Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F043
Johanneksen kommentaari: Johdanto ja Osa 1
(Versio 1.0 20220812-20220812)
Lukujen 1-4 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2022 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Johanneksen kommentaari Osa 1
Johdanto
Nykyaikainen
tekstikritiikki on usein pyrkinyt väheksymään neljännen evankeliumin
merkitystä, sijoitusta ja päivämäärää. Jotkut ovat jopa yrittäneet erottaa
Johanneksen Sebedeuksen pojan Efeson Johanneksesta. Perinne asettaa sen
neljänneksi, mutta jotkut varhaiset käsikirjoitukset, kuten Codex Bezae (D) ja
Washington Codex (W), sijoittavat molemmat alkuperältään apostoliset
evankeliumit, Matteuksen ja Johanneksen ensin ja Markuksen ja Luukkaan heidän
jälkeensä. Evankeliumien varhainen järjestys selitetään myös Matteuksen
evankeliumin kommentaarissa (F040i) sekä Markuksen (F041) ja Luukkaan ennalleen asettamisessa (F042) edellisessä tapauksessa
Pietarin ja jälkimmäisessä Paavalin toimesta, näiden evankeliumien
johdannoissa.
Lainaten F040i:
Perinteinen evankeliumiteoria, jonka mukaan Matteus oli ensimmäinen
evankeliumi, perustuu Eusebiuksen siteeraamaan Papiuksen lausuntoon
(100-luvulta) (Church Hist). III, 39.16). Muistiin oli merkitty, että
Matteus oli kirjoittanut hepreaksi ja siihen, mitä hän kirjoitti, kutsuttiin
nimellä logion eli oraakkelit. Jotkut, kuten ebioniitit, käyttivät yksinomaan
Matteuksen evankeliumia, mikä johtikin heidän teologisiin virheisiinsä. Papius
itse käsittelee kirjoituksissaan, joita Eusebius lainasi, Markuksen
evankeliumia Matteuksen edellä, ja useimmat oppineet jättävät tämän tosiasian
virheellisesti huomiotta, ja Grant (ibid) panee tämän tosiasian merkille
sivulla 303, palsta 2). Augustinus omaksui tämän virheellisen näkemyksen ja se
päätyi kirkkojen yhteiseksi näkemykseksi.
Muita todisteita evankeliumien järjestyksestä löytyy mosaiikista Galla Placidian mausoleumissa San Vitalen kirkon ulkopuolella Ravennassa. Galla oli lännen keisari Honoriuksen sisar.Hän oli hyvin seikkailunhaluinen, mutta kuoli pian sen jälkeen, kun hänen mausoleuminsa oli rakennettu. Mosaiikin päivämäärä oli noin 440 jaa. ja mosaiikissa on matala antiikkinen vino kirjahylly. Mosaiikissa näkyy evankeliumit seuraavasti:
Marcus Lucas
Matteus Ioannes
Tämä tehtiin hieman yli
vuosisata vuoden 325 jaa. Nikean jälkeen ja vain yhdeksän vuotta vuoden 431
jaa. Efeson kirkolliskokouksen jälkeen. Tämä mosaiikki edeltää Augustinuksen
oletuksen yleistä hyväksymistä, joka perustuu Papiuksen teoksiin, jättäen
huomiotta, että Papius mainitsi Markuksen ensin. Hän oletti, että Matteus oli
ensin ja sitten Markus, joka oli edellisen lyhennelmä, ja sitten Luukas ja
Johannes. Tosiasia oli, että Markus edelsi Matteusta ja Matteus laajensi
Markusta ja kirjoitti hepreaksi, joka lähetettiin Vähään-Aasiaan ja käännettiin
kreikaksi, arameaksi ja sitten arabiaksi. Se viet Intiaan, mistä sai alkunsa
sikäläinen seurakunta (vrt.122D).
Muita luetteloita löytyy käsikirjoituksista, joista näkyy teosten olevan toisessa järjestyksessä, kuten apostolien nimien luetteleminen tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi, kuten Clermont-luettelossa Egyptistä noin 300 jaa., missä järjestys on Matteus, Johannes, Markus ja Luukas, tai Cheltenham-luettelo, jonka Mommsen löysi vuonna 1885 ja jota joskus kutsutaan Mommsen-luetteloksi, peräisin Pohjois-Afrikasta noin vuodelta 360 jaa. Muita viitteitä on lueteltu tutkielmassa (F040i).
Varhaisin viittaus
Johanneksen tekstiin on C.H. Robertsin vuonna 1934 tulkkaama egyptiläinen
papyrusfragmentti. Hän huomasi, että fragmentti käsitti Johanneksen 18:31-33
tekstiä etupuolella ja Johanneksen 18:37-38 kääntöpuolella. Fragmentin tarkka
ajoitus sijoittui sen alkuperän vuosien 125-130 jaa. välille. Tämä teksti on
siis selvä todiste siitä, että Johannes kirjoitettiin paljon ennen vuotta 125
ja että hän oli hyvin tunnettu Egyptissä siihen aikaan. Tämä havainto vahvistaa
ainakin sen, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin pitkälti ennen vuotta
125 jaa., ja se oli saatavilla Egyptissä ja siihen viitattiin siellä ennen
vuotta 125 jaa. Tämä ainakin vahvistaisi sen valmistumisen viimeistäänkin ennen
Ilmestyskirjaa. A. Remmers toteaa: "Tätä papyrusta säilytetään
Manchesterissa John Rylandin kirjastossa ja sen nimenä on P52. [1]"
Asiayhteys, ajoitus ja tulkinta
Klemens Aleksandrialainen
esitti, että "Johannes kirjoitti hengellisen evankeliumin" (Eusebius,
Hist. eccl. 6.14.7). Sittemmin lukijat ovatkin yleensä olettaneet, että
evankeliumi on vähemmän historiallinen kuin synoptiset evankeliumit. Tämä ei
todennäköisesti pidä paikkaansa. Ainakin monia Johanneksen yksityiskohtia
pidetään lähempänä Jeesuksen historiallista kontekstia kuin synoptisia
kertomuksia. Merkittävimpänä esimerkkinä mainittakoon hänen palvelutehtävänsä
kesto Johanneksen kertomuksessa, jonka mukaan Jeesus suoritti
palvelutehtäväänsä noin kaksi ja puoli vuotta, kun se muissa evankeliumeissa
oli vuoden. Johanneksessa Jeesus osallistuu useisiin juhliin Jerusalemissa,
mukaan lukien kolme vuosittaista pääsiäisjuhlaa (2:13; 6:4; 11:55). Usean
vuoden kestänyt palvelutehtävä on oikein. Synoptiset evankeliumit käsittelivät
lähinnä historiallisen palvelutehtävän selittämistä. Jokaisella evankeliumilla
oli erityinen tarkoitus. Johannesta kiinnosti selittää inkarnaation tehtävien
järjestystä ja teologista tarkoitusta. On ratkaisevan tärkeää ymmärtää Joonan
merkki ja sen merkitys Johanneksen ja Kristuksen tehtävän kannalta, kuten
näemme tutkielmasta Joonan kommentaari (F032)ja myös Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia
(Nro 013). Jerusalemin seurakunnan teot Jaakobin
kuoleman jälkeen vuonna 63/64 jaa. ja sen teot sen paetessa Pellaan ovathyviä
todisteita evankeliumien olemassaolosta ennen tuota päivämäärää ja paljon ennen
temppelin hävitystä vuonna 70 jaa. ja niissä tapahtuvasta Danielin luvun 9
profetioiden sitomisesta Joonan merkkiin (F027ix); (katso myös Sota Rooman kanssa ja temppelin hävitys (Nro 298)). Nämä ovat pakottavia todisteita tuosta merkistä. Sen
sijaan 1300-luvun - 1600-luvun protestantit, jotka kirjoittivat Textus
Receptuksen ja sitten King James Versionin sitoivat Danielin kirjan kohdan
9:24-27 (ja monet muut kreikan tekstit) luomistyöhön ja Krituksen
palvelutehtävään väärentämällä eivätkä ymmärtäneet Joonan merkkiä (F027ix). Ensimmäisen vuosisadan seurakunta näytti ainakin
ymmärtäneen Joonan merkin alkuvaiheet edes vuoteen 70/71 jaa. saakka, vaikka se
ei ymmärtänytkään Joonan merkin saattamista päätökseen (Nro 013B)aina lopun sotiin asti.
Johanneksen evankeliumi on
myös ainoa, joka käsittelee suoraan roomalaismiehityksen alaisena elämisen
historiallista todellisuutta (11:48). Myös kronologiset erot ovat merkittäviä.
Kun synoptiset evankeliumit rajoittuvat keskustelemaan yhdestä pääsiäisestä 30
jaa, Johanneksen evankeliumista tunnustetaan, että siinä Jeesuksella ei ole
pääsiäisateriaa opetuslasten kanssa, kuten synoptisissa evankeliumeissa saattaa
olla. Tämä aiheutti hämmennystä joidenkin 1900-luvun Jumalan seurakuntien
keskuudessa, jotka eivät ymmärtäneet pääsiäistä, jota vietettiin
temppelikalenterin mukaisesti. Sen sijaan Jeesuksen viimeinen ehtoollienn oli
pääsiäistä edeltävänä päivänä 5. Mooseksen kirjassa kohdassa 16:5-8 esitettyjen
menettelyjen mukaisesti, joiden mukaan Israelin heimot voivat mennä
väliaikaisiin majoitustiloihin. Trinitaarit, jotka viettävät
Easter-jumalattaren juhlaa ja kalenteria, eivät näytä haluavankaan ymmärtää,
mitä tapahtuu vuoden 30 jaa. pääsiäisen kuluessa, joka on viimeinen
evankeliumissa mainituista kolmesta pääsiäisestä vuosina 28, 29 ja 30 jaa.
(Katso tutkielmat Kristuksen ikä kasteessa ja hänen palvelutehtävänsä kesto
(Nro 019)
sekä myös Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159).) Johanneksen evankeliumissa Jeesus on Jumalan karritsa, joka
ristiinnaulitaan pääsiäispäivänä klo 15 Abib-kuun 14. päivänä, joka on oikea
päivä, jolloin pääsiäiseläin teurastetaan ja ensimmäinen karitsa, joka tapetaan
klo 15, esitetään ylipapin eteen joka vuosi (ks. Josephus (BJ. Bk.vi 3).
Samoin ymmärretään vuoden 30 jaa. Abib-kuun 14. päivän ajoitus
temppelikalenterin mukaan (Nro 156) (eikä nykyjuutalaisten Hillel-kalenterin, joka otettiin
käyttöön vuonna 358 jaa. ja joka perustuu lykkäyksiin ja Babylonialaisiin
karkauspäiviin, jotka kaksi babylonialaista rabbia toivat Hilleliin vuonna 344
jaa. (ks. 195; 195b, 195C, 195D). Jumalan seurakunnat eivät noudattaneet Hillelin kalenteria missään
vaiheessa aina sen käyttöönotosta vuonna 358 siihen asti, kun juutalaistajat
toivat sen Jumalan seurakuntiin 1940-luvulla tietämättömyyttään. Synoptisissa
evankeliumeissa viimeinen ehtoollinen on nähty pääsiäisateriana, joka muuttuu
eukaristiseksi ateriaksi. Se oli itse asiassa asetettu vuosittaiseksi Herran
ehtoolliseksi kirkon toiseksi sakramentiksi (Seurakunnan sakramentit (Nro 150)). Sillä ei ole mitään tekemistä Baalin sunnuntaipalvonnan
auringonpalvonta- ja mysteerikulttien ehtoollisleivän ja veden (ja osittain
viinin) sakramentin kanssa.
