Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F047

 

 

 

 

 

2. Korinttilaiskirjeen kommentaari:

Johdanto ja Osa 1

(Versio 1.0 20210211-20210211)

 

 

Lukujen 1-4 kommentaari.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


2. Korinttilaiskirjeen kommentaari

 

Johdanto

Ymmärtääksemme Korintin seurakuntaa ja Paavalin suhteita seurakuntaan on tarpeen palata 1. Korinttilaiskirjeen johdantoon.

 

Siitä johdannostahan näemme, että teksti viittaa 2. Korinttiaiskirjeen kirjaimeen seuraavasti.

 

"Aihe: "Aiempi" kirje. Paavali sanoi: "Kirjoitin teille kirjeen. Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa." (1. Kor. 5:9). Tätä kirjettä pidetään joko kadonneena tai osa siitä löytyy nyt 2. Korinttilaiskirjeestä 6:14–7:1 (vrt. Oxford RSV alaviite).

 

Paavali mainitsee toisen "tuskallisen" vierailun. Paavali kuuli, että Korintin ongelmat olivat pahempia. Hän teki toisen vierailun. Tästä vierailusta ei ole merkintää. Mutta Paavali kirjoittaa siitä kerrasta, jolloin hän vieraili Korintissa ‘kolmannen kerran’ (2. Korinttilaiskirje 12:14; 13:1-2). Joten sinne on täytynyt tehdä toinenkin vierailu.

 

Aihe: "Ankara" kirje. Paavalin vierailu ei onnistunut. Niinpä hän kirjoitti kirjeen ollessaan hyvin loukkaantunut (2. Korinttilaisille 2:4). Hän oli melkein pahoillaan, että hän oli lähettänyt sen. Jotkut kirjoittajat uskovat, että 2. Korinttilaiskirjeen luvut 10-13 koostuvat "ankarasta" kirjeestä..

 

Kirjeestä käy ilmi, että Korintin kristityt ja Paavali olivat jälleen ystäviä. Paavali oli niin huolissaan "ankarasta" kirjeestään, että hän meni tapaamaan Titusta. Titus oli vienyt ankaran kirjeen Korinttiin. Paavali tapasi Tituksen Makedoniassa ja sai tietää, että kaikki oli hyvin. Hän kirjoitti 2. Korinttilaiskirjeen luvut 1-9. Jotkut tutkijat pitävät mahdollisena, että joku pani ankaran kirjeen ja sitä seuraavan kirjeen väärään järjestykseen.

 

Kirjeessä käsitellään kristillisen käyttäytymisen ongelmia seurakunnassa. Se koskee nousujohteista pyhittymistä ja pyhän luonteen jatkuvaa kehittämistä.Luvun tarkoitusta tarkastellaan jäljempänä. Kirje on ajankohtainen seurakunnalle tänään. Kristityt ovat saaneet vaikutteita kulttuuriympäristöstään. Suuri osa pakanallisista opeista, joiden paineessa seurakunta oli jo silloin, löysi tiensä seurakuntaan ja niistä tuli hajaannuksen aiheita seurakunnassa ja ovat olemassa vielä tänäkin päivänä. Neljänteen vuosisataan mennessä Attiksen papit Roomassa valittivat, että kristityt olivat varastaneet kaikki oppinsa, mikä olikin totta (vrt. aihe Attis, Frazer, The Golden Bough, Osa IV, niteet I ja II).

 

Näitä ongelmia, kuten kypsymättömyys, epävakaus, erimielisyydet, mustasukkaisuus ja kateus, käräjöinti, avioliitto-ongelmat, seksuaalinen moraalittomuus ja hengellisten lahjojen väärinkäyttö, on edelleen olemassa.

Toinen kysymys, jota on tarkasteltava, on se, kuinka monta kertaa Paavali vieraili Korintissa ja mitä kirjeitä kirjoitettiin.

 

Kaikki nämä herättävät kysymyksiä sinänsä, ja koetamme houkutella vastaukset teksteistä. Tiedämme, että on täytynyt olla ainakin kolme kirjettä, eikä tule kuuloon, että jokin niistä olisi voinut kadota.

 

Tekstistä ilmenee useimpien tutkijoiden mukaan, että 2. Korinttilaiskirje näyttää olevan kahdessa osassa. Ensimmäinen osa on luvut 1-9 ja toinen osa luvut 10-13.

 

Jäljempänä tarkastelemme näitä tekstejä ja vedämme niistä johtopäätöksiä.

 

Kirjan yleiskatsaus - 2. Korinttilaiskirje

kirjoittanut E.W. Bullinger

 

TOINEN KIRJE KORINTTILAISILLE.

KIRJEEN RAKENNE KOKONAISUUDESSAAN.

2. Korinttilaiskirje 1:1-2. JOHDANTO
2. Korinttilaiskirje 1:3-11. KIITOSAIHEET.
2. Korinttilaiskirje 1:12. PAAVALIN PALVELUVIRAN LUONNE.
2. Korinttilaiskirje 1:13-14. NYKYINEN KIRJE.
2. Korinttilaiskirje 1:15-16. EHDOTETTU VIERAILU.
2. Korinttilaiskirje 1:17-24; 2. Korinttilaiskirje 2:1-2. HÄNEN TOIMINTANSA TOTEEN NÄYTTÄMINEN
2. Korinttilaiskirje 2:3-11. AIEMPI KIRJE. TARKOITUS.
2. Korinttilaiskirje 2:12-13. EI LEPOA HENGESSÄ.
2. Korinttilaiskirje 2:13. MAKEDONIA MATKA.
2. Korinttilaiskirje 2:14-17. KIITOSAIHEET.
2. Korinttilaiskirje 3:1-2. Korinttilaiskirje 7:4. PAAVALIN PALVELUVIRAN LUONNE.
2. Korinttilaiskirje 7:5-7. EI LEPOA LIHASSA.
2. Korinttilaiskirje 7:8-16. AIEMPI KIRJE. VAIKUTUS.
2. Korinttilaiskirje 8:19; 2. Korinttilaiskirje 8:15. MAKEDONIA. KOKOUKSET.
2. Korinttilaiskirje 10:1-2. Korinttilaiskirje 12:13. HÄNEN TOIMINTANSA TOTEEN NÄYTTÄMINEN.
2. Korinttilaiskirje 12:14-2. Korinttilaiskirje 13:1. AIOTTU VIERAILU.
2. Korinttilaiskirje 13:2-10. NYKYINEN KIRJE.
2. Korinttilaiskirje 13:11-14. JOHTOPÄÄTÖS.

