Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F047ii

 

 

 

 

 

2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 2

(Versio 1.0 20210217-20210217)

 

 

 

Lukujen 5-9 kommentaari.

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 2

Johdanto

Paavali jatkaa luvussa 5 keskittyen kertomaan kärsimyksistään ja jatkuvasta vaarastaan. Hän jatkaa sitten edelleen puhumaan ylösnousemuksesta ja ikuisesta muutoksesta, jossa niiden valittujen ruumis muuttuu hengelliseksi, jotka Jumala on taivaassa valinnut Ensimmäiseen ylösnousemukseen (Nro 143A)Kristuksen palatessa.

 

2. Korinttilaiskirje Luvut 5-9 UT 2020

 

Luku 5

1Me tiedämme, että jos telttamme täällä maan päällä puretaan, meitä varten on taivaassa ikuinen asunto. Se ei ole ihmisen tekemä vaan peräisin Jumalalta. 2Täällä me huokailemme, koska haluaisimme päästä uuteen asuntoomme, pukea sen yllemme kuin vaatteen. 3Silloin emme jää alastomiksi, koska meidät puetaan. 4Huokailemme nyt majassamme ahdistuneina, sillä emme me tahdo riisuutua vaan pukeutua niin, että elämä sulkee sisäänsä sen, mikä meissä on kuolevaista. 5Juuri tätä varten Jumala on meidät tehnyt ja antanut meille vakuudeksi Hengen. 6Siksi olemme aina rohkealla mielellä. Tiedämme, että ruumiissa asuessamme olemme poissa Herran luota. 7Me elämme sen mukaan, mihin uskomme, emme sen mukaan, minkä näemme. 8Emme pelkää, sillä meistä on parempi asua Herran luona kuin tässä ruumiissa. 9Meille on kunnia-asia olla hänelle mieliksi, asuimmepa jo hänen luonaan tai vielä muualla. 10Kaikkien meidän on näet kerran tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen. Silloin jokaiselle maksetaan takaisin se hyvä tai paha, mitä hän on eläessään tehnyt. 11Tiedämme, miten Herraa kuuluu kunnioittaa, ja siksi yritämme taivutella ihmisiä kannallemme. Jumalalle on kyllä selvää, millaisia me olemme. Toivon, että tekin näette sen sisimmässänne. 12Emme ala taas kehua itseämme teille, vaan annamme teille syyn olla ylpeitä meistä. Silloin voitte vastata niille, jotka ylpeilevät ulkoisilla ansioilla eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä. 13Jos olemme joskus joutuneet hurmokseen, se on tapahtunut Jumalan vuoksi. Jos taas käyttäydymme järjellisesti, teemme niin teidän vuoksenne. 14Kristuksen rakkaus näet pitää meidät järjestyksessä. Päättelemme, että kun yksi kuoli kaikkien puolesta, kuolivat kaikki muutkin. 15Kristus kuoli kaikkien puolesta, jotta kukaan ei enää eläisi itseään varten. Ihmisten on elettävä Kristusta varten, sillä hän kuoli ja hänet herätettiin kuolleista heidän vuokseen. 16Tästä lähtien me emme arvioi ketään pelkästään lihaa ja verta olevana ihmisenä. Vaikka ennen arvioimme Kristustakin inhimilliseltä kannalta, enää emme tee niin. 17Niinpä myös jokainen Kristuksen oma on uusi luomus; vanha katosi, uusi tuli tilalle. 18Kaiken takana on Jumala, joka teki Kristuksessa sovinnon meidän kanssamme ja antoi meille tehtävän tämän sovinnon edistäjinä. 19Jumala ei laskenut ihmisten rikkomuksia heidän syykseen vaan teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa. Meidät hän pani levittämään sanomaa tästä sovinnosta. 20Olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala kehottaa teitä meidän kauttamme. Me vetoamme teihin Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21Kristus oli täysin synnitön, mutta Jumala teki hänestä synnin ruumiillistuman. Näin meistä tuli Kristuksen vuoksi Jumalan oikeudenmukaisuuden ruumiillistumia.

