Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F052
1. Tessalonikalaiskirjeen kommentaari
(Edition 1.0
20201112-20201112)
Tessalonikalaiskirje oli ensimmäinen Paavalin kirjoittama kirje.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
1. Tessalonikalaiskirjeen kommentaari
Johdanto
Paavali tuli
Tessalonikaan, Makedonian pääkaupunkiin (Ap. t. 17:1) Silaksen ja Timoteuksen
kanssa hänen toisella lähetysmatkallaan (Ap. t. 15:40 -18:22), sen jälkeen kun
hänet oli karkotettu Filippistä. Paavali saarnasi synagogassa kolmena sapattina
julistaen Jeesusta Messiaana, jonka kuoleman ja ylösnousemuksen välttämättömyys
kävi ilmi kirjoituksista (Ap. t. 17:3). Jotkut juutalaiset olivat vakuuttuneita
ja myös monet kreikkalaiset, jotka olivat kiinnostuneita Israelin uskosta,
olivat vakuuttuneita. Heistä tuli menestyksellisen ei-juutalaisen palvelutyön
ydin, joka jatkui jonkin aikaa. Juutalaiset ärsyyntyivät kreikkalaisten
kääntymisestä uskoon pois heidän (juutalaisten) vaivannäöstään ja syyttivät
Paavalia kapinan lietsomisesta (Ap. t. 17:7). He aiheuttivat sellaista
häiriötä, että heidän ystävänsä lähettivät Paavalin ja Silaksen yön selkään
pois Beroiaan. Kun uutinen apostolin menestyksestä saapui Tessalonikaan, hänen
vastustajansa seurasivat heitä Beroiaan ja ajoivat hänet jälleen pois
kaupungista. Paavali siirtyi Ateenaan ja pian sen jälkeen Korinttiin.
Paavali oli huolissaan
uudesta Tessalonikan seurakunnasta, jolta oli riistetty sen johtajat ja jota
sikäläisen synagogan juutalaiset olivat vainonneet. Juutalaiset jatkoivat
hyökkäystä kyseenalaistamalla apostolin luonteen ja motiivit. He syyttivät
häntä eksytyksestä, kavaluudesta, ahneudesta, epäpuhtaudesta ja
epärehellisyydestä (2:3-6). Paavali lähetti Timoteuksen sitten rohkaisemaan
nuorta seurakuntaa vastustamaan sikäläistä vainoa. Kun Timoteus palasi mukanaan
puhuen hyviä asioita heidän uskostaan ja uskollisuudestaan, Paavali oli
tyytyväinen ja kirjoitti heille ensimmäisen kirjeen, jossa hän ilmaisi
kiitollisuutensa ja ilonsa heidän sinnikkyydestään ja kehotti heitä
kristilliseen käyttäytymiseen. Kirjeessä käsiteltiin kahta tärkeää asiaa, jotka
koskivat sikäläisiä veljiä.
Kysymykset olivat
kirjeessä olevasta vastauksesta päättäen seuraavat: 1: Riistetäänkö kristityltä
valtakunnan siunaus, jos hän kuolee ennen Kristuksen toista tulemista? Ja;
2. Milloin Kristus tulee
kirkkaudessa?
Paavali käsittelee
ensimmäistä näistä kysymyksistä jakeissa 4:13-18 ja toista jakeissa 5:1-11
(vrt. myös Intr. to Annotated Oxford RSV).
Kirje on kirjoitettu
Korintista, nähtävästi 50-luvun alussa (vuoden 52 jaa. lopussa tai 53 jaa.
alussa, katso jäljempänä), ja sitä pidetään yhtenä Paavalin varhaisimmista
kirjoituksista.
Kirjeen yleiskatsaus - 1.
Tessalonikalaiskirje
kirjoittanut E.W.
Bullinger
KIRJEEN RAKENNE KOKONAISUUDESSAAN.
