Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F044v

 

 

 

 

 

Apostolien tekojen kommentaari Osa 5

(Versio 1. 0 20211126-20211126)

 

 

Lukujen 19-23 kommentaari

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Apostolien tekojen kommentaari Osa 5

 

Apostolien teot luvut 19-23 (UT 2020)

 

Luku 19

1Apolloksen ollessa Korintissa Paavali kulki sisämaan kautta ja laskeutui Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia Jeesuksen seuraajia 2ja kysyi heiltä: »Saitteko Pyhän Hengen, kun aloitte uskoa Jeesukseen?» He vastasivat: »Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä. » 3»Millä kasteella teidät sitten on kastettu?» Paavali kysyi, ja he vastasivat: »Johanneksen kasteella. » 4Silloin Paavali sanoi: »Johannes kastoi ihmisiä saadakseen heidät muuttamaan elämänsä suunnan ja uskomaan Jeesukseen, joka oli tulossa hänen jälkeensä. » 5Tämän kuultuaan uskovat antoivat kastaa itsensä Herran Jeesuksen nimissä. 6Kun Paavali oli pannut kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat vieraita kieliä ja profetoivat. 7Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista. 8Paavali kävi synagogassa kolmen kuukauden ajan. Hän keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. 9Jotkut olivat kuitenkin ennakkoluuloisia ja taipumattomia. Kun he puhuivat julkisesti pahaa Herran osoittamasta tiestä, Paavali lähti ja vei oppilaansa mukanaan. He alkoivat tavata ja keskustella päivittäin Tyrannoksen luentosalissa. 10Tätä jatkui kaksi vuotta, ja kaikki Aasian maakunnan asukkaat, niin juutalaiset kuin muutkin, saivat kuulla Herran sanan. 11Jumala käytti Paavalia entistä suurempien ihmeiden tekemiseen. 12Kun sairaiden ylle laitettiin hänen pyyhkeensä tai esiliinansa, taudit katosivat ja demonit lähtivät pois. 13Eräät kiertelevät juutalaiset henkienmanaajatkin yrittivät karkottaa demoneja sairastuneista Herran Jeesuksen nimen avulla. He sanoivat niille: »Minä manaan teidät pois sen Jeesuksen nimissä, josta Paavali opettaa. » 14Näin tekivät myös juutalaisen ylipappi Skeuaksen seitsemän poikaa. 15Demoni kuitenkin vastasi heille: »Tunnen kyllä Jeesuksen ja tiedän Paavalinkin, mutta keitä te olette?» 16Sitten demonin riivaama mies kävi heidän kimppuunsa sellaisella voimalla, että he saivat pahasti selkäänsä ja joutuivat pakenemaan talosta alasti ja verta vuotavina. 17Kaikki Efesoksessa asuvat juutalaiset ja kreikkalaiset saivat tietää tästä ja alkoivat tuntea pelonsekaista kunnioitusta. Herraa Jeesusta ylistettiin, 18ja monet uskoviksi kääntyneet tulivat tunnustamaan tekonsa. 19Monet niistä, jotka olivat harjoittaneet noituutta, kokosivat kirjansa ja polttivat ne julkisesti. Kirjojen arvoksi laskettiin 50 000 hopearahaa. 20Näin Herran sana levisi ja vaikutti hänen voimastaan. 