Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F046iii
1. Korinttilaiskirjeen kommentaari: Osa 3
(Versio 1.0 20210205-20210205)
Lukujen 11-16 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
1. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 3
HUOMATUKSIA ENSIMMÄISEEN KIRJEESEEN KORINTTILAISILLE (Luvut 11-16).
kirjoittanut E.W.
Bullinger
1. Korinttilaiskirje 11:2-16. HENKISTEN LAHJOJEN JULKINEN KÄYTTÖ.
1. Korinttilaiskirje 11:2. Kuuliaisten ylistys.
1. Korinttilaiskirje 11:3. Paljastettu periaate.
1. Korinttilaiskirje 11:4-6. Tulos.
1. Korinttilaiskirje 11:7-12. Syyt.
1. Korinttilaiskirje 11:13-15. Luonnon opetukset.
1. Korinttilaiskirje 11:16. Vastaansanojan torjuminen.
1 Corinthians 11:7-12. SYYT.
1. Korinttilaiskirje 11:7-. Mies. Hänen kunniansa.
1. Korinttilaiskirje 11:7. Nainen. Hänen kunniansa.
1. Korinttilaiskirje 11:8-. Mies. Hänen alkuperänsä.
1. Korinttilaiskirje 11:8. Nainen. Hänen alkuperänsä.
1. Korinttilaiskirje 11:9-. Mies. Hänen luomisensa tarkoitus.
1. Korinttilaiskirje 11:9-10. Nainen. Hänen luomisensa tarkoitus.
1. Korinttilaiskirje 11:11. Keskinäinen riippuvaisuus Herrassa.
1. Korinttilaiskirje 11:12. Keskinäinen suhde Jumalan käskystä.
1. Korinttilaiskirje 11:17-34. EVANKELIUMIN TUOMIOKAUSI ON ANTITYYPPI.
1. Korinttilaiskirje 11:17. Moite.
1. Korinttilaiskirje 11:18-22-. Yhteen tulemisesta.
1. Korinttilaiskirje 11:22. Moite.
1. Korinttilaiskirje 11:23-34. Herran ehtoollisesta.
1. Korinttilaiskirje 11:23-34. HERRAN EHTOOLLISESTA.
1.
Korinttilaiskirje 11:23-25. Ilmestys vastaanotettu.
1. Korinttilaiskirje 11:26. Kelvollinen osallistuminen.
1. Korinttilaiskirje 11:27. Kelvoton osallistuminen.
1. Korinttilaiskirje 11:28. Itsensä tutkiskelu.
1. Korinttilaiskirje 11:29-30. Ei tutkiskelua ruumiista.
1. Korinttilaiskirje 11:31. Itsearviointia.
1. Korinttilaiskirje 11:32. Herran kuritus.
1. Korinttilaiskirje 11:33-34. Neuvo annetaan.
1. Korinttilaiskirje 12:1-1. Korinttilaiskirje 14:40. HENGELLISTEN LAHJOJEN JULKINEN KÄYTTÖ.
1. Korinttilaiskirje 12:1-31. Henkiset lahjat.
1. Korinttilaiskirje 13:1-13. Rakkaus on lahjoja oivallisempi.
1. Korinttilaiskirje 14:1-40. Profetia paras lahja.
1. Korinttilaiskirje 12:1-31. HENGELLISET LAHJAT.
1. Korinttilaiskirje 12:1-3. Ohjeet hengellisistä lahjoista.
1. Korinttilaiskirje 12:4-6. Lahjojen moninaisuus.
1. Korinttilaiskirje 12:7-11. Jumalan lahjoja pyhille.
1. Korinttilaiskirje 12:12-20. Ruumiin jäseniä monta.
1.
Korinttilaiskirje 12:21-27. Keskinäinen riippuvaisuus.
1. Korinttilaiskirje 12:28. Jumalan huolenpito seurakunnasta.
1. Korinttilaiskirje 12:29-30. Lahjojen moninaisuus.
1. Korinttilaiskirje 12:31. Kehotus hengellisiin lahjoihin.
1. Korinttilaiskirje 13:1-13. RAKKAUS OIVALLISEMPI KUIN LAHJAT.
1. Korinttilaiskirje 13:1-3. Rakkaus ylivertainen armolahja.
1. Korinttilaiskirje 13:4-8. Sen ominaispiirteitä.
1. Korinttilaiskirje 13:8-12. Lahjat vain ohimeneviä.
1. Korinttilaiskirje 13:13. Rakkaus pysyy ja on korkein.
1. Korinttilaiskirje 14:1-40. PROFETIA PARAS LAHJA.
1.
Korinttilaiskirje 14:1-20. Profetia on kieliä parempi.
1. Korinttilaiskirje 14:21-40. Syyt ja varoitukset.
1. Korinttilaiskirje 14:1-20. PROFETIA PAREMPI KUIN KIELET.
1. Korinttilaiskirje 14:1. Jokainen lahja on toivottava.
1. Korinttilaiskirje 14:2-4. Mutta profetoiminen paras.
1. Korinttilaiskirje 14:5-. Myös kielet ovat toivottavia.
1. Korinttilaiskirje 14:5-20. Mutta profetoiminen paras.
1. Korinttilaiskirje 14:5-20. PROFETOIMINEN PARAS.
1.
Korinttilaiskirje 14:5-6. Tulkkausta tarvitaan.
1. Korinttilaiskirje 14:7-12. Muutoin kielien lahja hyödytön.
1. Korinttilaiskirje 14:13. Tulkkausta tarvitaan.
1. Korinttilaiskirje 14:14-20. Muutoin kielien lahja hyödytön.
1. Korinttilaiskirje 14:21-40. SYYT JA VAROITUKSET.
1. Korinttilaiskirje 14:21-25. Jumalan ennustus.
1. Korinttilaiskirje 14:26-. Nuhtelu.
1.
Korinttilaiskirje 14:26. Kehotus. Antaa, &c.
1.
Korinttilaiskirje 14:27-35. Apostolinen ohjaus.
1.
Korinttilaiskirje 14:36-39. Nuhtelu.
1.
Korinttilaiskirje 14:40. Kehotus. Let, &c.
1. Korinttilaiskirje 15:1-11. APOSTOLINTEHTÄVÄ ESITETÄÄN JA
VAADITAAN.
1. Korinttilaiskirje 15:1-. Paavalin evankeliumi. Julistetaan.
1. Korinttilaiskirje 15:1-2. Jonka he olivat saaneet.
1. Korinttilaiskirje 15:3-. Paavalin evankeliumi. Julistetaan.
1. Korinttilaiskirje 15:3-11. Jonka hän oli saanut.
1. Korinttilaiskirje 15:12-58. HÄNEN OPILLISEN OPETUKSENSA VAHVISTAMA VAATIMUS.
1. Korinttilaiskirje 15:12. Vastalause. Mitä jotkut sanovat.
1. Korinttilaiskirje 15:13-19. Vastaus.
1. Korinttilaiskirje 15:20-28. Ylösnousemus on varma, koska Kristus on noussut ylös.
1. Korinttilaiskirje 15:29-32. Nykyinen konflikti on tarkoitukseton, jos Kristus ei ole noussut ylös.
1. Korinttilaiskirje 15:33-34. Kehotus.
1. Korinttilaiskirje 15:35. Vastaväite.
1. Korinttilaiskirje 15:36-41. Vastaus.
1. Korinttilaiskirje 15:42-49. Ylösnousemus on varma, koska Kristus on noussut ylös.
1. Korinttilaiskirje 15:50-57. Voitto kaikkien nykyisten konfliktien arvoinen.
1. Korinttilaiskirje 15:58. Kehotus.
1. Korinttilaiskirje 15:13-19. VASTAUS.
1. Korinttilaiskirje 15:13. Jos ei ylösnousemusta, Kristus ei noussut ylös.
1. Korinttilaiskirje 15:14-15. Seuraukset. Meidän saarnamme turha. Uskonne on turha.
Olemme vääriä todistajia.
1. Korinttilaiskirje 15:16. Jos ei ylösnousemusta, Kristus ei noussut ylös.
1. Korinttilaiskirje 15:17-19. Seuraukset. Uskonne on turha. Kuolleet ovat kuolleita.
Me kaikkein kurjimmat.
