JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT
Laki ja neljäs käsky (Nro 256)
(Laitos 1.1 19981007-20000118)
Neljäs käsky
käsittelee sapattia eli lepoa. Tämä käsittää viikoittaisen sapatinpäivän,
uudetkuunpäivät, juhla-ajat, seitsenvuosittaiset maasapatit ja riemuvuosijärjestelmän. Nämä kaikki on
sidottu tähtitieteelliseen kuukalenteriin, ja niitä on noudatettava koko
ihmiskunnan hyväksi (Mark.
Jumalan kristityt seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright ã 1998, 1999 Wade Cox)
Tätä
kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se
jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä.
Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta
ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan
sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta
rikkomatta.
Tämä kirjoitus on
saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja http://www.ccg.org
Laki ja neljäs käsky
Lainsäädännön pääpiirteet
Sapatteja ovat
viikoittaiset eli seitsemännen päivän sapatit, kuukausittaiset eli uudenkuun sapatit,
vuosittaiset sapatit eli juhla-ajat sekä seitsemännen vuoden maasapatit ja
riemuvuoden sapatit. Niitä kaikkia käsketään noudattamaan.
5. Moos. 5:12-15 12 Pidä lepopäivä mielessäsi ja
pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13 Kuutena päivänä tee työtä ja
hoida kaikkia tehtäviäsi, 14
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä
mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä
orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen,
joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten
sinä itsekin. 15
Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti
voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun
Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.
2. Moos. 20:8-11 Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä
tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.
Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi,
orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu
kaupungissasi. 11
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä
niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi
lepopäivän ja pyhitti sen.
Sana sapatti,
sabbat (SHD 7676), tarkoittaa lakata tai
levätä. Se on jumalanpalveluspäivä (3. Moos. 23:3) sekä levon ja
virkistäytymisen päivä (2. Moos. 23:12). Se on merkki Jumalan luomakunnan
herruudesta, ja se oli ensimmäinen kirjoitettu siunaus, ja se pyhitettiin eli
asetettiin erilleen Aadamin luomisesta (1. Moos. 2:2-3). Se tehtiin ihmiskuntaa
varten (Mark. 2:27), ja sen noudattaminen riippuu uskosta. Sitä noudatti
Abraham (1. Moos. 26:5), jolle totuus ilmoitettiin (1. Moos. 24:27) ja joka
neuvoi tietä toisille (1. Moos. 24:48). Sitä noudattaen Israel tunnusti
olevansa hänen lunastettu kansansa lain alaisuudessa.
Näin
levätessämme me osoitamme luottavamme Jumalaan. Sapatin noudattaminen
julistettiin siunaukseksi (Jes. 56:2-4; 58:13; 66:23; Hes. 44:24; 45:17; 46:1,
3-4, 12). Israelia nuhdeltiin sen laiminlyömisestä (Jes.
Sapatit ovat merkkejä eli
sinettejä
Sapatinpäivästä
on säädetty neljännessä käskyssä, ja vastaavat säännökset ovat 2. Moos. 20:8-11
ja 5. Moos. 5:12-15. Sapatinpäivä on neljännen käskyn mukaan Herralle Jumalalle
(Jehovah Elohim) pyhä. 2. Moos. 20:8 sanoo:
2. Moos. 20:8-11 8 Muista pyhittää lepopäivä. 9
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi 10 mutta seitsemäs päivä on
Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä
älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi
tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. 11 Sillä kuutena
päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta
seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti
sen. (vuoden 1938 käännös)
Tämän
tarkoituksena on, että jokainen, karja mukaan lukien, saa levätä (5. Moos.
5:14).
Sillä kuusi
päivää meidän on tehtävä työtä (5. Moos. 5:13) luomakuntaa viljellen ja
varjellen eli siitä huolehtien (1. Moos. 2:15), emmekä saa olla joutilaita (2.
Tess. 3:6-11). Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on (Saarn. 9:10). Mitä
ihminen kylvää, sitä hän myös niittää (Gal. 6:7).
Seitsemäs
päivä on sapatti. Se sattuu lauantaiksi Aadamin luomisesta lähtien. Kaikki
kansat tunnustavat sen sapatiksi ja nykyisen kalenterin lauantaipäiväksi.
Seitsemäs päivä on jatkuvassa kierrossa, eikä sitä voi siirtää toiselle
päivälle riippumatta siitä, mille päivälle se sattuu auringon tai kuun
kierrossa.
Uusi
maailmankalenteri ja sen muunnelmat, joita nykyisin ehdotetaan, sattuvat itse
lain ytimeen. Maailmankalenteri on 12-kuukautinen, ikuinen kalenteri, joka on
jaettu neljään yhtä suureen jaksoon. Se on ikuinen, koska se pysyy samana joka vuosi.
Nykyinen
kalenterimme ei ole ikuinen vaan vuosittainen. Se vaihtuu joka vuosi. Tämä
johtuu siitä, että sen tyypillinen 365 päivän kierto ei ole jaettavissa
viikonpäivien määrällä. Tähtitieteellinen kuukuukausi ei ole myöskään 29,5
päivää.
Kyseisestä
yhden päivän jäännöksestä seuraa, että vuosi alkaa ja päättyy tyypillisesti
samana viikonpäivänä. Näin ollen seuraavan vuoden on alettava seuraavana
viikonpäivänä. Tämä edellyttää joka vuosi uutta kalenteria.
Teknisesti
ottaen meidän gregoriaaninen kalenterimme on vaihteleva neljäntoista kalenterin
sykli. Sunnuntaina alkava vuosikalenteri eroaa maanantaina alkavasta
vuosikalenterista ja sama pätee kaikkiin seitsemään viikonpäivään. Koska
karkausvuosi voi muuttaa kutakin näistä seitsemästä kalenterista, kokonaismäärä
kasvaa.
Jos ottaisimme
kyseisen päivän pois kalenterista, uusi vuosi alkaisi tavallisesti aivan samana
viikonpäivänä kuin edellinen vuosi. Meillä olisi silloin ikuinen kalenteri.
Me voimme
poistaa kalenterista päivän poikkeamatta aurinkokierrosta, joka on noin 365,24
päivää, yksinkertaisesti katsomalla päivän 24 tunnin odotusajaksi ennen
kalenterin uudelleen alkamista. Nämä kalenterista poikkeavat päivät, jotka
tunnetaan myös ”interkalaarisina päivinä”, eivät ole viikonpäiviä.
Luontevimmalta tuntuu pitää niitä juhlapäivinä, ja tämä on osittain
maailmankalenterin perusteluna. Se ja muut ehdotukset muuttavat
seitsenpäiväisen viikon kiertokulkua Aadamin luomisesta lähtien. Tämä seitsemän
päivän kierto ei mahdu kuukuukauteen eikä aurinkovuoteen.
3. Moos. 23:32
osoittaa, että päivät alkavat ja loppuvat itse asiassa illalla eivätkä
keskiyöllä tai aamulla.
3. Moos. 23:32 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä,
ja teidän on silloin paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan
saakka teidän tulee viettää täydellistä sapatinlepoa.
Seitsemäs
päivä alkaa viikon kuudennen päivän päättyessä eli meidän perjantaimme
pimetessä eli nauttisen iltahämärän päättyessä (EENT). Katso tutkielma Kuukauden ja päivän alkaminen (Nro 203)).
Paavali
vahvistaa tämän, katso Ap.t. 27:27-34, samoin kuin Mišna, joka koostuu toisella
vuosisadalla kootuista kirjoituksista, jotka ovat peräisin toiselta
vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Katso toinen jakso, Moed, Sabbat 1:3, 15:3.
Sapattina ei
saa ostaa eikä myydä eikä tehdä työtä korvausta vastaan. Tämä ei tarkoita
toimettomuutta. Nehemia on esimerkki työn tekemisestä sapattina.
Nehemia 10:29-32 28 Kaikki muut -- papit ja
leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka
olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös
heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia
ymmärtämään -- 30
kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla
vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan
palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran,
meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä. 31 Edelleen he lupasivat:
"Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota
heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. 32 Kun muihin kansoihin kuuluvat tuovat sapatinpäivänä
viljaa ja muita tuotteita myytäväksi, emme osta heiltä, emme sapattina emmekä
minään muunakaan pyhäpäivänä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan kesannolle ja
pyyhimme kaikki velat pois.
Sapattijärjestelmän
on katsottava edustavan Jumalan kansan tunnusomaista järjestelmää.
Happamaton
leipä on merkkinä Herran laista (5. Moos. 6:8) ja siitä, että hän lunastaa
Israelin (5. Moos. 6:10), jonka piiriin kuuluvat Kristuksen uhrin kautta kaikki
ne, jotka ovat Kristuksessa (Room. 9:6; 11:25-26). Nämä merkit varjelevat
Israelia
epäjumalanpalvelukselta
(5. Moos. 11:16), sillä ne ovat Herran valittujen merkkejä ja sinettejä (Ilm.
7:3).
Merkki, SHD
226, oth tai ot, on tunnusmerkki tai merkki, joka muistuttaa henkilöä hänen
velvollisuudestaan. Sapatit on luettu Jumalan kansan merkeiksi. Se on merkkinä
meidän ja Jumalan välillä, joka meidät pyhittää.
2. Moos. 31:12-14 1 Herra käski Mooseksen vielä sanoa israelilaisille: 13 "Pitäkää kunniassa sapatti ja
määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen
oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä
muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni. 14 Pitäkää sen vuoksi kunniassa
sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa,
rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon
kansansa keskuudesta.
Usein
oletetaan virheellisesti, että kyseiset sapatit ovat yksikömuotoisen
viikoittaisen sapatin monikkomuoto. Tämä on väärin. Sapatit ulottuvat koko
palvelusjärjestelmään sisältäen uudetkuunpäivät, juhla-ajat ja koko
riemuvuosijärjestelmän ja niistä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset.
Kuolemantuomio on myös hengellinen ja suojelee jatkuvasti liiton kansaa
epäjumalanpalvelukselta.
Sapatti ei ole
pelkästään Jumalan seurakunnan merkki; se on myös liiton kansan merkki, vaikka
sitä ei ole vielä kutsuttu seurakuntaan. Jos se olisi valittujen merkki,
silloin juutalaisuus ja sapattia viettävillä binitaristeilla ja
trinitaristeilla olisi osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Sitä heillä ei ole.
Toinen merkki
on pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla.
2. Moos. 13:9-10 9 Ja se säädös olkoon kuin merkki
kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä
muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä. 10 Noudata tätä säädöstä aina
määräaikana vuodesta toiseen. (vrt. 2.
Moos. 13:11-16).
Liiton kansan
merkkeihin kuuluu myös suuri sovituspäivä. Jos suurta sovituspäivää ei
vietetty, seurauksena oli karkottaminen omasta kansastaan; toisin sanoen
Israelin liitonyhteydestä, joka on seurakunta (5. Moos.
3. Moos. 23:26-32 26 Herra sanoi Moosekselle: 27 "Saman
seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä. Kokoontukaa silloin
pyhään juhlakokoukseen, paastotkaa ja uhratkaa Herralle tuliuhri. 28 Sinä päivänä ette saa tehdä
mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne sovitus
Herran, teidän Jumalanne edessä. 29 Jos joku ei sinä päivänä paastoa, hänet on poistettava
kansansa keskuudesta. 30 Minä
hävitän kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin
työtä. 31 Älkää siis tehkö
silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina,
sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin
paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee
viettää täydellistä sapatinlepoa.
Suuri
sovituspäivää käytetään myös riemuvuoden julistamiseksi, sillä riemuvuosi on
Jumalan järjestelmän perusta ihmisten asioiden sääntelemiseksi maan päällä. Se
on sapattien sapatti, šabbat šabbaton,
mikä korostaa sen pyhyyttä (ks. SHD 7677).
Riemuvuoden
hengellistä merkitystä tarkastellaan jäljempänä.
3. Moos. 25:8-12 8 Laske seitsemän vuosiviikkoa eli
seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli
vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9
anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona
sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille
asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin
jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty
saa palata sukunsa luo. 11
Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä
korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin
köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, 12 sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille
pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa.
Suuri
sovituspäivä on jätetty nimenomaisesti niiden uhrien ulkopuolelle, jotka
liittyvät runsauteen ja henkilökohtaiseen siunaukseen. Sama pätee
uudenvuodenjuhlaan. Tämä johtuu siitä, että kumpikaan näistä päivistä ei liity
ihmisen toimintaan tai pyrkimyksiin. Suuri sovituspäivä on nimenomaan
väestölaskennan päivä, jolloin kerätään vero.
2. Moos. 30:11-16 11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Kun tarkastat israelilaiset
ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle
maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi.
13 Jokainen, joka joutuu mukaan
tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon
mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on
uhrilahja Herralle. 14 Jokainen
tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän
uhrilahjan Herralle. 15 Kun
annatte uhrilahjan Herralle henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta
sekeliä enempää älköönkä köyhä sen vähempää. 16 Kerää lunnashopea israelilaisilta ja käytä se
pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin. Se on Herran edessä vakuutena siitä,
että teidän henkenne on lunastettu
Suuren
sovituspäivän vero oli tarkoitettu Israelin valittujen laskemiseen. Se on
painoltaan yhtä suuri henkilöstä riippumatta eikä vaihtele henkilön
olosuhteiden mukaan. Jumala suoritti tämän Israelin laskemisen, kun hän perusti
maailman (Ilm. 17:8), ja määräpainon maksoi kertakaikkisesti Jeesus Kristus
(Room. 6:10). Määrämaksu osoittaa, että pelastus on maksettu, ei henkilön
aineellisten olosuhteiden mukaan, vaan Kristuksen uhrilla kertakaikkisesti
(Heb. 7:27; 9:26; 10:10; 1Pet. 3:18). Kolehdin
kerääminen
suurena sovituspäivänä koskee suoranaisesti Jeesuksen Kristuksen uhrin
riittävyyteen.
Tästä syystä
2. Moos. 23:14-18, 34:24; 5. Moos. 16:16 ja 1. Kun. 9:25 mainitsevat ainoastaan
kolme kolehtia, ja ne on kerättävä ennen kunkin juhla-ajan ensimmäisen päivän
aamua.
2. Moos. 23:14-18 14 Lähde kolmesti vuodessa
viettämään juhlaa minun kunniakseni. 15
Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä
päivänä, niin kuin olen käskenyt, säädettyyn aikaan abib-kuussa, sillä juuri
siinä kuussa lähdit Egyptistä. Älköön silloin kukaan astuko tyhjin käsin minun
eteeni. 16 Pidä myös
elonleikkuujuhla, kun leikkaat ensimmäiset tähkät peltoon kylvämästäsi viljasta,
sekä korjuujuhla vuoden päättyessä, kun korjaat hedelmätarhojesi sadon. 17 Kolmesti
vuodessa näyttäytykööt kansasi kaikki miehet Herran, sinun valtiaasi, kasvojen
edessä. 18
"Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua,
älköönkä minun juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle seuraavaan aamuun.
Ensimmäinen
kerta, jolloin merkkiä eli othia käytettiin, oli 1. Moos. 9:12. Sateenkaari oli
Jumalan merkki, joka oli muistutuksena hänen lupauksestaan ja liitostaan, jonka
mukaan hän ei tuhoaisi maata vedellä toista kertaa. Jumala käyttää merkkejä,
joiden avulla tunnistetaan ne, joilla on häneen erikoissuhde.
Liiton kansan
alkuperäinen ja ensisijainen merkki oli ympärileikkaus (1. Moos. 17:10-14).
Tämä fyysinen teko oli sinetti. Se on nyt hengellinen, ja sen piiriin kuuluvat
myös naiset kasteestaan lähtien (katso tutkielma Katumus ja kaste (Nro 52)). Tämä oli tarkoitus alusta alkaen (5.
Moos. 10:15-17), mutta se edellyttää myös Jumalan osallistumista.
5. Moos. 30:6 6 Ja Herra, sinun Jumalasi,
ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat
Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että
eläisit. (vuoden 1938 käännös)
Kaste ja Pyhän
Hengen vastaanottaminen on valittujen ensisijainen merkki Jeesuksen Kristuksen
veren kautta yhdeksi ruumiiksi (Matt. 28:19; Ap.t. 1:5; 11:16; Room. 6:3; 1.
Kor.. 12:13; Heb. 9:11-28). Nämä lain merkit, sapatti ja pääsiäinen, on
tarkoitettu nimenomaisesti varjelemaan kansaa epäjumalanpalvelukselta (5. Moos.
11:6). Nämä molemmat merkit toimivat sinetteinä Herran valittujen
kädessä ja
otsassa.
Pyhän Hengen
avulla ne muodostavat viimeisten päivien sinetöimisen perustan, jota
Ilmestyskirjan 7:3 tarkoittaa. Valittujen merkin lähtökohtana on näin ollen
ensimmäinen käsky.
Kristus sanoi:
”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee
kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella" (Matt. 4:10; Luuk. 4:8).
Palveluksemme on hänen kunnioittamistaan Raamatun mukaan, ja sen avulla
toteamme, että on olemassa ainoastaan yksi, Isä Jumala, jota voidaan
kunnioittaa. Jahošuaa, hänen voideltuaan, ei saa kunnioittaa.
Sapatti on
Jumalan seurakunnan merkeistä yksi,
mutta se ei ole tärkein.
Ensisijainen merkki on Jumaluus. Raamatun unitaarinen rakenne on se, että on
yksi Jumala (5. Moos. 6:4, 1. Kor. 8:4), jonka voimme tuntea (Hoos. 8:2; 13:4).
Meitä vaaditaan tuntemaan sekä hänet (Gal. 4:8-9) että hänen tahtonsa (Ap.t.
22:14).
Meitä
käsketään pitämään erossa toisistaan Jumala ja hänen Kristuksensa (Joh. 17:3),
ja meidän ikuiseksi häpeäksemme on, jos emme tee niin tai pysty tekemään niin
(1. Kor. 15:34). Sen ymmärtäminen, että Jehova Sebaot, sotajoukkojen Herra on
ainoa todellinen Jumala, on uskon keskeinen kohta.
Kaste on
toinen merkki, ja Pyhän Hengen vastaanottaminen on sisäinen sinetti. Ulkoiset
merkit ovat sapatit ja Herran ehtoollinen/pääsiäinen, joka on Jumalan lakien
merkki. Tämän jälkeen tulevat uudetkuunpäivät ja juhla-ajat. Sapatit
on kielletty
ihmiskunnalta epäjumalanpalveluksen tähden.
Hesekiel 20:16-20 16 He eivät olleet piitanneet
määräyksistäni, he eivät olleet eläneet säädösteni mukaan eivätkä pitäneet
minun sapattiani kunniassa, niin rakkaita heidän epäjumalansa heille olivat. 17 Silti minun tuli heitä sääli, enkä
minä hävittänyt heitä, en tuhonnut heitä autiomaassa. 18 "Mutta heidän lapsilleen minä autiomaassa sanoin: 'Älkää
eläkö niin kuin isänne, älkää jatkako heidän menoaan, älkää saastuttako
itseänne palvelemalla heidän epäjumaliaan. 19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun
säädöksiäni ja totelkaa minun määräyksiäni, eläkää niiden mukaan. 20 Pitäkää pyhänä minun
sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että
minä olen Herra, teidän Jumalanne.'
Sapattien
saastuttaminen seuraa epäjumalanpalveluksesta. Sapatit käsittävät kaikki
päivät, jotka Jumala on erottanut jumalanpalvelukseen kalenterinsa mukaan
uudenkuunpäivien oikean viettämisen mukaan. Jumala rankaisee kansaa, jos se ei
kunnioita häntä eikä noudata hänen lakejaan.
Hesekiel 20:21-24 21 Mutta hekään eivät totelleet
minua. He eivät seuranneet säädöksiäni eivätkä noudattaneet määräyksiäni, eivät
vaeltaneet niiden mukaan -- joka niitä noudattaa, saa elää. Minun
sapattianikaan he eivät pitäneet kunniassa. Niin minä aioin syöstä vihani
heihin ja tyhjentää heihin kaiken vimmani autiomaassa. 22 Vedin kuitenkin käteni
takaisin enkä tehnyt sitä. Oman nimeni tähden minä jätin sen tekemättä, sen
tähden, etteivät toiset kansat saisi aihetta pilkata nimeäni. Olinhan minä
vienyt heidät Egyptistä noiden kansojen nähden. 23 Autiomaassa minä kuitenkin
kohotin käteni ja vannoin, että hajotan heidät toisten kansojen sekaan ja
sirottelen heidät vieraisiin maihin. 24 He eivät olleet tehneet määräysteni mukaan, he eivät
olleet piitanneet säädöksistäni eivätkä pitäneet minun sapattiani kunniassa,
sillä heidän silmänsä tähysivät yhä heidän isiensä epäjumaliin.
Sapatit ovat
erottamattomia ensimmäisestä käskystä ja laista. Kansaa rangaistaan, jos se ei
noudata Jumalan lakeja kaikilta osin (Sak. 14:16-19).
Sapatti on merkkinä
uskollisuudestamme ja lunastuksestamme sekä osallisuudestamme Jumalaan.
Sapatista luopuminen on luopumista Jumalan toivosta. Tästä syystä meitä nyt
vainotaan Herran sapattien viettämisen tähden.
Jokainen, joka
saastuttaa sapatin, on surmattava (2. Moos. 31:14; 4. Moos. 32:36). Se on
merkkinä Jumalan ja Israelin lasten välillä ikuisesti (2. Moos. 31:17). Sana, joka on käännetty ikuisesti on
SHD 05769; Olam, sana, joka sisältää merkityksen ”pitkäikäinen” samoin kuin
ikuinen, pitkäkestoinen, iankaikkinen tai ikuisesti jne.
Me, jotka
olemme tämän tien uutta liittoa eli uudistettua liittoa noudattavia seuraajia,
olemme hengellinen Israel (Room. 9:4).
Sapatin
valmistamiseen on ryhdyttävä edellisenä päivänä (2. Moos. 16:5). Ruoka on
kerättävä ja valmistettava manna-annoksesta. Jokaisen on pysyttävä
asuinpaikassaan (2. Moos. 16. 29-30). Jokaisen on levättävä sapatinpäivänä sekä
kyntöjen että elonkorjuun aikana (2. Moos. 34:21). ne, jotka olivat tehneet
sapatista taakan suullisia perinteitä lisäämällä, tuomitsivat Herran hänen
kerätessään viljantähkiä sapattina.
