Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F058

 

 

 

 

 

Heprealaiskirjeen kommentaari

(Versio 1.0 20150215-20170414)

 

Heprealaiskirje kirjoitettiin Parthiassa oleville heprealaisille, kadonneina sukukuntina, selittämään Messiaan tarkoitus Melkisedekin ylipappina ja valittujen asema osana kyseistä papistoa.

Sen kerrotaan olevan Paavalin Italiassa kirjoittama, jotta hän saisi heidät kaikki ymmärtämään Jumalan suunnitelman tarkoitus luomisessa ja taivaallisen sotajoukon pelastuksessa.

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

E-mail: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2015, 2017 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoituson saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 

Heprealaiskirjeen kommentaari

KIRJE HEPREALAISILLE

Johdanto

Kuten Oxford Revised Standard Version(RSV) huomauttaa, "tämä anonyymi tutkielma sisältää pisimmän yhtäjaksoisen argumentin kaikista Raamatun kirjoista. Huolellisella ja tiiviillä keskustelulla tuntematon kirjoittaja liikkuu varman tuntuisesti askel askeleelta läpi yksityiskohtaisen todisteketjun, joka koskee kristinuskon ylivertaisuutta juutalaisuuteen nähden.

Oxford RSV väittää virheellisesti, että "kirjeen vastaanottajat olivat luopumassa kristillisestä uskostaan ja palaamassa esi-isiensä juutalaisiin uskomuksiin ja käytäntöihin. Voittaakseen heidät takaisin tiukan kristinuskoon sitoutumisen puoleen kirjoittaja korostaa kolmea pääkohtaa: a) Jeesuksen Kristuksen ylivertaisuus profeettoihin nähden (1.1-3), enkeleihin nähden (1.5-2.18) ja itse Moosekseen nähden (3.1-6);

b) Kristuksen pappeuden ylivertaisuus leeviläiseen pappeuteen nähden (4.14-7.28); ja

c) Kristuksen taivaallisessa pyhäkössä uhratun uhrin paremmuus verrattuna niihin moniin eläinuhreihin, joita leeviläiset papit uhrasivat maan päällä (Ilmestyskirja 8.1-10.39).

Tämä väite ei pidä paikkaansa, ja heprealaisille osoitetun kirjeen tarkoituksena on selittää heille Kristuksen sanoma ja saattaa heidät uskoon, johon myös juutalaisille annettiin mahdollisuus. Sen keskittyminen Melkisedekin pappeuteen on kirjeen perimmäinen tarkoitus. Selitämme sen tarkoituksen jäljempänä.

Vaikuttaa selvältä, että se kirjoitettiin paljon ennen Jerusalemin kukistumista ja temppelin tuhoa vuonna 70 jaa. ja sen tarkoitus oli käyttää sitä tekstinä käsittelemään uskonasioita heprealaisten kanssa, jotka vietiin pohjoiseen Arasjoesta noin vuonna 721 eaa. ja joiden keskuuteen Pietari ja muut apostolit lähetettiin apostoleiksi.

Suuri osa heimoista oli parthialaisten keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla, kun Pietari lähetettiin heidän luokseen Antiokiasta, josta käsin hän toimi, ja nimitti sinne historian mukaan kolme piispaa. Hän saarnasi evankeliumia Pontuksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Betaniassa, Italiassa ja Aasiassa, ja Nero ristiinnaulitsi hänet Roomassa Hippolytoksen mukaan. Näyttää kuitenkin olevan vähän epäilystä siitä, ettei hän koskaan ollut Rooman piispa (katso tutkielma Kahdentoista apostolin kohtalo (Nro 122b)).

Varhaisessa vaiheessa seurakunta tunnusti tämän "kehoituksen sanan" (13.22) itseisarvon, ja kaikenikäiset kristityt ovat saaneet innoituksensa uskoa käsittelevästä suuresta luvusta (luku 11) sekä kirjoittajan syvällisestä tulkinnasta Jeesuksen Kristuksen persoonan ja työn merkityksestä, "joka on sama eilen ja tänään ja ikuisesti" (13.8).

TEKIJÄ

Bullinger on samaa mieltä siitä, että argumentit sen puolesta, että kirjoittaja on Paavali, ovat paljon painavampia kuin kaikkien muiden ehdokkaiden puolesta puhuvat argumentit yhteensä. Syyt esitetään seuraavasti:-

1. Ajatukset ja perustelut ovat Paavalin ja perustuvat psalmeihin ja pappeuden tarkoitukseen ja lakiin. Hänen muut kirjeensä kirjoitettiin pakanaseurakunnille, kun taas heprealaiset kuuluivat ”kadonneisiin” kymmeneen sukukuntaan, jotka olivat pääasiassa parthialaisten keskuudessa, joka oli Pietarin ensisijainen vastuualue hänen toimiessaan Antiokiasta käsin. Kun hän osoitti tällaisen kirjeen heprealaisille, hänen odotettiin luonnollisesti kirjoittavan opetettuna kirjanoppineena, joka oli "Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia" (Ap. t. 22:3). Siksi tyylin onkin odotettava olevan lain ja todistuksen (Jes. 8:20) mukainen, muutenhan he eivät olisi kuunnelleet häntä.

Bullinger toteaa, että on olemassa tietty määrä ulkoisia todisteita siitä, että kirjoittaja oli Paavali, kun taas ei mitään kenenkään muun puolesta, vaikka ehdotuksia muiden kirjoittajien puolesta on esitettykin, vaikkakaan mikään näistä ei ole vakuuttava.

Pietarin 2. kirjeen 3: 15, 3:16 todistaa, tiukan tulkinnan mukaan, että Paavali kirjoitti kirjeen heprealaisille. Kuten Bullinger sanoo: jos tämä ei ole se kirje, missä se on? Mitään jälkiä tai merkkejä muista ei ole koskaan löydetty.

Bullinger sanoo, että heprealaiskirjeen nimettömyys itse asiassa tukee sitä, että Paavali kirjoitti sen.. Hän väittää, että epäluulo, jota juutalaiset tunsivat Paavalia kohtaan, ja heidän raivokas vihansa häntä kohtaan (vrt. Apostolien teot 21:21; 2. Kor 11:24; Fil. 3:2; 1. Tess. 2:15, jne..), olikin hyvä syy siihen, että kun hän osoittaa niinkin tärkeän kirjeen omalle kansalleen, hänen piti salata nimensä.

Se yksimielisyys, jolla seurakunta ymmärsi Melkisedekin pappeuden ja Kristuksen teologisen merkityksen, ohitti henkilöpohdinnat, jotka koskivat ketä tahansa apostolia nimeltä, kuten tulemme näkemään.

Kirjoitus- ja julkaisupäivä: Useimpien kommentaattorien mielissä on vakiintunut ajatus, että viittaus Timoteukseen kohdassa 13:23 on liittynyt Neron vainoon. Viittaukset siihen, että Paavali kirjoitti tekstin, Pietarin 2. kirjeessä vahvistaa päivämäärän olleen ennen Paavalin kuolemaa ja niinpä paljon ennen Pietarin kuolemaa. Se tapahtui todennäköisesti ainakin kymmenen vuotta ennen temppelin kukistumista vuonna 70 jaa.

Nykyaikainen niin sanottu yleinen mielipide yrittää kieltää, että Paavali kirjoitti sen, koska se yrittää myös kieltää, että Pietari kirjoitti Pietarin 2. kirjeen, koska se sitoo Paavalin heprealaiskirjeeseen. Klemens Aleksandrialainen (Euseb. Hist. VI, 14, 4) mainitsee otsikon kreikaksi ja kertoo, että Paavali kirjoitti kirjeen hepreaksi ja että Luukas käänsi sen kreikaksi. Klemens sanoo, että se oli nimetön, jotta vältettäisiin vihamielisyys, koska hänet tunnettiin pakanoiden apostolina ja heprealaisten apostolina Pietari. Myöhemmät trinitaarit ovat pyrkineet sijoittamaan Pietarin Roomaan ja siten ovat pyrkineet vähättelemään sekä heprealaiskirjeen että Pietarin 2. kirjeen alkuperää, joka sen,vahvistaa, sijoittaen Pietarin Parthiaan eikä Roomaan ja Paavalin Italiaan ehkä ilman Pietaria tai Pietarin kuljetettavaksi Parthiaan, mikä on todennäköistä, ja selittää kirjoittajan puuttumisen sillä, että se on kirjoitettu Pietarille tukemaan hänen työtään.

Tertullianus katsoi kirjoittajaksi Barnabaksen ja Origenes sanoo, että ajatukset ovat Paavalin, mutta kirjoitus tulee joltain tuntemattomalta (Euseb. Hist. VI.25). Muita ovat Luther: Apollos; Calvin: Klemens tai Luukas; W. Mason sanoo, että se voi olla kiertokirje Apotolien tekojen Stefanoksen mukaan. Koko seurakunta piti heprealaiskirjettä Paavalin kirjoittamana uskonpuhdistukseen asti. Trenton kirkolliskokous 8. huhtikuuta 1546 asettui päätöksessään Paavalin kannalle, vaikka Rooman pontifikaalinen Raamattu-komissio (24. kesäkuuta 1914) antoi periksi sen verran, että sanoi, ettei Paavali ei antanut sitä lopulisessa muodossaan (vrt. Interp. Dict. Hebrews).

