Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F044vi

 

 

 

 

 

Apostolien tekojen kommentaari Osa 6

(Versio 1.0 20220121-20220121)

 

 

Lukujen 24-28 kommentaari

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Apostolien tekojen kommentaari Osa 6

 

Apostolien tekojen luvut 24-28 (UT 2020)

 

Luku 24

1Viiden päivän kuluttua Kesareaan saapui ylipappi Hananias, muutamia kansanjohtajia ja asianajaja Tertullus. He esittivät maaherralle syytteen Paavalia vastaan. 2-3Kun Paavali oli kutsuttu sisään, Tertullus aloitti syytöspuheensa: »Kunnioitettu maaherra Felix! Sinun ansiostasi saamme elää rauhassa, ja sinun johdollasi olemme päässeet osallisiksi uudistuksista. Kiitämme sinua tästä kaikin tavoin. 4En tahdo vaivata sinua pitkään. Pyydän vain, että hyväntahtoisesti kuuntelet meitä hetken. 5Olemme näet todenneet, että tämä mies on vaarallinen kuin rutto. Hän on sen nasaretilaislahkon pääpukari ja kiertää ympäri maailmaa aiheuttamassa kapinoita juutalaisten keskuudessa. 6Temppelinkin hän yritti saastuttaa, mutta silloin otimme hänet kiinni. 7 8Voit itse kuulustella häntä, niin saat selville, mistä syytämme häntä.» 9Juutalaiset yhtyivät syytteeseen ja väittivät, että asia oli juuri näin. 10Maaherra nyökkäsi Paavalille, ja tämä alkoi puhua: »Tiedän, että olet ollut jo monta vuotta tämän kansan tuomarina. Siksi esitän puolustuspuheeni luottavaisin mielin. 11Voit itse tarkistaa, että saavuin Jerusalemiin rukoilemaan vasta kaksitoista päivää sitten. 12Minun ei ole nähty riitelevän kenenkään kanssa eikä yllyttävän kansaa kapinaan sen paremmin temppelissä, synagogissa kuin kaupungillakaan. 13Nämä miehet eivät millään pysty todistamaan sinulle oikeiksi niitä syytöksiä, joita he minusta esittävät. 14Tunnustan kuitenkin sinulle, että seuraan sitä tietä, jota he nimittävät lahkoksi. Näin palvon esivanhempieni Jumalaa ja uskon kaiken, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan. 15Minä uskon samoin kuin hekin, että Jumala herättää kuolleista sekä oikeamieliset että väärintekijät. 16Niinpä teen aina parhaani, että omatuntoni olisi puhdas Jumalan ja ihmisten edessä. 17Menin Jerusalemiin kerättyäni vuosien ajan avustuksia kansalleni ja lahjoja uhrattavaksi. 18-19Kun eräät Aasian maakunnasta saapuneet juutalaiset löysivät minut temppelistä, olin näiden pyhien toimitusten parissa enkä kapinoivan kansanjoukon keskellä. Heidän pitäisi itsensä olla täällä sinun edessäsi syyttämässä minua, jos heillä on jotain minua vastaan. 20Tai annetaan näiden tässä sanoa, mihin rikokseen he totesivat minun syyllistyneen, kun olin Suuren neuvoston edessä. 21Siitäkö minua vain syytetään, että karjaisin heidän keskellään: ’Kuolleiden ylösnousemuksen takia te minut tänään tuomitsette’?» 22Felix tunsi hyvin Jeesuksen osoittaman tien, ja hän päätti lykätä jutun ratkaisemista. »Teen päätöksen asiassanne, kunhan komentaja Lysias saapuu», hän sanoi. 23Sitten hän käski sadanpäällikköä huolehtimaan Paavalin vartioimisesta ja siitä, että tällä olisi tavallista helpommat oltavat. Paavalin läheisiä ei saisi estää pitämästä hänestä huolta. 24Muutaman päivän kuluttua Felix tuli juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa tapaamaan Paavalia ja kuunteli, kun tämä kertoi uskosta Jeesukseen Kristukseen. 25Kun Paavali puhui oikeamielisyydestä, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Felixiä alkoi pelottaa. Hän sanoi: »Mene nyt. Kutsun sinut taas, kun minulla on aikaa.» 26Felix toivoi myös saavansa Paavalilta rahaa. Siksi hän haetutti Paavalin usein luokseen ja keskusteli hänen kanssaan. 27Kun Felixin virka-aika kahden vuoden kuluttua päättyi, hänen seuraajakseen tuli Porcius Festus. Felix halusi tehdä mieliksi juutalaisille, ja niin hän jätti Paavalin vankilaan.

 

Luvun 24 tarkoitus

Luku 24 jatkuu Paavalin valvomisella sen jälkeen, kun hänet oli lähetetty kuvernööri Felixin luo Kesareaan. Viisi päivää sen jälkeen, kun Paavali oli luovutettu Felixille ja häntä pidettiin Herodeksen linnassa, ylipappi Hananias tuli eräiden vanhinten ja Tertullus-nimisen asianajajan kanssa. He esittivät asiansa Paavalia vastaan Felixille ylistettyään hänen uudistuksiaan (jakeet 1-3). Sitten he alkoivat syyttää Paavalia nasaretilaislahkon johtajaksi ja henkilöksi, joka yritti saastuttaa temppelin, kunnes he ottivat hänet kiinni (jae 4-7). Sitten he pyysivät Felixiä kuulustelemaan häntä itse saadakseen selville näiden syytösten todellisen laidan. Juutalaiset yhtyivät väittämään, että nämä syytökset pitivät paikkansa (jakeet 8-9). Felix kehotti Paavalia vastaamaan, ja Paavali totesi, että oli vain kaksitoista päivää siitä, kun hän meni ylös Jerusalemiin, eikä hän riidellyt kenenkään kanssa eikä aiheuttanut levottomuutta temppelissä eikä synagogissa eikä kaupungissa. He eivät myöskään voi osoittaa Felixille oikeiksi niitä syytöksiä, joita he nyt hänestä esittivät (jakeet 10-13), ja sitten Paavali myönsi Felixille, että hän oli sen lahkon jäsen, jota he kutsuivat "tieksi". Hän sanoi näiden palvelevan isiemme Jumalaa uskovansa kaiken, mitä oli kirjoitettu lakiin ja profeettoihin, ja että heillä oli toivo sekä oikeamielisten että väärintekijöiden ylösnousemukseen (Nro 143Aja Nro 143b; (vrt. myösPaavali: Osa I Paavali ja laki (Nro 271)). Sitten hän sanoi, että hän teki aina kaikkensa pitääkseen omantuntonsa puhtaana Jumalaa ja ihmisiä kohtaan (jakeet 14-16). Paavali selitti sitten, että vuosikausia poissa oltuaan hän tuli nyt tuomaan kansalleen rahalahjaa ja toimittamaan uhreja ja hänet löydettiin puhdistautuneena temppelistä, väkeä ei ollut koolla eikä mellakasta tietoakaan. Sitten hän viittasi Aasian maakunnan juutalaisiin, joiden hän sanoi olevan siellä maaherran edessä, jos heillä olisi mitään syytöksiä häntä vastaan. Tai sanokoot nämä miehet itse, minkä rikkomuksen he havaitsivat.Sitten hän totesi korottaneensa äänensä seisoessaan heidän keskuudessaan ja julistaessaan uskovansa kuolleiden ylösnousemukseen, minkä vuoksi hän oli oikeudessa siellä Felixin edessä (jakeet 17-21).