Osoittaessaan
olevansa sapatin Herra hän ei tarkoittanut, ettei sitä tarvinnut viettää, vaan
hän pikemminkin tuomitsi tavan, jolla sitä vietettiin. On lainmukaista kerätä
tarpeeksi ruokaa tai valmistaa ruokaa syötäväksi sapattina tämän tekstin
perusteella sekä myös Testamentin lain perusteella (Matt. 12:1-12).
Matteus 12:1-12 1 Niihin aikoihin Jeesus kerran
kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he
alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. 2 Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle:
"Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa
tehdä." 3
Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun
hän ja hänen miehensä olivat nälissään? 4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka
niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen
miehilleen. 5 Tai
ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä
mutta ovat silti syyttömiä? 6 Minä
sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. 7 Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa:
'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. 8 Ihmisen Poika on
sapatin herra." 9 Jeesus
kulki edelleen ja meni sen seudun synagogaan. 10 Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset
tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: "Saako
sapattina parantaa?" 11
Jeesus vastasi heille: "Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa
sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! 12 Ja onhan ihminen paljon
arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää."
Edellä lainattu
jae 3 viittaa 1. Sam. 21:6:een, jossa Daavid oli syönyt pyhät leivät (2. Moos.
25:30; 3. Moos. 24:5-8). Tarkemmin sanottuna temppelipapit rikkovat sapatin eli
tekevät silloin työtä ja ovat syyttömiä (Matt. 12:5; vrt. 4. Moos. 28:9-10;
katso myös Neh. 13:7; Hes. 24:21; Joh. 7:22-23).
Työ, jota
teemme valittuina Jumalan palveluksessa sapattina, on tahraton. Itse asiassa
sapattina suoritettiin enemmän uhria kuin minään muuna päivänä. Meidät voidaan
tuomita sen mukaan, minkälaisiin toimiin rydymme, mutta ei sen perusteella,
että olemme toimeliaita.
Kristus antoi
myös käskyn, joka koski sairaiden parantamista. Se tulee suorittaa sapattina.
Sairaita ja rampoja on laillista parantaa ja ruokkia sapattina (Luuk. 6:8-10;
13:14-16; 14:3; Matt. 12:10-13).
Joh. 7:23 23 Jos kerran ihminen ympärileikataan
sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette
vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen?
Luuk. 14:5
osoittaa, että sapattina on tärkeää toimia hätätapauksissa.
Tämä koskee
itse asiassa käsitystä sapattina parantamisesta. Sairaista ja huonokuntoisista
asianmukaisesti huolehtiminen ja heidän avustamisensa sapattina on vakava asia.
Se, että joku syö ja jää yksin sapattina, on meidän häpeäksemme ja
moitteeksemme. Ihmisten on tehtävä sapattia varten valmisteluja, jotta he
voivat olla mahdollisimman suureksi hyödyksi veljilleen.
Mark. 3:1-5 1 Jeesus meni taas synagogaan. Siellä
oli mies, jonka käsi oli surkastunut. 2
Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he
tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. 3
Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", 4 ja kysyi sitten fariseuksilta:
"Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa
ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. 5 Jeesus loi heihin vihaisen katseen;
hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle:
"Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen.
Ojaan pudonneen härän opetus koskee hätätilanteita, mutta meidän on
suunniteltava etukäteen. Aaseja ei saa kuormittaa (Neh. 13:15), ja portit on
pidettävä suljettuina (Neh. 13:19). Tämä tarkoittaa, että meidän on estettävä
tilaisuudetkin työntekoon. Taakkoja ei saa kantaa (Jer. 17:21), eikä
polttopuita saa kerätä (4. Moos. 15:32-35). Lyhteitä ei saa tuoda sisään, eikä
viiniä saa pusertaa (Neh.
13:15).
Kunnollisella valmistelulla tämä koko päivittäinen työnteko voidaan ja se
täytyy lopettaa.
Sinipunaiset tupsut
on sidottava vaatteittemme kulmiin eli reunoihin muistutukseksi laista.
4. Moos. 15:37-41 37 Herra sanoi Moosekselle: 38 "Käske
israelilaisten tehdä viittansa kulmiin tupsut ja sitoa jokaiseen tupsuun
sinipunainen lanka. Näin on tehtävä sukupolvesta toiseen. 39 Teillä tulee olla tällaiset
tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja
täyttäisitte ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen
valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta. 40 Kun te näin muistatte kaikki
minun käskyni ja täytätte ne, te pysytte Jumalallenne pyhitettyinä. 41 Minä olen Herra, teidän
Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä ja näin osoitin olevani teidän
Jumalanne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne
Tämä on
henkilön ja Jehovan elohimimme välinen henkilökohtainen asia. Sen laiminlyönti
ei ole rangaistuksen alainen, kuten muut lain rikkomukset. Sitä kuitenkin
vaaditaan, eikä sitä saa käyttää huomion herättämiseksi (Matt. 23:5).
Ruokaa ja
tavaroita ei saa ostaa (Neh. 10:31) eikä myydä (Neh. 13:15). Sekä ostaminen
että myyminen on kielletty.
Sapattijärjestelmä
ennakoi lunastusta, ja elämä on pelastettava (Mark. 3:4; Luuk. 6:9) ja
pelastustoimiin on ryhdyttävä, sikäli kuin se on mahdollista (Matt. 12:11).
Syynä siihen,
että tutkimme ja noudatamme koko tätä sapattijärjestelmää, ei ole se, että
pelkäämme rangaistusta, vaan se, että rakastamme yhtä ja ainoaa todellista
Jumalaa.
1. Joh. 5:3 3 Sitähän Jumlan rakastaminen on, että
pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.
Sapatit eivät
ole raskaita noudattaa, mutta niitä on noudatettava hengellisessä puhtaudessa
(Jes. 1:13). Niitä ei saa saastuttaa eikä häpäistä (Jes. 56:2, 4-7).
Jesaja 56:2 2 Onnellinen se ihminen, joka näin
tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana
sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa.
Jesaja 56:4-7 4 Sillä Herra sanoo näin: -- Myös
eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun
mieltäni
ja pysyvät minun liitossani, 5
saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon
muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan
katoa. 6 Samalla tavoin myös
muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat
hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin
pyhyyttä
ja pysyvät minun liitossani, 7
he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he
rukoilevat
siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni.
Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.
Sapatit ovat
ilonaihe eivätkä surupäivä (Jes. 58:13-14). Sitä viettävät kaikki, kun he
tulevat palvelemaan Jumalaa; yhdestä uudenkuunpäivästä toiseen ja sapatista
toiseen (Jes. 66:23).
Sapattina ei
saa kantaa kuormaa, sillä sitä ei tullut tuoda tai kantaa Jerusalemiin (Jer.
17:21). Iloitse sapatista ja tuo iloa Jumalan huoneeseen. Älkää viekö
sapatinpäivänä mitään ulos taloistanne (Jer. 17:22), mikä osoittaa, että myös
työskentely omalla tontilla on kielletty sapattina. Se on pyhitettävä ja
pidettävä erillään muista päivistä.
Kristus oli
suurempi kuin temppeli, kuten me olemme suurempia kuin fyysinen temppeli, sillä
me olemme temppeli (2. Kor. 6:16) ja temppeli oli tehty meille (Mark. 2:27).
Näin ollen meidänkin on vietettävä seitsemännen päivän sapattia valmistaaksemme
itsemme kodiksi, joka meidän on oltava Jumalalle. Tämä on koko ihmiskunnalle,
kuten se annettiin Israelin koettelemiseksi (2. Moos. 16:18).
Sapatti on
edellytys Israelin valtakunnan perinnölle, jos kaupungin porteista ei saa tuoda
mitään. Kuninkaat ja prinssit istuvat Daavidin valtaistuimella. Mutta jos tätä
varoitusta ei oteta varteen, silloin kaupunki tuhotaan tulella (Jer. 17:27).
Pakanat nauravat pilkaten sapatteja (Val. 1:7: kirkkoraamatussa loppuansa) hänen ahdistuksensa päivänä.
Näin ollen sapatti on merkkinä ja pilkan aiheena ahdistuksessa niille, jotka
ovat Jumalan huonetta. Vihassaan hän hylkää kuninkaan ja papit, sillä he
häpäisivät sapatin (Val. 2:6).
Sapatit ovat
ilonpitoa ja riemuitsemista varten. Mutta sapattien ilonpito otetaan pois
rangaistukseksi (Hoos.
Luuk. 23:54
osoittaa, että meidän on valmistettava sapatti. Ajattele edeltä, tehkää hyvää
toisillenne. Osoittakaa, että rekastamme toisiamme, kuten Kristus rakasti
meitä. Kasvakaamme uskossa, niin kuin meidät parannetaan (Luuk. 5:5-14).
Samoin kuin
ympärileikkaus sapattina on lain mukaan sallittu, niin laissa on myös sallittu
ympärileikata sydämmemme Hengen antamisella ja voimalla. Tuomitkaa toisenne
vanhurskaalla tuomiolla sen hyvän mukaan, jota teemme sapattina (Joh. 7:21-24).
Jesaja 56:2 2 Onnellinen se ihminen, joka näin
tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana
sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa.
Siunaukset
tulevat niiden osaksi, jotka noudattavat sapattijärjestelmää, ja niistä, jotka
saarnaavat sapatin halventamista, me luemme:
Jeremia 10:21 21 Tyhmiä olivat kansan paimenet, he
eivät kysyneet neuvoa Herralta! Siksi he toimivat väärin, ja niin koko heidän
laumansa hajotettiin.
Hengellisen
Israelin paimenet, jotka eivät vaadi sanan ahkeraa opiskelua ja sen tottelemistta,
tuomitaan, ja heidän laumansa hajotetaan! Tämä tuomio voi merkitä kuolemaa
yksittäisille paimenille, jotka saarnaavat lain häpäisemistä (Jes. 66:16-24).
Messiaan
jälkeisenä aikana me edellytämme aikuiskastetta Hengen saamiseksi ja liiton uudistamista.
Sabbatismos (SGD 4520) –velvoitteet ovat edelleen voimassa.
Heb. 4:9-11 9 Jumalan kansalla on siis yhä
sapattijuhla edessään. 10 Se,
joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin
Jumalakin työnsä tehtyään. 11
Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi
seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.
Seitsemännen
päivän sapatinlepo on edelleen voimassa! Me, jotka olemme kastettu hengellinen
Israel ja jotka olemme uudistaneet liiton Jumalamme kanssa, noudatammee sitä ja
lopetamme työntekomme.
2. Moos. 31:12-17 12 Herra käski Mooseksen vielä
sanoa israelilaisille: 13
"Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä
sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän
kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät
omaksi kansakseni. 14 Pitäkää
sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin
pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina
työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta. 15 Kuutena päivänä viikossa
tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, Herran pyhä lepopäivä, ja
jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava. 16 Sukupolvesta toiseen israelilaiset
viettäkööt sapattia ja pitäkööt sen kunniassa. Se on heidän ikuinen
velvollisuutensa. 17 Pysyköön
sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä
kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä
en enää tehnyt työtä vaan lepäsin."
Tulevaisuudessa
ennen pitkää Jumala ottaa kansoista henkilöitä papeiksi ja leeviläisiksi
Melkisedekin järjestyksen mukaan. He ja jokainen tulevat palvelemaan häntä
sapatinpäivänä.
Jesaja 66:18-23 18 Minä saavun kokoamaan kaikki
kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. 19 Ja heidän keskellään minä teen ihmeen
ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin,
Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja
rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun
kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa
minun kirkkaudestani. 20 He
tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle, he tuovat
heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja
ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni -- sanoo Herra --
samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa
Herran huoneeseen. 21
Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä,
sanoo Herra.
Käytännön sovellus
Seitsemännen
päivän sapattia on noudatettava (2. Moos. 20:8-11; 5. Moos. 5:12-15; Heb.
4:9-11), koska se on Herran nimenomainen käsky ja yksi kymmenestä käskystä.
Nämä ovat rikkomattomia ikuisia säännöksiä kaikille ihmisille. Sapatti on pyhä.
Jokainen, joka rikkoo sapatin, kärsii kuoleman, ja hänet poistetaan kansastaan
(2. Moos. 31:14-15). Seitsemännen päivän sapatti pysyy voimassa uudistetun
liiton noudattajille (Heb. 4:9). Seitsemäs päivä alkaa viikon kuudennen päivän
lopussa, meidän perjantainamme nauttisen iltahämärän lopussa. Se kestää
pimeästä pimeään (3. Moos. 23:32; Acts 27:27-33). Se on ikuinen liitto Israelin
kansan kanssa ja merkkinä ikuisesti sen ja Jumalan välillä tunnustaen hänet
luojaksi (2. Moos. 31:15-16). Kaikki todelliset kristityt ovat hengellinen
Israel, ja kaikkien muiden on lopulta tultava Israelin kansaan (Room. 9:6;
11:16-25). Rangaistus sapatin rikkomisesta on kuolema, sillä se merkitsee
luopumista Pyhästä Hengestä ja määräämistä toiseen ylösnousemukseen (Ilm.
20:5).
Sapatti on
riemun aihe, ja sitä on kunnioitettava Herran pyhäpäivänä. Se ei ole
turhanpäiväisen nautinnon vaan juhlakokouksen päivä (Jes. 58:13-14). Silloin ei
saa tehdä työtä eikä kantaa taakkoja (Jer. 17:21-22), emmekä saa silloin ostaa
(Neh. 10:31) emmekä myydä (Neh. 13:15).
Uudenkuunpäivät
Jesaja 66:22-23 22 Niin kuin uusi taivas ja uusi
maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun
edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. 23 Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko
ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.
Ihmisiä
käsketään palvelukseen sekä seitsemännen päivän sapattina että uudenkuunpäivänä
(katso myös Hes. 46:6, 9-10).
Hes. 46:1-3 1 Näin sanoo Herra Jumala: Sisemmän
esipihan portti, joka aukeaa itään, on pidettävä suljettuna viikon kuuden
arkipäivän ajan, mutta sapattina se tulee avata, ja samoin se on avattava
uudenkuun päivänä. 2 Ruhtinaan
tulee saapua tähän porttiin eteishallin kautta ja jäädä seisomaan portin
sisemmälle ovelle. Papit toimittavat hänen polttouhrinsa ja yhteysuhrinsa. Sen
jälkeen hän kumartakoon porttiaukossa maahan saakka ja lähteköön pois, mutta
porttia ei saa sulkea ennen iltaa. 3
Kansan tulee sapattina ja uudenkuun juhlan aikana kumartua tuon portin edessä
rukoilemaan Herraa.
Uudenkuunpäivän
uhri on itse asiassa suurempi kuin sapatin (Hes. 46:4, 6). Uudenkuunpäivän ja
viikoittaisen sapatin välillä ei tehdä erottelua. Molemmat päivät ovat pyhiä,
eikä kumpanakaan päivänä saa käydä kauppaa.
Aamos 8:5 5 Te sanotte: "Milloin päättyy
uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata
varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää
väärällä vaa'alla.
Uhrien
merkitys uudenkuunpäivien osalta liittyy seurakuntaan ja Israelin neuvostoihin.
Ellei uudenkuunpäiviä vietetä, Jumalan kalenteria on mahdotonta ymmärtää (katso
tutkielma Jumalan kalenteri (Nro 156)).
Nykyinen juutalainen kalenteri ei ole oikea kalenteri, ja se estää
ennallistamisen. Ennen Jumalan kalenterin palauttamista ennalleen ei voida
viettää oikealla tavalla juhla-aikoja eikä uudenkuunpäiviä, ja niin
ennallistaminen viivästyy. Kalenteria ja juhla-aikoja voidaan viettää oikein ja
niitä voidaan ymmärtää ainoastaan palauttamalla uudenkuunpäivät ennalleen.
Uudenkuunpäivät
ovat yksi niistä Herran muistojuhlista, jotka 4. Moos. 10:10 mainitsee.
4. Moos. 10:10 10 Puhaltakaa torviin myös
riemujuhlissanne, juhlapäivinä ja uudenkuun päivinä, samalla kun uhraatte
polttouhreja ja yhteysuhreja, niin Jumala muistaa teitä. Minä olen Herra,
teidän Jumalanne.
Herra meidän
Jumalamme on Jehova meidän Elohim. Uhrit täytettiin Kristuksessa. Sapatteja,
uudenkuunpäiviä ja määrättyjä juhla-aikoja ei poistettu.
Uudenkuunpäivän
juhlan katsottiin olevan šabbaton eli pyhä sapatti. Uhreja tarjottiin
muistoksi, kuten edellä näimme.
4. Moos. 28:11-15 11 Jokaisen kuukauden
ensimmäisenä päivänä teidän on tuotava Herralle polttouhriksi kaksi nuorta
sonnia, yksi pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä.
Kaikkien uhrieläinten tulee olla virheettömiä. 12 Lisäksi teidän on tuotava ruokauhriksi kumpaakin sonnia
kohden kolme eefa-mitan kymmenesosaa parhaista vehnäjauhoista ja öljystä tehtyä
taikinaa ja pässiä kohden kaksi kymmenesosaa 13 sekä kutakin karitsaa kohden yksi kymmenesosa parhaista
vehnäjauhoista ja öljystä tehtyä taikinaa. Tämä polttouhri on tuoksuva
tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. 14
Siihen kuuluu juomauhreina puoli hin- mittaa viiniä kumpaakin sonnia, kolmasosa
hin-mittaa pässiä ja neljäsosa hin-mittaa kutakin karitsaa kohden. Tämä on
vuoden jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä uhrattava polttouhri. 15 Teidän tulee myös uhrata pukki
syntiuhriksi Herralle. Kaikki nämä uhrit on tuotava päivittäisen polttouhrin ja
siihen kuuluvan juomauhrin lisäksi.
Tiedämme
edellä olevasta tekstistä, että uudenkuunpäivät olivat joka kuukausi vuoden
kaikkina kuukausina. Uudenkuunpäiviä koskevat samat vaatimukset kuin muitakin juhla-aikoja
ja sapatteja.
1. Aik. 23:31 31 ja heidän tuli aina olla mukana
uhraamassa Herralle uhreja sapatinpäivinä, uudenkuun päivinä ja muiden juhlien
aikana. Heitä tuli silloin olla Herran edessä aina säädetyn suuruinen joukko.
Uudenkuunpäivät
ovat jotakin sapattien ja juhla-aikojen väliltä.
2. Aik. 31:3 3 Kuningas antoi omaisuudestaan Herran
laissa määrätyn osuuden erilaisiin polttouhreihin: aamu- ja iltauhreihin,
sapattiuhreihin ja uudenkuun päivien ja vuotuisten juhlien uhreihin.
Esra 3:5 toteaa
myös, että uudenkuunpäivät oli palautettava ennalleen. Molemmat tärkeät
restauraatiot käsittivät uudenkuunpäivien palauttamisen ennalleen.
Esra 3:5 5 Siitä lähtien toimitettiin päivittäiset
polttouhrit sekä uudenkuun ja muiden Herralle pyhitettyjen juhlapäivien uhrit.
Lisäksi toimitettiin erilaisia vapaaehtoisia uhreja Herralle.
Uudenkuunpäivä
on kuukauden alku eli ensimmäinen päivä (4. Moos. 10:10; 28:11). Kuukalenteri
on pyhän kansan merkki. 2. Moos. 12:2 on varustettu Mekiltassa huomiolla, että
”kansat” laskevat auringon mukaan mutta Israel laskee kuun mukaan (Ps. 104:19).
Sapatit ja uudenkuunpäivät yhdessä edellyttivät työstä lepäämistä, kuten Aamos
8:5 osoittaa. Sen oli oltava ilonpidon päivä. Juhla-aikoja, uudenkuunpäiviä ja
sapatteja varten tarkoitettu ilonpito poistettiin.
Hoosea 2:11 11 Minä teen lopun hänen ilonpidostaan:
juhlat, uudenkuun päivät, pyhäpäivät, kaikki juhla-ajat minä otan häneltä pois.
Tämä johtui
uskottomuudesta ja epäjumalanpalveluksesta. Jumala tuhoaa kansansa, koska se ei
noudata hänen lakejaan. Lopputulos on, että hän tuhoaa kansan vaurauden.
Hoosea 2:12 12 Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä
ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: "Ne ovat rakastajieni maksu
minulle."
Villieläimet syövät niiden versot, ja minä annan metsän kasvaa niiden paikalle.
1. Moos. 1:14
osoittaa, että Jumala asetti taivaalle valot päivien ja öiden määrittämiseksi
sekä merkeiksi ja kausiksi. Uudenkuunpäivät määräävät juhla-aikojen
järjestyksen ja ajoituksen ja edeltävät loogisesti sapattia, joka edustaa
päätökseen saattamista seitsemäntenä päivänä, kun taas uudenkuunpäivät alkoivat
neljännestä päivästä. Valojen on määrä erottaa valo pimeydestä (1. Moos.
Malakia 3:20-22 20 Mutta teille, jotka pelkäätte
minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien
alla.
Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. 21 Sinä päivänä, jonka minä määrään,
te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot. 22 Pitäkää mielessänne palvelijani
Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla:
käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille.
Herran pelko
tarkoittaa Jumalan lain muistamista. Sapatteja ja uudenkuunpäiviä kohdeltiin
samalla tavoin liiketoiminnan suhteen. Kaupankäynti eli ostaminen ja myyminen
on ja oli kielletty sekä uudenkuunpäivänä että sapattina.
Aamos 8:4-6 4 Kuulkaa tätä, te jotka poljette
vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! 5 Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme
myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas
pienentää mittaa,
suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla. 6 Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin
hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!"
Kuukausia on
kaikkiaan kaksitoista, mutta yhdeksäntoista vuoden kierron aikana oli lisättävä
kolmastoista eli interkalaarinen kuukausi seitsemän kertaa, kuten 2. Moos. 12:1
osoittaa. Jumalan luomisessa säätämän kalenterin kulku määräytyy
taivaankappaleiden perusteella. Taivaankappaleiden liike ja asema on kalenterin
määräävä tekijä. Koko Raamattu näyttää käsittelevän tätä, ja se on lain
keskeinen osa.
Psalmi 104:19 Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja
aurinko tietää laskemisensa hetken.
