JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT

 

Laki ja kahdeksas käsky (Nro 261)

(Laitos 1.1 19981010-19990525)

On kirjoitettu: Älä varasta. Tässä tutkielmassa selitetään Jumalan lain koko rakenne kyseiseen käskyyn soveltuvilta osin, siten kuin profeetat ja Testamentit selittävät sen, kun laki luetaan sapattivuosina.

 


Jumalan kristityt seurakunnat

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

Sähköposti: secretary@ccg.org

(Copyright 1998, 1999 Wade Cox)

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

Tämä kirjoitus on saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja http://www.ccg.org


 

Laki ja kahdeksas käsky (Nro 261)

On kirjoitettu: Älä varasta (2. Moos. 20:15; 5. Moos. 5:19).

3. Moos. 19:11 11 Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne.

 

Omaisuus, jonka omistaja on Jumala

Kaikki on viime kädessä Jumalan omaisuutta. Jumala on säätänyt lakeja, joissa käsitellään hänen omaisuutensa asianmukaista käyttöä ja hävittämistä. Jumala oli jakanut luomakunnan luokkiin sen mukaan, mitä omaisuutta saamme käyttää; ja mitä omaisuutta emme saa käyttää. Jumala oli tehnyt jaottelut tiettyjen sääntöjen perusteella, joiden mukaan meidän on toimittava.

Jotkin lait koskevat ympäristöä ja sitä, mitä voimme sillä tehdä. Jotkin lait koskevat ravintoketjua ja sitä, mitä saamme siitä syödä. Jotkin lait koskevat maan sadon osia, joita saamme syödä, ja niitä osia, jotka on erotettu Jumalan tarkoituksiin luomisen edellyttämällä tavalla.

Koko luomakunta keskittyy ainoaan todelliseen Jumalaan, ja sen vuoksi ensimmäiseen käskyyn liittyy omaisuutta koskeva laki Kymmenykset, jotka Jumala katsoo omikseen (vrt. tutkielma Kymmenykset P161.html)).

Ensimmäinen käsky ja kymmenykset

Kieltäytyminen maksamasta kymmenyksiä Jumalan säätämälle järjestelmälle on varkautta.

Malakia 3:1-12 1 Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. 2 Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. 3 Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois. He uhraavat jälleen Herralle virheettömät uhrit, säädösten mukaan. 4 ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieleen, niin kuin ne olivat entisinä aikoina, jo kauan sitten. 5 Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. 6 Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. 7 Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni,
niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Mitä väärää me sitten olemme tehneet?"
8 Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?" te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! 9 Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua. 10 Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. 11 Minä karkotan heinäsirkat mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot. 12 Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot.

Jumala perusti järjestelmän, joka edellyttää maksamista hänen virkojensa ylläpidolle ja köyhille sekä hänen kansansa kykyä ottaa osaa hänen elämäntapaansa ja hänen juhla-aikoihinsa ja sapatteihinsa.

Jumalan uhrit ovat tahrattomia. Hän pitää tahrattua uhria iljetyksenä.

5. Moos. 17:1-4 1 "Ette saa uhrata Herralle, Jumalallenne, sellaista nautaa, lammasta tai vuohta, jossa on jokin vamma tai muu vika, sillä se on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne. 2 "Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa  3 ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, 4 teidän tulee tutkia asia tarkoin heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa,

Tämä täydellisen, vammattoman ja tahrattoman uhrin vaatimus ennakoi valittuja ja koko ihmiskunnan lopullista kohtaloa.

Kymmenyksen hinnan lisäksi on maksettava Israelin väestölaskenta, ja myös sen laiminlyönti on varkautta.

2. Moos. 30:11-16 11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Kun tarkastat israelilaiset ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi. 13 Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle. 14 Jokainen tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän uhrilahjan Herralle. 15 Kun annatte uhrilahjan Herralle henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta sekeliä enempää älköönkä köyhä sen vähempää. 16 Kerää lunnashopea israelilaisilta ja käytä se pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin. Se on Herran edessä vakuutena siitä, että teidän henkenne on lunastettu."

Tämän lunnaan maksoi Messias, ja siitä syystä kukaan ei ole suorittanut Israelille väestölaskentaa, eikä kukaan tiedä uskon laajuutta, koska pelastus on nyt myös pakanoista. Usko sulkee sisäänsä pakanat, ja heistä voi nyt tulla osa Jumalan temppeliä (1. Kor. 3:17). Loogisena johtopäätöksenä on, että jos Messias osti meidät täydestä hinnasta, meillä ei ole oikeutta pysyä poissa temppelistä.

Niillä, jotka suorittavat temppelipalvelusta, on oikeus syödä temppelistä.

1. Kor. 9:9-14 9 Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? 10 Kaiketi hän sanoo tämän meidän vuoksemme. Meitä ajatellenhan on kirjoitettu: "Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa." 11 Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon? 12 Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille. 13 Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? 14 Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.

Palkkio, kuten näemme Malakiasta ja Sananlaskuista, on hedelmällisyys.

Sananlaskut 3:9-10 9 Siitä, mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit, kaikesta sadostasi paras osa. 10 Silloin varastosi täyttyvät viljasta ja viini pursuaa puserrusaltaistasi.

Sananlaskut 11:24-26 24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy. 25 Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda. 26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.

Joihinkin velvoitteisiin liittyy siunauksia ja yhteiskunnallinen asema.

Jumalan koko laki painottaa armoa ja vanhurskautta, eikä temppelissä palveleminen ole merkityksettömiä puheita ja perinteitä vaan oikeuden ja vanhurskauden toteuttamista.

Matteus 23:23 23 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.

Temppeli Melkisedekin järjestyksen mukaan sai kymmenykset Leeviltä. Messiaan tullessa Leevi väistyi uuden pappeusjärjestyksen tieltä, josta se tuli osaksi. Leevi maksoi kymmenyksiä Melkisedekille (Minun kuninkaani on vanhurskaus), joka oli Salemin eli Urusalaimin ruhtinaan periytyvä nimike. Tämän nimikkeen toinen muoto oli Adoni-Sedek, joka merkitsee Herrani on vanhurskaus tai Vanhurskauden Herra (Joos. 10:1). Se on profetia heidän kuulumisestaan uuteen järjestykseen ja uskoon.

Hepr. 7:1-10 1 Tämä Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi. Kun Abraham oli paluumatkalla lyötyään kuninkaat, Melkisedek tuli häntä vastaan ja siunasi hänet, 2 ja Abraham antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliistaan. Hän on ensinnäkin "vanhurskauden kuningas", mitä hänen nimensä merkitsee, ja lisäksi Salemin kuningas eli "rauhan kuningas".  3 Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti. 4 Pankaa merkille, kuinka suuri hän on: kantaisämme Abrahamkin antoi hänelle kymmenykset, parhaimman osan sotasaaliistaan. 5 Niiden Leevin jälkeläisten, jotka on asetettu papeiksi, tulee lain käskyn mukaan kerätä kymmenykset kansalta, omilta veljiltään, jotka hekin ovat Abrahamin jälkeläisiä. 6 Mutta Melkisedek, joka ei ollut heidän sukuaan, otti kymmenykset Abrahamilta ja siunasi hänet, vaikka Abraham jo oli saanut Jumalan lupaukset. 7 Kiistatontahan on, että siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja. 8 Edellisessä tapauksessa kymmenyksiä keräsivät kuolevaiset ihmiset, jälkimmäisessä kymmenykset otti mies, joka kirjoitusten todistuksen mukaan elää aina. 9 Jopa Leevikin, kymmenysten kerääjä, joutui Abrahamin välityksellä tavallaan maksamaan hänelle kymmenykset. 10 Hänhän oli vielä esi-isässään Abrahamissa, kun Melkisedek tuli Abrahamia vastaan.

Tätä näkökohtaa on käsitelty tarkemmin tutkielmassa Melkisedek (Nro 128).

Jumala vaatii, että kolmannen vuoden kymmenykset on tuotava Herran eteen, siten kuin 5. Moos. 14:28 säätää.

5. Moos. 14:28 28 "Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne,

Nämä kymmenykset, jotka maksetaan seitsenvuotiskauden kolmantena vuotena, pannaan talteen, kun kansa viettää juhlaa asuinsijoillaan. Toisten kymmenysten koko tuotto annetaan papistolle, jotta se huolehtisi köyhistä seitsemän vuoden aikana.

Tästä puhui myös Aamos. Päivittäinen uhri poistettiin, kun fyysinen temppeli tuhottiin. Kun Hesekielin temppeli on valmis, käyttöön otetaan uudestaan vain aamu-uhrit.  Tämä uhrijärjestys kertoo temppelin ja peräkkäisten elonkorjuiden tarinan. Aamos puhuu tässä ajasta, joka päättyi tuhoon ajanlaskumme vuonna 70.

Aamos 4:4 4 Tulkaa Beteliin -- tekemään syntiä! Gilgaliin -- tekemään lisää syntiä! Tuokaa aamulla teurasuhrinne ja kolmantena päivänä kymmenyksenne.

Jumala sanoo, että hän on antanut Israelille hampaiden puhtauden sen asuinsijoillaan, mutta se ei ole palannut hänen luokseen. Toisin sanoen hän vaivasi heitä nälänhädällä, eivätkä he sittenkään palaa hänen luokseen (vrt. Aamos 4:1-13). Ne, jotka sortivat köyhiä ja mursivat puutteenalaiset, saivat tämän osakseen epävanhurskautensa takia, eivätkä he palanneet Jumalan luo. Yksi näyttää edellyttävän toista. Jos he ryöstävät Jumalaa, he näyttävät myös sortavan hänen kansaansa sekä köyhiä ja orpoja.

On pidettävä tarkoin erillään, mikä on Caesarin ja mikä on Jumalan (Matt. 22:21; Mark. 12:17; Luuk. 20:25).

Näin ollen kaikki valta on Jumalasta, ja kaikkia vaaditaan suhtautumaan oikein esivaltaan, sillä se on Jumalan säätämä.

Room. 13:1-10 1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa 3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. 4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. 5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. 6 Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. 7 Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia 8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. 9 Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Niillä, jotka ovat uskossa, on joitakin velvollisuuksia, sillä heidän on annettava Jumalalle ja Jumalan palvelijoille ja esivallalle, mikä niille kuuluu.

Paras järjestelmä on suoraan Jumalan profeettojen eli Israelin tuomareiden alaisuudessa. Hallinnollinen monarkia perustettiin toissijaiseksi ja kalliimmaksi järjestelmäksi.

1. Samuel 8:10-18 10 Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. 11 Näin hän sanoi: "Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä 12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. 13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. 15 Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. 16 Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. 17 Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen. 18 Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne."

Herra ei kuule Israelia, kun se kantaa tätä taakkaa, ja se on maksettava.

Aika on rahaa

Lahjoja ja kymmenyksiä ei tule pidättää. Pidättäminen on varkautta.

2. Moos. 22:29-30 29 Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle. 30 Olkaa minun pyhä kansani, älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.

Kahdeksantena päivänä kaikki Israelin jälkikasvu on omistettava Jumalalle; nuoret eläimet ja lapset ympärileikkauksessa ja omistamisessa.

2. Moos. 23:17-19 17 Kolmesti vuodessa näyttäytykööt kansasi kaikki miehet Herran, sinun valtiaasi, kasvojen edessä. 18 "Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua, älköönkä minun juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle seuraavaan aamuun. 19 Tuo joka vuosi peltosi ensimmäisen sadon parhaat hedelmät Herran, Jumalasi, pyhäkköön. Älä keitä karitsaa emänsä maidossa.

Kieltäytyminen tulemasta Herran eteen kolmena tilaisuutena ja lahjan kanssa on kapinointia ja varkautta.

2. Moos. 34:19-20 19 "Jokainen, joka ensimmäisenä tulee ulos äitinsä kohdusta, kuuluu minulle, samoin jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen, niin sonnivasikka kuin karitsakin. 20 Mutta aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Lunasta omaksesi jokainen sinulle syntyvä esikoispoika. Älköön kukaan tulko eteeni tyhjin käsin.

Älköön kukaan tulko Herran eteen tyhjin käsin. Myös itsensä pidättäminen Israelin keskuudesta on varkautta.

2. Moos. 34:23-26 23 Kolmesti vuodessa kokoontukoot kaikki miehet Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. 24 Ja kun minä hävitän kansat sinun tieltäsi ja ulotan kauas sinun rajasi, niin kukaan ei tavoittele sinun maatasi omakseen, jos vain vaellat kolmesti vuodessa Herran, Jumalasi, kasvojen eteen. 25 Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua äläkä jätä pääsiäisjuhlan uhrista mitään tähteeksi seuraavaan aamuun. 26 Tuo joka vuosi peltosi ensimmäisen sadon parhaat hedelmät Herran, Jumalasi, pyhäkköön. Älä keitä karitsaa emänsä maidossa.

4. Moos. 18:20-32 20 Herra sanoi Aaronille: "Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi. 21 Leevin jälkeläisille minä annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä työstä, jonka he tekevät pyhäkköteltassa. 22 Muut israelilaiset eivät tästedes saa tulla pyhäkköteltan lähelle. Jos he sen tekevät, he syyllistyvät syntiin ja kuolevat. 23 Pyhäkköteltassa saavat vain leeviläiset suorittaa palvelutoimia, ja heidän on kannettava vastuu tässä työssä sattuvista rikkomuksista. Tätä säädöstä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen. Mutta leeviläiset eivät saa omistaa maata, 24 sillä ne kymmenykset, jotka israelilaiset tuovat minulle uhrilahjana, minä annan leeviläisten perintöosaksi. Siksi minä olenkin sanonut heistä: 'Leeviläiset eivät saa perintömaata kuten muut israelilaiset.'" 25 Herra sanoi Moosekselle: 26 "Sano leeviläisille: Kun otatte israelilaisilta vastaan kymmenykset, jotka minä olen antanut teidän perintöosaksenne, antakaa tekin puolestanne kymmenesosa niistä Herralle uhrilahjaksi. 27 Se katsotaan uhrilahjaksi teiltä itseltänne. Se vastaa suoraan puimatantereelta tuotua viljaa ja viinisammiosta saatua ensiuhria. 28 Näin te annatte Herralle uhrilahjan niistä kymmenyksistä, joita otatte vastaan israelilaisilta. Tuokaa tämä Herralle kuuluva uhrilahja pappi Aaronille. 29 Myös kaikista saamistanne lahjoista teidän on erotettava Herraa varten parhaat osat; ne teidän on pyhitettävä hänelle. 30 Sano leeviläisille vielä: Kun olette antaneet teille tuoduista uhrilahjoista parhaan osan, katsotaan loput teille kuuluvaksi osuudeksi. Se vastaa vilja- tai viinisadosta kymmenysten antamisen jälkeen jäljelle jäävää osaa. 31 Te ja teidän perheenne voitte syödä niitä missä tahansa, sillä ne ovat teidän palkkanne pyhäkköteltassa tehdystä työstä. 32 Erottakaa saamistanne lahjoista ensin paras osa uhrilahjaksi. Jos ette niin tee, israelilaisten pyhistä lahjoista tulee minulle kelpaamattomia, ja silloin teidän on kuoltava."

Lahjojen on oltava parhaita, eikä niitä saa saastuttaa. Toisen uhrin saastuttaminen tai kieltäytyminen antamasta puhdasta uhria on varkautta ja anastamista. Se ei ole pelkästään selvää tahallista vahingontekoa, vaan lisäksi puhtaan uhrin tuoma etu tai korvaus on varastettu, samoin kuin uhri vahingoittuu.

5. Moos. 14:22-29 22 "Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne. 23 Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne. 24 Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi -- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, 25 muuttakaa ne rahaksi, ottakaa rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. 26 Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27 Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata. 28 "Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, 29 niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.

Toinen kymmenys erotetaan Jumalan pakollisista juhla-ajoista nauttimista varten. Jos paikat ovat liian kaukana, kymmenykset voidaan muuttaa rahaksi ja tarpeet voidaan ostaa perille tultaessa. Nykyään ihmiset eivät ota mukaan elintarpeita, vaan he ottavat rahaa, ja kaikki paikalla olijat yleensä ostavat juhlatarpeensa. Näin ollen se, että köyhät on välttämättä ruokittava, ei tule esille yhtä selvästi. Varat, kuten elintarpeet, otetaan illalla ennen juhlia, niin että kaikkia voidaan auttaa ennen juhlan alkamista. Myös kieltäytyminen antamasta lahjoja tai auttamasta köyhiä ja puutteenalaisia on varkautta.

