Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F040
(Versio 1.0 20210509-20210509)
Uuden
Testamentin alkuvaiheiden taustaa
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Uuden Testamentin kommentaari:Esipuhe
Esipuhe
Olemme nähneet
Kirjoituksista, jotka on nyt luokiteltu Vanhaksi Testamentiksi, että Jumala
osoitti luomakunnan osaksi erityisiä suunnitelmia ja tarkoituksen. Jumala loi
maailman, ja Jumalan pojat kutsuttiin kaikki olemaan läsnä luomistapahtumassa,
kuten kerrotaan Job 38:4-7:ssä. Tätä kutsuttiin "sen ajan maailmaksi"
(vuoden 1992 suom. Raamattu). (2 Piet. 3:5-6) Siitä maailmasta tuli Tohu
va Bohu, eli jostain syystä autio ja tyhjä. Jesaja sanoo, että Jumala ei
luonut sitä sellaiseksi (Jes. 45:18). Tapahtumajärjestys selitettiin
tutkielmassa Johdatus Raamatun kommentaariin. Job oli luultavasti
Raamatun ensimmäinen kirja, nähtävästi Mooseksen kirjoittama tai hänen
kokoamansa appensa Jetron, Midianin papin, ohjeiden mukaan, kun hän meni
Midianiin elämänsä toisessa vaiheessa jouduttuaan karkotetuksi Egyptistä.
Tapahtumajärjestys ja yleiskatsaus selitettiin kirjoituksessa Johdatus Raamatun kommentaariin (F000).
Kaikilla Jumalan pojilla
oli pääsy Jumalan valtaistuimen luo, ja saatana oli heidän joukossaan (Job.
1:6; 2:1). Sen jälkeen, kun maasta tuli autio ja tyhjä, tapahtui taivaan ja maan hallinnon (Kol.
1:15) uudelleenjärjestely; Eloah loi sanansaattajan (enkelin) arvon. Elohim,
joka oli Jeesuksena Kristuksena tuntemamme olennon alaisena, lähetettiin
palauttamaan maa entiseen uskoon tämän aikakauden aikana, kuten näemme 1. Moos.
1:2-2:24. 1. Mooseksen kirjan luvusta 3 näemme, että Saatana oli johdossa ja
kiusasi Eevaa ja sieltä synti tuli maailmaan Aatamin langettua ja ihmiskunnan
langettua ja siten kuollessa patriarkkojen ja lajien lankeemuksen myötä (vrt.Alkuperäisen synnin oppi Osa I: Eedenin
puutarha (nro 246)ja
Alkuperäisen synnin oppi Osa II: Aatamin sukupolvet (nro
248)).
Kun ihmisen luomisen
ensimmäiseen vaiheeseen oli sekaannuttu ja se oli pyyhitty pois, Nooan Pojat
asuttivat maan uudelleen. Heidät jaettiin kansakuntiin ja osoitettiin Jumalan
ydinryhmän seitsemänkymmenelle pojalle, ja Israelin vielä perustamatta oleva
kansakunta osoitettiin elohimille, joista tuli Messias. Tätä jaksoa käsitellään
yksityiskohtaisesti 5. Mooseksen kirjan luvussa 32. Jakeesta 8 näemme, että se
annettiin "Jumalan pojille" Septuagintassa (LXX) ja Kuolleenmeren
kirjakääröissä (DSS). Tämä on varmistettu ja mukana RSV:ssa. Masoreettitekstiä
muutettiin vilpillisesti, ja se sisällytettiin Receptukseen, jossa siis luki
"Israelin pojat".
Johdatuksesta Raamatun
kommentaarista näemme luomisen
tarkoituksen (Valitut Elohimina (Nro 001); Pelastussuunnitelma (Nro 001A) ja Jumalan liitto (Nro 152) joka liittyy Jumalan lakiin (L1)).