Paavali näyttääkin epäilemättä kirjoittaneen sen hepreaksi ja se on muodoltaan silloisen seuirakunnan teologiaa eikä se ole trinitaarinen ollenkaan ja sen tarkoitus on selitetty alla.

Tarkoituksena on, että Jeesus oli sekä Messias että tosi ihminen, ja ihmisenä hänen on täytynyt kärsiä; ja että Vanha liitto päättyi ja sen tilalle tuli Uusi (Hepr. 8:13).

On mahdotonta, että apostoli, joka innoitettiin kirjoittamaan ja julkaisemaan Roomalaiskirje suhteellisen varhaisessa vaiheessa, ei olisi saanut eikä hänen olisi edes täytynyt toimittaa heprealaiskirjettä aivan hänen toimintansa loppuun asti. Kuten Bullinger sanoo: "Juutalaiselle ensin" tulee todella kyseeseen tässä yhteydessä.

Hän katsoo, että: Paavali oli Jerusalemissa neuvoston kokouksessa (hänen päivämääränsä 51), kun heprealaiskirjeen aiheista oli ilmeisesti keskusteltu katkerasti (Ap. t. 15:5; 15:7). Pian sen jälkeen hän kirjoittaa 1. ja 2. tessalonikalaiskirjeen, joissa molemmissa on teräviä viittauksia ”häpeälliseen kohteluun” hänen oman kansansa käsissä.

Kirjeen paino

Tämän suuren opillisen kirjeen avulla Paavalilla, Jumalan lähettiläänä diasporalle ja pakanoille, oli esittää dokumentoitu argumentti, todiste ja todistus, joka tuki hänen (ja Timoteuksen ja muiden) suullista opetusta ja opastusta, ja se oli tarkoitettu levitettäväksi niiden monien tuhansien juutalaisten keskuuteen, jotka tulivat uskoon helluntaina ja sen jälkeen, mutta jotka kaikki olivat "innokkaita lain suhteen" (Ap. t. 2:41; 4:4; 6:7; 21:20), ja joiden kanssa Paavalin ja hänen työtovereidensa on täytynyt tulla kosketuksiin. Hänen oman nimensä liittäminen tähän olisi kumonnut sen tarkoituksen kirkon opillisena kannanottona, kuten edellä mainittiin.

Bullinger väittää, että likimääräinen ajankohta tällaisen opillisen kirjoituksen kirjoittamiselle ja julkaisemiselle on siis täytynyt olla pian hänen toimintansa alkamisen jälkeen, ja näin ollen heprealaiskirje olisi kirjoitettu mitä todennäköisimmin Paavalin Korintissa viettämän kahdeksantoista kuukauden aikana, jonka aikana hän ”opetti heidän keskuudessaan Jumalan sanaa” (Apostolien teot 18:11). Sen sanotaan olleen Italiassa kirjoitettu ja siten se olisi voitu kirjoittaa sen jälkeen, kun hän oli nimittänyt Linuksen piispaksi ja Timoteuksen ollessa vangittuna ja varmasti hänen saapumisestaan Korinttiin (n. 50 jaa.); ja varmasti viimeistään vuonna 64 jaa. Se on voitu kirjoittaa milloin tahansa vuosina 50-59 jaa. alkaen hänen lähetysmatkastaan Korinttiin aina hänen Jerusalemiin saapumiseensa saakka vuosina 51-57 jaa. tai hänen saapumiseensa Festuksen eteen vuonna 59 jaa. (vrt. myös Bullinger). Heprealaiskirje näyttää puhuvan seurakunnan opillisella arvovallalla ja se merkitsisi ajanjaksoa noin vuodesta 57 jaa. Jerusalemin konferenssin jälkeen, josta puhuu Apostolien tekojen luku 15 (vrt. Interp. Dict. of the Bible. 1980, Paul; Chron. of the NT.

Paavalin teot, noin vuonna 160 kirjoitettu apokryfinen teos, kuvaa Paavalin marttyyrikuolemaa. Kyseisen teoksen mukaan Nero tuomitsi Paavalin kuolemaan mestaaamalla. Paavalin kuoleman ajankohdan uskotaan olleen Rooman suuren tulipalon jälkeen heinäkuussa 64, mutta ennen Neron kauden viimeistä vuotta vuonna 68. Kirje on todennäköisesti kirjoitettu paljon aikaisemmin.

Lopuksi Bullinger katsoo, samoin kuin CCG, että "näille päätelmille antaa painoa se kanta, joka heprealaisilla on neljässä tärkeimmässä käsikirjoituksessa, N, A, B, C, ja muissa. Joissakin käsikirjoituksissa Heprealaiskirje on sijoitettu eri paikkoihin suhteessaan muihin Uuden Testamentin kirjoihin. Toki se esiintyy siten, kuin se on meidän Raamatuissamme, mutta näissä neljässä se on sijoitettu 2. tessalonikalaiskirjeen jälkeen: N (Codex Sinaiticus), A (Codex Alexandrinus), B (Codex Vaticanus) ja C (Codex Ephraemi), Tämä todistus edellä mainitusta on merkittävä, eikä sitä pidä sivuuttaa kevyesti.”

Teksti

Tekstissä selitetään Jumalan Poikansa kautta lähettämän sanoman tarkoitus, ja ensimmäisessä luvussa selitetään Kristuksen asema Israelin alisteisena Jumalana ja Psalmien elohimina erityisesti Psalmi 45 (Nro 177), lainattu alla. Jakeessa 2 selitetään, että Jumala loi aikakaudet Kristuksen kautta, kun taas Jumala itse loi maailman alussa, kuten Job 38:4-7 osoittaa. Täten oli olemassa kaksi luomistapahtumaa, joista ensimmäisestä kertoo Job 38:4-7 ja joista toisen ajankohta oli sen jälkeen, kun maailmasta oli tullut tohu ja bohu eli autio ja tyhjä kuten 1. Moos. luku 1. Kristus ei luonut maailmaa, niin kuin englanninkielinen käännös sanoo. Sana on Aeon eli "aikakausi". Lisäksi teksti selittää Psalmin 110 (Nro 178) Melkisedeen pappeuden toiminnan, joka on iankaikkinen pappeus, jota soveletaan valittuihin, jotka ovat niiden kuolematon pappeus, jotka on valittu Kuolleiden ensimmäiseen ylösnousemukseen (Nro 143A) tuhatkaikkisen valtakunnan järjestelmässä.

Heprealaiskirjeen todellista tarkoitusta ei voida ymmärtää kolminaisuuden pohjalta. Tällainen oppi toimii sekoittamaan Jumalan suunnitelman ja ihmiskunnan pelastuksen.

Heprealaiskirje aloittaa selittämällä Kristuksen saavuttaman aseman. Luvussa 1 kerrotaan, kuinka Kristus otettiin pois taivallisesta sotajoukosta Jumalan poikana ja alennettiin heitä alemmaksi, mutta korotettiin sitten heidän yläpuolelleen ylipappina, joka on Israelin elohim. Trinitaarit liioittelevat Kristuksen eroa enkeleihin, jotta Kristus saataisiin erilleen enkeleistä, mutta elohimit olivat kaikki Jumalan poikia ja Kristus oli yksi heistä, kuten osoittavat 1. Moos. 48:15-16 ja 5. Moos. 32:8 RSV ja DSS ja LXX; Job 1:6 ja 2:1 ja 38:4-7; Ps. 45:6-7 ja myös Hepr, 1:8-9 jäljempänä. Teksti kertoo, että Israelin Jumalan valtaistuin on aikakauden loppuun asti. Sen tähden Kristuksen Jumala voiteli hänet ilon öljyllä yläpuolelle hänen tovereittensa eli kumppaniensa, jotka olivat elohimeja eli Jumalan poikia.

Tekstissä selitetään sitten Israelin kansakunnan asema uskon kannalta ja Melkisedekin pappeutena Kristuksen ollessa heidän ylipappinaan.

Melkisedekin asema on ymmärrettävä myös, ennen kuin heprealaiskirjeen perille päästään (katso tutkielma Melkisedek (Nro 128)).

Heprealaiskirjeen luvut 1 – 13 (KR1938)

Luku 1

1Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut 3ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, 4tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. 5Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"? 6Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit". 7Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi".

Näemme nyt yhdistettyinä ne merkitykset, jotka viittaavat Poikaan ja Ainoaan Todelliseen Jumalaan Vanhan Testamentin typologiassa, samoin kuin Uuden Liiton, josta profetoitiin Psalmeissa ja Hesekielissä ja jota selitetään Uudessa Testamentissa ja erityisesti siis tässä. Kerubien selitys Hesekielissä jatkuu:

"Herran kirkkaus tuli taloon ja sitten poistui ja seisoi kerubien yllä. Sitten kerubit nousivat ja asettuivat Herran temppelin itäportin ovelle - kukin niistä. Tämä sisäänkäynti on varattu prinssille. Tästä korottamisesta lähtien Herran kirkkaus tuli liiton ruhtinaaksi ja täytti Psalmin 45:6-7. (vrt. Hepr. 1:8-9). Tämä olento oli Messias. Hänen valtaistuimensa oli Jumalan valtaistuin.

Hepr. 1:8-9 Pojasta hän sen sijaan sanoo: »Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ikuisuuksiin. Kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka. 9Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Jumala, siksi sinun Jumalasi voiteli ilon öljyllä sinut eikä kumppaneitasi.» (UT2020)

Korottamisestaan alkaen hän oli voideltu tovereidensa yläpuolelle Hänestä tuli Jumalan poika voimassa ylösnousemuksestaan kuolleista (Room. 1:4).

