Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F053
2. Tessalonikalaiskirjeen kommentaari
(Edition 1.5
20201112-20210412)
Tämä oli toinen Paavalin kirjoittama kirje tessalonikalaisille ja toinen
teksti, joka päätyi Uutena Testamenttina sittemmin tuntemaamme kokoelmaan.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
2. Tessalonikalaiskirjeen kommentaari
Johdanto
Jumalan seurakunta
Tessalonikassa kohtasi jatkuvasti voimakasta vastustusta ulkopuolelta
sikäläisen synagogan juutalaisilta, jotka pitivät uskoa todellisena vaarana
kasvulleen ja pitivät uskovia harhaoppisena lahkona. Kun otetaan huomioon tämä
vastustus, seurakuntaa horjutettiin myös käyttämällä Messiaan odotusta ja vasta
löydettyä voimaa Pyhässä Hengessä. Demonit hyökkäsivät seurakuntaa vastaan
väärillä opetuksilla, joita käännynnäiset heidän keskuudessaan levittivät.
Ennen kuin Paavali
kirjoitti ensimmäisen kirjeensä tessalonikalaisille, Raamatussa ei ollut muita
kirjoituksia kuin hepreankieliset tekstit, joista juutalaisilla käännynnäisilla
oli jonkinlainen käsitys. Kreikkalaisilla oli kuitenkin vain Septuagintan (LXX)
teksti, jonka varassa oli käytännössä heidän tiensä Raamattuun. Lukuun
ottamatta ensimmäistä kirjettä tessalonikalaisille, jonka he olivat juuri saaneet,
maailmassa ei ollut muuta teologista tutkielmaa kuin juuri LXX. Se oli heidän
kirjoituksensa kokonaisuudessaan. Se oli tavallaan siunaus siinä mielessä, että
antinomistit eivät olleet vielä täysin tunkeutuneet uskoon harhaoppeillaan,
jotka koskivat lakia ja Jumalan olemusta. He eivät myöskään olleet esittäneet
Roomasta tullutta Attiksen binitarismia eivätkä mysteeri- ja
auringonpalvontakultteja, vaikka ne olivatkin tulossa muutaman vuoden päästä
Galatiaan ja Kolossaan sekä vähäisemmässä määrin Efesoon (vrt. Harhaoppi apostolisessa seurakunnassa (Nro 089)). Paavali joutui pian lähettämään tämän toisen kirjeen
käsitelläkseen niitä paineita ja vääriä oppeja, joita siellä levitettiin. Tällä
väärällä opilla oli kauaskantoisia seurauksia. Ei tarvitse kuin katsoa niitä
harhaoppeja, jotka leviävät 20. ja 21. vuosisadalla, nähdäkseen, mihin se
kaikki johti, kun tuloksena oli vääriä oppeja, jotka koskivat kolmiyhteistä
Jumalaa Binitarismi/Trinitarismia (Nro 076), Diteismiä (Nro 076B), sunnuntaipalvontaa, joka korvasi sapatin ja uudetkuut
ja juhlapäivät, jotka saatetaan uudestaan voimaan toisessa tulemisessa (Jes.
66:23-24; Sak. 14:16-19), Joulua ja pääsiäistä (Nro 235) sekä kumotuiksi väitettyjä Jumalan lakeja (L1). Nämä virheet jättivät kaikki ne, jotka
pitivät ne, poissa Jumalan valtakunnasta ja ensimmäisestä ylösnousemuksesta (Nro 143A)ja jättivät jokaisen heistä Toiseen ylösnousemukseen (Nro 143b)tuhatvuotisen valtakunnan lopussa, mikä
olikin ensijaisena syynä niihin. Tässä Paavali julistaa, että on tuleva
laittomuuden ihminen (KR38) ja kapina Jumalaa vastaan (katso jäljempänä).
Kirjan yleiskatsaus – 2.
tessalonikalaiskirje
kirjoittanut E.W.
Bullinger
KIRJEEN RAKENNE KOKONAISUUDESSAAN.
2. Tessalonikalaiskirje 1:1-2. MUODOLLISUUDET. JOHDANTO. ARMOA JA RAUHAA.
2. Tessalonikalaiskirje 1:3. KIITTÄMINEN.
2. Tessalonikalaiskirje 1:3-5 SYY. HEIDÄN USKONSA, RAKKAUTENSA JA
KÄRSIVÄLLISYYTENSÄ.
2. Tessalonikalaiskirje 1:6-10. LEVON JA KIRKKAUDEN SAAVUTTAMINEN.
2. Tessalonikalaiskirje 1:11. RUKOUS HEIDÄN PUOLESTAAN.
2. Tessalonikalaiskirje 1:12-. ETTÄ HERRAN NIMI KIRKASTETTAISIIN.
2. Tessalonikalaiskirje 1:12. JA HEIDÄT KIRKASTETTAISIIN HÄNESSÄ.
2. Tessalonikalaiskirje 2:1-12. KEHOTUS."Herramme Jeesuksen
Kristuksen tulo ja miten meidät kootaan hänen luokseen".*
2 Tessalonikalaiskirje 2:13-. KIITTÄMINEN.
2. Tessalonikalaiskirje 2:13. SYY. HEIDÄN PELASTUKSENSA.
2. Tessalonikalaiskirje 2:14-15. OSALLISUUS KIRKKAUTEEN
2. Tessalonikalaiskirje 2:16-17; 2. Tessalonikalaiskirje 3:1. RUKOUS PAAVALIN
PUOLESTA.
2. Tessalonikalaiskirje 3:1-4. ETTÄ SANA SAISI KUNNIAN.
2. Tessalonikalaiskirje 3:5. JA HEIDÄN SYDÄMENSÄ OHJATTAKOOT JUMALAN RAKKAUTEEN
2. Tessalonikalaiskirje 3:6-15. KEHOTUS.
2. Tessalonikalaiskirje 3:16-18. PÄÄTÖS. RAUHAA JA ARMOA.
JOHDANTOHUOMAUTUKSET.
1. Toinen kirje
tessalonikalaisseurakunnalle kirjoitettiin ensimmäisen kirjeen tavoin
Korintista, eikä pitkääkään aikaa edellisen kirjeen jälkeen, sillä sekä Silas
että Timoteus olivat yhä apostolin luona. Ilmeisesti sillä pyrittiin ja se
lähetettiin korjaamaan vastaanottajilleen ja myös meille väärien opettajien
aiheuttama vaiva. Ja uusi ilmoitus, jonka Pyhä Henki antoi tässä tiettäväksi
Paavalin kautta"mitä tuleman pitää", kuten Joh. 16:13 lupasi,
esittää tärkeitä yksityiskohtia, jotka liittyvät meidän Herramme tulemukseen ja
"Herran päivään". Paavali muistutti tessalonikalaisia siitä (2. Tess.
