JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT
Ensimmäinen suuri käsky (Nro 252)
(Laitos 1.2 19981005-19990607)
Audio
Laki käsittää
kaksi käskyä. Nämä kaksi suurta käskyä muodostavat perustan koko laille ja
profeetoille, mukaan lukien Jeesuksen Kristuksen, todistukselle, joka on kirjoitettuna
Raamattuna tuntemaamme kirjaan. Ensimmäinen suuri käsky on kirjoitettuna seuraavasti:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi,
ja toinen suuri käsky on senkaltainen: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jumalan kristityt
seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606,
AUSTRALIA
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright ã 1998, 1999 Wade
Cox)
Tätä
kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se
jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä.
Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta
ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan
sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta
rikkomatta.
Tämä kirjoitus
on saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja
http://www.ccg.org
Ensimmäinen suuri
käsky
Johdanto
Lakia ja sen
tarkoitusta on painotettu eri aikoina eri tavoin. Näkökulman nähdään vaihdelleen
aikojen kuluessa, niin että lakiin on kerrostuneena erilaisia painotuksia.
Karkeasti ottaen varhaiset profeetat näyttävät käsitelleen lakia lähinnä
yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Myöhempien profeettojen
havaitaan kantavan huolta jumalanpalvelusmenoista ja pappien tehtävistä. Jotkut
käsittelevät profeetallista tuomiota ja Israelin taivuttamista lain alaisuuteen.
Niin sanottu Uusi Testamentti keskittyy Messiaan valtaan ja lain jatkuvuuteen ja poikkeaa
rabbiinisten lauselmien uudesta menetelmästä. Koptinen Tuomaan evankeliumi alkaa
kysymyksellä, joka on koko sanoman keskipiste. Silloin oltiin kiinnostuneita
siitä, kuinka usein oli rukoiltava, milloin oli paastottava ja kuinka paljon oli
annettava almuja. Kaikki nämä kerrostumat ovat säilyneet, ja ne on tiivistetty
Koraaniin, jossa palataan alkuun eli yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden
painotukseen.
Lain
yksityiskohtaisen esityksen edellytyksenä on tutkia eri kirjoitusten esiintyviä
eri korostuksia eri aikoina sekä alkuperäisen lainsäädännön tarkoitusta. Yksi
asia on erittäin tärkeä, nimittäin se, että Kristus ei poistanut laista yhtäkään
kirjainta, ei pienintäkään piirtoa, pistettä tai pilkkua. Kuten pian näemme,
koko sanoma on keskittynyt koko Raamatun-historian ajan siihen, että ihmiset
saadaan rakastamaan ja siten tottelemaan Jumalaa ja rakastamaan
lähimmäistään.
Jumalan lakeja
analysoidessamme näemme Raamatun sanoman johdonmukaisen selityksen ajan mittaan
kehittyvän käskyissä. Jumalan laki on sama nyt kuin aina ennenkin. Kaikkiin
ongelmiin ja kysymyksiin, jotka koskevat jumalanpalvelusmenoja ja puhtautta sekä
almujen antamista ja uskon perustaa, löytyy vastaus lain asianmukaisesta
selityksestä, kun se luetaan säädettyyn tapaan joka seitsemän vuosi, niin että
laki on selitysten perustana.
Me tulemme
näkemään, että meitä ei pelasta lain noudattaminen. Me pelastumme armosta. Ilman
Pyhää Henkeä emme voisi noudattaa lakia, kuten Juudan heimo ja pakanakansat ovat
selvästi osoittaneet kolmen tuhannen vuoden aikana. Me noudatamme lakia, koska
meidän on tehtävä niin, sillä me rakastamme ja tottelemme Jumalaa. Meidät
tarkoitettiin aina tekemään niin; mutta tämän maailman papit ovat opettaneet
jotakin muuta ja vääristäneet Jumalan lain ja hänen kalenterinsa, niin että
niitä ei voida noudattaa asianmukaisesti.
Nykyinen
kristillinen valtauskonto opettaa virheellisesti, että Jumalan laki naulattiin
ristille, koska Kolossalaiskirjeen 2:14-15 tulkitaan väärin. Ristille naulattiin
lain alainen velkakirjamme, kheirographon, ei Jumalan lakia sinänsä.
Kristinuskoksi kutsutun uskonnon roomalaistunut muoto pyrki mukauttamaan
Kristuksen tiettyyn vanhaan pakanalliseen järjestelmään ja sijoittamaan tämän
järjestelmän jo olemassa olevaan kreikkalais-roomalaiseen poliittiseen
rakenteeseen. Sitä varten sen oli horjutettava koko raamatullista järjestelmää
ja tuhottava se antamatta kuitenkaan vaikutelmaa sen tuhoutumisesta. Näin saivat
alkunsa harhakäsitykset Uudesta Testamentista ja Jumalan lain kumoamisesta.
Raamatun kalenteri korvattiin toisella. Auringonpalvonnan pakanallinen kalenteri
sekä joulun ja pakanallisen pääsiäisen järjestelmä syrjäyttivät Jumalan
kalenterin ja hänen palvontajärjestelmänsä.
