Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F046

 

 

 

 

 

1. Korinttilaiskirjeen kommentaari:

Johdanto ja Osa 1

 

(Versio 1.0 20210101-20210101)

 

 

Kirje korinttilaisille kirjoitettiin noin vuonna 55 jaa. Efesoksesta Paavalin lopetellessa tehtäväänsä siellä.

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


1. Korinttilaiskirjeen kommentaari: Johdanto ja osa 1

 

Ensimmäinen kirje korinttilaisille kirjoitettiin seurakunnalle, joka sijaitsi Korintissa, joka oli lähellä roomalaisen Akhaian maakunnan keskustaa. Se oli tärkeä kaupunki Kreikassa. Tämä oli kaupunki, jonne Paavali oli perustanut Korintin seurakunnan (Ap. t. 18:1-17) noin 52 jaa. tai aikaisemmin. Hän oli kolme vuotta Efesoksessa ja tämän kirjeen katsottiin olevan kirjoitetun noin vuoden 55 jaa. hänen lopetellessa kolmevuotista tehtäväänsä Efesoksessa.

 

Toisella matkallaan ihmisten viemiseksi Paavali saapui Ateenasta Korinttiin. Hänellä oli hyvin vähän menestystä Ateenassa, eikä hän viipynyt siellä kovin kauan. Mutta hän viipyi Korintissa 18 kuukautta. Hän asui siellä kauemmin kuin missään muussa kaupungissa Efesosta lukuun ottamatta. Hän asui Aquilan ja Priscillan luona, jotka olivat hänen kaltaisiaan teltantekijöitä. Hän saarnasi siellä ensin synagogassa. Kun juutalaiset vastustivat häntä, hän käytti Titius Justuksen kotia, joka asui synagogan naapurissa. Paavali menestyi ja Krispuksesta, synagogan hallitsijasta, tuli kristitty. Kun uusi roomalainen virkamies saapui, juutalaiset veivät Paavalin hänen luokseen noin vuonna 51. Paavali matkusti myöhemmin Syyriaan.

Hänen kirjoituksensa osoittavat vankkaa tietoa kirkon elämästä siellä. Hän oli huolestunut molemmista kirjeistä, kirkon käyttäytymisestä.

 

Paavali kirjoitti kirjeen (1:1-2; 16:21) Efesoksesta käsin (16:8, Ap. t. 19:1-40). Se sijaitsee Egeanmeren toisella puolella Korintista. Se on todennäköisesti päivätty noin kaksi tai kolme vuotta ennen Roomalaiskirjettä (vrt. 16:1 vrt. 2 Kor. 9:1-2 aiheesta avustus pyhille). Rooman Klemens vakuutti hänen olevan teoksen kirjoittaja jo vuonna 96. Kirje kirjoitettiin n. 55 Paavalin kolmivuotisen Efesoksessa oleskelun päättyessä (ks. 16:5-9; Ap. t. 20-31). Hänen viittauksestaan Efesokseen helluntaihin asti (16:8) selviää, että hän aikoi jäädä sinne alle vuodeksi, kun hän kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeen.

 

Kirje käsittelee seurakunnan opillisia ongelmia ja niistä johtuvia eettisiä ongelmia. Käsitellessämme näitä asioita pystymme määrittämään kestävän ohjauksen, joka koskee käyttäytymistämme ja rakkauttamme seurakuntana (luku 13) ja odotustamme tulevasta Jumalan valtakunnasta ja ylösnousemuksesta (luku 15).

 

Korintti sijaitsi kapealla kannaksella. Se oli tärkeä kaupan keskus ja siten hyvä paikka evankeliumin levittämiselle. Sillä oli kaksi satamaa. Itärannikon satama oli 6 kilometrin päässä länsirannikon satamasta. Tänään satamat yhdistää kanava.

 

Se oli merkittävä maa- ja merikaupan keskus. Sillä oli korkea, vahva linnoitus takanaan, ja se sijaitsi Saroninlahden ja Joonianmeren välissä, sataminaan Lekhaion ja Kenkhreai. Kivetty tie (diolkos), jota käytetään laivojen siirtämiseen taipaleella kannaksen yli, yhdistimolemmat meret. Akrokorintin kruunu oli Afroditen temppeli, jossa Strabonin mukaan palveli yli tuhat pakanoiden pappisprostituoitua.Elää "kuin korinttilainen" tarkoitti elostelua. Temppeliprostituoidut palvelivat kypsyyteensä asti ja menivät sitten naimisiin. Säilyttääkseen nimettömyytensä he käyttivät hunnuja tai hijabeja "eläkkeelle jäämisen" ja avioiduttuaan. Seurakunnan naiset kieltäytyivät käyttämästä niitä, koska he eivät olleet prostituoituja nuoruudessaan. Arabian profeetan perhe kieltäytyi käyttämästä niitä seitsemännellä vuosisadalla (vrt. Q001C).

 

"Korintissa oli ainakin 12 temppeliä. Sitä, olivatko ne kaikki käytössä Paavalin aikana, ei tiedetä varmasti. Yksi pahamaineisimmista oli Afroditelle, rakkauden jumalattarelle, omistettu temppeli, sillä hänen palvojansa harjoittivat uskonnollista prostituutiota. Noin neljännesmaili pohjoiseen teatteristaoli Asklepioksen, parannuksen jumalan, temppeli, ja keskellä kaupunkia sijaitsi Apollon temppeli kuudennelta vuosisadaltaeaa. Lisäksi juutalaiset olivat perustaneet synagogan; sen kaiverrettu linteli on löydetty ja tuotu vanhan Korintin museoon. Minkä tahansa muun suuren kauppakaupungin tavoin Korintti oli avoimen ja hillittömän moraalittomuuden keskus. Afroditen palvonta harjoitti prostituutiota uskonnon nimissä. (Ks. Biblica.com jäljempänä). Näin oli kaikkialla Lähi-idässä Baalin palvonnan ja kreikkalaisten järjestelmien alaisuudessa.

 

Korintti oli ylpeä historiastaan Akhaian liiton johdossa, ja Rooman ylivallan aikana uudelleen vironneesta hellenismin hengestäänvuoden 44 eaa. jälkeen, kun Mummius oli tuhonnut kaupungin vuonna 146 eaa.

Se oli Rooman siirtokunta, jossa oli monia kansallisuuksia, mukaan lukien kreikkalaiset, juutalaiset ja erilaiset ihmiset Aasiasta.

 

Korintin ympärillä sijaitseva alue oli myös Isthmian kisojen koti. Niiden merkitys ei jäänyt toiseksi kuin Olympian kisoille.

 

"Paavalin pitkä oleskelu Korintissa toi hänet suoraan kosketuksiin agoran tärkeimpien muistomerkkien kanssa, joista monet ovat edelleen jäljellä. Kevään suihkulähde Peirene, Apollon temppeli, macellum eli lihatori (1. Kor. 10:25) ja teatteri, bema (Ap. t. 18:12), sekä vaatimaton synagoga näyttelivät kaikki osaa apostolin kokemuksessa. Teatterin kaiverrus nimeää kaupungin virkamiehen Erastoksen, luultavasti Paavalin ystävän, jonka mainitseeRoom. 16:23 (ks. huomautus siellä).

 

Tilaisuus ja tarkoitus

Paavali oli saanut tietoja useista lähteistä Korintin seurakunnan olosuhteista. Jotkut Khloen perheen jäsenet olivat kertoneet hänelle seurakuntaan kehittyneistä leireistä (1:11). Oli kolme yksilöä - Stefanas, Fortunatus ja Akaikos - jotka olivat tulleet Paavalin luokse Efesokseen antamaan jonkinlaista apua hänen palvelutehtäväänsä (16:17), mutta emme tiedä, olivatko nämä Khloen väkeä.