Neljännessä evankeliumissa Jeesus on Jumalan kuva ja ilmestys maailmassa elohimina, jonka mainitsevat Psalmit 45:6-7 ja Hepr. 1: 8-9; ja myös Ps. 110:1 (katso Nro 177; 178). Näiden Vanhan Testamentin tekstien merkitys onnäennäisesti jätetty huomiotta tai niitä on vähätelty kolminaisuusopin kannattajien keskuudesssa (katso tutkielmat Pelastussuunnitelma (Nro 001A); Miten Jumalasta tuli perhe (Nro 187); Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi (Nro 243)). Hän oli Jumalan lähettämä ja tämän tosiasian ja Olentojen tunteminen on ikuinen elämä (Joh. 17:3; Nro 133). Se, joka tuntee Jeesuksen, tuntee Jumalan (1:18; 14:9), koska Jeesus oli ainosyntyinen Jumala (monogenēs theos), joka julisti Häntä, kuten on sanottu kohdassa 1:18, ja se, joka noudattaa Jumalan lakeja ja Kristuksen uskoa ja todistusta (Ilm. 12:17; 14:12), ja myös Jeesuksen käskyä rakastaa muita yhteisössä, pysyä Jumalan rakkaudessa ja olla täysin iloinen (15:10). Uskoville on annettu iankaikkinen elämä ja luvattu paikka Isän ja Pojan tykönä (3:16; 8:51; 14:1–3). Samoin sekin, joka ei usko eikä pidä Jumalan käskyjä, on jo tuomittu (3:18). Se, joka ei pysy Jeesuksessa, "heitetään pois kuin oksa" kuihtumaan ja palamaan (15:6). Siinä, missä uskovilla on iankaikkinen elämä Ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Nro 143A), syntiset (ne, jotka eivät usko ja noudata Jumalan lakja sekä Jeesuksen todistusta ja uskoa (Ilm. 12:17; 14:12) tulevat kuolemaan. Selittäähän Johannes, että synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Syntiset kuolevat synneissään (8:24).Syntiset, kuten näemme Ilmestyskirjasta, joutuvat Toiseen kuolemaan (Nro 143C), joka seuraa Toista ylösnousemusta (Nro 143B), jos he eivät tee parannusta (Ilm. luku 20 F066v). Jokainen, joka uskoo, että kuollessaan hän menee taivaaseen toisten joutuessa helvettiin, eivät ole määritelmän mukaan kristittyjä, koska tämä on Baalin auringonpalvonta- ja mysteerikulttien oppia (katso myös Justinos Marttyyri, Dial. LXXX lainattu uudelleen tutkielmassa Nro 143Aedellä). Nämä pakanalliset opit olivat päässeet juutalaisuuteen gnostilaisten oppien kautta Aleksandriassa, ja Johannes (ja Kristus) tuomitsi heidät nimellä hoi Ioudaioi, "juutalaiset". Kristus viittaa heihin kutsumalle heitä sellaisiksi, jotka sanovat olevansa juutalaisia mutta eivät ole (Ilm. 3:9).Tämä oli profetia, joka täyttyi edomilaisissa makkabealaisten aikana noin vuonna 160 eaa. ja jonka oli määrä täyttyä jatkuvasti, aina Herodeksesta ja Juudean idumealaisista roomalaisaikana viidennelle vuosisadalle Pohjois-Afrikan arabeihin ja foinikialaisiin sekä kanaanilaisten ja egyptiläisten kautta Espanjaan, ja sitten pitkälle seitsemännelle vuosisadalle, jolloin turkkilaisetkasaarilaiset ashkenazit kääntyivät juutalaisuuteen noin.vuonna 630 jaa.. Historiallisesti Jeesus ja kaikki hänen opetuslapsensa olivat juutalaisia, joten voi tuntua hämmentävältä kuulla Johanneksen Jeesuksen julistavan, että Abrahamin epäuskoiset lapset ovat paholaisen jälkeläisiä (8:39–44). Johannes oli itse leeviläinen, ja hänen väitettiin käyttäneen efodia. Kuitenkin viittaus Ilmestyskirjan jakeeseen 3:9 selittää konfliktin ja moderni YDNA kertoo myös tarinan (katso. Nro 212E). Nämä valejuutalaiset turmelevat Jumalan lain ja temppelikalenterin perinteillään ja tekevät niin tähän päivään asti. Katso Herran päivä ja viimeiset päivät (Nro 192).
New Oxford Annotated Bible
toteaa:
“Oppineet väittelevät
siitäkin, miten hoi Ioudaioi on käännettävä, sillä se ei selvästikään voi
viitata kaikkiin juutalaisiin ihmisiin. Koska evankeliumi myös asettaa
vastakkain myönteisen reaktion Jeesukselle Galilean maaseudulla juutalaisten
lisääntyvän vihamielisyyden kanssa Jerusalemissa, jotkut suosivat sanontaa
"juudealaiset" kääntäessään hoi Ioudaioi. Varsinkin kun otetaan
huomioon länsimaisen historian väkivaltaisen antisemitismin perintö,
käännösongelma on vakava. Eräs teoria 1900-luvun lopulla suositusta
evankeliumin historiallisesta kontekstista selitti "juutalaisten"
vihamielisyyden reaktioksi Kristus-uskovien muodolliseen karkottamiseen juutalaisista
synagogista. Teoria perustui siihen, että evankeliumi käytti kreikankielistä
termiä aposynagogos (kirjaimellisesti "synagogasta ulos"). Se
esiintyy kolme kertaa evankeliumissa (9.22; 12.42; 16.2), mutta ei missään
muualla antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Viime vuosina käsitys
muodollisesta erottamisesta synagogasta evankeliumin historiallisena taustana
on osoittautunut vääräksi, koska siinä oletettiin, että siunaus juutalaisen
liturgian myöhempänä aikakautena oli kirous Jeesuksen seuraajia kohtaan.
Synagogan karkotusteoria ei myöskään ota huomioon evankeliumin kertomuksen
todisteita. Esimerkiksi 12.11 viittaa vapaaehtoiseen poistumiseen synagogasta
eikä karkottamiseen. Joissakin paikoissa sanontaa "juutalaiset"
käytetään neutraaleilla tavoilla, kuten viittauksissa juutalaisten juhlaan,
johon Jeesus osallistuu (5.1), tai juutalaisiin, jotka kokoontuvat Marian ja
Martan kanssa lohduttamaan heitä (11.19). On myös huomattava, että Maria ja
Martta, jotka ovat selvästi Jeesuksen läheisiä kumppaneita, ovat yhä
tekemisissä juutalaisten kanssa - heitä ei ole "erotettu
synagogasta". Muissa paikoissa ilmaisu "juutalaiset" on
muunnelma negatiivisesta ryhmästä, joka vastustaa Jeesusta,
"epäuskoisista" tai jopa "maailmasta". Yleensä kun
evankeliumin kirjoittajat viittaavat "juutalaisiin" vihamielisesti,
heillä on mielessä uskonnolliset auktoriteetit. Näin ollen jotkut tutkijat
ajattelevat, että viittaukset synagogasta karkottamiseen voidaan sisällyttää
evankeliumiin estämään synagogasta lähteneitä Jeesus-uskovia palaamasta sinne
uudelleen (katso 1. Joh. Tässä mielessä tarkempi kuvaus olosuhteista, joita
evankeliumin retoriikka heijastaa, osoittaisi kiihkeän retoriikan kulkevan
molempiin suuntiin. Toisin sanoen Jeesuksen seuraajat ovat saattaneet erota
paikallisesta synagogasta vihoissaan katkerista erimielisyyksistä, jotka
koskivat Jeesuksen identiteettiä. Nämä viittaukset "erottamiseen"
paljastavat tuskin enempää kuin turhautumista, vihaa ja kipua muuten läheisesti
toisiinsa liittyvien ryhmien välillä. Yksi evankeliumin tarkoituksista saattoi
olla yhteisön uskon rauhoittaminen ja vahvistaminen näiden jännittyneiden
olosuhteiden keskellä (katso 20.31. huomautus b). Colleen Conway
The New Oxford Annotated
Bible with Apocrypha (pp. 1917-1920). Oxford University Press. Kindle Edition.
Kyseessä on itse asiassa vakavampi asia ja sen vuoksi on tarpeen lähettää todistajat Dan-Efraimin äänen jälkeen (katso 1:19ss; Jer. 4:15-27; (Nro 044)) viimeisinä päivinä (katso Nro 135; 141D) kun aika on Joonan merkin saattamisen päätökseen (Nro 013B)). Kristus sanoo, että emme ehti käydä läpi kaikkia Israelin kaupunkeja, ennen kuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23) (F040ii).
Johanneksen evankeliumin
merkitys keskittyy siihen, että Kristuksen aseman tunnustetaan olevan Jumalan
Poika, jolle yksi tosi Jumala Eloah osoitti Israelin, minkä osoittaa 5. Moos.
32:8 (RSV ei KJV (katso Nro 164F; 164G).
Synoptiset evankeliumit esittävät Kristuksen, mutta eivät täysin selitä hänen
asemaansa Raamatun teksteissä. Johannes esittää ja selittää sen ilmaisuin,
jotka voidaan ymmärtää itse Raamatusta, ja kuten Kristus sanoo, hän oli Jumalan
poika (5. Moos. 32:8; Ps. 45:6-7; 110:1; Hebr. 1:8-9) ja ihmiskunnan rooli on
olla elohim tai theoi jumalina, eikä Raamattua voi ohittaa (Joh. 10:34-36) (ks.
Valittu Elohimiksi (Nro 001)). Evankeliumi alkaa Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssillä (Nro 243)Jumalan oraakkelina (ks. Jumalan oraakkelit (Nro 184)), Logoksella, ja sen kahdeksassatoista ensimmäisessä
jakeessa se kuvaa yksityiskohtaisesti oraakkelin suhdetta jumalana (elohim tai
theos), joka puhui ainoan tosi Jumalan puolesta, jota kukaan ei ollut koskaan
nähnyt tai jonka ääntäkään kukaan ei ole kuullut (1:11, ks. myös 1. Tim. 6:16)
ja Jumalana (Eloah; Ha Elohim; Ho Theos tai Jahovih SHD 3069). Ainoastaan Eloah
on kuolematon (Joh. 17:3; 1. Tim. 6:16). Hän on Eljon eli Kaikkein Korkein
Elohim eli Jumala, ja Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen; ja näiden olentojen
ymmärtämisen ja tuntemisen varassa on Ikuinen Elämä (Nro 133).
Näitä kysymyksiä ei koskaan käsitellä, koska Johanneksen evankeliumia ei voida
selittää raamatullisesti kolminaisuuden taustaa vasten, ja siksi sitä ei
koskaan kehitetä kunnolla, paitsi osittain sellaisissa teoksissa kuin A.E.
Knochin Concordant Literal New Testament. Käsittelemme tätä puolta
jäljempänä luvussa 1. Raamattu ei sisällä eikä viittaa Kolminaisuuteen, johon
päädyttiin vasta vuonna 381 jaa. Konstantinopolissa. King James Versionin
teksti 1. Joh 5:7 on hyvin tunnettu väärennös muiden joukossa (katso Nro 164f).
Vanhassa Testamentissa
orakkelia vastaava termi oli Memra hepreaksi. Uudessa Testamentissa Memra
on nimeltään Logos ja sen asema selitetään ensin Johanneksen evankeliumissa
1:1-18. Vanhan Testamentin teologia on, että Läsnäolon enkeli on Jumalan
poika, elohim, joka antoi lain Moosekselle Siinailla vietyään Israelin pois
Egyptistä. Hän oli yksi monista Jumalan pojista, kuten psalmeissakin on
kerrottu. Stefanus vahvistaa nämä lausunnot Apostolien teoissa ennen hänen
marttyyrikuolemaansa (Ap. t. 7:30-53) ja uudelleen Paavali (1. Kor. 10:1-4)
(ks. 1. Moos. 48:15-16; JHVH:n enkeli (Nro 024)).
