Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F044iv

 

 

 

 

 

Apostolien tekojen kommentaari Osa 4

(Versio 1.0 20211014-20211014)

 

 

Lukujen 14-18 kommentaari

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Apostolien tekojen kommentaari Osa 4


 

Apostolien teot Luvut 14-18 (UT 2020)

 

Luku 14

1Myös Ikonionissa kävi niin, että Paavali ja Barnabas menivät juutalaisten synagogaan puhumaan ja saivat suuren joukon juutalaisia ja kreikkalaisia uskomaan. 2Epäuskoiset juutalaiset yllyttivät kuitenkin muihin kansoihin kuuluvia vastustamaan niitä, jotka ottivat puheen tosissaan. 3Paavali ja Barnabas viipyivät silti Ikonionissa melko pitkään ja puhuivat rohkeasti. He turvautuivat Herraan, joka osoitti hyvyytensä ja antoi apostolien tehdä ihmeitä merkiksi siitä, että hänen sanansa oli totta. 4Kaupunkilaiset jakautuivat kahteen leiriin: toiset kannattivat juutalaisia, toiset apostoleja. 5Juutalaiset ja muihin kansoihin kuuluvat olivat johtajiensa käskystä jo käymässä apostolien kimppuun kivittääkseen heidät. 6Kun apostolit huomasivat, mitä oli tekeillä, he pakenivat Lykaonian alueelle. Lystran ja Derben kaupungeissa ja niiden ympäristössä 7he sitten julistivat ilosanomaa. 8Lystrassa oli mies, joka oli ollut syntymästään saakka rampa eikä ollut koskaan kävellyt. 9Mies istui kuuntelemassa Paavalia, joka kiinnitti huomionsa häneen. Paavali näki, että mies uskoi voivansa parantua. 10Niinpä hän sanoi kovalla äänellä: »Nouse jaloillesi!» Mies pomppasi pystyyn ja lähti kävelemään. 11Kun paikalliset näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: »Jumalat ovat laskeutuneet luoksemme ihmishahmossa!» 12He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermekseksi, koska hän oli enemmän äänessä. 13Kaupungin ulkopuolella olevan Zeuksen temppelin pappi toi portille härkiä ja seppeleitä uhratakseen yhdessä väkijoukon kanssa. 14Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat tästä, he repäisivät järkyttyneinä vaatteensa, ryntäsivät väkijoukon keskelle ja karjuivat: 15»Ihmiset! Mitä te oikein teette? Ihmisiä mekin olemme, emme sen kummempia kuin tekään. Me julistamme teille sanomaa, jotta jättäisitte tällaiset turhuudet ja turvautuisitte elävään Jumalaan. Hän loi taivaan, maan ja meren sekä kaiken, mitä niissä on. 16Menneiden sukupolvien aikana hän on antanut kansojen kulkea omia teitään. 17Hän ei ole kuitenkaan jättänyt antamatta todisteita itsestään, vaan on tehnyt hyvää. Hän on antanut teille sadetta taivaasta ja sadon ajallaan. Hän on täyttänyt vatsanne ruualla ja mielenne ilolla.» 18Tällä puheella he saivat vaivoin estettyä ihmisiä uhraamasta heille. 19Antiokiasta ja Ikonionista saapui kuitenkin juutalaisia kansankiihottajia, jotka saivat ihmiset kivittämään Paavalia. Kun he luulivat hänen kuolleen, he raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle. 20Mutta kun uskovat kerääntyivät Paavalin ympärille, hän nousi ja palasi kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaksen kanssa Derbeen. 21Kun Paavali ja Barnabas olivat julistaneet ilosanomaa Derben kaupungissa ja saaneet monet uskomaan, he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan. 22He kehottivat uskovia pysymään rohkeina ja säilyttämään uskonsa, koska Jumalan valtakuntaan on mentävä monen ahdingon kautta. 23Apostolit valitsivat kullekin seurakunnalle johtajat. He rukoilivat, paastosivat ja jättivät sitten Herralle ne, jotka olivat alkaneet uskoa häneen. 24Paavali ja Barnabas kulkivat Pisidian halki ja tulivat Pamfyliaan. 25He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan. 26Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, missä heidät oli annettu Herran hyvyyden turviin tekemään Jumalan työtä. Nyt he olivat saaneet sen tehtyä. 27Perille tultuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, miten Jumala oli toiminut heidän kauttaan ja avannut uskon oven muillekin kuin juutalaisille. 28He viipyivät uskovien parissa jonkin aikaa.

 

Luvun 14 tarkoitus

Jakeet 1-7: Paavali ja Barnabas menevät Ikonioniin ja palaavat sitten. Tämä on ensimmäinen lähetysmatka (17:5,13). Lystra oli Rooman siirtokunta, nykyään Hatunsaray, kolmisenkymmentä kilometriä lounaaseen Konyasta (jae 7). Derbe on luultavasti Kerti Hüyuk, kumpu lähellä Beydiliä.

 

Jakeet 8-18: Paavali ja Barnabas Lystrassa

Syntymästään saakka ramman miehen parantaminen.

Opetus on Jumalan ylistäminen.

Muinaisen myytin mukaan Zeus ja Hermes vierailivat Baukiksen ja Filemonin luona ihmisen hahmossa ja nämä palkittiin heidän vieraanvaraisuudestaan. Paavalia, joka oli pääasiallinen puhuja, tervehdittiin jumalien sanansaattajana (vrt. 4:14) (ei ylimmäisenä jumalana).

Paavali, kuten Pietari (10:26), torjui itsensä palvomisen.

 

Jakeet 19-23: Paavali kivitettiin Lystrassa(vrt. 2. Kor. 11: 25). Paavali ja Barnabas menevät Derbeen, sitten takaisin Lystraan ja edelleen Ikonioniin ja Antiokiaan saarnaamaan, rohkaisemaan ja asettamaan vanhimpia. Apostolien teoissa Paavalin seurakuntia hallitsevat vanhimmat (vrt. 20:17). Lukuun ottamatta jaetta 23 sanaa käytetään vain Paavalin kirjeissä 1. Timoteus ja Tiitus.

 

Jakeet 24-28: Paavalin ja Barnabaksen muut matkat Pisidaan, Pamfyliaan, Pergaan, ja Attaliasta he purjehtivat Antiokiaan, missä he saarnasivat pakanoille.

 