2:5), että hän oli jo kertonut heille nämä asiat, mutta ainakin osa oli
joutunut sen harhaluulon valtaan, että se päivä oli jo "tullut" (2.
Tess. 2:2 ja huomautus). Siksi apostoli varoitti, että se päivä ei tule, ellei
luopumus tapahdu ensin, mikä onkin varoitus, joka tulee kovaan tarpeeseen näinä
päivinä, kun laajalti opetetaan, että Herran päivä ei tule, ennen kuin maailma
on kääntynyt Kristuksen puoleen!
2. Tärkeä profetia, joka koskee "laittomuuden ihmistä"(KR38) eli "laittomuutta ihmismuodossa" (KR 92) elikkä "tuhon tuojaa" (UT2020, on ollut monien erilaisten tulkintojen kohteena. Pääpiirteissään mitään tulkintaa ei tarvitakaan, sillä meillä on tässä harkittu ja selkeä lausunto tapahtumista, jotka olivat silloin tulevaisuudessa ja joita ei ollut vielä tapahtunut, ja jotka ovat edelleenkin tulevaisuudessa. Profetia esitetään kielellä, jonka yksinkertaisinkin lukija voi ymmärtää. Vielä on ilmestymättä yksilö, joka tulee olemaan kaiken pahan ruumiillistuma ja jonka rinnalla menneisyyden Jumalan ja Hänen Kristuksensa vastustajat olivat vain himmeitä varjoja. Herra tuhoaa hänet "tulemisensa kirkkaudella". Voidaan lisätä, että kaikki "varhaiset isät" uskoivat, että tämä suuri vastustaja olisi yksilö.
2. Tessalonikalaiskirje 1:6-10. LEVON JA KIRKKAUDEN
SAAVUTTAMINEN.
2 Tessalonikalaiskirje 1:6. Ahdinko ahdistajille.
2. Tessalonikalaiskirje 1:7- Lepo ahdistetuille.
2. Tessalonikalaiskirje 1:7. Kun Herra ilmestyy.
2. Tessalonikalaiskirje 1:8-9. Kosto vihollisille.
2. Tessalonikalaiskirje 1:10-. Kun hän tulee.
2. Tessalonikalaiskirje 1:10. Kirkastetuksi tuleminen pyhissä.
2. Tessalonikalaiskirje 2:1-12. KEHOTUS.
2. Tessalonikalaiskirje 2:1-3-. Kehotus: negatiivinen-, 2.
Tessalonikalaiskirje 2:3-. Luopumus: avoin.
2. Tessalonikalaiskirje 2:3. Synnin ihminen.
2. Tessalonikalaiskirje 2:4. Hänen tekojensa luonne.
2. Tessalonikalaiskirje 2:5-6. Kehotus: positiivinen.
2. Tessalonikalaiskirje 2:7. Mysteeri: salainen.
2. Tessalonikalaiskirje 2:8. Laittomuuden ihminen.
2. Tessalonikalaiskirje 2:9-12. Hänen tekojensa luonne.
2. Tessalonikalaiskirje 3:6-15. KEHOTUS.
2 Tessalonikalaiskirje 3:6. Kehotus kurinalaisille.
2 Thessalonians 3:7-9. Paavalin ja veljien esimerkki.
2. Tessalonikalaiskirje 3:10. Kehotus sille, joka ei tee työtä.
2. Tessalonikalaiskirje 3:11. Esimerkki sellaisesta.
2. Tessalonikalaiskirje 3:12-13. Kehotus kurittomille.
2.Tess.3: 14-15. Tottelemattomia pitää kehottaa.
************
Laittomuuden ihminen ja luopumus (Nro
299E)
Teksteissä viitataan
laittomuuden ihmiseen, ja Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille
kirjoitettiin nimenomaan koskien tuota tapahtumaa sekä luopumuksen ja
Kristuksen tulemuksen ajoitusta ja järjestystä.
Se on kirjoitettu tessalonikalaisille
Jumalan, Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tätä tekstiä ei siis
voida tulkita väärin binitaariseksi tekstiksi.
Tessalonikan seurakunta
oli tukevalla perustalla ja eteni Herrassa, ja nähtävästi antinomistit tulivat
joidenkin keskuuteen ja levittivät antinomistista harhaoppia heidän
keskuuteensa, ja Paavalin oli kirjoitettava heille saadakseen heidät
vakautumaan ja myös heidän ahdingossaan. Tämän osoittaa 2.
Tessalonikalaiskirjeen 1:1-12 (jäljempänä).
Heitä rangaistiin heidän
uskostaan ja Jumalan lakien noudattamisesta, ja antinomistit hyökkäsivät
seurakuntaa vastaan käyttäen tätä noudattamista aiheena lannistamiseen. Heille
tarjoutuisi lepo Kristuksen palatessa ja tullessa tuomitsemaan ne, jotka
vainoavat seurakuntaa. Näiden ihmisten rangaistus oli tuhottava ja estettävä
ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Jokaisen, jolla on kiusaus olla piittaamatta
Jumalan laeista aina antinomismiin saakka, tulisi ymmärtää, mikä heidän
rangaistuksensa on, kuten on kuvattu jakeissa 9-12 (jäljempänä).
Se, mihin antinomististen
hyökkäykset Jumalan seurakuntia vastaan perustuivat, tarkastellaan tutkielmassa
Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia
vastaan (Nro 164D).
Paavali ryhtyy sitten käsittelemään Messiaan toista tulemista. Seurakuntaa ja Jumalan lakeja vastaan noustaisiin kapinaan ennen Herran päivän tuloa. Katso myös tutkielma Herran päivä ja viimeiset päivät (Nro 192).
Tämän osoittaa 2:1-17
(jäljempänä).
Jakeiden 1-2 mukaan ei
tarvitakaan mitään kirjettä tai sanaa, jossa sanottaisiin, että Herra on muka
tullut.