Kolminaisuusopin seurakunta meni jopa niin pitkälle, että se tukahdutti näiden
pyhien kirjoitusten käytön tässä suhteessa kirkolliskokouksien kaanonissa,
vaikka ne ovat riittävän selkeitä jo päällisin puolin. Itse asiassa
kolminaisuusopin kieltämisestä rangaistiin kuolemalla hirttämällä ja jopa
neljään palaan paloittelulla aina 1600-luvulle asti. Niinpä myös luomisen
tapahtumajärjestys tukahdutettiin. Esimerkiksi maailman luomisesta ab
origine Ainoan Todellisen Jumalan toimesta, joka kutsui koko Jumalan
Poikien joukon olemaan läsnä luomistyön yhteydessä aamutähtiensä eli
johtajiensa alla, on kirjoitettu Job 38:4-7; Sananlaskut 30:4-5. Jumalan Pojat,
joita kutsuttiin uskollisiksi taivaallisiksi sotajoukoiksi, olivat menossa
Jumalan eteen, ja siihen ryhmään kuuluivat Saatana ja langennut taivaallinen
sotajoukko ennen lankeemusta (Job 1:6; 2:1). Useimmat kirkot jättävät tekstin
huomiotta. Itse asiassa King James Version sisältää lukuisia väärennöksiä ja
käännösvirheitä, joiden tarkoituksena on antaa luominen Kristuksen käsiin, kun
taas elohim-sotajoukkoon viitattiin 1. Mooseksen kirjan 1 luvussa
jälleenluomisen yhteydessä (katso myös Nro. 164F, 164G).
Tämä olento, josta tuli
Kristus, samastettiin selvästi Psalmissa 45:6-7 Israelin alisteiseksi Jumalaksi
(ks. Nrot 177ja 178) ja Jeesukseksi Kristukseksi
Heprealaiskirjeessä 1:8-9. Tästä elohimin neuvoston jäsenestä oli määrä tulla
Melkisedekin veljeskunnan ylipappi, kuten näemme tutkielmassa Heprealaiskirjeen kommentaari (F058)(ks. Melkisedek (Nro 128)).
Tämä oli hänen lihaksitulemisensa tarkoitus Pelastussuunnitelman (Nro 001A)mukaisesti.
Jakeen 1:19 perusteella
teksti kehittää Johannes Kastajan aseman profetiassa, joka koskee Kristuksen
asemaa ja tarkoitusta. Sitten lukuun 12 asti jatkuva teksti samastetaan yleensä
evankeliumin ensimmäiseksi jaksoksi, joka koskee Kristuksen asemaa sanomassa ja
hänen asemansa ilmoituksessa, ja sitten jakeesta 13:1 eteenpäin teksti etenee
kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kuulemme hänen uhristaan, profetian
täyttämisestä ja koko taivaallisen sotajoukon ja ihmiskunnan pelastuksen
mahdollistamisesta sekä hänen paluustaan taivaaseen Isän tykö odottamaan
suunnitelman toteutumista. Viimeinen vaihe paljastetaan sitten Kristukselle ja
hänen kauttaan Johannekselle Patmoksella, jotta Ilmestyskirjan jakso saataisiin
päätökseen. Evankeliumi ilmoitettiin ennen temppelin hävitystä, kun Johannes
meni ensin Efesoon, tai jotkut ajattelevat jopa aikaisemmin, ehkä ennen kuin he
edes lähtivät Jerusalemista Efesoon. Voimme olla varmoja ajoituksesta vasta
ensimmäisessä ylösnousemuksessa, ja meille kerrotaan tapahtumien kulusta.
Rakenne ja kirjallinen tyyli
Kuten edellä näemme, kertomus jakautuu kahteen pääosaan. Luvuissa 1–12 kuvataan Jeesuksen aikaa maailmassa, jonka aikana hän suorittaa merkkejä paljastaakseen identiteettinsä todellisen luonteen niille, jotka uskovat. Lasaruksen ylösnousemuksen jälkeen hän päättää julkisen toimintansa ja julistaa sen hetken, jona hänet oli kirkastettava (12:20-50). Jakeessa 13:1 Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että hänen aikansa palata Isän tykö on tullut, mistä alkaakin evankeliumin toinen osa. Muut luvut sisältävät Jeesuksen jäähyväisaterian ja jalkojenpesuseremonian (Nro 099), leivän ja viinin (Nro 100) opetuslasten kanssa, valmistaen heitä hänen lähtöönsä (luvut 13–17), mitä seuraa kärsimys ja ylösnousemuskertomus (luvut 18–20) sekä epilogi (luku 21). Jeesuksen merkeistä kertomisen lisäksi ensimmäisessä osassa kuvataan Jeesuksen ja hänen vastustajiensa välisen konfliktin lisääntymistä, joka huipentui lopulliseen suunnitelmaan Jeesuksen surmaamiseksi (11:53). Tämä päätös seuraa Lasaruksen herättämistä, joka itsekin ennakoi Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Sama koskee myös sitä, että Maria voitelee Jeesuksen Betaniassa, mikä ennakoi hänen hautaamistaan (12:7–8). Niinpä luvut 11–12 tarjoavat siirtymän evankeliumin ensimmäisestä puoliskosta, jossa keskitytään Jeesuksen tuloon maailmaan ja hänen palvelutehtäväänsä, sen toiseen osaan, jossa keskitytään hänen kirkastumiseensa ja astumiseensa Isän luo. Evankeliumi sisältää monia omintakeisia perinteitä ja kirjallisia piirteitä. Kertomuksessa Jeesus esimerkiksi näyttäytyy laajoissa vuoropuheluissa muiden hahmojen kanssa sekä pitkissä keskusteluissa hänen henkilöllisyydestään ja tarkoituksestaan. Nämä keskustelut johtavat usein väärinkäsityksiin hänen keskustelukumppaneidensa taholta. Esimerkkejä ovat Nikodemoksen (3:1–21) ja Samarialaisen naisen (4:1–42) kohtaukset, joissa Jeesus käyttää sanoja, joilla on kaksoismerkitys. Samoin Jeesuksen kertomukset käyttävät myös symbolisia kuvia kuvaamaan Jeesuksen identiteettiä. Tämä kieli herättää kysymyksiä ja vastalauseita kuulijoiden keskuudessa. Kristus käyttää "minä olen" -väitteitä, joilla on symbolinen merkitys (2. Moos. 3:14). Johanneksen Jeesus käyttää tätä ilmaisua määritelläkseen itsensä jokapäiväisen elämän asioiden, kuten leivän (6:35), valon (8:12), oven (10:7), hyvän paimenen (10:11) ja todellisen viiniköynnöksen (15:1) avulla. Joissakin tapauksissa ilmaisua käytetään abstraktimmin. Jeesus opettaa kuulijalleen, että hän on ylösnousemus (11:25), tie, totuus ja elämä (14:6). Tällä tavoin hän kiinnittää huomiota jumalallisen Vapahtajan elämää antaviin ominaisuuksiin. Useissa tapauksissa ilmausta käytetään ilman suoraa kohdetta (8:28, 58), mikä vastaa teofaniaa "minä olen" 2. Mooseksen kirjassa, missä Jumala paljastaa nimensä "olla"-verbin ensimmäisen persoonan muotoa käyttäen (2. Moos. 3:14). Nimi Jahovah (SHD 3068) on "olla"-verbin kolmannen persoonan muoto, joka tarkoittaa: Hän saa olemaan. Juutalaiset lukevat toisen muodon Jahovih (SHD 3069) Elohimina, kun taas 3068 luettiin Adonaina, mikä sai soferimit eli juutalaiset kirjurit tekemään 134 muutosta masoreettitekstiin (vrt. Nro 164f). Tällä tavoin Kristus julisti itsensä Jumalan Pojaks Israelin Jumalana, 5. Moos. 32:8 (ks. myös Nro 024). Tämä keskittyminen Jeesuksen identiteettiin sisältyy myös evankeliumin omintakeiseen kuvaukseen Jeesuksen ihmeellisistä teoista "merkkeinä" hänen asemastaan. Synoptisissa evankeliumeissa Jeesuksen ihmeet viittaavat Jumalan valtakunnan koittoon. Tässä evankeliumissa puolestaan merkit paljastavat Jeesuksen kirkkauden ja saavat ihmiset uskomaan häneen. Niinpä monet ovat yhtä mieltä siitä, että ironia esiintyy säännöllisesti myös kirjallisena välineenä, jossa hahmot tietämättään välittävät teologisia totuuksia Jeesuksesta. Kaksi tunnetuinta esimerkkiä ovat Kaifaan julistus Jeesuksen kuolemasta "kansan" puolesta (11:49–52) ja Pilatuksen kysymys "Mikä on totuus?" hänen seistessään Jeesuksen edessä, joka on julistanut itsensä totuudeksi (18:38). Näissä teksteissä me näemme monia merkittäviä teologisia väitteitä, jotka paljastavat Kristuksen Israelin ennaltaolevana Jumalana, joka vei Israelin pois Egyptistä ja antoi lain Moosekselle ja joka oli profetoitu Messias.
EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN.
kirjoittanut E.W. Bullinger
KIRJAN KOKONAISRAKENNE
"KATSO SINUN JUMALASI" (Jesaja 40:9).
EDELLÄKÄVIJÄ.Johannes 1:1-28.
KASTE: VEDELLÄ.Johannes 1:29-34.
VALTAKUNTA.Johannes 1:35-Johannes 4:54.
KUNINGAS.Johannes 5:1-Johannes 6:71.
KUNINGAS. Johannes 7:1-Johannes 11:54.
VALTAKUNTA.Johannes 1:35-Johannes 4:54.
KASTE: KÄRSIMYKSESTÄ
(KUOLEMASTA, HAUTAAMISESTA,
YLÖSNOUSEMUKSESTA).Johannes 18:2-Johannes 20:31
SEURAAJAT. Johannes
21:1-25.
Uudesta Testamentista ja sen kirjojen järjestyksestä katso Liite-95.
Neljän evankeliumin moninaisuudesta katso Liite-96.
Neljän evankeliumin moninaisuudesta katso Liite-96.
Katso Liite-119 Herran nelinkertaisesta palvelutehtävästä.
Johanneksen
kirjoituksille ominaisia sanoja on huomautuksissa noin 84 sanaa.
Johanneksen
evankeliumin jumalallinen tarkoitus on esittää Herra Jeesus Jumalana. [Psalmin
45:6-7 ja Heprealaiskirjeen 1:8-9 ed.] Tämä on se ensisijainen piirre, joka on
erona tämän evankeliumin ja kolmen muun välillä.
Onkin jo pantu
merkille, että kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa Herra Jeesus esitetään
Israelin kuninkaana, Jehovan palvelijana ja Ihanteellisena ihmisenä; ja että
tapahtumista, sanoista ja teoista valitaan kustakin evankeliumista, ne jotka
ovat erityisesti sopusoinnussa kunkin näkökulman kanssa.
Näin ne esittävät
Herran Hänen täydellisen ihmisyytensä kannalta. Juuri tämä liittää ne yhteen ja
on todellinen syy siihen, että ne ovat niin sanotusti synoptisia ja että niiden
ja neljännen evankeliumin välillä on selvä ero.
Se vasta olisi
ollutkin ihme, että niiden valittujen sanojen ja tekojen välillä, jotka
luonnehtivat kolmea ensimmäistä evankeliumia ja neljättä, jossa näkökulma on
Hänen Jumaluudessaan, oli ollut täydellinen vastaavuus. Se olisi todellakin
ollut ratkaisematon ongelma.
Erot, jotka pannaan
merkille, eivät johdu mistään kirjallisuuden tyylin tai yksilöllisen luonteen
erityispiirteistä, vaan ne johtuvat Herran erityisestä esityksestä, joka on
kunkin evankeliumin suunnitelma.
Näin ollen neljännen
evankeliumin rakenteesta (yllä), verrattuna muihin kolmeen, on pantava
merkille, että siinä ei ole kiusausta erämaassa eikä tuskaa puutarhassa. Syy
tähän on ilmeinen, sillä molemmat olisivat olleet täysin sopimattomia ja
ristiriidassa koko evankeliumin tarkoituksen kanssa.
Samasta syystä,
vaikka Kirkastus on merkitty kolmeen ensimmäiseen evankeliumiin, siitä ei ole
mitään mainintaa Johanneksessa, sillä se koski Ihmisen Pojan kärsimyksiä ja
maallista kirkkautta (Ap. 98, XVI ja 149), kun taas Johanneksessa Jumalan Pojan
esittäminen (Ap. 98 XV) koskee Hänen taivaallista ja ikuista kirkkauttaan.