Tämän toiminnan typologiaa edustaa sovitusuhri. Härkä uhrattiin sovituspäivän syntiuhriksi (4.Moos. 29:1). Tämä uhrattiin sekä ylipapille että papistolle (3. Moos. 16:6,11). Näin Messias uhrattiin sekä itsensä että taivaan sotajoukon lunastamiseksi. Uhri oli samanlainen kuin papiston syntiuhri (3.Moos. 4:3-12). Näiden kahden ero oli verirituaalissa. Osana päivittäisiä uhreja tai jumalanpalveluksia pappi kastoi sormensa vereen ja pirskotti sitä seitsemän kertaa Herran edessä pyhäkön esiripun edessä (3. Moos. 4:6) ja myös suitsutusalttarin sarviin pyhäkköteltassa (3. Moos. 4:7). Sovituspäivänä ylipappi meni pyhäkköön suitsukkeen kanssa (3. Moos. 16:12-13) ja toi härän veren kaikkeinpyhimpään, jossa hän ripotteli sitä seitsemän kertaa ennen kanttaa, joka on käännetty armoistuimeksi (3. Moos. 16:14).

Ylipappi toi suitsutusastian täynnä palavia hiiliä ulkoalttarilta ja kaksi kourallista makeaa suitsuketta hakattuna pieneksi (3. Moos. 16:12). Suitsukkeen savu peitti niin kutsutun armoistuimen, joka on liitonarkun päällä (3. Moos. 16:12). Tämä liitonarkun todistus oli kymmenen käskyä eli lain taulut.

Suitsukepilvi symboloi Läsnäolon Sanansaattajan pilvikilpeä, kun se ilmestyi Israelille. Sen tehtävänä oli siis symbolisesti suojella ylipappia hänen altistumiseltaan Jumalan läsnäololle eli "kirkkaudelle".

Verta ripoteltiin seitsemän kertaa kannen päälle ja sitten taas seitsemän kertaa sen eteen (3. Moos. 16:14). Tämä oli papiston pyhitys ja kansakunnan sovitus vuodenaikaisista synneistä." (vrt. Nro 196).

Näin ollen heprealaiskirjeen teksti ulottuu myös Messiaaseen, joka on Israelin Elohim, ja sitten Valittuihin, jotka ovat Jumalan Poikia Elohimina (vrt. Sak. 12:8) ja osa papistoa, kuten nyt näemme tapahtuvan.

8mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. 9Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." 10Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; 11ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, 12ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu". 13Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? 14Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?

Tässä tekstissä Jumala selittää, että enkelijoukko koostuu palvelevista hengistä, jotka lähetetään tukemaan Kristusta ihmiskunnan korottamisessa Elohimin tasolle, kuten Sakarja 12:8 osoittaa meille. Viesti jatkuu sitten luvussa 2 sanoen, että enkelien kautta meille julistetut viestit olivat lujia ja jos niitä, jotka eivät totelleet, rangaistiin, kuinka suurempi vastuu asetettiinkaan meille, joille annettiin pelastus. Niin Herra todisti tämän viestin, ja ne, jotka kuulivat häntä, ja Jumala itse, todistivat sen tunnusteoilla ja ihmeillä. Tämä teksti tekee siten eron Herran, joka on Jumalan Poika, ja itse Jumalan välillä, joka on pelastuksemme lähde.

Luvussa 2 selitetään, että Kristus tehtiin vähäksi aikaa enkeleitä alemmaksi ja hän oli kiusauksen alainen ja kärsi kuoleman ihmisen pelastuksen tähden, mutta enkelien joukolle ei maailmaa tehty eikä tulevaa maailmaa alistettu eikä pelastussuunnitelmaa päätetty. Tämä tehtiin, jotta ihmiskunnasta voisi tulla elohimeja ja Jumalan poikia Kristus ylipappinaan, joka oli maistava kuolemaa kaikkien puolesta.

Luku 2

1Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. 2Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, 3kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, 4kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? 5Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme. 6Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? 7Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; 8asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi. 9Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. 10Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

Huomaa (vrt. 2:11), että se, joka pyhittää, ja ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki samaa alkuperää. Tämä tekee yhtäläiseksi sekä pyhitetyn että pyhittäjän, jotka kaikki ovat samaa alkuperää, sekä Hengellisen sotajoukon Jumalan pojen että ihmisjoukon, jotka ovat samaa alkuperää, ja olemme kaikki veljiä Jumalan poikina.

11Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, 12kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä"; 13ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" 14Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, 15ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. 16Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. 17Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. 18Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Kristus pyhitti sekä taivaallisen pyhäkön että maallisen pyhäkön. Hänet oli voideltu ilon öljyllä kumppaneidensa tai tovereidensa yläpuolelle hänen elohiminsa toimesta Israelin elohimina, josta oli määrä tulla ihmisjärjestelmän keskus. (Ps. 45:6-7; Hepr. 1:8-9). Jumala ei välittänyt taivaallisesta joukosta, vaan maallisesta joukosta Abrahamin jälkeläisissä, ja siksi Messias lähetettiin maan päälle. Taivaan sotajoukot olivat uskollisia eivätkä siten olleet menettäneet Pyhää Henkeä eivätkä suhdettaan Jumalan poikina. Vain langenneet taivaan sotajoukot ja ihmiskunta maan päällä olivat vaarassa.

Niinpä Kristuksen ihmisyys oli välttämätön korottamaan meidät hänen asemaansa elohimina, Jumalan poikana Kristuksen uhrin kautta; joka oli Jahovan enkeli koko Daavidin huoneen johdossa (Sak 12:8) (vrt. Sakarjan kommentaari (Nro 021K)).

Samoin hänen täytyi olla Jumalan poika, jotta hän voisi pelastaa kaikki Jumalan pojat, sekä taivaalliset että inhimilliset.

Kolmannessa luvussa sanotaan, että Kristus oli uskollinen Hänelle, joka hänet loi. Sana käännettiin kuitenkin väärin muotoon asettajalleen (KR38), jotta asia saataisiin näyttämään siltä, että Kristus ei ollut Jumalan tekemä vaan asettama. Sana on kuitenkin poiḗsanti, mikä tarkoittaa tehneelle, ja tämä on sen ainoa tulkinta (ks. myös lukujen 9 ja 10 kommentit siitä, mitä edellä esitettiin).

Luku 3

1Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, 2joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa". 3Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen. 4Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. 5Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, 6mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.

Tässä kutsumuksen ero tulee ilmeiseksi. Tämä koko tapahtumajärjestys heijastui temppelin esineisiin sekä palvonta- ja uhrausmenetelmään.

Jokaisella esineellä on merkitys, ja Jumalan voiman symboli oli liitonarkki (vrt. 196ja myös luvut 9 ja 10 jäljempänä).

7Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, 8älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa, 9jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta; 10sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni; 11ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'." 12Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, 13vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; 14sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. 15Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa", 16ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? 17Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? 18Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? 19Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Näille ihmisille näytetään, että Jumalan huoneen rakennuksessa vallitsee järjestys ja Kristuksella on valta Mooseksen yli ja hän on Jumalan huoneen pää eli ylipappi. Kuitenkin se on kaikki Jumalan rakentamaa, Hänen joka lähetti Jeesuksen Kristuksen (Joh. 17:3).

Luku 4 kehottaa veljiä olemaan haaskaamatta kutsumustaan. Sillä uskon kautta heidät kutsuttiin, ja uskon kautta he säilyttävät asemansa. Tämä on Heprealaiskirjeen 11. luvun eli uskonluvun keskeinen eli esimerkillinen tarkoitus. Jatkamalla ilman syntiä säilytämme asemamme, kuten tässä luvussa näemme kehitettävän. Synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4) ja vain Jumalan lakeja noudattamalla voimme säilyttää asemamme. Kristuksen lepo on Messiaan tuhatvuotinen sapatti, joka on Jumalan valtakunnan toiseksi viimeinen vaihe ennen Henkiolentojen lopullista laajentumista kaikkiin, sekä taivaallisiin että inhimillisiin olentoihin.

Luku 4

1Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. 2Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. 3Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. 4Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"; 5ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". 6Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, 7niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". 8Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. 9Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. 10Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. 11Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. 12Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; 13eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.14Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. 15Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. 16Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Kristus tehtiin ihmiseksi, jotta hän voisi tuntea myötätuntoa heikkouksiamme kohtaan, jotta me voisimme lähestyä armon valtaistuinta luottavaisina.

Samoin näemme Kristuksen tuhatvuotisen levon ensimmäisen ja toisen kuolleiden ylösnousemuksen välisenä tuhantena vuotena, kuten on selitetty Ilmestyskirjan luvussa 20. Ja tässä levossa Kristus on suuri ylipappi tämän Melkisedekin järjestyksen mukaan. Siksi hän ei ole Jumala, jota palvotaan, vaan ylipappi, joka johtaa tuota palvelusta ja palvontaa.

Luku 5 käsittelee sitten Kristuksen asettamista ylipapiksi sen jälkeen, kun hänet on pantu koetteille. Se käsittelee myös kreikkalaisten vääriä oppeja ja heidän vaatimustaan, että Kristuksen piti ollut osa Jumalaa, muuten hän olisi sijaisuhri, mitä he eivät voineet hyväksyä. Argumentti juontaa juurensa Attiksen ja Adoniksen binitaarisen rakenteen palvonnasta, joka puolestaan juontaa juurensa Baalin ja jumalattaren Astorethin eli Easterin palvonnasta Syyriassa ja Levantissa.

