Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F046
1. Korinttilaiskirjeen kommentaari:
Johdanto ja Osa 1
(Versio 1.0 20210101-20210101)
Kirje korinttilaisille kirjoitettiin noin vuonna 55 jaa. Efesoksesta
Paavalin lopetellessa tehtäväänsä siellä.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
1. Korinttilaiskirjeen kommentaari: Johdanto ja osa 1
Ensimmäinen kirje
korinttilaisille kirjoitettiin seurakunnalle, joka sijaitsi Korintissa, joka
oli lähellä roomalaisen Akhaian maakunnan keskustaa. Se oli tärkeä kaupunki
Kreikassa. Tämä oli kaupunki, jonne Paavali oli perustanut Korintin seurakunnan
(Ap. t. 18:1-17) noin 52 jaa. tai aikaisemmin. Hän oli kolme vuotta Efesoksessa
ja tämän kirjeen katsottiin olevan kirjoitetun noin vuoden 55 jaa. hänen
lopetellessa kolmevuotista tehtäväänsä Efesoksessa.
Toisella matkallaan ihmisten viemiseksi Paavali saapui Ateenasta Korinttiin. Hänellä oli hyvin vähän menestystä Ateenassa, eikä hän viipynyt siellä kovin kauan. Mutta hän viipyi Korintissa 18 kuukautta. Hän asui siellä kauemmin kuin missään muussa kaupungissa Efesosta lukuun ottamatta. Hän asui Aquilan ja Priscillan luona, jotka olivat hänen kaltaisiaan teltantekijöitä. Hän saarnasi siellä ensin synagogassa. Kun juutalaiset vastustivat häntä, hän käytti Titius Justuksen kotia, joka asui synagogan naapurissa. Paavali menestyi ja Krispuksesta, synagogan hallitsijasta, tuli kristitty. Kun uusi roomalainen virkamies saapui, juutalaiset veivät Paavalin hänen luokseen noin vuonna 51. Paavali matkusti myöhemmin Syyriaan.
Hänen kirjoituksensa
osoittavat vankkaa tietoa kirkon elämästä siellä. Hän oli huolestunut
molemmista kirjeistä, kirkon käyttäytymisestä.
Paavali kirjoitti kirjeen
(1:1-2; 16:21) Efesoksesta käsin (16:8, Ap. t. 19:1-40). Se sijaitsee
Egeanmeren toisella puolella Korintista. Se on todennäköisesti päivätty noin
kaksi tai kolme vuotta ennen Roomalaiskirjettä (vrt. 16:1 vrt. 2 Kor. 9:1-2
aiheesta avustus pyhille). Rooman Klemens vakuutti hänen olevan teoksen kirjoittaja
jo vuonna 96. Kirje kirjoitettiin n. 55 Paavalin kolmivuotisen Efesoksessa
oleskelun päättyessä (ks. 16:5-9; Ap. t. 20-31). Hänen viittauksestaan
Efesokseen helluntaihin asti (16:8) selviää, että hän aikoi jäädä sinne alle
vuodeksi, kun hän kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeen.
Kirje käsittelee
seurakunnan opillisia ongelmia ja niistä johtuvia eettisiä ongelmia.
Käsitellessämme näitä asioita pystymme määrittämään kestävän ohjauksen, joka
koskee käyttäytymistämme ja rakkauttamme seurakuntana (luku 13) ja odotustamme
tulevasta Jumalan valtakunnasta ja ylösnousemuksesta (luku 15).
Korintti sijaitsi kapealla
kannaksella. Se oli tärkeä kaupan keskus ja siten hyvä paikka evankeliumin
levittämiselle. Sillä oli kaksi satamaa. Itärannikon satama oli 6 kilometrin
päässä länsirannikon satamasta. Tänään satamat yhdistää kanava.
Se oli merkittävä maa- ja
merikaupan keskus. Sillä oli korkea, vahva linnoitus takanaan, ja se sijaitsi
Saroninlahden ja Joonianmeren välissä, sataminaan Lekhaion ja Kenkhreai.
Kivetty tie (diolkos), jota käytetään laivojen siirtämiseen taipaleella
kannaksen yli, yhdistimolemmat meret. Akrokorintin kruunu oli Afroditen
temppeli, jossa Strabonin mukaan palveli yli tuhat pakanoiden
pappisprostituoitua.Elää "kuin korinttilainen" tarkoitti elostelua.
Temppeliprostituoidut palvelivat kypsyyteensä asti ja menivät sitten naimisiin.
Säilyttääkseen nimettömyytensä he käyttivät hunnuja tai hijabeja
"eläkkeelle jäämisen" ja avioiduttuaan. Seurakunnan naiset
kieltäytyivät käyttämästä niitä, koska he eivät olleet prostituoituja
nuoruudessaan. Arabian profeetan perhe kieltäytyi käyttämästä niitä
seitsemännellä vuosisadalla (vrt. Q001C).
"Korintissa oli ainakin 12 temppeliä. Sitä, olivatko ne kaikki käytössä
Paavalin aikana, ei tiedetä varmasti. Yksi pahamaineisimmista oli Afroditelle,
rakkauden jumalattarelle, omistettu temppeli, sillä hänen palvojansa
harjoittivat uskonnollista prostituutiota. Noin neljännesmaili pohjoiseen
teatteristaoli Asklepioksen, parannuksen jumalan, temppeli, ja keskellä
kaupunkia sijaitsi Apollon temppeli kuudennelta vuosisadaltaeaa. Lisäksi
juutalaiset olivat perustaneet synagogan; sen kaiverrettu linteli on löydetty
ja tuotu vanhan Korintin museoon. Minkä tahansa muun suuren kauppakaupungin
tavoin Korintti oli avoimen ja hillittömän moraalittomuuden keskus. Afroditen
palvonta harjoitti prostituutiota uskonnon nimissä. (Ks. Biblica.com
jäljempänä). Näin oli kaikkialla Lähi-idässä Baalin palvonnan ja kreikkalaisten
järjestelmien alaisuudessa.
Korintti oli ylpeä historiastaan Akhaian liiton johdossa, ja Rooman ylivallan aikana uudelleen vironneesta hellenismin hengestäänvuoden 44 eaa. jälkeen, kun Mummius oli tuhonnut kaupungin vuonna 146 eaa.
Se oli Rooman siirtokunta, jossa oli monia kansallisuuksia, mukaan lukien kreikkalaiset, juutalaiset ja erilaiset ihmiset Aasiasta.
Korintin ympärillä
sijaitseva alue oli myös Isthmian kisojen koti. Niiden merkitys ei jäänyt
toiseksi kuin Olympian kisoille.
"Paavalin pitkä oleskelu Korintissa toi hänet suoraan kosketuksiin agoran
tärkeimpien muistomerkkien kanssa, joista monet ovat edelleen jäljellä. Kevään
suihkulähde Peirene, Apollon temppeli, macellum eli lihatori (1. Kor. 10:25) ja teatteri, bema (Ap. t. 18:12), sekä vaatimaton synagoga näyttelivät kaikki
osaa apostolin kokemuksessa. Teatterin kaiverrus nimeää kaupungin virkamiehen
Erastoksen, luultavasti Paavalin ystävän, jonka mainitseeRoom. 16:23 (ks. huomautus siellä).
Paavali oli saanut tietoja
useista lähteistä Korintin seurakunnan olosuhteista. Jotkut Khloen perheen jäsenet
olivat kertoneet hänelle seurakuntaan kehittyneistä leireistä (1:11). Oli kolme yksilöä - Stefanas, Fortunatus ja
Akaikos - jotka olivat tulleet Paavalin luokse Efesokseen antamaan jonkinlaista
apua hänen palvelutehtäväänsä (16:17), mutta emme tiedä, olivatko nämä Khloen
väkeä.