Roomalaiset
nivoivat uskonnon valtakuntaan, jonka tuhouduttua he tekivät pedolle kuvan
pakottamalla uskonnollisen järjestelmän valtaan kansalliset yksiköt samoin kuin
aikaisemmin valtakunnan itsensä. Tämä oli mahdollista ainoastaan muuttamalla
uskonnollista järjestelmää perusteellisesti, koska Jumalan olemassa olevat lait
olivat täysin vastoin kolmiyhteisen jumalan kreikkalais-roomalaista poliittista
ja uskonnollista järjestelmää. Tämä väärä uskonnollinen ja poliittinen
järjestelmä on edelleen toiminnassa, ja Eurooppa katsoo tehtäväkseen valvoa
sitä. Tähän tulee muutos
lähitulevaisuudessa.
Meidän
tehtävämme, kuten Jumalan laissa selvästi säädetään, on lukea ja selittää lakia.
Näin tehdessämme tarkastelemme järjestelmää, joka korvaa sen pitkällä
aikavälillä Messiaan alaisuudessa. Jos olisimme noudattaneet käskyä jatkuvasti,
emme olisi koskaan ajautuneet siitä erilleen, ja historiamme näyttäisi
toiselta.
Lainsäädännössä esitetyt
käskyt
Vastoin
yleistä käsitystä Jumalan laki ja käskyt olivat kokonaisuudessaan olemassa
alusta alkaen. Tämä osoitetaan kirjoituksissa Oppi perisynnistä, osa 1, Eedenin
puutarha (Nro 246) sekä kirjoituksessa Oppi perisynnistä, osa 2, Aadamin
sukupolvet (Nro 248). Käsitys Siinaita edeltävästä Nooan laista on myöhemmän
rabbiinisen juutalaisuuden tuote. Jumalan ymmärtäminen ja pelko pysyivät
Israelissa Aadamista patriarkkoihin asti ja edelleen Egyptiin saakka.
2. Moos. 1:17-21 17 Mutta kätilöt
pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet niin kuin Egyptin kuningas oli käskenyt, vaan
jättivät poikalapsetkin eloon. 18 Silloin Egyptin kuningas
kutsui kätilöt luokseen ja kysyi heiltä: "Miksi olette antaneet poikalasten
elää?" 19
Kätilöt vastasivat faraolle: "Heprealaiset naiset ovat toisenlaisia kuin
egyptiläiset, paljon vahvempia. He ovat synnyttäneet jo ennen kuin kätilö ehtii
heidän luokseen." 20 Jumala antoi kätilöiden
menestyä, ja kansa lisääntyi ja voimistui suuresti. 21 Koska kätilöt
tottelivat Jumalaa, säilyivät perheet suurina.
Ja Jumala
puhui palvelijoilleen profeetoille ja erityisesti Moosekselle Jehovan enkelin
kautta (ks. Kirjoitus JHVH:n enkeli (Nro 24)).
2. Moos. 3:2-22 2 Siellä
hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta.
Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. 3 Silloin hän ajatteli: "Menenpä
katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?" 4 Kun Herra näki hänen
tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi:
"Tässä olen." 5
Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa
seisot, on pyhä." 6
Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin
Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
7 Herra sanoi: "Minä
olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat
sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8 Olen tullut vapauttamaan
heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä
ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset,
heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 9
Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt,
kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. 10 Mene siis, minä lähetän sinut
faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."
11 Mutta Mooses sanoi
Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois
Egyptistä?" 12 Jumala sanoi: "Minä olen sinun
kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun
olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren
juurella." 13
Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille,
että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät
minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?" 14 Jumala sanoi Moosekselle:
"Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille:
'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" 15 Jumala sanoi vielä Moosekselle:
"Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala,
Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.'
Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta
sukupolveen. 16 Mene ja kutsu koolle Israelin
vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin
ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt
ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä
tapahtunut. 17
Sano, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorron alta kanaanilaisten,
heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten
maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. 18 He kuulevat sinua. Menkää sitten,
sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo ja sanokaa hänelle: 'Herra,
heprealaisten Jumala, on kutsunut meitä. Siksi meidän on nyt mentävä kolmen
päivämatkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.' 19 Mutta minä tiedän, ettei Egyptin
kuningas päästä teitä menemään muutoin kuin pakosta. 20 Siksi minä ojennan käteni ja kuritan
egyptiläisiä monilla ihmeteoilla, jotka teen heidän keskuudessaan. Vasta sitten
farao päästää teidät lähtemään. 21 Mutta egyptiläiset minä teen tälle
kansalle niin suosiollisiksi, että kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin.
22 Jokainen nainen
pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi
hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin
viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa."
Minä olen se
joka olen on ehje ašer ehje eli TULEN OLEMAAN SE, JOKSI TULEN (vrt. alaviite
Oxford Annotated RSV:ssa). Ainoa todellinen Jumala, joka yksin on kuolematon
(vrt. Joh. 17:3; 1. Joh. 5:20; 1.
Tim. 6:16), Korkein (Eljon) (5. Moos. 32:8), ELOAH (vrt. Esra 4:24-7:26; San.
30:4-5) tuli Jumalaksi ELOHIMINA itseään laajentamalla. Ja tämän kyvyn hän antoi
pojilleen (vrt. Ps. 82: 1, 6).