21Näiden tapahtumien jälkeen Paavali päätti Hengen kehotuksesta lähteä Makedonian ja Akhaian kautta Jerusalemiin. Hän sanoi: »Sinne tultuani minun on nähtävä myös Rooma. » 22Hän jäi vielä joksikin aikaa Aasian maakuntaan, mutta lähetti Makedoniaan kaksi palvelijaansa, Timoteuksen ja Erastoksen. 23Herran osoittaman tien seuraamisesta syntyi Efesoksessa tuolloin melkoinen mellakka. 24Demetrios-niminen hopeaseppä näet valmisti hopeisia Artemiksen temppelin pienoismalleja ja työllisti ison joukon käsityöläisiä. 25Hän kutsui koolle heidät ja muita saman alan työntekijöitä ja sanoi: »Ystävät, te tiedätte hyvin, että olemme vaurastuneet työllämme. 26Nyt olette kuitenkin nähneet ja kuulleet, miten tuo Paavali väittää, ettei käsintehtyjä jumalia ole. Tiedätte myös, että hän on saanut puhuttua ympäri ison joukon ihmisiä paitsi Efesoksessa myös koko Aasian maakunnassa. 27Tämä ei ole uhka vain meidän alallemme ja sen maineelle, vaan se uhkaa myös suuren jumalatar Artemiksen temppeliä. Kohta sitä ei enää pidetä minään, ja niin katoaa hänen suuruutensa, jota palvotaan Aasiassa ja koko maailmassa. » 28Tämän kuullessaan käsityöläiset raivostuivat ja huusivat: »Efesoksen Artemis on suuri!» 29Koko kaupunki kuohui. Ihmiset ryntäsivät joukolla teatteriin ja kaappasivat mennessään mukaansa Gaiuksen ja Aristarkoksen, Paavalin makedonialaiset matkakumppanit. 30Kun Paavali halusi mennä kansankokoukseen, oppilaat eivät päästäneet häntä sinne. 31Myös jotkut Paavalin ystäviin lukeutuvat maakunnan johtomiehet lähettivät hänelle kehotuksen olla menemättä teatteriin. 32Teatterissa yhdet huusivat yhtä, toiset jotain muuta. Kansankokous oli ajautunut sekasortoon, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. 33Osa joukosta kiinnitti huomionsa Aleksandrokseen, jota juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen kokoukselle puolustuspuheen, 34mutta kun hänen huomattiin olevan juutalainen, kaikki alkoivat huutaa yhteen ääneen: »Efesoksen Artemis on suuri!» Tätä kesti pari tuntia. 35Lopulta kaupunginsihteeri sai joukon rauhoittumaan ja sanoi: »Efesoslaiset! Kukapa ei tietäisi, että Efesoksen kaupunki huolehtii suuren Artemiksen temppelistä ja hänen taivaalta pudonneesta kuvastaan? 36Ei tästä asiasta ole minkäänlaista epäselvyyttä, joten pysykää rauhallisina älkääkä tehkö mitään hätiköityä. 37Nämä miehet, jotka te tänne toitte, eivät ole mitään temppelinryöstäjiä. He eivät ole myöskään pilkanneet jumalatartamme. 38Jos siis Demetrios ja muut käsityöläiset haluavat nostaa syytteen jotakuta vastaan, niin sitä varten ovat keisarin käskynhaltijat ja oikeusistuimet. Syyttäkööt toisiaan siellä! 39Jos teillä taas on suurempia vaatimuksia, ratkaistaan asia laillisessa kansankokouksessa. 40Tämänpäiväisestä olemme vaarassa saada kapinasyytteen. Emme voi selittää tätä sekasortoa, koska sille ei ole mitään kunnon syytä. » Näin puhuttuaan hän hajotti kansankokouksen.

