Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F045iii

 

 

 

 

 

Roomalaiskirjeen

kommentaari Osa 3

 

(Versio 1.0 20210313-20210313)

 

 

Lukujen 11-16 kommentaari

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 


Roomalaiskirjeen kommentaari Osa 3

Luku 11

1Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei tietenkään! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen Benjaminin heimosta. 2Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka on itse ennalta valinnut. Ettekö muka tiedä, mitä kirjoituksissa kerrotaan Eliasta? Hänhän rukoili Jumalaa kääntymään Israelia vastaan ja sanoi: 3»Herra, he tappoivat sinun profeettasi ja hajottivat uhrialttarisi maan tasalle. Vain minä olen enää jäljellä, ja minutkin he yrittävät tappaa.» 4Mutta millaisen vastauksen hän Jumalalta sai? Jumala sanoi: »Jätin itselleni seitsemäntuhatta ihmistä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin, tuon epäjumalan, edessä.» 5Samoin on nykyisinkin olemassa tällainen jäännös eli valittujen joukko, jolle Jumala on ollut armollinen. 6Mutta jos valinta perustuu armoon, se ei enää perustu tekoihin. Eihän armahdus muuten olisi armahdus. 7Miten siis on? Israel ei saavuttanut sitä, mitä se tavoitteli ja minkä valitut saavuttivat. Muista tuli kovapäisiä, 8niin kuin on kirjoitettu: »Jumala antoi heille typertyneen hengen, silmät, joilla ei näe, ja korvat, joilla ei kuule. Näin on edelleen.» 9Daavid puolestaan sanoo: »Tee heidän juhlapöydästään pyydys ja ansa, niin että he jäävät verkkoon ja saavat rangaistuksensa. 10Hämärrä heidän silmänsä niin, että he eivät näe. Paina heidän selkänsä ainaiseen kumaraan.» 11Kysyn siis: eivät kai israelilaiset kompastuneet, jotta he jäisivät maahan lojumaan? Eivät tietenkään! Heidän rikkomuksensa toi pelastuksen muille kansoille, jotta israelilaiset tulisivat kateellisiksi. 12Mutta jos heidän rikkomuksensa on rikastuttanut maailmaa ja jos heidän tappionsa on rikastuttanut muita kansoja, kuinka paljon enemmän israelilaiset saavatkaan aikaan voittaessaan päävoiton! 13Minä sanon teille muista kansoista kääntyneille: Ylistän tehtävääni muiden kansojen apostolina. 14Näin onnistun ehkä herättämään kateutta oman kansani jäsenissä ja pelastamaan muutaman heistä. 15Jos kerran juutalaisten hylkääminen on luonut sovinnon Jumalan ja maailman välille, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät luokseen? Silloin kuolleet heräävät eloon. 16Jos ensimmäinen leipä pyhitetään uhriksi, on pyhä myös koko se taikina, josta leivät on leivottu. Jos puun juuri on pyhä, ovat pyhiä myös oksat. 17Jalostetusta oliivipuusta leikattiin oksia. Sinä olit oksa villissä oliivipuussa, mutta sinutkin leikattiin irti ja liitettiin jalostettuun puuhun. Näin olet saanut osasi juurien tuomasta nesteestä. 18Älä silti ylpeile alkuperäisten oksien rinnalla. Jos ylpistyt, niin muista, ettet sinä kannattele juuria vaan juuret sinua. 19Sanot ehkä, että oksat leikattiin, jotta sinut voitaisiin liittää parempaan puuhun. 20Oikeassa olet. Oksat leikattiin irti epäuskonsa vuoksi, mutta sinut liitettiin pysyvästi uuteen puuhun, koska sinä uskot. Älä silti luule liikoja itsestäsi, vaan kunnioita Jumalaa. 21Jos hän ei säästänyt puun alkuperäisiä oksia, ei hän säästä sinuakaan. 22Ota huomioon, että Jumala on sekä hyvä että ankara. Syntisille hän on ankara mutta sinulle hyvä, jos pidät kiinni hänen hyvyydestään. Jos et pidä, leikataan sinutkin pois. 23Myös nuo toiset oksat voidaan silti vielä liittää takaisin, jos ne luopuvat epäuskostaan. Jumalalla on valta palauttaa ne runkoon. 24Leikattiinhan sinutkin irti villistä oliivipuusta, johon kuuluit, ja liitettiin jalostettuun oliivipuuhun keinotekoisesti. Kai nyt jalostetun puun alkuperäiset oksat on paljon helpompaa liittää takaisin. 25Veljet ja sisaret, teidän pitää tietää tämä salaisuus, jotta ette ole oman ymmärryksenne varassa: Osa israelilaisista pysyy taipumattomina, kunnes muista kansoista pelastuvien kiintiö tulee täyteen. 26Näin koko Israel pelastuu, kuten on kirjoitettu: »Siionista saapuu Pelastaja, joka poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. 27Tällainen on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.» 28Teidän vuoksenne Jumala pitää israelilaisia vihollisinaan, koska nämä torjuvat ilosanoman. Esivanhempien vuoksi hän kuitenkin rakastaa heitä ja pitää heitä valittuinaan. 29Jumala ei näet vaadi lahjojaan takaisin eikä peruuta antamaansa kutsua. 30Te ette aiemmin totelleet Jumalaa, ja silti teidät on nyt armahdettu noiden toisten tottelemattomuuden vuoksi. 31Samoin on heistä nyt tullut tottelemattomia, jotta heidät armahdettaisiin niin kuin teidätkin on armahdettu. 32Jumala näet sulki kaikki tottelemattomuuden vankilaan voidakseen antaa kaikille armahduksen. 33Kuinka suuri onkaan Jumalan viisaus, kuinka syvällistä hänen tietonsa! Kuinka vaikeaa hänen tuomioitaan onkaan ymmärtää, kuinka käsittämättömiä hänen tiensä ovatkaan! 34Kuka tuntisi Herran ajatukset, kuka osaisi neuvoa häntä? 35Kuka olisi antanut Herralle jotain, mikä hänen pitäisi maksaa takaisin? 36Hänestä kaikki on lähtöisin, hänen kauttaan kaikki kulkee, ja häneen kaikki palaa. Kunnia hänelle ikuisesti! Aamen.

 

Luvun 11 tarkoitus

Roomalaiskirjeen luvussa 11 käsitellään ajatusta, että Israel on tehnyt syntiä ja jäänyt uupumaan Jumalan kirkkaudesta. Heidän syntinsä ja epäonnistumisensa kautta pelastus annettiin sitten pakanoille. Kaikki ihmiset joutuivat syntiin ja epäonnistuivat, Israelista kaikkiin kansoihin, jotta Jumala voisi osoittaa armoa kaikille ihmisille maailmanlaajuisesti.