1. Tess. 1:1. MUODOLLISUUDET. JOHDANTO.
1. Tess. 1:23;1. Tess. 1:10. KIITTÄMINEN. KERTOMINEN. VETOOMUS.
1. Tess. 3:11-13. RUKOUS.
1. Tess. 4:1-1. Tess. 5:22. KEHOTUS. "koskien niitä, jotka ovat poisnukkuneet"(1.
Tess. 4:13-17).*
1. Tess. 5:23-25. RUKOUS.
1. Tess. 5:26-28. MUODOLLISUUDET. PÄÄTÖS.
JOHDANTOHUOMAUTUKSET.
1. Paavali perusti
Tessalonikan seurakunnan yhdessä Silaan ja Timoteuksen kanssa (Ap. t. 17:1,Ap. t. 17:9). Vaikka jotkut
juutalaiset uskoivat, se koostui pääasiassa pakanoista, ja he ottivat sanoman,
siis Jumalan sanan, iloisesti vastaan, mikä oli alkusoittoa aktiivisille
lähetysoperaatioille koko Akhaiassa ja Makedoniassa (1. Tess. 1:8), joiden yhteisala on
suunnilleen yhtä suuri kuin Iso-Britannia. Tässä mielessä he olivat
malliseurakunta. Heiltä oli kuultavissa "Herran sana", ja heistä tuli
esikuvia uskoville, osoittaen tuon sanan voiman omassa elämässään. Apostoli
kirjoittaa iloisessa hengessä, sillä hän oli juuri saanut Timoteukselta
ilosanoman heidän uskostaan ja rakkaudestaan (1. Tess. 3:6).
2. Suuri osa kirjeestä on täynnä oppia Herran tulemuksesta, siitä tulemuksesta,
jonka Hän itse ilmoitti, Matteus
24:36; Matteus
25:31; Matteus
26:64; ym., siitä samasta tulemuksesta, josta Hän
puhui Ap.
t. 1:7, »Ei ole teidän asianne tietää määräaikoja
ja hetkiä, jotka Isä on omalla vallallaan päättänyt». Paavalin kielen
samankaltaisuus koskien "määräaikoja ja hetkiä" (1. Tessalonikalaiskirje 5:1) on meille opiksi. Itse
asiassa kautta koko kirjeen korostetaan tuon tulemisen olevan lähellä (1. Tess. 1:10;1. Tess. 2:12,1. Tess. 2:19;1. Tess. 3:13;1. Tess. 4:13;1. Tess. 4:18;1. Tess. 5:11.
Tess. 5:11,1.
Tess. 5:23). Mutta kuten on hyvin todettu, se, mikä
lähestyy, voi myös loitota, ja niin tiedämme asian olevankin, sillä koska Hänen
kansansa torjuu Kuninkaan ja valtakunnan, jälkimmäinen on rauenneena, kunnes
"pakanoiden ajat" ovat päättyneet. 1. ja 2. Tess. ovat monessa
suhteessa ainutlaatuisia; esim. kronologisesti sekä kanonisesti (ks. Liite-180,
192); erityisten termien käyttö Herramme tulemisen (parousia ja epiphaneia)
suhteen; ks. tältä osin Huomautukset. Ja ne ovat ainoat kirjeet, jotka on
osoitettu erityisesti jollekin seurakunnalle.
3. Tämä kirje on Paavalin
kirjoituksista varhaisin, ja se lähetettiin Korintista vuoden 52 jaa. lopulla
tai vuoden 53 jaa. alussa. Joidenkin mielestä se kirjoitettiin ensimmäisenä
Uuden Testamentin kirjoista.
4. Thessaloniki, nykyinen
Saloniki, joka sijaitsee samannimisellä lahdella, on aina ollut yksi Egeanmeren
vilkkaimmista satamista. Se oli Makedonian alaosan tärkein kaupunki, ja sen
väestön sanotaan olleen 200 000 asukasta ajanlaskumme alussa. Kaupunki, joka on
nyt paljon pienempi, on aina ollut suurelta väestönosaltaan juutalainen."
