Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F047ii
2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 2
(Versio 1.0 20210217-20210217)
Lukujen 5-9 kommentaari.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
2. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 2
Johdanto
Paavali jatkaa luvussa 5 keskittyen kertomaan kärsimyksistään ja jatkuvasta vaarastaan. Hän jatkaa sitten edelleen puhumaan ylösnousemuksesta ja ikuisesta muutoksesta, jossa niiden valittujen ruumis muuttuu hengelliseksi, jotka Jumala on taivaassa valinnut Ensimmäiseen ylösnousemukseen (Nro 143A)Kristuksen palatessa.
2. Korinttilaiskirje Luvut 5-9 UT
2020
Luku 5
1Me tiedämme, että jos telttamme täällä maan päällä puretaan, meitä varten on taivaassa ikuinen asunto. Se ei ole ihmisen tekemä vaan peräisin Jumalalta. 2Täällä me huokailemme, koska haluaisimme päästä uuteen asuntoomme, pukea sen yllemme kuin vaatteen. 3Silloin emme jää alastomiksi, koska meidät puetaan. 4Huokailemme nyt majassamme ahdistuneina, sillä emme me tahdo riisuutua vaan pukeutua niin, että elämä sulkee sisäänsä sen, mikä meissä on kuolevaista. 5Juuri tätä varten Jumala on meidät tehnyt ja antanut meille vakuudeksi Hengen. 6Siksi olemme aina rohkealla mielellä. Tiedämme, että ruumiissa asuessamme olemme poissa Herran luota. 7Me elämme sen mukaan, mihin uskomme, emme sen mukaan, minkä näemme. 8Emme pelkää, sillä meistä on parempi asua Herran luona kuin tässä ruumiissa. 9Meille on kunnia-asia olla hänelle mieliksi, asuimmepa jo hänen luonaan tai vielä muualla. 10Kaikkien meidän on näet kerran tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen. Silloin jokaiselle maksetaan takaisin se hyvä tai paha, mitä hän on eläessään tehnyt. 11Tiedämme, miten Herraa kuuluu kunnioittaa, ja siksi yritämme taivutella ihmisiä kannallemme. Jumalalle on kyllä selvää, millaisia me olemme. Toivon, että tekin näette sen sisimmässänne. 12Emme ala taas kehua itseämme teille, vaan annamme teille syyn olla ylpeitä meistä. Silloin voitte vastata niille, jotka ylpeilevät ulkoisilla ansioilla eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä. 13Jos olemme joskus joutuneet hurmokseen, se on tapahtunut Jumalan vuoksi. Jos taas käyttäydymme järjellisesti, teemme niin teidän vuoksenne. 14Kristuksen rakkaus näet pitää meidät järjestyksessä. Päättelemme, että kun yksi kuoli kaikkien puolesta, kuolivat kaikki muutkin. 15Kristus kuoli kaikkien puolesta, jotta kukaan ei enää eläisi itseään varten. Ihmisten on elettävä Kristusta varten, sillä hän kuoli ja hänet herätettiin kuolleista heidän vuokseen. 16Tästä lähtien me emme arvioi ketään pelkästään lihaa ja verta olevana ihmisenä. Vaikka ennen arvioimme Kristustakin inhimilliseltä kannalta, enää emme tee niin. 17Niinpä myös jokainen Kristuksen oma on uusi luomus; vanha katosi, uusi tuli tilalle. 18Kaiken takana on Jumala, joka teki Kristuksessa sovinnon meidän kanssamme ja antoi meille tehtävän tämän sovinnon edistäjinä. 19Jumala ei laskenut ihmisten rikkomuksia heidän syykseen vaan teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa. Meidät hän pani levittämään sanomaa tästä sovinnosta. 20Olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala kehottaa teitä meidän kauttamme. Me vetoamme teihin Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21Kristus oli täysin synnitön, mutta Jumala teki hänestä synnin ruumiillistuman. Näin meistä tuli Kristuksen vuoksi Jumalan oikeudenmukaisuuden ruumiillistumia.
Luvun 5 tarkoitus
Paavali sanoo, että me tiedämme, että jos maallinen teltta, jossa me elämme, tuhoutuu, meillä on iankaikkinen rakennus Jumalalta, talo, jota ei ole käsin tehty, taivaissa (jae 1). Täällä me todellakin huokaamme ja kaipaamme pukea yllemme taivaallisen asumuksemme, niin siihen pukeutuessamme meitä ei havaittaisi alastomiksi (jakeet 2-3). Hän sanoo:
Sillä kun vielä olemme
tässä teltassa, huokailemme ahdistuneina; emme siksi, että me riisuisimme
vaatteemme, vaan siksi, että meidät pantaisiin vielä enempiin vaatteisiin, niin
että elämä nielisi kuolevaisen. Hän, joka on valmistanut meidät juuri tätä
varten, on Jumala, joka on antanut meille Hengen takuuksi (jakeet 4-5).
