Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F045ii
Roomalaiskirjeen
kommentaari Osa 2
(Versio 1.0 20210313-20210313)
Lukujen 6-10 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Roomalaiskirjeen kommentaari Osa 2
Lukujen tarkoitus
Kun jatkamme ensimmäisestä
osasta, käyttäen myös joitakin kohtia, joita on kehitelty tutkielmassa Rakkaus ja lain rakenne (Nro 200), näemme, että Paavali kehittelee kuudennessa luvussa
käsitystä siitä, että olemme kuolleita synnille ja siksi emme voi elää siinä.
Luku 6
1Mitä tähän nyt sitten sanoisi? Pitäisikö
meidän pysyä syntisinä, jotta armo kasvaisi moninkertaiseksi? 2Ei tietenkään!
Miksi eläisimme taas synnissä, kun olemme jo kuolleet siitä pois? 3Vai ettekö
tiedä, että kun meidät kasteessa liitettiin Kristukseen Jeesukseen, me myös
kuolimme hänen kanssaan? 4Kasteessa meidät haudattiin yhdessä Kristuksen
kanssa; me siis kuolimme. Näin tapahtui, jotta syntyisimme uudelleen,
uudenlaiseen elämään. Herättihän Isän kirkkaus Kristuksenkin kuolleiden
joukosta. 5Jos kerran samankaltainen kuolema on liittänyt meidät Kristukseen,
me myös nousemme ylös niin kuin hän. 6Tiedämme, että vanha minämme on ristiinnaulittu
yhdessä Kristuksen kanssa. Näin syntinen ruumiimme kuoli, ettemme enää olisi
synnin orjia. 7Kuollut on näet vapautettu synnin vallasta. 8Jos kerran kuolimme
Kristuksen kanssa, me uskomme, että saamme myös elää hänen kanssaan. 9Tiedämme,
ettei Kristus enää kuole noustuaan kuolleiden joukosta. Kuolemalla ei enää ole
valtaa häneen, 10sillä kun hän kuoli, hän vapautui kokonaan synnin vallasta.
Kun hän nyt elää, hän elää Jumalaa varten. 11Ajatelkaa te samoin itsestänne:
suhteessa syntiin olette kuolleita, mutta suhteessa Jumalaan elätte yhdessä
Kristuksen Jeesuksen kanssa. 12Älkää siis antako synnin hallita kuolevaista
ruumistanne älkääkä totelko ruumiinne himoja. 13Älkää antako ruumiinne jäseniä
synnin ja vääryyden aseiksi. Kun teidät kerran on herätetty eloon kuolleiden
joukosta, antakaa itsenne Jumalalle. Antakaa ruumiinne jäsenet hänelle
oikeamielisyyden aseiksi. 14Synti ei saa enää hallita teitä, sillä te ette ole
lain vaan armon alaisia. 15Mitä tähänkin nyt sanoisi? Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! 16Ettekö tiedä, että
jos alistutte jonkun orjiksi, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Voitte
olla synnin orjia, mikä johtaa kuolemaan, tai voitte totella Jumalaa, jolloin
teistä tulee oikeamielisiä. 17Jumalalle kiitos, että te entiset synnin orjat
olette alkaneet koko sydämestänne totella sitä opetusta, jonka ohjattavaksi
teidät annettiin. 18Teidät on vapautettu synnistä, mutta samalla teistä on
tehty oikeudenmukaisuuden palvelijoita. 19Puhun niin kuin ihmiset puhuvat,
koska olette vain heikkoja ihmisiä. Ennen te annoitte ruumiinne saastaisuuden
ja laittomuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahaa. Antakaa ruumiinne nyt
oikeudenmukaisuuden palvelukseen, niin teistä tulee pyhiä. 20Kun olitte synnin
orjia, ette palvelleet oikeudenmukaisuutta. 21Mitä te siitä itsellenne saitte?
Kaikkea sellaista, mitä nyt häpeätte, koska sen loppuna on kuolema. 22Kun
teidät nyt on vapautettu synnistä ja otettu Jumalan palvelijoiksi, teistä tulee
pyhiä ja saatte lopuksi ikuisen elämän. 23Synnin palkkioina jaetaan kuolemaa,
mutta Jumala antaa hyvyydessään lahjaksi ikuisen elämän Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme yhteydessä.
Luvun 6 tarkoitus
Mitä, sitten, onko meidän
jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään!
Olemme kuolleita synnille. Miten voimme elää siinä? Ja synti on lain rikkomista
(Room. 6:1-4). Kaikki, jotka kastettiin Kristukseen, kastettiin hänen
kuolemaansa. Meidät siis haudattiin hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan,
niin että niin kuin Kristus herätettiin kuolemasta Isän kirkkauden kautta, niin
mekin vaellamme elämän uutuudessa. Jakeessa 5 Paavali sanoo: "Jos kerran
yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme
kuolleista niin kuin hän." Rakenne on selvä siltä osin, että kuljemme
kohti ylösnousemusta Kristuksen alaisuudessa.
Hän sanoo: Me tiedämme,
että vanha itsemme kuoli paalussa (ei siis ristiinnaulittuna) hänen kanssaan (synestaurōthē),
jotta syntinen ruumis tuhoutuisi emmekä enää joutuisi synnin orjiksi. Hän, joka
on kuollut, on synnistä vapaa, ja me, jotka olemme kuolleet Kristuksen kanssa,
saamme myös elää hänen kanssaan (jakeet 6-8). Me tiedämme, että Kristus, joka
on noussut kuolleista, ei enää koskaan kuole, koska kuolema ei enää hallitse
häntä. Kuolema, jonka hän kuoli, hän kuolee kerta kaikkiaan, mutta elämän,
jonka hän elää, hän elää Jumalalle (jae 9-10).
Meidät kastettiin
Kristuksen kuolemaan. Siksi vanha ihminen, joka oli kuollut Jumalalle ja
iankaikkiselle elämälle, tehtiin eläväksi Jumalan rakkaudelle. Kristus nousi
Jumalan poikana voimallisesti ylösnousemuksessaan kuolleista (vrt. Room. 1:4Osassa 1). Hänet herätettiin kuolleista, kuten me näemme, Isän
kirkkaudesta eikä omasta voimastaan. Samoin meidätkin pannaan vaeltamaan elämän
uutuudessa Isän kirkkaudesta, joka nyt asuu meissä Pyhän Hengen voiman kautta.
Me olemme kuolleet
synnille Kristuksessa, niin ettei ruumista enää orjuuteta synnille, kun
syntinen ruumis tuhoutuu; Kristus kuoli synnille kerta kaikkiaan. Elämän, jonka
hän elää, hän elää Jumalalle. Samoin myös valitut elävät Jumalalle, kuolleina
synnille ja elävinä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 6:5-11).
Jumalan rakkaus on nyt
meissä Hänen armonsa kautta, ja siten voimme olla kuuliaisia kuolemaan asti,
koska emme ole enää synnin orjuudessa. Synti ei hallitse valittuja, koska he
eivät ole lain alla vaan armon alla ja ovat Jumalan orjia (Room. 6:12-14).
Joten teemmekö sitten
syntiä? Synti on lain rikkomista. Me olemme kuuliaisia Jumalalle kuin Jumalan
palvelijoina. Jos teemme syntiä, olemme lihan ja synnin orjia, ja siten olemme
kuoleman alaisia. Me olemme kuuliaisuuden orjia, mikä johtaa vanhurskauteen;
tullen sydämestämme kuuliaisiksi sentasoiselle opetukselle, johon meidät
ohjattiin (Room. 6:15-19).
Vanhurskaus on
oikeudenmukaisuutta, ja oikeudenmukaisuus on kuuliaisuutta Jumalan laeille
Pyhän Hengen voiman kautta. Emme voi kääntyä niiden asioiden puoleen, joita
häpesimme, sillä niiden loppu on kuolema (Room. 6:20-21).
Meidät on vapautettu
synnistä ja meille on annettu iankaikkisen elämän lahja. Tämä lahja tulee
Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta (Room. 6:22-23).
