Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F040

 

 

 

 

 

Uuden Testamentin kommentaari:Esipuhe

 

(Versio 1.0 20210509-20210509)

 

 

Uuden Testamentin alkuvaiheiden taustaa

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Uuden Testamentin kommentaari:Esipuhe

Esipuhe

Olemme nähneet Kirjoituksista, jotka on nyt luokiteltu Vanhaksi Testamentiksi, että Jumala osoitti luomakunnan osaksi erityisiä suunnitelmia ja tarkoituksen. Jumala loi maailman, ja Jumalan pojat kutsuttiin kaikki olemaan läsnä luomistapahtumassa, kuten kerrotaan Job 38:4-7:ssä. Tätä kutsuttiin "sen ajan maailmaksi" (vuoden 1992 suom. Raamattu). (2 Piet. 3:5-6) Siitä maailmasta tuli Tohu va Bohu, eli jostain syystä autio ja tyhjä. Jesaja sanoo, että Jumala ei luonut sitä sellaiseksi (Jes. 45:18). Tapahtumajärjestys selitettiin tutkielmassa Johdatus Raamatun kommentaariin. Job oli luultavasti Raamatun ensimmäinen kirja, nähtävästi Mooseksen kirjoittama tai hänen kokoamansa appensa Jetron, Midianin papin, ohjeiden mukaan, kun hän meni Midianiin elämänsä toisessa vaiheessa jouduttuaan karkotetuksi Egyptistä. Tapahtumajärjestys ja yleiskatsaus selitettiin kirjoituksessa Johdatus Raamatun kommentaariin (F000).

 

Kaikilla Jumalan pojilla oli pääsy Jumalan valtaistuimen luo, ja saatana oli heidän joukossaan (Job. 1:6; 2:1). Sen jälkeen, kun maasta tuli autio ja tyhjä, tapahtui taivaan ja maan hallinnon (Kol. 1:15) uudelleenjärjestely; Eloah loi sanansaattajan (enkelin) arvon. Elohim, joka oli Jeesuksena Kristuksena tuntemamme olennon alaisena, lähetettiin palauttamaan maa entiseen uskoon tämän aikakauden aikana, kuten näemme 1. Moos. 1:2-2:24. 1. Mooseksen kirjan luvusta 3 näemme, että Saatana oli johdossa ja kiusasi Eevaa ja sieltä synti tuli maailmaan Aatamin langettua ja ihmiskunnan langettua ja siten kuollessa patriarkkojen ja lajien lankeemuksen myötä (vrt.Alkuperäisen synnin oppi Osa I: Eedenin puutarha (nro 246)ja Alkuperäisen synnin oppi Osa II: Aatamin sukupolvet (nro 248)).

 

Kun ihmisen luomisen ensimmäiseen vaiheeseen oli sekaannuttu ja se oli pyyhitty pois, Nooan Pojat asuttivat maan uudelleen. Heidät jaettiin kansakuntiin ja osoitettiin Jumalan ydinryhmän seitsemänkymmenelle pojalle, ja Israelin vielä perustamatta oleva kansakunta osoitettiin elohimille, joista tuli Messias. Tätä jaksoa käsitellään yksityiskohtaisesti 5. Mooseksen kirjan luvussa 32. Jakeesta 8 näemme, että se annettiin "Jumalan pojille" Septuagintassa (LXX) ja Kuolleenmeren kirjakääröissä (DSS). Tämä on varmistettu ja mukana RSV:ssa. Masoreettitekstiä muutettiin vilpillisesti, ja se sisällytettiin Receptukseen, jossa siis luki "Israelin pojat".

 

Johdatuksesta Raamatun kommentaarista näemme luomisen tarkoituksen (Valitut Elohimina (Nro 001); Pelastussuunnitelma (Nro 001A) ja Jumalan liitto (Nro 152) joka liittyy Jumalan lakiin (L1)).

