Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F047iii
2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 3
(Versio 1.0 20210222-20210222)
Lukujen 10-13 kommentaari.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 3
2. Korinttilaiskirje UT 202
Johdanto
Osassa II luvut 8-9
käsittelivät keräystä, joka alkoi ensimmäisen riemuvuoden 28. vuotena
Korintissa sapattivuotena 56 jaa. 2. Korinttilaiskirjeen jatko näyttää olevan
kirjoitettu vuonna 57 jaa., joka on riemuvuoden 29. vuosi ja viidennen
sapattisyklin ensimmäinen vuosi. Luvuista 10-13 koostuvan jatkon katsotaan
edustavan kirjettä, jonka Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeen jälkeen ja
joka aiheutti ankaraa ahdistusta. Sen uskotaan olleen kyseisen kirjeen
liitteenä.
Luku 10
1Nyt minä, Paavali, vetoan
Kristuksen kärsivällisyyteen ja hyvyyteen kehottaessani teitä. Olenhan minäkin
teidän luonanne nöyrä, vaikka välimatkan päästä kirjoitankin teille rohkeasti.
2Toivon, ettei minun teidän luonanne tarvitse käyttää rohkeuttani. Aion näet
nousta vastustamaan eräitä, joiden mielestä meitä ajavat vain maalliset
tarpeet. 3Me elämme kyllä tässä maailmassa, mutta emme sodi tämän maailman
säännöillä. 4Meidän sotaretkellämme aseet eivät ole tavallisia, vaan ne
tuhoavat linnoituksia Jumalan voimalla. Ne tekevät tyhjäksi järjen laskelmat
5ja kaiken, mikä nousee ylimielisenä vastustamaan Jumalan tuntemista. Ne
auttavat vangitsemaan kaikki ajatukset ja alistamaan ne Kristukselle. 6Ne ovat
valmiina rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, kun te olette ensin
alkaneet totella täydellisesti. 7Hyväksykää tosiasiat. Jos joku uskoo olevansa
Kristuksen oma, hänen pitää ottaa huomioon, että niin olemme mekin. 8Herra on
antanut meille valtaa, mutta sen tarkoitus on kehittää teitä eikä tuottaa
teille vahinkoa. Vaikka ylpeilisin siitä enemmänkin, en joudu häpeään.
9Muutenhan näyttäisi siltä, että minä vain pelottelen teitä kirjeilläni.
10Jotkut sanovat, että »kirjeissään hän kyllä mahtailee ja puhuu kovia, mutta
kasvotusten hän esiintyy epävarmasti ja hänen puheensa ovat
mitäänsanomattomia». 11Heidän on syytä pitää mielessä, että sinne tultuamme me
toimimme juuri niin kuin poissa ollessani olen kertonut kirjeissäni. 12Me emme
uskalla samastua tai edes verrata itseämme eräisiin, jotka pitävät ääntä
itsestään. He ovat typeriä mittaillessaan ja peilaillessaan vain itseään. 13Me
emme ylpeile rajattomasti vaan Jumalan säätämissä rajoissa, joiden sisään tekin
mahdutte. 14Emme kurkottele liian kauas, ikään kuin emme yltäisi teihin. Juuri
mehän toimme ensimmäisinä Kristuksen ilosanoman teille saakka. 15Emme ylpeile
tolkuttomasti emmekä toisten työn tuloksista. Sen sijaan toivomme, että uskonne
kasvaessa voimme laajentaa toimialuettamme entisestään 16ja julistaa ilosanomaa
vielä teitäkin kauempana asuville. Toisten alueelle emme kuitenkaan aio mennä
ylpeilemään toisten tekemästä työstä. 17»Ylpeilijän on ylpeiltävä Herrasta.»
18Luotettava on se, jota Herra suosittelee, ei se, joka suosittelee itseään.