TOINEN KIRJE KORINTTILAISILLE. HUOMAUTUKSET JOHDANNOKSI.


1. Eri katkelmista meille selviää, että apostoli Paavali kirjoitti tämän kirjeen suuren henkisen paineen alaisena. Hänen ensimmäisen kirjeensä henkilökohtainen osa korinttilaisille vaikutti seurakunnan kuuliaisiin jäseniin (katso luku 2 ja 7), ja hän kirjoitti toisen kerran lohduttaakseen heitä sekä varoittaakseen tottelematonta osaa (
2. Korinttilaiskirje 13:2,2. Korinttilaiskirje 13:10). On selvää, että eräät [väärät opettajat] kielsivät hänen auktoriteettinsa kokonaan, ja jakeessa 10:13 hän jälleen kerran voimakkaasti puolustaa apostolinvirkaansa, erityisesti mitä tulee vääriin opettajiin, joista hän vakavasti varoitti korinttilaisia. Hänen vaatimuksensa, joka koskee hänen Herralta ja Mestariltaan saamaansa auktoriteettia, täyttää suuren osan tästä kirjeestä. Täten hän esittää myös varoituksen siitä, että jos hän tulisi, hän myös käyttäisi tuota valtaa. Kirjeessä on paljonkin sellaista, mikä osoittaa Paavalin huolen kaikista seurakunnista, kun taas opillisissa osissa esiintyy joitakin verrattomia esityksiä jumalallisesta rakkaudesta Kristuksessa.

 

2. Paitsi että tätä seurakuntaa rasitti sisäinen vaikeus (luku 1), heillä oli koettelemuksia myös ulkopuolelta (2. Korinttilaiskirje 11:13,2. Korinttilaiskirje 11:15), aivan kuten Herra itse oli ennustanutMatteus 24:9Matteus 24:12. Lohdutuksena Paavali esitti heille (2. Korinttilaiskirje 4:14) saman ylösnousemuksen toivon, minkä hän julisti ensimmäisessä kirjeessään.

 

3. Timoteus oli lähetetty Korinttiin (1. Korinttilaiskirje 4:17) ja oli epäilemättä palannut kertomaan uutisen seurakunnan onnettomasta tilasta. Titus toimitti ensimmäisen kirjeen, ja koska hänen paluunsa viivästyi jonkin verran, Paavali siirtyi Troaksesta Makedoniaan, jonne Titus toi myöhemmin Korintista (2. Korinttilaiskirje 7:7,2. Korinttilaiskirje 7:16) sellaisia uutisia, jotka saivat apostolin vakuuttuneeksi vain osittain, ja antoivat hänelle aiheen lähettää toinen kirje saman työtoverin matkassa.

 

4. Moniaita selityksiä on esitetty olosuhteista, joissa kirje kirjoitettiin. Jotkut katsovat, että ennen sen lähettämistä apostoli oli lähettänyt Timoteuksen käden kautta ankaran kirjeen, joka on kadonnut. Toinen ehdotus on, että Paavali, kuultuaan seurakunnan sekasorrosta, teki kiireisen vierailun Efesoksesta Korinttiin ja huomattuaan, että hänestä ei ollut apua vaan kaikki romuttui, hän vetäytyi toiselle puolen Akhaiaa tai Makedoniaan, missä hän kirjoitti toisen kirjeen. Samantapaisia näkemyksiä on esitetty muitakin, mutta voidaan vain sanoa, että ne ovat oletuksia, joista ei ole vihiä kirjeessä. Kun luetaan yhdessä1. Korinttilaiskirje 4:19; 2. Korinttilaiskirje 1:23; 2. Korinttilaiskirje 13:2, apostoli ei ollut palannut seurakunnan häiriöiden vuoksi, mitä tahansa voi tarkoittaa "kolmas kerta" kohdassa 13:1, 2. Korinttilaiskirje 1:15-16osoittaa, että hän haluaa tulla heidän luokseen toiseksi todistukseksi ja siirtyä Makedoniaan palatakseen heidän luoksensa, mikä olisi ollut kolmas kerta.

 

5. Kirjoitettu Makedoniasta pian sen jälkeen, kun Paavali lähti Aasian maakunnasta (2. Korinttilaiskirje 1:8), ei montaakaan kuukautta ensimmäisen kirjeen lähettämisen jälkeen. Tämä tapahtui todennäköisesti vuoden 57 talvella tai vuoden 58 keväällä. Katso Liite-180.

 

*************

Toinen kirje korinttilaisille - Wikipedia

Toinen kirje korinttilaisille, yleisesti tunnettu nimelläToinen korinttilaiskirjetai kirjoitettuna2. Kor., on Paavalin kirjejaUudessa TestamentissaKristillisessä Raamattussa. Kirjeen kirjoittajana pidetäänApostoli Paavaliaja toiseksi kirjoittajaksi nimetäänTimothy, ja se on osoitettu seurakunnalleKorintissaja kristityille ympäröivälläAkhaianseudulla nykyisessäKreikassa.[2. Kor.1:1]

 

Kokoonpano

Vaikka oppineiden keskuudessa ei juuri olekaan epäilystä siitä, että Paavali on kirjoittaja, keskustellaan siitä, oliko kirje alun perin yksi kirje vai koostonut kahdesta tai useammasta Paavalin kirjeestä.[1] :8

Vaikka Uusi Testamentti sisältää vain kaksi kirjettä Korintin seurakunnalle, itse kirjeistä voidaan saada todisteita siitä, että hän kirjoitti ainakin neljä ja seurakunta vastasi ainakin kerran:

1. Kor. 5:9 ("Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa", UT 2020) viittaa aiempaan kirjeeseen, jota kutsutaan joskus "varoituskirjeeksi"[2]tai "aiemmaksi kirjeeksi".

 

1. Korinttilaiskirje

Ankara kirje: Paavali viittaa aikaisempaan "kyynelkirjeeseen" 2. Korinttilaiskirjeen 2:3–4 ja 7:8.1. Korinttilaiskirjeei vastaa tuota kuvausta, joten tämä "kyynelkirje" on saatettu kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeen ja 2. Korinttilaiskirjeen välillä

 

1. Korinttilaiskirje 7:1toteaa, että kyseisessä kirjeessä Paavali vastasi joihinkin kysymyksiin asioista, joista seurakunta oli hänelle kirjoittanut.

