Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F050

 

 

 

 

 

 

Filippiläiskirjeen kommentaari

 

(Versio1.0 20201120-20201120)

 

 

 

Kyse on yhdestä niistä vankilakirjeistä, jotka kirjoitettiin Paavalin ollessa vankilassa Roomassa n. vuonna 61 tai 62 jaa. Se käsittää teologisen viestin Filippin seurakunnalle.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Filippiläiskirjeen selitys

 

Johdanto

Tämän sydämellisen ja rakastavan kirjeen Paavali kirjoitti Filippin seurakunnalle Makedoniaan. Tämä oli ensimmäinen apostolin perustama seurakunta Euroopan maaperällä (Apostolien teot 16:11-15). Hänen katsotaan palvelleen siellä toisella lähetysmatkallaan. Hänen suhteensa seurakuntaan vuosia jälkeenpäin näyttää onnelliselta. On myös ymmärrettävä, että muut apostolit perustivat Eurooppaan monia muita seurakuntia. Perustihan Andreas seurakunnan Traakiaan Pietarin kanssa, joka teki työtä Parthiassa sekä Antiokiasta käsin yhdessä Andreaksen kanssa Traakiassa ja Skyytiassa (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)).

 

Paavali oli vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä (1:12-26). Joidenkin on vaikea ajoittaa kirjettä. Bullingerin mielestä se on kirjoitettu Roomasta noin vuonna 62 jaa. hänen vankeutensa loppupuolella (katso jäljempänä). Useimpien tutkijoiden ajoitus on 61-63 jaa. Tilanne heijastaa Apostolien tekojen loppuosaa, jossa viitataan pretoriaanikaartiin ja keisarin huonekuntaan. Jotkut tutkijat ovat ajoittaneet kirjeen paljon aikaisemmaksikin Kesareaan tai Efesokseen, siis Paavalin uran alkuvaiheille.

 

Aiheena oli Epafroditoksen paluu (2:25-29). Filippin seurakunta oli lähettänyt hänen mukanaan lahjoituksen Paavalille (4:ä18). Siit hän kiitti heitä ja kertoi heille omasta tilanteestaan ja omista tunnelmistaan ja lähetti heille tarkat ohjeet. Kirjeestä käy ilmi, että Pyhä Henki lohdutti Paavalia, vaikka hän oli vankilassa ja kuolemanvaarassa (2:2, 3:8-14, 4:11-13).

 

Paavalin palvelutehtävä Filippissä olikin se ajankohta, jolloin Paavali saapui Makedoniaan. Tämä saapuminen seurasi näystä, jonka hän näki Troasin kaupungissa, joka oli Egeanmeren vastannalla tämän koilliskulmassa sijainneesta Neapoliksen satamakaupungista ja sen läheisestä naapurista Filippistä katsottuna (Ap.t. 16:8-12).

 

Myöhemmin Paavali vieraili kaupungissa kolmannella lähetysmatkallaan (20:6). Paavali perusti uskon Kristukseen kansan keskuudessa, joka muodosti kaupungin seurakunnan vankan ytimen. Heidän joukossaan oli Lydia, liikenainen joka avasi kotinsa Paavalille ja tämän työtovereille (16:13–15). Joukkoon kuului myös filippiläinen vanginvartija, joka kääntyi Paavalin suorittaman palvelutehtävän ansiosta sen jälkeen, kun maanjäristys oli ihmeellisesti avannut vankilan oven (16:22–34).

 

Neljästä "vankilakirjeestä" Paavali todennäköisesti kirjoitti filippiläiskirjeitä viimeisenä, lähellä roomalaisen vankeutensa loppua vuonna 62. Paavali lähetti kolme muuta vankilakirjettä - efesoslaisille, kolossalaisille ja Filemonille - Tykikoksen käden kautta, koska niiden määränpäät olivat lähellä toisiaan. Filippiläiskirjeen tuominen oli kuitenkin uskottu Epafroditoksellle, joka oli saapunut Paavalin luo Roomaan tuoden mukanaan Filippin seurakunnan antaman taloudellisen avun (Filippiläiskirje 2:25; 4:18). Mutta Roomassa ollessaan Epafroditos sairastui, mikä viivästytti hänen kotiinpaluutaan ja siten kirjeen toimittamista (2:26–27).

 

Galatiassa ja Kolossassa oli opillinen kriisi, mutta ei Filippissä. Veljekset olivat lähettäneet hänelle taloudellista tukea, joten sävy oli erilainen. Enemmän kuin mikään muu seurakunta, Filippin uskovat tarjosivat Paavalille aineellista tukea hänen palvelutehtäväänsä varten (vrt. 2. Korinttilaiskirje 8:11; Filippiläiskirje 4:15-18). He itse asiassa maksoivat Kymmenykset (Nro 161), vaikka siellä sijaitsi paljon vähemmän juutalaisia.

 

Paavali palveli Filippissä toisen lähetysmatkansa aikana ja vietti kaupungissa noin kolme kuukautta.

Apostoli Paavali ei kirjoittanut filippiläiskirjeitä vastauksena kriisiin, kuten hän teki efesoslaisille, galatalaisille ja kolossalaisille. Sen sijaan hän kirjoitti ilmaistakseen arvostuksensa ja kiintymyksensä filippiläisiä uskovia kohtaan. Paavalin kiintymys näitä ihmisiä kohtaan paistaa koko kirjeestä hänen rohkaistessaan heitä elämään uskonsa ilossa ja ykseydessä (1:3–5, 25–26; 4:1).

Ks. myös: https://www.insight.org/resources/bible/the-pauline-epistles/philippians

 

Binitarismi

Tekstissä käsitellään useita teologisia kysymyksiä. Luvun 2 teksti käsittelee Kristuksen olemusta. Se on käytännössä selitys, jonka tarkoituksena on kumota binitarismi, joka oli vallalla Rooman Attis-/Mithras-palvonnassa ja kreikkalaisten keskuudessa vaikuttaneessa Adonis-palvonnassa, Lähi-idän Baal-järjestelmän vaikutteineen, sekä Makedoniassa ja Traakiassa. Tätä tarkoitusta eivät Binitaristit ja trinitaristit (Nro 076)eivätkä Ditestit (Nro 076B)koskaan käsittele. Luku 2:5-8 käsittelee Kristuksen pre-eksistenssiä (Nro 243).