Varkaus pidättämällä tai lunastamalla kymmenykset

Kymmenysten pidättäminen on varkautta. Kun henkilön täytyy lunastaa kymmenykset voidakseen käyttää sitä omiin tarkoituksiin, silloin kymmenyksen lunastamisesta seuraa rangaistus. Jos kymmenyksiä lunastetaan, rangaistuksena on se, että niiden lunastajan tai pidättäjän on lisättävä niiden arvoon viidennes. Näin ollen pakollinen 20 prosenttia lisätään kymmenyksiin, jotka käytetään muihin tarkoituksiin.

Aika ja kalenteri

Jumala on säätänyt kalenterin taivaisiin. Sen toimii kuunvaiheiden mukaan, ja se näkyy selvästi tähtitieteellisistä laskelmista ja uudenkuunpäivistä. Kieltäytyminen noudattamasta kalenteria alkuperäisessä muodossaan (eikä juutalaisen Hillel-kalenterin mukaan) on Jumalan kanssa vietetyn ajan varastamista.

Kieltäytyminen omistamasta sapattia Jumalalle on Jumalan ajan varastamista. Jokaisen henkilön on omistettava kyseiset päivät Elävän Jumalan ja hänen järjestelmänsä tutkiskeluun. Joka seitsemäs vuosi eli sapattivuotena laki on luettava juhlissa, ja sitä on tutkittava. Kieltäytyminen noudattamasta sapatteja ja lakia on Jumalan ajan ja asianmukaisen palvonnan varastamista. Jumala vaatii kaikkien ihmisten palvelevan häntä hengessä ja totuudessa.

Jumalan temppeli

Jumala on antanut ihmisille taidot ja vaurauden, joiden avulla he voivat omistaa kyseiset taidot ja siunaukset hänen suuremmaksi kunniakseen. Myös kieltäytyminen käyttämästä taitoja, jotka Jumala on antanut meille palvelemistaan ja hänen järjestelmäänsä varten, on varkautta.

2. Moos. 36:1-38 1 Besalel, Oholiab ja kaikki käsityöläiset, joille Herra on antanut viisautta ja ymmärrystä valmistaa kaikkea, mitä pyhäkössä tarvitaan jumalanpalvelusta varten, tehkööt kaiken niin kuin Herra on käskenyt." 2 Mooses kutsui luokseen Besalelin, Oholiabin ja kaikki käsityöläiset, joille Herra oli antanut taitoa, jokaisen, joka oli halukas tekemään tätä työtä. 3 He saivat Moosekselta työtään varten kaikki uhrilahjat, jotka israelilaiset olivat tuoneet pyhäkön ja sen varusteiden tarveaineiksi. Mutta israelilaiset toivat joka aamu lisää vapaaehtoisia lahjoja. 4 Silloin käsityöläiset, jotka olivat tekemässä eri töitä pyhäkköä varten, tulivat toinen toisensa perään  5 sanomaan Moosekselle: "Kansa tuo enemmän kuin tarvitaan niihin töihin, jotka Herra on käskenyt tehdä." 6 Mooses käski kuuluttaa leirissä: "Kenenkään miehen tai naisen ei pidä enää valmistaa mitään uhrilahjaksi pyhäkköä varten."  Niin kansa lakkasi tuomasta lahjoja 7 sillä tarvikkeita oli jo kylliksi kaikkien töiden tekemistä varten, jopa ylikin. 8 Sitten taitavimmat käsityöläiset tekivät telttamajan kymmenestä kangaskaistasta. Ne oli kudottu kerratusta pellavalangasta sekä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta, ja niihin oli tehty taidokkaita kerubinkuvia. 9 Kunkin kaistan pituus oli kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää; kaikki kaistat olivat samankokoisia. 10 He yhdistivät viisi kaistaa toisiinsa, samoin toiset viisi, 11 ja tekivät sinipunaisesta villalangasta silmukoita näiden molempien yhdistettyjen kankaiden niihin reunoihin, jotka tulivat keskenään vastakkain. 12 Kummankin kankaan reunaan he tekivät viisikymmentä silmukkaa, niin että ne osuivat kohdakkain. 13 He tekivät viisikymmentä kultahakasta ja liittivät niillä kankaat silmukoistaan toisiinsa, niin että ne muodostivat yhtenäisen telttakankaan. 14 Sitten he tekivät vuohenkarvoista kangaskaistoja levitettäviksi telttamajan päälle; niitä he tekivät yksitoista. 15 Kunkin kaistan pituus oli kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää, ja kaikki yksitoista kaistaa olivat samankokoisia. 16 Viisi kaistaa he liittivät yhdeksi kappaleeksi, samoin loput kuusi. 17  Kummankin kaistoista kootun kankaan reunaan he tekivät viisikymmentä silmukkaa. 18 He tekivät vielä viisikymmentä pronssihakasta, joilla kankaat liitettiin silmukoistaan yhtenäiseksi teltaksi. 19 Telttamajaa varten he tekivät peitteen punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja sen päälle vielä merilehmännahkaisen peitteen. 20 He tekivät akasiapuusta telttamajan seinälaudat, jotka tuli asettaa pystyyn. 21 Jokainen lauta oli kymmenen kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. 22 Kussakin laudassa oli kaksi tappia, jotka sopivat niitä vastaaviin reikiin. Tällaisiksi he tekivät telttamajan kaikki laudat. 23 Telttamajan eteläsivua varten he tekivät kaksikymmentä lautaa 24 ja näiden kahdenkymmenen laudan alle neljäkymmentä hopeajalustaa, kunkin laudan alle aina kaksi jalustaa, joihin tapit sopivat. 25 Telttamajan toista, pohjoisen puoleista sivuseinää varten he tekivät toiset kaksikymmentä lautaa 26 neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa aina kunkin laudan alle. 27 Telttamajan peräpäätyyn, lännen puolelle, he tekivät kuusi lautaa 28 ja lisäksi kaksi lautaa kulmalaudoiksi telttamajan peränurkkiin. 29 Nämä laudat olivat alhaalta kaksiosaiset, samoin ylhäältä, yhteen liitetyt ensimmäiseen renkaaseen saakka. Tällaisia olivat molemmat kulmalaudat. 30 Seinälautoja oli siis kahdeksan ja niillä kuusitoista hopeajalustaa, kaksi jalustaa aina kunkin laudan alla. 31 Poikkipuut he tekivät akasiapuusta, viisi poikkipuuta telttamajan kummankin sivuseinän lautoja varten, 32 samoin viisi lännen puoleisen peräpäädyn lautoja varten. 33 Keskimmäinen poikkipuu oli lautojen keskikohdalla, ja se sitoi laudat seinän koko pituudelta. 34 He päällystivät laudat kullalla, tekivät niihin kullasta renkaat pitämään poikkipuita paikoillaan ja päällystivät kullalla myös poikkipuut. 35 He tekivät väliverhon sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta sekä hienosta kerratusta pellavalangasta ja kutoivat siihen taidokkaita kerubinkuvia. 36 Väliverhon kiinnittämistä varten he tekivät neljä akasiapuista pylvästä ja päällystivät ne kullalla. Myös pylväiden koukut olivat kultaa. Näitä pylväitä varten he valoivat neljä hopeajalustaa. 37  Telttamajan oviverhon he tekivät korukudontatyönä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta sekä hienosta kerratusta pellavalangasta. 38 Verhoa varten he tekivät viisi pylvästä ja niihin koukut. He päällystivät pylväiden päät ja poikkitangot kullalla ja tekivät pylväitä varten viisi pronssijalustaa.

Temppeli tehtiin tarpeista, jotka annettiin vapaaehtoisesti, ja se ennakoi hengellistä järjestelmää, jossa ihmiset antaisivat vapaaehtoisesti itsensä. Temppelin ja palvontajärjestelmän keskus oli liitonarkku. Tämä esine ennakoi uutta järjestelmää, jossa Jumalan laki sijoitettaisiin ihmisten sydämiin. Itse asiassa heistä tuli liitonarkku, ja tästä syystä liitonarkku oli poistettava ja kätkettävä (vrt. tutkielma  Liitonarkku (Nro 196) 196.html)). Sitä ei enää palauteta mieliin.

2. Moos. 37:1-29 1 Besalel teki akasiapuusta arkun, joka oli kaksi ja puoli kyynärää pitkä, puolitoista kyynärää leveä ja puolitoista kyynärää korkea. 2 Hän päällysti arkun puhtaalla kullalla sekä sisältä että ulkoa ja teki siihen ylälaitaa ympäröivän kultareunuksen. 3 Hän valoi neljä kultarengasta ja kiinnitti ne arkun neljään jalkaan, kaksi rengasta kummallekin sivulle, 4 teki kantotangot akasiapuusta, päällysti ne kullalla 5 ja työnsi ne arkun sivuilla oleviin renkaisiin niin että arkkua voitiin kantaa. 6 Sitten hän teki puhtaasta kullasta kansilevyn, kaksi ja puoli kyynärää pitkän ja puolitoista kyynärää leveän, 7  ja takoi kullasta kaksi kerubia, 8 toisen kerubin kannen toiseen ja toisen sen toiseen päähän, niin että ne olivat kiinteästi kannen kummassakin päässä. 9 Kerubien siivet olivat kohollaan kannen yllä ja niiden kasvot vastakkain, kohti arkun kantta. 10 Besalel teki akasiapuusta pöydän, kaksi kyynärää pitkän, kyynärän leveän ja puolitoista kyynärää korkean, 11 peitti sen pinnat puhtaalla kullalla ja teki sen ympärille kultareunuksen. 12 Hän ympäröi pöydän kämmenen korkuisella kehyksellä ja teki kehykseen kultareunuksen. 13 Hän valoi neljä kultarengasta ja kiinnitti ne pöydän neljän jalan reunoihin. 14 Renkaat olivat heti kehyksen alapuolella kantotankojen pidikkeinä. 15 Sitten hän teki tangot akasiapuusta ja päällysti ne kullalla; niiden varassa voitiin pöytää kantaa. 16 Hän teki vielä pöytään kuuluvat astiat: kulhot, kupit, maljat ja kannut juomauhreja varten. Ne olivat puhdasta kultaa. 17 Besalel teki kultaisen lampun. Hän takoi sen jalustoineen ja haaroineen puhtaasta kullasta, ja lampun kukkakoristeet kantoineen ja terälehtineen olivat samasta kappaleesta kuin koko muu lamppu. 18 Lampunvarresta lähti kuusi haaraa, kolme kummallekin sivulle. 19 Kussakin haarassa oli kolme mantelinkukan muotoista kukkakoristetta kantoineen ja terälehtineen; näin oli kaikissa kuudessa lampunvarresta lähtevässä haarassa. 20 Lampunvarressa oli neljä mantelinkukan muotoista kukkakoristetta kantoineen ja terälehtineen, 21 ja lampun ensimmäisen, toisen ja kolmannen haaraparin alla, näiden kaikkien kuuden lampunvarresta lähtevän haaran alla, oli aina yksi kanta. 22 Kukkien kannat ja lampunhaarat olivat lampun kanssa yhtä kappaletta, ja koko lamppu oli taottu puhtaasta kullasta yhtenä kappaleena. 23 Hän teki siihen seitsemän öljylamppua sekä pihdit ja tuliastiat puhtaasta kullasta. 24 Lamppu kaikkine varusteineen tehtiin talentista puhdasta kultaa. 25 Hän teki suitsutusalttarin akasiapuusta. Se oli nelikulmainen, sivuiltaan kyynärän mittainen ja kaksi kyynärää korkea, ja alttarinsarvet olivat alttarin kanssa samaa kappaletta. 26 Hän päällysti sen puhtaalla kullalla sekä päältä että sivuilta, samoin alttarinsarvet, ja ympäröi alttarin kultareunuksella. 27 Kultareunuksen alapuolelle alttarin kahdelle vastakkaiselle sivulle hän kiinnitti kummallekin puolen kaksi kultarengasta; ne olivat kantotankojen pidikkeinä, niin että alttaria voitiin kantaa. 28 Hän teki akasiapuusta myös kantotangot ja päällysti ne kullalla. 29 Lisäksi hän valmisti pyhän öljyn ja puhtaan, tuoksuvan suitsukkeen samalla tavoin kuin ammattitaitoiset voiteensekoittajat.

Sellaista asiaa kuin armonistuin ei ole. Se on peite, ja peitteellä on päällä kaksi kerubia, mikä on temppelin ja Jumalan temppelin sydän. Yksi näistä voidelluista peitekerubeista oli Saatana (vrt. Jes. 14; Hes. 28). Toinen näyttää olleen ylienkeli Mikael tai Messias Jehova-elohimina (vrt. Juudas 9).

2. Moos. 38:1-31 1 Besalel teki akasiapuusta polttouhrialttarin. Se oli nelikulmainen, viisi kyynärää pitkä, viisi kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea. 2 Sen neljään kulmaan hän teki alttarinsarvet, jotka olivat alttarin kanssa samaa kappaletta, ja hän päällysti alttarin pronssilla. 3 Hän teki myös kaikki alttariin kuuluvat välineet: tuhka-astiat, tuhkalapiot, vihmontamaljat, haarukat ja tuliastiat. Kaikki nämä välineet hän teki pronssista. 4 Alttaria varten hän teki myös verkkomaisen pronssiritilän ja asetti sen alatietä alttarin puoliväliin kehyksen sisäpuolelle. 5 Hän valoi kantotankojen pidikkeiksi neljä rengasta, yhden jokaiseen pronssiritilän kulmaan. 6 Kantotangot hän teki akasiapuusta, päällysti ne pronssilla 7 ja työnsi ne renkaisiin alttarin molemmin puolin, niin että alttaria voitiin kantaa. Hän teki alttarin laudoista ja jätti sen ylhäältä ja alhaalta avoimeksi. 8 Hän teki vielä pronssisen vesialtaan jalustoineen niiden naisten pronssipeileistä, jotka suorittivat palvelusta pyhäkköteltan ovella. 9 Besalel teki sitten esipihan. Pihan eteläiselle sivulle tehtiin hienosta kerratusta pellavasta sata kyynärää pitkät verhot. 10 Verhoja kannattamaan tehtiin kaksikymmentä pylvästä ja niille kullekin pronssijalusta sekä pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 11 Pohjoiselle sivulle tuli samoin sata kyynärää verhoja, niille kaksikymmentä pylvästä ja kullekin pronssijalusta sekä pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 12 Läntiselle sivulle tuli verhoja viisikymmentä kyynärää, niille kymmenen pylvästä ja kullekin jalusta sekä pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 13 Itäsivu oli viisikymmentä kyynärää leveä, 14 ja sinne tuli toiseen päähän viisitoista kyynärää verhoja ja niille kolme pylvästä jalustoineen, 15 samoin toiseen päähän. Näin esipihan portin kummallekin puolelle tuli viisitoista kyynärää verhoja ja niille kolme pylvästä ja kullekin jalusta. 16 Esipihan kaikki verhot olivat hienoa kerrattua pellavaa, 17 ja pylväiden jalustat olivat pronssia ja pylväiden koukut ja poikkitangot hopeaa. Pylväiden päät olivat hopealla päällystetyt, ja kaikkia esipihan pylväitä yhdistivät toisiinsa hopeiset poikkitangot. 18 Esipihan portin oviverho oli tehty korukudontatyönä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta ja hienosta kerratusta pellavasta. Sen pituus oli kaksikymmentä kyynärää ja korkeus viisi kyynärää eli sama kuin esipihan ympärysverhojen. 19 Oviverhoa kannattamaan tehtiin neljä pylvästä, joilla kullakin oli pronssijalusta. Pylväiden koukut olivat hopeaa, pylväiden päät olivat hopealla päällystetyt, ja myös poikkitangot olivat hopeaa. 20 Telttamajan ja esipihan kaikki kiinnitysvaarnat olivat pronssia. 21 Tämä on laskelma telttamajaan, liitonarkun asumukseen, käytetyistä tarvikkeista. Mooseksen käskystä leeviläiset laativat laskelman, jonka tekemistä johti pappi Aaronin poika Itamar. 22 Urin poika Besalel, Hurin pojanpoika Juudan heimosta, oli tehnyt kaiken niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli antanut Moosekselle, 23 ja hänellä oli apunaan Danin heimoon kuuluva Oholiab, Ahisamakin poika, joka oli koru- ja puuseppä ja osasi myös tehdä korukudonnaisia sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista villalangoista sekä hienosta pellavasta. 24 Kulta, jota käytettiin pyhäkön ja sen varusteiden valmistamiseen, oli tarjousuhrina tuotua kultaa, ja sitä oli kaikkiaan 29 talenttia 730 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan. 25 Hopeaa, jonka asekuntoinen kansa oli maksanut tarkastuksessa, oli 100 talenttia 1775 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan; 26 sitä tuli beka-mitta eli puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan punnittuna kultakin tarkastuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta ja sitä vanhemmalta mieheltä. Heitä oli kaikkiaan 603 550 miestä. 27 Nämä sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön rakentamisessa tarvittujen jalustojen sekä väliverhon pylväiden jalustojen valamiseen: sadasta talentista tehtiin sata jalustaa, ja joka jalustaan kului talentti hopeaa. 28 Loput 1775 sekeliä hopeaa käytettiin pylväisiin tulevien koukkujen valmistamiseen, pylväänpäiden hopeointiin ja pylväitä yhdistävien poikkitankojen tekemiseen.. 29 Tarjousuhriksi tuotua pronssia oli 70 talenttia 2400 sekeliä. 30 Siitä tehtiin jalustat pyhäkköteltan oviaukon pylväitä varten, pronssialttari ja siihen kuuluva pronssiritilä sekä kaikki muut alttariin kuuluvat välineet, 31 samoin esipihan kaikkien pylväiden jalustat sekä telttamajan ja esipihan verhojen kaikki kiinnitysvaarnat.