Ensin täytyy puhjeta
kapina, joka on kapinaa Jumalan lakeja vastaan, joka perustuu laittomuuden
ihmiseen,joka ilmestyy. Kreikkalainen sana, joka tarkoittaa kapinaa, on
apostasía eli luopumus, joka on luopumusta uskon totuudesta. Usko, josta he
luopuvat, on Jumalan laki. Laittomuuden ihminen on lain rikkomuksen eli synnin
ihminen (1. Joh. 3:4). Synti on laittomuus, joka kreikaksi on anomía,
ja ánomos tarkoittaa ihmistä ilman lakia. Kaikki ne, jotka noudattavat
tätä oppia, että Jumalan laki on poistettu, ovat anomisteja, joka tarkoittaa ilman
lakia, tai antinomisteja, joka merkitsee vastoin lakia. Ne ovat yksi
ja sama asia. Jumalan seurakunnassa on ollut luopioita ensimmäiseltä
vuosisadalta lähtien. Olemme nähneet niiden kehittyvän vuosien varrella.
Luopumus kehittyi Attis-jumalan, Adonis-jumalan, Osiris-jumalan,
Mithras-jumalan tai Baal-jumalan binitaarisesta palvonnasta riippumatta siitä,
millä nimellä häntä palvottiin. Se on nyt tullut siihen pisteeseen, että
Jumalan seurakunnat länsimaissa ovat joutuneet binitaarisen ja/tai
trinitaarisen antinomismin mädättämiksi, ja ne ovat menettäneet paikkansa
ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja luulevat olevansa vanhurskaitakin sen
vuoksi.
Nykyaikana luopumus alkoi
uskonpuhdistuskirkkojen väärällä rakenteella, joka kehittyi Rooman järjestelmän
vainoamista Jumalan seurakunnista. Niistä tuli protestantteja, jotka puolestaan
vainosivat Jumalan seurakuntaa vuosisatojen ajan. Nämä seurakunnat kehittyivät
edelleen Sardeksen Jumalan seurakuntien perusrakenteesta uskonpuhdistuksen
jälkeen. Varhaisessa rakenteessaan seurakunnat lankesivat luopumukseen. Nämä
olivat ns. Raamatuntutkijoita, joista sittemmin tuli Jehovan todistajia. He
julistivat lain kumotuksi ja yksinkertaisesti hylkäsivät kaikki yhteydetkin
sapatin palvontaan ja Jumalan seurakuntiin. Sama vaikutus oli nähtävissä Church
of God (Seventh Day) -kirkossa, joka vetäytyi pois Church of God (Seventh Day)
-seurakunnasta ja hylkäsi Jumalan lain, pitäen vain sapatin eikä mitään muuta
neljännestä käskystä, muuttuen sitten trinitaristiseksi lännessä vuoteen 1978
mennessä, menettäen Afrikan vuodesta 2003-5.
Herbert Armstrong ja Radio
Church of God/Worldwide Church of God panivat alulle suuren luopumuksen itse
Jumalan seurakunnassa, kun hän hyväksyi väärän Hillel-kalenterin
babylonialaisine karkausjärjestelmineen ja temppelin jälkeisine lykkäyksineen.
Hän esitteli diteismin, ja myöhemmin diteismistä tuli binitarismi ja
trinitarismi. Hänestä tuli epäjumalanpaimen ja hän luovutti Jumalan seurakunnan
täydelliselle luopiolle, joka julisti Jumalan lain kumotuksi ja kolminaisen
rakenteen olevan Jumalan rakenne ja luonto.
Tämä luopio sai surmansa
päivälleen ja tunnilleen 40 viikon päästä, mukautettuna aikaeroon, alkaen
siitä, kun hän piti saarnan, siihen, että hän kuoli tuskissa. Seurakunnista
tuli Sardeksen ja Laodikean järjestelmiä, ja ne ovat tuhonneet Jumalan
seurakunnan lännessä.
Nämä seurakunnat opettavat
vielä tänäkin päivänä binitaarista/trinitaarista harhaoppia ja noudattavat
väärää Hillel-kalenteria tai joissakin tapauksissa eivät mitään todellista
kalenteria. Tämä luopumus jatkuu aina kahteen todistajaan ja sitten Messiaan
tuloon asti. Näistä seitsemästä seurakunnasta vain muutamat pääsevät
ensimmäiseen ylösnousemukseen.
Tarkastelemme nyt tekstejä
nähdäksemme, miten voimme tunnistaa porton ja hänen portotyttäriensä väärän
uskonnollisen järjestelmän rakenteen ja miten se tulee olemaan osa viimeisten
päivien rakennetta.
Paavali selittää, miten
tuo laittomuuden salaisuus vaikutti jo hänen aikanaan.
Huomaa jakeessa 5, että
salaisuus oli silloin pienimuotoista, mutta sen sallittiin kuitenkin paljastua.
Tämän antinomistisen järjestelmän voima on Saatanan voima. Laittomuuden ihmisen
viimeinen tuleminen tapahtuu Saatanan voimalla, ja tuo järjestelmä voidaan
tunnistaa Jumalan lain hylkäämisestä. Tämä järjestelmä tulee kristinuskosta ja
tulee, mikäli mahdollista, eksyttämään jopa valitut (Matt. 24:24; Mark. 13:22).
Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan seurakuntia vastaan hyökätään ja ne joutuvat
tämän luopumuksen vietäviksi ja monet Jumalan seurakunnista lankeavat
luopumukseen. Ne hylkäävät Jumalan luonteen, ja niistä tulee
binitaarisia/trinitaarisia ja niistä tulee antinomistisia.
Väkevä eksytys
Me näemme jakeesta 11,
kuinka on mahdollista, että Jumalan seurakunnat ja kristillinen maailma
joutuvat eksytetyiksi? Miten Juuda tulee toimeen näiden antinomististen
valheiden kanssa? Miten sitä voisi käyttää sekä kolminaisuusopin järjestelmissä
että Juudassa?
11Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat
valheen, 12että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta,
vaan mielistyneet vääryyteen (KR38).
Vääryys on ihmisten
toimintaa Jumalan lakia vastaan. Oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus ovat sama
asia. Epäoikeudenmukaisuus on vanhurskauden vastakohta, ja sitä mitataan ja
hallitaan Jumalan laeilla.
Näin ollen Jumala, Hengen
kautta, valitsi ne, jotka Hän pelastaisi, alusta alkaen, eivätkä he eksyisi
antinomistisen luopumuksen vietäväksi (jakeet 13-15).
