Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F057

 

 

 

 

 

Filemonin kommentaari

(Versio 2.0 20200928-20230513)

 

 

Filemonille kirjoitettiin, jotta kääntynyt orja saisi vapautuksen isännältään, joka hänkin oli kääntynyt.

 

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

E-mail: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020, 2023 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoituson saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 

 

Kirje Filemonille

Johdatus Filemoniin

Lähetystyömatkallaan (kolmannella) Vähä-Aasiaan Efesoksessa Paavali näyttää käännyttäneen monia, jotka olivat Efesoksesta ja sen lähikaupungeista. Yksi heistä näyttää olleen mies nimeltä Filemon läheisestä Kolossan kaupungista (jae 19). Hänen on täytynyt olla varakas (jae 22). Hänellä oli selvästikin orjia. Paavali näyttää pitäneen häntä suuressa arvossa. Paavali kutsui "rakasta veljeään""työtoveriksi", joka oli niille myönnetty nimike, jotka palvelivat jonkin aikaa Paavalin rinnalla. (Evankeliumin kirjoittajat Markus ja Luukas saivat tämän nimikkeen myöhemmin samassa kirjeessä [1:1, 24]). Paavali vetoaa heidän läheiseen suhteeseensa kirjeen tarkoituksiin.

 

Kirje on kirjoitettu Paavalin ollessa vangittuna Roomassa ensimmäisen kerran, luultavasti vuonna 61 tai 62 jaa. Kirje osoittaa sen välittämisen ja huolen, joka Paavalilla ja kaikilla uskovilla tulisi olla toisiaan kohtaan. Ks. 2. Korinttilaiskirje 11:28-29.

 

Filemon 1-24

1Minä, Paavali, olen vankina Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Kirjoitan yhdessä veli Timoteuksen kanssa sinulle, rakas työtoverimme Filemon. 2Osoitamme tämän kirjeen myös sisarellemme Apfialle, taistelutoverillemme Arkippokselle ja koko sinun talossasi kokoontuvalle seurakunnalle. 3Jumalan, meidän Isämme, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille. 4Kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani. 5Olenhan saanut kuulla, millainen sinun rakkautesi on ja miten uskollinen olet Herralle Jeesukselle ja kaikille hänen pyhilleen. 6Rukoilen, että yhteinen uskomme saa sinut tuntemaan kaiken sen hyvän, minkä olemme Kristukselta saaneet. 7Rakkautesi on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, veljeni, sillä sinä olet rauhoittanut pyhien mielen. 8Kristuksen luvalla voisin suoraan käskeä sinua tekemään oikein. 9Vetoan sinuun kuitenkin rakkauden nimissä, tällaisena kuin olen. Minä, Paavali, olen jo vanhus ja nyt Kristuksen Jeesuksen vuoksi myös vanki. 10Vetoan sinuun hengellisen poikani puolesta, sen Onesimoksen, jolle olen antanut uuden elämän vankina ollessani. 11Ennen hän oli sinulle hyödytön, mutta nyt hänestä on hyötyä meille molemmille. 12Lähetän hänet, oman sydämeni, takaisin luoksesi. 13Pitäisin hänet mielelläni täällä, jotta hän voisi palvella minua sinun puolestasi, kun olen ilosanoman vuoksi kahleissa. 14En kuitenkaan halua tehdä sitä ilman sinun suostumustasi. Silloinhan tekisit hyvää pakosta etkä vapaaehtoisesti. 15Ehkä Onesimos lähtikin luotasi hetkeksi juuri siksi, että saisit omistaa hänet ikuisesti, 16ei enää vain orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä. Rakas hän on minullekin, mutta tietysti vielä paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herralle kuuluvana. 17Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota Onesimos vastaan niin kuin minut. 18Jos hän on aiheuttanut sinulle jotain vahinkoa, pane hänen velkansa minun laskuuni. 19Minä, Paavali, kirjoitan tämän omin käsin: minä maksan velan, jottei minun tarvitsisi sanoa, että sinä olet minulle velkaa itsesikin. 20Niin, veljeni, kunpa tekisit minulle tämän palveluksen Herran nimissä! Rauhoita mieltäni Kristuksen vuoksi! 21Kirjoitan sinulle kuuliaisuuteesi luottaen. Tiedän, että teet enemmänkin kuin pyydän. 22Pane silti samalla vierashuoneesi kuntoon minua varten. Toivon näet, että rukoustenne ansiosta pääsen tulemaan luoksenne. 23Terveisiä sinulle lähettävät Epafras, vankitoverini Kristuksen Jeesuksen takia, 24ja työtoverini Markus, Aristarkos, Demas ja Luukas. 25Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille.