Telttamaja rakennettiin autiomaassa Israelin väestölaskennan lahjoituksista tai lahjoista. Nämä lahjat ennakoivat autiomaassa olevaa seurakuntaa ja sitä, että temppeli muodostuu Jumalan lapsista, jotka Messias lunasti ja sijoitti siihen.

Alttari ja esineet peitettiin, ja lautaset valmistettiin taotusta pronssista, ja niissä käytettiin seurakunnan naisten peilejä. Tämä ennakoi naisten asemaa Jumalan temppelissä Jumalan lapsina jo autiomaassa. Riemuvuosia tuli olla neljäkymmentä autiomaassa vietettyjen neljänkymmenen vuoden mukaan.

Sekä Juudan että Efraimin johtajat päästettiin erikseen luvattuun maahan tämän ajanjakson päätyttyä, mitä kuvastivat Kaleb ja Joosua.

2. Moos. 39:1-43 1 Sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta tehtiin myös pyhäkköpalveluspuvut sekä Aaronin pyhät vaatteet niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut. 2 Efodi-kasukka tehtiin kullasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta sekä hienosta kerratusta pellavasta. 3 Kulta taottiin ohuiksi levyiksi. Niistä tehtiin lankoja, jotka taidokkaasti kudottiin sinipunaisten, purppuraisten ja karmiininpunaisten villalankojen ja pellavaisten lankojen sekaan. 4 Kasukan ylänurkkiin tehtiin olkakappaleet, jotka pitivät sen paikoillaan, 5 ja kasukan päälle tuleva vyötärönauha oli kasukan kanssa yhtä kappaletta ja samalla tavoin tehty: sekin oli kultaa, sinipunaista, purppuraista ja karmiininpunaista villaa sekä hienoa kerrattua pellavaa, sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 6 Sitten kehystettiin kultapunoksilla ne onykskivet, joihin Israelin heimojen nimet oli kaiverrettu niin kuin sinettikiviin, 7 ja ne kiinnitettiin kasukan olkakappaleisiin muistuttamaan Jaakobin pojista, sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 8 Tehtiin myös rintakilpi. Se oli taitavasti kudottu, tehty kasukan tavoin kullasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta sekä hienosta kerratusta pellavasta. 9 He tekivät siitä nelikulmaisen, laukun tapaan kaksin kerroin taitetun, vaaksan pitkän ja vaaksan leveän. 10 Siihen he kiinnittivät neljään riviin korukiviä: ensimmäiseen riviin karneolin, topaasin ja smaragdin, 11 toiseen turkoosin, safiirin ja kalsedonin, 12 kolmanteen hyasintin, akaatin ja ametistin 13 sekä neljänteen krysoliitin, onyksin ja jaspiksen. Ne kiinnitettiin paikoilleen kultapunoksin kehystettyinä. 14 Kiviä oli Jaakobin poikien mukaan kaksitoista, yksi kutakin nimeä kohti. Niin kuin sinettikiviä kaiverretaan, samalla tavoin kaiverrettiin kuhunkin kiveen yksi kahdestatoista heimonnimestä. 15 Rintakilpeä varten he tekivät puhtaasta kullasta nyörin tapaan punotut ketjut. 16 ja rintakilpeen kaksi kultapunosta sekä kaksi kultarengasta, jotka he kiinnittivät rintakilven yläkulmiin. 17 Kultanyörit he kiinnittivät rintakilven yläkulmissa oleviin renkaisiin 18 ja nyörien toiset päät kultapunoksiin, jotka kiinnitettiin kasukan olkakappaleisiin etupuolelle. 19 He tekivät vielä kaksi kultarengasta ja kiinnittivät ne rintakilven molempiin reunoihin kilven taustapuolelle, joka oli kasukkaa vasten. 20 He tekivät toiset kaksi kultarengasta ja kiinnittivät ne etupuolelle, kasukan kummankin olkakappaleen alareunan saumakohtaan, mutta silti kasukan vyötärönauhaa korkeammalle. 21 Rintakilpi sidottiin renkaistaan kiinni kasukan renkaisiin sinipunaisella langalla ja niin, että rintakilpi pysyi paikoillaan kasukan päällä. Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 22 He kutoivat kasukan viitan kauttaaltaan sinipunaisesta villasta. 23 Jottei viitan keskellä oleva pääntie repeytyisi, se oli reunustettu samalla tavoin kuin nahkahaarniskassa. 24 Viitan helmuksiin he tekivät granaattiomenia kerratusta sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta. 25 He tekivät puhtaasta kullasta tiukuja, jotka he kiinnittivät granaattiomenien väliin, 26 niin että granaattiomenia ja tiukuja oli vuorotellen ympäri helmaa. Viitta oli tehty käytettäväksi pyhäkköpalveluksessa sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 27 He valmistivat hienosta pellavakankaasta paidat Aaronille ja hänen pojilleen  28 ja tekivät turbaanin ja päähineiden nauhat hienosta pellavasta ja housut hienosta kerratusta pellavasta  29 sekä koristeellisen kangasvyön, joka tehtiin hienosta kerratusta pellavasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta. Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 30 Vielä he tekivät puhtaasta kullasta ruusukkeen muotoisen pyhän otsakorun ja kaiversivat siihen niin kuin sinettiin sanat "Herralle pyhitetty". 31 Sitten he kiinnittivät siihen sinipunaisen langan, jonka avulla koru voitiin sitoa turbaanin yläosaan. Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 32 Niin tulivat valmiiksi kaikki työt, jotka tehtiin pyhäkköteltan ja sen telttamajan rakentamiseksi. Israelilaiset olivat tehneet kaiken tarkoin sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 33 He toivat Mooseksen luo telttamajan, teltan ja kaikki sen varusteet: hakaset, seinälaudat, poikkipuut, pylväät ja pylväiden jalustat, 34 punaiseksi värjätyistä pässinnahoista tehdyn peitteen ja merilehmännahoista tehdyn peitteen, suojaavan väliverhon, 35 liitonarkun kantotankoineen ja kansilevyineen, 36 pöydän varusteineen ja uhrileipineen,  37 puhtaasta kullasta tehdyn seitsenhaaraisen lampunjalan vierekkäin rivissä olevine lamppuineen, lampunjalan kaikki varusteet sekä öljyn lamppuja varten, 38 kultaisen alttarin, pyhän öljyn, tuoksuvan suitsukkeen ja telttamajan oviverhon, 39 pronssisen alttarin pronssiritilöineen, kantotankoineen ja kaikkine varusteineen, vesialtaan ja sen jalustan,  40 esipihan verhot pylväineen ja jalustoineen sekä esipihan portin oviverhon, niiden kaikkien kiinnitysköydet ja kiinnitysvaarnat sekä kaikki muut varusteet, joita tarvittiin, kun toimitettiin jumalanpalvelus pyhäkköteltassa ja sen telttamajassa, 41 pyhäkköpalveluspuvut, pappi Aaronin pyhät vaatteet ja hänen poikiensa papinpuvut. 42 Israelilaiset olivat tehneet kaiken sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut 43 Mooses katseli kaikkea, mitä he olivat valmistaneet, ja näki, että he olivat tehneet täsmälleen Herran käskyn mukaisesti. Ja Mooses siunasi heidät.

Papiston johdossa oli ylipappi, joka edusti Israelin kaikkia heimoja, ja hänen rintakilpeensä oli sijoitettu kaksitoista kiveä, jotka olivat kaksitoista perustusta, jotka oli asetettu neljään kolmen kiven riviin. Kolme neljän kiven ryhmää kuvastaa neljän elävän olennon alaista nelijakoa. Kaksi näistä olennoista on elohimin sijainen. Heidät nähdään myös leijonan- ja ihmisenpäisten olentojen kerubeissa Hesekielin temppelin seinillä (Hes. 41:19). Kaksitoista peruskiveä ovat kahdentoista heimon kaksitoista päätä Jumalan kaupungissa (vrt. tutkielma Jumalan kaupunki (Nro 180) P180.html)). Ilm. 21:19-20 luettelee kivet eri tavalla. Rintakilven pussissa ovat uurim ja tummim. Nämä ovat Jumalan oraakkelien kaksi kiveä (vrt. myös tutkielma Jumalan oraakkelit (Nro 184)P184.html)). Heimot itse ohjataan valtakunnassa erityisiin velvollisuuksiin ja asemiin, ja tämä on toisen tutkielman aihe. Jumala jakaa paikat Jumalan valtakunnassa, ja niiden täytäntöönpano annetaan Kristukselle.

Luominen

Luomakunta on Jumalan hallinnassa, maa ja sen täyteys, ja hän on antanut sen ihmisille, jotta he hallitsisivat luomakuntaa ja kaikkea, mitä siitä on, käyttäen, alistaen, pitäen ja suojellen Jumalan suunnitelman mukaan (1. Moos. 1:26-31; Ps. 24:1; 50:12; 1. Kor. 10:26-28).

2. Moos. 9:29 29 Mooses sanoi hänelle: "Kun minä lähden tästä kaupungista, kohotan käteni Herraa kohti rukoukseen. Ukkonen lakkaa eikä rakeita enää sada, ja siitä tiedät, että maa on Herran.

Kansat eivät ole pelänneet Jumalaa eivätkä näin ollen vielä pääse perintöönsä (vrt. 2. Moos. 9:29-35; ja tutkielma Mooses ja Egyptin jumalat (Nro 105)P105.html)).

Meidän tarkoituksenamme on tulla jumaliksi eli elohimeiksi, mutta Jumalan tahdon mukaan eikä varkaudella, kuten tapahtui Aadamin ja Eevan lankeemuksessa (1. Moos. 3:5). Mystisismi tai pyrkimys olla tasavertainen Jumalan kanssa Jumalana on sama virhe kuin se, jonka Eeva teki Saatanan yllytyksestä. Meidät kaikki on ennaltamäärätty, valittu, kutsuttu, vanhurskautettu ja kirkastettu (Room. 8:29-30). Me olemme pukeneet yllemme uuden ihmisen Jumalan kutsusta, ja meidät on uudistettu tiedossa. Se annetaan vapaasti, mutta sitä ei voi saada varkaudella (Kol. 3:10).

Ap. t. 2:41-47 41 Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. 42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. 43 Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. 44 Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. 45 He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. 46 Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. 47 He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Luomakunta odottaa Jumalan lapsien ilmestymistä.

Room. 8:19-23 19 Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 20 Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 21 että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22 Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23 Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.

Valitut eivät ole niin kuin ne, jotka turmelevat Jumalan sanan, vaan he puhuvat vilpittömästi Jumalan silmissä Kristuksessa (2. Kor. 5:17). Maailmasta suurin osa eli monet ovat turmelleet Jumalan sanan ja muuttaneet ajat ja lain. He ovat irrottaneet Testamentit asiayhteydestään ja yrittäneet varastaa ikuisen elämän lahjan, joka annettiin vapaasti niille, jotka Jumala on kutsunut oman tarkoituksensa mukaan.

Jumala haluaa kuuliaisuutta enemmän kuin uhria.

2. Moos. 19:5 5 Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun.

Mitä Jumala vaatii meiltä?

5. Moos. 10:12-17 12 "Kuulkaa siis, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne  13 ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. 14 "Herralle, teidän Jumalallenne, kuuluvat taivas ja taivasten taivaat sekä maa ja kaikki, mitä maan päällä on. 15 Ja kuitenkin Herra mieltyi juuri teidän esi-isiinne. Heitä hän rakasti, ja teidät, heidän jälkeläisensä, hän on valinnut kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. 16 Ympärileikatkaa siis sydämenne -- taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko. 17 Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa.

Meidän on noudatettava hänen käskyjään niitä muuttamatta.

Kasvit ja eläimet

Karja on Herran, mutta sitä voidaan käyttää. Säädetty järjestelmä on tarkoitettu suojelemaan vahingolta (vrt. 2. Moos. 21:28-32; vrt. tutkielma Laki ja kuudes käsky (No. 259)P259.html))

Pidättäminen voi olla varkautta, kuten olemme nähneet. Tämä järjestelmä ulottuu Jumalasta aina papistoon, viranomaisiin, ja koko luomakunta eläimiin. On kirjoitettu: Älä sido puivan härän suuta. Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? (vrt. 5. Moos. 25:4; 1. Kor. 9:9; 1. Tim. 5:18).

Se, joka ei huolehdi perheestään, häpäisee uskon ja on epäuskoista pahempi. Kaikki tällainen laiminlyönti on varkautta.

Ruokalakeihin liittyvä varkaus

Ruokalait tähtäävät yksilön, ravintoketjun ja ympäristön ylläpitoon. Ruokalakien näkökohtia on käsitelty tutkielmissa Ruokalait (Nro 15) ja Laki ja kuudes käsky (No. 259)P259.html).

Epäpuhtaan ruoan syöminen on paitsi epäviisasta terveyden kannalta myös varastamista rakenteesta, jonka Jumala on säätänyt planetaarisessa järjestelmässä. Ei ole epäilystäkään siitä, että ruokalaeilla on tieteellinen perusta ja ne ovat voimassa. Puhtaat eläimet syövät ravintoketjusta, joka meidät käsketään säilyttämään.

Maapallon rappio on suora seuraus varastamisesta Jumalalta ja hänen luomakunnaltaan nauttimalla asioita, joita meidän ei ollut lupa nauttia.

Ympäristöetiikka

Jotkin lait liittyvät siihen, mitä saamme ottaa ja mitä emme saa tappaa ympäristön suhteen. Lakeja, jotka koskevat sitä, mitä saa tappaa ja mitä ei, kuten lakeja, jotka koskevat eläimiä ja lintuja ja niiden poikasia, käsitellään tutkielmassa Laki ja seitsemäs käsky (Nro 259)P259.html). Kieltäytyminen noudattamasta rajoituksia, jotka koskevat luontoa ja sen jälkeläisiä, sapatteja ja ympäristön pitkän aikavälin suojelua, on varkautta, ja siitä on maksettava vankeudella. Maa saa sapattinsa (ks. jäljempänä).

Julkinen omaisuus

Jumalan lain mukaisesti vapaan ympäristön periaatteen lisäksi on olemassa myös yhteiskunnan omistaman omaisuuden periaate. Tällä julkisen omaisuuden periaatteella on kaksi puolta.

