JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT

 

 

Ensimmäinen suuri käsky (Nro 252)

 

(Laitos 1.2 19981005-19990607) Audio

 

Laki käsittää kaksi käskyä. Nämä kaksi suurta käskyä muodostavat perustan koko laille ja profeetoille, mukaan lukien Jeesuksen Kristuksen, todistukselle, joka on kirjoitettuna Raamattuna tuntemaamme kirjaan. Ensimmäinen suuri käsky on kirjoitettuna seuraavasti: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi, ja toinen suuri käsky on senkaltainen: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

 

 

 

 

Jumalan kristityt seurakunnat

 

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

(Copyright ã 1998, 1999 Wade Cox)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:

http://www.logon.org ja http://www.ccg.org

 

 

 

 

 

Ensimmäinen suuri käsky

 

Johdanto

 

Lakia ja sen tarkoitusta on painotettu eri aikoina eri tavoin. Näkökulman nähdään vaihdelleen aikojen kuluessa, niin että lakiin on kerrostuneena erilaisia painotuksia. Karkeasti ottaen varhaiset profeetat näyttävät käsitelleen lakia lähinnä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Myöhempien profeettojen havaitaan kantavan huolta jumalanpalvelusmenoista ja pappien tehtävistä. Jotkut käsittelevät profeetallista tuomiota ja Israelin taivuttamista lain alaisuuteen. Niin sanottu Uusi Testamentti keskittyy Messiaan valtaan ja  lain jatkuvuuteen ja poikkeaa rabbiinisten lauselmien uudesta menetelmästä. Koptinen Tuomaan evankeliumi alkaa kysymyksellä, joka on koko sanoman keskipiste. Silloin oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka usein oli rukoiltava, milloin oli paastottava ja kuinka paljon oli annettava almuja. Kaikki nämä kerrostumat ovat säilyneet, ja ne on tiivistetty Koraaniin, jossa palataan alkuun eli yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden painotukseen.

 

Lain yksityiskohtaisen esityksen edellytyksenä on tutkia eri kirjoitusten esiintyviä eri korostuksia eri aikoina sekä alkuperäisen lainsäädännön tarkoitusta. Yksi asia on erittäin tärkeä, nimittäin se, että Kristus ei poistanut laista yhtäkään kirjainta, ei pienintäkään piirtoa, pistettä tai pilkkua. Kuten pian näemme, koko sanoma on keskittynyt koko Raamatun-historian ajan siihen, että ihmiset saadaan rakastamaan ja siten tottelemaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäistään.

 

Jumalan lakeja analysoidessamme näemme Raamatun sanoman johdonmukaisen selityksen ajan mittaan kehittyvän käskyissä. Jumalan laki on sama nyt kuin aina ennenkin. Kaikkiin ongelmiin ja kysymyksiin, jotka koskevat jumalanpalvelusmenoja ja puhtautta sekä almujen antamista ja uskon perustaa, löytyy vastaus lain asianmukaisesta selityksestä, kun se luetaan säädettyyn tapaan joka seitsemän vuosi, niin että laki on selitysten perustana.

 

Me tulemme näkemään, että meitä ei pelasta lain noudattaminen. Me pelastumme armosta. Ilman Pyhää Henkeä emme voisi noudattaa lakia, kuten Juudan heimo ja pakanakansat ovat selvästi osoittaneet kolmen tuhannen vuoden aikana. Me noudatamme lakia, koska meidän on tehtävä niin, sillä me rakastamme ja tottelemme Jumalaa. Meidät tarkoitettiin aina tekemään niin; mutta tämän maailman papit ovat opettaneet jotakin muuta ja vääristäneet Jumalan lain ja hänen kalenterinsa, niin että niitä ei voida noudattaa asianmukaisesti.

 

Nykyinen kristillinen valtauskonto opettaa virheellisesti, että Jumalan laki naulattiin ristille, koska Kolossalaiskirjeen 2:14-15 tulkitaan väärin. Ristille naulattiin lain alainen velkakirjamme, kheirographon, ei Jumalan lakia sinänsä. Kristinuskoksi kutsutun uskonnon roomalaistunut muoto pyrki mukauttamaan Kristuksen tiettyyn vanhaan pakanalliseen järjestelmään ja sijoittamaan tämän järjestelmän jo olemassa olevaan kreikkalais-roomalaiseen poliittiseen rakenteeseen. Sitä varten sen oli horjutettava koko raamatullista järjestelmää ja tuhottava se antamatta kuitenkaan vaikutelmaa sen tuhoutumisesta. Näin saivat alkunsa harhakäsitykset Uudesta Testamentista ja Jumalan lain kumoamisesta. Raamatun kalenteri korvattiin toisella. Auringonpalvonnan pakanallinen kalenteri sekä joulun ja pakanallisen pääsiäisen järjestelmä syrjäyttivät Jumalan kalenterin ja hänen palvontajärjestelmänsä.