1. Korinttilaiskirje 15:20-28. YLÖSNOUSEMUS VARMA, KOSKA KRISTUS NOUSSUT YLÖS.
1. Korinttilaiskirje 15:20-22. Kuolema torjuttu.
1. Korinttilaiskirje 15:23-24. Järjestys. Ensihedelmät jne.
1. Korinttilaiskirje 15:25. Syy.
1. Korinttilaiskirje 15:26-27-. Kuolema tuhottu.
1. Korinttilaiskirje 15:27-28-. Järjestys. Isä Korkein.
1. Korinttilaiskirje 15:28. Tarkoitus.
*****
Luku
11
1Alkakaa noudattaa minun esimerkkiäni niin kuin minäkin noudatan Kristuksen esimerkkiä. 2On hienoa, että muistatte aina kaikki opetukseni ja pidätte kiinni opista, jonka välitin teille. 3Teidän on silti syytä tietää, että Kristus on jokaisen miehen pää samoin kuin mies on naisen pää ja Jumala Kristuksen pää. 4Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. 5Jos taas nainen rukoilee tai profetoi paljain päin, hän häpäisee päänsä. Sehän on sama kuin jos hän olisi ajanut päänsä kaljuksi. 6Jos nainen ei peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikata hiuksensa. Jos hiusten leikkaaminen tai pään kaljuksi ajaminen on naisen mielestä häpeällistä, hänen on peitettävä päänsä. 7Miehen ei tarvitse peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. 8Eihän miestä luotu naisesta vaan nainen miehestä, 9eikä miestä luotu naista varten vaan nainen miestä varten. 10Siksi naisen on enkelien takia pidettävä päässään merkkiä vallastaan. 11Herralle ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista. 12Nainen luotiin miehestä, mutta mies on syntynyt naisesta. Kaikki on silti saanut alkunsa Jumalasta. 13Päätelkää itse, onko sopivaa, että nainen rukoilee Jumalaa paljain päin. 14Eikö jo luontokin opeta teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15mutta naiselle kunniaksi? Pitkät hiukset on annettu naiselle vaatteeksi. 16Jos joku väittää jotain muuta, niin sanon hänelle, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä muillakaan Jumalan seurakunnilla. 17Näitä ohjeita antaessani en voi kehua teitä, sillä kokoontumisistanne on teille enemmän haittaa kuin hyötyä. 18Olen ensinnäkin kuullut, että seurakunnan kokouksissa jakaudutte eri ryhmiin. Uskon tämän, ainakin osittain. 19Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne eri ryhmiä, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. 20Teidän kokouksissanne ei kuitenkaan nautita Herran ateriaa oikein. 21Jokainen syö omia aikojaan. Joku on nälissään, kun toinen jo ryyppää. 22Ettekö voi syödä ja juoda kotonanne? Halveksitteko Jumalan seurakuntaa niin paljon, että nolaatte ne, joilla ei ole ruokaa? Mitä minun pitäisi teille sanoa? Kehuisinko muka teitä? Tässä asiassa en teitä kehu. 23Sen, minkä sain Herralta tiedoksi, olen välittänyt teillekin: Sinä yönä, kun Herra Jeesus ilmiannettiin, hän otti leivän 24ja lausui kiitosrukouksen. Sitten hän mursi leivästä paloja ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää näin minun muistokseni.» 25Aterian jälkeen hän otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Tehkää näin minun muistokseni aina, kun juotte siitä.» 26Julistakaa siis Herran kuolemaa aina, kun syötte leipää tai juotte viinimaljasta – siihen saakka, kun hän tulee. 27Jokainen, joka arvottomalla tavalla syö leipää ja juo Herran maljasta, tekee rikoksen Herran ruumista ja verta vastaan. 28Leipää syödessään ja viinimaljasta juodessaan ihmisen pitää tutkia itseään. 29Se, joka syö ja juo ajattelematta, mitä kaikkea Kristuksen ruumis tarkoittaa, hankkii itselleen tuomion. 30Sen vuoksi teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet kuolevat. 31Jos tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. 32Herra kuitenkin kasvattaa meitä rangaistuksilla, jotta meitä ei tuomittaisi yhdessä maailman kanssa. 33Odottakaa siis toisianne, veljet ja sisaret, kun kokoonnutte aterialle. 34Se, jolla on nälkä, voi syödä kotonaan. Silloin kokoontumisenne ei tuota teille rangaistusta. Muista asioista annan ohjeet, kun tulen.
Luvun 11 tarkoitus
Luvussa käsitellään
seurakunnan rakennetta, joka rakentuu perheiden ympärille, jotka ovat vastuussa
Kristukselle. Vastuu on annettu miehelle, joka on vastuullinen pää, jotta
varmistettaisiin vastuuvelvollisuus Kristukselle. Tämä ei suinkaan vähennä
naisen vastuuta uskossa, vaan lisää miehen vastuuta Kristusta kohtaan. Jaetta 1
pidetään luvun 10 päätöksenä eikä luvun 11 alkukohtana. Jakeet 2-16 esittävät
keskustelun palvonnan menetelmästä ja tavoista, jotka todellisuudessa ulottuvat
lukuun 14 asti. Perinteet jakeessa 2 esittää myös 2. Tess. 2:15. Jakeet 3-5
käsittelevät päätä. Mies häpäisee päänsä, jos hän rukoilee ja profetoi pää
peitettynä, mikä oli fariseusten ja muiden lahkojen keskuudessa kehittynyt
perinne (jakeet 3-4). Jae 5 kertoo naisesta, joka rukoilee päätään
peittämättömänä, ja häpäisee päänsä, ikään kuin hänen päänsä olisi ajeltu.
Perinteenä oli, että naisten tuli peittää itsensä. Sitten Paavali sanoo, että
miestä ei luotu naista varten, vaan nainen miestä varten (jakeet 8-9). Jakeissa
10-11 sanotaan, että naisella tulisi olla huntu päässään enkelien tähden. Tämä
johtui opista, jonka mukaan enkelit asuivat yhdessä naisten kanssa (1. Moos.
6:2-4). Augustinus ja viidennen vuosisadan kolminaisuusopin kannattajat
kielsivät tämän opin, ja siten modernit kolminaisuusopin kannattajat tarjoavat
selityksiä, joissa enkelien ajateltiin huolehtivan jumalallisesta
järjestyksestä, mutta se ei edellyttäisi naisten pukeutuvan huntuihin (vrt. 1.
Tim. 5:2). Naiset käyttivät huntuja alueilla, joissa harjoitettiin
temppeliprostituutiota, kuten Korintissa, ja se oli todellinen syy, miksi
naiset käyttivät huntuja avioliitossa. Tätä käytäntöä vastustettiin, kun tapa
lakkautettiin pakanallisten temppelien myötä.
Naisilla täytyy olla
pitkät hiukset, kun taas miehelle on häpeällistä, että hänellä on pitkät
hiukset (jae 14), mutta naisella pitäisi olla pitkät hiukset, ja se on hänen
ylpeytensä. Pitkät hiukset annetaan naisille peitteeksi (vrt. 15-16). (vrt.
myös 14:36) Fariseuksilla on ollut tapana ajella naisen pää ja siten he
käyttävät peruukkeja ja huntuja monissa lahkoissa. Tosiasia on, että Jumalan
seurakunnat lopettivat tämän käytännön nykyaikana. Kolminaisuusopin kannattajat
vaihtoivat sen hattujen käyttöön yksissä maissa ja huntuihin toisissa.
Jakeessa 17 Paavali alkaa
sitten nuhdella heitä siitä, että he kokoontuivat yhteen, eivät syömään Herran
ehtoollista (Abib-kuun 14. päivän iltana), vaan ryhmissä syömään aterioita,
jotka vaihtelivat kooltaan, niin että yksillä ei ollut mitään ja toiset ovat
juovuksissa (jakeet 20-21). Näin tehdessään he halveksivat Jumalan seurakuntaa
ja nöyryyttävät niitä, joilla ei ole mitään. Ihanne on siis, että he syövät
yhdessä pyhinä päivinä. He tekivät tämän syömällä yhdessä niin kutsutuilla
Agape-aterioilla (Juuda 12). Sitten hän käski syödä kotona, ennen kuin he
tulevat Herran aterialle. On tärkeää huomata, että ensimmäisen vuosisadan
seurakunta noudatti temppelikalenteria ja neljättä käskyä, pitäen sapatin,
uudetkuut ja juhlat sekä pyhät päivät Jumalan kalenteri (Nro 156). He tekivät tämän aina
1400-luvun uskonpuhdistukseen asti, mukaan luettuina myös Koraanin seurakunnat.
Trinitaariset kirkot hylkäsivät temppelikalenterin ja hyväksyivät sunnuntain
palvonnan toiselta vuosisadalta alkaen Roomassa viikoittaisen sapatin kanssa ja
hyväksyivät sitten Easter-pääsiäisen vuosina 155-192 jaa. Ne eivät hyväksyneet
joulua ennen kuin 375 jaa. Syyriassa ja 386 Jerusalemissa. Ne poistivat sapatin
Laodikeasta vuonna 366 jaa. trinitaarisissa kirkoissa, mutta eivät Jumalan
seurakunnissa.
Niiden Raamattu oli
Septuaginta (LXX), joka oli Vanhan Testamentin kreikankielinen teksti. Tämä oli
Uuden Testamentin seurakunnan Raamattu.
Jakeissa 23-34 Paavali
antaa kunnon ohjeet Herran ehtoollisen nauttimiseen Abib-kuun 14. päivänä
Abibissa asianmukaisesti, ja joka syö Herran ehtoollista väärin, tuo itselleen
tuomion. Siksi monet heistä ovat sairaita. On välttämätöntä erottaa ruumis
Herran ehtoollista varten, toisin sanoen tunnistaa oikea Kristuksen ruumis,
jossa sinun tulee nauttia Herran ehtoollinen, tai tuomita itsesi (23-25 vrt.
Matt. 26:26-29; Mark. 14:22-25; Luuk. 22:14-20).
Väärä oppi Herran ehtoollisen ajoituksesta (Nro 103c)(s. 3-4)
Herran ehtoollinen
symboloi myös Melkisedekiä/Melkisedekin pappeutta (Ps.110:4; Heb.5:6,10; 6:20;
7:17,21), johon ihmiset tulevat kastettuina ja Kristuksen ruumiiseen
asetettuina (1. Piet.2:5,9; Ilm.1:6; 5:10; 20:6). Tämä on se pappeus, johon
Kristus tuli ylimmäiseksi papiksi ja johon meidän on tultava papeiksi; ja jolle
Leevi antoi kymmenykset ollessaan Abrahamin kupeissa. Tämä tärkeä jakso on
selitetty Heprealaiskirjeessä. Jumalan seurakunta on noudattanut Herran
ehtoollista ensisijaisena vuosittaisena tapahtumanaan, joka on varattu sen kastetuille
jäsenille, ja sitä on aina vietetty Abib-kuun 14. päivän iltana, ja Paavali
nuhteli korinttilaisia siitä, että he tekivät siitä juopumisen juhlan ja käski
heitä syömään kotona, ennen kuin he osallistuivat siihen sinä iltana (1. Kor.
11:34), joka oli Yö, jona hänet kavallettiin (1. Kor. 11:23).
Pääsiäinen taas on varattu
kaikille, mukaan luettuina kansakunnan kääntymättömät, muukalaiset, ne, joita
ei ole kastettu, ja lapset. Heidän tulee osallistua pääsiäisateriaan, joka
koostuu paahdetusta karitsasta tai karjan eläimestä (2. Moos. 12:5), katkerista
yrteistä ja happamattomasta leivästä Abib-kuun 15. päivän pimeänkoitossa, ja
heidän tulee viettää valvomisen yötä (2. Moos. 12:42). Pääsiäinen on dynaaminen
keino tämän maailman eli aikakauden kansojen ymmärtää, että Jumala antoi
lakinsa koko ihmiskunnalle Israelin ja Mooseksen välityksellä Herran enkelin
kautta. Pääsiäinen symboloi myös Israelin aiempaa vapautumista Egyptistä, joka
osoittaa kaikkien kansojen vapautuvan Babylonista ja Saatanan vallan alaisuudesta.
Valvomisen yö ei viittaa vain menneisyyteen, kun kuoleman enkeli kulki Israelin
leirin yli, vaan se viittaa myös Kristuksen tulevaan paluuseen ja siihen, että
meidän tulee olla varuillamme (ks. Mark. 13:32-37).
