Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F044iii

 

 

 

 

 

Apostolien tekojen kommentaari Osa 3

(Versio 1.0 20210903-20210903)

 

 

Lukujen 10-13 kommentaari

 

 

 

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2022 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Apostolien tekojen kommentaari Osa 3


 

Apostolien teot luvut 10-13 (UT 2020)

 

Luku 10

1Kesareaan sijoitetussa niin sanotussa Italialaisessa joukko-osastossa oli sadanpäällikkönä Cornelius-niminen mies. 2Hän ja hänen talonväkensä noudattivat Jumalan tahtoa ja monia juutalaisia tapoja. Hän antoi kansalle runsaasti almuja ja rukoili Jumalaa säännöllisesti. 3Eräänä iltapäivänä kolmen aikoihin hän näki aivan selvästi näyn, jossa enkeli tuli hänen luokseen ja sanoi: »Cornelius!» 4Cornelius tuijotti enkeliä peloissaan ja sanoi: »Mitä tämä on, herra?» Enkeli sanoi: »Rukouksesi ja köyhille antamasi lahjoitukset ovat nousseet Jumalan luokse ja kiinnittäneet hänen huomionsa. 5Lähetä nyt miehiäsi Joppeen hakemaan tänne Simon, jota kutsutaan Pietariksi. 6Hän on erään Simon-nimisen nahkurin vieraana tämän talossa meren rannalla.» 7Kun enkeli tämän sanottuaan lähti, Cornelius käski luokseen kaksi orjaansa ja komentoryhmästään yhden miehen, joka noudatti Jumalan tahtoa. 8Hän selitti miehille kaiken ja lähetti heidät Joppeen. 9Kun miehet seuraavana päivänä olivat matkalla ja lähestyivät keskipäivällä Joppen kaupunkia, Pietari nousi kattotasanteelle rukoilemaan. 10Hänelle tuli kuitenkin nälkä, ja hän halusi ruokaa. Ateriaa alettiin valmistaa, mutta sillä aikaa Pietari alkoi nähdä näkyjä. 11Hän näki, että taivas oli auki. Taivaasta laskeutui maahan kangas, joka muistutti suurta, kaikista neljästä kulmastaan kannateltua purjetta. 12Sen päällä oli kaikkia maan nelijalkaisia eläimiä ja matelijoita sekä taivaan lintuja. 13Ääni sanoi Pietarille: »Pietari, teurasta ja syö näitä!» 14»Ei missään nimessä, Herra!» Pietari vastasi. »En ole koskaan syönyt mitään saastaista tai kiellettyä.» 15Ääni puhui uudelleen: »Älä sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.» 16Näin tapahtui kolmesti. Heti sen jälkeen kangas nostettiin taivaaseen. 17Kun Pietari vielä ihmetteli, mistä näyssä mahtoi olla kyse, saapuivat Corneliuksen lähettämät miehet. He olivat kyselleet, missä Simonin talo oli. Nyt he tulivat portille 18ja kysyivät kovalla äänellä, oliko talossa vieraana Pietariksi kutsuttu Simon. 19Pietarin yhä pohtiessa näkyään Henki sanoi hänelle: »Kolme miestä etsii sinua. 20Mene alas ja lähde empimättä heidän mukaansa, sillä minä olen lähettänyt heidät.» 21Pietari meni alas miesten luokse ja sanoi: »Minä olen se, jota te etsitte. Mitä asiaa teillä on?» 22Miehet vastasivat: »Meidät lähetti sadanpäällikkö Cornelius, oikeamielinen ja Jumalalle kuuliainen mies, josta kaikki puhuvat Juudeassa pelkkää hyvää. Pyhä enkeli käski hänen kutsua sinut kotiinsa ja kuunnella puheitasi.» 23Niinpä Pietari kutsui miehet sisään vieraikseen. Seuraavana päivänä hän lähti matkaan heidän kanssaan. Myös muutama joppelainen uskova lähti mukaan. 24Sitä seuraavana päivänä Pietari ja muut saapuivat Kesareaan, missä Cornelius odotti heitä. Hän oli kutsunut luokseen sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä. 25Kun Pietari sitten saapui, Cornelius meni häntä vastaan ja heittäytyi kunnioittavasti maahan hänen eteensä. 26Pietari kuitenkin auttoi hänet ylös ja sanoi: »Nousehan nyt. Ihmisiä tässä vain ollaan.» 27Corneliuksen kanssa keskustellen Pietari meni sisään ja tapasi sinne kokoontuneen joukon. 28Hän sanoi ihmisille: »Tehän tiedätte, ettei juutalaisen sovi vierailla muihin kansoihin kuuluvien luona. Jumala kuitenkin näytti minulle, etten saa pitää ketään saastaisena tai epäpuhtaana. 29Siksi lähdin tänne vastaan sanomatta, kun minua tultiin hakemaan. Kertoisitteko, miksi olen täällä?» 30Cornelius vastasi: »Kolme päivää sitten rukoilin täällä kotonani iltapäivärukousta. Äkkiä näin edessäni miehen hohtavissa vaatteissa. 31Hän sanoi: ’Cornelius, Jumala on kuullut rukouksesi ja pannut merkille antamasi lahjoitukset. 32Lähetä siis miehiä Joppeen kutsumaan luoksesi Simon, jota sanotaan Pietariksi. Hän on nahkuri Simonin vieraana tämän talossa meren rannalla.’ 33Niinpä lähetin saman tien mieheni hakemaan sinua, ja sinä teit oikein, kun tulit luokseni. Nyt olemme kaikki Jumalan edessä valmiina kuulemaan kaiken, mitä Jumala on sinun käskenyt sanoa.» 34Pietari alkoi puhua: »Nyt vasta todella ymmärrän, ettei Jumala ole puolueellinen. 35Kansallisuudesta riippumatta hän hyväksyy jokaisen, joka kunnioittaa häntä ja toimii hänen tahtonsa mukaan. 36Jumala lähetti israelilaisille ilosanoman rauhasta, jonka on tuonut Jeesus Kristus, kaikkien Herra. 37Te tiedätte tapahtumat, jotka saivat alkunsa Galileassa sen jälkeen, kun Johannes julisti ja kastoi, ja levisivät sieltä koko Juudeaan. 38Tiedätte siis, miten Jumala voiteli nasaretilaisen Jeesuksen Pyhällä Hengellä ja voimalla. Jeesus kulki seudulta toiselle tekemässä hyvää ja parantamassa kaikki, jotka Paholainen oli alistanut valtaansa. Hän pystyi siihen, koska Jumala oli hänen kanssaan. 39Me vahvistamme todeksi kaiken, mitä hän teki Juudeassa ja Jerusalemissa. Jeesus tapettiin ristinpuulle ripustamalla. 40Jumala herätti hänet eloon kolmantena päivänä ja antoi hänen näyttäytyä – 41ei kaikille, vaan Jumalan ennalta valitsemille todistajille. Me valitut söimme ja joimme Jeesuksen kanssa, kun hän oli noussut kuolleiden joukosta. 42Hän käski meidän julistaa sanomaa ihmisille ja todistaa, että Jumala on asettanut hänet elävien ja kuolleiden tuomariksi. 43Kaikki profeetatkin todistavat, että jokainen Jeesukseen uskova saa syntinsä anteeksi hänen nimensä voimasta.» 44Pietarin vielä puhuessa Pyhä Henki laskeutui kaikkiin kuulijoihin. 45Pietarin mukana tulleet juutalaistaustaiset uskovat hämmästyivät, kun muutkin kuin juutalaiset saivat lahjaksi Pyhän Hengen. 46He kuulivat näiden puhuvan vierailla kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: 47»Ei kai kukaan voi estää meitä kastamasta vedellä niitä, jotka meidän laillamme ovat saaneet Pyhän Hengen?» 48Pietari käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimissä. Häntä pyydettiin jäämään vielä muutamaksi päiväksi.

