Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F055

 

 

 

 

 

2. Timoteuksen kirjeen kommentaari

(Versio 1.0 20201106-20201106)

 

2. kirje Timoteukselle jatkaa tapahtumista ja teologiasta, jotka Paavali esitti 1. kirjeessä. Se käsittelee myös tuon kirjeen unitaarisia teemoja.

 

 

 

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

E-mail: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoituson saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 

 

2. Timoteuksen kirjeen kommentaari

Johdanto

Apostolien tekojen kirjasta (16:1) meille selviää, että Timoteus oli kreikkalaisen isänpoika ja hänen äitinsä oli juutalainen Eunike, josta tuli kristitty äitinsä Looisin kanssa (1:5, 3:15). Molemmat olivat hyvässä asemassa Jumalan kirkossa Lystrassa ja Ikoniumissa, kuten Timoteuskin. Hän oli jo kääntynyt uskoon, kun Paavali vieraili Vähä-Aasian Lystrassa, ja sitten toisella matkallaan Paavali nimitti hänet avustamaan häntä lähetystyössä (Ap. t. 16:1-3) ja asetti hänet työhön tukemaan Kristuksen ruumista lain alaisena. Hänet vihittiin nuorella iällä, minkä vuoksi Paavali kommentoi hänen ikäänsä 1. kirjeessä Timoteukselle. Tästä huomautuksesta päätellen hänet on voitu nimittää joko 24- tai 29-vuotiaana riippuen siitä, millaista työtä hänen oli määrä tehdä. Ehkä 24-vuotiaana ennen laillista 25. vuoden ikää palvelemaan Jumalan temppelissä, joka temppeli olemme me (1. Kor. 3:16-17; 6:19). Hänet mainitaan usein Apostolien teoissa ja lukuisten Paavalin kirjeiden avauslauseissa, kuten 1. ja 2. Tessalonikalaiskirjeessä ja 2. Korinttilaiskirjeessä. Hän oli Paavalin ja muiden Jumalan seurakunnan johtajien läheinen ystävä ja uskottu.

On yleisesti hyväksytty, että Apostolien tekojen kirjan lopussa apostoli Paavali oli edelleen vankilassa Roomassa. Vapauduttuaan vankilasta hän meni Makedoniaan (1. Timoteus 1:3), ja sieltä hän matkusti muualle. Näillä matkoilla hän kirjoitti ensimmäisen kirjeen Timoteukselle. Timoteus oli silloin Efesoksen kaupungissa. Timoteus oli ilmeisesti sikäläisen seurakunnan johtaja, tai ainakin Paavali nimitti hänet johtajaksi Efesoksessa. Myöhemmin Paavali oli jälleen vankilassa Roomassa. Sieltä hän kirjoitti tämän toisen kirjeen Timoteukselle, kun Timoteus oli vielä Efesoksessa. Paavalin kerrotaan kärsineen marttyyrikuolemaan ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, kun Johannes varmasti korvasi siellä hänet vapauduttuaan Patmoksesta. Tämän väitteen tueksi voidaan esittää fragmentti Irenaeukselta, joka istui Johanneksen jalkojen juuressa Efesoksessa lapsena ollessaan, toisen vuosisadan alun jälkeen. (vrt. P291s. A).

Paavali kirjoitti tämän toisen kirjeensä Timoteukselle vankilasta juuri ennen kuolemaansa. Paavali tiesi, että hänen kuolemansa hetki oli koittamassa (2. Tim. 4:6-8).

Paavali halusi nähdä Timoteuksen jälleen ja piti häntä omana poikanaan (2. Timoteus 1:4). Paavali, hänen kommenteistaan päättäen, kaipasi seuraa kylmässä vankilassa. Hän kehottaa Timoteusta, että tämä yrittäisi tulla ennen talvea (2. Tim. 4: 21). Hän pyysi Timoteusta tuomaan lämpimän takin, jonka hän oli jättänyt Troaksen kaupunkiin. Hän pyytää Timoteusta tuomaan myös hänen kirjansa ja paperinsa (2. Timoteus 4:13).