Määräävä
tekijä on kuu, ei aurinko. Auringolla on merkitystä ainoastaan päivälle ja
vuoden alkamiselle päiväntasauksesta eli vuodenvaihtumiselle, 2. Moos. 34:22,
SHD SHD 8622 {tek-oo-faw'} or {tekquphah}, joka tarkoittaa:
1(a) kiertäminen, ajan tai tilan kierto, kääntyminen, piiri
1(b) piirissä (adverbina)
Israelille ja
kaikille kansoille, jotka ovat pohjoisella pallonpuoliskolla,
talvipäivänseisaus on se aika joulukuussa, jolloin aurinko saapuu
eteläisimmälle leveysasteelleen. Tänä ajankohtana meidän päivämme on
lyhimmillään, tavallisesti 21. tai 22. päivän tienoilla joulukuussa.
Kesäpäivänseisaus on se aika kesäkuussa, jolloin aurinko saapuu pohjoisimmalle
leveysasteelleen. Tänä ajankohtana meidän päivämme on pisimmillään,
tavallisesti 21. tai 22. päivän tienoilla kesäkuussa.
Kevätpäivänseisaus
on se aika maaliskuussa, jolloin aurinko ylittää päiväntasaajan siirtyessään
eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä
pitkät. Päivämäärä on tavallisesti 20. tai 21. päivän tienoilla maaliskuussa.
Syyspäiväntasaus on se aika syyskuussa, jolloin aurinko ylittää päiväntasaajan
siirtyessään pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Päivä ja yö ovat
suunnilleen yhtä pitkät. Päivämäärä on tavallisesti 20. tai 21. päivän
tienoilla syyskuussa.
Trooppinen
vuosi on 365,24219 päivää, ja synodinen kuukausi on 29,53059 päivää.
Yhdeksäntoista trooppista aurinkovuotta vastaa suunnilleen synodisten
kuukausien kokonaislukua. Erityisen vuoden todellinen pituus voi vaihdella
useilla minuuteilla, mikä johtuu muiden planeettojen vetovoiman vaikutuksesta.
Samalla tavoin kahden uudenkuun välinen aika voi vaihdella useilla tunneilla,
mikä johtuu useista seikoista, kuten vetovoiman vaihteluista sekä auringon ja
kuun kiertoradan kallistumasta.
Yhdeksäntoista
vuotta saattaa koko kierron päätökseen. Tämä ajanjakso määräytyy kuiden itsensä
perusteella, kun ne kiertävät vuodenaikojen kuluessa. Kierrossa on
yhdeksäntoista vuotta.
Käytännön sovellus
Uudenkuunpäiviä
vaaditaan noudetettaviksi lain mukaan (4. Moos. 10:10, 28:11-15; 1. Aik. 23:31;
2. Aik. 2:4, 8:13, 31:3). Kaupankäynti keskeytetään täksi ajaksi samoin kuin
sapatiksi (Aamos 8:5). Israel vietää uudenkuunpäiviä (Jes. 1:13-14; Esra 3:5;
Neh. 10:33; Ps. 81:3; Hoos. 2:11), kuten seurakunta teki vuosisatojen ajan.
Seurakunta vietti uudenkuunpäiviä sapattien ja juhla-aikojen kanssa (Kol.
2:16). Uudenkuunpäiviä noudatetaan Messiaan johtamassa restauraatiossa (Jes.
66:23; Hes. 45:17, 46:1, 3, 6) sapattina, ja ne sitovat meitä nyt.
Uudenkuunpäivä on pakollinen jopa enemmän kuin juhla-aijat, jotka ne asettavat
määrätyksi ajaksi (Ps. 81:3). Tämä johtuu lunaarisen tähtitieteellisen syklin
konjunktiosta eikä käytännön mukaan. (Ps. 104:19)
Juhla-ajat ja muut juhlat
Vuosittaiset
juhla-ajat luettelee 3. Moos. 23:1-44, 4. Moos. 28:16-29:35 ja 5. Moos.
16:1-16. Nämä vuosittaiset juhla-ajat ovat pakollisia juhlakokouspäiviä (3.
Moos. 23:4). Ne ovat muistojuhlia (3. Moos. 23:43), ja ne heijastavat Herran
pelastussuunnitelmaa.
Seitsemän
vuosittaista juhla-aikaa ovat seuraavat:
Pääsiäinen (3. Moos. 23:7; 4. Moos. 28:18);
Happamattoman leivän viimeinen päivä (3. Moos. 23:8, 4. Moos. 28:25);
Helluntai (3. Moos. 23:21; 4. Moos. 28:26);
Uudenvuodenjuhla (3. Moos. 23:23; 4. Moos. 29:1);
Suuri sovituspäivä (3. Moos. 23:26; 4. Moos. 29:7); Lehtimajanjuhla
(3. Moos. 23:35; 4. Moos. 29:12);
Viimeinen suuri päivä (3. Moos. 23:36; 4. Moos. 29:35).
Vuosittaisia
juhlia on kolme (2. Moos. 23:14). Näiden juhlien ajoitus on määrätty eli kiinteä (Esra 3:5, Neh. 10:33). Tämä sana kiinteä on hepreaksi
mow’ed (SHD 4150), joka tarkoittaa "osoitettua" aikaa, eikä niitä voida
lykätä.’
Ensimmäinen on
happamattoman leivän juhla, johon kuuluu kaksi juhla-aikaa: pääsiäinen
viidentenätoista päivänä sekä myös happamattoman leivän viimeinen päivä 21.
päivänä ensimmäistä eli nisan-kuuta (abib).
Toinen on
viljankorjuu- eli viikkojuhla eli helluntain juhla-aika (2. Moos. 23:16), joka
on viidenkymmentä päivää ohrantähkäjuhlasta, jota vietetään viikon ensimmäisenä
päivänä eli roomalaisena sunnuntaina happamattoman leivän juhlan kuluessa.
Kolmas on
lehtimajanjuhla (2. Moos. 23:16), niin että seitsemännen kuun viidestoista
päivä on juhla-aika ja viimeinen suuri päivä on tämän juhlan kahdeksas päivä.
Kymmenysjärjestelmä
on sidottu juhliin ja toimii täydellisen riemuvuosijärjestelmän kanssa.
5. Moos. 14: 22-29 22 Luovuttakaa vuosittain
kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa
pelloillanne. 23 Teidän tulee
syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne
ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee
nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia
Herralle, Jumalallenne. 24
Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi
-- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra,
teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, 25 muuttakaa ne rahaksi, ottakaa
rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne,
valitsee. 26
Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja
vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä
perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27
Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä
hänellä ei ole omaa perintömaata. 28
Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset
omalle paikkakunnallenne, 29
niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata,
sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä
kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa
teitä kaikissa toimissanne.
Toinen
kymmenys on käytettävä juhliin osallistumiseen. Juhlia ei saa viettää kotona
eikä porteissamme (kaupungeissa), ellei välimatka ole liian suuri. Pääsiäinen
on poikkeus (5. Moos. 16:5-7).
5. Moos. 12:21 21 vaikka asuisitte kaukana siitä
paikasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi. Teillä
on lupa minun ohjeideni mukaan teurastaa nautojanne, lampaitanne ja vuohianne,
joita Herra teille antaa, ja syödä niitä omilla asuinsijoillanne mielin määrin.
Ne, jotka
eivät pysty viettämään pääsiäistä tai jotka ovat matkalla, joutuvat viettämään
pääsiästä toisessa kuussa (4. Moos. 9:6-12; 2. Aik. 30:2-4).
4. Moos. 9:1-23 1 Vuoden kuluttua siitä kun israelilaiset
olivat lähteneet Egyptistä, toisen vuoden ensimmäisessä kuussa, Herra sanoi
Moosekselle Siinain autiomaassa: 2
"Israelilaisten tulee viettää pääsiäistä oikeaan aikaan. 3 Uhratkaa pääsiäislampaanne
iltahämärissä vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä ja viettäkää
pääsiäistä kaikkien sitä koskevien säädösten ja määräysten mukaisesti." 4 Näin Mooses käski israelilaisia
viettämään pääsiäistä, 5 ja he
uhrasivat pääsiäislampaansa vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä
iltahämärissä Siinain autiomaassa ja viettivät pääsiäistä kaikkien niiden
ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut. 6 Jotkut miehet olivat tulleet
vainajan koskettamisesta epäpuhtaiksi eivätkä voineet määräpäivänä viettää
pääsiäistä. He tulivat Mooseksen ja Aaronin luo 7 ja sanoivat: "Me olemme vainajan tähden epäpuhtaita.
Emmekö saa lainkaan tuoda Herralle uhrilahjaa oikeaan aikaan kuten muut
israelilaiset?" 8 Mooses
sanoi heille: "Odottakaa tässä. Minä menen kuulemaan, mitä Herra määrää
teidän asiassanne." 9
Herra sanoi Moosekselle: 10
"Sano israelilaisille: Jos jotkut teistä tai teidän jälkeläisistänne
tulevat epäpuhtaiksi vainajan tähden tai ovat pitkällä matkalla, he saavat
silti viettää pääsiäistä Herran kunniaksi. 11 Heidän tulee toisen kuun neljäntenätoista päivänä
iltahämärissä uhrata pääsiäislampaansa ja syödä se happamattoman leivän ja
karvaiden yrttien kera. 12 He
eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan
luuta. Heidän on vietettävä tätä pääsiäisjuhlaa kaikkien säädösten mukaisesti. 13 Mutta jos joku laiminlyö
pääsiäisen vieton, vaikka on puhdas eikä ole matkalla, hänet on poistettava
kansansa keskuudesta, koska hän ei ole tuonut Herralle kuuluvaa uhrilahjaa
määräaikana. Hänen on kannettava syntinsä seuraukset. 14 Jos luonanne asuu maahan muuttanut siirtolainen, joka haluaa
viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, hänen tulee viettää se kaikkien säädösten
ja määräysten mukaisesti. Samat säädökset koskevat sekä siirtolaista että
syntyperäistä israelilaista." 15
Kun liitonarkkua suojaava telttamaja oli pystytetty, sen peitti pilvi, ja illan
pimetessä näkyi majan päällä tulen kaltainen hohde, joka pysyi siinä aamuun
asti. 16 Päivisin majan peitti
pilvi, ja yöllä pilvi hohti kuin tuli. 17
Aina, kun pilvi nousi telttamajan päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja
kun pilvi taas laskeutui, he leiriytyivät sen osoittamaan paikkaan. 18 Israelilaiset kulkivat eteenpäin
tai leiriytyivät aina sen mukaan, mitä Herra käski. Niin kauan kuin pilvi
pysytteli telttamajan päällä, he pysyivät paikoillaan. 19 Silloinkin, kun pilvi oli pitkään telttamajan päällä,
israelilaiset noudattivat Herran ohjeita eivätkä lähteneet liikkeelle. 20 Toisinaan pilvi oli telttamajan
päällä vain muutamia päiviä. Silloin he pysyivät Herran käskyä noudattaen
paikoillaan ja lähtivät liikkeelle vasta saatuaan Herralta käskyn. 21 Joskus pilvi oli paikoillaan vain
illasta aamuun ja kohosi sitten. Silloin he lähtivät heti liikkeelle, samoin
silloin, kun pilvi oli paikoillaan vain päivän ja yön. 22 Pysyipä pilvi telttamajan päällä muutaman päivän, kokonaisen
kuukauden tai vieläkin kauemmin, israelilaiset pysyivät koko sen ajan aloillaan
eivätkä lähteneet liikkeelle, ennen kuin pilvi oli noussut telttamajan päältä. 23 Herran käskyn mukaisesti he
leiriytyivät, ja Herran käskyn mukaisesti he lähtivät liikkeelle. Näin he
noudattivat Herran ohjeita, jotka Mooses heille antoi.
Jokaisen on
tärkeää viettää pääsiäistä, ja jopa muukalaisten, jotka asuvat Israelissa, on
myös vietettävä pääsiäistä (2. Moos. 12:48, 49; 4. Moos. 9:14).
2. Moos. 12:29-51 29 Puolenyön aikaan Herra surmasi
Egyptissä jokaisen esikoisen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta
vankiluolassa istuvan vangin esikoiseen, sekä kaikki karjan esikoiset. 30 Kun farao, hänen hovinsa väki ja
kaikki egyptiläiset sinä yönä näkivät, mitä tapahtui, puhkesi Egyptissä suuri
valitus, sillä ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa. 31 Farao kutsutti Mooseksen ja
Aaronin yöllä luokseen ja sanoi: "Lähtekää tiehenne, pois minun kansani
keskuudesta, te itse ja kaikki israelilaiset, ja menkää palvelemaan Herraa,
niin kuin olette pyytäneet. 32
Ottakaa myös lampaanne, vuohenne ja nautakarjanne, niin kuin olette halunneet,
ja menkää. Ja kun nyt lähdette, toivottakaa siunausta minullekin." 33 Egyptiläiset
kiirehtivät israelilaisia lähtemään heti pois maasta, sillä he ajattelivat:
"Muuten me kuolemme kaikki." 34 Niinpä israelilaiset ottivat vielä hapantumattoman
taikinan mukaansa kaukaloissa, jotka he käärivät viittojensa sisään ja ripustivat
olalleen. 35
Israelilaiset olivat Mooseksen neuvon mukaisesti pyytäneet egyptiläisiltä
hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, 36 ja Herra oli tehnyt egyptiläiset heille niin
suosiollisiksi, että he saivat mitä pyysivät. Näin israelilaiset veivät egyptiläisiltä
heidän rikkautensa. 37
Israelilaiset lähtivät liikkeelle Ramseksesta kohti Sukkotia. Heitä oli noin
kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset. 38 He ottivat mukaansa suuret
laumansa, lampaita, vuohia ja nautakarjaa. Heidän kanssaan lähti myös paljon
sekalaista väkeä. 39 Egyptistä
tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät
oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata eivätkä he
olleet varanneet itselleen edes matkaevästä. 40 Israelilaiset olivat asuneet Egyptissä kaikkiaan
neljäsataakolmekymmentä vuotta. 41
Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran
oma joukko lähti Egyptistä. 42
Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät pois Egyptin maasta; se on Herralle
pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee
valvoa. 43 Herra
sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Nämä säännökset koskevat
pääsiäislammasta. Kukaan muukalainen ei saa sitä syödä, 44 mutta jokainen rahalla ostettu
orja saa, jos hänet ensin on ympärileikattu. 45 Kukaan tilapäinen asukas tai päiväpalkkalainen ei saa
syödä sitä. 46
Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos
talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta. 47 Näin tulee jokaisen Israelin kansan jäsenen tehdä. 48 Jos luonasi asuu
maahan muuttanut siirtolainen, joka tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi,
hänen on ympärileikkautettava itsensä ja jokainen perheeseensä kuuluva mies ja
poika. Silloin hän voi tulla mukaan pääsiäisen viettoon, ja hänet katsottakoon
maan pysyväksi asukkaaksi, mutta kukaan ympärileikkaamaton ei saa syödä
pääsiäislammasta. 49
Sama laki koskee sekä syntyperäistä israelilaista että keskuuteenne asumaan
muuttanutta siirtolaista." 50 Israelilaiset tekivät niin. He tekivät kaiken, mistä
Herra oli Moosekselle ja Aaronille antanut käskyn. 51 Ja sinä samana päivänä Herra
vei koko israelilaisten joukon pois Egyptistä.
Heidän
pelastuksensa piiriin kuuluu myös muiden kuin israelilaisten pelastus, mikä
tarkoittaa koko ihmiskuntaa, joka tulee olemaan seurakunnassa. Jos meidät
kastetaan ja saamme Pyhän Hengen, silloin me olemme ympärileikattuja ja me
olemme puhtaita.
Juhlaa on
vietettävä paikassa, jonka Jumala osoittaa (papiston kautta) (5. Moos. 16:5-7),
ja sitä on vietettävä happamattoman leivän kanssa (2. Moos. 12:8, 15-20; 12:3,
6; 23:15; 3. Moos. 23:6; 4. Moos. 9:11; 28:17; 5. Moos. 16:3, 4; Mark. 14:12;
Luuk. 22:7; Ap.t. 12:3; 1. Kor. 5:8). Rangaistus juhlan vieton laiminlyömisestä
on poistaminen kansasta eli seurakunnasta (4. Moos. 9:13), jollei kyse ole
epäpuhtaudesta tai matkustamisesta. Sama säännös koskee sekä siirtolaista että
syntyperäistä israelilaista (4. Moos. 9:14), eikä sitä tule viettää kotona.
5. Moos. 16:5-7 5 Pääsiäisuhria ette saa teurastaa millä tahansa niistä paikkakunnista,
jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille. 6 Te saatte teurastaa pääsiäisuhrin vain siinä paikassa, jonka
Herra valitsee nimensä asuinsijaksi. Teurastakaa uhrieläimenne auringonlaskun
aikaan, sinä illan hetkenä, jona lähditte Egyptistä. 7 "Keittäkää ja syökää liha siinä paikassa, jonka Herra,
teidän Jumalanne, valitsee, ja lähtekää seuraavana aamuna kotimatkalle.
Tämä säännös
eli 5. Moos. 16:5 oli syy siihen, miksi Kristus lähetti opetuslapset etsimään
huonetta, kuten Matt. 26 kertoo.
Matteus 26:17-19 17 Happamattoman leivän juhlan
ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:
"Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?" 18 Jeesus sanoi: "Menkää
kaupunkiin." Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski
sanoa tälle: "Opettaja sanoo: 'Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön
pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'" 19 Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja
valmistivat pääsiäisaterian.
Ohrantähkäjuhlan
yhteydessä Joonan merkin oli toteuduttava täsmällisesti kaikilta osin.
Ensimmäinen merkki oli, että Kristus oli haudassa kolme päivää ja kolme yötä,
ei enempää eikä vähempää. Kristuksen oli myös herättävä kuolleista ennen viikon
ensimmäisen päivän aamua viikoittaisen sapatin jälkeen, koska hän oli
lyhdeuhri, jonka oli oltava kaikkien satojen ensihedelmä (2. Moos. 29:24-27;
katso myös 3. Moos. 7:30, 34; 8:27, 29; 9:21; 10:14, 15; 14:12, 24; 23:11-20;
4. Moos. 5:25; 6:20; 18:11, 18).
2. Moos. 29:24-27. 24 Anna ne kaikki Aaronille ja
hänen pojilleen. Heidän tulee heiluttaa niitä edestakaisin ja sillä tavoin
omistaa ne tarjousuhrina Herralle. 25
Ota ne sitten heiltä ja polta ne alttarilla yhdessä polttouhrin kanssa. Se on
Herralle mieluisa tuoksu, Herralle kuuluva tuliuhri. 26 Ota sitten rintapala Aaronin vihkimyspässistä ja omista se
tarjousuhrina Herralle. Se osa jääköön sinulle. 27 Näin sinä pyhität Aaronin ja hänen poikiensa vihkimyspässistä
otetun rintapalan, joka on omistettu tarjousuhrina Herralle, sekä uhrilahjaksi
annetun reiden.
Lyhde
tarjottiin perinteisesti klo 9 aamulla eli kolmannella hetkellä. Hän odotti
astuvansa taivaaseen, ja tästä syystä Kristus sanoi Marialle tämän tullessa
katsomaan häntä: ”älä koske minuun”.
Joh. 20:1,15-17 1 Sapatin mentyä, viikon
ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki,
että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 15 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä
itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja
sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet
hänet pannut. Minä haen hänet pois." 16 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria
kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" -- se on hepreaa ja merkitsee:
opettajani. 17 Jeesus sanoi:
"Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään
sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne
luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."
Vasta sen
jälkeen, kun hänet oli hyväksytty uhriksi ja kun hän oli myöhemmin palannut,
hän antoi koskea itseään (Joh. 20:27).
Viikon
ensimmäinen päivä eli sunnuntain ohrantähkäjuhla ei ole juhla-aika, mutta sitä
on noudatettava, sillä se aloittaa laskemisen pääsiäiseen.
Uuudenvuodenjuhla
tai suuri sovituspäivä eivät kuulu niihin juhla-aikoihin, jotka sisältävät
uhrijärjestelmiä.
Vuosittaisia
juhlia on kolme.
2. Moos. 23:14 14 "Lähde kolmesti vuodessa
viettämään juhlaa minun kunniakseni.
Niitä koskeva säännös on:
5. Moos. 16:16 16 "Kolmesti vuodessa,
happamattoman leivän juhlan, viikkojuhlan ja lehtimajanjuhlan aikana, kaikkien
miesten on kokoonnuttava Herran, Jumalanne, kasvojen eteen siihen paikkaan,
jonka hän valitsee.
Ne, jotka
viettävät juhlaa, eivät saa ilmestyä Herran, Jehovan, eteen tyhjin käsin:
5. Moos. 16:17 17 vaan jokainen tuokoon lahjan sen
mukaan, miten hänellä on varoja ja miten Herra, teidän Jumalanne, on häntä
siunannut.
Lahjoitus on
tehtävä kolme kertaa vuodessa. Näin on tehtävä kunkin kolmen juhlan ensimmäisen
päivän alussa, mikä tarkoittaa ennen aamua.
2. Moos. 23:18 18 "Kun uhraat minulle
teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua, älköönkä minun
juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle
seuraavaan aamuun.
Kristityiltä
ei saa vaatia pakollisia lahjoituksia jokaisena juhla-aikana eikä
viikoittaisissa kokouksissa. Vapaaehtoiset lahjat ovat henkilön ja Jumalan
välinen asia, ja niitä voi antaa milloin tahansa, mutta niihin ei saa liittyä
minkäänlaista pakkoa.
Uudenpäivänjuhlaa
kutsutaan muistosapatiksi ja pyhäksi kokoukseksi (3. Moos. 23:24).
Suurta
sovituspäivää kutsutaan sapattien sapatiksi ja pyhäksi juhlakokoukseksi (3.
Moos. 23:27-32). Molempia kutsutaan [juhla-]ajoiksi eikä juhliksi.
4. Moos. 10:10
osoittaa tilaisuudet, jolloin torviin puhallettiin. Näin on kaikkina
uudenkuunpäivinä sekä kaikkina juhla-aikoina ja sapatteina, jolloin uhrattiin
poltto- ja sovitusuhreja.
Raamatun
juhla-ajat ja juhlat luettelee 3. Moos. 23, mistä löytyy selitys, joka on tarkempi
kuin 2. Mooseksen kirjan jatke. 2. Moos. 23 jatkaa 2. Mooseksen kirjan 20.
lukua, ja 3. Moos. 23 laajentaa 2. Mooseksen kirjaa. 4. Moos. 15, 28 ja 29
laajentavat molempia, mukaan lukien uudenkuunpäivät. Lisää toistoa ja
laajentamista esiintyy 5. Mooseksen kirjan 5. ja 14. luvussa.