Luku 15

1Jerusalemista tuli Antiokian seurakuntaan muutamia, jotka opettivat: »Ette voi pelastua, ellei teitä ympärileikata Mooseksen määräyksen mukaisesti.» 2Syntyi melkoinen riita ja rähinä, kun Paavali ja Barnabas väittivät heille vastaan. Päätettiin, että Paavali, Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin selvittämään kiistaa apostolien ja vanhinten johdolla. 3Niinpä nämä seurakunnan lähettiläät kulkivat Foinikian ja Samarian halki. Uskovien riemuksi he kertoivat, miten muutkin kuin juutalaiset olivat muuttaneet elämänsä suunnan. 4Jerusalemissa seurakunta, apostolit ja vanhimmat toivottivat Paavalin ja muut tervetulleiksi, ja nämä kertoivat, mitä Jumala oli tehnyt heidän kauttaan. 5Muutamat uskoon tulleet fariseukset alkoivat kuitenkin vaatia, että vieraiden kansojen uskovat pitäisi ympärileikata ja määrätä noudattamaan Mooseksen lakia. 6Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. 7Kun asiasta tuli kova riita, Pietari nousi ja alkoi puhua: »Veljet! Te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten tehnyt valintansa teidän joukostanne: minulta muutkin kuin juutalaiset ovat kuulleet ilosanoman ja alkaneet uskoa. 8Jumala tuntee jokaisen sydämen, ja hän osoitti hyväksyvänsä heidät antamalla heille Pyhän Hengen niin kuin meillekin. 9Hän ei tehnyt mitään eroa meidän ja muiden välillä, vaan antoi uskon puhdistaa heidän sydämensä. 10Miksi siis nyt koettelette Jumalaa pannaksenne oppilaiden hartioille taakan, jota edes esi-isämme eivät jaksaneet kantaa sen paremmin kuin mekään? 11Mehän uskomme, että Herran Jeesuksen hyvyys pelastaa niin meidät kuin muutkin.» 12Koko joukko hiljeni kuuntelemaan Barnabaksen ja Paavalin selostusta siitä, millaisia ihmeitä Jumala oli heidän kauttaan tehnyt vieraiden kansojen parissa. 13Kun he lopettivat, Jaakob sanoi: »Veljet, kuunnelkaa minua! 14Simon Pietari selitti, miten Jumala alun perin päätyi kokoamaan itselleen kansan kaikkien kansojen edustajista. 15Tämä sopii yhteen sen kanssa, mitä profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 16’Sen jälkeen minä palaan ja rakennan uudelleen Daavidin sortuneen majan. Kokoan sen taas alkutekijöistään, pystytän sen uudelleen, 17jotta loputkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen kutsunut omikseni. Näin sanoo Herra, joka on 18ilmoittanut tämän jo aikojen alussa.’ 19Siksi päädyn siihen ratkaisuun, ettei meidän pidä turhaan rasittaa niitä, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalaa kohti. 20Kirjoitetaan heille kuitenkin kirje, jossa heitä kehotetaan pysymään erossa epäjumalien saastuttamista asioista, uskottomuudesta, verestä ja sellaisten eläinten lihasta, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu pois. 21Mooseksen laki tunnetaan kyllä joka kaupungissa, koska sitä on iät ja ajat luettu sapattina ääneen synagogissa.» 22Silloin apostolit, vanhimmat ja koko seurakunta näkivät parhaaksi valita joukostaan kaksi miestä ja lähettää heidät Paavalin ja Barnabaksen mukana Antiokiaan. Valitut olivat Juudas, jota kutsuttiin Barsabbakseksi, ja Silas. Molemmat olivat seurakunnan johtomiehiä. 23Heidän mukaansa annettiin seuraava kirje: »Apostolien ja vanhinten tervehdys muiden kansojen uskoville Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa. 24Olemme kuulleet, että jotkut meidän luotamme tulleet ovat järkyttäneet teitä puheillaan ja saaneet teidät hämmentymään. He eivät puhuneet meidän käskystämme. 25Siksi päätimme yksimielisesti lähettää nämä kaksi valittua miestä teidän luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden Barnabaksen ja Paavalin kanssa, 26jotka ovat vaarantaneet henkensä Herramme Jeesuksen Kristuksen vuoksi. 27Olemme siis lähettäneet Juudaksen ja Silaksen, ja he kertovat teille nämä samat asiat myös suullisesti. 28Pyhä Henki ja me olemme nähneet parhaaksi olla kasaamatta teidän hartioillenne muuta taakkaa kuin nämä välttämättömät kiellot: 29pysykää erossa kaikesta epäjumalille uhratusta ruuasta sekä verestä, sellaisten eläinten lihasta, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu pois, älkääkä olko uskottomia. Riittää, kun pysytte erossa näistä asioista. Voikaa hyvin.» 30Niin Juudas ja Silas lähetettiin matkaan. He menivät Antiokiaan, kutsuivat uskovien joukon koolle ja antoivat kirjeen heille. 31Kirje luettiin, ja vastaanottajat ilahtuivat sen rohkaisevista sanoista. 32Juudas ja Silas olivat itsekin profeettoja, ja he pitivät uskoville monia rohkaisevia kannustuspuheita. 33He viipyivät aikansa ja palasivat sitten lähettäjiensä luokse uskovien rauhantoivotukset mukanaan. 34 35Paavali ja Barnabas sen sijaan jäivät Antiokiaan. Yhdessä monien muiden kanssa he opettivat ja julistivat ilosanomaa Herrasta. 36Muutaman päivän kuluttua Paavali kuitenkin sanoi Barnabakselle: »Lähdetään käymään kaikissa niissä kaupungeissa, joissa julistimme sanomaa Herrasta. Käydään katsomassa, mitä veljille ja sisarille kuuluu.» 37Barnabas halusi ottaa mukaan Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi. 38Paavali ei kuitenkaan hyväksynyt Markusta matkaseuraksi, koska tämä oli hylännyt heidät Pamfyliassa eikä ollut osallistunut heidän työhönsä. 39Asiasta tuli niin paha riita, että kumppanukset erosivat. Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyprokselle. 40Paavali puolestaan valitsi seurakseen Silaksen, ja kun heidät oli jätetty Herran hyvyyden varaan, he lähtivät matkaan. 41Paavali kulki Syyrian ja Kilikian halki ja rohkaisi seurakuntia.

 

Luvun 15 tarkoitus

Jerusalemin konferenssi (P069)

Kuten useimmat tietävätkin, Apostolien tekojen 15. luvun teksti käsittelee Pietarin ja muiden opetuslasten ja kirkon vanhimpien välistä keskustelua ympärileikkauksesta ja fariseusten käyttöön ottamista puhdistumisrituaaleista. Tuossa konferenssissa kävi selväksi, että pakanoilla (kansakunnilla), jotka tulivat seurakuntaan, oli joitakin vakavia ongelmia, jotka koskivat aikuisten miesten ympärileikkaamista. Tilannetta pahensi se, että monet heistä olivat orjia. Henkilö ei saanut puuttua (siis ympärileikata) toisen miehen orjaa rankaisematta. Apostolien tekojen luvussa 15 hahmotellaan ongelmia ja niiden ratkaisua.

 

Oikea opillinen kanta sellaisena, kuin se seurakunnassa omaksuttiin, on julkaistu tutkielmassa Puhdistuminen ja ympärileikkaus (Nro 251)

 

Ongelma oli lähtöisin siitä, että jotkut Juudean asukkaista (ehkä jotkut papeista, jotka mainitaan Apostolien tekojen jakeessa 6:7) tulivat alas Vähä-Aasian seurakuntiin ja puhuivat kansalle vaatien, että heidät oli ympärileikattava, jotta he voisivat pelastua. Paavali ja Barnabas kiistelivät heidän kanssaan, ja sen jälkeen he ja muuan seurue menivät Jerusalemiin väittelemään tästä asiasta apostolien ja vanhinten kanssa. Ja he kulkivat rantatietä pitkin Kesareaan saakka ja kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja julistivat pelastusta pakanoille; ja kansa iloitsi.

 

Fariseusten lahkojen jäseniä oli kääntynyt uskoon, ja nämä nousivat Jerusalemissa ja vaativat, että pakanat ympärileikattaisiin ja että Mooseksen lakia noudatettaisiin. Seurakunta käsitteli tätä asiaa ja Pietari nousi puhumaan sanoen:

"Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla (vrt. Ap. t. 11). Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät." (Ap. t.15:7-11).

 

Koko joukko vaikeni ja kuunteli Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta.

 

Jaakob (Herran veli; vrt. Apostolien teot 12:17 ja alaviite Companion Bible; ja Gal. 1:19) nousi sitten puhumaan: "Veljat, kuulkaa mitä sanon. Sitten hän käytti Pietarin oikeaa nimeä sanoessaan: "Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan [eli Daavidin teltan huonossa kunnoassa], raunioista[kumotuista asioista, vrt. Room. 11:3] minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset jäännöksen [kataloipos, uskollisen jäännöksen], kaikki kansat, jotka olen omiksenikutsunut" (toiselle sijalle; vrt. Sak. 8:23 ja myös 5. Moos. 28:10; Jer. 14:9; Jaak. 2:7).

 

Tässä Jaakob teki montakin asiaa. Hän osoitti, että hän oli vanhempi apostoli tai konferenssin puheenjohtaja ja että Pietari ei ollut vanhempi apostoli. Paavali osoitti tässä myös, että hän oli osa seurakunnan apostolien ja vanhinten neuvostoa, joka oli Jaakobin johdossa, ja että hän oli sen alainen. Jaakob osoittaa myös, että temppeli oli tarkoitus tuhota, koska tämä konferenssi pidettiin Jerusalemissa, kun temppeli oli vielä pystyssä.