 

Luvun 5 tarkoitus

Paavali sanoo, että me tiedämme, että jos maallinen teltta, jossa me elämme, tuhoutuu, meillä on iankaikkinen rakennus Jumalalta, talo, jota ei ole käsin tehty, taivaissa (jae 1). Täällä me todellakin huokaamme ja kaipaamme pukea yllemme taivaallisen asumuksemme, niin siihen pukeutuessamme meitä ei havaittaisi alastomiksi (jakeet 2-3). Hän sanoo:

Sillä kun vielä olemme tässä teltassa, huokailemme ahdistuneina; emme siksi, että me riisuisimme vaatteemme, vaan siksi, että meidät pantaisiin vielä enempiin vaatteisiin, niin että elämä nielisi kuolevaisen. Hän, joka on valmistanut meidät juuri tätä varten, on Jumala, joka on antanut meille Hengen takuuksi (jakeet 4-5).

 

Tässä meidän ei tule sekoittaa tätä opetusta gnostilaisiin oppeihin taivaasta ja helvetistä. Me emme mene taivaaseen, vaan odotamme Messiaan paluuta taivaasta, mistä alkaa muutoksemme ylösnousemuksen jälkeen, ja sitten meidät kaikki muutetaan ja viedään Jerusalemiin hallitsemaan maata tuhatvuotiseen järjestelmään sekä toiseen ylösnousemukseen ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomioon (Nro 143b).

 

Pyhä Henki on takuu tai käsiraha kasvulle ja lopulliselle vallalle valituissa eks-anastasis-ylösnousemuksessa eli ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

 

Jakeesta 6 jakeeseen 10 näemme Paavalin sanovan heidän olevan aina rohkealla mielellä, kun taas ruumiissa he ovat kaukana Herrasta, sillä he vaeltavat uskon eivätkä näkemisen varassa. He olisivat mieluummin poissa ruumiista ja kotona Herran kanssa. Olivatpa he kotona tai poissa, heidän tavoitteensa on miellyttää häntä. Hän sanoo, että meidän kaikkien täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta jokainen kukin saisi sen mukaan, mitä ruumissaan on tehnyt, hyvää tai pahaa.

 

Tuomion todellisuus on, että valitut ovat nyt tuomiolla ja jos he olisivat epäonnistuneet, he eivät olisi ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Kaikki, jotka epäonnistuvat ensimmäisen ylösnousemuksen kriteerien täyttämisessä, joutuvat toiseen ylösnousemukseen. Ensimmäisen ylösnousemuksen tuomio tulee kasteesta ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta kätten päällepanemisen kautta katuvana aikuisena. Kristuksen lisäkommentit koskevat tuhatvuotisen järjestelmän tehtävien ja auktoriteetin jakamista. Silloin valitut saavat selville heikkoutensa ja miten he ovat sijoittuneet tuloksissaan.

 

Sen, mitä me olemme, tietää Jumala, ja sen tiedämme toivottavasti myös me omissatunnoissamme (jae 11). Paavali ei etsi kiitosta, vaan antaa valituille syyn olla ylpeitä Paavalista ja muista, jotta he voisivat vastata niille, jotka pitävät itseään parempina asemansa perusteella ja kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on. (jae 12). Kunnianloukkaus ja Henkilöön katsominen (Nro 221)on salakavalin paha Jumalan seurakunnissa.

 

Paavali sanoo jakeissa 13ss., että jos he ovatkin poissa suunniltaan, se on Jumalan tähden, ja jos he taas malttavat mielensä, he tekevät sen seurakunnan tähden. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii heitä, jotka ovat tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet, sillä siinä Kristus kuolee kaikkien edestä. Tämä tapahtui, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Kristukselle, joka heidän tähtensä kuoli ja nousi kuolleista.

 

Jakeissa 16ss. Paavali sanoo, että tästä lähtien he eivät katso ketään inhimillisestä näkökulmasta, ja vaikka he kerran katsoivat Kristusta inhimillisestä näkökulmasta, he eivät enää tee niin. Hän siirtää näkemyksensä siten, että hän näkee ihmisen olevan potentiaalinen theos eli Jumalan poika Kristuksen kanssaperijänä. Jos he ovat Kristuksen kanssa, he ovat uusi luomus (kasteensa ja Pyhän Hengen vastaanottamisen kautta). Kristus on antanut meille sovinnon uuden palveluviran, sovittaen meidät itsensä kanssa. Kristuksessa Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä laskenut heidän rikkomuksiaan heitä vastaan. Jumala on uskonut meille sovinnon sanoman.