Luomisen aikataulu määritettiin ja annettiin taivaalliselle sotajoukolle selväpiirteisesti. Aikataulu annettiin profeetoille, kuten näemme tutkielmissaAikakauden aikataulun yleiskatsaus (nro 272); Maailmansotien aikataulu ja Idän kuninkaat (nro 272B)ja sarjassa Kuningaiden valta: Kuninkaiden valta Osa I: Saul (nro 282a); Kuninkaiden valta Osa II: Daavid (No. 282B); Kuninkaiden valta Osa III: Salomo ja Daavidin avain (nro 282C); Kuninkaiden valta Osa IIIB: Ihminen Jumalan temppelinä (nro 282D).
Kullekin profeetalle
annettiin tietty osa profetiaa käsittelemään tiettyä ajanjaksoa.
Hesekielin ja Danielin oli
määrä sitoa järjestelmän aikajärjestys viimeisiin päiviin (vrt. Egyptin kukistuminen: Faaraon katkenneiden
käsivarsien profetia (nro 036)ja Egyptin kukistuminen Osa II: Lopunajan sodat (nro 036_2)).
Danielille annettiin
väärän tai babylonialaisen järjestelmän valtakuntien ja imperiumien järjestys
ennustuksessa temppelin jälleenrakentamisesta ja kukistumisesta sekä uudesta
hengellisestä Jumalan temppelistä, joka me olemme, aina Kristuksen ja
taivaallisen sotaväen viimeisiin päiviin ja toiseen tulemukseen saakka vrt. Danielin kommentaari (F027, F027i; F027ii; F027iii; F027iv,F027v; F027vi;F027vii; F027viii;F027ix; F027x; F027xi; F027xii; F027xiii).
Jeremialle annettiin valta
rakentaa ja repiä alas ja hän antoi yksityiskohdat Messiaan tulemisesta ja
pyhien vakiinnuttamisesta seurakunnaksi sekä Messiaan uhrista. Tästä syystä
profeetat tiesivät, milloin Kristus omistettaisiin Jumalalle temppelissä, ja
olivat siellä odottamassa.
Jeremia antoi myös tiedot
Dan Efraimin viimeisestä profeetasta Jeremia 4:15-27: ssä ja lopullisesta
tuhosta ennen tuhatvuotisen valtakunnan järjestelmää. Tämä profetia
ymmärrettiin myös Messiaan lihaksitulon yhteydessä, ja siksi esitettiin
kysymyksiä siitä, olivatko he ”tuo profeetta” evankeliumeissa.
Niinpä myös profeetta
Jesaja ennusti Messiaan tulemista ja hänen uhriaan työssään. Tämä myös ennusti
heidän turmiotaan ja korvaamistaan. Hän ennusti myös toista exodusta (luku 65)
sekä lain ja kalenterin palauttamista ja täytäntöönpanoa kuolemanrangaistuksen
uhalla (Jes. 66:23-24). Tästä syystä papit sahasivat Jesajan kirjaimellisesti
kahtia demonien yllyttäminä (vrt. Profeettojen ja pyhien kuolema (nro 122c)).
Kahdentoista profeetan oli
määrä käsitellä tyyppejä ja antityyppejä ajan mittaan, ja viimeisen vaiheen eli
1900- ja 2000-lukujen oli määrä kohdistua profetioihin ja Messiaan paluun
aikajärjestykseen.
Raamatun yleinen
toimintasuunnitelma tiivistyi viikon seitsemään päivään viikon ensimmäisestä
päivästä eli sunnuntaista luomispäivän loppuun, joka oli tosiasiallisesti
perjantaina EENT:n ajankohtana, ja seitsemännen päivän sapatti ollessa Messiaan
tuhatvuotinen valta. Kuuden tuhannen vuoden lopulla Messias palaa ja raastaa
demonit Tartarokseen ja Jumala herättää henkiin ja siirtää pyhät ensimmäistä ylösnousemusta (nro 143A)ja kahdenkymmenen riemuvuoden seitsemättä ja
viimeistä tuhatta vuotta varten, vuodesta 2027 vuoteen 3027, jolloin tapahtuu toinen ylösnousemus (nro 143b). Juuri tästä syystä demonit saattoivat
sunnuntain viikoittaiseksi pyhäpäiväksi Baalin palvontaan ja levittivät sen
kristinuskoon hämmentääkseen pelastussuunnitelman kansojen mielissä.