 

Ylösnousemus

Tässä kirjeessä 3:11 hän sanoo, ettemme tiedä, mihin ylösnousemukseen meidät päästetään. Hän toivoo eks-anástasista eli "ulos"-ylösnousemusta, joka on ensimmäinen ylösnousemus ja tapahtuu Messiaan palatessa. Hän näyttää käyttävän tätä termiä, koska meidät otetaan pois ihmisluomuksesta tänä aikana ja tehdään henkiolennoiksi, kun taas ihmiskunnan toinen ylösnousemus on vuosituhannen lopussa, tuhat vuotta myöhemmin, ja fyysiseen muotoon (vrt. Ilm. 20:7ss.) (ks. jäljempänä).

 

Kirjeen yleiskatsaus - Filippiläiskirje

kirjoittanut E.W. Bullinger

 

KOKONAISRAKENNE.


Filippiläiskirje 1:1-2. MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYS."ARMO"HEILLE (Kirkkoraamatuissa).

Filippiläiskirje 1:3-26. PAAVALIN HUOLENPITO FILIPPILÄISIÄ KOHTAAN.

Filippiläiskirje 1:27-Filippiläiskirje 2:18.KEHOTUS, KRISTUKSEN ESIMERKKI
Filippiläiskirje 2:19-24. TIMOTEUKSEN ESIMERKKI.
Filippiläiskirje 2:25-30. EPAFRODITOKSEN ESIMERKKI.
Filippiläiskirje 3:1-21;Filippiläiskirje 4:1-9. KEHOTUS JA PAAVALIN ESIMERKKI.
Filippiläiskirje 4:10-20. FILIPPILÄISTEN HUOLENPITO PAAVALIA KOHTAAN.

Filippiläiskirje 4:21-23. MUODOLLISUUDET JA DOKSOLOGIA. "ARMOA" HEILLE.


JOHDANTOHUOMAUTUKSET.

1. Apostolin ensimmäisestä vierailusta Filippiin, luultavasti noin vuosina 52-53 jaa. (Liite-180), on kerrottu Apostolien tekojen luvussa 16. Hänellä oli seuranaan Silas ja Timoteus, ja persoonapronominin käyttö tuossa luvussa osoittaa, että neljäs työntekijä oli hänen kanssaan. Luultavasti Luukas, "rakastettu lääkäri". Vaikka meillä ei ole yksityiskohtia myöhemmistä käynneistä, Paavali oli kuitenkin lähes varmasti myöhemmin Filippissä kahdesti (Apostolien teot 20:1;Apostolien teot 20:6).

 

2. Päättelemme siis, että Filippissä oli vain harvoja juutalaisia, koska he eivät näytä kohdanneen vastarintaa, eikä siellä ollut synagoogaa, ellei joen rannalla sijaitseva "rukouspaikka"viittaa sellaiseen. Uskovat olivat pitäneet ensirakkautensa palavana ja lähettäneet kerta toisensa jälkeen lahjoituksia hänen tarpeisiinsa. Apostolin kiitollisuus on toistuvasti esillä, ja hän suuresti kunnioittaa filippiläisiä "veljiään, joita hän rakasti ja ikävöi" ja kutsui heitä "ilokseeen ja palkintoseppeleekseen".


3. Mikään Paavalin kirjeistä ei ole luonteeltaan yhtä ylevä eikä uskovia virvoittava. Tähän on vielä syytä lisätä, että mikään ei ole kehykseltään selvempi, kuten kokonaisrakenteesta (edellä) näkyy. Kirje on kirjoitettu Roomasta hänen vankeutensa loppupuolella, luultavasti vuonna 62 jaa., jolloin apostoli oli odottavalla kannalla, sillä hän oli nyt lähellä sitä päivää, jolloin hänen asiansa kuultaisiin tuomioistuimessa, johon hän oli vedonnut. Ja mitä todennäköisimmin tämä edellytti ankarampaa vankeutta kuin alussa, jolloin hän asui itse vuokraamassa talossaan. Mutta tämä ei estänyt vaan päinvastoin jopa edisti Kristuksen saarnaamista. Siinä olikin yksi syy siihen, miksi koko kirjettä leimaa ilo. Kultaisten lankojen tavoin "ilo"ja sen sukulaissanat vilisevät Filippiläiskirjessä, kuten "armo" Efesolaiskirjeessä.


4. Filippin kaupunki, roomalainen siirtokunta, sijaitsi noin kahdeksan mailia sisämaahan päin sen satamasta, Neapoliksesta eli nykyisestä Kaválasta. Koska se ei ole kaupallinen keskus, tämä voi selittää, miksi asukkaista vain harvat olivat juutalaisia. Filippiä ei enää ole olemassa, sillä vaikka lähin turkkilaiskylä kantaakin muinaista nimeä turmeltuneena, se ei ole vanhan kaupungin paikalla."

 

*********

Lukujen tarkoitus

Luku 1

Selvästikin hän aloittaa tervehtimällä veljiä Filippissä sekä hänen omasta puolestaan että Timoteuksen puolesta. Hän siirtyy keskustelemaan sikäläisen vankilan jakautumista niihin, jotka ovat vilpittömiä ja hyväntahtoisia, ja niihin, jotka eivät ole vilpittömiä. Hänen ollessaan vangittuna uskonsa tähden hänen vilpittömyytensä näyttää voittaneen puolelleen pretoriaanikaartin. Filippiläiset olivat lähettäneet varoja hänen tuekseen hänen ollessaan siellä vankilassa.