"Jouduttuaan oikeuteen ensimmäistä kertaa hän oli onnistunut. Mutta kaikki hänen ystävänsä paitsi Luukas olivat jättäneet hänet (2. Tim. 4: 11-16). Vaikka hän oli onnistunut sillä kertaa, roomalaiset eivät päästäneet häntä vapaaksi. Hän odottaa heidän pian tappavan hänet (2. Timoteus 4:6).

Paavali kirjoittaa rohkaistakseen Timoteusta hänen kristillisessä elämässään. Hän kehottaa olemaan lujana siinä, mihin uskoo. Timoteuksen on käytettävä niitä lahjoja, jotka Jumala oli hänelle antanut. Hänen täytyi saarnata evankeliumia ja opettaa totuutta.

Tämä kirje on paljon henkilökohtaisempi kuin ensimmäinen. Paavali kehottaa häntä pysymään lujana uskossaan Herraan (1:1-7). Hänen ei tullut hävetä Herraa eikä Paavalia. Hänen täytyi olla valmis kärsimään *evankeliumin tähden (1:8-2:13).

Kuten hän oli tehnyt ensimmäisessäkin kirjeessään, Paavali varoittaa vääristä opettajista (2:14-19). Timoteuksen piti olla Kristuksen jalo palvelija (2:20-26). Viimeisinä päivinä ihmiset tekevät kauheita asioita (3:1-9). Mutta Timoteuksen täytyi jatkaa sen tekemistä, mitä hän oli oppinut ja tiesi. Hänen tuli tehdä, mitä kirjoitukset sanovat (3:10-17). Hänen täytyi saarnata evankeliumia, koska ihmisten oli saatava kiireesti kuulla se (4:1-5).

Sitten Paavali puhuu omasta elämästään ja siitä, mitä hän odottaa tapahtuvaksi (4:6-8). Sitten hän pyysi Timoteusta tulemaan ja kertoi hänelle omasta tilanteestaan (4:9-18). Hän lopettaa kirjeen tervehtimällä ystäviään ja pyytää Herraa siunaamaan Timoteusta (4:19-22).

(vrt. myös https://www.easyenglish.bible/bible-commentary/2tim-lbw.htm

**************

Tarkastelemme nyt Bullingerin kommentteja ja sen jälkeen lukujen tarkoitusta.

Kirjan yleiskatsaus - 2. Timoteus

kirjoittanut E.W. Bullinger

KIRJAN RAKENNE KOKONAISUUTENA.

2. Timoteus 1:1-2. TERVEHDYS JA SIUNAUS.
2. Timoteus 1:3-18. MUODOLLISUUDET. YKSITYINEN JA HENKILÖKOHTAINEN.
2. Timoteus 2:1-26. EVANKELIUMIIN LIITTYVÄT VELVOITTEET.

2. Timoteus. 3:1-17; 2. Tim. 4:1-8. LUOPUMUKSEEN LIITTYVÄT VELVOITTEET.

2. Timoteus 4:9-21. MUODOLLISUUDET. YKSITYINEN JA HENKILÖKOHTAINEN.

2. Timoteus 4:-21-22. TERVEHDYKSET. SIUNAUS.

TOINEN KIRJE TIMOTEUKSELLE. JOHDANTOHUOMAUTUKSET.


1. Toinen kirje Timoteukselle on viimeinen kaikista Paavalin kirjoituksista. Se kirjoitettiin hänen ollessaan vangittuna Roomassa toista kertaa, vähän ennen hänen marttyyrikuolemaansa (
2. Timoteus 4:6), todennäköisesti vuoden 67 jaa. lopussa tai vuoden 68 alussa. Uskotaan, että Timoteus oli tuona ajankohtana Efesoksessa. Apostolin kunnioituksen hänen"rakasta poikaansa"kohtaan osoittaa2. Timoteuksen 1:4, ja on koskettavaa nähdä kova halua nähdä Timoteus vielä kerran ennen kuolemaa, 4:9, 11, 21. Timoteusta ei muuten mainita. Perimätieto, jonka mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman ensimmäisen vuosisadan lopulla, on vain perimätieto.

