JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT
Laki ja kuudes käsky (Nro 259)
(Laitos 1.1 19981009-19990525)
On kirjoitettu: Älä tapa. Laki, mukaan lukien kuudes käsky, edellyttävät elämän antamista ja elämän suojelemista. Jos tämän käskyn mukaisesti ei toimita, seurauksena on yhteiskunnan tuho.
Jumalan kristityt seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright ©1998, 1999 Wade Cox)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja http://www.ccg.org
Laki ja kuudes käsky (Nro 259)
On kirjoitettu:
2. Moos. 20:13 13 Älä tapa.
2. Moos. 5:17 17 Älä tapa.
Elämän säilyttäminen käsittää ruumiin säilyttämisen. Se koskee käskyä olla pyhä ja puhdistaa itsensä. Samoin kuin otamme lähtökohdaksi viidennen käskyn, jossa on säädetty perheen ja kansakunnan perusta, perheen ja kansakunnan säilyminen on säädetty kuudennessa käskyssä.
3. Moos. 19:28 28 Älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra .
Pakanakansojen harjoittamaa vainajien suremista ei saa esiintyä Israelin perhekuntien keskuudessa. Yksilön luonnollinen kuolema on Jumalan suunnitelman mukainen, ja se korjautuu kuolleista ylösnousemuksen avulla, ja Israel tuodaan omaan maahansa (vrt. Hes. 37:1-14; Ilm. 20:1-15). 17:21-27; Hes. 37:1-14; Ilm. 20:1-15).
Israelin on oltava puhdas ja virheetön, eikä ihmisten ihoon saa siis tehdä merkintöjä. Tatuoinnit ja muut nimenomaiset ihomerkinnät on sen vuoksi kielletty. Orjan, joka antoi lävistää korvansa naskalilla, katsottiin osoittavan heikkoutta.
Valtion alkuperä ja organisaatio
Valta elämän ja kuoleman suhteen kuuluu Jumalalle, kuten näimme tutkielmassa Laki ja viides käsky (Nro 258).
Jumalan säätämyksen mukaan perheet on se perusta, jolle valtiorakennelma lasketaan. Hän säätää esivallan, ja kaikki valta on peräisin Jumalalta.
Room. 13:1-7 1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa 3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. 4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. 5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. 6 Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. 7 Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia .
Jumala antoi valtansa lain tauluissa, jotka hän antoi Moosekselle (5. Moos. 9:11). Kaikkien kuninkaiden on myös määrä tehdä oma jäljennöksensä laista, ennen kuin heistä tulee kuninkaita.
5. Moos. 17:18 17 Valtaistuimelle noustuaan hänen on teetettävä itselleen jäljennös tästä laista, joka on leeviläispappien huostassa.
Jumala asetti Israelin vanhimmat hallitsemaan maata, ja heille annettiin viisaus Pyhän Hengen voimassa, samoin kuin myös Mooses sai sen voiman.
4. Moos. 11:16-17 17 Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä, joiden tiedät olevan arvossa pidettyjä kansan johtajia, ja tuo heidät minun luokseni pyhäkköteltan luo. He jääkööt sinne odottamaan sinun kanssasi. 17 Minä laskeudun sinne puhumaan kanssasi ja siirrän sinusta heihin sitä henkeä, jonka olet saanut. Näin he voivat auttaa sinua huolehtimaan kansasta, eikä sinun enää tarvitse yksin kantaa koko taakkaa.
4. Moos. 11:24-30 24 Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo. 25 Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut. 26 Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä. 27 Muuan poika juoksi kertomaan Moosekselle: "Eldad ja Medad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä." 28 Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen palvelija, kiirehti sanomaan: "Mooses, herrani, tee siitä loppu!" 29 Silloin Mooses sanoi hänelle: "Mitä syytä sinulla on kiivailla minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!" 30 Sen jälkeen Mooses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.
Ja Jumala varasi itselleen myös kaksi profeettaa Israelin leirin ulkopuolelta. Jumala ei tee mitään ilmoittamatta sitä palvelijoilleen profeetoille, jotka ovat niitä, jotka hän itse valitsee kansan keskuudesta.
Niin myös tuomarit panevat täytäntöön tuomion Herran puolesta.
2. Aik. 19:5-7 5 Hän asetti maahan tuomareita, omat tuomarit kuhunkin Juudan linnoitettuun kaupunkiin. 6 Hän sanoi heille: "Harkitkaa tarkoin, mitä teette, sillä te ette ole vastuussa ihmisille, vaan Herralle. Hän on mukana, kun te lausutte tuomion. 7 Pelätkää Herraa ja olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herra, meidän Jumalalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa".
Myös kuningas valitaan, ja hänelle annetaan Hengen voima, jotta hän voisi hallita Israelia (vrt. 1. Sam. 10:1-7). Israelin hengellisen tehtävän päälliköt tai johtajat on valittava arvalla (Ap. t. 1:26) Ap. t. 6:3-6 osoittaa, että diakonit ja vanhimmat oli valittava veljien joukosta. Fyysiset johtajat valitaan voitelemalla heidät kuninkaiksi tai tuomareiksi ja äänestämällä arvanvedolla (vrt. Hoosea 1:11; Luuk. 14:28 ja myös Companion Biblen alaviite).
5. Moos. 1:9-14 9 "Silloin minä sanoin teille: 'Minä en enää jaksa yksinäni johtaa teitä. 10 Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, niin että teitä on nyt yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. 11 Herra, teidän isienne Jumala, tehköön teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja siunatkoon teitä lupauksensa mukaisesti. 12 Mutta miten minä yksin jaksaisin kestää sen vaivan ja taakan, joka minulla on teistä ja teidän riidoistanne? 13 Valitkaa kustakin heimosta viisaita, taitavia ja kokeneita miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.' 14 Te vastasitte minulle: 'Ehdotuksesi on hyvä.'
Taakka ei miltään osin jakaudu epätasaisesti kansan tai tuomareiden taikka eläinten tai muiden olentojen tai oikeuden perustan itsensä kesken.
5. Moos. 22:10 10 Älä käytä härkää ja aasia kyntöparina.
2. Kor. 6:14 14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Jumalan lakia ei saa yhdistellä kansojen lakeihin; eikä sitä saa vesittää tai horjuttaa kansojen laeilla. Jumalan ja epäuskoisten oikeusjärjestelmää, kalenteria tai palvontajärjestelmäänsä ei saa liittää toisiinsa. Kaikkien liittoa noudattavien ihmisten hallinnon ja oikeudenkäytön on kuvastettava uskollisesti Jumalan lakia.
3. Moos. 19:19 19 "Noudata näitä minun lakejani. Älä anna karjassasi kahden erilaisen eläimen pariutua keskenään. Älä kylvä samaan peltoon kahta erilaista siementä. Älä pue yllesi vaatekappaletta, joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta.
Koko luomakunta on pidettävä luodussa tahrattomassa tilassa. Jumalan luomistyötä ei saa sekoittaa yhdistelemällä, kuten luomalla muuleja tai hybridejä. Ne on kielletty Jumalan lakien perusteella. Meidän on oltava puhdas ja pyhä kansa puhtaiden ja pyhien lakien alaisuudessa. Myös tämän tarkoitus on suojella elämää.
Jumalan palvelijan tehtäväksi ei saa myöskään antaa lakien toimeenpanoa taikka niiden valvomista tai hallinnointia antamatta heille asianmukaista palkkiota heidän viikoittaisesta tehtävänhoidostaan. Mitään eläintä tai henkilöä ei saa myöskään estää nauttimasta työstään.
5. Moos. 25:4 4 "Älkää sitoko puivan härän suuta.
Pitääkö Jumala huolta ainoastaan häristä? (vrt. 1. Kor. 9:9; 1. Tim. 5:18; vrt. Job 38:41; Matt. 6:26; 10:29). Kaikesta pidetään huolta Jumalan lakien mukaisesti sillä edellytyksellä, että kansat noudattavat hänen lakejaan.
Myös syntiuhrin ja sovitusuhrin on oltava lain mukaisia (3. Moos. 5:5-7). Sovitusuhrit ovat osa Messiaan uhria.
Oikeuden piiriin kuuluvat pakanakansat ja vihamiehet;
2. Moos. 23:4-5 5 "Kun tapaat vihamiehesi härän tai aasin kuljeksimassa karkuteillä, vie se hänelle takaisin. 5 Jos näet vihamiehesi aasin makaamassa taakkansa alle kaatuneena, älä kiellä häneltä apuasi, vaan auta häntä saamaan se jaloilleen.
samoin kuin veli (5. Moos. 22:1-4; 3. Moos. 20:22-24).
Meidän on oltava pyhiä, ja samoin kaikkien niiden, jotka asuvat keskellämme, on oltava pyhiä, ja meidät kaikki kytketään yhteen Jumalan lakien mukaisesti Pyhässä Hengessä.
2. Kor. 6:14-18 14 Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? 15 Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? 16 Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. 17 Siksi Herra sanoo: Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan 18 ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.
On kirjoitettu: Älä vihaa veljeäsi äläkä nuhtele lähimmäistäsi äläkä tee syntiä häntä vastaan äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi: Minä olen Herra. Älä sorra muukalaista, joka asuu parissanne, ja muukalaisen, joka asuu parissanne, on oltava kuin teidän keskuudessanne syntynyt, ja sinun on rakastettava häntä niin kuin itseäsi, sillä te olitte muukalaisia Egyptin maassa. Minä olen Herra teidän Jumalanne (3. Moos. 19:17, 18, 33, 34; 2. Moos. 22:21)
Kuudes käsky ei kiellä ainoastaan tappamasta. Se on käsky pyhittää elämä Herralle Elävän Jumalan lakien mukaisesti. Elämän laatua tai tasoa ei saa heikentää epäoikeudenmukaisuudella, sorrolla tai puolueellisuudella. Näin ollen käskyn rakenne käsittää ihmisen ja omaisuuden koskemattomuuden.
Juutalainen Raamatun lain vääristely
Näin ollen myös muukalaiselle on suotava yhteiskunnassa sama yksilön suojelun taso, ja hänelle on annettava apua onnettomuudessa. Juutalaisessa Talmudissa Raamatun lain vääristelyä esiintyi siinä määrin, että Jumalan lakien perustukset horjuivat. Se, kuinka vääristyneitä rabbiinisista opetuksesta tuli, näkyy tästä lainauksesta, joka on Maimonideen teoksesta Mišne Toora Murhaaja 4,11:
Mitä tulee pakanoihin, joiden kanssa emme ole sodassa....heidän kuolemaansa ei saa aiheuttaa, mutta on kiellettyä auttaa heitä, jos he ovat kuolemaisillaan; jos esimerkiksi joku heistä putoaa mereen, häntä ei pidä pelastaa, sillä on kirjoitettu: 'äläkä seiso toverisi verta vastaan' [3. Moos. 19:16] – mutta [pakana] ei ole sinun toverisi."
Soncino ei viittaa tekstissään rabbiiniseen tulkintaan, koska tämä epäinhimillinen ja epäoikeudenmukainen kirjoitusten vääristely on vakioselitys. Todellinen lainaus on seuraava:
3. Moos. 19:16 16 Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
Tämän tekstin (16b) tarkoitukseksi katsotaan kieltäytyminen avun tarjoamisesta hengen pelastamiseksi. Stonen Chumash tunnustaa tämän ja sanoo: Jos jonkun henki on vaarassa, sinun on yritettävä pelastaa hänet... Kristuksen ajoista alkaen juutalaiset ovat tulkinneet tämän perinnäissäännöissään siten, että lähimmäinen oli juutalaisen synonyymi. Tästä tuli myöhemmin juutalainen käytäntö:
Sapatin rikkomisesta tulee velvollisuus, kun juutalaisen elämän pelastaminen edellyttää sitä. Pakanan pelastamista sapattina ei käsitellä Talmudissa pääasiana, koska se on joka tapauksessa kielletty jopa arkipäivänä (vrt. ibid.).
Pakanoita koskeva tulkinta on ehkä kirjoitusten tarkoituksen pahin vääristymä. Siitä syystä Kristus esitti vertauksen laupiaasta samarialaisesta, koska tämä asenne kotiutui juutalaiseen jo temppelin aikana ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla (niin sanotut suulliset perinnäissäännöt, joiden väitettiin tulkitsevan Mišnaa tai jotka vaikuttivat siihen ja josta sekä Jerusalemin että Babylonian Talmud ovat peräisin, oli itse asiassa tulkintojen kirjallinen kokoelma. Ne kirjoitettiin omaksuttujen perinnäissääntöjen oikeuttamiseksi, ja ne ovat peräisin niinkin varhaiselta ajalta kuin 160 e.a.a. On varmaa, etteivät ne ole peräisin Israelin historiasta eikä varsinkaan Mooseksen ajoista, kuten Raamattu itse osoittaa. Israel oli usein unohtanut jopa kirjoitetun lain, puhumattakaan niin sanotusta suullisesta laista. Nämä perinnäissäännöt olivat suurelta osin ristiriitaisia, ja monet olivat selvästi kirjoitusten virheellistä vääristelyä).
Luuk. 10:25-37 25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." 29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" 30 Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. 33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" 37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."
Juutalaisten perinnäissäännöt eivät vääristäneet tavallisen lain mitään muuta osaa niin paljon kuin elämän säilyttämisvelvollisuutta ja syyttömyysolettamaa.
Syyttömyysolettama
Syyttömyysolettama on Raamatun olennainen osa, eikä ketään voida surmata tai rangaista muuten kuin kahden tai kolmen todistajan lausunnon perusteella. Tämä esiintyy Raamatussa kaikilta osin. Kuitenkin Mišna esittää täysin vastakkaisen periaatteen neljännessä osassa: Vahingonkorvausjärjestys Sanhedrin 4:1 E(2)
Omaisuusasioissa he aloittavat tapauksen [argumentoinnin] kuulemalla todisteet joko vapauttavan tuomion tai tuomitsemisen puolesta, kun taas kuolemanrangaistusasioissa he aloittavat asian kuulemalla ainoastaan todisteita vapauttavan tuomion puolesta eivätkä tuomitsemisen puolesta.
(vrt. The Mishnah A New Translation,
Jacob Neusner,
Kaikissa tapauksissa syyttömyysolettama edellyttää, että syytekohdat esitetään, sitten kuullaan ja vahvistetaan kahden todistajan lausunnon perusteella. Syytetylle on annettava aikaa vastata niihin toimivaltaisessa tuomioistuimessa, joka on kaikissa suhteissa puolueeton eikä pidä kenenkään puolta. Temppelin aikana omaisuusasiat kuultiin kolmen tuomarin kokoonpanossa, ja kaikki kuolemanrangaistusasiat kuultiin vähintään 23 Sanhedrinin jäsenen kokoonpanossa, kuten Mišna itse osoittaa (ibid., D(1)). Näin ollen jokaisesta päätöksestä omaisuusasiassa voitiin valittaa tuomioistuimeen, jos asia oli esikäsittelyssä. Kaikki kuolemanrangaistusasiat kuultiin Sanhedrinissä itsessään vähintään 23 jäsenen läsnäollessa, koska niitä seurasi kuolemantuomio. Muutoksenhakuajat sallittiin todistajien ja todisteiden tapauksessa myös näistä varhaisista ajoista alkaen (Mišna, ibid.).