Luku 7
1Veljet ja sisaret, tehän tunnette
lain. Ettekö muka tiedä, että laki hallitsee ihmistä vain niin kauan kuin hän
elää? 2Laki sitoo vaimon mieheensä vain niin kauan
kuin mies on elossa. Jos mies kuolee, tämä laki ei enää sido naista. 3Siksi
naista sanotaan avionrikkojaksi, jos hän ottaa uuden miehen, vaikka entinen
mies on vielä elossa. Miehensä kuoltua nainen on kuitenkin lain puolesta vapaa
menemään uusiin naimisiin. Se ei ole aviorikos. 4Veljeni ja sisareni, te olette
Kristuksen ruumiin jäseniä. Niinpä tekin kuolitte pois lain vallasta, kun
Kristus kuoli. Te kuolitte kuuluaksenne toiselle eli hänelle, joka nousi
kuolleiden joukosta. Näin me tuotamme satoa Jumalalle. 5Kun ruumiimme vielä
hallitsi meitä, siinä heräsivät syntiset himot, jotka laki oli synnyttänyt. Nuo
himot tuottivat satoa kuolemalle. 6Kun nyt kuitenkin olemme kuolleet pois
siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme vapautuneet laista. Palvelemme
Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emmekä kirjaimeen takertuen niin kuin
ennen. 7Mitä meidän siis pitäisi sanoa? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Tiesin
kuitenkin synnistä vain lain vuoksi. Olin perillä himosta vain siksi, että laki
kielsi himoitsemasta. 8Synti käytti kieltoa lähtökohtanaan, ja minussa
heräsivät kaikenlaiset himot. Ilman lakia synti on kuin kuollut. 9Ennenhän minä
elin ilman lakia, mutta sitten kielto tuli ja herätti synnin eloon. 10Minä sen
sijaan kuolin. Kiellon piti taata minun elämäni, mutta se olikin kuolemaksi.
11Kun synti oli saanut minusta otteen, se eksytti ja tappoi minut kiellon
avulla. 12Laki on silti pyhä, ja kielto on pyhä, oikeudenmukainen ja hyvä.
13Oliko siis hyvä asia minulle kuolemaksi? Ei tietenkään! Synti se oli, joka
hyvän avulla aiheutti minun kuolemani. Näin synti paljastui synniksi, ja kielto
teki siitä vielä paljon pahemman. 14Mehän tiedämme, että laki on hengellinen.
Minä sen sijaan olen ruumiillinen, synnin orjaksi myyty. 15En ymmärrä sitä,
mitä saan aikaan. En näet tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16Ja
jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, minä oikeastaan myönnän, että laki on
hyvä. 17Siispä en enää tee itse sitä, minkä teen. Sen tekee minussa asuva
synti. 18Tiedänhän, ettei minussa ruumiillisena ihmisenä ole mitään hyvää.
Tahtoa minussa kyllä on, mutta en saa tehtyä oikein. 19En tee sitä hyvää, mitä
tahtoisin. Sen sijaan teen sitä pahaa, mitä en tahdo. 20Mutta jos teen sitä,
mitä en tahdo, en enää tee sitä itse. Sen tekee minussa asuva synti. 21Huomaan
siis lainalaisuuden: paha on läsnä minussa, vaikka tahdon tehdä hyvää.
22Iloitsen kyllä sisimmässäni Jumalan laista, 23mutta huomaan, että ruumiissani
vaikuttaa toinen laki. Tämä laki taistelee mielessäni olevaa lakia vastaan ja
ottaa minut vangiksi ruumiissani vaikuttavan synnin avulla. 24Voi minua surkeaa
ihmistä! Kuka pelastaisi minut tästä kuolevasta ruumiista? 25Jumalalle kiitos
Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Niinpä minä ruumiillani tottelen synnin
lakia, mutta mieleni tottelee Jumalan lakia.
Luvun 7 tarkoitus
(vrt. myös Rakkaus ja lain rakenne (Nro 200)). Me olemme nyt kuolleet laille, niin että emme palvele
vanhan kirjoitetun lain vaan lain hengen mukaan (Room. 7:4-6).
Lain kautta me ymmärrämme
synnin. Himoitseminen itsessään ei seuraa lain ymmärtämisestä. Tieto siitä,
mitä tarkoittaa himoitseminen, tulee lain ymmärtämisestä. Voima olla
himoitsematta ei tule laista, vaan Jumalan armosta, joka on antanut Pyhän
Hengen, niin että Jumalan rakkaus pysyy meissä. Kuinka voimme rakastaa
lähimmäistämme, jos himoitsemme sitä, mikä on hänen? Jos himoitsemme
lähimmäisemme omaa, kadehdimme ja sitten murhaamme ja varastamme. Jos asetamme
minkään toisen asian Jumalan lakien yläpuolelle, silloin rikomme ensimmäistä
käskyä, rikkoen siten koko lakia. Ilman Pyhää Henkeä mielen pahuudesta tuleva
synti löytää tilaisuuden ja tappaa yksilön, koska ilman Jumalan rakkautta
Pyhässä Hengessä synti voittaa yksilön kyvyn noudattaa lakia.
Laki ei siis ole ongelma;
ongelma on yksilön heikkous, joka ei voi voittaa syntiä ilman Pyhän Hengen
voimaa, joka on annettu Jumalan rakkauden kautta Hänen Poikansa kuuliaisuuden
kautta. Laki on pyhä, ja käskyt ovat pyhät ja vanhurskaat ja hyvät, koska
Jumala on pyhä ja vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12).
Paavali (ja valitut) eivät
kyenneet täysin voittamaan syntiä. Lihan himo taistelee sydämen halujen ja
Jumalan rakkauden kanssa Pyhässä Hengessä (Room. 7:13-25).
Armosta pelastumisen ja lain välinen suhde (Nro 082)osoittaa, että protestanttinen väite, että
armo poistaa lain, perustuu väitteeseen, että valitut ovat kuolleet laille,
perusteluna Roomalaiskirjeen 7:4.e Antinomismi liittää tämän vääristymän
ennaltamääräämisopin väärinkäyttöön (Room. 7:4; vrt. Room. 8:28-30 jäljempänä).
Roomalaiskirje 7:5-7: Tämä
rakenne ei poista lakia, vaan pikemminkin korostaa Pyhän Hengen voimaa sen
ohjatessa yksilöä Jumalan luonnolla, joka lähtee Hänestä Pyhän Hengen kautta.
Ero tehdään lihassa elämisen ja sen välillä, että ihminen yrittää ohjata
suhdettaan Jumalaan säännöillä, jotka on tehty tulkitsemaan lakia, joka itsessään
on pyhä ja vanhurskas ja hyvä. Laki ei ole fyysinen asia. Lihalliset ihmiset
kohtelevat sitä fyysisenä asiana. Olemme kuolleita, koska emme enää elä
lihassa. Messias palauttaa lain kokonaisuudessaan tuhatvuotiseen valtakuntaan
Raamatun mukaan, eikä Raamattua voi rikkoa. Miten laki sitten poistetaan
todellisuutena? Laki ei anna elämää, vaan Pyhä Henki tekee sen Kristuksen
kautta.
Ilman Pyhää Henkeä lihan
himoja herättelee tieto hyvästä ja pahasta, joka on kirjattu lakiin. Ilman
Jumalan luonnetta emme voi pitää lakia pyhässä vanhurskaudessa. Näin meidät on
vapautettu laista Jeesukseen Kristukseen. Se ei vapauta meitä riettauteen. Jos
rakastamme Jumalaa, pidämme hänen käskynsä.
Joh.14:15:"Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (KR 1992)
Laki itse on silti pyhä,
ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä (Room. 7:12).
Kristus sanoi: "Jos
haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä".
Matt. 19:17 Ja hän
sanoi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on
hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." (KR 1992)
Emme voi periä
iankaikkista elämää, ellemme pidä käskyjä. Tässä Jumala nähdään lopullisen Hyvän
keskuksena, siksi hän on Jumala. Laki riippuu kokonaisuudessaan kahdesta
suuresta käskystä (Matt. 22:40).