2. Tämän kirjeen näkyvin piirre on "seurakunnan"erkaneminen totuudesta (ks.2. Timoteus 1:15;2. Timoteus 2:17;2. Timoteus 3:8;2. Timoteus 4:4). Kun "Aasian maakunnassa kaikki (vrt.Apostolien teot 19:10) käänsivät... selkänsä" Paavalille, hän kehotti Timoteusta, "poikaansa",siksi"vahvistumaan Jeesuksen Kristuksen armosta". Enää ei kuulla, kuten ensimmäisessä kirjeessä sekä kirjeessa Titukselle, apostolista opastusta, joka koski kirkon hallintoa tai minkäänlaista hallintoa. Vain kaksi asiaa on nyt mahdollista, "julistaa sanaa" (2. Timoteus 4:2), ja "Kerro luotettaville ja opetustaitoisille ihmisille se, minkä olet kuullut minulta ja mistä monet ovat todistaneet." (2. Timoteus 2:2). Ja kuten ensimmäisessäkin kirjeessä, Pyhä Henki, Paavalin välityksellä, kertoo tulossa olevan vielä pahempia, vaarallisempia tai vaikeampia aikoja "viimeisinä päivinä" (2. Timoteus 3:1;2Timoteus 4:3), minkä suhteen ainoa velvoite on "Pidä sinä kiinni siitä, mitä olet oppinut ja mistä voit olla varma." (2 Timothy 3:14).

******************

Paavali aloittaa luvussa 1 rohkaistakseen häntä ja luettelee uskon, sillä hänen isoäitinsä Loois kutsuttiin ensin ja sitten hänen äitinsä ja sitten hän itse. Hän oli selvästikin hädässä ja kirje rohkaisee häntä uskossa. Häntä kehotetaan puhaltamaan täyteen liekkiin se Jumalan lahja, jonka Paavali oli antanut hänelle kätten päällepanemisessa (1:3-7). Paavali saattaa rohkaista itseään sanoessaan, että Jumala ei ollut antanut heille pelkuuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiin mielen hengen, eikä häpeä Kristusta tai Paavalia, hänen vankiaan.

Paavali puhuu tässä (jakeissa 8-10), kuten hän teki jo Roomalaiskirjeessä 8:28-31, jossa Jumala kutsui meidät pyhällä kutsulla, ei minkään sellaisen teon tähden, jonka olisimme voineet tehdä, vaan Hänen kutsumuksensa mukaan voimassa ja armossa Kristuksessa Jeesuksessa ennen maailman alkua. Siten Jumalan lahjat ja kutsu ovat Hänen jumalallisen ennustuksensa mukaisia Hänen Predestinaatiossaan (Nro 296).