Kristus ei ollut ylipappi luonnon mukaan. Hän ei myöskään korottanut itseään tähän virkaan. Kykenemättömyys ymmärtää tätä tärkeää seikkaa oli syy siihen, että heprealaiset arvostelivat seurakuntaa, kuten jäljempänä näemme (Hepr. 5:11-14)

Tosiasia on se, että Jumala valitsi Kristuksen ylipapiksi, emmekä ole kiinnostuneita siitä, mitä kreikkalaiset luopiot päättävät olevan. Se, minkä Jumala määrittelee, on niin. Kristus on nimitetty Melkisedekin järjestyksen ylipapiksi, josta meidät on nimitetty papeiksi palvelemaan Jumalan temppelissä, sillä juuri Leevi maksoi kymmenykset Melkisedekin Aabrahamin kupeissa, kuten tekivät kaikki Israelin pojat sekä Ismael ja Eesau ja Ketura sekä heimot, joista heidät valitaan myös Melkisedekin papeiksi. Tässä järjestyksessä Leevi on vain yksi heimoista ja osa Messiaan alaista papistoa.

Luku 5

1Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä, 2ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen, 3ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä. 4Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin. 5Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; 6niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan". 7Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. 8Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, 9ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, 10hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan". 11Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. 12Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. 13Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; 14mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Jumala loi Kristuksen pojakseen. Hänet tehtiin täydelliseksi, jotta hän voisi olla iankaikkisen pelastuksen lähde niille, jotka tottelevat häntä, joka on ylipappi. Jumala loi elohimin Jumalan pojiksi ja luotujen olentojen järjestyksen Elohimiksi, Jumalan pojiksi, ja siinä vaiheessa Eloahista, Yhtenä ja Ainoana Todellisena Jumalana, tuli Eloimin keskus Ha Elohimina, jumalina. Siksi kaikki kantavat titteliä jahovaheli"Hän saa olemaan" puhuessaan Jumalan puolesta (vrt. tutkielma JHVH:n enkeli (Nro 024)).

Tässä vaiheessa voimme siirtyä puhdistautumista, uskoa ja parannusta koskevan lain elementeistä lain ja todistuksen korkeampiin tarkoituksiin, sillä jos emme puhu niiden mukaisesti, meissä ei ole valoa (Jes. 8:20).

Luku 6

1Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, 2oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. 3Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii. 4Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet 5ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, 6ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. 7Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; 8mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. 9Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi — vaikka puhummekin näin. 10Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette. 11Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, 12ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on. 13Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, 14ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän"; 15ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli. 16Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.

"Kristus oli ensimmäinen veljien seuraannosta, joka toisi Jumalan valtakunnan ihmisten sisään ja johdattaisi heidät uuteen hengelliseen olemassaoloon.

Arkkia ei enää palauteta mieleen, koska se oli nyt jo kuolleen järjestelmän keskus. Se korvattiin uudella järjestelmällä, joka keskittyy Jumalan voimaan ja tekee ihmisistä Hänen olemuksensa laajennuksia Pyhän Hengen heidän sisimmässään asumisen kautta.

Tie liitonarkkiin ja kaikkein pyhimpään avautui meille Kristuksen kuollessa pääsiäisenä. Hänen kuolemansa jälkeen temppelin esirippu repeytyi kahtia ja tie kaikkein pyhimpään avautui (Matt. 27:51; Mk. 15:38; Luuk. 23:45; Hepr. 6:19; 9:3; 10:20).” (vrt. Nro 196).

18Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. 19Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. 20Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta. (KR92)

Tämän uskon kautta meistä kaikista tehdään kelvollisia olemaan ylipappeja omissa oikeuksissamme, kun menemme verhon taakse, kuten Kristus tehtiin kykeneväksi menemään verhon taakse, kun meidän ylipappimme syrjäytti Leevin, jotta me kaikki voisimme olla tuon järjestyksen ja kunnian arvoisia.

Luvusta 7 löydämme pappeuden yksityiskohtaisemman selityksen. Tässä Melkisedek selitetään ylipappeudeksi ja Seemin pojat ovat tässä suhteessa siunattuja, mutta kaikki pakanakansat ovat kelvollisia Melkisedekin kautta olemaan Jumalan pappeja Jeesuksen Kristuksen, heidän ylipappinsa, alaisuudessa, joka oli Juudasta, eikä heistä kukaan ollut puhunut papeista. Kuitenkin ne kaikki on listattu Ilmestyskirjan luvussa 7papeiksi niille heimoille, joita 144 000 ovat, ja suurelle väkijoukolle. Tässä suhteessa on erittäin tärkeä ymmärtää, että liitonarkin oli tarkoitus edustaa ihmiskuntaa Jumalan lakien ja Pyhän Hengen todistuksen säilytyspaikkana, Pyhän Hengen, jonka oli määrä asua ihmiskunnassa. Tästä syystä Jeremia kätki sen, koska se ei enää ollut määrä palauttaa mieleen (katso tutkielma Liitonarkki (Nro 196)).

Luku 7

1Tämä Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi. Abraham kohtasi Melkisedekin palatessaan taistelusta, jossa oli lyönyt joukon kuninkaita. Melkisedek siunasi hänet, 2 ja Abraham antoi tälle kymmenesosan kaikesta saaliistaan. Melkisedekin nimi tarkoittaa ’oikeudenmukainen kuningas’, mutta hän on myös Salemin kuningas eli ’rauhan kuningas’.

Melkisedek tarkoittaa sekä vanhurskauden kuningasta että Saalemin eli rauhan kuningasta. Milik ja Vermes ymmärtävät heprean siten, että Melkisedek tarkoittaa Kuninkaani on Oikeus (tai Vanhurskaus) ja hän on Armeijan valon kuningas. Saatanan nimi on Melkiresha’, joka tarkoittaa Kuninkaani on pahuus (ks. J.T. Milik, Journal of Jewish Studies, 1972, ss. 126-135 ja myös Vermes, op. cit., ss. 252-253). Ei ole epäilystäkään siitä, että olemme tekemisissä viimeisten päivien Saatanan/Messiaan taistelujen kanssa Kuolleenmeren kääröissä esitetyn näkemyksen mukaan.

3Hänellä ei ole isää, äitiä eikä sukupuuta. Hänen elämällään ei ole alkua eikä loppua. Hänestä on tehty Jumalan Pojan kaltainen ja ikuinen pappi.

Hänen katsotaan olevan ilman isää ja ilman äitiä ja ilman sukupuuta (apátōr, amḗtōr, agenealógētos). Hänellä ei ole päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava — hän pysyy pappina ainaisesti. Messiaaninen näkemys tästä tekstistä näyttää perustuvan oletukseen, että hänellä ei ollut sukupuuta ja että hän oli ikuinen. Hän oli siis Messias. Tekstissä sanotaan, että hän muistutti Jumalan Poikaa. Se ei sano, että hän oli Jumalan Poika. Sana on aphomoióō : yhtyä läheisesti tai tehdä samanlaiseksi. Näin hänet tehtiin Jumalan Pojan kaltaiseksi. Aikomus on yhtä pätevä kuin se, että tämä olento, joka on yksi kantaisistä, mukautui Jumalan Pojan kuvaan, kuten kaikki valitut, hengessä, ja hänestä tuli pappi, joka korvasi Aaronin jo ennen Aaronin nimittämistä. Tekstissä lukee, että hän pysyy pappina pysyvästi (katso Marshall's Interlinear). Termin jatkaa pappina ikuisesti tulkitaan tarkoittavan jatkuvaa elämää. Tämä ei merkitse sen enempää kuin se, että valittujen sanotaan nukahtavan.

Näiden tekstien merkitystä käsitellään tutkielmassa Melkisedek (Nro 128), mitä tulee pappeutta koskevaan lakiin. Tämän pappeuden lupauksen esittää Hepr. 6:17-20.

4Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan. 5Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet; 6mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset.

Tässä tekstissä sanotaan myös, että tämä mies johtamatta sukupuutaan heistä (katso Marshall 's Interlinear) sai kymmenykset Abrahamilta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hänellä olisi ollut sukupuuta.

7Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan.8Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän.

Nämä kaksi jaetta ovat avainasemassa, kun väitetään, että Melkisedek ei ole ihminen. Sama väite esitetään myös valituista. He eivät kuole. He nukahtavat (1. Kor. 15:6,18).

9Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä; 10sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.

Kymmenysten maksaminen papistossa oli osoitus siitä, että Jumalan lait jatkuivat eivätkä olleet riippuvaisia Mooseksesta ja leeviläisestä pappeudesta.

11Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?12Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. 13Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. 14Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.

Pappeuden laajentaminen Leevin ulkopuolelle mainitaan tässä tekstissä nimenomaisesti. Tekstissä mainitaan myös Messiaan samankaltaisuus Melkisedekin kanssa. Kuitenkin se sanoo Messiaan olevan tämän ”järjestyksen mukaan” ja sitten hänet korotetaan alkuperäistä korkeammalle.

15Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen,16joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. 17Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".18Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön19 — sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi — mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.

Tässä tehdään selväksi, että tekstin tarkoitus on aikomus poistaa sukupuu. Pappeutta ei anneta ruumiillisen polveutumisen kautta, vaan tuhoutumattoman elämän voimalla (ks. Room. 1:4). Näin Pyhä Henki antoi vallan Melkisedekille, kuten se antoi sen Abrahamille ja kaikille kantaisille sekä Daavidille, tuomareille ja profeetoille, ja edelleen apostoleille ja valituille. Tekstin merkitys ei ole siinä, että Melkisedek olisi saattanut olla Messias, vaan pikemminkin on tärkeää, eikö hän ollut.

20Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista — nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa, 21 mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: "Herra on vannonut eikä ole katuva: 'Sinä olet pappi iankaikkisesti'" — 22niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.

Jumalan todistuksen perusteella valitut astuivat virkaan. Messias sai virkansa Jumalan lupauksesta valan kautta.

Kuolema esti leeviläistä pappeutta jatkamasta tehtävässään. He tulevat osallisiksi toisesta ylösnousemuksesta. Melkisedekin järjestys osallistuu ensimmäiseen ylösnousemukseen. Valituilla on parempi ylösnousemus (Hepr. 11:35).

23Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; 24mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,

Jatkuminen ikuisesti kulkee kuoleman kautta ylösnousemukseen. Pappeutta ei poisteta valituilta, kuten sitä ei poistettu Messiaalta eikä kantaisiltä.

25jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. 26Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, 27jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä. 28Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.

Näin ollen Messias oli huipentuma tässä uudessa pappeusjärjestyksessä, joka ulottui niihin, jotka oli valinnut Jumala, joka asetti Messiaan ja teki hänestä täydellisen iankaikkisesti.

Olemme nähneet, että jotkut juutalaiset lahkot tunnistivat Messiaan Mikaeliksi (Dan. 12:1). Olettamukset perustuvat siihen tosiasiaan, että Mikael edustaa Israelin kansaa, ja Kaikkein Korkein antoi Israelin kansakunnan Jahovalle, kun Hän jakoi kansakunnat Jumalan poikien mukaan (vrt. 32:8 Revised Standard Version, LXX ja Kuolleenmeren kääröt). Melkisedek tarkoittaa Kuninkaani on vanhurskaus tai Kuninkaani on oikeudenmukaisuus (oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus ovat synonyymisiä) (Vermes, Dead Sea Scrolls in English, s. 253). Oletettiin myös, että Melkisedek oli nimenä Valon armeijan johtajalla, jonka olemme nähneet olevan Messiaan yksi tehtävä (Vermes, s. 260).

Nämä oletukset perustuvat vahingoittuneeseen Amramin testamenttiin. Se olisi sopusoinnussa essealaisten keskuudessa vallitsevan Melkisedek-Messias-yhteyden kanssa. Kuitenkin, jos Melkisedek olisi Messias, silloin inkarnaatiossa ja uhrissa olisi vakava ongelma. Tarkastelemmekin nyt lain suhdetta pappeuteen.

Nimike näyttää olleen perinnöllinen titteli Jeruselemin (tai Urusalaim) kuninkaalla. Satoja vuosia Abrahamin jälkeen tapaamme toisen kuninkaan, jolla on samanlainen titteli Vanhurskauden Herra tai Minun Herrani on Vanhurskaus, kun Israel miehitti Kanaanin Joosuan alaisuudessa. Joosua 10:1 esittää meille Adonisedekin, joka on toinen muunnelma Melkisedekistä, joka hallitsee Jerusalemissa. Nimike, muunnelmineen, on siten perinnöllinen ja kuuluu Messiaalle, koska hän hallitsee Jerusalemista, ja ehkä myös Daavid näki asian tällä tavalla. Tällä tavoin myös valitut ovat pappeja Melkisedekin järjestyksen mukaan, koska he hallitsevat hänen kanssaan Jerusalemista elohimina (vrt. Sak. 12:8; Ilm. 7:1-17).

Kristillinen oletus, että Melkisedek on Messias, perustuu siihen, että 7:3 on ymmärretty väärin. Termit ilman isää, äitiä ja sukupuuta (apátōr jne.) viittaavat siihen vaatimukseen, että Aaronin sukulinja (Neh. 7:64) kirjattava leeviläiselle pappeudele.

Ilmaus ei päivien alkua eikä elämän loppua viittaa vaatimukseen aloittaa tehtävät kolmenkymmenen vuoden iässä ja lopettaa ne viisikymmenvuotiaana (4. Moos. 4:47). Ylimmäinen pappi seurasi tehtävään edeltäjänsä kuolinpäivänä. Melkisedekillä ei ole tällaista vaatimusta. Heprealaiskirje kertoo, kuten Marshall's Interlinear osoittaa, että hän oli ihminen (Hepr. 7:4). Hänet tehtiin Jumalan Pojan kaltaiseksi (Heb. 7:3), mutta hän ei ollut Jumalan Poika, joka oli toinen pappi (Hepr. 7: 11). Näin kaikki valitut voivat osallistua pappeuteen, tulla Jumalan Pojan kaltaisiksi, riippumatta sukulinjasta ja iästä, ja täm jatkuu ikuisesti. Siitä, kuka Melkisedek oli, voimme vain esittää arvauksia. Essealaiset tulkitsivat tekstin messiaanisesti, kuten jotkut nykyaikaiset fundamentalistit. Paulikiaanien elementtiä, jolla oli myös tämä näkemys, kutsuttiin melkisedekiläisiksi, mutta he tekivät hänestä erillisen Messiaasta taivaallisena välittäjänä (katso tutkielmaSapattia viettävien seurakuntien yleinen jakautuminen (Nro 122)). Heprealaiskirje näyttää olevan kirjoitettu niin, että se korjaa tämän virheen, mutta se on itsekin tulkittu väärin. Midraš väittää, että hän oli Seem (Rashi), joka oli kuningas (melek) vanhurskaassa paikassa (ṣeḏeq) (Abraham ibn Ezra & Nahmanides). Tämä oli se paikka, johon temppeli rakennettaisiin jumalalliselle läsnäololle, jonka Midraš katsoo olevan Jerusalem kokonaisuudessaan tekstistä siellä asui vanhurskaus (Jes. 1:21) (ibn Ezra & Nahmanides, ks. Soncino, alaviite 1. Moos. 14:18).

Vielä tärkeämpää on, että käsite Elohimin neuvosto oli absoluuttinen ja kiistaton, kunhan Vanhan Testamentin tekstit koskien elohimia ymmärretään oikein. Elohimin alisteinen rakenne kyllä ymmärretään, mutta toisaalta se ymmärretään väärin suhteessa Mikaeliin ja Melkisedekiin.

Ilmestyskirjan luvut 4 ja 5 osoittavat, että tässä ryhmässä oli kolmekymmentä olentoa, mukaan luettuina neljä kerubia. Näin ollen Kristuksen kavaltamiseen tarvittiin kolmekymmentä hopearahaa (Matt. 27:3,9; vrt. Sak. 11:12-13), koska se oli loukkaus koko jumaluutta vastaan. Vanhimpien tehtävänä on valvoa pyhien rukouksia (Ilm. 5:8), ja Kristus on heidän ylipappinsa. Hän oli vanhimpien jäsen, joka todettiin kelvolliseksi avaamaan Jumalan suunnitelman käärö, kun hän oli lunastanut ihmiset ja tehnyt heistä valtakunnan ja pappeja meidän Jumalallemme – eli neuvoston ja Kristuksen Jumalalle (Ilm. 5:9-10).

Ihmisten edestä maksetut lunnaat ovat osa lopunajan ennalleenasettamista, joka tapahtuu Messiaan toisessa tulemisessa Israelin kuninkaana; hänen ensimmäinen tulemisensa ymmärretään Aaronin Messiaaksi. Tämä ensimmäinen messiaaninen tulemus oli synnin sovitus ja Melkisedekin pappeuden perustaminen. Lopunajan ennallistamisen katsottiin olevan jatkoa elohimille, kuten Sakarja 12:8 esittää.

Tässä järjestyksessä meille annetaan iankaikkinen elämä, ja ensimmäisen ylösnousemuksen kautta me jatkamme sitten pappeina ikuisesti, ja sitten voimme toisesta ylösnousemuksesta lähtien antaa koko ihmiskunnalle mahdollisuuden saavuttaa iankaikkinen elämä tässä pappeudessa.

Luku 8

Luvusta 8 näemme ylipapin tarkoituksen ja paikan, jossa Messias istuu valtaistuimella Jumalan oikealla puolella ja työskentelee saadakseen aikaan kutsun koko ihmiskunnalle ja kaikille, jotka on annettu hänelle maailman alusta lähtien. Kristuksen oli määrä palvella taivaallisessa pyhäkössä, josta maallinen pyhäkkö oli vain kopio.

Luku 8

1Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, 2tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. 3Sillä jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja, jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on jotakin uhraamista. 4Jos hän siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, 5ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: "Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin". 6Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. 7Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. 8Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, 9en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. 10Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 11Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. 12Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." 13Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.