 

 

Julkinen omaisuus ja yleinen oikeus

Ensimmäinen puoli on omaisuus, jonka kruunu omistaa omiin tarkoituksiinsa. Toinen puoli on yhteinen omaisuus, jonka koko yhteisö omistaa ja joka on yhteisön käytössä. Tämä yhteisen omaisuuden periaate ilmenee Raamatussa laidunmaina. Ne ovat leeviläisten kaupunkien sisällä olevia maita, joissa eläimiä voidaan laiduntaa yhteisesti. Tähän periaatteeseen on aina perustunut kansojemme keskuudessa vallitseva periaate eli common law. Se, että kruunu ottaa maita, jotka kuuluvat itse asiassa tavalliselle kansalle, on varkautta, aivan samoin kuin se kuuluisi yksilöille. Omaisuus on näin ollen saatava oikeudenmukaisin ehdoin. Yhteisiin maihin on myös sovellettava kaupunkisuunnittelua, jossa asutusalueet jaetaan. Raamatun mukaan tämä on todellinen laidunmaa.

Yksityinen omaisuus

Yksilön oikeudet liittyvät erittäin tiiviisti yksityisomaisuuden periaatteeseen. Oikeus omaisuuteen on säädetty Raamatun laissa.

Oikeus omaisuuteen

Jokaisella henkilöllä on oikeus omaisuuteen, joka ilmenee keskinäisenä rakkautena, kuten edellä näimme.

Room. 13:8-10 8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. 9 Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Jokaisen on oltava turvassa, eikä kukaan saa pelottaa toista (3. Moos. 26:6).

Kun kansa on perillä, ihmisen oikeudet perintöönsä määritellään rajojen ja katselmuksen mukaan. Rajan siirtäminen on varkautta.

5. Moos. 19:14 14 "Kun asutte perintömaillanne siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa omaksenne, te ette saa siirtää tilustenne rajamerkkejä niiden alkuperäisiltä paikoilta.

Tällaiseen toimintaan sovelletaan korvauslakeja, koska sillä varastetaan sato, sillä maata ei siirretä ikuisesti.

Tämä toiminta tuo mukanaan kirouksen (5. Moos. 27:17; vrt. San. 22:28; 23:10).

Rajamerkkien poistaminen ja meneminen orpojen pellolle on varkautta tai osoitus aikomuksesta varastaa. Jumala puolustaa orpoja. Viranomaisilla on kuitenkin lainmukainen velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan. Job syytti Jumalaa, koska tällainen toiminta oli käynnissä (Job 24:2). Kuitenkin Jumala näkee ja tuomitsee.

 

Omistuksen rajoitukset riemuvuosijärjestelmässä

3. Moos. 25:1-11 1 Herra sanoi Moosekselle Siinainvuorella:  2 "Sano israelilaisille: Kun te saavutte siihen maahan, jonka minä teille annan, maan tulee joka seitsemäs vuosi saada sapatinlepo Herran kunniaksi. 3 Kuutena vuotena voit kylvää peltosi, leikata viinitarhasi köynnöksiä ja korjata satoa, 4 mutta seitsemäs vuosi on maan lepovuosi, Herralle pyhitetty sapatti. Silloin et saa kylvää peltoasi etkä leikata viinitarhasi köynnöksiä. 5 Älä korjaa sitä viljaa, joka itsestään kasvaa peltoosi, äläkä kokoa hoitamattomiin köynnöksiisi kasvaneita rypäleitä. Silloin on maan sapattivuosi. 6 Levossa oleva maa antaa kuitenkin ravinnon teille, niin sinulle kuin orjillesi, palkkalaisillesi ja luonasi asuville muukalaisille. 7 Myös karjasi ja muut eläimet voivat syödä kaikkea, mitä maa itsestään tuottaa. 8 "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9 anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. 11 Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin kasvaneita rypäleitä,

Nämä velvollisuudet koskevat maan omistusoikeutta, joka kuuluu viime kädessä Jumalalle. Maan käyttöön liittyy myös velvollisuuksia.

3. Moos. 25:23-28 23 "Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se takaisin, sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia. 24 Siksi teidän tulee siinä maassa, jonka saatte omaksenne, pitää voimassa oikeus lunastaa myyty maa takaisin. 25 Jos joku teistä köyhtyy ja joutuu myymään maataan, hänen lähin sukulaisensa on velvollinen lunastamaan sen. 26 Jos joku, jolla ei ole lunastajaa, vaurastuu myöhemmin, niin että hän pystyy lunastamaan omansa takaisin, 27 maan alkuperäistä hintaa on alennettava sen mukaan, montako vuotta myynnistä on kulunut. Maksettuaan lunastushinnan hän saa palata perintömaalleen. 28 Mutta jos hänen varansa eivät riitä maan lunastamiseen, hänen myymänsä maa jää ostajan haltuun seuraavaan riemuvuoteen saakka. Riemuvuotena ostajan on luovuttava maasta ja entinen omistaja saa perintömaan taas haltuunsa.

”Muurien ympäröimän” kaupungin ulkopuolella olevaa maata ei saa pitää ikuisesti. Myös maan omistamisen rakenteeseen liittyy rajoituksia. Ne vaihtelevat velvollisuuksien mukaan.

3. Moos. 25:29-34 29 "Jos joku myy muurien ympäröimästä kaupungista asuintalon, hänellä olkoon oikeus lunastaa se takaisin yhden vuoden kuluessa myynnistä; vain tämän ajan hänellä on lunastusoikeus. 30 Ellei taloa lunasteta takaisin vuoden kuluessa myynnistä, se siirtyy pysyvästi ostajan ja hänen jälkeläistensä omaisuudeksi eikä sitä tarvitse luovuttaa takaisin edes riemuvuotena. 31 Sitä vastoin muurittomissa kylissä sijaitseviin taloihin pätee sama kuin peltomaihinkin: myyjä säilyttää lunastusoikeutensa niihin, ja ne on luovutettava takaisin riemuvuotena. 32 Leeviläisillä kuitenkin on aina lunastusoikeus niihin taloihin, jotka sijaitsevat heidän kaupungeissaan. 33 Jos leeviläisen myymää kaupunkitaloa ei ole lunastettu takaisin, se on palautettava riemuvuotena, sillä leeviläisille heidän kaupunkiensa talot ovat perintöosa Israelissa. 34 Heidän kaupunkiensa laidunmaita ei saa myydä lainkaan; ne ovat heidän ikuista perintöomaisuuttaan.

Tämä jaottelu muurien ympäröimiin ja muurittomiin kaupunkeihin määrää sen, mikä on lunastettava määrä ja mikä on osa riemuvuoden ennallistamista. Ainoastaan muurien ympäröimien kaupunkien talot voidaan myydä pysyvästi. Pappien kaupunkeja, joihin näyttää kuuluvan turvakaupungit, ei saa myydä pysyvästi, vaan papit saavat lunastaa ne milloin tahansa. Muurien ympäröimän kaupungin ulkopuolella olevaa maa-aluetta eli maalaiskyliä tai muurittomia kaupunkeja ei saa poistaa riemuvuosijärjestelmästä. Näin ollen tämä erottelu liittyy ennallistamista ja korvausta ja omistusta koskevaan lakiin. Kaupungissa oleva henkilö, joka myy pysyvästi, voi lunastaa tonttinsa takaisin vuoden kuluessa myynnistä. Muuten se liittyy tonttiin pysyvästi. Mitään muuta kiinteistöä ei saa myydä ikuisesti rajoittamattomaan omistusoikeuteen.

Henkilön koskemattomuus

Kautta aikojen ihminen on käynyt kauppaa ihmisillä, ja hän on myös ottanut heidät palkollisiksi ja sopimussuhteiseksi työvoimaksi. Jalkapalloilijat ovat sopimussuhteisen työjärjestelmän yksi, vaikkakin kallis, muoto.

Ihmiset joutuvat usein koville ja kärsivät siitä syystä. Joissakin säädöksissä meitä vaaditaan suojelemaan yksilöä, ja myös kieltäytyminen täyttämästä velvollisuuksiamme toisiamme kohtaan on varkauden muoto.

3. Moos. 25:35-43 36 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty huolehtimaan itsestään, auta häntä, että hän voisi elää teidän joukossanne yhtä hyvin kuin maahan muuttanut siirtolainen tai muukalainen. 36 Sinun ei pidä periä häneltä korkoa etukäteen eikä takaisinmaksun yhteydessä. Pelkää Jumalaasi ja huolehdi siitä, että lähimmäisesi voi elää teidän keskuudessanne. 37 Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi rahasta, ja jos annat hänelle ruokaa, älä vaadi häneltä takaisin yli antamasi määrän. 38 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minä toin teidät pois Egyptistä antaakseni teille Kanaaninmaan ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. 39 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana, 40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka, 41 minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaille. 42 Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään. 43 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.

Näin ollen kukaan kansassa ei voi olla orja, eikä häntä voi pakottaa kovaan palvelukseen. Tästä on kauaskantoinen seuraus, nyt kun pakanakansat on johdettu Jumalan valtakuntaan. Ne, jotka kieltäytyvät olemasta kansan ja seurakunnan osa, voidaan pakottaa lain mukaan.

3. Moos. 25:44-46 44 Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. 45 Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, 46 ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön.

Tämän lain tarkoitus on osoittaa kansalaisuuden selvä etu Israelin kansassa.

3. Moos. 25:47-55 47 Jos keskuudessanne asuva siirtolainen tai muukalainen rikastuu ja hänen israelilainen naapurinsa köyhtyy ja myy itsensä tuolle siirtolaiselle tai muukalaiselle tai siirtolaisen suvun jälkeläiselle, 48 israelilaisen saa lunastaa vapaaksi, vaikka hän on myynyt itsensä orjaksi. Jonkun hänen veljistään tulee lunastaa hänet; 49 myös hänen setänsä, sedän poika tai muu verisukulainen voi lunastaa hänet, ja jos hän rikastuu, hän voi itsekin lunastaa itsensä vapaaksi. 50 Lunastajan tulee laskea ostajan kanssa, montako vuotta riemuvuoteen oli siitä vuodesta, jolloin hän myi itsensä, ja hänen myyntihintansa jaetaan näiden vuosien luvulla; vuodet arvioidaan kuten päiväpalkkalaisen vuodet. 51 Lunastusrahana on maksettava se osa myyntihinnasta, joka vastaa jäljellä olevien palvelusvuosien määrää: 52 summa on siis suurempi tai pienempi sen mukaan, kuinka monta vuotta on jäljellä riemuvuoteen. 53 Israelilaisen on saatava olla isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan vuodeksi kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön. 54 Ellei kukaan sukulainen lunasta häntä, hänen on perheineen päästävä vapaaksi riemuvuotena,  55 sillä israelilaiset ovat vain minun orjiani. He kuuluvat minulle, joka toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Kieltäytyminen kohtelemasta oikeudenmukaisesti Israelin kansalaisten aikaa ja työtä on varkautta. Näistä käskyistä seuraa näin ollen välttämättä työtä ja elinkeinoa koskevat lait. Jumala, ei kukaan ihminen, omistaa Israelin, joten kaikki Israelissa, sekä syntyperäiset ja kääntyneet pakanakansat, ovat Herran omaisuutta eivätkä orjia. Kukaan kansalainen tai elin ei voi myöskään myydä heitä orjiksi.

Tämä laki palautetaan voimaan Israelille, ja riemuvuosijärjestelmä palautetaan voimaan, kuten hän puhui palvelijansa Jeremian kautta (Jer. 32:6-44).

Karitsa on lunastanut ihmiset Jumalalle ja ohjaa heidät pyhään asuinsijaansa, kuten näemme laulusta Herralle (2. Moos. 15:1-19).

2. Moos. 15:1-19 1 Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti! 2 Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän, minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. 3 Herra on soturi, Jahve on hänen nimensä. 4 Faraon vaunut ja sotajoukot hän syöksi mereen, vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. 5 Syvyydet peittivät heidät, he painuivat pohjaan kuin kivi. 6 Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan, sinun oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen. 7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi, ja kun päästät valloilleen vihasi loimun, se polttaa heidät kuin oljet. 8 Sinun vihasi henkäys sai vedet kasautumaan. Vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri, syvyyksien vedet jähmettyivät keskellä merta. 9 Vihollinen sanoi: "Minä ajan heitä takaa, otan heidät kiinni, käyn saaliin kimppuun, saan kaikkea mielin määrin. Minä paljastan miekkani, minä tuhoan heidät." 10 Sinä puhalsit jälleen, ja meri peitti heidät. Vyöryviin vesiin he upposivat kuin lyijy. 11 Kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen, maineteoissasi pelättävä, sinä ihmeiden tekijä! 12 Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. 13 Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa, jonka olit vapauttanut, voimallasi sinä veit sen pyhille asuinsijoillesi. 14 Siitä kuullessaan kansat vapisivat, ahdistus valtasi Filistean asukkaat. 15 Silloin säikkyivät Edomin ruhtinaat, Moabin mahtimiehet vapisivat, kaikki Kanaanin asukkaat menettivät rohkeutensa. 16 Pelko ja kauhu on langennut heidän ylleen, sinun kätesi voimasta he kivettyvät paikoilleen, kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi, kunnes kansa, jonka otit omaksesi, on kulkenut ohi. 17 Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi, vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra, sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet. 18 Herra on kuningas aina ja ikuisesti! 19 Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki.

Ja Herra asuu meidän keskellämme, jotka emme kaadu autiomaassa. Sen vuoksi älkää saattako epäpuhtaaksi maata, jossa asutte ja jossa myös minä, Herra, asun teidän keskuudessanne (4. Moos. 35:34: 20:22-24).

Älkää myöskään tinkikö Herran uhreista (4. Moos. 15:1-12). Jos tinkiminen johtuu tietämättömyydestä, silloin on tehtävä sovitus (4. Moos. 15:17-28).

Kukaan ei kuitenkaan voi lunastaa veljeään, ainoastaan Kristus (Ps. 49:6-7).

Eriarvoisuuteen perustuva varkaus lain mukaan

Eriarvoisuuteen perustuva varkaus on lain mukaan kielletty.

4. Moos. 15:13-16 13 "Näin tehköön jokainen syntyperäinen israelilainen tuodessaan eläimiä tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa. 14 Kun joku teidän keskuudessanne tilapäisesti tai pysyvästi asuva muukalainen haluaa uhrata tuoksuvan tuliuhrin, joka on Herralle mieluisa, hänen tulee tehdä samalla tavoin kuin te itse teette. 15 Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te. 16 Sama laki ja samat säädökset koskevat sekä teitä että teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia."

Samoin sovitusta koskee yksi laki.

4. Moos. 15:29-31 29 Sama laki koskee jokaista, joka erehdyksessä tekee rikkomuksen, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai keskuudessanne asuva muukalainen 30 "Mutta jokainen, joka tekee rikkomuksen tahallaan, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai muukalainen, loukkaa teollaan Herraa. Siksi hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 31 Koska hän on halveksinut Herran sanaa ja rikkonut hänen käskyään vastaan, hänet on surmattava. Hän yksin joutuu kantamaan vastuun teostaan."

(vrt. 5. Moos. 28:63).

Näin ollen puolueelliseen tuomitsemiseen perustuva varkaus on kielletty (vrt. San. 18:5, 11).

5. Moos. 1:17 17 Älkää tuomitessanne olko puolueellisia, vaan kuunnelkaa alhaista samoin kuin ylhäistäkin. Älkää pelätkö ketään, sillä tuomareina te toimitte tehtävässä, jonka Jumala on teille antanut. Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni.'

(vrt. 5. Moos. 1:11-18).

Valtaan perustuva varkaus

Valtaan perustuva varkaus eli nepotismi on kielletty.

Hes. 46:18 18 Ruhtinas ei liioin saa väkivalloin ottaa itselleen alamaistensa perintömaata, hän ei saa häätää ketään tämän omalta maalta. Hänen tulee antaa pojilleen perintöosat omasta alueestaan, ettei kukaan minun kansastani joutuisi lähtemään perintömaaltaan."