Me vahvistamme jakeiden
16-17 perusteella, että laittomuuden ihmisen rooli täyttyy Messiaan
tulemisessa. Näin ollen seurakunnalta kestää pitkä aika päätyä kapinaan eli
apostasíaan, joka on uskon luopumista totuudesta.
Uskoa vastaan esiintyy
kapinaa ja apostasía eli "luopumus", joka tapahtuu ja näyttää
jatkuvan aina Messiaan tulemiseen asti. Synnin mies asettuu Jumalan temppeliin
ja julistaa olevansa jumala.
Temppeli tuhottiin vuonna
70 jaa. Joonan merkin ja seitsemänkymmenen vuosiviikon profetian mukaisesti
(vrt. tutkielmaJoonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia
(Nro 013)ja
Danielin luvun 6ja Epilogin kommentaari).
Jumalan temppeli oli
pyhien valittujen eli esikoisten seurakuntien, joka valittiin ja annettiin
Pyhälle Hengelle helluntaina 30 jaa. ja siitä eteenpäin kasteen kautta.
Paavali kirjoitti Messiaan
tulemisesta lähes kaksi tuhatta vuotta eteenpäin. Tämän profetian rakenteeseen
sijoittuu myös monia raamatullisia tapahtumia.
Taivaassa oli määrä
puhjeta sota, kuten Jumala ilmoitti Ilmestyskirjan 12. luvussa. Ilmestyskirjan
12:1-6 osoittaa, että nainen, joka oli synnyttämässä lasta, joka oli Messias,
oli menossa oleva entiteetti ja oli siten olemassa Israelina, siis Messiaan ja
uskovien äitinä.
Lohikäärme heitettiin alas
maan päälle, ja hän vei mukanaan kolmasosan taivaan sotajoukosta. Sota puhkesi
taivaassa ja Mikael kävi sotaa lohikäärmettä vastaan ja heitti hänet maan
päälle (Danielin luvun 12 kommentaari;ja Ilmestyskirja 12:7-9).
Sitten Messiaalle
annettiin valta (Ilm.12: 11), ja valitut voittivat vastustajansa Karitsan veren
kautta ja Paholainen piti suurta vihaa, koska hän tiesi, että hänen aikansa oli
käymässä vähiin Karitsan voitettua (Ilm.12: 12)
Hylkäämisen aikakehys
Lohikäärme tiesikin, että
hänen aikansa oli käymässä vähiin ja alkoi ajaa takaa naista eli niitä, jotka
olivat valittuja ja uskossa. Nainen lähetettiin erämaahan, jossa häntä
elätettiin aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa, eli valittujen vainojen ajan.
Aikakausi oli 1260 profeetallista päivää vuosiksi luettuina, jotka valitut
olivat erämaassa Pedon valtakunnan aikana. Ajanjakso alkoi vuonna 590 jaa.,
jolloin Gregorius I perusti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan, jonka
pohjalla oli hänen johtamansa näennäiskristillisen kirkon väärä uskonnollinen
järjestelmä. Se kesti aina vuoteen 1850 saakka Roomasta käsin, leviten
kaikkialle maailmaan. Tämä oli raudan ja saven sekainen kahden jalan valtakunta,
joka oli vuorossa seuraten rautaisia jalkoja eli Rooman valtakuntaa, kuten
näemme Danielin luvun 2 profetiasta. Se tuli tiensä päähän Italiassa vuonna
1850 järjestetyssä kansanäänestyksessä, kun Kirkkovaltio lopetettiin.
Vuodesta 1850 lopunajan
sotien alkamiseen vuonna 1916 välisenä aikana Hesekielin ja Danielin
profetioiden mukaisesti aloitettiin valmistautuminen lopun päiviin
valmistautumalla Uuden maailmanjärjestyksen lopun valtakuntaan, joita edustaa
kymmenen varvasta Danielin luvussa 2, jotka hallitsisivat lopun päiviä, jotka alkoivat
pakanoiden eli kansakuntien ajan lopussa (katso tutkielmat Faraon särkyneiden käsivarsien profetia, Osa
I (Nro 036)
ja Osa II (Nro 036_2)).
Tämä järjestelmä alkaa
hallita maailmaa lopun aikoina Uuden maailmanjärjestyksen alaisuudessa. Se
lopetetaan lyhyeen ja hävitetään Messiaan ansiosta, joka on kivi, joka lähti
vierimään käden koskematta, kuten Danielin kirjan 2:44-45 sanoo. Messias tulee
tuhoamaan koko tämän Babylonian järjestelmän ja tämän maailman hallinnan ja
valtaamaan maailman vuosina 2026-2027 päättyvän ajanjakson viimeisinä vuosina,
joka on täsmälleen 40 riemuvuotta eli 2000 vuotta Messiaan alaisen seurakunnan
perustamisesta alkaen vuonna 27 jaa., joka oli Tiberiuksen kauden viidestoista
vuosi, kun Johannes Kastaja kastoi Kristuksen ja tämä valitsi opetuslapsensa.
Seurakunta sai Pyhän Hengen vuonna 30 jaa., kun Kristus saapui
heilutuslyhdeuhrina Jumalan valtaistuimen eteen (vrt. Ap. t. 2; Ilm. 4 ja 5)
(vrt. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)).
Ikuinen lohdutus, jonka
Jumala on antanut meille armon kautta Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa,
lohduttaa sydäntämme ja vahvistaa meitä kaikessa hyvässä työssä ja sanassa eli
valittujen toimiessa Jumalan käskyjen ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen
mukaisesti.
Kirjeen päätös
Kirje päätyy osoittamaan,
että meidän tulee olla ripeitä ja saavuttaa riemuvoitto, niin että vältymme
ilkeiltä ja pahoilta ihmisiltä, joilla ei ole sitä uskoa, joka on kerran
annettu pyhille.
Luku 3 osoittaa, että seurakunta
ohjaa meidät Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen.
Huomaa myös, että laiskuus
oli yhtenä tekijänä niissä, jotka eivät olleet uskossa. Paavali sanoo jakeissa
6-12, että meidän ei tule elää joutilaina ja että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei
hänen syömänkään pidä. Nämä joutilaat ihmiset rasittivat myös veljiä, joita
kehotettiin olemaan uupumatta hyvään tekemiseen. Meidän ei pidä väsyä tekemään
hyvää (jae 3:13).
Seurakunnan käskyjä tulee
noudattaa ja tottelemattomat merkitä (jakeet 14-16). Paavali lopettaa sitten
kirjeen sanomalla, että hän kirjoitti sen omin käsin.