 

Luomisen aikataulu määritettiin ja annettiin taivaalliselle sotajoukolle selväpiirteisesti. Aikataulu annettiin profeetoille, kuten näemme tutkielmissaAikakauden aikataulun yleiskatsaus (nro 272); Maailmansotien aikataulu ja Idän kuninkaat (nro 272B)ja sarjassa Kuningaiden valta: Kuninkaiden valta Osa I: Saul (nro 282a); Kuninkaiden valta Osa II: Daavid (No. 282B); Kuninkaiden valta Osa III: Salomo ja Daavidin avain (nro 282C); Kuninkaiden valta Osa IIIB: Ihminen Jumalan temppelinä (nro 282D).

 

Kullekin profeetalle annettiin tietty osa profetiaa käsittelemään tiettyä ajanjaksoa.

 

Hesekielin ja Danielin oli määrä sitoa järjestelmän aikajärjestys viimeisiin päiviin (vrt. Egyptin kukistuminen: Faaraon katkenneiden käsivarsien profetia (nro 036)ja Egyptin kukistuminen Osa II: Lopunajan sodat (nro 036_2)).

 

Danielille annettiin väärän tai babylonialaisen järjestelmän valtakuntien ja imperiumien järjestys ennustuksessa temppelin jälleenrakentamisesta ja kukistumisesta sekä uudesta hengellisestä Jumalan temppelistä, joka me olemme, aina Kristuksen ja taivaallisen sotaväen viimeisiin päiviin ja toiseen tulemukseen saakka vrt. Danielin kommentaari (F027, F027i; F027ii; F027iii; F027iv,F027v; F027vi;F027vii; F027viii;F027ix; F027x; F027xi; F027xii; F027xiii).

 

Jeremialle annettiin valta rakentaa ja repiä alas ja hän antoi yksityiskohdat Messiaan tulemisesta ja pyhien vakiinnuttamisesta seurakunnaksi sekä Messiaan uhrista. Tästä syystä profeetat tiesivät, milloin Kristus omistettaisiin Jumalalle temppelissä, ja olivat siellä odottamassa.

 

Jeremia antoi myös tiedot Dan Efraimin viimeisestä profeetasta Jeremia 4:15-27: ssä ja lopullisesta tuhosta ennen tuhatvuotisen valtakunnan järjestelmää. Tämä profetia ymmärrettiin myös Messiaan lihaksitulon yhteydessä, ja siksi esitettiin kysymyksiä siitä, olivatko he ”tuo profeetta” evankeliumeissa.

 

Niinpä myös profeetta Jesaja ennusti Messiaan tulemista ja hänen uhriaan työssään. Tämä myös ennusti heidän turmiotaan ja korvaamistaan. Hän ennusti myös toista exodusta (luku 65) sekä lain ja kalenterin palauttamista ja täytäntöönpanoa kuolemanrangaistuksen uhalla (Jes. 66:23-24). Tästä syystä papit sahasivat Jesajan kirjaimellisesti kahtia demonien yllyttäminä (vrt. Profeettojen ja pyhien kuolema (nro 122c)).

 

Kahdentoista profeetan oli määrä käsitellä tyyppejä ja antityyppejä ajan mittaan, ja viimeisen vaiheen eli 1900- ja 2000-lukujen oli määrä kohdistua profetioihin ja Messiaan paluun aikajärjestykseen.

 

Raamatun yleinen toimintasuunnitelma tiivistyi viikon seitsemään päivään viikon ensimmäisestä päivästä eli sunnuntaista luomispäivän loppuun, joka oli tosiasiallisesti perjantaina EENT:n ajankohtana, ja seitsemännen päivän sapatti ollessa Messiaan tuhatvuotinen valta. Kuuden tuhannen vuoden lopulla Messias palaa ja raastaa demonit Tartarokseen ja Jumala herättää henkiin ja siirtää pyhät ensimmäistä ylösnousemusta (nro 143A)ja kahdenkymmenen riemuvuoden seitsemättä ja viimeistä tuhatta vuotta varten, vuodesta 2027 vuoteen 3027, jolloin tapahtuu toinen ylösnousemus (nro 143b). Juuri tästä syystä demonit saattoivat sunnuntain viikoittaiseksi pyhäpäiväksi Baalin palvontaan ja levittivät sen kristinuskoon hämmentääkseen pelastussuunnitelman kansojen mielissä.