Jotkut paikalla olleista
olivat tuoneet mukanaan huolestuttavaa tietoa kirkon moraalisista
väärinkäytöksistä (Luvut 5–6). Moraalittomuus oli vaivannut Korintin seurakuntaa lähes
alusta asti. Kohdasta5:9–10käykin ilmi, että Paavali oli aikaisemmin
kirjoittanut moraalisesta laiskuudesta. Hän oli kehottanut uskovia "olemaan
liittymättä seksuaalisesti moraalittomiin ihmisiin"(5:9). Väärinkäsitysten vuoksi hän pitää nyt
tarpeellisena selventää opetustaan (5:10–11) ja kehottaa välittömiin
ja rajuihin toimiin (5: 3-5,13).
Muut korinttilaiset
vierailijat olivat tuoneet kirkon kirjeen, jossa pyydettiin neuvoja useista
aiheista (katso7:1ja huomaa; vrt.8:1; 12:1; 16:1). On selvää, että vaikka
seurakunnalla oli lahjoja (katso1:4–7), se oli epäkypsä ja epähengellinen (3:1–4). Syyt siihen, että Paavali kirjoitti heille, olivat
seuraavat: (1) opettaa ja parantaa seurakuntaa sen heikoilla alueilla, korjaten
virheellisiä käytäntöjä, kuten kuppikuntia (1:10—4:21), moraalittomuutta (luku 5; 6:12–20), pakanoiden
tuomioistuimissa käräjöintiä (6:1–8) ja Herran ehtoollisen vietossa ilmenneitä epäkohtia (11:17–34); (2) korjaamaan väärää
opetusta ylösnousemuksesta (luku 15); ja (3) vastata kysymyksiin, jotka Paavalille
osoitettiin kirjeessä, joka hänelle oli tuotu. (ks. edellinen kappale). https://www.biblica.com/resources/scholar-notes/niv-study-bible/intro-to-1-corinthians/ Aihe: "Aiempi"
kirje. Paavali sanoi:
"Kirjoitin teille kirjeen. Aiemmassa kirjeessäni käskin teitä pysymään
erossa niistä, jotka ovat seksuaalisesti holtittomia" (1. Kor. 5:9). Tätä
kirjettä pidetään joko kadonneena, tai osa siitä löytyy nyt 2.
Korinttilaiskirjeen osassa 6:14–7:1 (vrt. Oxford RSV alaviite). Paavali mainitsee toisen
"tuskallisen" vierailun. Paavali kuuli, että Korintin ongelmat olivat
pahentuneet. Hän teki toisen vierailun. Tästä vierailusta ei ole merkintää.
Mutta Paavali kirjoittaakin siitä, kun hän vieraili Korintissa ‘kolmannen
kerran’ (2. Korinttilaiskirje 12:14; 13:1-2). Joten sinne on täytynyt tehdä
toinenkin vierailu. Aihe: "Ankara"
kirje. Paavalin vierailu ei onnistunut. Niinpä hän oli kirjoittanut kirjeen
ollessaan hyvin loukkaantunut (2. Korinttilaisille 2:4). Hän oli melkein
pahoillaan, että oli lähettänyt sen. Jotkut kirjoittajat uskovat, että 2.
Korinttilaiskirjeen luvut 10-13 koostuvat "ankarasta" kirjeestä. Kirjeestä käy ilmi, että
Korintin kristityt ja Paavali olivat jälleen ystäviä. Paavali oli niin huolissaan
"ankarasta" kirjeestään, että hän meni tapaamaan Titusta. Titus oli
vienyt ankaran kirjeen Korinttiin. Paavali tapasi Tituksen Makedoniassa ja sai
tietää, että kaikki oli hyvin. Niinpä hän kirjoitti 2. Korinttilaiskirjeen
luvut 1-9. Jotkut tutkijat pitävät mahdollisena, että joku pani ankaran kirjeen
ja sitä seuraavan kirjeen väärään järjestykseen. Käsittelemme tätä 2. Korinttilaiskirjeen kommentaarissa (F047). Kirjeessä käsitellään
kristillisen käyttäytymisen ongelmia kirkossa. Se koskee asteittaista
pyhittymistä ja pyhän luonteen jatkuvaa kehittämistä. Jäljempänä tarkastellaan
lukujen tarkoitusta. Kirje on ajankohtainen seurakunnalle tänään. Kristityt
saivat vaikutteita kulttuuriympäristöstään. Suuri osa pakanallisista opeista,
jotka olivat olemassa silloin ja ajautumassa seurakuntaan, löysivät tiensä
seurakuntaan ja niistä tuli seurakunnan hajaannuksen syitä ja ovat olemassa
vielä tänäkin päivänä. Neljännellä vuosisadalla Attiksen papit Roomassa
valittivat, että kristityt olivat varastaneet kaikki heidän oppinsa, mikä
olikin totta (vrt. hakusana Attis, Frazer, The Golden Bough, Osa
IV, niteet I ja II). Näitä ongelmia, mukaan
luettuina kypsymättömyys, epävakaus, erimielisyydet, mustasukkaisuus ja kateus,
oikeusjutut, avioliitto-ongelmat, seksuaalinen moraalittomuus ja hengellisten
lahjojen väärinkäyttö, ovat edelleenkin olemassa. Kirjan yleiskatsaus – 1.
Korinttilaiskirje kirjoittanut E.W.
Bullinger ENSIMMÄINEN KIRJE KORINTTlLAISILLE. 1. Korinttilaiskirje (UT
2020) Luku 1 1Minä, Paavali, olen
Jumalan tahdosta saanut kutsun Kristuksen Jeesuksen apostoliksi. Kirjoitan
yhdessä veli Sosteneksen kanssa 2Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle.
Tervehdimme teitä, jotka Kristus Jeesus on puhdistanut ja jotka Jumala on
kutsunut olemaan pyhiä. Samalla osoitamme kirjeemme kaikille, jotka kutsuvat
avuksi Herraamme Jeesusta Kristusta, missä ikinä ovatkin. 3Jumalan, meidän
Isämme, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille. 4Kiitän
aina Jumalaani teidän puolestanne siitä lahjasta, jonka olette häneltä saaneet,
nimittäin Kristuksesta Jeesuksesta. 5Hänen ominaan teillä on kaikenlaisia
rikkauksia; teillä on sana hallussanne eikä viisauttakaan puutu. 6Todistus
Kristuksesta on alkanut vaikuttaa vahvana keskuudessanne. 7Siksi teiltä ei
puutu mitään Jumalan lahjoja, kun odotatte innoissanne Herramme Jeesuksen
Kristuksen ilmestymistä. 8Hän antaa teille voimia loppuun asti, niin että
olette moitteettomia sinä päivänä, kun hän saapuu. 9Jumala on kutsunut teidät
olemaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteydessä. Jumalan uskollisuuteen
voitte luottaa. 10Veljet ja sisaret, kehotan teitä Herramme Jeesuksen
Kristuksen nimissä: välttäkää erimielisyyksiä ja pitäkää yhtä, olkaa
yksimielisiä ja eläkää yhteisymmärryksessä. 11Olen näet saanut kuulla Khloen
väeltä, että olette riidoissa keskenänne. 12Tarkoitan sitä, että sanotte
olevanne Paavalin puolella tai Apolloksen, Keefaksen tai jopa Kristuksen
puolella. 13Onko Kristus muka jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu
teidän vuoksenne? Ei kai teitä ole kastettu Paavalin nimissä? 14Jumalan kiitos,
en ole kastanut teistä muita kuin Crispuksen ja Gaiuksen. 15Nyt kukaan ei pääse
sanomaan, että teidät olisi kastettu minun nimissäni. 16No, kastoinhan minä
myös Stefanaksen talonväen, mutta muita en muista kastaneeni. 17Ei Kristus lähettänyt
minua kastamaan vaan julistamaan ilosanomaa – ei kuitenkaan viisaita puhumalla.