Luvun 10 tarkoitus
Paavali aloittaa
vetoamalla Kristuksen sävyisyyteen ja lempeyteen. Hän sanoo olevansa nöyrä
kohdatessaan heidät, mutta rohkea ollessaan poissa (jae 1). Hän rukoilee, että
kun hän on läsnä, hänen ei ehkä tarvitse osoittaa rohkeutta sillä
itseluottamuksella, millä hän aikoi luottavaisin mielin uskaltaa käydä eräiden
kimppuun, jotka ajattelivat heidän vaeltavan maallisesti (jae 2). Tämä teksti
osoittaa, että seurakunta on edelleen jaettu kuppikuntiin, joiden läsnäolo oli
puheena 1. Korinttilaiskirjeessä. Hän sanoo, että vaikka he elävät maailmassa,
he eivät käy maallista sotaa. Sillä heidän aseensa eivät ole maallisia, vaan
heillä on jumalallinen voima tuhota linnoitukset (jae 3-4). Tämä on itse
asiassa verhottu uhkaus. Hän sanoo: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät
ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja
vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit
rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin
kuuliaisiksi tulleet" (jakeet 5-6).
Hän nuhtelee heitä
kehottaen heitä seuraavin sanoin: "Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos
joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän
edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.
Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka
Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään
joutuva" (jakeet 7-8). Hän sanoo: "En näyttäisi siltä, kuin
peloittelisin teitä kirjeilläni. Sillä he sanovat: ’Sillä hänen kirjeensä ovat
kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko,
eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.’ Joka niin sanoo, ajatelkoon, että
samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoin, samaa me myös olemme
läsnäolevina teoin" (jakeet 9-11). Paavali on huolissaan siitä, että Pyhän
Hengen osoittama nöyryys ja sävyisyys, jopa Mooseksessa ja Kristuksessa,
katsotaan heikkoudeksi. Sitten hän sanoo: "Sillä me emme rohkene lukeutua
emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat. Mutta he ovat
ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään
omaan itseensä" (jae 12).
Näissä ryhmittymissä Pyhä
Henki on murheissaan ja Saatana käyttää niitä Kristuksen ruumiin jakamiseen.
Nämä jaottelut Korintissa supistivat seurakuntaa suuresti tulevaisuuden
kannalta. Tämä jakautumisten ja ryhmittymien aiheuttamisen synti jatkui 21.
vuosisadalle Jumalan seurakuntien viimeisiin vaiheisiin asti sekä Sardeksen
että Laodikean järjestelmissä (Ilmestyskirjan jae 3). Papit käyttivät luomiaan
tai vaalimiaan sisäisiä jakolinjoja toisiaan vastaan ja katsoivat henkilöön
(Nro 221) käyttäen kunnianloukkausta ja herjausta. Näin tehdessään ja käyttäessään
väärää Hillel-kalenteria tai ollen käyttämättä mitään kalenteria he tuhosivat
mahdollisuutensa päästä Ensimmäiseen ylösnousemukseen (Nro 143A) joutuen jakolinjoineen ja palveluvirkoineen Toiseen ylösnousemukseen (Nro 143B).
Sitten Paavali lopettaa
luvun 10 jakeesssa 13: Me taas emme ylpeile kohtuuttomasti, vaan sen mittapuun
mukaan, jonka Jumala on meille antanut määrätessään, että työkenttämme ulottuu
teihinkin asti. Me emme kurkota liian pitkälle, ikään kuin te ette kuuluisikaan
meidän toimintapiiriimme; olemmehan ensimmäisinä tuoneet Kristuksen
evankeliumin teille saakka. Emme ylpeile kohtuuttomasti emmekä toisten
vaivannäöstä. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa mekin pääsemme teidän
keskuudessanne vielä paljon suurempaan arvoon saamamme tehtävän toteuttajina.
Toivomme, että saamme julistaa evankeliumia vielä teitäkin etäämpänä asuville
ja että voimme ylpeillä omista emmekä toisten aikaansaannoksista (jakeet
13-16).
Hän lopettaa sanomalla:
"Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta. Luotettava ei ole se, joka itse
suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee" (jakeet 17-18).
Luku
11
1Kunpa sietäisitte minua, vaikka olenkin vähän
hullu! Ja siedättehän te. 2Suhtaudun teihin mustasukkaisesti kuin Jumala itse,
koska olen luvannut teidät morsiameksi yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle.
