Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F042

 

 

 

 

 

Luukkaan kommentaari: Johdanto ja Osa 1

(Versio1. 5 20220622-20220627)

 

Lukujen 1-4 kommentaari.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Luukkaan kommentaari: Johdanto ja osa 1

Johdanto

Tiedämme, että Markus ja Luukas loukkaantuivat Kristukseen tämän puhuessa ruumiinsa syömisestä ja verensä juomisesta, ja he molemmat tekivät pesäeron ja heidät jouduttiin palauttamaan uskossaan ennalleen Parthiassa: Markus Pietarin kautta, Babylonissa (1. Piet. 5:13) (F041), ja Paavalin Luukas, luultavasti Antiokiassa (Ap. t. 13:1). Evankeliumit on todennäköisesti kirjoitettu Babyloniassa ja Antiokiassa ja julkaistu siellä heidän ennallistamisensa jälkeen. Luukkaan evankeliumi lienee julkaistu uudelleen Kesareassa (katso huom. 14 ja huom. 15 tutkielmassa Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)).

 

Nimi Luukas (Lukas) on lyhenne tai hellittelynimi, joka alkuperäinen muoto on Lukios. Se esiintyy UT:n teksteissä (Kol. 4:14; 2. Tim. 4:11; Fil. 24). Lukios (Lat. Lucius) esiintyy kahdesti (Ap. t. 13:1; Room. 16:21). Ensimmäiset kolme viitettä kertovat meille, että Luukas oli lääkäri, joka Paavali rakasti, ja hänen työtoverinsa (sunergos Fil. 24) ollessaan vangittuna, ehkä Kesareassa tai Roomassa. Uskotaan, että sekä Lucius Kyreneläinen Antiokiassa että Lucius sukulaiseni (syggenḗs Room. 16:21) ovat viittauksia Luukkaan evankeliumiin ja Apostolien tekoihin. Termin sukulainen on saanut jotkut uskomaan, että hän oli juutalainen ja siten eri Luukas, mutta tämän termin käyttöön on muitakin syitä, sillä Pietari kutsui samoin Markusta kirjoituksessaan pojakseen (1. Piet. 5:13). Ratkaisu näyttää ilmeiseltä. Luukkaan isä oli kyreneläinen ei-juutalainen ja hänen äitinsä oli Paavalin sukulainen. Sanan "me" ilmaantuminen läntiseen tekstiin kohdassa Ap. t. 11:28, on – jos se ei olekaan alkuperäinen - niin ainakin osoitus siitä varhaisesta uskomuksesta, että Luukas oli ainakin läsnä Paavalin kanssa Antiokiassa Agabuksen profetian ajankohtana. Tämän katsottiin osoittavan, että Luukas oli Ap 13:1:n kyreneläinen Lucius ja tämä oli Efraim Syyrialaisen näkemys (n. 300-luvulla). Ap. t. 20:3-6 voi myös viitata siihen, että Luukas oli Paavalin kanssa Korintissa, mistä Lucius (Room. 16:21) tervehtii lukijoita (katso myös Blair E. P. Luke (evangelist), Interpret. Dict. of the Bible. Vol. 3, s. 179-180). Teksteissä mainittujen henkilöiden henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Eusebius ja Hieronymus kannattavat sitä näkemystä, että hänen asuinpaikkanaan oli Antiokia Syyriassa ja jotkin Raamatun tekstit näyttävät viittaavan Filippoihin. Katkelmien, joissa "me" esiintyy, uskotaan osoittavan, että hän oli "Makedonian mies", joka lyöttäytyi yksiin Paavalin kanssa Troaksessa kotiseutunsa evankelioimiseksi. Hän jäi Filippoihin ja liittyi heihin uudelleen muutamaa vuotta myöhemmin. Irenaeus, joka istui Johanneksen jalkojen juuressa ja joka sai opetusta Polykarpokselta, katsoi, että Luukas kirjoitti molemmat. Samoin teki Muratorin kaanon (noin 170-190). Se vaikuttaa varmalta.

 

Bullingerin johdanto evankeliumiin on siitä hyvä tiivistelmä.

 

Bullingerin Johdanto – Luukkaan evankeliumi

Päivämäärä. Se oli luultavasti kirjoitettu noin vuonna 60 tai 63 jaa. , varmastikin ennen Jerusalemin kukistumista vuonna 70 jaa. , ja todennäköisesti Luukkaan ollessa Paavalin kanssa Roomassa tai kahden vuoden ajan Kesareassa.

 

Tekijä. Kirjoittaja on Luukas, joka myös kirjoitti Apostolien teot ja oli Paavalin seuralainen hänen toisella lähetysmatkallaan (Ap. t. 16:11-40). Hän liittyy Paavalin seuraan Filippoissa (Ap. t. 20:1-7) palatessaan kolmannelta lähetysmatkalta, pysyen hänen kanssaan Kesareassa ja matkalla Roomaan (Ap. t. 20-28). Häntä kutsutaan "rakastetuksi lääkäriksi" (Kol. 4:14) ja Paavalin "työtoveriksi" (Fil. 24).

 

AsiayhteydestäKol. 4:4 saamme tietää, että hän ei ollut "ympärileikkauksesta" ja siksi pakana. Hänen esipuheestaan (Lu. 1:1) opimme, että hän ei ollut sen silminnäkijä, mitä hän kirjoitti. Hänen uskotaan olevan "veli", jonka ylistys lausutaan evankeliumissa kaikissa seurakunnissa (2. Kor. 8:18), ja perinteisesti hänet on aina katsottu pakanaksi ja käännynnäiseksi. Kuten itse evankeliumi osoittaa, hän oli kaikista evankeliumin kirjoittajista sivistynein.

 

Ominaispiirteet ja tarkoitus.

1. Se on laulun ja ylistyksen evankeliumi. Siinä on useita lauluja, kuten Marian laulu (1:46-55), Sakarjan laulu (1:68-79), enkelien laulu (2:14) ja Simeonin laulu (2:29-33). Siinä on monia kiitoksen ilmauksia, kuten (2:2; 5:29; 7:16; 13:13; 17:15; 18:43; 23:47).

 

2. Se on rukouksen evankeliumi. Jeesus rukoilee kasteessaan (3:21), puhdistettuaan spitaalisen (5:16), ennen kuin hän kutsuu kaksitoista (6:12), hänen kirkastumisensa yhteydessä (9:28), ennen kuin hän opettaa opetuslapsia rukoilemaan (11:1), murhaajiensa puolesta, kun hän oli ristillä (23:34), viimeisessä hengenvedossaan (23:46). Luukas antaa meille Kristuksen käskyn rukoilla (21:36) ja kaksi vertausta, keskiöisestä ystävästä (11:5-13) ja epäoikeudenmukaisesta tuomarista (18:1-8) osoittamaan jatkuvan rukouksen varmat ja siunatut tulokset.

 

3. Se on naiseuden evankeliumi. Mikään muu evankeliumi ei anna naiselle niin merkittävää asemaa kuin Luukas. Itse asiassa kaikki kolme ensimmäistä lukua tai suurin osa niiden sisällöstä on voinut olla Luukkaan käytössä Marialta ja Elisabetilta, kun hän "on tutkinut asiaa perusteellisesti" (1:3). Hän kertoo meille Elisabetin ylistyksen ja profetian (1:42-45), Marian laulun (1:46-55). Anna ja hänen palvontansa (2:36-38), myötätunto Nainin lesken kanssa (7:12-15), synnintekijä Maria Magdaleenalle (7:36-50), Jeesuksen naiskumppaneille (8:1-3), hellät sanat naiselle, jolla on verenvuototauti (8:48), Marialle ja Martalle ja heidän asenteelleen (10:38-42), sympatia ja apu Abrahamin "tyttärelle" (13:16), Jerusalemin tyttärien lohdutus (23:28). Nämä viittaukset ovat muiden keräämiä, ja ne ovat kaikkein näkyvimmät ja osoittavat, kuinka merkittävä asema naiselle on annettu tässä evankeliumissa.

 

4. Se on köyhien ja hyljeksittyjen evankeliumi. Enemmän kuin kukaan muu evankelista, Luukas kertoo niistä opetuksista ja tapahtumista Vapahtajamme elämässä, jotka osoittavat, kuinka hänen työnsä on siunata köyhiä ja laiminlyötyjä ja paheellisia. Tämän luonteenpiirteen silmiinpistävimpien katkelmien joukossa ovat usein toistuvat viittaukset publikaaneihin (3:12; 5:27, 29, 30 jne. ). ), synnintekijä Maria Magdaleenaan (7:36-50), naiseen, jolla oli verenvuototauti (8:43-48), porttoihin (15:30), tuhlaajapoikaan (13:11-32), Lasarukseen, kerjäläiseen (16:13-31), köyhiin, vammautuneisiin, jalkapuoliin ja sokeisiin, jotka kutsuttiin aterialle (14:7-24). Sakkeuksen tarinaan (19:1-9), Vapahtajan tehtäväksi ilmoitettiin etsiä ja pelastaa kadonneet (8:10), kuoleva ryöstäjä pelastettiin (23:39-43).

 

5. Se on pakanoiden evankeliumi. Kirja on täynnänsä maailmanlaajuista näkökulmaa, jota ei ole niin täydellisesti ilmaistu muissa evankelistoissa. Niinpä luemme enkelin ilmoituksen suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikille ihmisille (2:10) ja laulun Jeesuksesta "valona, joka loistaa kansoille" (2:32). Sukututkimus jäljittää Kristuksen sukulinjan takaisin Aadamiin (2:38) eikä siten yhdistä häntä Abrahamiin ihmiskunnan edustajana. Täydempi kertomus seitsemänkymmenen lähettämisestä (10:1-24), joiden lukumääräkin merkitsi pakanakansojen oletettua lukumäärää ja joiden oli määrä mennä, ei kahdentoista Israelin sukukunnan kadonneiden lampaiden luo, vaan kaikkiin niihin kaupunkeihin, joihin Jeesus itse tulisi, mikä on osoituksena tästä laajemmasta Luukkaan näkökulmasta. Laupias samarialainen (10:25-37) on Kristuksen vertauskuva todellisesta lähimmäisestä ja jollakin tavalla pyrkii myös osoittamaan Kristuksen työn luonteen, jonka piti olla vailla kansallisuutta. Kymmenestä spitaalisesta (17:11-19) vain yksi, samarialainen, palasi ylistämään häntä ja osoitti näin, että muut kuin juutalaiset, eivät olisi ainoastaan hänen siunaamiaan, vaan he palvelisivat häntä arvokkaasti. Perean palvelutyö Jordanin toisella puolella (9:51- 18:4, luultavasti 9:51-19:28). on pakanoiden palvelutehtävää ja osoittaa, kuinka merkittävään asemaan Luukas sijoittaisi pakanoat Jeesuksen työssä ja siunauksissa.