Kääntyneiden kastettujen,
jotka ovat osa Melkisedekin pappeutta, on myös osallistuttava pääsiäisen
viettoon, mukaan lukien muistoateria ja "valvomisen (eli havaitsemisen)
yö" syistä, jotka selitetään vastaukseksi jäljempänä esitettyyn
harhaluuloon (katso Melkisedek (Nro 128)).
Herran ehtoollinen (Nro 103)(s. 3)
Herran ehtoollinen
symboloi kirkon valmistautumista tuhatvuotiseen valtakuntaan. Katso 1.
Korinttilaiskirje 11:23-26 jäljempänä.
Tämä yö julistaa Herran
kuolemaa, kunnes hän tulee kristityille määrättynä käskynä.
Ensimmäinen elementti
on...Ja tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut ainoana tosi
Jumalana ja Jeesuksena Kristuksena, jonka olet lähettänyt (Joh. 17:3).
Iankaikkisen elämän toinen
elementti on usko Jeesukseen Kristukseen ainoan todellisen Jumalan tuntemisen
kautta.
Iankaikkisen elämän kolmas
elementti on osallistuminen pääsiäiseen, Jeesuksen ruumiin syöminen ja veren
juominen.
Herran ehtoollisen
ensimmäinen seremonia on jalkojen pesu. Koko tämä jalkojenpesun prosessi ei ole
vain palvelua. Se symboloi oman itsemme panemista syrjään. Näemme tämän
käsitteestä tithénai (vaatteen asettaminen syrjään) ja Kristuksen
vyöttäytymisestä pyyhkeellä. Koko tämä prosessi huokuu symboliikkaa, jossa
Kristus kirjaimellisesti laski pois kaikki tykötarpeensa ja vaatetuksensa.
Ensin hän luopui asemastaan elohimina ja tuli ihmiseksi palvellakseen meitä.
Hän tiesi, että hänen oli tultava maan päälle, paitsi näyttääkseen meille,
koska elimme demonien perustaman järjestelmän alla, vaan osoittaakseen myös
demoneille, että hänen oli luovutettava henkensä.
Kapinansa takia demoneilla
ei ollut uhria, joka olisi palauttanut heidät Jumalalle. Ei ollut mahdollista
uhria, jonka Saatana ja Isäntä olisivat voineet uhrata sovittaakseen itsensä
Jumalan kanssa syntien tähden. Jonkun oli kuoltava. Joten yhden heistä täytyi
omaksua ihmismuoto ja tulla surmatuksi sovittaakseen itsensä Jumalan kanssa
näyttääkseen tien. (vrt.
myösNeljäkymmentä päivää
Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159A)).
Herran ehtoollista ei voi
korvata viikoittaisella juhlalla, jossa on Mithras-kultin symboleita (öylätti)
ja vedellä auringon päivänä eli sunnuntaina.
Täydempi selitys opeista
ja Herran ehtoollisen paikasta Kristuksen ruumiissa selitetään tutkielmassa Kristuksen
ruumis (P103). (s. 9)
Tällä symboliikalla meidät
on erotettu syrjään. Ensimmäinen Exodus oli se, että meidät kuljetettiin pois
Egyptistä ja Israelin kansakunta perustettiin, jotta voitaisiin perustaa
paikka, jossa Jumala voisi ilmoittaa suunnitelmansa profeettojensa kautta (vrt.
Jeremia 31:31-34). Näin me opimme tuntemaan Jumalan Pyhässä Hengessä.
Tätä näkökohtaa selitetään
luvussa 10.
Tämä liitto, joka oli tehtävä,
vaati veren uhraamista (vrt. tutkielma Jumalan liitto (Nro 152)). (vrt. Matteus 26:26-28). Tämä liitto Kristuksen kanssa vaati veriuhrin,
jotta hän voisi toimia ylipappina (Hepr. 8:3, vrt. 1. Kor. 10:24).
Tämä näkökohta selitetään
myös tekstissä Leivän ja viinin merkitys
(Nro 100), jossa viini on Kristuksen veri ja leipä on
ruumis, joten viinirypälemehu tai vesi ei riitä.
Heprealaiskirje 1:3
osoittaa, että Kristus heijastaa Jumalan kirkkautta ja kantaa Hänen olemuksensa
leimaa, ylläpitäen maailmankaikkeutta voimansa sanalla. Synneistä
puhdistamisensa jälkeen hän istui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksiin.
Myös me olemme osallisia jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:4). Kristus toimi
symbolisesti viiniköynnöksenä. Viini tulee viinirypäleistä. Siksi viinitarhurin
symboli on Johanneksen evankeliumissa 15:1-6.
Käsitys Kristuksen
ruumiista ja verestä on keskeinen Herran ehtoollisessa. Me symboloimme tätä
prosessia kolmella elementillä, jotka liittyvät tietoomme ainoasta todellisesta
Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, uskossa Kristukseen ja
sitten osallistumalla Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Ne ovat kolme
elementtiä, jotka antavat meille iankaikkisen elämän. Emme voi saada
iankaikkista elämää, ellei meillä ole Pyhää Henkeä emmekä noudata tuota
prosessia. Me pidämme Jumalan käskyt, koska Raamattu (ja erityisesti Johannes)
kertoo meille, että se on välttämätöntä Pyhän Hengen säilyttämiseksi. Siksi
meidän on vietettävä sapattia ja pääsiäisjuhlaa säilyttääksemme Pyhän Hengen ja
päästäksemme ensimmäiseen ylösnousemukseen.
Luku
12
1Veljet
ja sisaret, tahdon teidän olevan perillä Pyhän Hengen lahjoista. 2Tiedättehän,
että kun ette vielä uskoneet Herraan, teitä aivan kuin ajettiin mykkien
epäjumalien luokse. 3Siksi sanon teille suoraan, ettei kukaan voi Jumalan Hengen
vallassa kirota Jeesusta. Ja päinvastoin: vain Pyhän Hengen vallassa voi sanoa,
että Jeesus on Herra. 4Lahjoja on erilaisia, mutta sama Henki on ne antanut.
5Myös palvelutehtävät ovat erilaisia, mutta sama Herra on ne antanut. 6Jumalan
voima vaikuttaa monin tavoin, mutta se on aina ja kaikessa sama voima. 7Henki
ilmenee jokaisessa jollain tavalla yhteiseksi hyödyksi. 8Sama Henki antaa
toiselle kyvyn puhua viisaasti, toiselle kyvyn jakaa tietoa. 9Sama Henki antaa
toiselle uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan. 10Joku saa voiman tehdä
ihmeitä, joku profetoi, joku tunnistaa erilaiset henget, joku puhuu kielillä ja
joku muu tulkitsee hänen puheensa. 11Kaiken saa kuitenkin aikaan yksi ja sama
Henki, joka jakaa jokaiselle sellaisen lahjan kuin tahtoo. 12Kristus on kuin
ihmisruumis: kokonaisuus, joka muodostuu monesta eri jäsenestä. 13Meidät kaikki
on kastettu samassa Hengessä yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai
kreikkalaisia, orjia tai vapaita. Kaikki me olemme juoneet samaa Henkeä.
14Ruumis ei koostu yhdestä jäsenestä vaan monesta. 15Eikö jalka ole osa
ruumista, vaikka väittäisikin: »En kuulu ruumiiseen, koska en ole käsi»? 16Eikö
korva ole osa ruumista, vaikka väittäisikin: »En kuulu ruumiiseen, koska en ole
silmä»? 17Jos ruumis olisi pelkkää silmää, miten se kuulisi? Jos se olisi
pelkkää korvaa, millä se haistaisi? 18Jumala kuitenkin pani ruumiiseen kaikki
eri jäsenet niin kuin parhaaksi näki. 19Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä,
olisiko silloin ruumista ollenkaan? 20Jäseniä on monta, mutta ruumis on yksi
kokonaisuus. 21Ei silmä voi sanoa kädelle: »En tarvitse sinua.» Eikä pää voi
sanoa jaloille: »En tarvitse teitä.» 22Välttämättömiä ovat nimenomaan ne
ruumiinosat, joita pidetään muita heikompina. 23Mehän peitämme erityisen
arvokkaasti ne ruumiinosat, joita pidämme arvottomimpina. Peitämme kaikkein
huolellisimmin ne ruumiinosat, joita häpeämme eniten. 24Säädyllisille
ruumiinosille ei tarvitse tehdä niin. Kun Jumala liitti ruumiinosat toisiinsa,
hän antoi arvottomimmille osille suurimman kunnian. 25Näin ruumiissa ei synny
riitaa, vaan kaikki jäsenet pitävät yhdessä huolta toisistaan. 26Jos yksi jäsen
kärsii, kärsivät kaikki yhdessä. Jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, kaikki
iloitsevat. 27Te olette Kristuksen ruumis; jokainen teistä on tämän ruumiin
jäsen. 28Jumalahan on asettanut seurakunnassa yhdet apostoleiksi, toiset
profeetoiksi ja kolmannet opettajiksi. Joillain on voima tehdä ihmeitä,
toisilla on parantamisen lahja, jotkut osaavat auttaa muita, jotkut ovat
johtajia ja jotkut puhuvat kielillä. 29Eivät kai kaikki ole apostoleja? Eivät
kai kaikki ole profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? 30Ei kai
kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eivät kai kaikki puhu kielillä tai osaa
tulkata niitä? 31Tavoitelkaa silti kaikkein tärkeimpiä lahjoja! Nyt osoitan
teille vielä tien, vaikka liioittelenkin vähän.
Luvun 12 tarkoitus
Jakeet 1-3 käsittelevät
sitä tosiasiaa, että heillä oli pakanallisia tapoja, heidän jouduttuaan harhaan
mykkien epäjumalien puoleen, ja monet käyttivät sellaisia keinoja kuin torajyvä
ekstaattisten rituaalien saamiseksi. Sitten hän tekee sen erottelun, ettei
kukaan kiroa Kristusta tai sano Jeesusta Herraksi muutoin kuin Pyhän Hengen
kautta.