 

Äkillinen muutos sävyssä aiemmin harmonisesta katkerasti moitittavaan 2. Korinttilaiskirjeen luvuissa 10–13 on saanut monet päättelemään, että luvut 10–13 muodostavat osan "kyynelkirjeestä", joka oli jollakin tavalla liitetty Paavalin pääkirjeeseen.Ne, jotka ovat eri mieltä tästä arvioista, yleensä sanovat, että "kyynelkirjettä" ei ole enää olemassa.[4] Toiset väittävät, että vaikka kyynelkirjettä ei ole enää olemassa, luvut 10–13 tulevat myöhemmästä kirjeestä.[5]

 

Näennäisesti äkillinen aiheen muutos luvusta 7 lukuihin 8–9 on saanut jotkut tutkijat epäilemään, että luvut 8–9 olivat alun perin erillinen kirje, ja jotkut jopa pitävät näitä kahta lukua alun perin erillisinä. Toiset tutkijat kuitenkin kiistävät tämän väitteen.[6]

 

Jotkut tutkijat ovat myös löytävinään fragmentteja "varoituskirjeestä", tai muista kirjeistä, luvuista 1–9,[7] esimerkiksi siten, että "varoituskirjeen" osa olisi säilynyt 2. Korinttilaiskirjeen kohdissa 6:14–7:1,[8], mutta nämä hypoteesit ovat vähemmän suosittuja.[9]

 

Tausta

Paavalin kontaktit Korintin seurakunan kanssa voidaan rekonstruoida seuraavasti:[4]

  1. Paavali vieraili Korintissa ensimmäisen kerran ja vietti siellä noin 18 kuukautta (Ap. t. 18:11). Sitten hän lähtee Korintista ja viettää noin 3 vuottaEfesoksessa(Ap. t. 19:8, 19:10, 20:31). (Noin vuosina 53-57 jaa., ks. artikkeli1. Korinttilaiskirje).
  2. Paavali kirjoittaa "varoituskirjeen" ensimmäisenä vuotenaan Efesoksesta (1. Korinttilaiskirje 5:9).
  3. Paavali kirjoittaa1. Korinttilaiskirjeentoisena vuotenaan Efesoksesta.
  4. Paavali vierailee Korintin seurakunnassa toisen kerran, kuten hän osoitti 1. Korinttilaiskirjeen jakeessa 16:6. Todennäköisesti viimeisenä vuotenaan Efesoksessa. 2. Korinttilaiskirjeen 2:1 kutsuu tätä "tuskalliseksi vierailuksi".
  5. Paavali kirjoittaa "kyynelkirjeen".
  6. Paavali kirjoittaa 2. Korinttilaiskirjeen, jossa hän ilmaisee halunsa vierailla Korintin seurakunnassa kolmannen kerran (2. Kor.12: 14; 2. Kor. 13:1). Kirjeessä ei mainita, mistä hän kirjoittaa, mutta se on yleensä päivätty sen jälkeen, kun Paavali lähti Efesoksesta Makedoniaan (Apostolien teot 20), jokoFilippistätaiTessalonikastaMakedoniassa.[10]
  7. Paavali teki oletettavasti kolmannen vierailun kirjoitettuaan 2. Korinttilaiskirjeen, koska Apostolien teot 20:2–3 osoittavat, että hän vietti kolme kuukautta Kreikassa. Kirjeessään Roomaan, joka on kirjoitettu näihin aikoihin, hän lähetti tervehdyksiä eräiltä seurakunnan johtavilta jäseniltä roomalaisille.[10]

 

Sisältö

Paavalin toisessa kirjeessä korinttilaisille hän jälleen viittaa itseensäKristuksenJeesuksenapostolina Jumalan tahdosta ja vakuuttaa ihmisilleKorintissa, että heidän luokseen ei olisi toista tuskallista vierailua, mutta sen, mitä hänellä on sanottavaa, ei ole tarkoitus aiheuttaa kipua, vaan saada heidät vakuuttuneiksi siitä rakkaudesta, joka hänellä on heitä kohtaan. Se on lyhyempi kuin ensimmäinen ja hieman hämmentävä, jos lukija ei ole tietoinen yhteisön sosiaalisesta, uskonnollisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Paavalin mielestä Korintin tilanne oli edelleen monimutkainen ja hän tunsi olevansa hyökkäyksen kohteena.

 

Jotkut kyseenalaistivat hänen auktoriteettinsaapostolina, ja tilanteen hankaluutta muihin kaupunkeihin, joissa hän on vieraillut ja joissa sitä oli pidetty myönteisenä, kutengalatalaisiin. Häntä kritisoidaan tavasta, jolla hän puhuu ja kirjoittaa, ja hän pitää oikeutenaan puolustaa itseään joillakin tärkeillä opetuksillaan. Hän toteaa, että on tärkeää antaa anteeksi toisille, ja kertoo Jumalan uudesta sopimuksesta, joka tulee elävän Jumalan Hengestä (2. Kor. 3:3), ja siitä, että on tärkeää olla Kristuksen oma ja antaa anteliaasti Jumalan kansalleJerusalemiin, ja kertomus päättyy hänen omaan kokemukseensa siitä, miten Jumala muutti hänen elämänsä (Sandmel, 1979).

 

Ainutlaatuisuus

KutenEaston's Bible Dictionary sanoo,

On osuvasti sanottu, että tämä kirje osoittaa apostolin yksilöllisyyden enemmän kuin mikään muu. Inhimillinen heikkous, hengellinen vahvuus, kiintymyksen syvin hellyys, loukkaantuneisuuden tunne, ankaruus, ironia, nuhtelu, kiihkeä itsensä puolustus, nöyryys, oikeudenmukainen itsekunnioitus, into heikkojen ja kärsivien hyvinvoinnin puolesta sekä Kristuksen seurakunnan etenemisen ja sen jäsenten hengellisen edistymisen puolesta, näkyvät kaikki vuorollaan hänen vetoomuksensa kuluessa. —Lias, Second Corinthians.[10]

 

************

 

