikka, katso Liite 181.

Kirjoittaja on epäilemättä Luukas. Kirjalla on sama johdantopuhe kuin hänen evankeliumillaan (vrt. Ap. t. 1: 1 ja Luukkaan evankeliumi 1:3), ja jatkaa siitä, mihin evankeliumi päättyy, antaen yksityiskohtaisemman selonteon ylösnousemuksesta, johon evankeliumi päättyy.


Se on ainakin osittain Markuksen 16:20:n laajennus ja merkitsee muistiin miten täytettiin Herran lupauksen lähettää Pyhä Henki (Luukas 24:49), sekä vastaus Hänen rukoukseensa ristillä (paalussa) (Luukas 23:34), rukous, joka varmisti syylliselle kansakunnalle lisätauon tuomiosta, jonka Hän oli julistanut (Luukas 13:35).


Koko kirjassa kuvastuu tuhatvuotinen valtakunta (Ap. t. 2:17-20; Ap. t. 3:19-21; Ap. t. 8:12; Ap. t. 14:22; Ap. t. 20:25; Ap. t. 28:23; Ap. t. 28:31). Kysymys apostoleista (Ap. t. 1:6) vaikuttaa Apostolien tekojen luonteeseen.


Keskiössä on Jerusalem. Mooseksen lakia noudatetaan. Pietari ja muut apostolit ovat jatkuvasti temppelissä. Paavali menee ensin synagogiin, koska"Jumalan sana oli kerrottava ensin teille."(Ap. t. 13:46). Hän pitää juhlat (Ap. t 18:21; Ap. t 20:16). Hänellä on lupauksia (Ap. t. 18:18; Ap. t. 21:23; Ap. t. 21:26) ja hän seurasi ja noudatti lakia (Ap. t. 21:24). Pakanakansat ovat toisella sijalla (Ap. t. 26:22,Ap. t. 26:23), ne tulevat juutalaisen jälkeen, mutta eivät enää käännynnäisinä (Ap. t. 11:3).


Kun nimeä "Kristus" käytetään ilman määresanaa, "Jeesus" tai "Herra", sitä käytetään kreikassa määräisen artikkelin kanssa ὁ Χριστός, οῦ toisin sanoen Messias. Kirja jakautuu luontevasti kahteen osaan, jotka ovat pääasiassa (1) suhteessa Pietarin, Johanneksen, Stefanoksen, Filippoksen jne. palvelutehtäviin Pyhässä maassa ja (2) Paavalin, Barnabaksen, Silaksen ja muiden palvelutehtäviin Pyhän maan ulkopuolella. Tarkemmat tiedot löytyvät Liitteestä 181.

 

Luukas ei missään mainitse itseään, mutta niin sanotut "me"-jaksot (Ap. t. 16:10, 16:17; Ap. t. 20:5; Ap. t. 20:15; Ap. t. 21:1 21:18; Ap. t. 27:1 28:16) osoittavat, missä hän oli apostolin seurassa. Vrt. myös Filemon 1:24; 2. Timoteus 4:11.

 

*****

Lukujen tarkoitus

 

Apostolien teot Luku 1

Tekstit viittaavat käskyihin, jotka Kristus antoi apostoleille, jotka hän oli luonut ennen palvelutehtävänsä päättymistä ja seitsemänäkymmenenä Luukkaan evankeliumissa 10:1,17) (vrt. Kirkon perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D).

 

Jakeessa 4 Luukas viittaa neljäänkymmeneen päivään ylösnousemuksensa jälkeen (vrt. Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159A; ja 153 suurta kalaa (Nro 170b).

 

Heille kerrottiin, että heidät oli määrä kastaa Pyhällä Hengellä, ja tämä teko loi perustan Pyhän Hengen antamiselle siitä hetkestä eteenpäin aikuisten kasteen kautta.

 

Jakeessa 6 he kysyivät, palauttaisiko hän Israelin valtakunnan. Hän sanoi, ettei heidän asiansa ole tietää niitä aikoja ja aikoja, jotka Isä on asettanut omalla valtuudellaan. Hän kuitenkin sanoi heille, että heidän tuli saarnata evankeliumia Juudeassa ja Samariassa ja kaikkialla maan päällä.

 

Silloin hän, heidän katsellessaan, nousi ilmaan ja hänet vietiin pois heidän näkyvistään. Kaksi taivaallisesta sotajoukosta seisoi vieressä ja kertoi heille, että hän tulisi samalla tavalla, kuin hän oli lähtenyt (jae 11).

 

Jakeessa 12 sanotaan, että he palasivat Jerusalemiin Öljy- eli Oliivimäeltä, joka on vain sapatinmatkan päässä vuorelta. Jakeissa 13-14 he kaikki astuivat ylempään huoneeseen, jossa he rukoilivat naisten ja Mariamin, Kristuksen äidin, kanssa (valheellisesti nimetty Mariaksi teksteissä). Maria oli Mariamin sisar ja Kloopaan vaimo. He rukoilivat myös Kristuksen veljien, Jaakobin, Joosefin, Juudan ja Simonin kanssa.

 

Kymmenen päivän odotusaika helluntaihin asti niiden neljänkymmenen päivän jälkeen, jotka Kristus oli heidän kanssaan, oli ajanjakso, jota käytettiin parannuksentekoon, ja se kymmenen päivän odotusjakso, jonka he odottivat helluntaihin asti oomerin laskemisen loppuun saattamiseksi, vastaa odotusaikaa Torvien juhlasta aina sovintopäivään asti Tišri-kuussa Messiaan palatessa. (Samanlainen kuin kymmenen päivää ramadan-kuussa Koraanissa, joka epäilemättä viittaa tähän ajanjaksoon, joka on siis ajanjakso helluntaihin asti ramadanin lopussa.

 

Muslimien viitteet ovat Suura 89 jakeet 1 ja 2 (vrt. myös johdanto S89) sekä myös Suura 97 jakeet 3 - 5 sekä Suura 44 jakeet 3 - 4 (vrt. Heprealaisen ja islamisen kalenterin yhteensovittaminen (Nro 053)).

 

Jakeessa 15 Pietari nousi heidän keskuudestaan ja aloitti vaalimenettelyn, jolla korvattaisiin Juudas Iskariot, joka kavalsi Kristuksen. Kuten temppelijärjestelmässä on tapana, nämä virat määritettiin arvalla. Valituksi tuli Mattias.