 

Toinen ylösnousemus ja Suuri valkoisen valtaistuimen tuomio (nro 143b) tapahtuu Jesajan kirjan jakeen 65:20 tarkoittaman sadan vuoden jakson aikana.

 

Laki ja armo

Profeetat ymmärsivät, että vanhurskaus edellytti Lakia, mutta sitä ei voitu noudattaa, ellei Pyhää Henkeä annettu. Pyhä Henki annettiin kuitenkin vain patriarkoille ja profeetoille Jumalan määräyksestä. Profeetat ymmärsivät, että Pyhä Henki oli annettava ihmiskunnan käyttöön Jumalan armosta uhraamalla synnitön Messias, jonka oli määrä tulla Jaakobin suvusta (4. Moos. 24:17). Profeetat olivat tietoisia siitä, että he palvelivat valittuja pyhimyksiä ennemmin kuin itseään. Pietari puhuu tästä 1. Piet. 1:10ff in 1. Pietarin kirjeen kommentaari (F060).

 

Prosessi on selitetty Johdannossa (F000)Kirjoitelmat, jotka käsittelevät Pyhää Henkeä ja Armon ja lain tehtävää, ovat (nro 117) (nro 082) (nro 096) (nro 096B) (1i nro 200).

 

Näemme teksteistä, kuinka antinomianismin ja Baalin palvonnan väärä rakenne hiipi kirkkoon ja alkoi turmella oppeja, syöttäen erityisesti valhetta, että Paavali ja apostolit poistivat lain (vrt. Paavali: Osa I Paavali ja laki (nro 271)).

 

Kirjoitusten mukaan Messiaan palattua koko maailma noudattaa Jumalan lakeja (L1). Koko maailma noudattaa Jumalan kalenteria (nro 156).Koko maailma joutuu pitämään sapatit ja uudenkuun juhlat kuolemanrangaistuksen uhalla (Jes. 66:23-24), samoin kuin Jumalan juhlat (Sak. 14:16-19) yhtä lailla kuolemanrangaistuksen ja Egyptin vitsausten uhalla. Joten myös kaikki kansat puhdistetaan Babylonian järjestelmien harhaopista sekä auringonpalvonnan ja mysteerikulttien harhaopista, mukaan lukien sunnuntain vietto, Joulu ja pääsiäinen (nro 235).

 

Kuten olemme Raamatusta nähneet ja tulemme huomaamaan apostolien teksteistä, että Messias oli se, joka antoi lain Moosekselle Siinailla ja hän ja apostolit ja todellinen Jumalan seurakunta säilyttivät lain kautta vuosisatojen ja joutuivat valekristittyjen surmaamiksi tuon seikan ja tottelevaisuutensa vuoksi.

 

Raamattu apostolien aikaisessa seurakunnassa

Kirjoitusten pohjalla on kaanon, joka määräytyi Esran kuoltua vuonna 323 eaa (vrt. Raamattu (nro 164)). Kyseistä hepreankielistä tekstiä säilytettiin temppelissä, kunnes alkoi Sota Roomaa vastaan ja temppelin kukistuminen (nro 298). Seitsemänkymmentä (LXX) Aleksandrian oppinutta käänsivät tämän tekstin kreikaksi, joka oli määrä sisällyttää siellä olevaan kirjastoon faaraon määräyksestä. Masoreettinen teksti (MT) oli olemassa vasta kauan temppelin kukistumisen jälkeen. Näin ollen Kristus ja seurakunta käyttivät Septuagintaa (LXX) sekä heprean- ja arameankielisiä tekstejä. Vuonna 70 jaa. roomalaiset ottivat nuo tekstit ja veivät ne Roomaan ja ne palautettiin vasta kolmannella vuosisadalla. Kun ne palautettiin, havaittiin, että niihin tehtiin useita muutoksia verrattuna tekstiin, jota rabbit tuolloin käyttivät. Nämä muutokset jatkuivat viime aikoihin asti myös Uuden Testamentin teksteihin. Meillä on kuitenkin kirjaa muutoksesta alkuperäisiin teksteihin (vrt. Väärennökset ja lisäykset/Virheelliset käännökset Raamatussa (nro 164F)).