Matteus 22:36-40
"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"37Ja hän sanoi hänelle: "Rakasta
Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja
profeetat." (KR 1992)
Laki tähtää näin ollen
päämäärään tai tarkoitukseen, joka on Kristuksessa ja jonka tarkoituksena on
sovittaa meidät Jumalan kanssa. Koska laki on hengellinen, se lähtee Jumalasta
ja säilyy siten luonnossamme sovittaakseen meidät Jumalan kanssa. Laki ei siis
aiheuta kuolemaa, vaan kuoleman aiheuttaa synti, joka on lain rikkominen ja
joka toimii yksilön sisällä(Room. 7:13).
Laki on hengellinen, mutta
ihmiskunta on lihallinen, myyty synnin alaisuuteen (Room. 7:14).
Paavali sanoo, ettei hän
ymmärrä omia tekojaan. Hän ei tee sitä, mitä hän haluaa, vaan juuri sitä, mitä
hän vihaa. Jos hän tekee sen, mitä ei halua, hän on samaa mieltä siitä, että
laki on hyvä. Eikä sitä tee hän, vaan synti, joka asuu hänen sisällään (jakeet
15-17). Hän sanoo: Sillä minä tiedän, ettei mikään hyvä asu hänessä (eli hänen
lihassaan). Hän voi tahtoa sitä, mikä on oikein, mutta hän ei voi tehdä sitä;
sillä hän sanoo, ettei hän tee sitä hyvää, mitä hän haluaa, vaan että hän tekee
sitä pahaa, mitä hän ei halua tehdä, joten se ei enää ole hän, vaan synti, joka
asuu hänessä (jakeet 15-20).
Itse asiassa hän sanoo,
että maailma ja demonit tämän maailman jumalan alaisuudessa, joka sitä johtaa
(2. Kor. 4:4), vaikuttavat hänen vaikutuksiinsa ja saavat valitut tekemään
syntiä vastoin heidän tahtoaan ja halujaan. Valittuihin vaikuttaa Henki (117), joka ohjaa heidät pois synnistä, mutta maalliset
vaikutukset johtavat heidät syntiin, joka on lain rikkomista. Tästä syystä
Messias on asettanut pääsiäisenä Herran ehtoollisen toiseksi sakramentiksi
Abib-kuun 14. päivänä.
Koko väite, että laki ei
ole hengellinen eikä siten Uuden liiton mukainen, kuten Uudessa testamentissa
on kuvattu, on täysin väärä. Todella kääntynyt ihminen nauttii Jumalan laista
omassa sisäisessä minässään.
Psalmi 119:1
Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran
lakia. (KR 1992)
Room. 7:22 Iloitsen kyllä sisimmässäni Jumalan laista.
Sillä laki johtaa ihmiset
Kristuksen luo, joka on lain loppu (Room.10:4). Lain loppu (telos gar
nomou) tässä on päätös päämääränä tai tavoitteena, joka on vaihe tai teko
tai tila, johon pyritään. Kyse ei ole lain lakkaamisesta.
Paavali sanoo, että hän
näkee toisen lain sotivan mielensä kanssa ja tekevän hänet synnin lain vangiksi
(joka on Jumalan lain rikkomus), joka asuu hänen jäsenissään. Sitten hän sanoo
kurja mies, että olen, joka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista. Niinpä
hän sanoo, että hän palvelee Jumalan lakia mielensä kanssa, mutta ruumiillaan
hän palvelee synnin lakia, joka on Jumalan lain rikkomus. Kukaan järjissään
oleva ihminen ei voinut sanoa tästä tekstistä, että Paavali poisti Jumalan
lain, jonka Kristus antoi Siinailla (Ap. t. 7:33-55; 1. Kor. 10:1-4 ja
kantaisien ja profeettojen kautta).
Ollessaan Hengen
johdatuksessa ihminen vapautuu lain alaisuudesta.
Gal. 5:18 Jos
kuljette Hengen voimalla, ette ole lain alaisia. (UT 2020)
Näissä Roomalaiskirjeen seitsemässä ensimmäisessä luvussa Paavali kertoo yksityiskohtaisesti synnin perustan olevan epäjumalanpalveluksessa ja lain hylkäämisessä eli rikkomisessa ja että siitä vapautuminen annetaan vain Pyhän Hengen kautta, kun Kristus hyväksytään Jumalan valtaistuimen edessä Heilutuslyhdeuhrina (Nro 106B).
Luvusta 8 näemme, että
Jumala määrää, ketä kutsutaan ja milloin ja miten tuota henkilöä kehitetään,
sillä hänet annetaan Kristukselle tässä prosessissa, joka määritettiin maan
perustamisesta alkaen Jumalan kaikkitietävyyden ja hänen jumalallisen
ennaltanäkemisensä kautta.
Luku
8
1Nyt ei siis mikään tuomio uhkaa niitä, jotka
ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 2Elämän antava Hengen lakihan on vapauttanut
sinut synnin ja kuoleman laista. 3Koska ihminen on ruumiillisena heikko, laki
ei mahtanut hänen synnilleen mitään. Jumala kuitenkin korjasi tilanteen.
Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa ruumiillisena, syntisten
ihmisten kaltaisena. Näin Jumala tuomitsi synnin ihmisen ruumiissa, 4jotta lain
edellyttämä oikeudenmukaisuus toteutuisi. Se toteutuu meissä, jotka emme elä
syntisen ruumiin vaan Hengen mukaisesti. 5Ne, jotka tottelevat ruumistaan,
keskittyvät ruumiillisiin asioihin. Hengen mukaista elämää elävät sen sijaan
keskittyvät hengellisiin asioihin. 6Ruumiin päämäärä on kuolema, mutta Hengen
päämäärä on elämä ja rauha. 7Ruumiissa on pyrkimyksiä, jotka sotivat Jumalaa
vastaan, koska ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.
8Ruumistaan tottelevat eivät siis voi olla mieliksi Jumalalle. 9Te ette
kuitenkaan elä ruumiin vaan Hengen mukaisesti, jos Jumalan Henki asuu teissä.