 

Luvun 10 tarkoitus

Tässä näemme Corneliuksen kääntymyksen Kesareassa, ja Luukas tässä panee ensimmäisen pakanan käännyttämisen Pietarin nimiin (mutta katso 11:19-21); Mitä tulee Italialaiseen joukko-osastoon: Corneliuksen joukko-osasto oli luultavasti cohors II. Italica Civium Romanorum. Kirkkoraamatun "jumalaapelkäävä" (jae 2) tarkoittaa, että hän palvoi Häntä, mutta ei ollut omaksunut juutalaisuutta.

 

Kuudes tunti tarkoittaa puoltapäivää ja tavallista roomalaista lounasaikaa. Yhdeksäs tunti on noin kolme iltapäivällä.

 

10:14: Saastainen tai kielletty viittaa ruokaan, jota pidetään epäpuhtaana ruokavaliolakien mukaan (Nro 015).(vrt. 3. Moos. 11 ja 5. Moos. 14).

 

Toisen vuosituhannen perua olevat protestantit väittävät, että Jumala puhdisti kaiken ruoan Jeesuksen sanalla (Mark. 7:14-19). Oxford Annotated RSV väitti, että Pietari ei ymmärtänyt sitä ennen kyseistä tekstiä. Tämä ei pidä paikkaansa. Luku 10:28-29 selittää, että se viittasi pakanoiden puhdistumiseen ja myös lukuun 11, eikä sillä ollut mitään tekemistä ruokavaliolakien kanssa. Protestantit seuraavat roomalaiskatolisia julistaakseen saastaisen ruoan lailliseksi, mikä on gnostilaisten ja Baalin palvojien väärä opetus. Ruokavaliolait pannan täytäntöön Messiaan palatessa yhdessä lain ja todistuksen ja temppelikalenterin kanssa (vrt. Jumalan kalenteri (Nro 156)); vrt. Jesaja 8:20; 66:23-24; Sak. 14:16-19). Sapattia viettävät kristityt säilyttivät edelleen ruokavaliolait ja Jumalan kalenterin (vrt. 15:28 kuristetun eläimen ja veren osalta Apostolien tekojen luvun 15 konferenssi (Nro 069) ja Kol. 2:16). Niin tekivät myös Jumalan seurakunnat kahden vuosituhannen ajan Messiaan paluuseen saakka; lukuun ottamatta Armstrongin johtamaa Sardes-järjestelmää sekä adventisteja ja laodikealaisia Jehovan todistajia (vrt.Neljännen käskyn rooli sapattia viettävissä Jumalan seurakunnissa (Nro 170) ja Filadelfian pylväät (Nro 283)).

 

Jumala herätti Kristuksen kolmantena päivänä sen jälkeen, kun juutalaiset olivat tappaneet hänet ripustamalla hänet puuhun (10:39-40) roomalaisten alaisuudessa. Sitten hänestä tuli elävien ja kuolleiden tuomari, jota Jumala käski meidän saarnata ihmisille (jae 42). Pyhän Hengen lahja oli vuodatettu jopa pakanoiden päälle (jakeet 10:45ss).

 

Pietari kysyi heiltä, voisiko joku kieltää kasteen vedellä niitä, jotka olivat jo saaneet Pyhän Hengen (vrt. 10:47-48). Sitten hän jäi heidän luokseen joksikin aikaa.