Jakeessa 4 hän sanoo, että
on olemassa erilaisia lahjoja, mutta sama Henki, ja erilaisia palvelutehtäviä,
mutta sama Herra (jae 5), ja erilaisia töitä, mutta sama Herra, joka vaikuttaa
heissä jokaisessa (jae 6). Kullekin annetaan Hengen ilmentymä yhteiseksi
hyödyksi (jae 7). Jakeista 8-11 näemme, että Henki antaa joillekin viisautta,
toisille tietoa, toiselle uskon, toiselle parantamisen lahjan, toiselle
ihmeiden teon, toiselle kyvyn erottaa tai erotella henget toisistaan, toisille
erityyppisiä kieliä. Kaikki nämä ovat samassa Hengessä, joka antaa kullekin,
niin kuin Hän tahtoo.
Aivan kuten ruumis on
yhtä, monine jäsenineenkin, ja kaikki jäsenet, vaikka niitä onkin monta, ovat
yksi ruumis, samoin Kristus. Sillä yhden Hengen kautta meidät kaikki kastetaan
yhdeksi ruumiiksi – juutalaisiksi tai kreikkalaisiksi, orjiksi tai vapaiksi, ja
kaikki saadaan juomaan yhdestä Hengestä (jakeet 12-13). Sillä ruumis ei koostu
yhdestä jäsenestä, vaan monista. Jakeissa 15-24 hän selittää, että
moninaisinakin ruumiin jäsenet, vaikkakin ovatkin erilaisia, muodostavat
edelleen osan samaa ruumista, olipa kyseessä kädet, silmät, korvat, nenä jne.
Kuten Jumala järjesti ruumiinosat ruumiseen, niin hän järjesti Kristuksen
ruumiiksi seurakunnan jäsenet, joista jokainen oli ruumiin toiminnalle
välttämätön. Jotkut tarvitsevat enemmän peittämistä, mutta kukin niistä sijoitetaan
sinne, missä se tekee eniten hyvää ruumiista palvellakseen, ja suurempi kunnia
annetaan alemmalle osalle niin, että ruumiissa ei ole epäsopua vaan kaikilla
jäsenillä on yhtäläinen kohtelu. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät, ja jos
yhtä kunnioitetaan, kaikki iloitsevat yhdessä (jakeet 24-26).
Jakeissa 27-31 Paavali
sanoo, että me olemme kaikki Kristuksen ruumis ja yksilöllisesti sen jäseniä.
Jumala on asettanut seurakuntaan apostoleja, profeettoja, opettajia,
ihmeidentekijöitä, parantajia, auttajia, johtajia, eri kielillä puhujia (ts.
lingvistejä). Jakeessa 29 hän sanoo, etteivät kaikki ole samanlaisia. Jokaisen
tulisi hartaasti haluta korkeampia lahjoja tai pyrkiä niihin (vrt. Room.
12:4-5; Ef. 4:14-16; Kol. 3:14; Fil. 1:1).
Paavali selittää 1.
Korinttilaiskirjeen 12. luvussa, että eri ihmisille annetaan erilaisia lahjoja
Jumalan tahdon mukaan.
Luvussa 13 Paavali jatkaa
selittämällä, että kaikkien näiden lahjojen mukana täytyy olla jumalallista
rakkautta tai ne muuten ovat arvottomia.
(Ks. myös Kielilläpuhumisen kysymys (Nro 109))
Luku
13
1Vaikka puhuisin ihmisten
ja enkelien kielillä, ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava
pelti. 2Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet, tietäisin kaiken ja profetoisin,
vaikka voisin siirtää vuoria uskoni voimalla, ilman rakkautta en olisi mitään.
3Vaikka jakaisin pois koko omaisuuteni ja uhraisin itsenikin niin, että
antaisin polttaa itseni, en hyötyisi mitään, jos minulta puuttuisi rakkaus.
4Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Se ei ole kateellinen, se ei
kehuskele eikä ylpeile. 5Rakkaus ei käyttäydy häpeällisesti eikä tavoittele
omaa etuaan. Se ei katkeroidu eikä suunnittele pahaa. 6Rakkaus ei iloitse
vääryydestä vaan totuuden voitosta. 7Aina se uskoo ja toivoo, kaiken se kestää
ja sietää. 8Rakkaus ei katoa koskaan, vaikka profetiat menettävät
merkityksensä, kielillä puhuminen loppuu ja tieto muuttuu turhaksi. 9Me näet
tiedämme ja profetoimme puutteellisesti, 10mutta kun täydellinen tulee,
puutteellinen katoaa. 11Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi ja minulla oli lapsen
järki ja lapsen ajatukset. Kun kasvoin mieheksi, en enää ollut kiinnostunut
samoista asioista kuin lapsena. 12Nyt katselemme kuin vääristävän peilin
kautta, ja kaikki näyttää meistä arvoitukselta. Kerran näemme kuitenkin Jumalan
kasvotusten. Nyt tiedän asiat osittain, mutta silloin tiedän kaiken niin kuin
Jumala tietää kaiken minusta. 13Nyt pysyvät voimassa nämä kolme asiaa: usko,
toivo ja rakkaus. Tärkein niistä on kuitenkin rakkaus.
Luvun 13 tarkoitus
Niinpä Pyhän Hengen lahjat
on suunniteltu sopimaan toiseen suureen käskyyn, joka on rakasta lähimmäistäsi
niin kuin itseäsi.
(vrt. Pyhän Hengen hedelmä (Nro
146))
Rakkauden sivutuotteet
Pyhän Hengen kautta
saadulla rakkaudella on monia sivutuotteita, joista se tunnistetaan.
Pelkkä uskon tunnustaminen
ei riitä. Ei riitä, että kutsuu Kristusta "Herraksi". Sitä on
seurattava teot. Teoillamme osoitamme uskomme (Jaak. 2:18). Usko ilman tekoja
on kuollut (Jaak. 2:26). Teoilla usko on tullut täydelliseksi (Jaak.2: 20,22).
Teot, jotka täydentävät uskoa, perustuvat rakkauteen.
Jakeissa 2-3 usko, joka on
kaikkitietävä ja kykenevä siirtämään vuoria, on hyödytön. Jopa omasta
hengestään luopuminen vääristä motiiveista, jos se ei perustu rakkauteen vaan
itsensä edistämiseen, on hyödytöntä.
Jakeissa 4-6 esitetään
kärsivällisyys ja ystävällisyys, jotka kuvaavat Pyhää Henkeä, eivät pöyhkeile
tai töykeile muita kohtaan. Jumala toimii meidän kauttamme Pyhän Hengen avulla.
Ihmiset näkevät, mitä Jumala on, katsomalla, mitä me teemme, ja sitten he
saavat käsityksen siitä, mitä Jumala haluaa heidän olevan. Niinpä maailma
yleensä tuomitsee Pyhän Hengen teot ja pohjimmiltaan Jumalan rakkauden. Rakkaus
Pyhän Hengen yhteydessä on sellaista rakkautta, jolla Jumala voi ilmaista
itsensä. Rakkaus ei etsi omaansa. Se ei myöskään ole kärttyisä eikä myrtynyt.
Sellaisien ominaisuuksien kuin kärsivällisyys ja ystävällisyys osoittaminen
vaatii aitoa kunnioitusta toista ihmistä kohtaan.
Toisaalta sellaiset
negatiiviset ominaisuudet kuin ylimielisyys, töykeys, ärsyyntyminen ja kauna
eivät osoita tällaista kunnioitusta. Riemuitseminen totuudesta on sellainen
riemuvoitto, jota osoitetaan, kun ystävä tekee jotain hyvin. Siten valitut
voivat osoittaa aitoa mielihyvää, kun toinen menestyy. Kun joku kääntyy pois
erehdyksestä, taivaassa vallitsee suuri ilo; niin on myös meidän suhteemme.
Siksi me kestämme kaiken, toivomme kaikkea ja uskomme kaiken. Me kestämme
kaiken Jumalan suuremmaksi kunniaksi, koska olemme omistautuneet Jumalalle ja
lähimmäisellemme rakkaudessa. Jos emme rakasta lähimmäistämme, jonka olemme
nähneet, kuinka voimme rakastaa Jumalaa, jota emme ole nähneet? Meidän pitäisi
osoittaa yhdellä toisenkin potentiaali ja todellisuus. Meidän tulisi palvella
toisiamme ja rakastaa lähimmäistämme, niin kuin itseämme (Gal. 5:13-14); ja
myös rakastaa totuutta ja siten pelastua (2. Tess. 2:10).
Jakeista 8-13 näemme, että
rakkaus ei koskaan katoa, koska se on lähtöisin Jumalan ikuisesta luonnosta.
Jumalaan kohdistuvan rakkautemme lakkaamaton luonne vastaa täydellisesti
iankaikkisen elämän lahjaa. Sillä ilman yhden jatkumista ei toinenkaan voi
jatkua. Profetian päättyminen on sidottu täydelliseen liittoon ja tietoon, joka
tulee osallistumisesta Pyhään Henkeen. Täten jaamme jumalallisen
etukäteistietämyksen. Näin ollen Jumala jakaa täydellisen etukäteistietämyksen
lopulta valittujen kanssa. Tästä näkökulmasta profetia lakkaa. Täydellinen
yhteys, joka tulee jumalallisesta luonnosta, tekee kielistä ja puheesta
merkityksettömiä. Meille annetaan täysin uusi kieli. Kielet katoavat, koska
meille annetaan yksi kieli, jolla kommunikoida, ja se tulee olemaan henkisellä
tasolla. Kaikki kieli katoaa, mutta Jumalan rakkaus on keskeinen sen suhteen,
mitä meistä tulee profetioiden, tiedon ja kielten katoamisen jälkeen.
Täydellinen tieto poistaa
tietämättömyyden ja siten myös sellainen käsite kuin tieto, joka
edellyttää vastakohtanaan myös tiedon puuttumista, lakkaa. Me tulemme
tuntemaan, niin kuin meidät tunnetaan (1. Kor.13:12). Tietomme ja ymmärryksemme
on epätäydellistä ja epäkypsää. Ensimmäisestä ylösnousemuksesta lähtien näemme
Jumalan kasvoista kasvoihin hengellisessä mielessä. Henkinen maailma paljastuu
kaikessa voimassaan. Sen voi nähdä ja jakaa vain rakkaudessa. Ilman rakkautta
yksilö lähetetään toiseen ylösnousemukseen oppimaan uudelleen ja
kouluttautumaan voidakseen osallistua.