 

Luvun 19 tarkoitus

Kaste järjestelmänä

Kuten näimme luvusta 18, tuohon aikaan oli olemassa kahdenlaisia kasteita. Ensimmäinen oli parannuksen kaste, joka oli Johannes Kastajan kaste ja jonka Kristus itse sai aloittaessaan palvelustehtävänsä. Tämä edelsi seurakuntaa, joka sai alkunsa, kun Johannes pantiin vankilaan pääsiäisen jälkeen vuonna 28 jaa. Seurakuntaa valmisteltiin jo silloin, mutta seurakunnalle ei annettu Pyhän Hengen voimaa, ennen kuin Kristus tuli kelvolliseksi uhrillaan ja ylösnousemuksellaan kuolleista ja tullessaan hyväksytyksi Jumalan valtaistuimella Heilutuslyhdeuhrina (Nro 106B)viikon ensimmäisenä päivänä (jota nyt Baalin palvojat kutsuvat sunnuntaiksi), hänen ylösnousemuksensa jälkeen sapatinpäivän lopussa juuri ennen pimeää. (vrt. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)). Sitten Kristus palasi samana päivänä ja puhui apostolien kanssa ja pysyi heidän luonaan neljäkymmentä päivää, joiden aikana hän astui alas Tartarokseen ja puhui siellä vangitun langenneen sotajoukon kanssa roolistaan ja puhui heille myös parannuksesta ja heidän lähestyvästä tuomiostaan toisessa ylösnousemuksessa (vrt. Demonien tuomio (Nro 080) (Paavalin tietoisuuden tästä osoittaa 1. Kor. 6:3). (vrt. myös Katumus ja kaste (Nro 052); Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159a)).

 

Kristus kehotti seurakuntaa jäämään Jerusalemiin helluntaihin saakka vastaanottamaan Pyhän Hengen. Se noudatti hänen ohjeitaan ja sitten koko kirkko vastaanottiPyhän Hengen (nro 117)ja heidät hajotettiin hoitamaan tehtäviään ohjeiden mukaan (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D).

 

Ne Johanneksen opetuslapset, jotka eivät liittyneet Kristukseen ennen pääsiäistä vuonna 30 jaa. , eivät sen vuoksi jääneet sinne helluntaihin asti eivätkä saaneet Pyhää Henkeä eivätkä siten olleet tietoisia sen toiminnasta. Jotta heidät voitaisiin asettaa palvelijoiksi seurakuntaan heille täytyi panna kädet pään päälle Pyhän Hengen saamiseksi. Kaikki kaste oli tuohon aikaan katuvien aikuisten kastetta, eikä yhtäkään lasta kastettu. Lapsikaste otettiin käyttöön vasta, kun kolminaisuusopin kannattajat ottivat Rooman kirkon haltuunsa vuoden 381 jaa. jälkeen. (vrt. myös Antinomistien harjoittama kasteen kieltäminen (Nro 164E)). Aikuiskaste pysyi Jumalan seurakunnissa tähän päivään asti.

 

Baalin auringonpalvonta- ja mysteerikultteja tuli myös seurakuntaan, ja ne tunkeutuivat kirkkoon erityisesti Roomasta. Täällä Efesoksessa kaksi niistä seitsemästäkymmenestä Kristuksen vihkimästä (Luuk. 10:1,17) lankesi takaisin epäjumalanpalvelukseen hopeaseppien myymien epäjumalanpalveluksen takia (vrt. 122dedellä). Vuoteen 111 jaa. mennessä Roomassa he ottivat käyttöön sunnuntaipalvonnan sapatin rinnalle ja ottivat käyttöön jumalattaren Easter-pääsiäisjuhlan vuonna 154, ja vuoteen 192 mennessä he pakottivat kirkon skismaan (vrt. Kvartodesimaanikiistat (Nro 277))Joulun ja pääsiäisen alkuperä (No. 235), ja hyökkäsivät Jumalan lakeja vastaan (vrt. Antinomistien hyökkäykset Jumalan liittoa vastaan (096D); Antinomistien harjoittama kristinuskon tuhoaminen käyttämällä Raamattua väärin (164C); Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro 164D). Jokainen, joka kannattaa näitä näkemyksiä, osoittaa siten olevansa Baalin auringonpalvonta- ja mysteerikulttien palvojia. Nämä ihmiset myös vääristelivät Raamatun teologiaa (vrt. Binitaarien ja trinitaarien harjoittama jumaluuden varhaisen teologian vääristely (Nro 127b)).