 

Felix, jolla on melko tarkka tietämys Tiestä, siirsi asian tuonnemmaksi sanoen, että kun komentaja Lysias tulisi, hän ottaisi asian ratkaistavakseen. Sitten hän antoi käskyn sadanpäämiehelle pitää häntä vangittuna mutta antaa hänelle jonkin verran vapautta ja olla estämättä hänen ystäviään huolehtimasta hänen tarpeistaan (jakeet 22-23).

 

Jakeesta 24 näemme, että Felix tuli muutaman päivän kuluttua vaimonsa Drusillan, juutalaisnaisen, kanssa.

Paavali puhui uskosta Kristukseen Jeesukseen ja Felix säikähti hänen puhuessaan oikeudenmukaisuudesta ja itsehillinnästä sekä tulevasta tuomiosta (eli Ylösnousemuksista vrt. 143Aja 143b. Felix käski hänen mennä pois, ja hän haettaisi hänet myöhemmin luokseen (jakeet 25-27). Juutalaisuuteen perehtyneenä häntä oli saattanut tuudittaa saddukeusten asema ja ylösnousemuksen kieltäminen, mutta kun Paavali vahvisti ylösnousemuksen ja tuomion, hän näki, ettei hän kyennyt hallitsemaan tulevaisuutta.

 

Felix toivoi saavansa Paavalilta rahaa ja haetti hänet luokseen tavan takaa kahden vuoden ajan, kunnes hänen tilalleen tuli Porcius Festus. Felixin sanotaan jättäneen Paavalin vankeuteen, eikä ole varmaa, mitä nämä kaksi vuotta tarkoittavat, eli lasketaanko ne Felixin nimityksestä vai Paavalin pidätyksestä. Herodes Antipaksen käytös oli samanlaista (vrt. Mark. 6:20 vrt. 18:14-17).

 

Luku 25

1Kolme päivää virkaanastumisensa jälkeen maaherra Festus lähti Kesareasta Jerusalemiin. 2Ylipapit ja juutalaisten johtajat esittivät taas syytöksensä Paavalia vastaan. He pyysivät 3Festusta tekemään heille mieliksi ja siirtämään Paavalin Jerusalemiin. He näet suunnittelivat matkan varrelle väijytystä tappaakseen hänet. 4Festus kuitenkin vastasi, että Paavali pidetään Kesareassa ja että hän itsekin lähtee sinne pian. 5»Johtajanne voivat lähteä minun mukaani ja syyttää häntä siellä, jos hän on tehnyt jotain sopimatonta», Festus sanoi. 6Hän ei viipynyt Jerusalemissa kuin kymmenisen päivää ja palasi sitten Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istuutui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä. 7Kun Paavali oli tullut, hän joutui Jerusalemista tulleiden juutalaisten piirittämäksi. Nämä esittivät häntä vastaan monia vakavia syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan kyenneet todistamaan. 8Paavali puolustautui: »En ole koskaan loukannut mitenkään juutalaisten lakia, temppeliä enkä keisaria.» 9Festus halusi kuitenkin olla juutalaisille mieliksi ja kysyi Paavalilta: »Haluatko lähteä Jerusalemiin? Asia ratkaistaan siellä minun johdollani.» 10Paavali vastasi: »Minä olen keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minun asiani pitää ratkaista. Juutalaisia en ole loukannut mitenkään, niin kuin sinäkin oikein hyvin tiedät. 11Jos olen syyllistynyt johonkin kuolemalla rangaistavaan rikokseen, en yritä välttää kuolemaani. Mutta jos heidän syytöksissään ei ole mitään perää, ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin!» 12Festus keskusteli neuvostonsa kanssa ja vastasi sitten: »Olet vedonnut keisariin, joten lähdet keisarin eteen.» 13Muutaman päivän kuluttua tulivat kuningas Agrippa ja Berenike Kesareaan tervehtimään Festusta. 14He jäivät moneksi päiväksi, ja vierailun aikana Festus kertoi kuninkaalle Paavalin tapauksesta: »Täällä on Felixin jäljiltä vankina eräs mies. 15Kun olin Jerusalemissa, ylipapit ja juutalaisten johtajat esittivät häntä vastaan syytöksiä ja vaativat hänelle rangaistusta. 16Vastasin heille, ettei roomalaisilla ole tapana luovuttaa rangaistavaksi ketään, joka ei ole saanut tilaisuutta kohdata syyttäjiään kasvotusten ja puolustautua. 17He tulivat tänne, enkä minä viivytellyt, vaan istuuduin jo seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. 18Syyttäjät piirittivät hänet mutta eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta kuin olin odottanut. 19He olivat hänen kanssaan eri mieltä joistain omista uskomuksistaan ja jostain kuolleesta Jeesuksesta, jonka tämä Paavali väitti olevan elossa. 20Minä en ollut varma, miten tällainen riita pitäisi ratkaista. Niinpä kysyin, haluaisiko hän lähteä Jerusalemiin ja jättää asian ratkaistavaksi siellä. 21Paavali kuitenkin vaati, että häntä on vartioitava ja että hänen on päästävä kunnioitetun keisarin tutkittavaksi. Niinpä käskin pitää hänet vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen.» 22Agrippa sanoi Festukselle: »Minäkin haluan kuulla sitä miestä.» »Huomenna kuulet», Festus vastasi. 23Seuraavana päivänä Agrippa ja Berenike saapuivat koko komeudessaan. Kun he olivat menneet saliin yhdessä sotilaskomentajien ja kaupungin johtomiesten kanssa, Paavali tuotiin paikalle Festuksen käskystä. 24Festus sanoi: »Kuningas Agrippa ja kaikki läsnäolijat! Tässä näette sen miehen, josta juutalaiset ovat minulle joukolla valittaneet sekä Jerusalemissa että täällä ja vaatineet, ettei hänen saa antaa elää. 25Minä en kuitenkaan nähnyt hänen syyllistyneen mihinkään kuolemalla rangaistavaan rikokseen. Kun hän itse vetosi kunnioitettuun keisariin, päätin lähettää hänet keisarin eteen. 26Minulla ei kuitenkaan ole hänestä mitään varmoja tosiasioita kirjoitettavaksi hänen majesteetilleen. Toin hänet teidän eteenne ja erityisesti sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla olisi tämän tutkinnan jälkeen jotain kirjoitettavaa. 27Tuntuisi näet järjettömältä lähettää vanki matkaan ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.»