Usko ja pelastus oli siten tarkoitettu ulotettavaksi pakanoihin, jotka myös muodostaisivat Daavidin ilmestysmajan. Tämä rakennus edelsi Salomon temppeliä ja ilmeisesti ulottui fyysisen rakenteen ulkopuolelle. Jaakob osoitti tässä, että profetia koski kaikkia kansoja ja että ihmiset, joihin Jumalan pelastus ulottui, olisivat uskollinen jäännös. Siksi on oltava ihmiskunnan jäännös, joka pysyy uskollisena läpi ahdistuksen. Mutta kysymys kuuluu: uskollinen mille

 

Jaakob jatkoi sitten lausuntoon, joka on muutettu hämment.ävyydeltään verrattomaksi: Hän sanoi:

"Herra on...ilmoittanut tämän jo aikojen (aeon) alussa. Siksi päädyn siihen ratkaisuun, ettei meidän pidä turhaan rasittaa niitä, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalaa kohti.Kirjoitetaan heille kuitenkin kirje, jossa heitä kehotetaan pysymään erossa epäjumalien saastuttamista asioista, uskottomuudesta, verestä ja sellaisten eläinten lihasta, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu pois. Mooseksen laki tunnetaan kyllä joka kaupungissa, koska sitä on iät ja ajat luettu sapattina ääneen synagogissa." (Ap. t.15: 18-21).

 

Silloin apostolit, vanhimmat ja koko seurakunta näkivät parhaaksi valita lähettää Juudakset, jota kutsuttiin Barsabbakseksi, ja Silaksen, jotka olivat seurakunnan johtomiehiä, Paavalin ja Barnabaksen mukana ja heidän mukanaan kirjoittamansa kirjeet seurakunnille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa.

 

He sanoivat: "Olemme kuulleet, että jotkut meidän luotamme tulleet ovat järkyttäneet teitä puheillaan ja saaneet teidät hämmentymään. He eivät puhuneet meidän käskystämme.Siksi olemme yksimielisesti päättäneet lähettää edustajamme teidän luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti"(Ap. t. 15:22-27).

 

Joissakin käännöksissä on tässä kohtaa väärennös, jonka alku on Textus Receptus,, jossa lisätään sanat, "sanomalla, että teidän täytyy olla ympärileikattu,ja pitää laki" on lisätty painokkaan sanan te ja ennen lausetta He eivät puhuneet meidän käskystämme. Tämä sanamuotoei esiinny muinaisissa teksteissä, ja se lisättiin Receptukseenuskonpuhdistuksessa. Se lisättiin Peshittan arameankieliseen tekstiin joitakin vuosisatoja kreikan- ja latinankielisten tekstien kirjoittamisen jälkeen. Sieltä se siirrettiin Receptukseen. Peshitta on koottu 500-luvulla. Ei tiedetä, oliko tämä lisäys alkuperäisessä tekstissä vai lisättiinkö se myöhemmin. Sitä ei esiinny missään muussa tekstissä. Kuitenkin nämä lisäykset heijastavat myöhempää gnostilaista antinomianismia lisäämällä tämän.Se on täysin perusteeton. Tätä tekstiäkäytetään oikeuttamaan armo-laki-argumenttia,sanomalla, että laki on kumottu ja että ainoat pakanoille – ja näin ollen myös seurakunnalle kokonaisuudessaan,kun otetaan huomioon Israelin kansakuntien tunnistamatta jääminen – määrätyt rajoitukset on listattu tässä tekstissä(katso tutkielma Armolla ja lailla pelastumisen välinen suhde (Nro 082)).

 

Teksti jatkuu sitten Ap. t. 15:28-29:

"Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"

 

He palasivat Antiokiaan ja veivät sanoman sinne ensin. Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä.

 

Nyt, jos tämä oli kattava yhteenveto uskon vaatimuksista, niin olemme todellakin hunningolla. Miksi tarvitsisimme Raamattua ja kaikkia myöhempiä kirkon kirjeitä käsittelemään asioita, jotka nousivat esiin sapattien, uusienkuiden ja juhlien pitämisestä, jos ne sysättiin syrjään Jumalan pakanaseurakuntien hyväksi?

Tämä luettelo, jos sen oletettu tarkoitus on rajoittaa Moosekselle annettu Pentateukin laki näihin muutamaan kategoriaan, kumoaa kymmenen käskyä. Ja juuri sitähän väärät kristityt väittävätkin sen tarkoittavan!

 

Johanneksen koko tutkielma (rakkaudesta ja lain rikkomisesta on siten yhtä tyhjän kanssa. Samoin Jaakobin kirje on merkityksetön ja ristiriidassa tämän hänen oman päätöksensä kanssa. Paavalin koko tutkielmasarja on silloin hölynpölyä ja samoin myös Pietarin. Heprealaiskirjeen tekstit ovat myös hölynpölyä, ellei myönnetä, että heprealaisten seurakunnat ovat täysin eri lain ja järjestyksen alaisia kuin pakanat. Evankeliumit sekä Kristuksen sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä tässä sanotaan. Kristuksen opetukset on nujerrettu tällä näkemyksellä. Jumala on oikukas ja häntä pilkataan.

 

Jos tämä tulkinta, jonka mukaan laki voidaan typistää näihin kategorioihin, on oikein, silloin voimme herjata Jumalaa, kannattaa mitä tahansa haluamaamme näkemystä teologiasta, hyväksyä minkä tahansa kalenterin, jonka ajattelimme sopivan meille (tai olla pitämättä mitään päiviä), herjata vanhempiamme, murhata tai tappaa eutanasialla tai abortilla, valehdella, rikkoa sopimuksia ilman rangaistusta, huijata, ryöstää, himoita ja syödä mitä tahansa saastaista asiaa. Voimme ottaa niin monta jalkavaimoa kuin haluamme ja niin monta vaimoa kuin haluamme. Kiellettyjä suhteita ei olekaan ja insesti on sallittua. Voimme tehdä sen, mitä jopa pakanat pitäisivät skandaalina. Yhteiskuntamme ovat silloin vapaat tekemään sitä, mitä ne tekevät nyt, ja pitämään kiinni moraalista vain tapauksen mukaan.

 

Paavalin tuomio 1. Korinttilaiskirjeen kohdassa 5:5, jossa mies asui isänsä vaimon kanssa, olisi merkityksetön. Avioliitto olisi tällöin pätevä. Apostolien tekojen 15. luvun tulkinta tekisi näillä konsteilla kristinuskosta naurunalaisen kansakuntien keskuudessa ja sen olisi nähty kuolevan muutamassa kuukaudessa tällaisen tulkinnan jälkeen. Kukaan järkevä ihminen ei olisi koskaan vaivautunut tutkimaan kristinuskoa. Se olisi ollut moraaliton kultti, ja jokaisella valtiolla olisi ollut velvollisuus rajoittaa sitä.

 

Tämä on näkemys, jonka antinomistit haluaisivat meidän omaksuvan; mutta se on väärä opetus tai tulkinta. Mikään uskonpuhdistuksen kirkko ei ole koskaan omaksunut tällaista tulkintaa. Protestanttikirkkojen näkemyksiä on käsitelty tutkielmassa Erottelu laissa (Nro 096) Erotus on uhrilain ja Jumalan niiden lakien välillä, sellaisina kuin ne on ilmaistu käskyissä.

 

Tässä esillä ollut kysymys liittyi elintarvikkeisiin ja fariseusten antamiin lakeihin, jotka koskivat sen käsittelyä ja puhdistuksia, joita pakanat eivät voineet koskaan pitää ympäristönsä vuoksi. Orjia pidettiin avioliitossa ja he kantoivat vierasta iettä yhdessä uskottomien kanssa monissa tapauksissa. Jalkavaimoja pidettiin. Sitä tässä tarkoitettiin, nimittäin yhteiskunnassa, joka oli hyvin erilainen kuin omamme.

 

Jaakob kehottaa olemaan sanan tekijöitä eikä kuulijoita, kutsuen lakia täydelliseksi vapauden laiksi (Jaak. 1:25). Hän sanoo Jaakobin kirjeessä 2:8-14:

Teette hyvin, jos noudatatte lain kuninkaallista käskyä sellaisena kuin se pyhissä kirjoituksissa on: "Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi." Jos kuitenkin kohtelette ihmisiä eriarvoisesti, teette syntiä ja olette lain näkökulmasta rikollisia. Jos joku noudattaa lakia kaikessa mutta rikkoo yhtä käskyä, hän on syyllinen joka suhteessa.Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi myös:"Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat.Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin.Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?Voiko hänen uskonsa pelastaa hänet?