Teltta ja maallinen pyhäkkö ja temppeli jäljittelivät taivaassa olevaa temppeliä. Luomisen ja ilmestysmajan perustamisen koko tarkoitus oli perustaa Jumalan poikien pappeus, johon sisältyi myös samantyyppinen inhimillinen elementti, jotta lopputuloksena olisi ihmisten ja elohimien (virheellisesti nimitetty enkeleiksi kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee sanansaattajaa) hengellinen rakenne niin, että kaikki tulisivat elohimiksi ja kaikki saavuttaisivat parannuksen ja anteeksiannon ja pyhityksen ja johdossaan yksi niistä, joka oli kahdesta elementistä ja joka oli pätevä itseuhrinsa kautta johtamaan heitä ylipappina Jumalan, heidän Luojansa, palveluksessa sen olennon alaisuudessa, joka oli lähetetty pätevöittämään heidät. Tämän päämäärän saavuttamiseksi kaikki ihmiset saisivat lopulta pelastuksen ensin kantaisien ja profeettojen kautta ja sitten Messiaan ja apostolien kautta ja sitten laajennettuna pakanoihin Jumalan suunnitelman mukaisesti, jotta kaikista tulisi Jumalan temppeli. Lopputuloksena oli, että Jumala ja Kristus olisivat osa hengellistä rakennusta, joka oli ihmis- ja taivaallinen joukko, josta tuli hengellinen rakennus, joka on Jumalan temppeli, ja eläisivät siinä.

Tämän saavuttaminen esitettiin ensimmäiseksi liitoksi, joka tuli profeetoilta ja Israelin kansakunnalta, josta syntyi Messias, joka oli se tähti, joka tuli Jaakobista (4.Moos. 24:17). Tähdellä tarkoitettiin sitä, että hän oli se aamutähti, joka korvasi Saatanan maan päällä taivaallisen sotajoukon johtajana. Kaikkein pyhin eli naos oli vain ylipappien saavutettavissa ja sittenkin vain kerran vuodessa. Laajentaakseen tuota ensimmäistä liittoa Kristuksen täytyi, ylipappina, astua sisään omalla verellään, mutta myös seurakunnan täytyi todistaa arvonsa osana uhreja, joita heidän täytyi kestää kirkon neljänkymmenen riemuvuoden ajan erämaassa, jolloin valittiin 144 000 ja se suuri väkijoukko, joista puhuu Ilmestyskirjan luku. 7. Pyhän Hengen ulottaminen seurakuntaan oli toinen liitto, joka ulotettiin koskemaan ihmiskuntaa, jotta heistä itsestään voisi tulla ylipappeja kansallisissa seitsemänkymmenen (kahden) osastoissaan ja sen jälkeen edelleen kautta aikakauden aina sen laajentamiseen taivaalliseen sotajoukkoon.

Kuten näimme luvusta 6 edellä, arkki edusti valittuja Pyhän Hengen ja Jumalan lain säilytyspaikkana, joka on Hänen luontonsa ja joka on annettu kehittämään meitä Jumalan Logoksina, kuten Kristus oli Logos ennen meitä.

Tämän arkin yllä seisoivat Kirkkauden kerubit. Nämä kirkkauden kerubit olivat Herran ilmestys ja kirkkaus, joka myös valittujen on määrä olla.

Luvusta 9 näemme, että pyhäkön tarkoitusta kehitellään ensimmäisestä toiseen liittoon.

Luku 9

1Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö. 2Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on "pyhä". 3Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin"; 4siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, 5ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen. 6Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, 7mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä. 8Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo. 9Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, 10vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti. 11Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, 12meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. 13Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, 14kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Heprealaiskirjeen teksti esittää pyhäkön sisällön mutta ei selitä kaikkeinpyhimmän sisällön merkiystä. Profeetta Jeremian kerrotaan piilottaneen tämän sisemmän pyhäkön eli tabernaakkelin Jumalan käskystä. Mistä tämä johtui ja mitä symbolismi esittää? Näitä kysymyksiä ei selitetty, ja ne on selitettävä näinä viimeisinä päivinä. Niitä tarkastellan tutkielmasssLiitonarkki (Nro 196).

Näin ollen edellä esitystä selviää, että Messias oli tehtävä Uuden liiton välittäjäksi, erityisesti sen takia, että hän antoi Ensimmäisen liiton Moosekselle erämaassa ja näin ollen tarvittiin testamentintekijän kuolema, jotta Uusi liitto voisi korvata vanhan laajentamalla sen ihmiskuntaan Pyhän Hengen kautta ja laajentamalla se pakanakansoihin myös Jumalan Karitsan veren kautta. Juuri tällä teolla poistettiin uhrit kerta kaikkiaan.

15Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. 16Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; 17sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä. 18Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty. 19Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, 20sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt". 21Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet. 22Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. 23On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. 24Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. 25Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, 26sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. 27Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, 28samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.

Siis: Miksi Jeesuksen täytyi kuolla? Näimme edellä olevasta tarkastelusta, että synnin annettiin päästä taivaallisen sotajoukon kautta Kattavien Kerubien korkeimmille tasoille. Näimme Jumalan suunnitelmasta myös, että pelastuksen välineen oli tultava molemmilta tasoilta ja että yhden elohimin eli Jumalan Pojan oli tultava ihmiseksi ja kuoltava sekä taivaallisen joukon että sen turmeleman ihmisjoukon puolesta. Tämä oli läsnäolon enkeli, joka oli Israelin elohim, josta oli määrä tulla Jeesus Kristus (1. Moos. 48:15-16; Ps. 45:6-7; Hepr. 1:8-9). Tällä tavoin heistä kaikista voisi tulla Jumalan poikia elohimina (ks. Joh. 10:34-36). Tämän pelastuksen keinon täytyi tulla elohimien korkeimmilta tasoilta, ja hänet valittiin yhdestä Jumalan poikien ytimenä olleesta tuhannesta (Job. 1:6, 2:1, 33:23).

http://ccg.org/weblibs/study-papers/p052b.html

Vanha liitto poistettiin erittäin hyvästä syystä, ja se esitetään myös seuraava luvussa 10 viitaten Psalmiin 110 (vrt. Psalmi 110 (Nro 178)).

Luku 10

1Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. 2Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? 3Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. 4Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. 5Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; 6polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. 7Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen— kirjakääröön on minusta kirjoitettu —tekemään sinun tahtosi, Jumala'." 8Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, 9sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. 10Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. 11Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; 12mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, 13ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. 14Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. 15Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: 16"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; 17ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista". 18Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. 19Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, 20jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, 21ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", 22niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; 23pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; 24ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; 25älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. 26Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 27vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! 30Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". 31Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. 32Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, 33kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. 34Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. 35Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. 36Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. 37Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; 38mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen". 39Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

Näemme siis, että se asia, joka vanhentui Vanhassa Liitossa, oli lunastuksen uhrijärjestelmä, joka kävi tarpeettomaksi, koska se ei antanut suoraa suhdetta Jumalaan suoran yhteyden ansiosta Pyhän Hengen kautta. Kun meillä on suora yhteys Pyhän Hengen kautta, pystyimme noudattamaan lakia suoraan ilman opettajia, sillä meitä ohjattiin suoraan Jumalan tapoihin ja luontoon.

Tätä uutta liittoa ennakoi lain muistiinmerkitsemisen luonne. Moosekselle annettiin laki kahdella kivitaululla. Jumala lohkoi ne. Mutta kun Mooses oli hävittänyt ne, hänen oli itse lohkottava vielä kaksi taulua. Nämä taulut olivat niin pieniä, että Mooses pystyi kantamaan niitä yhdessä kädessä. Niihin oli myös kirjoitettu kaivertamalla molemmille puolille. Silloin tällöin Mooses kantoi niitä kummassakin kädessään. Kahden taulun kaiverrus molemmin puolin viittaa vertauskuvallisesti siihen, että lailla on kaksi puolta – ruumiillinen ja hengellinen. Ensimmäinen suuri käsky, joka koostui neljästä ensimmäisestä Jumalan ja ihmisen väliseen suhteeseen liittyvästä käskystä, oli näennäisesti toisella puolella. Toinen suuri käsky ihmiskunnan fyysisistä suhteista oli toisella puolella. Nämä kaksi taulua viittasivat lain kaksinaisuuteen samalla tavalla kuin myös toiseen liittoon. Siten taulujen rakenne osoitti tulevaisuuteen. Ihminen ei voisi elää fyysisen lain mukaan eikä voisi täyttää lakia, jos hänellä ei olisi Pyhää Henkeä. Arkkiin kuuluivat myös Aaronin sauva, joka puhkesi, ja manna. Ne osoittivat Jumalan voimaa pappeudessa ja Israelin varjelusta erämaassa. (Tämä käskyjen rakenne on hyvä raamatuntutkiskelun aihe sinänsä.) Kirjalliset säännöstöt olivat arkin ulkopuolella (katso tutkielma Lain erottelu (Nro 096); (vrt. Nro 196)).

Siten meidän tulee nähdä pelastuksemme Messiaan tullessa, sillä se ilmaantuu kuolleiden ylösnousemuksen kautta (vrt. Ilm. luku 20). Tämä palkkio on seurausta kestävyydestämme uskossa, kuten näemme luvusta 11.

Luku 11

1Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. 2Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. 3Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. 4Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. 5Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. 6Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. 7Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. 8Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. 9Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; 10sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. 11Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. 12Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. 13Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. 14Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. 15Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; 16mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. 17Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut 18ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen", 19sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin. 20Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin. 21Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten. 22Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa. 23Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä. 24Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. 25Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, 26katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. 27Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti. 28Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin. 29Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat. 30Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. 31Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa. 32Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, 33jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, 34sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. 35On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen; 36toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; 37heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä — 38he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle —; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa. 39Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; 40sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.

Tämän uskoa käsittelevän luvun järjestyksestä näemme pelastuksen laajenemisen kautta veljien aina kantaisistä profeettoihin ja heimojen ja kansakuntien kautta ja sitten seurakunnan kautta koko maailmaan.

