Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F044v
Apostolien tekojen kommentaari Osa 5
(Versio 1. 0 20211126-20211126)
Lukujen 19-23 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Apostolien tekojen kommentaari Osa 5
Apostolien teot luvut 19-23 (UT 2020)
Luku 19
1Apolloksen ollessa
Korintissa Paavali kulki sisämaan kautta ja laskeutui Efesokseen. Hän tapasi
siellä muutamia Jeesuksen seuraajia 2ja kysyi heiltä: »Saitteko Pyhän Hengen,
kun aloitte uskoa Jeesukseen?» He vastasivat: »Emme me ole kuulleetkaan mistään
Pyhästä Hengestä. » 3»Millä kasteella teidät sitten on kastettu?» Paavali
kysyi, ja he vastasivat: »Johanneksen kasteella. » 4Silloin Paavali sanoi:
»Johannes kastoi ihmisiä saadakseen heidät muuttamaan elämänsä suunnan ja
uskomaan Jeesukseen, joka oli tulossa hänen jälkeensä. » 5Tämän kuultuaan
uskovat antoivat kastaa itsensä Herran Jeesuksen nimissä. 6Kun Paavali oli
pannut kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat vieraita
kieliä ja profetoivat. 7Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista. 8Paavali kävi
synagogassa kolmen kuukauden ajan. Hän keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja
vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. 9Jotkut olivat kuitenkin ennakkoluuloisia
ja taipumattomia. Kun he puhuivat julkisesti pahaa Herran osoittamasta tiestä,
Paavali lähti ja vei oppilaansa mukanaan. He alkoivat tavata ja keskustella
päivittäin Tyrannoksen luentosalissa. 10Tätä jatkui kaksi vuotta, ja kaikki
Aasian maakunnan asukkaat, niin juutalaiset kuin muutkin, saivat kuulla Herran
sanan. 11Jumala käytti Paavalia entistä suurempien ihmeiden tekemiseen. 12Kun
sairaiden ylle laitettiin hänen pyyhkeensä tai esiliinansa, taudit katosivat ja
demonit lähtivät pois. 13Eräät kiertelevät juutalaiset henkienmanaajatkin
yrittivät karkottaa demoneja sairastuneista Herran Jeesuksen nimen avulla. He
sanoivat niille: »Minä manaan teidät pois sen Jeesuksen nimissä, josta Paavali
opettaa. » 14Näin tekivät myös juutalaisen ylipappi Skeuaksen seitsemän poikaa.
15Demoni kuitenkin vastasi heille: »Tunnen kyllä Jeesuksen ja tiedän
Paavalinkin, mutta keitä te olette?» 16Sitten demonin riivaama mies kävi heidän
kimppuunsa sellaisella voimalla, että he saivat pahasti selkäänsä ja joutuivat
pakenemaan talosta alasti ja verta vuotavina. 17Kaikki Efesoksessa asuvat
juutalaiset ja kreikkalaiset saivat tietää tästä ja alkoivat tuntea
pelonsekaista kunnioitusta. Herraa Jeesusta ylistettiin, 18ja monet uskoviksi
kääntyneet tulivat tunnustamaan tekonsa. 19Monet niistä, jotka olivat
harjoittaneet noituutta, kokosivat kirjansa ja polttivat ne julkisesti.
Kirjojen arvoksi laskettiin 50 000 hopearahaa. 20Näin Herran sana levisi
ja vaikutti hänen voimastaan. 21Näiden tapahtumien jälkeen Paavali päätti
Hengen kehotuksesta lähteä Makedonian ja Akhaian kautta Jerusalemiin. Hän
sanoi: »Sinne tultuani minun on nähtävä myös Rooma. » 22Hän jäi vielä joksikin
aikaa Aasian maakuntaan, mutta lähetti Makedoniaan kaksi palvelijaansa,
Timoteuksen ja Erastoksen. 23Herran osoittaman tien seuraamisesta syntyi
Efesoksessa tuolloin melkoinen mellakka. 24Demetrios-niminen hopeaseppä näet
valmisti hopeisia Artemiksen temppelin pienoismalleja ja työllisti ison joukon
käsityöläisiä. 25Hän kutsui koolle heidät ja muita saman alan työntekijöitä ja
sanoi: »Ystävät, te tiedätte hyvin, että olemme vaurastuneet työllämme. 26Nyt
olette kuitenkin nähneet ja kuulleet, miten tuo Paavali väittää, ettei
käsintehtyjä jumalia ole. Tiedätte myös, että hän on saanut puhuttua ympäri
ison joukon ihmisiä paitsi Efesoksessa myös koko Aasian maakunnassa. 27Tämä ei
ole uhka vain meidän alallemme ja sen maineelle, vaan se uhkaa myös suuren
jumalatar Artemiksen temppeliä. Kohta sitä ei enää pidetä minään, ja niin
katoaa hänen suuruutensa, jota palvotaan Aasiassa ja koko maailmassa. » 28Tämän
kuullessaan käsityöläiset raivostuivat ja huusivat: »Efesoksen Artemis on
suuri!» 29Koko kaupunki kuohui. Ihmiset ryntäsivät joukolla teatteriin ja
kaappasivat mennessään mukaansa Gaiuksen ja Aristarkoksen, Paavalin
makedonialaiset matkakumppanit. 30Kun Paavali halusi mennä kansankokoukseen,
oppilaat eivät päästäneet häntä sinne. 31Myös jotkut Paavalin ystäviin
lukeutuvat maakunnan johtomiehet lähettivät hänelle kehotuksen olla menemättä
teatteriin. 32Teatterissa yhdet huusivat yhtä, toiset jotain muuta.
Kansankokous oli ajautunut sekasortoon, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi
oli kokoonnuttu. 33Osa joukosta kiinnitti huomionsa Aleksandrokseen, jota
juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen
kokoukselle puolustuspuheen, 34mutta kun hänen huomattiin olevan juutalainen,
kaikki alkoivat huutaa yhteen ääneen: »Efesoksen Artemis on suuri!» Tätä kesti
pari tuntia. 35Lopulta kaupunginsihteeri sai joukon rauhoittumaan ja sanoi:
»Efesoslaiset! Kukapa ei tietäisi, että Efesoksen kaupunki huolehtii suuren
Artemiksen temppelistä ja hänen taivaalta pudonneesta kuvastaan? 36Ei tästä
asiasta ole minkäänlaista epäselvyyttä, joten pysykää rauhallisina älkääkä
tehkö mitään hätiköityä. 37Nämä miehet, jotka te tänne toitte, eivät ole mitään
temppelinryöstäjiä. He eivät ole myöskään pilkanneet jumalatartamme. 38Jos siis
Demetrios ja muut käsityöläiset haluavat nostaa syytteen jotakuta vastaan, niin
sitä varten ovat keisarin käskynhaltijat ja oikeusistuimet. Syyttäkööt toisiaan
siellä! 39Jos teillä taas on suurempia vaatimuksia, ratkaistaan asia
laillisessa kansankokouksessa. 40Tämänpäiväisestä olemme vaarassa saada
kapinasyytteen. Emme voi selittää tätä sekasortoa, koska sille ei ole mitään
kunnon syytä. » Näin puhuttuaan hän hajotti kansankokouksen.
Luvun 19 tarkoitus
Kaste järjestelmänä
Kuten näimme luvusta 18,
tuohon aikaan oli olemassa kahdenlaisia kasteita. Ensimmäinen oli parannuksen
kaste, joka oli Johannes Kastajan kaste ja jonka Kristus itse sai aloittaessaan
palvelustehtävänsä. Tämä edelsi seurakuntaa, joka sai alkunsa, kun Johannes
pantiin vankilaan pääsiäisen jälkeen vuonna 28 jaa. Seurakuntaa valmisteltiin
jo silloin, mutta seurakunnalle ei annettu Pyhän Hengen voimaa, ennen kuin
Kristus tuli kelvolliseksi uhrillaan ja ylösnousemuksellaan kuolleista ja
tullessaan hyväksytyksi Jumalan valtaistuimella Heilutuslyhdeuhrina (Nro 106B)viikon ensimmäisenä päivänä (jota nyt Baalin
palvojat kutsuvat sunnuntaiksi), hänen ylösnousemuksensa jälkeen sapatinpäivän
lopussa juuri ennen pimeää. (vrt. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)). Sitten Kristus palasi samana päivänä ja
puhui apostolien kanssa ja pysyi heidän luonaan neljäkymmentä päivää, joiden
aikana hän astui alas Tartarokseen ja puhui siellä vangitun langenneen
sotajoukon kanssa roolistaan ja puhui heille myös parannuksesta ja heidän
lähestyvästä tuomiostaan toisessa ylösnousemuksessa (vrt. Demonien tuomio (Nro 080) (Paavalin tietoisuuden tästä osoittaa 1.
Kor. 6:3). (vrt. myös Katumus ja kaste (Nro 052); Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen
(Nro 159a)).