Lukujen tarkoitus
Huomaa, että edellä
mainitut kysymykset käsittelevät valtakunnan perimistä koskevaa asiaa sekä
hänen tulemistaan. Käännynnäisten taikka Paavalin tai Timoteuksen mielessä ei
koskaan ollut epäilystäkään siitä, että veljillä olisi mitään sellaisia
näkemyksiä tai sellaista käsitystä, että he kuollessaan menisivät taivaaseen,
kuten uskotaan auringonpalvonta- ja mysteerikultteissa Attiksen gnostilaisten ja
Baalien palvojien keskuudessa sekä Kybelen, Ištarin eli Easterin (pääsiäisen)
äitijumalattaren kulttien keskuudessa. Heitä kiinnosti vain se tosiasia, että
jos he kuolisivat ennen Messiaan tuloa, he eivät saisi hyötyä Valtakunnan
perinnöstä Messiaan tulevalla hallituskaudella, ts. tuhatvuotisessa
valtakunnassa, minkä Johannes myöhemmin selitti Ilmestyskirjan luvussa 20.
Baalin palvonnasta tai gnostilaisesta taivaan ja helvetin opista ei ole
jälkeäkään missään teksteissä sen paremmin kysymysten kuin vastaustenkaan
perusteella. Myöskään antinomismiin ei viitata edes juutalaisten Paavalia
vastaan esittämissä syytöksissä.
Huomaa tässä kohtaa myös
jakeista 1:2-3, että rukouksen kohde on Isä, Ainoa Todellinen Jumala, jota
kukaan ihminen ei ole nähnyt eikä koskaan voikaan nähdä (Joh. 1:18; 1. Tim.
6:16), kuten Kristus, jonka Hän lähetti meille, ohjeisti (Joh. 17:3).
Ajatus kutsumisesta
voimassa ja Pyhässä Hengessä vahvistuu myös tässä (1:4-5), jossa heistä
tuleekin apostolien ja Herran jäljittelijöitä ja Pyhässä Hengessä ahdistuksessa
esimerkkeinä koko Makedonialle ja Akhaialle (jakeet 6-7). Jakeessa 10 me näemme
sitten puhuttavan Messiaan tulemisesta.
Luvussa 2 käsitellään
Jumalan työtä, joka elää heissä Pyhän Hengen kautta, joka ohjaa työtä. Heistä
tuli Juudeassa olevien Jumalan seurakuntien jäljittelijöitä (jae 14). Tässä hän
puhuu juutalaisia vastaan, jotka yrittävät estää pakanoiden kutsumisen ja
heidän pelastuksensa, joka on osa Jumalan suunnitelmaa (jakeet 15-16). Jumalan
seurakunnat pakanoiden joukossa ovat myös seurakunnan kruunu sekä heidän
kykynsä kerskata niiden kutsumisesta (jakeet 17-20).
Luvusta 3 käy ilmi, että
Paavali oli profetoinut heille siitä vaivasta, jota he joutuisivat kärsimään
siirtyessään Ateenaan ja siellä ollessaan, kun he lähettivät Timoteuksen
takaisin heidän luokseen vahvistamaan heidän uskoaan ja kutsumistaan. Luvun 3
loppu viittaa Messiaan tulemiseen ja ensimmäisen ylösnousemuksen taivaallisen
sotajoukon ja pyhien valittuihin, jotta Messias vahvistaisi heidän sydämensä
nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä (jakeet 11-13).
Luku 4: Paavali lopettelee
kirjeettään luvussa 4. Paavali muistuttaa heitä heidän saamastaan opetuksesta.
Heidän tuli pidättäytyä siveettömyydestä ja ottaa vaimo pyhyydessä ja
kunniassa. Jumala on kutsunut heidät pyhyyteen. Heidän tulee rakastaa toisiaan,
elää hiljaa, huolehtia omista asioistaan ja työskennellä käsillään, niin kuin
apostolit heitä kehottivat, jotta he saisivat osakseen ulkopuolisten
kunnioituksen eivätkä olisi riippuvaisia kenestäkään.