 

Luvan tarkoitus

Kirjeen tarkoituksena oli vedota Filemoniin, jotta tämä vapauttaisi Onesimos-nimisen orjansa, joka oli paennut Kolossasta Roomaan ja jotenkin joko vahingossa tai tarkoituksellisesti törmäsi Paavaliin ja kääntyi, joko oltuaan tekemisissä Paavalin kanssa tai seurakunnan kanssa, missä hän sitten löysi Paavalin. Vanhan kirkkoraamatun nimi Onesimus on latinalaistettu muoto kreikkalaisesta nimestä Onesimos, joka tarkoittaa "hyödyllistä" tai "kannattavaa". Hän oli orja. Roomassa Paavalin alaisuudessa hän päätyi Herran vapaaksi ja hän haki vapauttaan Paavalin kautta. Hän oli halukas palaamaan isäntänsä palvelukseen joko orjana tai "rakkaana veljenä" (jae 16).

 

Paavali lähettää kirjeen Onesimoksen kautta, mikä on merkkinä hänen uskostaan ja luottamuksestaan Onesimokseen.

 

Kolossalaiskirjeen 4:9 kertoo meille, että Paavali oli lähettänyt Kolossan seurakuntaan toisen uskovaisen, Tykikoksen, jonka seurassa oli "uskollinen ja rakas veljemme Onesimos, joka on teikäläisiä"

 

Kirjeen teologia

Kirje Filemonille muistuttaa meitä siitä, että Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle on hyvin henkilökohtainen. Muodollisemmista raamatullisista teoksista, kuten evankeliumeista tai Roomalaiskirjeestä tai jopa Paavalin kirjeistä seurakunnille Filippissä tai Kolossassa, voisi helposti saada sen vaikutelman, että Jumala ei välitä tai hänellä ei ole aikaa yhden huonekunnan koettelemuksille ja ahdistuksille. Filemon on yksi vahva osoitus siitä, että näin ei ole, sillä se paljastaa, että ylevillä opeilla, kuten Jumalan rakkaudella, anteeksiannolla Kristuksessa tai ihmiskunnan synnynnäisellä arvokkuudella, on todellinen ja olennainen vaikutus jokapäiväisessä elämässä. Kirje Filemonille havainnollistaa, että tällaiset periaatteet voivat ja niiden tuleekin vaikuttaa uskovien elämään syvästi.

 

Paavali pyysi Filemonia, juuri sen rakkauden ja anteeksiannon perusteella, jonka Jumala oli saanut aikaan Filemonin sydämessä, osoittamaan samaa karanneelle ja nyt siis uskovalle orjalle Onesimokselle. Filemon ja Paavali olivat todistaneet evankeliumin voimasta ja vetosivat velkaan ja vastuuseen, jonka hän katsoi Filemonin jääneen Paavalille hänen kääntymyksessään Jumalan lain mukaan (jae 19). Paavali halusi Onesimoksen kääntymyksen kehittyvän ja esittikin pyynnön. Hän halusi Filemonin antavan anteeksi Onesimokselle, hyväksyvän orjan veljenä Kristuksessa ja harkitsevan Onesimoksen lähettämistä takaisin Paavalin luo, koska apostoli piti häntä hyödyllisenä Jumalan palveluksessa (1:11–14).

 

Paavali halusi, että hänelle myönnettäisiin lain nojalla vapaus, joka tälle kuului veljeltä vapautettuna (vrt. Jumalan laki (L1)).

 

Kirje Filemonille esittelee kauniin ja ylevän siirtymisen orjuudesta sukulaisuuteen, joka seuraa pakanoiden liittymisestä Jumalan seurakuntaan Kristuksen ruumiiksi.