 

Luku 11

1Apostolit ja muutkin uskovat ympäri Juudeaa saivat kuulla, että muutkin kuin juutalaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. 2Kun Pietari palasi Jerusalemiin, juutalaiset arvostelivat häntä: 3»Kävit sitten syömässä sellaisten miesten luona, joita ei ole ympärileikattu.» 4Pietari alkoi selittää heille, miten asiat olivat edenneet: 5»Olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin jouduin Hengen valtaan ja näin näyn. Taivaasta laskeutui luokseni suurta purjetta muistuttava kangas, jota kannateltiin kaikista neljästä kulmasta. 6Kun katsoin tarkasti, näin kankaalla kaikkia maan nelijalkaisia eläimiä, matelijoita ja taivaan lintuja. 7Lisäksi kuulin äänen, joka sanoi minulle: ’Pietari, teurasta ja syö näitä!’ 8Minä sanoin: ’Ei missään nimessä, Herra! En ole koskaan pannut suuhuni mitään saastaista enkä kiellettyä.’ 9Silloin ääni puhui uudelleen: ’Älä sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.’ 10Tämä tapahtui kolmesti, ja sitten kaikki vetäistiin takaisin taivaaseen. 11Juuri silloin pysähtyi kolme miestä sen talon eteen, jossa olin. Heidät oli lähetetty Kesareasta noutamaan minua. 12Henki käski minun lähteä empimättä heidän mukaansa. Nämä kuusi Herran seuraajaa lähtivät kanssani sen miehen taloon, joka oli kutsunut minut. 13Isäntäni kertoi, miten enkeli oli ilmestynyt hänen taloonsa ja sanonut: ’Lähetä väkeä Joppeen hakemaan tänne Simon, jota kutsutaan Pietariksi. 14Hän kertoo sinulle, millä tavoin sinä ja koko talonväkesi pelastutte.’ 15Kun sitten aloin puhua, Pyhä Henki laskeutui heihin samoin kuin se aikoinaan laskeutui meihin. 16Silloin muistin, miten Herra sanoi: ’Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.’ 17Jos kerran Jumala antoi heille saman lahjan kuin meille, jotka luotimme Herraan Jeesukseen Kristukseen, mikä minä olisin ollut estämään Jumalaa?» 18Tämän kuullessaan kaikki rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa: »Jumala on siis antanut myös muihin kansoihin kuuluville mahdollisuuden muuttaa elämänsä suunnan ja pelastua.» 19Stefanoksen kivittämisestä alkanut vaino oli saanut osan uskovista hajaantumaan. He kulkivat Foinikiaan, Kyprokselle ja Antiokiaan saakka julistamatta sanaa muille kuin juutalaisille. 20Jotkut heistä olivat kuitenkin Kyprokselta ja Kyrenestä, ja Antiokiaan tultuaan he julistivat ilosanomaa Herrasta Jeesuksesta muillekin kuin juutalaisille. 21Herran käsi oli heidän tukenaan, ja moni kääntyi ja alkoi uskoa Herraan. 22Kun Jerusalemin seurakunnassa kuultiin tästä, lähetettiin Barnabas Antiokiaan. 23Kun hän saapui perille, hän näki, mitä Jumalan hyvyys oli saanut aikaan. Tästä ilahtuneena hän kehotti kaikkia pysymään Herran omina. 24Hän oli näet hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä useammat omistautuivat Herralle. 25Barnabas lähti Tarsokseen etsimään Saulosta 26ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. Yhdessä he viettivät vuoden seurakunnassa ja opettivat suuria ihmisjoukkoja. Antiokialaiset Herran seuraajat olivat ensimmäisiä, joita alettiin kutsua kristityiksi. 27Samoihin aikoihin tuli Jerusalemista profeettoja Antiokiaan. 28Yksi heistä, nimeltään Agabos, sai Hengeltä tiedon suuresta nälänhädästä, joka tulisi koko maailmaan. Keisari Claudiuksen aikana näin tapahtuikin. 29Uskovat päättivät järjestää keräyksen tukeakseen Juudeassa asuvia ystäviään. Jokainen antaisi varojensa mukaan. 30Näin he myös tekivät ja lähettivät Barnabaksen ja Sauloksen viemään rahat seurakunnan johtajille.

 

Luvun 11 tarkoitus

Silloin apostolit Juudeassa kuulivat, että myös pakanat olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Kun Pietari meni Jerusalemiin, ympärileikkausklikki arvosteli häntä ja kysyi, miksi hän meni ympärileikkaamattomien miesten luo ja söi heidän kanssaan (jakeet 1-2). Pietari selitti sitten olleensa Joppessa, missä hänelle annettiin näky monenlaisista eläimistä, jotka laskeutuivat taivaasta suurella kankaalla. Hän katsoi ja näki sen sisältävän eläimiä ja petoja ja matelijoita ja taivaan lintuja (jakeet 3-6). Sitten hän kuuli äänen sanovan: "Nouse, Pietari, tapa ja syö." Sitten hän sanoi: "Ei mikään kielletty tai saastainen ole koskaan mennyt suuhuni" (jakeet 7-8).

 

Tämän jälkeen näyn tarkoitus selitetään. Pyhä Henki osoitti Pietarille, että Jumala on julistanut jotakin puhdistettavaksi. Pakanoiden yleinen tyhmyys paljastui siinä, että he väittivät Jumalan puhdistaneen saastaisen ruoan, joka on kielletty laissa 3. Mooseksen kirjan luvussa 11 ja 5. Mooseksen kirjan luvussa 14. Ja he jättivät täysin huomiotta teot pakanoiden kasteessa, joka oli todellinen teoin ja esimerkein annettu selitys, joka seurasi tekstiä, kolmen miehen saapuessa taloon, johon Henki oli lähettänyt heidät Kesareasta (jakeet 9-11).