Hän voiteli
hengellisen poikansa Elohimiksi,
Psalmi 45:7-8 7 Sinun
valtaistuimesi on niin kuin Jumalan, se pysyy ikuisesti, sinun valtikkasi on
oikeuden valtikka. 8 Sinä
rakastat oikeutta ja vihaat vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on
nostanut sinut veljiesi joukosta ja voidellut sinut riemun öljyllä.
ja lähetti
hänet ihmiskunnalle.
Heb. 1:8-9 8 Mutta Pojastaan hän
sanoo: Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun
kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka. 9 Sinä rakastit oikeutta ja vihasit
vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut riemun öljyllä,
sinut, ei kumppaneitasi.
Tarkoituksena
oli, että myös heistä tulisi ELOHIM.
Psalmi 82:1-6 1 Asafin psalmi. Jumala astuu
esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: 2 "Kuinka kauan te poljette
oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? (sela) 3 Puolustakaa orpoja ja onnettomia,
huolehtikaa köyhistä ja kurjista. 4 Pelastakaa heikot ja vähäväkiset,
vapauttakaa heidät sortajien käsistä. 5 Te ette tiedä ettekä ymmärrä
mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät. 6 Kuulkaa! Vaikka olette jumalia,
kaikki tyynni Korkeimman poikia,
Eloah antoi
Israelin kansan poikansa, Israelin Jehovan,
haltuun.
5. Moos. 32:8-9 8 Kun Korkein
jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi
kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 9 Herran osuus on hänen kansansa
Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.
Ihmisistä on
tarkoitus tulla ELOHIM, eikä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi (Joh. 10:34-35). Ja
Jumala puhui ihmisille palvelijoidensa profeettojen
kautta.
2. Moos. 4:1-10 1 Mutta Mooses
vastasi: "Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan väittävät, ettei
Herra ole ilmestynyt minulle?" 2 Herra kysyi häneltä: "Mikä sinulla
on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva." 3 Herra sanoi: "Heitä se maahan."
Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä, 4 mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi
ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja
se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään. 5 "Tästä he uskovat, että Herra,
heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt
sinulle." 6 Herra sanoi hänelle
vielä: "Työnnä kätesi poveesi." Mooses työnsi käden poveensa, ja kun hän veti
sen takaisin, se oli spitaalista lumivalkoinen. 7 Sitten Herra sanoi: "Pane kätesi
uudelleen poveesi." Mooses pani kätensä taas poveensa, ja kun hän veti sen
esiin, sen iho oli kuin hänen muu ihonsa. 8 Herra sanoi: "Elleivät he usko
sinua ja ellei ensimmäinen merkki heille riitä, niin toista merkkiä he kyllä
uskovat. 9 Mutta elleivät he
usko edes näitä kahta merkkiä eivätkä kuuntele sinua, niin ota vettä Niilistä ja
kaada se maahan. Silloin vesi, jonka otat Niilistä, muuttuu maassa vereksi."
10 Mooses sanoi Herralle:
"Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka
sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli."
2. Moos. 4:29 29 Tultuaan Egyptiin
Mooses ja Aaron kutsuivat koolle israelilaisten vanhimmat.
Jumala eli
Eloah asetti sekä hengelliset että ruumiilliset viestintuojansa kansansa
elohimiksi.
2. Moos. 7:1 1 Herra sanoi
Moosekselle: "Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista
tulee sinun profeettasi.
Jumala
toiminnan tarkoitus oli vastedes lunastaa maailma kansansa Israelin kautta
poikansa alaisuudessa. Tämä olento kantoi henkiolentona hänen nimeään Jehova ja
käytti siten Jumalan valtaa ja puhui maailmalle profeettojen kautta. Hän saapui
myöhemmin lihana ja verenä kuuliaisena Jumalalle.
2. Moos. 11:1-10 1 Herra sanoi
Moosekselle: "Vielä yhden vitsauksen minä annan kohdata faraota ja egyptiläisiä.
Sen jälkeen hän päästää teidät lähtemään, ja kun hän teidät päästää, hän
ajamalla ajaa teidät täältä pois. 2 Sano siis kansalle, että kaikkien,
niin miesten kuin naistenkin, tulee pyytää tuttaviltaan muistolahjaksi hopea- ja
kultaesineitä." 3 Herra oli
antanut kansansa saada paljon ystäviä egyptiläisten joukosta. Myös Moosesta
pitivät sekä faraon hovi että Egyptin kansa suuressa arvossa. 4 Mooses sanoi faraolle: "Näin sanoo
Herra: 'Puolenyön aikaan minä kuljen läpi Egyptin, 5 ja silloin kuolee Egyptissä joka
ainoa esikoinen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta jauhinkivien ääressä
istuvan orjattaren esikoiseen. Myös kaikki karjan esikoiset kuolevat. 6 Koko Egyptin täyttää suuri valitus,
jollaista ei ole ennen kuultu eikä enää toiste kuulla. 7 Mutta israelilaisille ei edes koira
murise, mitään vahinkoa ei tapahdu ihmisille enempää kuin karjallekaan. Tästä
ymmärrät, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.' 8 Silloin kaikki hovisi miehet
tulevat minun luokseni, heittäytyvät eteeni ja sanovat: 'Lähde täältä ja vie
pois kansasi, jota johdat.' Sitten minä lähden." Ja Mooses lähti faraon luota
vihasta hehkuen. 9 Herra oli
sanonut Moosekselle: "Farao ei kuuntele teitä. Tämä tapahtuu siksi, että minä
voisin tehdä monta ihmetekoa Egyptissä." 10 Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet
kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin
ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta.