 

Paavali oli israelilainen Benjaminin heimosta ja Abrahamin jälkeläinen (jae 1). Hän sanoo, että:

Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut" (jae 2). Näin ollen käsite Predestinaatio (Nro 296)ennakkotietämyksen mukaan (vrt. 8:28-30) vahvistuu jälleen.

 

11:1-6 viittaa Elian aikaan ja Elian neuvottelu Jumalan kanssa Israelin rankaisemisesta. Room. 11:3viittaa 1. Kun. 19:10, 14 jossa Paavali viittaa siihen, mitä Elia sanoo: “Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni." Jumalan vastaus hänelle on: "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä." (jae 4) (1. Kun. 19:18). Paavali huomautti, että samoin on hänenkin aikanaan olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut ja joka ei ole polvistunut Baalin edessä (jae 5), ja niin on myös kautta aikojen Jumala säilyttänyt jäännöksen, joka ei ole polvistunut Baalin edessä. Me olemme nyt lähellä Messiaan paluuta, joka puuttuu auringonpalvonta- ja mysteerikulttien Baal-järjestelmään ja tekee niistä lopun.

 

Paavali sanoo: Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin – muutenhan armo ei olisi armo. Miten on? Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut. Vain valitut ovat sen saaneet, mutta muut ovat paatuneet (jakeet 6-7), kuten on kirjoitettu: “ Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule, ja näin on yhä vielä" (jae 8) (5. Moos. 29:4; Jes. 29:10).

Ja Daavid sanoo: “Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he siihen ja saakoot rangaistuksensa. Hämärtykööt heidän silmänsä niin, etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan" (jakeet 9-10) (Ps. 69:22, 23).

 

Paavali kysyy sitten: Kompastuivatko he niin, että olisivat kaatuneet? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille. Näin oli kuitenkin aina suunniteltu tapahtuvan, kuten olemme nähneet 1. Mooseksen kirjan kohdasta 48:15-16. Sitten hän sanoo: Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! Samoin me näemme, että heidän Kristuksen hylkäämisensä tarkoitti, että he myös epäonnistuivat täyttämään lain itsessään ja että he näin sallivat pakanoiden tulla otetuiksi Israeliin, joten kuinka paljon enemmän heidän täytyy täyttää laki Pyhässä Hengessä. Kuinka naurettavia gnostilaiset antinomistit ovatkaan, kuten näemme alla olevista tutkielmista.

 

Jakeessa 13ss. Paavali puhuu pakanoille pakanoiden apostolina. Hän suurentaa palvelutehtäväänsä saadakseen juutalaistoverinsa kateellisiksi ja siten pelastaakseen joitakin heistä. Hylkäämällä Messiaan he joutuivat toiseen ylösnousemukseen ja luopumaan ensimmäisestä ylösnousemuksesta (vrt. 3:9), kunnes he kohtaavat viimeisten päivien profeetat (vrt. 135,141D,141E144). Heidän kutsumuksensa levisi yli vuosituhansien ja kansojen (vrt. Abrahamin jälkeläiset (212A, 212B, 212C, 212D, 212E, 212F, 212G). Jos heidän hylkäämisensä, mikä ei selvästikään ole lopullista, merkitsee maailman sovittamista, heidän hyväksymisensä merkitsee elämää ylösnousemuksessa kuolleissa (vrt. Ilm. luku 20, jakeet 13-15). Paavali viittaa sitten taikinaan, jota tarjotaan ensimmäisinä hedelminä, ollessaan pyhä, ja sanoo sitten myös, että koko taikinana ovat kaikki patriarkat, joiden kautta koko Israel on pyhitetty (4. Moos. 15:19-20 LXX; Jer. 1:16-17).

 

Paavali käyttää sitten vertausta oliivipuusta jakeissa 17-24 osoittamaan, että Israel on oliivipuu, johon koko ihmiskunta on ympättävä Pelastussuunnitelmassa (Nro 001A). Jumalan laki annettiin sille Siinailla Läsnäolon Enkelin kautta Siinailla (vrt. Ap. t. 7:33-55; 1. Kor. 10:1-4; ja vrt. F046ii)ja se on juuri se järjestelmä, johon koko ihmiskunta on oksastettava ja osoitettava omalle paikalleen tuossa suunnitelmassa ja kutsumuksen puolessaan.

 

Jakeessa 25 Paavali sanoo sitten pakanakansoille, jotteivät he ylpistyisi pitäen itseään viisaina, että osaa Israelista oli kohdannut paatuminen, kunnes pakanakansojen täysi luku oli päässyt sisälle, ja näin koko Israel pelastuisi, kuten on kirjoitettu (jakeet 26-27(vrt. Jes. 59:20, 21; 27:9 (ks. Septuaginta); Jer. 31:33,34).

 

Hän sanoo, että: "Siionista saapuu Pelastaja, joka poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.""Tällainen on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä."

 

Sitten hän sanoo, että: "Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden" (jae 28). "Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua" (jae 29). Aivan kuten seurakunnan valitut olivat tottelemattomia ja sitten saivat armoa, niin ovat myös israelilaiset tottelemattomia ja tulevat saamaan armoa. Kun Paavali tämän kirjoitti, Pietari lähetettiin Andreaksen ja muiden kanssa saarnaamaan heprealaisille, ja hän oli Parthiassa, Skyytiassa ja Traakiassa ja niiden lähistöllä, minne assyrialaiset olivat heidät karkottaneet, noin vuonna 722 eaa., ja muut olivat Galliassa ja Britanniassa, Arabiassa, Intiassa ja Afrikassa sekä siellä Roomassa. (vrt. Kirkon perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)).

 

Tottelemattomuus on syntiä, ja synti on Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Näin Jumala on tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen (jae 32). Hän ylistää sitten Jumalan tiedon syvyyttä ja rikkautta (jae 33).kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! (jae 33). Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!. Tämän jumalallisen kaukonäköisyyden kautta kaikki ihmiset ovat kutsutut ja maailma on pelastettu. Sitten hän lainaa seuraavaa: "Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?" (jae 34) (Jes. 40:13). "Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?" (jae 35) (Job 41:11).

 

Sitten hän päättää kommenttiin: "Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki. Hänelle kunnia iankaikkisesti. Amen."