 

Apollos Efesoksessa

Apolloksen toiminnasta Korintissa katso 1. Kor. 1:12; 3:1-9; 21-23). Sitten he menivät Efesokseen. Paavali oli kulkenut ylämaan halki ja saapunut Efesokseen. (Tämä palvelustehtävä kesti kaksi vuotta (jakeet 1-19 vrt. 20:31 ja on taustana 1. ja 2. Korinttilaiskirjeelle). Katsotaan, että aleksandrialainen, joka on hyvin perehtynyt Raamattuun, voi hyvinkin käsittää ne vertauskuvallisesti. Siksi oli välttämätöntä, että Aquilan ja Priscillan selittäessä Apollokselle Pyhän Hengen, kuten näemme luvussa 18, Paavalin kerrotaan luvussa 19 löytäneen nämä opetuslapset Efesoksesta (jae 1). Sitten hän kysyi heiltä Pyhästä Hengestä ja he sanoivat, etteivät he olleet koskaan kuulleetkaan Pyhästä Hengestä (jae 2). Hän kysyi heiltä, millä kasteella heidät oli kastettu, ja he kertoivat hänelle, että Johanneksen kasteella. Paavali selitti sitten eron parannuksen kasteen kanssa ja että Jeesuksen kaste, joka tuli Johanneksen jälkeen, oli se, johon oli uskottava ja jota oli seurattava. Sitten hän kastoi heidät uudelleen Herran nimeen ja pani kädet heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän päällensä, ja nämä kaksitoista puhuiva kielillä ja profetoivat (jakeet 3-7).

 

Sitten Paavali meni synagogaan ja puhui rohkeasti kolmen kuukauden ajan väitellen ja vedoten Jumalan valtakuntaan (jae 8). Jotkut eivät kuitenkaan uskoneet ja puhuivat pahaa "tiestä" (joksi seurakuntaa myös kutsuttiin) seurakunnan edessä, ja hän vetäytyi heidän luotaan ja otti opetuslapset mukaansa ja keskusteli päivittäin Tyrannoksen talossa (jae 9). Tämä palvelustehtävä jatkui siellä kaksi vuotta, ja koko Aasian alueen sekä juutalaiset että kreikkalaiset kuulivat Herran sanat. Jumala teki ihmeitä Paavalin käsien kautta. Hänen nenäliinojaan tai esiliinojaan vietiin paikan päältä ja niillä parannettiin sairaat, ja heistä lähtivät pahat henget (jakeet 11-12).

 

Valta poistetaan leeviläisiltä auktoriteeteilta

Juuri tänä aikana leeviläiset ja Skeua-nimisen ylipapin seitsemän poikaa yrittivät ottaa opetuslasten ja seurakunnan voiman yrittämällä käskeä demonia lähtemään miehestä Jeesuksen Kristuksen nimessä; mutta demoni nuhteli heitä sanomalla: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalin minä tunnen, mutta kuka sinä olet?" Ja mies, jossa riivaaja oli, hyppäsi heidän päällensä, ja niiden seitsemän miehen kimppuun hyökättiin ja he pakenivat talosta alastomina ja haavoitettuina (jakeet 13-16). Tämä oli voimakas todistus juutalaisille ja papistolle. Tämä tapahtuma tuli kaikkien Efesoksen asukkaiden tietoon, sekä juutalaisten että kreikkalaisten, ja pelko valtasi heidät kaikki ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin (jae 17).

 

Monet niistä, jotka olivat nyt uskovia, tulivat tunnustamaan ja paljastamaan harjoittaneensa mysteerikultteja ja taikuutta. He polttivat kirjansa siellä kaikkien nähden. Niiden arvo oli 50 000 hopearahaa. He sanoivat, että Herran sana kasvoi ja osoitti voimansa.

 

Näiden tapahtumien jälkeen Paavali päätti Hengessä kulkea Makedonian läpi ja mennä Akhaiaan ja mennä Jerusalemiin sanoen, että sinne mentyään hän menisi Roomaan (vrt. Room. 1:13-15; 15:22-35). Sitten hän lähetti Timoteuksen ja Erastoksen (vrt. kaiverrus Korintista mainitsee tämännimisen virkamiehen, roomalaisen aedilen,) (Room. 16:23; 2. Tim. 4:20) Makedoniaan viipyessään itse jonkin aikaa Aasiassa (jakeet 21-22).