Jumala teki
Israelin avulla ihmeitä ja osoitti kansojen ja langenneen sotajoukon olevan
hänen vallassaan.
2. Moos. 14:1-30 1 Herra sanoi
Moosekselle: 2 "Käske
israelilaisten kääntyä takaisin ja palata Pi-Hirotin luo Migdolin ja meren
välille. Leiriytykää Baal-Sefonin kohdalle meren rantaan. 3 Farao luulee, että israelilaiset
harhailevat pitkin maata ja aavikko on sulkenut heidän tiensä. 4 Minä paadutan faraon sydämen, niin
että hän lähtee ajamaan israelilaisia takaa. Mutta minä osoitan voimani ja
kunniani sillä, mitä faraolle ja koko hänen sotaväelleen tapahtuu. Silloin
egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra." Ja israelilaiset tekivät niin
kuin Herra oli käskenyt. 5 Kun
Egyptin kuningas sai tietää, että kansa oli lähtenyt tiehensä, hän ja hänen
hovinsa väki muuttivat mielensä ja sanoivat: "Mitä me teimmekään, kun päästimme
israelilaiset palvelemasta itseämme!" 6 Ja farao valjastutti hevoset
sotavaunujen eteen ja otti mukaan sotaväkensä 7 ja kaikki Egyptin sotavaunut
miehistöineen, myös kuusisataa valiovaljakkoa. 8 Herra paadutti faraon, Egyptin
kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan israelilaisia takaa juuri kun he
olivat Herran johdolla kulkemassa pois Egyptistä. 9 Egyptiläiset, kaikki faraon
hevoset, sotavaunut miehineen sekä hänen muu sotaväkensä, ajoivat heitä takaa ja
saavuttivat heidät, kun he olivat leiriytyneinä Pi-Hirotin luona, Baal-Sefonin
kohdalla. 10 Faraon lähestyessä
israelilaiset huomasivat yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän
kintereillään. Israelilaiset pelästyivät kovin, huusivat apua Herralta 11 ja sanoivat Moosekselle: "Oliko
Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan
kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä?
12 Mehän sanoimme sinulle jo
siellä: 'Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi meidän
olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!" 13 Mutta Mooses sanoi kansalle:
"Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra
pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille,
ette enää milloinkaan saa nähdä. 14 Herra sotii teidän puolestanne,
olkaa te hiljaa!" 15 Herra
sanoi Moosekselle: "Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä
liikkeelle. 16 Kohota sauvasi,
ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat
kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. 17 Minä kovetan egyptiläisten
sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja
koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa
minun suuruuttani. 18 Kun minun
suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille
tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra." 19 Jumalan enkeli, joka oli kulkenut
israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja
pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, 20 niin että se tuli egyptiläisten ja
Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille
pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan. 21 Sitten Mooses kohotti kätensä
merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran
itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet
jakautuivat kahtia, 22 ja kun
israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina
kummallakin puolen. 23 Egyptiläiset lähtivät
takaa-ajoon, ja faraon kaikki hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen seurasivat
israelilaisten perässä keskelle merta. 24 Mutta aamuyöstä Herra katsoi
tuli- ja pilvipatsaasta egyptiläisiin päin ja saattoi heidän joukkonsa
sekasortoon. 25
Hän antoi heidän vaunujensa pyörien juuttua kiinni, niin että ajaminen kävi
vaikeaksi. Silloin egyptiläiset sanoivat: "Meidän on lähdettävä pakoon! Herra
sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!" 26 Herra sanoi Moosekselle:
"Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat egyptiläisten, heidän
sotavaunujensa ja heidän vaunumiestensä päälle." 27 Mooses ojensi kätensä merta
kohti, ja aamunkoitteessa meri palasi entiselle paikalleen. Se tuli pakenevia
egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan. 28 Vedet palasivat
ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut
israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. 29 Mutta israelilaiset kulkivat
meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vedet olivat muurina heidän kummallakin
puolellaan.
30 Näin
Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat
nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla.
Israel
kastettiin Punaisessameressä hänen palvelukseensa. Hänestä tuli heidän palvonnan
kohde ja heidän jumalanpalveluksensa keskipiste, jotta he voisivat tulla hänen
valituikseen ja osaksi häntä Elohimina heidän johdossaan olevan Jehovan enkelin
tavoin (vrt. Sak. 12:8).
Palvontalauluja mainitaan kymmenen (vrt. (1) 2.
Moos. 15:1-19; (2) 4. Moos. 21:17-18; (3) 5. Moos. 32:1-43; (4) Tuom. 5:1-31;
(5) 1. Sam. 2:1-10; (6) 2. Sam. 22:1-51 (7) Luuk.