 

Hän näyttää ajattelevan, että jos hän päästäisi irti, hän olisi jälleen yhdessä Kristuksen kanssa, mutta luvussa 3 hän toteaa, että hän toivoo eks-anástasis tai "ulos-ylösnousemus", joka tapahtuu Kristuksen palatessa, mikä on kaukana tulevaisuudessa (katso edellä ja jäljempänä).

 

Filippiläiskirje (UT2020)

 

Luku 1

1Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, tervehtivät kaikkia Filippissä asuvia pyhiä Kristuksen Jeesuksen omia sekä seurakunnan johtajia ja palvelijoita. 2Isämme Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille. 3Kiitän Jumalaani aina, kun ajattelen teitä 4ja rukoilen teidän kaikkien puolesta. 5Iloitsen siitä, että olemme yhdessä levittäneet ilosanomaa alusta alkaen ja että työmme jatkuu yhä. 6Jumala aloitti teissä tämän hyvän työn, ja olen varma, että hän saa sen valmiiksi ennen Kristuksen Jeesuksen paluuta. 7Minulla on hyvä syy ajatella teistä kaikista näin, koska te olette sydämessäni. Kun olen vankilassa tai kun puolustan ilosanomaa ja esitän sille perusteita, te olette minun kanssani Jumalan suosiossa. 8Jumala voi näet todistaa, että kaipaan teitä Kristuksen Jeesuksen antamalla rakkaudella. 9Rukoilen, että rakkautenne kasvaisi entisestään ja muuttuisi yhä viisaammaksi ja harkitsevammaksi. 10Silloin osaatte erottaa, mikä on tärkeää, ja säilytte puhtaina ja moitteettomina Kristuksen paluuseen asti. 11Niin Jeesus Kristus kasvattaa teissä hyviä hedelmiä, jotka tuottavat kunniaa ja kiitosta Jumalalle. 12Veljet ja sisaret! Tahdon teidän tietävän, että minun tilanteeni on kääntynyt eduksi ilosanomalle. 13Koko vartiokaartille ja kaikille muillekin on näet selvinnyt, että olen vankina Kristuksen vuoksi. 14Yhä useammat veljet ja sisaret saavat minun kahleistani rohkeutta levittää Kristuksen sanaa entistä pelottomammin. 15Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, mutta toiset vilpittömästi. 16Jotkut tekevät sen rakkaudesta, koska tietävät, että olen ilosanoman puolustaja. 17Toiset kuitenkin julistavat Kristusta silkkaa pahantahtoisuuttaan eivätkä aidosti. He uskovat siten aiheuttavansa minulle lisää murhetta vankeudessani. 18Mutta mitä sitten? Olen iloinen siitä, että Kristusta ylipäänsä julistetaan, näön vuoksi tai tosissaan. Minulla on tulevaisuudessakin syytä iloon, 19sillä tiedän, että teidän rukoustenne ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy minun voitokseni. 20Sitä odotan ja toivon hartaasti. Minun ei koskaan tarvitse hävetä, vaan voin esiintyä rohkeasti kuten aina. Olen kunniaksi Kristukselle elävänä tai kuolleena. 21Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. 22Jos jään eloon, se edistää tehtävääni, mutta en tiedä, valitsisinko elämän vai kuoleman. 23Minua vedetään kahteen suuntaan: Tahtoisin päästää irti maailmasta ja olla Kristuksen kanssa, koska se olisi niin paljon parempaa kuin tämä nykyinen tilanteeni. 24Teidän vuoksenne minun on kuitenkin pysyttävä elossa. 25Siitä olen varma, ja niinpä tiedänkin, että pysyn täällä. Pysyn teidän kaikkien luona, jotta edistyisitte uskossa ja saisitte iloita siitä. 26Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina saatte olla ylpeitä minusta, kun palaan luoksenne. 27Katsokaakin, että kohtelette toisianne Kristuksen ilosanoman arvoisesti. Silloin voin havaita teidän pitävän lujasti yhtä, kun tulen katsomaan teitä tai kun poissa ollessani saan kuulla teistä. Kamppailkaa yksimielisesti ja uskokaa ilosanomaan 28älkääkä antako vastustajien pelotella itseänne millään. Uskonne on heille Jumalan antama todiste siitä, että he tuhoutuvat mutta te pelastutte. 29Te saatte paitsi uskoa Kristukseen myös kärsiä hänen vuokseen. 30Te käytte samaa kamppailua, jota tiedätte minun käyneen ja jonka nyt kuulette yhä jatkuvan.

 

Tästä näemme, että Paavali käski heidän kärsiä vainoa Kristuksen tähden, kuten Paavali itsekin joutui kärsimään.

 

Luvussa 2 Paavali siirtyy sitten käsittelemään Kristuksen olemusta ja sitä, miten tämä jätti sivuun Elohimin muodon, jossa hän oli henkiolentona ollessaan. Koska hänellä oli Elohimin eli Theoin morphe (jumalana, joita on monia, vaikka on vain Yksi Todellinen Jumala, Isä (1. Kor. 8:5-6)), hän ei katsonut saalikseensa olla Jumalan vertainen (ei siis King James Versionin käännöksen mukaan. Sitten hän tyhjensi itsensä (ts. luopui hengestä elohimina Jumalan poikana (vrt. 5. Moos. 32: 8ss. (RSV & LXX, DSS); Jesaja 52:13-53:12; ja Psalmi 45:6-7, Hepr. 1:8-9; ja myös Joh. 1:1-3, 18; Kol. 1:15)). (vrt. 2:5-8) (vrt. jae 8, Mt. 26:13; Joh. 10:18; Room. 5:19; Hepr. 5:8, 12:2).