Kristuksen
voima liittyy voimaan noudattaa lakia Pyhässä Hengessä ja niin ollen armosta. Kristus vietti kaikkia
sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia. Myös apostolinen seurakunta vietti
sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia (Kol. 2:16), kuten seurakunta on tehnyt
yli kaksi tuhatta vuotta. Tuhatvuotisessa valtakunnassa myös kansakunnat
viettävät sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia (Jes. 66 23; Sak. 14:16-19).
Juhlien ja
uhrien välinen yhteys, jonka 5. Moos. 12:8-14 mainitsee, poistettiin yhdessä
uhrien ja viikoittaisten sapattien välisen yhteyden kanssa. Kalenteria ja
juhlia sekä uhrilakia ei voida yhdistää toisiinsa soveltamatta samaa
periaatetta kaikkiin muihin lain näkökohtiin, mukaan lukien sapatti. Jumalan
hallinnon koko järjestelmä vapautettiin uhrijärjestelmästä, mukaan lukien
sapatti ja juhla-aikojen järjestelmät. Pääsiäinen itse säädettiin, ennen kuin
laki annettiin Siinailla. Kristus on pääsiäisuhri, eikä eläinuhreja voida nyt
suorittaa syntiemme peittämiseksi.
Koko prosessi,
joka koostuu valittujen saattamisesta kristinuskon piiriin, perustuu
juhla-aikojen sarjaa, joka jatkuu aina yleiseen ylösnousemukseen asti.
Juhla-aikoja ei voida poistaa, ennen kuin viimeinen suuri päivä saattaa
päätöksen suunnitelman tämä osan. Kukin juhla edustaa edelleen jatkuvan Jumalan
suunnitelman senhetkistä osaa. Ne ovat viljakorjuujärjestelmän määritelmän
mukaan yhä olemassa ja jatkumassa. Laki oli vain varjo tlevasta (Heb. 10:1).
Varjo osoittaa todellisuuden; sitä ei poisteta siitä.
Kyseinen varjo
liittyi erityisesti uhriin (Heb. 10:1-10) eikä juhliin. Raamatun kanta on, että
häpeätarhat juhlissa johtuvat niistä, jotka ovat ruumiissa ja jotka harhautuvat
palkan toivossa Bileamin jäljille ja tuhoutuvat Korahin kapinassa (Juudas 11-12).
Toisin sanoen he opettavat palkkiosta ja vääristävät juhlat sekä lain ja
todistuksen ymmärtämisen. Heissä ei ole valoa (Jes. 8:20 KJV), tai päivä ei
heille enää koita. He ovat kahdesti kuolleita ja heidät on poistettu juurineen.
Nämä ihmiset, joilla ei ole Henkeä, luokittelevat viimeisinä päivinä ihmisiä
(Juudas 19). Korahin kapina on näin ollen edelleen meneillään Jumalan sanaa
vastaan.
Valitut
tuomitaan ainoan todellisen Jumalan tuntemisensa mukaan. Jumalan tuntemisen
kautta (Jer. 9:24) lain ymmärtäminen virtaa ja syöpyy henkilön mieleen ja
sydämeen.
Kyse ei ole
sapatista, uudenkuunpäivistä, juhla-ajoista eikä liiton lain noudattamisesta.
Kyse on siitä, että Isä Jumala on ainoa todellinen Jumala (Joh. 17:3; 1Jn.
Joku voi
noudattaa sapattia ja olla silti harhaoppinen. Jos emme pidä kiinni tästä
totuudesta, meidät poistetaan valittujen joukosta, ja meille lähetetään raju
eksytys, jotta uskoisimme valheeseen (2. Tess. 2:11). Marshall’s Interlinear kääntää
tämän jakeen virheen toiminnaksi, jotta he uskoisivat valheeseen. He eivät voi
enää hillitä itseään. He eivät ymmärrä, vaikka haluaisivat nähdä virheensä.
Jumalan suunnitelma ja tarkoitus ilmoitetaan juhla-aikojen rakenteessa ja
kiertokulussa, ja se vahvistetaan Raamatun säädöksissä.
Nykyinen
kristinusko ei noudata näitä juhla-aikoja, ja se on näin ollen vailla ohjausta
ja raamatullisen suunnitelman ymmärrystä. Nykyiset seurakunnat jättävät
huomiotta ohjeet, jotka Raamattu käskee yhteiskunnan suojelemiseksi perheen
rakenteen avulla. Keskushallinto ei voi korvata perhettä eikä suojaavaa
riemuvuosien maajärjestelmää (Miik. 4:3-4).
Juhla-aikoja
koskevat lait esiintyvät neljässä jaksossa ensimmäisestä Mooseksen kirjasta
viidenteen. Ensimmäinen jakso löytyy 2. Mooseksen kirjan monista luvuista. 2.
Moos. 20 käsittelee kymmentä käskyä, jotka toistetaan viidennen Mooseksen
kirjan 5. luvussa. 2. Mooseksen kirjan 21. luvussa käsitelty kysymys koskee
avioliittoa ja kotitalouksia ja perhevastuuta, joka ulottaa käskyjen rakenteen
kaikenlaisiin yhteisöihin. 2. Moos. 22 käsittelee omistusoikeuksien ja
velvollisuuksien laajennusta käskyjen mukaisesti. 2. Moos. 23 käsittelee väärää
todistusta ja ihmisten kunnioitusta sekä
kymmenennen käskyn laajennusta. 2. Moos. 23:10 ss. käsittelee neljättä käskyä,
ja sitä laajentamalla se näyttää, miten sitä on sovellettava yhteiskunnan
rakenteessa. Sen piiriin kuuluvat paitsi viikoittainen sapatti myös riemuvuosi
ja koko sapattijärjestelmä. 2. Moos. 12 oli käsitellyt
pääsiäistä.
Nämä olivat
Herran juhla-aikoja, ja hän kutsui niitä "minun juhla-ajoikseni" (3. Moos. 23:2). 3. Moos. 23 ja 2. Aik.
2:3 kutsuu niitä Herran juhla-ajoiksi.
Ilmaisuja ”juhlapäivä” ja ”juhlapäivänne” käytetään myös 4.
Mooseksen kirjan jakeissa 15:3 ja 29:39. Ilmaisuja “teidän juhlapäivänne” ja ”pidot”
käytetään Jesajan kirjan jakeissa 1:14 ja 5:12 kielteisessä merkityksessä,
kuten jäljempänä. Juhla-aikojen alkuperä ei ollut maailmallinen eikä maallinen.
Niitä ei voitu johdonmukaisesti muuttaa eikä hylätä muuttamatta tai hylkäämättä
pelastussuunnitelmaa, jota ne edustavat.
3. Moos. 23:2-44 2 "Sano israelilaisille: Nämä
ovat Herralle omistetut juhla-ajat, minun juhla-aikani, jolloin teidän tulee
kutsua kansa koolle pyhään kokoukseen. 3
Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti,
lepopäivä, pyhä kokouspäivä. Silloin ette saa tehdä mitään työtä, sillä sen
päivän tulee olla Herran sapatti, missä sitten asuttekin. 4 Nämä ovat Herralle omistetut pyhät
juhlat, joita teidän tulee kokoontua viettämään määräaikaan: 5 Ensimmäisen kuun neljäntenätoista
päivänä iltahämärissä on Herran pääsiäinen, 6 ja saman kuun viidentenätoista päivänä on Herralle pyhitetty
happamattoman leivän juhla. Seitsemän päivän ajan saatte syödä vain
happamatonta leipää. 7 Pitäkää
tämän juhlan ensimmäisenä päivänä pyhä juhlakokous. Sinä päivänä ette saa tehdä
mitään työtä. 8 Näinä
seitsemänä päivänä teidän on joka päivä tuotava Herralle tuliuhri. Myös
seitsemäntenä päivänä pidettäköön pyhä juhlakokous; silloinkaan ette saa tehdä
mitään työtä." 9 Herra
sanoi Moosekselle: 10
"Sano israelilaisille: Kun tulette siihen maahan, jonka minä teille annan,
ja kun leikkaatte siellä viljaa, tuokaa ensimmäiset tähkät papille. 11 Sapatin jälkeisenä päivänä pappi
omistakoon ne Herralle tarjousuhrina, että Herra olisi teille suosiollinen. 12 Sinä päivänä, jona pappi omistaa
ensimmäiset tähkät tarjousuhrina Herralle, teidän on uhrattava vuoden ikäinen
virheetön karitsa polttouhrina 13
ja sen lisäksi ruokauhrina kaksi eefa-mitan kymmenesosaa öljyllä kostutettuja
parhaita vehnäjauhoja tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa, sekä
siihen kuuluvana juomauhrina neljännes hin-mittaa viiniä. 14 Älkää syökö leipää, paahdettuja
jyviä älkääkä vastakypsynyttä viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte niistä
uhrilahjan Jumalallenne. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina,
sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 15 Laskekaa seitsemän täyttä viikkoa sen sapatin jälkeisestä
päivästä, jolloin toitte satonne ensimmäiset tähkät omistettaviksi Herralle, 16 ja tuokaa seitsemännen sapatin
jälkeisenä eli viidentenäkymmenentenä päivänä Herralle ruokauhri uudesta
sadosta. 17 Tuokaa silloin
kukin asuinpaikaltanne Herralle tarjousuhriksi kaksi hapanleipää, jotka on
leivottu kahdesta eefa-mitan kymmenesosasta parhaita vehnäjauhoja. Ne ovat
Herralle kuuluva lahja uutissadosta. 18
Leipien ohella tuokaa Herralle polttouhriksi seitsemän virheetöntä vuoden
vanhaa karitsaa, nuori sonni ja kaksi pässiä sekä niiden mukana annettavat
ruoka- ja juomauhrit. Tämä on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. 19 Uhratkaa lisäksi vuohipukki
syntiuhrina ja kaksi vuoden vanhaa karitsaa yhteysuhrina. 20 Pappi omistakoon uutisleivät ja
molemmat karitsat tarjousuhrina Herralle. Ne ovat Herralle pyhitetyt ja
kuuluvat papille. 21
Kokoontukaa samana päivänä pyhään juhlakokoukseen älkääkä sinä päivänä tehkö
mitään työtä. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava, sukupolvesta toiseen,
missä sitten asuttekin. 22
"Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten
äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Jätä ne köyhiä ja
muukalaisia varten. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." 23 Herra sanoi Moosekselle: 24 "Sano israelilaisille:
Pitäkää seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä lepopäivä. Antakaa silloin
merkki puhaltamalla torveen ja kokoontukaa pyhään juhlaan. 25 Älkää tehkö sinä päivänä mitään
työtä, vaan uhratkaa Herralle tuliuhri." 26 Herra sanoi Moosekselle: 27 "Saman seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on
sovituspäivä. Kokoontukaa silloin pyhään juhlakokoukseen, paastotkaa ja
uhratkaa Herralle tuliuhri. 28
Sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin
toimitetaan teidän syntienne sovitus Herran, teidän Jumalanne edessä. 29 Jos joku ei sinä päivänä paastoa,
hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Minä hävitän kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä
päivänä tekee jotakin työtä. 31
Älkää siis tehkö silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän on
noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä,
ja teidän on silloin paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan
saakka teidän tulee viettää täydellistä sapatinlepoa." 33 Herra sanoi Moosekselle: 34 "Sano israelilaisille: Saman
seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä alkaa Herralle pyhitetty
seitsenpäiväinen lehtimajanjuhla. 35
Juhlan ensimmäisenä päivänä on pyhä kokous; sinä päivänä ette saa tehdä mitään
työtä. 36 Seitsemänä päivänä
teidän on uhrattava Herralle tuliuhri. Kahdeksas päivä on erityinen juhlapäivä;
uhratkaa silloin Herralle tuliuhri ja pitäkää pyhä kokous. Sinä päivänä te ette
saa tehdä mitään työtä.
37 "Nämä ovat Herralle
omistetut juhla-ajat, joina teidän tulee kutsua kansa koolle pyhiin kokouksiin
ja uhrata Herralle tuliuhreja samoin kuin polttouhreja, ruokauhreja,
teurasuhreja ja juomauhreja, jokainen uhri oikeana päivänään. 38 Näiden lisäksi tulevat Herralle
pyhitetyt sapattipäivät ja teidän lupausuhrinne, vapaaehtoiset lahjanne ja muut
tuomisenne, jotka annatte Herralle.
39 "Seitsemännen kuun
viidentenätoista päivänä, kun olette korjanneet sadon talteen, ryhtykää
viettämään seitsenpäiväistä Herran juhlaa. Juhlan ensimmäinen päivä on
lepopäivä, samoin kahdeksas päivä. 40
Kootkaa ensimmäisenä päivänä hedelmäpuiden parhaita hedelmiä, palmunlehviä ja
puiden lehteviä oksia sekä pajuja purojen varsilta ja viettäkää iloista juhlaa
seitsemän päivän ajan Herran, Jumalanne edessä. 41 Tätä juhlaa teidän tulee viettää Herran kunniaksi seitsemän
päivää joka vuosi. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä
määräystä: seitsemännessä kuussa on vietettävä lehtimajanjuhlaa. 42 Kaikkien israelilaisten tulee
silloin asua lehtimajoissa seitsemän päivää, 43 jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat, että minä annoin
israelilaisten asua lehtimajoissa, kun toin heidät pois Egyptistä. Minä olen
Herra, teidän Jumalanne." 44
Näin Mooses ilmoitti israelilaisille Herran juhla-ajat.
Messias olikin
Jumalan viljankorjuun ensisijainen ja olennainen osa, mitä pääsiäinen ja
ohrantähkäjuhla kuvastavat, mutta hän oli olemassa ennakolta Israelin
Elohimina, joka oli alistettu hänen Elohimilleen, joka oli Eloah. Tässä
ominaisuudessa hän antoi lain Moosekselle, joka puhui hänen kanssaan kasvoista
kasvoihin.
Mooses ei
puhunut Jumalan kanssa (joka on Isä eli Eloah tai Theon). Johannes sanoo
suoraan, että Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt (Joh. 1:18). Juuri Elohimia
kutsuttiin Läsnäolon enkeliksi tai Suuren neuvoston enkeliksi (Jes. 9:6
LXX).
Jumala antoi
juhla-ajat Kristukselle, ja Kristus säilyttää ja lujittaa näitä rakenteita
valituissaan ja lopulta kaikissa kansoissa tuhatvuotista valtakuntaa varten. 4.
Moos. 28 ja 29 sisältää ainoan täydellisen luettelon. Tämä käsittää
päivittäiset, viikoittaiset, kuukaisittaiset ja vuosittaiset uhrit ja lahjat.
Uhreja uhrattiin sen vuoksi, mitä olemme, nimittäin pohjimmiltaan syntisiä, ja
lahjoja annettiin maksuksi siitä, mitä teemme väärin.
Kristus on
sama eilen, tänään ja ikuisesti (Heb. 13:8). Jumala on muuttumaton (Mal. 3:6;
Jaak.
Sapatit,
uudenkuunpäivät, juhla-ajat ja juhlat hylätään tietoisesti. Tämä on lupaus,
jonka Jumala itse on antanut profeettojen kautta. Jumala puhui puhui profeetta
Aamoksen kautta ja vertasi Israelia viimeisinä päivinä korilliseen loppukesän
hedelmiä (Aamos 8:1). Keskeinen kohta on se, että Jumalaa ei totella. Jumalan
rangaistus Jumalan tottelemien laiminlyönnistä on, että sapatit ja juhla-ajat
muuttuvat surujuhliksi.
Tätä seuraa
Jehovan sanan kuulemisen nälkä (Aamos 8:11-14), koska ainoan todellisen Jumalan
luonnetta ei ole ymmärretty (Joh. 17:3; 1. Joh. 5:20), ihmisiä rangaistaan
(Hoos. 8:5-9). Pahat hengetkin tietävät, että Jumala on yksi, ja vapisevat
(Jaak. 2:19). Jumalan suuret asiat kirjoitettiin Israelille. Kansa oudoksui
niitä, koska se rikkoi ensimmäistä käskyä ja se teki paljon syntiä Jumalaa
palvoessaan (Hoos. 8:11-14).
Johanneksen
evankeliumin koko 6. luku esittää valmistukseen ja pääsiäiseen johtavan
symbolismin. Johanneksen evankeliumin 6. luvun joka ikisellä lauseella on
erityinen merkitys, ja se kertoo, kuinka kukin valmistetaan kutsumukseensa,
luetaan valittujen joukkoon ja heimoihin yhtenä 144 000:sta ja suureen
kansanjoukkoon, kun kaksitoista apostolia ovat heimojen tuomareina.
Joh. 6:53-54 53 Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen
vertaan, teillä ei ole elämää. 54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
Iankaikkisessa
elämässä on kolme osatekijää. Näitä
osatekijöitä ei tavallisesti käsitellä Herran ehtoollisessa. Kaksi ensimmäistä
osatekijää mainitsee Joh. 17:3.
Ensimmäinen: "Ja ikuinen elämä on sitä, että he
tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen.
Toinen iankaikkisen elämän osatekijä on usko
Jeesukseen Kristukseen ainoan todellisen Jumalan tuntemisen kautta (1. Kor.
15:34).
Kolmas iankaikkisen elämän kolmas osatekijä on
osallistuminen pääsiäiseen ja Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren syöminen
(Joh. 6:53-54), kuten edellä.
Nämä ovat ne
kolme osatekijää, joita tarvitsemme iankaikkiseen elämään. Kaikki nämä
osatekijät edellyttävät kuuliaisuutta. Kuuliaisuus kohdistuu ainoaan
todelliseen Jumalaan pitämällä hänen käskynsä (5. Moos. 4:2, 6:17, 8:6, 10:13,
28:9; Ps. 119:115, Matt. 19:17). Pyhät ovat niitä, jotka noudattavat käskyjä
(Ilm. 3:10; 12:17; 14:12). Jos lakia ei noudateta, seurauksena on tuomio.
Room. 2:27 27 Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka
noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja
ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia.
Käskyjen
noudattaminen on välttämätön edellytys Pyhän Hengen säilyttämiselle. Ilman
Pyhää Henkeä emme voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaa emmekä siten saada
iankaikkista elämää. Sama pätee uskon kolmeen osatekijään. Meidän on silloin
osallistuttava kuuliaisuudesta. Kuuliaisuus tälle juhlalle merkitsee, että
henkilö noudattaa lakeja ja asetuksia, jotka Kristus asetti pääsiäiseen
osallistumisen ehdoiksi. Jos me emme vietä tätä seremo, meillä ole sijaa
Jeesukseen Kristuksen luona (Joh. 13:8).
Herran
ehtoollisen ensimmäinen toimitus on jalkojen pesu. Isäntä suoritti jalkojen
pesun vieraanvaraisuuden merkiksi, kun vieras saapui. Ihmiset olivat tavallisesti käyneet kylvyssä,
mutta he olivat kävelleet kadulla, ja jalkojen pesu sai heidät tuntemaan olonsa
mukavaksi. Jalkojen pesu on mitättömimmän palvelijan tehtävä. Vieraalle
annettiin pyyhe ja vesimalja. Tämä peseminen suoritettiin tavallisesta vieraan
saapuessa tai ennen aterian asettumista vieraiden ollessa noja-asennossa pöydän
ääressä. Tätä tehtävää kohtaan tunnettu inho symbolisoi sitä, että kukaan ei
tee mielellään arkipäiväisiä asioita toisten hyväksi.
Joh. 13:6-8 6 Kun Jeesus tuli Simon Pietarin
kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" 7 Jeesus vastasi: "Tätä, minkä
nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." 8 Pietari sanoi hänelle: "Sinä
et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en
pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."
Me kaikki
tunnemme nämä sanat luultavasti ulkoa. Pietari ei halunnut hänen pesevät hänen
jalkojaan, sillä hän halusi Messiaan olevan kuningas. Hän ei ymmärtänyt, että
ylipappi käveli ensin sisään pellavavaatteissa toimittaessaan sovitusta ja
uhratessaan uhreja. Messiaan tuloja oli oltava kaksi. Ensimmäinen, joka oli
mitätön pelkissä pellavavaatteissa, ja toinen, joka puettaisiin kuninkaan
asuun. Hän halusi Jeesuksen Kristuksen istuvan Caesareiden valtaistuimella ja
hallitsevan tätä maailmaa aivan yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin Caesarit, nyt
kuitenkin Jerusalemista.
Pietari sanoi:
”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Meidän on sallittava, että
jalkamme pestään, mikä symboloi sitä, että Kristus on pestävä elämäämme
jatkuvasti, jotta pääsisimme hänen kanssaan osallisiksi valtakunnasta ja itse
asiassa kaikesta, mitä hän tekee. Jos teemme niin, me perimme valtakunnan
samoin kuin hän. Pietari ymmärsi teon
välttämättömyyden mutta ei sen merkitystä.
Joh. 13:9-11 9 9 Silloin Simon Pietari
sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää." 10 Tähän Jeesus vastasi: "Se,
joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita,
ette kuitenkaan kaikki." 11
Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki
olleet puhtaita.
Meidän on
sallittava ainoastaan jalkojemme pesu, sillä me kylvimme kerran kastevedessä,
ja niin me puhdistuimme kertakaikkisesti. Jalkamme on pestävä ainoastaan Herran
ehtoollisella. Joka vuosi meihin kasaantuu hengellisesti puhuen syntiä, usein
meidän tietämättämme, valtaessamme elämän polkua, ja näin meidän kasteemme on
uusittava. Meidät on pestävä uudestaan. Me hyväksymme symbolisesti tämän
uudelleen pesemisen, kun käymme läpi jalkojen pesun. Joh. 13:12-17 teroittaa
tämän meidän mieliimme.
Joh. 13:12-17 12 Pestyään heidän jalkansa Jeesus
puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein? 13 Te puhuttelette minua opettajaksi
ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. 14 Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt
teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. 15 Minä annoin teille esimerkin,
jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. 16 Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi
eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. 17
Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Nämä sanat on
kirjoitettu, jotta ymmärtäisimme symbolismin, joka heidän ja meidän on
tunnettava.
Samoin kuin
Herra ja Opettaja pesi opetuslastensa jalat, meidän olisi pestävä toistemme
jalat, mikä on Kristuksen määräys. Meidän on tehtävä niin vuosittain
ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista päivänä. Se ei ole juhla-aika, mutta se
on suoritettava sinä iltana, jona hänet kavallettiin, sekä syötävä leipää ja
juotava viiniä iankaikkisen elämän saamiseksi.