 

Jotkut paikalla olleista olivat tuoneet mukanaan huolestuttavaa tietoa kirkon moraalisista väärinkäytöksistä (Luvut 5–6). Moraalittomuus oli vaivannut Korintin seurakuntaa lähes alusta asti. Kohdasta5:9–10käykin ilmi, että Paavali oli aikaisemmin kirjoittanut moraalisesta laiskuudesta. Hän oli kehottanut uskovia "olemaan liittymättä seksuaalisesti moraalittomiin ihmisiin"(5:9). Väärinkäsitysten vuoksi hän pitää nyt tarpeellisena selventää opetustaan (5:10–11) ja kehottaa välittömiin ja rajuihin toimiin (5: 3-5,13).

 

Muut korinttilaiset vierailijat olivat tuoneet kirkon kirjeen, jossa pyydettiin neuvoja useista aiheista (katso7:1ja huomaa; vrt.8:1; 12:1; 16:1).

 

On selvää, että vaikka seurakunnalla oli lahjoja (katso1:4–7), se oli epäkypsä ja epähengellinen (3:1–4). Syyt siihen, että Paavali kirjoitti heille, olivat seuraavat: (1) opettaa ja parantaa seurakuntaa sen heikoilla alueilla, korjaten virheellisiä käytäntöjä, kuten kuppikuntia (1:10—4:21), moraalittomuutta (luku 5; 6:12–20), pakanoiden tuomioistuimissa käräjöintiä (6:1–8) ja Herran ehtoollisen vietossa ilmenneitä epäkohtia (11:17–34); (2) korjaamaan väärää opetusta ylösnousemuksesta (luku 15); ja (3) vastata kysymyksiin, jotka Paavalille osoitettiin kirjeessä, joka hänelle oli tuotu. (ks. edellinen kappale).

https://www.biblica.com/resources/scholar-notes/niv-study-bible/intro-to-1-corinthians/

 

Aihe: "Aiempi" kirje. Paavali sanoi: "Kirjoitin teille kirjeen. Aiemmassa kirjeessäni käskin teitä pysymään erossa niistä, jotka ovat seksuaalisesti holtittomia" (1. Kor. 5:9). Tätä kirjettä pidetään joko kadonneena, tai osa siitä löytyy nyt 2. Korinttilaiskirjeen osassa 6:14–7:1 (vrt. Oxford RSV alaviite).

 

Paavali mainitsee toisen "tuskallisen" vierailun. Paavali kuuli, että Korintin ongelmat olivat pahentuneet. Hän teki toisen vierailun. Tästä vierailusta ei ole merkintää. Mutta Paavali kirjoittaakin siitä, kun hän vieraili Korintissa ‘kolmannen kerran’ (2. Korinttilaiskirje 12:14; 13:1-2). Joten sinne on täytynyt tehdä toinenkin vierailu.

 

Aihe: "Ankara" kirje. Paavalin vierailu ei onnistunut. Niinpä hän oli kirjoittanut kirjeen ollessaan hyvin loukkaantunut (2. Korinttilaisille 2:4). Hän oli melkein pahoillaan, että oli lähettänyt sen. Jotkut kirjoittajat uskovat, että 2. Korinttilaiskirjeen luvut 10-13 koostuvat "ankarasta" kirjeestä.

 

Kirjeestä käy ilmi, että Korintin kristityt ja Paavali olivat jälleen ystäviä. Paavali oli niin huolissaan "ankarasta" kirjeestään, että hän meni tapaamaan Titusta. Titus oli vienyt ankaran kirjeen Korinttiin. Paavali tapasi Tituksen Makedoniassa ja sai tietää, että kaikki oli hyvin. Niinpä hän kirjoitti 2. Korinttilaiskirjeen luvut 1-9. Jotkut tutkijat pitävät mahdollisena, että joku pani ankaran kirjeen ja sitä seuraavan kirjeen väärään järjestykseen. Käsittelemme tätä 2. Korinttilaiskirjeen kommentaarissa (F047).

 

Kirjeessä käsitellään kristillisen käyttäytymisen ongelmia kirkossa. Se koskee asteittaista pyhittymistä ja pyhän luonteen jatkuvaa kehittämistä. Jäljempänä tarkastellaan lukujen tarkoitusta. Kirje on ajankohtainen seurakunnalle tänään. Kristityt saivat vaikutteita kulttuuriympäristöstään. Suuri osa pakanallisista opeista, jotka olivat olemassa silloin ja ajautumassa seurakuntaan, löysivät tiensä seurakuntaan ja niistä tuli seurakunnan hajaannuksen syitä ja ovat olemassa vielä tänäkin päivänä. Neljännellä vuosisadalla Attiksen papit Roomassa valittivat, että kristityt olivat varastaneet kaikki heidän oppinsa, mikä olikin totta (vrt. hakusana Attis, Frazer, The Golden Bough, Osa IV, niteet I ja II).

 

Näitä ongelmia, mukaan luettuina kypsymättömyys, epävakaus, erimielisyydet, mustasukkaisuus ja kateus, oikeusjutut, avioliitto-ongelmat, seksuaalinen moraalittomuus ja hengellisten lahjojen väärinkäyttö, ovat edelleenkin olemassa.

 

Kirjan yleiskatsaus – 1. Korinttilaiskirje

kirjoittanut E.W. Bullinger

 

ENSIMMÄINEN KIRJE KORINTTlLAISILLE.

KIRJAN YLEISRAKENNE.

1. Kor. 1:1-9JOHDANTO
1. Kor. 1:10-1 Kor. 4:16PAPILLINEN OJENTAMINEN JA SELITYKSET.
1. Korinttilaiskirje 4:17TIMOTEUKSEN LÄHETYSTEHTÄVÄ.
1. Korinttilaiskirje 4:18-21PAAVALIN VIERAILU.
1. Korinttilaiskirje 5:16-20PAAVALIN KUULEMIA ASIOITA.
1. Korinttilaiskirje 7:18-13PAAVALILLE KIRJOITETTUA.
1. Korinttilaiskirje 9:11-1. Korinttilaiskirje 15:58PAPILLINEN OJENTAMINEN JA SELITYKSET.
1. Korinttilaiskirje 16:1-9PAAVALIN VIERAILU.
1. Korinttilaiskirje 16:10-18TIMOTEUKSEN TEHTÄVÄ.
1. Korinttilaiskirje 16:19-24JOHTOPÄÄTÖS.

HUOMAUTUKSIA ENSIMMÄISEEN KIRJEESEEN KORINTTILAISILLE.

Kertomuksen Paavalin vaivannäöstä Korintissa esittääAp. t. 18:1Ap. t. 18:18. Jonkun aikaa tämän jälkeen Apollos, jota Efesoksen veljet kehuivat, tuli Korinttiin ja teki vahvan vaikutuksen evankeliuminen kaunopuheisella esityksellä (Ap. t. 18:27-28).