Tahdon antaa teidät hänelle kuin koskemattoman neitsyen. 3Pelkään, että teille
käy kuin Eevalle, jota käärme huijasi viekkaudellaan. Silloin teidän vilpitön
ja neitseellinen suhteenne Kristukseen menee pilalle. 4Jos joku tulee
julistamaan teille toisenlaisesta Jeesuksesta kuin me olemme julistaneet, jos
saatte toisen hengen tai toisen ilosanoman kuin sen, jonka olette jo
hyväksyneet – se teille kyllä kelpaa mainiosti. 5En kuitenkaan ole omasta
mielestäni yhtään huonompi kuin nuo mahtavat apostolit. 6En ehkä ole kummoinen
puhuja, mutta tietoa minulla on. Me olemme paljastaneet teille kaiken kaikista
asioista. 7Teinkö väärin, kun teitä nostaakseni alensin itseni ja julistin
Jumalan ilosanomaa ilman korvausta? 8Riistin toimeentuloni muilta seurakunnilta
voidakseni palvella teitä. 9Kun tulin luoksenne, en ollut teille vaivaksi,
vaikka olinkin kärsinyt puutetta. Makedoniasta tulleet veljet näet antoivat
minulle kaiken tarvitsemani. Olen pitänyt ja pidän edelleen huolen siitä, etten
aiheuta teille kustannuksia. 10Vakuutan Kristuksen nimissä, ettei minun
tarvitse koskaan luopua tästä ylpeydenaiheesta Akhaian maakunnassa. 11Miten
niin ei tarvitse? Enkö muka rakasta teitä? Sen tietää Jumala. 12Toimin aina
niin kuin toimin, jotta muut eivät pääsisi ylpeilemään siitä, mistä me olemme
ylpeitä. 13Sellaiset ovat valeapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka ovat
olevinaan Kristuksen valtuuttamia. 14Eikä ihme, onhan itse Saatanakin olevinaan
valon enkeli. 15Ei siis ole yllätys, että myös hänen palvelijansa ovat muka
oikeudenmukaisuuden asialla. He saavat tekojensa mukaisen lopun. 16Toistan
vielä: kenenkään ei pidä luulla minua tyhmäksi. Ja jos olisinkin tyhmä,
hyväksykää minut sellaisena, jotta minäkin voisin vähän kehuskella. 17En puhu
nyt Herran mielen mukaan vaan päästelen suustani typeryyksiä ihan vain
kehuskellakseni. 18Koska monet leveilevät, niin kuin ihmisillä on tapana,
leveilenpä minäkin. 19Tehän siedätte mielellänne hölmöjä, koska olette itse
järkeviä. 20Siedätte sen, että teitä kohdellaan kuin orjia ja että teidän
varastonne syödään tyhjiksi. Siedätte sen, että teiltä varastetaan, että teitä
kohdellaan alentuvasti ja lyödään vasten kasvoja. 21On häpeä, että olemme
olleet heikkoja. Minä uskallan kyllä – puhun nyt typeryyksiä – tehdä saman
minkä joku muukin. 22Nuo toiset ovat siis heprealaisia? Niin olen minäkin. He
ovat israelilaisia? Niin olen minäkin. Abrahamin jälkeläisiä? Niin minäkin.
23Hekö ovat Kristuksen palvelijoita? Puhun taas typeryyksiä: minä olen sitä
enemmän kuin he. Olen nähnyt enemmän vaivaa ja ollut useammin vankilassa. Minua
on ruoskittu oikein olan takaa, ja monesti olen ollut kuoleman kielissä.
24Viidesti olen saanut juutalaisilta ruoskaa – aina yhtä vaille lain vaatimat
40 iskua. 25Kolmesti minua on piiskattu raipalla, ja kerran minua kivitettiin.
Kolmesti olen haaksirikkoutunut, olen ajelehtinut meressä vuorokauden. 26Olen
ollut jatkuvasti matkoilla. Olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua
rosvojen käsiin. Minua ovat uhanneet sekä oman kansani jäsenet että muihin
kansoihin kuuluvat. Olen kokenut kaupungin, autiomaan ja meren vaarat. Olen
joutunut vaaraan valeuskovien joukossa. 27Olen raatanut ja nähnyt vaivaa,
valvonut usein, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut, palellut ilman vaatteita.