 

Roomalaiset nivoivat uskonnon valtakuntaan, jonka tuhouduttua he tekivät pedolle kuvan pakottamalla uskonnollisen järjestelmän valtaan kansalliset yksiköt samoin kuin aikaisemmin valtakunnan itsensä. Tämä oli mahdollista ainoastaan muuttamalla uskonnollista järjestelmää perusteellisesti, koska Jumalan olemassa olevat lait olivat täysin vastoin kolmiyhteisen jumalan kreikkalais-roomalaista poliittista ja uskonnollista järjestelmää. Tämä väärä uskonnollinen ja poliittinen järjestelmä on edelleen toiminnassa, ja Eurooppa katsoo tehtäväkseen valvoa sitä. Tähän tulee muutos

lähitulevaisuudessa.

 

Meidän tehtävämme, kuten Jumalan laissa selvästi säädetään, on lukea ja selittää lakia. Näin tehdessämme tarkastelemme järjestelmää, joka korvaa sen pitkällä aikavälillä Messiaan alaisuudessa. Jos olisimme noudattaneet käskyä jatkuvasti, emme olisi koskaan ajautuneet siitä erilleen, ja historiamme näyttäisi toiselta.

 

Lainsäädännössä esitetyt käskyt

 

Vastoin yleistä käsitystä Jumalan laki ja käskyt olivat kokonaisuudessaan olemassa alusta alkaen. Tämä osoitetaan kirjoituksissa Oppi perisynnistä, osa 1, Eedenin puutarha (Nro 246) sekä kirjoituksessa Oppi perisynnistä, osa 2, Aadamin sukupolvet (Nro 248). Käsitys Siinaita edeltävästä Nooan laista on myöhemmän rabbiinisen juutalaisuuden tuote. Jumalan ymmärtäminen ja pelko pysyivät Israelissa Aadamista patriarkkoihin asti ja edelleen Egyptiin saakka.

 

2. Moos. 1:17-21 17 Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet niin kuin Egyptin kuningas oli käskenyt, vaan jättivät poikalapsetkin eloon. 18 Silloin Egyptin kuningas kutsui kätilöt luokseen ja kysyi heiltä: "Miksi olette antaneet poikalasten elää?" 19 Kätilöt vastasivat faraolle: "Heprealaiset naiset ovat toisenlaisia kuin egyptiläiset, paljon vahvempia. He ovat synnyttäneet jo ennen kuin kätilö ehtii heidän luokseen." 20 Jumala antoi kätilöiden menestyä, ja kansa lisääntyi ja voimistui suuresti. 21 Koska kätilöt tottelivat Jumalaa, säilyivät perheet suurina.

 

Ja Jumala puhui palvelijoilleen profeetoille ja erityisesti Moosekselle Jehovan enkelin kautta (ks. Kirjoitus JHVH:n enkeli (Nro 24)).

 

2. Moos. 3:2-22 2 Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. 3 Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?" 4 Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." 5 Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." 6 Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 7 Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8 Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 9 Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. 10 Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." 11 Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?" 12 Jumala sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella." 13 Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?" 14 Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" 15 Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. 16 Mene ja kutsu koolle Israelin vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut. 17 Sano, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorron alta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. 18 He kuulevat sinua. Menkää sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo ja sanokaa hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, on kutsunut meitä. Siksi meidän on nyt mentävä kolmen päivämatkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.' 19 Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas päästä teitä menemään muutoin kuin pakosta. 20 Siksi minä ojennan käteni ja kuritan egyptiläisiä monilla ihmeteoilla, jotka teen heidän keskuudessaan. Vasta sitten farao päästää teidät lähtemään. 21 Mutta egyptiläiset minä teen tälle kansalle niin suosiollisiksi, että kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin. 22 Jokainen nainen pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa."