Tiedämme, että teksti on
selkeä ja että tekstin ydin on luvussa 2, kuten seuraavassa esitetään.
On selvää, että synnin eli
laittomuuden ihmisen ilmaantuminen edeltää Kristuksen paluuta ja että opetus
tuli apostoliseen seurakuntaan apostolien aikakaudella. Paavali joutui
käsittelemään tuota väärää opetusta, ja voimme päätellä, mikä se oli, kun
tarkastelemme Paavalin opetusta harhaopista. Tämä näkökohta on selitetty
tutkielmassa Harhaoppi apostolisessa seurakunnassa (Nro 089).
Apostasía
Luopuminen uskosta alkoikin varhain. Kristus oli vihkinyt seitsemänkymmentä opetuslasta, kuten Luukkaan 10:1,17 kertoo, ja heidät lähetettiin ja he palasivat, kun heille oli annettu valta demoneihin nähden. Smyrnassa koulutetut opetuslapset, Lyonin piispa Irenaeus ja Hippolytos Ostia Anticasta, merkitsivät muistiin kaikki heidän asemansa. Yksityiskohdat ovat tutkielmassa Kahdentoista apostolin kohtalo (Nro 122b); Profeettojen ja pyhien kuolema (Nro 122C)ja Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D).
Linus nimitettiin Rooman
ensimmäiseksi piispaksi ja myöhemmin Paavalin alaiseksi. Pietari oli Lähi-idän
diasporan apostoli, joka nimitti piispat Antiokiaan ja suoritti lähetystehtävää
parthialaisten ja skyttien jne. keskuudessa.
Rooman mädännäisyys alkoi
tosissaan auringonpalvonta- ja mysteerikulttien ja erityisesti Attis-jumalan
palvonnan myötä. Sunnuntai auringonpalvontajärjestelmän päivänä oli tunkeutunut
kristinuskoon jo 111 jaa.
Vuonna 154 Rooman
piispaksi nimitettiin luopio Anicetus, joka ujutti Baalin puolison
Easter-jumalattaren järjestelmän sikäläiseen seurakuntaan. Vuonna 192 Viktor
teki siitä pakollisen yhteydelle Rooman kanssa ja kvartodesimaanikiistat
jakoivat uskon (katso tutkielmaKvartodesimaanikiistat (Nro 277)).
Siitä lähtien skismat vain lisääntyivät ja seurakunta lipui luopumukseen, josta
se ei koskaan toipunut. Viimeinen merkittävä uskon kehitys tapahtui Lähi-idän
seurakunnassa vuonna 608 jaa., kun profeetta Qasim sai kutsun uskoon ja
seurakunnalle annettiin Koraani. Seurakunta nousi Bekkassa/Petrassa, minkä
jälkeen näennäismuslimit ajoivat sen maan alle Mekassa ja Medinassa neljän
oikeaanohjatun kalifin jälkeen sekä Alin ja Husseinin murhan jälkeen (katso Koraanin kommentaarin tiivistelmä (QS)ja Bekka ja neljä oikeaanjohdattua kalifia (Q001D)).
Suurin luopumus koski
Jumalan olemusta, joka muuttui Attiksen ja auringonpalvontakulttien
järjestelmän binitaariseksi rakenteeksi, ja sieltä se laskeutui Baalin
aurinkojärjestelmään Mithran, Attiksen, Adoniksen ja Osiriksen pappien alaisuudessa
Aleksandriassa.
Vuoteen 381 mennessä se
oli muuttunut kolmiyhteisen jumalan järjestelmäksi ja se vahvistettiin vuonna
451 Khalkedonissa. Roomalaisesta järjestelmästä tuli sitten ylin sen jälkeen,
kun Unitaarien ja trinitaarien sodat (Nro 268) olivat lakanneet ja Kappadokian järjestelmä
Konstantinopolissa ja Athanasioksen kristinuskon omaksuminen Konstantinopolissa
ja trinitaarisessa kirkossa oli syntynyt. Se ratifioitiin vuonna 451 Khlkedonissa
ja julistettiin Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi vuonna 590 jaa.
Hadithit tuhosivat
Koraanin järjestelmällisesti kahdeksannella vuosisadalla ja Jumalan seurakunnat
työnnettiin maan alle alkaen vuodesta 664 jaa. Britanniassa ja kahdeksannella
vuosisadalla Lähi-idässä.
Synti lain rikkomisena
Raamattu tekee aivan
selväksi, että synti on Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4), vaikka
antinomistiset Baalin palvojat 21. vuosisadalla kovasti pyrkivätkin salaamaan
tai vääristelemään tätä tosiasiaa.
Laittomuuden ihminen 2.
Tessalonikalaiskirjeen kohdassa 2:3 on synnin mies joissakin teksteissä, mutta
useimmissa se on laittomuuden ihminen (ánthrōpos tḕs anomíās)
(katso Marshallin RSV Interlinear Greek–English NT).
Aluksi Baalin järjestelmä, jossa pääosassa olivat Attis ja Adonis ja Mithras Sol Invictus Elagabal auringonpalvonta- ja mysteerikulteista ja myöhemmin islamista, yritti erottaa Vanhan Testamentin Uudesta Testamentista käyttäen mekanismina Erottelua laissa (Nro 096).
He keksivät hypoteesin,
että Kristus oli naulannut lain paaluun (Kol 2:14), kun kyseessä itse asiassa
oli kheirographon eli velkakirja Jumalalle jäädystä velasta Jumalan lain
rikkomisen eli synnin seurauksena, jonka Kristuksen kuolema maksoi.
Baalin palvojat toivat
sunnuntaipalvontansa ja joulun, joka kunnioitti talvipäivänseisausta ja
neitseestä luolassa syntynyttä Sol Invictusta eli voittamattomanta aurinkoa
24./25. joulukuuta (Syyriasta vuonna 375 jaa.) ja myös Easter- eli
Astaroth-jumalan juhlaa kvartodesimaanien pääsiäistä, kuten edellä (katso Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235)).
Antinomistit toivat myös
opin taivaasta ja helvetistä sekä kuolemattomasta sielusta ja toivat sen
kristinuskoon ja myöhemmin islamiin. Jokainen, joka palvoo sunnuntaina eikä
pidä Jumalan lain mukaista sapattia ja sanoo, että kun he kuolevat, he menevät
taivaaseen, on vääräuskoinen (vrt. myös Justinos Marttyyri. Dial. LXXX).