Näin ollen omaisuuden hankinta on suoritettava oikeudenmukaisin ehdoin, eikä se saa sotkea riemuvuosijärjestelmää eikä pitää joidenkin henkilöiden puolta (vrt. myös San. 28:19). Kruunun tai valtion ei tule hankkia maata nepotistisiin tai tarpeettomiin tarkoituksiin.

Omaisuuden hankinta oikeudenmukaisin ehdoin on tärkeimpiä seikkoja vapaan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan säilyttämisessä.

Esineen ja aseman korvaaminen

Kaiken lainsäädännön tarkoitus kuuluu luokkiin Ehkäisy ja sitten korvaaminen sekä Esineen ja aseman korvaaminen.

Efe. 4:28 28 Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.

Jotkin lait koskevat kuitenkin varkaudesta seuraavia rangaistuksia ja oikeuskeinoja.

Etenevän heimojen välisen eriarvoisuuden estäminen

Perintölait, joiden olemme nähneet perustuvan viidenteen ja kuudenteen käskyyn, auttavat tai suojelevat heimon tai kansan vaurauden koskemattomuutta. Me näimme tämän laeissa, jotka 4. Moos. 27:1-11 mainitsee.

Oikeus omaisuuden siirtoon

Myöskään perintöasioissa ei tule pitää henkilöiden puolta. Myös se on varkautta. Sillä isien omaisuus kuuluu heimolle riemuvuoden mukaan eikä suosionosoituksena.

5. Moos. 21:15-17 15 Jos miehen kaksi vaimoa, joista toinen on hänelle rakkaampi kuin toinen, synnyttävät kumpikin pojan ja jos esikoispoika on sen vaimon synnyttämä, jota mies rakastaa vähemmän, 16 hän ei perinnönjaosta määrätessään saa suosia lempivaimonsa poikaa ensin syntyneen kustannuksella. 17 Hänen on tunnustettava ensin syntynyt poika esikoisekseen ja annettava hänelle kaksinkertainen osuus omaisuudestaan, sillä poika on hänen miehuutensa ensimmäinen hedelmä ja esikoisoikeus kuuluu hänelle.

Esikoisten oikeudet menetettiin synnin vuoksi Israelissa ja patriarkkojen keskuudessa, kuten näimme esimerkiksi Ruubenin tapauksessa. Tämä toiminta ennakoi sitä mahdollisuutta, että valitut menettävät asemansa synnin vuoksi. Esikoisten oikeuksilla pyritään turvaamaan vastuun jatkuvuus suvussa.

Oikeudenmukaisuuden periaate

Koko laissa edellytetään oikeudenmukaisuutta heimossa ja suvuissa. Kansakunta on vastuussa suvusta ja kansasta.

Oikeuspohjaisen teorian logiikasta seuraa näin ollen, että yksilöllisiä oikeuksia ei voi olla, ainoastaan velvoiteteoria. Yhteiskunta, joka paisuttelee yksilöllisiä oikeuksia, ei maksimoi pitkän aikavälin hyötyä. Näin ollen koko Raamatun laki perustuu velvollisuusteoriaan sukua ja kansakuntaa kohtaan, ja se seuraa ennen kaikkea velvollisuudesta Jumalaa kohtaan. Samalla tavoin yhteiskunnalla on sen mukainen velvollisuus yksilöä kohtaan. Näin ollen koko oikeudenmukaisuuden järjestelmä on säädetty velvollisuudeksi ensimmäisessä ja toisessa suuressa käskyssä.

 

Tavallinen varkaus

Kahdeksannen käskyn mukainen ensimmäinen ja ensisijainen kategoria on tavallinen varkaus. Varkaus esiintyy monissa muodoissa, kuten olemme nähneet. Varkauden kaksi ensimmäistä muotoa ilmaistiin itsenäisinä käskyinä, nimittäin elämän varastaminen kuudennessa käskyssä ja perheen varastaminen seitsemännessä käskyssä. Kahdeksas käsky koskee ainoastaan omaisuuden lievempiä muotoja, nimittäin kiinteää ja irtainta omaisuutta. Näin ollen kymmenes käsky lukee vaimon osaksi kiinteää ja irtainta omaisuutta himoitsemisen luokituksen mukaan.

Varkaudella on kaksi ominaispiirrettä. Ruoan varastaminen tuo tuomion sekä perheelle että yhteiskunnalle. Se on joka tapauksessa varkautta, ja siitä maksetaan monella tapaa, ei vähiten maineen menettämällä.

San. 6:30-31 30 Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen 31 kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa.

(vrt. San. 13:11)

Jumala antaa vaurautta, eikä kenenkään myöskään pidä antaa nähdä nälkää.

5. Moos. 8:17-18 17 Älkää siis kuvitelko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillänne hankkineet itsellenne tämän vaurauden. 18 "Muistakaa Herraa, Jumalaanne. Hän yksin antaa teille voimaa hankkia vaurautta. Herra täyttää nyt lupauksensa, jonka hän valalla vahvistaen antoi esi- isillenne.

Aseman palauttaminen on 'yhteiskunnan tehtävä’ varkaan suhteen (Efe. 4:28).

Painoihin ja mittoihin perustuva varastaminen

3. Moos. 19:35-37 35 "Älkää pettäkö jakaessanne oikeutta, älkää myöskään mitatessanne pituutta, painoa tai tilavuutta. 36 Teillä tulee olla virheetön vaaka, ja punnusten, eefa-mitan ja hin-mitan on oltava oikeat. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä. 37 Sen tähden noudattakaa kaikkia minun lakejani ja käskyjäni ja täyttäkää ne. Minä olen Herra."

Samoja mittoja on käytettävä kotona ja työssä, ja väärien painojen ja mittojen käyttäminen on varkautta. Sinun on annettava täysi mitta pidentääksesi elämää, kuten viidennessä käskyssä, sillä se on myös vanhurskautta ja Herran työtä (vrt. Miik. 6:10-11; San. 11:1; 16:11; 20:10, 23).

5. Moos. 25:13-16 13 "Älkää pitäkö kukkarossanne eripainoisia punnuksia. 14 Älkää pitäkö talossanne kahta erikokoista eefa-mittaa. 15 Teillä tulee olla oikean painoiset punnukset ja oikean kokoiset eefa- mitat, että saisitte elää vanhoiksi siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille. 16 Jokainen väärien punnusten ja väärien mittojen käyttäjä on Herralle iljetys.

Painojen ja mittojen standardeista puhutaan profeetta Hesekielin kautta.

Hes. 45:9-12 9 "Näin sanoo Herra Jumala: Jo riittää, Israelin ruhtinaat! Jättäkää väkivalta ja sorto, noudattakaa lakia ja oikeutta. Älkää enää häätäkö minun kansaani sen omilta mailta. 10 "Olkoon vaakanne oikea, ja olkoon teillä oikea eefa-mitta ja oikea bat-mitta. 11 Eefan ja batin tulee olla yhtä suuret, niin että bat on kymmenesosa homeria ja eefa samoin homerin kymmenennes. Niiden tilavuus on tarkistettava homerin mukaan. 12 Sekelin painon tulee olla kaksikymmentä geraa. Pitäkää huoli, että viisi sekeliä aina painaa tarkalleen viisi sekeliä ja kymmenen sekeliä tarkalleen kymmenen. Minan tulee olla viisikymmentä sekeliä.

Parjaukseen ja pahansuopuuteen perustuva varkaus

Useimmat ihmiset eivät ole tietoisia siitä, että parjaus ja pahansuopuus on varkautta ja vahingoittaa ihmistä. Ihmiset eivät pidä vakavana parjauksen toistamista toisista asioissa, joissa he ovat usein valinneet tietyn puolen. Väärä uskonto on aikojen kuluessa johtanut parjaukseen ja pahansuopuuteen enemmän kuin mikään muu toiminta. Kun ihmiset eivät voi kumota argumentteja, he turvautuvat parjaukseen ja murhaavat, jos voivat. Tätä tutkitaan tarkemmin tutkielmassa Laki ja yhdeksäs käsky (Nro 262)P262.html).

Henkilön hyvän nimen varastaminen on vastoin Jumalan lakia, ja se on pahimmanlaatuista varkautta.

Löytämiseen perustuva varastaminen

Varkauden toinen kategoria on löytämiseen perustuva varastaminen. Kukaan ei saa pitää itsellään toisen, ei edes vihamiehensä, omaisuutta, kuten olemme teksteistä nähneet (2. Moos. 23:4-5; 5. Moos. 22:1-4).

Omistusoikeudet – henkilökohtaiset ja yksityiset

Omaisuus jaetaan tavallisesti kahteen muotoon: kiinteä ja irtain. Omistusoikeudet seuraavat yrityksen tai kodin suorasta omistuksesta ja toiminnasta.

Asia huomataan tavallisesti helpommin, ja varkauteen kuuluu tavallisesti suora fyysinen toimi ja fyysisen esineen poistaminen.

Nämä seikat liittyvät omistuksen arvoon ja korvaamiseen palauttamalla alkuperäinen esine tai antamalla samanarvoinen esine.

Omistusoikeudet –  aineelliset ja aineettomat

Seuraavassa vaiheessa kategoriat liittyvät aineellisiin ja aineettomiin hyötyihin. Aineettomien hyötyjen menetys voi liittyä maineeseen, tunnettuuteen, elämänlaatuun, rakkauteen ja kiintymykseen, luoviin ja taiteellisiin oikeuksiin ja niin edelleen.

Nämä on paljon vaikeampi määrittää ja arvioida, ja juuri niitä ihmiset eivät pidä vakavina ja tuhoavat vihaamalla, parjaamalla ja himoitsemalla.

Omaisuuden ja palkan lainvastainen pidättäminen

On vastoin Jumalan lakia pidättää palkkaa tai köyhien omaisuutta vaatetuksen tai yösijan muodossa. Samoin myös petos on kielletty.

2. Moos. 22:25-26 25 Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; 27 onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias.

3. Moos. 19:13 13 "Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön.

5. Moos. 24:14-1514 "Älä tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi asuva muukalainen. 15 Maksa hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa. Jos et maksa, hän huutaa avukseen Herraa ja sinä joudut syynalaiseksi.

Päivätyöläisen palkka on maksettava samana päivänä. On lainvastaista pidättää palkka päivätyöläiseltä yön yli. Ainoastaan sopimukseen perustuva työ voidaan maksaa viikon tai kahden viikon välein. Kuukausittainen palkanmaksu on itse asiassa osapuolten välinen sopimus.

Nämä lainkohdat ovat selkeitä ja yksinkertaisia käskyjä. Ne sattuvat lähimmäisenrakkauden lain ytimeen. Jaakobilla, Jeesuksen Kristuksen veljellä, oli niistä paljon sanottavaa.

Jaakob 5:1-6 1 Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. 2 Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä. 3 Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan, ja se syö lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet rikkauksia näinä lopun aikoina 4 Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. 5 Te olette maan päällä eläneet yltäkylläisyydessä ja mässäilyissä, te olette lihottaneet sydäntänne teurastuspäivänä. 6 Te olette tuominneet ja surmanneet viattoman; ei hän asetu teitä vastaan.

Sama teema tavataan Paavalissa.

1. Tim. 5:18 18 Sanotaanhan kirjoituksissa: "Älä sido puivan härän suuta" ja "Työmies on palkkansa ansainnut".

(vrt. Room. 13:7).

Jumala puhui myös Jeremian kautta:

Jeremia 22:13 13 Voi sinua, joka rakennat talosi vääryydellä, yläsalisi ilman oikeutta, joka panet miehet työhön mutta et maksa heille palkkaa!

Jumala puuttuu vallan väärinkäyttöön.

Malakia 3:5 5 Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia.

Messias puhui palkastamme, joka annetaan kokonaan ja joka on kaikille sama, nimittäin pelastus. Ne, jotka sortavat palkkalaista ja pidättävät palkkaa epäoikeudenmukaisesti, eivät pääse Jumalan valtakuntaan (vrt. Matt. 20:1-16).

Samassa mielessä seurakunnan perheet eivät saa pidättää pappien ja heidän työntekijöidensä palkkaa. Kukaan uskova ei saa kulkea talosta taloon (Luuk. 10:7; 1. Tim. 5:17,18). Jokainen palkitaan työnsä mukaan (1. Kor. 3:8). Mutta uskovien on oltava esimerkkinä muille sekä autettava ja suojeltava heitä.

Koronkiskonta

Yksi niiden henkilöiden kategorioista, jotka mainitaan Herran seurakunnassa, on henkilö, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi (Ps. 15:5).

Psalmi 15:5 5 Se, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi

Seurauksena on, että koronkiskonta tai rahan lainaaminen korkoa vastaan on paitsi kielletty, se myös estää henkilön pääsyn Jumalan valtakuntaan.

San. 28:8 8 Joka korkoa kiskoo ja rahaa kahmii, kokoaakin sille, joka muistaa köyhää.

Usein tämä ei näy päivittäisissä olosuhteissa, mutta me puhummekin tuomiolle joutumisesta ja ensimmäisestä ylösnousemuksesta.

Jeremia pitää sitä kirousten aiheena.

Jeremia 15:10 10 Voi minua, äitini! Miksi synnytitkään minut! Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa. En ole velkaa antanut enkä velkaa ottanut, ja silti kaikki kiroavat minua!

Jumala tuomitsee ”verisen kaupungin” tästä synnistä.

Hes. 22:12 12 Toiset ottavat lahjuksia ja tuomitsevat syyttömiä kuolemaan, toiset antavat lainaa korkoa vastaan ja ahnehtivat voittoa, riistävät lähimmäistään vääryyden keinoin. Minut sinä olet unohtanut. Näin sanoo Herra Jumala.

Jumala puhuu näistä erotteluista myös Hes. 18:8-20:ssa. Sielu, joka syntiä tekee, kuolee varmasti. Tässä mainitaan erityisesti koronkiskonta seikkana, joka estää henkilöltä iankaikkisen elämän (Hes. 18:8, 13). Koronkiskonnan käsite liittyy myös kasvamiseen, ja näin ollen lainaaminen korkoa vastaan on kielletty. Se estää valittujen pääsyn ensimmäiseen ylösnousemukseen. Se on varkautta.

Ihmisiä vaadittiin panttaamaan maansa ja talonsa voidakseen ostaa viljaa Esran ja Nehemian asettaessa järjestelmän ennalleen. Nehemia käski ihmisten, jotka ottivat maan omistukseensa, palauttaa se oikeille omistajille, koska rahan lainaaminen korkoa vastaan, ja erityisesti kiinnelaina, on varkautta, eikä sitä sallita Jumalan valtakunnassa. Koronkiskonta tai rahan lainaaminen korkoa vastaan on vastoin Jumalan lakia, ja siitä on tehtävä loppu.

Nehemia 5:1-13 1 Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan. 2 Jotkut sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä." 3 Toiset sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme." 4 Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. 5 Mutta olemmehan me samanarvoisia kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin käsiin." 6 Kuullessani heidän valituksensa minä suutuin kovasti. 7 Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: "Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi." Syytin heitä kansan edessä 8 ja sanoin: "Me olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko, että me lunastamme heidätkin?" He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa mitään. 9 Minä jatkoin: "Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? 10 Myös minä itse ja veljeni ja minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit antamaan tämän velan heille anteeksi. 11 Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet." 12 He vastasivat: "Me palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot." Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin kuin oli sovittu. 13 Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.

Laki on selvä. Rahaa ei saa lainata korkoa vastaan. Korkoa ei saa periä rahasta eikä ruoasta missään muodossa eikä varoista missään muodossa.

2. Moos. 22:24 24 "Jos lainaat rahaa jollekulle köyhälle, joka kuuluu minun kansaani, älä ole kiskuri. Älä siis määrää korkoa hänen maksettavakseen.

5. Moos. 23:19-20 19 Haureudesta saatua palkkiota, olipa se maksettu naiselle tai miehelle, ei saa viedä Herran, teidän Jumalanne, pyhäkköön minkään lupauksen täyttämiseksi. Se on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne. 20 "Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta, ruoasta äläkä mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan.

Mutta lainoppinut sanoi Kristukselle: Kuka on minun veljeni? Pelastus on nyt pakanoista. Kukaan kansalainen ei voi antaa lainaksi korkoa vastaan. Kaikilla kansoilla on nyt pääsy Jumalan valtakuntaan. Samarialainen ja egyptiläinen ovat juutalaisen veljiä uskossa.

