Jumalan kristityt seurakunnat
Nro F057
Filemonin kommentaari
(Versio 2.0 20200928-20230513)
Filemonille kirjoitettiin, jotta kääntynyt orja saisi vapautuksen isännältään, joka hänkin oli kääntynyt.
Christian Churches
of God
E-mail: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020, 2023 Wade Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa
jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään
kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja
osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua
jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin
artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoituson saatavilla
www-sivulta:
http://www.logon.org
and http://www.ccg.org
Kirje Filemonille
Johdatus
Filemoniin
Lähetystyömatkallaan
(kolmannella) Vähä-Aasiaan Efesoksessa Paavali näyttää käännyttäneen monia,
jotka olivat Efesoksesta ja sen lähikaupungeista. Yksi heistä näyttää olleen
mies nimeltä Filemon läheisestä Kolossan kaupungista (jae 19). Hänen on
täytynyt olla varakas (jae 22). Hänellä oli selvästikin orjia. Paavali näyttää
pitäneen häntä suuressa arvossa. Paavali kutsui "rakasta
veljeään""työtoveriksi", joka oli niille myönnetty nimike, jotka
palvelivat jonkin aikaa Paavalin rinnalla. (Evankeliumin kirjoittajat Markus ja
Luukas saivat tämän nimikkeen myöhemmin samassa kirjeessä [1:1, 24]). Paavali
vetoaa heidän läheiseen suhteeseensa kirjeen tarkoituksiin.
Kirje on
kirjoitettu Paavalin ollessa vangittuna Roomassa ensimmäisen kerran,
luultavasti vuonna 61 tai 62 jaa. Kirje osoittaa sen välittämisen ja huolen,
joka Paavalilla ja kaikilla uskovilla tulisi olla toisiaan kohtaan. Ks. 2.
Korinttilaiskirje 11:28-29.
Filemon 1-24
1Minä, Paavali, olen vankina Kristuksen Jeesuksen vuoksi. Kirjoitan yhdessä veli Timoteuksen kanssa sinulle, rakas työtoverimme Filemon. 2Osoitamme tämän kirjeen myös sisarellemme Apfialle, taistelutoverillemme Arkippokselle ja koko sinun talossasi kokoontuvalle seurakunnalle. 3Jumalan, meidän Isämme, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille. 4Kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani. 5Olenhan saanut kuulla, millainen sinun rakkautesi on ja miten uskollinen olet Herralle Jeesukselle ja kaikille hänen pyhilleen. 6Rukoilen, että yhteinen uskomme saa sinut tuntemaan kaiken sen hyvän, minkä olemme Kristukselta saaneet. 7Rakkautesi on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, veljeni, sillä sinä olet rauhoittanut pyhien mielen. 8Kristuksen luvalla voisin suoraan käskeä sinua tekemään oikein. 9Vetoan sinuun kuitenkin rakkauden nimissä, tällaisena kuin olen. Minä, Paavali, olen jo vanhus ja nyt Kristuksen Jeesuksen vuoksi myös vanki. 10Vetoan sinuun hengellisen poikani puolesta, sen Onesimoksen, jolle olen antanut uuden elämän vankina ollessani. 11Ennen hän oli sinulle hyödytön, mutta nyt hänestä on hyötyä meille molemmille. 12Lähetän hänet, oman sydämeni, takaisin luoksesi. 13Pitäisin hänet mielelläni täällä, jotta hän voisi palvella minua sinun puolestasi, kun olen ilosanoman vuoksi kahleissa. 14En kuitenkaan halua tehdä sitä ilman sinun suostumustasi. Silloinhan tekisit hyvää pakosta etkä vapaaehtoisesti. 15Ehkä Onesimos lähtikin luotasi hetkeksi juuri siksi, että saisit omistaa hänet ikuisesti, 16ei enää vain orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä. Rakas hän on minullekin, mutta tietysti vielä paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herralle kuuluvana. 17Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota Onesimos vastaan niin kuin minut. 18Jos hän on aiheuttanut sinulle jotain vahinkoa, pane hänen velkansa minun laskuuni. 19Minä, Paavali, kirjoitan tämän omin käsin: minä maksan velan, jottei minun tarvitsisi sanoa, että sinä olet minulle velkaa itsesikin. 20Niin, veljeni, kunpa tekisit minulle tämän palveluksen Herran nimissä! Rauhoita mieltäni Kristuksen vuoksi! 21Kirjoitan sinulle kuuliaisuuteesi luottaen. Tiedän, että teet enemmänkin kuin pyydän. 22Pane silti samalla vierashuoneesi kuntoon minua varten. Toivon näet, että rukoustenne ansiosta pääsen tulemaan luoksenne. 23Terveisiä sinulle lähettävät Epafras, vankitoverini Kristuksen Jeesuksen takia, 24ja työtoverini Markus, Aristarkos, Demas ja Luukas. 25Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille.