 

Luku 2

Luku siirtyy sitten varsinaiseen helluntaipäivään, joka oli aina sunnuntaina sekä temppelissä saddukeusten alaisuudessa että Samariassa samarialaisten keskuudessa. Fariseukset/myöhemmät rabbiiniset juutalaiset ottivat käyttöön Sivan-kuun kuudennen päivän helluntaita vasta paljon myöhemmin temppelin hävityksen jälkeen (vrt. Jumalan kalenterin vääristyminen Juudassa (Nro 195B)sekä myös Hillel, Babylonian karkausjärjestelmät ja temppelikalenteri (Nro 195C).

 

Pyhä Henki ilmestyi tulisina kielinä jokaisen huoneessa istuvan 120:n päälle (vrt. Luuk. 3:16). Sitten he alkoivat puhua muilla kielillä. Tämän äänen lähtiessä muut juutalaiset, jotka oleskelivat Jerusalemissa, kuulivat heidät ja kokoontuivat yhteen, kuulivat seurakunnan puhuvan kielillään, mikä hämmästytti heitä (muut Korintin seurakunnassa mainitut "kielet" olivat epäjohdonmukainen siansaksan muoto (1. Kor. 14:1-33 F046iii). He olivat Parthiasta, Meediasta, Elamista (Persiasta), Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontuksesta ja Aasiasta, Frygiasta ja Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta/Kyrenestä sekä vierailijoita Roomasta, sekä juutalaisia että käännynnäisiä, kreetalaisia ja arabialaisia. Monet olivat hämmentyneitä, mutta monet ajattelivat, että he olivat täynnä uutta viiniä. Seisoen yhdentoista kanssa Pietari kielsi olevansa humalassa, koska oli vasta kolmas hetki päivästä (eli klo 9), ja sitten hän lainasi profeetta Jooelia (F0292:28-32) jakeista 17-21 (vrt. myös P122D.

 

Pietari puhui heille (jakeet 22-40). Hän kertoi Kristuksen sukulinjan osoittavan hänen olevan Daavidin poika ja lainasi Daavidia jakeissa 25-28 (Ps. 16:8-11). Hänet luovutettiin pois tarkan suunnitelman mukaisesti (jae 2:23) (Luuk. 24:26 vrt. RSV: n huomautus). Jumala herätti hänet kuolleista (vrt. 1. Kor. 15:4-8).

 

Pietari sitten korosti (jae 29-32), että Daavid kuoli ja hänet haudattiin ja hänen ruumiinsa näki turmeluksen haudassa ja siten psalmi viittasi Messiaaseen Israelin Pyhänä, joka oli noussut kuolleista ja noussut Jumalan valtaistuimelle heilutuslyhdeuhrina 50 päivää aikaisemmin. Sitten hänet korotettiin ja hän istui Jumalan oikealla puolella, ja koska hänellä oli lupaus Pyhästä Hengestä Isältä, hän on vuodattanut ulos sen, minkä he näkivät ja kuulivat (jakeet 31-33). Jakeessa 34 Pietari viittasi psalmiin 110:1ss. sanoen sen olevan viittaus Kristukseen (vrt. Nro 178ja Nro 177ja F058.

 

Hän puhui läsnäolijoille, ja he menivät ulos apostolien kanssa, ja noin kolmetuhatta kastettiin sinä päivänä. Sitten he omistautuivat apostoleille ja mursivat leipää rukouksin. Nämä olivat Euroopan, Afrikan ja Aasian seurakuntien alku (vrt. Nro 122D).

 

Me näemme, että kaikki olivat Jumalan pelon hengessä, ja monia tunnustekoja tehtiin apostolien kautta. Kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä myymällä omaisuutensa ja jakaen veljille tarpeen mukaan (jakeet 43-45). He kävivät päivittäin temppelissä ja söivät kodeissaan iloisin ja anteliain sydämin ylistäen Jumalaa ja nauttien kaikkien suosiota. Ja Herra lisäsi heidän joukkoonsa päivä päivältä niitä, joiden oli määrä pelastua (jakeet 46-77).

 

Luku 3

Tässä luvussa näemme tarinan rammasta, joka vietiin joka päivä temppelin "kauniille portille". Pietari ja Johannes tulivat hänen luokseen, ja hän pyysi heiltä almuja. Pietari kehotti katsomaan häntä ja Johannesta. Hän katsoi heitä odottaen almuja, mutta sitten he paransivat hänet Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä ja käskivät hänen kävellä ja hän parani välittömästi ja voima palasi hänen jalkoihinsa ja nilkkoihinsa (jakeet 1-7). Sitten hän meni heidän kanssaan temppeliin, kulkien ja hyppien ja ylistäen Jumalaa. Ihmiset tunnistivat hänet ja ihmettelivät hänen parantumistaan (jakeet 8-10). Hänen takertuessaan Pietariin ja Johannekseen he juoksivat hänen luokseen Salomon portissa (todennäköisesti temppelin itäpuolella) vallan ihmeissään (jae 11). Jakeessa 12 Pietari puhutteli kansaa sanoen: Israelin miehet, miksi ihmettelette tätä jne., sanoen heille, että he eivät olleet tehneet tätä oman hurskautensa kautta, vaan että heidän isiensä Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala saattoi hänen palvelijansa kunniaan (myös lapsi vrt. Jes. 52:13 LXX aiheena kärsivä palvelija ; vrt. rukous Ap. t. 4: 25, 27, 30). Jeesuksen, jonka he olivat luovuttaneet pois ja jonka he Pilatuksen edessä kielsivät, kun tämä oli päättänyt vapauttaa hänet (jae 13). Mutta te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhaaja, ja surmasitteElämän herran (sana voi tarkoittaa jonkin, kuten kaupungin; perustajaa) jonka Jumala herätti kuolleista. Tämä oli suora viittaus Kristuksen asemaan Elohimina maan luomisessa ja Aatamin ja Eevan kanssa vuonna 4004 eaa. (vrt. Aikakauden aikataulun pääpiirteet (Nro 272)ja Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi (Nro 243). Pietari sanoi, että he olivat todistajia. Ja hänen nimeensä kohdistuvan uskon kautta hän on tehnyt miehen vahvaksi, jonka he kaikki tunsivat, ja usko Jeesuksen kautta on antanut ihmiselle täyden terveyden heidän kaikkien läsnäollessaan (jakeet 14-16).

 

Pietari sanoo sitten, että hän tiesi heidän kaikkien toimineen tietämättömyydestä, mutta Jumalan ennustaneen profeettojen suun kautta, että hänen Kristuksensa tulisi kärsiä. Näin hän täytti tämän (jakeet 17-18). Sitten Pietari kutsui heidät parannukseen, jotta heidän syntinsä pyyhittäisiin pois ja virkistävät ajat tulisivat Herran läsnäolosta ja jotta hän voisi lähettää Jeesuksen, Kristuksen, joka oli heille osoitettu. Taivaan on otettava hänet vastaan, jotta kaikki, mitä Jumala ennusti profeettojen suun kautta, täyttyisi (jakeet 19-21). Täten kaikkien kirjoitusten täytyy käydä toteen, kuten Jumala on ennustanut Raamatun profeettojen kautta aina Johannes Kastajaan asti. Näin ollen Raamatun ja lain ja todistuksen ja apostolien ja kirkon välillä ei ole katkoa. Siten kaanon pysyy voimassa kokonaisuudessaan (vrt. Raamattu (Nro 164)).

