Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F061

 

 

 

 

 

Pietarin 2. kirjeen kommentaari

(Versio 1.0   20200813-20200813)

 

 

Pietarin toista kirjettä vastaan hyökätään enemmän kuin mitään muuta Uuden Testamentin kirjaa. Sitä vastaan hyökkäävät antinomistit ja epäjumalanpalvojat, koska se pitää yhtä Juudaksen kirjeen kanssa ja lujittaa sitä.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

E-mail: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoituson saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 

Pietarin 2. kirjeen kommentaari

Kirkkoraamattu 1992

Johdanto

Tätä Pietarin toista kirjettä vastaan hyökättiin hyvinkin varhaisessa vaiheessa seurakunnan aikana, koska se oli kirjoitettu tukemaan Paavalin esittämiä näkemyksiä seurakunnasta samoin kuin Juudaksen kirjettä (vrt. Harhaoppi apostolisessa seurakunnassa (Nro 089)). Se hyökkää antinomismia vastaan, kuten Juudaksen kirjekin (vrt. Juudaksen kirjeen kommentaari (F065)). Katso myös kommentit jakeisiin 3:10ss. jäljempänä. Sitä ja Juudaksen kirjettä vastaan, kuten myöhempiäkin kirjoituksia vastaan, hyökättiin eikä niitä pidetty vakavina varoituksina Jumalan seurakunnille, niiden varoittaessa hyökkäyksistä Jumalan lakeja vastaan ja Jumalan armon sekaannuksesta ja väärinkäyttämisestä, kun armon ei katsottukaan vahvistavan Jumalan lakia. Vastustus lakia ja todistusta kohtaan on perua Baalin ja äitijumalatarkulttien varhaisilta kannattajilta, jotka tulivat kristinuskoon Attiksen ja Adoniksen (ja armeijan Mithran) sekä Astorethin, Isisin, Easterin jne. järjestelmän kautta. Nämä antinomistit kaappasivat lopulta Raamatun käsittelyä ja tekstejä koskevan tekstikritiikin, ja lopputuloksena olivat antinomistiset lahkot ja äitijumalatarkulttien mariolatrit eli Marian palvojat (vrt. Kristinuskon antinomistinen tuhoaminen Raamattua väärinkäyttämällä (Nro 164C); Väärennökset ja käännösvirheet Raamatussa (Nro 164F); Antinomistien hyökkäykset Jumalan liittoa vastaan (Nro 096D) ja Antinomistien kasteeseen kohdistama kieltäminen (164E)).

Heidän hyökkäyksensä Jumalan lakeja vastaan johtivat siihen, että valtava määrä näennäiskristittyjä kääntyi mysteeri- ja auringonpalvontakultteihin ja joutui täten kelpaamattomaksi ensimmäiseen ylösnousemukseen ja tuhatvuotiseen valtakunnan järjestelmään. Muista, että pyhien valitut ovat niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt sekä Jeesuksen Kristuksen uskon ja todistuksen (Ilm. 12:17; 14:12). Kukaan, joka sanoo, että Jumalan laki on kumottu, ei pääse ensimmäiseen ylösnousemukseen, vaan hänet julistetaan kelpaamattomaksi Jumalan valtakuntaan. Hyökkäys Juudaksen kirjeen ja Pietarin toisen kirjeen tekijöitä vastaan ei johda muuhun kuin siihen, että hyökkääjä tapetaan ennen tuhatvuotista valtakuntaa Messiaan ja taivaallisen sotajoukon tullessa. Jolleivät he tee parannusta, heidät osoitetaan toiseen ylösnousemukseen ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomiolle, kuten Ilmestyskirja 20:7-15 sanoo. Siellä he joutuvat uudelleenkoulutukseen.

Tekstissä todetaan varsin selvästi, että sen on kirjoittanut Simon Pietari (Gr. Symeṓn , kuten Ap. t. 15:14). Se on kirjoitettu niille, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille.

Siunauksena jakeessa kaksi on se, että armo ja rauha moninkertaistuvat seurakunnalle Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa. Tämä selkeän unitaarinen kanta on ilmaistu siunauksena ja doksologiana Juudaksen kirjeessä. Kutsu, kuten Juudaksenkin kirjeessä, tulee Jumalan tuntemisesta Hänen jumalallisen ennaltatietämisensä ja Predestinaation (Nro 296)kautta. Tämä kutsu taas on sopusoinnussa sen opin kanssa, jonka Paavalin esittää Roomalaiskirjeen jakeissa 8:29-30.

Neljäs jae käsittelee sitten maailman moraalittomuutta ja turmelusta sekä sitä, miten se vahingoittaa valittujen pääsemistä osallisiksi jumalallisesta luonnosta, jota aihetta kehiteltiin Juudaksen kirjeessä, kun taas vaino oli kantavana ajatuksena Pietarin ensimmäisessä kirjeessä.