Näin ollen täydellinen
ymmärrys perustuu Jumalan rakkauteen (jae 13) (1. Joh. 4:19; Room. 5:1-5; Fil.
1:9-10; Kol. 1:4-5; 1. Tess. 1:3; 5:8). Pyhän Hengen kautta voimme kehittää
sitä täydellistä rakkautta, jota meiltä vaaditaan. Tätä rakkautta osoittaa usko
vastoinkäymisissä. Siten uskon, toivon ja rakkauden aspektit ovat Pyhän Hengen
puolia, jotka liittyvät toisiinsa, mutta rakkaus onniistä suurin.
Luku
14
1Tavoitelkaa
rakkautta, mutta vielä kiihkeämmin tavoitelkaa hengellisiä lahjoja ja ennen
kaikkea profetoimisen lahjaa. 2Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan
Jumalalle. Kukaan ei ymmärrä häntä, kun hän puhuu salaisuuksia Hengen vallassa.
3Se, joka profetoi, puhuu sen sijaan ihmisille. Hän puhuu rakentavasti, ohjaa
ja lohduttaa. 4Kielillä puhuva rakentaa vain itseään. Se, joka profetoi,
rakentaa seurakuntaa. 5Toivon teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä
enemmän toivon teidän profetoivan. Se, joka profetoi, on merkittävämpi kuin se,
joka puhuu kielillä – paitsi jos tämä osaa selittää puheensa, niin että siitä
on seurakunnalle hyötyä. 6Veljet ja sisaret, mitä hyötyä minusta on teille, jos
tulen luoksenne puhumaan kielillä, mutten välitä teille minkäänlaista
ilmestystä, tietoa, profetiaa tai opetusta? 7Sama koskee elottomia soittimia,
kuten huilua ja lyyraa. Jos niillä ei voisi soittaa eri säveliä, miten melodian
voisi tunnistaa? 8Kuka tietää valmistautua taisteluun, jos torvella soitettu
merkki on epäselvä? 9Samoin on teidän puheenne laita: Jos ette puhu selvästi,
miten teitä voi ymmärtää? Silloin saatte puhua tuuleen. 10Niin paljon kuin
maailmassa onkin kieliä, niitä kaikkia ymmärtää joku. 11Jos en ymmärrä jonkun
puhetta, hän on minulle vieraskielinen niin kuin minäkin hänelle. 12Kun te siis
tavoittelette hengellisiä lahjoja, tavoitelkaa niitä seurakunnan hyödyksi.
Silloin teiltä ei puutu mitään. 13Siksi kielillä puhuvan on rukoiltava kykyä
selittää puheensa. 14Jos näet rukoilen kielillä, henkeni kyllä rukoilee mutta
järkeni ei. 15Mitä tämä tarkoittaa? Rukoilen sekä hengessäni että
ymmärrettävästi. Laulan ylistystä sekä hengessäni että ymmärrettävästi. 16Jos
kiität Jumalaa vain hengessäsi, miten satunnainen paikallaolija tietää sanoa
aamenen kiitoksesi loppuun? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot. 17Sinä kyllä kiität
hyvin, muttet auta toista kehittymään. 18Minä puhun kielillä enemmän kuin
kukaan teistä, ja kiitän siitä Jumalaa. 19Seurakunnassa puhun silti mieluummin
viisi sanaa ymmärrettävästi kuin kymmeniätuhansia sanoja kielillä, koska
silloin voin opettaa muitakin. 20Veljet ja sisaret, älkää heittäytykö
lapsellisiksi. Olkaa aikuisia mutta silti pahuudessa taitamattomia kuin lapset.
21Laissa sanotaan: »Vierailla kielillä ja vieraiden suulla puhun tälle kansalle
eikä se silti kuuntele minua, sanoo Herra.» 22Kielillä puhumista ei siis ole
tarkoitettu merkiksi uskoville vaan epäuskoisille; profetoimista taas ei ole
tarkoitettu epäuskoisille vaan uskoville. 23Jos seurakunnan kokouksessa kaikki
puhuvat kielillä ja sinne tulee satunnaisia kävijöitä tai epäuskoisia, he
epäilemättä sanovat, että olette sekaisin. 24Jos kaikki sen sijaan profetoivat
ja joku epäuskoinen tai satunnainen kävijä tulee paikalle, hän joutuu kaikkien
tutkittavaksi ja tarkasteltavaksi 25ja hänen salaisimmatkin ajatuksensa
paljastuvat. Silloin hän heittäytyy kasvoilleen kunnioituksesta Jumalaa kohtaan
ja tunnustaa, että Jumala on tosiaan teidän keskuudessanne. 26Mitä tämä siis
tarkoittaa, veljet ja sisaret? Sitä, että kun kokoonnutte, jokaisella on jotain
annettavaa: laulu, opetus, ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken
pitää tapahtua yhteiseksi hyödyksi. 27Jos puhutaan kielillä, saa puhujia olla
kaksi tai enintään kolme. Jokaisen on puhuttava vuorollaan, ja jonkun on oltava
tulkkina. 28Ellei tulkkia ole, on puhujan oltava hiljaa seurakunnassa ja
puhuttava vain itselleen ja Jumalalle. 29Myös profeetoista saa olla äänessä
vain kaksi tai kolme, ja muut voivat arvioida heitä. 30Jos joku muu
läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan pitää lopettaa. 31Voitte
kyllä kaikki profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat
rohkeutta. 32Profeetat pystyvät pitämään henkensä hallinnassaan, 33sillä Jumala
ei ole levottomuuksien vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa muissakin pyhien
seurakunnissa, 34naisten pitää olla teidänkin seurakuntanne kokouksissa hiljaa.
He eivät saa olla äänessä, vaan heidän on toteltava, niin kuin Mooseksen
lakikin sanoo. 35Jos he haluavat saada tietoa jostakin, heidän pitää kysyä sitä
kotona omalta mieheltään. Naiselle on häpeäksi puhua seurakunnan kokouksessa.
36Vai oletteko te laittaneet liikkeelle Jumalan sanan? Tekö muka olette ainoat,
jotka sen ovat kuulleet? 37Tiedoksi sille, joka uskoo olevansa profeetta tai
arvelee saaneensa jonkin muun hengellisen lahjan: tämä, mitä teille kirjoitan,
on Herran käsky. 38Jos joku ei tätä tunnusta, ei Herrakaan tunnusta häntä.
39Tavoitelkaa siis kaikin keinoin profetoimisen lahjaa, veljet ja sisaret,
älkääkä kieltäkö kielillä puhumistakaan. 40Kaiken pitää kuitenkin tapahtua
asianmukaisesti ja hyvässä järjestyksessä.
Luvun 14 tarkoitus
Rakkaus on siten uskossa
toimivan seurakunnan päämäärä ja ominaispiirre. Luku 14:1-18 jatkaa (vrt. Nro 109) kielikysymyksen käsittelemistä, joka oli jo silloin oppi
demoneista. Se ei osoita Jumalan rakkautta ja keskinäistä rakkautta Pyhässä
Hengessä. Kielten lahja oli kyky puhua todellisilla kielillä, jotka voidaan
kääntää tarvittaessa siihen valtuutettujen tulkkien avulla seurakunnan
opettamiseen eri alueilla. Kielen lahja oli alisteinen profetian lahjalle (vrt.
12:10). Tässä on selvää, että tämä lahja on annettu Paavalille, jotta hän voisi
puhua kielillä, joita hän ei ole oppinut, jotta hän voisi julistaa evankeliumia
niille, jotka eivät muuten pystyisi sitä ymmärtämään. Tässä on toinen
näkökohta, jonka Paavali on tuonut esille, nimittäin sen paikka rukouksessa.
Tämän toteaa 109Interpreter's Dictionary of the Bible, kuten
aiemmin mainittiin (b) yksityisen hartauden apu 1. Korinttilaiskirje 14:4 vrt.
Roomalaiskirje 8:26-28.
14:19-33 osoittaa
edelleen, että Paavali puhuisi mieluummin hyvin järjestetyssä puheessa kuin
käyttäisi massiivisia lainauksia muilla kielillä. Kuitenkin Jumala kurittaa ja
opastaa kansaansa vierailla kielillä, kuten laissa sanotaan (Jes. 28:11-12),
joka osoittaa, että profeetat ovat osa lakia.
Erityisesti kielten
hallitsematon käyttö nähdään tässä epävakauden merkkinä. Kääntymyksen
hyödyllisin työkalu on selkeä profetia. Paavali jatkaa selittämällä kielten eli
vieraan kielen käyttöä koskevia sääntöjä. Se on tehtävä palvonnassa selkeänä
puheena virsissä, opetuksissa, ilmoituksissa tai tulkinnoissa. Tehtäköön kaikki
opetukseksi. Kieliä ei saa käyttää, ellei sitä tulkkaamaan ole ketään, joka
osaa kieltä. Muussa tapauksessa heidän tulee vaieta (jakeet 26-33). Jumala ei
ole hämmennyksen vaan rauhan Jumala (jae 33).
Naisten tulee olla vaiti
(jakeet 34-36), mutta he voivat esittää kysymyksiä silloin, kun heillä ei ole
aviomiestä, jolta kysyä. Profeetta tunnustaa, että se, mitä Paavali tässä
sanoo, on Herran käsky (jakeet 37-9). Pyri profetoimaan ja puhumaan kielillä.
Kaikki on kuitenkin tehtävä säädyllisesti ja järjestyksessä (jakeet 39-40).
Näyttäisikin siltä, että
kielillä puhuminen on kelpo osa evankeliumin saarnaamista, mutta se annetaan
joillekin yksilöille tiettyyn tarkoitukseen, kuten kaikki Jumalan hengelliset
lahjat. Seurakunnan sellaisella alueella, jossa kaikki puhuvat tai ainakin
ymmärtävät riittävästi puhuttua kieltä, tällaiselle tapahtumalle ei ole
tarvetta.
Tiedämme, että
Transkarpaattien seurakunnassa kerrotaan puhutun kielillä. Ymmärrämme, että he
puhuvat muinaista murretta seurakunnassa. Tällainen ihme voi olla tarpeen, tai
sillä voi olla merkitystä siellä, missä sitä ei ole muualla.
Paavali piti sitä
arvoltaan vähäisempänä lahjana ja viittasi siihen, että tarkkailijat voisivat
käyttää sitä väärin ja ymmärtää sen väärin. Sitä tulisi käyttää vain niiden
ohjeiden mukaan, jotka hän on antanut seurakunnan rakentamiseksi.