Joh. 6:53-56 53 Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen
vertaan, teillä ei ole elämää. 54
Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja
viimeisenä päivänä minä herätän hänet. 55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on
todellinen juoma. 56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn
hänessä.
1. Kor. 11:23-31 23 Olen saanut Herralta tiedoksi
tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet
kavallettiin, otti leivän, 24
kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka
annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." 25 Samoin hän otti aterian jälkeen
maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein
kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." 26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä
maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. 27 Niinpä se, joka arvottomalla
tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja
verta vastaan. 28 Jokaisen on
tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. 29 Se, joka syö ja juo ajattelematta,
että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. 30 Sen vuoksihan teidän joukossanne
on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. 31 Jos me itse tutkisimme itseämme,
emme joutuisi tuomittaviksi. 32
Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman
kanssa lopullisesti tuomittaisi.
Ilta oli
ensimmäisen kuun neljästoista päivä, ja meidän on erotettava se ja
osallistuttava siihen fyysisesti. Meidän on tuomittava itsemme, sillä jos emme
tee niin, seurauksena on rangaistus.
Tässä palveluksessa ei saa käyttää hapatettua leipää (2. Moos.
ei saa syödä
hapatettua leipää.
2. Moos. 34:25 "Kun uhraat minulle teurasuhrin
veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua äläkä jätä pääsiäisjuhlan
uhrista mitään tähteeksi seuraavaan aamuun.
Happamtonta leipää
uhrattiin joka päivä osana uhrijärjestelmää. Messias oli kelvollinen uhri, ja
nyt me liiton noudattajat olemme uhreja. Tämä jatkuu pääsiäiseen ja
happamattoman leivän päiviin saakka. Ohrantähkäjuhlasa aloitamme laskemisen
helluntaihin. Tämä jakso on käsittää seitsemän viikkoa, jotka päättyvät juhlaan
ja juhla-aikaan viidentenäkymmentenä päivänä.
Helluntaita merkitsevä kreikan kielen sana pentekostos ja siten
englannin kielen sana Pentecost merkitsee ”laskea viiteenkymmeneen”. Sekä
ohrantähkäjuhlan että helluntain jumalapalvelus alkaa kolmannella hetkellä eli
aamulla kello 9.00. Helluntai on ensihedelmien korjuu ja ennakoi hengellisesti
ihmisten korjuuta.
Tämä toistuu
seitsemän vuosittaisen maasapatin kiertokulussa, jossa jakson toistuminen
seitsemän kertaa johtaa riemuvuoteen. Tämä seitsemän täyden viikon eli täysien
sapattien johtaminen helluntaihin ja seitsemän seitsenvuotisjakson jakson
johtaminen riemuvuoteen ovat tärkeitä.
Käytännön sovellus
Vuosittaiset
juhla-ajat luettelee 3. Moos. 23:1-44, 4. Moos. 16:1-16 ja 4. Moos. 28 ja 29.
Nämä vuosittaiset juhla-ajat heijastavat Herran pelastussuunnitelmaa. Ne ovat
pakollisia, ja niihin sovelletaan erityisiä vaatimuksia, jotka ovat Jumalan ja
hänen kansansa välisiä merkkejä. Juhla-aika katsotaan sapatiksi. Vuosijuhlia on
kolme, kuten 2. Moos. 23:14 sanoo. Ennen kunkin juhlan ensimmäisen päivän aamua
on uhrattava uhri, kuten 2. Moos. 23:18; 5. Moos 16:16-17 ja 2. Aik. 8:13
osoittavat.
Herran
ehtoollinen ei ole juhla-aika, ja se on valmistusta happamattoman leivän
juhlaan. Sitä on vietettävä iankaikkisen elämän perimiseksi ensimmäisessä
ylösnousemuksessa (Joh. 6:53-54). Helluntaita on vietettävä (viikko)juhlana,
(2. Moos. 34:22; 5. Moos. 16:10, 16). Lehtimajanjuhlaa on vietettävä, jotta
kaikki kuulisivat ja oppisivat (3. Moos.
Seitsemännen vuoden maalepo
Tämä käsittää
seuraavat:
1. Orjien
vapauttaminen seitsemäntenä vuonna (2. Moos. 21:2-6; 5. Moos. 15:12-18),
2. Velkojen
anteeksiantaminen (5. Moos. 15:1-6) ja
3. Maan
sapatti eli lepo (2. Moos. 23:10-11; 3. Moos. 25:1-7, 19 -24).
Tämä
lainsäädäntökokonaisuus yhdistää talous- ja ympäristöasiat moraaliin.
Näinä
seitsenvuotisjaksoina, joita kutsutaan septenaateiksi tai šemittah’ksi, me
luemme Jumalan lain lehtimajanjuhlassa.
5. Moos. 31:10-13 10 Hän antoi heille tämän käskyn:
"Joka seitsemäs vuosi, velkojen anteeksiantovuonna, 11 kun israelilaiset ovat
kokoontuneet lehtimajanjuhlaan Herran, teidän Jumalanne, kasvojen eteen siihen
paikkaan, jonka hän valitsee, teidän on luettava tämä laki kaikkien
israelilaisten kuullen. 12
Kutsukaa silloin koolle koko kansa, miehet, naiset ja lapset, ja keskuudessanne
asuvat muukalaiset, että kaikki kuulisivat ja oppisivat lain, pelkäisivät
Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin noudattaisivat tämän lain käskyjä. 13 Näin myös teidän lapsenne, jotka
eivät lakia ennestään tunne, saavat kuulla sen ja oppivat pelkäämään Herraa,
teidän Jumalaanne, eläessään siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne
Jordanin tuolta puolen."
Jumalan koko
oikeusjärjestelmä suojelee heimoa, perhettä ja yksilöä. Riemuvuosi
kymmenysjärjestelmineen, sapattivuosineen ja velan lisäämisen kieltoineen on
pahoin laiminlyöty.
Me luemme
lakia, jotta ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, voisivat kuulla sen.
Koko maa on
Jumalan, ja sen hallinta on uskottu meille.
3. Moos. 25:23 23 Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus
lunastaa se takaisin, sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia
ja muukalaisia.
Tämä ei
tarkoita ainoastaan maata ”Pyhässä maassa”, kuten sitä tavallisesti kutsutaan.
Kaikki on Jumalan, ja riemuvuosijärjestelmä on koko ihmiskunnan hyödyksi, ja se
on säädetty koko ihmiskuntaa varten riippumatta siitä, missä meille asetetaan
perheiden väliset rajat. (5. Moos. 28:32)
Me emme saa
väittää maan tai jokien olevan omiamme.
Hesekiel 29:9 9 Egyptistä tulee autio, raunioitunut
maa, ja silloin kaikki tietävät, että minä olen Herra. "Sinä sanot: 'Virta
on minun, minä olen sen tehnyt.'
Maa on
Jumalan, ja jos emme anna maalle sen sapattilepoa joka seitsemäs vuosi, Jumala
antaa sen sille meidän kustannuksellamme.
3. Moos. 26:34-35 34 "Niin maa saa autiona
levätessään hyvityksen sapattivuosista, joita te ette sille antaneet. Te itse
olette vihollismaassa, mutta oma maanne lepää ja saa hyvityksen
sapattivuosistaan. 35 Koko
autiona olonsa ajan se saa viettää sapattia, jota sillä ei ollut teidän siellä
asuessanne.
Maalle
annetaan lepo, jota me emme ole antaneet, kun meidät otetaan pois ja hajotetaan
kansana. Tämä on osa koko sapattijärjestelmää, jota seitsemännen päivän sapatin
tavoin on kiellettyä muuttaa tai laiminlyödä. Mikä on syynä tähän äärimmäiseen
toimenpiteeseen?
3. Moos. 26:14-15 14 "Jos ette kuuntele minua
ettekä noudata kaikkia näitä säädöksiä 15
ja jos te halveksitte minun käskyjäni ja ylenkatsotte minun lakejani ettekä
noudata kaikkia minun säädöksiäni, vaan rikotte liiton.
Henkilökohtainen
käytöksemme sekä maan ja ympäristömme väärinkäyttö voi saada aikaan, että
meidät oksennetaan pois mailta.
3. Moos. 18:25-30 25 ja myös se maa on tullut
saastaiseksi. Siksi minä panen sen maan vastaamaan näistä pahoista teoista, ja
se oksentaa ulos asukkaansa. 26 Pitäkää sen tähden minun lakini ja
käskyni. Älköön kukaan teistä, olipa hän pysyvä asukas tai teidän
keskuudessanne asuva siirtolainen, tehkö mitään näistä iljettävistä teoista. 27
Kaikkia näitä iljetyksiä ovat sen maan entiset asukkaat tehneet, ja näin he
ovat saastuttaneet maansa. 28 Älkää te siis teoillanne saastuttako
maata, ettei se oksentaisi pois teitäkin, niin kuin se oksentaa entiset
asukkaansa. 29 Jokainen, joka tekee yhdenkään näistä kauhistuttavista
teoista, on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Pitäkää minun
säädökseni älkääkä ryhtykö noudattamaan mitään niistä iljettävistä tavoista,
joita on noudatettu ennen teitä, ettette saastuttaisi niillä itseänne. Minä
olen Herra, teidän Jumalanne."
Liiton
rikkominen, johon käsittää paljon enemmän kuin kymmenen käskyä, on
rangaistavaa.
3. Moos. 26:43 43 Mutta maan on ensin tultava
tyhjäksi ja oltava autiona korvaukseksi pitämättä jääneistä sapateista. He itse
joutuvat sovittamaan syntinsä, koska hylkäsivät minun lakini ja halveksivat minun
säädöksiäni.
Kaikkien
esi-isiemme Jumalan kanssa Siinailla (2. Moos. 24:3) tekemän koko liiton
rikkominen on rangaistavaa. Me
vahvistimme sen hänen kanssaan Hengessä uudestaan kasteessamme, ja haluamme
noudattaa sitä, koska me rakastamme yhtä ja ainoaa Jumalaa.
Flavius
Josefus kirjoittaa teoksessaan ”Juutalaisten
muinaisuudesta”, kirjan XIV luvun X jaksossa vi:
"Caius Caesar, toisen ajan käskynhaltija, on
määrännyt, että koko juutalaisten maan Joppaa lukuun ottamatta on maksettava
Jerusalemin kaupungista vuosittain veroa, lukuun ottamatta seitsemättä vuotta,
jota he kutsuvat sapattivuodeksi, koska silloin he eivät saa puistaan hedelmiä
eivätkä kylvä maataan; ja että heidän on
maksettava verona Siidonille [kyseisen sapattikauden] toisena vuotena neljäs
osa siitä, mitä kylvettiin.” (vrt. 3:12:3; 12:9:5; 13:8:1; 15:1:2)
Meille
kerrotaan, että tämä muinainen laki 3. Moos. 26:3, 4 (vrt. 2. Aik. 36:21) oli
poistunut käytöstä ja että Juudan maastakarkotus korvaisi maalle sen
laiminlyönnin. Jumala antaa maalleen levon, jos me kieltäydymme tekemästä niin.
2. Aik. 36:20-21 20 Kaikki hengissä säilyneet
vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja
hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi.
21 Näin toteutui Herran sana,
jonka Jeremia oli julistanut: maa on oleva autio, ja se lepää seitsemänkymmentä
vuotta, kunnes se on saanut hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista.
Kaikkina niinä
päivinä, joina se oli autiona, se vietti sapattia, kunnes seitsemänkymmentä
vuotta tuli täyteen.
Jeremia 29:10 10 "Näin sanoo Herra: Kun
Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen
huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne.
Kuten oli
luvattu, heidät palautettiin luvattuun maahan sen jälkeen, kun maa oli saanut
laiminlyödyt sapattinsa. Monet Jumalan lupauksista ovat riippuvaisia siitä,
että me noudatamme lakia määrätyllä tavalla ja määrättyinä aikoina. Me emme voi
muuttaa mitään sillä perusteella, että oletamme tietävämme asiat paremmin, tai
suullisten perimätietojen perusteella.
Josefuksesta
näimme, että juutalaiset olivat alkaneet viettää seitsemännen vuoden
sapattivuosia jossakin muodossa. Sitä ei vietetty asianmukaisesti
asianmukaisina vuosina. Vaikka juutalaiset viettivät viikoittaista sapattia, he
eivät noudattaneet lakia.
Galatians 6:13
13 Eiväthän ympärileikkauksen kannattajat itsekään noudata lakia, vaan he
tahtovat saada teidät ympärileikatuiksi voidakseen kerskailla siitä, mitä teille
on tehty.
Jumala tekee
kaiken ajallaan.
2. Moos. 12:41 41 Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut,
koko Herran oma joukko lähti Egyptistä.
Meidän olisi parasta
tehdä, mitä Jumalaa haluaa, hänen aikataulunsa mukaisesti ja lakattava
kehittämästä omia järjestelmiämme, jotka ovat vastoin hänen lakejaan, jotka on
säädetty meidän hyväksemme.
Tässä käsiteltävänä
oleva yhteiskuntataloudellinen lainsäädäntö ottaa huomioon, että jokaisen on
saatava osa suvun yksityisestä omaisuudesta, jota pidetään hallussa, ikuisiksi
ajoiksi. Se saadaan lahjaksi. Se on ilmainen.
Maata ei saa
myydä pysyvästi (3. Moos. 25:23), vaan se palaa suvulle riemuvuotena. Maat
jaettiin arvalla sen jälkeen, kun ympäristöarvio oli saatettu päätökseen ja
käyty läpi.
Joos. 18:1-9 1 Saatuaan alistetuksi valtaansa koko
maan Israelin kansa kokoontui Siloon ja pystytti sinne pyhäkköteltan. 2 Jäljellä oli vielä seitsemän
Israelin heimoa, jotka eivät olleet saaneet osuuttaan maasta. 3 Joosua sanoi israelilaisille:
"Kuinka kauan vielä vitkastelette ettekä lähde ottamaan haltuunne sitä
maata, jonka Herra, teidän isienne Jumala, on teille antanut? 4 Valitkaa joka heimosta kolme
miestä, niin minä lähetän heidät kiertelemään maata ja laatimaan siitä
selvityksen, jotta maa voidaan jakaa perintöosiksi heimojen kesken. Työn
tehtyään heidän on palattava minun luokseni. 5 Heidän on jaettava maa seitsemään osaan. Juudan heimolla on jo
alueensa etelässä ja Joosefin suvulla pohjoisessa. 6 Jakakaa maa seitsemään osaan, merkitkää alueiden rajat
muistiin ja tuokaa selvitys minulle. Minä toimitan sitten teidän osuuksienne
arpomisen täällä Herran, meidän Jumalamme edessä. 7 Leeviläisille ei kuulu maaosuutta, sillä heidän perintöosansa
on toimia Herran pappeina. Gadin ja Ruubenin heimot sekä toinen puoli Manassen
heimoa ovat jo saaneet Jordanin itäpuolelta osuutensa, jonka Mooses, Herran
palvelija, niille antoi." 8
Kun miehet olivat lähdössä, Joosua sanoi heille ohjeeksi: "Menkää ja
kierrelkää pitkin maata, laatikaa siitä selvitys ja palatkaa sitten tänne
Siloon minun luokseni, niin minä arvon Herran edessä teidän heimoillenne
osuudet." 9 Miehet
lähtivät kulkemaan pitkin maata. He laativat selvityksen maasta ja sen
kaupungeista sekä siitä, miten maa oli jaettava seitsemään osaan. Sitten he
palasivat Joosuan luo leiriin, joka oli Silossa. 10 Joosua arpoi osuudet Silossa Herran edessä ja jakoi maan
israelilaisille heimoittain.
Joos. 19:51 51 Nämä olivat ne perintömaat, jotka
pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, sekä israelilaisten heimojen päämiehet
jakoivat Herran edessä arpomalla pyhäkköteltan edustalla Silossa. Näin maan jako saatiin päätökseen.
Turvakaupungit
kuuluivat tämän heimoperinnön jaon piiriin.
Joos. 20:2-9 2 "Sano israelilaisille: Nimetkää
joitakin kaupunkejanne turvakaupungeiksi, niin kuin jo Mooses minun käskystäni
puhui teille. 3 Jokainen, joka
ilman pahaa aikomusta on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voi paeta
johonkin niistä. Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta
vainajan sukulaiselta. 4 Sen,
joka pakenee tällaiseen kaupunkiin, on pysähdyttävä kaupungin portille ja
esitettävä ensin asiansa kaupungin vanhimmille. Vanhimpien on päästettävä hänet
kaupunkiin ja osoitettava hänelle sieltä paikka, johon hän voi asettua asumaan.
5 Jos verikostaja ajaa häntä
takaa, vanhimmat eivät saa luovuttaa häntä kostajan käsiin, koska teko oli
tapahtunut ilman tappamisen tarkoitusta eikä surmaaja entuudestaan ollut
surmatun vihamies. 6 Surmaajan
on jäätävä kaupunkiin, ja hänen asiansa on julkisesti tutkittava. Vasta kun
virassa oleva ylipappi kuolee, surmaaja saa palata kotiinsa siihen kaupunkiin,
josta hän oli paennut." 7
Israelilaiset pyhittivät turvapaikoiksi Kedesin kaupungin Naftalin vuorilta
Galileasta, Sikemin Efraimin vuoristosta ja Kirjat-Arban eli Hebronin Juudan
vuoristosta. 8 Jordanin
toiselta puolen, Jerikosta itään, he pyhittivät Ruubenin heimon alueelta
Beserin kaupungin, joka sijaitsi ylängöllä autiomaan laidassa, Gadin heimon
alueelta he pyhittivät Gileadissa sijaitsevan Ramotin ja Manassen heimon
alueelta Basanissa sijaitsevan Golanin. 9
Nämä kaupungit nimettiin israelilaisten ja heidän keskuudessaan asuvien
muukalaisten turvakaupungeiksi. Niihin saattoi paeta jokainen, joka oli
vahingossa lyönyt toisen hengiltä ja verikoston pelosta halusi saada asiansa
heti julkisesti tutkittavaksi.
Leeviläiset
saivat myös kaupungeissa olevat talonsa ja laitumensa arvalla tiettyjen sukujen
kuuluessa tiettyjen heimojen yhteyteen (Joos. 21:1- 45).
Verot
maksetaan maan tuotosta, josta vähennetään se, mitä suku kulutti. Maa itse on
vapaa omaisuusverosta, perintöverosta ja kaikenlaisista nykyisistä
verojärjestelmistämme. Ne eivät ole muuta kuin vähittäinen takavarikointi.
Varkautta! Sama pätee pitkäaikaisiin ja korkoa korolle –maksuihin
lainanantajalaitoksille.
Tätä pyysimme
Jumalalta sen sijaan, että olisimme eläneet hänen ihmeellisten lakiensa
alaisuudessa, jotka tarjoavat vapautta ja taloudellista varmuutta.
1. Samuel 8:4-20 4 Siksi Israelin vanhimmat
kokoontuivat ja menivät Samuelin luo Ramaan. 5 He sanoivat hänelle: "Sinusta on tullut vanha, eivätkä
poikasi ole seuranneet sinun jälkiäsi. Anna meille kuningas meitä johtamaan,
niinhän muillakin kansoilla on." 6
Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen.
Hän rukoili Herraa, 7 mutta
Herra vastasi hänelle: "Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet
sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan.
Me hylkäsimme
Jumalan hylkäämällä meitä koskevan hallintorakenteen. Me olemme saaneet, mitä
pyysimme, eli:
8 He tekevät nyt sinulle saman,
mitä ovat tehneet minulle siitä alkaen kun toin heidät pois Egyptistä: kerran
toisensa jälkeen he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia. 9 Mutta suostu heidän pyyntöönsä.
Varoita kuitenkin heitä vakavasti ja muistuta heitä siitä, millaiset oikeudet
kuuluvat kuninkaalle, joka heitä hallitsee." 10 Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä
kuningasta. 11 Näin hän sanoi:
"Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa
teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä,
panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä 12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen
päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä
valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. 13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä
hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja
oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. 15 Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne
sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. 16 Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne
hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. 17 Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja
te itsekin joudutte hänen orjikseen. 18
Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne
valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne." 19 Kansa ei kuitenkaan välittänyt
Samuelin puheesta vaan sanoi: "Ei, kuningas meidän täytyy saada! 20 Vasta silloin me olemme muiden
kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa
sotiamme."
Me olemme joko
yksittäisen kuninkuuden tai keskitetyn hallintojärjestelmän alaisuudessa. Tämä
johtuu liiallisesta hallituksen verotuksesta ja veloista hallituksen säätämille
rahoitusmonopoleille. Rahallisesta luonteestaan huolimatta tämä on todellista
orjuutta.
Jumalan verot
perustuvat ainoastaan vuosittaiseen tuotannon kasvuun eikä omaisuuteen eikä
elannonhankkimisen keinoihin. Ne eivät myöskään perustu kasvavaan taakkaan,
joka lopulta puotaa niiden harteille, joita kutsutaan loppukuluttajiksi. Tämä
saa aikaan myyntiveron, tavaraveron ja palveluveron, joista mikään ei pysty
tukemaan nykyistä hallintojärjestelmää.
Tämä on
profeetallista.
Vapautus veloista
Melkein jokainen
on riippuvainen stressaavasta velkarahoituksesta ja sen aiheuttamasta
epävarmuudesta. Jumalan yhteiskuntataloudellinen sopimus kieltää pitkäaikaisen
velan koron ja säätää korottomasta pääomasta.
5. Moos. 15:1-16 1 "Joka seitsemäs vuosi
teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. 2 Siitä on säädetty näin:
Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä.
Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta,
sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto. 3 Vierasheimoiselta saatte vaatia
maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa ette saa periä takaisin. 4 Herra, teidän Jumalanne, siunaa
teitä runsaasti siinä maassa, jonka hän antaa teille perintöosaksi. Sen tähden
teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, 5 eikä heitä olekaan, jos vain kaikessa tottelette Herraa ja
tarkoin noudatatte tätä käskyä, jonka minä nyt olen teille ilmoittanut. 6 Kun Herra, teidän Jumalanne, lupauksensa
mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte antamaan lainaa monille muille
kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan niiltä. Te saatte hallita monia
kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä. 7
"Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne,
teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä,
että kieltäytyisitte auttamasta häntä. 8
Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. 9 Te ette saa kohdella tylysti köyhää
maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että
tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos
kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. 10 Antakaa hänelle auliisti ja
iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa
töissänne ja kaikissa hankkeissanne. 11
Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan
anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne.
