Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F047iii

 

 

 

 

 

2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 3

(Versio  1.0 20210222-20210222)

 

 

 

Lukujen 10-13 kommentaari.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 3

2. Korinttilaiskirje UT 202

 

Johdanto

Osassa II luvut 8-9 käsittelivät keräystä, joka alkoi ensimmäisen riemuvuoden 28. vuotena Korintissa sapattivuotena 56 jaa. 2. Korinttilaiskirjeen jatko näyttää olevan kirjoitettu vuonna 57 jaa., joka on riemuvuoden 29. vuosi ja viidennen sapattisyklin ensimmäinen vuosi. Luvuista 10-13 koostuvan jatkon katsotaan edustavan kirjettä, jonka Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeen jälkeen ja joka aiheutti ankaraa ahdistusta. Sen uskotaan olleen kyseisen kirjeen liitteenä.

 

Luku 10

1Nyt minä, Paavali, vetoan Kristuksen kärsivällisyyteen ja hyvyyteen kehottaessani teitä. Olenhan minäkin teidän luonanne nöyrä, vaikka välimatkan päästä kirjoitankin teille rohkeasti. 2Toivon, ettei minun teidän luonanne tarvitse käyttää rohkeuttani. Aion näet nousta vastustamaan eräitä, joiden mielestä meitä ajavat vain maalliset tarpeet. 3Me elämme kyllä tässä maailmassa, mutta emme sodi tämän maailman säännöillä. 4Meidän sotaretkellämme aseet eivät ole tavallisia, vaan ne tuhoavat linnoituksia Jumalan voimalla. Ne tekevät tyhjäksi järjen laskelmat 5ja kaiken, mikä nousee ylimielisenä vastustamaan Jumalan tuntemista. Ne auttavat vangitsemaan kaikki ajatukset ja alistamaan ne Kristukselle. 6Ne ovat valmiina rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, kun te olette ensin alkaneet totella täydellisesti. 7Hyväksykää tosiasiat. Jos joku uskoo olevansa Kristuksen oma, hänen pitää ottaa huomioon, että niin olemme mekin. 8Herra on antanut meille valtaa, mutta sen tarkoitus on kehittää teitä eikä tuottaa teille vahinkoa. Vaikka ylpeilisin siitä enemmänkin, en joudu häpeään. 9Muutenhan näyttäisi siltä, että minä vain pelottelen teitä kirjeilläni. 10Jotkut sanovat, että »kirjeissään hän kyllä mahtailee ja puhuu kovia, mutta kasvotusten hän esiintyy epävarmasti ja hänen puheensa ovat mitäänsanomattomia». 11Heidän on syytä pitää mielessä, että sinne tultuamme me toimimme juuri niin kuin poissa ollessani olen kertonut kirjeissäni. 12Me emme uskalla samastua tai edes verrata itseämme eräisiin, jotka pitävät ääntä itsestään. He ovat typeriä mittaillessaan ja peilaillessaan vain itseään. 13Me emme ylpeile rajattomasti vaan Jumalan säätämissä rajoissa, joiden sisään tekin mahdutte. 14Emme kurkottele liian kauas, ikään kuin emme yltäisi teihin. Juuri mehän toimme ensimmäisinä Kristuksen ilosanoman teille saakka. 15Emme ylpeile tolkuttomasti emmekä toisten työn tuloksista. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa voimme laajentaa toimialuettamme entisestään 16ja julistaa ilosanomaa vielä teitäkin kauempana asuville. Toisten alueelle emme kuitenkaan aio mennä ylpeilemään toisten tekemästä työstä. 17»Ylpeilijän on ylpeiltävä Herrasta.» 18Luotettava on se, jota Herra suosittelee, ei se, joka suosittelee itseään.