 

Kristus nöyryytti itsensä ja tuli ihmiseksi ja kärsi kuoleman paalulla eli stauroksella (ei krusifiksi). Tästä syystä Jumala korotti hänet korkeammalle muita elohim-tovereita eli Jumalan poikia (Job 1:6; 2: 1 38:4-7), kuten näimme Daavidin profetoineen (Ps. 45:6-7; Hepr. 1:8-9) (vrt. 2:5-9). Nyt kaikkien, sekä uskollisen sotajoukon että langenneen sotajoukon henkien ja kaikkien ihmisten on määrä tunnustaa hänet Herraksi (jakeet 10-11), Isän Jumalan kunniaksi. Psalmi 45:6-7 (Heprealaisille 1:8-9) osoittaa, että on olemassa kaksi Jumalaa. On olemassa ylempiarvoinen ja alempiarvoinen, ja alemmalla on monia tovereita.

 

Filippiläiskirje 2:5-7 on käännetty väärin (King James Versionissa) ja sitä käytetään usein kolminaisuusopillisena tekstinä. Se viittaa taivaan sotajoukkojen kapinaan ja Kristuksen uskollisuuteen ja uhrautuvaisuuteen taivaissa. Siinä lukee:

Filippiläiskirje 2:5-7 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, 6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, 7vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

 

Tämä teksti ei ole vaikea ymmärtää. Se on melko yksinkertaista kertomaa. Siinä vahvistetaan, että:

1.      Kristus ei ollut yhdenvertainen Jumalan kanssa eikä katsonut itseään Jumalan vertaiseksi (Jes. 14 ja Hes. 28 osoittavat molemmat, että Saatana katsoi).

2.      Hän oli elohimin muodossa henkiolentona.

3.      Hän tyhjensi itsensä (eli luopui muodosta ja entiteetistä) ja syntyi ihmiseksi.

Tämä teksti puhuu selvää kieltä pre-eksistenssistä. Jopa kolminaisuusoppineet joutuivat sotkemaan käännöksen yrittääkseen tehdä hänestä yhdenvertaisen Jumalan kanssa, mutta edes he eivät yritä kieltää hänen aikaisempaa olemassaoloaan. Tämän lähtökohdan vuoksi kolminaisuusoppi on ollut menestyksellisempi kuin radikaali unitarismi petoksena (jos mukaan ei lasketa hadithilaista islamia).

 

Saatana heitettiin ulos taivaasta kapinan synnin tähden, joka, koska se pyrkii vahvistamaan tahdon olevan yhtä suuri tai suurempi kuin Isä Jumala, on epäjumalanpalvelusta (tai noituutta, kuten 1. Sam. 15:23 toteaa). Saatana pyrki tekemään itsestään Korkeimman eli Isä Jumalan vertaisen. Kristus sen sijaan ei yrittänyt tehdä itseään samanarvoiseksi Jumalan kanssa vaan alisti tahtonsa (Joh. 4:34) Filippiläiskirje 2:6-9.

 

Täten Jumala korotti Kristuksen kuuliaisuuden kautta, koska tämä ei etsinyt Hänen vertaisuuttaan eikä pyrkinyt syrjäyttämään Jumalaa, kuten elohimin ja bene elohimin kolmasosa oli koettanut.

 

Luukkaan jakeessa 10:18 Jeesus sanoi nähneensä Saatanan putoavan taivaasta kuin salama. Saatana veti mukaansa kolmanneksen enkeleistä eli taivaan tähdistä (Ilm. 12:4). Nämä enkelit heitettiin Saatanan kanssa maan päälle (Ilm. 12:9).

 

Tätä hävitystä symboloi Ilmestyskirjan jakeessa 8:10 mainittu hävitys, jossa kolmas enkeli osoittaa jälleen hävityksen, jonka aiheutti sotajoukon tähden putoaminen, joka hävitti kolmanneksen luomakunnasta.

 

Saatana yritti kiusata Kristusta monin tavoin. Ensinnäkin Saatana kutsui Kristusta Jumalan Pojaksi Matteuksen jakeissa 4:3; 4:6 ja Luukkaan jakeessa 4:3. Myös demonit kutsuivat Kristusta Jumalan Pojaksi Matteuksen evankeliumissa 8:29, Luukkaan evankeliumissa 4:41 ja Markuksen evankeliumissa 3:11. Saatana yritti houkutella Kristusta todistamaan asemansa Jumalan Poikana voimannäytöllä, sillä olihan Jumala luvannut antaa enkeleilleen käskyn hänestä Psalmissa 91:11,12. Saatana jätti pois varjella kaikilla teilläsi ja lisäsi milloin tahansa. Niinpä Saatana yritti Raamattua silpomalla riistää Kristuksen hengen.

 

Kristus ei missään vaiheessa korjannut Saatanaa tai demoneja väittämällä, että hän oli Jumala eikä Jumalan Poika. Itse asiassa yksikään demoni ei yrittänyt petollisesti väittää, että Kristus oli Korkein Jumala, ennen kuin hänen kuolemansa jälkeen, vahvistaakseen opin, jonka mukaan Kristus oli Jumala samalla tavalla, kuin Jumala Isä oli Jumala, ja tämän vertainen, saadakseen siten hänen kuolemansa jälkeen aikaan petoksen, jonka Kristus olisi kumonnut eläessään.

 

Jokaisessa kiusauksessa tarkoituksena oli horjuttaa Kristuksen kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan ja itse asiassa rikkoa Raamattua. Saatana yritti saada Kristuksen palvomaan itseään. Hän lupasi Kristukselle planeetan hallitsijan aseman silloin, kun Kristus palvoisi häntä. Kristus ei kyseenalaistanut hänen oikeuttaan siirtää planeetan hallitsijuuttaan tai sitä, että hän oli hallitsija. Sen sijaan Kristus vastasi:

... on kirjoitettu: Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.

 

Kristus ei sanonut Saatanalle, että Saatanan tulisi palvoa Kristusta, vaan pikemminkin ohjasi hänet lain puoleen. Kristus ei koskaan missään toimintansa vaiheessa väittänyt olevansa Jumala. Hän sanoi olevansa Jumalan Poika. Tästä syystä hänet asetettiin oikeuden eteen. Kuten Matteuksen evankeliumin jakeessa 27:43 sanotaan:

Hän on luottanut Jumalaan. vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'.