 

Noihin aikoihin Efesoksessa puhkesi Herran tien johdosta paha mellakka, sillä Demetrios-niminen hopeaseppä, joka valmistutti hopeisia Artemiin temppelin kuvia ja näin hankki käsityöläisille huomattavat tulot. Nämä olivat koolla muiden saman alan työntekijöiden kanssa. He katsoivat, että Paavali sai monet kääntymään pois kättentekemistä epäjumalista, ja näkivät, että heidän ammattinsa ja vaurautensa oli vaarassa Paavalin opetusten tähden paitsi Efesoksessa myös koko Aasiassa (jakeet 23-26). He näkivät, että sen lisäksi, että heidän kauppansa saattaisi joutua huonoon maineeseen, Artemiin temppelillä ei olisi mitään merkitystä ja että hän menettäisi mahtinsa, hän, jota koko Aasia ja koko maailma palvelee(jae 27). Tämän kuullessaan miehet vimmastuivat ja huusivat: »Suuri on Efesoksen Artemis!»(Jae 28) Receptus sanoo: "Suuri on Efesoksen Diana", mutta se ei ole totta, koska temppeli oli Efesoksen Artemiin temppeli (yksi muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä). Efesoksessa ei ollut Dianan temppeliä (vrt. myös jae 34), vaikka ne ovat luonteeltaan samankaltaisia, minkä vuoksi kirjoittajat luultavasti muuttivat sanamuotoa tutummaksi brittiläisille ja muille lukijoille.

 

Väkeä tuli virtanaan kaupungin teatteriin, ja ihmiset riistivät mukaansa Gaioksen ja Aristarkoksen, Paavalin makedonialaiset matkatoverit. Paavali halusi mennä kokouspaikalle, mutta opetuslapset estivät häntä, ja myös muutamat asiarkit (kunnianimi, joka annettiin roomalaisen Aasian provinssin kansalaishyväntekijöille), jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja varoittivat häntä menemästä sinne. Kokouksessa vallitsi täysi sekasorto toisten huutaessa sitä, toisten tätä, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu (jakeet 29-32). Juutalaiset toivat eteen Aleksanterin, joka oli juutalainen, mutta kun väkijoukko tunnisti hänet juutalaiseksi, se huusi jälleen: "Suuri on Efesoksen Artemis" (jae 34).

 

Kaupungin sihteeri hiljensi väkijoukon ja sanoi: "Efesolaiset! Kaikkihan tietävät, että Efesoksen kaupunki on pantu vaalimaan suuren Artemiin temppeliä ja hänen taivaasta pudonnutta kuvaansa (meteoriittia?). Tätä ei kukaan voi kiistää. Pysykää siis rauhallisina, älkää tehkö mitään harkitsematonta. Nämä miehet, jotka te toitte tänne, eivät ole temppelinryöstäjiä eivätkä liioin ole herjanneet meidän jumalatartamme" (jakeet 35-37) (kaupunkeja usein kunnioitettiin jumalan temppelin vaalijan tittelillä). Sitten hän ehdotti, että jos Demetrioksella ja käsityöläisillä oli jokin valitus, heidän olisi esitettävä se tuomioistuimille käskynhaltijoiden eli prokonsulien edessä. Jos heillä taas on joitakin muita vaatimuksia, ne oli käsiteltävä laillisessa kansankokouksessa (jakeet 38-39). Hän totesi heitä uhkaavan kapinasyyte, ja heidän olisi vaikea löytää selitystä tälle mellakalle. Sitten hän hajotti kokouksen (jakeet 40-41).