 

Minä olen se joka olen on ehje ašer ehje eli TULEN OLEMAAN SE, JOKSI TULEN (vrt. alaviite Oxford Annotated RSV:ssa). Ainoa todellinen Jumala, joka yksin on kuolematon (vrt.  Joh. 17:3; 1. Joh. 5:20; 1. Tim. 6:16), Korkein (Eljon) (5. Moos. 32:8), ELOAH (vrt. Esra 4:24-7:26; San. 30:4-5) tuli Jumalaksi ELOHIMINA itseään laajentamalla. Ja tämän kyvyn hän antoi pojilleen (vrt. Ps. 82: 1, 6).

 

Hän voiteli hengellisen poikansa Elohimiksi,

 

Psalmi 45:7-8 7 Sinun valtaistuimesi on niin kuin Jumalan, se pysyy ikuisesti, sinun valtikkasi on oikeuden valtikka. 8 Sinä rakastat oikeutta ja vihaat vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on nostanut sinut veljiesi joukosta ja voidellut sinut riemun öljyllä.

 

ja lähetti hänet ihmiskunnalle.

 

Heb. 1:8-9 8 Mutta Pojastaan hän sanoo: Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka. 9 Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi.

 

Tarkoituksena oli, että myös heistä tulisi ELOHIM.

 

Psalmi 82:1-6 1 Asafin psalmi. Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: 2 "Kuinka kauan te poljette oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? (sela) 3 Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista. 4 Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä. 5 Te ette tiedä ettekä ymmärrä mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät. 6 Kuulkaa! Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia,

 

Eloah antoi Israelin kansan poikansa, Israelin Jehovan, haltuun.

 

5. Moos. 32:8-9 8 Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 9 Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.

 

Ihmisistä on tarkoitus tulla ELOHIM, eikä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi (Joh. 10:34-35). Ja Jumala puhui ihmisille palvelijoidensa profeettojen kautta.

 

2. Moos. 4:1-10 1 Mutta Mooses vastasi: "Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan väittävät, ettei Herra ole ilmestynyt minulle?" 2 Herra kysyi häneltä: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva." 3 Herra sanoi: "Heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä, 4 mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään. 5 "Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle." 6 Herra sanoi hänelle vielä: "Työnnä kätesi poveesi." Mooses työnsi käden poveensa, ja kun hän veti sen takaisin, se oli spitaalista lumivalkoinen. 7 Sitten Herra sanoi: "Pane kätesi uudelleen poveesi." Mooses pani kätensä taas poveensa, ja kun hän veti sen esiin, sen iho oli kuin hänen muu ihonsa. 8 Herra sanoi: "Elleivät he usko sinua ja ellei ensimmäinen merkki heille riitä, niin toista merkkiä he kyllä uskovat. 9 Mutta elleivät he usko edes näitä kahta merkkiä eivätkä kuuntele sinua, niin ota vettä Niilistä ja kaada se maahan. Silloin vesi, jonka otat Niilistä, muuttuu maassa vereksi." 10 Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli."

 

2. Moos. 4:29 29 Tultuaan Egyptiin Mooses ja Aaron kutsuivat koolle israelilaisten vanhimmat.

 

Jumala eli Eloah asetti sekä hengelliset että ruumiilliset viestintuojansa kansansa elohimiksi.

 

2. Moos. 7:1 1 Herra sanoi Moosekselle: "Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi.

 

Jumala toiminnan tarkoitus oli vastedes lunastaa maailma kansansa Israelin kautta poikansa alaisuudessa. Tämä olento kantoi henkiolentona hänen nimeään Jehova ja käytti siten Jumalan valtaa ja puhui maailmalle profeettojen kautta. Hän saapui myöhemmin lihana ja verenä kuuliaisena Jumalalle.

 