Se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. 10Jos Kristus
kuitenkin asuu teissä, olette syyttömiä. Siksi Henki antaa teille elämän,
vaikka ruumiinne onkin kuollut synnin vuoksi. 11Jos teissä asuu Henki, joka
herätti Jeesuksen kuolleiden joukosta, myös teidän kuolevaiset ruumiinne
tehdään eläviksi. Tämän tekee teissä asuvan Henkensä voimalla hän, joka herätti
Kristuksen kuolleiden joukosta. 12Veljet ja sisaret, emme ole mitään velkaa
ruumiillemme, eikä meidän pidä totella sitä. 13Te näet kuolette, jos tottelette
ruumiinne haluja. Jos sen sijaan Hengen voimalla estätte ruumistanne
toteuttamasta itseään, saatte elää. 14Kaikki ne, joita Jumalan Henki ohjaa,
ovat Jumalan lapsia. 15Ette te näet saaneet orjan pelokasta mieltä vaan Jumalan
lapselle sopivan mielen. Sen turvin me huudamme: »Abba! Isä!» 16Henki itse
todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. 17Ja jos
kerran olemme hänen lapsiaan, olemme myös perillisiä. Olemme Jumalan perillisiä
yhdessä Kristuksen kanssa. Jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, me
myös pääsemme samaan kirkkauteen kuin hän. 18Olen tullut siihen tulokseen, että
nykyajan kärsimykset eivät ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka kerran
ilmestyy meille. 19Kaikki luoduthan odottavat innoissaan Jumalan lasten
ilmestymistä. 20Koko Jumalan luoma maailma on alistettu, ja se katoaa – ei
vapaaehtoisesti vaan alistajan tahdosta. Tällä maailmalla on kuitenkin toivo,
21että se kerran päästetään kuoleman orjuudesta. Silloin se vapautuu Jumalan
lapsille kuuluvaan kirkkauteen. 22Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhä
huokaa ja valittaa synnytyskipujaan. 23Niin teemme mekin, jotka olemme saaneet
Hengen ikään kuin esimakuna tulevasta. Mekin huokailemme ja odotamme
malttamattomina, että meistä tulee Jumalan lapsia ja että ruumiimme lunastetaan
vapaaksi. 24Meillä on toivo pelastuksesta. Mutta toivo, jonka voi jo nähdä
toteutuneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoisi tulevaksi sitä, mikä on jo
näkyvissä! 25Sen sijaan toivomme sitä, mitä emme näe. Odotamme sitä
malttamattomina mutta kärsivällisinä. 26Myös Henki auttaa meitä heikkoja. Mehän
emme tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla, mutta Henki itse rukoilee
puolestamme sanattomin huokauksin. 27Hän, joka näkee ihmisten sydämeen, tietää
kyllä, mitä Henki tahtoo sanoa: Henki rukoilee pyhien puolesta Jumalan tahdon
mukaisesti. 28Me tiedämme, että Jumala muuttaa kaiken hyväksi niille, jotka
rakastavat häntä ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
29Jumala on näet ennalta määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi ne, jotka hän on
valinnut. Siksi Poika on suuren sisarusjoukon esikoinen. 30Nämä ennaltamäärätyt
Jumala on myös kutsunut. Hän on tehnyt oikeamielisiä niistä, jotka on kutsunut,
ja antanut heille kirkkautensa. 31Mitä siis sanoisimme tästä kaikesta? Jos
Jumala on puolellamme, kuka voi vastustaa meitä? 32Jumala ei säästänyt edes
omaa Poikaansa vaan luovutti hänet tapettavaksi meidän puolestamme. Miksei hän
siis antaisi meille Poikansa mukana kaikkea muutakin? 33Kuka voi syyttää
Jumalan valittuja? Itse Jumalako? Mutta hänhän julistaa heidät oikeamielisiksi.
34Kuka voi tuomita heidät? Kristus Jeesusko, hän, joka kuoli mutta joka myös
herätettiin eloon? Hänhän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee
puolestamme. 35Mikä voisi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Hätä, ahdistus
tai vaino? Nälkä tai alastomuus, vaara tai väkivalta? 36Kirjoituksissa sanotaan:
Sinun takiasi meitä tapetaan aamusta iltaan, meitä pidetään teuraslampaina.
37Kaikki nämä vaikeudet me kuitenkin voitamme ylivoimaisesti, koska Jumala on
rakastanut meitä. 38-39Olen vakuuttunut siitä, ettei mikään Jumalan luoma pysty
erottamaan meitä hänen rakkaudestaan, joka ilmenee Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme. Siihen ei pysty kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä
henkivallat, ei mikään nykyinen eikä tuleva, eivät korkeuden eivätkä syvyyden
voimat, ei mikään mahti maailmassa.
Luvun 8 tarkoitus
Kuten kerrotaan
tutkielmassa Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro
164D) antinomistiset
gnostilaiset ovat horjuttaneet uskoa aivan seurakunnan alusta alkaen.
Me näemme siis, että
mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa
(Room. 8:1). Sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut
valitut synnistä ja kuolemasta. Sillä Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt: syntien
sovittamiseksi hän lähetti oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin
hän tuomitsi lihassa synnin (jakeet 2-3). Laki toteutuu meissä, jotka vaellamme
Hengen mukaisesti (Room 8:4)
Henki ohjaa mieltä
tarkoituksensa mukaisesti (Room 8:5-6).
Ruumiissa on pyrkimyksiä,
jotka sotivat Jumalaa vastaan, koska ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä
voikaan alistua (Room. 8:7). Näin lihallinen eli kääntymätön mieli on
mahdollista tunnistaa sen vastustuksesta Jumalan lakien noudattamista kohtaan.
Argumentti, jonka mukaan armo on poistanut lain, on pohjimmiltaan
kääntymättömän mielen argumentti. Koko armo-laki-argumentti auttaa tunnistamaan
ne, jotka ovat kuuliaisia Jumalalle ja ne, jotka eivät ole kuuliaisia
Jumalalle. Erivapaus ei koske sitä, noudatetaanko lakia, vaan sitä, miten sitä
noudatetaan. Älköön kukaan tuomitko teitä ruuan ja juoman tai juhlien,
uusienkuiden tai sapattien suhteen (Kol. 2:16-17). Ne ovat varjo siitä, mitä on
tulossa, mutta asian ydin on Kristus. Näin Kristus antoi lain Jumalan johdolla
ja hän on lain välittäjä ja päämäärä. Mikään ei siis poistu laista, ennen kuin
kaikki on täytetty – nimittäin planeetan palauttaminen lain alle ja sitä kautta
Jumalan puoleen tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Siksi Kristus palauttaa
ennalleen kaikki pyhäpäivät, uudetkuut ja sapatit palatessaan (Jes. 66:23 -24;
Sak. 14:16-19). Jos hän vaatii, että nämä asiat säilytetään tuhatvuotisessa
valtakunnassa, ne sitovat valittuja ikuisesti.
Hänen henkensä, joka
herätti Kristuksen kuolleista, elää kristityssä, antaen elämän Hengen kautta,
joka henkilössä asuu (Room. 8:11).
Kaikki, joita Jumalan
Henki johdattaa, ovat Jumalan poikia (Room. 8:14). Ja tämä on Jumalan armosta.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen
Kristuksen kautta.
Sillä laki on
annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
(KR 1933)
Näin huudamme Abba
eli Isä, kehittäen saman pojan aseman, kuin veljellämme Jeesuksella
Kristuksella on (Room. 8:15-16).
Laki itsessään ei esitä perusteluja.
Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Gal. 2:16Kun
kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia
tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen
Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä
lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä
laki vaatii. (KR 92) (vrt. F048).
Valitut elävät elämäänsä
uskosta Jumalan Poikaan (Gal. 2:20-21).
Gal. 2:20-21 Enää en
elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä
elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä
puolestani. 21 Minä
en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia
noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. (KR 92)
(Katso myös tutkielma Teksti lain teoista – eli MMT (Nro 104)ja Galataiskirjeen kommentaari (F048).
Roomalaiskirje 8:11-17:
Pyhä Henki on mekanismi, jonka kautta valitut ovat Jumalan poikia. Saammme
etukäteismaksun kasteessamme ja lunastuksen eli koko määrän adoptiomme
yhteydessä, eli ruumiidemme lunastuksessa (Vrt.Miten Jumalasta tuli perhe (Nro 187)).
Roomalaiskirje 8:22-23:
Meidän on myös määrä olla hänen kanssaperillisiään Jumalan poikina
ylösnoustuamme kuolleista. Meidät oli ennaltamäärätty saamaan adoptio pojiksi
(Ef. 1:5; Gal. 4:5) jo ennen maailman perustamista. Meidät on tarkoitettu
Jumalan pojiksi voimassa ylösnousemuksesta lähtien. Me tulemme yhtymään
enkelijoukkoon Jumalan poikina Melkisedekin ylipappeuden alaisuudessa, joka
kuuluu Messiaalle (Hepr. 5:6,10; 6:20; 7:1-21) (ibid).
Koko luomakunnan
lopullinen yhdistyminen tapahtuu kuolleiden toisen (eli yleisen)
ylösnousemuksen lopussa, kun Jumalan kaupunki laskeutuu alas ja kaikki
sijoitetaan Isän Jumalan alaisuuteen, niin että hän voi olla kaikki kaikissa
(Ef. 4:6; ks. tutkielma Jumalan kaupunki (Nro 180)). Enkelien taivaallinen sotajoukko on
veljiämme (Ilm. 6:11; 12:10). He ovat veljiämme, koska hekin ovat Jumalan
poikia, joita meistäkin tulee ensimmäisestä ylösnousemuksesta alkaen (ks. Ilm.
20:1-6). 1. Korinttilaiskirjeen kohdassa 6:2-4 viitataan taivaan langenneen
sotajoukon tuomitsemiseen, ja tämä on usein aiheuttanut väärinkäsityksiä. Myös
enkelit ovat valittuja (1. Tim. 5:21).