 

6. Se on kreikkalaisten evankeliumi. Jos Matteus kirjoitti juutalaisille ja Markus roomalaisille, on täysin luonnollista, että joku kirjoittaa vedoten erityisesti kreikkalaisiin ikään kuin vastapuolena. Ja sellaiseksi ensimmäisten vuosisatojen kristityt kirjoittajat otaksuivatkin Luukkaan tarkoituksen. Kreikkalainen oli järjen ja inhimillisyyden edustaja ja tunsi, että hänen tehtävänsä oli ihmisyyden täydellistäminen. "Täysikasvuinen kreikkalainen olisi täydellinen maailmanmies, - joka pystyisi kohtaamaan kaikki ihmiset rodun yhteisellä tasolla. " Kaikki kreikkalaiset jumalat olivat siis jotenkin täydellisen ihmisyyden kuvia. Hindut saattoivat palvoa fyysisen voiman vertauskuvaa, roomalaiset jumaloivat keisaria ja egyptiläiset mitä tahansa elämänmuotoja, mutta kreikkalainen palvoi ihmistä ja tämän ajatuksia, kauneutta ja puhetta, ja tässä hän lähestyikin melkein todellista käsitystä Jumalasta. Juutalainen arvosti ihmisiä Abrahamin jälkeläisinä; roomalainen sen mukaan, miten he hallitsivat valtakuntia, mutta kreikkalainen sellaisenaan.

 

Kreikkalaiselle tarkoitetussa evankeliumissa on siksi esitettävä täydellinen ihminen, ja näin Luukas kirjoitti jumalallisesta ihmisestä kaikkien ihmisten Vapahtajana. Kristus kosketti ihmistä joka paikassa ja on kiinnostunut hänestä ihmisenä, olipa hän alhainen tai halpamainen tai ylhäinen ja jalo. Elämällään hän osoittaa synnin mielettömyyden ja pyhyyden kauneuden. Hän tuo Jumalan kyllin lähelle vastaamaan kreikkalaisen sielun kaipauksiin ja siten tarjotakseen hänelle mallin ja veljen, joka sopii kaikille aikakausille ja kaikille ihmisille. Jeesuksen teot pidetään taka-alalla, kun taas muiden lauluista ja Jeesuksen puheista tuodaan esille paljon sellaista, minkä oli määrä vedota sivistyneeseen kreikkalaiseen. Jos kreikkalainen katsoo, että hänellä on tehtävä ihmiskunnalle, Luukas avaa tarpeellisen tehtäväkentän nykyisyydelle ja tarjoa hänelle kuolemattomuuden, joka tyydyttää hänet tulevaisuudessa.

 

7. Se on taiteellinen evankeliumi. Renan kutsuu Luukasta maailman kauneimmaksi kirjaksi, kun taas tohtori Robertson sanoo, että "tyylin viehätys ja taito käyttää tosiasioita asettavat sen kaiken ylistyksen yläpuolelle". Herkkyys ja tarkkuus, viehättävyys ja täsmällisyys, jolla hän esittää eri tapahtumia, on selvästi koulutetun historioitsijan työtä. Hänen käyttämänsä kreikan kieli on kaunista ja osoittaa kaikista evankeliumeista eniten korkeakulttuuria.

 

Aihe. Jeesus maailman Vapahtaja.

Analyysi.

Johdanto Evankeliumin omistaminen, 1:1-4.

I. Vapahtajan ilmestyminen, 1:5-4:13.

1. Ilmoitus edelläkävijästä, 1:5-25.

2. Ilmoitus Vapahtajasta. 1:26-38.

3. Marian ja Elisabetin antama kiitos, 1:29-56.

4. Edeltäjän syntymä ja lapsuus 1:37 loppu.

5. Vapahtajan syntymä, 2:1-20.

6. Vapahtajan lapsuus. 3:1-4:13.

II. Vapahtajan työ ja opetus Galileassa, 4:14-9:50.

1. Hän saarnaa synagogassa Nasaretissa. 4:14-30.

2. Hän tekee työtä Kapernaumissa ja sen ympäristössä (4:31-6:11).

3. Työ Galileaa kiertäessä, 6:12-9:50.

III. Vapahtajan työ ja opetus hänen lähdettyään Galileasta Jerusalemiin (9:31-19:27).

1. Hän kulkee Jerusalemiin 9:51 loppu.

2. Seitsemänkymmenen tehtävä ja sitä seuraavat asiat, 10:1-11:13.

3. Hän paljastaa sen päivän kokemuksen ja käytännön, 11:14-12 loppu.

4. Opetuksia, ihmeitä, varoituksia ja vertauksia, 13:1-18:30.

5. Tapahtumat hänen lähestyessään viimeisen kerran Jerusalemia (18:31-19:27)

IV. Vapahtajan työ ja opetus Jerusalemissa, 19:28-22:38.

1. Saapuminen Jerusalemiin 19:28 loppu.

2. Kysymyksiä ja vastauksia. Luku 20.

3. Lesken rovot, 21:1-4.

4. Valmistautuminen loppuun, 21:5-22:38.

Vapahtaja kärsii maailman puolesta, 22:39-23 loppu.

1. Kuolemantuska puutarhassa, 22:39-46.

2. Petos ja pidätys, 22:47-53.

3. Oikeudenkäynti. 22:54-23:26.

4. Risti, 23:27-49.

5. Hautaaminen, 23. 30 loppu.

VI. Vapahtaja kirkastetaan, Luku 24.

1. Ylösnousemus, 1-12.

2. Ilmestyminen ja opetukset, 13-49.

3. Taivaaseenastuminen, 50 loppu.

 

Opiskeltavaksi ja keskusteltavaksi.

1. Kuusi Luukalle ominaista ihmettä. (1) Kalansaalis, 5:4-11. (2) Lesken pojan herättäminen kuolleista, 7:11-18. Nainen, jossa on sairauden henki, 13:11-17. (4) Turvotuksesta kärsivä mies, 14:1-6. (5) Kymmenen spitaalista, 17:11-19. (6) Malkoksen korvan parantuminen. 22:50-51.

 

2. Yksitoista vertausta, jotka esiintyvät vain Luukaksessa. (1) Kaksi velallista, 7:41-43. (2) Laupias samarialainen, 10:25-37. (3) Hellittämätön ystävä, 11:5-8. (4) Rikas typerys, 12:16-19. (5) Hedelmätön viikunapuu, 13:6-9. (6) Kadonnut hopeakolikko, 15:8-10. (7) Tuhlaajapoika, 15:11-32. (8) Väärä huoneenhaltija, 16:1-13. (9) Rikas mies ja Lasarus, 16:19-31. (10) Epäoikeudenmukainen tuomari, 18:1-8. (11) Fariseus ja publikaani, 18:9-14.

 

3. Joitakin muita, lähinnä Luukkaalle ominaisia kohtia. (1) Luvut 1-2 ja 9:51-18:14 ovat pääosin Luukkaalle ominaisia. 2) Johannes Kastajan vastaus kansalle. 3:10-14. (3) Keskustelu Mooseksen ja Eliaan kanssa, 9:30-31. (4) Jerusalemin itkeminen, 19:41-44. (5) Veren hikoileminen, 22:44. (6) Jeesuksen lähettäminen Herodeksen luo, 23:7-12. (7) Jerusalemin tytärten puhuttelu, 23:27-31. (8) "Isä, anna heille anteeksi", 23:34. (9) Katuvainen ryöväri, 23:40-43. (10) Opetuslapset Emmauksessa, 24:13-31; (11) Yksityiskohtia taivaaseenastumisesta. 24:50-53.

 

4. Seuraavia sanoja ja lauseita tulisi tutkia laatimalla luettelo viittauksista, joissa kukin niistä esiintyy, ja tutkimalla kutakin kohtaa, jossa ne esiintyvät, käsityksen saamiseksi siitä, miten Luukas ymmärtää termin. (1) "Ihmisen poika" (23 kertaa). (2) "Jumalan poika" (7 kertaa). (3) "Jumalan valtakunta" (32 kertaa). (4) Viittaukset lakiin, lainoppineeseen, lailliseen (18 kertaa). (5) Publikaani (11 kertaa). (6) Syntinen ja syntiset (16 kertaa). Stroud arvion mukaan 59 prosenttia Luukkaasta on Luukkaan omaa ja Weiss arvioi, että 541 ei esiinny muissa evankeliumeissa.