 

Luvun 25 tarkoitus

Kun Festus astui virkaansa, hän meni kolmen päivän kuluttua Kesareasta Jerusalemiin. Ylipapit ja juutalaisten johtomiehet esittivät hänelle syytteensä Paavalia vastaan (jakeet 1-2). He kehottivat häntä lähettämään Paavalin Jerusalemiin, sillä he suunnittelivat väijytystä surmatakseen Paavalin matkalla (jae 3). Festus vastasi, että hän oli menossa Kesareaan pian ja he voisivat seurata häntä ja he voisivat syyttää häntä siellä ja hän kuulisi asian siellä (jakeet 4-5).

 

Kun hän oli viipynyt siellä kahdeksan tai kymmenen päivää, hän meni alas Kesareaan, ja seuraavana päivänä hän toi Paavalin tuomioistuimen eteen. Silloin juutalaiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan, alkoivat syyttää Paavalia. He nostivat Paavalia vastaan monia vakavia syytöksiä, joita he eivät kyenneet todistamaan (jakeet 6-7).

 

Häneltä kysyttiin, haluaisiko hän mennä Jerusalemiin sikäläisen tuomioistuimen eteen. Hän kielsi tehneensä mitään Jumalan lakia tai temppeliä tai juutalaisia vastaan. Hän ei olisi koskaan saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä sikäläisten juutalaisten edessä. Sitten alkoi väittely oikeudenkäyttövallasta, ja Paavalin oli pakko vedota keisariin tuoden esille Rooman kansalaisuuteensa. Festus tiesi sen ja hänen oli siten pakko lähettää hänet Roomaan oikeudenkäyntiin, joka pidettäisiin Rooman lain mukaan keisarin itsensä alaisuudessa (jakeet 8-12).

 

Muutamia päiviä oli kulunut, ja kuningas Agrippa ja hänen sisarensa Berenike saapuivat Kesareaan toivottamaan Festuksen tervetulleeksi virkaansa. Heidän viipyessään siellä monta päivää Festus toi Paavalin tapauksen kuninkaan eteen. Hän selitti Paavalin tapauksen ja kuinka hän oli perinyt hänet Felixin ajalta ja tuonut hänet sikäläisen tuomioistuimen eteen, mutta he eivät esittäneet hänelle mitään vakavaa syytettä, vaan heillä oli pikemminkin riitoja heidän uskomuksistaan, joita Festus kutsui taikauskoksi, ja Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta jonka Paavali väitti olevansa vielä elossa (jakeet 13-19). Festus sanoi, ettei ollut pätevä päättämään näistä asioista, ja antaneensa sitten Paavalille mahdollisuuden mennä Jerusalemiin ja Paavali valinneen oikeudenkäynnin Rooman lain mukaan keisarin alaisuudessa, joten häntä pidettiin vangittuna, kunnes hänet voitasiin lähettää keisarin eteen. Agrippa oli kiinnostunut ja sanoi haluavansa kuulla miestä itseään. Silloin Festus sanoi: "Huomenna kuulet häntä" (jakeet 20-22).

 

Seuraavana päivänä Agrippa ja Berenike saapuivat kaikessa loistossaan ja menivät juhlasaliin ylimpien sotilashenkilöiden ja kaupungin johtomiesten saattamina. Silloin Festus käski tuoda Paavalin sisään (jae 23). Herodes Agrippa II ja Berenike olivat Herodes Agrippa I:n (12.1-23) lapsia. He hallitsivat osia Palestiinasta.

 

Paavalin puolustuspuhe Agrippan edessä (25:24-26:22)

Festus myöntää, ettei ollut todennut Paavalin tehneen mitään sellaista, mistä seuraisi kuolemanrangaistus.Hän sanoi, ettei hänellä ollut mitään täsmällisiä tosiasioita kirjoitettavaksi Paavalista Caesarille (kirjaimellisesti Augustus, keisarillinen titteli). Festus väitti, että heidän kuulusteltuaan häntä hänellä saattaisi olla hänestä jotakin konkreettista kirjoitettavaa, sillä tuntui epäasianmukaista, ettei hänellä ollut mitään konkreettista sanottavaa häntä vastaan esitetyistä syytteistä (jakeet 24-27).

 

