Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F049
Efesolaiskirjeen kommentaari
(Versio 1.5 20201218-20201226)
Tämä on katsottava kiertokirjeeksi useille seurakunnille, eikä sitä
kirjoitettu efesolaisille erityisesti. Sitä levitettiin Efesoksesta käsin.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Efesolaiskirjeen kommentaari
Johdanto
Efesolaiskirjettä pidetään
Paavalin suurena kirjallisena tuotteena, ja se koskee Jumalan iankaikkista
tarkoitusta seurakunnan perustamisessa. Efesoksen seurakunnalla oli hyvin
sekava pakanallinen tausta, ja sen Jumala kutsui, lunasti ja antoi anteeksi
Kristuksen kautta ruumiiksi Pyhän Hengen sinetöimänä ja ohjaamana.
Valeoikeaoppiset
tulkitsevat tämän kolminaisuusrakenteeksi, kuten esittävät jakeet 1: 5,12,13;
2:18-20; 3:14,16,17; 4:4-6. Tarkastelemme tätä rakennetta selvittääksemme, onko
se pätevä. Me kehitämme ajatusta Kristuksen ruumiista (1:23; 4:16). Kuinka se
on Jumalan rakennus tai temppeli (2:20-22) ja kuinka se on Kristuksen morsian
(5:23-32). Valittujen asema ja kohtalo hahmotellaan yhdessä heidän
velvollisuuksiensa kanssa.
Kirje kirjoitettiin
suunnilleen samaan aikaan kuin kolossalaiskirje, 6-7 vuotta galatalaisten
jälkeen, Paavalin ollessa vankina (3;1; 4:1; 6:20). Nämä kaksi kirjettä
käyttävät monia samoja lauseita ja ilmaisuja (katso jäljempänä). Yleinen
näkemys on, että se on jaettu kahteen pääryhmään, ensiksi opilliseen (jakeet
1-3); ja toiseksi kehoitukselliseen ja käytännölliseen (jakeet 4-6). Kirjettä ei
ole osoitettu efesolaisille tervehdyksessä 1:1-2, kuten varhaisessa
käsikirjoituksissa, ja koska kirje ei sisällä paikallisia vihjeitä tai
viittauksia, oletetaan, että kirje oli kiertokirje eli ensyklika, jonka kopiot
Tykikos jakeli useille pienille Aasian seurakunnille (esim. Efesos, Smyrna,
Pergamos, Laodikea jne. Bullinger (huom. 5) hakusana Markion jäljempänä).
Eräs näkemys on, että kun
Paavalin teokset koottiin yhteen, kopio kirjeestä saatiin Efesoksesta,
roomalaisen Aasian maakunnan pääkaupungista, ja nimi liitettiin sitten
erottamaan se muista.
Kuten tulemme näkemään,
kirje on itse asiassa selitys Jumalan mysteereistä ja valittujen asemasta
kyseisessä yleisessä mysteerissä.
Kirjan yleiskatsaus -
efesolaiskirje
kirjoittanut E.W.
Bullinger
KIRJEEN RAKENNE KOKONAISUUDESSAAN.
Efesolaiskirje 1:1-2kirje. TERVEHDYS
Efesolaiskirje 1:3-Efesolaiskirje 3:19OPILLINEN. ASEMAAMME KOSKIEN
Efesolaiskirje 3:20-21DOKSOLOGIA.
Efesolaiskirje 4:1-Efesolaiskirje 6:20OPILLINEN. ASEMAAMME KOSKIEN.
Efesolaiskirje 6:21-24. MUODOLLISUUDET. SIUNAUS.
1. EFESOLAISKIRJE on toinen (ks. Rakenne, s. 1660) tämän tuomiokauden uskoville
tarkoitetuista suurista oppikirjoista. Roomalaiskirjeessä esitetään koko
totuus syntisen asemasta Kristuksessa, hänen kanssaan kuolleena ja nousseena.
Nyt meidät ohjataan seuraavalle tasolle ja meille opetetaan, että syntinen ei
vain kuollut ja ylösnoussut Kristuksessa, vaan että hän on nyt Jumalan silmissä
ja hänen tarkoituksensa mukaisesti istumassa Kristuksen kanssa
taivaaissa. Roomalaiskirje päättyy viittaukseen mysteerin ilmoitukseen
(ks. viitteet toisessa jälkikirjoituksessa s. 1694); efesolaiskirje ottaa
tämän aiheen esille ja ottaa sen käsittelyyn. Roomalaiskirjeen opillinen
osa päättyy kahdeksanteen lukuun, lukuun, jolla rakentuuEfesolaiskirjeentotuuden
perusta.
2. Yleisvire ilmenee
alkusanoista,Efesolaiskirjeen 1:3, jotka todistavat, että sen sfääri on
taivaallinen. Siinä paljastetaan tämän armon tuomiokauden "suuri
salaisuus" nimittäin se, että yksittäisiä syntisiä juutalaisten ja
pakanoiden keskuudessa "kutsutaan" ja heistä muodostetaan
"seurakunta, joka on hänen ruumiinsa", jossa ei ole juutalaista eikä
pakanaa. Ja se, että tämä seurakunta olisi "Hänen armonsa kirkkauden
ylistykseksi" kautta ikuisuuden (Efesolaiskirje 2:7), ja tavallaan oppituntina ylimaallisille
hallitsijjoille ja taivaiden valloille (Efesolaiskirje 3:10) Hänen kirkkaasta (ja tähän asti Jumalassa
kätketystä) tarkoituksestaan "ylöspäin" kaikissa asioissa tällä
aikojen täyteyden tuomiokaudella (Efesolaiskirje 1:10), pitäen Kristusta henkilönä sen
kirkastettuna päänä ja mystistä Kristusta kirkastettuina jäseninään yhdessä
Hänen kanssaan Hänen ruumiissaan.
Tämä oli "salaisuus", joka on ollut "aikojen alusta, sukupolvesta
toiseen" (kreikaksi Kolossalaiskirjeen 1:26), jota Paavalin ei annettu "ilmoittaa
ihmisen pojille" (Efesolaiskirje 3:6), kunnes Israelin kansallisen koeajan kausi
päättyi määräyksen julistamiseen kohdassa Ap. t. 28:25-28(s. 1694). Mutta kun tämä määräys on kerran
julistettu, hänellä on valtuudet ilmoittaa "profeetallisin
kirjoituksin" se salaisuus, jonka Henki oli hänelle paljastanut. Kuten
Krysostomos oikein sanoi (kuoli v. 407 jaa.); -"nämä ylevät ajatukset ja
opit, joita...asioita, joita hän tuskin missään muualla lausuu, hän selittää
tässä.
3. Kirjeen RAKENNE kokonaisuudessaan (yllä) osoittaa, että suurin osa on täynnä
oppia, josta puolet koskee asemaamme, loppujen koskiessa asemaamme; osoittaen
näin, että terve oppi on sekä oikean käytännön perusta että lähde.
4. PÄIVÄYS Kirje on kirjoitettu Rooman vankilasta, luultavasti noin vuoden 62
lopulla, ja piispa Lightfootin mukaan Filippiläiskirjeen jälkeen. Katso
johdatuksenomaiset Huomautukset jälkimmäiseen ja Liite-180.