Roomalaiskirje 12:6-9 käsittelee tätä asiaa. Se on silloin sekä kuulemista että
puhumista. Sen paikka, kun sitä käytetään oikein jumalallisessa rakkaudessa,
täytyy olla evankeliumin saarnaamisessa kaikille kansoille.
Luku
15
1Veljet ja sisaret, julistan teille ilosanomaa, jonka jo olemme teille kertoneet ja jonka olette ottaneet pysyvästi vastaan. 2Se pelastaa teidät, jos säilytätte sanoman sellaisena kuin sen teille kerroin. Muuten olette ryhtyneet uskoviksi turhaan. 3Ennen kaikkea välitin teille sen, mikä aiemmin välitettiin minulle: Kristus kuoli syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu. 4Hänet haudattiin ja herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. 5Hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten kaikille kahdelletoista. 6Sitten hän ilmestyi kerralla yli viidellesadalle veljelle ja sisarelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin nukkuneet pois. 7Sen jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. 8Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minulle. Minähän olen vähän kuin vajavaisena syntynyt. 9Olen apostoleista mitättömin enkä oikeastaan edes ansaitse apostolin nimeä, koska vainosin Jumalan kirkkoa. 10Hyvyydessään Jumala on silti tehnyt minusta sen mikä olen, eikä hänen hyvyytensä minua kohtaan ole ollut turhaa. Olenhan raatanut raskaammin kuin kukaan muu apostoli – tai en minä vaan Jumala, joka on hyvyydessään ollut tukenani. 11Niinpä siis julistan samaa kuin nuo muutkin, ja te olette sen uskoneet. 12Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleiden joukosta, miten jotkut teistä väittävät, etteivät kuolleet nouse ylös? 13Jos kuolleet eivät nouse ylös, ei Kristustakaan herätetty. 14Ja jos Kristusta ei herätetty, on meidän julistuksemme yhtä tyhjän kanssa samoin kuin teidän uskonne. 15Siinä tapauksessa meidät todetaan epäluotettaviksi todistajiksi, jotka valehtelevat Jumalan herättäneen Kristuksen kuolleista. Sitähän hän ei ole tehnyt, jos kuolleita kerran ei herätetä. 16Jos kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. 17Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, te uskotte turhaan ja olette yhä syntienne vallassa. 18Siinä tapauksessa nekin, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskoen, ovat tuhon omia. 19Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä. 20Tosiasiassa Kristus on esikoisuhri: hänet on herätetty kuolleiden joukosta ensimmäisenä. 21Koska kuolema sai alkunsa ihmisestä, alkoi myös ylösnousemus ihmisestä. 22Niin kuin kaikki kuolevat Aadamin vuoksi, tehdään kaikista eläviä Kristuksen vuoksi. 23Jokainen nousee ylös omalla vuorollaan: ensin Kristus ja sitten Kristuksen omat, kun hän palaa takaisin. 24Kristus voittaa kaikki muut vallat, mahdit ja voimat ja luovuttaa kuninkuuden Isälle Jumalalle, ja sitten tulee loppu. 25Kristuksen on näet hallittava, kunnes hän on alistanut kaikki viholliset jalkojensa alle. 26Vihollisista viimeisenä kukistuu kuolema, 27sillä »kaikki alistettiin hänen jalkojensa alle». Kun sanotaan, että kaikki on alistettu Kristukselle, tarkoitetaan tietysti kaikkea paitsi alistajaa itseään eli Jumalaa. 28Ja kun kaikki on alistettu Pojalle, alistetaan hänet itsensä sille, joka antoi kaiken hänen hallintaansa. Näin Jumala hallitsee kaikkea kaikin tavoin. 29Jos kuolleita ei herätetä ollenkaan, miksi jotkut sitten antavat kastaa itsensä heidän puolestaan? Mitä väliä heidän teollaan on? 30Entä miksi me elämme jatkuvassa vaarassa? 31Veljet ja sisaret, minä teen kuolemaa joka päivä. Vakuutan tämän sen ylpeyden kautta, jota tunnen teistä Herramme Kristuksen Jeesuksen edessä. 32Olisiko minun arkijärjellä ajatellen kannattanut taistella Efesoksessa petoja vastaan? Jos kuolleita ei herätetä, niin »syödään ja juodaan, sillä huomenna kuollaan». 33Älkää eksykö! »Huono seura hyvät tavat hävittää.» 34Tulkaa järkiinne älkääkä tehkö syntiä. Jotkut eivät näet tiedä Jumalasta mitään. Sanon tämän, jotta häpeäisitte. 35Joku saattaa kysyä: »Miten kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?» 36Typerä kysymys! Se, minkä kylvät, ei tule eläväksi, ellei se ensin kuole. 37Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän jyvän, joko vehnänjyvän tai jonkin muun. 38Jumala kuitenkin antaa sille sellaisen varren, siis sellaisen ruumiin, kuin tahtoo. Jokainen kylvetty siemen saa oman vartensa. 39Ei kaikki lihakaan ole samanlaista. Ihmislihan lisäksi on kotieläinten, lintujen ja kalojen lihaa. 40On olemassa taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten kirkkaus on aivan toista kuin maallisten. 41Auringon loiste eroaa kuun ja tähtien valosta, ja tähtienkin kirkkaudessa on eroa. 42Samanlainen on kuolleiden ylösnousemus. Se, mikä tuhoutui kylväessä, herää katoamattomana. 43Se, mikä kylväessä oli mitätöntä, herää mahtavana. Se, mikä kylväessä oli heikkoa, herää voimakkaana. 44Fyysinen ruumis, joka kylvettiin, herää hengellisenä ruumiina. Jos on olemassa fyysinen ruumis, on myös hengellinen. 45Kirjoituksissahan sanotaan: »Aadamista, ensimmäisestä ihmisestä, tuli elävä olento.» Uudella Aadamilla on kuitenkin Henki, joka tekee eläväksi. 46Ihmisen ensimmäinen ruumis ei siis ole hengellinen vaan fyysinen. Hengellinen ruumis tulee vasta sen jälkeen. 47Ensimmäinen ihminen oli tehty maasta, mutta uusi ihminen on peräisin taivaasta. 48Maasta tehdyt ihmiset ovat samanlaisia kuin ensimmäinen maasta tehty ihminen; taivaallisista ihmisistä taas tulee samanlaisia kuin ensimmäinen taivaallinen ihminen. 49Samoin kuin olemme olleet maasta tehdyn ihmisen kaltaisia, meistä tulee taivaallisen ihmisen kaltaisia. 50Veljet ja sisaret, minä sanon teille, etteivät lihaa ja verta olevat ihmiset voi periä Jumalan valtakuntaa. Tuhoutuva ei voi saada omakseen katoamattomuutta. 51Minä paljastan teille salaisuuden: Kaikki eivät nuku pois, mutta me kaikki muutumme. 52Se käy hetkessä, silmänräpäyksessä, kun torvi soi lopun merkiksi. Se näet soi, ja silloin kuolleet herätetään katoamattomina ja me muutumme. 53Tämän tuhoutuvan ruumiin on pukeuduttava katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen ihmisen on pukeuduttava kuolemattomuuteen. 54Ja kun tuhoutuva puetaan katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, toteutuvat nämä kirjoitusten sanat: »Kuolema on nielty ja voitettu. 55Missä sinun voittosi on, kuolema? Kuolema, missä on myrkkypistimesi?» 56Kuoleman pistin tarkoittaa syntiä, ja synti saa voimansa laista. 57Kiitos kuitenkin Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen vuoksi. 58Olkaa siis lujia ja järkkymättömiä, rakkaat veljet ja sisaret, ja tehkää ahkerasti Herran työtä. Tiedättehän, ettei Herran vuoksi nähty vaiva ole turhaa.
Luvun 15 tarkoitus
Tämä luku käsittelee
sitten ylösnousemusta, ja se on kriittinen uskon ymmärtämiseksi. Kuolleet
makaavat haudassa eli tuonelassa, kunnes tulee kuolleiden ylösnousemus eli Ensimmäinen ylösnousemus (Nro 143A)Messiaan palatessa tai Toinen ylösnousemus (Nro 143b)tuhatvuotisen valtakunnan lopussa ihmiskunnan
uudelleenkouluttamiseksi suuren valkoisen valtaistuimen tuomiossa.
Ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla ketään, joka sanoi menevänsä
kuollessaan taivaaseen, ei tunnustettu kristityksi, vaan antinomistiseksi
gnostikoksi, joka kannatti kuolemattoman sielun oppia (vrt. Justinus Marttyyri
Dial, LXXX; Nro 143Aedellä; Sielu (Nro 092); Sokraattinen oppi sielusta (Nro. B6)).
Paavali viittasi
ensimmäiseen ylösnousemukseen nimellä eks-anástasis eli "ulos
ylösnousemus", koska se otti valitut pois ihmisjoukosta Messiaan palatessa
ja teki heistä hengellisiä olentoja (Fil. 3:11).
Paavali muistuttaa meille,
että evankeliumin varassa me seisomme ja pelastumme, kunhan pidämme siitä
kiinni emmekä usko turhuuteen (jae 1-2).
Kristus kuoli syntiemme
tähden Raamatun mukaisesti (jae 3; Jesaja 53:5-12; jae 4: Ps. 16:10 (vrt. Ap.
t. 2:31). Tämä teksti oli tarpeen toistaa, koska kerrottiin joidenkin
Korintissa kieltävän ylösnousemuksen, mikä oli gnostilainen oppi, joka opetti,
että kuoleman jälkeen gnostilaiset menivät taivaaseen. Paha jumala Jaldabaoth
oli antanut heille Vanhan Testamentin ja lain estääkseen heitä pääsemästä
taivaaseen Linnunradan kautta. Tämä oppi tuli gnostilaisten kautta, joko
Lähi-idän pakanallisina muotoina tai juutalaisina muotoina Aleksandriasta ja
niiden kauppareiteiltä. Sitä pidettiin jumalattomana ja rienaavana oppina.
Tiedämme Korinttilaiskirjeestä 10:1-4 ja Apostolien teoista 7:33-53 varmasti,
että Kristus oli se olento, joka antoi lain Moosekselle ja oli Israelin kanssa
Siinailla ja erämaassa.