 

Pyhä Henki oli ilmestynyt näille miehille enkelinä Kesareassa ja käskenyt talon miestä hakemaan Joppesta Simon Pietarin, joka selittäisi hänelle sen sanoman, jonka kautta hän pelastuisi; hän ja koko hänen perheensä (jakeet 12-14). Kun Pietari alkoi puhua, Pyhä Henki lankesi pakanoiden päälle, aivan kuten se oli langennut apostolien ja seurakunna päälle alussa (jae 15). Silloin Pietari muisti Herran sanat, jotka kuuluivat: ”Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.” Tämä oli Jumalan selvä tapa osoittaa Pyhän Hengen kautta, että pelastus oli laajennettu pakanoille Pyhän Hengen lahjan kautta (jakeet 16-17) (vrt. n. 1:5). Kun he kuulivat sen, he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Jumala on siis avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään" (jae 18).

 

Pietarin kertomus oli välttämätön osoittamaan veljille, että pelastus oli ulotettu pakanoihin. Tämä oli seurakunnan merkittävä kehityssuunta ja jakaisi juutalaisuuden siten, että monet juutalaiset (esim. ympärileikkauspuolue) eivät hyväksyneet tällaista pelastuksen laajentamista (15:1-5; 21:20; Gal. 2:12), vaikka VT:n tekstit osoittavat, että näin piti tapahtua (esim. Efraim, 1. Mooseksen kirja 48:14-18).

 

Mutta nämä, jotka olivat hajallaan Stefanoksen vainon tähden, kulkivat aina Foinikiaan, Kyprokselle ja Antiokiaan asti. Kuitenkin he puhuivat vain juutalaisille (profeetat varhaisessa seurakunnassa, vrt. 13:1 n. 1. Kor. 12:28-29). Seitsemänkymmenen sijaintipaikat on lueteltu tutkielmassaSeurakunnan perustaminen seitsemänkymmentä alaisuudessa (Nro 122D), jossa Pietari ja nämä miehet, jotka ovat menossa Antiokiaan, ja Pietari myöhemmin, vihki kolme sikäläistä piispaa lähetystehtävänsä Parthiassa ja Aasiassa viimeisen tehtävänsä ollessa Italiassa ennen marttyyrikuolemaansa.

 

Oli myös kyproslaisia ja kyreneläisiä, jotka menivät Antiokiaan ja puhuivat kreikkalaisten kanssa (vrt. myös 8:1b-4) saarnaten Herraa Jeesusta ja Pyhää Henkeä, ja Herran käsi oli heidän kanssaan, ja suuri joukko uskovia kääntyi Herran puoleen. Uutinen tästä huomattavasta profetian täyttymyksestä kantautui Jerusalemiin, ja he he lähettivät sitten Barnabaan Antiokiaan, ja hän iloitsi ja kehotti sikäläisiä veljiä pysymään uskollisina, ja sitten hän meni Tarsokseen etsimään Saulosta sieltä ja toi hänet Antiokiaan. Koko vuoden he opettivat suurta sikäläistä joukkoa seurakunnassa. Antiokiassa heitä kutsuttiin ensimmäistä kertaa kristityiksi.

 

Juuri täällä Antiokiassa Syyriassa seurakunta lähetti Jerusalemista profeettoja ja yksi heistä, Agaboksen, nousi seisomaan ja ennusti Hengen kautta suuren nälänhädän, joka olisi tulossa kaikkialle maailmaan ja joka tapahtuikin Claudiuksen hallituskaudella (21:10-11). Opetuslapset päättivät kukin kykynsä mukaan lähettää apua Juudeaan, niin kuin kukin pystyi (jae 28-29). Tämän he tekivät Barnabaan ja Sauloksen kautta (vrt. Apostolien teot 15).

 