Silloinhan Kristuksen risti menettäisi merkityksensä. 18Puhe rististä kuulostaa
älyttömältä niistä, jotka ovat tuhoutumassa. Meille pelastuville siinä on sen
sijaan Jumalan voima. 19Kirjoituksissahan sanotaan: »Minä tuhoan viisaiden
viisauden ja heitän pois älykkäiden älyn.» 20Missä ovat kreikkalaiset viisaat
ja juutalaiset oppineet, missä meidän aikamme älyköt? Eikö Jumala muuttanut
maailman viisauden älyttömyydeksi? 21Koska Jumalan viisaus ei saanut maailmaa
viisastumaan ja tuntemaan Jumalaa, hän katsoi parhaaksi julistaa älyttömyyttä
pelastaakseen ne, jotka uskovat siihen. 22Juutalaiset pyytävät merkkejä
Jumalalta, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 23Me sen sijaan julistamme
sanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Se on ansa, johon juutalaiset
kompastuvat, ja muille se on älyttömyyden huippu. 24Kutsutuille, niin
juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, Kristus on kuitenkin Jumalan voima ja
viisaus. 25Jumalan älyttömyys on näet ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous
ihmisiä vahvempi. 26Veljet ja sisaret, ajatelkaa tätä: teidät kutsuttiin,
vaikkei joukossanne ollut montakaan ihmisten silmissä viisasta, ei monta
mahtavaa eikä yläluokkaista. 27Viisaat nöyryyttääkseen Jumala valitsi sen, mikä
maailmassa on älytöntä. Vahvat nöyryyttääkseen Jumala valitsi sen, mikä
maailmassa on heikkoa. 28Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on rahvaanomaista
ja mitätöntä. Hän valitsi sen, mikä ei ole yhtään mitään, mitätöidäkseen sen,
mikä on jotakin. 29Näin kukaan ei voi ylpeillä Jumalan edessä. 30Hänen
voimastaan te kuitenkin olette Kristuksen Jeesuksen omia. Kristus tuli meille
Jumalan luota viisaudeksi ja oikeamielisyydeksi pyhittämään ja lunastamaan
meidät. 31Näin toteutuu se, mitä kirjoituksissa sanotaan: »Ylpeilijän on
ylpeiltävä Herrasta.» Luvun 1 tarkoitus Paavali kiittää Korintin
seurakuntaa uskosta ja siitä, että todistus Kristuksesta vahvistettiin heidän
keskuudessaan. Kristus selitettiin siten, että heidät pidettäisiin syyttöminä
Herran päiviin asti. Jumala on uskollinen, ja händen kauttaan meidät on
kutsuttu ja annettu Hänen Poikansa Kristuksen ruumiin yhteyteen. Mitä, sitten
seuraa jakeissa 10-17, on vetoomus ykseyteen. Seurakunnan
ykseys Raamatullinen kanta
ykseyteen seurakunnassa on apostolien keskuudessa hyvin selvä. Paavali ei ole
poikkeus. 1. Korinttilaiskirje
1:10-17 Paavali puhuu tässä
henkilökulttien noususta, joka on ollut osa seurakuntaa ja sen yhteisöjä jo
alusta alkaen. Näemme tästä, että korinttilaiset korostivat henkilöä, joka
kastoi tai vihki heidät, mikä vei huomion pois heidän uudesta hengellisestä
asemastaan ja osoitti puolueellisuutta sen hyväksi, joka heidät kastoi. Lahja
on Jumalalta, ei henkilöltä, joka on kastanut heidät. Nykyajan Jumalan
seurakunnat ovat langenneet tähän ansaan, erityisesti viimeisinä päivinä, ja
noudattavat yksilön käskyä ja tuon yksilön tulkintaa. Tällaiset näkemykset
vaikuttivat Jumalan seurakuntaan Radio Church of God -seurakunnan noususta
lähtien ja tuhosi adventistien teologian. Paavali sanoo jakeessa 10,
että me kaikki puhumme samaa asiaa, eikä teidän keskuudessanne ole riitaa. Tämä
viittaa takaisin lakiin. Ne, jotka aiheuttaisivat
hajaannusta seurakunnassa, joutuvat vastuuseen. Ruumiin ykseys on kriittinen
osa uskoa. Henkilöt, jotka jakavat elimen hallinnollisista syistä, joutuvat
vastuuseen tästä asiasta. Väärä profetia on merkki siitä, kenen kanssa Jumala
on tekemisissä ruumiissa. On totta, että on olemassa monia hallituksia, mutta
yksi Herra, kuten Paavali opetti. Ruumiin ymmärrys paljastuu
sen viranhaltijjoiden kautta ja saavutetaan kollektiivisen toiminnan kautta
Hengessä. 1. Korinttilaiskirje, aina
lukuun 4 asti, käsittelee uskon ykseyttä opin ykseydessä. On vain yksi totuus.
Paavali tuomitsee epäjumalanpalveluksen Roomalaiskirjeen jakeissa 1:22-25. 22Väittäen olevansa viisaita,
heistä tuli tyhmiä, 23ja he vaihtoivat kuolemattoman Jumalan kirkkauden kuolevaisia
ihmisiä tai lintuja tai eläimiä tai matelijoita muistuttaviin kuviin. 24Sentähden
Jumala antoi heidät heidän sydämensä himoissa epäpuhtaudelle, heidän ruumiinsa
häpäisemiselle heidän keskuudessaan, 25koska he vaihtoivat Jumalaa koskevan totuuden
valheeseen ja kumarsivat ja palvelivat luotua ennemmin kuin Luojaa, joka on
ikuisesti siunattu! Amen. Paavali ja laki (N0. 271)(s. 6-7) Sitten Paavali jatkaa
jakeissa 18ss. puhumaan sanasta stauros eli paalu ja sanoo, että se on
hulluutta niille, jotka ovat joutumassa perikatoon. Mutta niille, jotka
pelastuvat, se on Jumalan voima. Hän puhuu siitä, että Jumala tuhoaa viisaiden
viisauden ja tekee tyhjäksi taidollisten taidollisuuden. Tämä on suora hyökkäys
kreikkalaisia filosofeja vastaan, jotka väittävät sijaisuhria vastaan, sillä
jos Kristus ei olisi todellinen Jumala, niin miten hänen uhrinsa voisi sovittaa
ihmisen Jumalan kanssa. Tämä johtuu puutteesta kreikan kielessä ja sen
ajatteluprosessissa. Heillä ei ollut sanaa Jumalan rakkaudelle. He ymmärsivät
vain lapsen ja eroottista rakkautta. Sana Agape tuli LXX:n Korkean veisun
käännöksestä, jossa sana ’ahăḇāh oli käännettävä Agapeksi,
vaikka se ei ollut laajalti tunnettu kreikkalaisten keskuudessa. He eivät
myöskään ymmärtäneet Jumalan voimaa ja suunnitelmaa. Jakeissa 20-25 Paavali
puhuu tästä viisaudesta ja sanoo, että juutalaiset vaativat merkkejä ja
kreikkalaiset etsivät viisautta, mutta me saarnaamme Kristusta staurokseennaulittuna
eli -uhrattuna. Sana "ristiinnaulittu" ei esiinny kreikankielisissä
teksteissä. Se oli Attis-jumala, joka näytettiin tai kuljetettiin saatossa
aurinkoristillä, erityisesti Roomassa. Jakeissa 26-31 Paavali
kehottaa seurakuntaa harkitsemaan kutsumustaan ja sitä, kuinka Jumala valitsi
maailman heikot häpäistäkseen vahvat. Jumala valitsi alhaiset ja halveksitut,
ne jotka eivät ole mitään, tehdäkseen olemattomiksi ne, jotka ovat, niin ettei
yksikään ihminen voisi kerskata Jumalan edessä. Jumala on elämämme lähde
Kristuksessa Jeesuksessa, joka tulee olemaan viisautemme, vanhurskautemme,
pyhityksemme ja lunastuksemme lähde. Kerskatkaamme siis Herrassa. Luku 2 1Veljet ja sisaret, kun
tulin luoksenne, en julistanut teille Jumalan salaisuutta loistavan puhetaidon
tai filosofian avulla. 2Päätin näet keskittyä teidän luonanne vain
ristiinnaulittuun Jeesukseen Kristukseen. 3Tulin luoksenne heikkona ja pelosta
vapisten. 4Puheeni ja julistukseni ei ollut vakuuttavaa viisautta, mutta siitä
ilmeni Hengen voima. 5Näin uskonne ei perustu ihmisten viisauteen vaan Jumalan
voimaan. 6Viisaasti me puhumme silloin, kun olemme viisaudessaan täydellisten
ihmisten seurassa. Emme kuitenkaan julista tämän ajan viisautta emmekä tämän
ajan kukistuvien mahtien viisautta. 7Me julistamme Jumalan kätkettyä viisautta,
salaisuutta, jonka hän jo ennen aikojen alkua määräsi tuottamaan meille
kunniaa. 8Tätä viisautta eivät meidän aikamme valtiaat ole oppineet tuntemaan.
Jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden
Herraa. 9Niin kuin kirjoituksissa sanotaan, tämä on »sitä, mitä silmä ei nähnyt
eikä korva kuullut, mikä ei tullut ihmiselle mieleenkään, minkä Jumala valmisti
niille, jotka rakastavat häntä». 10Meille Jumala ilmoitti sen Henkensä kautta,
sillä Henki tietää kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. 11Ei kai
ihmistäkään tunne kukaan muu kuin hänen oma henkensä? Samoin vain Jumalan Henki
tuntee Jumalan. 12Me emme saaneet maallista henkeä vaan Jumalan Hengen, jotta
tietäisimme, mitä hän on meille lahjoittanut. 13Näistäkin lahjoista me puhumme.
Käyttämämme sanat olemme kuitenkin oppineet Hengeltä emmekä ihmisten
viisaudesta. Selitämme hengellisiä asioita hengellisille ihmisille. 14Normaali
ihmismieli ei voi ottaa vastaan Jumalan Hengen sanomaa, koska se tuntuu
älyttömältä. Sanomaa ei voi ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.
15Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, vaikkei häntä
itseään voi tutkia kukaan. 16»Kuka tuntisi Herran mielen, kuka osaisi neuvoa
häntä?» Meillä on kuitenkin samanlainen mieli kuin Kristuksella. Luvun 2 tarkoitus Luvussa 2 puhutaan Jumalan
viisaudesta, joka välittyy Pyhän Hengen kautta. Jumala vuodattaa Pyhän Hengen ja
näinä viimeisinä päivinä salaisuudet selitetään niin, että kaikki taivaan
joukot ymmärtävät Jumalan moninaisen viisauden. 1.
Piet. 1:12 Heille paljastettiin, ettei näitä asioita ollut tarkoitettu heille
itselleen vaan teille. Nyt tämän saman ovat kertoneet teille ne, jotka
taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen vallassa julistivat ilosanomaa. Tätä kaikkea
enkelitkin haluaisivat kumartua kurkistamaan. (UT 2020) Nämä enkelit haluavat
nähdä Jumalan viisauden samalla tavalla, kuin me ymmärrämme Pelastussuunnitelman
(1. Kor. 2:1-7), sillä meidän uskomme ei ole
ihmisten viisauden varassa. Seurakunnan viisaus oli salaisuus ja salattu totuus
uskosta, joka on Jumalan voiman varassa (jakeet 5-7). Näin meidät kirkastetaan,
kun meidät on valittu, kutsuttu, vanhurskautettu ja sitä mukaa kirkastettu
(Room. 8:29-30). Viimeisinä päivinä paljastettavien salaisuuksien laajuus tulee
osoittamaan Jumalan viisauden sekä taivaallisille sotajoukoille että
ihmisjoukoille. Jumalan mysteerit (Nro 131)(sivu 8) Sitä ei kukaan tämän
maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät
olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa (jae 8). Kukaan ei voi todella
käsittää, mitä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä (jae 9). Meille
Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan
syvimmät salaisuudet (jae 10). Vain Pyhä Henki mahdollistaa tämän tiedon (jae
11). Tämän Hengen kautta me ymmärrämme ne lahjat, jotka Jumala on antanut
meille (jae 12). Pyhän Hengen kautta Jumala tulee kaikeksi kaikissa, kuten
näimme efesolaiskirjeessä ja sama Jumalan sanoma toimii meissä Hengen voiman
kautta. Juuri tällä tavoin meistä tuli samaa olemusta Isän kanssa (Nro 081), kuten näimme Efesolaiskirjeessä (1:23) ja jäljempänä 1. Kor. 12:6; ja
15:28, kuten on luomisen ja ylösnousemusten tarkoitus. Luku 3 1Veljet ja sisaret, en
voinut puhua teille niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan. Puhuin teille
kuin ruumiillisille ihmisille, kuin pikkulapsille, jotka eivät vielä kunnolla
tunne Kristusta. 2Juotin teille maitoa enkä antanut kiinteää ruokaa. Te ette
näet olisi pystyneet sitä syömään, ettekä pysty vieläkään, 3koska ruumiinne
hallitsee teitä yhä. Eivätkö keskinäinen kateutenne ja riitanne johdukin siitä,
että elätte ruumiin ehdoilla niin kuin ihmiset elävät? 4Ettekö ole kuin ihmiset
ainakin, kun yksi teistä sanoo kannattavansa Paavalia ja toinen Apollosta?
5Kuka muka on Apollos? Tai Paavali? Palvelijoita molemmat, kumpikin siinä
tehtävässä, jonka Herra hänelle antoi. Heidän avullaan te aloitte uskoa. 6Minä
istutin ja Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. 7Istuttaja ja kastelija
eivät ole mitään. Vain Jumala, kasvun antaja, on tärkeä. 8Istuttaja ja
kastelija ovat samalla asialla, vaikka kumpikin saa palkan omasta työstään. 9Me
olemme Jumalan työtovereita, ja te olette Jumalan pelto ja rakennustyömaa.
10Jumala salli minun tehdä perustuksen kuin lahjakas rakennusmestari, mutta
tälle perustukselle rakentaa joku toinen. Jokaisen on kuitenkin syytä katsoa,
miten rakentaa. 11Perustus on nyt olemassa, ja se on Jeesus Kristus. Hänen
tilalleen ei kukaan voi tehdä muuta perustusta. 12Tälle perustukselle voidaan
rakentaa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista.