Luku 1

1Minä, Paavali, olen Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta. Asemani perustuu lupaukseen elämästä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 2Tervehdin sinua, Timoteus. Sinä olet minun rakas poikani. Jumalan, meidän Isämme, ja Herramme Kristuksen Jeesuksen hyvyyttä, myötätuntoa ja rauhaa sinulle! 3Kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana niin kuin esivanhempanikin. Kiitän siksi, että saan muistaa sinua rukouksissani jatkuvasti, yötä päivää. 4Haluaisin taas nähdä sinut, jotta iloni olisi täydellinen. Muistan kyyneleesi 5ja vilpittömän uskosi. Se oli jo isoäidilläsi Looiksella ja sitten äidilläsi Eunikella. Olen varma, että sama usko on myös sinulla. 6Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit taas täyteen liekkiin sen Jumalan lahjan, jonka sait, kun siunasin sinut panemalla käteni sinun päällesi. 7Ei Jumala halua meidän olevan pelkureita, vaan hän antoi meille voimaa, rakkautta ja malttia. 8Älä siis häpeä todistaa Herrastamme. Älä häpeä myöskään minua, joka olen vankina hänen tahdostaan. Kärsi sinäkin vastoinkäymisiä ilosanoman vuoksi Jumalan antamin voimin. 9Hän on pelastanut meidät ja esittänyt meille pyhän kutsun. Hän ei kutsunut meitä tekojemme vuoksi vaan oman armollisen suunnitelmansa mukaisesti. Tuon armon hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen kautta jo ennen aikojen alkua. 10Nyt se on paljastunut meille, kun Pelastajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän kumosi kuoleman ja valaisi elämän ja katoamattomuuden ilosanomallaan. 11Sen sanoman julistajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu. 12Sen vuoksi saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon. Luotan häneen, koska hän voi suojella viimeiseen päivään asti sitä, mikä minun haltuuni on annettu. 13Pidä mittapuunasi sitä tervettä oppia, jonka kuulit minulta ja joka kumpuaa Kristuksen Jeesuksen antamasta uskosta ja rakkaudesta. 14Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla huolta siitä hyvästä, mikä on annettu sinun haltuusi. 15Niin kuin tiedät, Aasian maakunnassa kaikki käänsivät minulle selkänsä, Fygelos ja Hermogenes muiden mukana. 16Pyydän Herraa osoittamaan myötätuntonsa Onesiforoksen perheelle. Hän on usein piristänyt minua eikä ole hävennyt seuraani, vaikka olen vankina. 17Roomaan tultuaan hän päinvastoin etsi niin kauan, että löysi minut. 18Pyydän Herraa osoittamaan hänelle myötätuntoa viimeisenä päivänä. Sinä tiedät paremmin kuin minä, mitä kaikkea hän teki hyväkseni Efesoksessa.

Paavali ei häpeä ottaa osaa kärsimykseensä kelpo sotilaana, joka todistaa Herralle (1:8-18). Samoin meidän kaikkien tulee kestää kärsimystä hyvinä sotilaina Jeesuksen Kristuksen kanssa (2:1-13). Kohdatessamme vääriä opettajia jumalattomalla puheella Timoteuksen kanssa meidän kaikkien tulee olla järkeviä työmiehiä, jotka käsittelevät sanaa oikein (2:14-19). Näin puhdistamme itsemme siitä, mikä ei ole jaloa, jotta olisimme Mestarin käyttöön sopivia astioita (2:20-26).