 

Juuri tässä Kristus huusi täyttääkseen Raamatun Psalmissa 22:1:

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

 

Kristus ei pitänyt itseään Jumalana. On järjetöntä väittää, että hän oli osa kokonaisuutta, johon hän vetosi tasavertaisesti, josta osa oli läpäisemätön. Vieläkin tärkeämpää on se, että kyseessä on antikristuksen oppi, joka on esitetty 1. Johanneksen kirjeen jakeissa 4:1-2. 1. Johanneksen kirjeen jakeiden 4:1-2 oikea muinainen teksti on rekonstruoitu Irenaeuksesta käsin (Luku 16:8, Ante-Nicene Fathers, Nide 1, alav. s. 443).

 

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta vaan Antikristuksesta.

 

Luku 2

1Kristus rohkaisee, rakkaus lohduttaa ja Henki yhdistää. Tunnemme myötätuntoa ja lämpöä, eikö totta? 2Siispä tehkää minut täydellisen iloiseksi olemalla yksimielisiä. Antakaa rakkauden yhdistää teidät niin, että pyritte samaan päämäärään. 3Älkää tehkö mitään oman etunne tai turhan kunnian vuoksi, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää toisia tärkeämpinä kuin itseänne. 4Älkää ajako omaa etuanne vaan toistenne parasta. 5Tavoitelkaa samaa kuin Kristus Jeesus: 6Jumalan osan hän täytti, muttei tarttunut oikeuteensa olla Jumalan vertainen. 7Hän tyhjensi itsensä täysin ja omaksui orjan osan, tuli ihmisen kaltaiseksi ja otti ihmisen muodon. 8Hän alensi itse itsensä ja oli kuuliainen kuolemaansa asti, ristinkuolemaan. 9Siksi Jumala korotti hänet kaikkea korkeammalle ja antoi hänelle nimen kaikkia korkeamman. 10Jeesuksen nimi saa jokaisen polvistumaan taivaassa, maan päällä ja sen alla. 11Jeesus Kristus on Herra! Sen myöntävät vielä kaikki Isän Jumalan kunniaksi. 12Rakkaat ystävät, totelkaa minua. Tehän tottelitte minua jo silloin kun olin kanssanne; totelkaa siis vielä enemmän nyt, kun olen poissa. Tehkää peläten ja vapisten työtä, jotta lopulta pelastuisitte. 13Jumala näet saa teidät tahtomaan ja toimimaan oman hyvän tahtonsa mukaisesti. 14Tehkää kaikki valittamatta ja epäröimättä, 15niin teistä tulee moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia. Tämän kieron sukupolven keskellä te loistatte maailmassa kuin kirkas valo, 16kun pidätte esillä sanomaa, joka antaa elämän. Saan olla teistä ylpeä, kun Kristus palaa: en ole juossut turhan takia enkä nähnyt turhaa vaivaa. 17Olen vain iloinen, jos minun vereni vuodatetaan uhripalveluksessa teidän uskonne takia. Iloitsen teidän kaikkien kanssa. 18Samoin iloitkaa tekin minun kanssani. 19Herraan Jeesukseen luottaen toivon, että voin pian lähettää Timoteuksen teidän luoksenne. Kun saan tietää kuulumisenne, minäkin voin rauhoittua. 20Minulla ei näet ole täällä ketään samanhenkistä, jota teidän asianne aidosti kiinnostaisivat. 21Kaikki ajavat vain omaa etuaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiaa. 22Timoteuksen te kuitenkin tiedätte luotettavaksi mieheksi. Hän on ahertanut kanssani ilosanoman hyväksi kuin poika isänsä apuna. 23Hänet siis toivon voivani lähettää matkaan, kun saan ensin tietää, miten minun itseni käy. 24Luotan Herraan ja olen varma, että tulen itsekin pian luoksenne. 25Nyt joudun kuitenkin lähettämään luoksenne veljemme Epafroditoksen, työ- ja taistelutoverini. Hän on myös teidän lähettinne, jolta sain apua, kun sitä tarvitsin. 26Lähetän hänet, koska hän on kaivannut teitä kaikkia ja ollut hädissään siitä, että kuulitte hänen sairastuneen. 27Hän olikin todella sairas, aivan kuoleman kielissä, mutta Jumala oli hänelle armollinen ja säästi samalla minut vielä yhdeltä uudelta surulta. 28Lähetän siis hänet matkaan mahdollisimman pian, jotta saisitte taas ilon nähdä hänet. Silloin minullakin olisi parempi mieli. 29Ottakaa siis hänet riemuiten vastaan Herran nimissä ja kunnioittakaa hänen kaltaisiaan. 30Hänhän melkein kuoli Kristuksen työssä, kun vaaransi henkensä auttaakseen minua siinä, missä te ette voineet.

 

Sitten hän sanoo lähettävänsä heille Timoteuksen ja Epafroditoksen, jotka olivat sairaana lähellä kuolemaa. Jumalan katsottiin säästäneen hänet.

 

Hän puhuu itsensä vuodattamisesta juomauhriksi kuin temppeliuhreissa.

 

Sitten Paavali siirtyy Luvussa 3 varoittamaan heitä rakkikoirista (sodomiiteista) ja pahantekijöistä. Hänen katsotaan tässä jakeessa 2 viittaavan synagogan ympärileikkauspuolueeseen ja tekeeeron seurakuntaan, joka on todellisia ympärileikattuja (Kristuksen ruumiina) ja jotka palvovat Jumalaa Hengessä. Kuudennessa jakeessa hän katsoo olleensa nuhteeton lain mukaan. Tämä oli ylimielisyyttä vastoin Jumalan lakeja, sillä kaikki ihmiset olivat lain alla syntisiä ja ne, jotka sanovat, etteivät olleet, ovat valehtelijoita (1. Joh. 1:8).