Kaksi osapuolta alkoi pian näyttäytyä; yksi pitäytyi Paavalissa ja hänen yksinkertaisessa saarnassaan, toinen Apolloksessa; näihin lisättiin kolmas, ilmeisesti joidenkin Pietarin auktoriteettia vaatineiden juutalaisten vierailun johdosta, kun taas neljäs, joka kielsi nämä kolme muuta, väitti, että vain he olivat Kristuksen todellisia seuraajia. Tämä oli vain yksi niistä vaikeuksista, joita apostoli joutui käsittelemään vasta perustamassaan seurakunnassa. Hänhän oli jo kirjoittanutkin heille vaaroista, jotka johtuvat heidän turmeltuneesta ympäristöstään tällaisessa kaupungissa (
1. Korinttilaiskirje 5:9). Lisäksi hän oli saanut heiltä kirjeen, jossa pyydettiin neuvoja tietyissä kysymyksissä, mutta siinä ei viitattu heidän kuppikuntiinsa. Näistä hän sai tiedon Efesoksessa käyneiltä vierailijoilta (1. Korinttilaiskirje 1:11; 1. Korinttilaiskirje 5:1; 1. Korinttilaiskirje 11:18; 1. Korinttilaiskirje 15:12), jotka toivat sanan myös Herran ehtoollisen häpäisystä, sukurutsaisen väärintekijän suvaitsemisesta ja ylösnousemuksen epäilystä. Paavalilla oli hoidettavinaan moniaita asioita. Hän aloittaa viittaamalla heidän kuppikuntiinsa ja puolustaa omaa palvelutyötään vetoamalla heihin kuin rakkaisiin poikiinsa. Sitten hän viittaa pahamaineiseen väärintekijään, jota jopa pakanat häpeäisivät ja jota hän käskee heidät olemaan enää suvaitsematta keskuudessaan ja jonka käskee hävittämään heidän seurakunnastaan. Hän moittii heidän riidanhaluista henkeään ja velvoittaa heidät pyrkimään erimielisyyksiensä sovitteluunjoutumatta vetoamaan näyttävästi pakanallisiin tuomioistuimiin.


Seuraavaksi hän ottaa puheeksi avioliiton, joka oli yksi heidän kirjeensä aiheista, sekä epäjumalille uhratun ruoan syömisen, joka oli toinen, ja puolustaa jälleen apostolista auktoriteettiaan. Loput kirjeestä käsittelevät virheitä, jotka vaikuttivat seurakunnan elämään, naisten käyttäytymistä ja sitä, että he jättivät päänsä peittämättä, Herran ehtoollisen epäjärjestystä, sitten hengellisiä lahjoja (erityisesti kielillä puhumista) ja ylösnousemukseen kohdistuvaa skeptisyyttä, joka antoi aiheen ylevään viidenteentoista lukuun.


Paavalin aikana Korintti oli Akhaian provinssin pääkaupunki. Sijaitsee kannaksella on sama nimi, ja ottaa satama molemmin puolin, se oli merkittävä sen kaupalle. Eikä sitä yhtään sen vähempää tunnettu kansalaistensa vauraudesta ja holtittomuudesta. Suuresta kaupungista on nyt tullut kyläpahanen.


*************

 

1. Korinttilaiskirje (UT 2020)

 

Luku 1

1Minä, Paavali, olen Jumalan tahdosta saanut kutsun Kristuksen Jeesuksen apostoliksi. Kirjoitan yhdessä veli Sosteneksen kanssa 2Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle. Tervehdimme teitä, jotka Kristus Jeesus on puhdistanut ja jotka Jumala on kutsunut olemaan pyhiä. Samalla osoitamme kirjeemme kaikille, jotka kutsuvat avuksi Herraamme Jeesusta Kristusta, missä ikinä ovatkin. 3Jumalan, meidän Isämme, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille. 4Kiitän aina Jumalaani teidän puolestanne siitä lahjasta, jonka olette häneltä saaneet, nimittäin Kristuksesta Jeesuksesta. 5Hänen ominaan teillä on kaikenlaisia rikkauksia; teillä on sana hallussanne eikä viisauttakaan puutu. 6Todistus Kristuksesta on alkanut vaikuttaa vahvana keskuudessanne. 7Siksi teiltä ei puutu mitään Jumalan lahjoja, kun odotatte innoissanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. 8Hän antaa teille voimia loppuun asti, niin että olette moitteettomia sinä päivänä, kun hän saapuu. 9Jumala on kutsunut teidät olemaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteydessä. Jumalan uskollisuuteen voitte luottaa. 10Veljet ja sisaret, kehotan teitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimissä: välttäkää erimielisyyksiä ja pitäkää yhtä, olkaa yksimielisiä ja eläkää yhteisymmärryksessä. 11Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että olette riidoissa keskenänne. 12Tarkoitan sitä, että sanotte olevanne Paavalin puolella tai Apolloksen, Keefaksen tai jopa Kristuksen puolella. 13Onko Kristus muka jaettu? Ei kai Paavalia ole ristiinnaulittu teidän vuoksenne? Ei kai teitä ole kastettu Paavalin nimissä? 14Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä muita kuin Crispuksen ja Gaiuksen. 15Nyt kukaan ei pääse sanomaan, että teidät olisi kastettu minun nimissäni. 16No, kastoinhan minä myös Stefanaksen talonväen, mutta muita en muista kastaneeni. 17Ei Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan ilosanomaa – ei kuitenkaan viisaita puhumalla. Silloinhan Kristuksen risti menettäisi merkityksensä. 18Puhe rististä kuulostaa älyttömältä niistä, jotka ovat tuhoutumassa. Meille pelastuville siinä on sen sijaan Jumalan voima. 19Kirjoituksissahan sanotaan: »Minä tuhoan viisaiden viisauden ja heitän pois älykkäiden älyn.» 20Missä ovat kreikkalaiset viisaat ja juutalaiset oppineet, missä meidän aikamme älyköt? Eikö Jumala muuttanut maailman viisauden älyttömyydeksi? 21Koska Jumalan viisaus ei saanut maailmaa viisastumaan ja tuntemaan Jumalaa, hän katsoi parhaaksi julistaa älyttömyyttä pelastaakseen ne, jotka uskovat siihen. 22Juutalaiset pyytävät merkkejä Jumalalta, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 23Me sen sijaan julistamme sanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Se on ansa, johon juutalaiset kompastuvat, ja muille se on älyttömyyden huippu. 24Kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, Kristus on kuitenkin Jumalan voima ja viisaus. 25Jumalan älyttömyys on näet ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä vahvempi. 26Veljet ja sisaret, ajatelkaa tätä: teidät kutsuttiin, vaikkei joukossanne ollut montakaan ihmisten silmissä viisasta, ei monta mahtavaa eikä yläluokkaista. 27Viisaat nöyryyttääkseen Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on älytöntä. Vahvat nöyryyttääkseen Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on heikkoa. 28Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on rahvaanomaista ja mitätöntä. Hän valitsi sen, mikä ei ole yhtään mitään, mitätöidäkseen sen, mikä on jotakin. 29Näin kukaan ei voi ylpeillä Jumalan edessä. 30Hänen voimastaan te kuitenkin olette Kristuksen Jeesuksen omia. Kristus tuli meille Jumalan luota viisaudeksi ja oikeamielisyydeksi pyhittämään ja lunastamaan meidät. 31Näin toteutuu se, mitä kirjoituksissa sanotaan: »Ylpeilijän on ylpeiltävä Herrasta.»

 

Luvun 1 tarkoitus

Paavali kiittää Korintin seurakuntaa uskosta ja siitä, että todistus Kristuksesta vahvistettiin heidän keskuudessaan. Kristus selitettiin siten, että heidät pidettäisiin syyttöminä Herran päiviin asti. Jumala on uskollinen, ja händen kauttaan meidät on kutsuttu ja annettu Hänen Poikansa Kristuksen ruumiin yhteyteen. Mitä, sitten seuraa jakeissa 10-17, on vetoomus ykseyteen.

 

Seurakunnan ykseys

Raamatullinen kanta ykseyteen seurakunnassa on apostolien keskuudessa hyvin selvä. Paavali ei ole poikkeus.