Tässä meidän ei tule sekoittaa tätä opetusta gnostilaisiin oppeihin taivaasta ja helvetistä. Me emme mene taivaaseen, vaan odotamme Messiaan paluuta taivaasta, mistä alkaa muutoksemme ylösnousemuksen jälkeen, ja sitten meidät kaikki muutetaan ja viedään Jerusalemiin hallitsemaan maata tuhatvuotiseen järjestelmään sekä toiseen ylösnousemukseen ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomioon (Nro 143b).
Pyhä Henki on takuu tai
käsiraha kasvulle ja lopulliselle vallalle valituissa eks-anastasis-ylösnousemuksessa
eli ensimmäisessä ylösnousemuksessa.
Jakeesta 6 jakeeseen 10
näemme Paavalin sanovan heidän olevan aina rohkealla mielellä, kun taas
ruumiissa he ovat kaukana Herrasta, sillä he vaeltavat uskon eivätkä näkemisen
varassa. He olisivat mieluummin poissa ruumiista ja kotona Herran kanssa.
Olivatpa he kotona tai poissa, heidän tavoitteensa on miellyttää häntä. Hän
sanoo, että meidän kaikkien täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen,
jotta jokainen kukin saisi sen mukaan, mitä ruumissaan on tehnyt, hyvää tai
pahaa.
Tuomion todellisuus on,
että valitut ovat nyt tuomiolla ja jos he olisivat epäonnistuneet, he eivät
olisi ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Kaikki, jotka epäonnistuvat ensimmäisen
ylösnousemuksen kriteerien täyttämisessä, joutuvat toiseen ylösnousemukseen.
Ensimmäisen ylösnousemuksen tuomio tulee kasteesta ja Pyhän Hengen
vastaanottamisesta kätten päällepanemisen kautta katuvana aikuisena. Kristuksen
lisäkommentit koskevat tuhatvuotisen järjestelmän tehtävien ja auktoriteetin
jakamista. Silloin valitut saavat selville heikkoutensa ja miten he ovat
sijoittuneet tuloksissaan.
Sen, mitä me olemme,
tietää Jumala, ja sen tiedämme toivottavasti myös me omissatunnoissamme (jae
11). Paavali ei etsi kiitosta, vaan antaa valituille syyn olla ylpeitä
Paavalista ja muista, jotta he voisivat vastata niille, jotka pitävät itseään
parempina asemansa perusteella ja kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä
siitä, mikä sydämessä on. (jae 12). Kunnianloukkaus ja Henkilöön katsominen (Nro 221)on salakavalin paha Jumalan seurakunnissa.
Paavali sanoo jakeissa
13ss., että jos he ovatkin poissa suunniltaan, se on Jumalan tähden, ja jos he
taas malttavat mielensä, he tekevät sen seurakunnan tähden. Sillä Kristuksen
rakkaus vaatii heitä, jotka ovat tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut
kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet, sillä siinä Kristus kuolee
kaikkien edestä. Tämä tapahtui, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi
itselleen, vaan Kristukselle, joka heidän tähtensä kuoli ja nousi kuolleista.
Jakeissa 16ss. Paavali
sanoo, että tästä lähtien he eivät katso ketään inhimillisestä näkökulmasta, ja
vaikka he kerran katsoivat Kristusta inhimillisestä näkökulmasta, he eivät enää
tee niin. Hän siirtää näkemyksensä siten, että hän näkee ihmisen olevan
potentiaalinen theos eli Jumalan poika Kristuksen kanssaperijänä. Jos he
ovat Kristuksen kanssa, he ovat uusi luomus (kasteensa ja Pyhän Hengen
vastaanottamisen kautta). Kristus on antanut meille sovinnon uuden
palveluviran, sovittaen meidät itsensä kanssa. Kristuksessa Jumala sovitti
maailman itsensä kanssa eikä laskenut heidän rikkomuksiaan heitä vastaan.
Jumala on uskonut meille sovinnon sanoman.