2. Korinttilaiskirje UT 2020

Luku 1

1Minä, Paavali, olen Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli. Kirjoitan yhdessä veli Timoteuksen kanssa Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle ja kaikille muillekin pyhille koko Akhaiassa. 2Hyvyyttä ja rauhaa teille Isältämme Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. 3Ylistys Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle! Hän on armollinen Isä ja Jumala, rohkaisija kaikissa tilanteissa. 4Hän rohkaisee meitä kaikissa vaikeuksissamme, jotta häneltä saamamme rohkeuden turvin voimme rohkaista muita vaikeuksiin joutuneita. 5Mitä enemmän osallistumme Kristuksen kärsimyksiin, sitä enemmän hän rohkaisee meitä. 6Jos me joudumme pulaan, sen tarkoituksena on, että te rohkaistuisitte ja pelastuisitte. Jos meitä rohkaistaan, tekin saatte voimaa ja rohkeutta kestää samoja kärsimyksiä kuin me. 7Luotamme teihin lujasti. Tiedämmehän, että kun kärsimme yhdessä, Kristus myös lohduttaa meitä kaikkia yhteisesti. 8Veljet ja sisaret, tahdomme kertoa teille, millaiseen ahdinkoon jouduimme Aasian maakunnassa. Kohtasimme siellä niin ylivoimaisia vaikeuksia, ettemme uskoneet selviävämme niistä hengissä. 9Kuolemaantuomittujahan me olimmekin, ettemme luottaisi itseemme vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. 10Hän pelasti meidät tästä kuolemanvaarasta ja pelastaa tulevaisuudessakin. Häneen me olemme panneet toivomme, ja hän kyllä pelastaa meidät, 11kun tekin autatte meitä rukouksillanne. Moni kiittää meidän puolestamme Jumalaa siitä armosta, jonka olemme saaneet lahjaksi. 12Olemme ylpeitä siitä, ettemme ole missään turvautuneet inhimilliseen oveluuteen vaan Jumalan hyvyyteen. Omatuntomme nimittäin todistaa, että varsinkin teitä kohtaan me olemme olleet juuri niin suoria ja vilpittömiä kuin Jumala edellyttää. 13Emme me kirjoita teille muuta kuin sellaista, minkä voitte itse lukea ja ymmärtää. Toivon, että sisäistätte kunnolla sen, 14minkä jo osaksi ymmärrättekin: Herramme Jeesuksen paluupäivänä te voitte olla ylpeitä meistä, niin kuin mekin olemme teistä. 15Tähän luottaen tahdoin tulla ensin teidän luoksenne antaakseni teille uuden lahjan Jumalalta. 16Teidän luotanne aioin mennä Makedoniaan ja tulla sieltä takaisin luoksenne, jotta voisitte auttaa minua jatkamaan matkaa Juudeaan. 17Tuskinpa oli vastuutonta suunnitella tällaista? Vai ovatko minun aikomukseni muka pelkkiä päähänpistoja, niin että sanon »Kyllä», vaikka tarkoitan »Ei»? 18Jumala voi todistaa, ettemme sano teille yhtä ja tarkoita toista. 19Eihän myöskään Jumalan Poika, Jeesus Kristus, josta minä, Silvanus ja Timoteus teille julistimme, tullut luoksemme ollakseen sekä »Kyllä» että »Ei». Hän tuli ollakseen vain »Kyllä». 20Kristus on vahvistanut kaiken, minkä Jumala on luvannut. Kristuksen vuoksi mekin sanomme aamenen Jumalan kunniaksi. 21Jumala itse kuitenkin vahvistaa niin meitä kuin teitäkin uskossamme Kristukseen. Jumala voiteli meidät, 22painoi meihin sinettinsä ja antoi vakuudeksi Hengen sydämeemme. 23Jumala on todistajani, kun vakuutan henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain säästääkseni teitä. 24Tarkoituksemme ei ole määräillä teidän uskoanne vaan iloita kanssanne. Uskonne kestää kyllä.

 

Luvun 1 tarkoitus

Tässä näemme, että Korintti on kaikkien Akhaiassa olevien pyhien keskus ja kohtaamispaikka (jae 1).

 

Viesti välittää Jumalan Isän rauhan (jakeet 2-3). Häntä kuvaillaan armon isäksi ja kaiken lohdutuksen Jumalaksi. Näin hän pitää Isää veljien laupeuden ja lohdutuksen lähteenä, jotta he lohduttaisivat niitä, jotka lohdutusta tarvitsevatkin (jae 4). Kun me olemme osallisia Kristuksen kärsimyksistä, niin me olemme osallisia myös yltäkylläisesti lohdutuksesta. Näin me jaamme ja autamme kaikissa asioissa Kristuksen kanssa Jumalan seurakunnan ruumiissa. Niin kuin heitä vainotaan ja vaivataan ja he kestävät, niin heitä silloin lohdutetaan (jakeet 5-6). Paavali sanoo, että heidän toivonsa seurakuntaa kohtaan on horjumaton, sillä kuten heidän osansa on heidän kärsimyksensä, niin heidän osansa on myös lohdutus (jae 7). Paavali sanoo, ettei hän halua heidän olevan tietämättömiä Aasian maakunnassa kokemastaan ahdingosta. Hän sanoo, kuinka ylenpalttiset, yli voimien käyvät, heidän rasituksensa olivat, niin että he olivat jo epätoivossa hengestäänkin (jae 8). He luulivat jo olevansa kuolemaan tuomitut, mutta näin tapahtuikin siksi, etteivät he luottaisi itseensä, vaan Jumalaan (jae 9). Ja Hän pelasti heidät kuolemanvaarasta, ja häneen he olivat panneet toivonsa, että hän vielä vastakin pelastaisi (jae 10). Tämän vaaran tarkkaa luonnetta emme tiedä varmasti. Tämän tekstin oletettiin olevan peräisin Makedoniasta (Apostolien teot 20), joko Filippistä tai Tessalonikasta. Apostolien teot 20:2-3 osoittavat, että hän vietti Kreikassa kolme kuukautta. Hänen kolmannen vierailunsa Korinttiin oletetaan tapahtuneen tänä aikana, ja hänen kirjeessään, joka on kirjoitettu sieltä Roomaan, hän lähettää terveisiä Korintin seurakunnan johtavilta jäseniltä.