 

Jaakob sanoo, että Jumalan lakia on lievennettävä armolla tuomitessa. Miksi ihminen tarvitsisi armoa, jos laki poistettaisiin? Lain puuttuessa ei voi rangaista.

 

Siksi Jaakob sanoo Apostolien tekojen 15. luvussa jotain aivan muuta, kuin mitä nykyiset antinomistit tai gnostikot, jotka kutsuvat itseään kristityiksi mutta valehtelevat, esittävät. He kulkevat ovelta ovelle yrittäen taivutella heikkoja, ja kun heiltä kysytään sapatista ja kymmenestä käskystä, he sanovat, että näin on. Todellakin, suurimmat lahkot, jotka väittävät täten virheellisesti, lyöttäytyvät yksiin selvitäkseen, koska heidän epäloogisuutensa ja tekopyhyytensä ovat ilmeisiä valossa. Koetelkaa henkiä, niin kuin meitä käsketään.

 

Jaakob ei poista Jumalan lakia tässä tuomiossaan Jerusalemin konferenssissa, joka on merkitty Apostolien tekojen 15. lukuun. Siihen hänellä ei ole valtuutta, ja hän ajautuisi erilleen uskosta, jos hän niin tekisi. Tämä mies Jaakob oli Joosefin ja Mariamin, Kristuksen vanhempien, poikka, ja hän oli Kristuksen veli. Hän ymmärsi, mitä Kristus tarkoitti, ja siksi tätä tekstiä käytetään väärin ja väärennetään. Myös kolminaisuusopin kannattajien valhe Pietarin ensisijaisuudesta on paljastettu tässä tekstissä.

 

Jos ihmiset Jumalan seurakunnassa kertovat meille, että Jumalan laki on kumottu, me tiedämme, että he eivät ole meistä vaan he ovat kuin susia, jotka on lähetetty keskuuteemme tuhoamaan meidät. Tällainen oli Bileamin, Beorin pojan, strategia johtaa Israel syntiin (katso tutkielma Bileamin oppi ja Bileamin profetia (Nro 204). Jos he eivät puhu lain ja todistuksen mukaan, heissä ei ole valoa (Jes.8: 20).

 

Myöhemmät määräykset orjien vapauttamisesta, jotka olivat kristillisten isäntien alaisuudessa, tehtiin itse asiassa Pentateukin lain mukaisesti, kuten oli tapahtunut, mutta joka oli myös kumottu, kuten Jeremia kertoi (vrt. Jer. 34:8-17).

 

Pietari sanoo, että Kristus kantoi meidän syntimme ruumiissaan puulle (1. Piet. 2:24). Johannes sanoo, että "synti on lain rikkomista" (1. Joh 3:4). Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan luonto pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä, sillä hän on syntynyt Jumalasta. Tästä voidaan nähdä, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä paholaisen lapsia. Joka ei tee vanhurskautta, se ei ole Jumalasta eikä se, joka ei rakasta veljeään (1. Joh. 3:9-10). Kuinka siis voimme syyllistyä Jumalan lain rikkomiseen ja sitten kertoa, että olemme vapaita laista, joka vaati meitä kastettavaksi Kristuksen ruumiiseen? Sitten meille väitetään, että sitä ei tarvitse joka tapauksessa pitää. Miten rangaistus ei voi muka olla silloin täysin sattuman varassa? Tässä ajattelussa ei ole logiikkaa, ja se saa seurakunnan hourupäiseksi.

 

Jumalan seurakunnissa on keskuudessaan niitä, jotka ilmaisevat näitä lapsellisia tunteita. He ovat kuin ne, jotka tulevat keskuuteemme istuttamaan valevehnää ja pyrkivät horjuttamaan Jumalan seurakuntia tällä väärällä opetuksella. Tästä me tunnemme ne, jotka eivät puhu Pyhässä Hengessä. Valittuja ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen tai uskon (Ilm.12: 17; 14:12).

 

Äskettäin yksi Jumalan seurakunnista, julistettuaan itsensä binitaariseksi vähän aikaa sitten, totesi, että on oikein palvoa sunnuntaisin tai minä tahansa päivänä, jonka se lisää. He sanovat, että sapatin pitäminen ei johdu suoraan lain vaatimuksista, vaan enemmän Kristuksen ja apostolien esimerkistä. Näin ollen voi pidättäytyä työstä sapattina ja mennä jumalanpalvelukseen sunnuntaina. Samoin väärät opettajat tuhosivat Worldwide Church of Godin. Virhe tulee kuitenkin hyökkäyksestä Jumalan ykseyttä vastaan ensin. Argumentti, joka koskee sapattia laissa, esitetään seuraavasti:

Koska Jumala ei määrännyt kokoontumista tai palvontaa sapattina, kuinka voimme oikaista sitä, joka lepää seitsemäntenä päivänä (2. Moos. 20:8-11) ja palvoa myös muina aikoina? Meidän sapattipalveluksemme tulee enemmän Kristuksen esimerkistä (katso Luukas 4:16) kuin laista (Seitsemännen päivän adventistien julkaisu Bible Advocate, syyskuu 2004, s. 17).

 

No, johtuuko se siis laista vai eikö johdu? Noudattiko Kristus lakia vai ei? Hän vietti sapatteja, uusiakuita, pyhiä päiviä ja Jumalan määräämiä juhlia. Jos siis seuraamme Kristuksen esimerkkiä, meidän tulisi tehdä, mitä hän ja apostolit tekivät, ja pitää koko Jumalan kalenteri eikä vain sapattia.

 

On kirjoitettu: "Muista pyhittää lepopäivä". Ei siis vain levätä vaan myös pyhittää.

5. Mooseksen kirjassa 5:12-14 olevat käskyt ovat selkeämpiä. Siellä meitä käsketään:

’Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin.

 

Heprealainen aksentti zarha osoittaa, että käsky on kaksitahoinen, niin että kuutena päivänä on tehtävä työtä ja sapatti on pyhitettävä. Silloin ei ole vain levättävä, vaan se on myös pyhitettävä. Kuinka, joku voi kysyä, voidaan sapattia pitää oikein pitämättä sitä pyhänä tai pyhitettynä? Kuinka voimme pitää sen pyhänä, muuten kuin elävän Jumalan palvonnassa tai palveluksessa?

 

Onhan kirjoitettu: Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Pelätkää ja kunnioittakaa minun pyhäkköäni. Minä olen Herra. (3. Moos.19:30-26:2). Kunnioitamme Jumalan pyhäkköä.

 

Meidän on siis mentävä Jumalan eteen jokaisena sapattina. Koska olemme Jumalan temppeli, me palvomme Jumalaa ja perustamme Hänen temppelinsä pyhyydessä jokaisena sapattina. Siten palvonta on erottamaton osa Herran sapatteja – kaikkia niistä – ja se on merkitty suoraan lakiin. Meitä kehotetaan olemaan hylkäämättä kokoontumistamme tätä tarkoitusta varten. Apostolien teot osoittaa, että Jaakob ja apostolit noudattivat kaikkia näitä käytäntöjä seurakunnassa – sapatteina, uudenkuun juhlissa ja pyhäpäivinä ja kaikissa Jumalan juhlissa.

 

Poistakaa meiltä väärät opettajat ja palauttakaa Jumalan seurakunnat uskoon. Jos se on liian myöhäistä ja he ovat enemmistönä, jättäkää heidät. On parempi olla huutava ääni erämaassa. "Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi." (2. Moos. 23:2). Koska suurin osa ihmisistä, jotka väittävät olevansa Kristuksen seuraajia, vääristävät lain tuomion väärillä lausunnoilla, se ei oikeuta meitä hyväksymään sitä Jumalan seurakunnissa.

 

Onhan kirjoitettu: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi [eli ymmärryksestäsi].Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." (Matt. 22:37-40).