Emme voita syntiä omin voiminemme, vaan Pyhän Hengen voimalla, joka
vaikuttaa meissä. Ei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa.
Tarkoittaako tämä sitä, että he eivät ole enää velvollisia olemaan kuuliaisia
Jumalalle, koska Hän on antanut vapautensa lain Messiaalle ja Mooseksen kautta?
Ei. Temppelin lait ja uhri poistuvat, sillä ne täyttyvät lopullisesti
Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan palvonnan lait eivät täyty tällä tavalla.
Koko ongelma on lähtöisin mielestä. Mielen keskittäminen lihaan on kuolemaa,
mutta mielen keskittäminen Henkeen on elämää ja rauhaa (Room. 8:6) (vrt. Rakkaus ja lain
rakenne (Nro 200)).
Me emme ole lihassa, me
olemme hengessä (Room. 8:9-17). Miten me sitten ohjailemmme itseämme?
Tarkoittaako se, että vanhan ihmisen tavoin olemme kuolleita Jumalan kunnialle
ja ylösnousemuksen voimalle? Ei. Olemme Jumalan lapsia ja Jumalan perillisiä
Kristuksen kanssaperillisinä. Näin ollen Jumalan laissa täytyy olla tarkoitus,
joka on lähtöisin hänen olemuksestaan
Antinomistit haluaisivat
meidän poistavan lain, väittäen, että Kolossalaiskirjeen 2:14 sanoo, että se
naulittiin ristille. Mutta me tiedämme, että se, mikä oli naulattu paaluun, oli
kheirographon eli velkakirja, joka tuli rikkomuksistamme. Se ei
ollut itse Jumalan laki, joka oli pyhä, vanhurskas ja hyvä (vrt. Kolossalaiskirjeen kommentaari (F051)).
Miten sitten tästä
eteenpän? Mitä meiltä vaaditaan?
Näemme, että Jumalan lait
perustuvat kahteen suureen käskyyn (vrt. tutkielmat Ensimmäinen suuri käsky (Nro 252);Toinen suuri käsky (Nro 257)). Ne on jaettu neljän ja
kuuden ryhmiin. Nenäistä nljästä ja kuudesta ne määräykset, jotka koskevat
yhteiskuntaa Jumalan tahdon mukaan, perustuvat Jumalan rakkauteen, ja tämä
tulkitaan meissä elävän Pyhän Hengen voimalla. Tällä Jumalan Hengen voimalla
sekä Jumala että Kristus elävät meissä ja Jumalasta tulee näin kaikki kaikissa
(Ef. 4:6).
Raamatullisen lain
filosofia edellyttää näin ollen yhteiskunnan säätelyä. Mutta on vain yksi
rakenne, jonka avulla Jumalan lakia voidaan tulkita ja jonka avulla se voi
toimia. Se ei muutu, koska Jumala ei muutu (Mal. 3:6). Näin ollen voi olla vain
yksi järjestelmä Jumalan yhteiskunnan säätelemiseksi.
Havaitsemme tästä
rakenteesta, että Jumalan käskyjen matriisista kumpuaa toinenkin ristikkäinen
rakenne.
Näemme, että lain pilarit
ilmaistaan käskyissä ja määräyksissä, jotka muodostavat kahden suuren käskyn ja
Jumalan kymmenen käskyn alimatriisin.
Havaitsemme, että
uskonnollis-poliittinen järjestelmä on näin kodifioitu ja virtaa ensimmäisestä
suuresta käskystä. Jumalan palvontaa ja tottelemista koskevista laeista käsin
me sitten säätelemme kalenteria ja jokapäiväistä elämäämme ensimmäisen, toisen,
kolmannen ja neljännen käskyn pohjalta (vrt. myös Jumalan kalenteri (Nro 156)).
Ympäristössämme heijastuu
myös ruokamme, jota nautimme Hänen lakinsa mukaan ja näiden lakien mukaisen
auktoriteetin pohjalta (vrt. Ruokavaliolait (Nro 015)).
Perheoikeus seuraa
erityisesti viidennestä, kuudennesta, seitsemännestä ja kymmenennestä käskystä
ja niiden tulkinnoista muissa käskyissä suhteessa kaikkiin alisteisiin
määräyksiin.
Rikosta ja rangaistusta
(siis rikosoikeutta) säännellään Hänen säätämänsä järjestelmän mukaisesti.
Julma ja luonnoton rangaistus on kielletty Jumalan laeissa.
Kohtuullistamisoikeutta
säätelee myös maa- ja yhteiskuntarakenne. Kaupankäyntiä säätelevät velkoja,
koronkiskontaa ja ihmisten kunnioittamista koskevat säännöt.
Ymmärtääkseen lain
alarakenteen ja tavan, jolla yhteiskuntaa säännellään, on välttämätöntä
kehittää raamatullisen lain filosofiaa kokonaisuudessaan.
Tämä voidaan tehdä vain
huolellisesti esittelemällä koko lain rakenne sapattivuosina alkaen pyhien
vuosien (eli 1998, 2005, 2012, 2019 ja 2026 ja riemuvuosi 2027) ensimmäisestä
kuukaudesta (Abib/Nisan).
Lain lukeminen oli pappien
tärkein tehtävä riemuvuosijärjestelmän sapattivuotena. Nämä vuodet tapahtuivat
joka seitsemäs vuosi syklin seitsemäntenä, neljäntenätoista,
kahdentenakymmenentenäensimmäisenä, kahdentenakymmenentenäkahdeksantena jne.
vuotena aina neljäntenäkymmenentenäyhdeksäntenä vuotena aina
viidenteenkymmenenteenyhdeksänteen vuoteen. Neljäntenäkymmenentenäyhdeksännen
vuoden sovintopäivänä puhallettiin torveen riemuvuoden merkiksi, ja se kesti
viidennenkymmenennen vuoden sovintopäivään saakka, jolloin uuden järjestelmän
koko ennallistaminen oli käsiteltävänä ja se alkoi uudelleen uuden riemuvuoden
ensimmäisen vuoden sadonkorjuun aikana (vrt. tutkielmat Jumalan laki (Nro L1)sekä lakisarja(Nro 252-263)).
Jumala on antanut
valituille Henkensä, jotta he näkisivät, miten he voivat saada järjestelmän
toimimaan oikein, kun heillä on todellinen ja Hengen synnyttämä rakkaus Häntä
ja toisiaan kohtaan Jumalan tosi poikina. Heille annetaan planeetan hallinta
tuhatvuotisessa järjestelmässä, jotta he voisivat näyttää taivaan langenneelle
sotajoukolle, miten se olisi pitänyt tehdä Isämme Jumalan tahdon mukaisesti
(vrt. Ilm. 20:4-6).
Ilm. 20:4-6 Minä
näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin
tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen
ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä
sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He
heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. 5Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen
kuin tuhat vuotta oli täyttynyt. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät
osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole
valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen
kanssa tuhat vuotta. (UT 2020)
Valitut tulevat
hallitsemaan Kristuksen kanssa tuhat vuotta ja hallitsemaan planeettaa sen lain
mukaan, jonka Kristus antoi Moosekselle Siinailla. Jumala ei antanut
Moosekselle virheellistä järjestelmää, kun hänelle annettiin laki. Laista ei
häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa
katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18; Luuk. 16:17). Me
saatamme planeetan toimimaan Jumalan lakien mukaisesti koko tuhannen vuoden
ajan käyttämällä Jumalan Henkeä, joka annetaan ihmiskunnan käyttöön Kristuksen
ja kirkon alaisuudessa. Kaikki tulee toteutumaan vain, kun Jumala hallitsee
maapallolta käsin Jumalan kaupungissa, meissä kaikissa, Jumalana (katso
tutkielma Jumalan kaupunki (Nro 180)).
Kuten selitetään
tutkielmassa Suhde armosta pelastumisen ja lain välillä (ro 082):
Kristus oli teurastettu
maailman perustamisesta asti.