 

Luvun 10 tarkoitus

Paavali aloittaa vetoamalla Kristuksen sävyisyyteen ja lempeyteen. Hän sanoo olevansa nöyrä kohdatessaan heidät, mutta rohkea ollessaan poissa (jae 1). Hän rukoilee, että kun hän on läsnä, hänen ei ehkä tarvitse osoittaa rohkeutta sillä itseluottamuksella, millä hän aikoi luottavaisin mielin uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelivat heidän vaeltavan maallisesti (jae 2). Tämä teksti osoittaa, että seurakunta on edelleen jaettu kuppikuntiin, joiden läsnäolo oli puheena 1. Korinttilaiskirjeessä. Hän sanoo, että vaikka he elävät maailmassa, he eivät käy maallista sotaa. Sillä heidän aseensa eivät ole maallisia, vaan heillä on jumalallinen voima tuhota linnoitukset (jae 3-4). Tämä on itse asiassa verhottu uhkaus. Hän sanoo: "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet" (jakeet 5-6).

 

Hän nuhtelee heitä kehottaen heitä seuraavin sanoin: "Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin. Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva" (jakeet 7-8). Hän sanoo: "En näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni. Sillä he sanovat: ’Sillä hänen kirjeensä ovat kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.’ Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoin, samaa me myös olemme läsnäolevina teoin" (jakeet 9-11). Paavali on huolissaan siitä, että Pyhän Hengen osoittama nöyryys ja sävyisyys, jopa Mooseksessa ja Kristuksessa, katsotaan heikkoudeksi. Sitten hän sanoo: "Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat. Mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä" (jae 12).

 

Näissä ryhmittymissä Pyhä Henki on murheissaan ja Saatana käyttää niitä Kristuksen ruumiin jakamiseen. Nämä jaottelut Korintissa supistivat seurakuntaa suuresti tulevaisuuden kannalta. Tämä jakautumisten ja ryhmittymien aiheuttamisen synti jatkui 21. vuosisadalle Jumalan seurakuntien viimeisiin vaiheisiin asti sekä Sardeksen että Laodikean järjestelmissä (Ilmestyskirjan jae 3). Papit käyttivät luomiaan tai vaalimiaan sisäisiä jakolinjoja toisiaan vastaan ja katsoivat henkilöön (Nro 221) käyttäen kunnianloukkausta ja herjausta. Näin tehdessään ja käyttäessään väärää Hillel-kalenteria tai ollen käyttämättä mitään kalenteria he tuhosivat mahdollisuutensa päästä Ensimmäiseen ylösnousemukseen (Nro 143A) joutuen jakolinjoineen ja palveluvirkoineen Toiseen ylösnousemukseen (Nro 143B).

 

Sitten Paavali lopettaa luvun 10 jakeesssa 13: Me taas emme ylpeile kohtuuttomasti, vaan sen mittapuun mukaan, jonka Jumala on meille antanut määrätessään, että työkenttämme ulottuu teihinkin asti. Me emme kurkota liian pitkälle, ikään kuin te ette kuuluisikaan meidän toimintapiiriimme; olemmehan ensimmäisinä tuoneet Kristuksen evankeliumin teille saakka. Emme ylpeile kohtuuttomasti emmekä toisten vaivannäöstä. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa mekin pääsemme teidän keskuudessanne vielä paljon suurempaan arvoon saamamme tehtävän toteuttajina. Toivomme, että saamme julistaa evankeliumia vielä teitäkin etäämpänä asuville ja että voimme ylpeillä omista emmekä toisten aikaansaannoksista (jakeet 13-16).

 

Hän lopettaa sanomalla: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta. Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee" (jakeet 17-18).