Vaiheet etenevät hyveestä ja tiedosta lujuuden ja itsehillinnän kautta aina jumalisuuteen saakka, kun saamme osaksemme jumalallisen olemuksen. Pyhässä Hengessä olevan jumalisuuden kautta etenemme Jumalan rakkauteen ja sitten siihen rakkauteen, jossa rakastamme lähimmäistä niin kuin itseämme, kuten meitä käsketään kahdessa suuressa käskyssä, jotka ovat Jumalan lain (L1)ydinrakenne. Näiden Pyhän Hengen hedelmillä tuomme nähtäväksi Kristuksen olemuksen ja niitä osoittamalla me näytämme todeksi kutsumme, valintamme ja sijoittumisemme Jumalan valtakuntaan ja puhdistumisemme synnistä, sillä kuten Johannes meille kertoo, synti on Jumalan lain rikkomus (L1) (1. Joh. 3:4).

Jeesuksen Kristuksen alainen valtakunta on ensimmäinen ylösnousemus, jonka Johannes mainitsee Ilmestyskirjan jakeissa 20:1-7. Jokainen, joka sanoo pääsevänsä taivaaseen kuollessaan, ei ole kristitty, ja hän kieltää Raamatun rakenteen. Ensimmäisen luvun lopussa Pietari tietää pian kuolevansa. Jakeessa 17 hän viittaaKirkastukseen (Nro 096E), jonka me näimme myös olevan teema Juudaksen kirjeessä, sekä Henokin välttämättömyyteen ja kutsuun. Kristus sai kirkastumisensa yhteydessä Isältä kunnian ja kirkkauden sen äänen kautta, joka kantautui hänelle Ylhäisimmästä Kirkkaudesta (joka vahvistaa Johanneksen kohdan 5:37).

Jakeessa 19 meille kerrotaan, että aamutähti, joka on Jeesus Kristus, tähti, joka oli tuleva Jaakobista (4. Moos. 24:17), on vahvistettava meissä, kuten meille kertoo myös Ilmestyskirja 2:28.

Jakeessa 20 Pietari vahvistaa, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä (KR92), ja siten kieltää ihmisiltä oikeuden tulkita ja muuttaa pyhiä kirjoituksia. Niinpä antinomistien täytyi vesittää ja tuhota toinen kirje tukeakseen muutoksia ja siirtyäkseen sapatista sunnuntaihin, kuten olikin käyvä toiselta vuosisadalta neljännelle vuosisadalle (vuodet 111-366 jaa.) Roomasta käsin.

Jae 21 osoittaa, että yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. Jopelkästään näiden ensimmäisen luvun tekstien takia olikin välttämätöntä hyökätä toisen kirjeen aitoutta vastaan.

2. Piet. Luku 1

1Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitä, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille. 2Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. 3Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. 4Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. 5Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, 6tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, 7jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. 8Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. 9Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään. 10Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, 11ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 12Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu. 13Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani. 14Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta – sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut. 15Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat. 16Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. 17Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.» 18Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. 19Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 20Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. 21Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

Siispä mitkään pyhien kirjoitusten ennustukset eivät ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Kaikki ne ovat Jumalan Hengestä syntyneitä eli sen innoittamia ja näin ollen muuttumattomia. Kirjoituksia ei voi tehdä tyhjäksi (Joh. 10: 34-36).

Seuraavaksi, toisessa luvussa, Pietari profetoi, että Jumalan seurakunnissa nousisi vääriä opettajia, jotka toisivat mukanaan tuhoisia harhaoppeja. Äärimmäiset harhaopit aina Kristuksen ja Jumalan pelastuksen kieltämiseen asti veisivät ne tuhoon. Ensimmäinen tuho liittyy siihen, että he menettävät Pyhän Hengen ja asemansa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Heidät ajautuvat irstailuun, syntinsä ja antinomisminsa vuoksi, ja hyökätessään Jumalan lakeja vastaan. Tässä (jakeet 2-3) Pietari varoittaa antinomistien ahneudesta ja heidän harjoittamastaan seurakunnan riistosta, missä he halventavat Totuutta (Nro 168).

2. Piet. Luku 2

1Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja, ja samoin on teidänkin joukkoonne ilmestyvä vääriä opettajia. He salakuljettavat teidän keskuuteenne tuhoisia harhaoppeja, jopa kieltävät herransa, joka on ostanut heidät omikseen. Pian he kuitenkin saattavat itsensä tuhoon. 2Heidän irstasta menoaan lähtevät monet seuraamaan, ja näiden takia totuuden tie tulee häväistyksi. 3Ahneudessaan he pyrkivät käyttämään teitä hyväkseen esittämällä tekaistuja tarinoita. Mutta heille muinoin langetettu tuomio on yhä voimassa, heidän tuhonsa odottaa heitä.