5. OTSIKKO. Kenelle se on osoitettu? Joissakin vanhimmista käsikirjoituksista
ei ole sanoja"Efesoksessa"(kreik. en Ephesō). Ja
joidenkin varhaisten kristillisten apologistien kirjoitukset osoittavat, että
näitä sanoja ei ollut heidän kopioissaan, mukaan luettuina esim. Origenes (joka
vaikutti v. 230 jaa.) ja Basileios (vaikutti v. 350 jaa.). Selitys
laiminlyönnille lienee se, että kirje oli kiertokirje ja että kohta, joka nyt
oli käsikirjoituksista toisessa täytetty sanoilla en Ephesō, oli alun
perin tyhjä, niin että niiden eri kirkkojen nimet, joihin se lähetettiin,
voitiin täyttää siihen erikseen. Kolossalaiskirjeen 4:16osoittaa meille, että Paavali kirjoitti
kirjeen laodikealaisille. Ei ole juuri epäilystä siitä, että tämä on juuri se,
kuten Markion, varhainen kristitty kirjoittaja (tosin syvästi gnostilaisuuden
sävyttämä), uskoi. Jos Efesolaiskirje ei ole se kirje, niin se kirje on
kadonnut, mikä on mahdotonta ajatus. Kolossalaiskirje oli ilmeisesti
samanlainen kirje, joka lähetettiin ympäri muita seurakuntia (Kolossalaiskirje 4:16). Johtopäätöksemme on, että (1) mitään
kirjettä ei ole menetetty: (2) Efesolaiskirjettä ei ollut osoitettu
ainoastaan "Efesoksen pyhille", vaan myös muille seurakunnille, ja
siksi hyvin erityisellä tavalla meille; ja että (3) se päätyy meille toiseksi
suureksi oppitekstiksi uskoville opetukseksi tällä tuomiokaudella, eikä sitä
voida ymmärtää tuntematta Pyhän Hengen opetuksia Roomalaiskirjeessä,
sillä Efesolaiskirje on rakennettu Roomalaiskirjeen opilliselle
perustalle, joka päättyy kahdeksanteen lukuun.
6. Efesoksen kaupunki oli yksi Vähä-Aasian suurista kaupallisista keskuksista,
ja se sijaitsi Kaystrosjoen varrella, ei kovinkaan kaukana joen suulta. Efesos
oli kuitenkin pääasiassa tunnettu Artemiksen (Dianan) suurenmoisesta
temppelistä, joka oli yksi maailman ihmeistä (katsoApostolien teot 19:27). Kaupungin alue on nyt raunioiden peitossa,
ja ainoa asuttu osa on pieni turkkilainen kylä.
************
Lukujen tarkoitus.
Luku 1
Tämä kirje, kuten
edellä näimmekin, on kiertokirje, ja se lähetettiin todennäköisesti Efesokseen
ja muihin lähikaupunkeihin, Smyrnaan, Pergamokseen ja luultavasti Laodikeaan
muiden Vähän-Aasian kaupunkien joukossa. Markion viittasi luultavasti Laodikeaan
lähetettyyn tekstiin, jonka tekstin hän on ehkä vastaanottanut.
Teksti jakeessa 3
menee suoraan tutkielman tarkoitukseen. Se puhuu suoraan valittujen
ennaltamääräämisestä, kuten hän tekee Roomalaiskirjeessä 8:28-30. Tässä Paavali
sanoo, että se oli maailman perustamisesta lähtien ja että meidän tulisi olla
pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään (vrt. Ennaltamäärääminen (Nro 296)). Paavali sanoo, että Jumala määrää meidät
rakkaudessa olemaan Hänen poikiaan, kuten Kristuskin on, ja kyse on meidän
ennaltamääräämisestämme, josta Kristus on puhunut ja jossa meistä tulee theoi
tai elohim, eikä pyhiä kirjoituksia voida rikkoa (vrt. Ps. 82:6; Joh.
10:34-36). Tämä oli Jumalan tahdon ja Hänen armonsa mukaista, jonka hän
lahjoitti meille valituissa (jakeet 5-6).
Hän sanoo, että
meillä on syntiemme anteeksianto Hänen armonsa rikkauden mukaan. Tämä on sama
teksti kuin Kolossalaiskirjeen 2:14, missä synnit, jotka tapahtuivat Jumalan
lain rikkomisen kautta, ja kheirographon eli velkakirja, joka niiden vuoksi oli
kirjoitettu, naulattiin staurokselle eli paalulle, Kristuksen uhrissa. Tämä on Pelastussuunnitelman (Nro 001A)toinen näkökohta Kristuksen kuoleman jälkeen,
jossa Valitut ovat Elohim (Nro 001). Myöhemmät trinitaristit käänsivät
"ristiksi" kreikkalaisen sanan stauros, joka tässä merkitsee
paalua. Stauros ei ole sen enempää risti kuin keppi on kainalosauva.
Roomalaiset kuljettivat Attis-jumalan kuvaa saattueesssa Roomassa. Neljännellä
vuosisadalla Attiksen papit valittivat, että kristityt olivat varastaneet
kaikki heidän oppinsa, kuten olivatkin.
Paino, jonka Paavali
panee tässä Jumalan armolle, joka antaa anteeksi rikkomuksemme mutta ei omin
ponnistuksinemme, oli tarkoitettu nimenomaan vastaukseksi
diteismin/binitarismin teologialle, jota auringonpalvonta- ja mysteerikulttien
Baalinpalvojat kannattivat ja joka levisi Frygiassa ja Vähä-Aasiassa ja
Roomassa ja Traakiassa Attiksen, Adonin ja Osiriksen palvonnassa, joka alkoi
Egyptistä, ja Kybeleen, Ishtarin, Easter-jumalattaren tai Ashtorethin ja
Isiksen äitijumalatar-kulttien palvonnassa, Horusta palvottaessa Aleksandriassa
ja myös Minervaa (neitsyttä) Roomassa kolmiyhteisen Jumalan kolmantena puolena,
joka lopulta korvasi kristinuskon palvonnan johtaen binitarismiin ja sitten
trinitarismiin vuonna 381 Konstantinopolissa ja lopulta Khalkedonissa vuonna
451 ja lopulta Sardeksen ja Laodikean aikausissa 20. vuosisadalla (vrt. Binitarismi ja trinitarismi (Nro 076)ja Diteismi (Nro 076B)).
Armon korostaminen oli välttämätön vastaus filosofialle paitsi täällä myös galatalaisten ja kolossalaisten keskuudessa ja Laodikeassa, missä kreikkalaiset pitivät sijaisuhria tehottomana, jos Kristus ei ollut Jumala, kuten Jumala oli Jumala, mikä on vastoin Raamattua ja Jumalan tahtoa. He eivät ymmärtäneet Jumalan rakkauden käsitettä, ja hepreankielinen sana ahabah oli lainattava Korkeasta veisusta ja muutettava LXX:ssa muotoon Agape.
Jumala oli
ilmoittanut valituille kaikessa viisaudessaan ja ymmärryksessään tahtonsa
salaisuuden, jonka hän esitti Jeesuksessa Kristuksessa (jae 9). Tämä oli Hänen
suunnitelmansa ajan täyteyteen, eli yhdistää kaikki Hänessä, sekä taivaassa
että maan päällä. Tämä koskee sekä inhimillisiä että hengellisiä sotajoukkoja,
joten koko Hänen luomakuntaansa elohimina eli Jumalan poikina (jakeet 11-12).
Myös valitut
sinetöitiin luvatulla Pyhällä Hengellä (Nro 117)(kasteella katumuksen jälkeen). Se on takuu
perinnöstämme, kunnes saamme sen haltuumme Hänen kirkkautensa ylistykseksi
(jakeet 13-14).
Jakeissa 15 ja 16
näemme Paavalin puhuvan valittujen rakkaudesta Kristusta ja pyhiä kohtaan.