28Tämän lisäksi tulee vielä jokapäiväinen paine ja huoli kaikista
seurakunnista. 29Jos joku on heikko, enkö minäkin silloin ole heikko? Jos joku
jää ansaan, eikö kipu silloin polta minuakin? 30Jos on pakko ylpeillä, ylpeilen
heikkoudestani. 31Jumala, Herran Jeesuksen ikuisesti ylistetty Isä, tietää
minun puhuvan totta. 32Damaskoksessa kuningas Aretaksen alainen päällikkö käski
vartioida kaupunkia saadakseen minut napattua. 33Minut kuitenkin laskettiin
korissa muurinaukosta, ja niin pääsin pakoon.
Luvun 11 tarkoitus
Sitten hän sanoo, että:
"Kunpa sietäisitte minulta hiukan mielettömyyttä! Varmaan te siedättekin.
Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät
yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä
kuin puhtaan neitsyen. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti
Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita
suhteessanne Kristukseen" (jakeet 1-3).
Tässä hän pohjimmiltaan
vihjaa, että heitä johtaa harhaan väärä henki ja väärät opettajat. Hän jatkaa
jakeessa 4: Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme
julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo
saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan,
niin sellaista te kyllä hyvin siedätte" (jae 4).
Sitten hän käsittelee
näitä väitteitä, jotka koskevat "mahtavia" apostoleja, joihin häntä
näkyy verrattavan. "En kuitenkaan ole omasta mielestäni yhtään huonompi
kuin nuo mahtavat apostolit. En ehkä ole kummoinen puhuja, mutta tietoa minulla
on. Me olemme paljastaneet teille kaiken kaikista asioista" (jakeet 5-6)
Jakeessa 7 hän kysyy, mikä
sai heidät väheksymään häntä. Hän sanoo: "Teinkö väärin, kun teitä
nostaakseni alensin itseni ja julistin Jumalan ilosanomaa ilman
korvausta?" Sitten hän sanoo, että hän riisti toimeentulonsa muilta
seurakunnilta palvellakseen Korinttia (jakeet 7-8).
Sitten hän kirjoittaa
tarpeistaan ollessaan heidän kanssaan jakeessa 9. "Teidän luonanne en
ollut kenellekään rasituksena, vaikka jouduinkin puutteeseen, sillä
Makedoniasta tulleet veljet antoivat minulle kaiken mitä tarvitsin. Olen
varonut olemasta teille millään tavoin rasitukseksi ja varon vastedeskin. Niin
totta kuin Kristuksen totuus on minussa, tätä ylpeilemisen aihetta ei minulta
Akhaian maakunnassa riistetä! Miten niin? Enkö muka rakasta teitä? Jumala tietää,
että rakastan!" (jakeet 9-11)
Nämä sanat ovat toistuvia
nuhteita sitä epälojaalisuutta kohtaan, joka vallitsi Korintin veljien
keskuudessa, jotka ovat joutuneet väärien apostolien viettelemiksi ja jotka
pyrkivät horjuttamaan Paavalia ja hänen työtovereitaan evankeliumissa. Paavalin
opetusten virheellinen soveltaminen jatkuu tähän päivään asti väittämällä hänen
olevan antinomisti (vrt. Paavali Osa I: Paavali ja laki (Nro 271)).
Paavali jatkaa jakeessa
12. "Näin minä toimin nyt ja edelleenkin, jotta en antaisi halukkaille
tilaisuutta ylpeilemiseen; eivät he ole hiukkaakaan meitä parempia. emmoiset
ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen
apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis
ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian
palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun" (jakeet 12-15).
Jakeessa 16 hän varoittaa
heitä jälleen: "Toistan vielä: älkää pitäkö minua järjettömänä. Mutta
vaikka olisinkin hullu, niin antakaa minun olla hullu, jotta minäkin voisin
hiukan kerskailla." Sitten hän pehmentää tätä jakeessa 17. (Mitä nyt
puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan. Puhun kuin järjetön, kun nyt kerran
kerskailen. Koska niin monet kerskuvat ihmisten tavoin, kerskun minäkin.)