 

Kaikki on hukassa Kristuksen tähden. Tässä luvussa hän etenee (jakeessa 11) puhumaan tavoitteesta, joka eks-anástasis eli "ulos"-ylösnousemus Ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Nro 143A). Hän ei mainitse Kuolleiden toista ylösnousemusta eikä suuren valkoisen valtaistuimen tuomiota (Nro 143b), koska ne eivät olleet Jumalan seurakuntien tulevaisuuden odote. Ilmestyskirjan 20. lukua, joka käsittelee kahden ylösnousemuksen ajoitusta ja yksityiskohtia, ei ollut vielä ilmoitettu apostoli Johannekselle.

 

Henki on se keino, jolla me palvomme Jumalaa, kuten Filippiläiskirjeen jakeessa 3:3 sanotaan. Näin ollen se ei voi olla Jumala, joka on palvonnan kohteena, ja siten Isän Jumalan vertainen. Se on voima, joka voimaannuttaa Kristuksen. Hän on siis Iankaikkinen Isä (Jes. 9:6), jonkalaisia isyyksiä on monia taivaassa ja maan päällä (Ef. 3:15). Kristus tulee Iankaikkiseksi Isäksi delegoinnin avulla.

 

Kaikki nämä isyydet eli perheet ovat nimetty Jumalalle Isälle, mikä onkin syy, miksi me kumarramme Isän Jumalan edessä ja palvomme Häntä (Ef. 3:14-15).

 

Binitaarit ja trinitaarit väittävät myös, että: Kristus oli yhtä olemusta Jumalan kanssa siten, että hän oli tasavertainen ja yhtä ikuinen Jumalan kanssa vastoin Filippiläiskirjeen jaetta 2:6 ja 1. Tim. 6:16, joka osoittaa, että vain Jumala on kuolematon. Kristuksen iankaikkisuus eli aiṓnios elämä (1. Joh. 1:2) ja kaikkien olentojen, myös Kristuksen, elämä ovat peräisin tästä olennosta. Sekä Kristus että valitut ovat samaa alkuperää (Hepr. 2:11) (RSV), saaden elämänsä ja ikuisuutensa ehdollisesta kuuliaisuudesta Isälle (Joh. 5:19-30), joka loi meidät kaikki (Mal. 2:10-15). Niin kuin Isällä on elämä itsessään, niin Hän antoi Pojalle elämän itsessään (Joh. 5:26), ja me olemme perillisiä ja meidät on asetettu elämään itsessämme Jumalan valtuudella.

Jesaja 9:6 käyttää sanaa El (SHD 410) ja El voi tarkoittaa mahtavaa henkilöä tai Jumalaa ja ketä tahansa taivaallisessa joukossa tai ihmistä. Jesajan jakeen 9:6 käännös LXX:ssa kutsuu Kristusta Suuren Neuvon Enkeliksi, joten puhumme ehdottomasti Läsnäolon Enkelistä tässä tekstissä. Trinitaarit eivät koskaan viittaa tekstiin, joka todistaa päinvastaiseksi sen, mitä he sanovat, elleivät he väitä sitä todisteeksi, jonka he saavat väittämään päinvastaista, kuin mitä se todella sanoo, kuten Filippiläiskirje 2:5-8, jossa Kristus ei yrittänyt päästä Jumalan vertaiseksi, joka oli Saatanan synti. Kreikkalainen alkuteksti sanoo Megales Boules Aggelos.


Kreikan aggelos on aina käännetty enkeliksi Uudessa Testamentissa. Se tarkoittaa viestintuojaa, mutta kolminaisuusopin kannattajat kääntävät sen sanansaattajaksi vain, kun se viittaa Kristukseen.


Jesajan jakeen 9:6 heprealainen teksti sanoo Mahtava El. Sanaa El voidaan käyttää enkelijoukosta ja ihmisjoukosta. LXX käytti sanaa aggelos kääntääkseen Mahtava El (sanat SHD 3289 neuvonantaja, SHD 410 El, ja SHD 1368 Mahtava). Sanat eivät viittaa Ainoaan Todelliseen Jumalaan. Tämän nimi on Pele (6382). Kreikan teksti valittiin heijastamaan sitä tosiasiaa, että tämä teksti viittasi Jumalan Sanansaattajaan ja hänen henkilöllisyytensä selviää Psalmista 45:6-7, ja Heprealaiskirje 1:8-9 tunnisti hänet Kristukseksi, joka on Israelin alisteinen elohim.

 

Psalmia 8:4,5,6 lainataan myös Heprealaiskirjeen jakeissa 2:6-8: ""Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä (jumalia eli elohim) halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; asetit kaikki hänen jalkojensa alle."

 

Teksti tässä jakeessa 4 viittaa kuolevaiseen ihmiseen ‘enoš ja ’āḏām hepreaksi.

 

Heprealaiskirjeen jakeessa 2:9 sanotaan, että kuoleman kärsimyksen tähden hänet alennettiin vähäksi aikaa. Bullinger panee merkille "vähäksi aikaa" tekstiin tekemissään huomautuksissa. Tämä on sopusoinnussa Filippiläiskirjeen jakeiden 2:5-9 kanssa.

 

Filippiläiskirje 2:5-9 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, 6joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, 7vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, 8ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

 

Niinpä hän ei yrittänyt päästä Jumalan vertaiseksi eikä kapinoida, vaan tuli ihmiseksi ja nöyrtyi hamaan kuolemaan asti. Hänestä tuli Jumalan poika voimassa, kun hän nousi kuolleista (Room 1:4), kuten näemme

 

Filippiläiskirjeen jakeesta 2:9:

9Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. (KR33)

 

Nyt tämä sana, joka on käännetty enkelit Psalmissa 8 ja Heprealaiskirjeessä, on, kuten näemme heprealaisesta tekstistä, elohim ja tarkoittaa jumalia. Se käännettiin Septuagintassa nimellä ‘aggelos’ (joka tarkoittaa viestintuojia), ja siitä edelleen Heprealaiskirjeen kreikankieliseen, ja siinä merkityksessä se säilytettiin Vulgatassa sekä syyrialaisessa ja arabialaisessa käännöksessä. Se käännettiin englanniksi angels. Syy, miksi se pidettiin tässä merkityksessä, on se, että alkuperäisille heprealaisille kääntäjille oli sopivaa tehd siitä sanansaattajia, koska se käsitteli Jumalan poikien moninaisuutta elohimina eikä Eloahina. Trinitaarit ovat seuranneet tätä tehdäkseen siitä "enkeleitä" ja jättäneet pois merkityksen "vähäksi aikaa" merkityksen, ja siinä merkityksessä myös myöhemmässä syyrialaisessa ja arabialaisessa käännöksessä. Syynä näyttää olevan se, että kukaan heistä ei halunnut tunnustaa, että elohimit olivat laaja olentoryhmä.