Luku 2

1Vahvistu siis Kristuksen Jeesuksen armosta, poikani! 2Kerro luotettaville ja opetustaitoisille ihmisille se, minkä olet kuullut minulta ja mistä monet ovat todistaneet. 3Kestä sinäkin kärsimyksiä niin kuin oikea Kristuksen Jeesuksen sotilas. 4Ei kukaan ammattisotilas sekaannu siviilielämän toimiin, jos haluaa palkanmaksajan olevan häneen tyytyväinen. 5Eikä vapaaottelija saa palkintoaan, ellei hän ottele sääntöjen mukaan. 6Raskasta työtä tekevän viljelijän on saatava osansa sadosta ensimmäisenä. 7Mieti sanojani, sillä Herra antaa sinulle ymmärrystä joka asiaan. 8Muista Jeesusta Kristusta, Daavidin jälkeläistä. Hänet on herätetty kuolleiden joukosta, niin kuin minun ilosanomani kertoo. 9Hänen vuokseen kärsin kaikkea pahaa ja olen jopa kahleissa kuin rikollinen. Jumalan sana ei kuitenkaan ole kahleissa. 10Siksi kestän kaiken valittujen vuoksi, jotta hekin pelastuisivat Kristuksen Jeesuksen ikuiseen kirkkauteen. 11Nämä sanat kannattaa uskoa: Jos kuolemme hänen kanssaan, saamme hänen kanssaan myös elää. 12Jos olemme kestäviä, saamme hallita hänen kanssaan. Jos torjumme hänet, hänkin torjuu meidät. 13Jos emme usko häneen, hän pysyy silti uskollisena, sillä itselleen hän ei voi mitään. 14Muistuta tästä ja kiellä Jumalan edessä kaikkia kiistelemästä. Riitelystä ei ole mitään hyötyä; se vain johtaa kuulijat onnettomuuteen. 15Ahkeroi, jotta sinusta tulisi Jumalan silmissä hyvä työntekijä. Silloin opetat sanomaa totuudesta oikein eikä sinun tarvitse hävetä. 16Vältä harhaoppisia, turhia puheita, sillä niiden puhujat edistävät vain jumalattomuutta. 17Heidän puheensa leviävät kuin syöpä. Heitä ovat Hymenaios ja Filetos, 18jotka ovat vieraantuneet totuudesta ja väittävät, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he ovat onnistuneet sekoittamaan joidenkin uskon. 19Jumalan vahva perustus kuitenkin pysyy, ja siihen on painettu sinetiksi nämä lauseet: »Herra tuntee omansa» ja »Luovu vääryydestä, jos lausut Herran nimen». 20Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset on tarkoitettu arvokkaisiin tilaisuuksiin, toiset arvottomiin tehtäviin. 21Se, joka puhdistaa itsensä, on arvokkaaseen käyttöön tarkoitettu astia. Hän on pyhitetty, isännälle hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin sopiva. 22Vältä nuoruuden villityksiä. Tavoittele oikeudenmukaisuutta, uskoa, rakkautta ja rauhaa niiden kanssa, jotka puhtain sydämin kutsuvat Herraa avuksi. 23Älä sekaannu typeriin ja oppimattomiin väittelyihin. Niin kuin tiedät, niistä syntyy riitoja. 24Herran palvelijan ei pidä tapella vaan olla ystävällinen kaikille, kärsivällinen ja valmis opettamaan. 25Hänen on opastettava vastaanväittäjiä nöyrästi, jotta Jumala antaisi heidän kääntyä ja oppia tuntemaan totuuden. 26Niin he selvittävät päänsä ja pääsevät pois Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät pyydystänyt omia tarkoituksiaan varten.

Näin ollen voimme opettaa lempeästi vastaanväittäjiä ja vastaan toimivia, niin että voimme opettaa heitä tekemään parannuksen ja oppimaan totuuden ja pääsemään pois siitä ansasta, johon paholainen on heidät pyydystänyt vangiksi omia tarkoituksiaan varten (jakeet 24-26).

Paavali odottaa viimeisiä päiviä, jotka seurakunnalla on edessään. Tämä ajanjakso kesti kahden vuosituhannen ajan, joiden aikana Messiaan tuloa odotettiin. Kun katsomme taaksepäin, tämä on enemmän totta nyt kuin koskaan aiemmin. Valittuja vainotaan yhä enemmän ajan mittaan. Kaikki ne, jotka haluavat noudattaa Jumalan lakeja ja Kristuksen uskoa ja todistusta, tulevat kärsimään aikakauden loppuun asti (vrt. myös Ilmestyskirja 12:17; 14:12).

Jumala kutsuu meitä Jumalan valtakuntaan omaa tarkoitustaan varten eikä sen takia, että olisimme jotakin. Meidät on kutsuttu työhön. Jumala on asettanut meidät tekemään työtä. Tapamme pitää oma puolemme sopimuksesta ja päästä ensimmäiseen ylösnousemukseen on työskennellä sen jälkeen, kun meidät on kutsuttu ja meille on annettu Pyhä Henki. On myös välttämätöntä tuottaa vanhurskauden hedelmiä Pyhässä Hengessä pitämällä Jumalan käskyt ja Jeesuksen Kristuksen uskon todistus. Tämä on tapamme pätevöityä. Jumalan armo annettiin Jeesukselle Kristukselle. Hän ei omistanut Jumalan armoa luontaisesti omalla oikeudellaan (jakeet 6-9).