 

Jakeissa 20ss. hän sanoo, että me olemme Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta, että kaikki antaisivat sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Meidän tähtemme hän teki synniksi hänet, joka ei syntiä tuntenut, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

 

Luku 6

1Jumalan työtovereina kehotamme: ottakaa armahdus vastaan niin, ettei se jää turhaksi. 2Jumalahan sanoo: »Kuuntelin sinua oikealla hetkellä ja autoin sinua pelastuksen päivänä.» Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 3Emme anna kenellekään mitään loukkaantumisen aihetta, jotta palvelutehtäväämme ei moitittaisi. 4Osoitamme joka tilanteessa olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme vaikeudet, paineet ja ahdingot, 5ruoskimiset, vankeudet ja levottomuudet. Me raadamme, valvomme ja paastoamme. 6Mielemme on puhdas, ja meillä on tieto hallussamme. Olemme kärsivällisiä ja lempeitä, meillä on Pyhä Henki, ja rakkautemme on vilpitöntä. 7Jumalan voimalla puhumme aina totta. Aseina meillä on oikeamielisyyden miekka ja kilpi. 8Meitä apostoleja kunnioitetaan ja halveksitaan; meistä puhutaan sekä pahaa että hyvää. Meitä pidetään sekä kansankiihottajina että totuudenpuhujina. 9Meitä kohdellaan tuntemattomina, vaikka olemme tunnettuja. Olemme kuoleman kielissä mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta silti hengissä. 10Olemme surullisia, mutta iloitsemme aina. Olemme köyhiä, mutta teemme monista rikkaita. Meillä ei ole mitään mutta silti kaikki. 11Korinttilaiset, me puhumme teille avoimesti, ja sydämessämme on teille tilaa. 12Me emme ahdista teitä, vaan te olette itse ahdassydämisiä. 13Puhun teille nyt kuin lapsille: antakaa meille takaisin samalla mitalla, tehkää tekin meille tilaa sydämeenne! 14Älkää kiskoko kuormaa yhdessä epäuskoisten kanssa. Mitä yhteistä muka on oikeudella ja vääryydellä, mitä valolla ja pimeydellä? 15Mistä Kristus ja hänen vihollisensa Beliar olisivat samaa mieltä? Mitä tekemistä uskovalla on epäuskoisen kanssa? 16Miten epäjumalankuvat kelpaisivat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin hän on itse sanonut: »Minä asetun asumaan heidän luokseen ja kuljen heidän joukossaan. Minusta tulee heidän Jumalansa ja heistä minun kansani.» 17Siksi Herra sanoo heille: »Lähtekää ja erotkaa muista älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät luokseni. 18Minusta tulee teidän Isänne ja teistä minun poikiani ja tyttäriäni.» Näin sanoo Herra, kaiken hallitsija.

 

Luvun 6 tarkoitus

Sitten hän puhuu otollisesta ajasta, jonka Jesajan 49:8ss. mainitsee, kehottaen kaikkia vastaamaan uskollisesti Jumalan armoon Kristuksen kautta nyt, ennen kuin Herra palaa. Sillä tämä on pelastuksen päivä, jonka Jumala on ulottanut valituille Kristuksen kautta liitoksi ihmisten kanssa vahvistaakseen maan ja jakaakseen autioituneet perintöosat, vapauttaakseen vangit ja saadakseen pimeydessä olevat ilmestymään valkeudessa. Paavali sanoo, että nyt on otollinen aika, ja nyt on pelastuksen päivä. Tämä vastaa sitä, kun Kristus julisti alun, riemuvuonna sovituspäivänä, Herran otolliseksi vuodeksi vuonna 27 jaa., kun hän luki Jesajan kirjakääröä synagogassa (Luukas 4:19).

 

Paavali kirjoitti talvella 57 tai keväällä 58 jaa. aina pääsiäiseen asti, joka oli 81. riemuvuoden 29. vuoden viimeinen osa, joka oli temppelikalenterin viidennen syklin ensimmäinen vuosi sapattivuoden vapautuksen jälkeen (156), (vrt. Lain lukeminen Esran ja Nehemian kanssa (Nro 250)).