 

Luku 12

1Jumala armahtaa teitä, veljet ja sisaret. Siksi kehotan teitä: antakaa itsenne eläväksi ja pyhäksi uhriksi, joka miellyttää Jumalaa. Tämä on järkevä tapa palvella Jumalaa. 2Älkää mukautuko nykymaailman menoon, vaan muuttukaa sisäisesti. Alkakaa ajatella uudella tavalla, niin että osaatte arvioida, mitä Jumala tahtoo. Silloin te tiedätte, mikä on hyvää, Jumalan mielen mukaista ja täydellistä. 3Koska olen saanut osakseni Jumalan armon, kehotan teitä kaikkia: Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella. Ajatelkaa terveellä järjellä. Jokaisen pitäisi mitata itseään ja uskoaan sillä mitalla, jonka Jumala on juuri hänelle antanut. 4Onhan meilläkin yhdessä ruumiissa monta jäsentä, joilla on eri tehtävät. 5Samoin me olemme Kristuksen yhteydessä yksi ruumis ja samalla toistemme jäseniä. 6Meillä on jokaisella oma erityinen lahjamme sen mukaan, mitä Jumala on meille armollisesti suonut. Joku on saanut profetoimisen lahjan ja käyttää sitä uskomme mukaisesti. 7Palvelija on saanut palvelutehtävän, opettaja opetustehtävän. 8Jollakulla on lahja ohjata toisia, ja niin hän ohjaa. Antajan on annettava pyyteettömästi, johtajan johdettava tarmokkaasti ja auttajan autettava iloisin mielin. 9Teidän rakkautenne on oltava vilpitöntä. Kauhistukaa pahaa ja pitäkää kiinni hyvästä. 10Rakastakaa toisianne kuin sisarukset ja kilpailkaa siitä, kuka kunnioittaa toisia eniten. 11Ahkeroikaa, älkää laiskotelko. Olkaa tulisieluisia Herran palvelijoita. 12Toivokaa ja iloitkaa, kestäkää vaikeuksia ja rukoilkaa sinnikkäästi. 13Tukekaa niitä pyhiä Kristuksen seuraajia, jotka ovat tuen tarpeessa; olkaa vieraanvaraisia. 14Siunatkaa niitä, jotka vainoavat teitä. Siunatkaa älkääkä kirotko. 15Iloitkaa iloitsevien kanssa ja itkekää itkevien kanssa. 16Olkaa yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina vaan olkaa vaatimattomia. Älkää luottako vain omaan järkeenne. 17Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on kaikkien mielestä hyvää. 18Eläkää rauhassa kaikkien kanssa, jos se on teidän vallassanne. 19Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan jättäkää tilaa Jumalan vihalle. Kirjoituksissahan Herra sanoo: »Kosto kuuluu minulle, minä maksan tekojen mukaan.» 20Tehkää ennemmin niin kuin kirjoituksissa käsketään: »Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle ruokaa. Jos hänellä on jano, anna hänen juoda. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.» 21Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

 

Luvun 12 tarkoitus

Paavali vetoaa sitten veljiin Jumalan armosta, jotta nämä antaisivat itsensä eläväksi ja pyhäksi uhriksi Jumalalle hengellisessä palveluksessa (jae 1). Heidän ei pidä mukautua tämän maailmanajan mukaan vaan muuttua mielensä uudistuksen kautta. Tutkiakseen, mikä on Jumalan tahto, ja mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (jae 2) (vrt. Ef. 4:23; 1. Joh. 2:15). Paavali sanoo sitten, että hänelle annetun armon kautta hän kehottaa jokaista heidän keskuudessaan olemaan ajattelematta itsestänsä enempää, kuin heidän pitäisi ajatella, vaan ajattelemaan kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut (jae 3) (1. Kor. 4:7).

 

Sitten hän käyttää analogiaa, jossa pääosassa ovat yksi ruumis ja monet jäsenet, joilla kullakin on erilainen tehtävä, mutta ruumis on yksi Kristuksessa ja jossa ruumiissa kaikki ovat toistensa jäseniä, ja tämä symbolismi viittaa sitten jälleen Herran ehtoolliseen (Nro 103)joka vuosi Abib-kuun 14. päivänä. Hän sanoo näin siksi, että meille on annettu lahjoja, jotka eroavat meille annetun armon mukaan. Sitten hän näyttää lahjat, joihin liittyy erilaisia kykyjä: Jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, opettakoon sen mukaan; kehottaen voimassa, antaen anteliaasti; auttaen (joka on johtaja) toimellisesti; ja laupeutta harjoittaen iloiten. (jae 4-8) (1. Kor. 12:4-31).

 

Paavali palaa sitten toiseen suureen käskyyn jakeessa 9ss: Olkoon rakkaus aitoa, vihatkaa sitä, mikä on pahaa, pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää; rakastakaa toisianne veljellisellä kiintymyksellä, toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta (jakeet 9-13) (vrt. 16:1-2; Hepr. 13:2; 3. Joh. 5:8). Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko (Matt. 5:44). Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle; älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako, vaan ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (jae 14-18). Tässä Paavali kehittää rakkauden lakia, kuten hän teki luvussa 1. Kor. 13.

 

Sitten hän viittaa takaisin lakiin, 5. Moos. 32:35 (jae 19), jossa oikeudenmukaisuuden vaatimusten täyttäminen on Jumalan etuoikeus, kuten hän sanoo: Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". Ei vaan jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä (Sananlaskut 25:21-22). Paavalin koko työ on sitoa Jumalan laki seurakunnan toimintaan, niin että kaikki voivat saavuttaa pelastuksen.

 

Luku 13

1Kaikkien on alistuttava vallanpitäjien ja viranomaisten määräyksiin. Eihän valtaan pääse muuten kuin Jumalan tahdosta, joten vallanpitäjät ovat Jumalan asettamia. 2Niinpä se, joka vastustaa ylempiään, kapinoi Jumalan säädöksiä vastaan. Ne, jotka näin tekevät, tuomitaan. 3Ei vallanpitäjiä tarvitse pelätä, jos on tehnyt oikein vaan jos on tehnyt väärin. Toimi siis oikein, niin sinun ei tarvitse pelätä vallanpitäjiä. He päinvastoin kiittävät sinua. 4Vallanpitäjät ovat Jumalan asialla ja toimivat sinun parhaaksesi. Jos kuitenkin teet pahaa, sinun on syytä pelätä viranomaisia. Eivät he kanna miekkaa turhaan. He ovat Jumalan oikeutetun vihan palvelijoita rangaistessaan pahantekijää. 5Siksi teidän täytyy hyväksyä asemanne; ei kuitenkaan vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon syistä. 6Tästä syystä te maksatte verojakin. Viranomaisethan ovat Jumalan asialla, kun hoitavat tehtävänsä tunnollisesti. 7Antakaa kaikille se, mitä heillä on oikeus vaatia: verot sille, jolle verot kuuluvat; tullimaksut sille, jolle tullimaksut kuuluvat; kunnioitus sille, jolle kunnioitus kuuluu; kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. 8Älkää olko kenellekään velkaa muuta kuin vastavuoroista rakkautta. Jos näet rakastatte toisianne, olette täyttäneet lain vaatimukset. 9»Älä tee aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse» ja kaikki muutkin käskyt ja kiellot voidaan kiteyttää näihin sanoihin: »Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.» 10Rakkaus ei tee lähimmäiselle pahaa. Rakkauteen tiivistyy koko laki. 11Te tiedätte kyllä, mikä hetki nyt on. Teidän on aika herätä unesta. Pelastus on näet lähempänä kuin silloin, kun aloimme uskoa Kristukseen. 12Yö on jo pitkällä, ja päivä koittaa pian. Meidän on aika riisuutua pimeyden teoista ja pukeutua valon varusteisiin. 13Meidän on elettävä siivosti niin kuin päivällä eletään, ei juhlien ja juopotellen, sängystä sänkyyn säntäillen eikä riidellen ja raivoten. 14Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä antako ruumiinne toteuttaa syntisiä himojaan.