Luku 12

1Noihin aikoihin kuningas Herodes Agrippa otti käyttöön kovat keinot muutamia seurakuntalaisia kohtaan. 2Hän käski tappaa miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. 3Kun hän huomasi juutalaisten olevan tästä mielissään, hän jatkoi ja käski vangita Pietarin. Silloin vietettiin happamattoman leivän juhlaa. 4Kun Pietari oli pidätetty, Herodes heitätti hänet vankilaan ja pani neljä neljän sotilaan ryhmää vartioimaan häntä. Hän aikoi tuomita Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan edessä. 5Niinpä Pietaria vartioitiin vankilassa. Seurakunta rukoili kuitenkin lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. 6Herodes aikoi asettaa Pietarin kansan eteen tulevana päivänä. Pietari nukkui edeltävän yön kahden sotilaan välissä, kaksissa kahleissa. Vankilan ovella oli lisäksi vartio. 7Äkkiä Herran enkeli seisoi Pietarin edessä ja valo loisti huoneessa. Enkeli herätti Pietarin tönäisemällä häntä kylkeen ja sanoi: »Nyt äkkiä ylös!» Kahleet putosivat Pietarin käsistä. 8Enkeli jatkoi: »Kiinnitä vyösi ja pane sandaalit jalkaan. Pue päällysvaate yllesi ja tule mukaani.» 9Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei tajunnut, että asiat tapahtuivat todella, vaan luuli näkevänsä näkyjä. 10Ensimmäisen ja toisen vartion ohitettuaan he saapuivat kaupunkiin johtavalle rautaportille, joka avautui heille itsestään. He menivät portista ja kulkivat pitkin kujaa. Äkkiä enkeli oli poissa. 11Toinnuttuaan Pietari totesi: »Nyt tajuan, että Herra tosiaan lähetti enkelinsä päästämään minut Herodeksen käsistä. Ei käynytkään niin kuin kansa odotti.» 12Tämän ymmärrettyään hän lähti Marian luokse. Maria oli Markukseksi kutsutun Johanneksen äiti. Hänen taloonsa oli kokoontunut paljon väkeä rukoilemaan. 13Pietari kolkutti ovea, ja orjatyttö nimeltä Rode tuli avaamaan. 14Hän tunnisti Pietarin äänen ja riemastui niin, että unohti avata oven. Hän säntäsi sisään kertomaan, että Pietari seisoi ovella. 15»Olet seonnut», muut sanoivat, mutta Rode vakuutti puhuvansa totta. Silloin muut sanoivat: »Se on hänen enkelinsä.» 16Pietari kuitenkin kolkutti edelleen. Ovi avattiin, ja avaajat ällistyivät nähdessään Pietarin. 17Tämä viittasi heitä vaikenemaan ja kertoi, miten Herra oli vienyt hänet ulos vankilasta. »Kertokaa tämä Herran veljelle Jaakobille ja muillekin», hän sanoi ja lähti muualle. 18Aamulla sotilaiden parissa syntyi melkoinen hämminki siitä, mihin Pietari oli kadonnut. 19Kun etsinnät eivät tuottaneet tulosta, Herodes kuulusteli vartijoita ja pani heidät vastuuseen. Sitten hän lähti Juudeasta ja alkoi oleskella Kesareassa. 20Herodes Agrippa oli riidoissa Tyroksen ja Sidonin asukkaiden kanssa. Nämä pitivät kuitenkin yhtä ja tulivat hänen luokseen pyytämään rauhaa. He näet saivat ravintonsa Herodeksen hallitsemalta alueelta. He saivat taivuteltua Blastoksen, kuninkaan kamaripalvelijan, toimimaan rauhanvälittäjänä. 21Sovittuna päivänä Herodes istuutui valtaistuimelleen kuninkaallisessa asussa ja piti rauhanlähetystölle puheen. 22Kansa vastasi huutamalla: »Jumalan ääni, ei ihmisen!» 23Samassa Herran enkeli iski Herodesta, koska tämä ei antanut kunniaa Jumalalle. Herodes kuoli matojen syömänä. 24Jumalan sana sen sijaan jatkoi leviämistään. 25Barnabas ja Saul palasivat Antiokiaan toimitettuaan keräyksen tuoton Jerusalemiin. Heidän mukanaan tuli Johannes, jota kutsuttiin Markukseksi.

 

Luvun 12 tarkoitus

Jakeet 1-19 käsittelevät Herodes Agrippan vainoa seurakuntaa kohtaan. Hänet kruunasi kuninkaaksi Claudius vuonna 41 jaa. Hän surmasi miekalla Jaakobin, Sebedeuksen pojan, Johanneksen veljen, ja kun hän näki, että se miellytti juutalaisia, pidätti hän myös Pietarin. Tämä tapahtui happamattoman leivän päivinä (eli Abib-kuun 15-21. päivinä), mutta Pietari pakeni. Herodes Agrippa oli Herodes Suuren ja makkabealaisen Mariamnen pojanpoika. Hän oli suosittu, koska hän suosi fariseuksia. Hän luovutti Pietarin neljälle neljän sotilaan ryhmälle ja aikoi tuoda hänet kansan eteen pääsiäisen jälkeen.

 

Seurakunta rukoili kuitenkin hartaasti Jumalaa, ja enkeli lähetettiin hänen luokseen yöllä ennen hänen luovuttamistaan Herodes Agrippalle. Hän oli kahden sotilaan välissä, ja enkeli tönäisi häntä kylkeen ja herätti hänet. Hän oli kahleissa. Pietari sai käskyn nousta nopeasti, ja kahleet kirposivat hänen päältään. Enkeli sanoi hänelle, että pukeudu ja laita sandaalit jalkaan. Hän tekikin niin, ja sitten enkeli sanoi hänelle: kääri päällyvaate ympärillesi ja seuraa minua (jakeet 6-8). Hän meni ulos ja seurasi häntä eikä tiennyt, oliko se, mitä enkeli teki, totta, vaan hän ajatteli sen olevan näky (jae 9). He kulkivat ensimmäisen ja toisen henkivartijan ohitse ja tulivat rautaportille, joka johti kaupunkiin, joka avautui heille itsestään. He kulkivat yhtä katua, ja enkeli lähti hänen luotaan. Silloin Pietari tointui ja sanoi: Nyt olen varma, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä juutalaiset odottivat (jae 10-11). Kun hän tajusi tämän, hän meni Marian, Johanneksen (jota kutsuttiin myös Markukseksi) äidin taloon, jossa monet kokoontuivat rukoilemaan. Ja kun hän koputti ovelle, palvelijatar nimeltä Rode tuli vastaamaan (jakeet 12-13). Hän tunnisti Pietarin äänen ja juoksi iloiten kertomaan veljille, että Pietari oli portilla (jae 14). Hänelle sanottiin, että hän on hullu. Hän väitti, että asia oli niin, ja he sanoivat, että sen täytyy olla hänen enkelinsä (jae 15). Mutta Pietari kolkutti yhä, ja kun he avasivat oven, he näkivät hänet ja hämmästyivät (jae 16). Hän kehotti heitä vaikenemaan ja kertoi sitten heille, kuinka Herra oli päästänyt hänet ulos vankilasta. Sitten hän sanoi tämän Jaakobille ja veljille ja meni sitten toiseen paikkaan (jae 17).