Jakeissa 20ss. hän sanoo, että me olemme Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta, että kaikki antaisivat sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Meidän tähtemme hän teki synniksi hänet, joka ei syntiä tuntenut, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Luku
6
1Jumalan työtovereina
kehotamme: ottakaa armahdus vastaan niin, ettei se jää turhaksi. 2Jumalahan
sanoo: »Kuuntelin sinua oikealla hetkellä ja autoin sinua pelastuksen päivänä.»
Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 3Emme anna
kenellekään mitään loukkaantumisen aihetta, jotta palvelutehtäväämme ei
moitittaisi. 4Osoitamme joka tilanteessa olevamme Jumalan palvelijoita. Me
kestämme vaikeudet, paineet ja ahdingot, 5ruoskimiset, vankeudet ja
levottomuudet. Me raadamme, valvomme ja paastoamme. 6Mielemme on puhdas, ja
meillä on tieto hallussamme. Olemme kärsivällisiä ja lempeitä, meillä on Pyhä
Henki, ja rakkautemme on vilpitöntä. 7Jumalan voimalla puhumme aina totta.
Aseina meillä on oikeamielisyyden miekka ja kilpi. 8Meitä apostoleja
kunnioitetaan ja halveksitaan; meistä puhutaan sekä pahaa että hyvää. Meitä
pidetään sekä kansankiihottajina että totuudenpuhujina. 9Meitä kohdellaan
tuntemattomina, vaikka olemme tunnettuja. Olemme kuoleman kielissä mutta silti
elossa, pahoinpideltyjä mutta silti hengissä. 10Olemme surullisia, mutta
iloitsemme aina. Olemme köyhiä, mutta teemme monista rikkaita. Meillä ei ole
mitään mutta silti kaikki. 11Korinttilaiset, me puhumme teille avoimesti, ja
sydämessämme on teille tilaa. 12Me emme ahdista teitä, vaan te olette itse
ahdassydämisiä. 13Puhun teille nyt kuin lapsille: antakaa meille takaisin samalla
mitalla, tehkää tekin meille tilaa sydämeenne! 14Älkää kiskoko kuormaa yhdessä
epäuskoisten kanssa. Mitä yhteistä muka on oikeudella ja vääryydellä, mitä
valolla ja pimeydellä? 15Mistä Kristus ja hänen vihollisensa Beliar olisivat
samaa mieltä? Mitä tekemistä uskovalla on epäuskoisen kanssa? 16Miten
epäjumalankuvat kelpaisivat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan
temppeli, niin kuin hän on itse sanonut: »Minä asetun asumaan heidän luokseen
ja kuljen heidän joukossaan. Minusta tulee heidän Jumalansa ja heistä minun
kansani.» 17Siksi Herra sanoo heille: »Lähtekää ja erotkaa muista älkääkä
koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät luokseni. 18Minusta tulee
teidän Isänne ja teistä minun poikiani ja tyttäriäni.» Näin sanoo Herra, kaiken
hallitsija.
Luvun 6 tarkoitus
Sitten hän puhuu
otollisesta ajasta, jonka Jesajan 49:8ss. mainitsee, kehottaen kaikkia
vastaamaan uskollisesti Jumalan armoon Kristuksen kautta nyt, ennen kuin
Herra palaa. Sillä tämä on pelastuksen päivä, jonka Jumala on ulottanut
valituille Kristuksen kautta liitoksi ihmisten kanssa vahvistaakseen maan ja
jakaakseen autioituneet perintöosat, vapauttaakseen vangit ja saadakseen
pimeydessä olevat ilmestymään valkeudessa. Paavali sanoo, että nyt on otollinen
aika, ja nyt on pelastuksen päivä. Tämä vastaa sitä, kun Kristus julisti alun,
riemuvuonna sovituspäivänä, Herran otolliseksi vuodeksi vuonna 27 jaa., kun hän
luki Jesajan kirjakääröä synagogassa (Luukas 4:19).
Paavali kirjoitti talvella
57 tai keväällä 58 jaa. aina pääsiäiseen asti, joka oli 81. riemuvuoden 29.
vuoden viimeinen osa, joka oli temppelikalenterin viidennen syklin ensimmäinen
vuosi sapattivuoden vapautuksen jälkeen (156),
(vrt. Lain lukeminen Esran ja Nehemian kanssa (Nro 250)).