Kristus kehotti seurakuntaa jäämään Jerusalemiin helluntaihin saakka vastaanottamaan Pyhän Hengen. Se noudatti hänen ohjeitaan ja sitten koko kirkko vastaanottiPyhän Hengen (nro 117)ja heidät hajotettiin hoitamaan tehtäviään ohjeiden mukaan (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D).
Ne Johanneksen
opetuslapset, jotka eivät liittyneet Kristukseen ennen pääsiäistä vuonna 30
jaa. , eivät sen vuoksi jääneet sinne helluntaihin asti eivätkä saaneet Pyhää
Henkeä eivätkä siten olleet tietoisia sen toiminnasta. Jotta heidät voitaisiin
asettaa palvelijoiksi seurakuntaan heille täytyi panna kädet pään päälle Pyhän
Hengen saamiseksi. Kaikki kaste oli tuohon aikaan katuvien aikuisten kastetta,
eikä yhtäkään lasta kastettu. Lapsikaste otettiin käyttöön vasta, kun
kolminaisuusopin kannattajat ottivat Rooman kirkon haltuunsa vuoden 381 jaa.
jälkeen. (vrt. myös Antinomistien harjoittama kasteen kieltäminen (Nro 164E)).
Aikuiskaste pysyi Jumalan seurakunnissa tähän päivään asti.
Baalin auringonpalvonta-
ja mysteerikultteja tuli myös seurakuntaan, ja ne tunkeutuivat kirkkoon
erityisesti Roomasta. Täällä Efesoksessa kaksi niistä seitsemästäkymmenestä
Kristuksen vihkimästä (Luuk. 10:1,17) lankesi takaisin epäjumalanpalvelukseen
hopeaseppien myymien epäjumalanpalveluksen takia (vrt. 122dedellä). Vuoteen 111 jaa. mennessä Roomassa he ottivat käyttöön
sunnuntaipalvonnan sapatin rinnalle ja ottivat käyttöön jumalattaren
Easter-pääsiäisjuhlan vuonna 154, ja vuoteen 192 mennessä he pakottivat kirkon
skismaan (vrt. Kvartodesimaanikiistat (Nro 277))Joulun ja pääsiäisen alkuperä (No. 235), ja hyökkäsivät Jumalan lakeja vastaan (vrt.
Antinomistien hyökkäykset Jumalan liittoa
vastaan (096D); Antinomistien harjoittama kristinuskon tuhoaminen
käyttämällä Raamattua väärin (164C); Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro
164D). Jokainen, joka kannattaa
näitä näkemyksiä, osoittaa siten olevansa Baalin auringonpalvonta- ja
mysteerikulttien palvojia. Nämä ihmiset myös vääristelivät Raamatun teologiaa
(vrt. Binitaarien ja trinitaarien harjoittama
jumaluuden varhaisen teologian vääristely (Nro 127b)).
Apollos Efesoksessa
Apolloksen toiminnasta
Korintissa katso 1. Kor. 1:12; 3:1-9; 21-23). Sitten he menivät Efesokseen.
Paavali oli kulkenut ylämaan halki ja saapunut Efesokseen. (Tämä
palvelustehtävä kesti kaksi vuotta (jakeet 1-19 vrt. 20:31 ja on taustana 1. ja
2. Korinttilaiskirjeelle). Katsotaan, että aleksandrialainen, joka on hyvin
perehtynyt Raamattuun, voi hyvinkin käsittää ne vertauskuvallisesti. Siksi oli
välttämätöntä, että Aquilan ja Priscillan selittäessä Apollokselle Pyhän
Hengen, kuten näemme luvussa 18, Paavalin kerrotaan luvussa 19 löytäneen nämä
opetuslapset Efesoksesta (jae 1). Sitten hän kysyi heiltä Pyhästä Hengestä ja
he sanoivat, etteivät he olleet koskaan kuulleetkaan Pyhästä Hengestä (jae 2).
Hän kysyi heiltä, millä kasteella heidät oli kastettu, ja he kertoivat hänelle,
että Johanneksen kasteella. Paavali selitti sitten eron parannuksen kasteen
kanssa ja että Jeesuksen kaste, joka tuli Johanneksen jälkeen, oli se, johon
oli uskottava ja jota oli seurattava. Sitten hän kastoi heidät uudelleen Herran
nimeen ja pani kädet heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän päällensä, ja
nämä kaksitoista puhuiva kielillä ja profetoivat (jakeet 3-7).
Sitten Paavali meni
synagogaan ja puhui rohkeasti kolmen kuukauden ajan väitellen ja vedoten
Jumalan valtakuntaan (jae 8). Jotkut eivät kuitenkaan uskoneet ja puhuivat
pahaa "tiestä" (joksi seurakuntaa myös kutsuttiin) seurakunnan
edessä, ja hän vetäytyi heidän luotaan ja otti opetuslapset mukaansa ja
keskusteli päivittäin Tyrannoksen talossa (jae 9). Tämä palvelustehtävä jatkui
siellä kaksi vuotta, ja koko Aasian alueen sekä juutalaiset että kreikkalaiset
kuulivat Herran sanat. Jumala teki ihmeitä Paavalin käsien kautta. Hänen
nenäliinojaan tai esiliinojaan vietiin paikan päältä ja niillä parannettiin
sairaat, ja heistä lähtivät pahat henget (jakeet 11-12).
Valta poistetaan
leeviläisiltä auktoriteeteilta
Juuri tänä aikana
leeviläiset ja Skeua-nimisen ylipapin seitsemän poikaa yrittivät ottaa
opetuslasten ja seurakunnan voiman yrittämällä käskeä demonia lähtemään
miehestä Jeesuksen Kristuksen nimessä; mutta demoni nuhteli heitä sanomalla:
"Jeesuksen minä tunnen ja Paavalin minä tunnen, mutta kuka sinä
olet?" Ja mies, jossa riivaaja oli, hyppäsi heidän päällensä, ja niiden
seitsemän miehen kimppuun hyökättiin ja he pakenivat talosta alastomina ja
haavoitettuina (jakeet 13-16). Tämä oli voimakas todistus juutalaisille ja
papistolle. Tämä tapahtuma tuli kaikkien Efesoksen asukkaiden tietoon, sekä
juutalaisten että kreikkalaisten, ja pelko valtasi heidät kaikki ja Herran
Jeesuksen nimeä ylistettiin (jae 17).
Monet niistä, jotka olivat
nyt uskovia, tulivat tunnustamaan ja paljastamaan harjoittaneensa
mysteerikultteja ja taikuutta. He polttivat kirjansa siellä kaikkien nähden.
Niiden arvo oli 50 000 hopearahaa. He sanoivat, että Herran sana kasvoi ja
osoitti voimansa.
Näiden tapahtumien jälkeen
Paavali päätti Hengessä kulkea Makedonian läpi ja mennä Akhaiaan ja mennä
Jerusalemiin sanoen, että sinne mentyään hän menisi Roomaan (vrt. Room.
1:13-15; 15:22-35). Sitten hän lähetti Timoteuksen ja Erastoksen (vrt.
kaiverrus Korintista mainitsee tämännimisen virkamiehen, roomalaisen aedilen,)
(Room. 16:23; 2. Tim. 4:20) Makedoniaan viipyessään itse jonkin aikaa Aasiassa
(jakeet 21-22).
Noihin aikoihin
Efesoksessa puhkesi Herran tien johdosta paha mellakka, sillä Demetrios-niminen
hopeaseppä, joka valmistutti hopeisia Artemiin temppelin kuvia ja näin hankki
käsityöläisille huomattavat tulot. Nämä olivat koolla muiden saman alan
työntekijöiden kanssa. He katsoivat, että Paavali sai monet kääntymään pois
kättentekemistä epäjumalista, ja näkivät, että heidän ammattinsa ja vaurautensa
oli vaarassa Paavalin opetusten tähden paitsi Efesoksessa myös koko Aasiassa
(jakeet 23-26). He näkivät, että sen lisäksi, että heidän kauppansa saattaisi
joutua huonoon maineeseen, Artemiin temppelillä ei olisi mitään merkitystä ja
että hän menettäisi mahtinsa, hän, jota koko Aasia ja koko maailma palvelee(jae
27). Tämän kuullessaan miehet vimmastuivat ja huusivat: »Suuri on Efesoksen
Artemis!»(Jae 28) Receptus sanoo: "Suuri on Efesoksen Diana", mutta
se ei ole totta, koska temppeli oli Efesoksen Artemiin temppeli (yksi muinaisen
maailman seitsemästä ihmeestä). Efesoksessa ei ollut Dianan temppeliä (vrt.
myös jae 34), vaikka ne ovat luonteeltaan samankaltaisia, minkä vuoksi
kirjoittajat luultavasti muuttivat sanamuotoa tutummaksi brittiläisille ja
muille lukijoille.