 

Laki ja profeetat olivat opettajia, jotka tuovat meidät Jumalan luo Kristuksen kautta. Meitä ei ole siirretty pois lain alaisuudesta, vaan meidät on pikemminkin asetettu sellaiseen asemaan, että voimme elää sen sisällä, sen ollessa täydellinen vapauden laki, ja mennä sitä pidemmällekin armossa ja laupeudessa. Meidät on vapautettu Kristuksen uhrin kautta. Koko uhrilaki täyttyi Kristuksessa. Jumalan lakia ei poistettu eikä laista häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. (Matt. 5:18).

 

Konferenssin jälkeen Paavali ja Barnabas jäivät Antiokiaan, ja profeetat Juudas ja Silas kehottivat veljiä Antiokiassa, ja jonkin ajan kuluttua heidät lähetettiin takaisin rauhassa veljiensä luo, jotka olivat heidät lähettäneet. Paavali ja Barnabas saarnasivat siellä monien muiden kanssa.

 

Muutaman päivän kuluttua Paavali ja Barnabas päättivät käydä uudelleen niissä kylissä, joissa he olivat käyneet tätä lähetystehtävää suorittamassa, mutta Paavali ja Barnabas kiistelivät siitä, olisiko viisasta ottaa Johannes Markus mukaansa, sillä hän oli luopunut heistä Pamfyliassa. Niin Barnabas otti Johannes Markuksen mukaansa ja lähti Paavalin luota purjehtimaan Kyprokselle. Paavali valitsi Silaksen ja kiitti veljiä Herran armosta, joka kulki Syyrian ja Kilikian halki vahvistaen siellä olevia seurakuntia (jakeet 36-41).

 

Luku 16

1Paavali saapui Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen Jeesuksen seuraaja, jonka äiti oli uskova juutalainen mutta isä kreikkalainen. 2Lystran ja Ikonionin uskovat kehuivat Timoteusta Paavalille, 3ja tämä halusi hänet matkalle mukaan. Niinpä Paavali ympärileikkasi Timoteuksen. Hän teki sen paikallisten juutalaisten vuoksi, koska kaikki tiesivät Timoteuksen isän olevan kreikkalainen. 4Kun he sitten kulkivat kaupungista toiseen, he ilmoittivat uskoville apostolien ja vanhinten Jerusalemissa tekemistä päätöksistä ja käskivät heidän noudattaa niitä. 5Näin seurakuntien usko vahvistui ja jäsenmäärä kasvoi joka päivä. 6Paavali ja kumppanit kulkivat Frygian ja Galatian halki, koska Pyhä Henki oli estänyt heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. 7Mysian alueelle tultuaan he yrittivät mennä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä. 8Niinpä he kulkivat pysähtymättä Mysian läpi ja tulivat Troaksen kaupunkiin. 9Yöllä Paavali näki näyn, jossa makedonialainen mies pyysi: »Tule meren yli Makedoniaan auttamaan meitä. 10Kun Paavali oli nähnyt näkynsä, me aloimme heti valmistautua Makedonian-matkalle. Ymmärsimme näet, että Jumala oli kutsunut meidät sinne julistamaan ilosanomaa. 11Lähdimme purjehtimaan Troaksesta ja suuntasimme suoraan Samothraken saarelle ja sieltä seuraavana päivänä Neapolikseen. 12Sieltä jatkoimme Filippiin, Rooman siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutaman päivän. 13Sapattina lähdimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan, koska arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme puhumaan naisille, joita siellä oli koolla. 14Meitä kuunteli eräs Lyydia-niminen nainen, Jumalaa kunnioittava purppurakankaiden kauppias Tyatiran kaupungista. Herra avasi hänen mielensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui. 15Kun hänet ja hänen talonväkensä kastettiin, hän pyysi: »Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni.» Hän ei antanut periksi ennen kuin suostuimme. 16Kun olimme menossa rukouspaikalle, meitä vastaan tuli orjatyttö, jossa oli tietäjähenki. Tyttö hankki omistajilleen hyvät tulot ennustamalla. 17Hän lähti seuraamaan Paavalia ja meitä ja huusi: »Nämä miehet ovat korkeimman jumalan palvelijoita! He neuvovat teille tien pelastukseen!» 18Näin hän teki monena päivänä, kunnes Paavali läpeensä tympääntyneenä puhutteli henkeä: »Jeesuksen Kristuksen nimissä minä käsken sinun lähteä hänestä.» Siinä samassa henki lähti. 19Kun tytön omistajat huomasivat menettäneensä tulonlähteensä, he kävivät käsiksi Paavaliin ja Silakseen ja raahasivat heidät torille viranomaisten eteen. 20He sanoivat: »Nämä miehet pistävät koko kaupungin sekaisin. He ovat juutalaisia 21ja opettavat tapoja, joita me roomalaisina emme saa omaksua emmekä noudattaa.» 22Kansakin asettui vastustamaan Paavalia ja Silasta, ja viranomaiset käskivät repiä heiltä vaatteet päältä ja piiskata heitä raipalla. 23Kun heidät oli piesty oikein kunnolla, heidät heitettiin vankilaan. Vanginvartija sai käskyn vahtia heitä huolellisesti. 24Määräyksen mukaisesti vartija sulki heidät sisempään selliin ja pani heidät vielä varmuuden vuoksi jalkapuuhun. 25Puolen yön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja lauloivat ylistyslauluja Jumalalle. Muut vangit kuuntelivat heitä. 26Äkkiä tuli voimakas maanjäristys, joka sai vankilan perustukset huojumaan, kaikki ovet avautumaan ja kaikkien kahleet irtoamaan. 27Vartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki. Hän uskoi vankien karanneen ja veti miekan esiin tappaakseen itsensä. 28Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: »Älä tee mitään pahaa itsellesi! Me olemme kaikki täällä.» 29Vartija pyysi valoa ja ryntäsi sisään. Hän alkoi vapista ja heittäytyi Paavalin ja Silaksen jalkoihin. 30Hän saattoi heidät ulos ja kysyi: »Herrat! Mitä minun pitää tehdä pelastuakseni?» 31Paavali ja Silas vastasivat: »Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja kaikki talossasi asuvat pelastutte.» 32Niin he puhuivat Herran sanaa hänelle ja kaikille muille hänen talossaan. 33Vartija otti heidät luokseen keskellä yötä ja pesi heidän haavansa. Hänet ja koko hänen talonväkensä kastettiin saman tien. 34Hän vei Paavalin ja Silaksen sisään, tarjosi heille ruokaa ja piti juhlat koko joukolle, koska oli alkanut uskoa Jumalaan. 35Aamulla viranomaiset lähettivät henkivartijoitaan sanomaan vanginvartijalle: »Päästä ne miehet vapaaksi.» 36Vartija kertoi asiasta Paavalille: »Viranomaiset lähettivät tiedon, että teidät vapautetaan. Lähtekää siis ja menkää rauhassa.» 37Silloin Paavali sanoi henkivartijoille: »Meidät piestiin julkisesti ja heitettiin vankilaan, vaikkei meitä ollut tuomittu mistään ja olemme Rooman kansalaisia. Aiotteko nyt ajaa meidät pois vähin äänin? Ei onnistu. Viranomaiset saavat itse tulla päästämään meidät.» 38Henkivartijat ilmoittivat tämän vastauksen viranomaisille, jotka pelästyivät kuullessaan, että vangit olivat roomalaisia. 39He tulivat lepyttelemään Paavalia ja Silasta, saattoivat heidät ulos ja pyysivät heitä poistumaan kaupungista. 40Vankilasta lähdettyään he menivät Lyydian luokse. He tapasivat siellä uskovia, rohkaisivat näitä ja lähtivät sitten pois.

 

Luvun 16 tarkoitus

Sitten Paavali meni Derbeen ja Lystraan, ja Timoteus, uskovan juutalaisnaisen poika, liittyi Paavalin ja Silaksen seuraan. Timoteuksen isä oli kreikkalainen. Paavali ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, jotka tiesivät hänen isänsä olevan kreikkalainen. He toivat sinne Jerusalemin konferenssin päätökset, jotka esitettiin Apostolien tekojen 15. luvussa, ja jäsenmäärä kasvoi päivä päivältä.