Ainoastaan Jumala on kuolematon, mutta Kristus hävitti kuoleman toiminnallaan ja toi kuolemattomuuden valoon. Mekin voimme päästä osallisiksi kuolemattomuudesta Kristuksen ansiosta. Hän saavutti pätevyyden, minkä jälkeen hänelle annettiin kuolemattomuus, mikä sen jälkeen siirtyi meille (jae 10).

Pyhä Henki varjelee Jumalan salaisuuksia Herran päivään asti. Se, mikä on uskottu Paavalille, ei kuole. Pyhä Henki varjelee sitä, ja se on lukittu Raamattuun. Kukaan ei voi tuhota Raamattua. Tämä on Jumalan käsky. Meillä on Jumalan innoittama sana (jakeet 11-12).

Pyhän Hengen ensimmäinen hedelmä on totuuden varjeleminen. Tämä on ensisijainen tavoite ja päämäärä. Pyhä Henki on voimaa, rakkautta ja itsehillintää. Tästä tekstistä ilmenevät hedelmät annetaan edistämään valittujen ensimmäistä päämäärää, joka on totuuden varjeleminen vanhurskauden ensimmäisenä näkökohtana (jakeet 13-14).

Yksi toinen hedelmä on armahtavaisuus, kuten näemme myöhemmin (Jaak. 3:17). Valitut palvovat Isää hengessä ja totuudessa (Joh. 4:23-24). Totuus on keskeistä Jumalan palvonnan kannalta. Emme voi palvoa Jumalaa, ellemme palvele Häntä Pyhässä Hengessä totuudessa. Pyhän Hengen avulla varjelemme totuutta. Keskeinen hedelmä on kykymme ensin palvoa Ainoaa Todellista Jumalaa. Pyhän Hengen kyky näyttää näitä hedelmiä kohdistuu kykyyn palvoa Isää Jumalaa (vrt. Pyhä Henki (Nro 117)). Totuuden varjeleminen on näin ollen kykymme työskennellä ja palvoa. Hengen ja profeettojen ja näin ollen valittujen todistus on se, mikä totta on (Joh.5: 33, KR38). Vain totuus voi vapauttaa meidät (Joh. 8:32). Saatana lankesi, koska hän ei pysynyt totuudessa (Joh. 8:44).

Luku 3

1Sinun on syytä tietää, että viimeisinä päivinä ajat ovat vaikeat. 2Ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanhimoisia kehuskelijoita ja ylimielisiä pilkkaajia. He eivät tottele vanhempiaan, vaan ovat kiittämättömiä ja jumalattomia. 3He eivät tunne rakkautta eivätkä anna anteeksi, vaan syyttelevät toisiaan. He ovat hillittömiä ja kesyttömiä eivätkä rakasta hyvää. 4He ovat pettureita, kärsimättömiä pullistelijoita, jotka rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. 5Ulospäin he ovat uskonnollisia, mutta he kiistävät uskon voiman. Käännä heille selkäsi! 6Tällaisia ovat ne, jotka ujuttautuvat ihmisten koteihin viekottelemaan syntien rasittamia, monenlaisten himojensa heittelemiä naisparkoja. 7Nämä naiset ovat aina kiinnostuneet oppimaan uutta, mutta totuutta he eivät koskaan opi tuntemaan. 8Nämä viekottelijat vastustavat totuutta samalla tavoin kuin Jannes ja Jambres nousivat vastustamaan Moosesta. Heidän mielensä on turmeltunut, eikä heidän uskonsa läpäise testiä. 9Kovin pitkälle he eivät kuitenkaan pötki, koska heidän mielettömyytensä on kaikille yhtä ilmiselvää kuin noiden kahden typeryys lopulta oli. 10Sinä olet seurannut minun opetustani, elämäntapaani, tavoitettani, uskoani, kärsivällisyyttäni, rakkauttani ja kestävyyttäni. 11Sinä todistit vainoja ja kärsimyksiä, joita kohtasin Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja sainkaan kestää! Kaikista Herra kuitenkin pelasti minut. 12Vainotuiksi joutuvat kaikki, jotka tahtovat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina. 13Pahat ihmiset ja huijarit menevät yhä pitemmälle pahuudessa. He eksyttävät muita ja eksyvät itse. 14Pidä sinä kiinni siitä, mitä olet oppinut ja mistä voit olla varma. Sinähän tiedät, keneltä olet sen oppinut. 15Lapsesta saakka olet tuntenut myös pyhät kirjoitukset. Ne voivat antaa sinulle viisautta, niin että uskot Kristukseen Jeesukseen ja pelastut. 16Jokainen niistä on Jumalan Hengen tuote. Siksi niistä kaikista on hyötyä opetuksessa, nuhtelemisessa, kurinpidossa ja oikeamielisyyteen kasvattamisessa. 17Niiden avulla Jumalan oma valmistuu kaikenlaisen hyvän tekijäksi.