 

Jakeessa 22 Pietari sitoo Mooseksen sanat sanoen: "’Herra, teidän Jumalanne, nostaa teille veljienne joukosta profeetan, samanlaisen kuin minä. Totelkaa häntä kaikessa, mitä hän teille sanoo. Jokainen, joka ei kuuntele tätä profeettaa, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.’ Samoin kaikki profeetat Samuelista alkaen ennustivat puheissaan näistä ajoista."

 

Sitten Pietari velvoittaa veljiä sanoen:

Te olette profeettojen jälkeläisiä ja sen liiton perillisiä, jonka Jumala solmi isienne kanssa sanoessaan Abrahamille: ’Sinun jälkikasvusi on siunaukseksi kaikille maailman kansakunnille.’ Ensi sijassa teitä varten Jumala herätti palvelijansa kuolleiden joukosta. Hänet Jumala lähetti siunaamaan teitä ja kääntämään teidät kaikki pois pahuuksistanne."

 

Olemme nyt tuon tapahtumajärjestyksen lopussa ja 120. riemuvuoden viimeisessä syklissä, ja Jumala on lähettämäisillään taivaallisen sotajoukon Messiaan kanssa kutsumaan koko maailman parannukseen ja palauttamaan heidät Lakiin ja Liittoon (vrt. Jumalan laki (L1); Jumalan liitto (Nro 152); Liiton ensimmäinen ja toinen ilmaiseminen (Nro 096B); ja Koraani Raamatusta, laista ja liitosta (Nro 083)).

 

Luku 4

Pietari ja apostolit puhuivat temppelissä. Paikalle tuli pappeja ja temppelivartioston päällikkö ja saddukeuksia (jotka hallitsivat temppeliä, mutta jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen) heidän opettaessaan kansaa ja julistaessaan Jeesuksessa Kristuksessa ylösnousemusta kuolleista. Tämän erehdyksen vuoksi saddukeukset oli korvattava, mutta he pitivät temppelikalenteria oikein, toisin kuin fariseukset, ja temppelin hävityksen jälkeen ja temppelin kukistuttua Roomalle aristokratia, johon saddukeukset kuuluivat, kaatui temppelin mukana. Vuoden 70 jaa jälkeen fariseukset ottivat vallan ja muodostivat rabbiinisen auktoriteetin, mikä johti Hillel-kalenteriin vuonna 358 jaa., mukaan luettuna Babylonian karkausjärjestelmä. Seurakunta ei koskaan hyväksynyt myöhempää Hillel-järjestelmää ennen 1900-luvun virheitä Sardes-järjestelmässä. Temppeliviranomaiset pidättivät heidät tämän toiminnan johdosta; kuitenkin monet läsnäolevista, jotka kuulivat sanan, uskoivat ja miesten lukumäärä nousi noin viiteen tuhanteen (jakeet 1-4).

 

Seuraavana päivänä hallitsijat ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat Jerusalemiin, Hannas oli ylipappi ja Kaiafas ja Johannes (Jonatan, joka seurasi Kaifasta) sekä Aleksandros ja kaikki, jotka olivat ylipapillista perhettä (jae 5-6). Nämä olisivat muodostaneet sanhedrinin, jonka alaisuudessa Pietari ja Johannes olisivat joutuneet oikeuden eteen. Hannas toimi syyttäjänä Kristuksen oikeudenkäynnissä, ja Kaifas oli ylipappi, joka ennusti, että sinä vuonna pitäisi kuolla kansakunnan pelastuksen puolesta (Joh. 11:47-50). (Juudassa ei ollut eksilarkkia eli pakkosiirtolaisuuden eli eksilin aikaista hallitsijaa syntymästä Kristuksen kuoleman jälkeiseen aikaan (vrt. Daavidista ja eksilarkeista Windsorin kuningashuoneeseen (Nro 067).

 

Pietari ja Johannes asetettiin heidän eteensä ja heiltä kysyttiin, millä voimalla, nimellä tai auktoriteetilla he tämän tekivät. Sitten Pietari puhui Pyhässä Hengessä sanoen, että Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimeen, jonka he ristiinnaulitsivat ja jonka Jumala herätti kuolleista ja jonka kautta ”tämä mies” seisoi heidän edessään ”terveenä” (jakeet 7-10). Sitten hän sanoi: "Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." (Ps. 118:22; Mark. 12:10; 1. Piet. 2:7; jakeet 11-12).

 

Jakeessa 13 Sanhedrinin neuvosto näki Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi; he ihmettelivät ja tunsivat heidät Jeesuksen opetuslapsiksiksi. He näkivät myös miehen, jonka nämä olivat parantaneet ja joka seisoi heidän vieressään. Tämän jälkeen he määräsivät miehet poistumaan voidakseen keskustella asiasta. He eivät voineet kiistää, että he olivat tehneet huomattavan tunnusteon parantaessaan tässä nimessä ja että koko Jerusalem oli siitä tietoinen. Niinpä he kutsuivat heidät takaisin ja kielsivät heitä enää puhumasta Kristuksen nimessä toisille. Pietari ja Johannes vastasivat heille: "Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (jakeet 13-20). Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut. Olihan mies, joka tällä tunnusteolla oli parannettu, jo yli neljänkymmenen vuoden ikäinen (jakeet 21-22).

 

Sitten he menivät omiensa luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansan vanhimmat olivat heille sanoneet. Pyhät riemuitsivat ja kiittivät Jumalaa ja kiittivät lainaten Daavidia (Ps. 2:1-2) (jakeet 23, 25-26).

 

Jakeissa 27-28 he myönsivät, että monia auktoriteetteja oli kerätty voideltua Kristusta vastaan Herodeksen (kuoli Abib-kuun 1.-13. päivänä vuonna 4 eaa.) ja Pontius Pilatuksen liittouduttua sekä pakanoiden että Israelin kansan kanssa tekemään sitä, minkä Jumalan käsi oli ennalta määrännyt.

 

Jakeessa 29 he pyysivät, että heille annettaisiin voima puhua Jumalan sanaa pelotta hänen ojentaessaan kätensä parantaakseen ja tehdäkseen tunnustekoja ja ihmeitä Kristuksen nimessä.