 

Luukas Luvut 1-4 (UT 2020)

Luku 1

1Arvoisa Teofilos, moni on jo yrittänyt laatia kertomusta niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat tapahtuneet. 2Nämä kertomukset perustuvat tietoihin, joita silminnäkijät ja sanoman omakseen ottaneet ovat välittäneet. 3Minäkin olen tutkinut asiaa perusteellisesti, ja siksi koin aiheelliseksi kirjoittaa sinulle. Haluan kirjoittaa jäsennellysti, 4jotta ymmärtäisit, kuinka luotettavaa oppia olet saanut. 5Juudeassa eli kuningas Herodes Suuren hallitsijakaudella pappi, jonka nimi oli Sakarias. Hän kuului Abian pappisosastoon. Myös hänen vaimonsa Elisabet oli Aaronin jälkeläisiä ja siten pappissukua. 6Molemmat olivat Jumalan silmissä oikeamielisiä ja elivät kaikkien Herran käskyjen ja sääntöjen mukaan. 7Heillä ei ollut lasta, koska Elisabet oli hedelmätön, ja he olivat jo iäkkäitä. 8Oli Sakariaksen osaston vuoro toimittaa jumalanpalveluta. 9Tehtävät arvottiin tavan mukaan, ja Sakariaksen vastuulle tuli uhrisuitsukkeen polttaminen Herran temppelissä. 10Suitsuttamisen aikana väkijoukko rukoili ulkopuolella. 11Silloin Sakariakselle ilmestyi Herran enkeli, joka seisoi suitsutusalttarin oikealla puolella. 12Enkelin nähdessään Sakarias säpsähti ja pelästyi pahoin, 13mutta tämä sanoi: »Älä pelkää, Sakarias, sillä rukouksesi on kuultu. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan. Anna hänelle nimeksi Johannes. 14Hän tuo sinulle iloa ja riemua, ja monet muutkin iloitsevat hänen syntymästään. 15Pojastasi tulee suuri Jumalan mies. Hän ei koske viiniin eikä olueen vaan on jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. 16Hän ohjaa monet israelilaiset Herran, heidän Jumalansa, luokse. 17Poikasi kulkee Herran edelläkävijänä saman Hengen ja voiman avulla kuin Elia. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen, saa tottelemattomat ajattelemaan oikeamielisten tavoin ja valmistelee kansaa Herran tuloa varten. » 18Sakarias kysyi enkeliltä: »Millä perusteella sanot noin? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs. » 19Enkeli vastasi: »Minä olen Gabriel ja seison Jumalan edessä. Minut on lähetetty ilmoittamaan sinulle nämä hyvät uutiset. 20Koska et uskonut sanojani, et kykene puhumaan, ennen kuin sanani aikanaan toteutuvat. » 21Kansa odotti Sakariasta ja oli ihmeissään, kun hän viipyi temppelissä. 22Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan. Ihmiset ymmärsivät, että Sakarias oli nähnyt temppelissä näyn. Hän jäi mykäksi ja ilmaisi itseään elehtimällä. 23Sakariaksen palvelusvuoro päättyi, ja hän lähti kotiinsa. 24Tämän jälkeen hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi. Elisabet pysytteli omissa oloissaan viisi kuukautta ja sanoi: 25»Näin on Herra minulle tehnyt. Näinä päivinä hän toimii minun puolestani, eivätkä ihmiset enää halveksi minua. » 26Elisabetin kuudennella raskauskuukaudella Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan 27tapaamaan nuorta tyttöä, joka oli neitsyt ja luvattu vaimoksi Daavidin suvusta tulevalle Joosefille. Tytön nimi oli Maria. 28Enkeli tuli sisään ja sanoi hänelle: »Terve, Maria! Ilo täyttää sinut, sillä Herra on kanssasi!» 29Sanat saivat Marian täysin ymmälleen, ja hän ihmetteli, mitä tällainen tervehdys mahtoi tarkoittaa. 30Enkeli kuitenkin jatkoi: »Älä pelkää, Maria. Jumala on päättänyt osoittaa sinulle erityistä suosiota. 31Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, jolle sinun pitää antaa nimeksi Jeesus. 32Hänestä tulee merkittävä, ja häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle hänen esi-isänsä Daavidin valtaistuimen. 33Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua, ja hänen valtakautensa on ikuinen. » 34Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon. » 35Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tulee sinun yllesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Syntyvä lapsikin on sen vuoksi pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. 36Myös sukulaisesi Elisabet on raskaana ja odottaa poikaa vanhoilla päivillään. Hän on jo kuudennella kuukaudella, vaikka häntä pidetään hedelmättömänä. 37Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. » 38»Olkoon siis niin», Maria sanoi. »Minä olen Herran palvelija. » Niin enkeli lähti hänen luotaan. 39Muutaman päivän kuluttua Maria kiiruhti erääseen Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin, 40meni Sakariaksen taloon ja tervehti Elisabetia. 41Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, lapsi pomppasi hänen kohdussaan. Elisabet täyttyi Pyhästä Hengestä 42ja huusi kovalla äänellä: »Sinä olet naisista siunatuin, ja siunattu on myös lapsi sinun kohdussasi! 43Miten minulle tapahtuu tällaista, että Herrani äiti tulee luokseni? 44Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi pomppasi ilosta sisälläni. 45Olet onnellinen, kun uskoit, että Herran sinulle ilmoittamat asiat tapahtuvat!» 46Silloin Maria sanoi: »Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, 47ja henkeni iloitsee hänestä, Pelastajastani, 48koska hän huomasi vähäisen palvelijansa. Kaikki tulevat sukupolvet ylistävät minua siunatuksi, 49koska Mahtava teki minulle suuria. Hänen nimensä on pyhä, 50ja sukupolvesta toiseen hän on hyvä niille, jotka häntä kunnioittavat. 51Hän käytti käsivartensa voimaa ja löi hajalleen ne, joiden sydän on ylimielinen. 52Hän pudotti voimakkaat valtaistuimiltaan ja korotti vähäosaiset, 53hän täytti nälkäiset hyvällä ruualla ja lähetti rikkaat pois tyhjin vatsoin. 54-55Hän auttoi palvelijaansa Israelia pitääkseen esivanhemmillemme antamansa lupauksen olla ikuisesti hyvä Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. »56Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. 57Elisabetin synnytyksen aika tuli, ja hän synnytti pojan. 58Naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta hyvyydestä, jota Herra oli hänelle osoittanut, ja iloitsivat hänen kanssaan. 59Kahdeksantena päivänä kaikki kokoontuivat lapsen ympärileikkaukseen. He kutsuivat häntä isänsä mukaan Sakariakseksi, 60mutta lapsen äiti sanoi: »Ei, hänen nimekseen tulee Johannes. » 61»Ei sinun suvussasi ole ketään sen nimistä», muut sanoivat. 62He kysyivät elehtimällä lapsen isältä, millä nimellä hän halusi poikaa kutsuttavan. 63Tämä pyysi pienen kirjoitustaulun ja kirjoitti: »Hänen nimensä on Johannes. » Kaikki olivat ihmeissään. 64Samassa Sakariaksen kieli alkoi toimia, ja hän ylisti Jumalaa. 65Kaikki naapurit joutuivat pelon valtaan, ja tapauksesta puhuttiin koko Juudean vuoriseudulla. 66Kaikki, jotka siitä kuulivat, painoivat asian mieleensä ja miettivät: »Mitä tästä lapsesta vielä tuleekaan?» Herran käsi oli hänen tukenaan. 67Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhästä Hengestä ja profetoi: 68»Ylistys Herralle, Israelin Jumalalle, koska hän tuli kansansa avuksi ja antoi sille vapauden. 69Hän nosti meille vahvan pelastajan palvelijansa Daavidin suvusta 70niin kuin on pyhien profeettojensa kautta luvannut jo aikoja sitten. 71Hän pelasti meidät vihollistemme käsistä, kaikkien niiden käsistä, jotka vihaavat meitä. 72Hän muisti pyhän liittonsa ja oli hyvä meille, niin kuin lupasi esivanhemmillemme. 73Hän piti valan, jonka vannoi isällemme Abrahamille. Näin me saamme 74palvoa häntä pelotta, vihollistemme vallasta vapaina, 75pyhinä ja oikeamielisinä hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. 76Sinua, lapseni, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä kuljet Herran edellä ja valmistat hänelle tien. 77Annat hänen kansalleen tiedon pelastuksesta, syntien anteeksiantamisesta,78Jumalamme hyvyydestä ja armosta. Hän katsoo meihin korkeudesta kuin aamun valo, 79joka loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville ja ohjaa jalkamme rauhan tielle. » 80Lapsi kasvoi, ja Henki vahvisti häntä. Hän oleskeli asumattomalla seudulla odottamassa päivää, jolloin hän astuisi tehtäväänsä Israelissa.

 

Luvun 1 tarkoitus

jakeet 1-4 Luukkaan tarkoitus kirjoitettuna

(Joh. 20:30-31; 21:25 Evankeliumien kirjoittajat käyttivät nyt kadonneita tietolähteitä, ks. myös 6:17-49 n). jae 2 Ap. t. 1:21; 10:39; Hepr. 2:3; 1. Joh. 1:1, jae 3 Katso Ap. t. 1:1 ja huom. Teofilos oli tuntematon, mutta nähtävästi yhteiskunnallisesti merkittävä ("arvoisa" ks. Ap. t. 23:26 huom. ) jae 4 Joh. 20:31.

 

1:5 -2:40Johanneksen ja Jeesuksen syntymä

jakeet 5-25 Enkeli lupaa Johanneksen syntymän Sakarjalle.

jae 5 Herodes Suuri hallitsi vuosina 37-4 eaa. Hän kuoli Abib-kuun 1. ja 13. päivän välillä vuonna 4 eaa. Kristus ei siis voinut syntyä myöhemmin kuin tammikuun alussa vuonna 4 eaa. ja luultavasti aikaisemmin vuonna 5 eaa. , ennen talvea, kun otetaan huomioon, että paimenet laiduntivat, ja Johannes syntyi vuonna 6-5 eaa. ennen pääsiäistä viimeistään vuonna 5 eaa. Gabrielin ilmestyminen Sakarjalle tapahtui todennäköisesti helluntain tienoilla vuonna 7 tai 6 eaa. , kun kahdeksas osasto oli palvelusvuorossa. Katso Jeesuksen Kristuksen ikä kasteessa ja hänen palvelutehtävänsä kesto (Nro 019). Mitä tulee Abian kahdeksanteen osastoon, katso 1. Aik. 24:10. On myös tärkeää huomata, että yhtään eksilarkkia - pakkosiirtolaisuuden eli eksiilin aikaista hallitsijaa - ei ollut nimitetty koko aikana Jeesuksen eläessä hänen kuolemaansa asti (katso Daavidista ja eksilarkeista jne. (Nro 067)).

1:8-9 2. Aik. 31:2; 2. Moos. 30:1, 6-8;

14-17 Kiitosvirsi Johanneksen kunniaksi.

jae 15 5. Moos. 6:1-4; Luuk. 7:33.

jae 17 Mal. 4:5-6; Matt. 11:14.

jae 19 Dan. 8:16; (F027viii) 9:21 (F027ix).