 

1. Korinttilaiskirje 1:10-17

Paavali puhuu tässä henkilökulttien noususta, joka on ollut osa seurakuntaa ja sen yhteisöjä jo alusta alkaen. Näemme tästä, että korinttilaiset korostivat henkilöä, joka kastoi tai vihki heidät, mikä vei huomion pois heidän uudesta hengellisestä asemastaan ja osoitti puolueellisuutta sen hyväksi, joka heidät kastoi. Lahja on Jumalalta, ei henkilöltä, joka on kastanut heidät. Nykyajan Jumalan seurakunnat ovat langenneet tähän ansaan, erityisesti viimeisinä päivinä, ja noudattavat yksilön käskyä ja tuon yksilön tulkintaa. Tällaiset näkemykset vaikuttivat Jumalan seurakuntaan Radio Church of God -seurakunnan noususta lähtien ja tuhosi adventistien teologian.

 

Paavali sanoo jakeessa 10, että me kaikki puhumme samaa asiaa, eikä teidän keskuudessanne ole riitaa. Tämä viittaa takaisin lakiin.

 

Ne, jotka aiheuttaisivat hajaannusta seurakunnassa, joutuvat vastuuseen. Ruumiin ykseys on kriittinen osa uskoa. Henkilöt, jotka jakavat elimen hallinnollisista syistä, joutuvat vastuuseen tästä asiasta. Väärä profetia on merkki siitä, kenen kanssa Jumala on tekemisissä ruumiissa. On totta, että on olemassa monia hallituksia, mutta yksi Herra, kuten Paavali opetti.

 

Ruumiin ymmärrys paljastuu sen viranhaltijjoiden kautta ja saavutetaan kollektiivisen toiminnan kautta Hengessä.

 

1. Korinttilaiskirje, aina lukuun 4 asti, käsittelee uskon ykseyttä opin ykseydessä. On vain yksi totuus. Paavali tuomitsee epäjumalanpalveluksen Roomalaiskirjeen jakeissa 1:22-25.

22Väittäen olevansa viisaita, heistä tuli tyhmiä, 23ja he vaihtoivat kuolemattoman Jumalan kirkkauden kuolevaisia ihmisiä tai lintuja tai eläimiä tai matelijoita muistuttaviin kuviin. 24Sentähden Jumala antoi heidät heidän sydämensä himoissa epäpuhtaudelle, heidän ruumiinsa häpäisemiselle heidän keskuudessaan, 25koska he vaihtoivat Jumalaa koskevan totuuden valheeseen ja kumarsivat ja palvelivat luotua ennemmin kuin Luojaa, joka on ikuisesti siunattu! Amen.

Paavali ja laki (N0. 271)(s. 6-7)

 

Sitten Paavali jatkaa jakeissa 18ss. puhumaan sanasta stauros eli paalu ja sanoo, että se on hulluutta niille, jotka ovat joutumassa perikatoon. Mutta niille, jotka pelastuvat, se on Jumalan voima. Hän puhuu siitä, että Jumala tuhoaa viisaiden viisauden ja tekee tyhjäksi taidollisten taidollisuuden. Tämä on suora hyökkäys kreikkalaisia filosofeja vastaan, jotka väittävät sijaisuhria vastaan, sillä jos Kristus ei olisi todellinen Jumala, niin miten hänen uhrinsa voisi sovittaa ihmisen Jumalan kanssa. Tämä johtuu puutteesta kreikan kielessä ja sen ajatteluprosessissa. Heillä ei ollut sanaa Jumalan rakkaudelle. He ymmärsivät vain lapsen ja eroottista rakkautta. Sana Agape tuli LXX:n Korkean veisun käännöksestä, jossa sana ’ahăḇāh oli käännettävä Agapeksi, vaikka se ei ollut laajalti tunnettu kreikkalaisten keskuudessa. He eivät myöskään ymmärtäneet Jumalan voimaa ja suunnitelmaa. Jakeissa 20-25 Paavali puhuu tästä viisaudesta ja sanoo, että juutalaiset vaativat merkkejä ja kreikkalaiset etsivät viisautta, mutta me saarnaamme Kristusta staurokseennaulittuna eli -uhrattuna. Sana "ristiinnaulittu" ei esiinny kreikankielisissä teksteissä. Se oli Attis-jumala, joka näytettiin tai kuljetettiin saatossa aurinkoristillä, erityisesti Roomassa.

 

Jakeissa 26-31 Paavali kehottaa seurakuntaa harkitsemaan kutsumustaan ja sitä, kuinka Jumala valitsi maailman heikot häpäistäkseen vahvat. Jumala valitsi alhaiset ja halveksitut, ne jotka eivät ole mitään, tehdäkseen olemattomiksi ne, jotka ovat, niin ettei yksikään ihminen voisi kerskata Jumalan edessä. Jumala on elämämme lähde Kristuksessa Jeesuksessa, joka tulee olemaan viisautemme, vanhurskautemme, pyhityksemme ja lunastuksemme lähde. Kerskatkaamme siis Herrassa.

 

Luku 2

1Veljet ja sisaret, kun tulin luoksenne, en julistanut teille Jumalan salaisuutta loistavan puhetaidon tai filosofian avulla. 2Päätin näet keskittyä teidän luonanne vain ristiinnaulittuun Jeesukseen Kristukseen. 3Tulin luoksenne heikkona ja pelosta vapisten. 4Puheeni ja julistukseni ei ollut vakuuttavaa viisautta, mutta siitä ilmeni Hengen voima. 5Näin uskonne ei perustu ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. 6Viisaasti me puhumme silloin, kun olemme viisaudessaan täydellisten ihmisten seurassa. Emme kuitenkaan julista tämän ajan viisautta emmekä tämän ajan kukistuvien mahtien viisautta. 7Me julistamme Jumalan kätkettyä viisautta, salaisuutta, jonka hän jo ennen aikojen alkua määräsi tuottamaan meille kunniaa. 8Tätä viisautta eivät meidän aikamme valtiaat ole oppineet tuntemaan. Jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa. 9Niin kuin kirjoituksissa sanotaan, tämä on »sitä, mitä silmä ei nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei tullut ihmiselle mieleenkään, minkä Jumala valmisti niille, jotka rakastavat häntä». 10Meille Jumala ilmoitti sen Henkensä kautta, sillä Henki tietää kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. 11Ei kai ihmistäkään tunne kukaan muu kuin hänen oma henkensä? Samoin vain Jumalan Henki tuntee Jumalan. 12Me emme saaneet maallista henkeä vaan Jumalan Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on meille lahjoittanut. 13Näistäkin lahjoista me puhumme. Käyttämämme sanat olemme kuitenkin oppineet Hengeltä emmekä ihmisten viisaudesta. Selitämme hengellisiä asioita hengellisille ihmisille. 14Normaali ihmismieli ei voi ottaa vastaan Jumalan Hengen sanomaa, koska se tuntuu älyttömältä. Sanomaa ei voi ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti. 15Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, vaikkei häntä itseään voi tutkia kukaan. 16»Kuka tuntisi Herran mielen, kuka osaisi neuvoa häntä?» Meillä on kuitenkin samanlainen mieli kuin Kristuksella.

 

Luvun 2 tarkoitus

Luvussa 2 puhutaan Jumalan viisaudesta, joka välittyy Pyhän Hengen kautta. Jumala vuodattaa Pyhän Hengen ja näinä viimeisinä päivinä salaisuudet selitetään niin, että kaikki taivaan joukot ymmärtävät Jumalan moninaisen viisauden.

 

1. Piet. 1:12 Heille paljastettiin, ettei näitä asioita ollut tarkoitettu heille itselleen vaan teille. Nyt tämän saman ovat kertoneet teille ne, jotka taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen vallassa julistivat ilosanomaa. Tätä kaikkea enkelitkin haluaisivat kumartua kurkistamaan. (UT 2020)

 

Nämä enkelit haluavat nähdä Jumalan viisauden samalla tavalla, kuin me ymmärrämme Pelastussuunnitelman (1. Kor. 2:1-7), sillä meidän uskomme ei ole ihmisten viisauden varassa. Seurakunnan viisaus oli salaisuus ja salattu totuus uskosta, joka on Jumalan voiman varassa (jakeet 5-7).