Ilm. 15:3-4 3 ja he lauloivat
Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua: Suuret ja ihmeelliset ovat
sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi,
sinä kansojen kuningas! 4 Kuka
ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yksin olet pyhä.
Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä sinun oikeat tuomiosi
ovat tulleet julki.
(vrt. Ps.
86:9-12; Jes. 66:15,16,23; Sef.
Tällä
toiminnalla palautamme ennalleen maailman luomisessa kointähtien laulaman
kunnian laulujen voiman (Job 38:4-7).
Job 38:4-7 4 Missä sinä olit
silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
5 Kuka määräsi maan mitat?
Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? 6 Mihin laskettiin sen peruspylväät?
Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, 7 kun aamun tähdet riemuiten
karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?
Me olemme
kuten Elohim, ja Jumala on meidän laulumme. Me valmistamme hänelle asumuksen.
Hän on isiemme Elohim, ja me olemme hänen temppelinsä. Elohimimme elohim on
valinnut meidät asumuksekseen.
2. Moos. 15:1-19 1 Silloin Mooses
ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: Minä laulan ylistystä
Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti! 2 Herra on minun väkeni ja voimani,
hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän, minun isieni
Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. 3 Herra on soturi, Jahve on hänen
nimensä. 4 Faraon vaunut ja
sotajoukot hän syöksi mereen, vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. 5 Syvyydet peittivät heidät, he
painuivat pohjaan kuin kivi. 6
Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan, sinun oikea kätesi, Herra,
musertaa vihollisen. 7
Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi, ja kun päästät valloilleen vihasi
loimun, se polttaa heidät kuin oljet. 8 Sinun vihasi henkäys sai vedet
kasautumaan. Vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri, syvyyksien vedet
jähmettyivät keskellä merta. 9
Vihollinen sanoi: "Minä ajan heitä takaa, otan heidät kiinni, käyn saaliin
kimppuun, saan kaikkea mielin määrin. Minä paljastan miekkani, minä tuhoan
heidät." 10 Sinä puhalsit
jälleen, ja meri peitti heidät. Vyöryviin vesiin he upposivat kuin lyijy. 11 Kuka on sinun vertaisesi, Herra,
jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen,
maineteoissasi pelättävä, sinä ihmeiden tekijä! 12 Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa
nielaisi heidät. 13 Sinä
johdatit hyvyydessäsi kansaa, jonka olit vapauttanut, voimallasi sinä veit sen
pyhille asuinsijoillesi. 14
Siitä kuullessaan kansat vapisivat, ahdistus valtasi Filistean asukkaat. 15 Silloin säikkyivät Edomin
ruhtinaat, Moabin mahtimiehet vapisivat, kaikki Kanaanin asukkaat menettivät
rohkeutensa. 16 Pelko ja kauhu
on langennut heidän ylleen, sinun kätesi voimasta he kivettyvät paikoilleen,
kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi, kunnes kansa, jonka otit omaksesi,
on kulkenut ohi. 17 Sinä viet
heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi, vuorelle, jolle teit
asumuksesi, Herra, sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet. 18 Herra on kuningas aina ja
ikuisesti! 19 Kun faraon
hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra
palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin
meren poikki.
Israel
pelastui, ja se sai siten osan Jehovan vuoren perinnöstä. Jaakob Israelina
hallitsee Jumalan vuorelta (vrt. 5. Moos. 32:8). Jehova asetti Jaakobin eli
Israelin (joka tarkoittaa ”hän hallitsee Jumalana”) käsillään perustamaansa
pyhäkköön. Tällä tavoin meistä tulee yhdessä perillisiä Jehovan kanssa, ja hänen
kanssaperillisinään me saamme ilmaiseksi tarjotun perinnön elohimina Eloah'n
Isämme valittuina (vrt. Room. 8:17; Gal. 3:29;
Tiit. 3:7; Heb. 1:14; 6:17; 11:9; Jaak. 2:5; 1. Piet.
3:7; vrt. myös Mal. 2:10; Heb. 2:11). Me olemme Jumalan lapsia sotajoukon kanssa
(vrt. Job 1:6; 2:1), ja kaikki pyhitettyjä yhden Isän alaisuudessa (Mal. 2:10),
sillä meillä on sama alkuperä kuin Messiaalla (Heb. 2:11), sillä hänestä tuli
Jumalan poika, jolla on valta, hänen ylösnoustessaan kuolleista (Room.
1:4).
Mutta kansa
nurisi vapauttamistaan vastaan.
2. Moos. 15:20-27 20 Naisprofeetta
Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä
tanssien ja rumpua lyöden. 21
Mirjam viritti laulun: Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri:
hevoset ja miehet hän mereen suisti! 22 Mooses vei israelilaiset
Kaislamereltä Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä
vettä. 23 Sitten he saapuivat
Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää.
Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara. 24 Kansa nurisi Moosesta vastaan ja
sanoi: "Mitä me nyt juomme?" 25
Mooses rukoili apua Herralta, ja Herra osoitti hänelle puunoksan, joka hänen
piti heittää veteen. Kun hän teki niin, vesi muuttui juotavaksi. Siellä Herra
määräsi kansalle lait ja säädökset, ja siellä hän pani kansan koetukselle. 26 Herra sanoi: "Jos kuuntelet
tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos
muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane
sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä,
Herra, olen sinun parantajasi." 27 Sitten he tulivat Elimiin; siellä
oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä taatelipalmua. He leiriytyivät
sinne veden ääreen.