Jakeessa 17 näemme, että Jumala tunnistetaan Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja
kirkkauden Isäksi. Tämä on psalmin 45:6-7 kaltainen selkeä subordinationistinen
teksti, jonka Heprealaiskirjeen 1:8-9 toistaa. Paavali toivoo, että Jumala
antaa heille viisauden hengen, jotta he tuntisivat toivon, johon hän on heidät
kutsunut, ja mitkä ovat hänen kunniakkaan perintönsä rikkaudet pyhissä ja mikä
on hänen voimansa mittaamaton suuruus meissä, jotka uskomme hänen suuren
voimansa toiminnan mukaan, jonka hän toteutti Kristuksessa herättäessään hänet
kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaisiin,
paljon korkeammalle kuin mikään valta ja auktoriteetti, ja voima ja valta ja
jokainen nimi, joka on nimetty. Tämä tapahtui hänen ylösnousemuksessaan
kuolleista, eikä näin ollut aikaisemmin. Tämä ei tule tapahtumaan vain tänä
aikana, vaan myös tulevana. Hän on asettanut kaiken jalkojensa alle ja
asettanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, joka on
Jumalan täyteys, Jumalan joka täyttää kaiken kaikissa (jakeet 18-23).
Tämä on selvästi
subordinationistinen unitaarinen teksti, jonka tarkoituksena on vastustaa
Attiksen, Mithran, Adoniksen, Osiriksen ja auringonpalvonta- ja
mysteerikulttien binitarismia ja osoittaa edellä mainittu pelastussuunnitelma.
Luku 2
Paavali sanoo sitten
varmemmaksi vakuudeksi, että valitut olivat kuolleet synneissään ja
rikkomuksissaan, mikä on Jumalan lain rikkomus (vrt. myös Kol. 2:14; 1Jh 3:4 ja
Jaakobin kirjeen kommentaari (F059). He vaelsivat kerran maailman menon mukaisesti, seuraten
ilmavallan hallitsijan henkeä, sen joka nyt toimii tottelemattomuuden lapsissa
(vrt. 6:11-12; Kol. 1:13).
Paavali sanoo, että näiden
joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja
ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin koko muukin
ihmiskunta (jae 3).
Jumala suuren laupeutensa
ja rakkautensa kautta meitä ja Kristusta kohtaan, jopa silloin, kun olimme
kuolleita synneissämme rikkomustemme kautta (mikä on lain rikkomista), teki
meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, ja niin armon kautta me pelastuimme
(jakeet 4-5), hän herätti meidät Kristuksen kanssa ja sai meidät istumaan
Kristuksen kanssa ja Kristuksessa taivaisiin (Hengen kautta) (jae 6). Näin
tehtiin, jotta tulevina aikoina Jumala näyttäisi armonsa rikkaudet meitä
kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa (jakeet 7-8). Sillä armosta me olemme
pelastetut uskon kautta, emme itsemme kautta. Emme tekojen kautta, ettei kukaan
kerskaisi (jae 9). Sillä valitut ovat Jumalan tekoja, jotka on luotu Kristuksessa
Jeesuksessa hyviä tekoja varten, jotka Jumala on etukäteen valmistanut, jotta
me niissä vaeltaisimme (jae 10) (vrt. Emme pelastu hyvillä teoilla (Nro 189)).
Sitten Paavali ruotii
pakanoiden pelastusta (jae 11), käsitellen kysymystä ympärileikkauksesta ja
ympärileikkaamattomuudesta, mikä päätettiin Apostolien tekojen 15. luvun konferenssissa (Nro 069). He olivat tuolloin erillään Kristuksesta, vailla
Israelin kansalaisoikeutta ja vieraita lupauksen liitoille (vrt. Israel Jumalan
suunnitelmana (Nro 001B)ja Israel Jumalan viinitarhana (Nro 001C).Se osoittaa sitten, että ne, jotka olivat kaukana, on
tuotu Israeliin Kristuksen veren kautta Jumalan liittoon (vrt. Jumalan liitto (Nro 152) and Kristinusko ja islam Jumalan liitossa (Nro
096C).
Päästessään osallisiksi kasteella
heille annetaan Pyhä Henki, ja siten he ovat kaikki sidottuja yhteen Jumalan
kanssa, kuten me näemme jäljempänä.
Sitten Paavali jatkaa jakeessa 14, että Kristus on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa stauroksen (paalun, joka on virheellisesti käännetty ristiksi jakeessa 16 mysteeri- ja auringonpalvontakulttien kannattajien toimesta), kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
Tekstissä lukee:
"Käskyjen laki asetuksissa on kumottu, jotta hän voisi luoda nämä kaksi
itsessään yhdeksi uudeksi ihmiseksi, joka tekee rauhaa."
Ymmärtääksemme tätä
tekstiä meidän on tarkasteltava Kolossalaiskirjeen 2:14 kommentaaria (F051)jossa kaikki ruumiin jäsenet asetetaan
Kristuksen ruumiiseen ja velat syntyvät syntien rikkomuksissa, jotka olemme
Jumalalle velkaa velkakirjana (kheirographon) ja jonka maksaa Kristus,
joka naulasi sen paaluun, johon hänet tapettiin. Onko Kristus kumonnut lain? Ei
missään nimessä. Hän täytti uhrilain kuolemallaan paalulla (vrt. Armosta pelastumisen ja lain välinen suhde
(Nro 082)ja
Erottelu laissa (Nro 096)).
Näin hän saarnasi rauhaa
niille, jotka olivat lähellä ja kaukana, ja näin he kaikki olivat pyhien
kanssakansalaisia ja Jumalan huoneen jäseniä, jotka rakentuivat apostolien ja
profeettojen perustuksille, sillä Kristus oli kulmakivi. Koko rakennelma on
liitetty yhteen Pyhän Hengen kautta Kristuksessa ja kasvaa pyhäksi temppeliksi
ja siten me olemme Jumalan temppeli. Meidät on rakennettu siihen Jumalan
asuinpaikaksi Hengessä (jakeet 17-22) (vrt. myös Ihminen Jumalan temppelinä (Nro 282D)).
Siten Pyhä Henki on keino
välittää Jumalan voima meidän kaikkien keskuuteen ja sitoa meidät kaikki
Jumalaan, eikä se näin ollen voi olla erillinen persoona, koska se on vastoin
sitä tarkoitusta, jota varten Jumala oli luonut sen elohimin keskuuteen Jumalan
poikina.
Luku 3
Paavali jatkaa jakeissa
1-6 selittääkseen, miksi hän pitää itseään Jeesuksen Kristuksen vankina
pakanoiden puolesta. Hän olettaa, että he ovat tietoisia Jumalan armosta, joka
on annettu hänelle heidän puolestaan. Hän selittää, että Jumalan salaisuus
tehtiin hänelle tunnetuksi ilmoituksen kautta (kuten se on annettu profeetoille
ja apostoleille ennen häntä ja hänen jälkeensä). Hän sanoo, että salaisuutta ei
ole tehty tunnetuksi aikaisempien sukupolvien ihmisille, mutta nyt seurakunnan
apostoleille ja profeetoille paljastetaan, että pakanoista tehdään
kanssaperillisiä, saman ruumiin jäseniä ja osallisia Hengestä Kristuksessa
evankeliumin kautta. Tämä ilmoitettiin Jaakobille (1. Moos. 48:17-22).
Jakeessa 7 Paavali selittää, että hänet tehtiin evankeliumin palvelijaksi Jumalan armon mukaan Hänen voimansa vaikutuksesta, kuten kaikkien profeettojen ja apostolien kohdalla, ennen kuin heidät muodostettiin kohdussa (vrt. esim. Jer. 1:5), ja hänelle annettiin vastuu saarnaamisesta pakanoille (ja Roomasta), kun taas Pietarin oli määrä saarnata israelilaisille ja heprealaisille Parthiassa ja idässä Antiokiasta (122D).