Luku 26

1Agrippa sanoi Paavalille: »Saat puhua puolestasi.» Silloin Paavali kohotti kätensä ja piti puolustuspuheen: 2»Kuningas Agrippa! Olen onnellinen, kun saan tänään pitää sinun edessäsi tämän puheen ja puolustautua kaikkia niitä syytöksiä vastaan, joita juutalaiset esittävät. 3Sinähän olet hyvin perillä kaikista juutalaisten tavoista ja kiistakysymyksistä. Siksi pyydän, että kuuntelet minua kärsivällisesti. 4Olen alusta saakka elänyt kansani parissa ja Jerusalemissa, ja kaikki juutalaiset tuntevat elämänvaiheeni nuoruudesta lähtien. 5He tuntevat minut entuudestaan ja voivat halutessaan todistaa, että olin fariseus ja elin uskomme tiukimman tulkinnan mukaan. 6Niinpä seison nytkin tuomiolla, koska uskon lupaukseen, jonka Jumala antoi esivanhemmillemme. 7Kansamme kaksitoista heimoa palvovat Jumalaa sinnikkäästi yötä päivää ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan. Tästä samasta toivosta juutalaiset syyttävät minua, kuningas. 8Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? 9Aiemmin siis kuitenkin ajattelin, että on vastustettava sitä, mikä tapahtuu Jeesus Nasaretilaisen nimissä. 10Niin myös tein Jerusalemissa. Kun olin saanut ylipapeilta valtuudet, toimitin monia pyhiä Jeesuksen seuraajia vankilaan ja äänestin heidän tappamisensa puolesta. 11Kiersin synagogasta toiseen rankaisemassa heitä ja pakotin heidät pilkkaamaan sitä, mikä on pyhää. Riehuin raivopäisenä ja jahtasin heitä vieraisiin kaupunkeihin asti.» 12-13»Arvoisa kuningas, olin matkalla Damaskokseen näissä asioissa, mukanani ylipapeilta saatu valtuutuskirje. Keskipäivällä kuljin tietä pitkin ja näin, miten taivaasta välähti aurinkoa kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. 14Kaaduimme kaikki maahan, ja kuulin, miten ääni sanoi minulle heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Härän ei kannata potkia ajajan piikkiä.’ 15’Herra, kuka olet?’ minä kysyin, ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 16Nouse jaloillesi, sillä tulin antamaan sinulle tehtävän. Sinusta tulee minun palvelijani ja todistajani. Saat kertoa, mitä näit ja mitä vielä myöhemmin kerron ilmestyessäni sinulle. 17Kaikista juutalaisista ja muista ihmisistä olen valinnut sinut lähettilääkseni kansojen pariin. 18Mene avaamaan heidän silmänsä ja kääntämään heidät pimeydestä valoa kohti. Tuo heidät Saatanan vallasta Jumalan luokse, jotta he uskoisivat minuun ja niin saisivat syntinsä anteeksi ja paikan pyhien joukossa.’»19»Siksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. 20Julistin sanomaa ensin Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten koko Juudeassa ja lopulta muillekin kuin juutalaisille. Kehotin ihmisiä muuttamaan elämänsä suunnan, kääntymään kohti Jumalaa ja toimimaan sen arvoisesti. 21Tämän vuoksi juutalaiset yrittivät murhata minut pidätettyään minut temppelissä. 22Tähän saakka Jumala on kuitenkin auttanut minua. Tässä seison ja todistan hänestä niin alhaisille kuin ylhäisillekin. En puhu muusta kuin siitä, minkä jo Mooses ja profeetat ennustivat tapahtuvan: 23Kristus kärsisi ja olisi ensimmäinen välähdys kuolleiden ylösnousemuksesta. Hän ilmoittaisi tästä valosta niin juutalaisille kuin muillekin.» 24Kun Paavali puhui näin puolustuksekseen, Festus sanoi kovalla äänellä: »Olet sekaisin, Paavali! Kirjoitusten pänttääminen on pehmittänyt pääsi.» 25Paavali vastasi: »Kunnioitettu Festus, en ole sekaisin, vaan puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti. 26Kuningas, jolle puhun kiertelemättä, on perillä näistä asioista. Olen varma, ettei mikään puheessani ole hänelle vierasta. Eihän tämä tapahtunut missään peräkylässä. 27Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot.» 28»Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn», Agrippa sanoi, 29mutta Paavali vastasi: »Kunpa Jumala soisi, että vähällä tai paljolla sinusta ja kaikista muistakin kuulijoistani tulisi tänään minun kaltaisiani – näitä kahleita lukuun ottamatta.» 30Silloin kuningas nousi, samoin maaherra ja Berenike ja koko heidän seurueensa. 31Mennessään he puhuivat keskenään: »Tuo mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsisi kuoleman tai vankeutta.» 32Agrippa sanoi Festukselle: »Hänet voisi vapauttaa, jos hän ei olisi vedonnut keisariin.»

 

Luvun 26 tarkoitus

Tästä luvusta näemme, että Agrippa kutsui Paavalia puhumaan puolestaan ja niin Paavali puolustautui. Sitä pidetään kristillisyyden mallina. Paavali sanoi olevansa onnellinen voidessaan puolustautua Agrippan edessä kaikkia juutalaisten syytöksiä vastaan. Tämä todettiin siksi, että hän oli perehtynyt kaikkiin juutalaisten tapoihin ja kiistoihin, vaikka hän ei itse ollut harjoittava juutalainen (jakeet 1-3).

 

Paavali kertoo elämästään alkaen nuoruudestaan sekä Tarsoksessa että Jerusalemissa. Hän sanoi juutalaisten tietävän, että hän oli fariseus, joten hän eli ankarimman suunnan mukaan. Hän väitti olevansa tutkittavana sen tähden, että pani toivonsa Jumalan isille antamaan lupaukseen, jonka kansan kaksitoista heimoa yötä päivää Jumalaa hartaasti palvellen toivoivat toteutuvan. Ja tästä toivosta juutalaiset häntä syyttivät. Sitten hän kysyi, miksi kukaan pitää uskomattomana sitä, että Jumala herätti kuolleet (jakeet 4-8).

 

Hän sanoi itsekin olleensa ennen siinä luulossa, että hänen tuli kaikin voimin taistella Jeesus Nasaretilaisen nimeä vastaan.Ja hän teki niin Jerusalemissa ja toimitti vankilaan monia pyhiä ylipappien käskystä, ja kun kyse oli heidän surmaamisestaan, hän antoi äänensä heitä vastaan. Synagogissa hän usein koetti rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan ja meni niin pitkälle vimmassaan, että vainosi heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka (jakeet 9-11).

 

Tässä kolmannessa kertomuksessa kääntymyksestään (jakeet 12-20; vrt. 19:1-8; 22:4-16) hän sanoi sitten matkustaneensa Damaskokseen ylipappien valtuutuksella ja suostumuksella. Sitten hän kertoi näystään, jossa keskellä päivää taivaasta tuli valo, joka paistoi hänen ja hänen matkatoveriensa ympärillä (jakeensa 12-13). Ja kun he kaikki olivat kaatuneet maahan, kuuli hän hepreankielellä puhuvan äänen: Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Paavali vastasi: "Kuka sinä olet, Herra?" Ja Herra sanoi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse jaloillesi, sillä minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn pelastaen sinut oman kansasi käsistä ja varjellen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo, niin että he saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka pyhitetään uskolla minuun.’" (jakeet 14-18).

 

Jakeissa 19-20 Paavali sanoi sitten, ettei hän ollut tottelematon taivaalliselle näylle, vaan julisti Damaskoksessa ja sitten Jerusalemissa ja koko Juudean maassa ja pakanoille, että heidän tuli tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

 

Sitten hän selittää jakeissa 21ss., että juuri siksi juutalaiset ottivat hänet kiinni temppelissä ja yrittivät tappaa hänet. Hän sanoo: Jumalan avulla, jota hän oli saanut tähän päivään asti, hän seisoi ja todisti sekä pienille että suurille eikä puhunut mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses olivat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän (8:32-35; Luuk. 24-26) ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.