Ilm. 13:8 Ja kaikki
maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun
Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
Näin synti tunnettiin
maailman perustamisesta asti, kuten meidän kutsumisemmekin. Valittujen
ennaltamäärääminen nähdään Roomalaiskirjeen kohdassa 8:28-30.
Katso myös tutkielma Jumala ja seurakunta (Nro 151):
Seurakunta perustettiin
Jerusalemissa vuonna 30 jaa., ja sitä vainottiin. Monet tulivat, mutta monet
eivät olleet Jumalan valitsemia. Vertaus kylväjästä annettiin osoittamaan tämä
tosiasia. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut (Matt. 20:16). Valittujen
ennaltamäärääminen löytyy Roomalaiskirjeen kohdasta 8:28-30.
Ihmiset valitaan Jumalan
kaikkitietävyyden mukaan. Kristuksen uhraamisen ja valittujen peräkkäisen
valinnan välttämättömyys tiedettiin maailman perustamisesta lähtien. Nämä
ihmiset olivat tunnettuja ja ennalta määrättyjä maailman laskemisesta lähtien.
Jumala tuntee kaikki todelliset tosiasiat kaikkivaltiudensa perusteella ja on
siten valinnut valitut Jumalan pojiksi korvaamaan demonit Messiaan vallan alla
tuhatvuotisessa valtakunnassa. Siksi heitä kutsutaan silloin, kun on sopivaa
kutsua heitä, ja sitten heidät koulutetaan ja vanhurskautetaan ja näin ollen
kirkastetaan. Mikään ei voi häiritä tätä prosessia (vv. 31-32). Kukaan ei voi
syyttää Jumalan valittuja, sillä Jumala on se, joka vanhurskauttaa (jae 33).
Kristus rukoilee valittujen puolesta, eikä kukaan voi erottaa valittuja
Kristuksen rakkaudesta riippumatta siitä, mitä vainoa he kärsivät. Kuten on
kirjoitettu: "Sinun tähtesi meitä tapetaan kaiken päivää. Meitä pidetään
teuraslampaina" (Ps.44: 22). Todellisena kristittynä oleminen kahden
vuosituhannen ajan on ollut vaarallista, ja kuolleita ja vainottuja on ollut
miljoonia.
Kaikki, jotka sanovat olevansa kutsuttuja, eivät ole Jumalan kutsumia tai valitsemia. Seurakunta on kuuliainen Jumalan laeille. Jos he eivät puhu lain ja todistuksen mukaan, heissä ei ole valoa (Jes. 8: 20). Pyhät ovat niitä, jotka tottelevat Jumalan käskyjä ja Jeesuksen todistusta tai uskoa. Seurakunnalla ei ole valtaa muuttaa näitä Raamatun mukaisia lakeja. Jokainen, joka niitä muuttaa, on kelpaamaton uskoon ja Ensimmäiseen ylösnousemukseen (Nro 143A).
Uskosta puhutaan
vertauksin niin, että pääsääntöisesti vain ne, jotka voivat tulla tuomiolle
ensimmäiseen ylösnousemukseen, kutsutaan. Näin rajoitetaan pitkäaikaisia
vahinkoja. Kuitenkin monet kuulevat ja heitä kutsutaan, vaikka he eivät ole
valmiita. Kristus puhui tästä ongelmasta. Näin ollen laki otettiin käyttöön
lisäämään rikkomusta niin, että ymmärrys asioiden järjestyksestä Jumalan
rakkauden mukaan oli ilmeinen niille, jotka etsivät Jumalaa. Mutta Israel (ja
maailma) ei ollut kuuliainen. Yhden ihmisen kuuliaisuudesta monet tulevat
vanhurskaiksi, toisin sanoen armosta, joka vanhurskauden kautta hallitsee
iankaikkiseen elämään voidellussa Jeesuksessa (Room. 5:20-21).
Luku
9
1Vakuutan Kristuksen nimissä, että kerron
teille totuuden. Pyhä Henki ja omatuntoni todistavat, etten valehtele. 2Minulla
on sydämessäni suuri suru ja taukoamaton tuska. 3Toivoisin, että minut olisi
kirottu ja ajettu pois Kristuksen luota, jos se vain auttaisi oman kansani
jäseniä. 4He ovat israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen. Heille
Jumala on antanut kirkkautensa, ja heidän kanssaan hän on tehnyt liittonsa.
Heille hän on antanut lain, temppelipalveluksen ja lupaukset. 5Tällä kansalla
on kantaisät, ja siitä on lähtöisin Kristus, ihminen mutta myös ylivertainen ja
ikuisesti ylistetty Jumala, aamen! 6Jumalan sana pitää. Eihän Israel koostu
vain niistä, jotka ovat syntyjään israelilaisia. 7Eivät kaikki Abrahamin
jälkeläiset ole hänen oikeita lapsiaan. Jumalan lupaushan kuului näin: »Iisakin
kautta sinun sukusi jatkuu.» 8Tämä tarkoittaa, ettei Jumalan lapsiksi lasketa
Abrahamista polveutuvia vaan ne, joita lupaus koskee. 9Lupaus jatkui näin: »Kun
tulen takaisin ensi vuonna tähän samaan aikaan, on Saaralla poika.» 10Eikä tässä
ollut kaikki. Rebekka synnytti kaksi poikaa kantaisällemme Iisakille. 11-12Jo
ennen kuin kaksoset olivat syntyneet ja ennen kuin he olivat ehtineet tehdä
hyvää tai pahaa, Rebekalle kerrottiin: »Vanhemmasta tulee nuoremman palvelija.»
Näin Jumala osoitti, että valinta perustui hänen omaan suunnitelmaansa. Se ei
riippunut kenenkään teoista vaan valitsijan tahdosta. 13Kirjoituksissahan
sanotaan: »Jaakobia minä rakastin mutta Esauta vihasin.» 14Mitä tästä pitäisi
sanoa? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei tietenkään! 15Hänhän sanoo
Moosekselle: »Armahdan kenet armahdan ja säälin ketä säälin.» 16On siis
samantekevää, mitä ihminen tahtoo tai jaksaa. Vain sillä on väliä, että Jumala
armahtaa. 17Kirjoituksissa Jumala sanoo faraolle: »Nostin sinut asemaasi, jotta
voisin käyttää sinua valtani osoittamiseen, niin että nimeäni julistettaisiin
koko maassa.» 18Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja tekee kovapäisen kenestä
tahtoo. 19Kysytkö siis: »Miksi Jumala vielä moittii ihmisiä? Kuka voisi
vastustaa hänen tahtoaan?» 20Voi sinua! Mikä sinä olet sanomaan vastaan
Jumalalle? Kysyykö astia muotoilijalta: »Miksi teit minusta tällaisen?» 21Kai
savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta astia sekä arvokkaaseen että
arvottomaan käyttöön. 22Mitä jos Jumala tahtoi osoittaa vihansa ja näyttää
voimansa? Suuressa kärsivällisyydessään hän on sietänyt niitäkin astioita,
jotka on tehty tuhoutumaan hänen vihansa vuoksi. 23Hänen suunnatonta
kirkkauttaan taas ilmentävät ne astiat, jotka hän hyvyydessään valmisti
kirkkautta varten. 24Näitä astioita eli meitä Jumala ei valinnut vain
juutalaisten parista vaan muistakin kansoista. 25Hänhän sanoo Hoosean kirjassa:
»Kutsun kansakseni niitä, jotka eivät olleet minun kansaani, ja rakkaakseni
sitä, jota en rakastanut. 26Siinä paikassa, jossa heille sanottiin: ’Te ette
ole minun kansaani’, heitä sanotaan elävän Jumalan lapsiksi.» 27Jesaja
kuitenkin huudahtaa israelilaisista: »Vaikka israelilaisia onkin kuin
hiekanjyviä meren rannalla, vain pieni osa pelastuu! 28Kertarysäyksellä
toteuttaa Herra sanansa maan päällä.» 29Jesaja on myös ennustanut: »Ellei Herra
Sebaot olisi säästänyt jälkeläisiämme, meille olisi käynyt kuin Sodomalle ja
olisimme tulleet Gomorran kaltaiseksi.» 30Mitä siis sanoisimme? On
vierasuskoisia, jotka eivät yrittäneet elää lain mukaan ja jotka silti
todettiin syyttömiksi. Heidän syyttömyytensä näet johtui heidän uskostaan.