Tästä syystä petolliset väitteet, joiden perusteella
juutalaisuus yritti vahvistaa Talmudin mukaan niin sanotut Nooan lait ja sallia
tuomitsemisen yhden todistajan lausunnon perusteella, ovat vastoin oikeutta
ja Jumalan lakeja. Nämä ajatukset ja käytännöt ovat petollisia, epäraamatullisia
ja epäoikeudenmukaisia. Näihin samoihin epäoikeudenmukaisiin periaatteisiin
perustuvat nykyaikaiset eurooppalaiset oikeusjärjestelmät, joissa ihmiset
ovat syyllisiä, kunnes heidät todetaan syyttömiksi. Epäiltyjen luetteloita
voidaan laatia ja jakaa ilman oikeudenkäyntiä tai todisteita taikka minkäänlaista
oikeutta. Iso-Britannia on hyväksynyt tämän lainvalvontajärjestelmien vääryyden
ilman mitään vastalausetta. Sisällissodan ja sitä seuraavien aikojen tuloksista
ja uudistuksista luovutaan suosiolla lapsellisen järkeilyn vuoksi. Ihmiset,
jotka pääsevät käsiksi tietoihin, voivat tuhota vihollisensa, eikä oikeutta
ole. Tästä syystä ja sen sallimien murhien ja epäoikeudenmukaisuuden vuoksi
Pyhä roomalainen keisarikunta tuhoutui ja vallankumous mullisti Euroopan vuonna
1850 (vrt. Malachi Martin, The Decline
and Fall of the Roman Church, Secker ja Warburg,
Samalla tavoin, kun Muhammed koetti ottaa sen uudelleen käyttöön, ja neljä oikeaan johdettua kalifia yrittivät panna sen täytäntöön, se vesitettiin ja tuhottiin. Islam oli yhtä lyhytaikainen kuin Daavidin valtakunta. Islamin tuhosi hadith samoin, kuin kirkolliskokoukset tuhosivat kristinuskon, ja samoin, kuin perinnäissäännöt ja Talmud olivat tuhonneet lain ja muuttuivat juutalaisuudeksi. Babylon on hallinnut tuhansia vuosia. Se on tämän maailman jumalan uskonto tulevaan ennallistamiseen saakka.
Kuudennen käskyn rikkomista koskevat säännökset
5. Moos. 19:1-13 [LUETTAVA KOKONAAN]
Kun Israel asettuvat paikoilleen, sen on osoitettava kolme turvakaupunkia niille, jotka ovat tappaneet toisen vahingossa, niin ettei kostoon ryhdytä hetken mielijohteesta. Viatonta verta ei saa vuodattaa lainkaan. Käskyt on pidettävä, ja turvakaupunkeja on lisättävä toiset kolme. Jos surmaaminen on kuitenkin tahallinen (toisin sanoen murha), silloin kyseinen henkilö on tuotava oikeuden eteen, ja rangaistuksena on kuolema.
Lain tahaton rikkominen nauttii näin ollen valtion suojaa turvakaupungeissa, jos sitä ei voida taata heimon tavanomaisessa ympäristössä. Kaikkien kansalaisten suojelun turvaaminen on jokaisen henkilön ja valtion vastuulla.
Elämän antamisen velvollisuus
Laillisen elämän rajoittamisen periaatteen ohella meillä on myös elämän antamisen eli eläväksi tekemisen periaate.
5. Moos. 32:39 39 Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.
Jumalan ohella ei ole toista jumalaa, vaan hän yksin on Jumala ja hän antaa elämän ja ottaa elämän. Hänen kätensä tarttuu tuomioon. Näin ollen lankeemuksesta alkaen esiintynyt elämän menettäminen luomakunnassa (katso tutkielmat Oppi perisynnistä Osa 1 Eedenin puutarha (Nro 246) ja Oppi perisynnistä Osa 2 Aadamin sukupolvet (Nro 248)) korjautuu, kun elämä annetaan ylösnousemuksessa (vrt. tutkielma Kuolleiden ylösnousemus (Nro 143)). Jumala on näin ollen omien lakiensa alainen ja korvaa kaikki luomistyön kuluessa tekemänsä tai käskemänsä teot.
1. Samuel 2:6 6 Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
(vrt. Jes. 43:13).
Jehova-elohim puhalsi elämän hengen Aadamin sieraimiin (1. Moos. 2:7). Saamme Pyhän Hengen henkäyksen näin ollen saman elohimin kautta (vrt. Joh. 20:22-23).
Jumala tuomitsee ihmiset synnistä ja lain rikkomisesta kuolemaan. Näemmekin, että kuudennen käskyn rikkominen tuo mukanaan lopullisen kuolemantuomion, joka on viimekätinen rangaistus Jumalan käskyjen rikkomisesta jokaisessa tapauksessa. Rangaistus lain rikkomisesta on viime kädessä kuolema, ensimmäisestä käskystä kymmenenteen käskyyn (2. Moos. 22:22-24; 5. Moos. 24:14-17). Käskyt perustuvat korvaukseen ja ennallistamiseen, mutta viimekätinen rangaistus toistuvasta rikkomisesta ja tottelemattomuudesta on jokaisessa tapauksessa kuolema.
Elämän säilyttäminen oikeudenmukaisilla laeilla
Kansakunnan velvollisuus on pitää elossa alkuperäiskansat, muukalaiset ja vierasmaalaiset alueillaan.
3. Moos. 19:9-10 9 "Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. 10 Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Vammaiseen henkilöön kohdistuva väkivalta
Laissa säädetään henkilön suojelu epäasianmukaiselta ylivoimalta.
3. Moos. 19:14 14 Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra.
Elämän ja perheen säilyttäminen
3. Moos. 25:35-43 35 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty huolehtimaan itsestään, auta häntä, että hän voisi elää teidän joukossanne yhtä hyvin kuin maahan muuttanut siirtolainen tai muukalainen. 36 Sinun ei pidä periä häneltä korkoa etukäteen eikä takaisinmaksun yhteydessä. Pelkää Jumalaasi ja huolehdi siitä, että lähimmäisesi voi elää teidän keskuudessanne. 37 Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi rahasta, ja jos annat hänelle ruokaa, älä vaadi häneltä takaisin yli antamasi määrän. 38 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minä toin teidät pois Egyptistä antaakseni teille Kanaaninmaan ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. 39 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana, 40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka, 41 minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaille. 42 Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään. 42 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.
Koronkiskonta on kielletty kaikilta uskovaisilta, sillä siten sorramme toisiamme. Meidät kaikki ostettiin täydestä hinnasta, ja sen vuoksi meidän on tuotettava kunniaa Jumalalle, joka suojelee kaikkia (1. Kor. 6:20, vrt. 2. Moos. 22:21). Sillä Jumala on elohe elohim eli jumalien Jumala ja herrojen Herra (adonai adonim) (5. Moos. 10:17-19 vrt. Companion Biblen alaviite).
Kansakunta ja yksityinen ihminen on pidettävä hengissä ja vapaana oikeudenmukaisten lakien alaisuudessa.
2. Moos. 21:2-6 2 Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta. 3 Jos hän on tullut yksinään, hän saakoon myös lähteä yksinään. Mutta jos hänellä jo tullessaan oli vaimo, vaimo saakoon lähteä hänen mukanaan. 4 Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja vaimo on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, on vaimon ja lasten jäätävä isännälle, ja mies pääsköön vapaaksi yksinään. 5 Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua vapaaksi', 6 niin isäntä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet sitten ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvalehtensä naskalilla, ja hän jääköön ainiaaksi isäntänsä orjaksi.
Tämä on häpeän merkki. Miehen on päästävä vapaaksi, ja hänen on vapautettava myös vaimonsa. Isäntä ei voi sortaa orjaa, vaan tämän on saatava kunnon korvaus palveluksistaan.
5. Moos. 15:12-15 12 "Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet. 13 Kun päästät hänet vapaaksi, älä anna hänen lähteä tyhjin käsin, 14 vaan lahjoita hänelle runsaasti kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle suonut: lampaita ja vuohia sekä pellon ja viinitarhan antimia. 15 Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut vapaaksi. Sen tähden minä annan sinulle nyt tämän käskyn.
Miten mies voisi palata entiseen asemaansa ja saada elantonsa laumasta ja jättää vaimonsa ja lapsensa ilman? Tämä on laki, joka edellyttää tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Asian ydin on se, että orjuus on ehdollista. Isäntää ei rangaista hänen alkuperäisen lahjansa anteliaisuudesta, jos se annettiin palveluksessa. Nämä lait ovat soveltamisalaltaan nykyään rajallisia, mutta yleisesti ottaen ainostaan tänä vuosisatana. Maaorjuus ja orjuus olivat yleisiä viime vuosisataan asti.
Lisäksi laki pätee perhekunnan kaikkiin jäseniin ja kansakuntaan, ja hallitsijoilla ja maanomistajilla on vastuu huolehtia alueellaan olevien hyvinvoinnista.
2. Moos. 23:10-11 10 "Kuutena vuotena viljele maatasi ja korjaa sen sato, 11 mutta joka seitsemäs vuosi anna sen levätä ja olla kesannolla. Kansasi köyhät saavat siitä silloin ravintoa, ja sen, mikä heiltä jää, voivat villieläimet syödä. Tee samoin viinitarhoillesi ja oliivipuillesi.
Sen vuoksi älä tapa laiminlyömällä tai nälkäkuolemalla missään alueillasi.
3. Moos. 19:9-10 9 "Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. 10 Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Herra sinun Jumalasi lähettää enkelisi edelläsi suojelemaan sinua ja valvomaan, että noudatat näitä lakeja.
2. Moos. 23:20-25 [LUETTAVA KOKONAAN]
Jumalan enkeli lähetettiin kansan edellä varjelemaan sitä matkalla ja johdattamaan se sille valmistettuun paikkaan. Häntä oli toteltava, eikä häntä saanut kiivastuttaa, sillä hän ei antaisi heidän syntejään anteeksi. Jumalan nimi oli hänessä, joten hän toimi Jumalan puolesta hänen lähettiläänään. Häntä kutsuttiinkin Jehovaksi ja Elohimiksi sekä Jehovan enkeliksi ja Elohimin enkeliksi. Kuuliaisuus merkitsi sitä, että Jumala suojelisi heitä heidän vihollisiltaan. He eivät saaneet palvoa jumaliaan, vaan heidän oli hylättävä ne kokonaan ja tuhottava niiden kuvat. Oli palveltava ainoastaan yhtä ainoaa todellista Jumalaa, joka siunaisi heidän leipänsä ja vetensä ja parantaisi heidät.
5. Moos. 16:10-14 10 teidän tulee viettää viikkojuhlaa Herran, Jumalanne, kunniaksi. Tuokaa vapaaehtoisia uhrilahjoja sen mukaan, kuin Herra on teitä kutakin siunannut. 11 Tulkaa kaikki Herran, Jumalanne eteen, niin te kuin teidän poikanne ja tyttärenne, orjanne ja orjattarenne sekä keskuudessanne asuvat leeviläiset, muukalaiset, orvot ja lesket, ja iloitkaa kaikki siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinsijaksi. 12 Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä. Noudattakaa sen tähden tarkoin näitä käskyjä. 13 "Kun olette puineet viljanne ja korjanneet viinisatonne, teidän tulee viettää lehtimajanjuhlaa seitsemän päivän ajan. 14 Iloitkaa kaikki juhlassanne, niin te kuin teidän poikanne ja tyttärenne, orjanne ja orjattarenne sekä keskuudessanne asuvat leeviläiset, muukalaiset, orvot ja lesket.
Velvollisuus tehdä eläväksi koskee yhteisön kaikkia osia, jotka ovat yksilön vaikutuspiirissä. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi on käsky, joka koskee kaikkia, jotka ovat meidän vaikutuspiirissämme (vrt. vertaus Laupiaasta samarialaisesta; Luuk. 10:30-37).
Lähimmäisemme tukeminen menee niin pitkälle, että oma laiminlyönti koituu köyhien lohduksi.
5. Moos. 24:19-21 19 "Jos viljasatoa korjatessanne unohdatte pellolle lyhteen, älkää palatko sitä hakemaan, vaan antakaa sen jäädä sinne muukalaista, orpoa ja leskeä varten. Kun näin teette, Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa toimissanne. 20 "Kun olette ravistaneet oliivit puistanne, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle, orvolle ja leskelle. 21 Kun olette korjanneet viinitarhanne sadon, älkää suorittako jälkikorjuuta, vaan antakaa muukalaisen, orvon ja lesken korjata loput.
(Vertaa myös kertomus Ruutista (luku 2)).
Jumala suojeli Israelia kaikilla sen vaelluksilla pitäen sen elossa, mikä oli esimerkkinä meille.
Mooses kertoo Israelin harharetkistä
5. Moos. 1:1-46 [LUETTAVA KOKONAAN]
Jumala varmistaa, että kaikille annetaan asuinsijoillaan runsaskätisesti, ja hän siunaa kansaa sen mukaan, kuin se on hänelle kuuliainen.
5. Moos. 2:1-37 [LUETTAVA KOKONAAN]
Karja ja saalis oli otettava, paitsi silloin, kun Jumala nimenomaan käski toisin.
5. Moos. 3:1-29 [LUETTAVA KOKONAAN]
Ihmisten ei tarvitse pelätä. Heidän vihollisensa voitettaisiin, ja ne oli tuhottava täysin.
Koko Israelia käsketään opastamaan heimoja kaikilla omistamillaan alueilla ja sen päästessä perintöosaansa. Mikään heimo ei saa kieltäytyä auttamasta toista sen pannessa oikeudenmukaisesti täytäntöön Jumalan tahdon sekä Israelin kansaa perustettaessa.
Kukaan ei saa kieltäytyä auttamasta ketään toista heimojen jäsentä pysymään hengissä, ja kukaan ei saa sortaa tai rasittaa tai vaivata toista. Kukaan ei saa rasittaa toisen elämää minkäänlaisella koronkiskonnalla tai sorrolla.
Oikeus elämään ja Jumalalle kuuluva oikeus tappaa
Jumala vahvistaa kaiken voiman ja kaiken vallan. Esivalta käyttää miekkaa Jumalan tahdon mukaisesti.
Titus 3:1-3 1 Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää. 2 He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille. 3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten.
(vrt. Room. 13:1-7).
Meidän on osoitettava kiitollisuutta ja kunnioitusta niille, jotka Jumala on asettanut virkaan ja joiden asema sitä edellyttää.
Kansalla on kuitenkin oikeus varjella henkeään, kun sitä sorretaan epäoikeudenmukaisilla laeilla.
2. Moos. 11:1-10 1 Herra sanoi Moosekselle: "Vielä yhden vitsauksen minä annan kohdata faraota ja egyptiläisiä. Sen jälkeen hän päästää teidät lähtemään, ja kun hän teidät päästää, hän ajamalla ajaa teidät täältä pois. 2 Sano siis kansalle, että kaikkien, niin miesten kuin naistenkin, tulee pyytää tuttaviltaan muistolahjaksi hopea- ja kultaesineitä." 3 Herra oli antanut kansansa saada paljon ystäviä egyptiläisten joukosta. Myös Moosesta pitivät sekä faraon hovi että Egyptin kansa suuressa arvossa. 4 Mooses sanoi faraolle: "Näin sanoo Herra: 'Puolenyön aikaan minä kuljen läpi Egyptin, 5 ja silloin kuolee Egyptissä joka ainoa esikoinen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta jauhinkivien ääressä istuvan orjattaren esikoiseen. Myös kaikki karjan esikoiset kuolevat. 6 Koko Egyptin täyttää suuri valitus, jollaista ei ole ennen kuultu eikä enää toiste kuulla. 7 Mutta israelilaisille ei edes koira murise, mitään vahinkoa ei tapahdu ihmisille enempää kuin karjallekaan. Tästä ymmärrät, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.' 8 Silloin kaikki hovisi miehet tulevat minun luokseni, heittäytyvät eteeni ja sanovat: 'Lähde täältä ja vie pois kansasi, jota johdat.' Sitten minä lähden." Ja Mooses lähti faraon luota vihasta hehkuen. 9 Herra oli sanonut Moosekselle: "Farao ei kuuntele teitä. Tämä tapahtuu siksi, että minä voisin tehdä monta ihmetekoa Egyptissä." 10 Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta.
Kuolema on vertauskuvallinen, ja verta käytetään ennakoimaan Messiasta, jonka vuodatettu veri ennakoi koko ihmiskunnan eläväksi tekemistä. Uhrijärjestelmä otettiin käyttöön osoittamaan koko järjestelmän omistaminen kuuliaisuudessa Jumalalle. Kuten Israelin kansa pidettiin elossa ja se tuotiin Egyptistä pääsiäislampaan veriuhrin kautta, samoin myös maailmaa pidetään elossa Messiaan uhrin kautta. Uhri ei ole jonkinlaista Jumalan mielessä esiintyvää verenhimoa, vaan sillä pikemminkin koetellaan hänen lastensa halukkuutta uhrata elämänsä toistensa puolesta.