Kristus surmattiin,
haudattiin ja herätettiin kuolleista kolmantena päivänä. Hänet surmattiin
keskiviikkona 5. huhtikuuta 30 jaa. ja haudattiin auringonlaskun aikaan juuri
ennen pimeää ja herätettiin henkiin sapattina 8. huhtikuuta 30 jaa., ja hänet
vietiin Jumalan eteen sunnuntaina 9. huhtikuuta 30 jaa. Heilutuslyhdeuhrina
(vrt. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)). Jumala, jonka uskottiin
kuolleen perjantaina ja nousseen ylös sunnuntaina, oli Attis. Jumalatar oli
Kybele, joka tuli Hadekseen ja herätti Attiksen henkiin (häntä kutsuttiin myös
pääsiäisen nimellä Easter eli Ištar eli Ashtoreth Baalin puoliso). Attiksen
ruumis oli esillä Rooman ympärillä tasasivuisella aurinkoristillä ensimmäisellä
ja toisella vuosisadalla. Tämä oppi ei ole sopusoinnussa Joonan merkin kanssa
(vrt. Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia (Nro 013)). Kun Paavali kirjoitti
tämän, temppeli oli yhä pystyssä eikä Joonan merkki sen toisessa vaiheessa
ollut vielä valmis. Jaakob oli vielä elossa, eikä häntä ollut vielä tapettu,
kuten Daniel 9:25-27 ennusti, toisena voideltuna vuonna 63/64 jaa. (Danielin luvun 9 kommentaari (F027ix)).
Kristuksen sanotaan
palaavan ja ilmestyvän Keefakselle ja Jaakobille (Herran veljelle (Gal. 1:19))
ja muille kahdelletoista (jae 5-7). Viimeiseksi hän ilmestyi Paavalille, joka
oli kuin ennenaikaisesti syntynyt (jae 8) (vrt. 9:1; Gal. 1:16; Ap. t. 9:3-6).
Jos Kristusta saarnataan
kuolleista herätettynä, kuinka voimme sanoa, ettei ylösnousemusta ole (jae 12).
Näin tiedämme, että gnostilainen oppi oli tunkeutunut Korinttiin. Seuraavaksi
kumotaan gnostilaisten oppi taivaasta ja helvetistä sekä ylösnousemuksen ja
tuomion välttämättömyydestä. Tätä oppia välttelevät antinomistiset gnostikot
niiden keskuudessa, jotka opettavat, että kuollessaan he menevät taivaaseen
(vrt. 143A).
15:12-34 käsittelee
ylösnousemuksen merkitystä. (jae 18: 1. Tess. 4:16; jakeet 21-22: Room.
5:12-18; jae 23: Tuleminen aikakauden lopussa 1. Tess. 2:19; 4:13-17). Jakeet
24-27: Kristuksen viholliset ovat riivaajien voimia, ja he aiheuttavat kuoleman
(jae 27; Ps. 8:6).
Jakeiden 24-28 teksti
osoittaa, että Kristus luovuttaa valtakunnan Isälle sen jälkeen, kun hän on
tuhonnut kaiken vallan ja auktoriteetin ja asettanut kaikki Kristuksen jalkojen
alle. Tässä vaiheessa (jakeet 27-28) Paavali iskee Attiksen binitarismiin ja
tekee selväksi sen erottelun, että Isä Jumala on vapaa Messiaan alaisuuteen
asetetuista asioista ja että Messias luovuttaa vallan takaisin Jumalalle, kun
hän tulee Toisen ylösnousemuksen (No. 143B) jälkeen ja on itse Isän alainen kaikissa asioissa ja Jumala
on silloin kaikki kaikille Pyhän Hengen kautta.
Ikuinen elämä myönnetään Pyhän Hengen (Nro 117)kautta. Sielu ei ole ikuinen, ja se on jumalaton ja rienaava oppi. Ikuinen Elämä (Nro 133)ei ole mahdollista ilman Pyhää Henkeä, ja se
myönnetään vasta tuomion ja lopullisten käännösten jälkeen joko ensimmäisessä
tai toisessa ylösnousemuksessa tuomion jälkeen.
Tämä selitettiin myös
tutkielmassaSielu (Nro 092)(s. 2). Raamattu sanoo aivan kategorisesti, että kuolleet
pysyvät kuolleina ylösnousemukseen asti, joko ensimmäiseen tai toiseen
ylösnousemukseen asti. Kukaan ei ole noussut ylös paitsi Kristus; muut valitut
nukkuvat (1. Tess. 4:13-18), mutta kuolleet herätetään, kuten 1.
Korinttilaiskirje 15:16-18 kertoo. Sillä jos kuolleita ei herätetä, niin ei
Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, niin teidän
uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Silloin nekin, jotka ovat
Kristuksessa nukkuneet, ovat menehtyneet.
Itse asiassa Kristus on
noussut kuolleista niiden esikoisena, jotka ovat nukkuneet (1. Kor.15:20).
David kuoli ja haudattiin, ja hänen hautansa on meidän nähtävissämme vielä
nykyisinkin. (Ap. t. 2:29).
Ei kukaan ole noussut ylös
taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on
taivaassa.
Fyysisen tai ruumiillisen
ylösnousemuksen välttämättömyys seuraa tästä kannasta. Ruumiillisen
ylösnousemuksen kieltäminen, josta tuli muodikas kolminaisuuden myötä, on
väärin, koska se johtuu pääsiäisuhrien ja -uhrien järjestyksen
väärinymmärtämisestä. Tässä on välttämätöntä käsitellä ylösnousemusta
yksityiskohtaisesti, jotta päästäisiin käsiksi Kristuksen ja ihmiskunnan
suhteeseen Jumalaan ja tapaan, jolla Raamattu sanoo ihmisen perivän
iankaikkisen elämän.
(Sivut 6-7) Kristuksen elämä annettiin lunnaiksi monien
edestä (Matt. 20:28; Mark. 10:45). 1. Pietari 3:18 toteaa, että Kristus kuoli
syntien ja lampaiden tähden (ks. Joh. 10:11). Paavali katsoi, että koska
Kristus kuoli ja nousi ylös, on täysin perustava väitekin se, että Kristus
kuoli ja nousi ylös, samoin kuin yleinenkin kuolleiden ylösnousemus
(1.Kor.15:12-14).
Ylösnousemus on yleinen
Paavalin tämän lausunnon
logiikka on se, että Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen mekaniikka on sama
kuin valittujen, joiden puolesta hän kuoli (1. Joh. 3:16). Ylösnousemus, josta
kerrotaan Ilmestyskirjan kohdassa 20:4ss., etenee sitten ihmiskuntaan yleensä.
Kristuksella oli elämä itsessään, tosin Isän antamana (Joh. 5: 26). Hän
katsottiin viimeiseksi Aadamiksi. Paavali vastaa ylösnousemuksen prosessia
koskevaan kysymykseen jakeissa 35-49.
Paavali sanoo, että liha
ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa eikä katoavainen peri katoamatonta
(jae 50). Mekaniikan ymmärretään etenevän inhimillisestä rakenteesta
uudelleensyntymään kasteen kautta, katumuksen jälkeen, tietoisena ja katuvana
aikuisena Jumalan kutsumana. Näin ollen kaste voi tapahtua vasta
parannuksenteon jälkeen aikuisena. Vaikka Markuksen 16 jakeiden 9-20 tekstin on
yleisesti hyväksytty olevan joko lisäys alkuperäiseen tekstiin tai sen
ennallistus (joka olisi pitänyt poistaa hyvin varhaisessa vaiheessa), jakeen 16
teksti osoittaa, että parannuksen käsite uskon kautta oli välttämätön
pelastukselle. Mutta se, joka ei usko, tuomitaan, osoittaa, että katumus
ja usko olivat uskon perusedellytyksiä. Näin ollen lasta estetään saamasta
oikeutta tähän, koska hän ei voi osoittaa katumusta. Vastasyntyneiden kaste on
näin ollen tämän rakenteen mekaniikan vastainen, ja näin asia ymmärrettiinkin
ensimmäisinä vuosisatoina.
Raamattu itse kertoo
meille, että kuolleiden ylösnousemus ja hengellisen rakenteen ymmärtäminen
olivat kiistanalaisia asioita juutalaisten lahkojen keskuudessa. Saddukeukset
opettivat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ollut, eikä myöskään enkeleitä eikä
henkeä (Ap. t. 23:8). Fariseukset tunnustivat molemmat (Ap. t. 23:8), ja
Kristus katsoi, että juuri fariseukset istuivat Mooseksen istuimella ja heitä
oli toteltava (Matt 23:2).
Saddukeukset näyttävät
omaksuneen materialistisen rakenteen, joka pyrki välttämään mitään aineetonta
järjestelmää. Paavali kehitti rakenteen, joka sisälsi Kristuksen paluun.
Kenelle tahansa Raamatun tutkijalle on selvää, että 2000 vuoden aikana monet
valitut ovat kuolleet. Tämä prosessi, joka johtui Pyhän Hengen
vastaanottamisesta kasteessa, tunnettiin nimellä nukahtaminen. Vanha
rakenne kuoli kasteessa, kun yksilö syntyi uudelleen eli uudestisyntyi
hengessä. Paavali sanoo jakeissa 51-53, että me emme kaikki nuku, mutta me
kaikki muutumme hetkessä viimeisen torven soidessa (katso viitteet jäljempänä
Šofarista ja hopeisista torvista). Toisin sanoen tulee olemaan kuolleiden
ylösnousemus ja silloin kaikki, jotka elävät heidän kanssaan, muuttuvat
viimeisen torven soidessa ja viedään Messiaan luo Jerusalemiin.
Prosessi, josta puhutaan,
on ensimmäinen kuolleiden ylösnousemus, johon viitataan Ilmestyskirjassa 20:4.
(vrt. eks-anástasis Fil. 3:11) Toinen ylösnousemus on se, joka tapahtuu
Kristuksen maallisen tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Tämä on yleinen
kuolleiden ylösnousemus, johon viitataan Ilmestyskirjassa 20:11-15. Kohdassa 1.