Juuda ei saa antaa lainaksi Efraimille eikä Efraim Manasselle. Jumalan tuhatvuotisessa järjestelmässä ei anneta rahaa lainaksi korkoa vastaan. Lainoitusta esiintyy kansojen kesken kaupankäynnin ja avustuksen tarkoituksiin.

Kristuksen kommentti, jonka Matt. 25:27 ja Luuk. 19:23 mainitsee, ei ole tulkittavissa siten, että koron periminen on sallittu. Koronkiskonta ja koron kasvaminen on Jumalan lain ja profeettojen kautta selvästi kieltämä käytäntö. Kristus esitti retorisen kysymyksen. Vastaus annettiin sille, jonka mielestä omistaja oli ankara mies ja joka sitten hautasi talenttinsa. Kristus sanoi sitten hänen olevan kelvoton ja laiska palvelija. Hänen olisi pitänyt viedä raha pankkiin, jolloin Kristus olisi saanut omansa takaisin korkoineen. Tämä käytäntö on kuitenkin Jumalan tuomitsema. Kommentit ovat allegorisia, ja ne liittyvät Jumalan valtakuntaan, eikä niillä ole mitään tekemistä rahan kanssa.

Rahan lainaaminen korkoa vastaan on koronkiskontaa, ja Jumala tuomitsee käytännön ja sitä harjoittavat ihmiset. Rahan osalta ihmiset voivat periä maksun palvelusta, mutta ei mitään muuta sen lisäksi. Korkona vaadittua summaa pidetään koronkiskontana ja varkautena, ja se on maksettava takaisin varkautta koskevien lakien perusteella, sillä se on vastoin kahdeksatta käskyä. Messiaan vallan alla jokainen henkilö, joka lainaa mitään ja ottaa rahaa korkoina, saatetaan tuomiolle, ja hänet pannaan maksamaan se takaisin varkauteen ja epärehelliseen voittoon liittyvien rangaistusten nojalla.

Velat ja anteeksianto

Kaiken velan anteeksianto sapattivuonna liittyy koronkiskontaa koskevien kieltojen antamaan suojaan.

5. Moos. 15:1-23 1 "Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. 2 Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto. 3 Vierasheimoiselta saatte vaatia maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa ette saa periä takaisin. 4 Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä runsaasti siinä maassa, jonka hän antaa teille perintöosaksi. Sen tähden teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, 5 eikä heitä olekaan, jos vain kaikessa tottelette Herraa ja tarkoin noudatatte tätä käskyä, jonka minä nyt olen teille ilmoittanut. 6 Kun Herra, teidän Jumalanne, lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan niiltä. Te saatte hallita monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä. 7 "Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte auttamasta häntä. 8 Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. 9 Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. 10 Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne. 11 Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne. 12 "Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet. 13 Kun päästät hänet vapaaksi, älä anna hänen lähteä tyhjin käsin, 14 vaan lahjoita hänelle runsaasti kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle suonut: lampaita ja vuohia sekä pellon ja viinitarhan antimia. 15 Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut vapaaksi. Sen tähden minä annan sinulle nyt tämän käskyn. 16 "Jos kuitenkin orjasi sanoo sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja hänen on hyvä olla luonasi, 17 ota naskali ja lävistä sillä hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä tulee elinikäinen orjasi. Sama koskee myös orjatartasi 18 Älä murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi. 19 "Pyhittäkää Herralle, Jumalallenne, kaikki nautojen, lampaiden ja vuohien urospuoliset esikoiset. Älkää käyttäkö esikoiseläimiä juhtina, älkää myöskään keritkö lampaidenne tai vuohienne esikoisia. 20 Kerran vuodessa teidän tulee perheinenne syödä esikoiseläimet Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee. 21 "Jos esikoiseläimessä on jokin vamma, niin että eläin on rampa, sokea tai muulla tavoin pahasti viallinen, ette saa pyhittää sitä Herralle, Jumalallenne. 22 Saatte syödä sen omilla asuinsijoillanne, ja sitä voivat syödä niin puhtaat kuin epäpuhtaatkin, aivan kuin se olisi gasellin tai peuran lihaa. 23 Verta ette kuitenkaan saa syödä; se teidän on vuodatettava maahan kuin vesi.

Koko järjestelmä on tarkoitettu vapauttamaan henkilö velasta ja palveluksesta joka seitsemäs vuosi. Kieltäytyminen tämän lain täytäntöönpanemisesta on vääryyttä ja horjuttaa henkilön ja kansan vapautta Jumalan lain perusteella. Halu jäädä orjuuteen on sinänsä henkilön heikkoutta järjestelmässä.

Koko periaatteena on, että puhtaiden ja tahrattomien eläinten vapaaehtoinen uhraaminen Jumalan taloudenhoidossa on Jumalan kutsumisen ja suunnitelman ydin. Vapaat eläimet ja tahratut eläimet eivät kuuluu esikoisiin, ja ne saadaan syödä asuinsijoilla. Toisin sanoen niitä ei saa katsoa kuuluviksi kymmenysuhreihin, jotka itse kuvastavat valittuja.

Leskien ja orpojen ja vierasmaalaisten elämänlaadun varastaminen

Omistajuus ja omistusoikeudet koskevat myös odotuksia. Jokaisella henkilöllä on oikeus odottaa, että hänelle myönnetään kohtuullinen elämänlaatu.

Olemme nähneet pakanoiden asemaan kohdistuvat odotukset Israelissa Jumalan suunnitelman osana. Pakanat oppivat luottamaan meihin ja Messiaan alaiseen Jumalan esivaltaan (vrt. 1. Moos. 39:20-23; 40:3,5; 42:16, 19; Matt. 12:21; Room. 15:12). Tämä tapahtuu siten, että Jumalan valtaa ei käytetä väärin heikkojen ja orpojen, köyhien ja muukalaisten suhteen.

Me emme saa sortaa vierasmaalaisia emmekä leskiä tai orpoja, sillä muuten Jumala kuulee heidän huutonsa ja tekee sortajien vaimoista leskiä ja heidän lapsistaan orpoja sodan takia (2. Moos. 22: 21-24; 23:9). Me emme saa vaivata muukalaista, vaan hänen täytyy elää keskuudessamme ja meidän on rakastettava häntä kuin yhtä omistamme, sillä myös me olimme muukalaisia Egyptissä (3. Moos. 19:33, 34). Muukalaisen on myös elettävä sovussa meidän kanssamme (3. Moos. 16:29), tai muuten hänet on poistettava kansasta (3. Moos. 17:8, 9). Muukalaiset päästetään Israelin kansaan, sillä Messias osti heidät täydestä hinnasta, ja pelastus on nyt pakanoista. Heidän asemansa on näin ollen ehdollinen, mutta sitä ei voida varastaa heiltä. Heidän on kuitenkin kuuluttava kansaan ja järjestelmään (3. Moos. 22:10, 11, 15, 18). Heidän iljetyksensä on meidän keskuudessamme kielletty, mutta meidän on rakastettava heitä kuin itseämme (3. Moos. 18:26; 5. Moos. 10:17-22). Jos ketään leskeä tai orpoa vaivataan millään tavalla, Jumala kuulee heitä (2. Moos. 22:23).

Vakuuteen perustuva varastaminen köyhiltä

Me emme voi ottaa köyhiltä lainan vakuudeksi mitään, mikä haittaisi heidän hyvinvointiaan, elämänlaatuaan taikka heidän turvallisuuttaan tai toimeentuloaan.

5. Moos. 24:10-15 10 "Jos lainaat toiselle panttia vastaan jotakin, älä mene hänen kotiinsa panttia hakemaan. 11 Jää ulkopuolelle odottamaan, että se, jolle lainaat, voi itse käydä hakemassa pantin. 12 Jos hän on varaton, et saa pitää hänen panttaamaansa viittaa hallussasi yli yön, 13 vaan sinun on palautettava viitta auringonlaskun aikaan, että hän voi kääriytyä siihen yöksi. Silloin hän siunaa sinua, ja Herra, sinun Jumalasi, katsoo sinut vanhurskaaksi. 14 "Älä tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi asuva muukalainen. 15 Maksa hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa. Jos et maksa, hän huutaa avukseen Herraa ja sinä joudut syynalaiseksi.

Tässä toistetaan palkan maksaminen nopeasti ja käsky olla sortamatta.

Lainanantajan on kiellettyä mennä väkisin tai kutsumatta taloon perimään lainaansa. Kaikkiin toimiin on ryhdyttävä lain nojalla.

Köyhistä huolehtiminen

Lain henki edellyttää, että köyhistä huolehditaan eikä heitä pelkästään olla sortamatta.

Lain henki osoittaa, kuinka Jumala tuomitsee ihmiset, jotka eivät käy kauppaa uudenkuunpäivinä ja sapatteina mutta tekevät veljistään kauppatavaraa heti, kun uudenkuunpäivä tai sapatti on ohi.  Näin on nyt lopun päivinä. Israel on korillinen kesähedelmiä.

Aamos 8:1-8 1 Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä. 2 Hän kysyi minulta: "Mitä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen loppukesän hedelmiä." Herra sanoi minulle: "Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje armahtaen sen ohitse." 3 Herra Jumala sanoo: Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin. Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. Hiljaa! 4 Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! 5 Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla. 6 Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!" 7 Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! 8 Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?

(vrt. Neh. 5:1-13)

Köyhistä huolehtiminen on tämä lain mukainen erityinen velvollisuus.

Luuk. 6:30-34 30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. 31 "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. 33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran.

Jos ihmisillä on tarve, meillä on velvollisuus lainata ja olla pyytämättä omaamme takaisin. Vastaavasti ihmisillä, jotka ottavat lainaksi, on velvollisuus palauttaa ja lainata, vaikka he olisivat tarpeessa.

Rakastakaa vihollisianne (Luuk. 6:35); suojelkaa karkulaista (5. Moos. 23:15-16).

Ne, jotka eivät ole sortaneet köyhää eivätkä kiskoneet korkoa tai lisänneet korkoa, elävät (Hes. 18:17; vrt. Job 24:2-10; San. 22:22, 23).

Epäoikeudenmukaisuuteen perustuva ryöstö

Lahjojen ottaminen tuomarina vääristää viisaat ja luo epäoikeudenmukaisuutta (2. Moos. 23:8; 3. Moos. 19:15; 5. Moos. 16:18-20).

Kaikki epäoikeudenmukaisuus on ryöstöä siltä osapuolelta, jolle epäoikeudenmukaisuus tehdään. Tätä tarkastellaan tutkielmassa Laki ja yhdeksäs käsky (Nro 262)P262.html).

Jumala palkitsee oikeudenmukaisuudesta (Ps. 137:8).

Jumala kasvattaa ja palauttaa ennalleen kansansa lapset.

Joel 4:6-8 6 Juudan ja Jerusalemin asukkaita te olette myyneet kreikkalaisille, olette raahanneet heidät etäälle asuinsijoiltaan. 7 Mutta minä kutsun heidät pois sieltä, minne olette heidät myyneet, ja käännän pahat tekonne teitä itseänne vastaan. 8 Minä myyn teidän poikanne ja tyttärenne Juudan asukkaille, ja he myyvät heidät edelleen Saban kaukaiselle kansalle. Näin Herra on puhunut.

Kaikki tuomitsemisasiat on hoidettava oikeudenmukaisesti, ensiksi seurakunnassa ja sitten kansakunnassa (Matt. 18:7; 1. Kor. 6:1-8). Kieltäytyminen toimimasta oikeudenmukaisesti seurakunnassa on vääryyttä ja varastamista.

Omaisuuden tahaton vahingoittaminen

Kun vahinko aiheutuu huolimattomuudesta, on annettava korvaus. Pane vielä paremmaksi ja palauta se entistä ehompaan kuntoon. Samoin jos sinut pakotetaan palvelukseen, palvele halukkaasti (vrt. Matt. 5:41; 27:32; Mark. 15:21).

Henkilön tahaton vahingoittaminen

2. Moos. 21:18-19 18 "Jos joku riidellessään lyö toista kivellä tai lapiolla, niin että tämä joutuu vuoteenomaksi mutta ei kuole 19 vaan toipuu ja pystyy liikkumaan ulkosalla kepin varassa, niin lyöjää älköön rangaistako. Hänen tulee silti maksaa toiselle korvaus sairauden ajalta ja huolehtia hänen parantumisestaan.

Vahingot ovat tässä seurausta molempien osapuolten yhteisestä tai osittaisesta huolimattomuudesta. Päällekarkauksesta ei nosteta syytettä, koska molemmat osapuolet ovat osallistuneet päällekarkaukseen. Siitä huolimatta vahingon aiheuttaneen osapuolen on annettava vahingoitetulle osapuolelle korvaus menetetystä ajasta ja terveydestä.

Kolmansien osapuolten huolimattomuudesta aiheutunut vahinko riippuu tuomioistuinten päätöksestä (2. Moos. 21:22)

Eläinten aiheuttamia vahinkoja tai kolmansien osapuolten toimia koskeva kohta on 2. Moos. 21:28-33.

 

 

Omaisuuden tahallinen vahingoittaminen

5. Moos. 23:25-26 25 "Kun tulet jonkun viinitarhaan, voit syödä rypäleitä mielin määrin kunnes olet kylläinen, mutta astiaan et saa niitä kerätä. 25 Kun kuljet viljapellon halki, voit käsin kerätä tähkäpäitä, mutta sirpillä et saa leikata itsellesi toisen viljaa.

Ketään henkilöä ei saa estää syömästä pellon viljaa nälkäänsä; vahingontekoa tai korjuuta ei sallita. Tätä on pidettävä vahingontekona tai varkautena, jos se poistetaan.

Henkilön tahallinen vahingoittaminen

Tahallinen vahingoittaminen jakautuu eri kategorioihin.

Ne tapahtuvat vaimoille (5. Moos. 22:13); ja naisille, joita ei ole vihitty (5. Moos. 22:28-29).

Kaappaus on rangaistava kuolemalla (2. Moos. 21:16).

Vallanpitäjät eivät saa aiheuttaa väkivaltaa tai varkautta kenellekään (Luuk. 3:14; vrt. Jes. 17:14).

Varastaminen vanhemmilta on varkautta, eikä syyllinen ole ryöstäjää parempi (San. 28:24).

Vahingoittaminen pidättämällä, seuranpitämisellä, petoksella tai viekkaudella

Vahingoittaminen löytämällä tai omaisuutta pidättämällä tai seuranpitämisellä tai petoksella tai viekkaudella katsotaan ryöstöksi.

3. Moos. 6:1-5 1 Herra sanoi Moosekselle: 2 "Sinun tulee antaa Aaronille ja hänen pojilleen polttouhrin toimittamisesta nämä ohjeet: Polttouhri olkoon alttarilla tulisijan päällä koko yön aamuun saakka, eikä tuli saa sammua. 3 Aamulla pappi pukeutukoon pellavapaitaansa ja pankoon jalkaansa pellavahousut alastomuutensa peitteeksi, kerätköön palaneesta polttouhrista alttarille jääneen rasvatuhkan ja pankoon sen alttarin viereen. 4 Sitten hän vaihtakoon ylleen toiset vaatteet ja vieköön rasvatuhkan pois leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan. 5 Tuli pidettäköön aina palamassa alttarilla. Pappi lisätköön uusia puita tuleen joka aamu, asettakoon niiden päälle polttouhrin ja polttakoon yhteysuhrien rasvat sen mukana.

Seuran pitämiseen perustuva anastaminen on kysymys, joka koskee luottamusasemaa. Tähän liittyy monia lain puolia, jotka seuraavat tällaisesta varkaudesta. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa omaisuus on palautettava, ja siihen on lisättävä viidesosa. Tämä suoritetaan sen lisäksi, mitä papille on maksettu uhrista.

Ennalleen asettaminen ja korvaus

Vääryys on annettava anteeksi. Näin ollen lain taustalla oleva teema on katumus.

Luuk. 17:4 4 Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."