 

Vähä-Aasiasta Troakseen

Pyhä Henki ei sallinut apostolien saarnata sanaa Aasiassa, ja kun he tulivat Mysiaa vastapäätä (jae 7) ja yrittivät mennä Bithyniaan, Jeesuksen Henki ei sallinut heidän mennä sinne, ja niin kulkien Mysian ohi he menivät alas Troakseen. Alue oli luultavasti Ikonionista luoteeseen oleva maa, jossa asui sekä frygialaisia että galatalaisia. Rooman provinssi Aasia käsitti läntisen Frygian. Alue vastapäätä Mysiaa oli Troaksesta itään oleva alue oli lähellä Nakoleiaa (nykyistä Seyitgazia) ja Bitynia oli sieltä pohjoiseen.

 

Paavali ja Silas Filippissä

Monet tutkijat uskovat Paavalin saapuneen Eurooppaan ensimmäistä kertaa. Ja he menivät Troaksesta Samothrakeen, Neapolikseen ja sitten Filippiin. Filippi oli Makedonian johtava kaupunki, mutta ei sen pääkaupunki, ja Makedonia oli roomalainen maakunta Euroopassa, mukaan lukien Filippi, Tessalonika ja Beroia. Usein veteraaneille annettiin maita heidän siirtyessään eläkkeelle näihin siirtokuntiin, kuten Filippiin.

Siellä he tapasivat sapattina erään naisen, Lyydian, Tyatirasta, ja muita naisia, jotka kokoontuivat kuuntelemaan heitä. Hän ja hänen perheensä kastettiin, ja he kutsuivat apostolit tulemaan kotiinsa ja jäämään vieraikseen.

 

Jakeissa 16-24 näemme, että lähestyessään rukouspaikkaa apostolit kohtasivat demonin riivaaman orjatytön, jossa tietäjähenki. Hän tunnisti heidät monena päivänä toistuvasti Jumalan miehiksi, jotka julistivat pelastuksen tietä ja ärsytti Paavalia niin, että hän ajoi demonin ulos tytöstä ja se tuli ulos tuona hetkenä.

Tytön omistajat, jotka olivat menettäneet tulonsa tytön ennustamisen menetyksestä, ottivat sitten kiinni apostolit ja raahasivat heidät torille viranomaisten eteen ja syyttivät heitä siitä, että he olivat juutalaisia, jotka puolustivat tapoja, joita he eivät voineet noudattaa (jae 21). Väkijoukko hyökkäsi heidän kimppuunsa. Ja viranomaiset repivät heiltä vaatteet ja käskivät piiskata heitä raipalla. Kun heidät oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai määräyksen valvoa heitä tarkoin. Ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun (jae 22-24).

 

Filippiläinen vartija kääntyy

Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat (jakeet 25-26).

 

Vartija havahtui unestaan, ja kun hän näki vankilan ovet selkoselällään, hän luuli vankien karanneen ja tempasi miekan surmatakseen itsensä (jae 27). Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä." Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:"Uskokaa Herraan Jeesukseen, niin te pelastutte ja teidän perheenne."

 

He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.Sitten hän otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti (jakeet 28-33).

 

Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi, kun nyt uskoi Jumalaan.

 

Vapautuminen vankilasta

Aamulla viranomaiset lähettivät henkivartijat (eli liktorit, jotka kantoivat mukanaan vitsakimppuja, fascia, joiden keskellä oli usein kirves) tuomaan sanan, että nämä miehet oli päästettävä vapaiksi. Vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Viranomaiset ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa" (jakeet 35-36).

 

Mutta Paavali kieltäytyi ja sanoi, että he olivat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet heitä, jotka olivat Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet heidät vankeuteen; ja nytkö he salaa ajaisivat heidät tiehensä salaa. Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos. Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia, ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista. Vankilasta lähdettyään he menivät Lyydian luo. Tavattuaan siellä uskonveljiä he rohkaisivat näitä, ja sitten he lähtivät pois (jakeet 37-40). Tämä oli merkittävä todistus siellä.

 

Luku 17

1Paavali ja Silas kulkivat Amfipoliksen ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, missä juutalaisilla oli synagoga. 2Tapansa mukaan Paavali meni sinne ja keskusteli juutalaisten kanssa kolmena sapattina kirjoitusten pohjalta. 3Hän tulkitsi kirjoituksia ja osoitti, että Kristuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleiden joukosta. »Kristus on juuri tämä Jeesus, josta minä teille kerron», Paavali sanoi. 4Jotkut juutalaiset vakuuttuivat ja alkoivat kannattaa Paavalia ja Silasta, samoin iso joukko Jumalaa kunnioittavia kreikkalaisia ja monet ylhäiset naiset. 5Juutalaisten enemmistö kuitenkin raivostui tästä. He kokosivat suuren väkijoukon, johon haalittiin mukaan myös torilla vetelehtivää väkeä, ja aiheuttivat kaupungissa levottomuuksia. He kerääntyivät Jasonin talon eteen ja etsivät Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan tuomittaviksi. 6Kun näitä ei löytynyt, he raahasivat Jasonin ja muutaman uskovan viranomaisten eteen ja sanoivat: »Ne koko maailman sekoittajat ovat nyt tulleet tännekin! 7Jason on ottanut heidät luokseen. He kaikki rikkovat keisarin säädöksiä väittäessään, että on olemassa toinen hallitsija, eräs Jeesus.» 8Nämä puheet saivat väkijoukon ja kaupunginjohtajat kuohuksiin. 9Jasonilta ja muilta pidätetyiltä vaadittiin takuusumma, ja sitten heidät päästettiin lähtemään. 10Jo seuraavana yönä uskovat auttoivat Paavalin ja Silaksen matkalle Beroiaan. Sinne tultuaan he menivät juutalaisten synagogaan. 11Täällä juutalaiset olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan innokkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö se paikkansa. 12Moni heistä alkoikin uskoa, samoin monet kreikkalaisylhäisöön kuuluvat naiset ja miehet. 13Kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää Paavalin julistavan Beroiassa Jumalan sanaa, he lähtivät rähisemään ja aiheuttamaan levottomuuksia myös siellä. 14Silloin uskovat lähettivät Paavalin rannikolle. Silas ja Timoteus sen sijaan jäivät Beroiaan. 15Saattajat veivät Paavalin Ateenaan asti. He palasivat takaisin ja veivät Silakselle ja Timoteukselle Paavalin käskyn tulla mahdollisimman pian tämän luokse. 16Odotellessaan Ateenassa muiden tuloa Paavali ärsyyntyi epäjumalien kuvista, joita näkyi joka puolella kaupunkia. 17Niinpä hän ryhtyi synagogassa puheisiin juutalaisten ja muiden Jumalaa kunnioittavien kanssa ja jututti torilla koko päivän kaikkia, jotka vain sattui tapaamaan. 18Hän väitteli myös epikurolaisten ja stoalaisten filosofien kanssa, ja jotkut heistä sanoivat: »Mitä tuo tiedonjyviä nokkiva varis oikein raakkuu?» »Näyttäisi saarnaavan joistain vieraista jumalista», toiset sanoivat, sillä Paavali julisti ilosanomaa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. 19Hänet vietiin Areiopagi-neuvoston eteen, ja häneltä kysyttiin: »Voisitko selittää, mikä tämä sinun opettamasi uusi oppi on? 20Siinä taitaa olla piirteitä, joita emme ymmärrä. Haluaisimme siis tietää, mistä mahtaa olla kyse.» 21Ateenalaiset ja siellä asuvat ulkomaalaisetkin olivat näet aina kiinnostuneita uusista puheenaiheista. 22Paavali astui Areiopagi-neuvoston eteen ja alkoi puhua: »Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te palvotte jumalia tunnollisesti. 23Kun kiertelin katselemassa palvontapaikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa luki: ’Tuntemattomalle jumalalle’. Minä kerron teille juuri siitä, mitä te tuntemattanne palvotte 24Jumala on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on. Hän on taivaan ja maan Herra eikä asu ihmisten rakentamissa temppeleissä. 25Häntä ei palvota ihmiskäsin; ei hän tarvitse keneltäkään mitään. Hän itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muunkin. 26Yhdestä ihmisestä hän loi koko ihmiskunnan asumaan kaikkialla maailmassa. Hän sääti vuodenajat ja asuinalueiden rajat, 27jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja saattaisivat hapuillessaan löytää hänet. Hän ei näet ole kaukana kenestäkään. 28Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Sanovathan jotkut teidän runoilijannekin: ’Me näet olemme hänen sukuaan.’ 29Koska siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla jumaluuden olevan kuin kultainen, hopeinen tai kivinen esine, taidokkaasti muotoiltu mielikuvituksen tuote. 30Jumala on pitkään katsonut läpi sormien tätä tietämättömyyttä, mutta nyt hän kehottaa kaikkia ihmisiä kaikkialla muuttamaan elämänsä suunnan. 31Hän on näet määrännyt päivän, jolloin hän tuomitsee maailman oikeudenmukaisesti. Tuomarina on Jumalan asettama mies, jonka hän herätti kuolleiden joukosta antaakseen kaikille syyn uskoa.» 32Kuolleiden ylösnousemuksesta kuullessaan jotkut irvailivat Paavalille ja toiset sanoivat: »Ehkä jatketaan tästä aiheesta toisella kertaa.» 33Niinpä Paavali lähti heidän luotaan. 34Jotkut kuitenkin liittyivät hänen seuraansa ja alkoivat uskoa. Heihin kuuluivat Dionysios, joka oli Areiopagi-neuvoston jäsen, Damaris-niminen nainen ja muutamat muut.