He eivät ole kristittyjä eivätkä myöskään todellisia muslimeja, jotka ovat sama
usko (vrt. myös Suura 4:154) (vrt. myös Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro
164D)ja Antinomistien kasteen kieltäminen (Nro 164E)).
Kristinusko on melkein
hävitetty näiden Baalin palvojien toimesta, jotka esiintyvät kristittyinä ja
palvovat sunnuntaisin ja väittävät, että Jumalan lait on kumottu (vrt. myös Antinomistien harjoittama kristinuskon
tuhoaminen Raamatun väärinkäytöllä (Nro 164C)).
Niin myös näennäisislam on esittänyt, että Šaria on korvannut Jumalan lain sellaisena,
kuin se on esitetty Koraanissa. Jokainen, joka julistaa tai esittää näitä
väitteitä, joutuu toiseen ylösnousemukseen uudelleenkoulutettavaksi
tuhatvuotisen valtakunnan lopussa Toinen ylösnousemus ja Suuri valkoisen valtaistuimen
tuomio (Nro 143B).
Jopa viimeisten päivien Jumalan seurakunnan on tuhonnut Baalin palvonta Diteismi (076B) tai Binitarismi ja
trinitarismi (Nro 076) tuomalla harhaoppisia jäsentensä ja
pappiensa keskuuteen viimeisten yli sadan vuoden aikana (vrt. myös Binitaristien ja
trinitaristien väärä esitys jumaluuden varhaisesta teologiasta (Nro 127B)).
Jumalan seurakuntien
historia on tärkeä tietää kristinuskon ja sen tapahtumien ymmärtämiseksi. Tämä
näkyy sapattia pitävien seurakuntien yleisessä jakautumisessa
(Nro 122)ja
Neljännen käskyn roolissa Jumalan
historiallisissa sapattia pitävissä seurakunnissa (Nro 170).
Laittomuuden ihminen
järjestelmänä
Pitäisi jo olla selvää,
että laittomuuden ihminen ei voi olla yksittäinen yksilö. Se on pikemminkin
henkilö, joka astuu johtamaan ajoittain laittomuuden järjestelmää, joka päätyi
Saatanan vaikutuksen alaisena Jumalan temppeliin. Sen johtajat istuvat temppelissä
tai instituutioissa, jotka väittävät olevansa Jumalan temppeli vuosisatojen
ajan.
He ovat jo kauan sitten
menettäneet auktoriteettinsa Jumalan temppelinä, vaikka ne olivat vielä kaukana
tulevaisuudessa, kun Paavali kirjoitti kirjeensä tessalonikalaisille. Tästä
syystä monet yrittävät väittää, että temppeli on rakennettava uudelleen
Jerusalemiin tämän profetian täyttämiseksi, mikä on tarpeetonta. Messias ja
valitut rakentavat sen uudelleen tuhatvuotista valtakuntaa varten, mutta se on
tarpeetonta tämän profetian täyttämiseksi, vaikka sellaista liikehdintää
esiintyykin.
Vuosien saatossa Baalin
papit ottivat haltuunsa istuimensa Roomassa ja ottivat käyttöön
auringonpalvonta- ja mysteerikulttien järjestelmän ja heistä tuli viimeisen
imperiumin babylonialaisen rauta- ja savijalkajärjestelmän sekä kymmenen rauta-
ja savivarpaan päällikkö ennen Messiaan paluuta ja Ilmestyskirjan luvussa 18
kuvatun Babylonian järjestelmän tuhoa.
Paavin julistaminen
erehtymättömäksi ja hänen istuutuminensa istuimelle niin sanotussa Jumalan
temppelissä Roomassa tapahtui 1800-luvulla ja heidän asemansa saavutti heidän
jumalanpilkkansa huipun. Tänä aikana he myös julistivat paavin Jumalan Pojan
(eli Kristuksen) sijaiseksi. Niinpä hänet julistettiin elohimiksi eli
jumalaksi, Jumalan poikana, Kristuksen sijaan.
1900-luku toi mukanaan
heidän joutumisensa häpeään ja porton porttotyttäret palaavat porton hameen
alle, kuten Ilmestyskirja ennusti, johtuen heidän sisäisestä romahduksestaan
kansainvälisesti.
He ovat lakanneet
toimimasta Jumalan temppelinä jo kauan aikaa sitten. Heidän järjestelmänsä on
epäjumalanpalvelusta ja heidät tuhotaan.
Viimeisten päivien
antinomismi
Kristus tunniti
seurakunnan merkin ja viimeisten päivien antinomismin. Hän tunnisti sen
antinomismiksi.
Matteus 24:9-10 Silloin
teidät pannaan lujille. Teitä tapetaan, ja kaikki kansat vihaavat teitä minun
takiani. 10Silloin
monet antavat periksi, ryhtyvät ilmiantajiksi ja vihaavat toisiaan. (UT2020)
Matteus 24:11-12
Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he pettävät monia. 12Kun laittomuus (SGD # 458-anomía)
rehottaa, monien rakkaus jäähtyy. (UT2020)
Meitä vainotaan ja meillä
on vain toisemme uskosta kiinni pitääksemme. Laittomuutta näissä lopunajan
antinomistisissa saarnaajissa kyllä riittää. Tämän seurauksena Jumalan rakkaus
kylmenee monissa, myös näissä väärissä saarnaajissa itsessään. Heillä ei ole
sitä kristillistä rakkautta, jota he julistavat itsellään olevan.
Kuten edellä totesimme,
Kristus antoi meille varoituksen Jumalan seurakuntia vaivaavista ongelmista.
Valekristuksia ja valeprofeettoja kyllä ilmaantuu tekemään ihmeitä ja esittelemään niitä suurina merkkeinä Jumalalta, niin että valitutkin saattavat mennä lankaan. (UT2020)
Viime vuosikymmeninä Jumalan seurakuntia on
petetty, erityisesti länsimaissa, ja antinomismi ja väärät papit ovat yleisiä
niiden keskuudessa. Oppiemme historia on selkeä ja valittujen ymmärrettävissä,
eivätkä ne ole petettyjä, mutta länsi on hirvittävällä tavalla petetty ja
menettää asemansa valtakunnassa, jos se ei tee parannusta.
Lopullinen eksytys
Viimeisinä päivinä
kehitetään väkevä eksytys kaikkien tunnustekojen ja ihmeiden kanssa.