Tietämättömyyden syntejä käsittelee 3. Moos. 4 ja 5. Uhrien tarkoitus oli olla näkyvä katumuksen merkki ja sakko käsiteltävänä olevassa asiassa. Kristus maksoi synnin rangaistukset, eikä niitä voida kokonaan maksaa eläinten verellä. Järjestelmä palautetaan voimaan viimeisinä päivinä, uhrien uhraaminen ja rangaistukset pannaan jälleen täytäntöön. Tämä ei rajoita millään tavalla Kristuksen toimia ja uhria, vaan se on ainoastaan sakko ja näkyvä katumuksen merkki (vrt. 4. Moos. 15:28). Kun näin tehdään, se annetaan hänelle anteeksi.

Niille, jotka rakastavat paljon, annetaan paljon anteeksi: ja niille, jotka rakastavat vähän, annetaan vähän anteeksi, ja Jumalan pojalla on valta antaa synnit anteeksi (Luuk. 7:47-48). Sillä autuaita ovat ne, joiden vääryydet on annettu anteeksi ja joiden synnit on kätketty. Siunattu on se mies, jolle Herra ei lue syntiä (Ps. 32:1-2; Room. 4:7-8; Kol. 2:13).

Rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. (Jaak. 5:15). Sairaus on näin ollen eri asia kuin synti. Näin ollen kaikki synnit annetaan anteeksi Jumalan nimen tähden Jeesuksessa Kristuksessa (1. Joh. 2:12).

Näin ollen se, joka pidättää anteeksiannon toisen katuessa, syyllistyy varkauteen ja estää ennalleen palauttamisen ja varastaa jotakin katuvan henkilön ja hänen läheistensä elämästä.

Isä meidän -rukouksessa sanotaan: Isä anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Anteeksianto on ehdollinen, ja kieltäytyminen antamasta anteeksi on murha ja varkaus vastoin kuudetta ja kahdeksatta käskyä. Se estää omahyväisten ihmisten pääsemisen Jumalan valtakuntaan. Omahyväinen ihminen varastaa lähimmäistensä elämänlaadun kieltäytyessään antamasta todella katuvalle anteeksi. Tietämättömyydessään he eivät pääse Jumala valtakuntaan itse, ja estävät pääsyn toisilta, jotka olisivat muuten päässeet sisälle.

Toisen vaimon varastamisesta seuraa monia rangaistuksia. Abimelekia oli rangaistava, vaikka hän ei ollut maannut Saaran kanssa vaan oli ainoastaan ottanut hänet, koska Abraham sanoi, että Saara oli hänen sisarensa. Vaikka tämä väite oli tosi, se kätki toisen tärkeän totuuden, ja se asetti Abimelekin joka tapauksessa asemaan, jossa sekä hän että hänen kansansa olisi voinut tuhoutua (vrt. 2. Moos. 20:3-7). Seitsemäs käsky oli näin ollen voimassa tänä aikana, ja pakanakansat ymmärsivät sen. Synneistään huolimatta Abraham oli profeetta, ja Jumala kuuli, kun hän rukoili häntä. Jumala oli valinnut ja erottanut hänet, ja hän toimi hänen kanssaan huolimatta synneistä. Abrahamia eivät näin ollen vanhurskauttaneet hänen omat tekonsa vaan yksistään Jumalan armo (vrt. 1. Moos. 20:3-7, 14-18). Hän siunasi sitten Abimelekin samoin, kuin hän huolehti Abrahamista. Jumala säilyttää kaikki kansat uskon kautta, samoin kuin hän teki silloin (Jes. 2:4). Jumala uskoi meille tämän sovituksen viran (2. Kor. 5:18)

Olemme nähneet, että löytämiseen tai lainvastaiseen pidättämiseen tai poistamiseen tai epärehelliseen anastamiseen perustuva varastaminen on korvattava ja esineen arvoon on lisättävä viidennes, ja samoin on lisättävä maksu, joka suoritetaan papistolle uhraamisesta (vrt. 3. Moos. 6:1-5 edellä).

Kun jokin anastetaan ja surmataan tai myydään tai siitä luovutaan tällä tavalla, silloin rangaistus tapahtuu moninkertaisena. Kun kyse on karjasta, syyllisen on palautettava viisi yhden sijasta; tai kun kyse on lampaista, hänen on palautettava neljä yhden sijasta. Jos se tavataan hänen kädestään ja se on yhä elossa, hän korvaa sen kaksinkertaisena.

Jos hänet tavataan murtautumasta taloon pimeässä, hänet voidaan surmata ilman rangaistusta taposta. Jos hänet surmataan auringonnousun jälkeen, silloin surmaajan on maksettava rangaistus.

Varkaan on suoritettava täysi korvaus, tai hänet myydään orjuuteen varkaudestaan. Tulipalovahinkoihin johtava huolimattomuus katsotaan varkaudeksi, joka edellyttää täyttä korvausta. Vahinko, joka aiheutuu pidettäessä toisten omaisuutta tallessa, edellyttää kaksinkertaista korvausta.

2. Moos. 21:37-22:14 37 Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tai myy sen, hän maksakoon viisi nautaa korvaukseksi härästä ja neljä lammasta tai vuohta korvaukseksi lampaasta. 1 Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään. 2 Kuitenkin jos aurinko oli jo noussut, hän joutuu verivelkaan. Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden korvauksen, mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi varastetun omaisuuden korvaamiseksi. 3 Jos varastettu eläin löydetään elävänä hänen hallustaan, oli se sitten härkä, aasi tai lammas, hän antakoon siitä kaksinkertaisen korvauksen. 4 Jos joku vie karjansa syömään toisen pellolle tai viinitarhaan tahi jättää karjansa vaille silmälläpitoa, niin että se menee jonkun toisen pellolle syömään, hän antakoon korvaukseksi oman peltonsa tai viinitarhansa parasta satoa. 7 "Jos tuli karkaa ja leviää pensaikkopalona toisen pellolle, niin että se polttaa kuhilaita, tuleentunutta viljaa tai laihoa, tulen irti päästäjä maksakoon täyden korvauksen. 7 "Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas, jos hänet tavoitetaan, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen. 8 Jos varasta ei tavoiteta, talon omistaja astukoon Jumalan eteen ja vannokoon, ettei ole koskenut toisen omaisuuteen. 9 Jokaisessa anastustapauksessa, olipa kyseessä härkä, aasi, lammas, vaate tai mikä tahansa muu kateissa ollut, jonka joku väittää tuntevansa omakseen, tuotakoon kummankin asia Jumalan eteen. Se, jonka Jumala osoittaa syylliseksi, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen toiselle. 10 "Jos joku antaa aasin, härän, lampaan tai minkä tahansa muun eläimen toisen huostaan ja se kuolee tai vahingoittuu tai se ryöstetään laitumelta kenenkään näkemättä, 11 niin se, jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa. 12 Mutta jos eläin on varastettu hänen talostaan, hän maksakoon omistajalle korvauksen. 13 Jos pedot sen raatelevat, hän tuokoon raadon todisteeksi. Raadellusta eläimestä hänen ei tarvitse maksaa korvausta. 14 "Jos joku lainaa toiselta eläimen ja se vahingoittuu tai kuolee, kun omistaja ei ole siitä huolehtimassa, lainaaja maksakoon täyden korvauksen. 15 Mutta jos sen omistaja on itse mukana, lainaajan ei tarvitse maksaa. Jos omistaja juhtineen oli palkattu työhön, hän saakoon silti sovitun palkan.

Laki, joka koskee korvaamista, jotka jokin kuolee, kun se on hallussa tai lainassa, liittyy huolimattomuudesta johtuviin korvauksiin. Näin ollet vaatimus, jonka mukaan on noudatettava erityistä huolellisuutta, kun henkilö pitää huolta toisen omaisuudesta, liittyy lain toiseen haaraan. Nykyään henkilö, joka pitää huolta esineestä, on vastuussa sen kuolemasta tai vahingosta, ja hänen on korvattava menetys sille, joka on sen alkuperäinen ja todellinen omistaja. Jos se oli hänen vastuullaan ja villieläimet vahingoittivat sitä, hänen on esitettävä tästä todiste, mutta hänet on sitten vapautettava vastuusta, koska se olisi voinut tapahtua, vaikka se olisi ollut kenen tahansa vastuulla.

Erottaminen lupauksilla tai velvollisuuksilla

3. Moos. 27:1-34 1 Herra sanoi Moosekselle:  2 "Sano israelilaisille: Jos joku on juhlallisesti luvannut Herran omaksi jonkin erityisen lahjan, hän voi kuitenkin lunastaa lahjansa takaisin. Ihmisen sijasta hänen tulee silloin antaa Herralle seuraavat lunastussummat: 3 miehestä, joka on iältään kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen välillä, viisikymmentä hopeasekeliä pyhäkkösekeleinä laskettuna 4 ja naisesta vastaavasti kolmekymmentä sekeliä. 5 Viisivuotiaasta kaksikymmenvuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta kaksikymmentä sekeliä ja naispuolisesta vastaavasti kymmenen sekeliä. 6 Yhden kuukauden ikäisestä viisivuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta viisi ja naispuolisesta kolme sekeliä hopeaa. 7 Kuusikymmenvuotiaasta tai sitä vanhemmasta miespuolisesta maksettakoon viisitoista ja naispuolisesta kymmenen sekeliä. 8 Jos lupauksen tekijä ei pysty maksamaan täyttä lunastussummaa, hän vieköön lahjoitettavaksi luvatun ihmisen papin luo, jonka tulee määrätä lunastushinta sen mukaan, paljonko lupauksen tekijällä on varaa maksaa. 9 "Jos lupaus koskee uhriksi kelpaavaa eläintä, eläin pysyy Herralle pyhitettynä. 10 Lupauksen tekijä ei saa vaihtaa eläintä, ei tuoda huonoa hyvän tilalle eikä hyvää huonon tilalle. Jos kuitenkin joku vaihtaa eläimen toiseen, molemmat eläimet jäävät Herralle. 11 Jos taas Herralle on luvattu eläin, joka ei kelpaa uhriksi, lupauksen tekijän on vietävä eläin papin luo. 12 Pappi arvioi, miten hyvä tai huono eläin on, ja hänen määräämänsä lunastussumma on lopullinen. 13 Jos omistaja tahtoo lunastaa eläimensä takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa. 14 "Jos joku on pyhittänyt talonsa Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja hänen määräämänsä hinta on lopullinen. 15 Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas hänen omansa. 16 "Jos joku on pyhittänyt Herralle perintömaataan, lunastussumma määräytyy sen mukaan, paljonko peltoon kuluu kylvösiementä. Maa, johon kylvetään yksi homer- mitta ohraa, vastaa viittäkymmentä hopeasekeliä. 17 Jos pelto pyhitetään riemuvuodesta lähtien, siitä on maksettava tämä lunastussumma kokonaisuudessaan, 18 mutta jos se pyhitetään riemuvuosien välillä, papin on annettava hyvitystä pienentämällä lunastussummaa sen mukaan, montako vuotta edellisestä riemuvuodesta on kulunut. 19 Jos se, joka on pyhittänyt peltonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin pelto palautuu hänelle. 20 Mutta jos hän myy Herralle pyhittämänsä pellon lunastamatta sitä ensin itselleen, peltoa ei enää kukaan voi lunastaa takaisin. 21 Kun pelto riemuvuotena vapautuu, se jää Herralle pyhitetyksi samalla tavoin kuin Herralle tuomittu pelto. Siitä tulee pappien pysyvää omaisuutta. 22 "Jos joku pyhittää ostamansa pellon, joka ei ole hänen perintömaataan, 23 papin tulee määrätä lunastusmaksu sen mukaan, montako vuotta on jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Ostajan on samana päivänä maksettava tämä summa Herralle pyhitettynä lahjana.  24 Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se on. 25 Kaikki lunastussummat tulee laskea pyhäkkösekelin painon mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa. 26 "Karjaan syntynyttä esikoista ei kukaan saa pyhittää Herralle, koska se esikoisena jo on Herran oma. Olipa esikoinen nauta, lammas tai vuohi, se kuuluu Herralle. 27 Jos esikoinen on uhriksi kelpaamaton eläin, antajan on lunastettava se takaisin maksamalla papin määräämä hinta viidesosalla lisättynä. Jos eläintä ei lunasteta, se myydään papin aluksi määräämästä hinnasta. 28 "Mitään Herralle tuomittua, ihmistä, eläintä tai perintömaata, ei saa myydä eikä lunastaa takaisin. Kaikki Herralle tuomittu on erityisen pyhää; se kuuluu yksin hänelle. 29 Herralle tuomittua ihmistä ei voi lunastaa vapaaksi, vaan hänet on surmattava. 30 "Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja. 31 Jos kuitenkin joku tahtoo ostaa takaisin osan kymmenyksistään, hänen tulee maksaa lunastushinta viidesosalla lisättynä. 32 Myös nautakarjasta, lampaista ja vuohista on annettava kymmenykset pyhänä lahjana Herralle. Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle. 33 Omistajan ei pidä erotella hyviä ja huonoja eläimiä eikä vaihtaa eläimiä toisiin. Jos hän kuitenkin vaihtaa valituksi tulleen eläimen, molemmat eläimet kuuluvat Herralle eikä niitä voi lunastaa takaisin." 34 Nämä ovat säädökset, jotka Herra Siinainvuorella.

Kymmenysten ja lunastuksen koko periaate on sellainen, että mitään, mikä on omistettu Herralle puhtaista eläimistä, ei voida lunastaa, sillä se ennakoi valittuja elonkorjuun ensihedelminä. Kymmenysten lunastaminen on pidättämistä, ja siitä seuraa kahdenkymmenen prosentin eli viidenneksen rangaistus, joka määrätään toisen omaisuuden pidättämisestä. Kymmenys on nimittäin Jumalan omaisuuden pidättämistä.

Menettelyt ja oikeusjärjestys

Kaikkiin käskyihin liittyy mahdollisuus sijoittaa holhoukseen alaiseksi tai vankeuteen oikeuden tuomiota odotettaessa (vrt. 3. Moos. 24:12; 4. Moos. 15:34; 1. Kun. 22:27). Mitään päätöstä ei voida lykätä kohtuuttomasti. Oikeuden on tapahduttava nopeasti.

Tuomareita on oltava kahden asteisia, niin että kaikki asiat voidaan käsitellä nopeasti ja asianmukaisessa oikeusasteessa (2. Moos. 18:12-24). Kukaan ei saa tehdä toiselle, mitä ei haluaisi tehtävän itselleen (Matt. 7:12). Jokaisen ihmisen palkkio palaa hänen oman päänsä päälle (Obadja 15).

Ennallistaminen vapauttamalla

5. Moos. 5:1-18  1 "Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. 2 Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto.  3 Vierasheimoiselta saatte vaatia maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa ette saa periä takaisin 4 Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä runsaasti siinä maassa, jonka hän antaa teille perintöosaksi. Sen tähden teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, 5 eikä heitä olekaan, jos vain kaikessa tottelette Herraa ja tarkoin noudatatte tätä käskyä, jonka minä nyt olen teille ilmoittanut. 6 Kun Herra, teidän Jumalanne, lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan niiltä. Te saatte hallita monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä. 7 ”Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte auttamasta häntä. 8 Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. 9 Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. 10 Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne 11 Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne. 12 "Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet. 13 Kun päästät hänet vapaaksi, älä anna hänen lähteä tyhjin käsin, 14 vaan lahjoita hänelle runsaasti kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle suonut: lampaita ja vuohia sekä pellon ja viinitarhan antimia. 15 Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut vapaaksi. Sen tähden minä annan sinulle nyt tämän käskyn. 16 "Jos kuitenkin orjasi sanoo sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja hänen on hyvä olla luonasi, 17 ota naskali ja lävistä sillä hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä tulee elinikäinen orjasi. Sama koskee myös orjatartasi. 18 Älä murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.

Vapauta kaikki ihmisen anteeksiantovuonna. Älä pyri tekemään ihmisiä orjiksi fyysisesti tai rahallisesti siten, että he ovat orjinamme tai velallisinamme.

Kaikissa uhrilaeissa meidän on määrä käyttää sitä, mikä on erotettu Herralle asianmukaisesti, ja oltava käyttämättä sitä väärin, ennen kuin se on annettu Jumalalle.