 

Tässä Paavali esittää selvästi, että pelastus oli myös pakanoista, mistä näemme, että tämä oli Messiaan sanoman vastustamisen todellinen syy. Tämä oli syynä siihen, että he eivät ymmärtäneet evankeliumin todellisuutta ja laajuutta.

 

Jakeessa 24 näemme, että Festus sitten keskeyttää puolustuspuheen ja sanoo: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Paavali vastasi: "En ole hullu, arvoisa Festus. Minkä puhun, sen puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti. Sillä kuningas (Agrippa) tietää nämä asiat, ja minä puhun hänelle avoimesti, sillä yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma, sillä eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa.Uskotko sinä, kuningas Agrippa, profeettoja, minä tiedän, että sinä uskot."

 

Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn (Khristianon)."

 

Paavali vastasi: "Vähällä tai paljolla, suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä olen – näitä kahleita lukuun ottamatta."

 

Silloin kuningas nousi, samoin maaherra ja Berenike sekä koko heidän seurueensa. Poistuttuaan he sanoivat: "Tämä mies ei tee mitään ansaitakseen kuoleman tai vankeuden." Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämä mies olisi voitu päästää vapaaksi, jollei hän olisi vedonnut keisariin." Kun hän oli vedonnut keisariin (25:11-12), Festus oli päättänyt, että keisari itse kuulisi asian.

 

Luku 27

1Kun oli päätetty, että lähtisimme meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit luovutettiin Julius-nimisen sadanpäällikön haltuun. Tämä palveli keisarin kunniaksi nimetyssä joukko-osastossa. 2Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, joka oli matkalla Aasian satamiin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli makedonialainen Aristarkos, joka oli kotoisin Tessalonikasta. 3Seuraavana päivänä tulimme Sidoniin, ja Julius päästi huomaavaisesti Paavalin tapaamaan ystäviä. Nämä pitivät hänestä huolta. 4Sidonista lähdettyämme purjehdimme Kyproksen suojaan, koska oli vastatuuli. 5Kilikian ja Pamfylian kohdalla olevan avomeren ylitettyämme saavuimme Lykiaan, Myran kaupunkiin. 6Siellä sadanpäällikkö löysi Italiaan purjehtivan aleksandrialaisen laivan ja siirsi meidät siihen. 7Monen päivän hitaan ja vaivalloisen purjehduksen jälkeen pääsimme Knidoksen kohdalle. Kun tuuli esti meitä jatkamasta aiottuun suuntaan, purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan suojaan. 8Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraillen ja tulimme paikkaan, joka tunnetaan nimellä Hyvät Satamat. Se on lähellä Lasaian kaupunkia. 9Matka oli kestänyt jo kauan ja syksy ehtinyt pitkälle. Purjehtiminen alkoi olla vaarallista, ja Paavali varoitti merimiehiä: 10»Hyvät miehet, minusta näyttää siltä, että purjehtiminen vaarantaa paitsi lastin ja laivan myös meidän kaikkien hengen.» 11Sadanpäällikkö uskoi kuitenkin mieluummin perämiestä ja laivanvarustajaa kuin Paavalia. 12Koska satama ei soveltunut talvehtimiseen, enemmistö päätyi kannattamaan matkan jatkamista. Olisi yritettävä päästä talveksi Foiniksiin, kreetalaiseen kaupunkiin, jonka satama avautuu lounaaseen ja luoteeseen. 13Kun etelätuuli virisi, miehistö uskoi pääsevänsä Foiniksiin. Niinpä he nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan Kreetan rannikon tuntumassa. 14Ei mennyt kauan, kun saarelta päin syöksyi hirmumyrsky, jota merimiehet nimittivät koillismyräkäksi. 15Laiva ei kyennyt nousemaan tuuleen, ja niin jouduimme jättäytymään tuuliajolle. 16Viiletimme Kauda-nimisen saaren suojaan. Siellä saimme vaivoin haltuumme veneen, jota olimme vetäneet perässämme. 17Kun vene oli nostettu ylös, laivan ympärille kiedottiin köysiä vahvistukseksi. Merimiehet pelkäsivät ajautuvansa Syrtin hiekkasärkille. Siksi he kiinnittivät laivan keulaan kankaan pitkillä köysillä. Sitten he laskivat kankaan mereen hidastamaan kulkua. 18Kun seuraavana päivänä olimme yhä rajun talvimyrskyn kourissa, miehistö heitti lastia mereen. 19Kolmantena myrskypäivänä he heittivät omin käsin mereen laivan varusteita. 20Mutta kun aurinkoa ja tähtiä ei näkynyt päiväkausiin, ja kova talvimyrsky vain jatkui, kadotimme kaiken toivon pelastumisesta. 21Kun emme enää kyenneet edes syömään, Paavali nousi toisten joukosta ja sanoi: »Hyvät miehet, teidän olisi pitänyt uskoa minua ja olla lähtemättä merelle Kreetalta. Silloin olisitte välttäneet tämän onnettomuuden ja sen tuomat tappiot. 22Älkää kuitenkaan olko huolissanne. Kukaan teistä ei kuole, menetätte vain laivanne. 23Viime yönä minulle näet ilmestyi enkeli sen Jumalan luota, jolle minä kuulun ja jota minä palvon. 24Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali, sillä sinun pitää päästä keisarin eteen. Siksi Jumala suojelee sinua ja kaikkia niitä, jotka purjehtivat kanssasi.’ 25Älkää siis olko huolissanne, miehet. Minä luotan Jumalaan ja siihen, että hänen ilmoituksensa toteutuu. 26Jollekin saarelle meidän pitää ajautua.» 27Tuli neljästoista yö, jonka ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyöllä merimiehet aavistivat meidän lähestyvän maata. 28He mittasivat veden syvyyden luotaamalla ja totesivat sen olevan lähes neljäkymmentä metriä. Vähän ajan päästä he mittasivat uudestaan, ja nyt vettä oli vajaat kolmekymmentä metriä. 29Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan kallioihin. He heittivät laivan perästä neljä ankkuria ja rukoilivat, että tulisi aamu. 30Sitten he yrittivät paeta laivasta. He laskivat veneen mereen ja olivat muka aikeissa vetää ankkureita keulasta. 31Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: »Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua.» 32Silloin sotilaat katkaisivat köydet ja päästivät veneen menemään. 33Ennen auringonnousua Paavali kehotti kaikkia syömään. »Jo neljättätoista päivää te istutte ruokahaluttomina ettekä syö mitään. 34Siksi neuvon teitä syömään jotain. Se auttaa teitä pelastumaan, sillä kukaan teistä ei menetä edes hiusta päästään.» 35Tämän sanottuaan Paavali otti esiin leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien kuullen. Hän mursi leivästä palan ja alkoi syödä. 36Muidenkin mieliala koheni, ja he ottivat ruokaa. 37Meitä oli laivassa kaikkiaan 276 henkeä. 38Kun kaikki olivat syöneet itsensä täyteen, laivaa kevennettiin heittämällä viljalasti mereen. 39Kun aamu valkeni, merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata. He huomasivat kuitenkin hiekkarantaisen lahden ja päättivät yrittää sinne. 40He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen. Kun myös peräsinten köydet oli irrotettu, keulapurje nostettiin ja kurssi pidettiin kohti rantaa. 41Laiva osui kuitenkin hiekkasärkkään ja juuttui siihen keulastaan kiinni. Perä sen sijaan alkoi hajota aaltojen voimasta. 42Sotilaat saivat ajatuksen tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimaan pakoon. 43Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä laidan yli ja pyrkiä rantaan. 44Toisten hän käski mennä perässä lankkujen ja muiden laivankappaleiden avulla. Lopulta kaikki pääsivät hengissä maihin.