31Israel sen sijaan yritti tulla syyttömäksi lakia noudattamalla muttei
onnistunut. 32Miksei? Siksi, että israelilaiset eivät yrittäneet olla syyttömiä
uskon vaan tekojen perusteella. He kompastuivat siihen kiveen, 33josta on
kirjoitettu: »Minä asetan Siioniin kiven, johon kompastua, ja kallion, johon
loukata itsensä. Se, joka luottaa häneen, ei joudu häpeämään.»
Luvun 9 tarkoitus
Paavali jatkaa luvuissa 9
ja 10 kehitelläkseen ajatustaan Jumalan laista avaimena uskon säilyttämiseen ja
valittujen säilyttämiseen osana Israelin ruumista. Tätä näkökohtaa vastaan
hyökkäsivät jatkuvasti antinomistit ja auringonpalvelijat ja mysteerikulttien
Baalin palvojat (vrt. myös Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro
164D)).
Ensimmäisessä luvussa
Paavali osoittaa, että kaikki, jotka sanovat olevansa israelilaisia, eivät ole
israelilaisia, eivätkä kaikki, jotka väittävät olevansa Abrahamin poikia, ole
sellaisia siitä huolimatta, että he ovat hänen jälkeläisiään (jakeet 1-7):
Mutta Iisakin kautta sinun jälkeläisesi nimetään (1. Moos 21:12).
Israelin epäusko sai
heidät epäonnistumaan, kuten näemme tästä tekstistä (jae 3; 2. Mooseksen kirja
32:32; jae 4) koskien poikuutta (2. Moos. 4:22; Jer. 31:9); Kunnia / Jumalan
läsnäolo (2. Moos. 16:10; 24:16); Liitot Israelin kanssa uudistettiin usein
(vrt. 1. Moos. 6:18; 9:9; 15:8; 17:2, 7, 9; 2. Moos. 2:24); Lain antaminen (2.
Moos. 20:1-17; 5:1-21) ja myös Eloahin palvonta ilmestysmajassa
(tabernaakkelissa) ja temppelissä (Esra 4:23-7:27).
Kohdasta 9:6-13 näemme,
että Jumalan lupaus Israelille ei ole pettänyt, koska lupausta ei annettu
pelkästään Abrahamin fyysisille jälkeläisille eikä Iisakin jälkeläisille
sinänsä, vaan niille, jotka Jumala oli valinnut ja ennalta määrännyt
kutsuttavaksi Jumalan Israeliin ja jotka Eloah antoi Kristukselle heidän
elohiminaan 5. Mooseksen kirjan kohdassa 32: 8ss. (vrt. Ps. 45:6-7; Hepr.
1:8-9. Samoin jae 7. 1. Moos. 21:12; jae 9, 1. Moos. 18:10; jakeet 10-12: 1.
Moos. 25:21, 23; jae 13: Mal. 1:2-3). Nämä asiat tehtiin, jotta Jumalan
valinnan tarkoitus ja Ennaltamäärääminen (Nro 296)voisivat jatkua. Ilman kattavaa tietoa
Vanhasta Testamentista ei voi ymmärtää Paavalia Roomalaiskirjeestä käsin, eikä
myöskään Johannesta ja Ilmestyskirjaa.
Jakeissa 14-15 Paavali
kieltää kaikki syytökset epäoikeudenmukaisuudesta Jumalaa kohtaan turvautumalla
siihen, mitä hänen sanoi Moosekselle (Kristuksen kautta) (1. Kor. 10:1-4):
"Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon" (2.
Moos. 33:19).
Usko ei siis riipu ihmisen
tahdosta tai ponnistelusta, vaan Jumalan armosta. Sillä Raamattu sanoo
faraolle: "Minä olen herättänyt sinut juuri sitä tarkoitusta varten, että
näyttäisin voimani sinussa, että minun nimeni julistettaisiin kaikessa
maassa" (jakeet 16-17). Hän armahtaa ketä tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo
(jae 18).
Jakeista 19-21 Paavali
punoo dialogin, jossa hän sanoo: Kysyt, miksi hän yhä löytää vikoja. Sillä kuka
voi vastustaa hänen tahtoaan? Mutta kuka sinä olet vastaamaan Jumalalle?
Sanooko se, joka on muovailtu, sen muovaajalle: "Miksi olet tehnyt minut tällaiseksi?"
Eikö valajalla ole oikeutta tehdä savesta yhtä astiaa kauniiksi ja toista
vähäistä käyttöä varten?
Sitten hän esittää
kysymyksen: Mitä jos Jumala, Hän, joka tahtoo näyttää vihansa ja tehdä
tunnetuksi voimansa, on kärsinyt suurella kärsivällisyydellä vihan astioita,
jotka hän on tehnyt hävitettäviksi, tehdäkseen tunnetuiksi kirkkautensa
rikkaudet laupeuden astioille, jotka hän on edeltäpäin valmistanut kunniaan,
meille, jotka hän on kutsunut, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös
pakanoista (jakeet 22-24). Sitten hän lainaa Hooseaa (2:23; 1:10):
"'Niitä, jotka eivät olleet minun kansaani, minä kutsun minun kansakseni',
ja häntä, joka ei ollut rakastettu, minä kutsun minun rakkaakseni.'"
"Juuri tässä paikassa, jossa heille sanottiin: ‘Te ette ole minun kansani’,
heitä tullaan kutsumaan ‘Elävän Jumalan pojiksi’ (jakeet 25-26). Paavali sanoo
(lainaten Jes. 10:22; 1:9): Jesaja huutaa koskien Israelia: "Vaikka
israelilaisten luku olisi kuin meren hiekka, niin vain jäännös heistä pelastuu;
sillä Herra on paneva täytäntöön tuomionsa maan päällä ankarasti ja ankarasti.
Ja kuten Jesaja ennusti: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille lapsia,
olisimme olleet kuin Sodoma ja Gomorra" (1. Moos. 19:24-25) (jae 27-29).
Sitten Paavali kysyy
avainkysymyksen, joka kattaa osat 9:30-10:13; Mitä me siis sanomme? Että
pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat sen saavuttaneet, eli
vanhurskauden uskon kautta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskautta, joka
perustuu lakiin, ei onnistunut täyttämään sitä lakia. Miksi? Sillä he eivät
tavoitelleet sitä uskon kautta, vaan ikäänkuin se perustuisi tekoihin. He ovat
kompastuneet kompastuskiveen, niin kuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen
Siioniin kiven, joka saa ihmiset kompastumaan, kallion, joka pudottaa heidät;
ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. (Jes. 28:16; 8:14-15); (9:30
käsittelee todellista vanhurskautta uskosta: 3:22; 10:6, 20; Gal. 2:16; 3:24;
Fil. 3:9; Hepr. 11:7).
Kirjeessä roomalaisille
9:32: Jumalan
lakia noudatetaan uskosta eikä teoista, kuten sanotaan myös Jaakobin kirjeen kommentaarissa (F059). Kuitenkin usko ilman tekoja on kuollut (Jaak.2: 17).
Kuuliaisuus käskyille on
välttämätön edellytys Pyhän Hengen säilyttämiselle, joka asuu niissä, jotka
pitävät Jumalan käskyt.
1. Joh. 3:24 Joka
pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että
hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut. (KR92)
Ap. t. 5:32 Me
olemme kaiken tämän todistajat – samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut
niille jotka häntä tottelevat." (KR 92)
Näin ollen on mahdotonta
olla kristitty ja rakastaa Jumalaa ja Kristusta noudattamatta lakia. Tämä
edellyttää välttämättä sapatin pitämistä neljäntenä käskynä ja Jumalan kalenteria (Nro 156).