Teksti on kuitenkin ehdottomasti elohim alkuperäisessä hepreassa ja Bullinger panee sen merkille jakeen huomautuksessa teoksessaan The Companion Bible. Papit tiesivät, että ihmisen poika oli elohim, josta tuli Jumalan Poika ja monogenes theos eli ainosyntyinen poika, kuten sanoo Joh. 1:18 (vrt. Marshall's Greek English Interlinear RSV). Huomautukset tekstiin teoksessa The Companion Bible tutkivat näitä näkökohtia. Ne viittasivat siihen, että hän tekisi itsensä elohimien vertaiseksi, ja koska tätä ei sanottu kreikaksi vaan arameaksi, tekstiin tuli sana elohi, joka sitten käännetään enkeleiksi.


Jumalan pojat olivat kaikki elohimeja, kuten Vanhan Testamentin tekstit osoittavat niitä käyttäessään. Nämä elohimit ymmärrettiin 'aggelos-sanansaattajiksi, ja käännettiin enkeleiksi englanniksi ja muissa teksteissä. Temppelipappeja eivät kuitenkaan olleet haitanneet kristityiksi naamioituneiden roomalaispakanoiden perinteet muutamien vuosisatojen ajan, joten he ymmärsivät seuraukset täydellisesti.

 

Psalmin 8 tekstissä käytettyä termiä ihmisen poika (ilman artikkelia) käytetään kolme kertaa ennen tätä tekstiä: 4. Moos. 23:19, Job 25:6 ja 35:8. Se on 111 kertaa yksikössä Vanhassa Testamentissa ja 39 kertaa monikossa. Muut psalmien esiintymät (Ps. 49:2; 144:3) ovat eri sanoja. Tässä jakeessa 8:4 otsikko liittyy maan herruuteen ja sitä käytetään tässä merkityksessä heprealaisessa tekstissä, jossa se liitetään Messiaaseen.

 

Luku 3

1Niinpä siis, veljet ja sisaret, iloitkaa Herran yhteydessä! En kyllästy kirjoittamaan teille samoja asioita yhä uudestaan, ja varmuuden vuoksi niin on parasta tehdäkin. 2Varokaa noita rakkeja, noita surkeita työmiehiä, noita ympärileikkauksella silvottuja! 3Todellisia ympärileikattuja olemme me, joiden ansiot eivät riipu ruumiista. Me palvelemme Jumalaa Hengen antamin voimin ja ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta. 4Minä jos joku voisin kyllä vedota sukutaustaani ja siihen, että ruumiskin on asianmukainen: 5Minut on ympärileikattu seitsemän päivän ikäisenä. Olen syntyperäinen juutalainen Benjaminin heimosta, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lakia noudatin kuin fariseus ainakin. 6Osoitin innokkuuteni kirkon vainoajana, ja olen ansioitunut noudattamalla lakia moitteettomasti. 7Kristuksen vuoksi olen kuitenkin alkanut pitää tappioina näitä asioita, jotka aiemmin laskin voittoihini. 8Enemmän kuin mitään muuta tahdon tuntea Kristuksen Jeesuksen, Herrani. Oikeastaan kaikki muu on minusta sen rinnalla pelkkää tappiota. Hänen vuokseen pidän kaikkea muuta pelkkänä sontana ja heitän kaiken menemään saadakseni tilalle Kristuksen. 9Se osoittaa, että olisin yhtä hänen kanssaan, vaikka en olisikaan lain mukaan syytön. Jumala tekee minusta syyttömän, kun uskon Kristukseen. 10Siksi tunnen Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman. Tulen hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa. 11Ehkäpä minäkin saan nousta kuolleiden joukosta niin kuin hän. 12En yritä sanoa, että olisin jo tullut täydelliseksi tai saanut sen, mitä tavoittelin. Yritän kuitenkin saada siitä otteen, koska Jeesus Kristus on saanut otteen minusta. 13En ole vielä saanut otetta, veljet ja sisaret, mutta tämän voin silti sanoa: Jätän menneet taakseni ja suuntaudun tulevaan. 14Pyrin ylös maaliin, jonne Jumala kutsuu, ja tavoittelen palkintoa, jonka Kristus Jeesus jakaa. 15Tähän meidän on pyrittävä, jos kerran olemme täydellisiä. Jos olette jostain eri mieltä, niin Jumala kyllä näyttää teille, miten asia on. 16On vain jatkettava siitä, mihin olemme päässeet. 17Ottakaa minut esikuvaksenne, veljet ja sisaret, ja tehkää niin kuin minä teen. Ottakaa mallia niistä, jotka elävät niin kuin me. 18Monethan elävät Kristuksen ristin vihollisina, niin kuin olen teille monesti sanonut ja itkien sanon nytkin. 19Heidän loppunsa on tuho, vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa. He ajattelevat vain maallisia asioita. 20Me sen sijaan olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaa, Herraa Jeesusta Kristusta. 21Voimallaan hän voi alistaa valtaansa kaiken ja muuttaa alhaisen ruumiimme oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi.