 

Luvun 27 tarkoitus

Paavali on siten vakaasti päättänyt, että hänet on lähetettävä Italiaan. Jakeet 27:1-44 käsittelevät matkaa Maltalle, joka oli vaarallinen talvimatka, joka päättyi haaksirikkoon. Paavali ja jotkut muut vangit luovutettiin sadanpäällikölle nimeltä Julius keisari Augustuksen mukaan nimetystä kohortista, joka sijoitettiin Syyriaan ensimmäisellä vuosisadalla jaa. He astuivat adramyttionilaiseen laivaan, joka oli purjehtimassa Aasian rannikon satamiin, ja he lähtivät merille. Heidän seurassaan oli Aristarkos, joka oli kotoisin Makedonian Tessalonikasta.

 

Seuraavana päivänä he majoittuivat Sidoniin, ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja antoi hänen käydä ystäviensä luona, jotta he voisivat huolehtia hänestä. Sieltä he lähtivät merille ja purjehtivat Kyproksen suojaan (saaren itäpuolella), koska oli vastatuuli (jae 4). Kilikian ja Pamfylian kohdalla olevan avomeren ylitettyään he saapuivat Lykiaan, Myran kaupunkiin Siellä sadanpäämies löysi aleksandrialaisen laivan, joka purjehti Italiaan ja he lähtivät matkaan (jakeet 5-6).

 

Monen päivän hitaan purjehduksen jälkeen he pääsivät vaivalloisesti Knidoksen kohdalle. Kun tuuli esti heitä jatkamasta aiottuun suuntaan, he purjehtivat Kreetan suojaan (eteläpuolelle) Salmonen nenitse (itäkärjen ohi); vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraillen he tulivat paikkaan, joka tunnettiin nimellä Hyvät Satamat, joka oli Lasaian kaupunki.

 

Jakeessa 9 selitetään, että paljon aikaa oli menetetty ja matka oli jo vaarallinen, koska sovituspäivän paasto oli jo mennyt ohi. Paavali neuvoi heitä, että matka tulisi aiheuttamaan vammoja ja paljon menetyksiä, ei ainoastaan lastin ja laivan vaan myös heidän henkensä osalta. Sadanpäällikkö uskoi kuitenkin mieluummin perämiestä ja laivanvarustajaa kuin Paavalia. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli lähdettävä sieltä voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka avautuu lounaaseen ja luoteeseen (jakeet 9-12).

 

Etelätuuli alkoi puhaltaa vienosti, ja he luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille. He nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa (jae 13). Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky, joka tempasi laivan mukaansa ja heidän oli jättäydyttävä tuuliajolle, sillä he eivät kyenneet nousemaan tuuleen; päästyään Kauda-nimisen saaren suojaan he saivat työllä ja tuskalla laivaveneen talteen.Kun vene oli nostettu ylös, laivan ympärille kiedottiin köysiä vahvistukseksi.Peläten ajautuvansa Syrtin hiekkasärkille (vaarallisille särkille Kyrenen edustalla) merimiehet kiinnittivät laivan keulaan kankaan pitkillä köysillä ja laskivat kankaan mereen hidastamaan kulkua (jakeet 14-17). He olivat rajun talvimyrskyn kourissa, ja seuraavana päivänä miehistö alkoi heittää lastia mereen, ja kolmantena päivänä he heittivät omin käsin mereen laivan varusteita.Moneen päivään ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä, ja kun kova myrsky painoi, katosi heiltä viimein kaikki pelastumisen toivo (jakeet 18-20).

 

Sitten Paavali sai näyn rohkaistakseen miehiä ja miehistöä. Kauan oli oltu syömättä, ja Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt kuunnella minua ja olla lähtemättä Kreetalta kärsimään tätä vahinkoa ja menetystä. Kehotan teitä nyt olemaan rohkeita, sillä heidän keskuudessaan ei tapahtuisi ihmishenkien menetyksiä, vaan ainoastaan aluksen menetettäisiin. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Pysykää siis rohkeina, miehet, sillä minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu, mutta jollekin saarelle me vielä ajaudumme" (jakeet 21-26).

 

Kun tuli neljästoista yö heidän ajelehtiessaan Adrianmerellä (joka käsitti merialueen niinkin kaukaa kuin Pohjois-Afrikasta), tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että he lähestyivät jotakin maata. He mittasivat veden syvyyden luotaamalla ja totesivat sen olevan lähes neljäkymmentä metriä. Vähän ajan päästä he mittasivat uudestaan, ja nyt vettä oli vajaat kolmekymmentä metriä ja pelätessään ajautuvansa karikkoihin he laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja jäivät odottamaan päivän valkenemista (jakeet 27-29). Merimiehet yrittivät sitten lähteä salaa laivasta ja laskivat veneen vesille muka mennäkseen laskemaan keulasta ankkureita. Mutta Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotamiehille: "Jos nuo miehet eivät pysy laivassa, teidän on mahdotonta pelastua." Silloin sotilaat katkaisivat veneen köydet ja päästivät sen menemään (jakeet 30-32).

 

Vähän ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sillä he olivat jo neljättätoista päivää eläneet jännityksen vallassa eivätkä olleet syöneet ruoan murenta.Sen tähden hän kehotti heitä ottamaan ruokaa antamaan heille voimaa, sillä yksikään heistä ei menettäisi hiuskarvaakaan päästään (jakeet 33-34).