2. Moos. 29:11-12 11 Teurasta sonni Herran edessä pyhäkköteltan ovella, 12 ota sen verta, sivele sitä sormillasi alttarinsarviin ja kaada loput verestä alttarin juurelle.
Messias meni sisälle kaikkein pyhimpään omalla verellään kertakaikkisesti. Hän raivasi näin ollen meille tietä, jotta voisimme mennä sisälle ja meistä voisi tulla Jumalan lapsia kuolleista ylösnousemuksen kautta voimassa ja perillisinä Kristuksen kautta (vrt. Room. 1:4; Hepr. 9:12 ss.) Temppeli ennakoi hengellistä temppeliä, joka olemme me (1. Kor. 3:16-17).
Israel kulki autiomaassa neljäkymmentä vuotta, ja kaikki ne, jotka eivät olleet osallisia lupauksesta, kuolivat autiomaassa lukuun ottamatta Kalebia ja Joosuaa. Tämä seikka ennakoi Israelin niitä henkilöitä, jotka eivät ottaisi lupausta vastaan. Heimot söivät mannaa koko tämä ajan, ja he joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka oli Kristus. Hän ilmestyi heille Herran sotajoukon päällikkönä saattaakseen heidät perintöönsä Jerikossa sen jälkeen, kun heidät oli ympärileikattu Gilgalissa.
Fyysinen temppeli perustettiin kestämään Messiaaseen asti, ja sitten fyysinen väistyi hengellisen tieltä. Koko seurakunnalla, joka oli autiomaassa neljänkymmenen riemuvuoden ajan, ei ollut muita uhreja kuin valitut. 144 000 olivat sapattien, uudenkuunpäivien ja juhla-aikojen uhreja. Päivittäinen uhri ennakoi suurta väenpaljoutta, niin kuin yö edeltää päivää ja ilta aamua. Tästä syystä Hesekielin temppelissä on ainoastaan yksi uhri, koska suurin osa elonkorjuusta on jo kuollut ja ylösnousemuksista on tapahtunut vasta ensimmäinen. Niitä tapahtuu vielä useita (Ilm. 20:4-15). Iltauhri on jo noussut suurena väenpaljoutena ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Ilm. 7:9 ss). Näin ollen aamu-uhri, joka on myös kointähden kanssa valkeneva päivä, on ainoastaan toinen kahdesta päivittäisestä uhrista, joita uhrataan tuhatvuotisen valtakunnan järjestelmässä (vrt. Hes. 46:13-15). Pitkä yö on ohi. Tästä syystä autiomaan neljänkymmenen riemuvuoden pitkän yön aikana ei sallita myöskään uhria, koska elonkorjuu on käynnissä, ja henkilöt ovat tänä aikana kaikki temppelin eläviä kiviä.
Hesekiel 46:13-15 13 "Joka päivä on Herralle uhrattava polttouhrina vuoden ikäinen virheetön karitsa. Se on uhrattava joka aamu. 14 Sen ohella tulee joka aamu uhrata ruokauhrina Herralle kuudennes eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja ja antaa kolmannes hin-mittaa öljyä jauhojen kostuttamiseksi. Tämä on pysyvä määräys. 15 Karitsa, jauhot ja öljy ovat säännöllinen, joka- aamuinen polttouhri.
Uhrijärjestelmä ennakoi jokaista Jumalan pelastavan armon näkökohtaa, joka liittyi Messiaan antamaan lunastusuhriin. Koko temppelikautena ei ollut päivää, jolloin uhria ei olisi ollut. Kun temppeli tuhottiin Jerusalemissa, Egyptissä oli aina toinen. Se sijaitsi Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana Elephantinessa. Elephantine itse tuhottiin, ja uhraaminen siellä lakkasi. Myös Onias IV rakensi temppelin Leontopolikseen muinaiselle Goosenin alueelle, kuten Jesaja 19:19 oli ennustanut profetoidessaan myöhemmistä häväistyksistä, joiden oli määrä tapahtua Jerusalemin tuhoutumiseen ajanlaskumme vuonna 70. Leontopoliksen temppeli suljettiin Vespasianuksen käskystä ajanlaskumme vuonna 71 (vrt. Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia (Nro 13)).
Temppelikausi kesti siitä, kun se rakennettiin Salomon aikana, tuhat vuotta, kunnes Messias vahvistettiin ylipapiksi ja seurakunta asetettiin Melkisedekin järjestyksen alaisuuteen. Tämä oli kahdenkymmenen riemuvuoden aika, jota kuvastivat iltauhrit.
Seurakunta joutui sitten pitkään yöhön autiomaassa, jossa ei ollut fyysistä temppeliä, ja uhrit olivat 144 000 seitsemästäkymmenestä kahdesta (viikoittaisista, kuukausittaisista ja juhla-aikojen uhreista), jotka ulottuivat kahdeksituhanneksi vuodeksi eli neljänkymmenen riemuvuoden ajalle. Valitut olivat eläviä uhreja, ja suuri väenpaljous, joka seisoo heidän kanssaan, kuten Ilm. 7:1-17 kertoo, ovat päivittäisiä uhreja, joita kukaan ei voi laskea. He nukkuivat pois Herrassa ensimmäiseen ylösnousemukseen, mitä symbolismi kuvastaa.
Aamu-uhrit, jotka on esitetty Hesekielin temppelissä, edustavat Jeesuksen Kristuksen ja valittujen viimeistä tuhatvuotista hallituskautta. Tämä kahdenkymmenen riemuvuoden eli tuhannen vuoden viimeinen kausi, josta tulee temppelin neljän tuhannen vuoden kausi, päättyy toiseen ylösnousemukseen ja tuomioon ja ainoan todellisen Jumalan saapumista Jumalan kaupungin kunniaan (vrt. tutkielmat Ajan aikataulun luonnos (Nro 272) ja Jumalan kaupunki (Nro 180))
3. Moos. 1:1-17 [LUETTAVA KOKONAAN]
Uhrit oli otettava tahrattomista laumoista (lampaista, vuohista tai karjasta) tai siipikarjasta, ja uhrin oli oltava vapaaehtoinen. Pappien oli käsiteltävä sitä säännösten mukaan.
Mitään uhria ei saatu uhrata kahteen tuhanteen vuoteen, lukuun ottamatta valittujen uhrautumista toistensa puolesta. Jumalan valta oli tuhonnut temppelin tarkoituksellisesti, eikä uhreja voitu uhrata. Kaikki ne, jotka yrittivät ottaa uhrit uudestaan käyttöön, surmattiin, tai heidät lähetettiin vankeuteen. Pelastus on pakanoista ja koko Israelista. Ne, jotka koettavat sortaa pakanoita lain alaisuudessa, tuhotaan tai heitä rangaistaan.
3. Moos. 2:1-16 [LUETTAVA KOKONAAN]
Herralle uhratut uhrit eivät ole enää Aaronin pappeudesta vaan Melkisedekin pappeudesta (vrt. Ps. 110:4). Heillä ei ole sukupuuta, ei äitiä eikä isää, vaan he ovat pappeja ikuisesti ylipappinsa Messiaan alaisuudessa (vrt. Hepr. 7:1-22).
3. Moos. 3:1-17 [LUETTAVA KOKONAAN]
Uhrit olivat vanhassa järjestelmässä papistoa varten. Uudessa järjestelmässä uhrit OVAT papisto.
3. Moos. 4:1-35 [LUETTAVA KOKONAAN]
Meidät parannetaan Messiaan uhrin kautta. Laki kirjoitetaan sydämiimme ja mieliimme (Hepr. 8:8-13). Meidän uhrimme kuuluvat restauraatioon, koska meidän ylipappimme istuu Jumalan oikealla puolella (Hepr. 8:1 ss.). Kaikki, mikä surmataan, surmataan Jumalan voimassa ja vallassa. Kaikki, mikä elää, kuuluu Jumalalle, sillä karja on Jumalan, ja Jerusalemissa olevat padat ovat restauraatiossa Herralle pyhiä, samoin kuin kaikki elämä. Hän määrää sen surmaamisesta. Messiaan uhri ja sovitusuhri oli koko uuden papiston edellytys. Kukaan ei voi olla pappi paitsi Messiaan sovitusuhrin kautta. Hän on yhteysuhri, joka sovittaa meidät Jumalan kanssa.
3. Moos. 7:1-38 [LUETTAVA KOKONAAN]
Näin ollen papisto pyhitetään uhreilla, joista kaikki kuvastuvat Messiaassa. Papisto on pestävä kasteen vedessä, puettava tahrattomilla vaatteilla, jotka on pesty karitsan veressä, ja sitten se valmistetaan pappeuteen. Papisto pyhitettiin Mooseksesta lähtien. Mooses oli profeetta, jonka lähetti se, joka oli nostettava ylös ja joka olisi hänen kaltaisensa. Tämän myöhemmän profeetan kautta koko ihmiskunta oli tehtävä eläväksi. Messiaasta alkaen papisto valmennettiin ja asetettiin paikoilleen. Tätä ennakoi Mooses, ja sen täyttymys oli seurakunta.
3. Moos. 8:1-36 [LUETTAVA KOKONAAN]
Papiston pyhittäminen muistuttaa temppelin pyhittämistä (vrt. tutkielma Temppelin pyhittäminen (Nro 241)). He ovat happamattomia, vapaat pahansuopuuden ja pahuuden hapatteesta, ja odottavat Pyhän Hengen uutta hapatetta.
Abib- eli nisan-kuuksi kutsutun ensimmäisen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen aina ensimmäisen kuun seitsemänteen päivään asti papisto ja valitut pyhittävät temppelin, ja sitten yksinkertaiset ja erehtyneet viimeisenä (eli seitsemäntenä) päivänä. Papisto on nimittäin temppeli Melkisedekin järjestyksen mukaan.
Tapa viettää uutta vuotta seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä, nimeltään Roš hašana, vastoin Jumalan laissa ilmaisemaa nimenomaista käskyä, omaksuttiin juutalaisuudessa vasta ajanlaskumme kolmannella vuosisadalla Budapestin päärabbi rabbi Kohnin mukaan (vrt. The Sabbatarians in Transylvania, [1894] toim., W. Cox, tr. T. McElwain ja B. Rook, 1998, CCG Publishing, ss. v. ja seur.). Sitä ei koskaan vietetty temppelin aikana. Temppelin pyhittämisen koko symbolismi esti sen viettämisen.
3. Moos. 9:1-24 [LUETTAVA KOKONAAN]
Valittujen pyhittämisestä ja erottamisesta alkaen ihmiset siunataan uudelleen tietyssä järjestyksessä. Kansaa ja maata ei voida vahingoittaa, ennen kuin viimeiset valitut on kastettu, sinetöity ja erotettu, ja sitten tulee loppu (Ilm. 7:3-4).
Kaikki surmaaminen tapahtuu Herralle, ja veri on maksettava verellä, jollei se ole pyhitetty Herralle.
3. Moos. 17:1-6 [LUETTAVA KOKONAAN]
Kaikki asiat tehdään näin ollen Jumalan suuremmaksi kunniaksi. Myös teurastamon toiminnan on oltava papin valvonnassa. Ennallistamisessa liha tapetaan aina Herralle pyhiksi uhreiksi, ja padat ovat pyhiä Herralle (Sak. 14:20-21; vrt. tutkielma Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183)).
Kaikenlainen elämän riistäminen tapahtuu Jumalan vallassa. Veri on sen elämä, ja se on sen vuoksi kaadettava maahan.
Elämän rajoittaminen rauhan aikana
Kaikki puhtautta koskevat lait tähtäävät elämän säilyttämiseen. Tietämättömyys ei ole lain mukaan puolustus.
3. Moos. 5:2-3 2 Jos joku huomaamattaan koskettaa mitä tahansa saastaista, saastaisen villieläimen, saastaisen karjaeläimen tai muun saastaisen eläimen raatoa, hän tulee epäpuhtaaksi ja joutuu syynalaiseksi. 3 Samoin, jos joku huomaamattaan koskettaa mitä tahansa saastaista, joka on peräisin ihmisestä ja jonka koskettamisesta tulee epäpuhtaaksi, ja sitten huomaa rikkomuksensa, hän joutuu syynalaiseksi.
Uhrit tarjotaan joiltakin osin yksistään Herralle. Tämä toimii rangaistuksena, ja käytäntö palautetaan voimaan rangaistukseksi tuhatvuotisen valtakunnan järjestelmässä. Tämä näkökohta on eri asia kuin puhtauslainsäädäntö, joka on osa elämää koskevia lakeja, joilla tehdään terveeksi tai eläväksi.
3. Moos. 7:21-27 21 Jos joku on koskettanut mitä tahansa saastaista, ihmisestä peräisin olevaa saastaisuutta, saastaista eläintä tai muuta saastaista, ja silti syö Herralle kuuluvan yhteysuhriteuraan lihaa, hänet poistettakoon kansansa keskuudesta." 22 Herra sanoi Moosekselle: 23 "Sano israelilaisille näin: Älkää syökö mitään naudan, lampaan tai vuohen rasvaa. 24 Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasvaa voitte käyttää kaikkiin muihin tarkoituksiin, mutta syödä ette sitä saa. 25 Jokainen, joka syö Herralle tuliuhrina uhratun eläimen rasvaa, poistettakoon kansansa keskuudesta. 26 Missä elättekin, ette saa syödä lintujen ettekä muidenkaan eläinten verta. 27 Jokainen, joka syö verta, poistettakoon kansansa keskuudesta."
Rasvan ja veren syömisen pitkäaikaisvaikutukset ovat nyt hyvin tiedossa. Se on elämän pitkittämistä koskevan lainsäädännön perusteella kielletty.
Kaiken tappamisen on tapahduttava ravinnonhankintaa, tasapainon säilyttämistä tai omaisuutta varten, ja se on suoritettava oikeudenmukaisen lain mukaisesti. Ympäristön säilyttäminen on yksilön velvollisuus yhtä suuressa määrin kuin muiden suojeleminen omaisuuden tai rakennustyön huolimattomuudelta.
5. Moos. 22:6-8 6 Jos kulkiessasi näet puussa tai maassa linnunpesän, jossa on poikaset tai munat sekä emo makaamassa niiden päällä, älä ota emoa poikasineen, 7 vaan päästä emo lentoon, ennen kuin viet poikaset. Kun noudatat Herran käskyjä, menestyt ja saat elää kauan. 8 "Kun rakennat uuden talon, varusta katto reunuksella. Ellet tee reunusta ja joku putoaa katolta, vastuu hänen verestään tulee sinun ja talosi kannettavaksi.
Kaikkien olentojen veri tulee sen päälle, joka vuodattaa sen. Velvollisuutena on suojella ihmisiä hengen riistolta tai vaarallisten esineiden mahdollisesti aiheuttamilta vahingoilta. Tässä tapauksessa katolle rakennettu reunus ja saman päättelyn mukaan uima-altaan ympäri rakennettu aita pienten lasten suojelemiseksi on välttämätön varotoimi.
Samalla tavoin kieltäytyminen auttamasta henkilöä, joka on vaikeuksissa, on vastoin lain tarkoitusta. Vaatimus ei kuitenkaan edellytä sitä, että henkilön olisi vaarannettava tai menetettävä oma henkensä tämän takia. Ihmisellä on velvollisuus yrittää pelastaa henki, toisin kuin rabbiinisessa juutalaisuudessa sanotaan.
Taudit
Tautien pitäminen kurissa on tärkeä osa elämän säilyttämistä. Kuudes käsky käsittää tappamisen tauteja välittämällä. Ihmisten velvollisuus on varmistaa, että he eivät vaaranna toisten henkeä kieltäytymällä noudattamasta yksinkertaisia karanteenitoimia. Syntymänsä perusteella lapsi kuuluu liiton alaiseen kansaan puhdistamislainsäädännön osalta.