Väkeä tuli virtanaan
kaupungin teatteriin, ja ihmiset riistivät mukaansa Gaioksen ja Aristarkoksen,
Paavalin makedonialaiset matkatoverit. Paavali halusi mennä kokouspaikalle,
mutta opetuslapset estivät häntä, ja myös muutamat asiarkit (kunnianimi, joka
annettiin roomalaisen Aasian provinssin kansalaishyväntekijöille), jotka olivat
hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja varoittivat häntä menemästä sinne.
Kokouksessa vallitsi täysi sekasorto toisten huutaessa sitä, toisten tätä,
eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu (jakeet 29-32).
Juutalaiset toivat eteen Aleksanterin, joka oli juutalainen, mutta kun
väkijoukko tunnisti hänet juutalaiseksi, se huusi jälleen: "Suuri on
Efesoksen Artemis" (jae 34).
Kaupungin sihteeri
hiljensi väkijoukon ja sanoi: "Efesolaiset! Kaikkihan tietävät, että
Efesoksen kaupunki on pantu vaalimaan suuren Artemiin temppeliä ja hänen
taivaasta pudonnutta kuvaansa (meteoriittia?). Tätä ei kukaan voi kiistää.
Pysykää siis rauhallisina, älkää tehkö mitään harkitsematonta. Nämä miehet,
jotka te toitte tänne, eivät ole temppelinryöstäjiä eivätkä liioin ole
herjanneet meidän jumalatartamme" (jakeet 35-37) (kaupunkeja usein
kunnioitettiin jumalan temppelin vaalijan tittelillä). Sitten hän ehdotti, että
jos Demetrioksella ja käsityöläisillä oli jokin valitus, heidän olisi
esitettävä se tuomioistuimille käskynhaltijoiden eli prokonsulien edessä. Jos
heillä taas on joitakin muita vaatimuksia, ne oli käsiteltävä laillisessa
kansankokouksessa (jakeet 38-39). Hän totesi heitä uhkaavan kapinasyyte, ja
heidän olisi vaikea löytää selitystä tälle mellakalle. Sitten hän hajotti
kokouksen (jakeet 40-41).
Luku 20
1Mellakan laannuttua Paavali kutsui uskovat luokseen ja
rohkaisi heitä. Sitten hän jätti hyvästit ja matkusti Makedoniaan. 2Paavali
kulki Makedonian halki ja rohkaisi uskovia monin tavoin. Hän saapui Kreikkaan
3ja viipyi siellä kolme kuukautta. Kun Paavali aikoi purjehtia Syyriaan,
juutalaiset punoivat salajuonen hänen päänsä menoksi. Niinpä hän sai ajatuksen
kiertää taas Makedonian kautta. 4Mukaan lähtivät beroialainen Sopatros,
Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundus, derbeläinen Gaius,
Timoteus sekä aasialaiset Tykikos ja Trofimos. 5He lähtivät ennen meitä ja
jäivät Troakseen. 6Me lähdimme purjehtimaan Filippistä happamattoman leivän
juhlan jälkeen ja saavuimme Troakseen viidentenä matkapäivänä. Viivyimme siellä
viikon. 7Sapatin jälkeisenä päivänä kokoonnuimme ehtoolliselle murtamaan
leipää. Paavali keskusteli paikalla olevien kanssa ja kertoi aikovansa lähteä
seuraavana päivänä. Hänen puheensa venyi puoleenyöhön saakka. 8Ylimmässä
kerroksessa, jonne olimme kokoontuneet, paloi monta lamppua. 9Ikkunalla istui
Eutykos-niminen nuorukainen, joka Paavalin puheen pitkittyessä nukahti syvään
uneen ja putosi alas kolmannesta kerroksesta. Kun hänet nostettiin maasta,
hänet todettiin kuolleeksi. 10Paavali laskeutui alakertaan. Hän kävi makaamaan
Eutykoksen päälle, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: »Älkää hätäilkö,
hän on hengissä. » 11Sitten Paavali palasi yläkertaan, mursi leivästä paloja ja
söi. Hän jatkoi keskustelua aamuun asti ja lähti sitten. 12Muutkin lähtivät ja
veivät nuorukaisen mukanaan elävänä. Kaikki olivat todella huojentuneita.
13Nousimme laivaan ja purjehdimme kohti Assosta. Meidän oli määrä ottaa Paavali
mukaan sieltä, koska hän oli itse päättänyt kävellä sinne asti. 14Kun tapasimme
hänet Assoksessa, otimme hänet mukaamme ja jatkoimme Mityleneen. 15Sieltä
lähdettyämme olimme seuraavana päivänä Kioksen kohdalla ja sitä seuraavana
tulimme Samokselle. Päivää myöhemmin saavuimme Miletokseen. 16Paavali oli näet
päättänyt purjehtia Efesoksen ohi ollakseen tuhlaamatta aikaansa Aasian maakunnassa.
Hän piti kiirettä ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin, jos suinkin
mahdollista. 17Paavali lähetti Miletoksesta viestin Efesokseen ja kutsui
seurakunnan johtajat luokseen. 18Kun he saapuivat, hän sanoi heille: »Tehän
tiedätte, miten olen toiminut keskuudessanne siitä asti, kun saavuin Aasian
maakuntaan. 19Olen raatanut kuin orja Herran palveluksessa ja itkenyt
koettelemuksissa, joita juutalaiset ovat juonillaan minulle aiheuttaneet.
20Tiedätte, etten ole vältellyt tilaisuuksia julistaa ilosanomaa ja opettaa
teitä sekä julkisesti että kodeissanne. 21Olen todistanut juutalaisille ja
kreikkalaisille, jotta he kääntyisivät Jumalan puoleen ja alkaisivat uskoa
Herraamme Jeesukseen. 22Pyhän Hengen pakottamana menen nyt Jerusalemiin
tietämättä, mitä joudun siellä kohtaamaan. 23Tiedän vain sen, mitä Pyhä Henki
minulle vakuuttaa joka kaupungissa: minua odottavat kahleet ja ahdinko. 24Oma
elämäni on minulle kuitenkin merkityksetön sen rinnalla, että pääsen maaliin ja
täytän Herralta Jeesukselta saamani tehtävän julistaa ilosanomaa Jumalan
hyvyydestä. 25No niin: Minä tiedän, ettei kukaan teistä, joiden joukossa kuljin
kertomassa Jumalan valtakunnasta, enää näe minua. 26Siksi vakuutan teille
tänään, etten ole vastuussa kenenkään kuolemasta. 27En ole vältellyt tehtävääni
kertoa teille koko Jumalan suunnitelmaa. 28Pitäkää huolta itsestänne ja koko
siitä laumasta, jonka paimeniksi Pyhä Henki on teidät pannut. Hän pani teidät
paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti itselleen omalla verellään.
29Minä tiedän, että lähtöni jälkeen joukkoonne tulee hurjia susia, jotka eivät
säästä laumaa. 30Myös teidän omasta joukostanne tulee ihmisiä, jotka yrittävät
kieroilla puheillaan vetää uskovat mukaansa. 31Pysykää siis hereillä ja
muistakaa, että yli kaksi vuotta opastin kaikkia yötä päivää kyyneliä
säästämättä. 32Nyt jätän teidät Jumalan ja hänen hyvän sanansa haltuun. Se sana
pystyy rakentamaan teitä ja antamaan teille perinnöksi paikan pyhien joukossa.
33En ole himoinnut itselleni kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita. 34Tiedätte
itse, että olen omin käsin hankkinut itselleni ja minun kanssani matkustaville
kaiken tarpeellisen. 35Olen osoittanut teille kaikin keinoin, että on nähtävä
vaivaa, pidettävä huolta heikommista ja muistettava Herran Jeesuksen sanat:
’Antaja on onnellisempi kuin ottaja. ’» 36Tämän sanottuaan Paavali polvistui ja
rukoili yhdessä toisten kanssa. 37Kaikki itkivät vuolaasti ja halasivat ja
suutelivat Paavalia. 38Pahimmalta tuntui se, etteivät he enää näkisi häntä,
niin kuin hän oli sanonut. He saattoivat hänet laivaan.
Luku 20 tarkoitus
Viimeinen käynti Kreikassa
Efesoksen mellakan
laannuttua Paavali kutsui opetuslapset luokseen ja rohkaisi heitä ja matkusti
Makedoniaan. (24:17, 1. Kor. 16:1-4; 2. Kor. 8:23). Beroialainen Sopater,
Pyrrhoksen poika, jakeessa 4, on ehkä Sosipater, jonka mainitsee
Roomalaiskirjeen 16:21. Muut jakeessa 4 luetellut henkilöt ovat
tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä
aasialaiset Tykikos ja Trofimos, jotka jatkoivat Troakseen ja odottivat heitä
siellä. Paavali ja Sopater pitivät happamattoman leivän päivät Filippissä ja
purjehtivat sitten Troakseen happamattoman leivän viimeisen pyhän päivän
jälkeen ja viipyivät seitsemän päivää toisen kuukauden uuteenkuuhun saakka.