 

Luvun 13 tarkoitus

Luvussa 13 Paavali siirtyy sitten käsittelemään seurakunnan vastuuta vallanpitäjiä kohtaan. Kaikki esivalta on Jumalalta, ja kaikki olemassa oleva esivalta on Jumalan säätämää. Näin ollen se, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; ja ne, jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion (jakeet 1-2). Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä vallanpitäjiä, vaan sen, joka tekee väärin (jae 3). Ettekö pelkäisi häntä, joka on vallassa? Tehkää silloin hyvää, niin saatte häneltä kiitosta, sillä hän on Jumalan palveluja teidän hyväksenne. Mutta jos teet väärin, pelkää, sillä esivalta ei kanna miekkaa turhaan; se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan vihansa. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta (jakeet 4-5).

 

Muistakaa (Osa 1), että Nerosta tuli keisari, kun Neron seurueen naiset myrkyttivät Claudiuksen, ja Linus ja Caradog ja Arviragus, hänen isänsä ja setänsä brittien hovissa, jotka suosivat Claudiusta, joutuivat vainottaviksi. Paavali meni Roomaan, mutta vankina, vuonna 60 jaa. ja sitten hänet teloitettiin ja seurakunta joutui vainottavaksi vuonna 64 jaa. Näyttää siltä, että tämän tekstin tarkoituksena oli valmistaa heitä tulevaa vainoa varten. Tämä Rooman vaino jatkui aina viimeisiin päiviin saakka, jolloin portto ja hänen porttotyttärensä eliminoidaan (vrt. Ilmestyskirjan kommentaari (F066);Neljännen käskyn rooli Jumalan historiallisissa sapattia viettävissä seurakunnissa (Nro 170)).

 

Paavali jatkaa jakeessa 6ss: Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä vallanpitäjät ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia (jae 6-7). Seurakunta on nähtävä esimerkkinä kansalaisuudesta Jumalan lain ja siten siviilivallanpitäjien alaisuudessa.

 

Jakeessa 8ss. hän sanoo: Älkää olko kenellekään muuta velkaa kuin sen, että rakastatte toisianne; sillä joka lähimmäistänne rakastaa, se on lain täyttänyt. Sitten hän sitoo rakkautta koskevat käskyt toiseen suureen käskyyn. Hän sitoo kuudennen käskyn sisältämän käskyn kymmenenteen käskyyn toiseksi suureksi käskyksi seuraavasti: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (2. Moos. 20:13-15, 17; 5. Moos. 5:17-19, 21; 3. Moos. 19:18; Mark. 12:31, Jaak. 2:8; vrt. myös 5. Moos. 6:4; Matt. 22:34-40; Luuk. 10:25-28). Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään väärää; sen tähden rakkaus on lain täyttymys (jae 10). Sillä näissä kahdessa suuressa käskyssä riippuvat kaikki laki ja profeetat. Siksi ne, jotka sanovat Jumalan lain rauenneen, ovat vääräuskoisia.

 

Jakeessa 11ss. hän sanoo sitten: Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta. Sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein; eläkäämme nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidoissa ja kateudessa. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

 

Paavali alleviivaa sitä, että ensimmäisen ylösnousemuksen (Nro 143A)eli eks-anastasin (Fil. 3:11 vrt. F050) valittujen tuomion aika on nyt, heidän elinaikanaan, eikä siinä vaiheessa, kun se on toisessa ylösnousemuksessa (Nro 143b).

 

Luku 14

1Hyväksykää joukkoonne myös heikkouskoiset. Älkää alkako riidellä mielipiteistä. 2Jonkun usko antaa luvan syödä kaikkea, mutta epävarma syö vain kasviksia. 3Jos syöt kaikkea, älä vähättele sitä, joka ei syö. Jos taas et syö kaikkea, älä paheksu sitä, joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. 4Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – ja kyllä hän pysyy jaloillaan, koska Herra voi pitää hänet pystyssä. 5Joku pitää yhtä päivää toista merkittävämpänä, mutta toisen mielestä kaikki päivät ovat yhtä hyviä. Kummankin on syytä olla aivan varma siitä, mihin uskoo. 6Jos vertailet päiviä, tee se Herran nimissä. Jos syöt, syö Herran nimissä, koska kiität ruuasta Jumalaa. Jos taas et syö, ole syömättä Herran nimissä ja kiitä Jumalaa. 7Ei kukaan meistä elä itseään varten, eikä kukaan kuole itseään varten. 8Kun kerran elämme, elämme Herraa varten, ja kun kuolemme, kuolemme Herraa varten. Olemme siis Herran omia sekä eläessämme että kuollessamme. 9Juuri siksihän Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi kuolleiden ja elävien hallitsija. 10Miksi siis paheksut lähimmäistäsi? Tai sinä, miksi vähättelet lähimmäistäsi? Kaikki me päädymme Jumalan tuomioistuimen eteen. 11Kirjoituksissahan sanotaan: »Niin totta kuin elän, sanoo Herra, minun edessäni polvistuu joka ikinen, ja kaikkien suu ylistää Jumalaa.» 12Jokainen joutuu näin selvittämään asiansa Jumalan kanssa. 13Meidän ei siis pidä enää tuomita toisiamme. Varotaan päinvastoin painostamasta muita, jottei kukaan toimisi vastoin omaatuntoaan. 14Herra Jeesus on vakuuttanut minut siitä, ettei mikään ole saastaista itsessään. Asiat ovat saastaisia vain sille, joka pitää niitä sellaisina. 15Jos veljesi tai sisaresi kuitenkin pahastuu siitä, mitä syöt, et ole noudattanut rakkauden vaatimusta. Älä saata ruuallasi tuhoon ihmistä, jonka puolesta Kristus on kuollut. 16Älkää pitäkö pilkkananne sitä hyvää, jonka olette saaneet. 17Jumalan valtakunnassa syöminen ja juominen ei ole tärkeää. Siellä iloitaan Pyhän Hengen antamasta oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta. 18Joka näin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja ihmisten arvostama. 19Meidän on siis syytä pyrkiä rauhaan ja rakentaa keskinäistä yhteyttämme. 20Älä pilaa Jumalan työtä ruuan vuoksi. Kaikki on kyllä puhdasta, mutta ihmiselle on pahasta, jos hän syö jotain vastoin omaatuntoaan. 21On hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää kaikkea muutakin, mikä loukkaa lähimmäistäsi. 22Säilytä Jumalan edessä oma uskosi. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä on hyväksi havainnut. 23Se, joka syö vaikka epäröi, on sen sijaan tuomittu. Hänen toimintansa ei näet perustu uskoon, ja kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