Huomaa, että Pietari viittaa Jumalaan (ho Theós), joka suistaa enkelien sotajoukon Tartarokseen odottamaan tuomiota, joka Paavalin mukaan myönnetään valituille (1. Kor. 6:3) (vrt. Demonien tuomio (Nro 080)). Sitten hän asettaa tapahtumat järjestykseen, kuten näemme tapahtuvan Juudaksen kirjeessä Nooan, Sodoman ja Gomorran sekä jumalattomien osalta. Jumala määräsi pelastettavaksi hurskaan Lootin, jota painoi heidän laittomuutensa eli Jumalan lain rikkomisensa.

Näitä tekoja Pietari käyttää osoittamaan meille, että vanhurskaat voivat pelastua koetuksesta ja laittomat voivat säilyä myöhempää tuomiota varten, ja tämä kieltää harhaoppisen opin taivaasta ja helvetistä, jota antinomistiset gnostikot ovat vaalineet (vrt. myös Ensimmäinen ylösnousemus (Nro 143A)).

4Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista. 5Eikä hän säästänyt muinaisajan maailmaa, vaan antoi vedenpaisumuksen hyökyä yli jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenkin hän pelasti Nooan, vanhurskauden julistajan, ja seitsemän muuta. 6Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran kaupungit polttamalla ne poroksi ja antoi näin varoittavan esimerkin vastaisten aikojen jumalattomille. 7Sen sijaan hän pelasti hurskaan Lootin, jonka mieltä jumalattomien riettaus painoi. 8Päivästä päivään tuo hurskas mies sydämessään kärsi, kun hän joutui elämään heidän keskellään ja katselemaan ja kuuntelemaan heidän jumalattomuuttaan. 9Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää 10– varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa. Nuo itseään täynnä olevat röyhkimykset eivät kaihda herjaamasta henkivaltojakaan, 11vaikka edes enkelit, joilla on enemmän voimaa ja valtaa, eivät Herran edessä niitä herjaa ja tuomitse. 12Nuo ihmiset herjaavat sellaista, mitä eivät tunne. Siinä he ovat kuin järjettömät eläimet, jotka luonto on tarkoittanut pyydystettäviksi ja tapettaviksi, ja eläinten lailla he myös tuhoutuvat, 13saavat vääryyksistään väärintekijän palkan. Heistä on nautinto mässäillä keskellä kirkasta päivää. Häpeällisesti ja iljettävästi he ruokkivat himojaan ollessaan aterialla teidän kanssanne. 14Himokkain silmin he katsovat naisia eivätkä saa synninteosta kyllikseen. He viekoittelevat ihmisiä, jotka eivät vielä ole varmalla pohjalla, ja ahneudessa he ovat mestareita. Nuo kirotut! 15Suoralta tieltä poikettuaan he ovat eksyneet ja lähteneet samalle tielle kuin Bileam, Beorin poika, joka mieltyi petoksesta tarjottuun palkkaan 16mutta jota ojennettiin hänen rikkomuksensa tähden: aasi, mykkä eläin, puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömän aikeen. 17Nuo ihmiset ovat vedettömiä lähteitä, sadepilviä, jotka tuulenpuuska hajottaa. Heille on varattuna synkin pimeys. 18Heidän puheensa ovat suurellisia mutta tyhjänpäiväisiä, ja ruumiinsa halujen vallassa he koettavat vietellä irstauteen niitä, jotka juuri ovat pääsemässä eroon eksyksissä vaeltavista. 19He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. 20Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. 21Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle käskylle, jonka ovat vastaanottaneet. 22Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: »Koira palaa oksennukselleen», ja: »Pesty sika rypee rapakossa.»

Jakeesta 14 eteenpäin me huomaamme, että syntiset, jotka rikkovat Jumalan lakia, ovat samaa joukkoa synteineen kuin Bileam, Beorin poika, joka opetti Israelia rikkomaan Jumalan lakia, saaden siten heidät irralleen Jumalasta (vrt. Bileamin oppi ja Bileamin profetia (Nro 204)ja Nikolaiitat (Nro 202)).

Teksti osoittaa, että oppi, jonka mukaan se, joka on kerran pelastunut, on aina pelastunut, on valhe ja ne, jotka opettavat sitä, päätyvät syntiin ja Toiseen ylösnousemukseen ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomioon (Nro 143B).

Luvussa 3:1 Pietari sanoo selvästi, että tämä on toinen kirje, jonka hän on valituille kirjoittanut. Molempien kirjeiden tarkoitus on herätellä valittujen mieli toimintaan. Molemmilla on erityinen tarkoitus Pyhän Hengen kautta Jumalan johdatuksessa. Ensimmäisen kirjeen tarkoitus on varoittaa tulevasta vainosta, ja toisen tarkoitus on varoittaa seurakunnan antinomismista ja synnistä, joita se pian kohtaisi ja jotka vaikuttaisivat seurakuntaan kokonaisuudessaan aina Todistajiin (Nro 135) ja Messiaaseen asti.