Jakeessa 11,
köyhä SHD 034 'ebyown {eb-yone'} on 014:n johdos, puutteen merkityksessä
(erityisesti tunteissa):
1) puutteessa,
puutteenalainen, pääasiassa köyhä, puutteenalainen henkilö
2) sorron ja
häpäisyn alainen
3) apua,
ongelmista pääsyä, erityisesti Jumalan järjestämää, tarvitseva
Velvollisuutemme
on antaa lainaa sen mukaan, kuinka lähellä seitsemännen vuoden vapautus on.
Tämä tarkoittaa sitä, että annamme lainaa sen mukaan, kuin vastaanottaja pystyy
maksamaan takaisin, kun seitsemäs vuosi lähestyy loppuaan. Meidän täytyy antaa
lainaa kykymme mukaan, ei kohtuuttomien vaatimusten mukaan, ja meidän on
annettava anteeksi se, mitä ei voida maksaa takaisin, riippumatta kehittyvistä
olosuhteista.
12 "Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai
nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua
kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet.
Jotkut voivat
huomata, etteivät pysty hoitamaan raha-asioitaan vastuullisesti. Joissakin
tapauksissa he voivat menettää maansa ja kykynsä elättää itsensä tai perheensä.
Tämä voi johtaa orjuuteen, mutta heille on myös maksettava korvaus, kun heidät
vapautetaan seitsemäntenä vuonna. Tämä ei ole tavanomaista orjuutta, vaan se on
oppina työntekijälle, jolle on maksettava työstään hänen vapautuessaan.
13 Kun päästät hänet vapaaksi, älä anna hänen
lähteä tyhjin käsin, 14 vaan
lahjoita hänelle runsaasti kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle
suonut: lampaita ja vuohia sekä pellon ja viinitarhan antimia. 15 Muista, että itse olit orjana
Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut vapaaksi. Sen tähden
minä annan sinulle nyt tämän käskyn.
Jos
riemuvuoteen ja suvun maiden palauttamiseen on vielä aikaa monia sapattivuosia,
henkilö voi pyytää, että työsuhdetta jatketaan loputtomasti.
16 "Jos kuitenkin orjasi sanoo
sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi
ja hänen on hyvä olla luonasi, 17
ota naskali ja lävistä sillä hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä
tulee elinikäinen orjasi. Sama koskee myös orjatartasi.
Tämä näkyvä
”reikä korvassa” oli häpeän merkkinä henkilöille, jotka eivät pystyneet
elättämään itseään.
Paitsi että
seitsemäntenä vuotena oli kiellettyä kylvää ja korjata satoa, istuttamisesta ja
sadonkorjuusta on annettu myös muita säädöksiä.
3. Moos. 19:23-25 23 "Kun tulette omaan
maahanne ja istutatte sinne erilaisia hedelmäpuita, pidättykää kolme vuotta
koskemasta niiden hedelmiin, ikään kuin ne olisivat ympärileikkaamattomia ja
siksi epäpuhtaita. Kolmen vuoden ajan ne ovat teiltä kiellettyjä; älkää siis
syökö niitä. 24 Mutta neljäntenä vuotena hedelmäpuiden koko sato
pyhitettäköön Herralle ilojuhlassa. 25 Vasta viidentenä vuotena saatte
syödä hedelmiä. Näin puut tuottavat teille suuremman sadon. Minä olen Herra,
teidän Jumalanne.
Kun hedelmäpuut
on istutettu, niitä ei saa korjata ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Tämä
auttaa vahvistamaan vastakasvaneita puita. Neljäntenä vuotenä ensihedelmien
koko sato luovutetaan papeille, jotka olivat hallinnoijia.
4. Moos. 5:9 9 Papille kuuluvat myös kaikki
uhrilahjat, joita israelilaiset tuovat pyhinä lahjoina. 10 Jokainen pappi saa pitää hänelle tuodut pyhät lahjat; kaikki,
mitä joku antaa papille, on papin omaa."
Velan
turmiolliset vaikutukset, joiden kanssa melkein jokainen elää, tuomitsevat
nykyisen järjestelmän, joka ei ole muuttunut.
Nehemia 5:1-5 1 Monet miehet ja naiset alkoivat
esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan. 2 Jotkut sanoivat: "Meitä ja
meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme,
jotta pysymme hengissä." 3
Toiset sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja
talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme." 4 Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa
peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. 5 Mutta olemmehan me samanarvoisia
kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin
meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo
myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat
vieraisiin käsiin."
Käytännön sovellus
Maa on
Jumalan, eikä sitä saa myydä (3. Moos. 25:23). Se jaetaan arvalla (Joos.
Me saamme
kaksinkertaisen sadon kuudentena vuonna, ja tämä varastoitu ruoka syödään
seitsemäntenä vuotena (3. Moos. 25:21-22). Vuosittaisia satoja ei saa kylvää.
Maan pysyvää satoa ei saa korjata, mutta sitä voidaan syödä päivästä päivään
(2. Moos. 23:10-11; 3. Moos. 25:1-7,19-22). Seitsemäntenä ei tarvitse maksaa
kymmenystä, koska silloin ei ole satoa. Karsiminen eli viiniköynnösten tai
hedelmäpuiden leikkaamisen on lakattava (3. Moos. 25:3-6). Tämän vuoden lopussa
kaikki rahavelat hengellisessä Israelissa on annettava anteeksi (5. Moos.
15:1-6), mutta ulkopuolisilta voidaan vaatia heidän velkojaan (5. Moos. 15:3).
Ne, jotka ovat velkaorjuudessa, on vapautettava, ja heille on maksettava kaksi
kertaa niin paljon kuin päivätyöläiselle (5. Moos. 15:18). Luotto on osa
taloudellista lainsäädäntöä (5. Moos. 15:9-10), mutta sitä saa käyttää
ainoastaan tarpeeseen (5. Moos. 15:8). Sen on oltava korotota (2. Moos. 22:25;
3. Moos. 25:36-37; 5. Moos. 23:19; Neh. 5:7,10; Hes. 18: 8, 17).
Riemuvuosi
Koska meillä
on uuden liiton mukainen suhde ainoaan todelliseen Jumalan hänen Messiaansa
välityksellä, meitä vaaditaan noudattamaan riemuvuosijärjestelmän täydellistä
rakennetta. Se on täydellinen taloudellinen, ympäristöllinen ja moraalinen
yhteiskuntajärjestelmä koko ihmiskunnalle. Koska meitä vaaditaan noudattamaan
tätä järjestelmää tänä päivänä, mikä on sen ajankohta ja mitkä ovat
velvoitteemme nykyisissä olosuhteissa?
Edellä näimme,
että seitsemännen vuoden sapatit edellyttivät, että maiden on annettava levätä.
Koska ihmisillä ei ole satoa, kymmenyksiäkään ei tarvitse maksaa. Kaikki
velkamme on kumottava, ja kaikki israelilaiset orjat tai työntekijät on
vapautettava sen päättyessä. Kasvanut ympärivuotinen sato voitiin syödä, mutta sitä
ei saanut korjata.
Riemuvuosi
menee päällekkäin seitsemännen kierron seitsemännen vuoden kanssa, ja se
edellyttää lisäksi, että maat on palautettava sen alunperin omistaneelle
suvulle, ja lepoa on jatkettava ottamatta edes päivittäisiä korjuita ympärivuotisesta
tuotosta.
Seitsemännen
kuun kymmenentenä päivänä julistetaan riemuvuosi. Tämä tarkoittaa sitä, että
viimeisen seitsenvuotiskierron seitsemäntenä vuotena eli 49. vuotena, pukin
sarven eli Jobelin (SHD 3104) on kuuluttava koko maassa ja julistettava
vapautusta kaikille asukkaille kautta maan.
Riemuvuosi- ja
sapattijärjestelmä on tarkoitettu koko ihmiskunnalle, ja se suojelee maan
kaikkia perheitä ja sen kaikkia yksilöitä. Se suojelee planeetan kaikkia elämää
antavia puolia kokonaan. Se edellyttää, että koko sapattijärjestelmää
noudatetaan, ja se pitää ihmiskunnan vapaana epäjumalanpalveluksen
vaikutuksista. Jumala on yksi, ja ainoastaan hän on luomakuntansa hallitsija.
Riemuvuosi alkaa
suurena sovituspäivänä, kierron 49. vuoden eli sapattivuoden seitsemäntenä
kuukautena. Tästä on seurauksena kaksi maasapattia, joiden on mentävä
päällekkäin. Koska sapattivuosi ei salli sadonkorjuuta, kun se alkaa keväällä,
edellisenä syksynä (3. Moos. 25:20), kylvämistä ei suoritettu. Kun riemuvuosi
päättyy pohjoisessa syksyllä, sadot kylvetään korjuuta varten seuraavana
keväänä pohjoisessa, ja se käsittää edelleen kahden vuoden kierron, johon 49.
ja 50. riemuvuodet kuuluvat.
Kaikki on
Jumalan, ”koko maa”, ja riemuvuosijärjestelmä on koko ihmiskunnan hyödyksi, ja
se on säädetty koko ihmiskuntaa varteen, riippumatta siitä, missä meidän
sukurajamme ovat (5. Moos. 28:32).
Maa on
Jumalan, ja jos emme anna maalle sen sapattilepoa joka seitsemäs vuosi, Jumala
antaa sen sille meidän kustannuksellamme.
3. Moos. 26:34-35 34 "Niin maa saa autiona
levätessään hyvityksen sapattivuosista, joita te ette sille antaneet. Te itse
olette vihollismaassa, mutta oma maanne lepää ja saa hyvityksen
sapattivuosistaan. 35 Koko
autiona olonsa ajan se saa viettää sapattia, jota sillä ei ollut teidän siellä
asuessanne.
Tämä
maasapatin seitsemän seitsenvuotiskautta huipentuu riemuvuoteen ja suvun
perinnön palauttamiseen.
Encyclopedia
Americana toteaa:
[Riemuvuosi]laki kokonaisuudessaan oli selvästi
teokraattinen; se osoittaa Jahven absolutismin; se tarkoitti, että heprealaiset
olivat hänen palvelijoitaan eivätkä näin ollen voineet olla toisten orjia; maa
kuului hänelle, ja se annettiin heprealaisille heimoille ja perheille, joita ei
sen vuoksi voitu ajaa pois millään inhimillisellä järjestelyllä.
Israelilaiset pitivät perintömaiden säilyttämistä suvussa pyhänä velvollisuutena. Tämä on syynä siihne, miksi Nabot kieltäytyi myymästä kuningas Ahabille viinitarhaansa (1. Kun. 21:3).
2. Moos. 14:31 31 Ja kun israelilaiset näkivät,
miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen
ja hänen palvelijaansa Moosekseen.
Jotkut
Israelissa ovat aina uskoneet Jehovaan, Herran, ja Moosekselle annetun lain
noudattamiseen.
SHD 3104
yowbel, yo-bale'; or yobel, yo- bale'; jonka perustana on ilmeisesti 2986;
torven puhallus (joka johtuu jatkuvasta äänestä); erityisesti hopeatrumpettien
signaali; näin ollen soitin itse ja sen avulla aloitettu juhla; riemuvuosi,
oinaan sarvi, trumpetti.
Jobelia eli
oinaan sarvista tehtyjä torvia käyttivät myös seitsemän pappia kulkiessaan
Jerikon ympäri, Joos. 6.
3. Moos. 25:9-10 9 anna silloin seitsemännen kuun
kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet
kaikkialla maassanne. 10
Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille
yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen
maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata
sukunsa luo.
3. Moos. 25:9-10 9 Ja seitsemännessä kuussa,
kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä
antkaa pasunan soida kko maassanne. 10 Ja pyhittäkää viidenskymmens vuosi ja
julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille
riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.
(vuoden 1938 käännös)
Tämä laki on
suvun liitto Jumalan kanssa, joka suojelee mitä ja planeeetta, joka meitä kannattaa,
mutta Jumala on todellinen maanomistaja (3. Moos. 25:33).
Viidentenäkymmenentenä
vuotena maa palaa omistajalleen tai haltijalleen ja asianomaiselle heimolle (3.
Moos. 25:10).
Tämä ei koske Leevin heimoa.
5. Moos. 18:1-8 1 "Leeviläispapeilla, Leevin
heimolla, ei saa olla omaa perintömaata israelilaisten keskuudessa. Heidän
tulee saada elatuksensa Herralle tuotavista uhreista ja lahjoista. 2 Mutta omaa maata heillä ei saa
olla, sillä lupauksensa mukaan Herra on heidän perintöosansa. 3 "Kun kansa uhraa teurasuhreja,
nautoja, lampaita tai vuohia, papilla on oikeus saada lapa, poskilihat ja
juoksutusmaha. 4 Antakaa
hänelle myös paras osa uudesta viljasta, viinistä ja öljystä sekä paras osa
lampaiden ja vuohien villasta, 5
sillä Herra, teidän Jumalanne, on valinnut Israelin kaikista heimoista
leeviläiset suorittamaan ajasta aikaan pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 6 "Jos leeviläinen lähtee pois
jostakin Israelin kaupungista, jossa hän on asunut vieraana, hän voi vapaasti tulla
siihen paikkaan, jonka Herra valitsee. 7
Siellä hän saa palvella Herran, Jumalansa, pappina kuten muutkin leeviläiset,
hänen heimolaisensa, jotka toimittavat siellä pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 8 Hän on oikeutettu saamaan
uhrilahjoista samansuuruisen osan kuin muutkin; hänen ei kuitenkaan tarvitse
jakaa henkilökohtaisia lahjoja tai perintöä muiden kanssa.
Suvun tilojen
perintöoikeudesta Israelissa esitettiin seuraava kysymys.
4. Moos. 27:1-11 1 Joosefin pojan Manassen sukuun
kuuluvalla Selofhadilla oli viisi tytärtä; Selofhadin isä oli Hefer, tämän isä
Gilead, tämän Makir, tämän Manasse. Tyttärien nimet olivat Mahla, Noa, Hogla,
Milka ja Tirsa. 2 He tulivat
Mooseksen, pappi Eleasarin, päälliköiden ja kansan eteen pyhäkköteltan ovelle
ja sanoivat: 3 "Meidän
isämme kuoli autiomaassa. Hän ei kuulunut siihen joukkoon, joka liittoutui
Korahin kanssa Herraa vastaan, vaan hän kuoli oman syntinsä takia. Hänellä ei
ollut poikia. 4 Pitäisikö
isämme nimen kadota hänen sukunsa keskuudesta vain sen vuoksi, ettei häneltä
jäänyt poikaa? Anna myös meille oma osuutemme maasta, samalla kun annat isämme
veljille heidän osuutensa." 5
Mooses vei heidän asiansa Herran ratkaistavaksi. 6 Herra sanoi Moosekselle: 7 "Selofhadin tyttäret ovat oikeassa. Anna heille maata
perintöomaisuudeksi ja erota heidän isälleen kuuluva omaisuus heidän omakseen,
kun jaat maata heidän isänsä veljille. 8
Sano israelilaisille näin: Jos mies kuolee jättämättä jälkeensä poikaa, antakaa
hänen omaisuutensa perinnöksi hänen tyttärelleen. 9 Ellei hänellä ole tytärtä, antakaa hänen omaisuutensa hänen
veljilleen. 10 Ellei hänellä
ole veljiä, antakaa hänen omaisuutensa hänen isänsä veljille. 11 Mutta ellei hänen isällään ole
veljiä, antakaa hänen omaisuutensa hänen lähimmälle sukulaiselleen. Tätä oikeussäädöstä,
jonka Herra on käskynään antanut Moosekselle, israelilaisten tulee
noudattaa."
Tämä säädös
edellyttää, että maiden perintö pysyy isän suvussa tyttärien kautta. Jos lapsia
ei ole, se siirtyy hänen veljilleen ja sitten muille lähisukulaisille.
Jos lapsia on,
esikoinen on naisesta eikä miehestä.
2. Moos. 13:2 2 "Pyhitä minun omakseni
jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin karjaeläin. Jokainen,
joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle."
Esikoiset on
lunastettava.
2. Moos. 13:13-22 13 Mutta jokaisen aasin
ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua
sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen
esikoispoika, joka sinulle syntyy. 14
Kun poikasi aikanaan kysyy sinulta: 'Mitä tämä merkitsee?', niin sano hänelle:
'Väkevällä kädellään Herra vei meidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. 15 Ja kun farao itsepintaisesti
kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen,
ihmisten esikoisista karjan esikoisiin. Tämän vuoksi minä teurastan Herralle
uhriksi karjani jokaisen urospuolisen esikoisen ja lunastan jokaisen minulle
syntyvän esikoispojan.' 16
Olkoon tämä kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, jotta muistaisit, että
Herra väkevällä kädellään vei meidät pois Egyptistä." 17 Kun farao oli päästänyt kansan
lähtemään, Jumala ei johtanutkaan israelilaisia filistealaisten maan kautta
kulkevaa tietä, joka olisi ollut lyhin, sillä hän ajatteli, että kansa
huomatessaan joutuvansa taisteluun alkaisi katua ja palaisi Egyptiin. 18 Niin Jumala vei kansan pitemmälle,
autiomaan kautta kulkevalle tielle, kohti Kaislamerta. Israelilaiset lähtivät
matkaan taistelun varalta ryhmittyneinä. 19
Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia
sanoen: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun
luuni mukananne." 20
Lähdettyään liikkeelle Sukkotista israelilaiset leiriytyivät Etamiin, autiomaan
laitaan. 21 Herra kulki
päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä
tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä
päivällä että yöllä. 22
Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.
Ensiksi
syntynyt miehenpuoli saa kaksinkertaisen perinnön.
5. Moos. 21:17 17 Hänen on tunnustettava ensin
syntynyt poika esikoisekseen ja annettava hänelle kaksinkertainen osuus
omaisuudestaan, sillä poika on hänen miehuutensa ensimmäinen hedelmä ja
esikoisoikeus kuuluu hänelle.
Tämä
lainsäädäntö edellyttää tarkkojen ja todennettavien sukutaulujen pitämistä.
Hesekiel 46:16-18 16 "Näin sanoo Herra Jumala:
Jos ruhtinas antaa omistamaansa maata jollekin pojistaan, se on oleva pojan
perintöosa. Siitä tulee hänen perintöomaisuuttaan. 17 Mutta jos ruhtinas lahjoittaa maataan jollekin
palvelijalleen, maa pysyy tämän omistuksessa vain riemuvuoteen saakka. Silloin
se palaa ruhtinaalle, sillä hänen perintömaansa voi pysyvästi jäädä vain hänen
pojilleen. 18 Ruhtinas ei
liioin saa väkivalloin ottaa itselleen alamaistensa perintömaata, hän ei saa
häätää ketään tämän omalta maalta. Hänen tulee antaa pojilleen perintöosat
omasta alueestaan, ettei kukaan minun kansastani joutuisi lähtemään
perintömaaltaan."
Maa voidaan
lahjoittaa palvelijalle, mutta se palaa suvulle riemuvuotena, eikä kukaan saa
siirtää perintöä. Riemuvuoden
laiminlyönnistä seuraa vakavia rangaistuksia.
Jeremia 34:17 17 Sen tähden minä, Herra, sanon
teille: Koska te ette totelleet minua ettekä julistaneet vapautusta
maanmiehillenne, lähimmäisillenne, minä, Herra, julistan vapautuksen nyt
teille. Minä vapautan teidät -- miekkaan, ruttoon ja nälkään! Kaikki maailman
kansat kauhistelevat nähdessään, mitä teille tapahtuu.
4. Moos. 36:1-12 1 Joosefista polveutuvan Gileadin,
Makirin pojan, Manassen pojanpojan, suvun päämiehet tulivat Mooseksen ja
Israelin sukukuntien johtomiesten eteen 2
ja sanoivat: "Sinä olet saanut Herralta käskyn jakaa maa arpomalla
perintöosiksi israelilaisille. Herra on myös käskenyt sinua antamaan veljemme
Selofhadin osuuden maasta hänen tyttärilleen. 3 Mutta jos he menevät naimisiin johonkin muuhun heimoon
kuuluvan israelilaisen miehen kanssa, heidän perintöosansa erotetaan meidän
sukumme perintömaasta ja liitetään sen heimon perintöosaan, johon he siirtyvät.
Se osa otetaan pois meille langenneesta osuudesta. 4 Sitten kun Israelissa on riemuvuosi, tyttärien perintöosa
liitetään pysyvästi sen heimon perintöosaan, johon he ovat siirtyneet, ja
silloin heille annettu osuus on lopullisesti repäisty irti meidän sukumme maasta."
Perintöjärjestelmä
perustuu riemuvuosirakenteeseen joka suojelee suvun tulevia jälkeläisiä. Se
voidaan määrätä arvalla maan
tuottavuuden mukaan. Oli ratkaistava, siirtyikö maa toisen heimon tiluksiin, jos Selofhadin tyttäret, joiden 4. Moos. 27:6 totesi olevan oikeassa, avioituvat heimon ulkopuolelle.
4. Moos. 36 jatkuu seuraavasti
5 Herran käskystä Mooses sanoi
israelilaisille: "Joosefin jälkeläisten heimo on oikeassa. 6 Näin Herra on säätänyt Selofhadin
tyttärien asiasta: He voivat avioitua kenen kanssa haluavat, kunhan menevät
naimisiin isänsä sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. 7 Israelilaisten maaomaisuus ei saa siirtyä heimolta toiselle,
vaan kaikkien on pidettävä kiinni oman heimonsa perintömaista. 8 Sen tähden tulee jokaisen Israelin
heimoihin kuuluvan tyttären, joka perii isänsä maat, mennä naimisiin isänsä
sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. Näin isien omistamat maat kulkevat
perintönä siten, 9 ettei mikään
perintöosa siirry heimolta toiselle, vaan jokainen Israelin heimo saa pitää
omat maansa itsellään."
Koko perintö
pysyy lähisukulaisilla ja itse heimossa. Selofhadin tyttäret suostuivat.
10 Selofhadin tyttäret noudattivat
Herran Moosekselle antamaa käskyä. 11
Mahla, Tirsa, Hogla, Milka ja Noa, Selofhadin tyttäret, menivät naimisiin setiensä
poikien kanssa. 12 Heidät
otettiin vaimoiksi Joosefin pojan Manassen sukuun, ja näin heille tuleva osuus
maasta pysyi heidän isänsä suvulla ja heimolla.