 

Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa. Heitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.Kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensivät he laivaa heittämällä vehnälastin mereen.(jakeet 35-38).

 

Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta, ja he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. Niinpä he katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen, ja kun myös peräsinten köydet oli irrotettu, nostettiin keulapurje ja pidettiin kurssi kohti rantaa (jakeet 39-40). Tekstin mukaan he osuivat hiekkasärkkään. Kreikkalainen teksti sanoo kahden meren paikka ja se oli luultavasti lahti, joka nyt tunnetaan nimellä St. Paul's Bay. Laiva osui kuitenkin hiekkasärkkään ja juuttui siihen keulastaan kiinni, ja perä alkoi hajota aaltojen voimasta (jae 41). Sotilailla oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla karkuun.Kuitenkin sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta. Hän käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin ja sitten muiden, minkä laudoilla, minkä laivankappaleilla. Ja näin (kuten Paavali sanoi enkelin hänelle kertoneen) kaikki pelastuivat maalle.

 

Luku 28

1Pelastuttuamme saimme tietää, että saaren nimi oli Melite eli Malta. 2Saaren asukkaat kohtelivat meitä todella ystävällisesti. Koska satoi ja oli kylmä, he sytyttivät kokon ja kutsuivat meidät lämmittelemään sen ääreen. 3Paavali keräsi ison kasan oksia ja pani ne liekkeihin. Silloin hänen käteensä iski kiinni käärme, jonka kuumuus oli ajanut liikkeelle. 4Kun paikalliset näkivät käärmeen riippuvan Paavalin kädestä, he sanoivat toisilleen: »Tuo mies on varmaan murhaaja. Hän pelastui merestä, mutta oikeuden jumalatar ei sittenkään antanut hänen elää.» 5Paavali kuitenkin ravisti otuksen tuleen, eikä hänelle käynyt kuinkaan. 6Paikalliset odottivat käden turpoavan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. He odottivat pitkään ja näkivät, ettei Paavalille tapahtunut mitään erikoista. Niinpä he muuttivat mieltään ja sanoivat, että Paavali oli jumala. 7Seudun maatilat omisti Publius, saaren vaikutusvaltaisin mies. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolme päivää. 8Publiuksen isä makasi vuodepotilaana kuumeessa ja pahassa vatsataudissa. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. 9Tämän jälkeen monet muutkin saaren asukkaat tulivat Paavalin luokse ja paranivat sairauksistaan. 10He osoittivat meille kunnioitustaan monin tavoin, ja kun lähdimme taas merelle, he antoivat meille kaiken tarpeellisen. 11Kolmen kuukauden kuluttua lähdimme purjehtimaan laivalla, joka oli talvehtinut saarella. Se oli Aleksandriasta, ja sen keulassa oli Zeuksen kaksospoikien kuvat. 12Rantauduimme Syrakusaan ja viivyimme siellä kolme päivää. 13Ankkurit nostettuamme tulimme Regiumiin. Kun olimme olleet siellä päivän, alkoi etelätuuli puhaltaa, ja seuraavana päivänä saavuimme Puteoliin. 14Siellä tapasimme uskovia, jotka pyysivät meitä jäämään viikoksi luokseen. Saavuimme Roomaan näin: 15Meistä kuultuaan sikäläiset uskovat tulivat meitä vastaan kaupunkeihin, joiden nimet olivat Forum Appii ja Tres Tabernae. Kun Paavali näki heidät, hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui. 16Kun saavuimme Roomaan, Paavali sai asua omassa asunnossa yhdessä häntä vartioivan sotilaan kanssa. 17Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui koolle juutalaisten johtajat. Kun kaikki olivat paikalla, hän sanoi: »Veljet! Minut vangittiin Jerusalemissa ja luovutettiin roomalaisten käsiin, vaikka en ole tehnyt mitään kansamme tai esivanhempiemme tapojen vastaista. 18Roomalaiset halusivatkin asiaa tutkittuaan vapauttaa minut, koska en ole tehnyt mitään, mistä voisi tuomita kuolemaan. 19Juutalaiset vastustivat vapauttamistani, ja niin jouduin vetoamaan keisariin. En silti halua esittää hänelle syytöksiä kansaani kohtaan. 20Kutsuin teidät luokseni, jotta voisimme tavata ja keskustella. Olen näet kahleissa Israelille annetun toivon vuoksi.» 21Juutalaiset vastasivat: »Emme me ole saaneet Juudeasta sinua koskevaa kirjettä, eikä kukaan ole puhunut sinusta pahaa. 22Kuulisimme toki mielellämme, mitä ajattelet asioista. Sen verran näet tiedämme, että sinun edustamaasi suuntausta vastustetaan kaikkialla.» 23Juutalaiset sopivat Paavalin kanssa uuden tapaamisen ja tulivat hänen luokseen suuremmalla joukolla. Aamusta iltaan saakka Paavali kertoi heille Jumalan valtakunnasta. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti saada kuulijat uskomaanJeesukseen. 24Jotkut hän saikin vakuuttumaan, mutta toiset eivät uskoneet. 25Juutalaiset eivät päässeet yksimielisyyteen, ja heidän lähtiessään Paavali sanoi heille: »Pyhä Henki oli oikeassa esivanhemmistanne. Hän sai profeetta Jesajan ennustamaan: 26’Mene tämän kansan luokse ja sano: Kuunnelkaa vaikka kuinka; ette kuitenkaan ymmärrä. Katselkaa vaikka kuinka; ette kuitenkaan näe. 27Sillä tämän kansan sydän on kovettunut. Heidän korvansa kuulevat huonosti, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät näkisi silmillään, kuulisi korvillaan, ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi, enkä minä parantaisi heitä.’ 28Tietäkää siis, että Jumala on lähettänyt pelastuksen muille kansoille. Ne myös kuuntelevat hänen sanojaan.» 2930Kahden vuoden ajan Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. 31Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, aivan avoimesti ja kenenkään estämättä.

 

Luku 28

28:1-10 Paavali Maltalla.

Pelastuttuaan merestä he saivat tietää tulleensa saarelle nimeltä Melite eli Malta. Alkuasukkaat (ei-kreikkalaisia, jotka puhuivat seemiläistä kieltä) osoittivat siellä tavatonta ystävällisyyttä. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa. Paavali keräsi ison kasan oksia ja pani ne liekkeihin.Kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen.Kun saarelaiset näkivät käärmeen riippuvan hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: "Tuo on varmaankin murhamies. Vaikka hän pakeni merestä, oikeus ei sallinut hänen elää." (Tämä toimi heille Paavalia koskevana todistuksena Mark. 16:18 evankeliumin sanojen mukaan.)