 

Hän sanoo jakeessa 3, että he eivät aseta kenenkään tielle estettä, jotta heidän palveluvirastaan ei löytyisi mitään vikaa; mutta Jumalan palvelijoina he suosittelevat itseään kaikin tavoin: suuren kestävyyden kautta ahdistuksessa, vaikeuksissa, onnettomuuksissa, pahoinpitelyissä, vankeudessa, levottomuuksissa, vaivannäössä, valvomisessa, nälässä; puhtaudessa, tiedossa, kärsivällisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, aidossa rakkaudessa, totuudenmukaisessa puheessa ja Jumalan voimassa; vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, huonossa maineessa ja hyvässä maineessa. Hän sanoo, että heitä kohdellaan teeskentelijöinä ja että he ovat silti totta, tuntemattomina ja silti hyvin tunnettuja; kuolemaisillamme, ja katso, he elävät; kuritettuina mutta ei kuitenkaan tapettuina; murheellisina mutta aina iloisina; köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä; mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

 

Jakeessa 11 Paavali sanoo myös: Suumme on auennut puhumaan teille, korinttilaiset, sydämemme on avartunut. Hän sanoo, ettei korinttilaisilla ole ahdasta heidän sydämessään, vaan ahdas on heidän oma sydämensä. Antakaa vastalahja – puhun kuin lapsilleni – avartukaa tekin!

 

Sitten Paavali varoittaa heitä joutumasta epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? (jae 14). Mistä Kristus ja hänen vihollisensa Beliar olisivat samaa mieltä? Mitä tekemistä uskovalla on epäuskoisen kanssa? (jae 15).

 

Miten epäjumalankuvat kelpaisivat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on itse sanonut. Sitten Paavali kehittää sanomaansa joukolla tekstejä, jotka ovat löyhästi lainattuja (jälleen LXX:sta) 3. Moos. 26:12; Hes. 37:27; Jes. 52:11; 2. Sam. 7:14. Tekstin tarkoitus on osoittaa, että valittujen tulee olla Jumalan poikia ja tyttäriä, niin kuin elohim on asetettu erilleen ja on pyhä.

 

Luku 7

1Rakkaat ystävät! Kun meille kerran on annettu tällaisia lupauksia, meidän pitää puhdistaa ruumiimme ja henkemme kaikenlaisesta liasta. Jos kunnioitamme Jumalaa, meidän on oltava täydellisen puhtaita. 2Antakaa meille paikka sydämessänne. Emme ole loukanneet ketään, emme ole vahingoittaneet ketään emmekä pyrkineet hyötymään kenestäkään. 3En halua tuomita teitä. Sanoinhan jo, että te olette sydämessämme. Me kuolemme ja elämme yhdessä teidän kanssanne. 4Voin puhua teille aivan suoraan, ja olen teistä hyvin ylpeä. Olen saanut suurta lohtua, ja kaikkien vaikeuksiemme keskelläkin olen haljeta ilosta. 5Kun tulimme Makedoniaan, tilanteemme ei helpottunut lainkaan. Kaikenlaiset vaikeudet ahdistivat meitä – ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. 6Jumala kuitenkin rohkaisee masentuneita, ja meitä hän rohkaisi antamalla Tituksen tulla luoksemme. 7Tuntui helpottavalta, kun hän saapui. Oli hienoa kuulla, miten te olitte rohkaisseet häntä. Hän kertoi, kuinka te kaipaatte minua, kuinka surette ja kuinka kiihkeästi pidätte minun puoliani. Se on ilahduttanut minua entisestään. 8En kadu, vaikka pahoitin mielenne kirjeelläni. Kaduin kyllä hetken huomattuani, että olin tuottanut teille mielipahaa. 9Nyt olen kuitenkin iloinen – en siksi, että tulitte pahalle mielelle, vaan siksi, että mielipaha sai teidät toimimaan toisin. Teidän murheenne oli Jumalan mielen mukaista, joten emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa. 10Jumalan mielen mukainen murehtiminen johtaa pelastukseen, eikä sitä pidä katua. Maallisten asioiden murehtiminen taas johtaa kuolemaan. 11Katsokaa nyt, mitä tämä Jumalan mielen mukainen murhe on saanut teissä aikaan: Olette puolustautuneet, suuttuneet, pelänneet, kaivanneet minua, pitäneet kiihkeästi minun puoliani ja rangaisseet syyllistä. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne tässä asiassa viattomia. 12Niinpä en kirjoittanutkaan teille kenenkään tekemien tai kärsimien vääryyksien vuoksi. Kirjoitin teille Jumalan edessä saadakseni teidät tajuamaan, kuinka tinkimättömästi olette pitäneet minun puoliani 13ja siten rohkaisseet meitä. Vielä tätä rohkaisuakin enemmän olemme ilahtuneet Tituksen ilosta, kun hänen ei enää tarvitse olla teistä huolissaan. 14En joutunut häpeämään sitä, että olin kehunut teitä hänelle. Se, mitä olemme puhuneet teille, on totta. Samoin on totta sekin, mistä olemme kehuneet teitä Titukselle. 15Tituksen mieltä lämmittää muistella, miten kuuliaisia te kaikki olitte ja miten arasti ja kunnioittavasti otitte hänet vastaan. 16Olen iloinen siitä, että voin luottaa teihin joka asiassa.