 

Kun he olivat lopettaneet rukoilemisen, Jumala vastasi järisyttämällä rakennusta, ja he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti (jakeet 29-31). Mutta uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin. Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan. Jakeet 26-27 päättävät luvun esimerkillä Barnabaksesta (rohkaisun poika), Kyproksen leeviläisestä, joka myi pellon, joka hänellä oli, ja toi rahat ne apostolien jalkojen juureen.

 

Luku 5

Luvussa Barnabaksen myönteistä esimerkkiä seuraa negatiivinen esimerkki Pyhän Hengen voimasta surmata Hananias ja hänen vaimonsa Safira, jotka olivat myyneet osan omaisuudestaan, ja pani vaimonsa tieten syrjään osan kauppahinnasta syrjään, jonka he olivat sanoneet antavansa apostoleille seurakuntaa varten. Pyhä Henki teki Pietarin tietoiseksi siitä, että hän oli pidättänyt osan varoista. Hän sanoi: "Hananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi? Ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi siis otit tunnollesi tällaisen teon? Et valehdellut ihmisille vaan Jumalalle." (1: 4).

 

Asia oli lyhykäisyydessään se, että jos Hananias olisi halunnut, hän olisi voinut pitää itsellään sen osan, jonka katsoi tarpeelliseksi, ilman mitään seurauksia, lukuun ottamatta kymmenyslakien mukaisia velvoitteitaan (vrt. Kymmenykset (Mro 161). Kuten monet juutalaiset tänä päivänä, he ajattelivat fyysisesti eivätkä ymmärtäneet Pyhän Hengen voimaa valittujen keskuudessa. Rangaistuksia langetettiin esimerkeiksi koko seurakunnalle jatkuvasti. Kun Pietari sanoi nämä sanat, kaatui Hananias maahan ja kuoli, ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Nuoret miehet nousivat ja käärivät hänet ja kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet (jakeet 5-6). Kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa Safira tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut. Pietari kysyi häneltä, oliko hän suostunut myymään maata niin ja niin paljon (summan, jonka he olivat sopineet sanovansa ja antavansa apostoleille). Sitten hän sanoi tälle: "Miksi päätitte yhdessä testata Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois. " Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä. Kun nuoret miehet tulivat sisään, he totesivat hänen kuolleen. He kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet miehensä viereen. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat. (jakeet 7-11).

 

Tämä oli hyvin voimallinen esimerkki Pyhän Hengen voimasta ja siitä, kuinka vakavaa on valehdella Jumalalle ja seurakunnalle totuudesta vastoin yhdeksättä käskyä, mikä rikkoo kaiken, mukaan luettuna kymmenes käsky.

 

Jakeesta 12 näemme, että monia tunnustekoja ja ihmeitä tehtiin kansan keskuudessa apostolien käsien kautta. Tekstissä sanotaan, että he olivat kaikki yhdessä Salomon pylväskäytävässä. Kukaan muu ei uskaltanut liittyä heihin, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. Ja enemmän kuin koskaan karttui uskovia, sekä miehiä että naisia. Kansa toi kaduille sairaita vuoteilla ja makuualustoilla, jotta edes ohikulkevan Pietarin varjo osuisi johonkuhun heistä. Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki nämä tulivat terveiksi. (jakeet 12-16).

 

Jakeesta 17 näemme, että saddukeukset ylipapin alaisuudessa olivat kateellisia ja vangitsivat apostolit ja panivat heidät vankilaan. Kuitenkin sinä yönä Herran enkeli tuli heidän luokseen ja vapautti heidät ja käski heitä ”menemään temppeliin ja julistamaan kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.” Kun he kuulivat sen, he menivät temppeliin aamunkoitteessa ja opettivat (jakeet 17-21a).

 

Jakeesta 21b näemme, että ylipappi ja Neuvosto ja Israelin Senaatti (nyt Juuda ja osa Leeviä ja Benjaminia ja joitakin muita erinäisiä, sillä Israel lähetettiin vankeuteen vuonna 722 eaa. assyrialaisten alaisuudessa Araksjoen pohjoispuolelle) kutsuttiin koolle ja apostolit käskettiin paikalle, mutta heitä ei löydetty vankilasta ja upseerit raportoivat takaisin ylipapille ja neuvostolle ja senaatille. He kertoivat, että he löysivät ovet visusti lukittuina ja vartijat paikoillaan, mutta kun he avasivat ovet, he eivät löytäneet sisältä ketään. Kun temppelin päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, he hämmästyivät suuresti ja ihmettelivät, mitä siitä seuraisi. Silloin tuli joku ja kertoi heille, että ne miehet, jotka he olivat panneet vankilaan ja joita he nyt etsivätt, olivat temppelissä opettamassa kansaa.

 

Silloin päällikkö ja päällysmiehet lähtivät ja toivat heidät, mutta ilman väkivaltaa, sillä he pelkäsivät joutuvansa kansan kivittämiksi (jakeet 24-26).

 

Jumala käytti siten apostoleja ja Pyhän Hengen voimaa käsitelläkseen temppelin pappeutta neljänkymmenen vuoden tuomiokauden alussa Kristuksen kuolemasta Temppelin hävitykseen vuonna 70 jaa. ja Juudan hajaantumiseen Joonan merkin mukaisesti (vrt. Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia (Nro 013); F027ix, xiii; F032).

 

Kun he olivat tuoneet apostolit neuvoston eteen ja ylipappi kuulusteli heitä muistuttaen heitä siitä, että neuvosto oli tiukasti kieltänyt heitä saarnaamasta Kristuksen nimessä, he olivat kuitenkin täyttäneet Jerusalemin opetuksellaan ja ylipappi sanoi, että he yrittivät panne sen miehen kuoleman heidän syyksen (jakeet 27-28).

 

Pietari ja apostolit vastasivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

 

Kun he sen kuulivat, he raivostuivat ja tahtoivat tappaa heidät. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel (luultavasti Paavalin opettaja (22:3)), ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos. Hän varoitti neuvostoa harkitsemaan tarkoin, ennen kuin se tekisi mitään näille miehille. Sitten hän muistutti heitä niistä, jotka olivat esiintyneet ennenkin, kuten Teudas, joka oli noussut ja ottanut 400 miestä ja joka lopulta surmattiin ja 400:n joukko hajaantui ja hävisi. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat seuranneet häntä, hajotettiin. Hänen neuvonsa oli, että jos tämä heidän ajamansa hanke oli lähtöisin ihmisistä, se kukistuisi itsestään, mutta jos Jumalasta, he eivät pystyisi heitä kukistamaan, vaan heidän voitaisiin havaita vastustavan itseään Jumalaa (jakeet 33-39).