 

Luku 11

1Kunpa sietäisitte minua, vaikka olenkin vähän hullu! Ja siedättehän te. 2Suhtaudun teihin mustasukkaisesti kuin Jumala itse, koska olen luvannut teidät morsiameksi yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle. Tahdon antaa teidät hänelle kuin koskemattoman neitsyen. 3Pelkään, että teille käy kuin Eevalle, jota käärme huijasi viekkaudellaan. Silloin teidän vilpitön ja neitseellinen suhteenne Kristukseen menee pilalle. 4Jos joku tulee julistamaan teille toisenlaisesta Jeesuksesta kuin me olemme julistaneet, jos saatte toisen hengen tai toisen ilosanoman kuin sen, jonka olette jo hyväksyneet – se teille kyllä kelpaa mainiosti. 5En kuitenkaan ole omasta mielestäni yhtään huonompi kuin nuo mahtavat apostolit. 6En ehkä ole kummoinen puhuja, mutta tietoa minulla on. Me olemme paljastaneet teille kaiken kaikista asioista. 7Teinkö väärin, kun teitä nostaakseni alensin itseni ja julistin Jumalan ilosanomaa ilman korvausta? 8Riistin toimeentuloni muilta seurakunnilta voidakseni palvella teitä. 9Kun tulin luoksenne, en ollut teille vaivaksi, vaikka olinkin kärsinyt puutetta. Makedoniasta tulleet veljet näet antoivat minulle kaiken tarvitsemani. Olen pitänyt ja pidän edelleen huolen siitä, etten aiheuta teille kustannuksia. 10Vakuutan Kristuksen nimissä, ettei minun tarvitse koskaan luopua tästä ylpeydenaiheesta Akhaian maakunnassa. 11Miten niin ei tarvitse? Enkö muka rakasta teitä? Sen tietää Jumala. 12Toimin aina niin kuin toimin, jotta muut eivät pääsisi ylpeilemään siitä, mistä me olemme ylpeitä. 13Sellaiset ovat valeapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka ovat olevinaan Kristuksen valtuuttamia. 14Eikä ihme, onhan itse Saatanakin olevinaan valon enkeli. 15Ei siis ole yllätys, että myös hänen palvelijansa ovat muka oikeudenmukaisuuden asialla. He saavat tekojensa mukaisen lopun. 16Toistan vielä: kenenkään ei pidä luulla minua tyhmäksi. Ja jos olisinkin tyhmä, hyväksykää minut sellaisena, jotta minäkin voisin vähän kehuskella. 17En puhu nyt Herran mielen mukaan vaan päästelen suustani typeryyksiä ihan vain kehuskellakseni. 18Koska monet leveilevät, niin kuin ihmisillä on tapana, leveilenpä minäkin. 19Tehän siedätte mielellänne hölmöjä, koska olette itse järkeviä. 20Siedätte sen, että teitä kohdellaan kuin orjia ja että teidän varastonne syödään tyhjiksi. Siedätte sen, että teiltä varastetaan, että teitä kohdellaan alentuvasti ja lyödään vasten kasvoja. 21On häpeä, että olemme olleet heikkoja. Minä uskallan kyllä – puhun nyt typeryyksiä – tehdä saman minkä joku muukin. 22Nuo toiset ovat siis heprealaisia? Niin olen minäkin. He ovat israelilaisia? Niin olen minäkin. Abrahamin jälkeläisiä? Niin minäkin. 23Hekö ovat Kristuksen palvelijoita? Puhun taas typeryyksiä: minä olen sitä enemmän kuin he. Olen nähnyt enemmän vaivaa ja ollut useammin vankilassa. Minua on ruoskittu oikein olan takaa, ja monesti olen ollut kuoleman kielissä. 24Viidesti olen saanut juutalaisilta ruoskaa – aina yhtä vaille lain vaatimat 40 iskua. 25Kolmesti minua on piiskattu raipalla, ja kerran minua kivitettiin. Kolmesti olen haaksirikkoutunut, olen ajelehtinut meressä vuorokauden. 26Olen ollut jatkuvasti matkoilla. Olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin. Minua ovat uhanneet sekä oman kansani jäsenet että muihin kansoihin kuuluvat. Olen kokenut kaupungin, autiomaan ja meren vaarat. Olen joutunut vaaraan valeuskovien joukossa. 27Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut usein, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut, palellut ilman vaatteita. 28Tämän lisäksi tulee vielä jokapäiväinen paine ja huoli kaikista seurakunnista. 29Jos joku on heikko, enkö minäkin silloin ole heikko? Jos joku jää ansaan, eikö kipu silloin polta minuakin? 30Jos on pakko ylpeillä, ylpeilen heikkoudestani. 31Jumala, Herran Jeesuksen ikuisesti ylistetty Isä, tietää minun puhuvan totta. 32Damaskoksessa kuningas Aretaksen alainen päällikkö käski vartioida kaupunkia saadakseen minut napattua. 33Minut kuitenkin laskettiin korissa muurinaukosta, ja niin pääsin pakoon.