Toinen ylösnousemus ja Suuri valkoisen valtaistuimen
tuomio (nro 143b) tapahtuu
Jesajan kirjan jakeen 65:20 tarkoittaman sadan vuoden jakson aikana.
Laki ja armo
Profeetat ymmärsivät, että
vanhurskaus edellytti Lakia, mutta sitä ei voitu noudattaa, ellei Pyhää Henkeä
annettu. Pyhä Henki annettiin kuitenkin vain patriarkoille ja profeetoille Jumalan
määräyksestä. Profeetat ymmärsivät, että Pyhä Henki oli annettava ihmiskunnan
käyttöön Jumalan armosta uhraamalla synnitön Messias, jonka oli määrä tulla
Jaakobin suvusta (4. Moos. 24:17). Profeetat olivat tietoisia siitä, että he
palvelivat valittuja pyhimyksiä ennemmin kuin itseään. Pietari puhuu tästä 1.
Piet. 1:10ff in 1. Pietarin kirjeen kommentaari (F060).
Prosessi on selitetty Johdannossa (F000). Kirjoitelmat, jotka käsittelevät Pyhää Henkeä ja Armon ja
lain tehtävää, ovat (nro 117) (nro 082) (nro 096) (nro 096B) (1i nro 200).
Näemme teksteistä, kuinka
antinomianismin ja Baalin palvonnan väärä rakenne hiipi kirkkoon ja alkoi
turmella oppeja, syöttäen erityisesti valhetta, että Paavali ja apostolit
poistivat lain (vrt. Paavali: Osa I Paavali ja laki (nro 271)).
Kirjoitusten mukaan Messiaan palattua koko maailma noudattaa Jumalan lakeja (L1). Koko maailma noudattaa Jumalan kalenteria (nro 156).Koko maailma joutuu pitämään sapatit ja uudenkuun juhlat kuolemanrangaistuksen uhalla (Jes. 66:23-24), samoin kuin Jumalan juhlat (Sak. 14:16-19) yhtä lailla kuolemanrangaistuksen ja Egyptin vitsausten uhalla. Joten myös kaikki kansat puhdistetaan Babylonian järjestelmien harhaopista sekä auringonpalvonnan ja mysteerikulttien harhaopista, mukaan lukien sunnuntain vietto, Joulu ja pääsiäinen (nro 235).
Kuten olemme Raamatusta
nähneet ja tulemme huomaamaan apostolien teksteistä, että Messias oli se, joka
antoi lain Moosekselle Siinailla ja hän ja apostolit ja todellinen Jumalan
seurakunta säilyttivät lain kautta vuosisatojen ja joutuivat valekristittyjen
surmaamiksi tuon seikan ja tottelevaisuutensa vuoksi.
Raamattu apostolien
aikaisessa seurakunnassa
Kirjoitusten pohjalla on
kaanon, joka määräytyi Esran kuoltua vuonna 323 eaa (vrt. Raamattu (nro 164)). Kyseistä hepreankielistä tekstiä
säilytettiin temppelissä, kunnes alkoi Sota Roomaa vastaan ja temppelin kukistuminen (nro 298). Seitsemänkymmentä (LXX) Aleksandrian
oppinutta käänsivät tämän tekstin kreikaksi, joka oli määrä sisällyttää siellä
olevaan kirjastoon faaraon määräyksestä. Masoreettinen teksti (MT) oli olemassa
vasta kauan temppelin kukistumisen jälkeen. Näin ollen Kristus ja seurakunta
käyttivät Septuagintaa (LXX) sekä heprean- ja arameankielisiä tekstejä. Vuonna
70 jaa. roomalaiset ottivat nuo tekstit ja veivät ne Roomaan ja ne palautettiin
vasta kolmannella vuosisadalla. Kun ne palautettiin, havaittiin, että niihin
tehtiin useita muutoksia verrattuna tekstiin, jota rabbit tuolloin käyttivät.