2. Moos. 11:1-10 1 Herra sanoi Moosekselle: "Vielä yhden vitsauksen minä annan kohdata faraota ja egyptiläisiä. Sen jälkeen hän päästää teidät lähtemään, ja kun hän teidät päästää, hän ajamalla ajaa teidät täältä pois. 2 Sano siis kansalle, että kaikkien, niin miesten kuin naistenkin, tulee pyytää tuttaviltaan muistolahjaksi hopea- ja kultaesineitä." 3 Herra oli antanut kansansa saada paljon ystäviä egyptiläisten joukosta. Myös Moosesta pitivät sekä faraon hovi että Egyptin kansa suuressa arvossa. 4 Mooses sanoi faraolle: "Näin sanoo Herra: 'Puolenyön aikaan minä kuljen läpi Egyptin, 5 ja silloin kuolee Egyptissä joka ainoa esikoinen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta jauhinkivien ääressä istuvan orjattaren esikoiseen. Myös kaikki karjan esikoiset kuolevat. 6 Koko Egyptin täyttää suuri valitus, jollaista ei ole ennen kuultu eikä enää toiste kuulla. 7 Mutta israelilaisille ei edes koira murise, mitään vahinkoa ei tapahdu ihmisille enempää kuin karjallekaan. Tästä ymmärrät, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.' 8 Silloin kaikki hovisi miehet tulevat minun luokseni, heittäytyvät eteeni ja sanovat: 'Lähde täältä ja vie pois kansasi, jota johdat.' Sitten minä lähden." Ja Mooses lähti faraon luota vihasta hehkuen. 9 Herra oli sanonut Moosekselle: "Farao ei kuuntele teitä. Tämä tapahtuu siksi, että minä voisin tehdä monta ihmetekoa Egyptissä." 10 Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta.

 

Jumala teki Israelin avulla ihmeitä ja osoitti kansojen ja langenneen sotajoukon olevan hänen vallassaan.

 

2. Moos. 14:1-30 1 Herra sanoi Moosekselle: 2 "Käske israelilaisten kääntyä takaisin ja palata Pi-Hirotin luo Migdolin ja meren välille. Leiriytykää Baal-Sefonin kohdalle meren rantaan. 3 Farao luulee, että israelilaiset harhailevat pitkin maata ja aavikko on sulkenut heidän tiensä. 4 Minä paadutan faraon sydämen, niin että hän lähtee ajamaan israelilaisia takaa. Mutta minä osoitan voimani ja kunniani sillä, mitä faraolle ja koko hänen sotaväelleen tapahtuu. Silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra." Ja israelilaiset tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. 5 Kun Egyptin kuningas sai tietää, että kansa oli lähtenyt tiehensä, hän ja hänen hovinsa väki muuttivat mielensä ja sanoivat: "Mitä me teimmekään, kun päästimme israelilaiset palvelemasta itseämme!" 6 Ja farao valjastutti hevoset sotavaunujen eteen ja otti mukaan sotaväkensä 7 ja kaikki Egyptin sotavaunut miehistöineen, myös kuusisataa valiovaljakkoa. 8 Herra paadutti faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan israelilaisia takaa juuri kun he olivat Herran johdolla kulkemassa pois Egyptistä. 9 Egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, sotavaunut miehineen sekä hänen muu sotaväkensä, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät, kun he olivat leiriytyneinä Pi-Hirotin luona, Baal-Sefonin kohdalla. 10 Faraon lähestyessä israelilaiset huomasivat yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän kintereillään. Israelilaiset pelästyivät kovin, huusivat apua Herralta 11 ja sanoivat Moosekselle: "Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä? 12 Mehän sanoimme sinulle jo siellä: 'Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!" 13 Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä. 14 Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!" 15 Herra sanoi Moosekselle: "Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. 16 Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. 17 Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa minun suuruuttani. 18 Kun minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra." 19 Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, 20 niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan. 21 Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, 22 ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. 23 Egyptiläiset lähtivät takaa-ajoon, ja faraon kaikki hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen seurasivat israelilaisten perässä keskelle merta. 24 Mutta aamuyöstä Herra katsoi tuli- ja pilvipatsaasta egyptiläisiin päin ja saattoi heidän joukkonsa sekasortoon. 25 Hän antoi heidän vaunujensa pyörien juuttua kiinni, niin että ajaminen kävi vaikeaksi. Silloin egyptiläiset sanoivat: "Meidän on lähdettävä pakoon! Herra sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!" 26 Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat egyptiläisten, heidän sotavaunujensa ja heidän vaunumiestensä päälle." 27 Mooses ojensi kätensä merta kohti, ja aamunkoitteessa meri palasi entiselle paikalleen. Se tuli pakenevia egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan. 28 Vedet palasivat ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. 29 Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vedet olivat muurina heidän kummallakin puolellaan.

30 Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla.

 

Israel kastettiin Punaisessameressä hänen palvelukseensa. Hänestä tuli heidän palvonnan kohde ja heidän jumalanpalveluksensa keskipiste, jotta he voisivat tulla hänen valituikseen ja osaksi häntä Elohimina heidän johdossaan olevan Jehovan enkelin tavoin (vrt. Sak. 12:8).