13Herran päivänä jokaisen tekemä työ tulee julki. Silloin testataan ja
paljastetaan tulella, mitä kukin on saanut aikaan. 14Se, jonka rakennus kestää,
saa palkan. 15Se taas, jonka rakennus palaa, menettää kaiken. Hän tosin
pelastuu itse mutta kuin tulen läpi. 16Ettekö tiedä, että te olette Jumalan
temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17Jos joku tuhoaa Jumalan
temppeliä, Jumala tuhoaa hänet. Jumalan temppeli on näet pyhä, ja tämä temppeli
olette te. 18Kenenkään ei pidä pettää itseään. Jos joku täällä maailmassa luulee
olevansa viisas, hänen on tultava tyhmäksi. Muuten hän ei viisastu. 19Tämän
maailman viisaus on näet Jumalan silmissä täyttä hulluutta. Kirjoituksissahan
sanotaan näin: »Hän pyydystää viisaat heidän omalla viekkaudellaan.» 20Ja näin:
»Herra tietää viisaiden ajatukset ja niiden turhuuden.» 21Kenenkään ei siis
pidä ylpeillä ihmisistä. Teillehän kuuluu kaikki: 22Paavali, Apollos ja Keefas,
maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Kaikki kuuluu teille,
23mutta te kuulutte Kristukselle ja Kristus Jumalalle. Luvun 3 tarkoitus Paavali aloittaa tämän
luvun, jossa käsitellään sikäläisen seurakunnan jäsenten hengellistä
kypsymättömyyttä lapsina Kristuksessa ja miksi heitä täytyi ruokkia maidolla
eikä lihalla, sillä vielä siinäkin vaiheessa, kun hän kirjoitti, he eivät
olleet valmiita, sillä he olivat vielä lihallisia ja toimivat kuppikuntina tai
ryhmittyminä (jae 4). Sitten hän sanoo, että he ovat yksinkertaisesti ihmisiä,
joiden kautta he uskoivat, kuten Herra oli kullekin antanut (jae 5). Hän käyttää
analogiaa, jonka mukaan hän istutti, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun
(jae 6). Kummallakaan ei ollut merkitystä, vaan ainoastaan Jumalalla, joka
antoi kasvun (jae 7). Työntekijät ovat kaikki tasa-arvoisia, ja kukin saa
palkkansa työnsä mukaan. Kaikki he ovat kanssatyöntekijöitä, ja veljet ovat
Jumalan pelto ja Jumalan rakennus Jumalan temppelinä (Nro 282D) (jakeet 8-9, 16 jäljempänä). Jakeessa 11 hän sanoo,
että jokaisen on huolehdittava siitä, miten hän rakentaa, eikä kullakaan ole
muuta perustusta kuin se, jonka Jeesus Kristus on laskenut. Riippumatta
käytetystä materiaalista jokaisen henkilön työ mitataan ja testataan tulella
sen selvittämiseksi, millaista työtä he ovat tehneet (jakeet 12-13). Jos heidän
perustukselle rakennettu työnsä säilyy, he saavat palkkion. Ne, joiden työ on
palanut, menettävät työnsä. He itse pelastuvat, mutta vain tulen kautta
(14-15). Paavali kertoo heille,
että he ovat Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu heissä (jae 16). Tämä
oli pelastussuunnitelma (Nro 001A) alusta alkaen (vrt. 282D). Jos joku tuhoaa Jumalan temppelin, Jumala tuhoaa hänet.
Sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja valitut ovat se temppeli (jae 17). Maailman
viisaus on hulluutta Jumalalle, joka pyydystää viisaat heidän viekkaudessaan
(18-19). Viisaiden ajatukset ovat turhuus Jumalalle (jae 20). Älköön kukaan
kerskuko ihmisistä. Sillä kaikki on valittujen, sekä apostolit että palvelutyö,
maailma, elämä tai kuolema ja nykyisyys tai tulevaisuus. Kaikki on heidän, ja
he ovat Kristuksen, ja Kristus on Jumalan. Paavali sanoo, että laki
on pyhä ja vanhurskas ja hän piti lain (271). Laki määrittelee synnin. Kristus on
pelastanut meidät kuolemanrangaistuksesta uhrinsa kautta. Olemme nyt lain
hengen alla Pyhän Hengen kautta. Meidän mielemme on uudistunut Pyhän Hengen
kautta (1. Kor. 3:16; myös 1. Kor. 3:1-2). Me olemme Jumalan temppeli ja Jumala
asuu meissä. Luku 4 1Meitä on syytä ajatella
Kristuksen palvelijoina, joiden haltuun on annettu Jumalan salaisuudet.
2Sellaisten ihmisten on syytä osoittautua luotettaviksi. 3Minulle on silti
samantekevää, joudunko teidän tai jonkin maallisen tuomioistuimen
tutkittavaksi. En itsekään tuomitse itseäni, 4koska en mielestäni ole syyllistynyt
mihinkään. Se ei tee minusta syytöntä, mutta minun tuomarini on Herra. 5Älkää
siis tuomitko mitään ennen aikojaan, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee
pimeät piilot ja paljastaa salatut ajatukset. Silloin jokainen saa kiitoksen
Jumalalta. 6Veljet ja sisaret, teidän takianne olen soveltanut itseeni ja
Apollokseen erilaisia vertauskuvia. Toivon, että oppisitte niistä ymmärtämään
sanonnan: »Ei enempää kuin kirjoitukset sallivat.» Silloin ette ala pullistella
toistenne edessä ettekä asetu toisianne vastaan. 7Kuka sinut toteaisi muita
paremmaksi? Onko sinulla muka jotain, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos ei, niin
miksi kehuskelet ikään kuin kaikki olisi omaa ansiotasi? 8Olettepa te jo
kylläisiä, olettepa te rikkaita. Teistä on tullut hallitsijoita, toisin kuin
meistä. Kunpa teistä olisikin tullut hallitsijoita, niin me voisimme hallita
teidän kanssanne! 9Jumala on tainnut panna meidät apostolit viimeiselle
sijalle. Olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koska meistä on tullut
sirkushuvia enkeleille ja ihmisille, koko maailmalle. 10Me olemme järjettömiä
Kristuksen takia, mutta te Kristuksen omat olette viisaita. Me olemme heikkoja,
te vahvoja; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. 11Vieläkin me kärsimme
nälkää ja janoa. Meitä lyödään ympäri korvia, kun vaellamme resuisina
kulkureina. 12Joudumme elättämään itsemme raskaalla työllä. Meitä loukataan,
mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. 13Kun meistä puhutaan
pahaa, me puhumme rohkaisevasti. Meistä on tullut pelkkää jätettä ja koko maailman
roskakasa. 14Kun kirjoitan näin, en tahdo häpäistä teitä vaan ojentaa teitä
kuin rakkaita lapsiani. 15Kristuksen omina teillä on kyllä kymmeniätuhansia
kasvattajia mutta vain yksi isä. Minähän teistä tein Kristuksen Jeesuksen omia
julistamalla hänen ilosanomaansa. 16Kehotan siis teitä seuraamaan minun
esimerkkiäni. 17Sitä varten lähetän nyt luoksenne Timoteuksen, rakkaan
hengellisen lapseni, joka on minulle uskollinen. Hän palauttaa mieleenne, miten
minä Kristuksen Jeesuksen omana elän ja mitä opetan kaikkialla eri
seurakunnissa. 18Jotkut teistä ovat alkaneet käyttäytyä ylimielisesti, aivan
kuin en olisikaan tulossa luoksenne. 19Minä tulen kuitenkin pian, jos Herra
niin tahtoo. Silloin saan selville, onko noista ylimielisistä mihinkään. Heidän
puheistaan en välitä, 20sillä Jumalan valta ei perustu puheeseen vaan voimaan.
21Kumpaa siis haluatte: tulenko luoksenne raippa kädessä vai rakastavin ja
rauhallisin mielin? Luvun 4 tarkoitus Luku jatkaa käsittelyään
siihen, että valitut ovat Kristuksen palvelijoita ja Jumalan mysteerien
taloudenhoitajia (jae 1) (vrt. Jumalan mysteerit (Nro 131)(ss. 2-3)). Jumalan salaisuudet on jaettu osiin, joita voidaan kutsua
ilmoituksen vaiheiksi. Ensimmäinen vaihe koostuu perusopeista, jotka koskevat
Jumaluutta, kristillisen elämän suhteista ja profetian elementeistä, jotka
vaikuttavat ymmärrykseemme pelastussuunnitelmasta. Pyhä Henki antaa
valituille ymmärrystä salaisuuksista ja tekee heistä Jumalan salaisuuksien
taloudenhoitajia (1. Kor. 4:1-5). Titus 1:7 osoittaa, että vanhimmat (presbyteros
tai episkopon) ovat Jumalan taloudenhoitajia. Titus
1:7Seurakunnan johtajan on oltava moitteeton, niin kuin Jumalan asioita
hoitavan kuuluu. Hän ei saa olla ylimielinen räyhääjä, juoppo, väkivaltainen
eikä rahanahne. Se, että ei saa olla
ylimielinen (authádēs) ja äkkipikainen (orgílos) tai
juomiseen taipuvainen, väkivaltainen tai rahanahne (aiskhrokerdḗs)
osoittaa asennetta ihmisissä, joille ja joiden kautta mysteerit paljastetaan.