 

Näin meidät kirkastetaan, kun meidät on valittu, kutsuttu, vanhurskautettu ja sitä mukaa kirkastettu (Room. 8:29-30). Viimeisinä päivinä paljastettavien salaisuuksien laajuus tulee osoittamaan Jumalan viisauden sekä taivaallisille sotajoukoille että ihmisjoukoille. Jumalan mysteerit (Nro 131)(sivu 8)

 

Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa (jae 8). Kukaan ei voi todella käsittää, mitä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä (jae 9). Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet (jae 10). Vain Pyhä Henki mahdollistaa tämän tiedon (jae 11). Tämän Hengen kautta me ymmärrämme ne lahjat, jotka Jumala on antanut meille (jae 12). Pyhän Hengen kautta Jumala tulee kaikeksi kaikissa, kuten näimme efesolaiskirjeessä ja sama Jumalan sanoma toimii meissä Hengen voiman kautta. Juuri tällä tavoin meistä tuli samaa olemusta Isän kanssa (Nro 081), kuten näimme Efesolaiskirjeessä (1:23) ja jäljempänä 1. Kor. 12:6; ja 15:28, kuten on luomisen ja ylösnousemusten tarkoitus.

 

Luku 3

1Veljet ja sisaret, en voinut puhua teille niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan. Puhuin teille kuin ruumiillisille ihmisille, kuin pikkulapsille, jotka eivät vielä kunnolla tunne Kristusta. 2Juotin teille maitoa enkä antanut kiinteää ruokaa. Te ette näet olisi pystyneet sitä syömään, ettekä pysty vieläkään, 3koska ruumiinne hallitsee teitä yhä. Eivätkö keskinäinen kateutenne ja riitanne johdukin siitä, että elätte ruumiin ehdoilla niin kuin ihmiset elävät? 4Ettekö ole kuin ihmiset ainakin, kun yksi teistä sanoo kannattavansa Paavalia ja toinen Apollosta? 5Kuka muka on Apollos? Tai Paavali? Palvelijoita molemmat, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra hänelle antoi. Heidän avullaan te aloitte uskoa. 6Minä istutin ja Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. 7Istuttaja ja kastelija eivät ole mitään. Vain Jumala, kasvun antaja, on tärkeä. 8Istuttaja ja kastelija ovat samalla asialla, vaikka kumpikin saa palkan omasta työstään. 9Me olemme Jumalan työtovereita, ja te olette Jumalan pelto ja rakennustyömaa. 10Jumala salli minun tehdä perustuksen kuin lahjakas rakennusmestari, mutta tälle perustukselle rakentaa joku toinen. Jokaisen on kuitenkin syytä katsoa, miten rakentaa. 11Perustus on nyt olemassa, ja se on Jeesus Kristus. Hänen tilalleen ei kukaan voi tehdä muuta perustusta. 12Tälle perustukselle voidaan rakentaa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista. 13Herran päivänä jokaisen tekemä työ tulee julki. Silloin testataan ja paljastetaan tulella, mitä kukin on saanut aikaan. 14Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. 15Se taas, jonka rakennus palaa, menettää kaiken. Hän tosin pelastuu itse mutta kuin tulen läpi. 16Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17Jos joku tuhoaa Jumalan temppeliä, Jumala tuhoaa hänet. Jumalan temppeli on näet pyhä, ja tämä temppeli olette te. 18Kenenkään ei pidä pettää itseään. Jos joku täällä maailmassa luulee olevansa viisas, hänen on tultava tyhmäksi. Muuten hän ei viisastu. 19Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä täyttä hulluutta. Kirjoituksissahan sanotaan näin: »Hän pyydystää viisaat heidän omalla viekkaudellaan.» 20Ja näin: »Herra tietää viisaiden ajatukset ja niiden turhuuden.» 21Kenenkään ei siis pidä ylpeillä ihmisistä. Teillehän kuuluu kaikki: 22Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Kaikki kuuluu teille, 23mutta te kuulutte Kristukselle ja Kristus Jumalalle.

 

Luvun 3 tarkoitus

Paavali aloittaa tämän luvun, jossa käsitellään sikäläisen seurakunnan jäsenten hengellistä kypsymättömyyttä lapsina Kristuksessa ja miksi heitä täytyi ruokkia maidolla eikä lihalla, sillä vielä siinäkin vaiheessa, kun hän kirjoitti, he eivät olleet valmiita, sillä he olivat vielä lihallisia ja toimivat kuppikuntina tai ryhmittyminä (jae 4). Sitten hän sanoo, että he ovat yksinkertaisesti ihmisiä, joiden kautta he uskoivat, kuten Herra oli kullekin antanut (jae 5). Hän käyttää analogiaa, jonka mukaan hän istutti, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun (jae 6). Kummallakaan ei ollut merkitystä, vaan ainoastaan Jumalalla, joka antoi kasvun (jae 7). Työntekijät ovat kaikki tasa-arvoisia, ja kukin saa palkkansa työnsä mukaan. Kaikki he ovat kanssatyöntekijöitä, ja veljet ovat Jumalan pelto ja Jumalan rakennus Jumalan temppelinä (Nro 282D) (jakeet 8-9, 16 jäljempänä).

 

Jakeessa 11 hän sanoo, että jokaisen on huolehdittava siitä, miten hän rakentaa, eikä kullakaan ole muuta perustusta kuin se, jonka Jeesus Kristus on laskenut. Riippumatta käytetystä materiaalista jokaisen henkilön työ mitataan ja testataan tulella sen selvittämiseksi, millaista työtä he ovat tehneet (jakeet 12-13). Jos heidän perustukselle rakennettu työnsä säilyy, he saavat palkkion. Ne, joiden työ on palanut, menettävät työnsä. He itse pelastuvat, mutta vain tulen kautta (14-15).

 

 

Paavali kertoo heille, että he ovat Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu heissä (jae 16). Tämä oli pelastussuunnitelma (Nro 001A) alusta alkaen (vrt. 282D). Jos joku tuhoaa Jumalan temppelin, Jumala tuhoaa hänet. Sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja valitut ovat se temppeli (jae 17). Maailman viisaus on hulluutta Jumalalle, joka pyydystää viisaat heidän viekkaudessaan (18-19). Viisaiden ajatukset ovat turhuus Jumalalle (jae 20). Älköön kukaan kerskuko ihmisistä. Sillä kaikki on valittujen, sekä apostolit että palvelutyö, maailma, elämä tai kuolema ja nykyisyys tai tulevaisuus. Kaikki on heidän, ja he ovat Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

 

Paavali sanoo, että laki on pyhä ja vanhurskas ja hän piti lain (271). Laki määrittelee synnin. Kristus on pelastanut meidät kuolemanrangaistuksesta uhrinsa kautta. Olemme nyt lain hengen alla Pyhän Hengen kautta. Meidän mielemme on uudistunut Pyhän Hengen kautta (1. Kor. 3:16; myös 1. Kor. 3:1-2). Me olemme Jumalan temppeli ja Jumala asuu meissä.