Jos Jumalan
järjestelmää noudatetaan, siitä seuraa usein höytyjä, joita emme voi aavistaa.
Jeremia 35:19 19 Sen tähden Jonadabin, Rekabin
pojan, jälkeläisiä tulee aina olemaan minun palveluksessani. Minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, lupaan
tämän."
Tämä on
melkoinen lupaus. Jonadabin kautta polveutuvista Rekabin jälkeläistä joku
seisoo aina Jumalan edessä. Rekabilaiset jäävät jäljelle. Miksi?
Jeremia 35:16-18 16 Jonadabin, Rekabin pojan,
jälkeläiset ovat noudattaneet esi-isänsä käskyjä. Tämä kansa sitä vastoin ei
kuuntele minua! 17 Sen tähden
minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon näin: minä tuon Juudalle ja kaikille
Jerusalemin asukkaille sen onnettomuuden, jolla olen heitä uhannut. He eivät
ole kuunnelleet, vaikka minä olen puhunut heille. He eivät ole vastanneet,
vaikka minä olen kutsunut heitä." 18
Rekabilaisille Jeremia sanoi: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin
Jumala: Te olette totelleet esi- isäänne Jonadabia, olette noudattaneet hänen
käskyjään ja tehneet kaiken, mitä hän on sanonut.
Jälkeläläiset
jäävät jäljelle, koska he noudattivat isänsä käskyä. Meidän on kaikin keinoin koetettava
seurata taivaallisen Isämme käskyjä, joista yhtäkään ei ole kumottu.
Matteus 5:18 Totisesti: laista ei häviä yksikään
kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin
kaikki on tapahtunut.
Messiaan
kelvollinen uhri avasi suunnitelman uuden vaiheen, ja sen ansiosta pakanakansat
pystyivät saamaan Hengen ja ne otettiin lapsiksi hengelliseen Israeliin. Koko
suunnitelmaa ei ole vielä toteutettu, ja laki pysyy kokonaan voimassa. Lakia
tai sen osia ei ole kumottu Messiaan uhrilla, joka suojaa meidät armossa
rangaistuksilta.
Kuuliaisuutemme
koituu myös lastemme hyväksi pitkällä aikavälillä. Mitä nämä Rekabin
jälkeläiset tekivät?
Jeremia 35:12-15 12 Silloin Jeremialle tuli tämä
Herran sana: 13 "Näin
sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene puhumaan Juudan ja Jerusalemin
asukkaille näin: Ettekö te vihdoinkin kuuntele minun sanojani ja ota niistä
opiksenne, kysyy Herra. 14
Jonadab, Rekabin poika, kielsi jälkeläisiään juomasta viiniä, ja he ovat
pitäneet käskyn. Vielä tänäkään päivänä he eivät ole viiniä maistaneet vaan
ovat totelleet esi- isäänsä. Minä taas olen puhunut teille uudelleen ja
uudelleen, mutta te ette ole kuunnelleet. 15 Olen kerran toisensa jälkeen lähettänyt teidän luoksenne
palvelijoitani, profeettoja, ja kehottanut: 'Kääntykää vääriltä teiltänne,
hylätkää pahat tekonne! Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko niitä.
Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ja teille.'
Mutta te ette ole ottaneet kuuleviin korviinne, mitä minä olen puhunut.
Käytännössä
koko ihmiskunta miettii, ketä, milloin ja miten meidän on palvottava.
Ketä me palvomme: sikäli kuin se liittyy
ainoaan todelliseen Jumalaan, hänen käskyihinsä ja
lupauksiinsa.
Milloin me palvomme: sikäli kuin se liittyy
kalenteriin.
Miten me palvomme: sikäli kuin se liittyy
hallintoon ja lakiin.
Kaikki näistä
on ilmaistu selvästi riemuvuosijärjestelmää, joka on kadonnut ja joka
palautetaan voimaan Messiaan palatessa.
3. Moos. 27:14-24 14 Jos joku on pyhittänyt talonsa
Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja hänen
määräämänsä hinta on lopullinen. 15
Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin,
hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas
hänen omansa. 16 "Jos joku
on pyhittänyt Herralle perintömaataan, lunastussumma määräytyy sen mukaan,
paljonko peltoon kuluu kylvösiementä. Maa, johon kylvetään yksi homer- mitta
ohraa, vastaa viittäkymmentä hopeasekeliä. 17 Jos pelto pyhitetään riemuvuodesta lähtien, siitä on
maksettava tämä lunastussumma kokonaisuudessaan, 18 mutta jos se pyhitetään riemuvuosien välillä, papin on
annettava hyvitystä pienentämällä lunastussummaa sen mukaan, montako vuotta
edellisestä riemuvuodesta on kulunut. 19
Jos se, joka on pyhittänyt peltonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin,
hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin pelto palautuu
hänelle. 20 Mutta jos hän myy
Herralle pyhittämänsä pellon lunastamatta sitä ensin itselleen, peltoa ei enää
kukaan voi lunastaa takaisin. 21
Kun pelto riemuvuotena vapautuu, se jää Herralle pyhitetyksi samalla tavoin
kuin Herralle tuomittu pelto. Siitä tulee pappien pysyvää omaisuutta. 22 "Jos joku pyhittää ostamansa
pellon, joka ei ole hänen perintömaataan, 23 papin tulee määrätä lunastusmaksu sen mukaan, montako vuotta
on jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Ostajan on samana päivänä maksettava tämä
summa Herralle pyhitettynä lahjana. 24
Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se
on.
Muurin
ympäröimissä kaupungeissa olevat talot eivät pysy sukujen omistuksessa
ikuisesti, eikä niihin sovelleta riemuvuosia koskevaa lainsäädäntöä.
3. Moos. 25:29-30 29 "Jos joku myy muurien
ympäröimästä kaupungista asuintalon, hänellä olkoon oikeus lunastaa se takaisin
yhden vuoden kuluessa myynnistä; vain tämän ajan hänellä on lunastusoikeus. 30
Ellei taloa lunasteta takaisin vuoden kuluessa myynnistä, se siirtyy pysyvästi
ostajan ja hänen jälkeläistensä omaisuudeksi eikä sitä tarvitse luovuttaa
takaisin edes riemuvuotena.
Sitä vastoin
sitä sovelletaan maalla sijaitseviin asuintaloihin:
3. Moos. 25:31 31 Sitä vastoin muurittomissa
kylissä sijaitseviin taloihin pätee sama kuin peltomaihinkin: myyjä säilyttää lunastusoikeutensa
niihin, ja ne on luovutettava takaisin riemuvuotena.
Jehovalle
omistetun talon hintaan on lisättävä kaksikymmentä prosenttia sen määrätystä
arvosta,
jos se
lunastetaan. Papit arvioivat talon.
3. Moos. 27:14-15 14 "Jos joku on pyhittänyt
talonsa Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja
hänen määräämänsä hinta on lopullinen. 15
Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin,
hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas
hänen omansa.
Riemuvuotta koskeva lainsäädäntö
3. Moos. 25:9-55 9 anna silloin seitsemännen kuun
kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet
kaikkialla maassanne. 10
Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille
yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen
maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa
palata sukunsa luo. 11
Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä
korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin
köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, 12
sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille pyhä. Syökää vain sitä,
mitä maa itsestään tuottaa. 13
"Riemuvuotena jokainen saa palata omalle maalleen. 14 Jos myytte maata toisillenne tai ostatte sitä, älkää
tavoitelko kohtuutonta hyötyä. 15
Maksakaa toisillenne sen mukaan, montako vuotta on seuraavaan riemuvuoteen, ja
määrätkää myös myyntihinta jäljellä olevien satovuosien luvun mukaan. 16 Mitä enemmän satovuosia on
jäljellä, sitä korkeampi on hinta, ja mitä vähemmän on vuosia, sitä alempi on
hinta, sillä myyjä ei myy maataan, vaan ainoastaan tietyn määrän satoja. 17 Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella,
vaan pelätkää Jumalaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 18 "Noudattakaa minun käskyjäni
ja pitäkää minun lakini, niin saatte asua turvallisesti maassanne. 19 Maa antaa teille hedelmänsä, niin
että saatte syödä kylliksenne ja elää rauhassa. 20 Te ehkä kysytte: 'Mitä me syömme joka seitsemäntenä vuotena,
jos emme saa kylvää emmekä korjata satoa?' 21 Tietäkää siis, että minä lähetän teille kuudentena vuotena
siunaukseni ja te saatte sadon, joka riittää sapattivuoden yli. 22 Kun sitten kahdeksantena vuotena
kylvätte, teillä on vanhaa satoa jäljellä ruoaksenne, ja sitä riittää teille
vielä seuraavan sadon kypsymiseen saakka. 23 "Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se
takaisin, sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja
muukalaisia. 24 Siksi teidän
tulee siinä maassa, jonka saatte omaksenne, pitää voimassa oikeus lunastaa
myyty maa takaisin. 25 Jos joku
teistä köyhtyy ja joutuu myymään maataan, hänen lähin sukulaisensa on
velvollinen lunastamaan sen. 26
Jos joku, jolla ei ole lunastajaa, vaurastuu myöhemmin, niin että hän pystyy
lunastamaan omansa takaisin, 27
maan alkuperäistä hintaa on alennettava sen mukaan, montako vuotta myynnistä on
kulunut. Maksettuaan lunastushinnan hän saa palata perintömaalleen. 28 Mutta jos hänen varansa eivät
riitä maan lunastamiseen, hänen myymänsä maa jää ostajan haltuun seuraavaan
riemuvuoteen saakka. Riemuvuotena ostajan on luovuttava maasta ja entinen
omistaja saa perintömaan taas haltuunsa. 29
"Jos joku myy muurien ympäröimästä kaupungista asuintalon, hänellä olkoon
oikeus lunastaa se takaisin yhden vuoden kuluessa myynnistä; vain tämän ajan
hänellä on lunastusoikeus. 30
Ellei taloa lunasteta takaisin vuoden kuluessa myynnistä, se siirtyy pysyvästi
ostajan ja hänen jälkeläistensä omaisuudeksi eikä sitä tarvitse luovuttaa
takaisin edes riemuvuotena. 31
Sitä vastoin muurittomissa kylissä sijaitseviin taloihin pätee sama kuin
peltomaihinkin: myyjä säilyttää lunastusoikeutensa niihin, ja ne on
luovutettava takaisin riemuvuotena. 32
Leeviläisillä kuitenkin on aina lunastusoikeus niihin taloihin, jotka
sijaitsevat heidän kaupungeissaan. 33
Jos leeviläisen myymää kaupunkitaloa ei ole lunastettu takaisin, se on
palautettava riemuvuotena, sillä leeviläisille heidän kaupunkiensa talot ovat
perintöosa Israelissa. 34
Heidän kaupunkiensa laidunmaita ei saa myydä lainkaan; ne ovat heidän ikuista
perintöomaisuuttaan. 35
"Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty
huolehtimaan itsestään, auta häntä, että hän voisi elää teidän joukossanne yhtä
hyvin kuin maahan muuttanut siirtolainen tai muukalainen. 36 Sinun ei pidä periä häneltä korkoa
etukäteen eikä takaisinmaksun yhteydessä. Pelkää Jumalaasi ja huolehdi siitä,
että lähimmäisesi voi elää teidän keskuudessanne. 37 Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi rahasta, ja jos annat
hänelle ruokaa, älä vaadi häneltä takaisin yli antamasi määrän. 38 Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Minä toin teidät pois Egyptistä antaakseni teille Kanaaninmaan ja osoitin näin
olevani teidän Jumalanne. 39
"Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu
myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana, 40 vaan anna hänen asua luonasi
päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun
luonasi riemuvuoteen saakka, 41
minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata
sukunsa luo ja isiensä perintömaille. 42
Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä,
ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään. 43 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi. 44 Orjanne ja orjattarenne teidän
tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. 45 Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita
muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän
maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, 46 ja voitte myös antaa heidät
perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte
aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna
orjantyöhön. 47 "Jos
keskuudessanne asuva siirtolainen tai muukalainen rikastuu ja hänen
israelilainen naapurinsa köyhtyy ja myy itsensä tuolle siirtolaiselle tai
muukalaiselle tai siirtolaisen suvun jälkeläiselle, 48 israelilaisen saa lunastaa vapaaksi, vaikka hän on myynyt
itsensä orjaksi. Jonkun hänen veljistään tulee lunastaa hänet; 49 myös hänen setänsä, sedän poika
tai muu verisukulainen voi lunastaa hänet, ja jos hän rikastuu, hän voi itsekin
lunastaa itsensä vapaaksi. 50
Lunastajan tulee laskea ostajan kanssa, montako vuotta riemuvuoteen oli siitä
vuodesta, jolloin hän myi itsensä, ja hänen myyntihintansa jaetaan näiden
vuosien luvulla; vuodet arvioidaan kuten päiväpalkkalaisen vuodet. 51 Lunastusrahana on maksettava se
osa myyntihinnasta, joka vastaa jäljellä olevien palvelusvuosien määrää: 52 summa on siis
suurempi tai pienempi sen mukaan, kuinka monta vuotta on jäljellä riemuvuoteen.
53 Israelilaisen
on saatava olla isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan
vuodeksi kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön. 54 Ellei kukaan sukulainen lunasta
häntä, hänen on perheineen päästävä vapaaksi riemuvuotena, 55 sillä israelilaiset ovat vain
minun orjiani. He kuuluvat minulle, joka toin heidät pois Egyptistä. Minä olen
Herra, teidän Jumalanne.
U.S. Liberty Bell
Liberty Bell
on Amerikan itsenäisyyssotaa edeltävä muistomerkki, joka ripustettiin
ensimmäisen kerran vuonna 1753 vasta viimeisteltyyn Pennsylvania State Houseen
eli rakennukseen, josta tuli lopulta Independence Hall. Kelloon on kirjoitettu
sanat "Proclaim Liberty throughout all the Land" (Julista vapautusta
maassa).
3. Moos. 25:10 10 Ja pyhittäkää viideskymmenes
vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille
sen asukkaille. Se okoon teille ieumuvuosi,; jokainen teistä saa silloin palata
perintömaallensa ja sukunsa luo. (vuoden 1938 käännös)
Sitä
soitettiin, kun itsenäisyysjulistus hyväksyttiin heinäkuussa 1776, joka aloitti
itsenäisyyspäiväperinteen, jota noudatettiin joka vuosi (lukuun ottamatta
vuosia 1777-78, jolloin kello poistettiin ja piilotettiin Philadelphian
brittiläisiltä miehittäjiltä) vuoteen 1846. Sinä vuonna pieni murtuma laajeni
siinä määrin, että kelloa ei enää voitu soittaa. On sääli, että koko
riemuvuosijärjestelmää ei aloitettu silloin. Maan kansallinen historia, jossa
lakia luetaan tänään, olisi huomattavasti erilainen tänään, jos niin olisi
tehty.
Uuden Testamentin vahvistus
Johannes alkoi
opettaa Tiberiaan viidentenätoista vuotena (Luuk. 3:1), joka alkoi riemuvuoden
seitsemännessä kuussa (vrt. Tutkielma Ristiinnaulitsemisen
ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)). Tästä alkaen Pyhä Henki toi Messiaan
Nasaretista ja hänet kastettiin. Kiusauksensa jälkeen hän hän palasi Nasaretiin
tänä riemuvuotena 27/28 ja ennen nisan (eli abib)-kuun ensimmäistä päivää
vuonna 28 ja opetti synogogassa Nasaretissa. Luuk. 4:16 osoittaa, että Kristus
meni sisälle Nasaretin synagoogaan ja hänelle annettiin Jesajan kirjakäärö,
jonka hän avasi ja luki.
Hän luki Jes.
61:1-2 ja julisti Herran otollista vuotta. Tämä on suora viittaus riemuvuoteen.
Herran otollinen vuosi, jolloin julistetaan vapautta, kuten 3. Moos. 25:10
säätää, ON riemuvuosi.
Jesaja 61:1-2 1 "Herran, Herran Henki on minun
päälläni, sillä hän on vaidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille,
lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille
vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, 2 julistamaan Herra otollista vuotta ja
meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia. (vuoden 1938
käännös)
Tämä Messiaan
teko oli suora viittaus riemuvuoden ja sen järjestelmän julistamiseen. Tällä
teolla hän vahvisti riemuvuoden ja rajoitti sitä ajallisesti. Hän teki näin ennen
nisan (abib)-kuun 1. päivää vuonna 28. Riemuvuoden oli oltava vuonna 27-28, ja
tämä vahvistaa Hes. 1:1 ss. Jos se ei ollut riemuvuosi, silloin hän on väärä
profeetta eikä Messias, koska tämä kirjoitus ei täyttynyt ja kirjoitukset olisi
tehty tyhjäksi. Hesekielin mainitsemat kolmekymmentä vuotta on
riemuvuosikierron kolmaskymmens vuosi eli 594 e.a.a. Tämä johtaa riemuvuoteen
vuonna 574 e.a.a. ja se kuvastuu Esran ja Nehemian palauttaessa lain voimaan
vuonna 374 e.a.a. Tämä lukeminen kierron 49. vuonna aloittaa myös riemuvuoden.
Tätä ei anneta
meidän osaksemme samalla tavoin kuin mannaihmettä, joka osoitti seitsemännen
päivän sapatin Israelille, kun se tuli pois Egyptistä. Jumala on antanut
lupaamansa kaksinkertaisen sadon kuudentena vuotena niille, jotka noudattavat
kiertoa vuotena, jonka hän on määrännyt.
Messias oli
tullut lihassa, kuoli meidän syntiemme vuoksi ja nousi kuolleista vuonna 30.
Kun Paavali kirjoitti Kol. 2;16, hän sanoi, että juhla-ajat ja uudenkuun ja
sapatin päivät ovat, ja ovat edelleenkin, varjo. Ne ovat toisin sanoen sen
varjoja, mikä on tulossa. Kielioppi osoittaa selkeästi meidän olevan oikeassa
viettäessämme näitä juhlakokouksia ja lepoaikoja, ei sen vuoksi, että voisimme
ansaita pelastuksen, vaan ne ennakoivat tapahtumia, joiden on vielä
tapahduttava Jumalan suunnitelmassa.
Meillä on
jatkuva velvollisuus noudattaa lakia, joka ei katoa eikä muutu, kuten olemme
nähneet (Matt. 5:18; Luuk. 16:17). Juutalaiset eivät noudattaneet sitä oikealla
tavalla Kristuksen aikoina (Joh. 7:19). Sitä muutettiin perimätiedon
perusteella (Matt. 15:2-3,6; Mark. 7:3, 5, 8-9, 13), ja silloiset juutalaiset
opettajat tekivät siitä taakan eli ikeen ja uhmasivat Jumalaa (Ap.t. 15:10).
Käytännön sovellus
Riemuvuosi
alkaa syksyllä suurena sovituspäivänä (3. Moos. 25:9). Jokainen palaa
perintömailleen (3. Moos. 25:10). Jos emme noudata sitä, olemme rangaistuksen
alaiset (Jer. 34:17). Maa pysyy suvun ja heimon jälkeläisillä, ja se jaetaan
arvalla (3. Moos. 36:1-12; Hes. 46:16-19). Vanhin poika saa kaksinkertaisen
perinnön (5. Moos. 21:17). Ainoastaan maan tuotto voidaan myydä ennen
riemuvuotta, ja se on arvioitava (3. Moos. 27:18) lisäämällä kaksikymmentä
prosenttia lunastusta varten (3. Moos. 27:19). Maata itseään ei voida myydä (3.
Moos. 25:23). Sen vuoksi maata tai omaisuutta ei saa verottaa ainoastaan sen
tuottoa lukuun ottamatta. Maata ei saa pakkolunastaa (Miika 4:4).
Koko tämä
edellä luettu ja tutkittu lainsäädäntö toimii kymmenysjärjestelmän mukaan.
Kymmenyksiin kuuluu ensimmäinen ja toinen kymmenys. Ensimmäinen kymmenys
maksetaan papistolle (Neh. 10:36-38).
Ensimmäisen
liiton mukaan se oli maksettava leeviläisille, jotka puolestaan maksoivat
kymmenysten kymmenykset temppelipapistolle (4. Moos. 18:26; 10:38). Kymmenykset
kerättiin alueittain ja niitä hallinnoitiin paikallisesti. Ainoastaan
kymmenysten kymmenys eli 10 prosenttia meni temppelipapistolle. Toisen
kymmenyksen käytti perhe voidakseen osallistua juhliin paikassa, joka oli
määrätty sellaiseen tarkoitukseen (5. Moos. 14:22-23). Lisäksi se jaettiin
vähäosaisten ja leeviläisten kanssa (5. Moos. 14:27). Toinen kymmenys annettiin
kokonaan köyhille kolmannen vuoden lopussa. Tämä oli kolmas kymmenys. Se oli
muutettava rahaksi käytännön syistä, ja sillä liittyy näin ollen suoraan
palkka- ja käteisyhteiskuntaan. Se muodosti sapattikierron tukivaraston. Sitä
täydennettiin poimimalla peltojen reunoilta (3. Moos. 19:9) kaiken itsestään
kasvaneen käyttöön sapattina.
Lakia on
noudatettava kokonaisuudessaan, tai muuten maailman ihmiset ovat määrättyjen
rangaistusten alaisia.
Siunaus vai kirous?
5. Moos. 30:19 19 Taivas ja maa ovat todistajinani,
kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman,
siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne
saisitte elää.
Kuuliaisuuden siunaukset
5. Moos. 28:1-14 1 "Jos kaikessa tottelette
Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille
annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. 2 Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne,
kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne. 3
"Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin. 4 "Siunattuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja
teidän karjanne vasikat ja karitsat. 5
"Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne. 6 "Olette siunattuja, kun
palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan. 7 "Herra antaa teidän voittaa
vihollisenne, jotka nousevat teitä vastaan. He hyökkäävät kimppuunne yhtenä
joukkona, mutta hajaantuvat pakoon kaikkiin suuntiin. 8 "Herra antaa teille siunauksensa, hän siunaa
vilja-aittanne ja antaa teidän menestyä kaikissa hankkeissanne. Herra siunaa
teitä siinä maassa, jonka hän teille antaa. 9 "Jos noudatatte Herran, Jumalanne, käskyjä ja kuljette
hänen teitään, hän tekee teistä pyhän kansansa, kuten hän on teille vannonut. 10 Kaikki kansat saavat nähdä, että
Herra on ottanut teidät omaksi kansakseen, ja silloin ne pelkäävät teitä. 11 Herra antaa teille runsain mitoin
kaikkea hyvää: teille syntyy paljon lapsia, karjanne lisääntyy ja viljelyksenne
tuottavat suuren sadon siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannomallaan
valalla on luvannut antaa teille. 12
Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan, niin että maa saa sadetta ajallaan,
ja hän siunaa teidän kaikki toimenne. Te pystytte antamaan lainaa monille
muille kansoille, mutta teidän itsenne ei tarvitse ottaa lainaa muilta. 13 Herra asettaa teidät
ensimmäisiksi, ja te nousette muiden silmissä aina vain ylemmäksi, jos
tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan, ja noudatatte
niitä ja elätte niiden mukaan. 14
Ette saa poiketa oikealle ettekä vasemmalle siltä tieltä, jonka minä teille
osoitan. Älkää antautuko palvelemaan vieraita jumalia.