Apuria eli palvelijaa tarkoittavan sanan hypērétēs kääntäminen
Kristuksen papiksi joissakin käännöksissä (KJV) on hämärtänyt tai
tarpeettomasti rajoittanut Jumalan mysteerien taloudenhoidon soveltamisen
papistoon, mikä ei ole tarkoitus. Kaikille valituille avataan pääsy salaisuuksien
ymmärtämiseen, joka riippuu heidän suhteestaan Jumalaan Pyhässä Hengessä. On
kuitenkin täysin sopimatonta olla umpimähkäinen näiden mysteerien
selittämisessä. Mysteerit annetaan niille,
jotka ovat omistettu Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa. Kukaan ei ole syytön
ennen kastetta. Se ei ole Tituksen 1:7 tarkoitus. Asenne Jumalan mysteerien
paljastumista kohtaan on epäitsekästä omistautumista velvollisuudelle. Pyhä
Henki toimii meidän kanssamme ennen kastetta ja meissä kasteesta
alkaen (katso tutkielma Katumus ja kaste (Nro 052)). On täysin mahdotonta tulla kastetuksi ja sitten olla sitoutumatta Jumalan
työhön Jeesuksessa Kristuksessa. Tapahtumajärjestykseksi vahvistuu, että ensin
päästään kosketukseen mysteerien kanssa, koulutetaan sanassa ja sitten ollaan
valmis opettamaan sanaa. Tätä Paavali tarkoitti puhuessaan maidosta ja lihasta
(1. Kor. 3:1-23 edellä). Tämä 1. Korinttilaiskirjeen 3. luvun teksti oli
alkusoittoa 4. luvussa ilmaistuille tunnoille. 1900-luvun Jumalan seurakunnan
työ on juuri sitä, mitä vastaan Paavali puhui; jokainen vaati olla ihmisten
seuraajia. Siksi teot joutuivat alttiiksi väärän todistuksen tulelle ja ne
tuhottiin niiden oman heikkoutensa tähden. Kestämiemme koettelemusten on määrä
koetella uskoamme ja perustustamme, sillä me olemme Jumalan temppeli. Piet.
2:1-5 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja
kateus ja kaikki panettelu. 2Ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan
väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,3jos
"olette maistaneet, että Herra on hyvä". 4 Ja tulkaa hänen tykönsä,
elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan
edessä on valittu, kallis,5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi
huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen
Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. (KR38) 1.
Vaadittu asenne poistaa
kaiken pahuuden, kavaluuden, kateuden ja panettelun. Meidän on työskenneltävä
yhdessä. Meidän tulee olla kuin vastasyntyneet lapset, jotka nauttivat puhdasta
hengellistä maitoa, jotta voisimme kasvaa pelastukseen. Kristus oli ensimmäinen
elävä kivi, jonka Jumala valitsi ja johon meidät on lisätty yksi kerrallaan
Jumalan huoneen rakentamiseksi. Jokaiseen elävään kiveen, joka me olemme,
lisätään toisia. Siksi meidän on oltava uskollisia ja lujia, jotta rakennus
pysyisi koskemattomana. Elävät kivet annetaan myös elävinä sanoina (Ap. t.
7:38) eli pyhinä kirjoituksina, ja elävänä toivona (1. Piet. 1:3), joka on usko
(ks. tutkielma Jumalan oraakkelit (Nro 184)). Paavali puhuu toinen
toisensa tuomitsemisesta ja sanoo, että Kristus on tuomitseva meidät, kun hän
tulee. Todellisuus on se, että kun hän tulee, meidät tuomitaan ja asemamme
määräytyy joko ensimmäisen ylösnousemuksen eks-anástasiksessa tai sen
ulkopuolella (vrt. Fil. 3:11). Silloin meidän ylistyksemme tulee Jumalalta.
Jakeessa 6 hän sanoo, että hän sovelsi näitä opetuksia itseensä ja Apollokseen
hyödykkääkseen heitä, koska hän ei ylittänyt sitä, mitä on kirjoitettu,
etteivät he pullistelisi toistensa edessä. Kuka näkee heissä mitään sellaista,
mitä he eivät olleet saaneet? Miksi siis kerskata, ikään kuin se ei olisi
lahja? (jae 7). Paavali sanoo, että he ovat jo kylläisiä ja rikkaita. Hän
sanoi, että ilman meitä teistä olisi tullut kuninkaita. Ja hän toivookin heidän
hallitsevan, jotta apostolit voisivat jakaa vallan heidän kanssaan (jae 8). Hän ajattelee, että Jumala
onkin tainnut panna apostolit viimeisiksi kaikista, ikään kuin
kuolemaantuomituiksi, koska heistä on tullut kaiken maailman katseltavia,
enkeleiden ja ihmisten (jae 9). Hän tietää kuolevansa kuten Pietari ja Andreas
ja monet muutkin (vrt. 122b). Hän näyttää sekoittavan seurakunnan roolin
ja voiman sanoen, että he ovat typeriä Kristuksen tähden, mutta valitut ovat
viisaita Kristuksessa. Apostolit ovat heikkoja, mutta valitut vahvoja. Heitä
pidetään kunniassa ja apostoleja häväistään (jae 10). Kuitenkin hän oli edellä
juuri nuhdellut heitä siitä, etteivät he olivat ymmärtämättömiä ja heille piti
tarjota maitoa eikä lihaa. Jos tähän olisi lisätty ironinen symboli, asia olisi
selkeämpi. Sitten hän jatkaa kertomalla heille, kuinka huonosti apostolien
asiat ovat. Hän sanoo, että he ovat nälkäisiä ja janoisia, puolialastomia,
pahoinpideltyjä ja kodittomia. He työskentelevät omilla käsillään
toimeentulonsa eteen. Hän sanoo, että kun heitä herjataan, he siunaavat, kun
heitä vainotaan, he kestävät, kun heistä puhutaan pahaa, he puhuvat hyvää.
Heitä kohdellaan kuin maailman kaatopaikkaa. Tosiasia on, että veljet
kärsisivät kahden vuosituhannen ajan aivan loppuun asti. Jakeessa 14 hän sanoo,
ettei kirjoita tätä saattaakseen heidät häpeään, vaan varoittaakseen heitä kuin
lapsia. Sillä vaikka heillä on lukemattomia oppaita Kristuksessa, heillä ei ole
monta isää. Sitten hän sanoo, että hänestä tuli heidän isänsä Kristuksessa
Jeesuksessa evankeliumin kautta (jae 15). Sitten hän kehottaa heitä olemaan
hänen jäljittelijöitään, ja tätä tarkoitusta varten hän lähetti Timoteuksen
kertomaan heille vaelluksestaan Kristuksessa, kuten hän opettaa heitä
kaikkialla kaikissa seurakunnissa (jakeet 16-17). Sitten hän sanoo, että jotkut
ovat ylimielisiä, ikään kuin Paavali ei olisi tulossa heidän luokseen pian. Hän
sanoo, että hän tulisi pian ja saisi selville näiden ihmisten voimaan eikä
välittäisi heidän puheestaan (jakeet 18-19). Sillä Jumalan valtakunta ei ilmene
puheessa, vaan voimassa (jae 20). Sitten hän antaa heidän valita, tuleeko hän
raipan kanssa vai rakkaudella lempeyden hengessä (jae 21). Sitten hän käsittelee
kysymystä moraalittomuudesta, jota ilmeni Korintin seurakunnassa. Luku 5 1Yleisesti tiedetään, että
keskuudessanne on seksuaalista holtittomuutta – sellaistakin, johon edes muut
kansat eivät syyllisty. Yksi elää äitipuolensa kanssa, 2ja te vain ylpeilette.