 

Luku 4

1Meitä on syytä ajatella Kristuksen palvelijoina, joiden haltuun on annettu Jumalan salaisuudet. 2Sellaisten ihmisten on syytä osoittautua luotettaviksi. 3Minulle on silti samantekevää, joudunko teidän tai jonkin maallisen tuomioistuimen tutkittavaksi. En itsekään tuomitse itseäni, 4koska en mielestäni ole syyllistynyt mihinkään. Se ei tee minusta syytöntä, mutta minun tuomarini on Herra. 5Älkää siis tuomitko mitään ennen aikojaan, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeät piilot ja paljastaa salatut ajatukset. Silloin jokainen saa kiitoksen Jumalalta. 6Veljet ja sisaret, teidän takianne olen soveltanut itseeni ja Apollokseen erilaisia vertauskuvia. Toivon, että oppisitte niistä ymmärtämään sanonnan: »Ei enempää kuin kirjoitukset sallivat.» Silloin ette ala pullistella toistenne edessä ettekä asetu toisianne vastaan. 7Kuka sinut toteaisi muita paremmaksi? Onko sinulla muka jotain, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos ei, niin miksi kehuskelet ikään kuin kaikki olisi omaa ansiotasi? 8Olettepa te jo kylläisiä, olettepa te rikkaita. Teistä on tullut hallitsijoita, toisin kuin meistä. Kunpa teistä olisikin tullut hallitsijoita, niin me voisimme hallita teidän kanssanne! 9Jumala on tainnut panna meidät apostolit viimeiselle sijalle. Olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koska meistä on tullut sirkushuvia enkeleille ja ihmisille, koko maailmalle. 10Me olemme järjettömiä Kristuksen takia, mutta te Kristuksen omat olette viisaita. Me olemme heikkoja, te vahvoja; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. 11Vieläkin me kärsimme nälkää ja janoa. Meitä lyödään ympäri korvia, kun vaellamme resuisina kulkureina. 12Joudumme elättämään itsemme raskaalla työllä. Meitä loukataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. 13Kun meistä puhutaan pahaa, me puhumme rohkaisevasti. Meistä on tullut pelkkää jätettä ja koko maailman roskakasa. 14Kun kirjoitan näin, en tahdo häpäistä teitä vaan ojentaa teitä kuin rakkaita lapsiani. 15Kristuksen omina teillä on kyllä kymmeniätuhansia kasvattajia mutta vain yksi isä. Minähän teistä tein Kristuksen Jeesuksen omia julistamalla hänen ilosanomaansa. 16Kehotan siis teitä seuraamaan minun esimerkkiäni. 17Sitä varten lähetän nyt luoksenne Timoteuksen, rakkaan hengellisen lapseni, joka on minulle uskollinen. Hän palauttaa mieleenne, miten minä Kristuksen Jeesuksen omana elän ja mitä opetan kaikkialla eri seurakunnissa. 18Jotkut teistä ovat alkaneet käyttäytyä ylimielisesti, aivan kuin en olisikaan tulossa luoksenne. 19Minä tulen kuitenkin pian, jos Herra niin tahtoo. Silloin saan selville, onko noista ylimielisistä mihinkään. Heidän puheistaan en välitä, 20sillä Jumalan valta ei perustu puheeseen vaan voimaan. 21Kumpaa siis haluatte: tulenko luoksenne raippa kädessä vai rakastavin ja rauhallisin mielin?

 

Luvun 4 tarkoitus

Luku jatkaa käsittelyään siihen, että valitut ovat Kristuksen palvelijoita ja Jumalan mysteerien taloudenhoitajia (jae 1) (vrt. Jumalan mysteerit (Nro 131)(ss. 2-3)). Jumalan salaisuudet on jaettu osiin, joita voidaan kutsua ilmoituksen vaiheiksi. Ensimmäinen vaihe koostuu perusopeista, jotka koskevat Jumaluutta, kristillisen elämän suhteista ja profetian elementeistä, jotka vaikuttavat ymmärrykseemme pelastussuunnitelmasta.

 

Pyhä Henki antaa valituille ymmärrystä salaisuuksista ja tekee heistä Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajia (1. Kor. 4:1-5). Titus 1:7 osoittaa, että vanhimmat (presbyteros tai episkopon) ovat Jumalan taloudenhoitajia.

Titus 1:7Seurakunnan johtajan on oltava moitteeton, niin kuin Jumalan asioita hoitavan kuuluu. Hän ei saa olla ylimielinen räyhääjä, juoppo, väkivaltainen eikä rahanahne.

 

Se, että ei saa olla ylimielinen (authádēs) ja äkkipikainen (orgílos) tai juomiseen taipuvainen, väkivaltainen tai rahanahne (aiskhrokerdḗs) osoittaa asennetta ihmisissä, joille ja joiden kautta mysteerit paljastetaan. Apuria eli palvelijaa tarkoittavan sanan hypērétēs kääntäminen Kristuksen papiksi joissakin käännöksissä (KJV) on hämärtänyt tai tarpeettomasti rajoittanut Jumalan mysteerien taloudenhoidon soveltamisen papistoon, mikä ei ole tarkoitus. Kaikille valituille avataan pääsy salaisuuksien ymmärtämiseen, joka riippuu heidän suhteestaan Jumalaan Pyhässä Hengessä. On kuitenkin täysin sopimatonta olla umpimähkäinen näiden mysteerien selittämisessä.

Mysteerit annetaan niille, jotka ovat omistettu Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa. Kukaan ei ole syytön ennen kastetta. Se ei ole Tituksen 1:7 tarkoitus. Asenne Jumalan mysteerien paljastumista kohtaan on epäitsekästä omistautumista velvollisuudelle. Pyhä Henki toimii meidän kanssamme ennen kastetta ja meissä kasteesta alkaen (katso tutkielma Katumus ja kaste (Nro 052)). On täysin mahdotonta tulla kastetuksi ja sitten olla sitoutumatta Jumalan työhön Jeesuksessa Kristuksessa. Tapahtumajärjestykseksi vahvistuu, että ensin päästään kosketukseen mysteerien kanssa, koulutetaan sanassa ja sitten ollaan valmis opettamaan sanaa. Tätä Paavali tarkoitti puhuessaan maidosta ja lihasta (1. Kor. 3:1-23 edellä). Tämä 1. Korinttilaiskirjeen 3. luvun teksti oli alkusoittoa 4. luvussa ilmaistuille tunnoille. 1900-luvun Jumalan seurakunnan työ on juuri sitä, mitä vastaan Paavali puhui; jokainen vaati olla ihmisten seuraajia. Siksi teot joutuivat alttiiksi väärän todistuksen tulelle ja ne tuhottiin niiden oman heikkoutensa tähden. Kestämiemme koettelemusten on määrä koetella uskoamme ja perustustamme, sillä me olemme Jumalan temppeli.

Piet. 2:1-5 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu. 2Ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,3jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä". 4 Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. (KR38)

1.       

Vaadittu asenne poistaa kaiken pahuuden, kavaluuden, kateuden ja panettelun. Meidän on työskenneltävä yhdessä. Meidän tulee olla kuin vastasyntyneet lapset, jotka nauttivat puhdasta hengellistä maitoa, jotta voisimme kasvaa pelastukseen. Kristus oli ensimmäinen elävä kivi, jonka Jumala valitsi ja johon meidät on lisätty yksi kerrallaan Jumalan huoneen rakentamiseksi. Jokaiseen elävään kiveen, joka me olemme, lisätään toisia. Siksi meidän on oltava uskollisia ja lujia, jotta rakennus pysyisi koskemattomana. Elävät kivet annetaan myös elävinä sanoina (Ap. t. 7:38) eli pyhinä kirjoituksina, ja elävänä toivona (1. Piet. 1:3), joka on usko (ks. tutkielma Jumalan oraakkelit (Nro 184)).