 

Mutta kun päivä tuli, sotilaiden keskuudessa oli melkoinen hämminki siitä, mitä Pietarille oli tapahtunut. Ja kun Herodes oli etsinyt häntä, eivätkä he kyenneet tuottamaan häntä, tutki hän vartijat ja käski surmata heidät. Sitten hän meni Juudeasta Kesareaan ja jäi sinne.

 

Seuraava vaihe (jae 20ss.) käsittelee Herodes Agrippan kuolemaa. Ja Herodes vihastui Tyroksen ja Sidonin asukkaisiin, ja he tulivat hänen luoksensa yksissä tuumin ja suostuttelivat Blastoksen, kuninkaan kamaripalvelijan, puolelleen, koska heidän maansa oli riippuvainen kuninkaan maasta saatavasta ravinnosta. Sitten tiettynä päivänä kuningas puki ylleen asunsa, asettui valtaistuimelle ja piti heille puheen. Kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" Herodes ei antanut Jumalalle kunniaa ja enkeli löi häntä, ja madot söivät hänet ja hän kuoli (jakeet 20-23). Tämä tapahtui keväällä 44 jaa.

 

Mutta Jumalan sana kasvoi ja lisääntyi (jae 24). Ja Barnabas ja Saulos palasivat Jerusalemista täytettyään lähetystehtävänsä ja toivat mukanaan Johanneksen, jonka toinen nimi oli Markus.

 