3. Moos. 12:1-8 1 Herra sanoi Moosekselle: 2 "Sano israelilaisille: Kun nainen on synnyttänyt pojan, hän on sen jälkeen seitsemän päivää epäpuhdas, samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. 3 Kahdeksantena päivänä pojan esinahka on leikattava. 4 Nainen pysyköön kotonaan vielä kolmekymmentäkolme päivää puhdistuakseen verenvuodosta. Hän ei saa koskea mihinkään, mikä on pyhää, eikä tulla pyhäkköön, ennen kuin hänen puhdistumisaikansa on kulunut umpeen. 5 Kun nainen on synnyttänyt tytön, hän on kaksi viikkoa epäpuhdas samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. Sen lisäksi hänen on odotettava verenvuodostaan epäpuhtaana vielä kuusikymmentäkuusi päivää, ja vasta sitten hän on puhdas. 6 Kun pojan tai tytön synnyttämisestä määrätty puhdistumisaika on kulunut umpeen, naisen on tuotava papille pyhäkköteltan oven eteen vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja metsäkyyhky tai muu kyyhkynen syntiuhriksi. 7 Pappi uhratkoon ne Herran edessä ja toimittakoon sovitusmenot, ja näin nainen on taas puhdas verenvuodosta. Tämä laki koskee naista, joka on synnyttänyt lapsen, joko pojan tai tytön. 8 "Jos naisella ei ole varaa lampaaseen, hän tuokoon kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen polttouhriksi ja toisen syntiuhriksi, ja pappi toimittakoon sovitusmenot. Tämän jälkeen nainen on puhdas."
Puhdistusmislaeissa erotetellaan miespuoliset ja naispuoliset lapset. Tiede ei ole tutkinut tätä asiaa vielä riittävästi, eikä tähän näin ollen voida esittää tarkkaa syytä. Kaikkien lakien tapaan tälle laille on täsmällinen peruste. Lainsäädännön tarkoituksena voi olla suojella äitiä tai lasta erilaisilta kemiallisilta epätasapainotiloilta, jotka aiheuttavat jomman kumman osapuolen sairastumisen tai altistumisen tautiin. Koko kysymystä, joka käsittelee naisten puhdistumista, käsitellään liitteessä.
Karanteeni on vakava ja välttämätön osa elämää. Se on yhteiskunnan ja yksilön velvollisuus. Lepralait osoittavat tiukan karanteeni tärkeyden ja vaatimukset. Vaikka lepra voidaan nykyään parantaa, laki pysyy voimassa ja karanteeni on pakollinen.
3. Moos. 13:1-59 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tämä luku käsittelee eri ihotautien ja saastuneiden vaatteiden tunnistamista ja käsittelytapoja.
Nimikkeistö on myös yksinkertainen yksinkertaisia ihmisiä varten. Rajoitukset ovat voimassa, ja nykyistä terminologiaa käyttäen Toora olisi pitempi, mutta periaatteet olisivat samat.
3. Moos. 14:1-57 [LUETTAVA KOKONAAN]
3. Moos. 14 käsittelee lepran ja parantumisen yhteydessä uhrattavia uhreja. Siinä käsitellään myös saastunutta vaatetusta ja asuntoa.
Näissä säädöksissä käsitelty asia on alueiden saastuminen. Jos näitä säädöksiä noudatettaisiin nykyään, tarttuvat taudit ja sairaalainfektiot saataisiin vähenemään tai häviämään. Me ymmärrämme näiden tartuntojen syyt paremmin (tieteellisellä perusteella) nyt kuin koskaan aiemmin, mutta karanteenia ja eristämistä koskevat asenteemme eivät ole yhtä perusteellisia. Osastojen sulkemisen estävät kustannussyyt, vuodenpaikkojen riittämättömyys, ja näin ollen vastustuskykyiset kannat pääsevät leviämään. Ihmiset kuolevat sairaalassa, koska Raamatun lakia rikotaan vielä nykyäänkin.
5. Moos. 24:8-9 8 "Jos keskuudessanne on syytä epäillä spitaalia, noudattakaa tarkoin kaikkia niitä neuvoja, joita saatte leeviläispapeilta, ja totelkaa niitä ohjeita, jotka minä olen heille antanut. 9 Muistakaa, mitä Herra, teidän Jumalanne, teki Mirjamille, kun olitte matkalla pois Egyptistä.
Lepra on myös kapinointia seuraava rangaistus. Nykyään jumalallisen toiminnan näkökohtia ei oteta useinkaan huomioon.
3. Moos. 15:1-33 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tämä luku käsittelee ensinnäkin tauteja, jotka aiheuttavat vuotoja (esimerkiksi sukupuolitaudit, AIDS, vilustumiset ja muut tarttuvat taudit). Toiseksi siinä käsitellään saastuneita vaatekappaleita, ruokailuvälineitä jne. sekä myös sukupuoliyhdyntää ja kuukautisia.
Puhtautta ja karanteenia koskevat lait ovat lakeja, joilla tähdätään tartunnan rajoittamiseen. Me ymmärrämme nyt tautien syyt paljon tarkemmin, mutta karanteenilait ovat edelleen voimassa. Uhraaminen muistuttaa meitä Jumalasta, joka on elämän ja parantamisen lähde. Parantaminen on tiedettä, ja parantajat toimivat kansan keskuudessa Jumalan lakien mukaisesti. Näin ollen heiltä edellytetään asianmukaista uutteruutta heidän toimiessaan Jumalan välikappaleina hänen lakiensa mukaan.
5. Moos. 23:2-9 2 "Ketään, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. 3 "Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. 4 "Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon. 5 He eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa, kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin, Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät. 6 Mutta Herra, teidän Jumalanne, ei suostunut kuulemaan Bileamia, vaan muutti kirouksen siunaukseksi, koska hän rakastaa teitä. 7 Älkää milloinkaan koko elinaikananne tehkö mitään, mikä edistää heidän menestystään ja hyvinvointiaan. 8 "Älkää vieroksuko edomilaisia; he ovat teidän veljiänne. Älkää vieroksuko myöskään egyptiläisiä, sillä te olette olleet muukalaisina heidän maassaan 9 Näiden jälkeläisiä voidaan kolmannesta sukupolvesta alkaen ottaa Herran kansan joukkoon.
Lain tästä osasta näemme, että kansakuntaa suojellaan suojelemalla perhettä avioliitossa. Näiltä ihmisryhmiltä kielletään pääsy Herran seurakuntaan, jotta he olisivat esimerkkinä Israelille. Nämä ihmiset kuolevat synneissään lain mukaan.
Pakanoiden tapana oli myös vaatia pappejaan elämään selibaatissa tai tehdä heidät eunukeiksi. Laki annettiin tässä kohdassa tämän käytännön kieltämiseksi. Pakanat ja muut, jotka tunsivat tämän lain, tekivät valituista joskus eunukkeja näiden lainkohtien vastaisesti, mikä esti heiltä teknisesti ottaen pääsyn synagogaan ja näin ollen seurakuntaan. Uusi Testamentti vahvistaa tämän käytännön, ja myöhemmillä päätöksillä (vrt. Apostolic Constitutions, ANF, vol. VIII, pp. 479 et seq.) näiden miesten annettiin päästä piispoiksi tai vanhimmiksi.
Messias kuoli maailman syntien vuoksi. Pelastus on nyt pakanoista, eikä isien syntejä enää lueta pojille. Tämä on uusi liitto. Lain luonne on kirjoitettuna heidän sydämiinsä, ja jokainen on vastuussa omista synneistään. Tämän on liiton luonteeseen tehdyn muutoksen merkitys.
Jeremia 31:29-34 29 Niinä päivinä ei enää sanota: "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo." 30 "Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo." 31 "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. 32 Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. 33 "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
Koko uuden liiton rakenne Messiaan alaisuudessa tähtäsi synnin poistamiseen (vrt. Matt. 26:28; Hepr. 8:8-12; 10:16-17). Rabbiiniset selitysteokset eivät käsittele muutoksen luonnetta oikein (vrt. Soncinon selitys jakeeseen 30). Israel pysyy uskollisena Jumalalle, mutta synnin siirtyminen isältä pojalle poistetaan tällä uudella Messiaan alaisella liitolla, ja tämä on sanoma, joka poistaa Vanhasta Testamentista koko rakenteen, joka koskee isien syntien periytymistä. Nykyisen kristinuskon viesti on täysin vastoin Messiaan tarkoitusta.
Tässä tekstissä käsitellään myös kansojen keskuudesta peräisin olevan epäpuhtauden vaikutusta sodan aikana. Israelin kansa ei saa tehdä pakanoiden tavoin, eikä se saa saastuttaa itseään pakanoiden tavoin.
5. Moos. 23:10-15 10 "Kun lähdette sotaan vihollisianne vastaan ja asetutte leiriin, karttakaa kaikkea epäpuhtautta. 11 Jos joku teistä on yöllisen siemenvuodon takia epäpuhdas, hänen on mentävä leirin ulkopuolelle ja pysyttävä siellä. 12 Illansuussa hänen on peseydyttävä, ja vasta auringonlaskun aikaan hän saa palata leiriin. 13 "Teillä tulee olla leirin ulkopuolella paikka, missä voitte käydä tarpeillanne. 14 Varusteidenne joukossa teillä tulee olla pieni lapio, jolla kaivatte ulosteitanne varten kuopan ja peitätte jälkenne. 15 Herra, teidän Jumalanne, kulkee leirissänne, suojelee teitä ja antaa vihollisenne teidän käsiinne. Sen tähden leirin on oltava pyhä, niin ettei hän näe siellä mitään sopimatonta eikä jätä teitä.
Herra meidän Jumalamme kulkee keskuudessamme, ja meidän on oltava pyhiä rauhan ja sodan aikana, sillä Jumala asuu keskellämme ja me olemme Jumalan temppeli.
Ruokalait
Ruokalakien on pidennettävä elämää ja suojeltava maapalloa. Ne varmistavat ravintoketjun ja vähentävät sairauksia. Ruokalakien tieteellinen perusta on esitetty yksityiskohtaisesti tutkielmassa Ruokalait (Nro 15). Ruokalakien vääristymiä sekä vegetarismin askeettisia oppeja ja niihin liittyviä poikkeamia käsitellään tutkielmassa Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183) ja myös Viini Raamatussa (Nro 188) sekä tutkielmassa Tasapaino (Nro 209).
Vegetarismi ja selibaatti sekä avioliitosta pidättäytyminen on mainittu paholaisten opeiksi lopun aikoina (1. Tim. 4:3; vrt. Ap. t. 15:20; Matt. 3:4).
Tautien välttäminen noudattamalla ruokalakeja ja oikeaoppista teurastamista sekä villipetojen vahingoittamien eläinten välttäminen on esitetty säädöksissä (2. Moos. 22:31).
Myös ensiantimet uskottiin Jumalan huoneelle (2. Moos. 34:26). Herra johdatti Israelia, koska heidän keskuudessaan ei ollut vierasta jumalaa ja he söivät maan runsaista antimista, myös Salomon kaikkina päivinä siihen saakka, kun hän teki syntiä ja vääryys tuli kansan osaksi (5. Moos. 32:14; vrt. San. 27:27; 1. Kun. 4:22-23).
Ruokalakeja koskevat säännökset esittää 3. Moos. 11.
3. Moos. 11:1-47 [LUETTAVA KOKONAAN]
On huomattava, että King James Version käyttää sanaa swan jakeessa 18. Tämä sana ei ole itse asiassa joutsen eikä viittaa hanhien ja ankkojen sukuun. Sana tinšemes viittaa lepakkoon (Rashi; Chizkuni) tai pöllöön (Ralbag vrt. Stones Chumash) taikka huuhkajaan; vrt. Soncino; tai tanšemeseli sulttaanikana SHD 8580.
5. Moos. 14:1-21 1 "Te olette Herran, Jumalanne, lapsia. Kun surette vainajaa, älkää viillelkö itseänne älkääkä ajelko päätänne otsalta paljaaksi, 2 sillä te olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Maailman kaikkien kansojen joukosta Herra valitsi teidät omaksi kansakseen. 3 "Älkää syökö mitään, mikä on Herralle iljetys. 4 Nämä ovat ne nelijalkaiset eläimet, joita saatte syödä: nauta, lammas ja vuohi, 5 peura, gaselli, metsäkauris, villivuohi, vuorikauris ja antiloopit. 6 sekä ne nelijalkaiset, joilla on kaksijakoiset sorkat ja jotka märehtivät ruokansa. 7 Mutta eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, ette saa syödä. Näitä ovat kameli, jänis ja tamaani, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia; ne ovat saastaisia. 8 Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin. 9 "Saatte syödä kaikkia vesieläimiä, joilla on evät ja suomut, 10 mutta ette sellaisia, joilla ei ole eviä eikä suomuja; ne ovat saastaisia. 11 "Saatte syödä kaikkia puhtaita lintuja. 12 Mutta lintuja, jotka ovat saastaisia, ette saa syödä. Niitä ovat kotka, hanhikorppikotka ja partakorppikotka, 13 isohaarahaukka ja kaikki muut haarahaukat, 14 kaikki korpit, 15 strutsi, kehrääjä, lokki ja kaikki jalohaukat, 16 varpuspöllö, huuhkaja ja tornipöllö. 17 pelikaani, kalasääski ja merimetso, 18 kattohaikara ja muut haikarat sekä harjalintu ja lepakko. 19 Kaikki siivekkäät pikkueläimet ovat saastaisia; niitä ei ole lupa syödä. 20 Mutta kaikkia puhtaita siivekkäitä saatte syödä. 21 "Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle. Te olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. "Älkää keittäkö karitsaa emänsä maidossa.
Samoin myös lajien on oltava puhtaita. Muuleja tai vastaavia elämiä ei saa esiintyä;
3. Moos. 19:19 9 "Noudata näitä minun lakejani. Älä anna karjassasi kahden erilaisen eläimen pariutua keskenään. Älä kylvä samaan peltoon kahta erilaista siementä. Älä pue yllesi vaatekappaletta, joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta.
eikä myöskään pellavasta ja villasta sekoitettuja vaatteita.
3. Moos. 20:25 25 Tehkää tekin ero puhtaiden ja saastaisten eläinten välillä, sekä nelijalkaisten että lintujen, älkääkä saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla niihin nelijalkaisiin eläimiin, lintuihin tai maassa ryömiviin elollisiin olioihin, jotka minä olen erottanut saastaisiksi.
Nämä jaottelut puhtaaseen ja epäpuhtaaseen on tarkoitettu varjelemaan ihmisiä.
3. Moos. 22:1-33 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tämä luku käsittelee pyhien asioiden käyttämistä tai syömistä. Niitä ei saa häpäistä.
Tätä koskevan lainsäädännön tarkoituksena on suojella papistoa, ja se ennakoi valittuja. Jos uhrieläinten tyyppejä suojelevaa lainsäädäntöä ei olisi ollut, Leevi olisi syönyt maan jätteitä ja Herran pöytä olisi saastunut. Uhri palveli tällä tavalla kahta tarkoitusta. Uhrit olivat pyhiä Herralle, ja ainoastaan paras uhrattiin. Myös syntiuhrit tulivat rangaistukseksi, joksi ne oli tarkoitettu, ja ne otetaan uudestaan käyttöön tuhatvuotisessa järjestelmässä. Daavid söi uhrileipiä, joita ei ollut luvallista syödä, mikä ennakoi Messiasta ja Daavidin jälkeläisten ja huoneen alaista uutta papistoa.
4. Moos. 5:1-4 1 Herra sanoi Moosekselle: 2 Käske israelilaisten lähettää leiristä pois jokainen spitaalia tai vuotoa sairastava sekä jokainen, joka on tullut epäpuhtaaksi menemällä vainajan lähelle. 3 Lähettäkää heidät pois, leirin ulkopuolelle, niin miehet kuin naisetkin, etteivät he saattaisi epäpuhtaaksi leiriä, jossa minä asun israelilaisten keskellä." 4 He täyttivät käskyn, jonka Herra oli Moosekselle antanut, ja lähettivät epäpuhtaat leirin ulkopuolelle.