Me kaikki joudumme kärsimään uskon tähden. Monet meistä tapettiin eri keinoin. Nämä varhaiset profeetat ja Jumalan valitsemat henkilöt pantiin koetteille, mutta heidän tuli odottaa meitä ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja sitten Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa. Ilman meitä he eivät pääsisi täydellisyyteen (katso Ensimmäinen kuolleiden ylösnousemus Nro 143A)).

Silloin meidän kaikkien tulisi korottautua uskomme voimalla ja luopua synneistämme ja vainosta, jota joudumme kestämään, kuten Kristus kärsi meidän edestämme meille esimerkiksi. Kärsivällisyydellään ja uskollaan hän istui Jumalan oikealle puolelle, ja myös me, jotka kestäme, saamme palkinnon. Samoin Jumala kurittaa meitä ja rankaisee meitä, jotka olemme Jumalan valitsemia.

Luku 12

1Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, 2silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. 3Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. 4Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, 5ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; 6sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". 7Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? 8Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. 9Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? 10Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. 12Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; 13ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. 14Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; 15ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, 16ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. 17Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi. 18Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, 19ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; 20sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön"; 21ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen"; 22vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 23taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 24ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. 25Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. 26Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin". 27Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. 28Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; 29sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

Siten Jumala on valinnut meidät Kristuksen ja taivaallisen sotajoukon ja Esikoisen seurakunnan kanssaperillisiksi, joiden on määrä asua elävän Jumalan kaupungissa Siionin vuorella ja taivaallisessa Jerusalemissa, joka on meidän kaikkien Äiti.

Viimeisten päivien ennalleenasettamisessa, kun Messias tulee Siioniin, kuten heprealaiskirje 12:22-23 osoittaa, tulemuksen järjestykseen kuului Jerusalemin puolustaminen ja tämän kaupungin fyysisten asukkaiden vahvistaminen tuhatvuotista valtakuntaa varten. Huomaa kuitenkin, että Sakarja jatkaa:

...silloin heikoinkin heistä on kuin Daavid, ja Daavidin suku heidän johdossaan on kuin Jumala (elohim), kuin Herran enkeli (KR92) (korostus lisätty).

Tämän merkitys on siinä, että Sakarjan annettiin ymmärtää, että JHVH:n enkeli oli elohim, ja että Daavidin (joka oli kauan sitten kuollut) suku koostuisi niistä, jotka itse olisivat elohim, osana Daavidin huonekuntaa.

Heprealaiskirje kirjoitettiin Jaakobin pojille ja kaikille niille, jotka Jumala on valinnut. Sen lähetti Paavali niin, että valittujen johdonmukainen kutsu Melkisedekin pappeuteen ulotettiin kaikille ja että meidän oli ymmärrettävä asemamme alisteisina ylipapille, joka nousi kuolleista esikoisena ja meidän, Melkisedekin valitun papiston, päänä.

Näinä viimeisinä päivinä meidät kutsutaan veljellisen rakkauden seurakuntaan, joka on filadelfialaisseurakunta (vrt. Filadelfian pylväät (Nro 283).

Luku 13

1Pysyköön veljellinen rakkaus. 2Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan. 3Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis. 4Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. 5Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"; 6niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?" 7Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. 8Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. 9Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet. 10Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä. 11Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin. 12Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. 13Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; 14sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. 15Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. 16Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy. 17Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä. 18Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa. 19Vielä hartaammin kehoitan teitä näin tekemään, että minut sitä pikemmin annettaisiin teille takaisin. 20Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, 21hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. 22Minä pyydän teitä, veljet: kestäkää tämä kehoituksen sana; sillä lyhykäisesti minä olen teille kirjoittanut. 23Tietäkää, että veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi; ja jos hän pian tulee, saan minä hänen kanssaan nähdä teidät. 24Sanokaa tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille. Tervehdyksen lähettävät teille ne, jotka ovat Italiasta. 25Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Niinpä tässä meitä kehotetaan rakastamaan toisiamme ja tyytymään siihen, mitä meillä on, ja kehottamaan ja muistamaan vankeudessa olevia, ikään kuin olisimme vankeja heidän kanssaan. Kehota myös niitä, jotka tekevät syntiä, ja muistuta heitä tekemään parannus ja korjaamaan ennalleen se, minkä ovat tehneet, ja myös pidättäytymään synnistä. Muista, että Jeesus on sama tänään, eilen ja iankaikkisesti. Seurakunnan järjestys on ollut sama alusta alkaen, joten älkää antautuko outojen oppien johdateltaviksi.

Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä. Olemme Melkisedekin ylempi papisto, johon Aaronin valitut kutsutaan, mutta heillä ei ole vielä oikeutta syödä meidän alttariltamme. Meillä ei ole pysyvää kaupunkia, vaan kärsimme vääryyttä, jotta Kristuksen tavoin saisimme nauttia tulevasta kaupungista. Siksi me ylistämme Jumalaa. Siksi tottelemme johtajiamme, jotka kantavat vastuun meistä.

Paavali sanoo, että Timoteus oli vapautettu ja että hän menisi Parthiaan heprealaisten luo ja lähettäisi tervehdyksen veljille Italiassa. Pietari, joka oli vastuussa Parthian heprealaisista ja joka toimi myös Antiokiassa, pani merkille tämän tekstin heille kirjoittamassaan kirjeessä 2. Piet. 3: 15-16 (vaikka myöhemmät skeptikot ovat kyseenalaistaneet jopa sen, oliko tämän kirjoittaja hän).

Liite

Companion Biblen huomautukset

KIRJE HEPREALAISILLE.

KIRJEEN RAKENNE KOKONAISUUDESSAAN.

1:12, 18. OPPIEN ESITTELY

1:2-14. JUMALAN POIKA. PAREMPI KUIN ENKELIT

2:5-18. IHMISEN POIKA. ALEMPANA KUIN ENKELIT.

3:1-4:13. KRISTUKSEN TEHTÄVÄ.

3:1-6. APOSTOLIT jne.

3:6-19. VAROITUS.

4:1-13. LEVON ANTAJA.

4:14-16. YLEINEN SOVELTAMINEN. "KOSKA MEILLÄ SIIS."

5:1-10:18. KRISTUKSEN PAPPEUS.

5:5-10. KRISTUS KUTSUTTIIN JUMALAN MELKISEDEKIN JÄRJESTYKSEN MUKAAN.

5:11-6:20. SIVUJUONNE. KEHOTUS.

7:1-28. POJAN PAPPEUS (MESSIAS); MELKISEDEKIN JÄRJESTYKSEN MUKAAN.

8:3-10:18. KRISTUKSEN PAPPEUDEN TEHOKKUUS.

10:19-12:29. ERITYINEN SOVELTAMINEN. "KOSKA MEILLÄ SIIS".

10:19-23. KEHOTUS LÄHESTYÄ...KRISTUS ON LÄHESTYTTÄVISSÄ/USKOLLINEN.

10:38, 39. ELÄMINEN USKON VARASSA.

11:1-40. ESIMERKKEJÄ USKOSTA.

12:5 24. KURITUS.

12:12 24. NEUVOJA JA ROHKAISUJA.

13:1 25. KÄYTÄNNÖLLINEN JOHTOPÄÄTÖS.

JOHDANTOHUOMAUTUKSET.

Kirjeen yleisenä aiheena on se, että Vanhan Testamentin kirjoitusten Messiaan täytyi kärsiä ihmisenä (ts. lihaksi tulleena ihmisenä) ja että Jeesus on Messias.

OSOITETTU. "Heprealaisille": kansalle, jota kutsutaan sen varhaisimmalla nimellä, Palestiinan juutalaisille ja diasporalle (Joh. 7:35). Ulkoisesti uskoville (Vrt. Hepr. 6:8; Hepr. 12:15; Hepr. 12:16; Hepr. 13:10).

1:1-2:18. OPPIEN ESITTELY.

1:1, 2-. Jumala puhuu.

-2-14. Jumalan poika. Parempi kuin enkelit.

2:1-4. Jumala puhuu.

2:5-18. Ihmisen poika. Alempana kuin enkelit.

1:-2-14. JUMALAN POIKA. PAREMPI KUIN ENKELIT.

-2-3. Hänen henkilönsä ja työnsä kunnia.

4-7. Ylivertaisuus enkeleihin nähden.

8-12. Hänen luonteensa ja ikuisen olemuksensa kunnia.

13, 14. Ylivertaisuus enkeleihin nähden.

2:5-18. IHMISEN POIKA. ALEMPANA KUIN ENKELIT.

5, 6. Jumalan tarkoitus. Herruus ei tule kuulumaan enkeleille vaan ihmiselle

7, 8-. Ihmisen varustaminen herruuteen.

-8. Ensimmäisen Aatamin epäonnistuminen.

9-. Päämäärä täyttyi Herrassa Jeesuksessa.

-9-18. Hänen soveltuvuutensa herruuteen.

3:1-4:13. KRISTUKSEN TEHTÄVÄ.

3:1-6-. Apostoli ja ylimmäinen pappi.

3:-6-19. Varoitus.

4:1-13. Levon antaja.

3:1-6. APOSTOLI JNE.

1. Kristus.

2. Hänen uskollisuutensa.

3. Suurempi kuin Mooses.

4. Syy.

5. Mooseksen uskollisuus.

6-. Poika.

3:-6-19. VAROITUS.

6. Herran huoneeseen kuulumisen ehto.

7, 8. "Älkää paaduttako"

9. Katkeroitus.

10. Jumalan vihastuminen.

11. Jumalan vala.

12, 13. Epäusko.