(Ks. myös Kirjoitusten väitetyt ristiriitaisuudet (Nro 164B); Antinominen Kristinuskon tuhoaminen Kirjoituksia väärinkäyttäen (Nro 164C); Antinomiset hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro 164D); Antinominen kasteen kieltämien (Nro 164E; Kristuksen asemaan liittyvät väärennökset ja väärät käännökset (Nro 164G).)

 

Missään vaiheessa ensimmäisellä vuosisadalla ei koskaan siirrytty pois laista ja todistuksesta minkään apostolin alaisuudessa, kuten näemme teksteistä (vrt. Matt. 5:17 myös). On tärkeää ymmärtää, että koko kristillinen kirkko piti temppelikalenteria, mukaan lukien sapatit, uudet kuut ja juhlat ja pyhät päivät, mukaan lukien Herran ehtoollinen 14. Abibina ja pääsiäisenä, ja happamattoman leivän juhlat 15-21. Abibina, sitten helluntain tai viikkojuhlan sapattina ja sunnuntaina; ja pasunain juhla, sovituspäivä ja lehtimajanjuhla seitsemännessä kuussa (vrt. Jumalan kalenteri (nro 156)).

 

Näemme myös Raamatusta ja Uuden Testamentin teksteistä, että lakia ja todistuksia ei koskaan yritetty poistaa, ja profeetat ilmoittivat selvästi, että laki, Jumalan kalenteri mukaan lukien (nro 156), palautettaisiin Messiaan palatessa, ja kuten Kristus sanoi, Raamattua ei voida rikkoa (Joh. 10:34-36). Taivaan ja helvetin käsitettä ei koskaan viritelty ensimmäisen vuosisadan kirkossa tai toisen vuosisadan kirkossa, edes Roomassa, ja kuten näemme Justin Marttyyrista (n. 154 jaa.) kuka tahansa, joka sanoi, että kun he kuolivat, he menivät taivaaseen ei ollut kristitty (Dial. LXXX). Se oli oppi niiltä valekristityiltä, jotka tulivat pakanallisista Baalin palvojista.

 

Kristinuskossa ei ollut sellaista kuin sunnuntaipalvontaa, kunnes Rooma alkoi hivuttaa sitä sapatin rinnalle vuodesta 111 jälkeen ajanlaskun alun (jaa.) vetoamaan Attisin ja Mitran Baalin palvojiin tai Sol Invictus Elagabalin palvojiin ja viekoittelemaan heidän seuraajakuntaansa puoleensa. Myös pääsiäisen ”Easter”-jumalattaren juhla tuli kuvaan mukaan vasta vuonna 154 Roomassa, paavi Anicetuksen aikana, ja palvonta aiheutti Kvartodesimaanikiistat (nro 277)ja tämän skisman takana oli puolestaan paavi Viktor vuonna 192 jaa. Roomassa. Tämä tulisi johtamaan Unitaarisuuden ja Trinitaarisuuden väliseen sotaan (nro 268). Mitään tällaista ei ollut kuitenkaan edes juolahtanut mieleen ensimmäisen vuosisadan kirkossa. Nykyajan teokset, joissa pyritään sovittamaan sunnuntaipalvonta osaksi ensimmäisen vuosisadan kirkon käytäntöä, ovat puhdasta fiktiota, samoin kuin teokset, jotka ajavat Binitarismia ja trinitarismia (nro 076)tai Diteismiä (nro 076B). Neljänneltä vuosisadalta lähtien athanasiolaiset ja myöhemmin viidenneltä vuosisadalta alkaen kolminaisuusopin kannattajat alkoivat vainota unitaarikirkkoa (vrt. Neljännen käskyn rooli sapattia viettävissä Jumalan seurakunnissa (nro 170)).