Tarttuvia tauteja koskeva karanteeni on pakollinen.
4. Moos. 9:6-11 6 Jotkut miehet olivat tulleet vainajan koskettamisesta epäpuhtaiksi eivätkä voineet määräpäivänä viettää pääsiäistä. He tulivat Mooseksen ja Aaronin luo 7 ja sanoivat: "Me olemme vainajan tähden epäpuhtaita. Emmekö saa lainkaan tuoda Herralle uhrilahjaa oikeaan aikaan kuten muut israelilaiset?" 8 Mooses sanoi heille: "Odottakaa tässä. Minä menen kuulemaan, mitä Herra määrää teidän asiassanne." 9 Herra sanoi Moosekselle: 10 "Sano israelilaisille: Jos jotkut teistä tai teidän jälkeläisistänne tulevat epäpuhtaiksi vainajan tähden tai ovat pitkällä matkalla, he saavat silti viettää pääsiäistä Herran kunniaksi. 11 Heidän tulee toisen kuun neljäntenätoista päivänä iltahämärissä uhrata pääsiäislampaansa ja syödä se happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kera.
Toinen pääsiäinen on varattu niitä varten, jotka eivät pysty osallistumaan siihen ensimmäisenä matkan tai muun karanteeniongelman vuoksi. Asiassa ei ole valinnan varaa.
4. Moos. 19:1-22 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tämä jakso käsittelee punaruskean lehmän uhraamista ja kuolleiden käsittelyä.
Puhdistusjärjestelmä palvelee kahta tarkoitusta. Se sääti puhtautta koskevat säännökset niitä tilanteita varten, jotka voisivat todennäköisesti johtaa saastumiseen, ja se ennakoi myös puhdistusjärjestelmää valittujen temppelissä. Koska väärä kirkko ei ymmärtänyt Vanhan Testamentin lainsäädäntöä näiltä osin, miljoonat kuolivat ennenaikaisesti rikkoessaan näitä lakeja tietämättömyydestä ja taudin vuoksi.
5. Moos. 22:9-11 9 "Älä kasvata viinitarhassasi mitään muita kasveja. Muuten sekä ne että viiniköynnöstesi koko sato on annettava Herralle. 10 Älä käytä härkää ja aasia kyntöparina. 11 Älä käytä vaatteita, jotka on kudottu kahdesta eri lankalajista, villasta ja pellavasta.
Näitä siementen ja lajien puhtautta koskevia lakeja käsitellään tutkielmassa Laki ja viides käsky (Nro 258).
Kasvien asiaton sekoittaminen keskenään olisi johtanut sekaannukseen. Näiden ominaisuuksien ja kasvien tarkoituksellisella muuntelulla on nykyään paljolti sama seuraus.
Verensyöntikielto
Veressä on elävän olennon elämänvoima, ja veren syöminen on vakava terveysriski.
3. Moos. 17:10-16 10 Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta. 11 Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. 12 Sen tähden minä sanon israelilaisille: yksikään teistä ei saa syödä verta, eikä sitä myöskään saa syödä kukaan teidän keskuudessanne asuva siirtolainen. 13 "Kun joku israelilainen tai heidän keskuudessaan asuva siirtolainen pyydystää syötäväksi kelpaavan eläimen tai linnun, hänen tulee valuttaa sen veri maahan ja peittää veri hiekalla, 14 sillä veressä on jokaisen elävän olennon elämänvoima. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään elävän olennon verta, sillä veressä on sen elämänvoima. Jokainen, joka syö verta, on poistettava kansansa keskuudesta. 15 "Jos joku, olipa hän israelilainen tai siirtolainen, syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka. Sitten hän on jälleen puhdas. 16 Mutta ellei hän pese vaatteitaan ja peseydy, hän jää syynalaiseksi."
Jumalan lakien noudattamatta jättäminen tuo mukanaan rangaistuksen.
3. Moos. 19:26 26 "Älkää syökö lihaa, jossa vielä on verta. Älkää harjoittako ennustamista tai noituutta.
Yleisesti ottaen nämä lait esittävät palvontamuodon, jota noudatettiin muinaisessa pakanallisessa maailmassa. Nykyään tiedämme, että druidien, kelttien ja yleisesti ottaen arjalaisten kolmiyhteisessä järjestelmässä uhrattiin ihmisuhreja, ja lehdot olivat täynnä ihmisten sisälmyksiä ja verta (ks. tutkielma Joulun ja pakanallisen pääsiäisen alkuperä (Nro 235)). Eläinratajärjestelmä, joka on aikoja noudattava uskonto, ei ollut Raamatun kalenterin mukainen.
Ennusmerkkijärjestelmä poikkesi urimista ja tummimista, ja se oli velhouden tai noituuden muoto.
Kuuliaisuus
Herra haluaa kuuliaisuutta enemmän kuin uhria.
5. Moos. 11:2-25 [LUETTAVA KOKONAAN]
5. Moos. 11: 18-25 18 "Painakaa tarkoin mieleenne nämä käskyt, jotka minä annan. Sitokaa ne merkiksi käteenne ja pitäkää niitä tunnuksena otsallanne. 19 Opettakaa ne lapsillenne ja puhukaa niistä, olittepa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. 20 Kirjoittakaa ne kotienne ovenpieliin ja kaupunkienne portteihin, 21 jotta te ja teidän lapsenne eläisitte vanhoiksi siinä maassa, jonka Herra teidän esi-isänne vannomallaan valalla lupasi heille niin pitkäksi aikaa, kuin taivas kaareutuu maan yllä. 22 ”Jos te tarkoin noudatatte tätä lakia, jonka minä käsken teidän pitää, jos rakastatte Herraa, Jumalaanne, ja aina hänelle uskollisina vaellatte hänen teitään, 23 niin Herra hävittää teidän tieltänne kansoja, jotka ovat teitä suurempia ja mahtavampia, ja te saatte maan omaksenne. 24 Jokainen paikka, jonne jalallanne astutte, kuuluu teille: teidän alueenne ulottuu eteläisestä autiomaasta Libanonin vuoriin ja Eufratvirrasta läntiseen mereen 25 Teidän edessänne ei kestä kukaan. Kaikkialla siinä maassa, johon saavutte, Herra, teidän Jumalanne, levittää lupauksensa mukaisesti pelkoa ja kauhua teitä kohtaan.
Näin ollen Herra antaa elämää riippuen kuuliaisuudesta sekä pitkää ikää ja suojaa maassa. Kaikessa tässä luomakunnan kyky tappaa kuuluu ihmiselle.
5. Moos. 12:15 15 "Omilla asuinsijoillanne voitte teurastaa eläimiänne mielin määrin ja syödä lihaa niin paljon, kuin Herra, teidän Jumalanne, teille hyvyydessään suo. Lihaa saavat syödä niin epäpuhtaat kuin puhtaatkin, aivan kuin söisitte gasellin tai peuran lihaa.
Amalek ja sota kansojen keskuudessa
Bileamin profetia osoitti Israelia vastaan nousseiden kansojen lopullisen kohtalon. Amalek oli kansoista ensimmäinen, mutta sen kohtalona oli hävitä ikuisesti. Keniläisten oli hävittävä ikuisiksi ajoiksi. Lopun ajat ovat selvitymiskysymys, kuten näemme Bileamin sanoessa myös: ”Kuka jää elämään, kun Jumala tämän tekee!” (vrt. 4. Moos. 24:20-24). Sillä kittiläisten laivat vaivaavat Assuria ja Eberiä, ja heidätkin hävitetään. Kittim, joka on Javanin, Jaafetin pojan, poika, hyökkää tämän tekstin mukaan assyrialaisten ja varhaisten eli esi-israelilaisten eli laajassa mielessä heprealaisten kimppuun (1. Moos. 10:4). Kittim sijaitsi aikaisemmin Kyproksella ja Välimeren pohjoisrannikolla. Se yhdistettiin myös foinikialaisiin, jotka olivat myös Kyprokselta hallitsevia muinaisia merten valtiaita.
Nämä viimeisten aikojen sodat muistuttavat Israelin ja Amalekin välisiä taisteluita, ennen kuin he pääsivät luvattuun maahan (2. Moos. 17:8-16). Amalek surmasi heikot ja hauraat eikä pelännyt Jumalaa (5. Moos. 25:17-19).
Koko liittoutuma on esitetty kokonaisuudessaan Psalmissa 83.
Näiden kansojen kaikki haarat punovat juonia tuhotakseen Israelin. Kansoja on kaikkiaan kymmenen, ja ne muodostavat kymmenen kuninkaan liiton. Edom ja ismaelilaiset, Moab ja hagarilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ja Tyroksen asukkaat ja Assyriakin on liittynyt heihin (Ps. 83:5-8). Jumala määräsi niiden täydellisen tuhon (vrt. 1. Sam. 15:2, 3; 28:18), mutta käskyä ei noudatettu, ja ne melkein tuhosivat Juudan (vrt. Ester 3:7-9, 10).
Kaikilta näiltä osin viisaus eli Jumalan käskyjen noudattaminen on avain pitkään ikään, ja Jumalan voimasta Israelia suojellaan (vrt. San. 4:1-27).
Perintöosa ja maapyykit
Perintöosa ja maapyykit liittyvät sukujen ja heimojen elinkeinon säilyttämiseen. Niiden taikka niiden sisällön poistaminen tai orvon pelloille astuminen on kirous, sillä heidän lunastajansa on voimallinen ja hän pitää heidän puoltaan (5. Moos. 27:17; Job 24:2; San. 22:28; 23:10,11; Hoos 5:10). Näitä kysymyksiä käsitellään tutkielmissa Laki ja neljäs käsky (Nro 256) ja myös Laki ja viides käsky (No. 258).
Kapinointi
Jumala haluaa kuuliaisuutta eikä uhria. Kapinointi on verrattavissa noituuden syntiin (1. Sam. 15:22-23), koska se asettaa Jumalan tahtoa vastaan toisen tahdon.
4. Moos. 16:1-50 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tässä luvussa käsitellään Korahin kapinaa. Sitä käsitellään myös tutkielmassa Laki ja ensimmäinen käsky (Nro 253).
Jumala puuttui tähän kapinaan kahdella tapaa. Ensimmäistä vaihetta ei noudatettu, ja väestö oli vaarassa tuhoutua. Koko papisto erotettiin tästä lähtien Messiaan tulemiseen ja Melkisedekin pappeuteen asti. Silloin valituista tulee pappeja ikuisiksi ajoiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ja Jumala sanoi, että he olisivat jumalia, Korkeimman poikia, kaikki heistä, eikä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi (Ps. 82:6-7; Joh. 10:35).
4. Moos. 17:16-28 16 Herra sanoi Moosekselle: 17 "Sano israelilaisille, että jokaisen sukukunnan päämiehen on annettava sinulle sauva, yksi kutakin heimoa kohti eli yhteensä kaksitoista sauvaa. Kirjoita sitten kunkin päällikön sauvaan hänen nimensä. 18 Leevin heimon sauvaan kirjoita kuitenkin Aaronin nimi. Kutakin heimon päämiestä kohti saa olla vain yksi sauva. 19 Pane sauvat pyhäkkötelttaan liitonarkun eteen, missä saatte kohdata minut. 20 Minun valitsemani miehen sauva puhkeaa lehteen, ja niin minä vaiennan israelilaisten nurinan ja pääsen kuulemasta heidän ainaista valitustaan teitä vastaan." 21 Mooses ilmoitti tämän israelilaisille, ja jokaisen heimon päämies antoi hänelle sauvan. Sauvoja oli yksi kutakin heimoa kohti eli yhteensä kaksitoista sauvaa, ja Aaronin sauva oli niiden joukossa. 22 Mooses vei sauvat Herran eteen liitonarkkua suojaavaan telttaan. 8 Kun hän seuraavana päivänä meni sinne, Leevin sukukuntaa edustava Aaronin sauva oli puhjennut lehteen ja siinä oli lehtien lisäksi kukkia ja kypsäksi ehtineitä manteleita. 24 Mooses vei sauvat ulos pyhäkköteltasta ja näytti ne israelilaisille. Sauvat nähtyään kukin päämies otti niistä omansa. 25 Herra sanoi Moosekselle: "Vie Aaronin sauva takaisin liitonarkun eteen säilytettäväksi todisteena niille, jotka vielä aikovat kapinoida. Näin pääsen kuulemasta heidän nurinaansa, eikä heidän tarvitse kuolla." 26 Mooses teki Herran käskyn mukaisesti. 27 Mutta israelilaiset sanoivat Moosekselle: "Me olemme hukassa, me tuhoudumme, olemme kaikki tuhon omat! 28 Jos jokainen, joka menee Herran asumuksen lähelle, kuolee, niin mehän kuolemme kaikki!"
Aaron ennakoi kahdentoista heimon pappeutta Messiaan alaisuudessa, ja Leevistä tulee osa laajempaa pappeutta pakanakansojen suhteen, ja koko maailmasta tulee osa Israelin palvontaa (Ilm. 7:4-8).
Jumalan oikeusjärjestys vahvistetaan kussakin kansakunnassa johtajan alaisuudessa, joka on Jumalan suora edustaja. Johtajalla on lisää edustajia, ja heidän käsiinsä annetaan laki ja rangaistus.
Rikos- ja rangaistusjärjestelmän perustaminen
Jokaiseen käskyyn liittyy viime kädessä kuolemanrangaistus. Tämä rangaistus ei ole tuomion umpimähkäinen seuraus. Jumala haluaa armoa ja oikeudenmukaisuutta. Kristus osoitti, miten rangaistukset oli pantava täytäntöön (Joh. 8:7). Rangaistuksia ei saanut panna täytäntöön ryhmäväkivallan avulla. Kuolemanrangaistusta ei saanut myöskään soveltaa mielivaltaisesti, kuten näemme Messiaan kommenteista, jotka koskevat haureellista naista.
Joh. 8:1-11 1 mutta Jeesus meni Öljymäelle. 2 Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. 3 Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen 4 ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. 5 Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" 6 He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. 7 Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." 8 Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. 9 Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. 10 Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" 11 "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."
Tässä esimerkissä Messias paljasti lain tulkinnan. Kuolemanrangaistusta sovelletaan ainoastaan, jos määräystä rikotaan toistuvasti tai kun kuudetta käskyä rikotaan erityisissä olosuhteissa. Sillä laissa sallitaan, että henkilö riistää hengen tietyissä olosuhteissa.
Oikeus riistää henki
Oikeus hengen riistämiseen kuuluu valtiolle, mutta se delegoidaan tietyissä olosuhteissa yksityisille ihmisille.
Goel toimii lain mukaisesti veren kostajana tai lunastajana tai lunnaana. Esimerkkinä on 1. Moos. 48:16, joka soveltuu lunastuksen enkeliin, joka oli Israelin elohim. Termiä käyttävät seuraavan kerran 2. Moos. 6:6 ja 15:3, jossa Messias oli lunastaja ja sotija niiden suhteen, jotka eivät kuuluneet Israeliin. 4. Moos. 35:12, 19 käyttää termiä henkilöstä, joka kostaa veren lain mukaisesti. Yksityiskohtaisten säännösten mukaan velvollisuus kuului heimoyhteisössä lähiomaiselle tai lähisukulaiselle, mutta se pätee myös Messiaaseen ja oikeuden elohimiin, joka nimittää pyövelin valtion tarpeita vastaavasti. Surmaaja ei kuole, ennen kuin he tulevat seurakunnan eteen tuomiolle. Tätä tarkoitusta varten on olemassa turvakaupunkeja ja paikkoja, joissa henkilöä voidaan suojella ja hänet voidaan tuoda oikeuden eteen.