 

Luvun 14 tarkoitus

Paavali viittaa sitten niihin, jotka ovat heikkoja uskossa, jotka on toivotettava tervetulleiksi, rupeamatta kiistelemään mielipiteistä (jae 1). Sitten hän menee ruokavalioasioihin, jotka ratkaistiin Apostolien tekojen 15 konferenssissa (Nro 069)koskien epäjumalille uhrattua ruokaa. Kysymys ei millään tavoin vaikuta ruokavaliolakeihin (Nro 015)3. Moos. 11 ja 5. Moos. 14). Pythagoralaisten kysymykset olivat alkaneet tunkeutua kirkkoon kreikkalaisilta (vrt. Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183)katso myös Viimeisten päivien demonien oppi (Nro 048)).

 

Tässä tekstissä ei viitata nimenomaisesti vegetarismin heikkouteen. Raamatussa vegetarismia kuvataan nimenomaan demonien opiksi. Tässä tekstissä viitataan siihen, että heikkous ei johdu vihannesten kulutuksesta vaan siitä, että jäsenellä ei ollut niin paljon uskoa, ettei hänen tarvinnut murehtia liikaa siitä, söikö hän epäjumalille uhrattua lihaa vai ei. Näin ollen tarkoituksena on, että liha syödään kiitollisena ruokavaliolain määräysten mukaisesti. Juutalaisuuden uhraus- ja teurastusprosessissa omaksumia menettelytapoja ei asetettu pakanakansojen harteille. Paavali antoi heille yksinkertaisen määräyksen pidättäytyä verestä ja siitä, mikä on kuristettu tai uhrattu epäjumalille (Ap. t.15: 20, 29; 21:25). Tässä on siis kyse kahdesta asiasta, jotka koskevat epäjumalille uhratun lihan nauttimista. Jos sen tiedetään olevan yleistä huolta aiheuttava asia, joka saattaa aiheuttaa veljien kompastumista tai jota voidaan pitää jonkin pakanallisen uskonnollisen käytännön tukemisena, se on hylättävä ja siitä on pidättäydyttävä. Jos prosessista on epävarmuutta, sitä on pidettävä merkityksettömänä ja merkityksettömänä. Ruoka on syötävä uskossa, sillä jos sitä ei syödä uskossa, niin jäsen tuomitaan.

 

Näin ollen kasvissyönti nähdään heikkoudeksi kysymyksessä, joka koskee lihaa sisältävien elintarvikkeiden valintaa pakanallisessa järjestelmässä. Toisaalta se on selkeästi demonien oppi, kun sitä saarnataan pidättyvyytenä puhtauden taikka raamatullisten tai terveydellisten syiden vuoksi. Väite, että Jumala ei määrännyt lihaa nautittavaksi alussa ja jatkanut sitä vedenpaisumuksen yli, on raamatullinen erehdys eli harhaoppi (1. Moos. 7:2). Väite, että Jumala perustaisi epäterveellisen järjestelmän, on jälleen väite, joka kohdistuu hänen luontoonsa.

 

Jakeissa 5ss. Paavali käsittelee kalenteria ja kiistoja, joita seurakuntaan on tullut niiden fariseusten lykkäyksistä ja perinteistä, jotka eivät vielä saaneet kokonaan valtaansa temppeliä, jota saddukeukset vielä johtivat. Jakeessa Kol 2:16 hän sanoo, ettei kukaan saa tuomita teitä ruoasta tai juomasta tai siitä, miten noudatatte sapattia tai uuttakuuta tai pyhäpäiviä; kyse ei ole siitä, ettei niitä noudatettaisi ollenkaan (vrt. Kolossalaiskirjeen kommentaari (F051)).

 

Jakeessa 7 sanotaan, että yksikään valituista ei elä itselleen eikä yksikään kuole itselleen. Jos he elävät, he elävät Herralle, ja jos he kuolevat, he kuolevat Herralle. Siis elävätpä he tai kuolevat, he ovat Herran. Sillä sitä varten Kristus eli ja kuoli, että hän olisi elävien ja kuolleiden Herra.

 

Jakeessa 10ss. hän kysyy: Miksi he tuomitsevat veljensä tai halveksivat häntä? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.

Jesaja kirjoittaa (45:23): "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, jokainen polvi kumartaa minua, ja jokainen kieli ylistää Jumalaa.

 

Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tiliä itsestään.

 

Jakeessa 13ss. sanotaan, että valittujen ei pitänyt enää tuomita toisiaan ja heidän piti olla asettamatta kompastuskiveä tai estettä toisen tielle. Sitten hän toteaa, jonka jokainen, joka halusi syödä kaiken epäpuhtaan, on ymmärtänyt väärin. Hän sanoo: Minä tiedän ja olen vakuuttunut Herrassa Jeesuksessa siitä, ettei mikään itsessään ole epäpuhdasta, mutta se on epäpuhdasta jokaiselle, joka pitää sitä epäpuhtaana. Jos tämä on totta hänen kasvoillaan ja ruokavaliolait poistuvat voimasta, Paavali hylätään apostolina. Tosiasia on, että Kristuksesta ja apostoleista lähtien Jumalan seurakunnat ovat noudattaneet ruokavaliolakeja (Nro 015)sekä sapatteja, uudenkuun päiviä ja pyhäpäiviä noudattaen Jumalan kalenteria (Nro 156)ja tästä syystä antinomistit vainosivat ja tappoivat heidät. Näin Arabian seurakunnatkin tekivät samoin. Tässä Paavali puhuu epäjumalille uhratusta ruoasta, ruokavaliolakien pysyessä muuttumattomina. Jumala ei anna lakejaan hetken mielijohteesta tai mieliteosta yksinkertaisesti mahtikäskyllä. Jumalan lait perustuvat terveen järjen mukaisesti hänen luonteestaan seuraaviin vaatimuksiin (vrt. B5).