(Kaikki opetuslapset ja koko seurakunta kahden ensimmäisen vuosisadan aikana
pitivät kaikki raamatulliset juhlat (vrt. 14:3 n. RSV) temppelikalenterin eli Jumalan kalenterin (Nro 156)mukaisesti, paitsi Roomassa vuoden 154 jaa.
jälkeen Anicetuksen valinnan jälkeen ja Victorin aiheuttaman skisman jälkeen
vuonna 192 jaa. (vrt. Kvartodesimaanikiistat (Nro 277).)Näyttää
siltä, että tuon vuoden toisen kuukauden uusikuu sattui sapatiksi tai ennen
sitä, viimeistään yhdeksänneksi päiväksi juhlan viimeisen pyhän päivän jälkeen,
ja opetuslapset ja seurakunta kokoontuivat viikon ensimmäisen päivän iltana
aikomuksenaan lähteä aamunkoitteessa ensimmäisen päivän aamuna.
Oikea tulkinta on, että
sapatin jälkeen, viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina, joka alkoi
pimeässä sapatin jälkeen, he kokoontuivat aterialle. He eivät kokoontuneet
sapattikokouksena. Se oli jo mennyt ohi. He aikoivat lähteä liikkeelle
ensimmäisen päivän aamuna, ja he valvoivat keskiyöhön asti ja puhuivat
yläsalissa. Eutykos-niminen nuori mies istui ikkunassa, ja Paavalin puhuessa
hän putosi kolmannen kerroksen ikkunasta. Paavali meni alas ja huomasi hänen
olevan elossa ja meni sitten ylös, ja he ottivat lisää syötävää, ja sitten
Paavali jatkoi heidän opettamistaan aamunkoittoon asti. Sitten hän lähti. He
eivät pitäneet tätä päivää minään pyhänä päivänä tai sapattina. Toiset olivat
hyvin helpottuneita siitä, että nuori Eutykos oli elossa (jakeet 7-12)
He lähtivät purjehtimaan
kohti Assosta noutaakseen Paavalin sieltä, sillä tämä oli mennyt sinne maata
pitkin. Kun he ottivat hänet kyytiinsä, he menivät Mityleneen, ja seuraavana
päivänä he tulivat Kiossaarelle, ja seuraavana päivänä Samokseen, ja seuraavana
päivänä Miletokseen, kun Paavali oli päättänyt purjehtia Efesoksen ohi
kiirehtiäkseen Jerusalemiin ollakseen siellä helluntaihin mennessä (jakeet
13-16).
Miletoksesta hän kutsui
Efesoksen vanhimmat sinne häntä vastaan (jae 17). Kun he tulivat hänen
luokseen, hän puhutteli heitä. Hän puhui heidän kanssaan viettämästään ajasta
alkaen ensimmäisestä päivästä, jolloin hän astui Aasiaan opettamaan heitä
julkisesti ja talosta taloon ryhminä, sekä juutalaisia että kreikkalaisia,
käsitellen katumusta Jumalaa kohtaan ja uskosta Kristukseen (jakeet 18-21).
Sitten hän ilmoitti
menevänsä Jerusalemiin tietämättä, mikä häntä siellä odotti, paitsi että Pyhä
Henki todisti hänelle, että jokaisessa kaupungissa häntä odottaisi vankeus ja
ahdistus. Sitten hän kuitenkin totesi tähän, että hänen eloon jäämisensä ei
merkinnyt mitään. Hänen halunsa oli täyttää Kristuksen hänelle antama tehtävä
eli todistaa Jumalan armon evankeliumista (jakeet 22-24). Sitten hän sanoi,
että kaikki siellä eivät enää näkisi hänen kasvojaan (jae 25) (ennustus hänen
marttyyrikuolemastaan, vrt. 2. Tim. 4:6). Hän julisti olevansa viaton kaikkien
heidän vereensä, sillä hän oli julistanut heille kaiken, mitä Jumalan
pelastussuunnitelmaan kuului (jakeet 26-27). Hän kehotti heitä ottamaan vaarin
itsestään ja koko laumasta, jossa Pyhä Henki oli tehnyt heistä työnjohtajia
(kreikan piispat vrt. Tiitus 1:5-7, jakeen 17 vanhimmat; vrt. 1. Piet.
2:25) Jumalan seurakunnasta, jonka hän oli itselleen lunastanut poikansa
verellä (jae 28). Hän sanoi tietävänsä, että hänen lähtönsä jälkeen heidän
keskuuteensa tulisi susia, jotka eivät säästäisi laumaa. Heidän keskuudestaan
nousisi ihmisiä, jotka puhuisivat totuudenvastaisia oppeja ja vetäisivät
opetuslapset mukaansa (jakeet 29-30) (vrt. Matt. 7:15; Mark. 13:22).
Sitten hän kehotti heitä
olemaan valppaina ja muistamaan, että hän oli opettanut heitä päivin ja öin
kolmen vuoden ajan opastamalla kaikkia kyynelsilmin. Sitten hän jätti heidät
Jumalan ja Hänen armonsa haltuun, joka kykenee rakentamaan heidät ja antamaan
heille heidän perintöosansa kaikkien pyhitettyjen joukossa (jakeet 31-32).
Hän sanoi heille, ettei
hän himoinnut kenenkään kultaa tai hopeaa tai vaatteita ja että he tiesivät
hänen tekevän työtä omin käsin oman ja niiden toimeentulon hyväksi, jotka
olivat hänen kanssaan (vrt. 1. Kor. 9:1-18; 2. Kor. 11:7-11). Hän totesi, että
hän oli näin tekemällä osoittanut heille, että näin uurastamalla heidän oli
autettava heikkoja. Muistaen Herran Jeesuksen sanat, että autuaampaa on antaa
kuin ottaa (jae 35) (ei löydy evankeliumeista).
Puhuttuaan hän polvistui
ja rukoili heidän kaikkien kanssa. He kaikki itkivät, syleilivät ja suutelivat
häntä, valittaen, etteivät enää näkisi häntä, ja sitten he veivät hänet laivaan
(jae 36-38).
Luku 21
1Niin me siis
erosimme efesoslaisista ja lähdimme merelle. Suuntasimme Kosille ja tulimme
sinne. Seuraavana päivänä matkasimme Rodokselle ja sieltä Pataraan. 2Kun
löysimme laivan, joka oli menossa Foinikiaan, nousimme siihen ja lähdimme taas
matkaan. 3Kypros tuli näkyviin ja jäi vasemmalle puolellemme. Purjehdimme
edelleen Syyriaan ja saavuimme Tyrokseen. Lasti oli näet määrä purkaa siellä. 4Löysimme paikalliset
uskovat ja jäimme viikoksi heidän luokseen. He välittivät Paavalille Hengen
antaman kehotuksen olla menemättä Jerusalemiin. 5Käytimme nuo päivät
valmistautumiseen. Kun lähdimme, kaikki naisia ja lapsia myöten saattoivat
meitä kaupungin ulkopuolelle asti. Polvistuimme rannalle rukoilemaan. 6Sitten
hyvästelimme ja nousimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa. 7Tyroksesta
lähdettyämme saavuimme Ptolemaikseen. Kävimme tervehtimässä uskovia ja
viivyimme päivän heidän luonaan. 8Seuraavana päivänä lähdimme ja matkustimme
Kesareaan. Menimme evankelista Filippoksen taloon ja jäimme hänen luokseen. Hän
oli yksi seitsemästä avustajasta, 9ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä,
jotka olivat profeettoja. 10Viivyimme monta päivää, ja vierailumme aikana
Juudeasta saapui Agabos-niminen profeetta. 11Hän tuli luoksemme, otti
Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja sanoi: »Näin sanoo Pyhä
Henki: ’Juutalaiset sitovat Jerusalemissa tämän vyön omistajan tällä tavalla ja
luovuttavat hänet vierasuskoisten käsiin. ’» 12Tämän kuultuamme pyysimme
yhdessä paikallisten kanssa, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. 13Silloin
Paavali sanoi: »Miksi te oikein itkette ja murratte sydämeni? Olen valmis
sidottavaksi ja vaikka kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen
vuoksi. » 14Kun emme saaneet häntä muuttamaan mieltään, rauhoituimme ja
sanoimme: »Antaa Herran tahdon toteutua. » 15Viivyttyämme monta päivää valmistauduimme
matkalle ja lähdimme Jerusalemiin. 16Samaa matkaa kulki oppilaita Kesareasta.