Paavali jatkaa sitten toteamalla, että Jumala loi kaiken, mikä väärennettiin väittämään, että Jumala loi kaiken Kristuksen kautta (vrt. Ef. 3:9 KJV). Englanninkielisessä King James Versionissa (KJV) lukee suomennettuna: "Ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken Jeesuksen Kristuksen kautta:"
Sanat dia pisteōs Iēsou Khristou eli Jeesuksen Kristuksen kautta ovat virheellisiä. Sanat on lisätty Receptus-käsikirjoitukseen ja siten ne esiintyvät KJV:ssä, mutta ne eivät esiinny muinaisissa teksteissä. Ne eivät esiinny Raamatun nykyaikaisissa versioissa. Alfred Marshallin Interlineaarinen kreikka-englanti Uusi Testamentti ja Robert K. Brownin ja Philip W. Comfortin Interlineaarinen kreikka-englanti Uusi Testamentti eivät myöskään näytä lisättyjä sanoja "Jeesus Kristus" kreikkalaisessa tekstissä. Edelleen edesmenneen A.E. Knochin Uuden Testamentin Concordant Greek Text, joka perustuu unsiaalikäsikirjoitusten (Sinaiticus, Vaticanus ja Alexandrinus) kreikankieliseen tekstiin, jossa on ultrakirjaimellinen englanninkielinen käännös alarivillä, eivätsisällä sanoja "Jeesuksen Kristuksen kautta", mikä osoittaa edelleen, että KJV on väärässä.
RSV (Revised Standard Version) kääntää tekstin oikein (suomennettuna):
Efesolaiskirje 3:9
ja saada kaikki ihmiset näkemään, mikä on sen salaisuuden suunnitelma, joka on
kätketty ikuisiksi ajoiksi Jumalassa, joka on luonut kaikki;
Vertaa myös Job 38:4-7,
missä Jumala loi maailman ja sen järjestelmän ja kutsui kaikki Jumalan pojat
luomakuntaan ja kaikki heidän aamutähtensä lauloivat ja Jumalan elohim-pojat
huusivat ilosta ja Saatana oli heidän keskuudessaan (Job 1:6; 2:1). Myös
heprealaiskirjeen 1:1-2 on käytössä ja siinä mainitaan maailman luominen.
Heprealaiskirje 1:1-2
Sittenkuin Jumala
muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2)on
hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut
kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on
maailman luonut; (KR22,
korostus lisätty).
Samalla tavalla tämä teksti on myös käännetty väärin, koska sana onaionja tarkoittaa aikakautta ei maailmoja, kuten tuo käännös antaa ymmärtää (vrt. Companion Bible huomautus jakeeseen 2).
Raamatussa on useita väärennöksiä ja käännösvirheitä, jotka yleensä
tarkoituksellisesti tukevat trinitarismia ja sen polyteististä teologiaa. Vrt. Väärennökset ja lisäykset/käännösvirheet
Raamatussa, Nro 164F).
3:10 paljastaa, että Jumalan moninainen viisaus
seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon.
Näin kaikki Jumalan pojat näkisivät seurakunnan kautta Jumalan viisauden. Tämä
oli sitä iankaikkista tarkoitusta varten, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa
Jeesuksessa, meidän Herrassamme (jae 11). Paavali sanoo myös, että Kristuksessa
meillä on luottamus pääsyyn Jumalan tykö hänen kauttaan (jae 12), ja siksi
Paavali pyytää heitä olemaan lannistumatta sen tähden, mitä hän kärsii heidän
puolestaan, mikä on valittujen kunnia (jae 13).
Jakeissa 14-19 Paavali
jatkaa sitten käsittelyjärjestystä ja menettelyä, jossa hän polvistuu Jumalan
edessä, joka on jokaisen perheen lähde ja nimi taivaassa ja maan päällä. Hänen
kirkkautensa rikkauksien mukaan hän antaa valittujen vahvistua voimallaan
Henkensä kautta sisäisessä ihmisessä. Se on siten syvävaikutteinen prosessi
kaikille valituille, jotta Kristus voi asua heidän sydämessään uskon kautta,
niin että valitut juurtuvat ja perustuvat rakkauteen, joka on Jumalasta
säteilevän hengen tuote, jotta kaikki pyhät voivat ymmärtää Jumalan rakkauden ulottuvuudet
eli laajuuden Kristuksessa, joka ylittää tiedon. Tämä tehtiin, jotta meidät
täytettäisiin kaikella Jumalan täyteydellä, mikä on Jumalan tarkoitus
ihmiskunnan luomisessa, kuten me näemme muualla, ja jotta Hän olisi kaikki
kaikissa (katso jäljempänä). Jakeessa 20 hän päättää puheellaan, että me voimme
Jumalan voimalla, joka vaikuttaa meissä, tehdä paljon enemmän kuin mitä anomme
tai ajattelemme. Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa
Jeesuksessa kaikille sukupolville aina ja iankaikkisesti. Näin Jumalan lahja
Pyhässä Hengessä oli voimassa kaikkina aikoina. Näin hän selittää valittujen
tarkoituksen ja kutsumisen sekä Pyhän Hengen lahjan tarkoituksen Kristuksen
kuoleman kautta. Tähän päättyy osa, joka käsittelee kiertokirjeen teologista
oppia. Paavali jatkaa sitten käsittelemään käytöstä, joka on sen kutsun
arvoinen, joka on esitetty luvussa 4, jossa käsitellään lukujen 4-6 opin
eettisiä seurauksia.
Luku 4
Niinpä valittujen täytyy
elää nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen
toistaan rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan
yhdyssiteellä (vrt. Kol 2:12-13). Sitten hän jatkaa sillä, mitä kutsutaan uskon
ykseyden seitsemäksi elementiksi. On yksi ruumis ja yksi Henki ja yksi toivo
meidän kutsumuksessamme (jae 4). On yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste (jae
5). On vain yksi Jumala ja meidän kaikkien Isä. Joka on yli kaikkien ja
kaikkien kautta ja kaikissa (jae 6). Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen ja sen
tosiasian ymmärtäminen on iankaikkinen elämä (Joh. 17:3). Pyhän Hengen kautta
Jumalasta tulee kaikki kaikissa ja juuri tuon tosiasian ja Pyhän Hengen voiman
kautta Kristus voi hankkia meillekin pääsyn Jumalan tahdon toteuttamiseen.
Väärä oppi kolmiyhteisestä jumalasta osuu valittujen päämäärän ytimeen.
Jakeessa 7 Paavali sanoo,
että armo annettiin jokaiselle valitulle Kristuksen lahjan mukaan. Siksi
sanotaan, että "kun hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja
saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille"" (vrt. Ps. 68:18; Kol.
2:15). Siten ykseydessäkin oli lahjojen eroavaisuutta (jopa niskoittelijoiden
keskuudessa, jotta Jumala voisi myös asua heissä. (Ps. 68:18b).
Jae 9 viittaa sitten
Kristuksen laskeutumiseen Tartarokseen Pietarin tarkoittamalla tavalla (1.
Piet. 3:18-19; 4:6). (vrt. myös Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen
(Nro 159A). Jotkin ryhmät ovat kehittäneet
Antikristuksen opin, jonka mukaan Kristus meni Tartarokseen, kun hän oli
haudassa kolme päivää ja yötä. Tämä erottaa Kristuksen jumalallisuuden hänen
ihmisyydestään ja on Antikristuksen oppi. Jakeessa 10 sanotaan, että
ylösnoussut oli myös se, joka laskeutui maan alempiin osiin (näin hän pelasti
myös taivaan langenneen sotajoukon, kuten hän teki ihmiskunnalle (vrt. Demonien tuomio (Nro 080)).