 

Paavali sanoo, että jos veljesi loukkaantuu siitä, mitä syöt, et enää vaella rakkaudessa. Älköön se, mitä te syötte, olko sen turmioksi, jonka puolesta Kristus on kuollut (jae 15). Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet (jae 16). Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon (jae 17-18). Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä.

 

Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa (jae 19-20). Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä tai tekemättä mitään, mikä voi saada veljesi kompastumaan (jae 21). Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on; onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee (jae 22).

 

Mutta joka epäilee, se tuomitaan, jos hän syö, koska hän ei toimi uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä (jae 23). (Jotkin käsikirjoitukset sijoittavat kohdan 16:25-27 tähän; toiset sijoittavat sen jakeen 15:33 jälkeen.)

 

Paavali ei missään vaiheessa opeta Jumalan lakia vastaan kaikissa asioissa ja kaikissa käskyissä. Tätä oppia on tarkasteltava suhteessa muihin teksteihin ja erityisesti Jaakobin johtaman neuvoston ohjeisiin Apostolien tekojen luvussa 15, kuten edellä käsiteltiin.

 

Luku 15

1Meillä vahvoilla on velvollisuus sietää heikkojen puutteita. Emme saa keskittyä vain siihen, mikä on meille mieluista. 2Meidän kaikkien pitää toimia lähimmäisemme parhaaksi ja vahvistaa häntä. 3Ei Kristuskaan tehnyt sitä, mikä oli hänelle itselleen mieluista. Kirjoituksissahan sanotaan: »Sinun pilkkaajiesi sanat osuivat minuun.» 4Pyhien kirjoitusten ennustukset on kirjoitettu meille opiksi. Niistä me opimme kestävyyttä, ne rohkaisevat ja antavat toivoa. 5Kunpa Jumala, joka rohkaisee kestämään, tekisi teistä yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti! 6Silloin ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää yksimielisesti, kuin yhdestä suusta. 7Omistautukaa siis toisillenne, niin kuin Kristuskin Jumalan kunniaksi otti teidät omikseen. 8Onhan Kristuskin tullut palvelemaan juutalaisia täyttääkseen uskollisesti ne lupaukset, jotka Jumala antoi heidän esivanhemmilleen. 9Silti muut kansat puhkeavat ylistämään Jumalaa hänen hyvyydestään, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: »Siksi ylistän sinua kansojen keskellä ja laulan sinun nimesi kunniaksi.» 10Ja edelleen: »Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa!» 11Ja vielä: »Ylistäkää Herraa, kaikki kansat! Jokaisen kansan on ylistettävä häntä.» 12Jesaja puolestaan sanoo: »Hän on Iisain sukua ja nousee hallitsemaan kansoja. Häneen kansat panevat toivonsa.» 13Kunpa Jumala, joka antaa toivon, täyttäisi teidät ilolla ja rauhalla. Kunpa saisitte uskostanne runsaasti Pyhän Hengen voimaa ja toivoa. 14Veljet ja sisaret, olen varma, että olette täynnä hyvyyttä ja tietoa. Varmasti osaatte myös neuvoa toisianne. 15Muistinne virkistykseksi olen silti kirjoittanut teille välillä melko rohkeasti. Muistutan teitä siitä, että olen saanut Jumalalta etuoikeuden 16toimia Kristuksen Jeesuksen palvelijana muiden kuin juutalaisten parissa. Palvellessani pappina levitän Jumalan ilosanomaa, jotta kaikista kansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri. 17Kristuksen Jeesuksen vuoksi voin ylpeillä siitä, mitä olen tuonut Jumalalle. 18En näet uskalla puhua muusta kuin siitä, minkä Kristus on tehnyt minun kauttani. Hän tahtoi tehdä kansoista kuuliaisia ja käytti siihen sanoja ja tekoja, 19merkkien ja ihmeiden voimaa. Jumalan Hengen voimalla olen täyttänyt tehtäväni ja vienyt Kristuksen ilosanomaa Jerusalemista ympäriinsä, aina Illyriaan asti. 20Pidän kuitenkin kunnia-asianani olla julistamatta ilosanomaa siellä, missä Kristuksen nimi jo tunnetaan. Näin en rakenna toisen tekemälle perustukselle. 21Kirjoituksissahan sanotaan: »Silloin ne, joille ei ole kerrottu hänestä, näkevät. Ne, jotka eivät ole kuulleet, ymmärtävät.» 22Tämän tehtäväni vuoksi matkani teidän luoksenne on estynyt kerran toisensa jälkeen. 23Nyt minulla ei kuitenkaan ole enää mitään tehtävää näillä seuduilla. Olen jo vuosien ajan aikonut tulla luoksenne, 24kun menen Espanjaan. Toivon, että voin matkalla tavata myös teidät. Te voitte sitten auttaa minua jatkamaan matkaani, kun olen ensin saanut hetken nauttia seurastanne. 25Nyt lähden kuitenkin Jerusalemiin viemään avustusta pyhille Kristuksen seuraajille. 26Makedoniassa ja Akhaiassa päätettiin näet järjestää keräys Jerusalemin seurakunnan köyhien hyväksi. 27Näin he päättivät ja ovat sen jerusalemilaisille myös velkaa. Jos kerran muut kansat ovat päässeet osallisiksi jerusalemilaisten hengellisistä lahjoista, niillä on velvollisuus avustaa heitä taloudellisesti. 28Kun luovutan heille keräyksen tuoton ja saan näin tehtäväni suoritettua, lähden Espanjaan ja vierailen myös teidän luonanne. 29Tiedän, että tuon tullessani Kristuksen täyden siunauksen. 30Veljet ja sisaret, vetoan Hengen antamaan rakkauteen ja kehotan teitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimissä: osallistukaa minun kamppailuuni ja rukoilkaa Jumalaa puolestani, 31etten jäisi Juudeassa epäuskoisten käsiin. Rukoilkaa, että Jerusalemin pyhille viemäni avustus miellyttäisi sikäläisiä Jeesuksen seuraajia. 32Silloin voin tulla luoksenne iloisin mielin ja virkistyä seurassanne, jos Jumala sen sallii. 33Toivon, että rauhan Jumala on teidän kaikkien kanssa. Aamen.

 

Luvun 15 tarkoitus

Tässä Paavali jatkaa väittäen, että meidän, jotka olemme vahvoja, tulisi kestää heikkojen heikkoudet, eikä miellyttää itseämme; miellyttäkäämme jokainen lähimmäistämme hänen parhaakseen rakentaaksemme häntä. Eihän Kristuskaan ajatellut itseään, vaan kuten on kirjoitettu: "Sinun herjaajiesi herjaukset ovat osuneet minuun" (jae 3) (Ps. 69:9). Tämä on viittaus Kristuksen pre-eksistenssiin (Nro 243); (2. Kor. 8:9; Fil. 2:5-8).