Tästä tekstistä näemme, että Paavali käytti itseään esimerkkinä (3:10-17). Tässä tekstissä Paavali viittaa koko Raamattuun, joka on annettu Jumalan innoittamana, ja siitä on hyötyä opetuksessa, nuhtelemisessa, kurinpidossa ja oikeamielisyyteen kasvattamisessa. Näin ollen siinä, joka puhuu vastoin lakia ja todistusta, ei ole valoa (Jesaja 8:20).

Luvussa 4 käsitellään Messiaan tuloa ja sitten kuolleiden ylösnousemusta. Kristus käsittelee kuolleita kahdessa jaksossa: Ensimmäinen ylösnousemus (Nro 143A) ja sitten toinen ylösnousemus Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan lopussa (vrt. myös Danielin luku 12ja Ilmestyskirjan luku 20 tutkielmassa Kuolleiden toinen ylösnousemus ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomio (Nro 143b)).

Luku 4

1Kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä – hänen, joka tuomitsee elävät ja kuolleet. Kehotan sinua hänen ilmestymisensä ja valtakuntansa kautta: 2Julista sanaa rohkeasti. Ole valmiina astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, arvostele, moiti, kehota ja opeta kärsivällisesti. 3Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät enää siedä tervettä oppia. Omien halujensa mukaisesti he haalivat opettajia kuullakseen aina sitä, mitä mieli tekee. 4He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät myyttien puoleen. 5Pidä sinä ajatuksesi järjestyksessä joka tilanteessa, kestä vastoinkäymiset, julista ilosanomaa ja täytä palvelutehtäväsi. 6Minun vereni vuodatetaan pian, lähtöni hetki on tullut. 7Olen juossut hyvän kilpailun ja päässyt maaliin. Olen säilyttänyt uskon. 8Minua odottaa nyt oikeudenmukaisuuden seppele. Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa sen minulle viimeisenä päivänä. Eikä hän anna sitä vain minulle vaan kaikille, jotka ovat sydämestään toivoneet hänen ilmestymistään. 9Yritä tulla luokseni mahdollisimman pian. 10Demas on näet jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan ihastuttuaan nykyiseen maailmanmenoon. Crescens taas lähti Galatiaan, Titus Dalmatiaan. 11Vain Luukas on enää kanssani. Ota Markus mukaasi, sillä hänestä on minulle apua. 12Tykikoksen olen lähettänyt Efesokseen. 13Tuo tullessasi viittani, jonka jätin Troakseen Karpoksen luokse. Tuo myös kirjoitukset, varsinkin nahalle kirjoitetut. 14Kupariseppä Aleksandros on tehnyt minulle paljon pahaa. Herra maksaa hänelle hänen tekojensa mukaan. 15Pidä sinäkin häntä silmällä, sillä hän on vastustanut kovasti meidän opetustamme. 16Kun ensimmäisen kerran puolustauduin oikeudessa, kukaan ei tullut avukseni. Kaikki jättivät minut yksin, mutta ei panna sitä heidän syykseen. 17Herra oli kuitenkin rinnallani. Hän antoi minulle voimaa, jotta voisin täyttää julistajantehtäväni ja kertoa ilosanoman kaikille kansoille. Näin pelastuin leijonan kidasta. 18Herra pelastaa minut vastedeskin kaikesta pahasta ja vie minut turvaan taivaalliseen valtakuntaansa. Kunnia hänelle ikuisesti! Aamen. 19Terveisiä Priscalle ja Aquilalle sekä Onesiforoksen perheelle. 20Erastos jäi Korinttiin, mutta Trofimoksen jätin Miletokseen, koska hän oli sairaana. 21Yritä päästä tulemaan ennen talvea. Eubulos, Pudens, Linos, Claudia ja kaikki muutkin veljet ja sisaret lähettävät sinulle terveisiä. 22Herra kanssasi! Hyvyyttä teille!