Ainoat tapahtumat, jotka Johannes kertoo yhteisesti kolmen ensimmäisen evankeliumin tavoin, ovat seitsemän lukumäärältään (Liite-10), nimittäin:
Johannes Kastajan työ.
Viimeinen ehtoollinen.
Voitelu Betaniassa.
Kärsimys ja
Ylösnousemus ja
Kaksi ihmettä: 5000 ihmisen ruokkiminen ja
Kävely järvellä.
Muissa
evankeliumeissa ihmetekoja kutsutaan juuri sellaisiksi eli "mahtaviksi
teoiksi", mutta Johanneksen evankeliumeissa niitä kutsutaan aina
"merkeiksi" (ks. Liite-176), koska ne on mainittu lukumääränsä ja
merkityksensä vuoksi eikä niiden tosiasioiden tai vaikutustensa takia.
Johanneksessa tuodaan
esille Herran persoonaa enemmän kuin hänen virkaansa, ja hänen
palvelutehtävänsä pääpaino on Jerusalemissa ja Juudeassa eikä Galileassa.
Sen takia Herran
käynnit juhlissa ovat erityisasemassa (Joh.
2:13-3:21; Joh.
5:1; Joh.
7:10; Joh.
10:22; Joh.
11:55, &c.); kun taas
hänen palvelutehtävänsä Galileassa oli jatkuvasti taka-alalla eikä sitä
kuvailla (Joh.
6:1; Joh.
7:1; Joh.
10:40).
Nämä erot eivät valota Johanneksen aikaisen uskonnollisen ajattelun olosuhteita vaan esittävät Herran kaikiksi ajoiksi.
HUOMAUTUKSIA JOHANNEKSEN EVANKELIUMIIN
Johanneksessa Pyhän
Hengen tarkoitus Messiaan esityksessä on kertoa meille ja kaikille:
"Katsokaa Jumalaanne" [Ps. 45:6-7 ed]; ja Hänen Jumaluutensa on
nähtävissä koko tässä evankeliumissa. Ks.Joh.
1:3, Joh.
1:14, Joh.
1:33, Joh.
1:34, Joh.
1:49; Joh.
3:13, Joh.
3:14; Joh.
5:23, Joh.
5:26; Joh.
6:51, Joh.
6:62; Joh.
8:58; Joh.
13:33, &c. Tätä
korostavat ensimmäiset ja viimeiset viittaukset (Joh.
1:1; Joh.
20:28; Joh.
20:31).
Sama tarkoitus ja
suunnitelma näkyy esiteltäessä Herralla olevan Kaikkitietävyyden
jumalallinen ominaisuus. Tämä ei täysin paista poissaolollaan muissa
evankeliumeissa; mutta se läpäisee neljännen evankeliumin, ja siihen viitataan
paljon useammin (ks. taulukko sivulla 1511 Companion Bible).
Tässä yhteydessä
Herran esittäminen Jumalana vaati erityisiä sanoja, joita ei tarvita ja joita
ei löydy muista evankeliumeista. Huomautuksissa kiinnitetään huomiota noin
84:ään. Mutta niistä tärkeistä sanoista, jotka ovat ominaisia tälle
evankeliumille ja jotka löytyvät muista evankeliumeista, tarve käyttää niitä
useammin ilmenee seuraavista esimerkeistä, jotka on esitetty jäljempänä ja
joihin viitataan muistiinpanoissa. Useimmissa tapauksissa ne esiintyvät
useammin kuin kaikissa kolmessa muussa yhteensä.
Tiettyjen sanojen käyttö ei ole ainoa, joka erottaa tämän esityksen Herrasta, vaan yhtä paljon opitaan joiden muiden poissaolosta. Sillä kuten Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, Herraa kutsutaan jatkuvasti "Herraksi", mutta ei useinkaan Markuksessa, missä se ei olisi sopusoinnussa sen kanssa, että hänet esitetään Jehovan palvelijana; samaten Johanneksessa Herran ei koskaan esitetä rukoilevan Isää, kuten muissa evankeliumeissa, vaan aina puhuvan tai sanovan Hänelle jotakin. Tämä on neljännen evankeliumin erityispiirre, joka on ihmeellisesti sopusoinnussa sen suuren suunnitelman kanssa. Toisaalta rukousta vaaditaan erityisesti kuninkaalta (kuten Matteuksessa) hänelle delegoidun auktoriteetin osalta (Matteus 14:23; Matteus 26:36, Matteus 26:39, Matteus 26:42, Matteus 26:44); myös palvelijalta, hänen oletetun alamaisuutensa osalta (Mark. 1:35; Mark. 6:46; Mark. 14:32, Mark. 14:35, Mark. 14:39); ja ihmisihanteelta hänen Jumala-riippuvaisuutensa osalta kaikkina aikoina (Luuk. 3:21; Luuk. 5:16; Luuk. 6:12; Luuk. 9:18; Luuk. 9:28; Luuk. 9:29; Luuk. 11:1; Luuk. 22:41; Luuk. 22:46).
Näin ollen, vaikka kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa Herra esitetäänkin ihmisyytensä kannalta, kuten rukouksessa kahdeksassa tapauksessa, häntä ei kertaakaan esitetä tältä kannalta Johanneksen evankeliumissa. Syy siihen on ilmeinen. Lisäksi hän antaa henkensä; kukaan ei ota sitä häneltä pois. Tämä tapahtuma vainJohanneksessa 6:0
*****
Johannes Luvut 1-4 (UT 2020)
Luku 1
1Alussa
oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 2Sana oli jo alussa
Jumalan luona. 3Kaikki syntyi sen voimasta, eikä ilman sitä ilmaantunut mitään,
mikä on olemassa. 4Sanassa oli elämä, ja elämä on ihmisten valo. 5Valo loistaa
pimeässä, mutta pimeys ei ole sitä käsittänyt. 6Jumala lähetti ihmisen nimeltä
Johannes. 7Hän tuli todistajaksi: todistamaan valosta, että saisi kaikki
uskomaan siihen. 8Hän ei itse ollut tuo valo vaan tuli todistamaan siitä.
9Maailmaan oli tulossa todellinen valo, joka valaisee jokaisen. 10Maailmassa
hän oli, ja hänen kauttaan maailma syntyi, mutta se ei tuntenut häntä. 11Hän
tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä luokseen.
12Niiden, jotka ottivat ja jotka uskoivat häneen, hän antoi tulla Jumalan
lapsiksi. 13He eivät syntyneet ruumiin halusta eivätkä ihmisen tahdosta vaan
Jumalasta. 14Sana tuli ihmiseksi ja asettui asumaan meidän keskellemme. Me
katsoimme hänen kirkkauttaan – kirkkautta, jonka ainoa lapsi Isältä perii. Sana
oli täynnä hyvyyttä ja totuutta. 15Johannes todisti hänestä ja huusi: »Hän on
se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva pääsee edelleni, koska hän oli
olemassa jo ennen minua.’» 16Hänen täyteydestään me kaikki saimme entistä
enemmän hyvyyttä. 17Lain välitti Mooses, hyvyyden ja totuuden toi Jeesus
Kristus. 18Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Hänet kuvaili meille ainoa
ihmiseksi syntynyt Jumala, joka on aina Isänsä luona. 19Juutalaiset lähettivät
Jerusalemista pappeja ja näitä avustavia Leevin heimolaisia Johanneksen luokse.
Nämä kysyivät häneltä, kuka hän oli. 20Johannes kertoi heille kiertelemättä,
miten asia oli, ja myönsi, ettei hän ollut Kristus. 21Häneltä kysyttiin: »Kuka
sinä sitten olet? Eliako?» Johannes kielsi olevansa Elia. Häneltä kysyttiin,
oliko hän profeetta. Johannes kielsi jälleen. 22Silloin he sanoivat hänelle:
»Kerro, kuka olet. Muuten emme voi vastata niille, jotka meidät lähettivät.
Mitä sanottavaa sinulla on itsestäsi?» 23Johannes sanoi: »Minä olen ääni, joka
huutaa asumattomalla seudulla: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän jo profeetta
Jesaja ennusti.» 24Fariseukset olivat lähettäneet edustajia, 25jotka kysyivät
Johannekselta: »Miksi sitten kastat ihmisiä vedellä, jos et kerran ole Kristus,
Elia etkä profeetta?» 26Johannes vastasi: »Minä kastan vedellä. Teidän luonanne
on kuitenkin jo mies, jota ette tunne. 27Hän tulee minun jälkeeni. Minä en ole
tarpeeksi arvokas edes avaamaan hänen sandaalinsa remmiä.» 28Tämä tapahtui
Betaniassa, missä Johannes oli kastamassa. Betania sijaitsi Jordanjoen toisella
puolella. 29Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen
luokseen. Hän sanoi: »Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa kantaakseen
maailman synnin! 30Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva pääsee
edelleni, koska hän oli olemassa jo ennen minua.’ 31Minäkään en tuntenut häntä,
mutta juuri siksi tulinkin kastamaan ihmisiä vedellä, että Israel oppisi
tuntemaan hänet.» 32Johannes todisti: »Olen nähnyt, miten Henki laskeutui
taivaasta kuin kyyhkynen ja jäi hänen päälleen. 33Minäkään en tuntenut häntä,
mutta hän, joka lähetti minut kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet
Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ 34Minä olen sen nähnyt
ja todistan, että tässä on Jumalan Poika.» 35Seuraavana päivänä Johannes seisoi
kahden oppilaan seurassa, 36kun Jeesus kulki taas ohi. Johannes sanoi:
»Katsokaa, Jumalan Karitsa!» 37Hänen sanansa kuultuaan oppilaat lähtivät
seuraamaan Jeesusta. 38Jeesus kääntyi, näki heidän seuraavan häntä ja kysyi: »Mitä
etsitte?» He sanoivat hänelle: »Rabbi» – sana tarkoittaa opettajaa – »minne
olet majoittunut?» 39Jeesus sanoi: »Tulkaa, niin näette.» Niinpä he menivät ja
näkivät, missä Jeesus majaili. He olivat loppupäivän hänen luonaan. Iltapäivä
oli jo pitkällä, kello oli yli kolmen. 40Andreas oli Simon Pietarin veli. Hän
oli toinen niistä oppilaista, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät
seuraamaan Jeesusta. 41Andreas etsi ensin veljensä Simonin ja kertoi hänelle:
»Olemme löytäneet Messiaan!» – sana on kreikaksi Kristus ja tarkoittaa
Voideltua. 42Andreas vei Simonin Jeesuksen luokse. Jeesus katsoi tätä ja sanoi:
»Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Sinun nimesi on tästä lähtien Keefas» –
sana tarkoittaa kalliota ja on käännettynä Pietari. 43Seuraavana päivänä Jeesus
halusi lähteä Galileaan. Hän tapasi Filippoksen ja sanoi tälle: »Seuraa minua.»
44Filippos oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja
Pietari. 45Filippos etsi Natanaelin ja kertoi hänelle: »Olemme löytäneet sen,
josta Mooseksen laki ja profeetat ovat ennustaneet. Hän on Jeesus, Joosefin
poika Nasaretista.» 46Natanael vastasi: »Voisiko Nasaretista muka tulla jotain
hyvää?» »Tule niin näet», Filippos sanoi. 47Jeesus näki Natanaelin tulevan ja
sanoi: »Siinä on kunnon israelilainen, läpeensä vilpitön mies!» 48»Mistä sinä
minut tunnet?» Natanael kysyi, ja Jeesus vastasi: »Näin sinut viikunapuun alla
jo ennen kuin Filippos pyysi sinua mukaansa.» 49Natanael sanoi: »Rabbi, sinä
olet Jumalan Poika! Sinä olet Israelin kuningas!» 50Jeesus vastasi: »Senkö
vuoksi uskot minuun, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Tulet vielä
näkemään suurempiakin asioita.» 51Hän jatkoi: »Minä vakuutan teille: saatte
nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien kulkevan ylös alas siellä, missä
Ihmisen Poika on.»
Luvun 1 tarkoitus
jakeet 1-5 Alussa oli Sana...
jae 1 Logos on Memra eli Vanhan Testamentin
oraakkeli. Jumalan kanssa – kreikankielinen ilmaisu tarkoittaa kohti
Jumalaa (ks. A. E. Knoch). Sana on eri kuin Ainoa Todellinen Jumala.