Hän sanoo jakeessa 3, että
he eivät aseta kenenkään tielle estettä, jotta heidän palveluvirastaan ei
löytyisi mitään vikaa; mutta Jumalan palvelijoina he suosittelevat itseään
kaikin tavoin: suuren kestävyyden kautta ahdistuksessa, vaikeuksissa,
onnettomuuksissa, pahoinpitelyissä, vankeudessa, levottomuuksissa,
vaivannäössä, valvomisessa, nälässä; puhtaudessa, tiedossa, kärsivällisyydessä,
ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, aidossa rakkaudessa, totuudenmukaisessa
puheessa ja Jumalan voimassa; vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja
vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, huonossa maineessa ja hyvässä maineessa. Hän
sanoo, että heitä kohdellaan teeskentelijöinä ja että he ovat silti totta,
tuntemattomina ja silti hyvin tunnettuja; kuolemaisillamme, ja katso, he
elävät; kuritettuina mutta ei kuitenkaan tapettuina; murheellisina mutta aina
iloisina; köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä; mitään
omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.
Jakeessa 11 Paavali sanoo
myös: Suumme on auennut puhumaan teille, korinttilaiset, sydämemme on
avartunut. Hän sanoo, ettei korinttilaisilla ole ahdasta heidän sydämessään,
vaan ahdas on heidän oma sydämensä. Antakaa vastalahja – puhun kuin lapsilleni
– avartukaa tekin!
Sitten Paavali varoittaa
heitä joutumasta epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? (jae 14).
Mistä Kristus ja hänen vihollisensa Beliar olisivat samaa mieltä? Mitä
tekemistä uskovalla on epäuskoisen kanssa? (jae 15).
Miten epäjumalankuvat kelpaisivat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on itse sanonut. Sitten Paavali kehittää sanomaansa joukolla tekstejä, jotka ovat löyhästi lainattuja (jälleen LXX:sta) 3. Moos. 26:12; Hes. 37:27; Jes. 52:11; 2. Sam. 7:14. Tekstin tarkoitus on osoittaa, että valittujen tulee olla Jumalan poikia ja tyttäriä, niin kuin elohim on asetettu erilleen ja on pyhä.
Luku 7
1Rakkaat ystävät! Kun meille kerran on annettu tällaisia lupauksia, meidän pitää puhdistaa ruumiimme ja henkemme kaikenlaisesta liasta. Jos kunnioitamme Jumalaa, meidän on oltava täydellisen puhtaita. 2Antakaa meille paikka sydämessänne. Emme ole loukanneet ketään, emme ole vahingoittaneet ketään emmekä pyrkineet hyötymään kenestäkään. 3En halua tuomita teitä. Sanoinhan jo, että te olette sydämessämme. Me kuolemme ja elämme yhdessä teidän kanssanne. 4Voin puhua teille aivan suoraan, ja olen teistä hyvin ylpeä. Olen saanut suurta lohtua, ja kaikkien vaikeuksiemme keskelläkin olen haljeta ilosta. 5Kun tulimme Makedoniaan, tilanteemme ei helpottunut lainkaan. Kaikenlaiset vaikeudet ahdistivat meitä – ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. 6Jumala kuitenkin rohkaisee masentuneita, ja meitä hän rohkaisi antamalla Tituksen tulla luoksemme. 7Tuntui helpottavalta, kun hän saapui. Oli hienoa kuulla, miten te olitte rohkaisseet häntä. Hän kertoi, kuinka te kaipaatte minua, kuinka surette ja kuinka kiihkeästi pidätte minun puoliani. Se on ilahduttanut minua entisestään. 8En kadu, vaikka pahoitin mielenne kirjeelläni. Kaduin kyllä hetken huomattuani, että olin tuottanut teille mielipahaa. 9Nyt olen kuitenkin iloinen – en siksi, että tulitte pahalle mielelle, vaan siksi, että mielipaha sai teidät toimimaan toisin. Teidän murheenne oli Jumalan mielen mukaista, joten emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa. 10Jumalan mielen mukainen murehtiminen johtaa pelastukseen, eikä sitä pidä katua. Maallisten asioiden murehtiminen taas johtaa kuolemaan. 11Katsokaa nyt, mitä tämä Jumalan mielen mukainen murhe on saanut teissä aikaan: Olette puolustautuneet, suuttuneet, pelänneet, kaivanneet minua, pitäneet kiihkeästi minun puoliani ja rangaisseet syyllistä. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne tässä asiassa viattomia. 12Niinpä en kirjoittanutkaan teille kenenkään tekemien tai kärsimien vääryyksien vuoksi. Kirjoitin teille Jumalan edessä saadakseni teidät tajuamaan, kuinka tinkimättömästi olette pitäneet minun puoliani 13ja siten rohkaisseet meitä. Vielä tätä rohkaisuakin enemmän olemme ilahtuneet Tituksen ilosta, kun hänen ei enää tarvitse olla teistä huolissaan. 14En joutunut häpeämään sitä, että olin kehunut teitä hänelle. Se, mitä olemme puhuneet teille, on totta. Samoin on totta sekin, mistä olemme kehuneet teitä Titukselle. 15Tituksen mieltä lämmittää muistella, miten kuuliaisia te kaikki olitte ja miten arasti ja kunnioittavasti otitte hänet vastaan. 16Olen iloinen siitä, että voin luottaa teihin joka asiassa.