 

Paavali ravisti käärmeen tuleen, eikä hänen käynyt kuinkaan. He odottivat käden ajettuvan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan.He odottivat aikansa ja tulivat toisiin ajatuksiin sanoen, että hänen täytyikin olla joku jumala (jakeet 5-6).

 

Siinä lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ensimmäinen mies. Ensimmäinen mies oli korkean virkamiehen kreikkalainen termi Maltalla. Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa. Paavali vieraili hänen luonaan ja rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin.He antoivat monia lahjoja Paavalin seurueelle ja kun se lähti merelle, he panivat mukaan, mitä se tarvitsi.

 

Kolmen kuukauden he lähtivät merelle aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja jonka keulassa oli kaksoisveljesten (Castorin ja Polluxin, merenkulkijoiden jumalien) kuvat.He rantautuivat Syrakusaan ja viipyivät siellä kolme päivää.Sieltä lähdettyään he tulivat Regiumiin (nykyinen Reggio Calabria). Heidän oltuaan siellä päivän alkoi etelätuuli puhaltaa, ja seuraavana päivänä he saapuivat Puteoliin (Pozzuoli Napolinlahden pohjoispuolella), missä he tapasivat veljiä, ja nämä pyysivät heitä jäämään seitsemäksi päiväksi luokseen. Ja niin he tulivat (maitse) Roomaan. Kun veljet kuulivat heistä, he tulivat heitä vastaan kaupunkeihin, joiden nimet olivat Forum Appii (70 km Roomasta) ja Tres Tabernae (53 km Roomasta, molemmat Via Appiaa pitkin). Kun Paavali näki heidät, hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui (jakeet 11-15). Kun he saapuivat Roomaan, Paavali sai asua omassa asunnossa yhdessä häntä vartioivan sotilaan kanssa (nähtävästi kotiarestissa).

 

Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui juutalaisten johtomiehet luokseen, ja kun nämä olivat saapuneet, hän sanoi:"Veljet! Vaikka en ole millään tavoin rikkonut kansaamme enkä isiltä perimiämme säädöksiä vastaan, minut luovutettiin Jerusalemissa roomalaisten käsiin. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he päästää minut irti, koska en ollut tehnyt mitään kuoleman rikosta.Mutta kun juutalaiset olivat sitä vastaan, minun oli vedottava keisariin – ei kuitenkaan siinä mielessä, että mitenkään tahtoisin syyttää kansaani.Tämän kaiken takia minä kutsuin teidät tänne saadakseni tavata teidät ja puhua kanssanne, sillä olen kahleissa Israelin toivon tähden" (jakeet 17-21).

 

Juutalaiset sanoivat Paavalille: Emme ole saaneet Juudeasta mitään kirjettä, jossa kerrottaisiin sinusta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta mitään pahaa.Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä sinun mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastustetaan kaikkialla.

 

He sopivat uuden tapaamisen ja tulivat hänen luokseen suuremmalla joukolla. Aamusta iltaan saakka hän kertoi heille Jumalan valtakunnasta. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti saada kuulijat uskomaan Jeesukseen. Jotkut olivat vakuuttuneita siitä, mitä hän sanoi, kun taas toiset eivät uskoneet. He eivät päässeet keskenään yhteisymmärrykseen, ja heidän lähtiessään Paavali sanoi ainoastaan nämä sanat: Oikein on Pyhä Henki profeetta Jesajan suulla puhunut teidän isistänne:

jae 26   Mene tämän kansan luo ja sano:

Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.

Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö.

Jae 27. Sillä paatunut on tämän kansan sydän,

            vain vaivoin he kuulevat korvillaan

            ja silmänsä he ovat ummistaneet,

            jotta he eivät silmillään näkisi,

            eivät korvillaan kuulisi

            eivätkä sydämellään ymmärtäisi,

            jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.

jae 28. Olkoon siis teille tiettävä, että tämä Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille; ja he kuulevat sen.

(Muut muinaiset auktoriteetit lisäävät jakeen 29: Paavalin sanottua tämän juutalaiset lähtivät pois keskenään kiivaasti väitellen. Kristityt käyttivät usein Jesajan kohtaa 6:9-10 selittämään, miksi juutalaiset hylkäsivät evankeliumin (ks. Matt. 13:14-15 ja n. 12:40).

Teksti päättyy jakeisiin 30-31: Kokonaiset kaksi vuotta Paavali sitten asui omalla kustannuksellaan (eli omassa vuokra-asunnossaan)

 

Yhteenveto

Niinpä Paavali pääsi viettämään kaksi vuotta kotiarestissa vuokra-asunnossa lujittaakseen Rooman kirkkoa. Rooman kirkon perusti Linus ap Caradog, yksi niistä Luukkaan evankeliumin 70:stä, jotka Kristus asetti Jerusalemiin. Hän koki marttyyrikuoleman Roomassa sen jälkeen, kun keisari Claudius, joka oli ystävystynyt tämän isään, veljeen, ja setään Arviragukseen perheineen, myrkytettiin. Meurig (Pyhä Marius), Arviraguksen pojanpoika, meni naimisiin hänen veljentyttärensä, Cyllinin tyttären kanssa, ja palasi Britanniaan (vrt.Seurakunnan perustaminen Seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D).

 

Täten näemme Apostolien tekojen kattavan evankeliumin leviämisen Jerusalemista (1.8) keisarikunnan keskustaan ja edelleen Galliaan ja Britanniaan Aristobuluksen ja Linuksen perheen kanssa, Parthiaan, Skyytiaan ja Traakiaan Pietarin ja Andreaksen mukana sekä Abessiniaan, Pohjois-Afrikkaan (Markus jne.), Etiopiaan/Abessiniaan (Kandaken taloudenhoitaja) ja Aasiaan Arabiasta aina Intiaan asti Tuomaan ja hänen ryhmänsä mukana (vrt.Sapattia viettävien kirkkojen yleinen leviäminen (Nro 122);Neljännen käskyn rooli historiallisissa sapattia viettävissä Jumalan seurakunnissa (Nro 170); Kristityn seurakunnan alkuperä Britanniassa (Nro 266)).

 

Nykyinen kristinusko on vääristellyt Raamatun tekstiä väheksyäkseen Jumalan lakia (L1), Jumalan kalenteria (nro 156)ja Jumalan seurakuntien toimintaa ja oppeja.