Eikö teidän olisi paljon mieluummin kannattanut surra ja karkottaa joukostanne
se, joka on mennyt tekemään tuollaista? 3Minä olen hengessä luonanne, vaikka
olenkin ruumiillisesti poissa. Niinpä olenkin jo päättänyt kuin paikalla
olevana, millaisen tuomion annamme tuolle väärintekijälle: 4Teidän pitää
kokoontua Herramme Jeesuksen nimissä niin, että otatte huomioon myös minun
kantani ja että läsnä on myös Herramme Jeesuksen voima. 5Sitten tuo onneton on
luovutettava Saatanalle. Hänen ruumiinsa on annettava tuhoutua, jotta hänen
henkensä pelastuisi sinä päivänä, kun Herra saapuu. 6Teidän ylpeilynne ei ole
mistään kotoisin. Ettekö tiedä, että jo pieni määrä taikinajuurta hapattaa koko
taikinan? 7Hankkiutukaa siis eroon vanhasta taikinajuuresta, niin teistä tulee
uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, koska meidän pääsiäislampaamme eli
Kristus on jo teurastettu. 8Meidän on siis aika juhlia, ei vanhojen paheiden ja
vääryyden hapattamina vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.
9Aiemmassa kirjeessäni käskin teitä pysymään erossa niistä, jotka ovat
seksuaalisesti holtittomia. 10En tarkoittanut tämän maailman holtittomia, en
ahneita riistäjiä enkä epäjumalanpalvojia; silloinhan teidän pitäisi lähteä
pois maailmasta. 11Kirjoitan nyt täsmällisemmin: Pysykää erossa veljestä tai
sisaresta, joka on seksuaalisesti holtiton tai ahne tai joka palvoo epäjumalia.
Pysykää erossa pilkkaajista, juopoista ja riistäjistä; älkää ainakaan syökö
sellaisen kanssa. 12Miksipä minä ulkopuolisia tuomitsisin? Ette kai tekään
tuomitse muita kuin omaan joukkoonne kuuluvia? 13Ulkopuoliset tuomitsee Jumala.
»Poistakaa paha ihminen joukostanne.» Luvun 5 tarkoitus Viidessä ensimmäisessä
jakeessa käsittelemme Paavalin tietoon tullutta syntiä (mahdollisesti Khloen
väeltä 1:11) ja sen poistamista yksilöstä ja seurakunnasta. Ensimmäiset viisi
jaetta käsittelevät kysymystä miehestä, joka asuu isänsä vaimon (äitipuolensa)
kanssa, mikä on synti, jota ei edes löydy pakanoiden joukosta. Sekä roomalainen
että juutalainen laki kielsivät avioliiton miehen ja hänen äitipuolensa välillä
(3. Moos. 18:7-8). Paavali päätti, että heidän oli luovutettava tämä mies
Saatanalle hänen lihansa tuhoamiseksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran
Jeesuksen päivänä. Toisin sanoen hänet oli poistettava seurakunnasta ja Pyhän Hengen (Nro 117) suojeluksesta, niin että hän tulisi katumukseen lihan tuhoutuessa Saatanan
vallassa jääden ilman Jumalan suojelusta uskovien keskuudessa. Lopulta hän
toivottavasti katuisi ja palaisi uskoon pelastuksekseen Ensimmäisessä ylösnousemuksessa (143A) tai ainakin Toisessa ylösnousemuksessa ja suuren valkoisen
valtaistuimen tuomiossa (Nro 143B). Paavali oli yhtä järkyttynyt synnistä kuin seurakunnan
omahyväisyydestä sietää syntiä heidän keskuudessaan. Uskoon palautuminen vaati
parannusta ja sitten synnin anteeksiantamista Herran ehtoollisen kautta, joka
oli jalkojenpesun vuosittainen uudelleenkaste sekä Messiaan ruumiin ja veren
leipä ja viini (vrt. Seurakunnan sakramentit (Nro 150), s. 7-8). Näin koko uhrausprosessi ennakoi Kristusta ja seurakuntaa, jotka
ovat valittuja ja näin ollen naos eli kaikkeinpyhin Jumalan temppelissä
(1. Kor. 3:16). Pääsiäisen ja happamattoman leivän juhlan symboliikkaa, joka
koskee syntiä, käsittelee Paavalin 1. Korinttilaiskirje 5:6-8. Paavali käytti
korinttilaista esimerkkinä synnistä, joka oli puhdistettava kirkosta. Tämä
prosessi oli pääsiäiseen valmistautumista. Se alkoi ottamallaHerran
ehtoollinen. Paavali arvosteli heidän käytöstään pääsiäisenä. He humaltuivat ja
pitivät juhlia. Hän käski heitä olemaan syömättä ja juomatta Herran aterian
aikana. Se on juhlallinen kokous. Koko festivaali on kuitenkin ilon ja onnen juhla.
Meidän tulee syödä sen huoneen ulkopuolella, jossa vietämme Herran ehtoollista.
"Elää kuin korinttilainen" oli sen ajan sanonta, joka tarkoitti, että
henkilö oli "elostelija". Kuten edellä näimme,
pelkästään Korintissa Artemiksen temppelissä oli tuhat temppeliprostituoitua,
ja järjestelmä oli sellainen, että heidän oli päästävä eroon kaikesta synnistä
elämässään pääsiäiseen valmistauduttaessa. Niinpä ajatus synnin eliminoimisesta
ja yhteydestä oli pääsiäisen tehtävä Jumalan suunnitelmassa. Se oli happamattoman
leivän ja sitten helluntain tehtävä, eikä sitä voitu jättää viikon tai
näkyleivän varaan, koska sen koko merkitys oli silloin kadonnut. Uhrit
ennakoivat Kristusta ja erkanivat niistä varhaisista uhreista, joihin näkyleipä
kuului. Näin synti poistetaan
Herran ehtoolliseen valmistauduttaessa. Pääsiäisen ja happamattoman leivän
tekee mahdolliseksi Kristuksen uhri pääsiäisuhrina, kun hänet
ristiinnaulittiin. Pääsiäisyö (tai Volvottava yö) katsoo taaksepäin
vapautumiseen orjuudesta syntiin ja eteenpäin Messiaan vankeuteen (katso
tutkielma Valvottava yö (Nro 101)). Happamattoman leivän juhla kuvaa synnitöntä tilaa odotettaessa Pyhää
Henkeä. Heilutuslyhdeuhri (katso tutkielma Heilutuslyhdeuhri (Nro
106B)) juhlii ylösnousemusta ja sitä, että Jumala hyväksyy
Kristuksen. Helluntai, joka lasketaan viisikymmentä päivää heilutuslähdeuhrista
(katso tutkielma Helluntai Siinailla (Nro 115)), edustaa sitten valittujen ensimmäistä
sadonkorjuuta. Valittujen puhdistaminen tapahtuu prosessissa, jossa synti
pannaan sivuun. Tätä kuvaa pahuuden ja kelvottomuuden hapatuksen käsite (1.
Kor. 5:6-8) (vrt. Vanha ja uusi hapatus (Nro 106A)s. 4-5). Paavali sanoi tässä useampiakin asioita. Ensimmäinen oli se, että Kristus
oli pääsiäislammas, pääsiäisuhri, joka asetettiin ylipapin eteen ja jota Mišnan
mukaan oli vain yksi. Schürer kommentoi tätä teoksessaan The History of the
Jewish People in the Age of Jesus Christ (Nide 1, s. 522). Toinen seikka on
se, että hapatus ei ole syntiä, vaan että hapatusta on moniasta. Se hapatus,
joka meillä oli ennen, oli pahuuden ja kelvottomuuden hapatus. Happamattoman
leivän juhlassa juhlitaan sitä tosiasiaa, että Kristus pelasti meidät
happamattomaan vilpittömyyden ja totuuden tilaan. Tämä juhla on pidettävä
mielessä. Kolmanneksi, emme olleet
vielä saaneet Pyhää Henkeä, joka annettiin helluntaina. Tämä Henki oli Jumalan
valtakunnan uusi hapatus. Matteus
13:33 Taivaiden valtakunta on kuin taikinajuuri. Nainen otti kolme ämpärillistä
jauhoja ja lisäsi niihin taikinajuuren, ja koko taikina happani. Toimenpiteet muodostavat
järjestyksen, joka etenee Jumalasta Kristukseen valittuihin. Näin ollen nainen
on seurakunta, hapatus on Pyhä Henki ja kolme mittaa ovat Jumalan perheen
keskinäisen suhteen tasot. Kaikki se hapatettaisiin. Jumala olisi oleva kaikki
kaikissa (Ef.4:6). Helluntain kahden hapatetun leivän symboliikalla on suora
yhteys tähän näkökohtaan (katso tutkielma Helluntai Siinailla (Nro
115)). Käsite, jota meidän on
käsiteltävä, on se, että meidän on päästävä eroon vanhasta hapatuksesta juhlan
aikana. Meidän on poistettava pahuus ja kelvottomuus ja edettävä Pyhän
vanhurskaan luonteen kehittymiseen Hengessä. Tämä on kuviteltava
valmistautumisessa helluntaihin, joka symboloi meihin kohdistuvaa
sadonkorjuuta, koska olemme yleinen ensihedelmä Kristuksen jälkeen. Tämä sato
on ennen yleistä sadonkorjuuta lehtimajanjuhlassa, koska se jatkuu kahden tuhannen
vuoden ajan. Meidän tuomiomme on nyt. Haureus KAIKKIEN uskovien tulee
pidättäytyä KAIKESTA haureudesta (Ap. t. 15:20, 29; 21:25 1. Kor. 5:1-13).