Luvun 7 tarkoitus
Luvusta 7 lähtien Paavali
jatkaa, ottaen huomioon edellä esitetyt uskon pääpiirteet, kehottaakseen korinttilaisia
puhdistamaan itsensä kaikista ruumiin ja hengen saastaisuuksista ja tekemään
pyhyydestä täydellisen Jumalan pelossa. Jakeissa 2-3 hän sitten kehottaa heitä
avaamaan sydämensä heille, koska he eivät ole tehneet vääryyttä ja turmelleet
eivätkä käyttäneet ketään hyväkseen. Hän sanoo, että hän ei sano tätä
tuomitakseen heitä, sillä hän sanoi aikaisemmin näiden olevan heidän
sydämessään, yhdessä kuollakseen ja yhdessä elääkseen. Hän sanoo, että hänellä
on suuri luottamus heitä kohtaan ja hän tuntee ylpeyttä heistä. Hänellä on
yllin kyllin lohdutusta. Kaiken ahdinkonsa keskelläkin hän tuntee ylenpalttista
iloa. Jakeessa 5 hän sanoo: Sillä kun me tulimme Makedoniaan, ei meidän
ruumiimmekaan saanut lepoa, vaan vaikeudet kohtasivat heitä joka taholta, ulkoapäin
taistelut, sisältäpäin pelot. Sitten hän sanoo (jakeet 6-7), että Jumala, joka
lohduttaa masentuneita, lohdutti meitä Tituksen tulemisella, hänen joka
tullessaan kertoi Paavalille siitä lohdutuksesta, jonka hän sai
korinttilaisilta, ja kertoi Paavalille siitä kaipauksesta, surusta ja
kiivaudesta, jota nämä tunsivat Paavalia kohtaan, ja tämä uutinen lohdutti
Paavalia.
Paavali sanoo (jae 8):
Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu, ja hän lisää (jos
minua kaduttikin), että hän näki heidän pahoittaneen siitä mielensä vähäksi
aikaa. Sitten hän sanoo, että hän iloitsi, ei siksi, että he olivat
murheissaan, vaan siksi, että he saivat siitä aiheen tehdä parannus; näin se
oli jumalallinen suru eikä kärsinyt mitään menetyksiä Paavalin puolelta.
Jumalallinen suru saa aikaan parannuksen, joka johtaa pelastukseen eikä kaduta,
kun taas maallinen suru johtaa kuolemaan (jakeet 9-10). Sitten hän sanoo:
"Näettehän, millaista intoa tuo Jumalan mielen mukainen murhe on luonut
teihin, miten se on saanut teidät puolustautumaan, suuttumaan ja pelkäämään,
ikävöimään ja rankaisemaan syyllistä (jae 11). Minä en kirjoittanut teille sen
enempää vääryyttä tehneen kuin vääryyttä kärsineenkään vuoksi, vaan jotta
korinttilaisille itselleen Jumalan edessä kävisi selväksi, kuinka vakavasti te
todella olette meidän puolellamme (jae 12).
Jakeessa 13 Paavali sanoo:
Tämä on meitä rohkaissut. Oman lohdutuksemme lisäksi iloitsemme yhä enemmän
Tituksen ilosta, sillä korinttilaiset ovat rauhoittaneet hänen mielensä. Paavali
rohkaisee sitten vielä lisää sanoessaan: Minun ei tarvinnut hävetä sitä, että
olin kiitellyt teitä hänelle. Niin kuin kaikki, mitä olen teille puhunut, on
totta, samoin on osoittautunut todeksi se, mistä olen teitä kehunut Titukselle
(jae 14). Paavali käsittelee Korintissa vallitsevaa vaikeaa tilannetta, jossa
on kyse kuppikunnista, ja Korintin sosiaalisia ongelmia ja niiden vaikutusta
seurakuntaan. Siksi kirjeet sisältävät enemmän kehotusta ja rohkaisua, kuin on
hänelle normaalia. Sitten hän lopettelee tekstiä jakeissa 15-16 esitetyillä
kommenteilla esittäen rohkaisua Tituksen näkemyksestä, kun hän meni heidän
luokseen matkallaan Paavalin luo. Titus muistelee heidän kuuliaisuuttaan ja
sitä pelkoa ja vavistusta, jolla he ottivat hänet vastaan. Paavali sanoo sitten
iloitsevansa, koska hänellä on täydellinen luottamus heihin.