 

Huomaa, että hän tuomitsee syömärit ja toteaa, että yhteisömme on taivaassa ja taivaista odotamme pelastajaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Baalia palvovat gnostilaiset, jotka opettavat taivaan olevan kuolleiden asuinsija, tulkitsevat tekstin väärin ja jättävät huomiotta sanan "sieltä", joka tarkoittaa, että Kristus tulee taivaasta maan päälle ja ruumiimme muutetaan hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisiksi Pyhän Hengen voimassa, yhdessä hänen kanssaan (vrt. Room. 8:23; 1. Kor. 15:47-57; 2. Kor. 5:1-5; Kol. 3:1-4).

Luku 4 jatkuu Paavalin loppuvetoomuksilla.

 

Jakeessa 1 hän viittaa iloonsa ja palkintoseppeleeseensä (vrt. 1. Tess. 2:19-20). Jakeessa 2 hän pyytää Euodiaa ja Syntykeä sopimaan erimielisyytensä. Hän viittaa heidän aiempiin tekoihinsa hänen ja Clemensin kanssa ja toteaa, että heidän nimensä on kirjoitettu Elämän kirjaan. Rakas työpari on viittaus Filipin seurakunnan johtajaan, luultavasti Syzygus, joka on kreikkaa ja tarkoittaa iestoveria.

 

Hän kehottaa filippiläisiä aina iloitsemaan Herrassa ja antamaan ihmisten tietää heidän lempeytensä.

 

Kertokoot kaikki tarpeensa Jumalalle, ja kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi heidän sydäntänsä ja ajatuksiansa Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Hänen viimeinen pyyntönsä jakeessa 8 rohkaisee heitä kohdistamaan asenteensa siihen, mikä on totta ja kunniallista. Jakeesta 10 eteenpäin hän sanoo oppineensa syömään vatsansa täyteen ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kuitenkin jakeessa 14 hän myöntää, että filippiläiset olivat ainoa seurakunta, joka tuki häntä, kun hän lähti Makedoniasta. He jopa lähettivät hänelle apua Tessalonikaan, kun hän oli lähtenyt Filippistä (Ap. t. 17:1). Epafroditos lähetti hänelle jälleen lahjoja Roomaan hänen vankeutensa aikana. Hän näyttää kykenevän kommunikoimaan Rooman veljien kanssa ja hänellä on siellä uskovia ihmisiä keisarin huoneväestä. Se oli siihen aikaan Nero.

 

Luku 4

1Rakkaat ja kaivatut veljet ja sisaret, te olette minun iloni ja palkintoseppeleeni. Pysykää siis Herran yhteydessä, rakkaat ystävät! 2Kehotan Euodiaa ja Syntykeä pysymään sovussa, niin kuin Herran omille sopii. 3Pyydän myös sinua, rakas työparini: auta näitä naisia, jotka ovat kamppailleet minun kanssani ilosanoman puolesta. Niin ovat kamppailleet myös Clemens ja muut työtoverini, joiden nimi on elämän kirjassa. 4Iloitkaa aina Herran yhteydessä! Minä toistan: iloitkaa! 5Kaikkien on saatava tietää, miten lempeitä te olette. Herra on lähellä. 6Älkää murehtiko mistään, vaan kertokaa kaikki tarpeenne Jumalalle. Pyytäkää häneltä, rukoilkaa ja kiittäkää häntä. 7Kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi sydäntänne ja ajatuksianne ja saa ne pysymään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 8Lopuksi, veljet ja sisaret: Keskittykää siihen, mikä on totta, arvokasta ja oikeudenmukaista, pyhää, rakastettavaa ja ansiokasta, mikä vain on hyvää ja kiitoksen arvoista. 9Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja saaneet tehtäväksi. Tehkää sitä, mitä olette kuulleet ja nähneet minun tekevän. Silloin Jumalan rauha on kanssanne. 10Herra on suonut minulle sen ilon, että te olette taas alkaneet pitää minusta huolta. Onhan se ollut teillä mielessä aiemminkin, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. 11En sano näin siksi, että minulta puuttuisi jotain. Minä olen kyllä oppinut tulemaan toimeen omillani kaikissa olosuhteissa. 12Sekä kurjuus että hyvinvointi ovat minulle tuttuja. Olen kokenut ja nähnyt kaikenlaista, oppinut syömään vatsani täyteen ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. 13Hän, joka vahvistaa minua, auttaa minua kestämään kaiken. 14Teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani. 15Niin kuin tiedätte, te filippiläiset olitte ainoita, jotka ilosanoman levittämisen alkuvaiheissa annoitte minulle vastalahjaksi taloudellista tukea. Kun lähdin Makedoniasta, mikään muu seurakunta ei tehnyt niin. 16Tehän lähetitte minulle avustusta kerran jos toisenkin jo silloin, kun vielä olin Tessalonikassa. 17Ei niin, että tavoittelisin lahjojanne; minun tavoitteeni on, että te saisitte sijoituksellenne entistä paremman tuoton. 18Minä olen saanut kaiken ja elän yltäkylläisyydessä. Minulta ei enää puutu mitään, kun sain Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan – kuin hyväntuoksuisen, Jumalalle mieluisan uhrin. 19Minun Jumalani puolestaan tyydyttää kaikki teidän tarpeenne Kristuksen Jeesuksen vuoksi ja oman rikkautensa kunniaksi. 20Kunnia Jumalalle, meidän Isällemme, ikuisesti! Aamen. 21Terveiset kaikille pyhille, Kristuksen Jeesuksen omille. Myös muut täällä olevat Kristuksen seuraajat lähettävät teille terveisiä. 22Terveisiä kaikilta pyhiltä, varsinkin niiltä, jotka ovat keisarin henkilökuntaa. 23Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille!

 

Katso myös:

Mitä uskomme (A1)

Jumala, jota palvomme (Nro P002)

Psalmi 8 (Nro 014)

Binitarismi ja trinitarismi (Nro 076)

Binitaristien ja trinitaristien virheellinen esitys jumaluuden varhaisesta teologiasta (Nro 127B)

http://www.ccg.org/weblibs/2014-messages/SM_01_18_14.html.