Jos palvelemme
ja noudatamme ainoan todellisen Jumalan määräämää elämäntapaa, seurauksena ovat
edellä luetellut siunaukset. Me olemme päässeet osallisiksi näistä siunauksista
Abrahamille annetun lupauksen vuoksi.
Kiroukset tottelemattomuudesta
Rikos ja
rangaistus:
5. Moos. 28:15-36 15 "Jos ette tottele Herraa,
Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään,
jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:
On rikos
jättää huomiotta Jumala ja rikkoa hänen käskyjään, säädöksiään ja tuomioitaan.
Kun kansan vääryys on täynnä ja loppuun saatettu, Jehovan tuomio tulee heidän
ylleen.
16 Te olette kirottuja kaikkialla,
missä olettekin. 17 Kirottuja
ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne. 18 "Kirottuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja
teidän karjanne vasikat ja karitsat.
19 "Olette kirottuja, kun
palaatte kotiin. Olette kirottuja, kun lähdette matkaan. 20 "Herra lähettää teidän
keskuuteenne kirouksen: teittepä mitä tahansa, hän saattaa teidät kauhun ja
sekasorron valtaan, ja pian te tuhoudutte ja häviätte maan päältä pahojen
tekojenne tähden, kun hylkäsitte Herran.
Kun luovumme
Jumalasta, meillä on taipumus kehittää omia yhteiskuntarakenteitamme emmekä ole
kuuliaisia Jumalalle. Seurauksena on aina kiroukset. Jumalan lakien
noudattamatta jättäminen johtaa rangaistukseen sekä henkilökohtaisesti että
yhteisesti. Jumala käsittelee kansoja samalla tavalla, kuin hän käsittelee
sukuja. Myös kyseiset kansat tuomitaan samalla tavalla kuin taivaan sotajoukko,
joka hallitsee niitä epäasianmukaisesti. Kaikkia käskyjä ja säädöksiä on
noudatettava. Tottelemattomuudesta johtuva rangaistus on jatkuva, ja se näkyy
maan tuotosta. Kansaa kohdellaan samoin kuin ihmistä. Kansa näkee nälkää. Maan
hedelmät ovat riippuvaisia Jumalan laeista.
Jumala
käsittelee kansaa kirouksilla ja sekasorrolla ja epätoivolla. Tämä sekasorto
leviää ylhäältä alas. Kansan johtoa tai hallitusta kohtaa tyhmyys, ja se tekee
päätöksiä, jotka ovat vastoin kansan hyvinvointia. Päätökset, jotka eivät ole
todistuksen ja sen lakien mukaisia, syöksevät koko kansan pimeyteen.
21 Hän tartuttaa teihin ruton, kunnes on hävittänyt
teidät siitä maasta, jota olette menossa ottamaan haltuunne. 22 Herra lyö teitä hivuttavalla
taudilla, kuumeella ja tulehduksilla, polttavalla helteellä ja kuivuudella,
viljaruosteella ja nokitähkällä, ja te saatte kärsiä niistä, kunnes teitä ei
enää ole. 23 Taivas teidän
yllänne on oleva pronssia, ja maa on oleva rautaa teidän allanne. 24 Herra antaa sateen langeta
maahanne tuhkana; teidän päällenne sataa taivaasta hiekkaa, ja te menehdytte. 25 "Herra sallii vihollistenne
lyödä teidät. Te hyökkäätte heidän kimppuunsa yhtenä joukkona, mutta
hajaannutte pakoon kaikkiin suuntiin, ja kaikki kansat kauhistelevat teidän
kohtaloanne. 26 Teidän
ruumiinne joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi, eikä ole ketään,
joka sen estäisi. 27
"Herra lyö teitä paiseilla, kuten hän löi egyptiläisiä, hän lyö teitä
ajoksilla, ihottumilla ja syyhytaudeilla, eivätkä ne koskaan parane. 28 Herra lyö teitä sokeudella ja
hulluudella, ja te joudutte pois tolaltanne, 29 niin että keskellä päivää haparoitte pimeässä kuin sokeat
ettekä onnistu missään toimissanne. Teitä sorretaan ja riistetään alinomaa,
eikä kukaan tule avuksenne.
Taudit, jotka
yleistyvät päivä päivältä, käyvät yhä hirveämmiksi. AIDS-epidemiaa näyttää
ennustavan Room. 1:25-27. Mielisairauksien lisääntyminen maailmanlaajuisesti on
todistus Jumalan lakien rikkomisesta. Mielenvikaisuuden merkitys on siinä, että
se kohtaa koko kansassa niitä, jotka ei seuraa Pyhää Henkeä. Se seuraa
yhteiskunnan toiminnasta eikä henkilö useinkaan ole siitä suoraan vastuusa,
sillä hän kärsii ravintoketjun ja vesivarojen kemiallisesta saastumisesta.
Roomassa käytettiin lyijyjohtoja, ja siitä syystä kaupunki kärsi paikallisesta
mielenvikaisuudesta. Huumeiden käyttö meidän yhteiskunnassamme lisää
psykoottisia sairauksia ja myös geneettisiä häiriöitä.
30 Kun joku teistä kihlaa naisen, toinen mies makaa
hänet. Te rakennatte talon, mutta ette saa asua siinä. Kun istutatte
viinitarhan, ette pääse korjaamaan sen satoa. 31 Teidän nautanne teurastetaan silmienne edessä, mutta ette saa
syödä niiden lihaa. Te näette omin silmin, kun aasinne varastetaan teiltä,
mutta ette saa niitä takaisin. Teidän lampaanne ja vuohenne joutuvat
vihollisillenne, eikä kukaan auta teitä. 32
Te näette, miten poikanne ja tyttärenne joutuvat vieraan kansan käsiin, ja
teidän silmänne riutuvat, kun alinomaa ikävöitte heitä ettekä voi heitä auttaa.
33 Sen, minkä työllä ja
vaivalla olette hankkineet, syö kansa, jota ette tunne. Teitä sorretaan ja
riistetään kaiken aikaa. 34 Te
menetätte järkenne kaiken sen vuoksi, mitä joudutte näkemään. 35 Herra lyö teitä nostattamalla
polviinne ja reisiinne pahoja paiseita. Ne leviävät yli koko ruumiinne eivätkä
parane. 36 Herra vie teidät ja
kuninkaan, jonka olette asettaneet hallitsijaksenne, vieraan kansan keskelle,
jota ette tunne ja jota eivät isännekään tunteneet, ja te joudutte siellä
palvelemaan puusta ja kivestä tehtyjä jumalia.
Vieras kansa,
jota emme tunne, vie meidät vankeuteen. Ne käyttävät vierasta kieltä, ja sille
annetaan kivisydän, kun se käsittelee meitä. Lisäksi meidän tiemme ovat niin
kieroutuneita, että sen, mitä me kutsumme uskonnoksi, havaitaan olevan täysin
eri asia kuin ainoan todellisen Jumalan palvonta ja menestys, joka seuraa tästä
uskosta. Tähän asti kansaa suojeltiin ja sille annettiin syntymäoikeutensa
Joosefille hänen poikiensa Efraimin ja Manassen kautta annettujen lupausten
ansiosta.
Israelin lunastanut Enkeli oli Messias eli JHWH:n Enkeli. Israelille annettu siunaus välittyi Joosefin kautta. Efraimista tehtiin näiden siunausten keskipiste ja Juuda kantaisi valtikkaa, josta versoisi Messias. Joosefilla oli syntymäoikeuteen kuuluvat siunaukset, eikä niitä vielä ole otettu häneltä. Mutta siunaukset riippuvat kuuliaisuudesta.
5. Moos. 28:1-2 1 "Jos kaikessa tottelette
Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille
annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. 2 Nämä siunaukset tulevat teidän
osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne.
Jos me olemme tottelemattomia, silloin meitä kohtaa seuraava kohtalo:
5. Moos. 28:37-45 37 Kaikissa niissä kansoissa, joiden
sekaan teidät ajetaan, teidän kohtalonne herättää kauhistusta, ja teistä tulee
niille varoittava esimerkki ja pilkan kohde. 38 "Te kylvätte peltoihinne paljon siementä, mutta
korjaatte vain kourallisen, sillä heinäsirkat ahmivat kaiken. 39 Te istutatte viinitarhoja ja
viljelette viiniä, mutta ette pääse korjaamaan rypäleitä ettekä saa viiniä
juodaksenne, sillä toukat syövät sadon. 40
Oliivipuita kasvaa kaikkialla maassanne, mutta teillä ei ole öljyä itsenne
voitelemiseen, sillä oliivit varisevat ennen aikojaan maahan. 41 Teille syntyy poikia ja tyttäriä,
mutta ette saa pitää heitä ominanne, vaan he joutuvat vankeuteen. 42 Maanne kaikki puut ja hedelmät
joutuvat tuholaisten saaliiksi. 43
Teidän keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat yhä enemmän valtaa, mutta te
itse vain heikkenette. 44
Muukalaiset voivat antaa lainaa teille, mutta te ette pysty lainaamaan heille.
He nousevat ensimmäisiksi ja te jäätte viimeisiksi. 45 "Teidän osaksenne tulevat kaikki nämä kiroukset. Ne
kohtaavat teitä ja lankeavat teidän päällenne, ja viimein te tuhoudutte, koska
ette totelleet Herraa, Jumalaanne, ettekä noudattaneet hänen käskyjään ja
säädöksiään, jotka hän teille antoi.
Kansat pojat
ja tyttäret joutuvat vankeuteen. Kansaa ei suojella näiltä ongelmilta. Valitut
ovat lisäksi osa kyseistä kansaa. Jos luulemme, että me voimme pysyä hiljaa ja
että meitä edellään suojellaan, kun kiroukset kohtaavat maata, me olemme
väärässä. Vanhurskaille annettu lupaus on se, että leipä ja vesi on taattu;
mutta ei mitään sen lisäksi. Jos pysymme hiljaa, kun tämä pahuus on vallalla,
silloin Jehova ei kuule meitä, kunnes teemme parannuksen ja seisomme lujina.
46 Nämä kiroukset ovat ikuisina todisteina ja
tunnusmerkkeinä teidän ja jälkeläistenne osaksi tulleesta rangaistuksesta.
Ne ovat todisteina
ja tunnusmerkkeinä Israelista ikuisesti.
Israel on myös hengellinen kansa. Ne pysyvät ikuisesti niillä, jotka
tunnustavat Jeesuksen Kristuksen ja joutuvat näin ollen tuomion alaisiksi.
5. Moos. 28:47-52 47 "Koska te ette palvelleet
Herraa, Jumalaanne, iloisin mielin ja sydämen halusta, vaikka teillä oli
kaikkea yltäkyllin, 48 te
joudutte nälissänne ja janoissanne, alastomina ja kaikkea puutetta kärsien
palvelemaan vihollisianne, jotka Herra lähettää kimppuunne. Hän panee teidät
kantamaan rautaista iestä, kunnes tuhoudutte. 49 "Kaukaa maan äärestä Herra lähettää kansan, jonka kieltä
te ette ymmärrä. Kotkan lailla sen soturit hyökkäävät teidän kimppuunne. 50 He ovat häikäilemätöntä kansaa,
joka ei kunnioita vanhusta eikä sääli poikasta. 51 Heidän joukkonsa syövät teidän karjanne ja satonne, niin että
näännytte nälkään. Teille ei jää mitään, ei viljaa, ei viiniä eikä öljyä, ei
vasikoita eikä karitsoita, ja niin te tuhoudutte. 52 He piirittävät kaupunkejanne joka puolella maatanne, kunnes
niiden korkeat muurit, joiden vahvuuteen luotitte, ovat sortuneet. Kun
vihollisenne käyvät kaupunkienne kimppuun kaikkialla siinä maassa, jonka Herra,
teidän Jumalanne, on teille antanut.
Tämä luvattu
kirous liittyy alueellamme käytävään sotaan. Ennen pitkää me joudumme
miehitetyiksi ja näemme kansamme tuhon. Emme onnistu pääsemään pakoon Israelin
kaikkien kaupunkien läpi, ennen kuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23).
5. Moos. 28:53-57 53 he piirittävät teitä niin
ankarasti, että te nälkänne ahdistamina syötte omia lapsianne, poikianne ja
tyttäriänne, jotka olette saaneet Herralta, Jumalaltanne. 54 "Kaikkein herkin ja
hienoinkin mies katsoo silloin karsain silmin veljeään, omaa vaimoaan ja vielä
jäljellä olevia lapsiaan, 55
koska ei halua jakaa heidän kanssaan omien lastensa lihaa, jota hän itse syö,
kun hänellä ei ole enää muuta jäljellä siinä puutteessa ja ahdingossa, johon
kaupunkejanne piirittävä vihollinen on teidät saattanut. 56 Kaikkein hienoin ja hemmotelluin
nainen, joka hienouttaan ei koskaan ole kävellyt askeltakaan, katsoo silloin
karsain silmin omaa miestään, poikaansa ja tytärtään 57 eikä anna heille lapsia, jotka
hän synnyttää, eikä jälkeisiään, jotka tulevat hänen kohdustaan, vaan syö ne
itse salaa nälkänsä pakottamana siinä hädässä ja ahdingossa, johon kaupunkejanne
piirittävä vihollinen on teidät saattanut.
Näin on
tapahtunut menneisyydessä mutta ei yhtä tuhoisin seurauksin, kuin tulee
tapahtumaan viimeisessä ja lopullisessa tuhossa.
5. Moos. 28:58-64 58 "Jos ette tarkoin noudata
tähän kirjaan kirjoitetun lain määräyksiä ettekä kunnioita Herran, Jumalanne,
suurta ja pelottavaa nimeä, 59
Herra saattaa teidät ja teidän jälkeläisenne kärsimään ankarista ja
pitkällisistä vitsauksista ja pahoista, parantumattomista sairauksista. 60 Hän tuo teille
taas kaikki Egyptin taudit, joita pelkäätte, ja tartuttaa ne teihin. 61 Herra lähettää
teidän vaivaksenne kaikki sellaisetkin sairaudet ja vitsaukset, joita tässä
lain kirjassa ei ole edes mainittu, ja te tuhoudutte. 62 Teistä, joita ennen oli yhtä
paljon kuin tähtiä taivaalla, jää jäljelle vain vähäinen joukko, koska ette
totelleet Herraa, Jumalaanne. 63
Ennen Herra iloitsi antaessaan teidän menestyä ja lisääntyä, nyt hän iloitsee
hävittäessään ja tuhotessaan teitä. Teidät repäistään pois siitä maasta, jota
nyt olette menossa ottamaan haltuunne. 64 Herra hajottaa teidät kaikkien kansojen sekaan kautta
koko maanpiirin, ja te joudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette tunne
ja joita eivät isännekään tunteneet, puisia ja kivisiä jumalia
Muukalaiset
palvovat täällä vieraita epäjumalia ja kutsuvat sitä monikulttuurisuudeksi.
Meidän kansamme palvoo niitä. Demonien opit ovat vallalla. Kasvissyöntiä
kehutaan hyveelliseksi, ja uskonluopioiden mieletön ajatustenjuoksu muuttuu
avoimeksi hourailuksi ja demoneja kutsuviksi mantroiksi.
Kun viimeisten
päivien sekasorto kohtaa fyysistä Israelia, vaino kohtaa valittuja. Vainoajia
ovat ensinnäkin heidän veljensä, jotka pyrkivät pelastamaan itsensä pettämällä
veljensä.
Jos emme
puolusta totuutta nyt emmekä yritä pelastaa kymmentä kadonnutta liittoa
rikkovaa heimoa, me petämme veljemme ja sisaremme tilaisuuden tullen.
Viimeisten päivien vitsaukset kohtaavat jokaista heikkoa, ja se, mitä he
pelkäsivät, käy toteen.
5. Moos. 28:65-68 65 Vieraiden kansojen keskuudessa
te ette koskaan löydä rauhaa eikä teillä ole edes jalansijaa, mihin voisitte
pysähtyä levähtämään. Herra tekee teidät siellä pelokkaiksi ja aroiksi, hän
riuduttaa silmänne ja lannistaa mielenne. 66 Henkenne on aina hiuskarvan varassa; päivin ja öin te
elätte pelon vallassa ettekä koskaan voi olla varmoja hengestänne. 67 Aamulla te sanotte: 'Kunpa
olisi ilta', ja illalla: 'Kunpa aamu jo koittaisi!' Näin suuri on pelko
sydämessänne kaiken sen takia, mitä näette. 68 Herra vie teidät laivoilla takaisin Egyptiin, vaikka minä
sanoin, ettette koskaan enää palaa sinne. Siellä te kaupittelette itseänne
vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta kukaan ei teitä huoli."
Jehova lupasi,
että emme enää palaisi Egyptiin, joten perusteilla on järjestelmä, joka tekee
jotakin kansan luopumukselle. Kukaan tässä järjestelmässä ei osta meitä, koska
he eivät pysty ruokkimaan meitä, ja olemme siinä määrin tautien vaivaamia, että
olemme heille taakaksi. Jos emme tee parannusta, käyköön niin.
Meidän eli
hengellisen Israelin samoin kuin fyysisen Joosefin ja kaikkien, joita vielä
tullaan kutsumaan, on noudatettava koko tätä yhteiskuntajärjestelmää. Laki on
säädetty suojelemaan planeettaa ja kaikkia, jotka asuvat siinä. Meille on
annettu laiminlyöty velvollisuus viljellä ja varjella eli hallinnoida ja hoitaa
sitä.
Kun perhettä
suojelevaa Jumalan säätämää järjestelmää ei noudateta, seuraukset ovat selvät.
Kasteestamme lähtien me uudistamme liiton; toinen liitto, joka on sama
oikeusjärjestys, jota sovelletaan hengellisesti.
5. Moos. 29:1-13 1 Kun olette kokeneet siunauksen
ja kirouksen, jotka annoin teidän valittavaksenne, te alatte miettiä tätä
kaikkea niiden kansojen keskellä, joiden sekaan Herra, teidän Jumalanne, on
teidät hajottanut. 2 Silloin te
ja teidän lapsenne palaatte Herran, Jumalanne, luo ja tottelette häntä koko
sydämestänne ja koko sielustanne sekä noudatatte kaikkia hänen käskyjään, jotka
minä teille nyt annan, 3 ja
Herra on teille armollinen ja kääntää teidän kohtalonne. Hän kokoaa teidät
jälleen yhteen niiden kansojen joukosta, joiden sekaan hän on teidät
hajottanut. 4 Vaikka olisitte
hajaantuneet maailman kaikkiin ääriin, Herra, teidän Jumalanne, kokoaa ja
noutaa teidät sieltäkin. 5 Hän
tuo teidät siihen maahan, jonka esi-isänne aikoinaan omistivat, ja te saatte
ottaa sen jälleen haltuunne. Herra osoittaa hyvyytensä teitä kohtaan ja antaa
teidän lisääntyä lukuisammiksi kuin esi-isänne olivat. 6 Herra, teidän Jumalanne, taivuttaa teidän sydämenne ja
jälkeläistenne sydämet kuuliaisiksi, niin että rakastatte häntä koko
sydämestänne ja koko sielustanne. Silloin te saatte elää, 7 ja Herra, teidän Jumalanne, antaa
näiden kirousten kohdata teidän vihollisianne ja vihamiehiänne, jotka
vainosivat teitä. 8 "Te
käännytte jälleen Herran puoleen, olette hänelle kuuliaisia ja täytätte kaikki
hänen käskynsä, jotka minä nyt teille annan, 9 ja Herra, teidän Jumalanne, antaa teille runsain mitoin
menestystä kaikessa, mitä teette. Teille syntyy paljon lapsia, karjanne
lisääntyy ja maanne tuottaa suuren sadon. Herra iloitsee jälleen teidän
menestyksestänne, kuten hän iloitsi teidän esi- isiennekin menestyksestä. 10 Teidän tulee totella Herraa,
Jumalaanne, ja noudattaa kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka on
kirjoitettu tähän lain kirjaan. Silloin te palaatte taas Herran luo koko
sydämestänne ja sielustanne.
11 "Tämä laki, jonka minä
teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei etäinen eikä salattu. 12 Se ei ole taivaassa, niin että
joutuisitte sanomaan: 'Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen
ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?' 13 Se ei myöskään ole meren takana,
niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka käy hakemassa sen meren takaa ja
ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?'
Koko tämä elämäntapa
on tiivistetty kahteen suureen käskyyn:
5. Moos. 6:4-5 4 "Kuule, Israel! Herra on
meidän Jumalamme, Herra yksin. 5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko
sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.
3. Moos. 19:18 18 Älä kosta omaan kansaasi
kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi
niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.
Kokonainen
riemuvuosi- ja kymmenysjärjestelmä suojelee väestöä elämää tuhoavalta korolta
ja velalta, joka saattaa meidät kaikki rahalliseen orjuuteen ja ja jatkuvaan
ahdinkoon maan tuottavuuden kärsiessä.
Antakoon
Jehova meidän Elohimimme hänen Messiaansa palata nopeasti ja perustaa tämän
lain, joka on säädetty meidän hyödyksemme.
Me noudatamme
tätä lakia kiitollisuudesta, ja koska me rakastamme Jumalaamme.
AAMEN.
Jumalan kristityt seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606,
AUSTRALIA
Sähköposti: CCG Secretary
Tekijänoikeus: Tällä
sivustolla olevia kirjoituksia saa vapaasti jäljentää ja jakaa sillä
edellytyksellä, että ne jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai
pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
| Etsi |
Aakkosellinen hakemisto | Pitkä luettelo | Aloitussivu | Verkkovastaava | Lisää
|