Hänen lahjansa oli se,
että jotkut olisivat apostoleja, jotkut profeettoja, jotkut evankelistoja ja
jotkut paimenia ja opettajia. Näiden tulee varustaa pyhät palveluksen työhön,
Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes meillä kaikilla on uskon ykseys ja
Jumalan Pojan tunteminen. Tämän tarkoituksena oli saavuttaa aikuisuus,
Kristuksen täyteyttä vastaava kypsyys, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka
ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä
ja eksytyksen kavalissa juonissa. Sen sijaan valittujen on puhuttava totuutta
rakkaudessa ja kasvettava Kristukseen, joka on pää, josta ruumis on liitetty
yhteen ja kudottu yhteen jokaisen jänteensä kautta, joka sille on annettu. Kun
jokainen osa toimii kunnolla, se saa aikaan kasvua ja rakentuu oikein
rakkaudessa.
Jakeesta 17 eteenpäin
Paavali sanoo, että meidän ei enää tule elää niin kuin ei-juutalaiset elävät
mielensä turhuudessa, ymmärrykseltään pimentyneinä ja vieraantuneina Jumalan
elämästä; sillä heidän tietämättömyytensä ja sydämensä kovuuden vuoksi heistä
on tullut paatuneita ja he ovat alistuneet irstailuun ja ahneuteen
harjoittaakseen kaikenlaista epäpuhtautta. Sitten hän sanoo, että valitut eivät
oppineet Kristusta näin, olettaen, että he olivat kuulleet hänestä ja että
heitä opetettiin hänessä, niin kuin totuus on Kristuksessa.
Paavali käskee sitten
riisua pois vanhan luontonne, joka kuuluu entiseen elämäntapaan ja on
turmeltunut petollisten himojen kautta, ja uudistua mielen hengessä ja pukeutua
uuteen luontoon, joka on luotu Jumalan kaltaisuuden mukaan todellisessa
vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Tällä tavoin me poistamme synnin ja saavutamme
vanhurskauden Pyhän Hengen kautta ja voimme saavuttaa Jumalan luonteen olemalla
tekemättä syntiä, joka on Jumalan lakien rikkomista.
Tosiasia on se, että Paavali ja valitut pitivät lain, kuten Jaakob totesi ja joka on katettu tutkielmassa (vrt. Paavali: Osa I, Paavali ja laki (Nro 271)). Jokainen yritys muuttaa tämä teksti antinomistiseksi teesiksi on älyllistä epärehellisyyttä. Laki lähtee Jumalan olemuksesta ja tuo olemus annetaan meille Kristuksen kautta, jotta meistä voisi tulla elohimeja Jumalan poikina, siis Eloahin, joka on Ha Elohim; eli Ainoa Todellinen Jumala (Ton Theon). Me kasvamme Hengessä, niin ettemme tee syntiä, koska emme voi tehdä syntiä meissä olevan Jumalan voiman tähden. Tämä muutos seuraa opista, että olemmeSamaa olemusta Isän kanssa (Nro 081).
Jakeet 25-32 selittävät
tämän tarkemmin ja sitovat sen syntiin, joka on lain rikkomista (vrt. myös 1.
Joh. 3:4).
Pankaa sen tähden pois
valhe (9. käsky). Jokainen puhukoon totuutta lähimmäiselleen, sillä me olemme
toinen toisemme jäseniä. Joka tekee syntiä lähimmäistään vastaan, tekee syntiä
itseään vastaan. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö (6. käsky), älkää antako
auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Varas älköön
enää varastako (8. käsky). Tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään
sitä, mikä hyvää on (8. käsky ja 4. käskyn toinen osio), että hänellä olisi,
mitä antaa tarvitsevalle (10. ja 5. käsky + 2. suuri käsky) (vrt. myös Kymmenykset (Nro 161)).
Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö (3. käsky). Puhu ainoastaan sitä,
mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu
sinetiksi lunastuksen päivään saakka. (1. + 2. käsky).
Kristillisen opetuksen
tulee näkyä kristillisessä käyttäytymisessä (vrt. Kol. 3:1-3; 8; Fil. 2:5-8))
Hylätkää kaikki katkeruus,
kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne
kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin
Jumalakin on antanut anteeksi Kristuksen tähden meille, jotka kadumme (Kol.
3:8). Seitsemäs käsky koski haureutta ja syntiä ruumista vastaan. Näin Paavali
asetti tekstiin kymmenen käskyä ja toisen suuren käskyn, ja ensimmäinen suuri
käsky on mahdollista nähdä tekstin perusteella.
Antinomistit rikkovat
siten Raamatun tekstejä kokonaisuudessaan, ja heidät hoitelevat todistajat
Henok ja Elia (Mal. 4:5; Ilm. 11: 3ss.) sekä Kristus ja taivaan sotajoukko
palatessaan, eivätkä he pääse Jumalan valtakuntaan tuhatvuotisessa
järjestelmässä.
Luku 5 jatkuu
kehotuksella, että meidän tulee olla Jumalan jäljittelijöitä ja vaeltaa
rakkaudessa, niin kuin Kristus rakasti meitä ja antoi itsensä tuoksuvaksi
uhriksi (jakeet 1-2). Seuraavaksi (jakeet 3-4) seitsemäs käsky vahvistuu
jälleen samoin kuin kymmenes, ja rikkomukset ovat kiellettyjä pyhien
keskuudessa. Nämä ovat niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen
Kristuksen uskon ja todistuksen (Ilm.12: 17; 14:12).
Ei, ei yhdelläkään haureellisella eikä ahneella eikä epäjumalanpalvelijalla ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa (jae 5) (vrt. myös Kol. 3:5). Pyhien ei pidä antaa itseään pettää tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia (jae 6). Nämä ovat niitä, jotka eivät noudata Jumalan lakia (L1).
Älkää liittykö näihin
ihmisiin, jotka rikkovat Jumalan käskyjä, sillä kerran pyhät olivat pimeyttä ja
nyt he ovat valkeutta Herrassa, sillä valon hedelmä löytyy kaikesta, mikä on
hyvää ja oikeaa ja totta (jakeet 7-9). Yritä oppia, mikä on Herralle mieluisaa.
Älkää ottako osaa pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan paljastakaa ne. Sillä
häpeällistä on jo sanoakin, mitä nämä synnintekijät salassa tekevät (jae
10-12). Kaikki valon paljastama tulee näkyväksi ja paljastuessaan tulee valoksi
(vrt. Jes. 60:1-5, ehkä myös jokin varhainen virsi).
On siis katsottava
tarkoin, kuinka pyhät vaeltavat: niin kuin viisaat, jotka käyttävät ajan
viisaasti, sillä aika on paha (jakeet 15-16). Älkää olko järjettömiä, vaan
ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa
rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. (jakeet 17-18). Paavali sano,
että meidän on puhuteltava toisiamme psalmein ja virsin ja hengellisin lauluin,
soittaen ja laulaen täydestä sydämestä Herralle (jae 19) ja aina kiittäen
Jumalaa Isää Kristuksen nimessä.
Jakeessa 21 meitä
kehotetaan olemaan alamaisia toisillemme totellen Kristusta. Sitten Paavali
kehottaa, miten perheissä on kohdeltava toinen toistaan, vaimot olkoot
miehilleen alamaisia niin kuin Herralle (jae 22).
Aviomies on vaimon pää,
niin kuin Kristus on seurakunnan pää (jae 23). Esitettyään järjestelmässä
vallitsevan järjestyksen (jae 24) Paavali vaatii, että aviomiehet rakastavat
vaimojaan, niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta
(jae 25). Kristus pyhitti seurakunnan, puhdistettuaan sen vedellä ja sanalla,
voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla
tahraa, ryppyä tai virhettä. Tällä tavoin miesten tulisi rakastaa vaimoaan niin
kuin omaa ruumistaan, kuten Kristus rakastaa seurakuntaa, koska me olemme
Kristuksen ruumiin jäseniä (vrt. 2. Kor. 11:2; Ilm. 21:2). Sitten hän antaa
lisää oppia avioliitosta (jakeissa 31-33) (vrt. 2:24), niin että kaksi tulee
yhdeksi lihaksi, avioliiton viitatessa Kristukseen ja seurakuntaan.