 

Luvun 11 tarkoitus

Sitten hän sanoo, että: "Kunpa sietäisitte minulta hiukan mielettömyyttä! Varmaan te siedättekin. Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen" (jakeet 1-3).

 

Tässä hän pohjimmiltaan vihjaa, että heitä johtaa harhaan väärä henki ja väärät opettajat. Hän jatkaa jakeessa 4: Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte" (jae 4).

 

Sitten hän käsittelee näitä väitteitä, jotka koskevat "mahtavia" apostoleja, joihin häntä näkyy verrattavan. "En kuitenkaan ole omasta mielestäni yhtään huonompi kuin nuo mahtavat apostolit. En ehkä ole kummoinen puhuja, mutta tietoa minulla on. Me olemme paljastaneet teille kaiken kaikista asioista" (jakeet 5-6)

 

Jakeessa 7 hän kysyy, mikä sai heidät väheksymään häntä. Hän sanoo: "Teinkö väärin, kun teitä nostaakseni alensin itseni ja julistin Jumalan ilosanomaa ilman korvausta?" Sitten hän sanoo, että hän riisti toimeentulonsa muilta seurakunnilta palvellakseen Korinttia (jakeet 7-8).

 

Sitten hän kirjoittaa tarpeistaan ollessaan heidän kanssaan jakeessa 9. "Teidän luonanne en ollut kenellekään rasituksena, vaikka jouduinkin puutteeseen, sillä Makedoniasta tulleet veljet antoivat minulle kaiken mitä tarvitsin. Olen varonut olemasta teille millään tavoin rasitukseksi ja varon vastedeskin. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, tätä ylpeilemisen aihetta ei minulta Akhaian maakunnassa riistetä! Miten niin? Enkö muka rakasta teitä? Jumala tietää, että rakastan!" (jakeet 9-11)

 

Nämä sanat ovat toistuvia nuhteita sitä epälojaalisuutta kohtaan, joka vallitsi Korintin veljien keskuudessa, jotka ovat joutuneet väärien apostolien viettelemiksi ja jotka pyrkivät horjuttamaan Paavalia ja hänen työtovereitaan evankeliumissa. Paavalin opetusten virheellinen soveltaminen jatkuu tähän päivään asti väittämällä hänen olevan antinomisti (vrt. Paavali Osa I: Paavali ja laki (Nro 271)).

 

Paavali jatkaa jakeessa 12. "Näin minä toimin nyt ja edelleenkin, jotta en antaisi halukkaille tilaisuutta ylpeilemiseen; eivät he ole hiukkaakaan meitä parempia. emmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun" (jakeet 12-15).