En arche en ho logos
Kai ho logos en pro ton Theon, kai theos en ho logos.
Alussa oli sana ja
sana oli kohti Jumalaa ja theos (jumala) oli sana (eli oraakkeli).
Kreikankielessä ei
ole epämääräistä artikkelia, joten on pääteltävä, kuten jotkut kääntäjät ovat
tehneet, perustuen selkeisiin todisteisiin 1:18; ja Ps. 45:6-7; ja Hepr. 1:8-9,
joka osoittaa selvästi, että Israelin alisteinen Jumala, Abrahamin, Iisakin ja
Jaakobin Jumala, oli Jeesus Kristus. Eloah, Eljon, oli myös hänen Jumalansa,
jonka puolesta hän puhui. Kristus, Israelin Jumala, ei luonut maailmaa. Job
38:4-7 (Ps. 33:6; Sananlaskut 30:4-5) osoittaa, että yksi tosi Jumala Eloah loi
maan ja vaati kaikkia Jumalan poikia ja heidän aamutähtijohtajiaan olemaan
läsnä, kun Hän teki niin. Saatana ja koko taivaallinen sotajoukko olivat heidän
joukossaan (Job 1:6; 2:1). Nämä elohimit lähetettiin uudistamaan tai luomaan
uudelleen maata, 1. Moos. 1:3, sen jälkeen kun siitä oli tullut tohu ja bohu
1. Moos. 1:1. Jumala ei luonut sitä sellaiseksi. Hän muodosti sen asuttavaksi
(Jes. 45:18). Siksi Jumala lähetti Jumalan pojat elohimina uudistamaan sen,
Messiaan alaisuudessa elohimina mahdollistamaan Pelastussuunnitelman (Nro 001A).
Bullinger näyttää
yrittävän selittää koinen tekstiä huomautuksissaan alla olevaan jakeeseen 1 ja
panna sen sopimaan kolminaisuusoppiin. Myöhemmin hänen sanottiin olleen samaa
mieltä Knochin kanssa siitä, että kolminaisuusopin järjestelmä oli väärä ja
selittämätön, mutta hän oli tuolloin liian vanha korjaamaan virhettään. Teksti en
arche viittaa fyysisen luomisen alkuun. Teksti ei viittaa Jumalan Poikien
ikuisuuteen. He kaikki ovat Isän luomia (katso Kuinka Jumalasta tuli perhe (Nro 187)). Hän yksin on kuolematon, kukaan ei ole koskaan nähnyt häntä eikä kuullut
hänen ääntänsä (1. Tim 6:16).
Isä Jumala ilmoittaa
kaiken profeettojen kautta käyttäen oraakkeliaan ja Pyhää Henkeä (Aamos 3:7-8).
Hän myös lunastaa kansan profeettojen ja Sanansa kautta (Ps. 107:19-20). Kaikki
Jumalan pojat on luonut Isä, joka yksin on ikuinen (1. Tim. 6:16) (vrt. Miten Jumalasta tuli perhe (Nro 187)). Katso myös Šema (Nro 002B)."’Kuule, Israel: HERRA, meidän Jumalamme on yksi HERRA. "
Šema liittyy Ainoan Todellisen Jumalan alkuperäiseen juutalais-kristilliseen
palvontaan. Perusperiaate Šemassa 5. Moos 6:4 ja Mark. 12:28-34 (F041iii)heijastuu Jumalan erityiseen puoleen. Trinitaarit ja binitaarit ovat
käyttäneet tätä tekstiä yrittäen väittää elohimin olevan yksi siten, että
Jumala ja Kristus ovat yksi elohim. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Eloahin ykseys on absoluuttinen, eikä se sisällä Messiaaksi valittua poikaa,
kuten Sananlaskut 30:4-5 osoittaa. Toki siihen ei kuulu ketään Jumalan pojista,
joita on ja on aina ollut monia (Job 1:6; 2:1; 38:4-7)."
jae 3 Messias oli Jumala, joka lähetti
Elohim-joukon uudistamaan maata sen jälkeen, kun siitä tuli tohu ja bohu
1. Moos. 8:27-30; Kol. 1:16-17; Hepr. 1:2. Hän siis loi aionin eli
aikakauden tai kosmoksen, kuten sitä muualla Uudessa Testamentin
teksteissä kutsutaan, ja joka on käännetty maailmaksi. Tätä koskevia
käännösvirheitä/väärennöksiä on monia (Nro 164Fja 164G).
jae 4 Erillään Kristuksesta koko luomakunta, sekä
fyysinen (Kol. 1:17) että hengellinen, vähentyisivät (eli pienisivät) (5:39-40;
8:12). Tässä, eli jakeessa 5, teksti viittaa Messiaaseen ihmisten
elämänä ja valona, eikä pimeys ole sitä voittanut. Tämä on taistelu täydellisen
pahan ja täydellisen hyvän välillä.
jakeet 6-13 Jumala lähetti Johannes Kastaja todistamaan
valosta.
jakeet 6-8 Tämä teksti sanoo, että Johannes oli Jumalan
lähettämä mies. Hän ei ollut valo, vaan tuli todistamaan valosta. Hän oli
Jumalan valtuuttama, kuten luvattiin kohdassa Mal. 3:1: n, mutta hän ei ollut
Elia, jollaista lupasi Mal. 4:5. Kristus sanoi kuitenkin, että hän oli Elian
Hengessä. Hänet lähetettiin osoittamaan kohti Kristusta tänä kriittisenä
aikana.
jae 9 Todellinen valo on todellista omaehtoista
valoa vastakohtana Johannekselle, joka oli lamppu (5:35).
jae 11Hänen oma kansansa (Juuda) ei ottanut häntä
vastaan.
1:14-18Jumalan kirkkaus lepää lihassa (Messiaan ihmisluonnossa; ja
niin lepäävät myös Hänen Armonsa (lunastavan rakkauden kautta) ja Totuutensa
(uskollisuudesta Hänen lupauksilleen). Hän toi ne kaikkien saataville ja
ehtymättömän armon ikään kuin armon päälle, joka oli Moosekselle annetun
Jumalan lain täyttymys, eikä se kieltänyt tai kumonnut millään tavoin sitä
Jumalan lakia, jonka Kristus antoi Moosekselle.
Tekstit 1-5 ja 14-18
edellyttävät Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssiä (Nro 243), mikä olikin
ensimmäisen vuosisadan uskon ja tämän evankeliumin perusta.
jae 14 tuli Ilmaisee, että Sana oli
olemassa, ennen kuin hänestä tuli ihminen. Johanneksen julistus jakeessa 15
osoittaa, että hänellä oli pre-eksistenssi eli edeltävä olemassaolo, koska
Kristus syntyi kuusi kuukautta Johannesta myöhemmin, joten hän on voinut olla
olemassa ennen Johannesta, vain jos hänellä oli pre-eksistenssi (ks. Jeesuksen Kristuksen ikä kasteessa ja Hänen palvelutehtävänsä kesto (Nro
019)). jae 17 Laki annettiin Mooseksen
kautta (antajina 5. Mooseksen kirjan Elohim, 32:8; Ps. 45:6-7; Heb. 1:8-9),
jonka Eloah, Ainoa Todellinen Jumala, nimitti. Tämä Elohim eli Theos oli Jeesus
Kristus, Läsnäolon enkeli, joka antoi lain Moosekselle (Ap. t 7:30-53) ja joka
oli Israelin kanssa erämaassa (1. Kor. 10:1-4). Armo ja Totuus tulivat sitten
Jeesuksen Kristuksen kautta.
jae 18Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa. Tekstissä sanotaan, että Jumalaa kukaan ei
ole nähnyt, koskaan (katso myös 1. Tim. 6:16). Monogenēs Theos, ollessaan
isän sylissä (tarkoittaen täydellisessä yhteydessä), se, joka puhui. Tekstissä
lukee "ainosyntyinen jumala", eikä kreikkalaisissa teksteissä ole
epäilystäkään siitä, että käyttö ja tarkoitus on monogenēs Theos.
Hän oli Jumalan Pojista ainoa, joka syntyi lihassa. Hän oli Jumalan oraakkeli
Israelille (katso Mitä tulee ilmaisuun monogenēse Theos Raamatussa ja perinteessä (B4)).
Ensimmäisen ja
toisen vuosisadan seurakunta ymmärsi Jumaluuden varhaisen teologian (Nro 127). Kuitenkin kolmannella vuosisadalla se alkoi turmeltua. Mysteeri- ja
aurinkokulttien papit esittelivät Baal-palvonnan binitaarisen rakenteen
teologian, joka oli peräisin Attiksen palvonnasta, Rooman kirkkoon toisella ja
kolmannella vuosisadalla pakottaen sen voimaan neljännen vuosisadan lopulla
vuodesta 381 alkaen Theodosiuksen aikana. (Katso Jumaluuden varhaisen teologian binitaarinen ja trinitaarin vääristely (Nro
127b).) Tuloksena oli Kvartodesimaanikiistat (Nro 277)ja Unitaarien ja trinitaarien sodat (Nro 268). Katso myös Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235).
jakeet 19-28 Johannes Kastaja ilmoittaa lähetystehtävänsä
(Mat 3:1-12; Mark. 1:1-8; Luuk. 3:1-18).
1:19-23 Juutalaiset (uskonnolliset auktoriteetit) lähettivät
pappeja ja leeviläisiä Johanneksen luo selvittämään, kuka hän oli. Hän sanoi
heille, ettei hän ollut Kristus. He tiesivät, että Aaronin pappis-Messiaan
tapaan oli määrä ilmestyä messiaaninen hahmo, kuten Aaronin Messiasta ja
Israelin kuningas-Messiasta esittävät hahmot sovintopäivänä osoittavat (Sovintopäivä (Nro 138)ja Asasel ja sovintopäivä (Nro 214)). Kun hän kielsi olevansa Messias, he
kysyivät häneltä, oliko hän sitten joku muu niistä heidän odottamistaan
hahmoista, jotka liittyivät Messiaan tulemukseen viimeisinä päivinä. He
tiesivät, että Jumala oli sanonut heille lähettävänsä heille profeetta Elian
viimeisinä päivinä ennen suurta ja pelottavaa Herran päivää kääntämään isien
sydämet poikien ja poikien sydämet isien puoleen, jottei hän löisi maata
kirouksella (Mal. 4:5) (katso myös 2. Kun. 2:11). Kun Johannes kielsi olevansa
Elia (vaikka Jeesus myöhemmin antoikin hänelle tämän roolin hengellisessä
merkityksessä (Matt. 11:14 n; Mark. 9:13 n), he kääntyivät toisen odottamansa
profeetan puoleen kysyen häneltä: Oletko sinä sitten se profeetta? Tämä ei
ollut toinen Elian kanssa vaikuttava toinen todistaja, josta puhuu Ilm. 11:3ss.
Tämä assosioitiin Henokiin toisena todistajana (F066iii) (see Nro 135 ja Nro 141D).
Hänetkin vietiin pois (1. Moos. 5:24) Elian tapaan Jumalan vaunuilla.
Profeetta, johon papit ja leeviläiset viittasivat, oli profeetta, joka oli
määrä lähettää viimeisenä Israelin valittujen äänenä ennen todistajia
kuningas-Messiaan tullessa (Nro 210A and 210B). Tämä oli Eframissa
olevan Danin profeetta, josta Jumala ennusti Jeremian kirjassa 4:15-27, ja hänen
oli määrä varoittaa kansakuntia Messiaan tulosta ja viimeisten päivien sodista
(ks. Viimeisten päivien varoitus (Nro 044)). Jeremian profetian perusteella tämä profeetta oli
ennen Eliaa odotettu profeetta, mutta hänen oli määrä varoittaa Messiaan
tulosta, joka oli "hän" Jeremian kirjassa 4:16. Roomalais-katoliset
profeetat ennustaivat tästä hahmosta 13. - 15. vuosisadalla, sanoen hänen
olevan kuvainraastaja Danin heimosta. He sanoivat hänen tulevan Israelin maasta
Jerusalemista itään kahden meren välistä. Hänen sanottiin olleen nuoruudessaan
sotilas, joka haavoittui päästään. Profetiat nähtävästi poistettiin yleisestä
jakelusta 1900-luvun lopulla jaa., mikä onkin ymmärrettävää, varsinkin kun
otetaan huomioon tekstit Ilmestyskirjan luvuissa 6-20 (ks. F066ii, F066iii, F066iv, F066v).