25 Hedelmättömyyttä pidettiin merkkinä epäsuosiosta ja häväistyksestä Jumalan silmissä, koska hedelmällisyys puolestaan oli jumalallinen siunaus lain mukaan (1. Moos. 16:2 n. 30:23; 1. Sam. 1:1-18 n; Ps. 128:3).

jakeet 26-38Enkeli Gabrielin vierailu Mariamin luona Jeesuksen syntymän jälkeen

jae 31 Matt. 1:21;

jae 33 Matt. 28:18; Dan. 2:44;

jakeet 39-56Maria vierailee Elisabetin luona

jae 42 11:27 -28;

jakeet 46-55 Tämä teksti (jota kutsutaan latinaksi nimellä Magnificat) perustuu Hannan rukoukseen 1. Sam. 2:1-10, ja se ylistää Jumalan valtasuuruutta.

jae 47 1. Tim. 2:3; Tiit. 3:4; Juudas 25;

jae 55 1. Moos. 17:7; 18:18; 22:17; Miika 7:20;

jakeet 57-67Johannes Kastaja syntyy

jae 59 3. Moos. 12:3; 1. Moos. 17:12; Luuk. 2:21;

jae 63 katso jae 13;

jae 65 Pelko, käännetty pelonsekaiseksi kunnioitukseksi kohdassa 5:26, tunnustaa ihmisen ymmärryksen ja voiman rajat Jumalan edessä (2:9; 7:16; Ap. t. 2:43, 46-47; 5:5,11; 19:17);

jakeet 68-79Sakarjan profetia

Nimi Benedictus on peräisin latinankielisen käännöksen ensimmäisestä sanasta.

jae 69 Pelastuksen sarvi vanhassa kirkkoraamatussa on Uuden Testamentin uusimmassa käännöksessä "vahva pelastaja" ja tässä edustaa kuningasta, joka tuo voimaa kansalleen ja siis pelastuksen; mikä olikin Messiaan tarkoitus (Ps. 18:1-3; 92:10 -11; 132:17-18).

jae 76 Mal. 4:5; Luuk. 7:26;

jae 77 Mark. 1:4; jae 78 Mal. 4:2; Ef. 5:14; Päivä tulee, jolloin Jumala täyttää tarkoituksensa siunata ihmiskuntaa. jae 79 Jes. 9:2; Matt. 4:16; Luuk. 4:18;

jae 80Johannes eli autiomaassa, kunnes hän ilmestyi julkisesti Israelille. Tämä kesti noin kolmekymmentä vuotta. Hänen ilmestymispäivänään (katso 3:2, 3).

 

Luku 2

1Niihin aikoihin keisari Augustus määräsi, että kaikkien maailman ihmisten piti ilmoittautua veronmaksajiksi. 2Näin laadittiin ensimmäinen veroluettelo Quiriniuksen hallitessa Syyriaa. 3Kaikki lähtivät omaan kotikaupunkiinsa ilmoittautumaan. 4Myös Joosef lähti galilealaisesta Nasaretin kaupungista Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, koska hän oli Daavidin sukua. 5Matkalla oli mukana Maria, joka oli luvattu Joosefille vaimoksi ja joka oli raskaana. 6Kun he olivat perillä, synnytyksen aika tuli 7ja Maria synnytti eläinten suojassa pojan, esikoisensa. Hän kapaloi vauvan kankaaseen ja laski tämän lepäämään kaukaloon eläinten heinille, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. 8Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. 9Herran enkeli tuli heidän luokseen, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. He pelästyivät pahoin, 10mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilouutisen, joka koskee koko kansaa. 11Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra. 12Tunnistatte lapsen siitä, että hän makaa kankaaseen kapaloituna heinien päällä kaukalossa. » 13Äkkiä enkelin seuraksi ilmestyi valtava taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa: 14»Kunnia korkeuksien Jumalalle ja rauha maan päällä ihmisille, joita hän rakastaa. » 15Kun enkelit olivat palanneet taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Lähdetään heti Betlehemiin katsomaan, mitä siellä on tapahtunut ja mistä Herra on meille ilmoittanut. » 16He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian, Joosefin ja vauvan, joka makasi kaukalossa heinien päällä. 17Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 18Kaikki kuulijat olivat ihmeissään paimenien puheista, 19 mutta Maria painoi kaiken sydämeensä ja yritti ymmärtää, miten asiat liittyivät toisiinsa. 20Paimenet lähtivät takaisin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli ollut juuri niin kuin heille oli sanottu. 21Kun lapsi kahdeksan päivän ikäisenä ympärileikattiin, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut jo ennen kuin hän oli saanut alkunsa. 22Kun tuli päivä, jolloin Joosefin ja Marian piti Mooseksen lain mukaan puhdistautua, he veivät Jeesuksen Jerusalemiin asettaakseen hänet Herran eteen. 23Herran laissa näet sanotaan, että jokainen esikoispoika on omistettava Herralle. 24Heidän piti myös suorittaa lain mukainen uhri, kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkynpoikasta. 25Jerusalemissa eli oikeamielinen ja lainkuuliainen mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen kanssaan. 26Pyhä Henki oli ilmoittanut Simeonille, että hän saa ennen kuolemaansa nähdä Herran Voidellun. 27Hän tuli temppeliin Hengen johdatuksesta. Kun Jeesuksen vanhemmat toivat lapsensa sisään täyttääkseen lain määräyksen, 28Simeon otti hänet syliinsä ja ylisti Jumalaa: 29»Valtias, nyt annat palvelijasi nukkua pois rauhassa, lupauksesi mukaisesti. 30Silmäni ovat nähneet pelastuksen, 31jonka olet kaikille kansoille valmistanut, 32valon, joka loistaa kansoille, ja kansasi Israelin kirkkauden. » 33Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. 34Simeon ylisti heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: »Tämä lapsi saa monet israelilaiset kaatumaan ja monet nousemaan. Hän on merkki, jota ei hyväksytä. 35Miekka lävistää vielä sinunkin sydämesi. Näin paljastuvat monien perimmäiset ajatukset. » 36Temppelissä oli myös Hanna, joka oli profeetta. Hän oli Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär, ja hän oli jo vanha. Hän oli ollut ensin seitsemän vuotta naimisissa 37ja sen jälkeen leski 84 vuoden ikäänsä asti. Hanna ei poistunut koskaan temppelistä vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. 38Hän tuli juuri silloin paikalle, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta. 39Kun kaikki oli hoidettu Herran lain mukaisesti, Joosef ja Maria palasivat Galileaan ja kotikaupunkiinsa Nasaretiin. 40Lapsi kasvoi ja vahvistui. Viisaus täytti hänet, ja hän oli Herran suosiossa. 41Jeesuksen vanhemmat kävivät joka vuosi Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. 42Kun Jeesus oli 12-vuotias, he menivät tavan mukaan juhlille. 43Juhlien päätyttyä he palasivat kotiin, mutta Jeesus jäi Jerusalemiin salaa vanhemmiltaan. 44Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat etsiä häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. 45Kun Jeesusta ei löytynyt, vanhemmat palasivat Jerusalemiin jatkamaan etsintöjä. 46Kolmen päivän kuluttua he löysivät Jeesuksen temppelistä, missä hän istui opettajien joukossa kuuntelemassa ja kyselemässä. 47Kaikki, jotka kuulivat Jeesuksen puhuvan, olivat ihmeissään hänen viisaista vastauksistaan. 48Kun vanhemmat näkivät Jeesuksen, he ällistyivät ja äiti sanoi hänelle: »Lapseni, miksi teit meille näin? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua ihan hädissämme. » 49»Miksi te minua etsitte?» Jeesus kysyi. »Ettekö tiedä, että minun täytyy omistautua Isäni asioille?» 50Vanhemmat eivät ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti 51Jeesus lähti heidän kanssaan kotiin Nasaretiin ja oli tottelevainen poika. Hänen äitinsä painoi mieleensä kaiken, mitä hän oli sanonut. 52Jeesus kasvoi ja viisastui. Hän oli Jumalan ja ihmisten suosiossa.

 

Luvun 2 tarkoitus

jakeet 1-7Jeesus syntyi Betlehemissä

jae 1 Matt. 1:18-2:23. Augustus hallitsi vuodesta 27 eaa. vuoteen 14 jaa. Kyseisen käskyn tunnistamiseksi on tärkeää tutkia sitä jäljempänä (Nro 019). Termi maailma viittaa Rooman valtakuntaan. Vaikka Kristuksen syntymä onkin hyvin tärkeä, se jätettiin tarkoituksellisesti hämärän peittoon, jotta emme voisi juhlia sitä. Tällainen käytäntö on epäjumalanpalveluta ja demonista (katso Syntymäpäivät (Nro 287)). Ainoa asia, josta voimme olla varmoja, on se, että se ei olisi voinut olla 25. joulukuuta, auringon syntymäjuhlana Baalin palvonnassa (katso Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235)). Eikä se myöskäään voinut olla myöhemmin kuin tammikuun alussa vuonna 4 eaa. , kun otetaan huomioon Raamatun kertomus Luukkaassa, Abian osastot sekä Herodeksen kuolema Abib-kuun 1. ja 13. päivän välillä vuonna 4 eaa. Juhlaa ei kristinuskossa koskaan vietetty, ennen kuin se lainattiin Baalin palvonnasta Syyriassa vuonna 375 jaa. pimeän jääkauden alussa.

jae 7. Äitijumalatar-kultin kolminaisuusoppineet väittävät, että esikoispoika on seemiläinen oikeudellinen termi, joka ei välttämättä tarkoita, että syntymiä tapahtuisi myöhemmin lisää, vaikka evankeliumit viittaavat moniin muihin Mariamille syntyneisiin lapsiin (Mariam on hänen oikea nimensä sekä Raamatussa että Koraanissa; nimeä Maria ei ole alkuperäisissä teksteissä Kristuksen äitiin viitattaessa. Maria oli hänen sisarensa nimi, Kloofaan vaimo, Kristuksen täti) (Ks. Neitsyt Mariam ja Jeesuksen Kristuksen suku (Nro 232)).