He veivät meidät majoittumaan kyproslaisen Mnasonin luokse. Tämä oli yksi
varhaisista uskovista. 17Kun tulimme Jerusalemiin, veljet ja sisaret ottivat
meidät iloisina vastaan. 18Seuraavana päivänä Paavali lähti meidän kanssamme
Jaakobin luokse, jonne saapuivat myös kaikki vanhimmat. 19Tervehdittyään heitä
Paavali selitti yksityiskohtaisesti, mitä Jumala oli hänen avullaan tehnyt
muiden kansojen parissa. 20Sen kuultuaan vanhimmat ylistivät Jumalaa ja
sanoivat: »Veli, näethän, että kymmenettuhannet juutalaiset ovat alkaneet
uskoa. He kaikki vaativat kiivaasti, että lakia on noudatettava. 21Heille on
kerrottu, että sinä opetat muiden kansojen parissa eläviä juutalaisia hylkäämään
Mooseksen lain. Sanotaan, että sinä kiellät lasten ympärileikkaamisen ja
tapojemme mukaisen elämän. 22Mikä siis neuvoksi? He saavat varmaan kuulla sinun
saapuneen. 23Tee niin kuin sanomme: Joukossamme on neljä miestä, jotka ovat
antaneet lupauksen Jumalalle. 24Ota heidät mukaasi, puhdistaudu heidän kanssaan
ja maksa heidän uhrinsa, jotta he voivat leikkauttaa hiuksensa lupausajan
päättymisen merkiksi. Niin kaikki saavat tietää, etteivät sinusta kerrotut
juorut pidä paikkaansa vaan sinäkin seuraat ja noudatat lakia. 25Uskoon
kääntyneistä muiden kansojen edustajista me jo kirjoitimmekin. Päätimme, että
heidän pitää välttää kaikkea epäjumalille uhrattua ruokaa, uskottomuutta, verta
ja sellaisten eläinten lihaa, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu
pois. » 26Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä
heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän
puhdistumisaikansa päättyisi ja jokaisen puolesta annettaisiin uhri. 27Kun
seitsemän päivän puhdistumisaika oli päättymäisillään, Aasian maakunnasta
tulleet juutalaiset näkivät Paavalin temppelissä. He yllyttivät väkijoukon
häntä vastaan, kävivät hänen kimppuunsa 28ja huusivat: »Israelilaiset, tulkaa
auttamaan! Tämä mies opettaa joka paikassa vastustamaan kansaamme, lakiamme ja
tätä pyhää paikkaa, jonka hän on saastuttanut tuomalla tänne kreikkalaisia!»
29He näet olivat aiemmin nähneet Paavalin kaupungilla efesoslaisen Trofimoksen
seurassa ja luulivat Paavalin tuoneen hänet temppeliin. 30Kaikki kaupunkilaiset
lähtivät liikkeelle, ja ihmisiä ryntäsi paikalle joka suunnasta. He kävivät
käsiksi Paavaliin ja retuuttivat hänet ulos temppelistä. Sitten portit
lukittiin. 31Väkijoukko aikoi tappaa Paavalin, mutta silloin roomalaisen
sotaväen komentaja sai kuulla, että koko Jerusalem kuohui. 32Hän otti kiireesti
mukaansa sotilaita ja sadanpäälliköitä ja lähti juosten paikalle. Kun
juutalaiset näkivät komentajan ja hänen sotilaansa, he lakkasivat lyömästä
Paavalia. 33Komentaja meni Paavalin luokse, pidätti hänet ja käski panna hänet
kaksiin kahleisiin. Sitten hän kysyi, kuka Paavali mahtoi olla ja mitä hän oli
tehnyt. 34Ihmiset väkijoukossa huusivat kuka mitäkin. Kun komentaja ei
sekasorrossa saanut asiasta selvää, hän käski viedä Paavalin kasarmiin.
35Sotilaiden piti kantaa Paavalia temppelin portailta eteenpäin suojellakseen
häntä ihmisten vihalta. 36Väkijoukko näet kulki heidän jäljessään ja huusi:
»Tappakaa se!» 37Kun Paavalia vietiin kasarmiin, hän sanoi komentajalle:
»Saanko sanoa sinulle pari sanaa?» »Osaatko sinä kreikkaa?» komentaja kysyi.
38»Etkö olekaan se egyptiläinen, joka jokin aika sitten aloitti kansannousun ja
pakeni autiomaahan neljäntuhannen terroristin kanssa?» 39»Minä olen
juutalainen», Paavali vastasi. »Olen Kilikian Tarsoksesta, siis tunnetun
kaupungin asukas. Pyydän, että annat minun puhua kansalle. » 40Komentaja
suostui, ja Paavali asettui portaille seisomaan. Hän viittasi kädellään ihmisiä
vaikenemaan. Kun oli tullut aivan hiljaista, hän korotti äänensä ja sanoi
hepreaksi:
Luvun 21 tarkoitus
Kohdassa 20:7-21:14 näemme
Paavalin paluun Palestiinaan kolmannen lähetysmatkan päättyessä. Matka meni
Kosin saarelle ja seuraavana päivänä Rodokselle ja Pataraan (muut muinaiset
lähteet lisäävät ja Myraan) (jae 1). Ja löydettyään laivan he astuivat
laivaan ja lähtivät purjehtimaan (jae 2). Kypros tuli näkyviin ja jättäen sen
vasemmalle puolelleen he purjehtivat Syyriaan ja jalkautuivat Tyyrokseen, missä
alus purki lastinsa (jae 3). He etsivät opetuslapsia ja viipyivät siellä
seitsemän päivää. Pyhän Hengen kehotuksesta he kielsivät Paavalia menemästä
Jerusalemiin (jae 4). Noiden päivien päätyttyä he lähtivät matkaan, ja
opetuslapset vaimoineen ja lapsineen veivät heidät kaupunkiin, ja ulkosalla
rannalla he polvistuivat, rukoilivat ja heittivät jäähyväiset toisilleen. Paavali
ja hänen toverinsa nousivat laivaan ja perheet palasivat kotiin (jakeet 5-6).
He purjehtivat Tyroksesta Ptolemaisiin (nykyinen Akko lähellä Haifaa). He
tervehtivät sikäläisiä veljiä ja viipyivät yhden päivän (jae 7). Ja aamulla he
lähtivät Kesareaan ja tulivat evankelista Filippoksen taloon, hänen joka oli
yksi niistä seitsemästä, ja he jäivät hänen luoksensa. Hänellä oli neljä
naimatonta tytärtä, joista jokaisella oli profetian lahja (jakeet 8-9). Kun he
viettivät siellä muutaman päivän, tuli Juudeasta profeetta Agabos (11:28). Hän
otti Paavalin vyön, sitoi omat jalkansa ja kätensä ja sanoi: "Näin sanoo
Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat
Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin' (jakeet 10-11) (profeettojen vertauskuvallinen
teko, vrt. myös Jesaja 20:2-6).
Tämän kuultuaan he kaikki
pyysivät Paavalia olemaan menemättä Jerusalemiin. Hän sanoi: "Mitä te
teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en
ainoastaan käymään sidottavaksi, vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran
Jeesuksen nimen tähden. " Ja kun hän ei taipunut, niin he rauhoituivat ja
sanoivat: "Tapahtukoon Herran tahto". (jakeet 12-14)
Sitten he valmistautuivat
ja menivät ylös Jerusalemiin mukanaan muutamia Kesarean opetuslapsia. He
menivät Mnasonin taloon, hän oli yksi ensimmäisistä opetuslapsista, ja he
yöpyivät siellä (jae 16).
Paavali noudattaa Jumalan lakia (L1)
Jerusalemin veljet ottivat
heidät iloiten vastaan. Seuraavana päivänä he menivät Jaakobin luo, ja kaikki
vanhimmat olivat paikalla. Tervehdittyään heitä hän kertoi yksi kerrallaan ne
asiat, jotka Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa Paavalin palvelustehtävän
kautta (jae 4). 17-19. Kun vanhimmat kuulivat sen, he ylistivät Jumalaa. He
sanoivat hänelle: "Sinä tiedät, veli, että juutalaisia on tuhansittain
tullut uskoon. He kaikki vaativat kiivaasti lain noudattamista. Heille on
sinusta kerrottu, että sinä opetat muiden kansojen keskuudessa eläviä
juutalaisia hylkäämään Mooseksen lain ja kiellät heitä ympärileikkaamasta
lapsiaan ja elämästä kansamme tapojen mukaisesti.
Vanhimmat sanoivat, että
juutalaiset tulisivat varmasti kuulemaan, että Paavali oli tullut, ja niinpä he
käskivät hänen mennä neljän muun kanssa, jotka olivat antaneet uhrilupauksen
(epäilemättä nasiirilupauksen (4. Moos. 6:1-21), ja mennä heidän kanssaan ja
puhdistaa itsensä ja maksaa heidän kulunsa, jotta he voisivat ajella päänsä.
Näin ollen kertomukset, joita he olivat kuulleet, eivät pitäneet paikkaansa. Se
oli juutalaista propagandaa, ja Paavali itse eli lain (jakeet 22-24) mukaisesti
(kuten teki seurakuntakin toisen vuosisadan loppuun saakka Roomassa, missä
pakanuus pääsi seurakuntaan ja aiheutti skisman Rooman kanssa vuonna 192
harhaoppisen piispa Victorin alaisuudessa (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (nro 235)jaKvartodesimaanikiistat (Nro 277)).