4. Moos. 35:12-19 12 Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta, eikä häntä saa surmata, ellei häntä ole julkisesti tutkittu ja tuomittu. 13 Määrätkää turvakaupungeiksi kuusi kaupunkianne. 14 Näistä kolme kaupunkia on määrättävä Jordanin itäpuolelta ja toiset kolme Kanaaninmaasta. 15 Israelilaisille sekä heidän keskuudessaan asuville siirtolaisille ja muukalaisille nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkoja. Niihin voi paeta jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen. 16 "Jos joku lyö rautaesineellä toisen kuoliaaksi, hän on murhamies ja hänet on surmattava. 17 Jos joku heittää toista niin suurella kivellä, että sillä voi tappaa, ja tämä kuolee, heittäjä on murhamies ja hänet on surmattava. 18 Samoin, jos joku iskee toista puuesineellä, jota voi käyttää tappoaseena, ja tämä kuolee, lyöjä on murhamies ja hänet on surmattava. 19 Verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.
Abortti
Abortti on kuudennen käskyn rikkomus, lukuun ottamatta yhtä perustetta. Tämä peruste on se, että toista lakia rikotaan. Kun lapsi uhkaa vanhempansa henkeä, lapsi surmataan.
Tämä on viidennen käskyn heijastus, ja kuudes seuraa viidennestä ja tulkitsee sitä. Näin ollen lapsen ei voida antaa tappaa vanhempaansa ilman, että looginen yhteys Jumalan lakeihin katkeaa. Ensimmäiset viisi käskyä käsittelevät yksilön velvollisuuksia Jumalaa kohtaan ja perhettä kohtaan yhteiskunnassa luojina ja vanhempina. Viimeiset viisi käskyä liittyvät yhteiskunnalliseen kanssakäymiseen. Lapsi ei voi tuottaa vanhempiensa kuolemaa tai tuottaa heille vahinkoa saamatta rangaistusta.
2. Moos. 21:15 15 Jos joku lyö isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla.
Abortti on näin ollen sallittu Jumalan lain mukaan äidin elämän pelastamiseksi.
Vahingonteosta johtuva keskenmeno
Väkivallan aiheuttamasta keskenmenosta määrättävä rangaistus on riippuvainen vahingonkorvausvaatimuksista, jotka esitetään tuomioistuimelle ja jotka tuomioistuin määrää.
2. Moos. 21:22-25 22 Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. 23 Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, 24 silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta,
Kieltäytyminen saapumasta oikeuden eteen ja siitä johtuvan haitan aiheuttaminen johtavan vahingonkorvaukseen. Näin ollen molemmat osapuolet ovat sidottuja tuomioistuimeen ja sen päätöksiin, ja jomman kumman osapuolen aiheuttama haitta kostomielessä rangaistaan, jotta aiheutetut vahingot voitaisiin korvata.
Tämä on sen lain mukainen, jonka mukaan kansan elohimia tai hallitsijaa ei saa pilkata.
Murha
Hengen riistäminen ilman valtuutusta on murha. Laissa eritellään erityiset tapaukset ja olosuhteet, joissa henkilö voidaan surmata. Hengen riisto ilman valtuutusta on murha. Näin ollen kuudes käsky, joka sanoo ”Älä tapa”, on ymmärrettävä siten, että se sanoo ”Älä murhaa”.
Hengen riisto ei ole aina kielletty, ja joissakin tapauksissa se on lain mukaan jopa pakollinen. Lisäksi erityyppiset rikokset edellyttävät eritasoista lain soveltamista. Kuudennen käskyn rikkomus edellyttää kuolemanrangaistusta, kun taas joidenkin toisten käskyjen rikkomisesta seuraa kuolemanrangaistus ainoastaan, jos niitä rikotaan toistuvasti ja tahallisesti, mutta niistäkin seuraa viime kädessä kuolemanrangaistus (vrt. 4. Moos. 15:32-36).
Rikos ja rangaistus
Kaikkia sitoo yksi laki.
4. Moos. 15:29-31 29 Sama laki koskee jokaista, joka erehdyksessä tekee rikkomuksen, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai keskuudessanne asuva muukalainen 30 "Mutta jokainen, joka tekee rikkomuksen tahallaan, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai muukalainen, loukkaa teollaan Herraa. Siksi hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 31 Koska hän on halveksinut Herran sanaa ja rikkonut hänen käskyään vastaan, hänet on surmattava. Hän yksin joutuu kantamaan vastuun teostaan."
Oikeusistuimen ja Jumalan lain halveksunnasta seuraa viime kädessä kuolemantuomio jo sinänsä.
5. Moos. 17:12-13 12 Mutta jos joku on niin röyhkeä, ettei piittaa tuomarin tai Herran palvelijana toimivan papin päätöksestä, hänen on kuoltava. Hävittäkää paha Israelista. 13 Kun kansa saa kuulla tuomiosta, kaikki pelkäävät eikä kukaan enää syyllisty tällaiseen röyhkeyteen.
(vrt. 3. Moos. 20:1-27; 24:10-23).
Kuolemanrangaistus
Ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, ja joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava (1. Moos. 9:5-6).
Kuolemanrangaistus on säädetty tietyin edellytyksin (vrt. 3. Moos. 20:1-27; 24:10-23; 4. Moos. 15:29-31; 5. Moos. 17:12-13).
Kaikki tämä tähtää siihen, että oppisimme pelkäämään Jumalaa ja hänen lakejaan, sillä me olemme hänen suojelunsa ja oikeutensa sekä hänen liittonsa alaisia hänen temppelissään (5. Moos. 8:6; 2. Moos. 12:15-19; 1. Moos. 17:14; 2. Moos. 3. Moos. 17:8).
Henkilö, joka kiroaa isänsä tai äitinsä, kuolee lapsettomana, ja siitä syystä hänellä ei ole jälkeläisiä taikka hän kuolee (San. Job 20:20; Matt. 15:4; Mark. 7:10).
Kuolemanrangaistus on säädetty seuraavista rikoksista:
Ihmisen kaappaaminen palkkiota vastaan (5. Moos. 24:7);
Raiskaus (5. Moos. 22:20-27);
Noituus tai eläimeen sekaantuminen taikka uhraaminen väärille jumalille (2. Moos. 22:18-20);
Vanhempiaan vastaan kapinointi (5. Moos. 21:18-21);
Sapatin rikkominen (2. Moos. 35:2; 4. Moos. 15:32-36);
Väärä profetointi, jossa opetetaan sivuuttamaan Jumalan lait (5. Moos. 13:1-10);
Oikeusistuimen halveksunta kieltäytymällä panemasta tuomiota täytäntöön (5. Moos. 17: 8-13);
Poikansa kasvattaminen ryöväriksi tai liiton rikkojaksi; joka palvoo epäjumalia ja tekee huorin; sortaa köyhiä ja puutteenalaisia, käyttää väkivaltaa tai kiskoo korkoa tai vastaavaa hyötyä (Hes. 18:10-13).
Todistajat
Ketään ei saa surmata muuten kuin kahden tai kolmen todistajan lausunnon perusteella (5. Moos. 17:6). Ketään ei saa surmata yhden todistajan lausunnon perusteella, eikä yksi todistaja saa nousta syyttämään ketään mistään synnistä (vrt. 5. Moos. 19:15).
Todistajien on otettava hänet ensimmäisenä käsiinsä. Toisin sanoen todistajien on osallistuttava teloitukseen (5. Moos. 17:7).
Teloitustavat
Raamatussa on esitetty erilaisia teloitustapoja.
Ne ovat seuraavat:
Polttaminen (3. Moos. 20:14; 21:9);
Kivittäminen (3. Moos. 20:1, 27; 24:14; 5. Moos. 21:21);
Hirttäminen (5. Moos. 21:22, 23; Joos. 8:29); ja
Miekka (2. Moos. 32:27, 28).
Teloitukset on pantava toimeen esimerkinomaisesti, eikä niitä ole pakollista määrätä ensimmäisestä rikoksesta, lukuun ottamatta kuudetta käskyä.
Todisteita koskevien lakien vääristäminen ja farisealaisten perinteiden väärinkäyttö ovat vastoin Raamatun lakia. Raamattu esimerkiksi säätää, että ketään ei saa teloittaa yhden todistajan lausunnon perusteella, kun taas perinnäissäännöissä määrätään, että yksi riittää. Jokainen, joka noudattaa näissä asioissa Talmudia vastoin Raamatun nimenomaisia säädöksiä, on tehnyt kuolemalla rangaistavan rikoksen.
Armo ja oikeudenmukaisuus.
Lain täytäntöönpanossa on noudatettava armon ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Kristus osoitti tarkalleen, miten laki oli pantava täytäntöön. Esimerkiksi kuolemanrangaistus haureudesta ei ollut pakollinen, paitsi jos synti toistettiin lakia halveksuen ja tekemättä parannusta.
Jokainen käsky sisältää tai siihen liittyy kuolemanrangaistus, jotta lain voiman voitaisiin osoittaa olevan kaikissa tapauksissa sama. Kuolemanrangaistus säädetään pakolliseksi ensimmäisestä rikoksesta ainoastaan kuudennessa käskyssä, ja silloinkin ainoastaan tietyin edellytyksin.
Kristuksen sanat osoittavat, että tämä on lain tarkoitus (Joh. 8:7). Laki on pantava täytäntöön armon ja oikeudenmukaisuuden mukaisesti ilman pahansuopuutta, eivätkä täytäntöönpanijat saa vainota toisia.
Lavastaminen
Näin ollen tästä periaatteesta, joka esiintyy teksteissä, jotka koskevat toisten vainoamista, havaitsemme, että olosuhteiden järjestäminen siten, että toinen syyllistyy rikokseen, on rikos siinä kuin parjauskin. Ne ovat ainoastaan saman synnin eri puolia, ja niillä pyritään tuhoamaan yksilö eri tavoin.
Elämän kontrolli sodassa
Ketään miestä ei saa pakottaa asepalvelukseen vuoden kuluessa avioliitosta, eikä häntä saa pakottaa taistelemaan vastoin tahtoaan.
5. Moos. 24:5 5 "Jos mies on vastikään mennyt naimisiin, hänen ei tarvitse lähteä sotaan eikä häntä saa kutsua muuhunkaan palvelukseen. Hän saa vuoden ajan olla vapaa ja pysyä kotona vaimonsa ilona.
(vrt. 5. Moos. luku 20).
Kaikki elämä on riippuvainen kuuliaisuudesta Jumalan lakeja kohtaan.
5. Moos. 7:1-5 1 "Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen maahan, jota nyt olette menossa ottamaan omaksenne, hän hävittää tieltänne seitsemän teitä suurempaa ja mahtavampaa kansaa: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 2 Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa. 3 Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa. 4 sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun. 5 Tehkää sen sijaan heille näin: repikää maahan heidän alttarinsa, murskatkaa heidän kivipatsaansa, hakatkaa poikki heidän asera- paalunsa ja polttakaa heidän jumalankuvansa.
Epäjumalanpalvelus on nimenomaisesti kielletty Israelilta tai heidän porteissaan eläviltä vierasmaalaisilta, ja se on rangaistava kuolemalla.
5. Moos. 7:22-26 22 "Herra, teidän Jumalanne, karkottaa nämä kansat teidän tieltänne vähitellen. Teidän ei tule pyrkiä kerralla hävittämään niitä, etteivät villieläimet lisääntyisi ja kävisi teille vaivaksi. 23 Herra, teidän Jumalanne, antaa nuo kansat teidän valtaanne ja saattaa ne suureen sekasortoon, kunnes ne tuhoutuvat tyystin. 24 Herra antaa myös niiden kuninkaat teidän käsiinne, ja te pyyhitte heidän nimensäkin pois maan päältä. Kukaan ei pysty teitä vastustamaan, vaan te hävitätte kaikki. 25 "Polttakaa heidän jumalankuvansa. Älkää ahneuksissanne ottako niistä itsellenne hopeaa tai kultaa, ettette joutuisi heidän jumaliensa pauloihin, sillä ne ovat iljetys Herralle, teidän Jumalallenne. 26 Sellainen iljetys on julistettava tuhon omaksi. Älkää siis viekö siitä mitään kotiinne, ettette itsekin joutuisi tuhon omiksi. Inhotkaa epäjumalia, kauhistukaa ja karttakaa niitä; ne on tuhottava.
Lain mukainen rangaistus synnistä ja oikeus elämään
Ketään lasta ei saa surmata isänsä synneistä, vaan jokainen on surmattava omista synneistään (5. Moos. 24:16, 17; 2. Kun. 14:6).
Ketään, joka karkaa orjuudesta, ei saa palauttaa isännälleen. Pakolaisille on osoitettava paikka, jossa he voivat elää kaupungin porttien sisäpuolella, missä haluavat, eikä heitä saa sortaa. Heille on annettava elämä Jumalan lain mukaan (5. Moos. 23:15, 16).
Tavanomaiset sotatoimet
Maansa ja kotinsa puolustamiseksi on luvallista tappaa. Jumala on puolustaja. Jotkin ihmisryhmät on jätetty tämän säännöksen ulkopuolelle (vrt. tutkielma 5. Moos. 20 (Nro 201)).
5. Moos. 20:1-20 [LUETTAVA KOKONAAN]
Maata on suojeltava, ja ympäristöä on suojeltava. Ainoastaan ne, jotka palvovat muita jumalia (muita kuin Herraa Israelin Jumalaa), on tuhottava kokonaan.
Epämääräisestä onnettomuudesta aiheutuva kuolema
5. Moos. 21:1-14 1 "Jos siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa omaksenne, löytyy surmatun ihmisen ruumis asutuksen ulkopuolelta eikä tiedetä, kuka hänet on tappanut, 2 vanhimpien ja tuomarien on lähdettävä tutkimaan, mihin kaupunkiin ruumiin löytöpaikasta on lyhin matka 3 Lähimmän kaupungin vanhimpien tulee valita hieho, jota ei vielä ole käytetty juhtana ja joka ei ole kantanut iestä. 4 Heidän on vietävä hieho viljelemättömälle seudulle puronuomaan, jossa on vettä läpi vuoden, ja siellä heidän on taitettava hieholta niska. 5 Leeviläispappien tulee saapua paikalle, sillä Herra, teidän Jumalanne, on valinnut heidät palvelijoikseen siunaamaan kansaa Herran nimessä ja heidän lausuntonsa perusteella ratkaistaan kaikki veritekoja ja riitoja koskevat asiat. 6 Ruumiin löytöpaikkaa lähinnä olevan kaupungin vanhimpien on pestävä kätensä sen hiehon yläpuolella, jonka niska taitettiin puronuomassa, 7 ja vakuutettava sitten: 'Meidän kätemme eivät ole vuodattaneet tuon ihmisen verta eivätkä silmämme ole nähneet sitä tekoa. 8 Herra, anna tämä rikos anteeksi kansallesi Israelille, jonka lunastit vapaaksi, äläkä aseta sitä vastuuseen syyttömän surmasta.' Näin israelilaiset vapautuvat verivelasta. 9 Kun menettelette tällä tavoin Herran tahdon mukaisesti, te puhdistutte veren aiheuttamasta syyllisyydestä.
Tästä tekstistä näemme, että jokainen paikkakunta on Jumalan silmissä erityisesti vastuussa oikeuden täytäntöönpanosta, elämän suojelusta ja lainvalvonnasta omalla paikkakunnallaan. Paikkakuntien ja kaupunkien oikeudenkäyttövallalle on näin ollen asetettu rajat niiden täyttäessä velvollisuuttaan.
Naisvankien kohtelu
Sodassa vangitut naiset voidaan ottaa vaimoiksi ja osaksi Israelin kansaa. Heitä ei saa käyttää haureuteen eikä väärään tarkoitukseen eikä myydä orjiksi.