Heidän profeettansa ennustivat myös paaviuden alaisen systeeminsä lopun
Messiaan tulemuksessa (ks. Viimeinen paavi Nro 288)).
Raamatun profetioiden tapahtumajärjestys on esitetty tutkielmassa Joonan merkin saattaminen päätökseen (Nro 013B). Siinä vaiheessa maailma aloittaa tuhatvuotisen
uudelleenkoulutuksen Messiaan alaisuudessa kahdenkymmenen riemuvuoden ajan
alkaen Ensimmäisestä ylösnousemuksesta (Nro 143A)Toiseen ylösnousemukseen (Nro 143B) ja sitten siihen asti, kun ihmiskunta on saatu
päätökseen ja sen tarkoitus päättynyt ja valitut ovat kaikki Elohim (Nro 001)
tai ovat joutuneet Toiseen kuolemaan (Nro 143C).
jakeet 24-28 He kysyivät sitten Johannekselta: Miksi
sitten kastat, jos et ole Kristus, Elia etkä (Daanin) profeetta? Toisin sanoen:
miksi harjoitat virallista riittiä ilman mitään virallista asemaa profeettana
tai auktoriteettina?
Johannes vastasi heille ja
kertoi heille Messiaasta, "jonka sandaalia en ole kelvollinen
irrottamaan", kuten hän sanoi. Tämä tapahtui Betaniassa Jordanin tuolla
puolen, missä Johannes oli kastamassa.
jakeet 29-34Kaste vedellä; jae 33Jeesuksen kaste (Matt.
3:13-17; Mark. 1:9-11; Luuk. 3:21-22).
Seuraavana päivänä
Johannes näki Kristuksen ja ilmoitti hänen olevan Jumalan Karitsa. Henki
samasti hänet siksi, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Johannes todisti, että hän
oli nähnyt ja todisti hänen olevan Jumalan poika.
jakeet 35-51Ensimmäiset opetuslapset seuraavat Jeesusta
Tässä Johannes samasti
Jeesuksen Jumalan Karitsaksi ja kaksi hänen opetuslapsistaan seurasi sitten
Messiasta. Toinen näistä kahdesta oli Andreas, Simon Pietarin veli. jae 39
Kymmenes hetki on noin klo 16.00. jae 41 Andreas meni sitten Pietarin
luo ja sanoi, että olemme löytäneet Messiaan (Kristuksen). jae 42 Sitten
hän toi hänet Jeesuksen luo. Kristus tunnisti hänet ja antoi hänelle nimen Keefas
(Pietari). Aramean kielen Keefas (kreikkalaistettuna Pietari) tarkoittaa
kiveä, (tai myös kallioperä vrt. Lamsa huom. Peshitta).
jakeet 43-51Filippos & Natanael
Seuraavana päivänä Jeesus
päätti lähteä Galileaan ja löysi sieltä Filippoksen, joka oli kotoisin
Betsaidasta, samasta kylästä kuin Andreas ja Pietari. Filippos löysi sitten
Natanaelin. Hän sanoi: "Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja
profeetat ovat kirjoittaneet: Jeesus Nasaretilainen, Joosefin poika."
Natanael sanoi: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Sitten
Kristus tuli häntä vastaan ja puhui hänelle asioista, joista hänen ei olisi
pitänyt tietää. Natanael oli vakuuttunut siitä, että hän oli Jumalan poika ja
Israelin kuningas. Sitten Kristus sanoi hänelle, että hän näkisi taivaan
avautuvan ja enkelien nousevan ja laskeutuvan Ihmisen Pojan päälle.
jae 45 Vanha Testamentti viittaa Kristukseen
profeetallisessa rakenteessaan ja tarkoituksessaan. jae 46 Natanael –
luultavasti sama henkilö kuin Bartholomeus (Matt. 10:3; Mark. 3:18; Luuk.
6:14), asui Kaanassa Nasaretin lähellä (21:2). jae 47Läpeensä
vilpitpn Ei Jaakobin ominaisuuksia, ennen kuin hänestä tuli Israel (1.
Moos. 27:35; 32:28).
jae 51 Se, mitä Jaakob näki näyssä (1. Moos.
28:12), on nyt todellisuutta Jeesuksessa. Ihmisen Poika - taivaasta
tullut sanansaattaja, joka tekee Jumalan tunnetuksi (3:13); ja on lopullinen
tuomari (5:27; Mark. 2:10 n).
(Katso Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi (Nro 243))
Luku 2
1Kolmantena päivänä
Galilean Kaanassa vietettiin häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, 2ja myös Jeesus
ja hänen oppilaansa kutsuttiin häihin. 3Kun viini loppui kesken, äiti sanoi
Jeesukselle: »Heillä ei ole viiniä.» 4Jeesus vastasi: »Älä sekaannu asioihini.
Minun hetkeni ei ole vielä tullut.» 5Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: »Tehkää
mitä tahansa hän käskeekin.» 6Hääpaikalla oli kuusi kivistä vesiastiaa, jotka olivat
juutalaisten puhtaussääntöjen mukaan puhtaita. Jokaiseen astiaan mahtui pari
kolme saavillista. 7Jeesus sanoi palvelijoille: »Täyttäkää astiat vedellä.» He
täyttivät ne piripintaan. 8Jeesus sanoi: »Ottakaa siitä ja viekää juhlista
vastaavalle palvelijalle», ja he veivät. 9Tämä maistoi vettä, joka oli
muuttunut viiniksi. Hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Vain palvelijat
tiesivät sen, koska olivat ottaneet vettä astiasta. Niinpä juhlista vastaava
kutsui sulhasen paikalle 10ja sanoi: »Muut tarjoaisivat ensin hyvää viiniä ja
huonompaa vasta sitten, kun vieraat ovat humalassa. Sinä olet säästänyt hyvän
viinin tähän asti.» 11Jeesus antoi tämän ensimmäisen todisteen itsestään
Galilean Kaanassa. Näin hän paljasti kirkkautensa, ja hänen oppilaansa alkoivat
luottaa häneen. 12Tämän jälkeen Jeesus ja hänen äitinsä, veljensä ja oppilaansa
menivät Kapernaumiin. He eivät viipyneet siellä montaa päivää. 13Juutalaisten
pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. 14Hän näki temppelissä
kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä oli myös
rahanvaihtajia. 15Jeesus teki naruista ruoskan. Hän ajoi sillä temppelistä ulos
kaikki, lampaat ja härätkin. Rahanvaihtajien rahat hän kaatoi maahan ja potki
heidän pöytänsä nurin. 16Kyyhkysten myyjille hän sanoi: »Viekää nuo pois! Älkää
tehkö Isäni talosta basaaria.» 17Tapaus sai hänen oppilaansa muistamaan, mitä
pyhissä kirjoituksissa sanotaan: »Kiukku sinun talosi puolesta kuluttaa minut
loppuun.» 18Juutalaiset kysyivät Jeesukselta: »Minkä ihmeteon esität
todisteeksi siitä, että sinulla on oikeus tehdä näin?» 19Jeesus vastasi:
»Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen taas kolmessa päivässä.» 20Tähän
juutalaiset sanoivat: »Tätä temppeliä rakennettiin 46 vuotta. Sinäkö muka
rakentaisit sen taas kolmessa päivässä?» 21Jeesus puhui kuitenkin ruumiinsa
temppelistä. 22Kun hän sitten oli noussut kuolleista, oppilaat muistivat hänen
sanansa, ja he uskoivat pyhiin kirjoituksiin ja Jeesuksen puheisiin.
23Jerusalemin pääsiäisjuhlilla monet alkoivat luottaa Jeesukseen nähdessään
ihmeet, jotka hän teki todisteeksi alkuperästään. 24Jeesus ei kuitenkaan
luottanut heihin, koska hän tunsi heidän sisimpänsä. 25Hänelle ei kenenkään
tarvinnut todistaa, millainen ihminen on. Hän tiesi sen muutenkin.
Luvun 2 tarkoitus
jakeet 1-11Häät Kaanassa Galileassa; Jeesus muuttaa
veden viiniksi
Kaanan häät
selitetään tutkielmassa Häät Kaanassa Galileassa (Nro 050).
Tästä tapahtumasta
on sanottu paljon ja viinin tekemistäkin on paljon kommentoitu. Merkitystä
tarkastellaan myös tutkielmassa Viini Raamatussa (Nro 188).
Tutkielmissa
tarkastellaan myös muita puolia: Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183), mitä tulee muihin pakanallisiin gnostilaisiin
elementeihin, jotka tunkeutuvat Juudaan. Katso Jumalan ruokavaliolaki
tutkielmasta Ruokavaliolaki (Nro 015).
Huomaa, että tässä
häntä pyydettiin tekemään ihme, eikä hänen aikansa ollut vielä tullut, kuten
hän sanoi äidilleen (Nainen 19:26). Hänen ilmestymisensä määritteli
Jumala, ei Marjamin toiveet. Hänen viimeinen ilmestymänsä oli stauros-paalulla
(7:30; 8:20; 12:23, 27; 13:1; 17:1).
jae 6 Puhdistusriitit olivat seremoniallisia
(katso Puhdistus ja ympärileikkaus (Nro 251)).
jae 8 Juhlista vastaava palvelija – "pitojen
valvoja" eli päätarjoilija tai toastmaster.
jae 11 Ihmeet olivat merkkejä, jotka osoittivat
hänen kirkkautensa hänessä olevalla Jumalan voimalla Pyhän Hengen kautta (Nro 117). Ensimmäinen merkki Toinen merkki oli 4:46-54.
jae 12Veljet ks. myös huomautukset Matt. 13:55 n. Katso
myös teksti Neitsyt Marjam ja Jeesuksen Kristuksen perhe (Nro 232).
2:13-25Jeesus puhdistaa temppelin
(vertaa Matt. 21:12-17;
Mark. 11:15-19; Luuk. 19:45-48).
jae 14 Eläimiä myytiin uhreiksi. Rooman raha
muutettiin juutalaisten rahaksi temppeliveron maksamiseksi.
jakeet 15-16 Reaktio ei ollut vihanpurkaus vaan
vanhurskaan vihan ilmaisu, joka kohdistui uskonnollisiin johtajiin, joille usko
oli muuttunut bisnekseksi.
Isäni talo edellyttää hänen herruuttaan.
jae 17 Ps. 69:9.
2:23-25 Usko, joka lepää näin hataralla perustalla,
on epävakaa eikä Kristus uskonut itseään heille.
Temppelin puhdistus (Nro 241B)on osa pyhitysprosessia ja Kristus ja apostolit ja kirkko
sitoutuivat tähän pyhitykseen vuosisatojen ajan. Ks. tutkielmat Kansakuntien pyhittäminen (Nro 077); Jumalan temppelin pyhittäminen (Nro 241); Yksinkertaisten ja tietämättömien pyhittäminen (Nro 291) (ks. myös Liite A tutkielmassa Nro 291,
josta näkyy Abib-kuun 7. päivän paasto, jonka seurakunta pitää).
Sardes-järjestelmä unohti kuluneiden vuosisatojen kuluessa pyhittämisprosessin
ja erityisesti epäjumalan paimenen (Sak. 11:17) alaisuudessa
1900-luvulla.
Luku 3
1Fariseusten
joukossa oli mies nimeltä Nikodemos, joka kuului juutalaisten johtajiin. 2Hän
tuli yöllä Jeesuksen luokse ja sanoi: »Rabbi, me tiedämme sinun olevan Jumalan
lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään todisteeksi sellaisia ihmeitä kuin
sinä teet, jos Jumala ei ole hänen kanssaan.» 3Jeesus vastasi: »Minä vakuutan
sinulle: jos ihminen ei synny uudelleen, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.»