 

Palvontalauluja mainitaan kymmenen (vrt. (1) 2. Moos. 15:1-19; (2) 4. Moos. 21:17-18; (3) 5. Moos. 32:1-43; (4) Tuom. 5:1-31; (5) 1. Sam. 2:1-10; (6) 2. Sam. 22:1-51 (7) Luuk. 1:46-55 (7) Luuk. 1:68-79 (7) Luuk. 2:29-32; (10) Ilm. 14:3; 15:3). Jos 5. Moos. 32:1-43 on Mooseksen laulu, silloin toinen laulu (vrt. 2. Moos. 15:1-19) voi olla Karitsan laulu, sillä se on palvontalaulu. Näistä kahdesta, Mooseksen ja Karitsan laulusta, tunnistetaan valitut, kun järjestelmä palautetaan ennalleen (Ilm. 15:3-4).

 

Ilm. 15:3-4 3 ja he lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua: Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas! 4 Kuka ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yksin olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä sinun oikeat tuomiosi ovat tulleet julki.

 

(vrt. Ps. 86:9-12; Jes. 66:15,16,23; Sef. 2:11; Sak. 14:16-21).

 

Tällä toiminnalla palautamme ennalleen maailman luomisessa kointähtien laulaman kunnian laulujen voiman (Job 38:4-7).

 

Job 38:4-7 4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! 5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? 6 Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, 7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

 

Me olemme kuten Elohim, ja Jumala on meidän laulumme. Me valmistamme hänelle asumuksen. Hän on isiemme Elohim, ja me olemme hänen temppelinsä. Elohimimme elohim on valinnut meidät asumuksekseen.

 

2. Moos. 15:1-19 1 Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti! 2 Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän, minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. 3 Herra on soturi, Jahve on hänen nimensä. 4 Faraon vaunut ja sotajoukot hän syöksi mereen, vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. 5 Syvyydet peittivät heidät, he painuivat pohjaan kuin kivi. 6 Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan, sinun oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen. 7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi, ja kun päästät valloilleen vihasi loimun, se polttaa heidät kuin oljet. 8 Sinun vihasi henkäys sai vedet kasautumaan. Vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri, syvyyksien vedet jähmettyivät keskellä merta. 9 Vihollinen sanoi: "Minä ajan heitä takaa, otan heidät kiinni, käyn saaliin kimppuun, saan kaikkea mielin määrin. Minä paljastan miekkani, minä tuhoan heidät." 10 Sinä puhalsit jälleen, ja meri peitti heidät. Vyöryviin vesiin he upposivat kuin lyijy. 11 Kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen, maineteoissasi pelättävä, sinä ihmeiden tekijä! 12 Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. 13 Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa, jonka olit vapauttanut, voimallasi sinä veit sen pyhille asuinsijoillesi. 14 Siitä kuullessaan kansat vapisivat, ahdistus valtasi Filistean asukkaat. 15 Silloin säikkyivät Edomin ruhtinaat, Moabin mahtimiehet vapisivat, kaikki Kanaanin asukkaat menettivät rohkeutensa. 16 Pelko ja kauhu on langennut heidän ylleen, sinun kätesi voimasta he kivettyvät paikoilleen, kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi, kunnes kansa, jonka otit omaksesi, on kulkenut ohi. 17 Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi, vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra, sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet. 18 Herra on kuningas aina ja ikuisesti! 19 Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki.

 

Israel pelastui, ja se sai siten osan Jehovan vuoren perinnöstä. Jaakob Israelina hallitsee Jumalan vuorelta (vrt. 5. Moos. 32:8). Jehova asetti Jaakobin eli Israelin (joka tarkoittaa ”hän hallitsee Jumalana”) käsillään perustamaansa pyhäkköön. Tällä tavoin meistä tulee yhdessä perillisiä Jehovan kanssa, ja hänen kanssaperillisinään me saamme ilmaiseksi tarjotun perinnön elohimina Eloah'n Isämme valittuina (vrt. Room. 8:17; Gal. 3:29; Tiit. 3:7; Heb. 1:14; 6:17; 11:9; Jaak. 2:5; 1. Piet. 3:7; vrt. myös Mal. 2:10; Heb. 2:11). Me olemme Jumalan lapsia sotajoukon kanssa (vrt. Job 1:6; 2:1), ja kaikki pyhitettyjä yhden Isän alaisuudessa (Mal. 2:10), sillä meillä on sama alkuperä kuin Messiaalla (Heb. 2:11), sillä hänestä tuli Jumalan poika, jolla on valta, hänen ylösnoustessaan kuolleista (Room. 1:4).