5. Moos. 21:10-14 10 "Kun lähdette sotaan vihollisianne vastaan ja Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne ja te saatte vankeja, 11 joku teistä saattaa nähdä vankien joukossa kauniin naisen, rakastua häneen ja haluta hänet vaimokseen. 12 Hänen on siinä tapauksessa vietävä nainen kotiinsa ja käskettävä hänen ajella päänsä paljaaksi ja leikata kyntensä. 13 Tämän tehtyään nainen saa vaihtaa entiset vaatteensa uusiin, asettua asumaan miehen taloon ja itkeä kuukauden ajan vanhempiaan. Sitten mies voi maata hänen kanssaan ja ottaa hänet omakseen; näin naisesta tulee hänen vaimonsa. 14 Mutta jos nainen ei myöhemmin enää miellytä miestä, tämän on annettava hänen vapaasti lähetä luotaan. Mies ei saa myydä naista orjaksi eikä kaupitella häntä, koska on jo tuottanut naiselle häpeää hylkäämällä hänet.
Kukaan ei voi palvella sodassa alle 20-vuotiaana eikä vastoin tahtoaan.
4. Moos. 1:1-46 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tässä luvussa käsitellään Israelin väestölaskentaa. Se suoritettiin toisen kuun ensimmäisenä päivänä toisena vuonna Egyptistä lähdöstä.
Ne, jotka laskettiin eivätkä halunneet lähteä sotaan osana sotajoukkoa ja jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ryhmiin, jotka eivät osallistu taisteluun, voidaan panna kovaan työhön kruunun määräämissä kutsuntaluokissa (vrt. 1. Kun. 5:13ss..). Koko Israelin on ilmoittauduttava, kun se kutsutaan täyttämään velvollisuuttaan päälliköiden alaisuudessa. Sillä on erityinen marssijärjestys ja taistelujärjestys.
4. Moos. 10:1-36 [LUETTAVA KOKONAAN]
Torvet valmistetaan siten, että Israelin kansa voi kokoontua mihin tahansa tarkoitukseen. Teksti käsittelee myös marssijärjestystä heimoittain. Israelin kansa on Herran enkelin, Messiaansa, alainen.
4. Moos. 13:1-33 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tätä lukua käsitellään myös tutkielmassa Laki ja ensimmäinen käsky (Nro 253). Miehet lähetään tarkastamaan Kanaanin luvattua maata. Heidän mukaansa maa oli hyvä, mutta he pelkäsivät sen asukkaita. Herra Jumala antaa voiton, ja heimojen päälliköt menettivät oikeuden päästä luvattuun maahan pelkuruuden takia.
Oikeus käydä sotia
Oikeus sodankäyntiin kuuluu kansan päälliköille, ja kansan lupaukset otetaan huomioon, ja ne ovat sitovia. Jumala antoi rangaistuksen, koska sotia ei käyty asianmukaisella tavalla.
4. Moos. 21:1-35 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tottelemattomuuden ja uskon puutteen vuoksi kansa teki virheen valmistamalla pronssisen serafiin, jota kutsuttiin käärmeeksi. Serafi nostettiin, jotta se voisi olla Israelin uskon kohde, koska siltä puuttui usko ilman fyysistä kohdetta. Valituilla ei ole fyysistä kohdetta, eivätkä he tarvitse tällaista esinettä.
Usein Herra tekee päätökset pakottamalla, jotta vihollinen annettaisiin kansan käsiin, vaikka se ei halua mennä sotaan. Sama pätee viimeisiin päiviin. Kansakunnat tuodaan ratkaisulaaksoon Messiasta vastaan, ja siellä ne tuhotaan.
4. Moos. 31:1-54 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tämä luku käsittelee muita sotia sekä sotasaalista ja pakkoveroa koskevaa asianmukaista käyttäytymistä.
Ihmiset, jotka otettiin Israelin seurakuntaan, olivat ainoastaan naisia, jotka eivät olleet tunteneet toista miestä. Heitä oli 32 000. Sama esimerkki koskee Gideonia. Samasta määrästä erotetaan käytävään taisteluun kansasta edelleen 300:n ryhmä. Saastutusta ei päästetty Israelin seurakuntaan; ei vääriä jumalia, ei tautia ja ainoastaan neitsyitä. Nämä esimerkit ennakoivat kansakuntia, jotka pesivät vaatteensa valkoisiksi karitsan veressä ja jotka ovat hengellisiä neitsyitä, jotka tuntevat ainoastaan yhden Jumalan, ja Kristuksen morsiamia.
Maan jakaminen
4. Moos. 33:1-56 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tässä kuvataan matkaa Egyptistä. Kulkeminen kohti helluntaita ja autiomaassa olevat leirit sisältyvät tutkielmaan Helluntai Siinailla (Nro 115).
4. Moos. 32:1-42 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tässä Manasselle, Ruubenille ja Gadille annettiin perintöosa Israelin ulkopuolelta, mutta heidän odotettiin silti ottavan osaa valloitussotaan. Sama pätee viimeisiin päiviin. Kieltäytyminen osallistumisesta merkitsee erottamista Israelista, joka on Messiaan alaisuudessa.
4. Moos. 34:1-29 [LUETTAVA KOKONAAN]
Maan rajat on esitetty yksityiskohtaisesti. Alueet jaettiin, ja arpaa nostettiin kunkin heimon perintöosasta. Maan jakaminen tapahtui näin ollen kunkin heimon viranomaisten mukaan, ja se suoritetaan heimojen luvun mukaan. Kansan rajat ulotetaan viimeisinä päivinä suureen virtaan ja itään saakka. Jordanin kansat sulautettiin Israelin kansaan tai tulivat sen liittolaisiksi (Jes. 11:1-16).
Leeviläisten toimeentuloa varten osoitetut kaupungit
Papistolle osoitetaan kaupunkeja niiden toimeentuloa varten. Nämä säännökset palautetaan voimaan ennallistamisessa. Samoin Dan ottaa perintöosansa Israelin tuomarina (1. Moos. 49:16). Tämä vaikuttaa myös jakamiseen.
4. Moos. 35:1-8 1 Herra sanoi Moosekselle Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa: 2 "Sano israelilaisille, että niistä maista, jotka he saavat omikseen, heidän on annettava leeviläisille kaupunkeja asuinpaikoiksi. Leeviläisille tulee antaa myös laidunmaita kaupunkien ympäriltä. 3 Nämä kaupungit ovat heidän asuinpaikkoinaan, ja laidunmaat ovat heidän juhtiaan, karjaansa ja kaikkia muita eläimiään varten. 4 Kaupunkeihin kuuluvien laidunmaiden, jotka teidän on annettava leeviläisille, tulee ulottua kaupungin muurista tuhat kyynärää joka suuntaan. 5 Kaupunkia idän, etelän, lännen ja pohjoisen puolelta ympäröivän laidunmaan jokaisen sivun pituudeksi tulee mitata kaksituhatta kyynärää. Tällaiset laidunmaat leeviläisten tulee saada kaupunkiensa ympäriltä. 6 "Niistä kaupungeista, joita te annatte leeviläisille, on kuuden oltava turvakaupunkeja, joihin toisen ihmisen kuolemaan syyllistynyt voi paeta. Näiden lisäksi teidän tulee antaa leeviläisille neljäkymmentäkaksi muuta kaupunkia. 7 Kaupunkeja, jotka teidän on annettava leeviläisille, on siis kaikkiaan neljäkymmentäkahdeksan; kuhunkin tulee lisäksi kuulua laidunmaa. 8 Kun varaatte leeviläisille kaupunkeja israelilaisten omistamista maista, suurten heimojen osuudesta tulee ottaa enemmän ja pienten heimojen osuudesta vähemmän. Kukin heimo antakoon leeviläisille kaupunkeja sille jaettavan maa-alueen suuruuden mukaisesti."
Murha ja turvakaupungit
4. Moos. 35:9-15 9 Herra sanoi Moosekselle: 10 "Sano israelilaisille: Kun te nyt menette Jordanin yli Kanaaninmaahan, 11 valitkaa itsellenne joitakin kaupunkeja turvapaikoiksi, niin että jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voisi paeta johonkin niistä. 12 Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta, eikä häntä saa surmata, ellei häntä ole julkisesti tutkittu ja tuomittu. 13 Määrätkää turvakaupungeiksi kuusi kaupunkianne. 14 Näistä kolme kaupunkia on määrättävä Jordanin itäpuolelta ja toiset kolme Kanaaninmaasta. 15 Israelilaisille sekä heidän keskuudessaan asuville siirtolaisille ja muukalaisille nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkoja. Niihin voi paeta jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen.
Tapaturmainen kuolemantuottamus on näin ollen suojeltu, ja ihmisiä on suojeltava verikostolta. Toisaalta murhasta seuraa kuolemanrangaistus.
4. Moos. 35:16-21 16 "Jos joku lyö rautaesineellä toisen kuoliaaksi, hän on murhamies ja hänet on surmattava. 17 Jos joku heittää toista niin suurella kivellä, että sillä voi tappaa, ja tämä kuolee, heittäjä on murhamies ja hänet on surmattava. 18 Samoin, jos joku iskee toista puuesineellä, jota voi käyttää tappoaseena, ja tämä kuolee, lyöjä on murhamies ja hänet on surmattava. 19 Verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa. 20 Jos joku vihastuksissaan iskee toista tai tahallaan heittää häntä jollakin, niin että hän kuolee, 21 tai jos hän lyö nyrkillä vihamiestään, niin että tämä kuolee, teon tekijä on surmattava, sillä hän on murhamies. Verikostoon velvoitettu sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.
Tapaturmainen kuolemantuottamus
4. Moos. 35:22-28 22 "Jos joku vahingossa lyö toista ihmistä, jonka kanssa hän ei ole ollut riidoissa, tai satuttaa toista jollakin esineellä 23-24 tai sellaisella kivellä, joka voi tappaa, ja jos toinen kuolee, kuoleman aiheuttajan ja verikostoa vaativan sukulaisen välinen asia on tutkittava ja ratkaistava julkisesti. Näin on tehtävä siinä tapauksessa, että surmansa saanut ei ollut surmaajan vihamies eikä surmaaja ollut aikonut häntä vahingoittaa. 25 Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka. 26 Jos surmaaja poistuu siitä turvakaupungista, johon hän on paennut, 27 ja jos verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen tällöin tavoittaa hänet turvakaupungin rajojen ulkopuolella ja tappaa hänet, kostaja ei joudu vastuuseen verenvuodatuksesta. 28 Surmaajan on pysyttävä turvakaupungissa ylipapin kuolemaan saakka, mutta ylipapin kuoltua hän saa palata kotiinsa.
Tapaturmaisesta kuolemantuottamuksesta seuraa näin ollen rangaistus, jossa surmaaja karkotetaan kaupungista papin elämän ajaksi. Asianomaisen ylipapin kuoltua tai turvakaupungin harkinnan mukaan henkilö voi palata kotiinsa. Tätä tuomiota ei voida muuttaa.
2. Mooseksen kirja osoittaa toisen tähän liittyvän näkökohdan.
2. Moos. 2:11-15 11 Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. 12 Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi egyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. 13 Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi lyöt veljeäsi?" 14 Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!" 15 Kun farao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon. Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo.
Myös surmaaminen ilman valtuutusta on vastoin lakia. Turvakaupunki määrättiin Moosekselle rangaistukseksi samoin kuin Tooran esittämässä Jumalan laissa. Hän ei pysynyt siellä papin kuolemaan asti (sillä Jetro oli Midianin pappi), vaan Jumala kutsui Mooseksen ja lähetti hänet takaisin Egyptiin. Näin ollen Mooses oli aina Jumalan lakien alainen, myös Egyptissä, mutta hän sai anteeksi tietämättömyytensä lyhyellä aikavälillä.
Kuolemanrangaistuksen todistus ja pakottavuus
Kuolemanrangaistus on pakollinen, kun kyse on etukäteen harkitusta murhasta, ja turvakaupungista karkotus on pakollinen tapaturmaisessa kuolemantuottamuksessa, asianomaisen papin koko elinajan turvakaupungissa.
4. Moos. 35:29-34 29 Näitä lakeja ja säädöksiä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen, missä ikinä asuttekin. 30 "Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain todistajien antaman todistuksen nojalla. Kuolemantuomion langettamiseen ei kuitenkaan riitä yhden ihmisen antama todistus. 31 Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. 32 Älkää hyvitysmaksua vastaankaan salliko turvakaupunkiin paenneen surmaajan palata kotiseudulleen, ennen kuin ylipappi on kuollut. 33 Älkää saastuttako maata, jossa asutte; veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut. 34 Älkää saattako epäpuhtaaksi maata, jossa asutte ja jossa myös minä, Herra, asun teidän keskuudessanne."
Murhan seuraus ja lainmukainen rangaistus on murhaajan kuolema.
4. Moos. 36:13 13 Nämä olivat ne käskyt ja säädökset, jotka Herra käski Mooseksen ilmoittaa israelilaisille Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa.
Korvaus tai ennallistaminen
Korvaus tai ennallistaminen ei ole seurausta kuudennen käskyn joistakin kohdista, vaan se muodostaa lain perustan. Tämän käskyn mukaisena sääntönä kuitenkin on, että veri maksaa veren.
Tulee aika, jolloin kaikki asiat asetetaan kohdalleen, ja se tapahtuu Messiaan alaisuudessa, jonka taivas otti vastaan siihen aikaan asti. Jokainen, joka ei kuule tätä profeettaa, on poistettava kansastaan (5. Moos. 18:15-19; Ap. t. 3:21-23). Messiasta seuraavat kaksitoista apostolia kahdellatoista valtaistuimella (Matt. 19:28).
Korvaus koskee muiden käskyjen rikkomuksia, ja jos sitä ei sovelleta, silloin varas tai tuomittu rikollinen myydään korvaukseksi. Hänestä tulee silloin orja korvaukseksi. Näin ollen valtion on tarjottava palkallista työtä rikoksessa menetetyn omaisuuden palauttamiseksi.
Jos rikollinen ei tee työtä orjuudessa, silloin hän menettää tämän käskyn mukaisesti oikeutensa elämään. Tähän ryhmään kuuluvat myös sakot, jotka määrätään rikkomuksista Herraa vastaan (vrt. 2. Moos. 22:1-17; 5. Moos. 22:19, 29; 4. Moos. 5:6-8: 3. Moos. 5:14-19; 2. Kun. 3:4) Sakkojen yksityiskohdat on esitetty lakia koskevissa muissa teksteissä, esim. Laki ja seitsemäs käsky (Nro 260) sekä Laki ja kahdeksas käsky (Nro 261).
Sotaoikeus
Väestönlasku suoritetaan lain mukaan sotaa varten (4. Moos. 26:2).
Israelin johtoon on asetettava kuningas veljiensä joukosta. Hän ei saa hankkia itselleen monia hevosia eikä panna veljiänsä palaamaan Egyptiin hankkimaan hänelle monia hevosia. Hän ei saa hankkia itselleen myöskään monia vaimoja eikä poiketa Jumala laista (5. Moos. 17:14-20; Saarn. 5:9; Jes. 32:17; vrt. tutkielma Laki ja viides käsky (Nro 258)).
Kuninkaan on hallittava Jumalan lain mukaan Messiaaseen asti, ja laki tulee Siionista.
Jes. 2:2-5 2 Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. 3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: -- Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe. 4 Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. 5 Jaakobin lapset, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!
Sotarikokset
Epäjumalanpalveluksen kokonaan turmeleman kansan täydellinen tuhoaminen ei ole Jumalan lain mukaan rikos. Sille on annettava varoitus, ja sille on annettava mahdollisuus tehdä parannus, minkä jälkeen se on tuhottava, jos se ei tee parannusta. Jos teille ei ole annettu käskyä miehittää niiden maita tai jos ette halua olla niiden kanssa tekemisissä tai tuhota niitä kansana, teidän on jätettävä ne aivan yksin.
5. Moos. 12:2-3 2 "Hävittäkää korkeilta vuorilta, kukkuloilta ja lehtevien puiden alta perin pohjin kaikki ne paikat, joissa teidän tuhoamanne kansat ovat palvoneet jumaliaan. 3 Repikää maahan niiden alttarit, murskatkaa kivipatsaat, polttakaa asera-paalut, lyökää palasiksi kaikki jumalien kuvat. Tuhotkaa noiden kansojen jumalat, niin että niiden nimetkin unohtuvat.