Vauvan kankaat eli kapalotovat vaatesuikaleita, jotka kiedotaan vastasyntyneen lapsen ympäri.

jakeet 8-20Paimenet ja enkelit

jae 9Pelko 1:65 n, jae 11Daavidin kaupunki – Betlehem. Kolme tärkeää titteliä, jotka Jahoshua, jota kutsutaan Jeesukseksi, koska LXX kääntää Joosua nimeksi Iesous, vaatii itselleen, ovat Vapahtaja, Messias (Kristus eli Jumalan voideltu) ja Herra Jumalan poikana (Matt. 1:21 n. ; 16:16 n; Joh. 4:42; 2:36; 5:31; Fil. 2:11; jae 14 3:32; 19:38 Rauha. Yhden kirjaimen puuttuminen myöhemmistä kreikkalaisista käsikirjoituksista selittää huomautuksen jakeesta 14 edellä. Toiminnan asema delegoimisessa Vapahtajaksi selitetään tutkielmassa Jumala meidän Vapahtajamme (Nro 198). Katso myös seuraavista tutkielmista Messiaan syntymätapahtuman tärkeys tutkielmissaJoosua Messias, Jumalan Poika (Nro 134); myös Messiaan syntymän ajan tapahtumien ja ajoituksen historialliset yksityiskohdat ovat tutkielmissa Jeesuksen Kristuksen ikä hänen kasteessaan ja Hänen palvelutehtävänsä kesto (Nro 019); katso myös Jumalan luomistyön arkhe Alfana ja Omegana (Nro 229).

jakeet 21-40Jeesuksen temppeliintuominen

jae 21 Matt. 1:21 n.

jakeet 22-24 3. Moos. 12:2-8; jae 23 2. Moos. 13:2,12;

jakeet 25-38 Tuli Jeesuksen suorittaman temppelin puhdistamisen aika (Puhdistus ja ympärileikkaus (Nro 251)). Simeon ja Anna (joita ei muuten tunneta) ilmaisevat uskon Jeesukseen Vapahtajana, Kristuksena ja Universaalisena Herrana (katso jae 11 n. ja kuten edellä). He molemmat olivat saaneet tiedon Messiaan syntymästä Pyhältä Hengeltä (Nro 117) sekä siitä, että he eivät näkisi kuolemaa, ennen kuin he olisivat nähneet hänet, ja olivat läsnä odottamassa hänen temppeliintuomistaan. Tähän asti vain profeetoilla ja patriarkoilla oli pääsy Pyhään Henkeen Jumalan nimenomaisen huolenpidon kautta. Kristuksen syntymän tuli muuttaa tuo järjestelmä Jumalan suunnitelmassa ja Pelastussuunnitelmassa (Nro 001A)ikuisesti kaikille ihmisille Pyhän Hengen tullessa kaikkien niiden saataville, jotka on kastettu Jumalan seurakunnissa helluntaista 30 jaa. eteenpäin.

jae 25Israelin lohdutus oli pelastus, joka Messiaan oli määrä tuoda (jakeet 26, 38; 23:51).

jae 26 Herran Kristus = Jumalan Kristus (9:20).

jakeet 29-32"Nunc Dimittis" on saanut nimensä latinankielisen käännöksen ensimmäisistä sanoista.

v. 29Annat. . . lähteä. Kirkkoraamatun sanonta on otettu orjan vapauttamisesta. Rauhassa on rauhan tila Jumalan kanssa. jae 30 3:6; Jes. 52:10;

jae 32 Jes. 42:6; 49:6; Ap. t. 13:47; 26:23;

jae 33 Joosefia kutsutaan tässä isäksi, koska hän oli Jeesuksen laillinen isä ja huoltaja (huolimatta 1:34-35) (vert. Matt. 13:55; Luuk. 3:23).

jae 36 Joos. 19:24;

jakeet 41-52Jeesus-poika puhuu uskonnollisten opettajien kanssa temppelissä - Ainoa teksti Jeesuksen varttumisesta. jae 41 2. Moos. 23:15; 5. Moos. 16:1-8;

jae 46Opettajat olivat juutalaisen uskon asiantuntijoita. Heidän täytyi olla 25-vuotiaita päästäkseen temppelipalvelukseen, ja kolmekymmenvuotiaita voidakseen opettaa lain mukaan. Siksi Johannes ja Kristus eivät voineet aloittaa opettamista, ennen kuin he olivat vähintään kolmekymmenvuotiaita.

jae 48 Mark. 3:31-35,

jakeet 50-51 2:19; jae 52 1. Sam. 2:26; Luuk. 1:80; 2:40.

 

Luku 3

1Oli keisari Tiberiuksen viidestoista vuosi hallitsijana. Pontius Pilatus piti valtaa Juudeassa, ja ruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes Antipas, Itureassa ja Trakonitiksessa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias. 2Ylipapin virkaa hoitivat Hannas ja Kaifas. Johannes, Sakariaksen poika, oleskeli asumattomalla seudulla, kun Jumala alkoi puhua hänelle. 3Hän alkoi kulkea ympäri Jordanin aluetta ja julistaa, että ihmisten pitäisi muuttaa elämänsä suunta ja ottaa kaste. Siten he saisivat syntinsä anteeksi. 4Näin oli profeetta Jesajan kirjassa ennustettukin: »Ääni huutaa asumattomalla seudulla: ’Valmistakaa Herralle tie, oikaiskaa hänen polkunsa mutkat!’ 5Kaikki rotkot täytetään, vuoret ja kukkulat madalletaan. Mutkaiset tiet suoristetaan, kuoppaiset tasoitetaan. 6Kaikki saavat nähdä, miten Jumala pelastaa. » 7Johannes sanoi väkijoukolle, joka oli lähtenyt hänen kastettavakseen: »Kuka teille kyynpoikasille on näyttänyt, miten vältätte tulevan vihan? 8Alkakaa tuottaa uuden elämäntapanne arvoisia hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan: ’Meidän isämme on Abraham. ’ Minä sanon teille, että Jumala voi tehdä lapsia Abrahamille vaikka näistä kivistä. 9Puiden juurella on jo kirves. Kaikki ne puut, joiden hedelmät eivät ole hyviä, kaadetaan ja heitetään tuleen. » 10»Mitä meidän sitten pitäisi tehdä?» ihmiset kysyivät, 11ja Johannes vastasi: »Sen, jolla on kaksi paitaa, pitää antaa toinen sille, jolla ei ole yhtään. Sen, jolla on ruokaa, pitää tehdä samoin. » 12Kasteelle tuli myös tullimiehiä, jotka kysyivät: »Opettaja, mitä meidän pitäisi tehdä?» 13»Älkää kiskoko keneltäkään ylimääräistä», Johannes vastasi. 14Myös sotilaat tulivat kysymään, mitä heidän pitäisi tehdä. »Tyytykää päivärahoihinne, älkääkä ryöstäkö ja kiristäkö ihmisiä», Johannes sanoi. 15Kansa odotti ja mietti mielessään, mahtoiko Johannes olla Kristus. 16Johanneksella oli tapana sanoa heille: »Minä kastan teidät vedellä, mutta tulossa on minua mahtavampi mies. En ole tarpeeksi arvokas edes riisumaan hänen sandaalejaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. 17Hänellä on kädessään työkalu, jolla hän puhdistaa puidun viljan. Jyvät hän kokoaa varastoon, mutta kaiken muun hän polttaa sammumattomassa tulessa. » 18Johannes esitti kansalle monia muitakin kehotuksia sanomaansa julistaessaan. 19Hän moitti myös ruhtinas Herodesta pahoista teoista ja erityisesti suhteesta Herodiakseen, joka oli Herodeksen veljen vaimo. 20Silloin Herodes teki vielä senkin, että laittoi Johanneksen vankilaan. 21Kaikki ihmiset oli kastettu, ja Jeesuskin oli saanut kasteen. Hän oli rukoilemassa, kun taivas avautui 22ja Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen hahmossa hänen ylleen. Taivaasta kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, ja sinuun minä olen kiintynyt. » 23Julkisen toiminnan aloittaessaan Jeesus oli noin 30-vuotias. Hän oli Joosefin poika, tai niin ainakin luultiin. Joosef puolestaan oli Eelin poika. 24Eeli oli Mattatin poika, Mattat Leevin, Leevi Melkin, Melki Jannain, Jannai Joosefin. 25Joosef oli Mattitjan poika, Mattitja Amosin, Amos Nahumin, Nahum Heslin, Hesli Naggain. 26Naggai oli Mahatin poika, Mahat Mattitjan, Mattitja Simein, Simei Josekin, Josek Jodan. 27Joda oli Johananin poika, tämä Resan, tämä Serubbabelin, tämä Sealtielin, tämä Nerin. 28Neri oli Melkin poika, tämä Addin, tämä Kosamin, tämä Elmadamin, tämä Erin. 29Erin isä oli Joosua, tämän Elieser, tämän Jorim, tämän Mattat, tämän Leevi. 30Leevin isä oli Simeon, tämän Juuda, tämän Joosef, tämän Jonam, tämän Eljakim. 31Eljakimin isä oli Melea, tämän Menna, tämän Mattata, tämän Natan, tämän Daavid. 32Daavidin isä oli Iisai, tämän Obed, tämän Boas, tämän Salma, tämän Nahson. 33Nahson oli Amminadabin poika, Amminadab Adminin, Admin Arnin, Arni Hesronin, Hesron Pereksen, Peres Juudan. 34Juuda oli Jaakobin poika, Jaakob Iisakin, Iisak Abrahamin, Abraham Terahin, Terah Nahorin. 35Nahorista taaksepäin Jeesuksen isälinjalla tulevat Serug, Reu, Peleg, Eber, Salma, 36Kenan, Arpaksad, Seem, Nooa, Lemek, 37Metuselah, Henok, Jared, Mahalalel ja Kenan. 38Kenanin isä oli Enos, Enoksen isä oli Set, Setin isä oli Aadam, ja Aadamin isä oli Jumala.