 

Luvun 7 tarkoitus

Luvusta 7 lähtien Paavali jatkaa, ottaen huomioon edellä esitetyt uskon pääpiirteet, kehottaakseen korinttilaisia puhdistamaan itsensä kaikista ruumiin ja hengen saastaisuuksista ja tekemään pyhyydestä täydellisen Jumalan pelossa. Jakeissa 2-3 hän sitten kehottaa heitä avaamaan sydämensä heille, koska he eivät ole tehneet vääryyttä ja turmelleet eivätkä käyttäneet ketään hyväkseen. Hän sanoo, että hän ei sano tätä tuomitakseen heitä, sillä hän sanoi aikaisemmin näiden olevan heidän sydämessään, yhdessä kuollakseen ja yhdessä elääkseen. Hän sanoo, että hänellä on suuri luottamus heitä kohtaan ja hän tuntee ylpeyttä heistä. Hänellä on yllin kyllin lohdutusta. Kaiken ahdinkonsa keskelläkin hän tuntee ylenpalttista iloa. Jakeessa 5 hän sanoo: Sillä kun me tulimme Makedoniaan, ei meidän ruumiimmekaan saanut lepoa, vaan vaikeudet kohtasivat heitä joka taholta, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. Sitten hän sanoo (jakeet 6-7), että Jumala, joka lohduttaa masentuneita, lohdutti meitä Tituksen tulemisella, hänen joka tullessaan kertoi Paavalille siitä lohdutuksesta, jonka hän sai korinttilaisilta, ja kertoi Paavalille siitä kaipauksesta, surusta ja kiivaudesta, jota nämä tunsivat Paavalia kohtaan, ja tämä uutinen lohdutti Paavalia.

 

Paavali sanoo (jae 8): Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu, ja hän lisää (jos minua kaduttikin), että hän näki heidän pahoittaneen siitä mielensä vähäksi aikaa. Sitten hän sanoo, että hän iloitsi, ei siksi, että he olivat murheissaan, vaan siksi, että he saivat siitä aiheen tehdä parannus; näin se oli jumalallinen suru eikä kärsinyt mitään menetyksiä Paavalin puolelta. Jumalallinen suru saa aikaan parannuksen, joka johtaa pelastukseen eikä kaduta, kun taas maallinen suru johtaa kuolemaan (jakeet 9-10). Sitten hän sanoo: "Näettehän, millaista intoa tuo Jumalan mielen mukainen murhe on luonut teihin, miten se on saanut teidät puolustautumaan, suuttumaan ja pelkäämään, ikävöimään ja rankaisemaan syyllistä (jae 11). Minä en kirjoittanut teille sen enempää vääryyttä tehneen kuin vääryyttä kärsineenkään vuoksi, vaan jotta korinttilaisille itselleen Jumalan edessä kävisi selväksi, kuinka vakavasti te todella olette meidän puolellamme (jae 12).

 

Jakeessa 13 Paavali sanoo: Tämä on meitä rohkaissut. Oman lohdutuksemme lisäksi iloitsemme yhä enemmän Tituksen ilosta, sillä korinttilaiset ovat rauhoittaneet hänen mielensä. Paavali rohkaisee sitten vielä lisää sanoessaan: Minun ei tarvinnut hävetä sitä, että olin kiitellyt teitä hänelle. Niin kuin kaikki, mitä olen teille puhunut, on totta, samoin on osoittautunut todeksi se, mistä olen teitä kehunut Titukselle (jae 14). Paavali käsittelee Korintissa vallitsevaa vaikeaa tilannetta, jossa on kyse kuppikunnista, ja Korintin sosiaalisia ongelmia ja niiden vaikutusta seurakuntaan. Siksi kirjeet sisältävät enemmän kehotusta ja rohkaisua, kuin on hänelle normaalia. Sitten hän lopettelee tekstiä jakeissa 15-16 esitetyillä kommenteilla esittäen rohkaisua Tituksen näkemyksestä, kun hän meni heidän luokseen matkallaan Paavalin luo. Titus muistelee heidän kuuliaisuuttaan ja sitä pelkoa ja vavistusta, jolla he ottivat hänet vastaan. Paavali sanoo sitten iloitsevansa, koska hänellä on täydellinen luottamus heihin.