 

Mutta kansa nurisi vapauttamistaan vastaan.

 

2. Moos. 15:20-27 20 Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. 21 Mirjam viritti laulun: Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti! 22 Mooses vei israelilaiset Kaislamereltä Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä. 23 Sitten he saapuivat Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara. 24 Kansa nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me nyt juomme?" 25 Mooses rukoili apua Herralta, ja Herra osoitti hänelle puunoksan, joka hänen piti heittää veteen. Kun hän teki niin, vesi muuttui juotavaksi. Siellä Herra määräsi kansalle lait ja säädökset, ja siellä hän pani kansan koetukselle. 26 Herra sanoi: "Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi." 27 Sitten he tulivat Elimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä taatelipalmua. He leiriytyivät sinne veden ääreen.

 

Israel oli parannettava vääryydestään, ja sen johtoon määrättiin kaksitoista, ja seitsemänkymmentä, johtajaa, jotka kastelisivat ja suojelisivat sitä Messiaan alaisuudessa, kuten he tekivät Elimissä (vrt. Kirjoitukset Mooses ja Egyptin jumalat (Nro 105) ja Helluntai Siinailla (Nro 115)).

 

Mutta Jumala ojentaisi heitä ensin liian raskaalla ruoalla.

 

2. Moos. 16:9-12 9 Mooses sanoi Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksensa." 10 Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. 11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'"

 

Herra ruokki heitä mannalla erämaassa neljänkymmentä vuotta. Ne, jotka olivat hylänneen Jumalan perinnön, kuolivat. Ruokkiminen erämaassa ennakoi tulevia tapahtumia, sillä se ennakoi seurakuntaa eli valittuja ja Pyhää Henkeä eli sen ravintoa neljänkymmenen juhlavuoden ajan. Me emme pysty näkemään Jumalaa nykyisessä tilassamme, sillä muuten me varmasti kuolisimme. Kukaan ei ole nähnyt häntä eikä voi koskaan nähdä häntä. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä (1. Tim. 6:16).

 

Meitä vaadittiin viettämään tätä muistojuhlana Messiaan tulemiseen asti.

 

2. Moos. 16:32-36 32 Mooses sanoi: "Näin on Herra käskenyt: säilytettäköön täysi omer-mitallinen mannaa sukupolvesta toiseen, jotta tulevat polvet voisivat nähdä sen ruoan, jolla Herra ruokki teidät autiomaassa, kun hän toi teidät Egyptistä." 33 Mooses sanoi Aaronille: "Ota ruukku, pane siihen täysi omer-mitallinen mannaa ja talleta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta toiseen." 34 Aaron teki, kuten Herra oli Moosesta käskenyt, ja asetti mannan liitonarkun eteen säilöön. 35 Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille. 36 Omer on eefa-mitan kymmenesosa.

 

Jumala määräsi ehdot, joiden mukaan me perisimme tämän lupauksen ja tulisimme hänelle erityiseksi aarteeksi.

 

2. Moos. 19:1-25 1 Kun Egyptistä lähdöstä oli kulunut tasan kaksi kuukautta, israelilaiset tulivat Siinain autiomaahan. 2 Refidimistä lähdettyään he tulivat sinne ja jäivät leiriin Siinainvuoren juurelle. 3 Mooses lähti Jumalan luo vuorelle, ja Herra huusi hänelle: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille, Jaakobin jälkeläisille: 4 'Te olette itse nähneet, mitä minä tein egyptiläisille ja kuinka olen kotkan siivin kantanut teitä ja tuonut teidät tänne luokseni. 5 Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, 6 mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille." 7 Tultuaan takaisin Mooses kutsui koolle Israelin vanhimmat ja kertoi heille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen sanoa. 8 Ja koko kansa vastasi yhtenä miehenä: "Me teemme kaiken, mitä Herra käskee." Mooses vei kansan vastauksen Herralle. 9 Herra sanoi Moosekselle: "Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina." Kun Mooses oli kertonut Herralle, mitä kansa oli sanonut, 10 Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä pestä viittansa. 11 Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle. 12 Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, 13 mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin. Vasta kun oinaansarvea on soitettu, kansa saa nousta vuorelle." 14 Mooses laskeutui vuorelta kansan luo. Hän pyhitti ja puhdisti israelilaiset, ja he pesivät myös viittansa. 15 Sitten Mooses sanoi kansalle: "Olkaa valmiina ylihuomiseksi. Kukaan älköön koskeko naiseen." 16 Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään. 17 Mooses vei israelilaiset ulos leiristä Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. 18 Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. 19 Torven ääni kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten. 20 Kun Herra oli astunut Siinainvuoren huipulle, hän kutsui Mooseksen luokseen, ja Mooses nousi sinne. 21 Herra sanoi Moosekselle: "Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. 22 Myös pappien, jotka muuten saavat lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra musertaisi heitä." 23 Mooses sanoi Herralle: "Kansa ei rohkene nousta Siinainvuorelle, sillä sinä varoitit meitä ja käskit minua merkitsemään rajan vuoren ympärille ja julistamaan sen pyhäksi vuoreksi." 24 Herra sanoi hänelle: "Mene alas ja palaa tänne Aaron mukanasi. Mutta papit ja kansa älkööt tulko Herran luo, ettei hän musertaisi heitä." 25 Mooses meni alas kertomaan tämän israelilaisille.