Haureus isämme vaimon tai äitipuolen kanssa ei ole vain haureutta, se on
sukurutsaista haureutta. Rangaistus haureudesta, erityisesti tässä tapauksessa,
oli erottaminen seurakunnasta katumukseen asti. Näin tehtiin, jotta
huorintekijän henki pelastuisi viimeisinä päivinä, kuten näemme edellä olevasta
jakeesta 5. Ne, jotka eivät ole
seurakunnassa hengessä, ovat tämän maailman jumalan auktoriteetin alaisia ja
heidät jätetään toiseen ylösnousemukseen. Seurakunnassa synninkatumuksen
laiminlyönti merkitsee poistamista ensimmäisestä ylösnousemuksesta ja
jättämisestä toiseen ylösnousemukseen. Mitä nopeammin tämä tehdään ja mitä
selvemmäksi se tehdään rikoksentekijälle, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä
on katumukseen, joko nyt tai toisen ylösnousemuksen opetuksen jälkeen. Jumala tuomitsee
huorintekijät ja avionrikkojat. Hepr.
13:4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode
saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. (KR
1933) Jumalan laki seurakunnassa
on määrätty korkeammalle tasolle valittujen keskuudessa, kuin laki oli kansaa
varten (vrt. Matt. 5:27-32). (vrt. Laki ja seitsemäs käsky (Nro 260)s. 8-9). Luku 5:9-13 vaatii
seurakuntaa puhdistamaan itsensä kaikista syntisistä, jotka ovat syyllisiä
moraalittomuuteen (seitsemäs) tai ahneuteen (kymmenes), tai jokaisesta, joka on
epäjumalanpalvelija (ensimmäinen, toinen ja kolmas), pilkkaaja (kuudes ja
yhdeksäs), juoppo (kolmas ja kymmenes) tai riistäjä (kahdeksas), ja olemaan
edes syömättä sellaisen kanssa. Näin ollen kaikki, jotka rikkovat Jumalan
kymmentä käskyä Jumalan lain (L1) alaisuudessa, poistetaan Kristuksen
ruumiista, kunnes he tekevät parannuksen.
KIRJAN YLEISRAKENNE.
1.
Kor. 1:1-9JOHDANTO
1.
Kor. 1:10-1 Kor. 4:16PAPILLINEN OJENTAMINEN JA
SELITYKSET.
1.
Korinttilaiskirje 4:17TIMOTEUKSEN
LÄHETYSTEHTÄVÄ.
1. Korinttilaiskirje 4:18-21PAAVALIN VIERAILU.
1. Korinttilaiskirje 5:16-20PAAVALIN KUULEMIA ASIOITA.
1. Korinttilaiskirje 7:18-13PAAVALILLE KIRJOITETTUA.
1. Korinttilaiskirje 9:11-1. Korinttilaiskirje 15:58PAPILLINEN OJENTAMINEN JA SELITYKSET.
1. Korinttilaiskirje 16:1-9PAAVALIN VIERAILU.
1. Korinttilaiskirje 16:10-18TIMOTEUKSEN TEHTÄVÄ.
1. Korinttilaiskirje 16:19-24JOHTOPÄÄTÖS.
HUOMAUTUKSIA ENSIMMÄISEEN KIRJEESEEN KORINTTILAISILLE.
Kertomuksen Paavalin vaivannäöstä Korintissa
esittääAp. t. 18:1Ap. t. 18:18. Jonkun aikaa tämän jälkeen Apollos, jota
Efesoksen veljet kehuivat, tuli Korinttiin ja teki vahvan vaikutuksen
evankeliuminen kaunopuheisella esityksellä (Ap. t. 18:27-28).
Kaksi osapuolta alkoi pian näyttäytyä; yksi pitäytyi Paavalissa ja hänen
yksinkertaisessa saarnassaan, toinen Apolloksessa; näihin lisättiin kolmas,
ilmeisesti joidenkin Pietarin auktoriteettia vaatineiden juutalaisten vierailun
johdosta, kun taas neljäs, joka kielsi nämä kolme muuta, väitti, että vain he
olivat Kristuksen todellisia seuraajia. Tämä oli vain yksi niistä vaikeuksista,
joita apostoli joutui käsittelemään vasta perustamassaan seurakunnassa. Hänhän oli
jo kirjoittanutkin heille vaaroista, jotka johtuvat heidän turmeltuneesta
ympäristöstään tällaisessa kaupungissa (1. Korinttilaiskirje 5:9).
Lisäksi hän oli saanut heiltä kirjeen, jossa pyydettiin neuvoja tietyissä
kysymyksissä, mutta siinä ei viitattu heidän kuppikuntiinsa. Näistä hän sai
tiedon Efesoksessa käyneiltä vierailijoilta (1. Korinttilaiskirje 1:11; 1. Korinttilaiskirje 5:1; 1. Korinttilaiskirje 11:18; 1. Korinttilaiskirje 15:12), jotka toivat sanan myös
Herran ehtoollisen häpäisystä, sukurutsaisen väärintekijän suvaitsemisesta ja
ylösnousemuksen epäilystä. Paavalilla oli hoidettavinaan moniaita asioita. Hän
aloittaa viittaamalla heidän kuppikuntiinsa ja puolustaa omaa palvelutyötään
vetoamalla heihin kuin rakkaisiin poikiinsa. Sitten hän viittaa pahamaineiseen
väärintekijään, jota jopa pakanat häpeäisivät ja jota hän käskee heidät olemaan
enää suvaitsematta keskuudessaan ja jonka käskee hävittämään heidän
seurakunnastaan. Hän moittii heidän riidanhaluista henkeään ja velvoittaa
heidät pyrkimään erimielisyyksiensä sovitteluunjoutumatta vetoamaan näyttävästi
pakanallisiin tuomioistuimiin.
Seuraavaksi hän ottaa puheeksi avioliiton, joka oli yksi heidän kirjeensä
aiheista, sekä epäjumalille uhratun ruoan syömisen, joka oli toinen, ja
puolustaa jälleen apostolista auktoriteettiaan. Loput kirjeestä käsittelevät
virheitä, jotka vaikuttivat seurakunnan elämään, naisten käyttäytymistä ja
sitä, että he jättivät päänsä peittämättä, Herran ehtoollisen epäjärjestystä,
sitten hengellisiä lahjoja (erityisesti kielillä puhumista) ja ylösnousemukseen
kohdistuvaa skeptisyyttä, joka antoi aiheen ylevään viidenteentoista lukuun.
Paavalin aikana Korintti oli Akhaian provinssin pääkaupunki. Sijaitsee
kannaksella on sama nimi, ja ottaa satama molemmin puolin, se oli merkittävä
sen kaupalle. Eikä sitä yhtään sen vähempää tunnettu kansalaistensa vauraudesta
ja holtittomuudesta. Suuresta kaupungista on nyt tullut kyläpahanen.
*************