14. Kristukseen osallisuuden ehto.

15. "Älkää paaduttako"

16. Katkeroitus.

17. Jumalan vihastuminen.

18. Jumalan vala.

19. Epäusko.

4:1-13. LEVON ANTAJA.

1. Kehotus. "Varokaamme siis..."

2. Syy. Jumalan sana.

3, 4, 5. Jumalan lepo ja sen luonne.

6, 7, 8. Täydellinen lepo on tulevaisuus.

9, 10. Lepo Jumalan kansalle ja sen luonne.

11. Kehotus. "Ahkeroikaamme siis..."

12, 13. Syy. Jumala ja Hänen sanansa.

4:12, 13. SYY. JUMALA JA HÄNEN SANANSA.

12-. Jumala, jonka sana on ihmeellinen.

-12-. Mikä hänen Sanansa on. Elävä, voimakas, terävä miekka.

-12-. Mitä hänen sanansa tekee. Läpäisee, jakaa kahtia.

-12. Mikä on hänen sanansa. Sydämen tuomitsija.

13. Jumala, jonka silmä näkee kaiken.

4:14-16. YLEINEN SOVELTAMINEN.

14-. Suuri ylimmäinen pappimme. Jumalan Poika.

-14. Kehotus perustui siihen.

15. Suuri ylimmäinen pappimme. Ihmisen Poika.

16. Kehotus perustui siihen.

5:1-10. KRISTUKSEN PAPPEUS.

5:1-4. Pappeudesta yleensä. "Ikuisesti" (Pas gar).

5:5-10. Jumala kutsui Kristuksen Melkisedekin järjestyksen mukaan.

5:11-6:20 Sivujuonnen ennen kuin Melkisedekia tarkastellaan tyyppinä.

7:1-28. Kristus kutsuttiin Melkisedekin järjestyksen mukaan.

8:1, 2. Tiivistelmä. Kristus on antityyppi.

8:3-10:18. Erityisesti Kristuksen pappeuden tehokkuus. "Ikuisesti" (Pas gar).

5:1-4. PAPPEUS YLEENSÄ.

1-. Ylipapin vihkiminen.

-1. Hänen syntiuhrinsa.

2-. Hänen myötätuntonsa muiden heikkouksia kohtaan.

-2. Syynä ovat hänen omat heikkoutensa.

3. Hänen syntiuhrinsa.

4. Ylipapin vihkiminen.

5:5-10. JUMALA KUTSUI KRISTUKSEN MELKISEDEKIN JÄRJESTYKSEN MUKAAN.

5, 6. Kristus on ylimmäinen pappi.

7, 8. Hänen pelastuksensa ja kuuliaisuutensa.

9. Hänen kansansa pelastus ja kuuliaisuus.

10. Kristus on ylimmäinen pappi.

5:11-6:20. SIVUJUONNE.

5:11-6:3. Kehotus.

6:4-6. Luopumuksen vaara.

6:7-20. Kehotus.

5:11-6:3. KEHOTUS.

5:11. Henkilökohtaista.

5:12-. Ensimmäiset periaatteet.

5:-12. Maitoa ja vahvaa ruokaa.

5:13, 14. Maitoa ja vahvaa ruokaa.

6:1, 2. Ensimmäiset periaatteet.

6:3. Henkilökohtaista.

6:7-20. KEHOTUS.

7-11. Toivo perustuu vertauskuvaan maasta ja sateesta sen päälle.

12-15. Lupaukset ja vala.

16, 17. Vala ja lupaukset.

18-20. Toivo perustuu vertauskuvaan taivaasta, ja Jeesuksen menosta sinne.

7:1-28. POJAN PAPPEUS (MESSIAS): MELKISEDEKIN JÄRJESTYKSEN MUKAAN.

1-3-. Melkisedekin suuruus. Suurempi kuin leeviläiset papit.

-3. Hänen pappeutensa ei ole siirrettävissä.

4-10. Suurempi kuin Aabraham, ja siksi suurempi kuin Leevi.

11-14. Pappeuden muutos. Lainmuutos.

15-19. Pappeuden muutos. Käskyn kumoaminen.

20-23. Herran suuruus. Jumalan vala.

24. Hänen pappeutensa on luovuttamaton.

25-28. Herran suuruutta. Suurempi kuin leeviläiset papit.

8:3-10:18. KRISTUKSEN PAPPEUDEN TEHOKKUUS.

8:3-6. Parempi palvelutehtävä. Parempi liitto parempine lupauksineen.

8:7-13. Vanhaa ja uutta liittoa verrataan ja asetellaan vastakkain.

9:1-5. Maallinen pyhäkkö on kopio taivaallisesta mallista.

9:6-10. Uhrit.

9:11-14. Suurempi ja täydellisempi tabernaakkeli. Hänen oma verensä.

9:15-23. Vanhaa ja uutta liittoa verrataan ja asetetaan vastakkain.

9:24. Taivaallinen pyhäkkö on maallisen kopion malli.

9:25-10:18. Uhrit.

8:7-13. VANHAA JA UUTTA LIITTOA VERRATAAN JA ASETETAAN VASTAKKAIN.

7, 8. Ensimmäinen liitto oli puutteellinen.

9. Uusi liitto. Osapuolet eivät ole samat (Neg.).

10. Uusi liitto hengellinen (Pos.).

11. Uusi liitto. Tulokseltaan ei sama (Neg.).

12. Uusi liitto hengellinen (Pos.).

13. Ensimmäinen liitto katoavainen.

9:15-23. VANHAA JA UUTTA LIITTOA VERTAILLAAN JA ASETETAAN VASTAKKAIN.

15. Vanha liitto liittyi lupaukseen ikuisesta perinnöstä.

16. Kuolema on välttämätön sen tekemiseksi.

17. Syy.

18. Veri, jota tarvitaan sen pyhittämiseen.

19-23-. Syy.

-23. Uusi liitto koski itse taivaallisia asioita.

9:25-10:18. UHRIT.

9:25. Vuosittaiset uhrIt ovat tehottomia. Koska niit' tarjotaan usein.

9:26-28. Kristuksen uhri on tehokas. Kerran (hapax).

10:1-4. Vuosittaiset uhrit ovat tehottomia. Uhrataan jatkuvasti.

10:5-10. Kristuksen uhri on tehokas. Kerta kaikkiaan (ephapax).

10:11. Päivittäiset uhrit ovat tehottomia. Uhrataan

10:12-18. Kristuksen uhri on tehokas. Uhrattuaan Yhden Hän istuutui jatkoa varten.

10:19-12:29. ERITYINEN SOVELTAMINEN.

10:19-23. Kehotus lähestyä, sillä Kristus on lähestyttävissä ja uskollinen.

10:24, 25. Velvollisuus hyväksyä kehotus.

10:26-31. Varoitus siitä, että Jumala on elävä Jumala.

10:32-37. Kärsivällisyyttä lupausta varten.

10:38, 39. Eläminen uskossa.

11:1-40. Esimerkkejä uskosta.

12:1. Kärsivällisyyttä esimerkkien valossa.

12:2-4. Kehotus suunnata katse pois esimerkeistä ylimpään esimerkkiin.

12:5-24. Velvollisuus kestää kuritusta.

12:25-29. Varoitus siitä, että Jumala on kuluttava tuli.

11:1-40. ESIMERKKEJÄ USKOSTA.

1-7. Kolmen hengen ryhmä. Aabel, Eenok, Nooa.

8-12. Aabraham ja Saara.

13-19. Yleisiä pohdintoja.

20, 21. Iisak ja Jaakob.

22. Joosef.

23-28. Mooseksen vanhemmat ja Mooses.

29-31. Israel ja Raahab.

32-38. Kaksi ryhmää. Usko voittaa Jumalan kautta; usko kärsii Jumalan puolesta.

39, 40. Yleisiä pohdintoja.

12:5-24. KURITUS.

5-11. Velvollisuus kestää kuritusta.

12-24. Neuvoja ja rohkaisuja.

12:5-11. VELVOLLISUUS KESTÄÄ KURITUSTA.

5. Kuritusta ei pidä halveksua.

6. Todiste rakkaudesta.

7. Se on merkki pojan asemasta. Positiivinen.

8. Sen puute. Negatiivinen.

9-. Alistuminen maallisille isille.

-9. Paljon enemmän henkien Isälle.

10-. Maalliset isät oman ymmärryksensä mukaan.

-10. Taivaallinen Isä meidän hyödyksemme.

11-. Kuritus toistaiseksi murheeksi.

-11. Hedelmät jälkeenpäin.

12:12-24. NEUVOJA JA ROHKAISUJA.

12, 13. Heikkoja pitää auttaa.

14-. Rauha kaikkien kanssa.

-14. Olennaista on pyhyys.

15-. Epäonnistumisen varominen.

-15. Katkeruuden määrittelevä vaikutus.

16, 17. Varoitus Eesaun pettymyksestä.

18, 19. Siinain hirvittävyys.

20, 21. Sen kuolemalla uhkaaminen.

22, 23. Taivaallisen Jerusalemin autuus.

24. Sen lupaus elämästä.

13:1-25. KÄYTÄNNÖN JOHTOPÄÄTÖS.

1-6. Kehotus.

7-9. Heidän opettajat. Oudot opetukset hyödyttömiä.

10, 11. Tabernaakkelin palvelijat.

12-16. Pyhitetty kansa.

17. Heidän opettajat. Tottelemattomuus on hyödytöntä.

18-25. Loppupyynnöt ja doksologia.