 

Luvun 3 tarkoitus

Johannes Kastajan palvelutehtävä

jakeet 1-18Johannes Kastaja valmistaa tietä Jeesukselle (Matt. 3:1-12; Mark. 1:1-8).

jae 1Tiberius Caesarin viidestoista vuosi, Pontius Pilatus Juudean kuvernöörinä. Pilatuksella oli Rooman prokuraattorina viime kädessä valta Juudeassa (23:1). Loput Herodes Suuren valtakunnasta jaettiin hänen poikiensa Herodes Antipaan (9:7; 23:6, 7) ja Filippoksen (neljännesruhtinaan osalta katso Matt. 14:1 n. ) välillä Abilene, Filippoksen valtakunnan pohjoispuolella, oli ensimmäisen vuosisadan aikana siihen läheisessä yhteydessä. Kyseinen vuosi on 27 jaa. Kuninkaiden vuodet alkavat Abib-kuussa. Kuitenkin siviilivuosi babylonialaisissa jne. kalentereissa alkaa Tišri-kuun eli seitsemännen kuun uutenakuuna (Jumalan kalenteri (Nro 156)). Uusikuu oli temppelikalenterissa sapatti (Jumalan kalenteri (Nro 156)). Juutalaisen Hillel-kalenterin otti käyttöön Rabbi Hillel II vasta vuonna 358 jaa. ja Jumalan seurakunnat hylkäsivät sen.

jae 2Hannas ja hänen vävynsä Kaifas (18:13) hallitsivat temppeliä pappeina. Kaifas oli tuolloin ylipappi (Matt. 26:3, ks. viitteet F040vi; Mark. 14:53-65 (F041iv); Joh. 11:49; 18:12-14). Kristuksen koettelemuksessa Hannas näyttää toimineen Ab Beth Dinin roolissa, kuten yllä olevissa Matteuksen ja Markuksen muistiinpanoissa käsittelimme, vaikka Schurer ajattelee, että rooli tuli kuvaan vasta myöhemmin (katso myös Ap. t. 4:6). Luukas asettaa vastakkain ihmisten tunnustaman auktoriteetin ja Jumalan sanan auktoriteetin (1. Kor. 1:26-31). Johannes ks. Matt. 3:1 n,

jae 3 Mark. 1:4 n; jakeet 4-6 Jes. 40:3-5,

jae 5 Teksti ilmaisee moraalista ja hengellistä uudistumista, mutta Jumalan pelastuksen tuleminen viittaa tuomioon (jae 7; Aamos 5:18-20),

jae 7kyykäärme vanhassa kirkkoraamatussa, myrkyllinen käärme, joka asui alueella (Jes. 30:6; 59:5; Matt. 12:34; 23:33); Viha , ks. Matt. 3:7 n, jae 8 Johannes vaatii oikeaa elämää, joka perustuu Jumalan tahtoon (Matt. 7:15-20; Gal. 5:22-23) ja sopii parannuksen hedelmiin (Matt. 3:2 n). Abrahamin kutsuminen isäksi perustuu syntymään eikä Jumalan lain ja tahdon mukaiseen käyttäytymiseen, joka oli pakanoille Messiaan kanssa levitetty sanoma tämän seuraavan vaiheen aikana (Joh. 8:33,39; Room. 2:28-29). jae 9Tuli tuomion symboli (Matt. 7:19; 13:40-42; Hepr. 6:7-8).

jakeet 10-11 6:29 Ap. t. 2:44-45; 4:32-35.

jakeet 12-13 19:2,8; jae 15 Ap. t. 13:25; Joh. 1:19-22 Luuk. 7:19; jae 16 Ap. t. 1:5; 11:16; 19:4;

jae 18Hän saarnasi evankeliumia (vanhassa kirkkoraamatussa) = Hän saarnasi Jumalan tulevan valtakunnan evankeliumia anteeksiannon kautta parannuksessa (jae 3) ja uutta tulevaa suhdetta Jumalan kanssa (jakeet 15-17).

 

Tämä oli palvelutehtävän alku Joonan merkin mukaisesti, Johanneksen kuuluessa ensimmäiseen vaiheeseen vuosi-päiväksi-periaattella vuonna 27 jaa. ja sitten Messiaan jatkaessa, kun Johannes pantiin vankilaan pääsiäisen 28 jaa. jälkeen Messiaan kuuluessa seuraavaan kahden vuoden vaiheeseen pääsiäisen 28 jaa. jälkeen pääsiäiseen 30 jaa. , kun hänet myös tapettaisiin keskiviikkona 5. huhtikuuta vuonna 30 jaa. ja viettäisi kolme päivää ja kolme yötä maan uumenissa, ja sitten nousisi kuolleista lauantaina sapattina 8. huhtikuuta ja astuisi Jumalan valtaistuinsaliin sunnuntaiaamuna klo 9 aamulla 9. huhtikuuta 30 jaa. ohrasadon heilutuslyhdeuhrina (Nro 106B). Juudalle annettiin sitten neljäkymmentä vuotta parannuksen tekoon vuosi-päiväksi-periaatteella Niinivelle, joka teki parannuksen eikä Juuda tehnyt vaan tuhoutui vuonna 70 jaa. (Joonan merkki ja Temppelin jälleenrakentamisen historia (Nro 013)). Tämä oli ainoa merkki, joka annettiin seurakunnalle, kuten näemme myös muista evankeliumeista. Katso myös Joonan kommentaari (F032)ja myös Joonan merkin saattaminen päätökseen (Nro 013B).

 

jakeet 19-20Herodes panee Johanneksen vankilaan.

(Matt. 14:3-4; Mark. 6:17-18).

Jakeiden 19-20:n merkintä on tässä väärässä kohtaa, koska Johannes vangittiin vasta Kristuksen kasteen jälkeen, jota seurasi kiusaus erämaassa ja hänen palvelutehtävänsä valinta. Vuoden 28 jaa. pääsiäisen jälkeen Johannes ja hänen opetuslapsensa olivat kastamassa ihmisiä Ainonissa lähellä Salimia ja Kristus lähistöllä opetuslastensa kanssa, vaikka Kristus itse ei kastanut. (Matt. 14:3-4; Mark. 6:17-18).

 

jakeet 21-22Johannes kastaa Jeesuksen (Matt. 3:13-17; Mark. 1:9-11; Joh. 1:29-34). Katso Matt. 3:16-17 n; jae 21 Rukous oli osa monia muistiin merkittyjä tärkeitä tapahtumia Kristuksen elämässä ja palvelutehtävässä (esim. Mark. 1:35; Luuk. 5:16; 6:12; 9:18,28; 11:1; 22:41-46).

jae 22 Rakas katso Mark. 1:11 n; Ps. 2:7; Jes. 42:1; Luuk. 9:35.

Jeesuksen Kristuksen ikä hänen kasteessaan ja hänen palvelutehtävänsä kesto (Nro 019).

Tästä tekstistä näemme:

Luukkaan evankeliumin 3:1 mukaan Johannes ”alkoi saarnata Tiberiuksen hallituskauden viidentenätoista vuonna”, joka ei voinut alkaa aikaisemmin kuin lokakuussa 27 jaa. , jos käytettiin Idässä käytössä olevaa siviilikalenteria. Tiberius alkoi hallita 17. syyskuuta 14 jaa. , ja vuoteen 27 jaa. päästään vain, jos syyskuu lasketaan ensimmäiseen vuoteen ja toinen vuosi alkaa lokakuussa 14 jaa. Tästä alkaa 15. vuosi lokakuussa 27 jaa. Johanneksen kehotus parannukseen alkaa todennäköisesti tuon vuoden sovituspäivästä ja jatkui pääsiäiseen 28 jaa. asti, jolloin hänet pidätettiin. Tiedämme, että Kristus kastettiin jonkin aikaa vuoden 27 jaa. lokakuun jälkeen ja ennen pääsiäistä vuonna 28 jaa. Kristuksen kaste edelsi hänen palvelutehtävänsä virallista aloittamista, ja hänen kasteensa jälkeen tapahtui monia asioita ennen hänen palvelutehtävänsä alkamista Johannes Kastajan vangitsemisen ajankohtana.

 

Luukkaan evankeliumin luvusta 3:21 tiedämme, että Kristus ei ollut ensimmäisten joukossa, jotka Johannes kastoi, vaan hänet kastettiin enemmistön jälkeen; sen tähden hänen kasteensa tapahtui jonkin aikaa vuoden 27 jaa. lokakuun jälkeen, mahdollisesti pitkälle vuoteen 28 jaa.

 

Tapahtumajärjestys, joka alkaa hänen kasteestaan, sisältää tämän kastepäivän, jota seurasi 40 päivän ja 40 yön paasto. Hän palasi Johannes Kastajan luo ja kutsui opetuslapsensa kolmen päivän ajan (Joh. 1: 35-45). Kolmantena päivänä vietettiin häitä Kaanassa, missä hän teki ihmeen muuttaessaan veden viiniksi (Joh. 2:1). Sitten hän meni Kapernaumiin, missä ”hän ei viipynyt montaa päivää” (Joh. 2:12). Sitten olikin käsillä pääsiäinen.

 

Näin ollen Kristuksen kasteen ja vuoden 28 jaa. pääsiäisen välinen aika kattoi ehdottomassa minimissään 44 päivää plus "muutaman päivän" (vaikkapa 6). Luukkaan 3. luvun tekstistä näemme, että hänen kasteensa ja kiusauksensa erämaassa tapahtui kaikki, ennen kuin hän julisti Herran juhlavuotta sovituspäivänä. Tiberiaan viidentoista vuoden ajoitus on laskettava Abib-kuusta kuningasten vuosien mukaan eikä Tišrìstä. Niinpä kasteessa hän oli myös vähintään 31-vuotias ja luultavasti vanhempi.