 

Paavali puhuu toinen toisensa tuomitsemisesta ja sanoo, että Kristus on tuomitseva meidät, kun hän tulee. Todellisuus on se, että kun hän tulee, meidät tuomitaan ja asemamme määräytyy joko ensimmäisen ylösnousemuksen eks-anástasiksessa tai sen ulkopuolella (vrt. Fil. 3:11). Silloin meidän ylistyksemme tulee Jumalalta. Jakeessa 6 hän sanoo, että hän sovelsi näitä opetuksia itseensä ja Apollokseen hyödykkääkseen heitä, koska hän ei ylittänyt sitä, mitä on kirjoitettu, etteivät he pullistelisi toistensa edessä. Kuka näkee heissä mitään sellaista, mitä he eivät olleet saaneet? Miksi siis kerskata, ikään kuin se ei olisi lahja? (jae 7). Paavali sanoo, että he ovat jo kylläisiä ja rikkaita. Hän sanoi, että ilman meitä teistä olisi tullut kuninkaita. Ja hän toivookin heidän hallitsevan, jotta apostolit voisivat jakaa vallan heidän kanssaan (jae 8).

 

Hän ajattelee, että Jumala onkin tainnut panna apostolit viimeisiksi kaikista, ikään kuin kuolemaantuomituiksi, koska heistä on tullut kaiken maailman katseltavia, enkeleiden ja ihmisten (jae 9). Hän tietää kuolevansa kuten Pietari ja Andreas ja monet muutkin (vrt. 122b). Hän näyttää sekoittavan seurakunnan roolin ja voiman sanoen, että he ovat typeriä Kristuksen tähden, mutta valitut ovat viisaita Kristuksessa. Apostolit ovat heikkoja, mutta valitut vahvoja. Heitä pidetään kunniassa ja apostoleja häväistään (jae 10). Kuitenkin hän oli edellä juuri nuhdellut heitä siitä, etteivät he olivat ymmärtämättömiä ja heille piti tarjota maitoa eikä lihaa. Jos tähän olisi lisätty ironinen symboli, asia olisi selkeämpi. Sitten hän jatkaa kertomalla heille, kuinka huonosti apostolien asiat ovat. Hän sanoo, että he ovat nälkäisiä ja janoisia, puolialastomia, pahoinpideltyjä ja kodittomia. He työskentelevät omilla käsillään toimeentulonsa eteen. Hän sanoo, että kun heitä herjataan, he siunaavat, kun heitä vainotaan, he kestävät, kun heistä puhutaan pahaa, he puhuvat hyvää. Heitä kohdellaan kuin maailman kaatopaikkaa. Tosiasia on, että veljet kärsisivät kahden vuosituhannen ajan aivan loppuun asti.

 

Jakeessa 14 hän sanoo, ettei kirjoita tätä saattaakseen heidät häpeään, vaan varoittaakseen heitä kuin lapsia. Sillä vaikka heillä on lukemattomia oppaita Kristuksessa, heillä ei ole monta isää. Sitten hän sanoo, että hänestä tuli heidän isänsä Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta (jae 15). Sitten hän kehottaa heitä olemaan hänen jäljittelijöitään, ja tätä tarkoitusta varten hän lähetti Timoteuksen kertomaan heille vaelluksestaan Kristuksessa, kuten hän opettaa heitä kaikkialla kaikissa seurakunnissa (jakeet 16-17). Sitten hän sanoo, että jotkut ovat ylimielisiä, ikään kuin Paavali ei olisi tulossa heidän luokseen pian. Hän sanoo, että hän tulisi pian ja saisi selville näiden ihmisten voimaan eikä välittäisi heidän puheestaan (jakeet 18-19). Sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheessa, vaan voimassa (jae 20). Sitten hän antaa heidän valita, tuleeko hän raipan kanssa vai rakkaudella lempeyden hengessä (jae 21).

 

Sitten hän käsittelee kysymystä moraalittomuudesta, jota ilmeni Korintin seurakunnassa.

 

Luku 5

1Yleisesti tiedetään, että keskuudessanne on seksuaalista holtittomuutta – sellaistakin, johon edes muut kansat eivät syyllisty. Yksi elää äitipuolensa kanssa, 2ja te vain ylpeilette. Eikö teidän olisi paljon mieluummin kannattanut surra ja karkottaa joukostanne se, joka on mennyt tekemään tuollaista? 3Minä olen hengessä luonanne, vaikka olenkin ruumiillisesti poissa. Niinpä olenkin jo päättänyt kuin paikalla olevana, millaisen tuomion annamme tuolle väärintekijälle: 4Teidän pitää kokoontua Herramme Jeesuksen nimissä niin, että otatte huomioon myös minun kantani ja että läsnä on myös Herramme Jeesuksen voima. 5Sitten tuo onneton on luovutettava Saatanalle. Hänen ruumiinsa on annettava tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi sinä päivänä, kun Herra saapuu. 6Teidän ylpeilynne ei ole mistään kotoisin. Ettekö tiedä, että jo pieni määrä taikinajuurta hapattaa koko taikinan? 7Hankkiutukaa siis eroon vanhasta taikinajuuresta, niin teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, koska meidän pääsiäislampaamme eli Kristus on jo teurastettu. 8Meidän on siis aika juhlia, ei vanhojen paheiden ja vääryyden hapattamina vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. 9Aiemmassa kirjeessäni käskin teitä pysymään erossa niistä, jotka ovat seksuaalisesti holtittomia. 10En tarkoittanut tämän maailman holtittomia, en ahneita riistäjiä enkä epäjumalanpalvojia; silloinhan teidän pitäisi lähteä pois maailmasta. 11Kirjoitan nyt täsmällisemmin: Pysykää erossa veljestä tai sisaresta, joka on seksuaalisesti holtiton tai ahne tai joka palvoo epäjumalia. Pysykää erossa pilkkaajista, juopoista ja riistäjistä; älkää ainakaan syökö sellaisen kanssa. 12Miksipä minä ulkopuolisia tuomitsisin? Ette kai tekään tuomitse muita kuin omaan joukkoonne kuuluvia? 13Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. »Poistakaa paha ihminen joukostanne.»

 

Luvun 5 tarkoitus

Viidessä ensimmäisessä jakeessa käsittelemme Paavalin tietoon tullutta syntiä (mahdollisesti Khloen väeltä 1:11) ja sen poistamista yksilöstä ja seurakunnasta. Ensimmäiset viisi jaetta käsittelevät kysymystä miehestä, joka asuu isänsä vaimon (äitipuolensa) kanssa, mikä on synti, jota ei edes löydy pakanoiden joukosta. Sekä roomalainen että juutalainen laki kielsivät avioliiton miehen ja hänen äitipuolensa välillä (3. Moos. 18:7-8). Paavali päätti, että heidän oli luovutettava tämä mies Saatanalle hänen lihansa tuhoamiseksi, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä. Toisin sanoen hänet oli poistettava seurakunnasta ja Pyhän Hengen (Nro 117) suojeluksesta, niin että hän tulisi katumukseen lihan tuhoutuessa Saatanan vallassa jääden ilman Jumalan suojelusta uskovien keskuudessa. Lopulta hän toivottavasti katuisi ja palaisi uskoon pelastuksekseen Ensimmäisessä ylösnousemuksessa (143A) tai ainakin Toisessa ylösnousemuksessa ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomiossa (Nro 143B). Paavali oli yhtä järkyttynyt synnistä kuin seurakunnan omahyväisyydestä sietää syntiä heidän keskuudessaan.