4Nikodemos sanoi: »Miten kukaan vanha voisi syntyä? Miten kukaan voisi palata
äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?» 5Jeesus vastasi: »Minä vakuutan
sinulle: Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan
valtakuntaan. 6Lihasta syntynyt on lihaa, mutta Hengestä syntynyt on henkeä.
7Älä ihmettele, vaikka sanoin: ’Teidän täytyy syntyä uudelleen.’ 8Henki on kuin
tuuli. Se puhaltaa, missä haluaa, ja voit kuulla sen äänen. Et kuitenkaan
tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen
laita.» 9»Miten se on mahdollista?» kysyi Nikodemos. 10»Etkö sen vertaa
ymmärrä, vaikka edustat Israelin parasta oppineisuutta?» Jeesus vastasi.
11»Minä vakuutan sinulle: Me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme siitä, mitä
olemme nähneet. Meidän todistuksemme ei teille kuitenkaan kelpaa. 12Ette
uskoneet, kun puhuin teille maallisista asioista. Kuinka sitten uskoisitte, jos
kerron teille taivaasta?13Taivaaseen ei ole noussut kukaan muu kuin hän, joka
on sieltä laskeutunutkin: Ihmisen Poika. 14Ihmisen Poika pitää nostaa maasta,
niin kuin Mooses nosti käärmeen sauvan päähän autiomaassa. 15Silloin
jokaisella, joka uskoo häneen, on ikuinen elämä. 16Jumala osoitti rakkautensa
maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan
saa ikuisen elämän.17Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan
pelastamaan sen. 18Häneen uskovaa ei tuomita. Jos joku ei usko häneen, hänet on
jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. 19Tuomio on
tämä: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä.
Heidän tekonsa olivat näet pahoja. 20Pahantekijät vihaavat valoa ja välttelevät
sitä, etteivät heidän tekonsa paljastuisi. 21Totuudenmukaisesti toimiva sen
sijaan hakeutuu valoon, jotta hänen tekonsa tulisivat julki. Nehän on tehty
Jumalan avulla.» 22Tämän jälkeen Jeesus lähti oppilaineen Juudeaan. Hän
oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi ihmisiä. 23Johannes puolestaan kastoi
ihmisiä Ainonissa, lähellä Salimia. Siellä oli runsaasti vettä, ja ihmiset
tulivat sinne kastettaviksi. 24Tuolloin Johannesta ei ollut vielä heitetty
vankilaan. 25Jotkut Johanneksen oppilaista riitautuivat erään juutalaisen
kanssa puhtauskysymyksistä. 26Riitelijät menivät Johanneksen luokse ja
sanoivat: »Rabbi, nyt on alkanut kastaa myös se mies, joka oli kanssasi
Jordanin toisella puolella ja josta sinä todistit. Kaikki menevät hänen
luokseen.» 27Johannes vastasi: »Ihminen ei voi ottaa mitään, mitä ei ole
annettu hänelle taivaasta. 28Olitte itse todistamassa, kun sanoin: ’Minä en ole
Kristus, vaan minut on lähetetty hänen edellään.’ 29Sulhanen on se, jolla on
morsian. Sulhasen rinnalla seisoo kuitenkin hänen ystävänsä, joka kuuntelee
häntä ja iloitsee suuresti hänen äänensä kuullessaan. Minun iloni on nyt
täydellinen. 30Hänen täytyy kasvaa, minun pienentyä.» 31Se, joka tulee
ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Se, joka tulee maasta, on maata ja puhuu
maallisista asioista. Taivaasta tullut on kaikkia muita ylempänä. 32Hän
todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei usko häntä. 33Se,
joka uskoo häntä, vahvistaa Jumalan puhuvan totta. 34Se, jonka Jumala on
lähettänyt, puhuu Jumalan suulla. Eihän Jumala annostele Henkeä lusikalla.
35Isä rakastaa Poikaansa ja on antanut kaiken hänen käteensä. 36Se, joka uskoo
Poikaan, saa elää ikuisesti. Se, joka ei tottele Poikaa, ei saa nähdä elämää,
vaan häntä odottaa Jumalan viha.
Luvun 3 tarkoitus
3:1-21Nikodemos vierailee Jeesuksen luona yöllä
jae 1Fariseusten lahko uskoi ylösnousemukseen, kun
taas saddukeukset eivät uskoneet. Johtaja – Sanhedrinin jäsen (katso 11:47 n).
jae 3Jumalan valtakuntaan ei päästä moraalisten saavutusten vaan Predestinaation (Nro 296)ja Jumalan muodonmuutoksen kautta (Room.
8:29-30).
jae 5Syntyminen Jumalan valtakunnan Uuteen
järjestykseen (1:33; Eph. 5:26) ja Pyhän Hengen kautta (Nro 117)kätten päällepanemisella. Katso Parannus ja kaste (Nro 052).
jae 6se, mikä on syntynyt Hengestä, on Henki.
jakeet 8-9 Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Kreikan
sana tuulelle ja hengelle on sama ja tämä on merkitys, jota tässä kehitellään
Nikodemoksen kanssa (katso myös Hes. 37:5-10) (ehkä myös aramean kautta, mutta
teksti on kreikkaa).
jae 12Maalliset asiat kuten vertaus tuulesta, taivaalliset
asiat kuten hengelliset realiteetit.
jakeet 13-15 Jeesus laskeutui taivaasta tuodakseen Iankaikkisen Elämän (Nro 133)ja osallistumisen Jumalan Olemukseen, kun
hänet korotettiinStauros-paaluun (kuten erämaassa 4. Moos. 21:9).
Huomaa, että tässä
Kristus sanoi, ettei kukaan ole koskaan noussut taivaaseen, paitsi Kristus,
joka tuli alas taivaasta.
3:16 Luther kutsui tätä jaetta evankeliumiksi
pienoiskoossa. Se ulottaa uhrautuvan palvelemisen rakkaudessa koko
luomakuntaan.
3:17-21Jumalan tarkoitus oli luoda ihminen ja
pelastaa hänet. Ihmiset tuomitsevat itsensä kätkemällä pahat tekonsa Kristuksen
pyhyydeltä ja oikeudenmukaisuudelta.
Se, joka tekee sitä,
mikä on totta, tulee valoon, niin että kävisi selvästi ilmi, että hänen tekonsa
on tehty Jumalassa. Nämä ovat puolestaan selviä todisteita parannuksesta ja
kasteesta Pyhässä Hengessä ja siitä, että Jumala asettaa ihmisten synnit niin
kauas, kuin itä on lännestä (Ps. 103:12).
3:22-36Johannes Kastajan lisätodistus Jeesuksesta (vertaa 1:19-34).
jakeet 22; 26 Jeesus ei suoraan kastanut ketään;
vrt. myös 4:1-2....
(vaikkei Jeesus itse kastanut, vaan ainoastaan hänen opetuslapsensa).
jae 24Johannes Kastaja vankilassa Matt. 4:12, 14:3; Mark. 1:14, 6:17; Luuk.
3:19-20.Iankaikkinen elämä (Nro 133)
jae 25Puhdistava - Seremoniat (katso myös Puhdistus ja ympärileikkaus (Nro 251)).
jakeet 27-29 Johannes oli Sulhasen ystävä, tuoden
Israelin, eli morsiamen, Kristuksen eli sulhasen luo.
Katso myös Israel Jumalan suunnitelmana (Nro 001B)ja Israel Jumalan viinitarhana (Nro 001C).
3:31-36
jae 32 Poika tulee ylhäältä ja todistaa totuudesta,
mutta Kukaan ei usko hänen todistustaan. Ei kukaan - Juutalaisten
ja heidän turmeltuneen uskonnollisen järjestelmänsä toruminen. jae 34
Hän, jonka Jumala on lähettänyt, lausuu Jumalan sanat. (Tämä oli kirjoittajan
ja hänen kanssaan olevien todistus siitä, että he todella uskoivat Kristuksen
sanat.) Sillä Jumala ei annostele Henkeä lusikalla. Hän rakastaa Poikaa ja on
antanut kaiken hänen käteensä (jae 35). jae 36 Hän, joka uskoo Poikaan,
sillä on iankaikkinen elämä (Nro 133). Joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole
elämää näkevä, vaan Jumalan viha on hänen päällänsä.
Luku 4
1-2Jeesus
ei kastanut ihmisiä itse, vaan sen tekivät hänen oppilaansa. Hän sai tietää
fariseusten kuulleen, että hän veti puoleensa enemmän oppilaita ja kastettavia
kuin Johannes. 3Siksi Jeesus lähti Juudeasta ja palasi Galileaan. 4Sinne oli
kuljettava Samarian kautta. 5Matkalla Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian
kaupunkiin. Lähistöllä oli alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille.
6Siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta väsyneenä Jeesus istahti kaivolle. Oli
keskipäivä. 7Samarialainen nainen tuli ottamaan kaivosta vettä. Jeesus sanoi
hänelle: »Anna minullekin juotavaa.» 8Oppilaat olivat menneet kaupunkiin
ostamaan ruokaa. 9Samarialaisnainen vastasi: »Sinähän olet juutalainen. Miten
sinä pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet
ole tekemisissä samarialaisten kanssa. 10Jeesus sanoi naiselle: »Et tunne
Jumalan lahjaa etkä häntä, joka pyytää sinulta juotavaa. Jos tuntisit, sinä
pyytäisit juotavaa häneltä ja saisit vettä, joka antaa elämän.» 11Nainen
vastasi: »Herra, eihän sinulla ole edes astiaa, ja kaivo on syvä. Miten sinulla
olisi sellaista vettä? 12Et kai sinä ole mahtavampi kuin isämme Jaakob? Hän
antoi meille kaivon ja joi siitä itse samoin kuin hänen poikansa ja karjansa.»
13Jeesus vastasi hänelle: »Jokaiselle, joka juo tästä kaivosta, tulee uudelleen
jaNro 14Minun antamani vesi taas sammuttaa janon ikuisiksi ajoiksi siltä, joka
sitä juo. Siitä vedestä tulee lähde, joka pulppuaa hänessä ja antaa ikuisen
elämän.» 15Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Sitten minulla ei ole
enää jano eikä minun tarvitse käydä täällä vettä hakemassa.» 16Jeesus sanoi
naiselle: »Mene hakemaan miehesi tänne.» 17Nainen vastasi, ettei hänellä ollut
miestä. Jeesus sanoi: »Totta, sinulla ei ole miestä. 18Sinulla on ollut viisi
miestä, eikä nykyinen kumppanisi ole sinun aviomiehesi. Niin että totta
puhuit.» 19Nainen sanoi: »Herra, olet näköjään profeetta. 20Meidän isämme ovat
palvoneet Jumalaa tällä vuorella. Te juutalaiset taas sanotte, että oikea
palvontapaikka on Jerusalemissa.» 21Jeesus vastasi: »Usko minua: tulee aika,
jolloin Isää ei palvota sen paremmin tällä vuorella kuin Jerusalemissakaan.
22Te palvotte sellaista, mitä ette tunne. Me taas palvomme häntä, jonka
tunnemme – onhan pelastus lähtöisin juutalaisten parista. 23Mutta on tulossa –
ja oikeastaan on jo tullutkin – se aika, jolloin oikeat palvojat palvovat Isää
Hengessä ja totuudessa. Juuri sellaisia palvojiahan Isä etsii. 24Jumala on
Henki, joten häntä on palvottava Hengessä ja totuudessa.» 25Nainen sanoi:
»Tiedän, että on tulossa Messias eli Kristus. Kun hän tulee, hän kertoo meille
kaiken.» 26»Tässähän minä puhun sinulle», Jeesus sanoi. 27Tässä vaiheessa
oppilaat palasivat. He hämmästyivät nähdessään, että Jeesus puhui naisen
kanssa. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hänellä oli mielessään tai miksi hän
puhui naisen kanssa. 28Nainen jätti vesiastiansa kaivolle ja palasi kaupunkiin.