Israel oli
parannettava vääryydestään, ja sen johtoon määrättiin kaksitoista, ja
seitsemänkymmentä, johtajaa, jotka kastelisivat ja suojelisivat sitä Messiaan
alaisuudessa, kuten he tekivät Elimissä (vrt. Kirjoitukset Mooses ja Egyptin
jumalat (Nro 105) ja Helluntai Siinailla (Nro 115)).
Mutta Jumala
ojentaisi heitä ensin liian raskaalla ruoalla.
2. Moos. 16:9-12 9 Mooses sanoi
Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän
valituksensa." 10 Aaronin
puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja
silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. 11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Minä olen kuullut israelilaisten
valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne
ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra,
teidän Jumalanne.'"
Herra ruokki
heitä mannalla erämaassa neljänkymmentä vuotta. Ne, jotka olivat hylänneen
Jumalan perinnön, kuolivat. Ruokkiminen erämaassa ennakoi tulevia tapahtumia,
sillä se ennakoi seurakuntaa eli valittuja ja Pyhää Henkeä eli sen ravintoa
neljänkymmenen juhlavuoden ajan. Me emme pysty näkemään Jumalaa nykyisessä
tilassamme, sillä muuten me varmasti kuolisimme. Kukaan ei ole nähnyt häntä eikä
voi koskaan nähdä häntä. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi
lähestyä (1. Tim. 6:16).
Meitä
vaadittiin viettämään tätä muistojuhlana Messiaan tulemiseen
asti.
2. Moos. 16:32-36 32 Mooses sanoi:
"Näin on Herra käskenyt: säilytettäköön täysi omer-mitallinen mannaa
sukupolvesta toiseen, jotta tulevat polvet voisivat nähdä sen ruoan, jolla Herra
ruokki teidät autiomaassa, kun hän toi teidät Egyptistä." 33 Mooses sanoi Aaronille: "Ota
ruukku, pane siihen täysi omer-mitallinen mannaa ja talleta se Herran eteen
säilytettäväksi sukupolvesta toiseen." 34 Aaron teki, kuten Herra oli
Moosesta käskenyt, ja asetti mannan liitonarkun eteen säilöön. 35 Israelilaiset söivät mannaa
neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He
söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille. 36 Omer on eefa-mitan
kymmenesosa.
Jumala määräsi
ehdot, joiden mukaan me perisimme tämän lupauksen ja tulisimme hänelle
erityiseksi aarteeksi.
2. Moos. 19:1-25 1 Kun Egyptistä
lähdöstä oli kulunut tasan kaksi kuukautta, israelilaiset tulivat Siinain
autiomaahan. 2 Refidimistä
lähdettyään he tulivat sinne ja jäivät leiriin Siinainvuoren juurelle. 3 Mooses lähti Jumalan luo vuorelle,
ja Herra huusi hänelle: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille, Jaakobin
jälkeläisille: 4 'Te olette
itse nähneet, mitä minä tein egyptiläisille ja kuinka olen kotkan siivin
kantanut teitä ja tuonut teidät tänne luokseni. 5 Jos te nyt kuuntelette minua ja
pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma
kansani. Koko maailma on minun, 6 mutta teistä tulee minun
pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille."
7 Tultuaan takaisin Mooses
kutsui koolle Israelin vanhimmat ja kertoi heille kaiken, mitä Herra oli
käskenyt hänen sanoa. 8 Ja koko
kansa vastasi yhtenä miehenä: "Me teemme kaiken, mitä Herra käskee." Mooses vei
kansan vastauksen Herralle. 9
Herra sanoi Moosekselle: "Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa
kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina
aikoina." Kun Mooses oli kertonut Herralle, mitä kansa oli sanonut, 10 Herra sanoi Moosekselle: "Mene
kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä
pestä viittansa. 11 Heidän on
oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken
kansan nähden alas Siinainvuorelle. 12 Määrää vuoren ympärille raja ja
varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista,
joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, 13 mutta häneen ei saa koskea käsin,
vaan hänet on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen
ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin. Vasta kun oinaansarvea
on soitettu, kansa saa nousta vuorelle." 14 Mooses laskeutui vuorelta kansan
luo. Hän pyhitti ja puhdisti israelilaiset, ja he pesivät myös viittansa. 15 Sitten Mooses sanoi kansalle:
"Olkaa valmiina ylihuomiseksi. Kukaan älköön koskeko naiseen." 16 Kolmantena päivänä aamun tultua
alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta
torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään. 17 Mooses vei israelilaiset ulos
leiristä Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. 18 Siinainvuori oli kauttaaltaan
savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin
tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. 19 Torven ääni kasvoi kasvamistaan,
Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten. 20 Kun Herra oli astunut
Siinainvuoren huipulle, hän kutsui Mooseksen luokseen, ja Mooses nousi sinne.