 

Luvut 8-9

Jotkut tutkijat pitävät näitä kahta lukua toisena kirjeenä tai sen osana, kuten olemme maininneet johdannossa. Jakso katsotaan usein erilliseksi luvuista 10-13, joita tarkastelemme osassa III.

 

Luku 8

1Veljet ja sisaret, kerromme nyt teille, miten Jumala on osoittanut hyvyytensä Makedonian seurakunnille. 2Vaikka vaikeudet ja pohjaton köyhyys ovat koetelleet niitä, ovat seurakuntalaiset iloinneet suuresti ja olleet pyyteettömän anteliaita. 3Voin todistaa, että he ovat oma-aloitteisesti tehneet kaikkensa ja enemmänkin. 4He pyysivät itsepintaisesti meiltä lupaa osallistua Jerusalemin seurakunnan pyhien hyväksi järjestettyyn keräykseen. 5He eivät tyytyneet vain toteuttamaan meidän toivettamme vaan antoivat itsensä Jumalan tahdon mukaisesti ensin Herralle ja sitten meille. 6Niinpä kehotimme Titusta jatkamaan tätä valmistelemaansa lahjakeräystä ja saattamaan sen loppuun teidän parissanne. 7Teillä on kaikkea runsain mitoin – uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikenlaista toimeliaisuutta ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin. Älkää siis pihistelkö myöskään tätä lahjoitusta antaessanne. 8En sano tätä käskynä, vaan testaan rakkautenne aitoutta kertomalla teille toisten innosta. 9Tehän tiedätte, millaisen lahjan Herramme Jeesus Kristus on antanut. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. 10Annan teille hyödyllisen neuvon. Viime vuonna teissä syttyi tekemisen halu ja tartuitte toimeen. 11Hoitakaa nyt mahdollisuuksienne mukaan loppuun tämä työ, jonka niin kovasti halusitte tehdä! 12Jos joku antaa vapaaehtoisesti sen verran kuin hänellä on varaa, hänen lahjaansa arvostetaan. Ei häneltä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. 13Tarkoitus ei ole, että toisten tilannetta helpottaessanne te joutuisitte itse pulaan vaan että kaikki jaettaisiin tasan. 14Nyt teillä on kaikkea paljon ja voitte helpottaa jerusalemilaisten puutetta. Sitten kun heillä on paljon ja teillä vähän, he auttavat teitä. Kaikki jaetaan tasan, 15niin kuin kirjoituksissa sanotaan: »Sillä, joka kokosi paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka kokosi vähän, puuttunut mitään.» 16Kiitos Jumalalle, joka sytytti Tituksen sydämeen innon avustaa teitä keräyksessä! 17Hän näet on suostunut pyyntööni ja on itse asiassa niin innoissaan, että lähtee luoksenne oma-aloitteisesti. 18Lähetämme hänen mukaansa veljen, jonka toimintaa ilosanoman levittäjänä kiitetään kaikissa seurakunnissa. 19Lisäksi seurakunnat ovat valinneet tämän veljen meidän matkakumppaniksemme viemään tätä lahjoitusta perille. Huolehdimme siitä Herran kunniaksi, omasta halustamme. 20Haluamme näin varmistaa, ettei kukaan moiti meitä tämän tuottoisan keräyksen hoidosta. 21Ajattelemme näet aina sitä, mikä on hyvää paitsi Jumalan myös ihmisten silmissä. 22Lähetämme Tituksen mukaan myös erään toisen veljemme, jonka olemme moneen kertaan todenneet innokkaaksi. Nyt hän on vielä paljon entistäkin innokkaampi ja luottaa lujasti teihin. 23Titusta voi siis kutsua minun kumppanikseni ja teidän työtoveriksenne. Nämä kaksi veljeä taas ovat seurakuntien lähettiläitä, joista säteilee Kristuksen kirkkaus. 24Osoittakaa siis seurakunnille rakkautenne ja näyttäkää, ettemme ole kehuneet teitä turhaan.