 

Niinpä he noudattivat Gamalielin neuvoa ja kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. He lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä temppelissä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.

 

Näin alkoi Jumalan seurakunnan työ Pyhässä Hengessä Jerusalemista ja Samariasta, ja sitten se levisi kaikkialle maailmaan.

 

Apostolien tekojen luvut 1-5 (UT 2020)

Luku 1

1Hyvä Teofilos, kerroin ensimmäisessä kirjassani kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja opetti. Aloitin alusta 2ja jatkoin siihen asti, kun hän Pyhän Hengen voimalla antoi käskynsä valitsemilleen apostoleille eli valtuutetuille ja kun hänet otettiin ylös taivaaseen. 3Apostolien luokse hän myös saapui ilmielävänä kuolemansa jälkeen. Hän näyttäytyi heille 40 päivän ajan, todisti monin tavoin olevansa elossa ja kertoi Jumalan valtakunnasta. 4Kun Jeesus oli heidän kanssaan aterialla, hän kehotti heitä pysymään Jerusalemissa ja odottamaan Isän antaman lupauksen toteutumista. »Tehän kuulitte minulta, 5että Johannes kastoi vedellä mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää», hän sanoi. 6Koolla olevat apostolit kysyivät Jeesukselta: »Herra, nostatko nyt Israelin valtakunnan entiseen asemaansa?» 7»Ei ole teidän asianne tietää määräaikoja ja hetkiä, jotka Isä on omalla vallallaan päättänyt», Jeesus vastasi. 8»Saatte kuitenkin voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin. Teistä tulee minun todistajiani täällä Jerusalemissa ja koko Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin asti.» 9Kun Jeesus oli sanonut tämän, hänet otettiin taivaaseen apostolien silmien edessä. Pilvi vei hänet heidän näkyvistään. 10Kun apostolit tuijottivat taivaalle Jeesuksen etääntyessä, heidän vieressään seisoi äkkiä kaksi valkoasuista miestä. 11Nämä sanoivat: »Galilean miehet, miksi seisotte siinä katselemassa taivaalle? Tuo Jeesus, joka juuri otettiin luotanne taivaaseen, palaa samalla tavalla kuin näitte hänen lähtevän.» 12Sitten apostolit lähtivät mäeltä, jolla olivat olleet. Sen nimi on Oliivimäki, ja se on niin lähellä Jerusalemia, että sinne on sapattinakin lupa kävellä. 13Kaupungissa he menivät majapaikkaansa ja nousivat yläkertaan, missä heidän huoneensa oli. Joukkoon kuuluivat Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippos ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksenpoika, Kiihkoilija-Simon ja Juudas Jaakobinpoika. 14Yksimielisesti he kaikki keskittyivät rukoilemaan. He rukoilivat yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Marian, Jeesuksen äidin, ja Jeesuksen veljien kanssa. 15Eräänä päivänä oli koolla noin 120 henkeä. Pietari nousi puhumaan ja sanoi: 16»Veljet! Oli kirjoitettu, että Juudaksesta tulee Jeesuksen vangitsijoiden apuri. Tämän Pyhän Hengen ennustuksen, jonka Daavid ilmoitti, täytyi toteutua. 17Juudas kuului meidän joukkoomme, ja hän sai osakseen saman tehtävän kuin me muutkin. 18Ilmiannosta saamallaan palkkiolla hän osti tilkun maata. Sitten hän kuitenkin syöksyi pää edellä alas ja halkesi, niin että sisälmykset valuivat ulos. 19Kaikki Jerusalemissa saivat tietää tästä, ja niin alueen nimeksi tuli paikallisella kielellä Hakeldama, Veripelto. 20Psalmien kirjassahan sanotaan: ’Hänen majapaikkansa on jäätävä autioksi, kukaan ei saa asua siinä.’ ja: ’Toisen on otettava hänen paikkansa paimenena.’ 21-22Yhden joukostamme on siis ryhdyttävä todistamaan meidän kanssamme Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta. On valittava joku, joka on kulkenut kanssamme koko ajan: siitä asti, kun Jeesus tuli luoksemme, siihen asti, kun hän lähti joukostamme – Johanneksen antamasta kasteesta Jeesuksen taivaaseen ottamiseen asti.» 23Asetettiin kaksi ehdokasta: Joosef, jota kutsuttiin Barsabbakseksi ja jolla oli lisänimi Justus, sekä Mattias. 24Kaikki rukoilivat: »Herra, sinä tunnet jokaisen sydämen. Osoita siis, kumman näistä kahdesta olet valinnut 25tähän apostolin palvelutehtävään, jota Juudas lakkasi hoitamasta mennäkseen sinne, minne kuuluikin.» 26Suoritettiin arvonta, ja arpa osui Mattiakseen. Näin hänet valittiin samaan joukkoon yhdentoista muun apostolin kanssa.

 