 

Tiedämme Matteuksen luvusta 4, että Kristus aloitti saarnaamisen vasta Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen, kun hän muutti Kapernaumiin (jakeet 12-13). Jakeessa 17 todetaan erityisesti seuraavaa: Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Järjestys jakeista 18-22 eteenpäin osoittaa, että Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes kutsuttiin Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen, mutta tämä on tarinaa harmonisoiva järjestely jakeesta 23 alkavan sekvenssin helpottamiseksi. Tämä järjestys toimii Markuksen jakeissa 1:14-20, ja jae 21 siirtyy käsittelemään saapumista Kapernaumiin.

 

Tiedämme Johanneksen 2. luvusta, että Jeesus teki ihmeen veden muuttamiseksi viiniksi ennen palvelutehtävänsä alkamista (vrt. Joh. 2:4). Hänen "aikansa (tai hetkensä) ei ollut vielä tullut", ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, mikä tapahtui ennen hänen käyntiään Kapernaumissa.

 

Johanneksen evankeliumista 1:35 tiedämme, että Andreas, Pietarin veli, oli Johanneksen opetuslapsi ja kääntyi seuraamaan Kristusta. Hän vei Pietarin Kristuksen luo ja kertoi löytäneensä Messiaan (Joh. 1: 41), joka antoi hänelle nimen Pietari (Keefas). Matteus 4:18-22 ja Markus 1:14-20 ovat siis yksinkertaistettuja versioita yksityiskohtaisesta kertomuksesta, joka koskee ensimmäisten opetuslasten kutsumista. On hyvin todennäköistä Johanneksen perusteella, että heidät oli todellakin kutsuttu ja mahdollisesti kastettu ennen tätä ajankohtaa, ja että tämä kutsu aloitti varsinaisen työn.

 

Johannes 2:22 osoittaa, että Galilean Kaanassa vietettyjen häiden jälkeen Jeesus ja hänen opetuslapsensa menivät Juudean maahan, missä hän vietti jonkin aikaa heidän kanssaan kastaen, vaikka hän itse ei kastanut (Joh. 4:2). Johannes Kastajakin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, ja tämä oli lähellä pääsiäistä vuonna 28 jaa. (Joh. 2:13).

Moffatt sijoittaa tämän osan sellaiseen järjestykseen, että Johannes 3:22-30 siirtyy Johanneksen jakeiden 2:12 ja 13 väliin, koska Johannesta ei ollut vielä pantu vankilaan tässä osassa; mutta kun Jeesus alkoi tehdä pääsiäisenä ihmeitä, hän katsoi tämän osoitukseksi siitä, että Johannes oli vangittuna tuohon aikaan. Matteus on täysin vakaasti sillä kannalla, että Kristus alkoi saarnata vasta Johanneksen vangitsemisen jälkeen. Itse asiassa Kristus ei olisi voinut alkaa saarnata aikaisemmin kuin pääsiäisenä vuonna 28 jaa. tai evankeliumit ovat eri mieltä, ja Jumalan Sana järkkyy.

Johanneksen evankeliumin virallinen englanninkielinen käännös, jos se nähdään asiajärjestyksessään, osoittaa, että hän meni temppeliin pääsiäisenä vuonna 28 jaa. tehden ihmeitä ja vetäytyi sitten Juudean maaseudulle, missä hänen opetuslapsensa kastoivat, kun taas Johannes kastoi Ainonissa. Virallinen teksti siis osoittaa, että Kristuksen varsinainen saarnatyö kesti alle kaksi vuotta, alkaen pääsiäisestä vuonna 28 jaa.

 

Palvelutehtävän järjestystä kasteesta ylösnousemukseen ja lopulliseen taivaaseenastumiseen käsitellään tutkielmissa Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)ja Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159B).

 

Messiaan sukuluettelo

jakeet 23-38Jeesuksen esi-isät (Matt. 1:1-17; F040i).

Tämä sukuluettelo esittää polveutumisen Aatamista, Aatamin luomakunnan ensimmäisestä ihmisestä, ja siten Messiaan tavallisen ihmisyyden. Tämä syntyperä tunnustetaan Mariamin, Mattatin pojan Eelin tyttären, sukuluetteloksi (Serubbabelin sukuluetteloa (jae 27) ei muuten mainita tai tunneta (katso myös Nro 119jäljempänä ja 1. Moos. 5:3-32; 11:10-26; Ruut 4:18-22; 1. Aik. 1:1-4, 24-28; 2:1-15). Eelin vaimo oli leeviläinen ja Elisabetin äidin sisar, ja Elisabetin mies oli ylipappi Sakaria Abian kahdeksannesta osastosta. Vaimo oli leeviläinen ja vaikka Raamattu ei muutoin sano mitään hänen suvustaan Leevissä, hänen on täytynyt ylipapin vaimona olla syntyperältään leeviläinen. Myös profetia, joka viittaa Messiaaseen tämän kuolemanhetkellä, kun hänet lävistettiin roomalaisella keihäällä, viittaa Daavidiin Naatanin kautta, joka on sukulinja tässä, ja lisäksi profetia viittaa Leeviin Simein kautta, joka myös suree heidän kanssaan lävistettyjä (Sak. 12:10-14). Tiedämme näin ollen, että Messias oli myös leeviläistä syntyperää ja profetia osoittaa, että hänen sukulinjansa oli myös Leevin sukulinja Simein suvussa: (kutsutaan simeiläisiksi profetian viimeisessä osassa).

Yksityiskohtainen selitys löytyy seuraavasta tutkielmista:Messiaan sukuluettelo (Nro 119).

jae 23 Jeesus oli kolmikymmenvuotias, kuten edellä on selitetty (Nro 019) (ks. myös Joh. 8:57).

 

Luku 4

1Jeesus palasi Jordanilta täynnä Pyhää Henkeä. Henki johdatti häntä autiomaassa 2neljäkymmentä päivää, ja Paholainen koetteli häntä. Jeesus ei syönyt mitään koko aikana, ja kun nuo neljäkymmentä päivää olivat kuluneet, hänelle tuli viimein nälkä. 3Silloin Paholainen sanoi hänelle: »Jos tosiaan olet Jumalan Poika, käske tämän kiven muuttua leiväksi. » 4Jeesus vastasi: »On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä pelkästä leivästä. ’» 5Paholainen vei Jeesuksen korkealle paikalle, näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat yhdellä kertaa 6ja sanoi: »Annan sinulle kaiken tämän vallan ja loiston, koska ne on annettu minun haltuuni ja voin antaa ne kenelle haluan. 7Kaikki tämä on sinun, jos vain kumarrut maahan minun edessäni. » 8Jeesus vastasi: »On kirjoitettu: ’Kumarra Herraa, Jumalaasi, ja palvo ainoastaan häntä. ’» 9Paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin, ylös temppelin katolle, ja sanoi: »Jos kerran olet Jumalan Poika, hyppää tästä alas. 10Onhan kirjoitettu: ’Hän käskee enkeleitään varjelemaan sinua. ’ 11’He kantavat sinua käsillään,ettet loukkaisi jalkaasi kiveen. ’» 12Jeesus vastasi: »On myös sanottu: ’Älä koettele Herraa, Jumalaasi. ’» 13Koeteltuaan näin Jeesusta Paholainen jätti hänet toistaiseksi rauhaan. 14Jeesus palasi Galileaan täynnä Hengen voimaa. Hänen maineensa levisi koko seudulle. 15Hän opetti synagogissa, ja kaikki kunnioittivat häntä. 16Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut. Sapattina hän meni tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, 17ja hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja. Jeesus avasi kirjakäärön kohdasta, jossa sanottiin: 18»Herran Henki on ylläni: Hän asetti minut kuninkaaksi, lähetti minut julistamaan ilosanomaa köyhille, lupaamaan vangeille armahduksen ja sokeille näkökyvyn. Hän lähetti minut päästämään alistetut vapauteen 19ja julistamaan Herran juhlavuotta. » 20Jeesus sulki kirjakäärön, antoi sen avustajalle ja istuutui. Jokainen silmä synagogassa tuijotti häntä. 21Jeesus alkoi puhua: »Tämä kirjoitus on toteutunut tänään teidän läsnä ollessanne. » 22Kaikki kehuivat Jeesusta ja ihmettelivät hänen kauniita sanojaan. He sanoivat: »Eikö tämä ole Joosefin poika?» 23Jeesus sanoi: »Kohta te varmaan muistutatte minua sananlaskusta: ’Lääkäri, paranna itsesi. ’ Varmaankin te sanotte: ’Tee täällä kotiseudullasi samoja asioita, joita olet kuulemma tehnyt Kapernaumissa. ’» 24Sitten hän jatkoi: »Minä vakuutan teille, ettei ketään profeettaa hyväksytä omalla kotiseudullaan. 25Minä vakuutan: Israelissa oli paljon leskiä Elian aikana – silloin kun taivas ei antanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli paha nälänhätä. 26Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen vaan Sidonin Sarpatissa asuvan lesken luokse. 27Samoin Israelissa monet kärsivät profeetta Elisan aikana hankalasta ihosairaudesta, mutta kukaan heistä ei parantunut. Vain syyrialainen Naaman parani. » 28Näitä puheita kuunnellessaan kaikki synagogassa olevat raivostuivat. 29He ryntäsivät Jeesuksen kimppuun ja retuuttivat hänet ulos kaupungista. Kaupunki oli rakennettu vuorelle, ja Jeesus vietiin jyrkänteelle, josta hänet aiottiin heittää alas. 30Hän kuitenkin kulki väkijoukon läpi ja lähti pois. 31Jeesus siirtyi Kapernaumiin, toiseen galilealaiseen kaupunkiin, ja opetti siellä sapattina. 32Ihmiset ihmettelivät hänen opetustaan, koska hän puhui niin arvovaltaisesti. 33Synagogassa oli mies, joka oli demonin vallassa. Demoni huusi kovalla äänellä: 34»Ei! Mitä tekemistä meillä on toistemme kanssa, Jeesus Nasaretilainen? Tulitko tuhoamaan meidät? Minä kyllä tiedän, kuka sinä olet. Sinä olet Jumalan Pyhä!» 35Jeesus komensi demonia ankarasti: »Pidä suusi kiinni ja häivy hänestä!» Silloin demoni kaatoi miehen maahan ihmisten keskelle ja lähti vahingoittamatta häntä. 36Kaikki olivat ihmeissään ja puhuivat toisilleen: »Mitä tämä tämmöinen puhe oikein on? Mies käskee demoneja vallalla ja voimalla, ja ne tottelevat. » 37Tieto Jeesuksesta kantautui koko lähiseudulle. 38Jeesus lähti synagogasta Simonin luokse. Tämän anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin tekemään asialle jotain. 39Jeesus kumartui hänen ylleen ja käski kuumeen lähteä, ja se lähti. Anoppi nousi saman tien ja alkoi palvella vieraita. 40Monilla muillakin oli perheenjäseniä, joita erilaiset sairaudet vaivasivat. Auringon laskiessa sairaat tuotiin Jeesuksen luokse. Jeesus pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät. 41Monesta lähti myös demoneja, jotka huusivat: »Sinä olet Jumalan Poika!» Jeesus piti demoneille puhuttelun ja kielsi niitä puhumasta, koska ne tiesivät hänen olevan Kristus. 42Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni syrjäiseen paikkaan. Ihmiset kuitenkin etsivät häntä ja tulivat hänen luokseen. He pidättelivät Jeesusta, ettei hän lähtisi heidän luotaan, 43mutta hän sanoi: »Minun täytyy julistaa sanomaa Jumalan valtakunnasta myös muissa kaupungeissa. Sitä varten minut on lähetetty. » 44Ja niin Jeesus julisti sanomaa Juudean synagogissa.