 

Jakeessa 11 hän pyytää heitä kiittämään rukouksessa, niin että monet kiittäisivät avusta, jota he pyysivät rukouksessa. Jakeessa 12 Paavali sanoo, että heidän kerskauksensa on tämä: että he käyttäytyivät maailmassa, ja heitä kohtaan, pyhyydellä ja jumalallisella vilpittömyydellä, ei maallisella viisaudella, vaan Jumalan armolla. Sillä he eivät kirjoittaneet seurakunnalle mitään muuta kuin sen, minkä he saattoivat lukea ja ymmärtää, ja hän toivoo heidän ymmärtävän täysin (jae 13). Kuten he ovat osaksi ymmärtäneetkin: Että he voivat olla ylpeitä toisistaan Herran päivänä (jae 14) (vrt. Herran päivä ja viimeiset päivät (Nro 192)).

 

Jakeessa 15 hän antaa sitten suuren vihjeen vierailuistaan. Hän sanoi tekevänsä kaksi vierailua. Yksi vierailu matkalla Makedoniaan, ja seuraava vierailu paluumatkalla Makedoniasta, ja sitten he voisivat lähettää hänet matkaan Juudeaan. Tämä tapahtui epäilemättä sen kolehdin kanssa, jonka hän mainitsi edellisessä kirjeessä (1. Kor. 16:3-4). Hän näyttää haluavan korjata minkä tahansa näennäisen päättämättömyyden, kuten hän sanoo jakeessa 17: "Ei kai tämä aikomukseni ollut vain hetkellinen päähänpisto". Hän kysyy sitten, tekeekö hän ehkä suunnitelmiaan oman päänsä mukaan sanoen kyllä ja ei yhtäaikaa. Mutta Kristuksessa, Jumalan Pojassa, se on aina kyllä. Ovathan Jumalan lupaukset saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: »Aamen», Jumalan kunniaksi. Hän sanoo, että Jumala perusti heidät seurakunnan kanssa ja on valtuuttanut heidät ja asettanut sinettinsä heidän päällensä ja antanut heille Henkensä heidän sydämiinsä takuuksi. Tässä hän tunnistaa heidät kolmeksi, Paavaliksi, Silvanukseksi ja Timoteukseksi (jakeet 17-22). Sitten hän päättää luvun sanomalla: Kutsun Jumalan todistajaksi ja vakuutan oman henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain teitä säästääkseni. En tarkoita, että haluaisimme määräillä teidän uskoanne, tahdomme vain auttaa teitä saamaan ilon. Pysykää lujina uskossanne (jakeet 23-24).

 

On epäselvää, oliko kyse matkasta Makedoniaan vai paluumatkasta sieltä vaiko toisesta hänen suunnittelemastaan matkasta, jota ei mainittu.

 

Luku 2

1Tulin siihen tulokseen, ettei vierailuni saa tällä kertaa tuottaa teille surua. 2Jos pahoitan mielenne, ei minua voi ilahduttaa kukaan muu kuin se, jonka itse olen tehnyt surulliseksi. 3Juuri tästä kirjoitin, jottei minun tarvitsisi sinne tultuani surra niiden vuoksi, joista minun kuuluisi iloita. Luotin siihen, että minun iloni on teidänkin ilonne. 4Kirjoitin teille raskain sydämin, suuressa hädässä, ja vuodatin monta kyyneltä. En silti halunnut tehdä teitä surullisiksi vaan osoittaa, että rakastan teitä erityisen paljon. 5Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä minulle vaan teille kaikille – tai ainakin osalle teistä, etten sentään liioittelisi. 6Syylliselle riittää se rangaistus, jonka hän on jo useimmilta saanut. 7Antakaa te sen sijaan hänelle anteeksi ja lohduttakaa häntä älkääkä antako hänen hukkua entistä suurempaan suruun. 8Siksi kannustan teitä osoittamaan hänelle rakkautta. 9Kirjoitinkin teille kokeillakseni, totteletteko minua aina. 10Jos te annatte jollekulle anteeksi, annan minäkin. Jos minulla ylipäänsä on ollut jotain anteeksi annettavaa, olen antanut anteeksi teidän vuoksenne Kristuksen edessä. 11Näin Saatana ei pääse hyötymään meistä. Hänen aikeensa me kyllä tiedämme. 12Kun lähdin Troakseen levittämään Kristuksen ilosanomaa, Herra avasi minulle ovet sitä varten. 13En kuitenkaan saanut mielenrauhaa, koska en löytänyt sieltä veljeäni Titusta. Niinpä hyvästelin sikäläiset ja lähdin Makedoniaan. 14Kiitos silti Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittokulkueessa ja antaa meidän levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua kaikkialle! 15Me näet olemme se hyvä tuoksu, joka Kristuksesta nousee Jumalan luokse. Tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka tuhoutuvat. 16Toisille se on tappava kuoleman tuoksu, toisille taas eläväksi tekevä elämän tuoksu. Kuka on tarpeeksi hyvä levittämään tätä tuoksua? 17Me emme ole samanlaisia kuin monet Jumalan sanan kaupustelijat. Jumalan edessä ja Kristuksen nimissä me puhumme vilpittömästi sen, minkä olemme Jumalalta puhuttavaksi saaneet.

 

Luvun 2 tarkoitus

Jakeessa 1 Paavali sanoo, että hän päätti olla tekemättä heille toista tuskallista käyntiä. Sillä jos hän tuottaa heille tuskaa, kuka muu on siellä häntä ilahduttamassa kuin ne, jotka hän on tehnyt surullisiksi? Hän sanoo kirjoittaneensa niin kuin kirjoitti, ettei hän kärsisi saavuttuaan tuskaa niiltä, joiden olisi pitänyt saada hänet iloitsemaan. Hän sanoo, että hän oli varma heistä kaikista, että hänen ilonsa olisi heidän kaikkien ilo (jae 3). Hän kirjoitti heille suuresta tuskasta, sydän raskaana ja kyynelsilmin, ei aiheuttaakseen heille tuskaa, vaan tehdäkseen heidät tietoisiksi siitä rakkaudesta, jota Paavali tunsi heitä kohtaan (jae 4). Monet oppineet yhdistävät tämän kirjeen jäljempänä oleviin lukuihin 10-13, mutta tästä asiasta ei ole varmuutta. Muista, että Korintti oli täynnä ryhmittymiä ja monet olivat tulleet moraalittomuudesta ja temppeliprostituutiosta, mistä johtuu Paavalin ensimmäisessä kirjeessä mainitsema huntujen käyttö. Heidän oli karkotettava korinttilainen huorintekijä 1. Kor. 5:5, ja tämä epäilemättä aiheutti konfliktin, kunnes hän teki parannuksen ja pyysi päästä takaisin. Tämän vuoksi jäsenet ymmärsivät Katumuksen ja kasteen voiman (Nro 052).Tätä näkökohtaa eivät nykyajan Jumalan seurakunnat ota ymmärtääkseen.