 

Uskoon palautuminen vaati parannusta ja sitten synnin anteeksiantamista Herran ehtoollisen kautta, joka oli jalkojenpesun vuosittainen uudelleenkaste sekä Messiaan ruumiin ja veren leipä ja viini (vrt. Seurakunnan sakramentit (Nro 150), s. 7-8). Näin koko uhrausprosessi ennakoi Kristusta ja seurakuntaa, jotka ovat valittuja ja näin ollen naos eli kaikkeinpyhin Jumalan temppelissä (1. Kor. 3:16). Pääsiäisen ja happamattoman leivän juhlan symboliikkaa, joka koskee syntiä, käsittelee Paavalin 1. Korinttilaiskirje 5:6-8. Paavali käytti korinttilaista esimerkkinä synnistä, joka oli puhdistettava kirkosta. Tämä prosessi oli pääsiäiseen valmistautumista. Se alkoi ottamallaHerran ehtoollinen. Paavali arvosteli heidän käytöstään pääsiäisenä. He humaltuivat ja pitivät juhlia. Hän käski heitä olemaan syömättä ja juomatta Herran aterian aikana. Se on juhlallinen kokous. Koko festivaali on kuitenkin ilon ja onnen juhla. Meidän tulee syödä sen huoneen ulkopuolella, jossa vietämme Herran ehtoollista. "Elää kuin korinttilainen" oli sen ajan sanonta, joka tarkoitti, että henkilö oli "elostelija".

 

Kuten edellä näimme, pelkästään Korintissa Artemiksen temppelissä oli tuhat temppeliprostituoitua, ja järjestelmä oli sellainen, että heidän oli päästävä eroon kaikesta synnistä elämässään pääsiäiseen valmistauduttaessa. Niinpä ajatus synnin eliminoimisesta ja yhteydestä oli pääsiäisen tehtävä Jumalan suunnitelmassa. Se oli happamattoman leivän ja sitten helluntain tehtävä, eikä sitä voitu jättää viikon tai näkyleivän varaan, koska sen koko merkitys oli silloin kadonnut. Uhrit ennakoivat Kristusta ja erkanivat niistä varhaisista uhreista, joihin näkyleipä kuului.

 

Näin synti poistetaan Herran ehtoolliseen valmistauduttaessa. Pääsiäisen ja happamattoman leivän tekee mahdolliseksi Kristuksen uhri pääsiäisuhrina, kun hänet ristiinnaulittiin. Pääsiäisyö (tai Volvottava yö) katsoo taaksepäin vapautumiseen orjuudesta syntiin ja eteenpäin Messiaan vankeuteen (katso tutkielma Valvottava yö (Nro 101)). Happamattoman leivän juhla kuvaa synnitöntä tilaa odotettaessa Pyhää Henkeä. Heilutuslyhdeuhri (katso tutkielma Heilutuslyhdeuhri (Nro 106B)) juhlii ylösnousemusta ja sitä, että Jumala hyväksyy Kristuksen. Helluntai, joka lasketaan viisikymmentä päivää heilutuslähdeuhrista (katso tutkielma Helluntai Siinailla (Nro 115)), edustaa sitten valittujen ensimmäistä sadonkorjuuta. Valittujen puhdistaminen tapahtuu prosessissa, jossa synti pannaan sivuun. Tätä kuvaa pahuuden ja kelvottomuuden hapatuksen käsite (1. Kor. 5:6-8) (vrt. Vanha ja uusi hapatus (Nro 106A)s. 4-5).

 

Paavali sanoi tässä useampiakin asioita. Ensimmäinen oli se, että Kristus oli pääsiäislammas, pääsiäisuhri, joka asetettiin ylipapin eteen ja jota Mišnan mukaan oli vain yksi. Schürer kommentoi tätä teoksessaan The History of the Jewish People in the Age of Jesus Christ (Nide 1, s. 522). Toinen seikka on se, että hapatus ei ole syntiä, vaan että hapatusta on moniasta. Se hapatus, joka meillä oli ennen, oli pahuuden ja kelvottomuuden hapatus. Happamattoman leivän juhlassa juhlitaan sitä tosiasiaa, että Kristus pelasti meidät happamattomaan vilpittömyyden ja totuuden tilaan. Tämä juhla on pidettävä mielessä.

 

Kolmanneksi, emme olleet vielä saaneet Pyhää Henkeä, joka annettiin helluntaina. Tämä Henki oli Jumalan valtakunnan uusi hapatus.

 

Matteus 13:33 Taivaiden valtakunta on kuin taikinajuuri. Nainen otti kolme ämpärillistä jauhoja ja lisäsi niihin taikinajuuren, ja koko taikina happani.

 

Toimenpiteet muodostavat järjestyksen, joka etenee Jumalasta Kristukseen valittuihin. Näin ollen nainen on seurakunta, hapatus on Pyhä Henki ja kolme mittaa ovat Jumalan perheen keskinäisen suhteen tasot. Kaikki se hapatettaisiin. Jumala olisi oleva kaikki kaikissa (Ef.4:6). Helluntain kahden hapatetun leivän symboliikalla on suora yhteys tähän näkökohtaan (katso tutkielma Helluntai Siinailla (Nro 115)).

 

Käsite, jota meidän on käsiteltävä, on se, että meidän on päästävä eroon vanhasta hapatuksesta juhlan aikana. Meidän on poistettava pahuus ja kelvottomuus ja edettävä Pyhän vanhurskaan luonteen kehittymiseen Hengessä. Tämä on kuviteltava valmistautumisessa helluntaihin, joka symboloi meihin kohdistuvaa sadonkorjuuta, koska olemme yleinen ensihedelmä Kristuksen jälkeen. Tämä sato on ennen yleistä sadonkorjuuta lehtimajanjuhlassa, koska se jatkuu kahden tuhannen vuoden ajan. Meidän tuomiomme on nyt.

 

Haureus

KAIKKIEN uskovien tulee pidättäytyä KAIKESTA haureudesta (Ap. t. 15:20, 29; 21:25 1. Kor. 5:1-13). Haureus isämme vaimon tai äitipuolen kanssa ei ole vain haureutta, se on sukurutsaista haureutta. Rangaistus haureudesta, erityisesti tässä tapauksessa, oli erottaminen seurakunnasta katumukseen asti. Näin tehtiin, jotta huorintekijän henki pelastuisi viimeisinä päivinä, kuten näemme edellä olevasta jakeesta 5.

 

Ne, jotka eivät ole seurakunnassa hengessä, ovat tämän maailman jumalan auktoriteetin alaisia ja heidät jätetään toiseen ylösnousemukseen. Seurakunnassa synninkatumuksen laiminlyönti merkitsee poistamista ensimmäisestä ylösnousemuksesta ja jättämisestä toiseen ylösnousemukseen. Mitä nopeammin tämä tehdään ja mitä selvemmäksi se tehdään rikoksentekijälle, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on katumukseen, joko nyt tai toisen ylösnousemuksen opetuksen jälkeen.

 

Jumala tuomitsee huorintekijät ja avionrikkojat.

Hepr. 13:4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. (KR 1933)

 

Jumalan laki seurakunnassa on määrätty korkeammalle tasolle valittujen keskuudessa, kuin laki oli kansaa varten (vrt. Matt. 5:27-32). (vrt. Laki ja seitsemäs käsky (Nro 260)s. 8-9).

 

Luku 5:9-13 vaatii seurakuntaa puhdistamaan itsensä kaikista syntisistä, jotka ovat syyllisiä moraalittomuuteen (seitsemäs) tai ahneuteen (kymmenes), tai jokaisesta, joka on epäjumalanpalvelija (ensimmäinen, toinen ja kolmas), pilkkaaja (kuudes ja yhdeksäs), juoppo (kolmas ja kymmenes) tai riistäjä (kahdeksas), ja olemaan edes syömättä sellaisen kanssa. Näin ollen kaikki, jotka rikkovat Jumalan kymmentä käskyä Jumalan lain (L1) alaisuudessa, poistetaan Kristuksen ruumiista, kunnes he tekevät parannuksen.