(jakeet 17-18). "Mielellännehän te siedätte järjettömiä, te jotka itse
olette niin järkeviä." (jae 19)
Hän jatkaa (jakeet 20-21):
Tehän siedätte sen, että teidät orjuutetaan, teitä riistetään, teidät
alistetaan, teitä kohdellaan tylysti ja lyödään kasvoihin. Häpeäkseni sanon:
tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja"
Tämän jälkeen Paavali
esittelee taustansa ja ansionsa jakeissa 21b-33 ja 12:1-13. "Mutta minkä
joku toinen uskaltaa — puhun kuin mieletön — sen uskallan minäkin." Sitten
hän kuvailee itseään heprealaiseksi, Abrahamin jälkeläiseksi, Kristuksen
palvelijaksi, jolla on paljon enemmän työtä, paljon enemmän vankeutta,
lukemattomia pahoinpitelyjä, joutuen usein kuolemanvaaraan. Viisi kertaa hän
sai neljäkymmentä ruoskaniskua, yhtä vaille, kolme kertaa raipoilla lyötynä,
kerran hänet kivitettiin. Kolme kertaa hän oli haaksirikkoutunut, vuorokauden
ajelehtien merellä. Hän oli vaarassa jokien, rosvojen, juutalaisten, pakanoiden
taholta, kaupungissa ja erämaassa, merellä, väärien veljien puolelta. Hän oli
ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon
paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
Sitten hän sanoo (jae 28):
Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua hänen luonaan, huolta kaikista
seurakunnista. Jakeessa 29 Paavali kysyy: Kuka on heikko, etten minäkin olisi
heikko? Jos joku lankeaa, eikö hän vihastuisi?
Jakeissa 30-33 hän
kirjoittaa niistä asioista, joista hän voisi kerskata ja jotka itse asiassa
osoittavat hänen heikkoutensa. Hän sanoo, että Jumala ja Kristus tietävät,
ettei hän valehtele. Damaskoksessa kuningas Aretaksen alainen päällikkö käski
vartioida kaupunkia saadakseen hänet napattua. Hänet kuitenkin laskettiin
korissa muurinaukosta, ja niin hän pääsi pakoon.
Luku
12
1Nyt on ihan pakko vähän kehuskella, vaikkei
kannattaisikaan. Puhun seuraavaksi näyistä ja Herran ilmestymisistä niissä.
2Eräs tuntemani Kristuksen oma siepattiin 14 vuotta sitten kolmanteen taivaaseen.
En tiedä, oliko hän silloin omassa ruumiissaan vai poissa siitä – sen tietää
vain Jumala. 3-4Tiedän, että tämä mies siepattiin paratiisiin – ruumiissaanko
vai ilman sitä, Jumala yksin tietää – ja siellä hän kuuli asioita, joista
ihminen ei voi eikä saa puhua. 5Tästä miehestä minä ylpeilen, en itsestäni,
paitsi heikkouksistani. 6Vaikka tahtoisinkin kehuskella, en olisi tyhmä, sillä
puhun totta. Yritän kuitenkin säästää teidät siltä, ettei kukaan ajattelisi
minusta enempää kuin voi nähdä tai minulta itseltäni kuulla. 7Ne näyt kun ovat
vielä niin valtaviakin. Siksi olen saanut ruumiiseeni pistävän piikin, jotten
ylpistyisi. Saatanan enkeli kurittaa minua pitääkseen minut nöyränä. 8Vetosin
kolmesti Herraan, jotta hän ottaisi tuon piikin minusta pois. 9Herra kuitenkin
vastasi: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tarvitsee heikkoutta ollakseen
täydellinen.» Kehuskelen siis mieluiten heikkouksillani, koska silloin päälleni
asettuu Kristuksen voima. 10Siksi siedän heikkouksiani samoin kuin niitä
loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, joita saan kärsiä Kristuksen
vuoksi. Heikkona olen vahva. 11Olen heittäytynyt tyhmäksi, mutta te pakotitte
minut siihen. Teidänhän olisi pitänyt puhua minun puolestani. Vaikka olenkin