21 Herra sanoi Moosekselle:
"Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan
yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. 22 Myös pappien, jotka muuten saavat
lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra musertaisi
heitä." 23 Mooses sanoi
Herralle: "Kansa ei rohkene nousta Siinainvuorelle, sillä sinä varoitit meitä ja
käskit minua merkitsemään rajan vuoren ympärille ja julistamaan sen pyhäksi
vuoreksi." 24 Herra sanoi
hänelle: "Mene alas ja palaa tänne Aaron mukanasi. Mutta papit ja kansa älkööt
tulko Herran luo, ettei hän musertaisi heitä." 25 Mooses meni alas kertomaan tämän
israelilaisille.
Jumala antoi
lain Suuren enkelin (LXX:n mukaan Suuren neuvoston enkelin) kautta. Tällä tavoin
Jumala ilmoitti lain rakenteen Moosekselle välittäjän kautta, ja tämä
hengellinen kallio oli Kristus (1. Kor. 10:4).
2. Moos. 20:1-3 1 Niin Jumala
puhui kaiken tämän: 2 "Minä
olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.
3 [I} "Sinulla ei saa olla
muita jumalia.
[II] 4 "Älä tee itsellesi patsasta
äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä,
mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5 Älä kumarra äläkä palvele niitä,
sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja
neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin
tilille ne, jotka vihaavat minua. 6 Mutta polvesta polveen minä osoitan
armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
[III] 7 "Älä käytä väärin Herran,
Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin
hänen nimeään
[IV] 8 "Muista pyhittää lepopäivä.
9 Kuutena päivänä tee työtä ja
hoida kaikkia tehtäviäsi, 10
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä
mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä
orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
11 Sillä kuutena päivänä Herra
teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen
päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
[V] 12 "Kunnioita isääsi ja
äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi,
sinulle antaa.
[VI] 13 "Älä
tapa.
[VII] 14 Älä tee
aviorikosta.
[VIII] 15 "Älä varasta.
[IX] 16 "Älä todista
valheellisesti toista ihmistä vastaan.
[X] 17 "Älä tavoittele toisen
taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen
härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen."
Lain
jakautuminen kahteen suureen käskyyn esiintyy myöhemmin 5. Mooseksen kirjassa.
Rakenne on helppo tunnistaa, sillä neljän ensimmäisen käskyn aiheena on Jumalan
rakkaus ja kuuden viimeisen käskyn aiheena lähimmäisen rakkaus. Tämä terotettiin
sitten kansan mieliin (vrt. myös kirjoitus Rakkaus ja lain rakenne (Nro
200)).
Velvollisuutemme on ennen kaikkea Jumalaa kohtaan
ja sitten lähimmäistämme kohtaan. Velvollisuutenamme on tulla elävän Jumalan
kelvolliseksi ja asianmukaiseksi astiaksi. Hän on elävien Jumala eikä
kuolleiden.
Matt. 22:29-46 29 Jeesus vastasi
heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä
Jumalan voimaa. 30 Ei
ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin
enkelit taivaassa. 31 Mutta ylösnousemuksesta puheen
ollen -- ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: 32 'Minä olen Abrahamin Jumala,
Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien."
33 Kun väkijoukko kuuli tämän,
se oli ihmeissään hänen opetuksestaan. 34 Kun fariseukset kuulivat, että
Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. 35 Sitten yksi heistä, joka oli
lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: 36 "Opettaja, mikä on lain suurin
käsky?" 37
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja
mielestäsi. 38
Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39 Toinen yhtä tärkeä on tämä:
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40 Näiden kahden käskyn varassa
ovat laki ja profeetat." 41 Fariseusten ollessa koolla
Jeesus kysyi heiltä: 42 "Mitä te ajattelette
Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin." 43 Silloin Jeesus kysyi: "Miksi
Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo: 44 Herra sanoi minun
herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät
jalkojesi alle. 45 Jos kerran Daavid sanoo
Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?" 46 Kukaan ei
pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut
kysyä häneltä mitään.
Miten sitten
Daavid saattoi kutsua häntä Herraksi ja elohimiksi? (Ps. 45:6-7; Heb.
1:8-9).
Tämä Herra oli
Israelin elohim, joka puhui profeettojen ja patriarkkojen kanssa. Hän oli
Israelin johdossa oleva Jehovan enkeli (Sak. 12:8).
Lain
ensimmäinen osa käsittelee Jumalan rakkautta. Sen on tapahduttava koko sydamestä
ja mielestä ja sielusta. Toinen osa käskee rakastamaan lähimmäistään niin kuin
itseään. Sillä jos me emme rakasta lämmistämme, jonka olemme nähneet, kuinka
voimme rakastaa Jumalaa, jota emme ole nähneet?
1. Joh. 4:20-21 20 Jos joku sanoo
rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei
rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.
21 Tämän käskyn me olemmekin
häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
Ensimmäisen
suuren käskyn rakenteeseen perustuu toinen suuri käsky, ja näiden kahden käskyn
varassa on koko laki ja profeetat. Näin ollen kymmenen käskyä jakautuu
vastaavasti kahteen ryhmään, ja muu laki jakautuu vastaavasti kymmeneen ryhmään.
Ensimmäinen suuri käsky käsittää kymmenen käskyn neljä ensimmäistä käskyä.