 

Jumala antoi lain Suuren enkelin (LXX:n mukaan Suuren neuvoston enkelin) kautta. Tällä tavoin Jumala ilmoitti lain rakenteen Moosekselle välittäjän kautta, ja tämä hengellinen kallio oli Kristus (1. Kor. 10:4).

 

2. Moos. 20:1-3 1 Niin Jumala puhui kaiken tämän: 2 "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.

 

3 [I} "Sinulla ei saa olla muita jumalia.

 

[II] 4 "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. 6 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

 

[III] 7 "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään

 

[IV] 8 "Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

 

[V] 12 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

 

[VI] 13 "Älä tapa.

 

[VII] 14 Älä tee aviorikosta.

 

[VIII] 15 "Älä varasta.

 

[IX] 16 "Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.

 

[X] 17 "Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen."

 

Lain jakautuminen kahteen suureen käskyyn esiintyy myöhemmin 5. Mooseksen kirjassa. Rakenne on helppo tunnistaa, sillä neljän ensimmäisen käskyn aiheena on Jumalan rakkaus ja kuuden viimeisen käskyn aiheena lähimmäisen rakkaus. Tämä terotettiin sitten kansan mieliin (vrt. myös kirjoitus Rakkaus ja lain rakenne (Nro 200)).

 

Velvollisuutemme on ennen kaikkea Jumalaa kohtaan ja sitten lähimmäistämme kohtaan. Velvollisuutenamme on tulla elävän Jumalan kelvolliseksi ja asianmukaiseksi astiaksi. Hän on elävien Jumala eikä kuolleiden.

 

Matt. 22:29-46 29 Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 30 Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. 31 Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen -- ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: 32 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien." 33 Kun väkijoukko kuuli tämän, se oli ihmeissään hänen opetuksestaan. 34 Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. 35 Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: 36 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" 37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." 41 Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: 42 "Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin." 43 Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo: 44 Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. 45 Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?" 46 Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään.

 

Miten sitten Daavid saattoi kutsua häntä Herraksi ja elohimiksi? (Ps. 45:6-7; Heb. 1:8-9).

 

Tämä Herra oli Israelin elohim, joka puhui profeettojen ja patriarkkojen kanssa. Hän oli Israelin johdossa oleva Jehovan enkeli (Sak. 12:8).

 

Lain ensimmäinen osa käsittelee Jumalan rakkautta. Sen on tapahduttava koko sydamestä ja mielestä ja sielusta. Toinen osa käskee rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään. Sillä jos me emme rakasta lämmistämme, jonka olemme nähneet, kuinka voimme rakastaa Jumalaa, jota emme ole nähneet?

 

1. Joh. 4:20-21 20 Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. 21 Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.

 

Ensimmäisen suuren käskyn rakenteeseen perustuu toinen suuri käsky, ja näiden kahden käskyn varassa on koko laki ja profeetat. Näin ollen kymmenen käskyä jakautuu vastaavasti kahteen ryhmään, ja muu laki jakautuu vastaavasti kymmeneen ryhmään. Ensimmäinen suuri käsky käsittää kymmenen käskyn neljä ensimmäistä käskyä.

 

Herra käsittelee rakennetta, joka perustuu siihen, että hän on luomakunnan ja pelastuksen alku. Hän antaa määräämässään järjestyksessä iankaikkisen elämän niille, joille tahtoo.