Luvut 8-9
Jotkut tutkijat pitävät näitä kahta lukua toisena kirjeenä tai sen osana, kuten olemme maininneet johdannossa. Jakso katsotaan usein erilliseksi luvuista 10-13, joita tarkastelemme osassa III.
Luku
8
1Veljet ja sisaret,
kerromme nyt teille, miten Jumala on osoittanut hyvyytensä Makedonian
seurakunnille. 2Vaikka vaikeudet ja pohjaton köyhyys ovat koetelleet niitä,
ovat seurakuntalaiset iloinneet suuresti ja olleet pyyteettömän anteliaita.
3Voin todistaa, että he ovat oma-aloitteisesti tehneet kaikkensa ja enemmänkin.
4He pyysivät itsepintaisesti meiltä lupaa osallistua Jerusalemin seurakunnan
pyhien hyväksi järjestettyyn keräykseen. 5He eivät tyytyneet vain toteuttamaan
meidän toivettamme vaan antoivat itsensä Jumalan tahdon mukaisesti ensin
Herralle ja sitten meille. 6Niinpä kehotimme Titusta jatkamaan tätä
valmistelemaansa lahjakeräystä ja saattamaan sen loppuun teidän parissanne.
7Teillä on kaikkea runsain mitoin – uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikenlaista
toimeliaisuutta ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin. Älkää siis
pihistelkö myöskään tätä lahjoitusta antaessanne. 8En sano tätä käskynä, vaan
testaan rakkautenne aitoutta kertomalla teille toisten innosta. 9Tehän
tiedätte, millaisen lahjan Herramme Jeesus Kristus on antanut. Hän oli rikas
mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen
köyhyydestään. 10Annan teille hyödyllisen neuvon. Viime vuonna teissä syttyi
tekemisen halu ja tartuitte toimeen. 11Hoitakaa nyt mahdollisuuksienne mukaan
loppuun tämä työ, jonka niin kovasti halusitte tehdä! 12Jos joku antaa
vapaaehtoisesti sen verran kuin hänellä on varaa, hänen lahjaansa arvostetaan.
Ei häneltä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. 13Tarkoitus ei ole, että
toisten tilannetta helpottaessanne te joutuisitte itse pulaan vaan että kaikki
jaettaisiin tasan. 14Nyt teillä on kaikkea paljon ja voitte helpottaa
jerusalemilaisten puutetta. Sitten kun heillä on paljon ja teillä vähän, he
auttavat teitä. Kaikki jaetaan tasan, 15niin kuin kirjoituksissa sanotaan:
»Sillä, joka kokosi paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka kokosi vähän,
puuttunut mitään.» 16Kiitos Jumalalle, joka sytytti Tituksen sydämeen innon
avustaa teitä keräyksessä! 17Hän näet on suostunut pyyntööni ja on itse asiassa
niin innoissaan, että lähtee luoksenne oma-aloitteisesti. 18Lähetämme hänen
mukaansa veljen, jonka toimintaa ilosanoman levittäjänä kiitetään kaikissa
seurakunnissa. 19Lisäksi seurakunnat ovat valinneet tämän veljen meidän
matkakumppaniksemme viemään tätä lahjoitusta perille. Huolehdimme siitä Herran
kunniaksi, omasta halustamme. 20Haluamme näin varmistaa, ettei kukaan moiti
meitä tämän tuottoisan keräyksen hoidosta. 21Ajattelemme näet aina sitä, mikä
on hyvää paitsi Jumalan myös ihmisten silmissä. 22Lähetämme Tituksen mukaan
myös erään toisen veljemme, jonka olemme moneen kertaan todenneet innokkaaksi.
Nyt hän on vielä paljon entistäkin innokkaampi ja luottaa lujasti teihin.
23Titusta voi siis kutsua minun kumppanikseni ja teidän työtoveriksenne. Nämä
kaksi veljeä taas ovat seurakuntien lähettiläitä, joista säteilee Kristuksen
kirkkaus. 24Osoittakaa siis seurakunnille rakkautenne ja näyttäkää, ettemme ole
kehuneet teitä turhaan.