Luku 2

1Kun tuli viideskymmenes päivä pääsiäisestä, helluntai, kaikki olivat kokoontuneet yhteen. 2Äkkiä taivaalta kuului kuin kovan tuulen kohina. Ääni täytti koko sen talon, jossa he olivat. 3He näkivät jotain, joka muistutti tulen liekkejä. Ne jakautuivat ja laskeutuivat jokaisen päälle. 4Kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja alkoivat puhua itselleen vierailla kielillä sitä, mitä Henki sai heidät julistamaan. 5Jerusalemissa oli hurskaita juutalaisia. He olivat lähtöisin kaikista maailman kansoista, ja 6ääni keräsi koolle suuren väkijoukon. Kaikki hämmästyivät, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. 7He kyselivät ihmeissään: »Eivätkös kaikki nämä puhujat ole galilealaisia? 8Miten me kaikki kuulemme heidän puhuvan omaa äidinkieltämme? 9Paikalla on partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia. Täällä on väkeä Mesopotamiasta, Juudeasta, Kappadokiasta, Pontoksesta, Aasian maakunnasta, 10Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta. Jotkut ovat käymässä Roomasta. 11Jotkut ovat juutalaisia ja toiset juutalaisiksi kääntyneitä. On kreetalaisia ja arabialaisia. Silti me kaikki kuulemme heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suurista teoista.» 12Kaikki olivat ihmeissään ja kyselivät epätietoisina toisiltaan, mistä mahtoi olla kyse. 13Jotkut kuitenkin arvelivat pilkallisesti: »Nuo ovat tainneet vetää päänsä täyteen makeaa viiniä!» 14Pietari nousi seisomaan, ja muut yksitoista nousivat hänen kanssaan. Hän korotti äänensä ja sanoi: »Juutalaiset ja kaikki te muutkin, jotka asutte Jerusalemissa! Painakaa mieleenne, mitä sanon teille. 15 Nämä ihmiset eivät todellakaan ole humalassa, niin kuin luulette. Kellokin on vasta yhdeksän aamulla. 16Tämä on sitä, mistä profeetta Joelin kirjassa kerrotaan: 17’Jumala sanoo: Viimeisinä päivinä vuodatan Henkeäni jokaiseen. Silloin poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuoret näkevät näkyjä ja vanhukset enneunia. 18Noina päivinä vuodatan Henkeäni palvelijoilleni, miehille ja naisille, ja he profetoivat. 19Näytän ihmeitä taivaan korkeudessa ja merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja tupruavaa savua. 20Aurinko hehkuu pimeyttä ja kuu vuotaa verta ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä. 21Joka silloin kutsuu Herraa avuksi, pelastuu.’ 22Israelilaiset! Kuunnelkaa, mitä sanon! Jeesus Nasaretilainen oli mies, jonka Jumala oli teitä varten valinnut. Tiedättehän, että merkiksi tästä Jumala teki hänen kauttaan voimatekoja ja ihmeitä. 23Tämä mies luovutettiin muukalaisten käsiin, niin kuin Jumala oli ennalta päättänyt ja nähnyt hyväksi. Te tapoitte hänet, kun annoitte heidän ripustaa hänet ristille. 24Jumala kuitenkin nosti hänet ylös kuoleman kärsimyksistä. Ei kuolema olisikaan voinut pitää Jeesusta vallassaan, 25sillä Daavid sanoo hänestä: Näin, että Herra olisi aina luonani ja tukisi minua niin, etten horju. 26Siksi sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee. Ruumiinikin elää toivossa, 27ettet sinä, Herra, hylkää henkeäni manalaan etkä anna pyhän palvelijasi maatua. 28Olet osoittanut minulle elämän tien.Saan nähdä kasvosi, sinä täytät minut ilolla.’ 29Veljet! On toki myönnettävä, että myös esi-isämme Daavid kuoli ja että hänet haudattiin. Hänen hautansa on meidän nähtävissämme vielä nykyisinkin. 30Daavid oli profeetta, ja Jumala oli vannonut hänelle valan ja luvannut asettaa valtaistuimelle hänen jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän, 31ja siksi hän osasi ennustaa Kristuksen ylösnousemuksen ja sanoa, että ’häntä ei hylätty manalaan eikä hänen ruumiinsa tarvinnut maatua’. 32Tämän Jeesuksen Jumala herätti kuolleista, ja me kaikki todistamme siitä. 33Hänet korotettiin Jumalan oikealle puolelle. Koska hän oli saanut Isän lupaaman Pyhän Hengen, hän on nyt vuodattanut sen meillekin, niin kuin näette ja kuulette. 34Ei Daavid noussut itse taivaaseen vaan sanoo: ’Herra sanoi Herralleni: istu oikealla puolellani, 35kunnes alistan vihollisesi korokkeeksi jalkojesi alle.’ 36Koko Israelin kansa voi siis olla varma siitä, että Jumala teki Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi – sen saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.» 37Tämä sai kuulijat tuntemaan piston sydämessään, ja he kysyivät Pietarilta ja muilta apostoleilta: »Mitä meidän pitäisi tehdä, veljet?» 38Pietari vastasi: »Muuttakaa elämänne suunta ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimissä, jotta saisitte syntinne anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. 39Tämä lupaus koskee teitä ja teidän lapsianne ja kaikkia niitäkin, jotka ovat kaukana täältä – keitä tahansa, joita Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.» 40Pietari todisti vielä pitkään ja kehotti kuulijoita: »Pelastautukaa näiden kierojen nykyihmisten keskeltä.» 41Ne, jotka ottivat vastaan hänen sanomansa, kastettiin. Uskovien joukko kasvoi sinä päivänä noin kolmellatuhannella hengellä. 42Kääntyneet noudattivat apostolien oppia. He elivät tiiviinä yhteisönä, rukoilivat ja viettivät ehtoollista murtaen leipää. 43Apostolit tekivät monia ihmeitä, ja kaikki olivat peloissaan. 44Uskovat pitivät kuitenkin yhtä, ja kaikki oli heille yhteistä. 45He myivät koko omaisuutensa ja jakoivat kaiken keskenään sen mukaan, mitä kukin tarvitsi. 46Joka päivä he kokoontuivat uskollisesti temppelissä, ja kotona he viettivät ehtoollista ja aterioivat iloisesti mutta vaatimattomasti. 47He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja joka päivä Herra kasvatti pelastuneiden joukkoa.

 

Luku 3

1Pietari ja Johannes menivät temppeliin iltapäivärukouksen aikaan. 2Paikalle kannettiin mies, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet tuotiin joka päivä temppelin Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä rahaa temppeliin meneviltä. 3Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen olevan menossa temppeliin, hän pyysi heiltä rahaa. 4Pietari ja Johannes käänsivät katseensa mieheen, ja Pietari sanoi: »Katso meitä!» 5Mies tuijotti tarkkaan ja odotti saavansa heiltä jotain. 6Pietari sanoi: »Hopea- tai kultarahoja minulla ei ole, mutta annan sinulle sitä, mitä minulla on. Jeesus Nasaretilaisen, Kristuksen, nimissä: nouse ja kävele!» 7Pietari tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi häntä nousemaan. Samassa miehen jalat ja nilkat alkoivat kantaa. 8Hän pomppasi pystyyn, lähti kävelemään ja kulki heidän kanssaan temppeliin hyppien ja Jumalaa ylistäen. 9Koko kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa. 10Ihmiset tunnistivat hänet mieheksi, joka aina istui Kauniillaportilla kerjäämässä rahaa. He olivat aivan ihmeissään siitä, mitä miehelle oli tapahtunut. 11Mies jäi Pietarin ja Johanneksen seuraan. Kaikki olivat ihmeissään ja ryntäsivät heidän luokseen Salomon pylväskäytävään. 12Kun Pietari näki tämän, hän alkoi selittää kansalle: »Israelilaiset! Miksi olette ihmeissänne? Miksi tuijotatte meitä niin kuin olisimme omalla voimallamme ja hurskaudellamme saaneet tämän miehen kävelemään? 13Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän esivanhempiemme Jumala, korotti palvelijansa Jeesuksen. Te tosin luovutitte hänet tuomittavaksi ja torjuitte hänet Pilatuksen edessä, kun tämä halusi päästää hänet vapaaksi. 14Te torjuitte pyhän ja oikeudenmukaisen miehen ja pyysitte murhaajan vapauttamista. 15Te tapoitte elämän Herran, mutta Jumala herätti hänet kuolleiden joukosta. Me todistamme, että näin tapahtui. 16Tämä teidän näkemänne ja tuntemanne mies sai voimaa Jeesukselta, kun vetosimme luottavaisesti hänen nimeensä. Uskomme vuoksi Jeesus teki tästä miehestä täysin terveen tässä teidän silmienne edessä. 17No niin, minä ymmärrän, että te ette tienneet, mitä teitte, eivätkä tienneet teidän johtajannekaan. 18Näin Jumala toteutti kaikkien profeettojen ennustuksen: Kristus tulisi kärsimään. 19Muuttakaa siis mielenne ja kääntykää. Silloin syntinne pyyhitään pois 20ja Herra antaa virkistävien aikojen tulla. Hän lähettää Voideltunsa Jeesuksen, jonka on teille ennalta valinnut. 21Taivas otti Jeesuksen vastaan, ja hän on siellä, kunnes on aika palauttaa järjestys maailmaan. Tästä Jumala on antanut profeettojensa puhua vaikka kuinka kauan. 22Jo Mooses sanoi: ’Herra, teidän Jumalanne, nostaa teille veljienne joukosta profeetan, samanlaisen kuin minä. Totelkaa häntä kaikessa, mitä hän teille sanoo. 23Jokainen, joka ei kuuntele tätä profeettaa, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.’ 24Samoin kaikki profeetat Samuelista alkaen ennustivat puheissaan näistä ajoista. 25Te olette profeettojen jälkeläisiä ja sen liiton perillisiä, jonka Jumala solmi isienne kanssa sanoessaan Abrahamille: ’Sinun jälkikasvusi on siunaukseksi kaikille maailman kansakunnille.’ 26Ensi sijassa teitä varten Jumala herätti palvelijansa kuolleiden joukosta. Hänet Jumala lähetti siunaamaan teitä ja kääntämään teidät kaikki pois pahuuksistanne.»