 

Jakeessa 16 hän varoittaa heitä jälleen: "Toistan vielä: älkää pitäkö minua järjettömänä. Mutta vaikka olisinkin hullu, niin antakaa minun olla hullu, jotta minäkin voisin hiukan kerskailla." Sitten hän pehmentää tätä jakeessa 17. (Mitä nyt puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan. Puhun kuin järjetön, kun nyt kerran kerskailen. Koska niin monet kerskuvat ihmisten tavoin, kerskun minäkin.) (jakeet 17-18). "Mielellännehän te siedätte järjettömiä, te jotka itse olette niin järkeviä." (jae 19)

 

Hän jatkaa (jakeet 20-21): Tehän siedätte sen, että teidät orjuutetaan, teitä riistetään, teidät alistetaan, teitä kohdellaan tylysti ja lyödään kasvoihin. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja"

 

Tämän jälkeen Paavali esittelee taustansa ja ansionsa jakeissa 21b-33 ja 12:1-13. "Mutta minkä joku toinen uskaltaa — puhun kuin mieletön — sen uskallan minäkin." Sitten hän kuvailee itseään heprealaiseksi, Abrahamin jälkeläiseksi, Kristuksen palvelijaksi, jolla on paljon enemmän työtä, paljon enemmän vankeutta, lukemattomia pahoinpitelyjä, joutuen usein kuolemanvaaraan. Viisi kertaa hän sai neljäkymmentä ruoskaniskua, yhtä vaille, kolme kertaa raipoilla lyötynä, kerran hänet kivitettiin. Kolme kertaa hän oli haaksirikkoutunut, vuorokauden ajelehtien merellä. Hän oli vaarassa jokien, rosvojen, juutalaisten, pakanoiden taholta, kaupungissa ja erämaassa, merellä, väärien veljien puolelta. Hän oli ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.

 

Sitten hän sanoo (jae 28): Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua hänen luonaan, huolta kaikista seurakunnista. Jakeessa 29 Paavali kysyy: Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Jos joku lankeaa, eikö hän vihastuisi?

 

Jakeissa 30-33 hän kirjoittaa niistä asioista, joista hän voisi kerskata ja jotka itse asiassa osoittavat hänen heikkoutensa. Hän sanoo, että Jumala ja Kristus tietävät, ettei hän valehtele. Damaskoksessa kuningas Aretaksen alainen päällikkö käski vartioida kaupunkia saadakseen hänet napattua. Hänet kuitenkin laskettiin korissa muurinaukosta, ja niin hän pääsi pakoon.

 