 

Jakeissa 5ss. Paavali huomauttaa, että jos joku heistä aiheuttaa tuskaa, tämä ei kohdistu vain yhteen, vaan heihin kaikkiin, ja enemmistön antama rangaistus riittää, ja seurakunnan tulisi sitten kääntyä antamaan anteeksi ja lohduttamaan henkilöä, jottei hän joutuisi liiallisen surun valtaan. Sitten hän pyytää heitä antamaan anteeksi väärintekijälle ja vahvistamaan rakkautensa häntä kohtaan (jae 8). Seurakunnalla on siten valta antaa anteeksi ja pidättää synti, ja Paavali vahvistaa tämän kyvyn (jae 10). Kaikki tämä on valittujen eduksi Kristuksen edessä, jotta saatana ei pääsisi heistä voitolle, sillä he eivät ole tietämättömiä hänen teistään (jae 11).

 

Jakeessa 12 hän puhuu tulemisestaan Trooakseen saarnaamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä hänelle avattiin ovi. Hän vaikuttaa levottomalta, koska hän ei löytänyt Tiitusta sieltä, ja niin hän meni Makedoniaan. Tämä osoittaa, että hän päätti olla vierailematta Korintissa ollessaan matkalla Makedoniaan.

 

Jakeessa 14 hän sanoo, että Jumala johtaa meitä aina voittosaatossa ja levittää meidän kauttamme tietoa Hänestä kaikkialle. Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle pelastuvien ja kadotukseen joutuvien keskuudessa (jae 15). Hän sanoo, että olemme toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Kuka on tähän kelvollinen? (jae 16) Sitten hän sanoo, että valitut eivät ole niin kuin niin monet Jumalan sanan kaupustelijat; vaan vilpittöminä ihmisinä, Jumalan valtuuttamina, Jumalan edessä he puhuvat Kristuksessa (jae 17).

 

Luku 3

1Alkaisimmeko taas kehua itseämme? Tarvitsemmeko muka suosituskirjeitä teitä varten tai suosituksia teiltä niin kuin eräät? 2Te olette itse meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu sydämeemme kaikkien nähtäväksi ja luettavaksi. 3On ilmiselvää, että te olette Kristuksen kirje, jonka me kirjoitimme. Sitä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin. 4Näin lujasti Kristus on saanut meidät luottamaan Jumalaan. 5En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin. Meidän kykymme on saatu Jumalalta. 6Hän antoi meille muun muassa kyvyn palvella uutta liittoa, joka ei perustu lain kirjaimeen vaan Henkeen. Laki on näet kuolemaksi, mutta Henki tekee eläväksi. 7Kun lain säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, israelilaiset eivät voineet katsoa Mooseksen kasvojen kirkkautta. Jos kuolemaa palvelevalla viralla oli tällainen katoava kirkkaus, 8kuinka kirkas onkaan Henkeä palveleva virka! 9Jos kerran tuomion virka loistaa kirkkautta, on oikeamielisyyden virka vielä paljon loistavampi. 10Sen suunnaton kirkkaus himmentää kaiken, mikä ennen näytti kirkkaalta. 11Jos katoavakin kerran on kirkasta, niin vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä pysyy. 12Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme rohkeasti, 13toisin kuin Mooses. Hänhän peitti kasvonsa, etteivät israelilaiset näkisi hänen tilapäisen kirkkautensa katoavan. 14Israelilaisista tuli itsepäisiä, ja sama peite on vieläkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia. Se ei poistu, sillä vain Kristus voi sen poistaa. 15Peite on vielä nykyisinkin israelilaisten sydämen päällä, kun Mooseksen lakia luetaan. 16Aina, kun jonkun sydän kääntyy Herran puoleen, peite poistetaan. 17Herra on Henki, ja siellä, missä on Herran Henki, on vapaus. 18Me kaikki heijastamme peittämättömillä kasvoillamme Herran kirkkautta ja muutumme hänen kuvansa kaltaisiksi. Herran Hengen voimalla tuo kirkkaus vie meidätkin kirkkauteen.

 

Luvun 3 tarkoitus

Paavali kysyy sitten, alkaisivatko he kehua itseään uudelleen, vai tarvitsisivatko he, kuten jotkut, suosituskirjeitä Korintista tai Korinttiin. Sitten jakeessa 2 hän sanoo, että seurakunta itse on heidän suosituskirjeensä, joka on kirjoitettu heidän sydämeensä siellä seurakunnassa, kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi. Jakeessa 3 Paavali sanoo, että heidän olisi tiedettävä, että he ovat Kristuksen kirje, jonka he toimittivat ja joka oli kirjoitettu Elävän Jumalan Hengellä eikä musteella (117) ja jota ei ollut kirjoitettu kivitauluihin vaan ihmissydänten tauluihin. Tällä tavoin hän selittää Pyhän Hengen toiminnan Jumalan lain (L1)kirjoittamisella ihmisten sydämiin. Tällä tavoin hän jatkaa jakeissa 4-6 selittääkseen, että sellainen on luottamus, joka heillä on Kristuksen kautta Jumalaan. Ei niin, että he olisivat olleet itsevarmoja väittäessään mitään itsestään tulevan, vaan heidän luottamuksensa on Jumalalta, joka on tehnyt heidät kaikki luottavaisiksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjoitetun lain vaan Hengen kautta; sillä kirjoitettu laki tappaa, mutta Henki antaa elämän. Henki voimaannuttaa valitut ja sitoo heidät Jumalaan Kristuksen kautta.

 

Jakeissa 7ss. Paavali viittaa kuoleman tuomiokauteen, joka tuli laista Mooseksen kautta. Muista, että Paavali sanoo 1. Kor. 10:1-4, että Kristus oli Israelin kanssa erämaassa ja hän antoi Jumalan lain Moosekselle. Apostolien teot 7:33-55 osoittaa, että Kristus oli sen läsnäolon enkeli, jonka kautta Jumala antoi lain Moosekselle. Kuitenkin Paavali tekee tässä eron sen suhteen, että kiveen veistetty laki ei voinut antaa elämää, vaikka Mooseksen kasvot loistivatkin hänen altistuessaan Kristukselle lain antamisessa, ja että vain Hengen kautta ihmiskunta voisi saavuttaa suuremman loiston ja saada iankaikkisen elämän. Jos tuomion tuomiokaudella oli loistoa, niin vanhurskauden tuomiokauden täytyy ylittää se loistossaan (jae 7-9).