Vanhimmat toistavat sitten
Apostolien tekojen 15. luvun konferenssin (15:22) päätökset, jotka koskevat
pakanoille myönnettyjä vapautuksia rituaaleista, ja että heidän tuli
pidättäytyä epäjumalille uhratusta ruoasta ja verestä sekä kuristetusta ruoasta
ja myös siveettömyydestä (jae 25). Paavali oli läsnä konferenssissa, mutta sen
tarkoituksena oli kertoa hänelle, mitä he olivat tehneet kertoakseen muille
pakanakirkoille.
Jumalan seurakunnat ovat
noudattaneet ruokavaliolakeja Nro 015)vuodesta 27 jaa. tähän päivään asti. Ne,
jotka eivät niin tee, eivät ole Jumalan seurakunnan todellisia bona fide
-jäseniä.
Sitten näemme, kuinka
Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä heidän
kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän
puhdistumisaikansa päättyisi ja kunkin puolesta suoritettaisiin uhri (jae 26).
Paavalin pidättäminen ja
puolustuspuhe
Seitsemän päivän kuluttua
Aasiasta tulleet juutalaiset, jotka olivat nähneet Paavalin temppelissä,
yllyttivät väkijoukon mukaansa ja kävivät Paavaliin käsiksi. He huusivat:
"Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa
ihmisiä kansaa ja lakia ja tätä paikkaa vastaan. Lisäksi hän toi kreikkalaisia
temppeliin, ja hän on saastuttanut tämän pyhän paikan" (jakeet 27-28). He
näet olivat vähän aikaisemmin nähneet efesolaisen Trofimoksen kaupungilla
Paavalin seurassa ja luulivat Paavalin tuoneen hänet temppeliin (jae 29) (vrt.
20:4; 2. Tim. 4:20).
Nämä juutalaisten valheet
sopivat myöhemmin sunnuntaita viettävien antinomistisille Baalin palvojille,
jotta he voisivat saada seurakunnan vapaaksi Jumalan laista. Seurakunta
noudatti temppelikalenteria (Nro 156), eivätkä fariseukset
hallinneet temppeliä, sillä se oli saddukeusten alaisuudessa tuhoutumiseensa
asti. Fariseukset ottivat vallan perinteineen kaikkineen vuoden 70 jaa.
jälkeen, mutta eivät julkaisseet nykyistä Hillelin kalenteria eli juutalaista
kalenteria kuin vasta vuonna 358 jaa. (Nro 195C). Seurakunta ei koskaan
noudattanut sitä Kristuksen ja apostolien eikä myöhempien vanhinten
alaisuudessa eikä siten koskaan hyväksynyt sitä, ennen kuin 1900-luvulla
Sardes-ryhmien juutalaistajat toivat sen kuvaan mukaan.
Kun juutalaiset olivat
saaneet kaupungin kuohuksiin, he ottivat Paavalin kiinni ja raahasivat hänet
ulos temppelistä, ja heti portit suljettiin. Kun he yrittivät tappaa Paavalin,
(temppelin vieressä olevan Antonian varuskunnan) kohortin tribuuni eli
komentaja sai kuulla, että koko Jerusalem kuohui. Hän otti heti sotilaat ja
heidän sadanpäällikkönsä ja juoksi heidän luokseen. Kun nämä näkivät komentajan
ja sotilaat, he lakkasivat lyömästä Paavalia. Sitten komentaja pidätti hänet ja
pani hänet kaksiin kahleisiin. Häneltä kysyttiin, kuka hän oli ja mitä hän oli
tehnyt (jakeet 30-33). Näin Paavalin tapaus joutui roomalaisten, siis
ei-juutalaisten, käsiin eikä niiden juutalaisten käsiin, jotka sidottivat
hänet.
Väkijoukosta huusivat
toiset sitä, toiset tätä, ja kun komentaja ei meteliltä saanut varmaa selkoa
asiasta, hän käski viedä Paavalin kasarmiin. Portaille tultuaan hän joutui
sotilaiden kannettavaksi väkijoukon väkivallan vuoksi, sillä väkijoukko seurasi
häntä huutaen "vie pois hänet" (jakeet 34-36). Paavali pyysi saada
puhua hänen kanssaan. Komentaja luuli Paavalia egyptiläiseksi, joka äskettäin
villitsi 4000 salamurhaajaa ja vei heidät erämaahan (vrt. Josephus WofJ ii. 13.
5). Paavali vastasi hänelle ja sanoi: "Minä olen juutalainen Tarsoksesta
Kilikiasta ja suurkaupungin kansalainen. " Paavali pyysi saada puhua
kansalle. Hänelle annettiin lupa, ja hän seisoi portailla ja viittasi kädellään
kansalle ja puhutteli heitä sitten hepreaksi (jae 37-40). (Joidenkin auktoriteettien
mielestä se saattoi olla arameaa (esim. RSV n).)
Luku 22
1»Veljet ja isät!
Kuunnelkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni!» 2Ihmiset hiljenivät entisestään kuullessaan, että
Paavali puhui heille hepreaa. Hän jatkoi: 3»Minä olen juutalainen. Synnyin
Kilikian Tarsoksessa, mutta kasvoin tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana
sain koulutuksen, joka oli tarkasti esivanhempiemme lain mukainen. Olin jyrkkä
Jumalan puolustaja niin kuin tekin olette nyt. 4Jeesuksen osoittamalle tielle
lähteneitä vainosin. Vaadin jopa heidän kuolemaansa. Pidätin miehiä ja naisia
ja toimitin heidät vankilaan. 5Tämän voivat todistaa ylipappi ja koko
kansanjohtajien neuvosto. Heiltä sain valtuutuskirjeen Damaskoksen veljiä
varten ja menin sinne vangitsemaan sikäläiset uskovat ja tuomaan heidät
rangaistaviksi Jerusalemiin. » 6»Kun olin matkalla ja puolenpäivän aikaan
lähestyin Damaskosta, välähti taivaasta yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni.
7Kaaduin maahan ja kuulin äänen, joka sanoi: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’
8Minä kysyin: ’Herra, kuka olet?’ Silloin ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus
Nasaretilainen, jota sinä vainoat. ’ 9Seuralaiseni näkivät kyllä valon mutta
eivät kuulleet ääntä, joka puhui minulle. 10’Herra, mitä minun pitää tehdä?’
minä kysyin, ja Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä
sinulle kerrotaan, mitä kaikkea tehtäväksesi on määrätty. ’ 11En nähnyt mitään,
koska valo oli ollut niin kirkas. Siksi seuralaiseni taluttivat minut
Damaskokseen kädestä pitäen. 12Siellä asui Hananias, joka kunnioitti Jumalan
lakia. Kaikki paikalliset juutalaiset todistivat hänet hyvämaineiseksi. 13Hän
tuli luokseni, asettui viereeni ja sanoi: ’Veljeni Saul, avaa silmäsi ja näe!’
Samassa näköni palasi ja näin Hananiaksen. 14Hän sanoi: ’Esivanhempiemme Jumala
on valinnut sinut opettaakseen sinulle tahtonsa. Sinä sait nähdä Oikeamielisen
ja kuulla hänen äänensä. 15Sinusta tulee hänen todistajansa, ja kerrot
kaikille, mitä olet nähnyt ja kuullut. 16Mitä siis seuraavaksi? Nouse ja huuda
häntä avuksesi. Ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. ’» 17»Kun olin
palannut Jerusalemiin ja rukoilin temppelissä, jouduin Hengen valtaan 18ja näin
Herran. Hän sanoi minulle: ’Lähde kiireesti Jerusalemista, koska täällä sinua
ei uskota, kun todistat minusta. ’ 19Minä sanoin siihen: ’Herra, he tietävät,
että minä kuljin synagogasta toiseen ja vangitsin ja ruoskitin sinuun uskovia.
20Kun sinun todistajasi Stefanos tapettiin, minäkin olin paikalla. Hyväksyin
tappamisen ja vartioin hänen tappajiensa vaatteita. ’ 21Herra sanoi: ’Mene,
minä lähetän sinut kauas muiden kansojen luokse. ’» 22Väkijoukko oli kuunnellut
Paavalia tähän saakka, mutta nyt se alkoi huutaa: »Pois maan päältä tuommoinen!
Ei tuon saa antaa elää!» 23Ihmiset karjuivat, repivät vaatteitaan ja viskoivat
pölyä ilmaan. 24Silloin komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin. Hän käski
ruoskia ja kuulustella Paavalia saadakseen tietää, miksi juutalaiset
vastustivat häntä niin raivokkaasti. 25Kun Paavali oli kiinnitetty köysillä
ruoskimisasentoon, hän sanoi vieressä seisovalle sadanpäällikölle: »Onko teillä
lupa ruoskia Rooman kansalaista, jota ei ole tuomittu mistään?» 26Tämän
kuultuaan sadanpäällikkö meni komentajan luokse ja sanoi: »Mitä oikein meinaat?