Jos ette raivaa niitä ja te asutte samassa maassa niiden kanssa, kansa johdetaan epäjumalanpalvelukseen ja Jumalan viha tuhoaa sen itsensä. Jos kansa katuu, sitä on kohdeltava veljenä ja Jumalan lakien mukaisesti.
Rikos ja rangaistus
Käskyä tuhota oma kansamme surmaamalla ei saa noudattaa.
2. Moos. 1:15-16 15 Egyptin kuningas puhui heprealaisten kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Pua, 16 ja sanoi: "Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa heti lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, tappakaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon."
Jotkin kansalliset uskonnolliset kultit tällä vuosisadalla ajoivat tätä politiikkaa sekä Euroopassa että Aasiassa.
2. Moos. 1:22 22 Niin farao antoi koko kansalleen käskyn, että kaikki heprealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niiliin mutta tytöt oli jätettävä eloon.
Milloin ei ole rikos tappaa?
Vastaus näyttää olevan: Jumalan lain perusteella.
2. Moos. 4:24 24 Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet.
Jumala osoitti tässä aikomuksensa surmata Mooseksen, koska hän ei ollut noudattanut liittoa poikansa suhteen.
4. Moos. 11:1-3 1 Kansa alkoi itkeä ja valittaa, eikä tämä ollut Herralle mieleen. Kun Herra kuuli kansan valituksen, hän vihastui ja sinkosi israelilaisten keskuuteen tulen, joka alkoi hävittää leirin laitamia. 2 Silloin kansa huusi Moosesta apuun. Mooses rukoili Herraa, ja tuli sammui. 3 Paikka sai nimekseen Tabera, koska Herran lähettämä tuli oli siellä kurittanut israelilaisia.
Jumala aiheutti kansan kuoleman antaakseen meille esimerkin vuosisatojen ajaksi. Ei ole syntiä noudattaa lakia panemalla kuolemanrangaistus täytäntöön, koska Jumalan lain pani täytäntöön Messias, joka on ja oli ilman syntiä.
Myös telttamajan suojelu ja Jumalan palveluksen oikeuden ja velvollisuudet ovat osa lakia.
4. Moos. 18:22 22 Muut israelilaiset eivät tästedes saa tulla pyhäkköteltan lähelle. Jos he sen tekevät, he syyllistyvät syntiin ja kuolevat.
Tämä lainsäädäntö ennakoi uutta temppeliä ja Melkisedekin järjestyksen erottamista yhteiskunnasta. Laki erottaa valitut yhteiskunnasta. Lain muuttaminen poisti henkilön ensimmäisestä ja toisesta ylösnousemuksesta. Temppeli poistettiin, ja uusi temppeli koostui elävistä kivistä.
Henkilö voidaan tappaa omaisuuden suojelemiseksi. Henkilö voidaan surmata myös tuomarin antaman tuomion täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen täytäntöönpano ei ole syntiä kummassakaan tapauksessa, siis siinä, että henkilö nauttii laissa säädettyä suojaa, tai siinä, että oikeuden määräykset pannaan täytäntöön lain mukaisesti, kun kyse on rikoksesta ja rangaistuksesta. Kummassakaan tapauksessa se ei ole vastoin kuudennen käskyn tarkoitusta.
Turvakaupungit ja tapaturmaista surmaamista koskeva lainsäädäntö ei pelasta murhaajaa, vaikka henkilö pitäisi kiinni Jumalan alttarista. Se ei estä oikeuden täytäntöönpanoa.
2. Moos. 21:12-14 12 "Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla. 13 Mutta ellei hän tehnyt sitä tahallaan, vaan Jumala antoi sen tapahtua hänen kätensä kautta, hän voi paeta paikkaan, jonka minä osoitan. 14 Mutta jos joku tekee niin pahasti, että salakavalasti murhaa toisen ihmisen, hänet on minun alttarinikin äärestä haettava surmattavaksi.
Kielto käyttää härkää ruoaksi, jos se puskee jonkun kuoliaaksi, merkitsee sen lihan tulemista käyttökelvottomaksi, ja tarkoituksena on saada ihmiset olemaan käyttämättä tai pitämättä vaarallisia eläimiä. Jos omistaja pitää tietoisesti vaarallisia eläimiä, silloin myös omistaja on syyllinen ja hänet on tuotava oikeuden eteen. Tämä käsittää myös koirat ja muut kotieläimet. Eläintarhassa pidetyt villieläimet ovat toinen asia, koska niiden tarkoitus on tappaa ja puolustautua tappamiselta. Tässä tapauksessa vastuu johtaa eläimen kuolemaan ja vahingonkorvauksiin.
2. Moos. 21:28-36 28 "Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, härkä kivitettäköön hengiltä älköönkä sen lihaa syötäkö, mutta eläimen omistaja pysyy syyttömänä. 29 Mutta jos härkä on jo entuudestaan tunnettu vihaiseksi ja puskijaksi eikä sen omistaja ole varoituksista huolimatta estänyt sitä karkaamasta ja jos härkä sitten surmaa miehen tai naisen, se kivitettäköön ja myös sen omistaja surmattakoon. 30 Jos kuitenkin katsotaan kohtuulliseksi, että hän henkensä lunnaiksi maksaa hyvitysmaksun, hänen on annettava niin paljon kuin hänen maksettavakseen määrätään. 31 Jos härkä puskee kuoliaaksi vapaan miehen pojan tai tyttären, olkoon laki sama.
Kieltäytyminen määrätyn vahingonkorvauksen maksamisesta tulee hengen sijaan. Vahingonkorvaukset käsittävät henkilön omaisuuden määrän sen mukaan, mitä päätetään.
32 Jos härkä puskee kuoliaaksi orjan tai orjattaren, omistaja maksakoon orjan isännälle kolmekymmentä sekeliä hopeaa ja eläin kivitettäköön.
Työntekijöille maksettu vahingonkorvaus mainitaan orjan hinnaksi, mikä on 30 hopearahaa. Raha maksetaan omistajalle, joka on vastuussa palvelijan pitkän aikavälin hyvinvoinnista. Näin ollen maksu ei johda yksinkertaisesti velvollisuuden poistumiseen. Tällä tavoin yhteiskunta on vastuussa kaikkien jäsentensä hyvinvoinnista.
Jokainen vastaa omista toimistaan maksamalla vahingonkorvauksen.
33 "Jos joku avaa kaivon kannen tai louhii vesisäiliön eikä peitä sitä kannella ja jos sitten härkä tai aasi putoaa siihen, 34 kaivon omistaja maksakoon korvauksen eläimen omistajalle, mutta kuollut eläin jääköön maksajan omaksi.
Maksua määrättäessä on otettava huomioon kuolleen eläimen arvo. Velvollisuus sen poistamiseksi kuuluu näin ollen myös syylliselle osapuolelle. Näin ollen koko asiaan liittyvä laiminlyönti otetaan huomioon.
35 "Jos härkä puskee toisen härkää, niin että se kuolee, omistajat myykööt elävän härän ja jakakoot keskenään siitä saadun hinnan. Samoin he jakakoot kuolleen eläimen. 36 Jos taas härkä on jo entuudestaan tunnettu puskijaksi eikä sen omistaja ole pitänyt sitä silmällä, hän korvatkoon härän härällä, ja kuollut eläin jääköön maksajan omaksi.
Surmaamisen muotoja on tältä osin kaksi; ensinnäkin tavanomainen riski, sillä eläinten tiedetään taistelevan luonnollisen prosessin mukaisesti. Osapuolet vastaavat menetyksestä tasapuolisesti. Kun lauman tiedetään olevan ongelma, silloin omistaja vastaa huolimattomuudestaan. Sama pätee nykyaikana, kun karja kuljeskelee tiellä aiheuttaen vahinkoa toisille.
3. Moos. 24:17-21 17 "Jos joku surmaa ihmisen, hänet on surmattava. 18 Joka tappaa toiselle kuuluvan karjaeläimen, korvatkoon sen antamalla eläimen eläimestä. 19 Jos joku teistä tuottaa toiselle vamman, häntä itseään kohdeltakoon samoin; 20 murtuma murtumasta, silmä silmästä, hammas hampaasta. Hän itse saakoon saman vamman, jonka hän toiselle aiheutti. 21 Joka tappaa eläimen, korvatkoon sen, mutta se, joka tappaa ihmisen, surmattakoon.
Tämä laillinen rangaistusmuoto on tarkoitettu lopettamaan tahallinen ja pahansuopa vahinko: kuolema kuolemasta, silmä silmästä, hammas hampaasta. Väkivalta on poistettava kansamme keskuudesta. Tapaturmainen vahinko on toinen asia. Menetys korvataan vahingonkorvauksina asian vakavuuden mukaan.
Salainen ja tahallinen vahingonteko tuo tekijälleen kirouksen. Kansan on hyväksyttävä tuomio sanomalla Aamen (eli totuus tai totisesti tai olkoon niin). Rangaistus pätee edelleen, mutta siihen on liitetty kirous.
5. Moos. 27:24-25 24 "'Kirottu on jokainen, joka murhaa toisen ihmisen, vaikka teko ei tulisikaan ilmi.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen'. 25 "'Kirottu on jokainen, joka maksusta surmaa syyttömän ihmisen.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.'
Laki sanoo selvästi, että murhan ja kiusanteon tapauksessa ei saa osoittaa sääliä.
5. Moos. 19:21 21 Älkää tunteko sääliä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.
Laki edellyttää, että kukaan paaluun ripustettu henkilö ei saa jäädä paaluun koko yöksi. Hänet on haudattava sinä päivänä. Kreikkalaiset ja roomalaiset rikkoivat tätä lakia usein, ja tämä toiminta tuli osaksi heidän "kristinuskon" muotoaan.
5. Moos. 21:22-23 22 "Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet hirteen, 23 niin älköön hänen ruumiinsa jääkö hirteen yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu: älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi. " (vuoden 1933 suomennos)
Maata ei saa kirota tämän barbaarisuuden ja julmuuden takia. Näin ollen hirttäminen katsottiin tavanomaiseksi teloitustavaksi. Hautaus oli suoritettava samana päivänä; tarkoituksena oli säästää kansaa samalla kertaa sekä barbaarisuudelta että väkivallalta.
Pinehas katsottiin vanhurskaaksi surmatessaan niiden tekijät, kun kansa ei tehnyt mitään. Tästä syystä vitsaus lakkasi. Opetuksena oli, että ei tule kulkea lauman mukana tekemällä pahaa tai vääristämällä tuomiota.
2. Moos. 23:2 2 Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi.
Jumala nostaa lunastajan ajallaan.
4. Moos. 25:7-9 7 Pinehas, joka oli pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, astui silloin esiin väkijoukosta. Hän otti käteensä keihään, 8 meni miehen jäljessä teltan perälle ja lävisti keihäällä molemmat, israelilaisen miehen ja midianilaisen naisen, nauliten heidät siihen paikkaan. Silloin israelilaisia ahdistanut vitsaus lakkasi, 9 mutta heitä oli jo kuollut kaksikymmentäneljätuhatta.
Epäjumalanpalveluksesta seuraa pakollinen kuolemanrangaistus.
5. Moos. 13:10-19 10 vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut. 11 Kivittäkää hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti viekoitella teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. 11 Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tästä tuomiosta, jotta he pelkäisivät eivätkä enää tekisi sellaista pahaa. 13 "Jos saatte tietää, että jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän asuttaviksenne, 14 on kelvottomia miehiä, jotka ovat viekoitelleet kaupunkinsa asukkaat palvelemaan muita, teille vieraita jumalia, 15 tutkikaa asiaa ja selvittäkää se tarkoin. Jos käy ilmi, että sellainen iljettävä teko todella on tapahtunut, 16 teidän on miekalla surmattava sen kaupungin asukkaat. Julistakaa kaupunki Herralle kuuluvaksi uhriksi, hävittäkää se ja surmatkaa sekä asukkaat että heidän karjansa. 17 Kaikki sieltä saatu saalis on koottava keskelle toria. Sitten koko kaupunki samoin kuin kaikki saalis on poltettava kokonaisuhrina Herralle, teidän Jumalallenne. Sellainen kaupunki pysyköön ikuisesti rauniokasana; sitä ei saa enää koskaan rakentaa uudestaan. 18 Älkää kajotko mihinkään, mikä on julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Jos teette, kuten Herra on käskenyt, hän antaa vihansa lauhtua, hän säälii ja armahtaa teitä ja antaa teidän kasvaa suureksi kansaksi, kuten hän on teidän esi-isillenne vannonut; 19 Näin tapahtuu, jos tottelette Herraa, Jumalaanne, noudatatte kaikkia hänen käskyjään, jotka minä teille nyt annan, ja teette sitä, mikä Herran käskyn mukaan on oikein.
Kuolemanrangaistus kuuluu perheelle, ja vanhemmat ovat vastuussa lastensa toimista. Näin ollen perhe vastaa lasten aiheuttamista vahingoista aikuisikään saakka. Kapinallinen nuori on vanhempiensa vastuulla, ja heidän on luovutettava hänet tuomittavaksi viranomaisille.
5. Moos. 21:18-21 18 "Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, 19 heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille 20 A ja sanottava kaupungin vanhimmille: 'Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.' 21 Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä. Hävittäkää paha keskuudestanne. Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tuomiosta, että he ottaisivat opikseen.
Samoin on kirjoitettu: Älkää herättäkö lapsissanne vihaa (Efe. 6:4; Kol. 3:21). Kuudennen käskyn periaate muuttaa viidettä käskyä. Lapsessa ei saa herättää vihaa viidennen käskyn mukaan siksi, että heidät voidaan surmata viidennen ja kuudennen käskyn mukaisesti. Vanhemmat rikkovat kuudetta käskyä, jos he vaativat kuolemanrangaistusta viidennen käskyn perusteella. Tämä selittää Paavalin tulkinnan Efesolais- ja Kolossalaiskirjeessä. Uskollisen kuuliaisuuden välttämättömyys opetetaan perheessä ja pannaan täytäntöön kansassa.
4. Moos. 14:1-45 [LUETTAVA KOKONAAN]
Tätä lukua on käsitelty myös tutkielmassa Laki ja viides käsky (Nro 253).
Kuuliaisuus Jumala tahdolle on eloon jäämisen välttämätön edellytys. Kansa on palautettu ennalleen monta kertaa. Jumala on myös rangaissut sitä monesti, eikä se siltikään kuuntele. Kun Israelille tarjottiin tilaisuus saada pelastus, se ei ottanut sitä vastaan ja Jumala loittoni siitä, kun se tahtoi saada sen omin neuvoin. Neljäkymmentä vuotta Israel harhaili autiomaassa synnissä ja kuoli autiomaahan. Ainoastaan lapset selvisivät ja pääsivät luvattuun maahan. Samoin Juudan heimo sekä osa Leevin ja Benjaminin heimosta kuoli autiomaassa neljänkymmenen riemuvuoden kuluessa. Sama koskee Israelin heimojen paljoutta, joka kuolee tekemättä parannusta. Ne kaikki saivat osakseen kuolemanrangaistuksen, ja heitä odottaa toinen ylösnousemus heidän tottelemattomuutensa tähden, samoin kuin heidän isiään - lukuun ottamatta Juudan Kalebia ja Efraimin Joosuaa. Monet Efraimista ja heimoista ottivat vastaan Messiaan ja kuuluivat 144 000:een. Kaikki neljätoista apostolia olivat Juudasta mutta Galileasta. Paavali oli Benjaministä.
Laki, mukaan lukien kuudes käsky, edellyttävät elämän antamista ja elämän suojelemista. Kieltäytyminen toimimasta tämän käskyn mukaan johtaa yhteiskunnan tuhoon. Lakia on rajoitettava armolla ja oikeudenmukaisuudella. Oikeudenkäyttöä ei saa kuitenkaan viivästyttää. Oikeutta ei saa kieltää sillä perusteella, että oikeutta ei panna täytäntöön heikkouden vuoksi. Armo ja suvaitsevaisuus eivät ole heikkoutta, eikä oikeutta saa sekoittaa kieltäytymiseen oikeudenkäytöstä.
q