 

Luvun 8 tarkoitus

Tekstissä viitataan Jerusalemin seurakunnan avustusuhriin (Gal. 2:1-10; 1. Kor. 16:1-4; Room. 15:25-27). Se alkaa kommentoimalla Makedonian veljien anteliaisuutta ja ankaraa koettelemusta heidän äärimmäisessä köyhyydessään, joka myös johti heidän vapaamielisyytensä runsauteen (jakeet 1-2). Sillä Paavali todistaa, että he antoivat omien varojensa mukaan ja ylikin omasta vapaasta tahdostaan, anoen Paavalilta ja hänen ryhmältään sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen (jakeet 3-5). Tämä näyttää liittyvän Korintissa järjestettyyn veljien avustusuhriin, jotta varat voitaisiin viedä Jerusalemiin vainotun seurakunnan tukemiseksi siellä. Tituksella oli selvästi vastuu tästä keräyksestä (jae 6). Näemme myös niiden muiden seurakuntien, kuten Makedonian, tarpeet, jotka olivat rutiköyhiä.

 

Jakeessa 7 Paavali kehottaa olemaan ylenpalttiset tässä työssä, joka koski tätä Jerusalemin pyhille tarkoitettua keräystä, koska he olivat ylenpalttiset muissakin asioissa. Jakeessa 8 hän sanoo, että se ei ollut käsky, vaan viittaamalla muiden intoon hän tahtoi koetella heidänkin rakkautensa vilpittömyyttä. Hän sanoo, että he tuntevat Herran Jeesuksen Kristuksen armon, että vaikka hän oli rikas, hän tuli köyhäksi heidän tähtensä, jotta he hänen köyhyydestään tulisivat rikkaiksi (jae 9). Tämä viittaa rikkauteen Kristuksen pre-eksistenssissä (Nro 243).

 

Jakeissa 10ss. Paavali viittaa sitten keräykseen, joka aloitettiin vuotta aiemmin (sapattina) Jerusalemin vainotuille pyhille (1. Kor. 16). Se on saattanut viivästyä ongelmallisen kirjeen aiheuttaman välirikon vuoksi. Tämä kommentti tähtäsi siihen, että heidän valmiutensa haluta sitä sovitettaisiin yhteen heidän täyttäessään sen siitä, mitä heillä on. Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. Tällä kommentilla hän ei tarkoittanut, että muilla olisi huojennus ja Korintilla rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä Korintin yltäkylläisyys heidän puutteensa hyväksi, että muidenkin yltäkylläisyys tulisi Korintin puutteen hyväksi, niin että syntyisi tasaus. Sitten hän viittaa erämaahan ja tasaukseen kerättäessä mannaa (2. Moos. 16:18).

 

Jakeissa 16ss. Paavali kiittää sitten Jumalaa, joka hänen mukaansa on pannut saman vakavan huolenpidon korinttilaisista veljistä Tituksen sydämeen, jonka hän sanoo hyväksyneen heidän kehotuksensa, tosin mennen itse Korinttiin omasta halustaan (jakeet 16-17). Tituksen kanssa lähetetty veli (jakeessa 18, vrt. myös jae 22) jää tunnistamatta.

 

Jakeessa 20 Paavali sanoo, ettei kenenkään pidä päästä moittimaan heitä tästä runsaasta lahjasta, jonka he antavat, sillä he tähtäävät siihen, mikä on kunniallista, paitsi Herran silmissä, myös ihmisten silmissä. Veli jakeessa 22 on tuntematon, mutta hänen sanotaan usein joutuvan koetukselle ja luottavan Korinttiin.

 

Paavali tunnistaa Tituksen kumppanikseen ja veljet julistetaan seurakuntien lähettiläiksi ja Kristuksen kunniaksi. Hän kehottaa veljiä todistamaan rakkaudestaan seurakuntien edessä ja Paavalin kehut Korintista näille miehille.