Tess. 4: 15 Paavali sanoo, että me emme tule edeltämään niitä, jotka ovat
nukahtaneet. Kristus laskeutuu alas ja kuolleet Kristuksessa – ne, jotka on
kastettu ja jotka ovat kuolleet – herätetään ensiksi ja sitten, yhdessä elävien
kanssa, muutetaan tai muunnetaan puhtaaksi hengeksi. Prosessin mekaniikkaa
tarkastellaan tarkemmin tutkielmassa Pahan ongelma (Nro 118). Nämä henkiolennot kootaan
sitten Kristuksen luo Jerusalemiin, josta maailmaa tullaan hallitsemaan
Kristuksen alaisuudessa millenniumin eli tuhatvuotisen valtakunnan ajan.
Sakarja 14 käsittelee tätä ajanjaksoa. Sen perustamisprosessin kertoo Sakarja
14:1-15. Jerusalemiin saapumisen ja lehtimajanjuhlan pitäminen vaatimuksena sateen
saamiseksi aikanaan. Näistä kirjoituksista ilmenee, että planeetalla on
kahdenlaisia olentoja tuhannen vuoden ajan Kristuksen paluun jälkeen. Nämä ovat
hengellisesti valittuja Kristuksen alaisuudessa ja viimeisten päivien sodista
eloonjääneitä ihmisiä, joille annetaan opastusta planeetan palauttamiseksi
ennalleen. Valitut tulevat olemaan jäljelle jäävän ihmillisen rakenteen oppaita
(Jes. 30:21).
Šofar ja hopeiset torvet (Nro 047)
1. Kor. 15:52 viittaa
Šofarin ääneen sanoessaan, että se "käy hetkessä, silmänräpäyksessä, kun
torvi soi lopun merkiksi. Se näet soi, ja silloin kuolleet herätetään
katoamattomina ja me muutumme."
Siitä, kun laki annettiin
Mooseksen aikana, Jumalan luomakunnan viimeiseen tuomioon ja viimeiseen ylösnousemukseen,
Šofaria soitettiin alussa ja Šofaria soitettiin lopussa. Kuten soittokello,
joka soi ilmoittaa koulun alkavan, ja torvi, joka soittaa herätyssoiton,
Šofariin on puhallettu luomakunnan kokoamiseksi toimintaan ja muutokseen.
Seurakunnan velvollisuus
on puhaltaa torviin ja antaa selkeitä viestejä. Meidän täytyy olla aina
valmiina kuulostelemassa torvea, josta kertoo 1. Tessalonikalaiskirjeen
4:16-17.
“Herra itse laskeutuu
taivaasta käskyn tullessa. Arkkienkeli kajauttaa huudon, ja torvi soittaa
merkkiäänen. Ensimmäisinä nousevat ylös ne, jotka ovat kuollessaan uskoneet
Kristukseen.
“Sen jälkeen meidät
jäljellä olevat kiskaistaan heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin, missä
kohtaamme Herran. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Luku
16
1Järjestäkää keräys Jerusalemin seurakunnan pyhien hyväksi niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin Galatian seurakunnille. 2Sunnuntaisin jokaisen on pantava sivuun sen verran kuin pystyy. Näin keräystä ei tarvitse järjestää vasta silloin, kun olen tullut sinne. 3Kun tulen, annan valtuutuskirjeen teidän valitsemillenne henkilöille ja lähetän heidät viemään lahjoituksenne Jerusalemiin. 4Jos minun on syytä lähteä mukaan, matkustamme yhdessä. 5Tulen luoksenne, kun kuljen Makedonian halki. Aion näet matkustaa sitä kautta. 6Saatan jäädä luoksenne pitemmäksikin aikaa, ehkä jopa koko talveksi. Sitten voitte auttaa minut taas matkaan, minne ikinä menenkin. 7En näet tahtoisi vain poiketa ohimennen. Jos Herra sallii, viipyisin mielelläni luonanne jonkin aikaa. 8Helluntaihin asti pysyn kuitenkin Efesoksessa, 9koska minulle on avautunut suuria mahdollisuuksia. Vastustajiakin on kyllä paljon. 10Jos Timoteus tulee sinne, pitäkää huolta, että hän voi olla turvallisin mielin. Hän tekee Herran työtä niin kuin minäkin, 11eikä kukaan saa halveksia häntä. Toivottakaa hänelle rauhaa ja auttakaa häntä palaamaan minun luokseni. Odotan häntä täällä veljien ja sisarien kanssa. 12Vielä veljestämme Apolloksesta: Kehotin häntä kovasti lähtemään luoksenne yhdessä muiden kanssa, mutta niin ei nyt ollut tarkoitettu. Hän tulee kyllä, kun aika on sopiva. 13Valvokaa, uskokaa lujasti ja olkaa rohkeita ja vahvoja. 14Tehkää rakastavin mielin kaikki, mitä teette. 15Vetoan teihin, veljet ja sisaret. Tehän tiedätte, että Stefanaksen talonväki on ensimmäinen hedelmä työstämme Akhaiassa. He ovat omistautuneet palvelemaan pyhiä Kristuksen seuraajia; 16totelkaa te puolestanne heitä ja kaikkia muitakin, jotka työskentelevät ja näkevät vaivaa yhdessä heidän kanssaan. 17Olen iloinen siitä, että Stefanas, Fortunatus ja Akaikos ovat tulleet tänne. He korvaavat minulle sen, etten voi olla teidän kanssanne. 18He rauhoittivat mieltäni niin kuin teidänkin mieltänne. Antakaa arvoa tällaisille miehille. 19Aasian maakunnan seurakunnat lähettävät teille terveisiä. Aquila, Prisca ja heidän luonaan kokoontuva seurakunta lähettävät lämpimiä terveisiä Herran nimissä. 20Terveisiä kaikilta veljiltä ja sisarilta. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. 21Minä, Paavali, kirjoitan terveiseni omin käsin. 22Kirous sille, joka ei rakasta Herraa. Marana ta! Tule, Herramme! 23Herran Jeesuksen hyvyyttä teille. 24Te kaikki olette minulle rakkaita, te Kristuksen Jeesuksen omat
Luvun 16 tarkoitus
Viimeinen luku käsittelee
seurakunnan hallintoa. Kymmenyksiä ja uhreja ei saa ottaa vastaan sapattina,
uudenkuunpäivänä ja pyhinä päivinä lain mukaan (Kymmenykset (Nro 161). Tästä syystä Paavali
varasi sekä Korinttiin että Galatiaan kolehdin jokaisen viikon ensimmäisenä
päivänä seitsemännen päivän sapatin jälkeen, joka oli pyhän palvonnan päivä,
kuten neljäs käsky määrää. Tämä oli Jerusalemin vainotun seurakunnan
elatukseksi (jae 3). Oli epäselvää, pitäisikö Paavalin mennä sinne
valtuutettujen henkilöiden kanssa. Seurakunta ei kokoontunut palvomaan tänä
päivänä eikä se ollut koskaan pyhä, paitsi kun se sattui uudenkuunjuhlaksi tai
pyhäpäiväksi temppelikalenterin mukaisesti (Nro 156). Sitä alettiin vasta
ottaa käyttöön rinnakkain sapatin kanssa Roomassa vuonna 111 jaa. kolehtien
lisäpäiväksi ja helpottamaan Attiksen ja Baal-kulttien palvojia, jotka tulivat
kristinuskoon.
Jokainen, joka pukeutui
mustaan kasukkaan ja kokoontui sunnuntaisin palvontapäivänään ja vietti 25.
joulukuuta ja Easter-jumalattaren juhlaa ja opetti, että laki oli kumottu ja
kuollessaan hän pääsisi taivaaseen, oli "komer" (monikossa kəmārîm)
eli Baal-järjestelmän pappi ja antinomistinen gnostilainen pakana. He eivät
olleet kristittyjä ollenkaan. Neljännen vuosisadan lopulla he valittivat, että
roomalaiset kristityt olivat varastaneet kaikki heidän oppinsa.
Paavali ilmaisee
aikomuksensa mennä Makedoniaan (jae 5) (vrt. Ap. t. 19:21). Hän sanoo, että hän
voi jopa viettää talven heidän kanssaan ja käyttää sitä vierailujensa
tukipaikkana. Hän sanoi aikovansa pysyä Efesoksessa helluntaihin asti. Hän
sanoo, että hänelle on avautunut suuri ovi, mutta vastustajia on paljon (jae
9). Ap. t. 18:19, 19:9).
Hän sanoo, että Timoteus
oli tulossa Korinttiin, ja sanoo, että heidän tuli rauhoittaa häntä heidän
keskuudessaan (jae 10) ja hänen tulee palata Paavalin luo (Efesokseen)
veljiensä kanssa (jae 11) (vrt. 1. ja 2. Tim.).
Apolloksen (vrt. Ap. t.
18:24-26) oli määrä tulla, mutta ei vielä. Hän tulisi, kun hänellä olisi
tilaisuus. Jakeessa 13 hän kehottaa heitä olemaan rohkeita ja vahvoja ja
seisomaan yhdessä rakkaudessa.
Hän toteaa Stefanaksen
talonväen (1:16) olevan ensimmäinen ja avaintekijä Korintin johdossa; ja
työskentelevän niille, jotka työskentelevät siellä. Hän ylisti Stefanasta,
Fortunatusta ja Akaikosta, koska he olivat tukeneet häntä ja korvanneet hänelle
korinttilaisten veljien poissaolon. Heille oli annettava tunnustus heidän
palveluksestaan.
Jakeessa 19 kerrotaan,
että Aasian maakunnan seurakunnat lähettävät tervehdyksensä myös Aquilalle ja
Priscalle (Ap. t. 18:2, Room. 16:3, 2. Tim. 4:19) ja kaikille seurakunnille
heidän talossaan (vrt. Fil. 1). Hän sanoo, että heidän kaikkien tulee tervehtiä
toisiaan pyhällä suudelmalla (vrt. Room.16:16).
Jakeissa 21ss. hän sanoo
kirjoittavansa tämän tervehdyksen omalla kädellään (vrt. 2. Tess. 3:17). Ehkä
Sostenes oli kirjoittanut tämän sanelusta (1:1) ja toiminut sihteerinä (vrt.
Room. 16:22).
Jakeessa 22 hän sanoo
"Tule, Herramme" eli marana-tha , joka on kahden aramean
kielen sanan yhdistelmä.
Herran Jeesuksen armo eli
hyvyys olkoon teidän kanssanne. Te kaikki olette minulle rakkaita, te
Kristuksen Jeesuksen omat.