ihan mitätön, en ole yhtään huonompi kuin nuo mahtavat apostolit. 12Olenhan
sitkeästi tehnyt teidän parissanne ihmeitä ja voimatekoja merkiksi siitä, että
olen oikea apostoli. 13Millä tavoin te muka olette jääneet muita seurakuntia
vähemmälle? Vain siten, etten ole elänyt teidän kustannuksellanne. Antakaa tämä
vääryys minulle anteeksi! 14Olen nyt valmis tulemaan luoksenne kolmannen
kerran, enkä aio nytkään elää teidän kustannuksellanne. En halua rahojanne vaan
teidät itsenne. Ei lasten pidä kerätä omaisuutta vanhemmilleen vaan vanhempien
lapsilleen. 15Kulutan mielelläni omat varani ja uhraan itsenikin teidän
vuoksenne. Rakastatteko minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä näin
paljon? 16Olkoon sitten niin. Vaivaksi en ole teille ollut. Olenko tosiaan niin
ovela, että olen huijannut teitä? 17Olenko käyttänyt teitä hyväkseni niiden
ihmisten avulla, jotka olen lähettänyt luoksenne? 18Kehotin Titusta käymään
luonanne, ja lähetin hänen mukaansa yhden veljistä. Ei kai Titus ole käyttänyt
teitä hyväkseen? Mehän olemme toimineet yhteisymmärryksessä ja seuranneet
samoja jälkiä. 19Olette varmaan jo pitkään ajatelleet, että puolustelemme
itseämme teille. Ei suinkaan – me puhumme Jumalan edessä ja Kristuksen nimissä.
Rakkaat ystävät, sanon teille kaiken tämän rakentavassa tarkoituksessa.
20Pelkään näet, että sinne saavuttuani huomaan teidän olevan toisenlaisia kuin
toivoisin ja että minäkin tuotan teille pettymyksen. Pelkään kohtaavani
riitoja, suvaitsemattomuutta, intohimoja, oman edun tavoittelua, panettelua,
juoruja, ylimielisyyttä ja levottomuuksia. 21Kunpa Jumalani ei taas
nöyryyttäisi minua, kun tulen luoksenne. Kunpa minun ei tarvitsisi murehtia
niitä monia, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä ole vieläkään katuneet
saastaisuutta, sopimattomia seksisuhteita ja kohtuuttomuutta, joihin ovat
syyllistyneet.
Luvun 12 tarkoitus
Paavali jatkaa ansioidensa
luettelemista näyillä ja Herran ilmestyksillä (jae 1).
Jakeessa 2 hän mainitsee
miehen, joka neljätoista vuotta aikaisemmin (todennäköisesti 41 jaa. sapatin
14. vuonna), temmattiin ylös kolmanteen taivaaseen ja kuulemma sai kuulla
asioita, joita ei voinut kertoa. Tästä miehestä hänen piti ylpeillä, ei
itsestään, paitsi heikkouksistaan. Siksi hän oli saanut ruumiiseen pistävän
piikin ollakseen ylpistymättä (jae 7). Kolme kertaa hän pyysi Herralta, että se
otettaisiin pois, mutta niin ei käynyt. Hänelle kerrottiin Hengen kautta, että
Jumalan armossa oli hänelle riittävästi, sillä hänen voimansa tarvitsee
heikkoutta ollakseen täydellinen (jae 9). Tällä tavoin hän tyytyy Kristuksen
tähden kärsimään loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, sillä kun hän
on heikko, hän on vahva (luottamalla Jumalan voimaan ja armoon).
Jakeissa 11-13 Paavali
sanoo heittäytyneensä tyhmäksi. Korinttilaiset pakottivat hänet siihen, koska
heidän olisi pitänyt puhua hänen puolestaan. Sillä hän ei ollut lainkaan näitä
vääriä apostoleja huonompi, vaikka hän väittikin olevansa mitätön. Hän sanoo,
että todellisen apostolin merkit olivat heidän keskuudessaan kaikella
kärsivällisyydellä, tunnusteoilla ja ihmeillä ja voimateoilla, ja sitten hän
kysyy: "Millä tavoin te muka olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle?