 

Luku 4

1Kun Pietari ja Johannes puhuivat kansalle, paikalle tuli pappeja, temppelivartioston päällikkö ja saddukeuksia. 2He olivat vihaisia, koska apostolit opettivat ihmisiä ja julistivat, että Jeesus oli todiste kuolleiden ylösnousemuksesta. 3Apostolit otettiin kiinni ja pantiin yöksi vankilaan, koska oli jo ilta. 4Monista kuulijoista tuli kuitenkin uskovia. Miehiä heistä oli noin viisituhatta. 5Seuraavana päivänä juutalaisten johtajat, vanhimmat ja oppineet kokoontuivat Jerusalemissa. 6Paikalla oli ylipappi Hannas, samoin Kaifas, Johannes, Aleksandros ja kaikki muut, jotka olivat ylipapillista sukua. 7Pietari ja Johannes tuotiin neuvoston eteen, ja heiltä kysyttiin: »Millä valtuuksilla ja kenen nimissä teitte sen, minkä teitte?» 8Silloin Pietari täyttyi Pyhästä Hengestä ja sanoi: »Kansan johtajat ja vanhimmat! 9Joudumme näköjään vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja kertomaan, kenen nimissä hän parani. 10Tietäkää siis, te kaikki ja koko Israelin kansa, että se tapahtui Jeesuksen Kristuksen nimissä. Te ristiinnaulitsitte tämän nasaretilaisen, mutta Jumala herätti hänet kuolleiden joukosta. Hänen nimensä voimasta tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. 11Kristus on se ’kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte mutta joka on nyt koko rakennuksen tärkein’. 12Kukaan muu ei pysty meitä pelastamaan. Taivaan alla ei ole mitään muuta nimeä, joka pelastaa.» 13Neuvoston jäsenet totesivat Pietarin ja Johanneksen olevan tavallisia oppimattomia miehiä ja hämmästyivät siitä, miten rohkeasti nämä silti esiintyivät. He tunnistivat Pietarin ja Johanneksen Jeesuksen seuralaisiksi. 14Kun he vielä näkivät parantuneen miehen seisovan apostolien rinnalla, he eivät voineet väittää vastaan. 15He käskivät apostolien mennä ulos salista ja neuvottelivat keskenään: 16»Mitä noille pitäisi tehdä? He ovat selvästi tehneet ihmeteon, josta koko Jerusalem tietää. Emme mekään voi kiistää ihmettä. 17Uhkaillaan heidät silti hiljaisiksi, etteivät he enää levittäisi tietoa kansan keskuuteen ja puhuisi sen Jeesuksen nimissä.» 18He kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää opettamasta tai puhumasta mitään muutakaan Jeesuksen nimissä. 19Pietari ja Johannes kuitenkin vastasivat: »Onko oikein kuunnella Jumalan edessä teitä ennemmin kuin Jumalaa? Miettikää sitä. 20Emme me voi olla kertomatta, mitä olemme nähneet ja kuulleet.» 21Neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä pahemmin, mutta päästivät heidät kuitenkin lähtemään. He eivät keksineet, miten voisivat rangaista apostoleja, sillä kansa ylisti Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut. 22Paranemisen ihmeen kokenut mies oli näet jo yli 40-vuotias. 23Kun apostolit olivat päässeet lähtemään, he menivät omiensa luokse ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansanjohtajat olivat sanoneet. 24Sen kuultuaan muut alkoivat rukoilla Jumalaa yhteen ääneen: »Valtias, sinä olet tehnyt taivaan, maan ja meren sekä kaiken, mitä niissä on! 25Sinä annoit Pyhän Henkesi lausua esi-isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suulla: ’Miksi vierasuskoiset riehuivat ja kansat keskittyivät turhuuksiin? 26Maailman kuninkaat liittoutuivat ja johtajat kokoontuivat yhteen Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.’ 27Herodes ja Pontius Pilatus tosiaan kokoontuivat tässä kaupungissa vierasuskoisten ja Israelin heimojen kanssa. Yhdessä he asettuivat pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, vaikka olit voidellut hänet hallitsijaksi. 28He halusivat tehdä sen, minkä olit ennalta päättänyt ja suunnitellut tapahtuvan. 29Katso nyt, Herra, miten he uhkailevat! Anna palvelijoidesi julistaa sanaasi rohkeasti. 30Ojenna kätesi parantamaan, näytä merkkejä ja tee ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimissä.» 31Kun he olivat rukoilleet, heidän kokoontumispaikkansa vavahti. Kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa. 32Uskovien joukko tunsi syvää keskinäistä yhteyttä. Kukaan ei pitänyt omaisuuttaan omanaan, vaan kaikki oli heille yhteistä. 33Apostolit todistivat voimakkaasti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja he olivat suuressa suosiossa. 34Kukaan uskova ei kärsinyt puutetta, sillä ne, jotka omistivat maata tai taloja, myivät omaisuutensa. He toivat rahat 35ja antoivat ne apostoleille, ja nämä jakoivat kullekin tarpeen mukaan. 36-37Peltonsa myi myös Joosef, Kyproksella syntynyt Leevin heimoon kuuluva mies, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi eli Rohkaisijaksi. Hänkin toi saamansa rahat ja laski ne apostolien eteen.