Se mieshän on Rooman kansalainen. » 27Komentaja lähti paikalle ja kysyi
Paavalilta: »Oletko tosiaan Rooman kansalainen?» Paavali sanoi olevansa, 28ja
komentaja vastasi: »Minä maksoin kansalaisuudestani isot rahat. » »Minä taas
olen ollut kansalainen syntymästäni saakka», Paavali sanoi. 29Silloin ne,
joiden piti kuulustella Paavalia, lähtivät kiireesti pois. Komentajakin
pelästyi tajutessaan, että oli antanut sitoa Rooman kansalaisen. 30Komentaja
halusi varman tiedon siitä, mistä juutalaiset syyttivät Paavalia. Niinpä hän
päästi tämän vapaaksi ja käski ylipapit ja koko Suuren neuvoston koolle. Sitten
hän vei Paavalin heidän eteensä.
Luvun 22 tarkoitus
Paavali sanoi:
"Veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun.
"
Kun he kuulivat hänen
puhuvan heille hepreaksi, he vaikenivat. Ja hän sanoi: "Minä olen
juutalainen. Synnyin Kilikian Tarsoksessa, mutta kasvoin tässä kaupungissa.
Gamalielin (5:34) oppilaana sain koulutuksen, joka oli tarkasti esivanhempiemme
lain mukainen. Olin jyrkkä Jumalan puolustaja niin kuin tekin olette nyt. Minä
olin tälle tielle lähteneiden verivihollinen ja vainosin heitä, pidätin miehiä
ja naisia ja toimitin heidät vankilaan, minkä voi ylipappi ja koko vanhimpien
neuvosto todistaa. Heiltä minä myös sain valtuudet, Damaskoksen veljille
osoitetut kirjeet, kun lähdin sinne vangitsemaan siellä olevia kristittyjä ja
tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi (jakeet 1-5).
Mutta matkalla, kun jo
olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas
valo ympärilleni. Minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul,
Saul, miksi vainoat minua?'Paavali vastasi: "Kuka sinä olet, Herra?"
Olento vastasi: "Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota te vainoat. "
Paavali sanoi sitten: Mutta ne, jotka olivat minun kanssani, näkivät valon,
mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui (9:7 sanoo, että he kuulivat
äänen mutta eivät nähneet ketään). Paavali sanoi:"Mitä minun tulee tehdä,
Herra?" Ja Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat
kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.’ Paavali sanoi: "Minä
en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi
matkatoverieni oli talutettava minua, ja niin sitten saavuin Damaskokseen"
(jakeet 6-11). (Samanlainen kertomus 9:1-18).
"Ja Hananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin
juutalaiset pitivät arvossa, tuli luokseni ja sanoi minulle: "’Saul,
veljeni, palautukoon näkösi!’ Samassa näköni palasi ja näin hänet. Hän sanoi:
Hän sanoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään
Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä, sillä sinusta tulee hänen
todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja
nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi
ja pestä pois syntisi' (jae 12-16). Paavali jatkoi: "Kun olin palannut
Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin
hurmoksiin ja näin hänet ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois
Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta'. Ja
Paavali sanoi: "Herra, he tietävät itse, että minä panin vankeuteen ja
ruoskitin jokaisessa synagoogassa niitä, jotka uskoivat sinuun. Ja kun
Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä,
hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita. ' (Virallinen
todistaja, joka todisti kivittämällä tapahtuneen kuoleman, joutui todistamaan
tappamisen ja valvomaan teloitusta.) Paavali sanoo, että Kristus sanoi: 'Mene,
sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö' (jakeet 17-21).
Tähän asti juutalaiset
olivat kuunnelleet Paavalia, mutta nyt he alkoivat huutaa: "Pois elävien
joukosta!Tuollainen ei saa elää!" Ja kun he huusivat huutamistaan,
raastoivat vaatteitaan ja heittelivät hiekkaa ilmaan,komentaja käski viedä
Paavalin kasarmiin ja käski ruoskia ja kuulustella häntä, jotta saisi selville,
miksi juutalaiset niin raivokkaasti hyökkäsivät häntä vastaan. He olivat
sitoneet hänet ja olivat aikeissa ruoskia häntä, mutta Rooman laki ei sallinut
sitä tehdä Rooman kansalaiselle, jota ei ollut tuomittu. Tietäen tämän Paavali
kysyi sadanpäälliköltä: "Onko teillä oikeus ruoskia Rooman kansalaista,
vieläpä tutkimatta ja tuomitsematta?"
Yleisö suuttui, koska
Paavalin kommentit osoittivat, että pelastus oli pakanoista. Sadanpäällikkö
meni komentajan luo ja teki hänelle tiettäviksi nämä asiat ja komentaja
suoritti sitten Paavalin lisätutkintaa. Hän kertoi olevansa Rooman kansalainen.
Komentaja sanoi, että hän maksoi huomattavan summan kansalaisuudestaan, ja kun
hän kuuli, että Paavali oli syntynyt Rooman kansalaiseksi, hän oli vielä
huolestuneempi, koska tämä oli tärkeästä perheestä. Ne, jotka olivat aikeissa
ruoskia häntä, lähtivät heti pois (jakeet 24-29).
Paavali Sanhedrinin edessä
Kuitenkin haluten tietää
todellisen syyn sille, miksi juutalaiset syyttivät häntä, hän vapautti hänet ja
kutsui ylipapit ja koko neuvoston ja asetti Paavalin heidän eteensä (jae 30).
Luku
23
1Paavali tuijotti
neuvostoa ja sanoi: »Veljet! Koko ikäni olen elänyt Jumalan alamaisena omatunto
puhtaana. » 2Silloin ylipappi Hananias käski Paavalin vieressä seisovia lyömään
häntä suulle. 3Paavali sanoi hänelle: »Jumala lyö vielä sinua, sinä kauniiksi
kalkittu hutera seinä! Miten voisit tuomita minut lain mukaan, kun käsket lain
vastaisesti lyödä minua?» 4»Pilkkaatko sinä Jumalan ylipappia?» kysyivät Paavalin
vieressä seisovat. 5»En tiennyt, että hän on ylipappi, veljet», Paavali
vastasi. »Onhan kirjoitettu, ettei pidä kirota kansansa johtajaa. » 6Paavali
tiesi, että osa neuvoston jäsenistä oli saddukeuksia, osa fariseuksia. Niinpä
hän karjui: »Veljet, minä olen fariseus ja fariseusten jälkeläinen! Minut
aiotaan tuomita siksi, että uskon kuolleiden ylösnousemukseen!» 7Kun Paavali
oli sanonut tämän, fariseukset ja saddukeukset alkoivat riidellä ja neuvosto
jakautui kahtia. 8Saddukeukset näet väittävät, ettei ylösnousemusta, enkeleitä
eikä henkiä ole olemassa. Fariseukset sen sijaan uskovat näihin kaikkiin.
9Meteli ja sanasota yltyivät, ja osa fariseuksia edustavista oppineista sanoi:
»Ei tämä mies ole meidän nähdäksemme syyllistynyt mihinkään rikokseen. Olisiko
jokin henki tai enkeli puhunut hänelle?» 10Riidan yltyessä komentaja alkoi
pelätä, että Paavali revittäisiin kappaleiksi. Niinpä hän käski sotilaita
hakemaan Paavalin turvaan neuvoston keskeltä ja viemään hänet kasarmiin.
11Seuraavana yönä Herra ilmestyi Paavalille ja sanoi: »Rohkeutta. Sinun täytyy
todistaa minusta Roomassa samoin kuin todistit Jerusalemissa. » 12Aamulla
juutalaiset tekivät salaliiton. He vannoivat kirouksen uhalla, etteivät söisi
eivätkä joisi, ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin. 13Tämän yhteisen valan
vannoi yli neljäkymmentä miestä. 14He menivät sanomaan ylipapeille ja
kansanjohtajille: »Vannoimme kirouksen uhalla, ettemme syö mitään, ennen kuin
olemme tappaneet Paavalin. 15Pyytäkää siis yhdessä Suuren neuvoston kanssa
komentajaa tuomaan hänet luoksenne, ikään kuin aikoisitte tutkia hänen asiaansa
tarkemmin. Me olemme valmiina ja tapamme hänet matkalla. » 16Paavalin
sisarenpoika sai kuulla väijytyksestä. Hän meni kasarmiin ja kertoi asiasta
Paavalille. 17Tämä kutsui luokseen yhden sadanpäälliköistä ja sanoi: »Vie tämä
nuorimies komentajan puheille, sillä hänellä on tälle ilmoitettavaa. »
18Sadanpäällikkö otti pojan mukaansa, vei hänet komentajan luokse ja sanoi:
»Vanki Paavali kutsui minua ja pyysi tuomaan tämän nuorukaisen sinun
puheillesi. Hänellä on jotain kerrottavaa. » 19Komentaja otti sisarenpoikaa
kädestä, vei hänet sivummalle ja kysyi: »Mitä kerrottavaa sinulla on?»