 

Luvun 17 tarkoitus

Paavali ja Silas Tessalonikassa

Paavali ja Silas kulkivat Amfipoliksen ja Apollonian kautta, jotka sijaitsivat Via Egnatian varrella Filippin ja provinssin pääkaupungin Tessalonikan välillä. Siellä oli juutalaisten synagoga (jae 1).

 

Paavali meni synagogaan kolmena viikkona (sapattina) keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta, että Jeesuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista ja väitti heidän kanssaan Raamatusta, että Jeesuksen oli välttämätöntä kärsiä ja nousta kuolleista ja että tämä Jeesus, jota hän heille julisti, oli Kristus (jakeet 2-3). Muutamat juutalaiset vakuuttuivat asiasta ja asettuivat kannattamaan Paavalia ja Silasta, samoin suuri joukko jumalaapelkääviä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset (jakeet 4-5). Tämä sai juutalaiset kateuden valtaan ja he värväsivät kelvottomia miehiä, haalivat koolle kansaa ja nostattivat kaupungissa mellakan.Sitten he ryntäsivät Jasonin talolle ja he raahasivat Jasonin ja joitakin muita veljiä kaupungin viranomaisten luo (politarkki on makedonialainen titteli) (jakeet 6-7). He syyttivät veljiä siitä, että he palvelivat muuta kuningasta kuin keisaria ja että Jason oli ottanut heidät vastaan ja he toimivat keisarin käskyjä vastaan. Tämä järkytti viranomaisia, ja niin he ottivat Jasonilta takuusumman ja päästivät heidät menemään (jakeet 8-9).

 

Paavali ja Silas Beroiassa

Veljet lähettivät Paavalin ja Silaan heti pois Beroiaan. Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa (jae 11). Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet (jae 12). Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali julisti Jumalan sanaa myös Beroiassa, he tulivat sinne ja alkoivat sielläkin villitä ja kiihottaa kansaa. Silloin veljet lähettivät heti Paavalin matkaan kohti rannikkoa (Ateenaan), mutta Silas ja Timoteus jäivät vielä Beroiaan.Paavali lähetti ne, jotka seurasivat häntä Ateenaan, takaisin viemään Silakselle ja Timoteukselle sanan, että näiden oli mitä tultava hänen luokseen (jakeet 13-15).

 

Paavali Ateenassa (jakeet 17-34)

Paavali oli järkyttynyt siitä, että Ateena oli täynnä epäjumalia. Hän keskusteli synagogassa ja torilla (agora) juutalaisten ja jumalaapelkäävien ja kaikkien niiden kanssa, joita sattui tapaamaan siellä (jakeet 16-17). Hän tapasi siellä epikurolaisia ja stoalaisia filosofeja, joita kiinnosti hänen opetuksensa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta (Anastasis), jota he luulivat vieraaksi jumaluudeksi. Termi lavertelija, jota vanha kirkkoraamattu käyttää, on siis itse asiassa jyviä noukkiva lintu ja viittaa ihmisiin, jotka keräävät tiedonjyväsiä torilla; ja he ottivat hänet ja veivät hänet Areiopagi-neuvostoon, joka on itse kukkulan laella sijaitseva neuvosto (jakeet 18-19).

 

Ateenalaiset samoin kuin kaupungissa asuvat muukalaiset tunnettiin kiinnostuksestaan kaikkia uusia asioita ja puheenaiheita kohtaan (jae 21).

 

Paavali puhuu Areiopagille

Tässä hän esittää stoalaisia ja juutalaisia argumentteja.

Hän viittaa heidän uskonnollisuuteensa ja myös heidän viittaukseensa tuntemattomaan jumalaan. Sitten hän julisti, että tämä tuntematon Jumala oli luoja Jumala sekä ihmisten ja kansojen luoja ja että ihmisten tuomari oli oleva mies, jonka hän herätti kuolleista.

 

Jae 28 – 2 luultavasti Kreetan Epimenideestä.3 Aratoksen runosta ‘Fainomena’

 

Kun ateenalaiset ja kuulijat kuulivat kuolleiden ylösnousemuksesta, jotkut pilkkasivat häntä, mutta toiset uskoivat ja liittyivät hänen seuraansa, heidän joukossaan areiopagilainen Dionysios (Aeriopagi-neuvoston jäsen) ja nainen nimeltä Damaris ja muut heidän kanssaan (jae 32-33).

 