 

Ensimmäisessä käskyssä julistetaan Jumalan ja hänen ylemmyytensä ainutlaatuisuutta.

 

2. Moos. 20:1-3 1 Niin Jumala puhui kaiken tämän: 2 "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. 3 "Sinulla ei saa olla muita jumalia.

 

Toisessa käskyssä julistetaan epäjumalanpalvonnan ja fyysisten asioiden palvonnan alhaisuutta. Jumala haluaa ihmisten palvelevan häntä hengessä ja totuudessa.

 

[II] 4 "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. 6 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

 

Tämä käsky osoittaa, mitä meidän on palvottava. Me emme saa tehdä kuvia, joita voimme kumartaa, palvoa tai rukoilla. Tämän piiriin kuuluu kaikki: krusifiksi tai minkä tahansa patsas, vaikka sen väitettäisiinkin esittävän Jumalaa itseään, puhumattakaan Kristuksesta ja kuolleista pyhistä, joiden kanssa Kristus on noussut.

 

Kolmannen käskyn tarkoitus on suojella Jumalan nimen voimaa ja kaikkea hänen nimessään tapahtuvaa toimintaa, mukaan lukien tuomio, pappeus tai hallinto. Kaikki toiminta tapahtuu hänen voimansa, valtasuuruutensa ja arvoasemansa nojalla.

 

[III] 7 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

 

Neljännen käskyn tarkoitus on varmistaa, että hänen koko rakenteensa kuuluu hänen oikeusjärjestykseensä sekä hänen kalenteriinsa ja järjestelmäänsä. Neljäs käsky ei koske pelkästään sapatinpäivää, vaan se esittää sapattijärjestelmän ja koko siihen liittyvän säännöstön.

 

[IV] 8 "Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

 

Näin ollen johonkin muuhun järjestelmään tai periaatteeseen perustuvan kalenterin käyttäminen on jumalanpilkkaa, se rikkoo lakia ja palvoo vääriä jumalia.

 

Jumala on määrännyt sapatit ja uudetkuut sekä vuosittaiset sapatit ja juhla-ajat. Mitään muuta järjestelmää kuin sitä, joka on säädetty, ei sallita. Väärä sunnuntaijärjestelmä sekä joulun ja pakanallisen pääsiäisen vietto on kolmiyhteisen Jumalan järjestelmä ja siten pakanallinen. Se on vastoin ensimmäisen suuren käskyn kaikkia neljää käskyä ja rikkoo koko lakia (vrt. Kirjoitukset Joulun ja pakanallisen pääsiäisen alkuperä (Nro 235); Oppi perisynnistä, osa I Eedenin puutarha (Nro 246) sekä Oppi perisynnistä, osa 2 Aadamin sukupolvet (Nro 248)).

 

Nykyisen kristinuskon taustalla olevat oletukset, joiden mukaan Jumalan laki on kumottu, perustuvat vakavaan tietämättömyyteen lain ja profeettojen rakenteesta sekä Kristuksen ja apostolien sanomasta. Jumalan laissa erotellaan laki, joka perustuu kahteen suureen käskyyn ja niitä täsmentäviin kymmeneen käskyyn, sekä uhrimääräykset, jotka muodostavat niin sanotun seremonialain, joka oli osa temppelijärjestelmää. Suuri osa nykyaikaisesta kristinuskosta sekoittaa nämä asiat ja lukee virheellisesti kalenterin ja lain muut keskeiset kohdat samaan ryhmään kuin uhrit yrittäessään sivuuttaa Jumalan lain ja eksyessään pakanalliseen aurinkojärjestelmään ja mysteerikultteihin. Tämä ero selitetään tutkielmassa Erottelu laissa (Nro 96), ja sitä tutkitaan myös yksittäisiä käskyjä itseään käsittelevissä

tutkielmissa.

 

Tutkimme seuraavaksi ensimmäistä käskyä.

 

 

 

 

 

 

Jumalan kristityt seurakunnat

 

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

 

PO Box 45 Rockton Ontario LOR 1XO Canada

 

Sähköposti:   CCG Secretary

 

 

 

Tekijänoikeus:   Tällä sivustolla olevia kirjoituksia saa vapaasti jäljentää ja jakaa

sillä edellytyksellä, että ne jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta

ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan

sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

 

 

| Etsi | Aakkosellinen hakemisto | Pitkä luettelo | Aloitussivu | Verkkovastaava |

Lisää |