 

Luvun 4 tarkoitus

Kristuksen kiusaus

jakeet 1-13Saatana houkuttelee Jeesuksen erämaahan (Matt. 4:1-11; Mark. 1:12-13). Kiusauksen järjestys eroaa Matteuksen luettelosta, mutta kiusaus pysyy samana. jae 1 Täynnä Pyhää Henkeä on varhaiskristillinen fraasi (Ap. t. 2:4; 6:3, 5; 7:55; 11:24).

Kasteensa jälkeen Kristus meni erämaahan ja häntä kiusattiin neljäkymmentä päivää (Luuk. 4:1-2). Siellä Saatana kiusasi häntä ja hän vastusti häntä koko ajan ja siten Saatana tuomittiin itse. Kristuksen paluusta lähtien tapahtuu merkittävä ja vähän ymmärretty profetian täyttymys (Luuk. 4: 13-21).

jakeet 16-30Jeesus hylättiin Nasaretissa

jakeet 16-19Messias oli palannut Galileaan neljäkymmenpäiväiseltä oleskelultaan erämaassa, ja Nasaretissa oli täyttänyt tämä Jumalan profetia Jesajan kautta. Teksti löytyy Jesajan kirjasta 61:1-2 ja myös yhdistelmästä Jesajan kirjan 58:6 (ks. Matt. 3:1, n; Luuk. 13:11, 16n) mukaan;

61:1-2 Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia (UT 2020).

 

Luukkaan tekstistä puuttuvat sanat: parantamaan ne, joiden mieli on murtunut. Ilmaisu päästämään alistetut vapauteen on kooste Jesajan kohdasta 58:6, mikä oli sallittu lukiessa (vrt. TheCompanion Biblen. kohta Luuk. 4:18). Tämän termin Herran riemuvuosi, Bullinger katsoo viittaukseksi Jesajan tekstin riemuvuoteen, ja hän sanoo sen olevan joko riemuvuosi tai sitä kutsuttavan sellaiseksi vain siksi, että se on vuosi, jolloin Kristuksen palvelutehtävä alkoi. Se oli todellakin riemuvuosi, kuten tekstit osoittavat (katso Nro 250jäljempänä).

 

Se ei voi olla Kristuksen palvelutehtävän alku, koska Kristus aloitti palvelutehtävänsä vasta vuonna 28 jaa. pääsiäisen jälkeen, kun Johannes Kastaja pantiin vankilaan (Matt. 4:12-17; Mark. 1:12-14; Joh. 3:23-24). Hän lausui nämä sanat Galileassa, mutta kasteensa jälkeen sovituspäivänä ja ennen pääsiäistä ja ennen, kuin Johannes pantiin vankilaan. Hän kykeni opettamaan synagogassa lain mukaan, sillä hän oli kolmekymmentävuotias.

 

Luukas 3:18-20 viittaa Johanneksen panemiseen vankilaan, mutta se on lisäys tekstin kertomukseen. Vankilaan panemisen ei ole tarkoitus sopia tekstiin aikaviittauksena vaan tulevaisuudessa loppuun saatetun toiminnan merkityksessä. Tapahtumajärjestys pitää kertomuksena sisällään Johanneksen monet teot ja hänen palvelutehtävänsä edeltäessään Messiasta ja hänen palvelutehtäväänsä, vaikka ne olivatkin yksityiskohdiltaan päällekkäiset. Toiminta Luukkaan luvussa 4:1-20 ajoittuu aikaan hänen kiusauksensa jälkeen ja ennen ihmettä Kaanassa ja ennen kuin hän valitsi apostolinsa ja meni Jerusalemiin pääsiäisen ajaksi Nisan-kuun 1. päivästä alkaen ja pyhitysprosessista aikakauden loppuun (vrt. tutkielma Jumalan temppelin pyhittäminen (Nro 241)).

 

Niinpä ‘Jesajan lukeminen’ tapahtui riemuvuotena, jos sitä verrataan Hesekielin kirjan ajoitukseen, ja Naves Topical Bible viittaa näihin teksteihin viittaamalla riemuvuoteen (vrt. Jubilees. 755). On myös vapauden vuosi (ibid. , vrt. Hes. 46:17). Näin Kristus julisti riemuvuotta vuonna 27 jaa. sovituspäivästä, jolloin se julistettiin lain mukaan, siis ennen vuoden alkua Nisan-kuun 1. päivänä. Tämä teko ajoittuu Johannes Kastajan toiminnan ja hänen kasteensa jälkeiseen aikaan ja sen jälkeen, kun Saatana kiusasi häntä erämaasssa. Hänen palvelutehtävänsä alkoi sitten kymmenennen riemuvuoden ensimmäisenä vuonna Esran ja Nehemian ennallistamisen jälkeen (vrt. Lain lukeminen Esran ja Nehemian kanssa (Nro 250)); Kultainen riemuvuosi (Nro 300)ja Joonan merkin saattaminen päätökseen (Nro 013B)).

 

Riemuvuoden julistaminen oli välttämätöntä alussa ja lopussa erityisesti maan palauttamiseksi seuraavan riemuvuosikierron ensimmäisen vuoden sadonkorjuun valmistelua varten ja niiden orjien vapauttamiseksi, jotka oli voitu ottaa takaisin lakia väärinkäyttämällä riemuvuoden aikana.

jae 17kirja - käärö, jonka Jeesus avasi. Koodeksia ei ollut vielä keksitty.

 

jakeet 20-30Hylkääminen

Yleinen reaktio (jae 22) kääntyi hylkäämiseksi. Nasaretin/Galilean asukkaat hylkäsivät hänet ja kieltäytyivät ottamasta häntä vastaan, eikä hän voinut tehdä siellä monia voimallisia tekoja heidän epäuskonsa tähden. Sitten Kristus sanoi, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan (jae 24) ja antoi sitten esimerkin Eliaasta, jonka aikana taivaat suljettiin kolmeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi (kuten tapahtuu jälleen viimeisinä päivinä ennen Messiaan tuloa; katso (210A and 210B) (141D) (F066iii and v).

 

Ja Elia lähetettiin erään pakananaisen, lesken, luo Sarpatiin, Sidonin maahan. Samoin Elisan tapauksessa; Israelissa oli monia spitaalisia, mutta Jumala ei puhdistanut ketään heistä, vaan Naamanin, joka oli syyrialainen (jae 25-27) (katso myös jae 15; Matt. 4:23; 9:35). (katso myös jae 17, 20; vert. Ap. t. 13:15);

jae 28Ja kun he kuulivat hänen sanovan tämän, he vihastuivat. Tämän tekstin tarkoituksena oli saarnata pelastusta pakanoille (vrt. Ilmestyskirjan 14. luvun viestit (Nro 270)). Ihmiset yrittivät ottaa hänet kiinni ja heittää alas kalliolta, mutta hän käveli pois heidän keskeltään (jakeet 29-30).

 

jakeet 31-37Jeesus opettaa suurella arvovallalla (Matt. 7:28-29; Mark. 1:21-28).

jae 31Jeesus meni Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti heitä synagogassa sapattina, ja he hämmästyivät hänen opetuksistaan (tarkoittaen sen sisältöä, mitä hän opetti) (jae 32). jae 33 Ks. Mark. 1:23 n, demoneja pidettiin aineettomina henkinä, jotka olivat vihamielisiä ihmisten hyvinvoinnille ja vihamielisiä Jumalan tahdolle ja laille. Heitä pelätään ja ihmisiä pidettiin avuttomina heidän edessään. Jeesus antoi heille vallan demoneihin, kuten näemme Luuk. 10:1,17; 11:20-22 (katso myös Matt. 4:24 n. ; 12:22 n; Luuk. 7:33 n. ; 13:16 n. )

 

jakeet 38-41Jeesus parantaa Pietarin anopin ja monet muut (Matt. 8:14-17; Mark. 1:29-39);

jae 40Jokaisen Jeesus kiinnitti huomiota yksilöihin, tuoden jakeet 18-19 jokaisen ulottuville. jae 41 Demonit katso jae 33 n;

jakeet 42-44Jeesus saarnaa kaikkialla Galileassa (Matt. 4:23-25; Mark. 1:35-39);

jae 44Tämä on ainoa nimenomainen maininta neljännen evankeliumin ulkopuolelta Jeesuksen varhaisesta palvelutehtävästä Juudeassa, mutta vertaa myös Matt. 23:37; Luuk. 13:34. Alkuperäinen teksti tässä kuitenkin on epävarma, sillä myös Galilean esiintyy joissakin muinaisissa lähteissä, kuten rinnakkaiskertomuksissakin (Matt. 4:23; Mark. 1:39) (ks. Oxford RSV Huomautus).