Luvan tarkoitus
Kirjeen
tarkoituksena oli vedota Filemoniin, jotta tämä vapauttaisi Onesimos-nimisen
orjansa, joka oli paennut Kolossasta Roomaan ja jotenkin joko vahingossa tai
tarkoituksellisesti törmäsi Paavaliin ja kääntyi, joko oltuaan tekemisissä
Paavalin kanssa tai seurakunnan kanssa, missä hän sitten löysi Paavalin. Vanhan
kirkkoraamatun nimi Onesimus on latinalaistettu muoto kreikkalaisesta nimestä
Onesimos, joka tarkoittaa "hyödyllistä" tai "kannattavaa".
Hän oli orja. Roomassa Paavalin alaisuudessa hän päätyi Herran vapaaksi ja hän
haki vapauttaan Paavalin kautta. Hän oli halukas palaamaan isäntänsä
palvelukseen joko orjana tai "rakkaana veljenä" (jae 16).
Paavali
lähettää kirjeen Onesimoksen kautta, mikä on merkkinä hänen uskostaan ja
luottamuksestaan Onesimokseen.
Kolossalaiskirjeen
4:9 kertoo meille, että Paavali oli lähettänyt Kolossan seurakuntaan toisen
uskovaisen, Tykikoksen, jonka seurassa oli "uskollinen ja rakas veljemme
Onesimos, joka on teikäläisiä"
Kirjeen teologia
Kirje Filemonille
muistuttaa meitä siitä, että Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle on hyvin
henkilökohtainen. Muodollisemmista raamatullisista teoksista, kuten
evankeliumeista tai Roomalaiskirjeestä tai jopa Paavalin kirjeistä
seurakunnille Filippissä tai Kolossassa, voisi helposti saada sen vaikutelman,
että Jumala ei välitä tai hänellä ei ole aikaa yhden huonekunnan
koettelemuksille ja ahdistuksille. Filemon on yksi vahva osoitus siitä, että
näin ei ole, sillä se paljastaa, että ylevillä opeilla, kuten Jumalan
rakkaudella, anteeksiannolla Kristuksessa tai ihmiskunnan synnynnäisellä
arvokkuudella, on todellinen ja olennainen vaikutus jokapäiväisessä elämässä.
Kirje Filemonille havainnollistaa, että tällaiset periaatteet voivat ja niiden
tuleekin vaikuttaa uskovien elämään syvästi.
Paavali pyysi Filemonia,
juuri sen rakkauden ja anteeksiannon perusteella, jonka Jumala oli saanut
aikaan Filemonin sydämessä, osoittamaan samaa karanneelle ja nyt siis uskovalle
orjalle Onesimokselle. Filemon ja Paavali olivat todistaneet evankeliumin
voimasta ja vetosivat velkaan ja vastuuseen, jonka hän katsoi Filemonin jääneen
Paavalille hänen kääntymyksessään Jumalan lain mukaan (jae 19). Paavali halusi
Onesimoksen kääntymyksen kehittyvän ja esittikin pyynnön. Hän halusi Filemonin
antavan anteeksi Onesimokselle, hyväksyvän orjan veljenä Kristuksessa ja
harkitsevan Onesimoksen lähettämistä takaisin Paavalin luo, koska apostoli piti
häntä hyödyllisenä Jumalan palveluksessa (1:11–14).
Paavali halusi, että
hänelle myönnettäisiin lain nojalla vapaus, joka tälle kuului veljeltä
vapautettuna (vrt. Jumalan laki (L1)).
Kirje Filemonille
esittelee kauniin ja ylevän siirtymisen orjuudesta sukulaisuuteen, joka seuraa
pakanoiden liittymisestä Jumalan seurakuntaan Kristuksen ruumiiksi.