 

Paavali sanoo, että: "Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." (jae 4) Näin hän vahvistaa lain ja todistuksen, niin kuin uskolta vaaditaan (Jesaja 8:20).

 

Jakeessa 5ss. hän sanoo, että: "Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää."

 

Jakeessa 7 sanotaan, että hyväksykää toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Sillä minä sanon teille, että Kristus on tullut palvelemaan ympärileikattuja osoittaakseen Jumalan pysyvän sanassaan, vahvistaakseen isille annetut lupaukset osoittaakseen, niin että pakanakansat voisivat ylistää Jumalaa hänen armostaan. Kuten on kirjoitettu:

"Siksi ylistän sinua kansojen keskellä ja laulan kiitosta sinun nimellesi" (jae 9) (2. Sam. 22:50; Ps. 18:49); ja taas sanotaan: "Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa" (jae 10) (5. Moos. 32:43)

Ja taas: "Kiittäkää Herraa, kaikki kansat, ja ylistäkää häntä, kansakunnat. (jae 11) (Ps. 117:1)

Ja edelleen Jesaja sanoo: “ Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi; häneen kansat panevat toivonsa" (jae 12) (Jes. 11:10 vrt. LXX).

 

Sitten hän sanoo jakeessa 13: "Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta."

 

Jakeesta 14 eteenpäin hän sanoo olevansa varma, että he jo ilmankin ovat täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että he myös kykenevät neuvomaan toinen toistaan. Hän sanoo kuitenkin kirjoittaneensa heille rohkeasti muistuttaakseen heille näitä asioita sen armon kautta, jonka Jumala oli hänelle antanut; että hän olisi Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseen Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. Linus oli kuollut ja korvattu, eikä Rooma ollut toisen apostolin valvonnassa. Pietari tuli Italiaan vasta paljon myöhemmin. Hän ei koskaan ollut Rooman piispa.

 

Paavali sanoo, että Kristuksessa Jeesuksessa hänellä on syy olla ylpeä työstään palvellessaan Jumalaa (jae 17). Sitten hän sanoo, ettei rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on hänen kauttaan tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, ja Pyhän Hengen voimalla, näin saattaen päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen Jerusalemista aina Illyriaan (Albaniaan) saakka, pitäen kunnia-asianaan olla julistamatta evankeliumia niillä seuduilla, joilla Kristuksen nimi jo tunnetaan, jotta hän ei rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan kuten on kirjoitettu: “Ne, joille ei ole kerrottu hänestä, tulevat näkemään, ne, jotka eivät ole kuulleet, tulevat ymmärtämään" (jae 21) (Jes. 52:15 LXX). Paavali sanoo, että siksi hän on ollut niin usein estynyt tulemasta heidän luokseen. Nyt, koska hänellä ei ole enää mitään tekemistä alueilla, joilla hän on, ja koska hän oli jo vuosia halunnut vierailla heidän luonaan Roomassa, hän sanoi toivovansa vierailla heidän luonaan matkalla Espanjaan, jotta he auttaisivat hänet matkaan sieltä eteenpäin, kun hän olisi ensin saanut jonkin aikaa nauttia heidän seurastaan (jakeet 22-24).

 

Hän sanoo kuitenkin jakeessa 25, että hän aikoo mennä Jerusalemiin viedäkseen avustusta pyhille, jotka hän mainitsee kirjeessään korinttilaisille (F047).

 

Hän mainitsee Makedoniassa ja Akhaiassa järjestetyt keräykset Jerusalemin seurakunnan köyhien hyväksi.

Koska he olivat mielellään osallisia hengellisistä lahjoista, he halusivat jakaa omat taloudelliset siunauksensa heidän kanssaan. Hän sanoo sitten, että luovutettuaan Jerusalemin hyväksi suorituksen keräyksen hän kävisi Espanjassa Rooman kautta (jae 28).

 

Jakeesta 30 eteenpäin Paavali vetoaa Rooman veljiin rukoillakseen, että hän pelastuisi Juudean epäuskoisten käsistä ja että hänen palveluksensa Jerusalemissa olisi siellä oleville pyhille otollinen, niin että hän Jumalan tahdosta tulisi heidän tykönsä ja virkistyisi heidän seurassaan. Hän päättää luvun seuraavasti: "Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne."

 

Luku 16

1Annan teille suosituksen sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. 2Ottakaa hänet vastaan Herran nimissä, hänen pyhien seuraajiensa arvolle sopivalla tavalla. Olkaa hänen rinnallaan, millaista apua hän tarvitseekin. Onhan hän itsekin tukenut monia, myös minua. 3Kertokaa terveisiä Priscalle ja Aquilalle, työtovereilleni Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. 4He ovat vaarantaneet oman henkensä minun puolestani. Heitä kiittävät minun lisäkseni kaikki vieraista kansoista kääntyneiden seurakunnat. 5Terveisiä myös seurakunnalle, joka kokoontuu heidän luonaan. Terveisiä rakkaalle ystävälleni Epainetokselle, joka on Aasian maakunnan ensimmäinen hedelmä Kristuksen yhteydessä. 6Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne. 7Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, vankitovereilleni, jotka ovat samaa kansaa kuin minä. He ovat hyvämaineisia apostolien joukossa, ja he olivat kristittyjä jo ennen minua. 8Terveisiä rakkaalle ystävälleni Ampliatukselle, joka on Herran omia. 9Terveisiä Urbanukselle, joka on työtoverimme Kristuksen palveluksessa, ja rakkaalle ystävälleni Stakykselle. 10Terveisiä Apellekselle, joka on koeteltu Kristuksen palvelija. Terveisiä Aristobuloksen perheelle ja talonväelle. 11Terveisiä Herodionille, joka on samaa kansaa kuin minä. Terveisiä niille Narkissoksen talonväkeen kuuluville, jotka ovat Herran omia. 12Terveisiä Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka ponnistelevat Herran vuoksi. Terveisiä rakkaalle Persikselle, joka on nähnyt paljon vaivaa Herran hyväksi. 13Terveisiä Rufukselle, Herran valitulle, ja hänen äidilleen, joka on minullekin kuin äiti. 14Terveisiä Asynkritokselle, Flegonille, Hermekselle, Patrobakselle, Hermakselle ja heidän kanssaan oleville veljille ja sisarille. 15Terveisiä Filologokselle ja Julialle, Nereukselle ja hänen sisarelleen sekä Olympakselle ja kaikille muillekin pyhille, jotka seuraavat Kristusta. 16Tervehtikää toisianne pyhällä poskisuudelmalla. Kaikki Kristuksen seurakunnat lähettävät teille terveisiä. 17Veljet ja sisaret, kehotan teitä varomaan niitä, jotka haastavat riitaa ja houkuttelevat teitä pois siitä opista, jonka olette saaneet. Pysykää erossa heistä. 18Tuollaiset ihmiset eivät näet palvele Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa. Kauniilla puheillaan ja imartelullaan he harhauttavat viattomien sydämen. 19Teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon. Siksi iloitsen teidän vuoksenne. Toivon, että teillä on viisautta tehdä hyvää ja välttää pahaa. 20Jumala tuo pian rauhan murskaamalla Saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen hyvyyttä teille! 21Työtoverini Timoteus lähettää teille terveisiä, samoin Lukios, Jason ja Sosipatros, jotka ovat samaa kansaa kuin minä. 22(Terveisiä Herran nimissä myös minulta, Tertiukselta; minä olen kirjoittanut tämän Paavalin saneleman kirjeen.) 23Terveisiä Gaiukselta, jonka vieraanvaraisuudesta minä ja koko seurakunta olemme saaneet nauttia. Terveisiä kaupungin varainhoitajalta Erastokselta ja veli Quartukselta. 24 25Ylistys Jumalalle, joka pystyy antamaan teille voimaa. Niinhän kertoo minun ilosanomani, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä salaisuus on nyt paljastunut. Se oli kätkössä aikojen alusta saakka, 26mutta nyt se on tullut ilmi profeettojen kirjoituksissa. Ikuisen Jumalan käskystä se on ilmoitettu kaikille kansoille, jotta ne uskoisivat ja tottelisivat häntä. 27Ikuinen ylistys Jumalalle, ainoalle viisaalle, Jeesuksen Kristuksen kautta! Aamen.