Luku 12

1Nyt on ihan pakko vähän kehuskella, vaikkei kannattaisikaan. Puhun seuraavaksi näyistä ja Herran ilmestymisistä niissä. 2Eräs tuntemani Kristuksen oma siepattiin 14 vuotta sitten kolmanteen taivaaseen. En tiedä, oliko hän silloin omassa ruumiissaan vai poissa siitä – sen tietää vain Jumala. 3-4Tiedän, että tämä mies siepattiin paratiisiin – ruumiissaanko vai ilman sitä, Jumala yksin tietää – ja siellä hän kuuli asioita, joista ihminen ei voi eikä saa puhua. 5Tästä miehestä minä ylpeilen, en itsestäni, paitsi heikkouksistani. 6Vaikka tahtoisinkin kehuskella, en olisi tyhmä, sillä puhun totta. Yritän kuitenkin säästää teidät siltä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin voi nähdä tai minulta itseltäni kuulla. 7Ne näyt kun ovat vielä niin valtaviakin. Siksi olen saanut ruumiiseeni pistävän piikin, jotten ylpistyisi. Saatanan enkeli kurittaa minua pitääkseen minut nöyränä. 8Vetosin kolmesti Herraan, jotta hän ottaisi tuon piikin minusta pois. 9Herra kuitenkin vastasi: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen.» Kehuskelen siis mieluiten heikkouksillani, koska silloin päälleni asettuu Kristuksen voima. 10Siksi siedän heikkouksiani samoin kuin niitä loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, joita saan kärsiä Kristuksen vuoksi. Heikkona olen vahva. 11Olen heittäytynyt tyhmäksi, mutta te pakotitte minut siihen. Teidänhän olisi pitänyt puhua minun puolestani. Vaikka olenkin ihan mitätön, en ole yhtään huonompi kuin nuo mahtavat apostolit. 12Olenhan sitkeästi tehnyt teidän parissanne ihmeitä ja voimatekoja merkiksi siitä, että olen oikea apostoli. 13Millä tavoin te muka olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle? Vain siten, etten ole elänyt teidän kustannuksellanne. Antakaa tämä vääryys minulle anteeksi! 14Olen nyt valmis tulemaan luoksenne kolmannen kerran, enkä aio nytkään elää teidän kustannuksellanne. En halua rahojanne vaan teidät itsenne. Ei lasten pidä kerätä omaisuutta vanhemmilleen vaan vanhempien lapsilleen. 15Kulutan mielelläni omat varani ja uhraan itsenikin teidän vuoksenne. Rakastatteko minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä näin paljon? 16Olkoon sitten niin. Vaivaksi en ole teille ollut. Olenko tosiaan niin ovela, että olen huijannut teitä? 17Olenko käyttänyt teitä hyväkseni niiden ihmisten avulla, jotka olen lähettänyt luoksenne? 18Kehotin Titusta käymään luonanne, ja lähetin hänen mukaansa yhden veljistä. Ei kai Titus ole käyttänyt teitä hyväkseen? Mehän olemme toimineet yhteisymmärryksessä ja seuranneet samoja jälkiä. 19Olette varmaan jo pitkään ajatelleet, että puolustelemme itseämme teille. Ei suinkaan – me puhumme Jumalan edessä ja Kristuksen nimissä. Rakkaat ystävät, sanon teille kaiken tämän rakentavassa tarkoituksessa. 20Pelkään näet, että sinne saavuttuani huomaan teidän olevan toisenlaisia kuin toivoisin ja että minäkin tuotan teille pettymyksen. Pelkään kohtaavani riitoja, suvaitsemattomuutta, intohimoja, oman edun tavoittelua, panettelua, juoruja, ylimielisyyttä ja levottomuuksia. 21Kunpa Jumalani ei taas nöyryyttäisi minua, kun tulen luoksenne. Kunpa minun ei tarvitsisi murehtia niitä monia, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä ole vieläkään katuneet saastaisuutta, sopimattomia seksisuhteita ja kohtuuttomuutta, joihin ovat syyllistyneet.

 

Luvun 12 tarkoitus

Paavali jatkaa ansioidensa luettelemista näyillä ja Herran ilmestyksillä (jae 1).

 

Jakeessa 2 hän mainitsee miehen, joka neljätoista vuotta aikaisemmin (todennäköisesti 41 jaa. sapatin 14. vuonna), temmattiin ylös kolmanteen taivaaseen ja kuulemma sai kuulla asioita, joita ei voinut kertoa. Tästä miehestä hänen piti ylpeillä, ei itsestään, paitsi heikkouksistaan. Siksi hän oli saanut ruumiiseen pistävän piikin ollakseen ylpistymättä (jae 7). Kolme kertaa hän pyysi Herralta, että se otettaisiin pois, mutta niin ei käynyt. Hänelle kerrottiin Hengen kautta, että Jumalan armossa oli hänelle riittävästi, sillä hänen voimansa tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen (jae 9). Tällä tavoin hän tyytyy Kristuksen tähden kärsimään loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja, sillä kun hän on heikko, hän on vahva (luottamalla Jumalan voimaan ja armoon).

 

Jakeissa 11-13 Paavali sanoo heittäytyneensä tyhmäksi. Korinttilaiset pakottivat hänet siihen, koska heidän olisi pitänyt puhua hänen puolestaan. Sillä hän ei ollut lainkaan näitä vääriä apostoleja huonompi, vaikka hän väittikin olevansa mitätön. Hän sanoo, että todellisen apostolin merkit olivat heidän keskuudessaan kaikella kärsivällisyydellä, tunnusteoilla ja ihmeillä ja voimateoilla, ja sitten hän kysyy: "Millä tavoin te muka olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle? Vain siten, etten ole elänyt teidän kustannuksellanne. Antakaa tämä vääryys minulle anteeksi!" Tämä sanottiin sarkastisesti nuhteeksi heille (katso jäljempänä).