Koska Saatana hyökkäsi ja vahingoitti kirkkoa antinomismin kautta, oli tärkeää vesittää tämä toinen kirje. Ne, jotka tekivät niin ja yhä tekevät niin, tuomitaan ankarammin kuin ne, joita he pettävät (Jaak. 3:1).

Siirrymme nyt profetiaan viimeisistä päivistä

Maailman, joka silloin oli, loi Jumala, kuten meille osoittaa Job 38:4-7, ja se tuhottiin, jolloin siitä tuli tohu va bohu, ja elohimin tehtävä oli palauttaa se ennalleen Jumalan lähettäminä (1. Moos. 1:1-2ss).

Tästä tekstistä näemme, että profetian aikakehys on sidottu kuuteen päivään 1. Mooseksen kirjassa, jossa yksi päivä on tuhat vuotta Herralle ja tuhat vuotta on vain yksi päivä. Näin ollen kuusi työpäivää edustaa Aatamin luomisen ajanjaksoa ja seitsemännen päivän sapatti on Messiaan tuhatvuotinen lepo. Tämä keskeinen teksti täytyi vesittää profetian rakenteen tuhoamiseksi (vrt. Aikakauden aikataulun pääpiirteet (Nro 272)).

Pilkkaajat ja harhaoppiset sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestaan?" Monet sanovat myös, että Jumalaa ei ole olemassa. Toiset sanovat, että laki on "kumottu". He eivät pääse Jumalan tuhatvuotiseen sapattiin Messiaan alaisuudessa. Nämä typerykset ja jumalattomat harhaoppiset eivät pääse tuhatvuotisen valtakunnan järjestelmään, ja he kuolevat ennen sen alkua.

2. Piet. Luku 3

1Rakkaat ystävät! Tämä on jo toinen kirje, jonka teille kirjoitan. Molemmissa olen herätellyt ja muistuttanut teitä, joiden ajatukset ovat vilpittömiä, 2pitämään mielessänne pyhien profeettojen ennalta lausumat sanat sekä apostoleilta saamanne Herran ja Vapahtajan käskyn. 3Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. 4He sanovat pilkaten: »Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.» 5Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. 6Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. 7Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. 8Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. 9Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. 10Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. 11Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, 12jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloatuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. 13Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. 14Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. 15Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. 16Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. 17Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. 18Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Herran päivä, luvusta 3:10ss.

Viittaus Herran päivään ja taivaiden hajoamiseen on pitkä ajanjakso. Se koskee Messiaan tuloa ja Ensimmäistä ylösnousemusta (Nro 143A)sekä tuhatvuotisen valtakunnan järjestelmää, jota seuraa Toisen ylösnousemuksen ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomion (Nro 143b)100 vuotta sekä Tulisen järven loppu, joka on toinen kuolema. Sen jälkeen Jumala ja taivaallinen Jerusalem tulevat maan päälle ja ne perustetaan tänne Jerusalemin ylle Jumalan kaupunki (Nro 180). Sitten järjestelmä organisoidaan uudelleen, ja maa puhdistetaan tulella meidän kaikkien ollessa henkisiä olentoja.

Teksti tarkoittaa, että toisen ylösnousemuksen lopussa suuren valkoisen valtaistuimen tuomion jälkeen Jumala laskeutuu maan päälle ja silloin ryhdytään suureen muutokseen. 2. Piet. 3:10ss. perustuu tekstiltään myös siihen, mitä Aamos 5:18-20 ja Joel 2:28-32 sanovat. Myös Job 14:12-13 sanoo paljolti samaa. Messiaan päivän menettelyt selitetään selkeästi ja tuhatvuotinen valtakunta ei edellytä uutta taivasta (vrt. Lopun sotien sarja Osa 1, Osa II, Osa III, Osa IIIB, Osa IV; Osa IVB; Osa V, Osa VB)).

Pietari katsoi Joelin päivien, jotka ovat viimeisinä päivinä, Apostolien teoissa alkaneen helluntaista vuonna 30 jaa. Pyhän Hengen vuodatuksessa. Siten viimeiset päivät ja Herran päivä saivat alkunsa seurakunnan muodostamisesta, kun demonit alistettiin heille apostolien alaisuudessa vuosina 27-29 jaa. luomisen kolmanneksi vaiheeksi (Luuk. 10:1,17) (vrt. Kuninkaiden valta Osa III: Salomo ja Daavidin avain (Nro 282C)ja Kuninkaiden valta Osa IIIB: Ihminen Jumalan temppelinä (Nro 282D)).