Vain siten, etten ole elänyt teidän kustannuksellanne. Antakaa tämä vääryys
minulle anteeksi!" Tämä sanottiin sarkastisesti nuhteeksi heille (katso
jäljempänä).
Jakeessa 14 Paavali sanoo,
että kolmannen kerran hän on valmis tulemaan heidän luokseen, mutta hän ei
halua olla taakaksi. En halunnut heidän rahojaan vaan heidät itsensä. Hän
sanoo, että lasten ei pidä kerätä omaisuutta vanhemmilleen vaan vanhempien
lapsilleen. Hän sanoo mielellään uhraavansa kaiken, uhraavan itsensäkin, heidän
sielujensa hyväksi. Siitäkö hyvästä, että hän näin suuresti heitä rakasti, hän
sai heiltä vähemmän vastarakkautta? Jakeissa 16-18 hän lisää vielä yhden
nuhteen heistä sanomalla: Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta
entä jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini! Sitten
hän kysyy: Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne lähettänyt,
pyrkinyt teistä hyötymään? Kehoitin Titusta menemään ja lähetin veljen hänen
kanssaan. Ei kai Titus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet
samassa hengessä? Emmekö kulkeneet samoja jälkiä?
Jakeissa 19ss. Paavali
kysyy: "Oletteko jo ehtineet ajatella, että me esitämme teille
puolusteluja? Me puhumme Jumalan edessä Kristuksen palvelijoina. Rakkaat
ystävät, tällä kaikella pyrimme lujittamaan teidän seurakuntaanne."
Paavali ilmaisee sitten huolensa siitä, että hän tullessaan ei ehkä tapaisikaan
heitä sellaisina kuin toivoi, ja silloin hekin saisivat nähdä hänet
toisenlaisena kuin he toivoivat, jos hän tapaa heidän keskuudessaan
riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua,
pöyhkeyttä ja kurittomuutta (jae 20).
Kaikki nämä synnit
johtuvat seurakunnan ryhmittymistä, joita Pyhä Henki ei johda, ja näyttää
siltä, että nämä ovat tulleet ilmi Paavalille kantautuneista kertomuksista. Hän
vahvistaa tämän seuraavassa kommentissa (jae 21), jossa hän sanoo: "Kunpa
Jumalani ei nöyryyttäisi minua teidän takianne, kun taas tulen luoksenne! Kunpa
minun ei tarvitsisi surra monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä
eivätkä vieläkään ole katuneet sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja
hillittömyyttä, jossa ovat eläneet!"
Luku
13
1Tulen nyt luoksenne kolmannen kerran.
»Jokaisen asian vahvistamiseen tarvitaan kaksi tai kolme todistajaa.» 2Olen jo
toisella käynnilläni varoittanut syntisiä, ja varoitan nytkin täältä etäältä
heitä ja kaikkia muitakin: kun taas tulen sinne, en aio säästellä sanojani.
3Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole
teidän edessänne heikko vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne. 4Hän kyllä
oli heikko, ja niin hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää.
Hänen vuokseen mekin olemme heikkoja, mutta teidän vuoksenne me elämme yhdessä
hänen kanssaan Jumalan voimasta. 5Tutkikaapa itseänne: uskotteko? Pankaa
itsenne testiin. Ettekö tunnista Jeesusta Kristusta itsessänne? Mahtaako käydä
niin, ettette läpäise testiä? 6Toivottavasti tiedätte silti, että me kyllä
läpäisemme sen. 7Rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa. Emme yritä
sillä todistella, että läpäisemme testin. Tarkoitus on, että te teette hyvää,
vaikka näyttäisikin siltä, että me emme läpäise sitä. 8Totuudelle emme voi
mitään, siispä olemme sen puolella. 9Iloitsemme heikkoudestamme, kun te olette
vahvoja. Sitä juuri rukoilemmekin, että te kypsyisitte. 10Kirjoitan näistä
asioista jo ennen kuin tulen, jottei minun tarvitsisi teidän luonanne ryhtyä
mihinkään kurinpalautukseen. Herrahan antoi tämän vallan minulle rakentamista
eikä repimistä varten. 11Lopuksi, veljet ja sisaret: iloitkaa, korjatkaa
käytöstänne ja ottakaa kehotukseni vastaan. Olkaa yksimielisiä ja eläkää
rauhassa, niin rauhan ja rakkauden Jumala on kanssanne. 12Tervehtikää toisianne
pyhällä suudelmalla. Kaikki kanssani olevat pyhät lähettävät terveisiä.