Perustana sille, miten kristityt ja muut elementit sekä juutalaiset itse todennäköisesti eksytetään, on Nooan liiton lait (Nro 148). Tämä luopumus on paavin perustama ja hyväksymä niin, että sapatti voi olla vain juutalaisten oikeus eikä kristittyjen oikeus ja siten juutalaiset panevat täytäntöön Hillelin kalenterin sekä perinteensä. Todellisten sapattien, uusienkuiden ja pyhäpäivien noudattamista Jumalan seurakunnassa tullaan vainoamaan, ja se tullaan tekemään lähes mahdottomaksi. Kun kristityillä tunnustetaan olevan oikeus noudattaa sunnuntaita ja perinteitään, islamin jäännös pitää perjantain valmisteluillan rukousta varten, jota virheellisesti kutsutaan nimellä jumuʿa, joka on ikään kuin islamin sapatti, vaikka se ei ollut eikä ole sapatti, vaan pelkästään sapatin valmistelu. Katso tutkielma Sapatti Koraanissa (Nro 274)ja Jumua'a: Sapattiin valmistautuminen (Nro 285).
Niinpä näillä
perussäännöillä, joiden väitetään olevan Jumalan lakien mukaisia mutta jotka
jättävät useimmat niistä huomiotta ja rajoittavat sapatin
luopiojuutalaisuuteen, moni lankeaa väkevään eksytykseen ja laittomuuden mies
tulee kuulumaan antinomistiseen harhaoppiin, jota tukevat luopiokristinusko ja
luopioislam ja korruptoitunut juutalaisuus.
Jumalan käskyt
Kristuksen
käskyt valituissa tulevat kestämään loppuun asti kärsivällisyydessä, ja heidät
tunnistetaan tuossa kestävyydessa siitä, että he pitävät Jumalan käskyt ja
Jeesuksen Kristuksen uskosta eli todistuksesta. Heidän palkinto on oikeus
elämän puuhun ja pääsy Jumalan kaupunkiin (Nro 180).
Matteus
24:13 Mutta joka kestää loppuun saakka, pelastuu. (UT2020)
Ilmestys 14:12 Nyt vaaditaan pyhiltä kestävyyttä, Jumalan käskyjen
noudattamista ja uskollisuutta Jeesukselle. (UT2020)
Ilmestys 22:14 Onnellisia ne, jotka pesevät vaatteensa. Heillä on lupa kulkea
portista kaupunkiin ja syödä elämän puusta. (UT2020)
Sapatti on sidottu
Koraanin liittoon, kuten näemme suuran 4:154 tekstistä, ja islamin ja
kristinuskon lait ovat sidottuja Raamattuun sekä Koraaniin (katso Yhteenveto Koraanin kommentaarin tiivistelmä).
Jumalan laki on lähtöisin Hänen luonnostaan, ja se antaa selityksen ja
merkityksen Hänen rakkaudelleen, jonka Messias antoi meille esimerkiksi. Jumala
on rakkaus. Jumalan laki ja kristillinen rakkaus eivät sulje toisiaan pois.
Aivan kuten antinomistit yrittävät erottaa Jumalan lain Hänen armostaan, he
turhaan erottavat Jumalan rakkauden Hänen laistaan. Jumalan laki, Hänen armonsa
ja Hänen rakkautensa toimivat kaikki yhdessä Hänen luomakuntansa hyväksi.
Matteus 19:17 Jeesus
vastasi vain: »Miksi sinä minulta kyselet hyvästä? Hyvä on vain yksi. Jos
tahdot elää ikuisesti, toimi käskyjen mukaan.» (UT2020)
Saatanan työkalut
näennäisessä kristinuskossa ja näennäisessä islamissa
Seuraavat tutkielmien
otteet ovat merkityksellisiä Saatanan ja hänen kätyreidensä uskon
horjuttamiseksi.
Binitarismia ja
trinitarismia käsittelevästä tekstistä, joka käsittelee kristinuskoon lisättyjä
vääriä oppeja, luemme:
Kristuksen korottaminen
tasa-arvoiseksi Kaikkein Korkeimman Jumalan kanssa antoi sitten kirkolle
oikeutuksen vaatia itselleen valtaa Jumalalta ja näin muuttaa aikoja (Dan.
2:21) ja lakia, kuten Daniel ennusti (Dan. 7:25), ja siten kuluttaa Korkeimman
pyhät uuvuksiin.
Näin laittomuuden ihminen
pyrkii ottamaan itselleen Kristuksen auktoriteetin tämän erityisenä edustajana
maan päällä ja siten tulemaan, tältä kannalta, Jumalaksi.
Kolminaisuus on sen
teologinen edellytys, että valitut johdatetaan antinomismiin ja laittomuuteen.
Sen on annettu päästä vaikuttamaan kirkossa kirkon historian kolmatta suurta
tapahtumaa varten. Miksi näin on?
Vastaus on se, että kyse
on valittujen kokeesta viimeisinä päivinä. Älä siis epäonnistu kokeessasi (vrt.
Binitarismi ja trinitarismi (Nro 076)).
Sitten siirrymme
seuraavaan tekstiin: Armosta pelastumisen ja lain välinen suhde (Nro 082):
"Saatanan toiminta on suunnattu Jumalan temppelin saastuttamiseen
perustamalla järjestelmä, joka pyrkii eliminoimaan Jumalan lait ja joka
eksyttäisi jopa itse valitut, jos se olisi mahdollista. Rakkaus totuuteen on
olennaista valittujen pelastamiseksi tässä suhteessa. Valittujen on
kamppailtava tämänkaltaisen petoksen kanssa koko seurakunnan olemassolon ajan
aina siihen asti, kun Messias tulee."
Ja vielä: "Tämän
argumentin nähtiin 1. Johanneksen kirjeessä juontavan juurensa modalismista,
joka oli varhainen kolmiyhteyden muoto, ja lopulta johtavan Kolminaisuuteen.
Tämä virheen muut seuraukset nähtiin Kolossassa ja Galatiassa sekä Efesoksessa.
Rakkaus totuutta kohtaan on valittujen merkki. Ne, jotka eivät tätä argumenttia
hylkää eivätkä pidä Jumalan käskyjä, joutuvat Jumalan hylkäämiksi. Tämä
prosessi on näkyvimmillään ja ankarimmillaan viimeisinä päivinä ja Laodikean ja
Sardeen kirkoissa. Molemmat näistä kirkoista joutuvat hylätyiksi ja vain harvat
pelastuvat." (Nro 082).