Paavali sanoo, että: Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää (jae 10-11).

 

Jakeessa 12 Paavalia kehittää sitten tätä ajatusta siihen, että Pyhän Hengen voima ylittää Jumalan lain, jota noudatettiin seremoniallisen lain alaisuudessa, voimallisemmaksi instituutioksi Uuden liiton vanhurskaudessa, jossa se voitiin antaa ihmisille laajemmin kuin kantaisien, profeettojen ja pappien kautta temppelijärjestelmässä (vrt. Erottelu laissa (Nro 096), Samaa olemusta kuin Isä (Nro 081) ja Suhde armosta pelastumisen ja lain välillä (Nro 082)).

 

Hän sanoo, että Mooses asetti peitteen kasvoilleen peittääkseen Kristuksen kirkkauden, kun hän oli antanut hänelle lain. Israelin sydämet olivat paatuneet, ja tähän päivään asti, kun he lukevat Vanhaa Testamenttia, verho pysyy nostamatta (ei paljastettuna - Conybeare and Howson); sillä vasta kun henkilö kääntyy Kristuksen puoleen, verho nostetaan (kasteella ja sen jälkeen) ja se tapahtuu Pyhän Hengen kautta (jakeet 15-16). Tämä verho pysyy tähän päivään asti, lukuun ottamatta niitä, jotka on kastettu katuvina aikuisina Jumalan seurakunnissa, jotka noudattavat Jumalan lakia (katso edellä). Paavali sanoo, että Herra on Henki ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus (jae 17). Paavali sanoo, että kaikki, joilla on paljaat kasvot ja jotka näkevät Herran kirkkauden, muuttuvat hänen kaltaisekseen, yhdestä kirkkauden asteesta toiseen, sillä tämä tulee Herralta, joka on Henki. Pyhä Henki tulee Jumalalta, ja Kristuksen uhrin kautta Jerusalemissa se annettiin ihmisten saataville Kristuksen kautta Heilutuslyhdeuhrista viikon ensimmäisenä päivänä (vrt. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)).

 

Ero, jonka hän tekee, on se, että Jumalan lakia ei voida noudattaa ilman Pyhää Henkeä, joka kaivertaa sen ihmisten sydämiin, jotka säilyttävät sen Hengessä, sillä siten valitut osallistuvat Jumalan luontoon ja siinä lakia noudatetaan heidän sydämissään ja he noudattavat lakia, koska Jumalan luonto on heissä Pyhän Hengen kautta. Kristukseen asti Pyhä Henki, annettiin Jumalalta patriarkkojen ja profeettojen delegoimisen perusteella.

 

Antinomistien väitteet, että Uusi Testamentti kumoaa Jumalan lain, osoittavat, kuinka vähän antinomistit ymmärtävät Jumalan lain perustan olevan lähtöisin Jumalan luonteesta ja Pyhän Hengen (Nro 117)toiminnasta ja Ikuisen elämän (Nro 133)saavuttamisesta.

 

Luku 4

1Kun Jumala siis armahti minut ja antoi minulle tämän palvelutehtävän, me emme anna periksi. 2Emme vääristele hänen sanaansa emmekä toimi petollisesti. Kieltäydymme jyrkästi kaikista hämäristä puuhista ja annamme totuuden puhua puolestamme. Muut saavat arvioida meidät Jumalan edessä omantuntonsa mukaan. 3Meidän ilosanomamme on peitetty korkeintaan niiltä, jotka on tuomittu tuhoon. 4Tämän maailman jumala on sokaissut nämä epäuskoiset niin, etteivät he näe Kristuksen, Jumalan kuvan, ilosanomasta sädehtivää kirkasta valoa. 5Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesuksen vuoksi me olemme teille kuin orjia. 6Jumala, joka käski valon loistaa pimeydessä, valaisi näet myös meidän sydämemme. Hän tahtoi opettaa kaikki tuntemaan Jumalan kirkkauden, joka sädehtii Jeesuksen Kristuksen kasvoilta. 7Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuon valtavan voiman nähtäisiin olevan peräisin Jumalasta eikä meistä. 8Meidän tilanteemme on kaikin puolin vaikea muttei toivoton. Olemme epävarmoja mutta emme neuvottomia, 9vainottuja mutta emme hylättyjä, lyötyjä mutta emme tuhottuja. 10Meillä on aina Jeesuksen kuolema ruumiissamme, jotta siinä näkyisi myös hänen elämänsä. 11Vaikka elämme, meidät annetaan Jeesuksen vuoksi yhä uudestaan kuoleman kitaan; meidän kuolevaisessa ruumiissamme Jeesuksen elämä tulee näkyviin. 12Meissä tekee työtään kuolema, teissä elämä. 13Kirjoituksissa sanotaan: »Puhun, koska uskon.» Meillä on tämä sama uskon Henki, ja niinpä mekin puhumme, koska uskomme. 14Tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää myös meidät ja ottaa meidät luokseen yhdessä teidän kanssanne. 15Kaikki tämä tapahtuu teidän vuoksenne, kun hänen mittaamaton hyvyytensä tekee yhä useammista yhä kiitollisempia Jumalan kunniaksi. 16Emme siis anna periksi. Vaikka murrummekin ulkonaisesti, me uudistumme sisäisesti päivä päivältä. 17Nykyiset vähäiset vaikeutemme tuottavat meille suunnattoman ja ikuisen kirkkauden. 18Emme kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.