Jakeessa 4:13 Paavali
puhuu nimenomaan kuolleista ihmisinä, jotka nukkuvat. Heidän ei pidä surra
näitä. Palatessaan Kristus tuo ne, jotka nukkuvat, takaisin tuossa eks-anastasiksessa
eli "ulos-ylösnousemuksessa", johon Paavali viittaa (Filippiläiskirjeen
jakeessa 3:11). Me, jotka pysymme elossa Herran saapumiseen asti, emme ole
paremmassa asemassa kuin kuolleet (jae 15). Niinpä niitä meistä, jotka jäävät
eloon, ei oteta pois, ennen kuin kuolleet herätetään, ja sitten meidät kaikki
tullaan ottamaan pois ja viemään Messiaan luo Jerusalemiin. Sillä Messias
laskeutuu alas taivaasta käskyhuudon ja arkkienkelin kutsun ja Jumalan torven
äänen saattelemana, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ensin, ja me, jotka
olemme elossa ja olemme jäljellä, nousemme yhdessä heidän kanssaan pilviin
kohtaamaan Herran ilmassa ja siksi lohdutamme toisiamme näillä sanoilla (jakeet
16-17). Siten kuolleiden asuinsija on aina oleva hauta, eikä taivaasta ja
helvetistä ole mitään mainintaa, eikä valittujen välillä ole mitään eroa siinä,
milloin heidän on mentävä Messiaan luo ja kohdattava hänet, eikä tämä tapahdu
tämän maailman ilmakehän ulkopuolella.
Seurakunnan vastuulla on
puhaltaa torviin ja antaa selkeitä viestejä. Velvollisuutemme on näyttää
ihmisille, milloin ja missä kokoontua ja kutsua heidät kokoon palvontaa ja
toimintaa varten. Velvollisuutemme on kuunnella ja kuulla ääni ja seurata sen
ohjeita.
Meidän täytyy olla aina
valmiina kuuntelemaan 1. Tessalonikalaiskirjeen jakeiden 4:16-17 torvea.
"Herra itse laskeutuu
taivaasta käskyn tullessa. Arkkienkeli kajauttaa huudon, ja torvi soittaa
merkkiäänen. Ensimmäisinä nousevat ylös ne, jotka ovat kuollessaan uskoneet
Kristukseen.
"Sen jälkeen meidät jäljellä olevat kiskaistaan heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin, missä kohtaamme Herran. Näin saamme olla aina Herran kanssa"
(vrt.. Šofar ja hopeinen torvi (Nro 047)).
Me näemme 1.
Tessalonikalaiskirjeen jakeista 4:16-17, että arkkienkelin (Mikaelin) käskystä
alkaa taivaallisen sotajoukon väliintulo ihmiskunnan asioihin. Se symboloi
taivaan langenneen sotajoukon kuusituhatvuotisen kauden loppua. Tämä käsky
edeltää kuolleiden ensimmäistä ylösnousemusta; ne valitut, joita kutsutaan kuolleiksi
Kristuksessa. Nämä ihmiset ovat valittuja, joita kutsutaan nukkuneiksi (1.
Kor. 15:6,18; 1. Tess. 4:13-15; 2. Piet. 3:4). Yhdessä niiden seurakunnan
jäsenten kanssa, jotka ovat yhä elossa Messiaan tullessa, he tulevat olemaan
Messiaan kanssa Jerusalemissa hänen palatessaan.
Tämä tapahtuma on kauan
odotettu jälleennäkeminen Messiaan kanssa. Evankeliumeissa sitä kutsutaan hääateriaksi.
Hääillallisen vertauksilla on paljon sanottavaa siitä, minkätyyppisiä ihmisiä
on mukana seurakunnassa ja joista muodostuu valitut (vrt. Torvet (Nro 136)).
Luku 5 jatkuu ja rajaa prosessin
Paavali ei rajaa aikoja ja
sanoo, että Messiaan tulemus on oleva kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset
sanovat: »Kaikki on hyvin, ei mitään hätää», tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta
niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon.
Veljet eivät ole unessa eivätkä pimeydessä, vaan heidän tulee pysyä valppaina
ja raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa
yöllä. Koska veljet kuuluvat päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on
pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme
pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että valitut saisivat osakseen
vihan vaan pelastuisivat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa, joka on
kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa
valveilla tai kuoleman unessa. Paavali sanoo, että heidän tulee rohkaista
toisiaan ja rakentaa toinen toistaan, niin kuin he tekivätkin.