Luvun 8 tarkoitus
Tekstissä viitataan Jerusalemin
seurakunnan avustusuhriin (Gal. 2:1-10; 1. Kor. 16:1-4; Room. 15:25-27). Se
alkaa kommentoimalla Makedonian veljien anteliaisuutta ja ankaraa koettelemusta
heidän äärimmäisessä köyhyydessään, joka myös johti heidän vapaamielisyytensä
runsauteen (jakeet 1-2). Sillä Paavali todistaa, että he antoivat omien
varojensa mukaan ja ylikin omasta vapaasta tahdostaan, anoen Paavalilta ja
hänen ryhmältään sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen
(jakeet 3-5). Tämä näyttää liittyvän Korintissa järjestettyyn veljien
avustusuhriin, jotta varat voitaisiin viedä Jerusalemiin vainotun seurakunnan
tukemiseksi siellä. Tituksella oli selvästi vastuu tästä keräyksestä (jae 6).
Näemme myös niiden muiden seurakuntien, kuten Makedonian, tarpeet, jotka olivat
rutiköyhiä.
Jakeessa 7 Paavali kehottaa olemaan ylenpalttiset tässä työssä, joka koski tätä Jerusalemin pyhille tarkoitettua keräystä, koska he olivat ylenpalttiset muissakin asioissa. Jakeessa 8 hän sanoo, että se ei ollut käsky, vaan viittaamalla muiden intoon hän tahtoi koetella heidänkin rakkautensa vilpittömyyttä. Hän sanoo, että he tuntevat Herran Jeesuksen Kristuksen armon, että vaikka hän oli rikas, hän tuli köyhäksi heidän tähtensä, jotta he hänen köyhyydestään tulisivat rikkaiksi (jae 9). Tämä viittaa rikkauteen Kristuksen pre-eksistenssissä (Nro 243).
Jakeissa 10ss. Paavali
viittaa sitten keräykseen, joka aloitettiin vuotta aiemmin (sapattina)
Jerusalemin vainotuille pyhille (1. Kor. 16). Se on saattanut viivästyä
ongelmallisen kirjeen aiheuttaman välirikon vuoksi. Tämä kommentti tähtäsi
siihen, että heidän valmiutensa haluta sitä sovitettaisiin yhteen heidän
täyttäessään sen siitä, mitä heillä on. Sillä jos on alttiutta, niin se on
otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. Tällä
kommentilla hän ei tarkoittanut, että muilla olisi huojennus ja Korintilla
rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä Korintin yltäkylläisyys
heidän puutteensa hyväksi, että muidenkin yltäkylläisyys tulisi Korintin
puutteen hyväksi, niin että syntyisi tasaus. Sitten hän viittaa erämaahan ja
tasaukseen kerättäessä mannaa (2. Moos. 16:18).
Jakeissa 16ss. Paavali
kiittää sitten Jumalaa, joka hänen mukaansa on pannut saman vakavan huolenpidon
korinttilaisista veljistä Tituksen sydämeen, jonka hän sanoo hyväksyneen heidän
kehotuksensa, tosin mennen itse Korinttiin omasta halustaan (jakeet 16-17). Tituksen
kanssa lähetetty veli (jakeessa 18, vrt. myös jae 22) jää tunnistamatta.
Jakeessa 20 Paavali sanoo,
ettei kenenkään pidä päästä moittimaan heitä tästä runsaasta lahjasta, jonka he
antavat, sillä he tähtäävät siihen, mikä on kunniallista, paitsi Herran
silmissä, myös ihmisten silmissä. Veli jakeessa 22 on tuntematon, mutta hänen
sanotaan usein joutuvan koetukselle ja luottavan Korinttiin.
Paavali tunnistaa Tituksen
kumppanikseen ja veljet julistetaan seurakuntien lähettiläiksi ja Kristuksen
kunniaksi. Hän kehottaa veljiä todistamaan rakkaudestaan seurakuntien edessä ja
Paavalin kehut Korintista näille miehille.