Luku 18

1Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttiin. 2Siellä hän tapasi Aquilan, Pontoksesta kotoisin olevan juutalaisen, ja tämän vaimon Priscillan. He olivat äskettäin tulleet Italiasta, koska keisari Claudius oli käskenyt kaikkien juutalaisten lähteä Roomasta. Paavali meni heidän luokseen. 3He olivat ammatiltaan teltantekijöitä niin kuin Paavalikin, ja siksi hän jäi työskentelemään heidän kanssaan. 4Aina sapattina hän kuitenkin keskusteli synagogassa ja yritti puhua ympäri sekä juutalaisia että kreikkalaisia. 5Kun Silas ja Timoteus saapuivat Makedoniasta, Paavali oli jo kokonaan omistautunut julistamaan sanaa. Juutalaisille hän todisti, että Jeesus on Kristus. 6Kun nämä väittivät pilkallisesti vastaan, Paavali pudisteli pölyt vaatteistaan ja sanoi: »Omapa on syynne, kärsikää itse seuraukset. Minä sanoudun irti teistä ja menen muihin kansoihin kuuluvien luokse.» 7Hän lähti ja meni synagogan naapurissa olevaan taloon, jonka omistaja Titius Justus oli Jumalaa kunnioittava mies. 8Silti myös Crispus, synagogan johtaja, ja koko hänen talonväkensä alkoivat uskoa Herraan. Monet muutkin korinttilaiset alkoivat Paavalia kuunneltuaan uskoa, ja heidät kastettiin. 9Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: »Älä pelkää. Jatka puhumista äläkä vaikene, 10sillä minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei koske sinuun eikä tee sinulle pahaa, koska tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.» 11Niin Paavali viipyi puolitoista vuotta korinttilaisten parissa ja opetti heille Jumalan sanaa. 12Mutta kun Gallio oli Akhaiassa keisarin korkeana edustajana, juutalaiset kävivät yhdessä Paavalin kimppuun ja veivät hänet tämän eteen. 13He sanoivat: »Tämä mies houkuttelee ihmisiä palvomaan Jumalaa lainvastaisella tavalla.» 14Kun Paavali oli juuri avaamassa suunsa, Gallio sanoi juutalaisille: »Hyvät juutalaiset, ottaisin valituksenne asianmukaisesti huomioon, jos kyseessä olisi jokin todellinen loukkaus tai rikos. 15Mutta jos kiista koskee sanavalintoja ja teidän lakianne, saatte ratkaista asian itse.» 16Sitten Gallio ajoi juutalaiset pois oikeusistuimesta. 17Hän ei välittänyt vähääkään, vaikka väkijoukko kävi käsiksi Sostenekseen, synagogan johtajaan, ja hakkasi tätä oikeusistuimen edessä. 18Paavali viipyi vielä monta päivää ystävien luona. Sitten hän hyvästeli heidät ja lähti purjehtimaan kohti Syyriaa yhdessä Priscillan ja Aquilan kanssa. Hän oli leikkauttanut Kenkreassa hiuksensa Jumalalle antamansa lupauksen mukaisesti. 19Efesoksessa Paavali erosi matkakumppaneistaan, meni synagogaan ja ryhtyi puheisiin juutalaisten kanssa. 20Nämä pyysivät häntä viipymään kauemmin, mutta hän ei suostunut 21vaan sanoi hyvästiksi: »Palaan luoksenne, jos Jumala niin tahtoo.» Sitten hän purjehti Efesoksesta 22ja nousi maihin Kesareassa. Tervehdittyään seurakuntaa hän jatkoi Antiokiaan 23ja viipyi siellä jonkin aikaa. Sieltä lähdettyään hän kulki ensin Galatian ja sitten Frygian halki ja rohkaisi Jeesuksen seuraajia kaikkialla. 24Efesokseen saapui Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen. Tämä oppinut mies tunsi perusteellisesti pyhät kirjoitukset 25ja oli saanut tietää Herran osoittamasta tiestä. Hän oli tulinen julistaja ja opetti Jeesuksesta tarkasti, vaikka tunsi vain Johanneksen kasteen. 26Apollos alkoi puhua rohkeasti synagogassa. Häntä kuultuaan Priscilla ja Aquila kutsuivat hänet luokseen ja kuvailivat hänelle tarkemmin Jumalan tietä. 27Kun Apollos sitten tahtoi lähteä Akhaiaan, uskovat rohkaisivat häntä. He kirjoittivat akhaialaisille Jeesuksen seuraajille ja kehottivat heitä ottamaan Apolloksen luokseen. Sinne tultuaan Apollos auttoi uskovia suuresti Jumalan suosiollisella tuella. 28Hän väitteli kiihkeästi juutalaisten kanssa ja osoitti kirjoitusten avulla, että Jeesus on Kristus.

 

Luvun 18 tarkoitus

Paavali Korintissa

(vrt. 1. Kor. 1-4 Paavalin oma kertomus)

Paavali lähti Ateenasta Korinttiin. Siellä hän tapasi Aquilan, Pontoksesta kotoisin olevan juutalaisen, ja tämän vaimon Priscillan, kun Claudius oli karkottanut sieltä juutalaiset todennäköisesti vuonna 49 jaa. (jakeet 1-2). Aquila oli teltantekijä (kreikankielinen sana tarkoittaa yleensä nahkatyöläisiä) ja niin Paavalikin pysyi heidän luonaan (jae 3). Joka sapattina Paavali kävi keskusteluja synagogassa ja taivutti monia sekä juutalaisia että kreikkalaisia (jae 4). Kun Silas ja Timoteus saapuivat Makedoniasta, Paavali oli jo kokonaan antautunut julistamaan sanaa todistaen juutalaisille, että Jeesus oli Messias.Nämä väittivät herjaten vastaan.Silloin hän pudisti pölyn vaatteistaan ja sanoi: "Tulkoon teidän verenne teidän itsenne päälle!" (Hesekielin 33:2-9 profetian mukaisesti) (jae 5).

 

Sitten hän päätti mennä pakanoiden luo ja olla välittämättä juutalaisista (jotka hän sitten uskoi Pietarille Antiokiasta ja Parthiasta käsin) (jae 6). Hän lähti sieltä ja meni Titius Justus -nimisen jumalaapelkäävän miehen taloon, joka oli synagogan vieressä. Crispus, synagogan johtaja, ja koko hänen talonväkensä alkoivat uskoa Herraan, ja heidät kastettiin monien korinttilaisten kanssa. Krispos oli siten ensimmäinen niistä harvoista korinttilaisista, jotka Paavali kastoi (1. Kor. 1:14) (jakeet 7-8).

 

Paavalin näky Korintissa

Kristus ilmestyi näyssä Paavalille Korintissa ja rohkaisi häntä puhumaan. Hän kertoi hänelle, että hän oli hänen kanssaan eikä hänen pitänyt pelätä, sillä Kristuksella oli monia kaupungissa, jotka olivat hänen kanssaan, eikä kukaan hyökkäisi tai vahingoittaisi Paavalia (jakeet 9-10). Niin Paavali viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta.

 

Mutta kun Gallio (filosofi Senecan veli) tuli Akhaian prokonsuliksi eli käskynhaltijaksi, juutalaiset kävivät yhdessä Paavalin kimppuun ja veivät hänet tuomioistuimen eteen.He sanoivat tämän miehen houkuttelevan ihmisiä palvelemaan Jumalaa lainvastaisella tavalla. Gallio kieltäytyi kuitenkin osallistumasta juutalaisten uskonnollisiin kiistoihin, kun kyse ei ollut roomalaisesta laista, ja koska siihen ei liittynyt rikosta tai törkeää ilkityötä, hän kieltäytyi osallistumasta ja tuomitsemasta heitä ja käski heitä selvittämään asian ja ajoi heidät pois tuomioistuimesta (jakeet 12-16). Ja he kaikki kävivät käsiksi Sosthenekseen, synagogan johtajaan (Crispus oli nyt sikäläisen seurakunnan jäsen). He hakkasivat Sostenesta tuomioistuimen edessä (vrt. myös 1. Kor. 1:1), mutta Gallio ei kiinnittänyt tähän huomiota (jae 17).

 

Toisen lähetysmatkan loppu ja kolmannen alku

Paavali viipyi siellä monta päivää tämän tapahtuman jälkeen ja purjehti sitten Aquilan ja Priscillan kanssa Syyriaan (jae 18). Kenkreassa hän leikkasi hiuksensa, koska oli antanut Jumalalle lupauksen. Tämä oli nasiirilupaus, koska se on laki, kun nasiirilupaukset on saatettu päätökseen. He tulivat Efesoon, ja hän jätti pariskunnan sinne; mutta hän itse meni synagogaan ja väitteli juutalaisten kanssa, vaikka oli Korintissa päättänyt, ettei väittelisi (jae 19). Nämä pyysivät häntä jäämään pitemmäksi aikaa, mutta hän ei suostunut ja sanoi, että hän palaisi, jos Jumala soisi, ja lähti sitten Efesokseen. Hän nousi maihin Kesareassa, missä hän tervehti seurakuntaa ja matkasi sitten Antiokiaan. Hän vietti siellä jonkin aikaa ja kulki sitten paikasta toiseen läpi Galatian ja Frygian vahvistaen kaikkia opetuslapsia. Tämän katsotaan olevan toisen lähetysmatkan loppu ja kolmannen alku.

 

Apollos ja Johanneksen kaste

Apollos oli Aleksandriasta kotoisin oleva juutalainen. Hän oli hyvin asioista perillä ja kaunopuheinen ja opetti oikein Kristuksesta, mutta hän oli Johannes Kastajan opetuslapsi ja siten hän Johanneksen opetuslapsena ei ollut saanut Pyhää Henkeä.

 

Hän vakuuttavasti kumosi juutalaisten väitteet, ja kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila ottivat hänet huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin seurakunnan oppeihin ja sitten suosittelivat häntä seurakunnalle kirjoittamalla opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan ja rohkaisisivat häntä.

 

Luvussa 19 (jäljempänä) Apollos ja hänen toverinsa saivat Paavalin selittämään, että oli välttämätöntä panna kädet pään päälle Pyhän Hengen saamiseksi kasteen jälkeen päästäkseen sisälle seurakuntaan ja Jumalan valtakuntaan.