20Sisarenpoika vastasi: »Juutalaiset ovat sopineet, että he pyytävät sinua
toimittamaan Paavalin huomenna Suuren neuvoston eteen. He aikovat muka tutkia
hänen asiaansa tarkemmin. 21Älä suostu heidän pyyntöönsä, sillä yli
neljäkymmentä miestä on väijyksissä odottamassa häntä. He ovat vannoneet
kirouksen uhalla, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet hänet. He
eivät tarvitse enää muuta kuin sinun suostumuksesi. » 22Komentaja kielsi
nuorukaista paljastamasta kenellekään, että tämä oli antanut salaliiton ilmi.
Sitten hän lähetti tämän pois. 23Komentaja kutsui luokseen kaksi
sadanpäällikköä ja sanoi: »Määrätkää kaksisataa jalkamiestä, seitsemänkymmentä
ratsumiestä ja kaksisataa jousimiestä olemaan iltayhdeksästä alkaen valmiina
lähtemään Kesareaan. 24Varatkaa myös ratsuja Paavalille ja viekää hänet
turvallisesti maaherra Felixin luokse. » 25Komentaja kirjoitti kirjeen, joka
kuului näin: 26»Claudius Lysias tervehtii korkea-arvoista maaherra Felixiä.
27Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja yrittivät tappaa. Menin
sotilaideni kanssa paikalle ja pelastin hänet saatuani tietää, että hän on
Rooman kansalainen. 28Vein hänet juutalaisten Suuren neuvoston eteen, koska
halusin saada selville, mistä he syyttivät häntä. 29Huomasin, että kiista koski
heidän periaatteitaan. Heillä ei ollut esittää mitään sellaista syytöstä, joka
olisi edellyttänyt kuolemanrangaistusta tai vankeutta. 30Kun minulle paljastui,
että oli tekeillä salajuoni hänen päänsä menoksi, lähetin hänet heti sinun
luoksesi. Kehotin myös syyttäjiä esittämään syytöksensä sinun edessäsi. »
31Sotilaat täyttivät saamansa käskyn. He ottivat Paavalin mukaansa ja veivät
hänet yöllä Antipatrikseen. 32Aamulla ratsumiehet jatkoivat matkaa hänen
kanssaan ja muut palasivat kasarmiin. 33Kesareaan saavuttuaan ratsumiehet
antoivat kirjeen maaherralle ja veivät Paavalin hänen eteensä. 34Maaherra luki
kirjeen ja kysyi, miltä hallintoalueelta Paavali oli. Kun hän sai tietää, että
Paavali oli Kilikiasta, 35hän sanoi: »Käsittelen asiasi, kun syyttäjäsikin ovat
tulleet. » Maaherra määräsi, että Paavalia piti pitää vartioituna Herodeksen
linnassa.
Luvun 23 tarkoitus
Paavali seisoi neuvoston
ja ylipappien edessä ja sanoi: "Veljet, minä olen elänyt Jumalan edessä
hyvällä omallatunnolla tähän päivään asti. " Silloin ylipappi Hananias
käski Paavalin vieressä seisovia lyömään häntä suulle. Silloin Paavali sanoi
hänelle: "Jumala lyö sinua, sinä kalkittu seinä! (viittaa saastuneeseen
hautaan, vrt. Matt. 23:27). Miten voisit tuomita minut lain mukaan, kun käsket
lain vastaisesti lyödä minua?" (jakeet 1-3). (Hananias oli ylipappi
Claudiuksen ja Neron aikana ja murhattiin noin vuonna 66 jaa.)
Lähellä seisovat sanoivat:
"Häpäisetkö sinä ylimmäisen papin? Paavali sanoi: "En tiennyt, että
hän on ylipappi, veljet, sillä onhan kirjoitettu, ettei pidä kirota kansansa
johtajaa. (2. Moos. 22: 27: Älä herjaa elohimia äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa
päämiestä). Mutta kun Paavali näki, että yksi osa oli saddukeuksia (jotka eivät
uskoneet ylösnousemukseen) ja toinen osa fariseuksia (jotka uskoivat
ylösnousemukseen), huusi hän, että hän oli fariseus, fariseuksen poika, ja
häntä syytettiin hänen toivostaan kuolleiden ylösnousemukseen. Hänen sanottuaan
tämän seurakunta oli jakautunut ja erimielinen. Tekstissä selitetään sitten,
että saddukeukset eivät usko ylösnousemukseen, enkeleihin eivätkä henkiin,
mutta fariseukset tunnustavat ne kaikki (jakeet 4-8).
Niin fariseusten
kirjanoppineet nousivat ja sanoivat: Emme löydä mitään vikaa tästä miehestä.
Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle? Mellakka kiihtyi kiihtymistään, ja
komentaja alkoi pelätä, että Paavali revittäisiin kappaleiksi. Hän komensi
sotaväenosaston hakemaan Paavalin pois neuvoston käsistä ja viemään hänet
kasarmiin (jakeet 9-10). Ymmärtäessään tämän kohtalokkaan virheen saddukeusten
teologiassa hän pystyi jakamaan heidät ja pakenemaan.
Seuraavana yönä Kristus
seisoi hänen vierellään ja sanoi: "Ole rohkea, sillä niin kuin olet
todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun on todistettava minusta myös
Roomassa" (jae 11).
Aamulla juutalaiset
tekivät salaliiton ja vannoivat, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat
tappaneet Paavalin (jae 12). Tässä salaliitossa oli yli neljäkymmentä jäsentä
(jae 13). He sanoivat ylipapeille ja kansan vanhimmille vannoneensa pyhästi,
etteivät söisi tai joisi mitään, ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin. Tämän
jälkeen he pyysivät neuvostoa vaatimaan komentajaa tuomaan hänet alas
neuvostoon, jotta he muka voisivat päättää tapauksesta tarkemmin, ja totesivat
aikovansa tappaa hänet ennen hänen saapumistaan sinne (jakeet 14-15).
Paavalin sisaren poika
kuuli suunnitellusta väijytyksestä, ja hän meni kasarmiin ja kertoi siitä
Paavalille. Sitten Paavali kutsui yhden sadanpäälliköistä ja käski häntä
viemään nuoren miehen komentajan luokse, koska hänellä oli hänelle jotain
kerrottavaa. Sadanpäällikkö vei hänet komentajan luokse ja sanoi, että hänellä
oli jotain kerrottavaa komentajalle. Komentaja vei hänet sivummalle ja Paavalin
sisarenpoika kertoi komentajalle neljäkymmenen miehen suunnittelemasta
väiljytyksestä. Komentaja lähetti nuoren miehen pois ja kielsi nuorukaista
paljastamasta kenellekään, että tämä oli antanut tämän ilmi (jakeet 16-22).
Komentaja kutsui kaksi
sadanpäällikköä ja sanoi: Määrätkää kaksisataa jalkamiestä, seitsemänkymmentä
ratsumiestä ja kaksisataa jousimiestä olemaan yön kolmannesta hetkestä alkaen
valmiina lähtemään Kesareaan. Varatkaa myös ratsuja Paavalille ja viekää hänet
turvallisesti maaherra Felixin luokse. Sitten hän kirjoitti kirjeen, joka
kuului näin:
Claudius Lysias tervehtii
hänen korkea-arvoisuuttaan maaherra Felixiä. Tämän miehen ottivat juutalaiset
kiinni ja olivat tappaa hänet. Minä kuitenkin menin sotilaineni paikalle ja
pelastin hänet, kun sain tietää, että hän on Rooman kansalainen. Saadakseni
selville, mistä juutalaiset häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostonsa
eteen. Siellä totesin, että syytteet aiheutuivat heidän lakiaan koskevista
kiistakysymyksistä. Mistään sellaisesta häntä ei syytetty, mistä seuraisi
kuolemantuomio tai vankeusrangaistus. Koska tietooni on tullut, että tätä
miestä vastaan on vireillä salahanke, lähetän hänet nyt viipymättä sinun
luoksesi. Niille, jotka häntä syyttävät, olen myös tehnyt tiettäväksi, että
heidän on esitettävä syytteensä sinun edessäsi. " (jakeet 23-30)
Raamatun lain mukaan
väärää todistusta oli rangaistava, koska he itse ovat pyrkineet rankaisemaan
Paavalia epäoikeudenmukaisesti.
Sotilaat tekivät niin kuin
oli käsketty, ottivat Paavalin mukaansa ja veivät hänet yötä myöten
Antipatrikseen ja palasivat aamun tullen varuskuntaansa ja antoivat
ratsumiesten jatkaa Paavalin kanssa Kesareaan ja toimittivat kirjeen
maaherralle ja toivat Paavalinkin hänen eteensä. Felix kysyi, mistä maakunnasta
Paavali oli, ja kuultuaan, että hän oli Kilikiasta, hän sanoi: Kuulustelen
sinua sitten kun täällä ovat paikalla myös ne, jotka sinua syyttävät. " Ja
hän käski vartioida Paavalia Herodeksen linnassa (jakeet 31-35).
Hananiaan johtama
kuulustelu on luvussa 24 tutkielmassa (F044vi).