Jakeesta 5:12 alkaen
Paavali kehottaa heitä kunnioittamaan niitä, jotka näkevät vaivaa heidän
keskuudessaan ja ovat heidän yläpuolellaan johtajina ja ojentavat heitä. Heidän
tulee arvostaa heitä suuresti rakkaudessa näiden työn vuoksi ja elää rauhassa
keskenään. Heidän tulee ojentaa kurittomia, rohkaista arkoja, tukea heikkoja ja
olla kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei yksikään valittu kosta
pahaa pahalla, vaan että he tekevät hyvää toinen toisellensa ja kaikille.
Jakeesta 16 alkaen heitä kehotetaan aina iloitsemaan, jatkuvasti rukoilemaan,
kiittämään kaikissa olosuhteissa, sillä se on Jumalan tahto meille Kristuksessa
Jeesuksessa. Hän kehottaa heitä olemaan sammuttamatta henkeä, olemaan
väheksymättä profetoimista ja koettelemaan kaikkea ja pitämään kiinni siitä,
mikä on hyvää, ja pysymään erossa kaikesta pahasta (jakeet 16-22).
Jakeesta 23 alkaen Paavali
siunaa heitä ja pyytää, että itse rauhan Jumala pyhittäisi heidät kokonaan ja
säilyttäisi koko heidän henkensä ja sielunsa ja ruumiinsa nuhteettomana meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Jumala, joka kutsuu meitä, on
uskollinen ja tekee sen. Paavali pyytää veljiä rukoilemaan heidän puolestaan ja
tervehtimään veljiä ja lukemaan kirjeen kaikkien veljien edessä.
Sitten hän päättää toivomalla,
että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo on heidän kanssaan.
Teksti on
yksiselitteisesti unitaarista subordinationismia, jossa ei ole jälkeäkään
gnostilaisista tai antinomistisista opeista sen enempää kirkon käyttäytymisessä
kuin Paavalin heille antamassa ohjauksessakaan.
1. Tessalonikalaiskirje
(UT2020)
Luku 1
1Paavali,
Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka kuuluu Isälle
Jumalalle ja Herralle Jeesukselle Kristukselle. Jumalan hyvyyttä ja rauhaa
teille. 2Kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista ja mainitsemme teidät
rukouksissamme. 3Jumalan ja Isämme edessä me muistelemme lakkaamatta uskollista
työtänne, rakastavaa vaivannäköänne ja kestävää toivoanne, jonka olette panneet
Jeesukseen Kristukseen. 4Veljet ja sisaret, te, joita Jumala rakastaa! Me
tiedämme, että teidät on valittu. 5Ilosanomamme ei näet tullut teidän luoksenne
vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana ja suurena varmuutena. Tehän
tiedätte, millaisiksi me osoittauduimme teidän luonanne, teidän vuoksenne. 6Te
puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme ja Herran esimerkkiä, kun pahoissa
vaikeuksissannekin otitte sanan vastaan ja iloitsitte Pyhästä Hengestä. 7Näin
teistä tuli esimerkki kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville. 8Onhan Herran
sana kaikunut teidän luotanne Makedonian ja Akhaian lisäksi kaikkialle
muuallekin. Uskonne Jumalaan on tullut tunnetuksi joka paikassa, niin ettei
meidän enää tarvitse itse julistaa yhtään mitään. 9Kaikkihan kertovat, miten
meidän käyntimme teidän luonanne sujui: miten käännyitte pois epäjumalankuvista
Jumalan puoleen, palvomaan elävää ja todellista Jumalaa. 10Aloitte odottaa
taivaista hänen Poikaansa Jeesusta, jonka hän herätti kuolleiden joukosta ja
joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.
Luku
2
1Te
tiedätte itsekin, veljet ja sisaret, ettemme käyneet luonanne turhaan. 2Niin
kuin tiedätte, meitä oli aiemmin pahoinpidelty ja nöyryytetty Filippissä.