Siellä hän sanoi ihmisille: 29»Tulkaa katsomaan miestä, joka tiesi kertoa
kaikki tekoni. Voisikohan hän olla Kristus?» 30Ihmiset lähtivät kaupungista
Jeesuksen luokse. 31Sillä aikaa oppilaat sanoivat Jeesukselle: »Rabbi, käy
syömään!» 32Hän vastasi: »Minulla on sellaista ruokaa, josta teillä ei ole
aavistustakaan.» 33Oppilaat kyselivät toisiltaan: »Onko joku muu tuonut hänelle
syötävää?» 34Jeesus sanoi heille: »Minun ruokani on se, että toteutan
lähettäjäni tahdon ja vien loppuun hänen työnsä. 35Te sanotte: ’Vielä on neljä
kuukautta sadonkorjuuseen.’ Mutta minäpä sanon teille: Katsokaa ympärillenne
niin näette, että vilja pelloilla on jo valmista leikattavaksi. 36Joka tämän sadon
korjaa, saa palkkion. Hänen satonsa on ikuinen elämä, ja kylväjä ja
sadonkorjaaja saavat iloita yhdessä. 37Tässä toteutuu vanha sanonta, jonka
mukaan ’toinen on kylväjä ja toinen leikkaaja’. 38Minä lähetin teidät
leikkaamaan sellaista, minkä eteen ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat nähneet
vaivan, mutta te saatte korjata heidän työnsä tulokset.» 39Monet
samarialaiskaupungin asukkaista alkoivat luottaa Jeesukseen. Heihin oli tehnyt
vaikutuksen naisen todistus siitä, että Jeesus oli osannut kertoa kaikki hänen
tekonsa. 40Kun he tulivat Jeesuksen luokse, he pyysivät häntä jäämään heidän
vieraakseen. Jeesus jäikin kaupunkiin kahdeksi päiväksi. 41Hänen puheidensa
ansiosta yhä useammat alkoivat uskoa häneen. 42He sanoivat naiselle: »Enää emme
luota häneen vain sinun puheidesi takia. Nyt olemme itse kuulleet hänen puhuvan
ja tiedämme, että hän on tosiaan maailman pelastaja.» 43Kahden päivän kuluttua
Jeesus lähti Galileaan. 44Hän oli itse sanonut, ettei profeettaa arvosteta
isiensä mailla. 45Kun hän sitten tuli Galileaan, hänet otettiin innokkaasti
vastaan. Galilealaiset olivat olleet Jerusalemissa juhlissa ja nähneet, mitä
Jeesus siellä teki. 46Jeesus tuli taas Kaanaan, missä hän oli muuttanut veden
viiniksi. Kapernaumissa oli korkea virkamies, jonka poika oli sairas. 47Hän
kuuli, että Jeesus oli tullut Juudeasta Galileaan. Niinpä hän lähti tapaamaan
Jeesusta ja pyysi, että tämä tulisi ja parantaisi hänen poikansa, joka oli
kuolemaisillaan. 48Jeesus sanoi: »Te ette tosiaankaan usko, jos ette saa nähdä
todisteita ja ihmeitä.» 49Virkamies pyysi: »Herra, tule mukaani, ennen kuin
lapseni kuolee.» 50Jeesus sanoi hänelle: »Mene kotiin, poikasi jää eloon.» Mies
luotti Jeesuksen sanaan ja lähti. 51Jo kotimatkalla hänen palvelijansa tulivat
häntä vastaan ja kertoivat, että poika oli elossa. 52Mies kysyi, milloin poika
oli alkanut voida paremmin. Palvelijat kertoivat, että kuume oli laskenut
edellisenä päivänä alkuiltapäivästä. 53Isä ymmärsi sen tapahtuneen juuri
silloin, kun Jeesus oli sanonut: »Poikasi jää eloon.» Hän ja koko hänen
talonväkensä alkoivat uskoa Jeesukseen. 54Tämän toisen todisteen alkuperästään
Jeesus siis antoi tultuaan Juudeasta Galileaan.
Luvun 4 tarkoitus
jakeet 1-26Jeesus puhuu naiselle kaivolla.
jakeet 1-3 Johannekselle vihamieliset fariseukset kääntyivät
nyt Jeesusta vastaan, joten hän lähti Galileaan.
jae 4Samaria oli Juudeasta pohjoiseen ja erotti
Juudean Galileasta, Herodes Antipaan valtakunnasta. Asukkaat olivat sekakansaa
(Ap. t 8:5 n), mukaan lukien kuthealaiset ja meedialaiset, jotka Assyrian
pohjoiset joukot toivat sinne. Nainen sanoo polveutuvansa Jaakobista, mutta
Kristus näyttää keskittyvän Juudaan. Jaakobin lähde antaa heille yhteisen
viitekehyuksen ja on sopiva paikka hänelle aloittaa vuoropuhelu pelastuksen
sanomasta, ja se on askel eteenpäin pelastuksen ulottamiseksi pakanakansoihin,
minkä Jaakob totesi Efraimin tarkoitukseksi 1. Mooseksen kirjassa 48:15-19, kun
hän siunasi Joosefia (katso myös 1. Moos. 33:19; 48:22; Joos. 24:32). Oli
keskipäivä.
jakeet 7-9 Jeesus pyysi häntä antamaan hänelle
juotavaa. Tämä oli yllättynyt, että Jeesus pyysi sitä, koska juutalaiset eivät
tavallisesti olleet lainkaan tekemisissä samarialaisten kanssa. Rabbit
välttivät puhumasta naisille julkisesti. Juutalaiset pitivät samarialaisia
halveksittavina uskonnollisina luopioina (2Kg. 24:17-34).
jae 10Jeesus alkoi sitten keskustella siitä, että
jos nainen olisi tiennyt, kuka hän oli, hän olisi pyytänyt elävää vettä, mikä
tarkoittaa Pyhän Hengen voiman ja pelastuksen olevan avoinna pakanakansoille. Elävä
vesi Jer. 2:13; 17:13
jae 11Hän ei ymmärtänyt ja näki, ettei hänellä
ollut mitään, millä vettä ammentaa. jae 12 Hän kysyi, oliko hän suurempi
kuin heidän isänsä Jaakob. Juuri tätä varten Jaakob oli siunannut Joosefin
vedotessaan juuri siihen lunastuksen elohimiin ja enkeliin, johon hän oli
vedonnut 1. Mooseksen kirjassa 48:15ss.
jae 14 Kristus jatkaa puhumista lahjastaan, elämän
vedestä ja iankaikkisen elämän lähteestä. jae 15 Sitten nainen pyysi
sitä vettä, jotta hänen ei tarvitsis tulla sinne ammentamaan, joten hän ei
ymmärtämättä sanojen merkitystä.
jae 16 Sitten Jeesus kysyi häneltä koekysymyksen ja
sanoi, että mene ja kutsu miestäsi ja pyydä häntä tulemaan tänne. jae 17
Nainen sanoi: "Minulla ei ole miestä", shän oli näet avoliitossa.
Kristusta ei petkutettu. Hän sanoi, että puhuit oikein sanoissasi, sillä
sinulla on ollut viisi aviomiestä ja se, jonka kanssa asut, ei ole aviomiehesi.
Hän näin ollen määritteli itse asiassa avioliittosäännökset ja uudelleen
avioitumista koskevat lait yhdellä lauseella (Avioliitto (Nro 289)).
jae 19Nainen alkoi sitten puhua palvontapaikasta,
jota koskevat erot olivat pohdinnan kohteina, mutta hän sanoi, että tulisi
aika, jolloin he eivät voisi palvoa kummallakaan vuorella (Gerisimvuorella oli
samarialaisten temppeli). Huomaa, että hän sanoi jakeessa 22, että pelastus
tuli juutalaisilta eikä juutalaisilla, laajentaen pelastuksen pakanakansoille.
Sitten hän käänsi Isän palvonnan tapahtuvaksi Hengessä ja totuudessa. Paikka
oli merkityksetön. jae 25 Nainen sanoi tietävänsä, että Messias oli
tulossa ja näyttävän meille kaiken. jae 26 Sitten Jeesus sanoi hänelle,
että hän oli Messias (minä, joka puhun sinulle, olen hän).
jakeet 27-38Jeesus kertoo hengellisestä sadosta
Silloin hänen
opetuslapsensa tulivat ja ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. He eivät
hämmentyneinä kommentoineet, ja nainen jätti vesikannun (epäilemättä heitä
varten) ja meni pois kaupunkiin kertomaan, mitä teki joku, joka mahdollisesti
oli Messias, ja kutsui ihmiset häntä katsomaan.
jae 30 He lähtivät sitten kaupungista ja tulivat
katsomaan häntä. Tämä oli epäilemättä Jeesuksen tarkoitus hänen aloittaessaan
keskustelun pakanoiden kanssa, kuten tekstistä alkaa ilmetä.
jakeet 31-38 Tässä tekstissä Kristus puhuu
vertauskuvallisesti ja kertoo sitten apostoleille, että pellot ovat valkoisia
sadonkorjuuta varten. Pelastus on pakanoiden. Joka niittää, se saa palkan ja
kokoaa hedelmiä iankaikkiseen elämään. Hän kertoi heille lähettäneensä heidät
korjaamaan sitä, minkä eteen he eivät tehneet työtä. Toiset tekivät työtä ja he
tulivat siihen työhön mukaan.
jakeet 39-42Monet samarialaiset uskoivat naisen todistuksen perusteella. He pyysivät
Jeesusta jäämään heidän luokseen, ja hän viipyi kaksi päivää, ja hänen todistuksensa
tähden he olivat vakuuttuneita ja julistivat hänet maailman ja siten pakanoiden
ja kaikkien ihmisten vapahtajaksi.
jakeet 43-45Jeesus saarnaa Galileassa ja pakanakansoille (Matt. 4:12-17; Mark. 1:14-15; Luuk. 4:14-15)
(havainnollistaen jaetta 42, vertaa Jes. 43:3, 11; 45:22).
Sitten hän meni
Galileaan. Hän oli todistanut, että profeetalla ei ole kunniaa kotimaassaan
(jae 44). jae 45 Galilealaiset toivottivat hänet tervetulleeksi sen
perusteella, mitä he olivat nähneet hänen tekevän Jerusalemissa.
jakeet 46-54Jeesus parantaa virkamiehen pojan.
Sitten Jeesus meni Kaanaan
ja edelleen Kapernaumiin, jossa virkamiehen poika oli sairas (luultavasti
ei-juutalainen sotilasupseeri) (jae 46). Kuultuaan, että hän oli tullut
Juudeasta Galileaan, hän meni ja anoi Kristusta parantamaan pojan, joka oli
lähellä kuolemaa. Kristus sanoi heille, että ellette näe merkkejä ja ihmeitä,
ette usko (te on tässä monikko, joka on osoitettu yleisölle ja kaikille,
jotka perustavat uskon pelkille merkeille (vert. jae 45)). Virkamies sanoi:
"Tule, ennen kuin lapseni kuolee." (Hän oli tosissaan huolissaan
lapsensa hengestä, ei pelkästään näön vuoksi.) Koeteltuaan hänen uskoaan
Kristus sanoi: Mene! Poikasi jää henkiin. Hänen uskonsa palkittiin.
Kotimatkalla hänen palvelijansa tulivat häntä vastaan ja kertoivat hänelle,
että hänen poikansa oli alkanut parantua. Hän kysyi heiltä, milloin hän oli
alkanut parantua, ja he kertoivat hänelle, että edellispäivänä seitsemännellä
hetkellä. Tämä oli aika, jolloin Messias oli sanonut hänen poikansa jäävän
eloon. Näin hänen uskonsa jouduttua koetteille ja hänen toimiessaan sen mukaan,
hän jäi Messiaan luo, sillä vaikka hänen kotinsa oli vain parinkymmenen
kilometrin päässä, hän palasi vasta seuraavana päivänä (vert. jae 52) uskoen
hänen olevan parantunut. Tällä teolla ja hänen uskollaan Kristukseen hänen koko
perhekuntansa kääntyi ja pelastus levisi pakanakansoille (jae 53). Hän uskoi
koko sydämestään.)
jae 54 Tämä oli toinen merkki, jonka hän oli tehnyt
palatessaan Juudeasta Galileaan (katso 2:1-11).