 

Jakeessa 14 Paavali sanoo, että kolmannen kerran hän on valmis tulemaan heidän luokseen, mutta hän ei halua olla taakaksi. En halunnut heidän rahojaan vaan heidät itsensä. Hän sanoo, että lasten ei pidä kerätä omaisuutta vanhemmilleen vaan vanhempien lapsilleen. Hän sanoo mielellään uhraavansa kaiken, uhraavan itsensäkin, heidän sielujensa hyväksi. Siitäkö hyvästä, että hän näin suuresti heitä rakasti, hän sai heiltä vähemmän vastarakkautta? Jakeissa 16-18 hän lisää vielä yhden nuhteen heistä sanomalla: Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta entä jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini! Sitten hän kysyy: Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään? Kehoitin Titusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan. Ei kai Titus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö kulkeneet samoja jälkiä?

 

Jakeissa 19ss. Paavali kysyy: "Oletteko jo ehtineet ajatella, että me esitämme teille puolusteluja? Me puhumme Jumalan edessä Kristuksen palvelijoina. Rakkaat ystävät, tällä kaikella pyrimme lujittamaan teidän seurakuntaanne." Paavali ilmaisee sitten huolensa siitä, että hän tullessaan ei ehkä tapaisikaan heitä sellaisina kuin toivoi, ja silloin hekin saisivat nähdä hänet toisenlaisena kuin he toivoivat, jos hän tapaa heidän keskuudessaan riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta (jae 20).

 

Kaikki nämä synnit johtuvat seurakunnan ryhmittymistä, joita Pyhä Henki ei johda, ja näyttää siltä, että nämä ovat tulleet ilmi Paavalille kantautuneista kertomuksista. Hän vahvistaa tämän seuraavassa kommentissa (jae 21), jossa hän sanoo: "Kunpa Jumalani ei nöyryyttäisi minua teidän takianne, kun taas tulen luoksenne! Kunpa minun ei tarvitsisi surra monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä vieläkään ole katuneet sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja hillittömyyttä, jossa ovat eläneet!"

 

Luku 13

1Tulen nyt luoksenne kolmannen kerran. »Jokaisen asian vahvistamiseen tarvitaan kaksi tai kolme todistajaa.» 2Olen jo toisella käynnilläni varoittanut syntisiä, ja varoitan nytkin täältä etäältä heitä ja kaikkia muitakin: kun taas tulen sinne, en aio säästellä sanojani. 3Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne. 4Hän kyllä oli heikko, ja niin hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Hänen vuokseen mekin olemme heikkoja, mutta teidän vuoksenne me elämme yhdessä hänen kanssaan Jumalan voimasta. 5Tutkikaapa itseänne: uskotteko? Pankaa itsenne testiin. Ettekö tunnista Jeesusta Kristusta itsessänne? Mahtaako käydä niin, ettette läpäise testiä? 6Toivottavasti tiedätte silti, että me kyllä läpäisemme sen. 7Rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa. Emme yritä sillä todistella, että läpäisemme testin. Tarkoitus on, että te teette hyvää, vaikka näyttäisikin siltä, että me emme läpäise sitä. 8Totuudelle emme voi mitään, siispä olemme sen puolella. 9Iloitsemme heikkoudestamme, kun te olette vahvoja. Sitä juuri rukoilemmekin, että te kypsyisitte. 10Kirjoitan näistä asioista jo ennen kuin tulen, jottei minun tarvitsisi teidän luonanne ryhtyä mihinkään kurinpalautukseen. Herrahan antoi tämän vallan minulle rakentamista eikä repimistä varten. 11Lopuksi, veljet ja sisaret: iloitkaa, korjatkaa käytöstänne ja ottakaa kehotukseni vastaan. Olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rauhan ja rakkauden Jumala on kanssanne. 12Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki kanssani olevat pyhät lähettävät terveisiä. 13Toivotan teille kaikille Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä, Jumalan rakkautta ja Pyhän Hengen luomaa yhteyttä!