Herra
käsittelee rakennetta, joka perustuu siihen, että hän on luomakunnan ja
pelastuksen alku. Hän antaa määräämässään järjestyksessä iankaikkisen elämän
niille, joille tahtoo.
Ensimmäisessä
käskyssä julistetaan Jumalan ja hänen ylemmyytensä
ainutlaatuisuutta.
2. Moos. 20:1-3 1 Niin Jumala
puhui kaiken tämän: 2 "Minä
olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.
3 "Sinulla ei saa olla muita
jumalia.
Toisessa
käskyssä julistetaan epäjumalanpalvonnan ja fyysisten asioiden palvonnan
alhaisuutta. Jumala haluaa ihmisten palvelevan häntä hengessä ja
totuudessa.
[II] 4 "Älä tee itsellesi patsasta
äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä,
mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5 Älä kumarra äläkä palvele niitä,
sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja
neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin
tilille ne, jotka vihaavat minua. 6 Mutta polvesta polveen minä osoitan
armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
Tämä käsky
osoittaa, mitä meidän on palvottava. Me emme saa tehdä kuvia, joita voimme
kumartaa, palvoa tai rukoilla. Tämän piiriin kuuluu kaikki: krusifiksi tai minkä
tahansa patsas, vaikka sen väitettäisiinkin esittävän Jumalaa itseään,
puhumattakaan Kristuksesta ja kuolleista pyhistä, joiden kanssa Kristus on
noussut.
Kolmannen
käskyn tarkoitus on suojella Jumalan nimen voimaa ja kaikkea hänen nimessään
tapahtuvaa toimintaa, mukaan lukien tuomio, pappeus tai hallinto. Kaikki
toiminta tapahtuu hänen voimansa, valtasuuruutensa ja arvoasemansa
nojalla.
[III] 7 Älä käytä väärin Herran,
Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin
hänen nimeään.
Neljännen
käskyn tarkoitus on varmistaa, että hänen koko rakenteensa kuuluu hänen
oikeusjärjestykseensä sekä hänen kalenteriinsa ja järjestelmäänsä. Neljäs käsky
ei koske pelkästään sapatinpäivää, vaan se esittää sapattijärjestelmän ja koko
siihen liittyvän säännöstön.
[IV] 8 "Muista pyhittää lepopäivä.
9 Kuutena päivänä tee työtä ja
hoida kaikkia tehtäviäsi, 10
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä
mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä
orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
11 Sillä kuutena päivänä Herra
teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen
päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
Näin ollen
johonkin muuhun järjestelmään tai periaatteeseen perustuvan kalenterin
käyttäminen on jumalanpilkkaa, se rikkoo lakia ja palvoo vääriä
jumalia.
Jumala on
määrännyt sapatit ja uudetkuut sekä vuosittaiset sapatit ja juhla-ajat. Mitään
muuta järjestelmää kuin sitä, joka on säädetty, ei sallita. Väärä
sunnuntaijärjestelmä sekä joulun ja pakanallisen pääsiäisen vietto on
kolmiyhteisen Jumalan järjestelmä ja siten pakanallinen. Se on vastoin
ensimmäisen suuren käskyn kaikkia neljää käskyä ja rikkoo koko lakia (vrt.
Kirjoitukset Joulun ja pakanallisen pääsiäisen alkuperä (Nro 235); Oppi
perisynnistä, osa I Eedenin puutarha (Nro 246) sekä Oppi perisynnistä, osa 2
Aadamin sukupolvet (Nro 248)).
Nykyisen
kristinuskon taustalla olevat oletukset, joiden mukaan Jumalan laki on kumottu,
perustuvat vakavaan tietämättömyyteen lain ja profeettojen rakenteesta sekä
Kristuksen ja apostolien sanomasta. Jumalan laissa erotellaan laki, joka
perustuu kahteen suureen käskyyn ja niitä täsmentäviin kymmeneen käskyyn, sekä
uhrimääräykset, jotka muodostavat niin sanotun seremonialain, joka oli osa
temppelijärjestelmää. Suuri osa nykyaikaisesta kristinuskosta sekoittaa nämä
asiat ja lukee virheellisesti kalenterin ja lain muut keskeiset kohdat samaan
ryhmään kuin uhrit yrittäessään sivuuttaa Jumalan lain ja eksyessään
pakanalliseen aurinkojärjestelmään ja mysteerikultteihin. Tämä ero selitetään
tutkielmassa Erottelu laissa (Nro 96), ja sitä tutkitaan myös yksittäisiä
käskyjä itseään käsittelevissä
tutkielmissa.
Tutkimme
seuraavaksi ensimmäistä käskyä.
Jumalan kristityt
seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606,
AUSTRALIA
Sähköposti: CCG
Secretary
Tekijänoikeus: Tällä sivustolla olevia
kirjoituksia saa vapaasti jäljentää ja jakaa
sillä edellytyksellä,
että ne jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä.
Julkaisijan nimi ja osoite
sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta
ei saa periä
maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan
sisällyttää
kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.
| Etsi |
Aakkosellinen hakemisto | Pitkä luettelo | Aloitussivu | Verkkovastaava |
Lisää |