Ankarasta vastustuksesta huolimatta uskalsimme Jumalamme avulla kertoa teille
hänen ilosanomansa. 3Meidän kehotuksemme eivät kumpua harhaisesta,
moraalittomasta tai valheellisesta mielestä. 4Testattuaan meidät Jumala on
antanut meille ilosanomansa, ja sitä me julistamme. Emme yritä miellyttää
ihmisiä vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme. 5Niin kuin tiedätte, emme ole koskaan
lähestyneet teitä mielistellen tai ahneina. Sen voi Jumala todistaa. 6Emme
myöskään ole tavoitelleet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä sen enempää kuin
muiltakaan. 7Kristuksen valtuuttamina apostoleina voisimme toki vaatia
arvokasta kohtelua. Niin kuin imettävä äiti hoitaa lapsiaan, 8niin mekin olemme
pitäneet teistä hellästi huolta. Ilosanoman lisäksi halusimme antaa teille myös
itsemme, koska teistä oli tullut meille niin rakkaita. 9Muistattehan, veljet ja
sisaret, miten näimme vaivaa ja ponnistelimme. Jumalan ilosanomaa
julistaessamme kävimme samalla yötä päivää ansiotyössä, ettei meistä olisi
ollut teille vaivaa. 10Te uskovat voitte Jumalan kanssa todistaa, että tulimme
luoksenne pyhinä, oikeamielisinä ja moitteettomina. 11Niin kuin tiedätte, me opastimme
teitä jokaista kuin isä lapsiaan. 12Rohkaisimme teitä ja kehotimme teitä
elämään Jumalan arvolle sopivasti, koska hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja
kirkkauteensa. 13Kiitämme jatkuvasti Jumalaa, sillä kun te kuulitte meiltä
Jumalan sanan, ette pitäneet sitä ihmisten vaan Jumalan sanana. Sitä se todella
onkin. Se myös vaikuttaa teissä uskovissa. 14Näin te, veljet ja sisaret, otitte
mallia niistä Jumalan seurakunnista, joita Kristuksella Jeesuksella on
Juudeassa. Teidän maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin
juutalaiset Juudean uskovia. 15Juutalaisethan tappoivat myös Herran Jeesuksen
ja profeetat. Meitäkin he vainosivat. He toimivat vastoin Jumalan tahtoa ja
ovat kaikkien ihmisten vihollisia. 16Kun me puhumme muille kansoille, jotta ne
pelastuisivat, juutalaiset yrittävät estää meitä. Aina he ovat täyttämässä
syntiensä mitta-astiaa, ja lopulta Jumalan viha kohdistuu heihin. 17Veljet ja
sisaret! Olemme nyt joutuneet hetkeksi eroon teistä – tosin vain fyysisesti,
emme sydämessämme. Nyt kaipaamme aina vain enemmän saada taas nähdä teidät.
18Olemme kyllä aikoneet tulla käymään. Minä, Paavali, olen suunnitellut sitä
kerran jos toisenkin. Saatana on kuitenkin aina estänyt meitä tulemasta.
19Kukapa muu antaisi meille toivoa kuin te? Kenestä muusta iloitsisimme? Te
olette meidän kunniaseppeleemme, kun seisomme Herramme Jeesuksen Kristuksen
edessä hänen saapuessaan. 20Teistä me ylpeilemme ja iloitsemme
Luku
3
1Lopulta
emme enää kestäneet kauempaa. Siksi päätimme itse jäädä Ateenaan 2ja lähettää
luoksenne veljemme Timoteuksen. Hän on Jumalan työtoveri levittäessään
Kristuksen ilosanomaa. Lähetimme hänet vahvistamaan uskoanne, 3etteivät nämä
teidän vaikeutenne saisi ketään teistä horjumaan. Tehän tiedätte, että
vaikeudet ovat meidän osamme. 4Jo teidän luonanne me sanoimme, että joutuisimme
kärsimään. Juuri niin myös tapahtui, kuten tiedätte. 5Siksipä en enää kestänyt,
vaan lähetin Timoteuksen ottamaan selvää teidän uskostanne. Pelkäsin, että
Kiusaaja olisi koetellut teitä niin, että työmme olisi valunut tyhjiin. 6Nyt
Timoteus on kuitenkin palannut teidän luotanne ja kertonut hyviä uutisia
uskostanne ja rakkaudestanne. Hänen mukaansa te muistelette meitä aina hyvällä
ja kaipaatte meitä samoin kuin me teitä. 7Siksi, veljet ja sisaret, teidän
uskonne on rohkaissut meitä kaikkien paineidemme ja vaikeuksiemme keskellä.