13Toivotan teille kaikille Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä, Jumalan
rakkautta ja Pyhän Hengen luomaa yhteyttä!
Luvun 13 tarkoitus
Paavali päättää tämän
kirjeensä yhteenvetoon luvussa 13. Hän sanoo jälleen, että tämä on kolmas
kerta, kun hän tulee heidän luokseen. Kurinpitotoimet ovat olleet esillä, koska
hän sanoo, että kaikki syytteet on tuettava kahden tai kolmen todistajan
todistein. Hän sanoi varoittaneensa niitä, jotka olivat tehneet syntiä ennen,
ja kaikkia muita. Hän varoittaa heitä tässä, ollessaan poissa, kuten hän teki
ollessaan läsnä toisella käynnillään, että jos hän tulee takaisin, hän ei
säästäisi heitä, koska he haluavat todisteita siitä, että Kristus puhuu
Paavalissa. Kristus ei ole heidän edessään heikko vaan näyttää voimansa heidän
keskuudessaan (jae 1-3). Paavali sanoo: Hän kyllä oli heikko, ja niin hänet
ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Hänen vuokseen mekin olemme
heikkoja, mutta heidän (korinttilaisten) vuoksi he elävät yhdessä hänen
kanssaan Jumalan voimasta (jae 4).
Jakeessa 5 Paavali
kehottaa heitä tutkimaan itseään ja katsomaan, pitävätkö he kiinni uskosta.
Koetelkoot itseään: Heidän oli tajuttava, että Kristus on heissä, paitsi jos he
epäonnistuivat koetuksessa. Hän sanoo toivovansa, että he saisivat tietää, että
he kaikki, myös Paavali, eivät ole epäonnistuneet. Hän sanoo rukoilevansa
Jumalaa, etteivät he tekisi mitään pahaa – ei siksi, että näiden nähtäisiin
läpäisevän testi vaan siksi, että nämä tekisivät hyvää, vaikka näyttäisikin
siltä, että me emme läpäise sitä (jae 7). Hän sanoo: Totuudelle emme voi
mitään, siispä olemme sen puolella. Sitten hän sanoo: "Iloitsemme
heikkoudestamme, kun te olette vahvoja." Se, mitä Paavali sanoo rukoilevansa,
on Korintin parannus (jakeet 8-9).
Jakeessa 10 Paavali sanoo,
että hän kirjoittaa tämän ollessaan poissa heidän luotaan, jottei hänen
tarvitsisi heidän luonaan ryhtyä mihinkään kurinpalautukseen, johon Herra antoi
hänelle vallan rakentamista eikä repimistä varten.
Jakeessa 11 hän sanoo:
"Lopuksi, veljet, hyvästi. iloitkaa, korjatkaa käytöstänne ja ottakaa
kehotukseni vastaan. Olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rauhan ja
rakkauden Jumala on kanssanne. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla.
Kaikki kanssani olevat pyhät lähettävät terveisiä."
Jae 14 päättyy:
"Toivotan teille kaikille Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä, Jumalan
rakkautta ja Pyhän Hengen luomaa yhteyttä!"
Kirje päättyy lukuihin
10-13. Jos tämä ei ollutkaan se ankara kirje, johon Paavali viittaa, olisi
ollut ikävä olla sen vastaanottajana. Tämä kirje on itsenäinen teos ja näyttää
epäilemättä olevan Paavalin mainitsema kirje, joka jostakin syystä sijoitettiin
2. Korinttilaiskirjeen loppuun. Se oli vakava nuhde Korintin seurakunnalle ja suora
syytös veljien käyttäytymistä ja asenteita vastaan. Mikään seurakunnalle
Pyhässä Hengessä kirjoitettu ei ole joutunut hukkaan.