Luku 13

1Antiokian seurakunnassa oli profeettoja, jotka myös opettivat: Barnabas, Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli kasvanut yhdessä ruhtinas Herodes Antipaksen kanssa, ja Saulos. 2Kerran, kun he toimittivat jumalanpalvelusta ja paastosivat, Pyhä Henki sanoi: »Antakaa Barnabas ja Saulos minun käyttööni, siihen työhön, johon olen heidät kutsunut.» 3Niinpä he paastosivat ja rukoilivat. Sitten muut valtuuttivat nämä kaksi panemalla kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan. 4Kun Pyhä Henki näin oli lähettänyt Barnabaksen ja Sauloksen matkaan, he menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokselle. 5Salamikseen tultuaan he julistivat juutalaisten synagogissa Jumalan sanaa. Mukana oli myös Johannes, joka auttoi heitä. 6Kuljettuaan saaren halki Pafokseen saakka he tapasivat Barjesus-nimisen juutalaisen noidan ja valeprofeetan. 7Hän oleskeli keisarin korkean edustajan Sergius Pauluksen luona. Tämä viisas mies kutsui Barnabaksen ja Sauloksen vieraikseen kuunnellakseen Jumalan sanaa. 8Heitä vastaan asettui kuitenkin tuo noita, joka tunnettiin myös kreikkalaisella nimellä Elymas. Tämä yritti estää käskynhaltijaa tulemasta uskoon. 9Silloin Saulos, jolla oli myös nimi Paulus eli Paavali, täyttyi Pyhästä Hengestä. Hän tuijotti noitaa 10ja sanoi: »Voi sinua Paholaisen poikaa! Sinä olet umpikiero valehtelija ja kaiken oikeudenmukaisen vihollinen! Lakkaatkos vääntelemästä mutkalle Herran suoria teitä! 11Katsohan! Herran käsi on ylläsi ja sokaisee sinut. Et näe aurinkoa ennen kuin on taas sen aika.» Samassa pimeys ympäröi noidan, ja hän haparoi ympäriinsä taluttajaa etsien. 12Kun käskynhaltija näki tämän, hän ällistyi ja alkoi uskoa Herran oppiin. 13Paavalin seurue lähti purjehtimaan Pafoksesta Pamfyliaan, Pergen kaupunkiin. Johannes päätti vetäytyä joukosta ja palasi Jerusalemiin. 14Muut jatkoivat Pergestä matkaa Pisidian Antiokiaan. Sapattina he menivät synagogaan ja kävivät istumaan. 15Kun lakia ja profeettoja oli luettu, synagogan johtajat lähettivät Paavalin seurueelle viestin: »Veljet! Jos teillä on ihmisille jokin kehotus, niin puhukaa.» 16Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja alkoi puhua: »Kuunnelkaa minua, israelilaiset ja te muut, jotka kunnioitatte Jumalaa! 17Israelin Jumala valitsi esivanhempamme, nosti kansamme vierastyöläisen asemasta Egyptissä ja vei sen vahvalla käsivarrellaan pois sieltä. 18Nelisenkymmentä vuotta Jumala sieti kansaansa autiomaassa. 19Hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja antoi niiden alueet perintömaaksi omalle kansalleen. 20Tähän kaikkeen kului noin 450 vuotta. Sen jälkeen hän antoi kansalle tuomareita profeetta Samuelin aikaan asti. 21Silloin kansa pyysi itselleen kuningasta ja Jumala antoi sille Saulin, Kisin pojan. Saul oli Benjaminin heimosta ja hallitsi neljäkymmentä vuotta. 22Sitten Jumala työnsi hänet syrjään ja nosti kuninkaaksi Daavidin, josta hän sanoi: ’Löysin Daavidin, Iisain pojan. Hän on mies minun mieleeni ja toteuttaa kaikki toiveeni.’ 23Tämän Daavidin jälkeläisistä Jumala lupauksensa mukaisesti toi Israelille Pelastajan, Jeesuksen. 24Jo ennen hänen tuloaan Johannes Kastaja oli kehottanut Israelin kansaa katumaan ja ottamaan kasteen. 25Loppunsa edellä Johannes sanoi: ’Keneksi te minua luulette? En se ole minä. Minun jälkeeni tulee kuitenkin mies, jolta en kelpaa edes sandaaleja riisumaan.’ 26Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka kunnioitatte Jumalaa! Sanoma pelastuksesta on lähetetty juuri meille. 27Jerusalemin asukkaat ja heidän johtajansa näet eivät sitä ymmärtäneet vaan tuomitsivat Jeesuksen. Näin he toteuttivat profeettojen sanat, joita on tapana lukea sapattina. 28He pyysivät Pilatusta tappamaan Jeesuksen, vaikka eivät keksineet mitään perusteita kuolemantuomiolle. 29Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä Jeesuksesta oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja hautasivat hänet. 30Jumala kuitenkin herätti hänet kuolleiden joukosta. 31Monen päivän ajan Jeesus ilmestyi niille, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt todistavat hänestä ihmisille. 32Me julistamme teille ilosanomaa esivanhemmille annetusta lupauksesta. 33Jumala on näet täyttänyt lupauksensa meille, heidän lapsilleen. Hän herätti kuolleista Jeesuksen, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: ’Sinä olet minun Poikani. Tänään minä synnytin sinut.’ 34Kun Jumala on näin herättänyt Jeesuksen kuolleiden joukosta, Jeesuksen ruumis ei koskaan maadu. Jumala on itse sanonut: ’Minä annan teille sen, minkä Daavidille pyhästi lupasin.’ 35Samasta syystä hän sanoo toisessa kohdassa: ’Sinä et anna pyhän palvelijasi maatua.’ 36Daavid edisti omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa. Kun hän nukkui pois, hänet vietiin esivanhempiensa joukkoon ja hän maatui. 37Mutta sen, jonka Jumala herätti kuolleista, ei tarvinnut mädäntyä. 38Tietäkää siis, veljet: Hänen vuokseen teidän syntinne annetaan anteeksi ja te saavutatte kaiken sen, mitä ette Mooseksen lain avulla voineet saavuttaa. 39Jeesuksen vuoksi jokainen uskova todetaan syyttömäksi. 40Pitäkää siis varanne, ettei teille käy niin kuin profeettojen kirjoissa sanotaan: 41’Katsokaa, halveksijat! Ihmetelkää ja tuhoutukaa! Jos joku kertoisi teille, mitä teen teidän aikananne, ette ikinä uskoisi.’» 42Kun Paavali ja Barnabas olivat lähdössä, heitä pyydettiin puhumaan samalla tavalla myös seuraavana sapattina. 43Kun ihmiset hajaantuivat tahoilleen, Paavalin ja Barnabaksen mukaan lähti monia juutalaisia ja niitä, jotka kunnioittivat Jumalaa ja olivat kääntyneet juutalaisiksi. Paavali ja Barnabas puhuivat heille ja kannustivat heitä turvautumaan tulevaisuudessakin Jumalan hyvyyteen. 44Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuuntelemaan Herran sanaa. 45Kun juutalaiset näkivät väenpaljouden, he kiihdyttivät itsensä raivoon ja väittivät ivallisesti vastaan Paavalin puhuessa. 46Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suoraan: »Jumalan sana oli kerrottava ensin teille. Koska ette piittaa siitä ettekä pidä itseänne ikuisen elämän arvoisina, me käännymme muiden kansojen puoleen. 47Onhan Jumala käskenyt meitä näin: ’Olen antanut sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin asti.’» 48Kun muihin kansoihin kuuluvat kuulivat tämän, he alkoivat iloita ja ylistää Herran sanaa. Ne, jotka oli määrätty ikuiseen elämään, alkoivat uskoa. 49Herran sana levisi koko seudulle. 50Juutalaiset kuitenkin yllyttivät Jumalaa kunnioittavia ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä Paavalin ja Barnabaksen kimppuun, ja heidät ajettiin pois seudulta. 51Silloin Paavali ja Barnabas pudistelivat pölyt jaloistaan todisteeksi heitä vastaan ja lähtivät Ikonioniin. 52Uskovat täyttyivät ilosta ja Pyhästä Hengestä.

 

Luvun 13 tarkoitus

12:25-13:12 käsittelee Barnabasta ja Saulia Kyproksella. Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia. Näitä olivat erityisesti Barnabas ja Simeon (nimeltään niger, tarkoittaa black), Kyreneläinen Lukios, Kyrenessä näet oli suuri juutalainen siirtokunta, Menahem, joka oli tetrarkki Herodeksen hovin jäsen, ja Saulos (vrt. Ef. 4:11). Jakeissa 2-3 Pyhä Henki kehotti ryhmää erottamaan Barnabaksen ja Sauloksen työhön, ja siten Paavali pystyi väittämään, että Jumala oli asettanut hänet erilleen eikä kukaan apostoli (Gal. 1:1). Näin ollen kätten päällepanemisen tuli siunata heidät siihen työhön, jonka Saulos (Paavali) kaavaili (vrt. RSV 1. Tim. 4:14 n.).

 

Seleukia eli Pieria oli Antiokian merisatama, ja kun Pyhä Henki oli lähettänyt heidät sieltä, Barnabas ja Paavali purjehtivat sieltä Kyprokselle ja saapuivat Salamiksen satamaan (nykyisen Famagustan pohjoispuolelle), he julistivat Jumalan sanaa siellä olevien juutalaisten synagogissa ja heillä oli Johannes apuna (jakeet 4-5).