Luvussa 6 käsitellään
lapsia, mikä liittyy viidenteen käskyyn (2. Moos. 20:12), jonka hän mainitsee
ensimmäiseksi käskyksi, jota seuraa lupaus, nimittäin pitkä elämä maan päällä.
Kuka täysijärkinen voi väittää, että Paavali oli poistamassa lakia
teksteissään. Samoin isiä kehotetaan olemaan yllyttämättä lapsiaan vihaan, vaan
kasvattamaan heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
Jakeessa 5 Paavali antaa
ohjeita orjille ja epäsuorasti työntekijöille. Jokaisen tulee totella
isäntäänsä, ei vain pelossa ja vavistuksessa, vaan sydämen yksinkertaisuudessa,
ei ihmisille mieliksi vaan Kristuksen palvelijoina.
Samoin myös isäntien on
kohdeltava palvelijoita hyvin, niin kuin Jumala ja Kristus kohtelisivat meitä
taivaasta käsin uskossa. Jumala ja Kristus ovat molempien isäntiä, eikä
Jumalassa ole puolueellisuutta eikä Henkilöön katsomista (Nro 221).
Mitä hyvää me teemme muille, sen saamme takaisin Herralta.
Jakeessa 10 Paavali
kehottaa pyhiä olemaan vahvoja Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
Jakeessa 11 hän käsittelee Jumalan koko sota-asua ja käy sen läpi
yksityiskohtaisesti. Me emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan langennutta
sotajoukkoa vastaan ruhtinaissa ja valloissa, tämän nykyisen pimeyden maailman
hallitsijoita vastaan ja pahuuden hengellisiä joukkoja vastaan taivaallisissa
paikoissa. Hän kehottaa meitä vyöttämään itsemme totuuden vyöllä, vanhurskauden
haarniskalla, vyöttämään jalkanne rauhan evankeliumilla ja varustautumaan uskon
kilvellä, pelastuksen kypärällä ja Hengen miekalla, joka on Jumalan sana. Hän
kehottaa meitä rukoilemaan aina Hengessä rukouksessa ja anomisessa. Meidän
tulee rukoilla pyhien puolesta ja tässä tapauksessa Paavalin puolesta hänen
ollessaan siellä vankilassa.
Jakeessa 21 hän päättää
kirjeen sanomalla, että Tykikos kertoo heille sikäläisten veljien tilanteesta.
Hän päättää siunaukseen (jae 23).
Efesolaiskirje
(UT 2020)
Luku
1
1Paavali,
Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, tervehtii Efesoksessa asuvia
pyhiä – niitä, jotka uskovat ja ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 2Jumalan,
meidän Isämme, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille.
3Ylistys Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle! Hän on Kristuksessa
antanut meille kaiken hengellisen ja taivaallisen siunauksen. 4Jo ennen
maailman syntyhetkeä Jumala valitsi meidät Kristuksen omiksi, ja siksi hänen
rakkautensa tekee meistä hänen edessään pyhiä ja virheettömiä. 5Hän oli jo
edeltä määrännyt, että Jeesus Kristus tekisi meistä hänen lapsiaan, ja hänen
hyvä tahtonsa toteutui. 6Näin Jumala saa kiitoksen ja kunnian hyvyydestään,
joka tuli meille hänen rakkaan Poikansa mukana!7Jeesus on lunastanut meidät
vapaiksi verellään. Suuressa hyvyydessään Jumala on antanut meille
rikkomuksemme anteeksi 8ja runsaasti kaikenlaista viisautta ja ymmärrystä.
9-10Hän ilmoitti meille salaisen suunnitelmansa. Hyvyydessään hän oli päättänyt
yhdistää Kristukseen kaiken taivaassa ja maan päällä, kun aika oli kypsä.
11Meistä, jotka olemme ennalta valittuja, tulee Kristuksen yhteydessä myös
perillisiä. Näin on suunnitellut ja päättänyt hän, joka saa kaiken tapahtumaan
mielensä mukaan. 12Tarkoitus on, että me, jotka olimme jo ennalta panneet
toivomme Kristukseen, eläisimme Jumalan kirkkautta ylistäen. 13Kristuksen
vaikutuksesta kuulitte totuuden, ilosanoman pelastuksestanne. Te uskoitte
häneen ja saitte sinetiksi Pyhän Hengen, niin kuin oli luvattu. 14Pyhä Henki on
ennakkomaksu perintöosuutemme lunastukseksi ja Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
15Olen saanut kuulla, että uskotte Herraan Jeesukseen ja rakastatte kaikkia
hänen pyhiä seuraajiaan. 16Siksi kiitän jatkuvasti Jumalaa, kun rukoilen
puolestanne. 17Rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden
Isä, antaisi teille viisauden hengen ja kyvyn nähdä pintaa syvemmälle.
Rukoilen, että oppisitte tuntemaan hänet 18ja että hän valaisisi sisimpänne.
Silloin saisitte tietää, millaisen toivoa herättävän kutsun olette saaneet ja
miten suunnattoman arvokas on perinnöksi saamamme paikka pyhien joukossa.
19Silloin ymmärtäisitte, miten Jumalan valtava voima vaikuttaa meissä. Tuon
vahvan voiman vaikutuksesta me uskomme. 20Samalla voimalla Jumala herätti
Kristuksen kuolleiden joukosta ja asetti hänet taivaassa oikealle puolelleen.
21Se kohotti hänet kaikkien mahtien, valtojen ja voimien yläpuolelle, ylemmäs
kaikkia mahtavia nimiä, niin nykyisiä kuin tuleviakin. 22Jumala alisti kaiken
Kristuksen jalkojen alle, teki hänestä kirkon pään 23ja kirkosta hänen
ruumiinsa. Siksi Kristus on läsnä kaikkialla ja täyttää kaiken.
Luku
2
1Te
olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne vuoksi. 2Elitte niiden vallassa ja
tottelitte ajan henkeä, yläilmojen henkivaltiasta, joka edelleen vaikuttaa
tottelemattomissa ihmisissä. 3Heidän joukossaan mekin aiemmin elimme
haluinemme, ruumistamme ja mielitekojamme totellen. Olimme luonnostamme Jumalan
vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. 4Jumala on kuitenkin täynnä
myötätuntoa, ja hän rakasti meitä suuresti. 5Kun olimme kuolleita rikkomustemme
vuoksi, hän herätti meidät eloon Kristuksen kanssa. Teidät on pelastettu
silkasta armosta. 6Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja
antoi meillekin paikan taivaassa. 7Näin Jumala näyttää tulevinakin aikoina,
että on Kristuksessa osoittanut meille suunnatonta hyvyyttään ja suosiotaan.
8Pelkästä armosta hän on antanut uskon ja pelastanut teidät. Ette voineet itse
pelastaa itseänne, pelastus on Jumalan lahja. 9Se ei perustu tekoihin, jottei
kukaan voisi rehennellä. 10Jumalahan on tehnyt meidät ja luonut meidät tekemään
hyvää Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Niin Jumala tarkoitti meidän elävän.
11Muistakaa siis, että olitte alun perin ympärileikkaamattomia vierasuskoisia,
niin kuin teitä nimittävät ne, joiden ympärileikkaus on ihmisten tekemä.