Nämä muutokset jatkuivat viime aikoihin asti myös Uuden Testamentin teksteihin.
Meillä on kuitenkin kirjaa muutoksesta alkuperäisiin teksteihin (vrt. Väärennökset ja lisäykset/Virheelliset
käännökset Raamatussa (nro 164F)).
(Ks. myös Kirjoitusten väitetyt ristiriitaisuudet (Nro
164B); Antinominen Kristinuskon tuhoaminen Kirjoituksia
väärinkäyttäen (Nro 164C); Antinomiset hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro 164D); Antinominen kasteen kieltämien (Nro 164E; Kristuksen asemaan liittyvät väärennökset ja väärät käännökset
(Nro 164G).)
Missään vaiheessa
ensimmäisellä vuosisadalla ei koskaan siirrytty pois laista ja todistuksesta
minkään apostolin alaisuudessa, kuten näemme teksteistä (vrt. Matt. 5:17 myös).
On tärkeää ymmärtää, että koko kristillinen kirkko piti temppelikalenteria,
mukaan lukien sapatit, uudet kuut ja juhlat ja pyhät päivät, mukaan lukien
Herran ehtoollinen 14. Abibina ja pääsiäisenä, ja happamattoman leivän juhlat
15-21. Abibina, sitten helluntain tai viikkojuhlan sapattina ja sunnuntaina; ja
pasunain juhla, sovituspäivä ja lehtimajanjuhla seitsemännessä kuussa (vrt. Jumalan kalenteri (nro 156)).
Näemme myös Raamatusta ja
Uuden Testamentin teksteistä, että lakia ja todistuksia ei koskaan yritetty
poistaa, ja profeetat ilmoittivat selvästi, että laki, Jumalan kalenteri mukaan
lukien (nro 156), palautettaisiin Messiaan palatessa, ja kuten Kristus sanoi,
Raamattua ei voida rikkoa (Joh. 10:34-36). Taivaan ja helvetin käsitettä ei koskaan
viritelty ensimmäisen vuosisadan kirkossa tai toisen vuosisadan kirkossa, edes
Roomassa, ja kuten näemme Justin Marttyyrista (n. 154 jaa.) kuka tahansa, joka
sanoi, että kun he kuolivat, he menivät taivaaseen ei ollut kristitty (Dial.
LXXX). Se oli oppi niiltä valekristityiltä, jotka tulivat pakanallisista Baalin
palvojista.
Kristinuskossa ei ollut
sellaista kuin sunnuntaipalvontaa, kunnes Rooma alkoi hivuttaa sitä sapatin
rinnalle vuodesta 111 jälkeen ajanlaskun alun (jaa.) vetoamaan Attisin ja
Mitran Baalin palvojiin tai Sol Invictus Elagabalin palvojiin ja
viekoittelemaan heidän seuraajakuntaansa puoleensa. Myös pääsiäisen
”Easter”-jumalattaren juhla tuli kuvaan mukaan vasta vuonna 154 Roomassa, paavi
Anicetuksen aikana, ja palvonta aiheutti Kvartodesimaanikiistat (nro 277)ja tämän skisman takana oli puolestaan paavi
Viktor vuonna 192 jaa. Roomassa. Tämä tulisi johtamaan Unitaarisuuden ja Trinitaarisuuden väliseen sotaan (nro
268). Mitään tällaista ei
ollut kuitenkaan edes juolahtanut mieleen ensimmäisen vuosisadan kirkossa.
Nykyajan teokset, joissa pyritään sovittamaan sunnuntaipalvonta osaksi
ensimmäisen vuosisadan kirkon käytäntöä, ovat puhdasta fiktiota, samoin kuin
teokset, jotka ajavat Binitarismia ja trinitarismia (nro 076)tai Diteismiä (nro 076B). Neljänneltä vuosisadalta lähtien athanasiolaiset ja
myöhemmin viidenneltä vuosisadalta alkaen kolminaisuusopin kannattajat alkoivat
vainota unitaarikirkkoa (vrt. Neljännen käskyn rooli sapattia viettävissä Jumalan
seurakunnissa (nro 170)).