 

Luku 9

1Minun ei oikeastaan tarvitsisi kirjoittaa teille Jerusalemin seurakunnan pyhien avustamisesta. 2Tiedänhän, miten kovasti haluatte auttaa. Siksi kehuinkin teitä makedonialaisille ja kerroin, että akhaialaiset ovat tehneet osansa jo viime vuonna. Teidän intonne on saanut monet muutkin innostumaan. 3Lähetän nyt kuitenkin luoksenne nämä veljet, jotta tietäisitte valmistautua eivätkä meidän kehumme tässä asiassa osoittautuisi aiheettomiksi. 4Meidän luottamuksemmehan joutuisi naurunalaiseksi – teistä itsestänne puhumattakaan – jos sinne tulisi minun kanssani makedonialaisia ja he näkisivät teidän olevan valmistautumattomia. 5Siksi pidin välttämättömänä lähettää nämä veljet edeltä teidän luoksenne. He järjestävät teidän lahjoituksenne etukäteen valmiiksi niin, että se on kunnon lahja eikä mitään pihistelyä. 6Asia on näin: jos kylvää niukasti, saa niukan sadon, ja jos kylvää runsaasti, saa runsaan sadon. 7Jokaisen on annettava sen verran kuin on mielessään päättänyt. Mitään ei pidä antaa vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa. 8Hän voi antaa teille kaikkia lahjojaan niin runsaasti, ettei teiltä puutu mitään ja että voitte tehdä paljon kaikkea hyvää. 9Kirjoituksissahan sanotaan: »Hän jakoi, hän antoi köyhille. Hänen oikeudenmukaisuutensa on ikuinen.» 10Hän, joka antaa kylväjälle siemenet ja syötäväksi leivän, kasvattaa myös teidän oikeamielisyydestänne moninkertaisen sadon ja antaa sen teille. 11Te saatte kaikenlaista rikkautta, niin että voitte olla pyyteettömän anteliaita. Näin meidän työmme saa ihmiset kiittämään Jumalaa. 12Tämä keräys ei ainoastaan täytä seurakunnan pyhien tarpeita, vaan se myös tuottaa yhä enemmän kiitosta Jumalalle. 13Tällä keräyksellä te tunnustatte uskonne Kristuksen ilosanomaan ja todistatte olevanne sille kuuliaisia. Lahjan saajat puolestaan ylistävät Jumalaa kuuliaisuudestanne samoin kuin siitä pyyteettömyydestä, jolla te avustatte heitä ja kaikkia muitakin. 14He myös rukoilevat puolestanne ja kaipaavat teitä sen suunnattoman hyvyyden vuoksi, jota Jumala on teille osoittanut. 15Kiitos Jumalalle hänen käsittämättömän suuresta lahjastaan!

 

Luvun 9 tarkoitus

Luvussa 9 Paavali jatkaa kommentteja keräyksestä sanomalla, että hänen on tarpeetonta kirjoittaa heille pyhien uhrista. Hän sanoo kehuvansa makedonialaisille akhaialaisia sanomalla, että he ovat olleet valmiita viime vuodesta lähtien ja niinpä korinttilaisten into on herättänyt suurimman osan heistäkin (jakeet 1-2). Sitten hän sanoo lähettävänsä veljet, jotta hänen kerskauksensa heistä ei osoittautuisi turhaksi tässä tapauksessa, niin että he olisivat valmiita, kuten hän sanoikin heidän olevan. Hän kehottaa heitä olemaan valmiita, niin etteivät he kaikki joutuisi häpeään, jos jotkut makedonialaiset tulevat hänen kanssaan Korinttiin eivätkä he ole valmiita, kuten Paavali sanoi (jakeet 3-4). Niin hän lähetti veljet edellään järjestämään lahjan, jonka he olivat ennalta luvanneet (jae 5). Hän sanoo, että joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Jokaisen tulee tehdä, niin kuin on päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloisia antajia (jae 6-7). Jakeessa 8 Paavali sanoo, että Jumala voi antaa heille kaiken siunauksen yltäkylläisyydessä, niin että veljillä olisi kylliksi kaikkea, jotta he voisivat ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää. Jakeessa 9 hän lainaa psalmia 112:9. Sitten hän sanoo (jae 10), että: Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät (vrt. Jes. 55:10). Hän sanoo, että niin kaikessa vaurastuen voidibsy vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle, sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta (jakeet 11-12).

 

Hän sanoo, että he, tästä palveluksesta rohkaistuneina, ylistävät Jumalaa siitä, että he näin alistuvaisesti tunnustautuivat Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olivat ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa; ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät heitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan.

Tähän päättyvät keräystä koskevan lisäyksen molemmat luvut.