12Siihen aikaan te ette eläneet Kristuksen yhteydessä. Ette kuuluneet Israelin
kansaan, ja Jumalan kanssa solmitut liitot ja niiden lupaukset olivat teille
vieraita. Elitte maailmassa ilman Jumalaa ja toivoa. 13Nyt te olette kuitenkin
Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Hänen verensä voimasta te olette lähellä
Jumalaa, vaikka ennen olitte kaukana hänestä. 14Kristus itse on näet meidän
rauhamme. Hänen ruumiissaan me kahteen eri ryhmään kuuluvat ihmiset olemme
yhtä; hän on purkanut väliltämme vihollisuuden muurin. 15Hän on määräyksellään
mitätöinyt käskyjen lain luodakseen noita kahta eri ryhmää edustavista
ihmisistä uudenlaisen ihmisen ja tehdäkseen näin rauhan. 16Kun Jeesus kuoli
ristillä, hän hävitti myös heidän vihollisuutensa. Se muuttui hänen ruumiissaan
sovinnoksi Jumalan ja heidän molempien välillä. 17Hän tuli julistamaan rauhaa
teille, jotka olette kaukana, ja teille, jotka olette lähellä. 18Yhden ja saman
Hengen välityksellä hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luokse. 19Te
ette siis ole enää vieraita ja muukalaisia vaan samaa kansaa kuin pyhät ja
Jumalan luona asuvat. 20Te olette kiviä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat
apostolit ja profeetat ja jonka tärkein kivi on itse Kristus Jeesus. 21Hän
pitää koossa rakennuksen, joka Herran voimalla rakentuu pyhäksi temppeliksi.
22Kristuksen ja Pyhän Hengen voima tekee teistä asunnon Jumalalle.
Luku
3
1Minä,
Paavali, olen Kristuksen Jeesuksen vanki teidän vierasheimoisten vuoksi.
2Olettehan muuten kuulleet, millaisen suunnitelman Jumala hyvyydessään on teitä
ajatellen antanut tiedokseni. 3Kuten edellä lyhyesti kirjoitin, tämä salaisuus
paljastettiin minulle näyssä. 4Niinpä voitte tätä lukiessanne ymmärtää, mistä
olen saanut tietooni Kristuksen salaisuuden. 5Sitä ei ilmoitettu aiemmille
sukupolville, mutta nyt Henki on sen ilmoittanut Kristuksen pyhille
apostoleille ja profeetoille. 6Salaisuus on se, että myös muihin kansoihin
kuuluvilla on oikeus meidän juutalaisten perintöön. He ovat samaa ruumista kuin
me, ja heitäkin koskee se sama Kristuksen Jeesuksen myötä annettu lupaus, josta
ilosanoma kertoo. 7Minusta tuli sanoman levittäjä, kun Jumala antoi voimansa
vaikuttaa ja minä sain tämän lahjan. 8Minä, kaikista pyhistä vähäisin, sain
osakseni tämän suosion: Saan julistaa sanomaa kansoille ja kertoa Kristuksen
käsittämättömästä rikkaudesta. 9Saan selittää kaikille, millainen on se
ikiaikainen mutta salattu suunnitelma, jonka Jumala, kaiken luoja, laati.
10Niin myös taivaiden voimat ja henkivallat saavat kirkon välityksellä tuntea
Jumalan monipuolisen viisauden. 11Tämä viisaus ilmenee siitä Jumalan ikuisesta
suunnitelmasta, joka toteutui Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
12Kun uskomme Kristukseen Jeesukseen ja olemme hänen yhteydessään, voimme
rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa. 13Siksi rukoilen, ettette nyt ahdistuisi
niistä vaikeuksista, joihin joudun teidän vuoksenne. Nehän ovat teille
kunniaksi. 14Tämän vuoksi polvistun sen Isän eteen, 15joka on vanhemmuuden
esikuva taivaissa ja maan päällä. 16Pyydän, että suunnattomassa kirkkaudessaan
hän vahvistaisi Henkensä voimalla teidän sisintänne. 17Näin Kristus asuu
sydämessänne, kun uskotte, ja rakkaus on elämänne kasvupohja ja perusta.
18Silloin pystytte pyhien tavoin ymmärtämään asioiden kaiken leveyden,
pituuden, korkeuden ja syvyyden. 19Opitte tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka
ylittää kaiken tiedon, ja täytytte kokonaan Jumalasta. 20-21Kirkkaus kuuluu
hänelle, joka vaikuttaa meissä voimallaan. Hän voi tehdä valtavan paljon
enemmän kuin ymmärrämme pyytää. Hänelle kunnia kirkossa ja Kristuksen Jeesuksen
yhteydessä ikuisesti, sukupolvesta toiseen. Aamen.
Luku
4
1Minä,
joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan siis teitä elämään saamanne kutsun
arvoisesti. 2Olkaa nöyriä ja malttakaa mielenne, suvaitkaa toisianne
kärsivällisesti ja rakastakaa toisianne. 3Pyrkikää parhaanne mukaan
säilyttämään hengellinen yhteys, niin että elätte rauhassa keskenänne. 4On yksi
ruumis ja yksi Henki. Samoin on vain yksi toivo, ja siihen teidät on kutsuttu.
5On yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. 6Yksi Jumala on kaiken Isä. Hän
hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa läsnä. 7Kristus on antanut
meille kaikille lahjojaan eri tavoin. 8Siksi kirjoituksissa sanotaan: Hän nousi
korkeuteen ottamaan vankeja ja jakamaan lahjoja ihmisille. 9Mitä tarkoittaa,
että Kristus nousi korkeuteen? Sitä, että hän ensin laskeutui maailman pohjalle
saakka. 10Hän, joka laskeutui alas, myös nousi kaikkia taivaita korkeammalle
täyttääkseen kaiken läsnäolollaan. 11Kristus antoi apostoleja, profeettoja,
evankelistoja, ohjaajia ja opettajia 12valmentamaan hänen pyhiä seuraajiaan
palvelustehtävään, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. 13Kun usko ja Jumalan
Pojan tunteminen saavat meidät kaikki yhteyteen toistemme kanssa, meistä tulee
aikuisia, Kristuksen täyteyden mittaisia. 14Emme ole enää lapsia, joita kaiken
maailman opilliset virtaukset heittelevät ympäriinsä. Viekkaat juonittelijat
eivät enää saa meitä pelinappuloikseen. 15Kun me rakkauden avulla pysymme
totuudessa, kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, joka on pää. 16Hän
liittää koko ruumiin yhteen ja pitää sen koossa jänteiden avulla. Hän saa
jokaisen jäsenen toimimaan tarkoituksenmukaisesti, ja näin ruumis kasvaa ja
rakentuu rakkauden vallitessa. 17Sanon teille vakavasti Herran yhteydessä:
Älkää enää eläkö niin kuin vierasuskoiset. Heidän ajatuksensa harhailevat
tyhjänpäiväisissä asioissa, 18ja pimeys vallitsee heidän mielessään.
Tietämättömyys ja kovasydämisyys ovat saaneet heidät vieraantumaan Jumalasta,
elämän antajasta. 19He ovat villiintyneet, muuttuneet ahneiksi ja omistautuneet
elämään hillittömän saastaisesti. 20Tällaista teille ei kuitenkaan ole opetettu
Kristuksesta. 21Jos todella olette kuulleet Jeesuksesta ja jos teille on
opetettu sitä totuutta, joka Jeesus on, 22te luovutte entisestä elämästänne.
Samalla hylkäätte entisen minänne, joka tuhoutuu harhaisiin himoihinsa. 23Te
annatte itsenne uudistua henkisesti 24ja puette yllenne uuden minuuden, joka on
luotu Jumalan mielen mukaiseksi. Se on luotu totuudesta, oikeudenmukaisuudesta
ja pyhyydestä. 25Koska olette luopuneet valheesta, puhukaa totta toisillenne.