8Nyt mekin voimme elää ja hengittää, kun te pidätte kiinni Herrasta. 9Miten
voisimmekaan kiittää Jumalaamme kylliksi, kun iloitsemme teistä hänen edessään?
10Yötä päivää me rukoilemme rukoilemasta päästyämme, että saisimme nähdä teidät
ja paikata uskonne puutteet. 11Kunpa itse Jumala, Isämme, ja Herramme Jeesus
kuitenkin näyttäisivät meille tien teidän luoksenne. 12Toivon Herran lisäävän
ja kasvattavan teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia muita kohtaan –
rakastammehan mekin teitä. 13Silloin sydämenne vahvistuu ja on virheettömän
pyhä Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä
kanssa. Aamen.
Luku
4
1Sitten
vielä pyyntö ja kehotus Herran Jeesuksen nimissä, veljet ja sisaret: eläkää
niin kuin me olemme teitä opettaneet. Niinhän te elättekin. Silloin miellytätte
Jumalaa ja tulette entistä paremmiksi. 2Tiedättehän ne käskyt, jotka Herran
Jeesuksen tahdosta annoimme teille. 3Jumala haluaa, että teistä tulisi pyhiä.
Pysykää erossa seksuaalisesta holtittomuudesta. 4Jokaisen teistä on
ymmärrettävä ottaa puoliso pysyäkseen puhtaana ja kunniallisena. 5Älkää antako
valtaa himolle niin kuin vierasuskoiset, jotka eivät tunne Jumalaa. 6Älkää
astuko toistenne varpaille, älkää ahnehtiko toistenne omaa. Herra rankaisee
kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille jo sanoneet ja painottaneet. 7Ei
Jumala ole kutsunut teitä elämään saastassa vaan tulemaan pyhiksi. 8Siksi se,
joka torjuu nämä käskyt, ei torju ihmistä vaan Jumalan, joka antaa teille Pyhän
Henkensä. 9Lähimmäisenrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa. Onhan itse
Jumala opettanut teidät rakastamaan toisianne, 10ja niinpä te rakastattekin
kaikkia veljiä ja sisaria koko Makedoniassa. Kehotamme teitä silti rakastamaan
entistä enemmän. 11Pitäkää kunnia-asiana, että käyttäydytte rauhallisesti,
huolehditte omista asioistanne ja teette työtä omin käsin, niin kuin olemme
käskeneet. 12Silloin annatte joukkoonne kuulumattomille hyvän vaikutelman
ettekä tarvitse muilta mitään. 13Veljet ja sisaret, tahdomme teidän olevan
selvillä siitä, mitä poisnukkuneille tapahtuu. Emme näet tahdo teidän surevan
niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. 14Mehän uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi
kuolleista. Siispä voimme luottaa siihen, että Jumala nostaa muut poisnukkuneet
ylös yhdessä hänen kanssaan. 15Kerromme teille, mitä Herra on sanonut: Me,
jotka pysymme elossa Herran saapumiseen asti, emme ole paremmassa asemassa kuin
kuolleet. 16Herra itse laskeutuu taivaasta käskyn tullessa. Arkkienkeli
kajauttaa huudon, ja torvi soittaa merkkiäänen. Ensimmäisinä nousevat ylös ne,
jotka ovat kuollessaan uskoneet Kristukseen. 17Sen jälkeen meidät jäljellä
olevat kiskaistaan heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin, missä kohtaamme
Herran. Näin saamme olla aina Herran kanssa. 18Rohkaiskaa siis toisianne näillä
sanoilla.