Paavalin varoitus 2. kirjeessä Timoteukselle pitää varmastikin paikkansa, kun otetaan huomioon joidenkin väite, että Herran ehtoollista tulisi noudattaa tiettyinä kellonaikoina, eikä 14. päivänä pimeän tullen, jolloin Kristus asetti leivän ja viinin Uuden liiton symboleiksi ja hänet petettiin myöhemmin samana iltana (2. Tim. 4:1-4).

On myös ehdottoman välttämätöntä, että kastetut jäsenet, jotka ovat osa Melkisedekin pappeutta Kristuksen alaisuudessa, osallistuvat pääsiäisen muistoateriaan Abibin 15. päivän iltana ja viettävät valvomisen yötä. Tämän ymmärryksen ovat vääristäneet näennäiskristityt, jotka myös kieltävät Messiaan palatessa tapahtuvan ylösnousemuksen ja sanovat, että kuoltuaan he menevät taivaaseen. Nämä ihmiset eivät ole kristittyjä (vrt. Nro 143A).

Paavalilla ei voinut olla trinitaarista väritystä, koska hän nimenomaan painottaa Jumalan ja Kristuksen välistä eroa. Paavali ei ollut trinitaari (vrt. Nro 198).

2. kirjeessä Timoteukselle Paavali lukee vapahtajuuden Kristukselle (2. Tim. 1:8-10)

Tässä kohdassa alamme nähdä eron sellaisena, kuin se ilmenee Raamatussa. Syy siihen on yksinkertainen. Jumala pelasti meidät ja kutsui meidät pyhällä kutsumuksella, aikoja sitten. Tämä tapahtui hänen tarkoituksensa ja sen armon mukaan, jonka hän antoi meille Kristuksessa Jeesuksessa aikoja sitten. Itse asiassa hän antoi meille tämän armon ja kirjoitti meidät elämän kirjaan ennen maailman perustamista (Ilm. 13:8; 17:8).

Sitten Kristus tuli Jumalan nimittämäksi Vapahtajaksi ja poisti kuoleman ja toi elämän ja kuolemattomuuden valoon evankeliumin kautta. Hän kuoli ja nousi kuolleista Jumalan voiman kautta ja tuli Jumalan pojaksi voimassa kuolleista ylösnousemuksensa kautta (Room. 1:4).

Selitys onkin se, että Jumalan voima mahdollisti Kristuksen lähettämisen Jumalan nimittämänä Vapahtajana maailmaan.

Onko meillä sitten muita tekstejä, joita vasten tätä hypoteesia voidaan testata?

Pietari sanoo:

2. Piet 1:3-4 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, 4joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee. (KR38)

Sen tähden Jumala kutsui meidät omaan kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, tehden meidät osallisiksi Hänen Hengestään, jotta tuntisimme Hänet. Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Samoin Pyhä Henki antoi Kristukselle jumalisuuden tilan. Siten Henki antaa meille mahdollisuuden toimia. Siksi täytyy olla Pyhän Hengen hedelmiä. Nämä ovat parannuksen soveliaita hedelmiä (Luuk. 3:8). Nämä ovat vanhurskauden hedelmiä (Fil. 1:11). Kuten Paavali sanoo, urheilijaa ei seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. On olemassa säännöt Pyhän Hengen säilyttämiselle. Emme voi saada kruunuamme, ellemme noudata näitä sääntöjä.