Laittomuuden ihminen on
Antikristus, jonka tunnusmerkit on esitetty, ja tuo järjestelmä onkin
tunnistettavissa siitä, että Jumalan käskyt hylätään ja kristillisiin
opetuksiin on soluttauduttu ja ne ovat turmeltuneet vuosisatojen ajan.
Tunnistat heidät siitä, että he sanovat, että Jumalan laki on kumottu tai että
šaria korvaa Jumalan lain näennäisislamissa. Heidän aikansa on lopuillaan.
Messias hävittää palatessaan antinomismin opettajineen.
*********
Teksti
kokonaisuudessaan
2.
Tessalonikalaiskirjeen luku 1
1Paavali,
Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka kuuluu
Jumalalle, meidän Isällemme, ja Herralle Jeesukselle Kristukselle. 2Jumalan,
meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille.
3Meidän on syytä kiittää aina Jumalaa teistä, veljet ja sisaret. Se on
paikallaan, koska uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska te kaikki rakastatte
toisianne yhä enemmän. 4Niinpä voimmekin ylpeillä Jumalan seurakunnissa teistä,
teidän uskostanne ja siitä kestävyydestä, jota osoitatte kaikissa
kohtaamissanne vainoissa ja vastoinkäymisissä. 5Ne osoittavat, että Jumala
tuomitsee oikein, kun teidät todetaan hänen valtakuntansa arvoisiksi. Tämän
vuoksi te myös kärsitte. 6Jumala näet pitää oikeudenmukaisena maksaa samalla
mitalla niille, jotka nyt panevat teidät ahtaalle. 7Teidät ahdistetut hän sen
sijaan päästää vapaaksi niin kuin meidätkin. Tämä tapahtuu sitten, kun Herra
Jeesus Kristus saapuu taivaasta voimakkaiden enkeliensä kanssa. 8Hän ilmestyy
tulen liekeissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä tottele
Herramme Jeesuksen sanomaa. 9Heidän rangaistuksensa on tuho, ikuinen ero
Herrasta ja hänen kirkkautensa voimasta. 10Sinä päivänä Herra saapuu ottamaan
vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien hämmästyksen – teidänkin,
koska olette kuulleet meidän todistuksemme. 11Siksi rukoilemme aina
puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä kutsumisen arvoisina. Pyydämme, että
hän voimallaan saa teidät tahtomaan kaikkea hyvää ja toimimaan uskonne
mukaisesti. 12Näin te olette kunniaksi Herramme Jeesuksen nimelle ja hän
teille. Samalla toteutuu Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyys.
2.
Tessalonikalaiskirjeen luku 2
1Seuraavaksi puhumme Herramme Jeesuksen Kristuksen tulosta ja siitä,
miten meidät kootaan hänen luokseen. Veljet ja sisaret, me pyydämme: 2Älkää heti menkö sekaisin,
jos joku väittää, että Herran päivä on tullut. Älkää hätäilkö, vaikka hän
vetoaisi Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheisiimme tai kirjeeseemme.
3Älkää antako kenenkään harhauttaa itseänne millään tavoin. Ensin monien on
luovuttava uskosta, ja sitten tulee tuhon tuoja, rikollinen ihminen. 4Tämä
vastustaja korottaa itsensä kaiken jumalallisena pidetyn yläpuolelle ja asettuu
Jumalan temppeliin osoittaakseen olevansa jumala. 5Muistattehan, miten puhuin
teille tästä, kun olin vielä luonanne? 6Tiedätte senkin, mikä häntä vielä estää
saapumasta, niin että hän ilmaantuu vasta, kun aika on kypsä. 7Laittomuus
vaikuttaa jo salaa. Sen, joka sitä vielä pidättelee, on vain tultava pois
edestä. 8Silloin paljastuu tuo rikollinen, jonka Herra Jeesus sitten surmaa
suunsa henkäyksellä ja niin ilmestyessään pysäyttää hänet. 9Vastustaja on
Saatanan vaikutuksesta voimaa täynnä. Sen merkiksi hän tekee petollisia ihmeitä
10ja harhauttaa kaikenlaisella vääryydellä ne, joiden osana on tuho. Totuus
olisi pelastanut heidät, mutta he eivät rakastaneet sitä. 11Siksi Jumala
lähettää heille tehokkaan harhautuksen saadakseen heidät uskomaan valheeseen.
12Niin tuomitaan kaikki, jotka eivät uskoneet totuuteen vaan pitivät parempana
vääryyttä. 13Meidän on syytä kiittää aina Jumalaa teistä, te Herralle rakkaat
veljet ja sisaret. Jumala valitsi jo alun perin teidät pelastumaan, kun Henki
pyhitti teidät ja te uskoitte totuuteen. 14Meidän julistamallamme ilosanomalla
Jumala kutsui teidät osallisiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkaudesta.
15Pysykää siis lujina, veljet ja sisaret. Pitäkää kiinni niistä opetuksista,
joita olemme teille antaneet suullisesti ja kirjeissä. 16Jumala, meidän Isämme,
on rakastanut meitä ja antanut meille suosionsa osoituksena ikuisen rohkaisun
ja hyvän toivon. Toivomme, että hän ja Herramme Jeesus Kristus itse
17rohkaisevat sydäntänne ja vahvistavat teitä tekemään ja puhumaan pelkkää
hyvää.
2. Tessalonikalaiskirjeen
luku 3
1Sitten
vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi
ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, 2ja että me
pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.
3Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät
pahasta. 4Ja me luotamme teihin Herrassa, että te sekä nyt että vasta teette,
mitä me käskemme. 5Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja
Kristuksen kärsivällisyyteen. 6Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me
käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa
kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.
7Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole
olleet kurittomia teidän keskuudessanne, 8emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään
leipää, vaan työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi
kenellekään teistä rasitukseksi; 9ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa,
vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme.
10Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka
ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. 11Sillä me olemme kuulleet,
että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä,
vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. 12Semmoisia me käskemme ja
kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja
syömään omaa leipäänsä. 13Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä
hyvää on. 14Mutta jos kuka ei tottele sitä, mitä me tässä kirjeessä olemme
sanoneet, niin merkitkää hänet älkääkä seurustelko hänen kanssaan, että hän
häpeäisi. 15Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa niinkuin
veljeä. 16Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella
tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne. 17Tervehdys minulta,
Paavalilta, omakätisesti. Tämä on merkkinä jokaisessa kirjeessäni; näin minä
kirjoitan. 18Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän
kanssanne.