 

He kulkivat koko saaren halki aina Pafokseen asti (lännessä); he kohtasivat noidan ja juutalaisen väärän profeetan nimeltä Barjesus (kreikaksi Joosuan poika) eli Elymas (SGD 1681), joka tarkoittaa velhoa). Hän oli senaattoriprovinssin prokonsulin Sergius Pauluksen kanssa, joka oli älykäs mies, joka kutsui Barnabaksen ja Sauloksen luokseen ja pyrki kuulemaan Jumalan sanaa (jakeet 6-7). Noita yritti vastustaa heitä ja kääntää prokonsulin pois uskosta. Mutta Saulos, joka oli nyt nimeltään Paavali, täynnä Pyhää Henkeä, katsoi häneen ja sanoi: "Voi sinua perkeleen poika, sinä kaiken vanhurskauden vihollinen, täynnä kaikkea petosta ja konnuutta, etkö lakkaisi tekemästä Herran suoria polkuja mutkaisiksi" (jae 8-10). Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä voi nähdä aurinkoa vähään aikaan."

 

Ja kohta tuli hänen päällensä usva ja pimeys, ja hän kulki ympäriinsä etsien ihmisiä, jotka johdattaisivat häntä kädestä (jae 11). Silloin prokonsuli uskoi nähdessään, mitä oli tapahtunut, ja hän hämmästyi Herran opetuksia (jae 12). Sitten Paavali ja hänen seurueensa lähtivät purjehtimaan Pafokselta ja menivät Pergen pääsatamaan Pamfyliassa (kaikkien heimojen alue, joka sijaitsee Tauruksen alueen eteläpuolella Kilikian ja Lyykian välissä), ja Johannes jätti heidät ja palasi Jerusalemiin (jae 13), mutta he lähtivät Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan lähellä nykyajan Yalvaçia; he menivät synagogaan sapattina ja he istuivat alas. Tämä oli Paavalin ensimmäinen työ Vähä-Aasiassa. He lähtivät Pergestä Antiokiaan Pisidiaan ja sieltä Ikonioniin. Luettuaan lain ja profeetat (yksi kustakin oli tapana) synagogan esimiehet lähettivät heille sanan: "Veljet, jos teillä on jotakin kehotuksen sanaa kansalle, niin puhukaa" (jakeet 14-15).

 

Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään sanoen: "Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa: Tämän kansan Jumala valitsi meidän isämme ja teki kansan suureksi oleskellessamme Egyptin maassa, ja hän vei heidät sieltä pois kohotetulla käsivarrella. Ja noin neljäkymmentä vuotta hän kärsi heidän tapojaan erämaassa. Ja kun hän oli hävittänyt seitsemän kansaa Kanaanin maassa (5. Moos. 7:1; Joos. 14:1), antoi hän heille heidän maansa perintöosaksi noin 450 vuodeksi. Ja sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin asti. Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Ja kun hän oli työntänyt hänet syrjään, hän herätti Daavidin olemaan heidän kuninkaansa. Josta hän todisti ja sanoi: Minä olen löytänyt Daavidista, Iisain pojasta, miehen, joka on minun oman sydämeni mukainen ja tekee kaiken, mitä minä tahdon. " Tämän miehen jälkeläisistä Jumala on tuonut Israeliin vapahtajan (5:1 n.), Jeesuksen, kuten Hän lupasi (jakeet 16-23).

 

"Ennen hänen tulemistaan Johannes oli saarnannut parannuksen kastetta koko Israelin kansalle. Ja kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: "Miksi luulette minua? ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’ (Mark. 1:7; Luuk. 3:16; Matt. 3:11; Joh. 1:20)

 

Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat. Vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan (jakeet 26-29).

 

Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: "Sinä olet minun poikani, tänään minä olen sinut synnyttänyt." (Ps. 2:7)

 

Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin:

Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot'. (Jes. 55:3)

 

Siksi hän sanoo myös toisessa psalmissa:

Sinä et salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.' (Ps. 16:10).

Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois; hänet vietiin isiensä viereen ja hänen ruumiinsa maatui. Mutta hän, jonka Jumala herätti kuolleista, ei maatunut. Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa. Pitäkää siis varanne, ettei teidän osaksenne tule se, mistä profeetat ovat sanoneet: "– Katsokaa, halveksijat, hämmästykää – ja olkaa tuhon omat! Minä teen teidän päivinänne sellaisen teon, että ette sitä uskoisi, jos joku siitä kertoisi teille.' (Hab. 1:5) Kun he lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Väen hajaantuessa omille tahoilleen monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset liittyivät Paavalin ja Barnabaksen seuraan. Nämä puhuivat heille ja rohkaisivat heitä pitämään kiinni Jumalan armosta (jakeet 42-43).

Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa. Kun juutalaiset näkivät väenpaljouden, kiihko valtasi heidät ja he kiistivät herjaten sen, mitä Paavali puhui. Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suorat sanat: »Kaikkein ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen (ks. 18:6 Korintossa). Sillä Herra on käskenyt meitä sanoen: 'Minä panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka'" (Jes.49:6) (jakeet 44-47).

 

Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. Ja Herran sana levisi koko seudulle. Juutalaiset kuitenkin yllyttivät Jumalaa kunnioittavia ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä Paavalin ja Barnabaksen kimppuun, ja heidät ajettiin pois seudulta. Silloin Paavali ja Barnabas pudistelivat pölyt jaloistaan todisteeksi heitä vastaan ja lähtivät Ikonioniin. Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä. (jakeet 48-52)