Luku
10
1Veljet ja sisaret, toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että israelilaiset pelastuisivat. 2Minä vakuutan heille, että Jumalasta intoillessaankin he toimivat järjettömästi. 3He eivät ole alistuneet oikeudenmukaisen Jumalan valtaan, koska eivät ymmärrä hänen oikeudenmukaisuuttaan. Siksi he yrittävät tulla oikeamielisiksi omin neuvoin. 4Kristus on kuitenkin lain loppu, niin että jokainen, joka uskoo häneen, on syytön. 5Mooses kirjoittaa lain noudattamiseen perustuvasta syyttömyydestä näin: »Se, joka noudattaa lakia, saa elää.» 6-7Uskoon perustuvasta syyttömyydestä hän sen sijaan sanoo: »Älä mieti mielessäsi, kuka voi nousta taivaaseen tai laskeutua syvyyksiin.» Tämä tarkoittaa: tuomaan Kristuksen maan päälle tai hakemaan hänet pois kuolleiden joukosta. 8Mooses sanoo vielä näin: »Jumalan sana on lähellä sinua, suussasi ja sydämessäsi.» Mitä Mooses tällä tarkoittaa? Tämä »sana» tarkoittaa uskon sanaa, jota julistamme: 9Pelastut, jos tunnustat ääneen, että Jeesus on Herra, ja jos uskot sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleiden joukosta. 10Sydämen usko johtaa syyttömyyteen, suun tunnustus pelastukseen. 11Kirjoituksissahan sanotaan: »Kenenkään, joka uskoo häneen, ei tarvitse hävetä.» 12Tässä ei erotella juutalaista kreikkalaisesta, sillä Jeesus on kaikkien Herra. Hänen rikkauksistaan riittää kaikille, jotka huutavat häntä avuksi. 13»Jokainen, joka huutaa Herraa avuksi, pelastuu.» 14Mutta miten kukaan voisi huutaa Jeesusta avuksi, kun ei usko häneen? Miten kukaan voisi uskoa Jeesukseen, kun ei ole kuullut hänestä? Miten kukaan voisi kuulla Jeesuksesta, kun kukaan ei julista hänestä? 15Miten kukaan voisi julistaa Jeesuksesta, jos ketään ei lähetetä julistamaan? On kirjoitettu: »Kuinka sopivaan aikaan kuuluvat ilosanoman tuojan askeleet!» 16Kaikki eivät kuitenkaan ole suostuneet kuuntelemaan ilosanomaa. Jesaja kysyykin: »Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?» 17Usko perustuu siihen, mitä olemme kuulleet, ja me olemme kuulleet, mitä Kristus sanoo. 18Kysynpä vain, eivätkö israelilaiset muka kuulleet sitä. Aivan varmasti kuulivat: »Koko maailmaan kuului ääni ja maan ääriin saakka puhe.» 19Kysynpä vain, eikö Israel muka saanut tietää. Sanoohan jo Mooseskin: »Minä panen teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa. Panen teidät suuttumaan ymmärtämättömien joukolle.» 20Jesaja se vasta uskaltaakin sanoa: »Minut löysivät ne, jotka eivät minua etsineet. Minä näyttäydyin niille, jotka eivät minua kysyneet.» 21Israelista hän sen sijaan sanoo: »Aamusta iltaan ojensin käsiäni taipumatonta ja vastaan väittävää kansaa kohti.»
Luvun 10 tarkoitus
Luku 10 jatkaa lain ja
uskon rakennetta jakeissa 1-13, joissa todellinen vanhurskaus on uskosta.
Mikään tässä ei mitätöi Jumalan lakia.
Paavali sanoo, että hänen
toiveensa ja rukouksensa on, että Israel pelastuisi. Hänen näkemyksensä on,
että heillä on kiihko Jumalaa kohtaan, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He ovat
tietämättömiä siitä vanhurskaudesta, joka tulee Jumalalta, vaan pyrkien
vahvistamaan omaansa he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauteen. Sillä
Kristus on lain loppu, että jokainen, jolla on usko, tulee vanhurskaaksi (jae
1-4) (Gal. 3:23-26).
Kuten näemme tutkielmassa Suhde armosta tapahtuvan pelastuksen ja lain
välillä (Nro 082)Room.
10:4:Sillä laki johtaa ihmiset Kristuksen luo, joka on lain loppu. Lain loppu
(telos gar nomou) tässä on päätös päämääränä tai tavoitteena, joka on
vaihe tai teko tai tila, johon pyritään. Kyse ei ole lain lakkaamisesta.
Hengen johdattamana
oleminen vapauttaa yksilön olemasta lain alainen.
Gal. 5:18 Jos
kuljette Hengen voimalla, ette ole lain alaisia. (UT 2020)
Jakeessa 5ss. Paavali
viittaa Moosekseen, joka kirjoitti, että kun ihminen noudattaa vanhurskautta
lain perusteella, hän saa elää siitä (3. Moos. 18:5; Gal. 3:12). Sitten hän
puhuu vanhurskaudesta, joka perustuu uskoon. Usko antaa valituille
mahdollisuuden noudattaa lakia uskon kautta. Hän esittää joitakin kysymyksiä,
jotka pyrkivät muuttamaan Kristuksen asemaa esittämällä ongelmaksi sen, kuka
nousee haudasta tai taivaaseen. Tämä vertaus pyrkii tuomaan Kristuksen alas
taivaasta tai ylös kuolleista. Sitten hän kiinnittää huomiota siihen, että
Henki on sydämissämme ja huulillamme (kasteessa). Näin ollen Jumalan voima ei
näy fyysisesti, vaan se on keskuudessamme. Jos tunnustamme huulillamme, että
Jeesus on Herra, ja uskomme sydämellämme, että Jumala herätti hänet kuolleista,
niin me pelastumme (jae 8-9). Valitut uskovat sydämellään ja vanhurskautuvat ja
tunnustavat huulillaan ja pelastuvat (jae 10). Niin on kirjoitettu. Ei
yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään (Jes. 28:16). Valitut vapautettiin
uhrilakista (vrt. myös 3:9-20). Juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä ei ole
eroa (jae 12) (Jooel 2:32). Sama Herra on kaikkien Herra ja antaa rikkautensa
kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä kaikki, jotka häntä avukseen
huutavat, pelastuvat (jae 13). Juuri nämä messiaaniset viittaukset viittaavat
Kristukseen, joka oli Israelin Elohim.
Israel oli vastuussa
omasta epäonnistumisestaan. Jakeessa 14ss. hän sanoo: "Mutta miten kukaan
voisi huutaa Jeesusta avuksi, kun ei usko häneen?" Miten kukaan voisi
uskoa Jeesukseen, kun ei ole kuullut hänestä ja ilman saarnaajaa? Siksi evankeliumin
sanoma on kriittinen uskolle. Miten kukaan voisi julistaa Jeesuksesta, jos
ketään ei lähetetä julistamaan? Kuten on kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat
ilosanoman tuojan askelet!" (jae 15) (Jes.52:7).
Jakeessa 16 Paavali
viittaa Jesajan kohtaan 53:1. "Herra, kuka on uskonut meidän
sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää
Kristuksen sana (jae 17). Näin valitut selittävät Jumalan valtakunnan
evankeliumin.
Jakeessa 18 Paavali lainaa
Psalmia 19:4. Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin
asti.' Jakeessa 19 hän sanoo: Kysyn vielä kerran, eikö Israel ole sitä
käsittänyt. Ensin Mooses sanoo: 'Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei
ole kansa vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa' (5.Moos. 32:21)
Hän osoittaa, että Jesaja
kertoi Israelille, että he eivät ymmärtäisi tai he kieltäytyisivät ymmärtämästä
evankeliumia (Jes. 65:1-2) (jakeet 20-21).
‘Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet. Olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.'
Mutta Israelista Jumala
sanoo profeetan kautta: 'Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista
ja vastustelevaa kansaa kohti.'