Luku
5
1Ajoista
ja hetkistä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet ja sisaret. 2Tiedätte itse
hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. 3Juuri kun ihmiset
tuudittautuvat turvallisuuden tunteeseen, tuho yllättää heidät kuin supistukset
raskaana olevan naisen. Sitä he eivät pääse pakoon. 4Te ette kuitenkaan elä
pimeässä, veljet ja sisaret, eikä tuhon päivä pääse yllättämään teitä kuin
varas. 5Te olette kaikki valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä
pimeydelle. 6Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja
pidettävä päämme selvänä. 7Yöllä jotkut nukkuvat ja toiset ryyppäävät. 8Me sen
sijaan olemme päivän lapsia. Meidän on pysyttävä selvin päin ja pukeuduttava
uskon ja rakkauden haarniskaan. Kypäränä meillä on pelastuksen toivo. 9Ei
Jumala valinnut meitä vihansa kohteiksi vaan pelastaakseen meidät Herramme
Jeesuksen Kristuksen avulla. 10Kristus kuoli puolestamme, jotta saisimme elää
yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. 11Kannustakaa
ja tukekaa siis toisianne, ja niinhän te teettekin. 12Veljet ja sisaret,
pyydämme teitä ottamaan huomioon ne, jotka keskuudessanne näkevät vaivaa,
kantavat vastuuta ja ohjaavat teitä. 13Osoittakaa heille aivan erityistä rakkautta
heidän työnsä vuoksi. Eläkää rauhassa keskenänne. 14Veljet ja sisaret, me
kehotamme teitä panemaan kurittomat kuriin, rohkaisemaan lannistuneita,
tukemaan heikkoja ja olemaan kaikkia kohtaan kärsivällisiä. 15Katsokaa, ettei
kukaan maksa pahaa pahalla. Tavoitelkaa aina hyvää toisillenne ja kaikille
muille ihmisille. 16Iloitkaa aina 17ja rukoilkaa jatkuvasti. 18Kiittäkää
kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen
vuoksi. 19Älkää sammuttako Henkeä 20älkääkä tyrmätkö profetioita. 21Testatkaa
kaikki asiat ja säilyttäkää se, mikä osoittautuu hyväksi. 22Kaikesta pahasta
sen sijaan hankkiutukaa eroon. 23Kunpa itse rauhan Jumala tekisi teistä
kauttaaltaan pyhiä ja suojelisi henkeänne, sieluanne ja ruumistanne. Siten te
olisitte moitteettomia, kun Herramme Jeesus Kristus palaa. 24Hän, joka on
kutsunut teidät, on uskollinen ja pitää lupauksensa. 25Veljet ja sisaret,
rukoilkaa myös meidän puolestamme. 26Tervehtikää kaikkia veljiä ja sisaria
pyhällä poskisuudelmalla. 27Minä vaadin Herran nimissä, että tämä kirje luetaan
kaikille veljille ja sisarille. 28Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille
kaikille!
Meidän kaikkien tulisi tarkata, miten suhtaudumme
toisiimme ja miten järjestelemme Jumalan seurakunnan rakenteen ympärille, jossa
toinen toisesta kannetaan huolta ja toinen toista rakastetaan. Meidän on
erityisesti osoitettava asianmukaista kunnioitusta niitä kohtaan, jotka
opettavat ja johtavat meitä uskossa We especially need to show due respect to
those who instruct and lead us in the Faith (1. Tess. 5:12-18).(vrt.
Kristillisen
elämän perusta Nro 085)).
Moni meistä on kokenut kovia menneisyydessä. Suuri osa
seurakuntaa tuhoutui ihmiskunnian ja rakkaudettomuuden vuoksi. 1900-luvun
seurakunnan suurin synti oli ihmiskunnia, eivätkä ihmiset ymmärtäneet sitä
(katso tutkielma Ihmiskunnia (Nro 221)).
(vrt. myös Hepr. 10:24-25).