 

Luku 5

1Kun Hananias-niminen mies yhdessä vaimonsa Safiran kanssa myi maatilansa, 2hän pimitti osan kauppahinnasta ja toi osan apostoleille. Vaimo tiesi, mitä Hananias oli tehnyt. 3Pietari sanoi: »Hananias, miksi annoit Saatanan yllyttää sinua? Miksi huijaat Pyhää Henkeä ottamalla osan maatilan hinnasta itsellesi? 4Tilahan oli sinun, ja vielä sen myytyäsikin sait tehdä rahoilla, mitä halusit. Miksi siis otit tunnollesi tällaisen teon? Et valehdellut ihmisille vaan Jumalalle.» 5Nämä sanat kuullessaan Hananias kaatui kuolleena maahan, ja kaikki läsnäolijat kauhistuivat. 6Nuoret miehet käärivät Hananiaksen ruumiin kankaaseen, veivät hänet ulos ja hautasivat hänet. 7Kolmen tunnin kuluttua tuli sisään Hananiaksen vaimo, joka ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. 8Pietari kysyi häneltä: »Kerrohan, myittekö maatilanne tähän hintaan?» »Kyllä myimme», Safira vastasi. 9Silloin Pietari sanoi: »Miksi päätitte yhdessä testata Herran Henkeä? Miehesi hautaajat ovat jo oven takana, ja he saavat kantaa ulos sinutkin.» 10Samassa Safira kaatui hengettömänä Pietarin jalkoihin. Kun nuoret miehet tulivat sisään, he totesivat hänen kuolleen. He kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet miehensä viereen. 11Koko seurakunta oli kauhuissaan niin kuin olivat kaikki muutkin, jotka kuulivat tapauksesta. 12Apostolit tekivät kansan parissa paljon ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväskäytävässä. 13Kukaan ulkopuolinen ei uskaltanut liittyä heidän seuraansa, mutta kansa arvosti heitä. 14Herraan uskovien joukko sai jatkuvasti lisää jäseniä, sekä miehiä että naisia. 15Kansa toi kaduille sairaita vuoteilla ja makuualustoilla, jotta edes ohikulkevan Pietarin varjo osuisi johonkuhun heistä. 16Myös Jerusalemin naapurikaupungeista kerääntyi väkeä, joka toi mukanaan sairaita ja demonien vaivaamia. Kaikki paranivat. 17Silloin ylipappi ja häntä tukevat saddukeukset kiihtyivät niin, 18että pidättivät apostolit julkisesti ja panivat heidät vankilaan. 19Herran enkeli avasi kuitenkin yöllä vankilan ovet, päästi apostolit ulos ja sanoi: 20»Lähtekää täältä ja menkää temppeliin. Puhukaa siellä ihmisille elämän sanoja.» 21Apostolit tottelivat ja menivät jo varhain aamulla temppeliin opettamaan. Ylipappi ja hänen tukijansa kutsuivat heti aamulla koolle Suuren neuvoston, kaikki Israelin johtajat. Sitten he lähettivät vartijoita hakemaan apostolit vankilasta. 22Perille tultuaan vartijat eivät kuitenkaan löytäneet heitä. He palasivat ja ilmoittivat: 23»Vankilan ovet olivat varmasti lukossa ja vartioituja, mutta kun avasimme ne, emme löytäneet sisältä ketään.» 24Tämän kuullessaan temppelivartioston päällikkö ja ylipapit hämmentyivät ja ihmettelivät, mistä mahtoi olla kyse. 25Sitten joku tuli kertomaan: »Kuulkaa, ne miehet, jotka panitte eilen vankilaan, ovat temppelissä ja opettavat kansaa.» 26Silloin vartioston päällikkö ja vartijat lähtivät hakemaan apostolit mukaansa. He eivät käyttäneet väkivaltaa, koska pelkäsivät kansan kivittävän heidät. 27Kun apostolit oli otettu kiinni, heidät vietiin Suuren neuvoston eteen. Ylipappi kysyi heiltä: 28»Emmekö me nimenomaan kieltäneet teitä opettamasta sen miehen nimissä? Nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme.» 29Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: »On toteltava Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä. 30Esivanhempiemme Jumala herätti kuolleista Jeesuksen, jonka te murhasitte ripustamalla hänet ristinpuulle. 31Jumala korotti hänet oikealle puolelleen hallitsijaksi ja pelastajaksi, jotta israelilaiset muuttaisivat elämänsä suunnan ja saisivat syntinsä anteeksi. 32Me todistamme tämän, ja samoin tekee Pyhä Henki. Jumala antoi tämän Hengen niille, jotka tottelevat häntä.» 33Tämän kuultuaan neuvoston jäsenet raivostuivat ja aikoivat tappaa apostolit. 34Silloin nousi seisomaan Gamaliel, neuvostoon kuuluva fariseus ja kansan kunnioittama lainopettaja. Hän käski viedä apostolit hetkeksi ulos 35ja sanoi: »Israelin miehet! Olkaa varovaisia, kun päätätte, mitä aiotte tehdä näille miehille. 36Ennen meidän aikaamme nousi julkisuuteen Teudas, joka oli olevinaan jotain erikoista ja saikin mukaansa neljänsadan miehen joukon. Hänet kuitenkin tapettiin, ja häneen luottanut joukko hajaantui ja hävisi. 37Tämän jälkeen, veroluetteloinnin aikoihin, sai Juudas Galilealainen houkuteltua ihmisiä puolelleen. Sitten hänkin kuoli ja hänen kannattajajoukkonsa hajosi. 38Niinpä sanonkin nyt teille: Antakaa näiden ihmisten olla, jättäkää heidät rauhaan. Jos tämä heidän ajamansa hanke on ihmisten keksintöä, se lopahtaa aikanaan. 39Jos se sen sijaan on peräisin Jumalalta, te ette voi heille mitään. Tuskinpa haluatte taistella Jumalaa vastaan!» Gamalielin näkemystä kannatettiin. 40Apostolit käskettiin sisään ja ruoskittiin. Heitä kiellettiin enää puhumasta Jeesuksen nimissä, mutta heidät päästettiin kuitenkin menemään. 41Niin he lähtivät Suuren neuvoston edestä iloisina, koska olivat saaneet kunnian tulla nöyryytetyiksi Jeesuksen takia. 42Koko loppupäivän he opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat ilosanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.