 

Luvun 4 tarkoitus

Paavali jatkaa luvussa 4 käsittelyään Pyhän Hengen toiminnasta valituissa. Hän sanoo, että heillä on palveluvirka Jumalan armosta eivätkä he lannistu (jae 1). He ovat luopuneet häpeällisistä ja salamyhkäisistä tavoista. He kieltäytyvät harjoittamasta viekkautta tai vääristelemästä Jumalan sanaa, mutta avoimella totuuden julistamisella he jättävät itsensä jokaisen ihmisen omantunnon arvioitaviksi Jumalan edessä. Tämä oli profetia Raamatun vääristelystä, joka oli lähtöisin masoreeteista ja jonka oli määrä johtaa masoreettitekstin muuttamiseen 134 paikassa koskien Jahovan muuttamista Adonaiksi ja myös Elohimin muuttamista 13 kohdassa ja myös 5. Mooseksen kirjan jakeessa 32:8 masoreettisessa tekstissä (MT). Tämän tarkoituksena oli peittää Jahovan (SHD 3068) ja Jahovin (SHD 3069) -eron soveltaminen Vanhassa Testamentissa. Sitä ei kuitenkaan voitu kokonaan poistaa. Väärennökset ja muutokset eivät kuitenkaan saavuttaneet huippuaan, ennen kuin Receptus otettiin pohjaksi englantilaisessa King James Versionissa. Suurin osa näistä muutoksista on lueteltu Bullingerin huomautuksissa KJV:hen, jotka on esitetty näiden tekstien kanssa. Athanasiolaiset yrittivät poistaa Ilmestyskirjan koodeksista 300-luvulla, koska teksti niin selvästi tuomitsi Rooman kirkon ja sen binitarismin/trinitarismin ja sen pakanalliset lainaukset auringonpalvonta- ja mysteerikultista. Tämä oli hyväksytty siinä määrin, että kun Pietari sanoi kirjoittaneensa Babylonista/Bagdadista, he olettivat hänen tarkoittavan Roomaa, "missä Saatanan istuin on".

Aivan kuten yrittäessään poistaa sapatit, uudenkuunjuhlat ja juhlapäivät Laodikean seurakunnasta vuonna 366, ne aloittivat vainot sen jälkeen (vrt. Sapatin rooli sapattia viettävissä historiallisissa Jumalan seurakunnissa (Nro 170)). Jumalan seurakuntia alettiin vainota vuodesta 590 jaa., kun Gregorius I. perusti Pyhän Rooman valtakunnan. Tällöin yritettiin poistaa Jumalan kalenteri (Nro 156), kuten näemme tutkielmasta 170 edellä. Ks. myös:

Raamattu (Nro 164)

Väitetyt Raamatun ristiriidat (Nro 164B)

Antinomistien suorittama kristinuskon tuhoaminen Raamatun väärinkäytöllä (Nro 164C)

Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro 164D)

Antinomistien suorittama kasteen kieltäminen (Nro 164E)

Väärennökset ja lisäykset/käännösvirheet Raamatussa (Nro 164F)

Väärennökset ja käännösvirheet Kristuksen asemasta (Nro 164G)

 

Vuonna 358 juutalaiset Hillel II:n aikana ottivat käyttöön väärän kalenterin yrittääkseen turmella yllä olevan temppelikalenterin (vrt. Hillel, Babylonian välikalenterit ja temppelikalenteri (Nro 195C)). Jumalan seurakunnat hylkäsivät tämän kalenterin kokonaan, uskonasiana, kunnes Dugger ja Armstrong ottivat sen käyttöön 1940-luvulla.

 

Jakeessa 3 Paavali sanoo, että vaikka evankeliumi verhottaaan, se verhotaan vain niille, jotka joutuvat kadotukseen. Hän viittaa jakeessa 4 (Saatanaan) tämän aikakauden (aiōnos käännetty väärin maailmaksi) jumalana, joka on sokaissut epäuskoisten mielet estääkseen heitä näkemästä Kristuksen kirkkauden valoa, joka on Jumalan kaltainen.

 

Paavali sanoo, että kun he saarnaavat, silloin saarnaajana eivät ole he itse, vaan Jeesus Kristus Herrana heidän kanssaan uskon palvelijoina (jae 5). Hän sanoo: Sillä juuri Jumala (ho Theos) on sanonut: "Loistakoon valo pimeydestä", joka on loistanut sydämissämme antaakseen valon Jumalan kirkkauden tuntemisesta Kristuksen kasvojen edessä (jae 6). Muista, että juuri Jumalan kirkkaus, joka loisti Kristuksesta, hehkutti Moosesta, kun hänelle annettiin laki Siinailla. Koinen kreikan ho Theos on eri sijoissa Tou Theou ja Ton Theon) noudattaen samoja sääntöjä kuin Johannes (Joh. 1:1) ja LXX.

 

Paavali jatkaa jakeesta 7: Mutta meillä on tämä aarre saviastioissa osoittaaksemme, että ylimaallinen voima kuuluu Jumalalle eikä valituille. Paavali sanoo, että he ovat ahtaalla kaikin tavoin, mutta eivät umpikujassa; neuvottomia mutta eivät toivottomia; vainottuja, mutta ei hylättyjä; maahan lyötyjä, mutta ei tuhottuja; aina kantaen ruumiissaan Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä voisi ilmetä heidän kuolevaisessa lihassaan. Kuolema vaikuttaa heissä, mutta elämä seurakunnassa.

 

Jakeessa 13 Paavali sanoo: Koska meillä on sama Henki kuin hänellä, joka kirjoitti: "Minä uskoin, ja niin minä puhuin (mutta olin suuresti vaivattu)" ((Ps.116:10) (LXX 115)). Tämä on lisätodiste siitä, että Paavali lainasi suoraan LXX:stä, joka oli alkuseurakunnan Raamattu). Hän jatkaa. Mekin uskomme, ja niin me puhumme, tietäen, että Hän, joka herätti Herran Jeesuksen, herättää meidätkin Jeesuksen kanssa ja tuo meidät teidän (Korintin seurakunnan) kanssa Hänen kasvojensa eteen (jae 14). Tämä koskee ensimmäistä ylösnousemusta, jossa seurakunta herätetään Kristuksen ja apostolien kanssa hänen tullessaan.

 

Paavali jatkaa jakeissa 15ss.: Sillä se kaikki on teidän tähtenne, niin että armon ulottuessa yhä useampiin ihmisiin se voi lisätä kiitosta Jumalan kunniaksi. Emme siis lannistu; vaikka ulkoinen luontomme murtuukin, sisäinen luontomme uudistuu joka päivä. Tätä pientä hetkellistä kärsimystä vastaavasti valmistetaan meille ikuinen kirkkaus, joka on verraton. Sillä me emme katso siihen, mikä on näkyvää, vaan siihen, mikä on näkymätöntä. Sillä se, mikä on näkyvää, on ohimenevää, mutta se, mikä on näkymätöntä, on ikuista.