5. Moos. 15:19-23 19 "Pyhittäkää Herralle, Jumalallenne, kaikki nautojen, lampaiden ja vuohien urospuoliset esikoiset. Älkää käyttäkö esikoiseläimiä juhtina, älkää myöskään keritkö lampaidenne tai vuohienne esikoisia. 20 Kerran vuodessa teidän tulee perheinenne syödä esikoiseläimet Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee. 21 "Jos esikoiseläimessä on jokin vamma, niin että eläin on rampa, sokea tai muulla tavoin pahasti viallinen, ette saa pyhittää sitä Herralle, Jumalallenne. 22 Saatte syödä sen omilla asuinsijoillanne, ja sitä voivat syödä niin puhtaat kuin epäpuhtaatkin, aivan kuin se olisi gasellin tai peuran lihaa. 23 Verta ette kuitenkaan saa syödä; se teidän on vuodatettava maahan kuin vesi.

Kaikessa perinnössä, jonka Herra on antanut meille, seurakunnan työntekijöiden tai virkaan asetetut papit työskentelevät meidän hyväksemme, ja näin ollen heidän on saatava toimeentulonsa kymmenyksistä ja uskossa annetuista kymmenyksistä. Älä varasta niiltä, jotka Jumala on erottanut tekemään hänen työtään.

5. Moos. 18:1-8 1 "Leeviläispapeilla, Leevin heimolla, ei saa olla omaa perintömaata israelilaisten keskuudessa. Heidän tulee saada elatuksensa Herralle tuotavista uhreista ja lahjoista. 2 Mutta omaa maata heillä ei saa olla, sillä lupauksensa mukaan Herra on heidän perintöosansa. 3 "Kun kansa uhraa teurasuhreja, nautoja, lampaita tai vuohia, papilla on oikeus saada lapa, poskilihat ja juoksutusmaha. 4 Antakaa hänelle myös paras osa uudesta viljasta, viinistä ja öljystä sekä paras osa lampaiden ja vuohien villasta, 5 sillä Herra, teidän Jumalanne, on valinnut Israelin kaikista heimoista leeviläiset suorittamaan ajasta aikaan pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 6 "Jos leeviläinen lähtee pois jostakin Israelin kaupungista, jossa hän on asunut vieraana, hän voi vapaasti tulla siihen paikkaan, jonka Herra valitsee. 7 Siellä hän saa palvella Herran, Jumalansa, pappina kuten muutkin leeviläiset, hänen heimolaisensa, jotka toimittavat siellä pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 8 Hän on oikeutettu saamaan uhrilahjoista samansuuruisen osan kuin muutkin; hänen ei kuitenkaan tarvitse jakaa henkilökohtaisia lahjoja tai perintöä muiden kanssa.

Leeviläiset asetettiin erilleen, ja nyt myös Melkisedekin papisto asetetaan erilleen (vrt. Hepr. 7:1-8:13).

4. Moos. 1:47 47 Leeviläisiä ja heidän sukujaan ei otettu lukuun väenlaskussa.

Papisto asetetaan erilleen Jumalaa varten, kuten kaikki valitut ovat Jumalan valittu papisto.

4. Moos. 8:13-19 13 Aseta leeviläiset seisomaan Aaronin ja hänen poikiensa eteen ja omista heidät tarjousuhrina Herralle. 14 Erota näin israelilaisten joukosta leeviläiset minun omikseni. 15 "Kun olet puhdistanut leeviläiset ja omistanut heidät minulle, he saavat aloittaa palvelutehtävänsä pyhäkköteltassa. 16 Heidät on kaikki luovutettu minulle. Minä otan heidät omikseni kaikkien Israelin esikoisten sijasta, kaikkien äitinsä kohdusta ensimmäisenä tulleiden sijasta. 17 Kaikki Israelin esikoiset, niin ihmisten kuin karjankin, kuuluvat minulle. Minä pyhitin Israelin esikoiset itselleni sinä päivänä, jona surmasin egyptiläisten esikoiset. 18 Minä otan leeviläiset nyt omikseni israelilaisten esikoisten asemesta 19 ja luovutan heidät israelilaisten joukosta Aaronin ja hänen poikiensa alaisiksi suorittamaan israelilaisten puolesta palvelutehtäviä pyhäkköteltassa ja näin toimittamaan heidän syntiensä sovituksen. Tämä suojaa israelilaisia onnettomuudelta, joka heitä kohtaisi, jos he joutuisivat tulemaan liian lähelle pyhäkköä."

Leeviläiset ennakoivat seurakuntaa, ja he kuvastivat Israelin koko kansaa, joka on Jumalan esikoinen. Seurakunta kuvastaa näin ollen nyt kansakuntien esikoisia ja maailman pelastusta.

4. Moos. 18:15-18 15 Myös jokainen ihmisen tai karjaeläimen esikoinen, joka israelilaisten on tuotava Herralle, kuuluu sinulle. Sinun on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että ihmisten ja epäpuhtaiden eläinten esikoiset lunastetaan takaisin. 16 Kun esikoiset ovat vähintään kuukauden ikäisiä, ne voidaan lunastaa viiden sekelin arviosummasta laskettuna pyhäkkösekelin painon mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa. 17 Sitä vastoin naudan, lampaan tai vuohen esikoisia älä anna lunastaa, sillä ne ovat pyhiä. Vihmo niiden veri alttarille ja polta niiden rasva tuoksuvana tuliuhrina, joka on Herralle mieluisa. 18 Niiden lihat sen sijaan kuuluvat sinulle, myös tarjousuhrina Herralle omistettu rintakappale ja oikea reisi.

Esikoisen pidättäminen on varkautta, ja näin ollen valittuja ei voida pidättää Jumalalta kuninkaina ja pappeina.

5. Moos. 15:19-23 19 "Pyhittäkää Herralle, Jumalallenne, kaikki nautojen, lampaiden ja vuohien urospuoliset esikoiset. Älkää käyttäkö esikoiseläimiä juhtina, älkää myöskään keritkö lampaidenne tai vuohienne esikoisia. 20 Kerran vuodessa teidän tulee perheinenne syödä esikoiseläimet Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee. 21 "Jos esikoiseläimessä on jokin vamma, niin että eläin on rampa, sokea tai muulla tavoin pahasti viallinen, ette saa pyhittää sitä Herralle, Jumalallenne. 22 Saatte syödä sen omilla asuinsijoillanne, ja sitä voivat syödä niin puhtaat kuin epäpuhtaatkin, aivan kuin se olisi gasellin tai peuran lihaa. 23 Verta ette kuitenkaan saa syödä; se teidän on vuodatettava maahan kuin vesi.

Näin ollen tahrattuja eläimiä voidaan syödä, mutta ainoastaan tahrattomat voidaan erottaa Jumalalle. Tämä kuvastaa sitä, että valittujen asut pestään valkoisiksi karitsan veressä, ja heidät erotetaan työskentelemään Jumalan hyväksi hänen Kristuksensa alaisuudessa.

5. Moos. 26:1-19 1 "Kun olette tulleet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa omaksenne, ja kun olette ottaneet sen haltuunne ja asettuneet sinne asumaan, 2 erottakaa vuosittain ensi hedelmät kaikesta sadosta, jonka Herralta saamanne maa tuottaa teille. Pankaa ne koriin ja lähtekää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on valinnut nimensä asuinsijaksi. 3 Menkää sen papin luo, joka kulloinkin on virassa, ja sanokaa hänelle: 'Minä ilmoitan tänään Herran, sinun Jumalasi edessä, että olen päässyt siihen maahan, jonka hän esi-isillemme vannomallaan valalla lupasi meille.' 4 "Pappi ottakoon korin ja asettakoon sen Herran alttarin eteen. 5 Lausukaa sitten Herran, Jumalanne edessä: 'Isäni oli harhaileva aramealainen, joka muutti vähälukuisen väkensä kanssa Egyptiin ja asui siellä muukalaisena, ja hänestä kasvoi suuri, mahtava ja monilukuinen kansa. 6 Mutta egyptiläiset kohtelivat meitä huonosti, sortivat meitä ja teettivät meillä raskasta työtä. 7 Silloin me huusimme avuksi Herraa, isiemme Jumalaa, ja Herra kuuli huutomme ja näki meidän kärsimyksemme, ahdistuksemme ja kurjuutemme. 8 Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, 9 toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. 10 Nyt olen tuonut sadon parhaat hedelmät siitä maasta, jonka sinä, Herra, minulle annoit.' Pankaa lahjanne sitten Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan häntä 11 ja iloitkaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne antanut. Myös leeviläiset ja keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat iloita kanssanne. 12 "Joka kolmas vuosi, kymmenysten vuotena, teidän tulee asuinsijoillanne erottaa sadosta kaikki leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat kymmenykset. Kun olette tehneet tämän ja kaikki ovat saaneet syödä itsensä kylläisiksi, 13 Herran, Jumalanne edessä: 'Olen vienyt talostani pois kaiken Herralle pyhitetyn ja antanut sen leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille, niin kuin olet käskenyt minun tehdä. En ole rikkonut enkä unohtanut käskyjäsi. 14 En ole suruaikana syönyt kymmenyksistä, en ole koskenut niihin epäpuhtaana enkä antanut niistä mitään vainajille. Olen totellut Herraa, Jumalaani, olen tehnyt kaiken niin kuin olet käskenyt minun tehdä. 15 Katso alas taivaasta, pyhästä asunnostasi, ja siunaa kansaasi Israelia sekä maata, jonka olet antanut meille, kuten valallasi lupasit esi- isillemme, tätä maata, joka tulvii maitoa ja hunajaa.' 16 "Tänään Herra, teidän Jumalanne, käskee teidän noudattaa näitä määräyksiä ja säädöksiä. Eläkää niiden mukaisesti ja seuratkaa niitä koko sydämestänne ja koko sielustanne. 17 Te olette tänään tunnustaneet Herran Jumalaksenne ja luvanneet vaeltaa hänen teitään, noudattaa hänen lakejaan, käskyjään ja säädöksiään ja totella häntä. 18 Myös Herra on tänään ilmoittanut, että hän lupauksensa mukaan pitää teidät omana kansanaan, kun vain noudatatte kaikkia hänen käskyjään. 19 Hän on luvannut asettaa teidät kaikkien luomiensa kansojen yläpuolelle, että ylistäisitte häntä ja tuottaisitte hänelle kunniaa ja mainetta. Silloin te olette Herran lupauksen mukaisesti hänen pyhä kansansa."

Näin ollen kymmenykset ja juhla-ajat ovat pakollisia, ja ne ennakoivat kaiken saattamista ennalleen. Kieltäytyminen viettämästä juhla-aikoja ja antamasta kymmenyksiä on varkautta, ja se estää henkilön pääsyn ensimmäiseen ylösnousemukseen. Kymmenyksiä ei voida käyttää kuolleita varten, kuten oli tavallista pakanoiden hautauskäytännöissä muinaisina aikoina.

Noudattaminen ja vapaus

Jokainen kansastamme ostettiin täydestä hinnasta, ja näin ollen meistä ei voi tulla ihmisten palvelijoita (1. Kol. 7:23). Me emme ole palvelijoita, emmekä tee muista palvelijoita. Meidän käsketään olla varastamatta. Toisten vapauden ja syntymäoikeuden ottaminen on yksinkertaista varastamista, ja se estää varkaalta pääsyn Jumalan valtakuntaan. Olkaa lujia vapaudessa, joka vapautti meidät ja säilyttää oman vapautemme kuuliaisuudessa sekä toisten vapauden (Gal. 5:1).

Sapattivuoden asema oikeuden päätöksissä

Sapattivuosi on anteeksiannon vuosi, ja se on otettava huomioon kaikissa oikeuden päätöksissä, sopimuksissa ja vahingonkorvauksissa. Kaikkien vahingonkorvauksien ja hintojen on liityttävä riemuvuoteen ja sapatteihin, eivätkä määrätyt maksut saa olla vastoin riemuvuosijärjestelmää (vrt. myös tutkielma  Laki ja neljäs käsky (Nro 256)P256.html).

Kieltäytyminen noudattamasta – tahattomasti tai tahallisesti

Kieltäytyminen noudattamasta oikeuden päätöstä, joka koskee käskyjä, on rangaistavissa kuolemalla. Jokaisen henkilön on taattava, että kaikkea lakia noudatetaan. Kahdeksas käsky ei ole poikkeus. Kieltäytyminen käsittelemästä toisen omaisuutta on lain kirjaimen ja hengen laiminlyöntiä.

5. Moos. 22:1-4 1 "Jos näet, että jonkun härkä tai lammas on eksynyt, älä jätä asiaa sikseen, vaan palauta eläin viipymättä omistajalleen. 2 Jos hän asuu kaukana tai jos et tunne häntä, ota eläin huostaasi ja huolehdi siitä, kunnes omistaja tulee sitä etsimään, ja anna se sitten hänelle takaisin. 3 Samoin sinun tulee menetellä, jos joku on kadottanut aasinsa, viittansa tai mitä tahansa omaisuuttaan: jos löydät jotakin toiselle kuuluvaa, sinun on palautettava se. 4 Jos näet aasin tai härän tielle kaatuneena, älä kulje ohi, vaan auta omistajaa nostamaan eläin jaloilleen.

Samoin on velvollisuutena paljastaa lain rikkomus (5. Moos. 22:24). Kieltäytyminen paljastamasta on rikkomuksen hyväksymistä ja jopa syyllisten suosimista (Ps. 50:18; Room. 1:32; 1. Tim. 5:22)

Jos joku pyrkii hyötymään väärällä todistuksella, silloin hänelle tehdään samoin, kuin olisi tehty syytetylle (5. Moos. 19:18, 19); emmekä saa kieltäytyä todistamasta asiassa (San. 24:10-12) (vrt. tutkielma Laki ja yhdeksäs käsky (Nro 262)P262.html).

Kukaan ei saa tehdä väkivaltaa toiselle käskyä rikkomalla (San. 28:17; vrt. Luuk. 10:29-30).

Omasta epärehellisyydestä johtuvan varkauden salaaminen ja näin ollen toisen syyttäminen petoksella tai lavastuksella on varkauden pahin muoto.

Kristus sanoi, että farisealaiset antoivat kymmenykset mintusta ja kuminasta mutta sivuuttivat oikeudenmukaisuuden ja Jumalan rakkauden. Heidän täytyi noudattaa molempia (Luuk. 11:42).

Omaisuus ja kahdeksas käsky pyrkivät suojelemaan yksilöä yhteiskunnassa ja suojelemaan yhteiskuntaa yksilöltä. Omaisuus ei ole tavoite sinänsä. Se on ainoastaan keino, jolla turvaamme toistemme hyvinvoinnin. Saaminen ei ole Jumalan periaate. Tekeminen ja luominen, niin että jokainen yksilö rikastuu läsnäolostamme, on lain ja profeettojen ydin.

Rikoksen ja rangaistuksen tiivistelmä

5. Moos. 24:7 7 "Jos käy ilmi, että joku on ryöstänyt itselleen toisen israelilaisen ja tarjonnut häntä ostettavaksi tai myynyt hänet orjaksi, tekoon syyllistyneen on kuoltava. Hävittäkää paha keskuudestanne.

Ihmisryöstö on rangaistava tämän tekstin mukaan kuolemalla. Tässä tekstissä esitetään kuitenkin laajempi periaate, joka käsittää toisten saattamisen kauppatavaraksi. Tällä tavoin järjestöt, jotka pyrkivät tekemään sotaväkeenotosta ja toisten ihmisten myymisestä osan kaupankäyntiverkostoaan, rikkovat Jumalan lakia, ja asianomaisten henkilöiden on tehtävä parannus.

Kukaan ei voi varastaa toisen henkilön elämänlaatua ja periä Jumalan valtakuntaa. Omaisuuslaki on yksinkertaisesti korkeamman hengellisen lain fyysinen puoli. Varastaminen ihmiseltä on pelkästään varastamista Jumalalta toisessa muodossa. Jos meihin ei voi luottaa fyysisten asioiden säilyttämisessä, miten meihin voidaan luottaa hengellisissä asioissa? Meidän on tehtävä parannus, ja meidän on opittava rakastamaan toisiamme pitäen toistemme hyvinvoinnin vapaana ja puhtaana.

q