Luku
9
1Minun ei oikeastaan tarvitsisi kirjoittaa teille Jerusalemin seurakunnan pyhien avustamisesta. 2Tiedänhän, miten kovasti haluatte auttaa. Siksi kehuinkin teitä makedonialaisille ja kerroin, että akhaialaiset ovat tehneet osansa jo viime vuonna. Teidän intonne on saanut monet muutkin innostumaan. 3Lähetän nyt kuitenkin luoksenne nämä veljet, jotta tietäisitte valmistautua eivätkä meidän kehumme tässä asiassa osoittautuisi aiheettomiksi. 4Meidän luottamuksemmehan joutuisi naurunalaiseksi – teistä itsestänne puhumattakaan – jos sinne tulisi minun kanssani makedonialaisia ja he näkisivät teidän olevan valmistautumattomia. 5Siksi pidin välttämättömänä lähettää nämä veljet edeltä teidän luoksenne. He järjestävät teidän lahjoituksenne etukäteen valmiiksi niin, että se on kunnon lahja eikä mitään pihistelyä. 6Asia on näin: jos kylvää niukasti, saa niukan sadon, ja jos kylvää runsaasti, saa runsaan sadon. 7Jokaisen on annettava sen verran kuin on mielessään päättänyt. Mitään ei pidä antaa vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa. 8Hän voi antaa teille kaikkia lahjojaan niin runsaasti, ettei teiltä puutu mitään ja että voitte tehdä paljon kaikkea hyvää. 9Kirjoituksissahan sanotaan: »Hän jakoi, hän antoi köyhille. Hänen oikeudenmukaisuutensa on ikuinen.» 10Hän, joka antaa kylväjälle siemenet ja syötäväksi leivän, kasvattaa myös teidän oikeamielisyydestänne moninkertaisen sadon ja antaa sen teille. 11Te saatte kaikenlaista rikkautta, niin että voitte olla pyyteettömän anteliaita. Näin meidän työmme saa ihmiset kiittämään Jumalaa. 12Tämä keräys ei ainoastaan täytä seurakunnan pyhien tarpeita, vaan se myös tuottaa yhä enemmän kiitosta Jumalalle. 13Tällä keräyksellä te tunnustatte uskonne Kristuksen ilosanomaan ja todistatte olevanne sille kuuliaisia. Lahjan saajat puolestaan ylistävät Jumalaa kuuliaisuudestanne samoin kuin siitä pyyteettömyydestä, jolla te avustatte heitä ja kaikkia muitakin. 14He myös rukoilevat puolestanne ja kaipaavat teitä sen suunnattoman hyvyyden vuoksi, jota Jumala on teille osoittanut. 15Kiitos Jumalalle hänen käsittämättömän suuresta lahjastaan!
Luvun 9 tarkoitus
Luvussa 9 Paavali jatkaa
kommentteja keräyksestä sanomalla, että hänen on tarpeetonta kirjoittaa heille
pyhien uhrista. Hän sanoo kehuvansa makedonialaisille akhaialaisia sanomalla,
että he ovat olleet valmiita viime vuodesta lähtien ja niinpä korinttilaisten
into on herättänyt suurimman osan heistäkin (jakeet 1-2). Sitten hän sanoo
lähettävänsä veljet, jotta hänen kerskauksensa heistä ei osoittautuisi turhaksi
tässä tapauksessa, niin että he olisivat valmiita, kuten hän sanoikin heidän
olevan. Hän kehottaa heitä olemaan valmiita, niin etteivät he kaikki joutuisi
häpeään, jos jotkut makedonialaiset tulevat hänen kanssaan Korinttiin eivätkä
he ole valmiita, kuten Paavali sanoi (jakeet 3-4). Niin hän lähetti veljet
edellään järjestämään lahjan, jonka he olivat ennalta luvanneet (jae 5). Hän
sanoo, että joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti
kylvää, se runsaasti niittää. Jokaisen tulee tehdä, niin kuin on päättänyt, ei
vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloisia antajia (jae 6-7).
Jakeessa 8 Paavali sanoo, että Jumala voi antaa heille kaiken siunauksen
yltäkylläisyydessä, niin että veljillä olisi kylliksi kaikkea, jotta he
voisivat ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää. Jakeessa 9 hän lainaa
psalmia 112:9. Sitten hän sanoo (jae 10), että: Hän, joka antaa siemenen
kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja
kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät (vrt. Jes. 55:10). Hän sanoo, että
niin kaikessa vaurastuen voidibsy vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista
anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle, sillä tämä
avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin
hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta (jakeet 11-12).
Hän sanoo, että he, tästä palveluksesta rohkaistuneina, ylistävät Jumalaa siitä, että he näin alistuvaisesti tunnustautuivat Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olivat ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa; ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät heitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan.
Tähän päättyvät keräystä koskevan lisäyksen molemmat luvut.