 

Luvun 16 tarkoitus

Luvussa 16 hän käsittelee veljiä, alkaen Foibesta, joka oli diakonissa Kenkreassa (merisatama, joka oli itäpuolella lähinnä Korinttia), sillä nähtävästi kirje toimitettiin Roomaan hänen välityksellään ja hän pyytää, että sikäläiset veljet ottaisivat hänet vastaan.

 

Hän lähettää terveisin Priscalle ja Aquilalle, työtovereilleen, sillä he nähtävästi olivat palanneet Roomaan (vrt. Ap. t. luku 18; 1. Kor. 16:19; 2. Tim. 4:19). Hän näyttää (perimätiedon mukaan) olleen yhteydessä sikäläisiin britteihin. Paavali sanoo, että he vaaransivat henkensäkin hänen tähtensä, mistä pakanain seurakunnat kiittävät heitä. Heillä näyttää olleen kotiseurakunta.

 

Hän tervehtii myös Epainetosta, joka on luettelossa ensimmäinen käännynnäinen Aasiassa (jae 5).

 

Andronikos ja Junia olivat juutalaisia ja vankeja. (vrt. myös Mariam) He kääntyivät ennen Paavalia ja olivat huomattavia veljien keskuudessa (jakeet 6-7).

 

Hän tervehtii Ampliatusta, Urbanusta, Stakysta (vv. 8-9) ja hän tervehtii Appelesta, joka on koeteltu Kristuksen palvelija, jakeessa 10, minkä jälkeen hän välittää tervehdyksensä Aristobuloksen perheelle, joka mainitaan yhdeksi seitsemästäkymmenestä ja joka lähetettiin Britanniaan sikäläiseen seurakuntaan (vrt. 122D), joka tiettävästi rakennettiin Glastonburyn kahdelletoista "hide"-alalle, jotka Arviragus lahjoitti Joosef Arimatealaiselle, appi-isoisälleen, ja Linus ap Caradogille, veljenpojalleen, josta tuli Rooman ensimmäinen piispa.

 

Hän tervehtii Herodionia, joka hänkin oli juutalainen. Ja hän lähetti terveisiä myös Narkissoksen perheelle (jae 11).

 

Hän tervehtii myös Tryfainaa ja Tryfosaa sekä Persistä, joka teki lujasti töitä Herrassa (jae 12).

 

Jakeessa 13 hän sanoo tervehtivänsä Rufusta ja hänen äidilleen, joka oli kuin äiti hänellekin. Tämä herättää kysymyksiä Paavalin siviilisäädystä ja siitä, oliko nainen vain hänen kuin hänen äitinsä vai oliko hän naimisissa Rufuksen sisaren kanssa.

 

Vuosina 14-16 hän mainitsee joukon veljiä, jotka näyttävät olevan kotiryhmien johtajia.

Asynkritos, Flegon, Hermes, Patrobas, Hermas, sitten Filologos ja Julia, Nereus ja hänen sisarensa sekä Olympas.

 

Sitten hän lähetti tervehdyksen seurakunnille.

 

Jakeessa 17 hän kiinnittää sitten huomiota ryhmittymiin, jotka aiheuttavat erimielisyyttä heille opetettuja oppeja vastaan. Rooma oli Attis-jumalan sekä Mithra-jumalan ja sen julkisen muodon Elagabaluksen palvonnan keskus, josta mysteeri- ja auringonpalvontakultit ujuttautuivat kristinuskoon ja erityisesti toisella vuosisadalla sunnuntaipalvonnalla vuodesta 111 jaa. alkaen ja Easter-jumalattaren juhla vuodesta 154 jaa. alken Anicetuksen valtakaudella ja Victor pakotti skisman noin vuonna 192 jaa. Joulu tuli mukaan kuvaan vuodesta 386 jaa. alkaen Syyriasta käsin (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235) (vrt. also Kvartodesimaanikiistat (Nro 277)).

 

Jakeessa 21 hän lähettää tervehdyksen Timoteukselta, Lukiokselta, Jasonilta ja Sosipatrokselta. Myös kirjeen kirjoittaja Tertius tervehtii heitä Herrassa. Myös Gaius, joka oli Paavalin isäntä, sekä seurakunta tervehtivät heitä samoin kuin kaupungin rahastonhoitaja Erastos ja myös Quartus.

 

Kirje päättyy jakeiden 25-27 sanoihin, että Jeesuksen Kristuksen saarnaaminen oli salaisuuden mukaan pitkään pidetty salassa mutta että se oli nyt paljastettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta tehty tunnetuksi kaikille kansoille iankaikkisen Jumalan käskyn mukaisesti uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi. Ainoalle viisaalle Jumalalle olkoon kunnia iankaikkisesti Jeesuksen Kristuksen kautta. Tällä Paavali osoittaa, että vain Ainoa Todellinen Jumala (Joh. 17:3) on viisas ja tietää ja hallitsee uskon salaisuuksia.