 

Luvun 13 tarkoitus

Paavali päättää tämän kirjeensä yhteenvetoon luvussa 13. Hän sanoo jälleen, että tämä on kolmas kerta, kun hän tulee heidän luokseen. Kurinpitotoimet ovat olleet esillä, koska hän sanoo, että kaikki syytteet on tuettava kahden tai kolmen todistajan todistein. Hän sanoi varoittaneensa niitä, jotka olivat tehneet syntiä ennen, ja kaikkia muita. Hän varoittaa heitä tässä, ollessaan poissa, kuten hän teki ollessaan läsnä toisella käynnillään, että jos hän tulee takaisin, hän ei säästäisi heitä, koska he haluavat todisteita siitä, että Kristus puhuu Paavalissa. Kristus ei ole heidän edessään heikko vaan näyttää voimansa heidän keskuudessaan (jae 1-3). Paavali sanoo: Hän kyllä oli heikko, ja niin hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Hänen vuokseen mekin olemme heikkoja, mutta heidän (korinttilaisten) vuoksi he elävät yhdessä hänen kanssaan Jumalan voimasta (jae 4).

 

Jakeessa 5 Paavali kehottaa heitä tutkimaan itseään ja katsomaan, pitävätkö he kiinni uskosta. Koetelkoot itseään: Heidän oli tajuttava, että Kristus on heissä, paitsi jos he epäonnistuivat koetuksessa. Hän sanoo toivovansa, että he saisivat tietää, että he kaikki, myös Paavali, eivät ole epäonnistuneet. Hän sanoo rukoilevansa Jumalaa, etteivät he tekisi mitään pahaa – ei siksi, että näiden nähtäisiin läpäisevän testi vaan siksi, että nämä tekisivät hyvää, vaikka näyttäisikin siltä, että me emme läpäise sitä (jae 7). Hän sanoo: Totuudelle emme voi mitään, siispä olemme sen puolella. Sitten hän sanoo: "Iloitsemme heikkoudestamme, kun te olette vahvoja." Se, mitä Paavali sanoo rukoilevansa, on Korintin parannus (jakeet 8-9).

 

Jakeessa 10 Paavali sanoo, että hän kirjoittaa tämän ollessaan poissa heidän luotaan, jottei hänen tarvitsisi heidän luonaan ryhtyä mihinkään kurinpalautukseen, johon Herra antoi hänelle vallan rakentamista eikä repimistä varten.

 

Jakeessa 11 hän sanoo: "Lopuksi, veljet, hyvästi. iloitkaa, korjatkaa käytöstänne ja ottakaa kehotukseni vastaan. Olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rauhan ja rakkauden Jumala on kanssanne. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki kanssani olevat pyhät lähettävät terveisiä."

 

Jae 14 päättyy: "Toivotan teille kaikille Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä, Jumalan rakkautta ja Pyhän Hengen luomaa yhteyttä!"

 

Kirje päättyy lukuihin 10-13. Jos tämä ei ollutkaan se ankara kirje, johon Paavali viittaa, olisi ollut ikävä olla sen vastaanottajana. Tämä kirje on itsenäinen teos ja näyttää epäilemättä olevan Paavalin mainitsema kirje, joka jostakin syystä sijoitettiin 2. Korinttilaiskirjeen loppuun. Se oli vakava nuhde Korintin seurakunnalle ja suora syytös veljien käyttäytymistä ja asenteita vastaan. Mikään seurakunnalle Pyhässä Hengessä kirjoitettu ei ole joutunut hukkaan.