Mehän olemme jäseniä toistemme ruumiissa. 26Suuttukaa, mutta älkää tehkö syntiä
älkääkä antako auringon laskea vihanne ylle. 27Älkää antako tilaa Paholaiselle.
28Varkaan on lakattava varastamasta ja ryhdyttävä ahkerasti rehelliseen työhön,
jotta voisi auttaa tarvitsevia. 29Älkää päästäkö suustanne pahoja sanoja, vaan
puhukaa rakentavasti, niin että kuulijoille jää hyvä mieli. 30Älkääkä tuottako
surua Jumalan Pyhälle Hengelle. Henki on kuin sinetti, jolla Jumala merkitsee
teidät omikseen lunastuksen päivää varten. 31Hävittäkää itsestänne kaikki
katkeruus, raivo, viha, riita, pilkka ja kaikenlainen pahuus. 32Kohdelkaa
toisianne hyvin, lempeästi ja anteeksiantavasti, niin kuin Jumalakin on antanut
teille anteeksi Kristuksen myötä.
Luku
5
1Jäljitelkää
siis Jumalaa, koska olette hänen rakkaita lapsiaan. 2Eläkää rakastaen. Niinhän
Kristuskin rakasti meitä ja antoi meidän vuoksemme itsensä hyväntuoksuiseksi
uhrilahjaksi Jumalalle. 3Seksuaalisesta holtittomuudesta, minkäänlaisesta
saastaisuudesta tai ahneudesta ei sen sijaan saa olla puhettakaan teidän
keskuudessanne. Ei sellainen sovi pyhille. 4Myöskään rivoudet, typerät jutut
tai kaksimieliset vitsit eivät sovi teille. Kiittäkää mieluummin. 5Kyllähän te
tiedätte, ettei seksuaalisesti holtittomalla, saastaisella ja ahneella
epäjumalanpalvojalla ole osuutta Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta. 6Älkää
antako kenenkään eksyttää teitä tyhjillä puheilla, sillä tuollaisten syntien
vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia. 7Älkää siis syyllistykö samoihin synteihin
kuin he. 8Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa.
Eläkää valon lapsina, 9sillä valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden
hedelmiä. 10Arvioikaa, mikä on Herralle mieluista. 11Älkää osallistuko pimeyden
tekoihin, vaan paljastakaa ne, koska ne eivät tuota hedelmiä. 12Hävettää
sanoakin, mitä jotkut salassa puuhaavat. 13Valo kuitenkin paljastaa kaiken,
14ja kaikki, mikä paljastuu, loistaa valossa. Sen vuoksi sanotaankin: Herää,
nukkuja, ja nouse kuolleiden joukosta, niin Kristus valaisee sinut! 15Katsokaa
siis tarkasti, ettette elä niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat.
16Hyödyntäkää jokainen hetki, sillä elämme pahoja aikoja. 17Älkää heittäytykö
hölmöiksi vaan ymmärtäkää, mitä Herra tahtoo. 18Älkääkä juopotelko viinillä, se
vain vie rahat. Juopukaa sen sijaan Hengestä 19ja laulakaa psalmeja,
ylistyslauluja ja muita hengellisiä lauluja. Laulakaa ja soittakaa Herralle
ylistystä sydämenne pohjasta. 20Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää,
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimissä. 21Olkaa alamaisia toisillenne, niin
kunnioitatte Kristusta. 22Vaimot, totelkaa miestänne niin kuin Herraa. 23Mies
on näet vaimonsa pää samalla tavoin kuin Kristus on kirkon, oman ruumiinsa, pää
ja pelastaja. 24Vaimo on miehensä alamainen niin kuin kirkko on Kristuksen
alamainen. 25Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristus rakasti kirkkoa ja
antoi henkensä sen puolesta. 26Näin hän pyhitti kirkon pesemällä sen puhtaaksi
vedellä, jossa sana vaikuttaa. 27Näin Kristus saa kirkkonsa omakseen upeana, pyhänä
ja moitteettomana, vailla tahroja, ryppyjä tai muita vikoja. 28Samoin pitää
miehen rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan,
rakastaa itseään. 29Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ruokkii
sitä ja pitää siitä huolta. Niin Kristuskin pitää huolta kirkosta. 30Olemmehan
hänen ruumiinsa jäseniä. 31»Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja yhtyy
vaimonsa kanssa niin, että heillä on yhteinen ruumis.» 32Tämä on suuri
salaisuus: minä puhun Kristuksesta ja kirkosta. 33Samalla tämä koskee silti
teitä kaikkia: jokaisen pitää rakastaa vaimoaan kuin itseään, ja vaimon pitää
kunnioittaa miestään.
Luku
6
1Lapset,
totelkaa vanhempianne, koska olette Herran yhteydessä. Se on oikein.
2»Kunnioita isääsi ja äitiäsi» on käskyistä ensimmäinen, ja se jatkuu
lupauksella: 3»jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä». 4Ja vanhemmat,
älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja opastakaa heitä hyvin,
Herran tahdon mukaan. 5Orjat, totelkaa maallisia isäntiänne niin kuin tottelette
Kristusta, pelokkaan kunnioittavasti ja vilpittömin mielin. 6Älkää totelko vain
valvovan silmän alla niin kuin mielistelijät vaan niin kuin Kristuksen
palvelijat, jotka täyttävät Jumalan tahdon sydämestään. 7Hoitakaa tehtävänne
myönteisellä asenteella, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.
8Tiedättehän, että Herra palkitsee kaikki, jotka tekevät hyvää, niin orjat kuin
vapaatkin. 9Ja isännät, kohdelkaa samoin orjianne älkääkä uhkailko heitä.
Tiedättehän, että teillä ja heillä on taivaissa yhteinen isäntä, joka ei tee
eroa ihmisten välillä. 10Lopuksi: Antakaa Herran vahvistaa teitä voimallaan.
11Pukeutukaa Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voisitte vastustaa Paholaisen
juonia. 12Vastustajamme ei näet ole lihaa ja verta. Me kamppailemme henkivaltoja
vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijaa ja taivaan pahoja henkiä vastaan.
13Ottakaa siis käyttöönne Jumalan taisteluvarustus, jotta voitte pahan päivän
tullen taistella ja selviytyä voittajina. 14Seiskää valmiina ja kiinnittäkää
vyöksenne totuus. Pukeutukaa oikeamielisyyden haarniskaan 15ja solmikaa
sandaaleiksenne valmius levittää rauhan sanomaa. 16Ottakaa vielä suojaksenne
uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. 17Ottakaa vastaan
myös pelastuksen kypärä, samoin Hengen miekka eli Jumalan sana. 18Olkaa
kestäviä ja valvokaa. Pyytäkää ja rukoilkaa joka hetki Hengen voimalla,
rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta. 19Rukoilkaa minunkin puolestani, että
saisin suustani sopivat sanat ja voisin rohkeasti julistaa ilosanomaan
sisältyvää salaisuutta. 20Tämän salaisuuden vuoksi olen nyt vankilassa.
Rukoilkaa minulle rohkeutta puhua niin kuin minun pitää. 21Tykikos, rakas
veljemme ja Herran uskollinen palvelija, kertoo teille kaikesta, mitä olen
tehnyt. Näin tekin saatte tietää, mitä minulle kuuluu. 22Lähetin hänet
luoksenne juuri siksi, että hän kertoisi kuulumisemme ja rohkaisisi teitä.
23Veljet ja sisaret! Toivon, että Isä Jumala ja Herra Jeesus Kristus antavat
teille rauhaa, rakkautta ja uskoa. 24Jumalan hyvyyttä kaikille, jotka
rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta. Tuo hyvyys ei katoa koskaan.