 

Luku 20

1Mellakan laannuttua Paavali kutsui uskovat luokseen ja rohkaisi heitä. Sitten hän jätti hyvästit ja matkusti Makedoniaan. 2Paavali kulki Makedonian halki ja rohkaisi uskovia monin tavoin. Hän saapui Kreikkaan 3ja viipyi siellä kolme kuukautta. Kun Paavali aikoi purjehtia Syyriaan, juutalaiset punoivat salajuonen hänen päänsä menoksi. Niinpä hän sai ajatuksen kiertää taas Makedonian kautta. 4Mukaan lähtivät beroialainen Sopatros, Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikos ja Trofimos. 5He lähtivät ennen meitä ja jäivät Troakseen. 6Me lähdimme purjehtimaan Filippistä happamattoman leivän juhlan jälkeen ja saavuimme Troakseen viidentenä matkapäivänä. Viivyimme siellä viikon. 7Sapatin jälkeisenä päivänä kokoonnuimme ehtoolliselle murtamaan leipää. Paavali keskusteli paikalla olevien kanssa ja kertoi aikovansa lähteä seuraavana päivänä. Hänen puheensa venyi puoleenyöhön saakka. 8Ylimmässä kerroksessa, jonne olimme kokoontuneet, paloi monta lamppua. 9Ikkunalla istui Eutykos-niminen nuorukainen, joka Paavalin puheen pitkittyessä nukahti syvään uneen ja putosi alas kolmannesta kerroksesta. Kun hänet nostettiin maasta, hänet todettiin kuolleeksi. 10Paavali laskeutui alakertaan. Hän kävi makaamaan Eutykoksen päälle, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: »Älkää hätäilkö, hän on hengissä. » 11Sitten Paavali palasi yläkertaan, mursi leivästä paloja ja söi. Hän jatkoi keskustelua aamuun asti ja lähti sitten. 12Muutkin lähtivät ja veivät nuorukaisen mukanaan elävänä. Kaikki olivat todella huojentuneita. 13Nousimme laivaan ja purjehdimme kohti Assosta. Meidän oli määrä ottaa Paavali mukaan sieltä, koska hän oli itse päättänyt kävellä sinne asti. 14Kun tapasimme hänet Assoksessa, otimme hänet mukaamme ja jatkoimme Mityleneen. 15Sieltä lähdettyämme olimme seuraavana päivänä Kioksen kohdalla ja sitä seuraavana tulimme Samokselle. Päivää myöhemmin saavuimme Miletokseen. 16Paavali oli näet päättänyt purjehtia Efesoksen ohi ollakseen tuhlaamatta aikaansa Aasian maakunnassa. Hän piti kiirettä ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin, jos suinkin mahdollista. 17Paavali lähetti Miletoksesta viestin Efesokseen ja kutsui seurakunnan johtajat luokseen. 18Kun he saapuivat, hän sanoi heille: »Tehän tiedätte, miten olen toiminut keskuudessanne siitä asti, kun saavuin Aasian maakuntaan. 19Olen raatanut kuin orja Herran palveluksessa ja itkenyt koettelemuksissa, joita juutalaiset ovat juonillaan minulle aiheuttaneet. 20Tiedätte, etten ole vältellyt tilaisuuksia julistaa ilosanomaa ja opettaa teitä sekä julkisesti että kodeissanne. 21Olen todistanut juutalaisille ja kreikkalaisille, jotta he kääntyisivät Jumalan puoleen ja alkaisivat uskoa Herraamme Jeesukseen. 22Pyhän Hengen pakottamana menen nyt Jerusalemiin tietämättä, mitä joudun siellä kohtaamaan. 23Tiedän vain sen, mitä Pyhä Henki minulle vakuuttaa joka kaupungissa: minua odottavat kahleet ja ahdinko. 24Oma elämäni on minulle kuitenkin merkityksetön sen rinnalla, että pääsen maaliin ja täytän Herralta Jeesukselta saamani tehtävän julistaa ilosanomaa Jumalan hyvyydestä. 25No niin: Minä tiedän, ettei kukaan teistä, joiden joukossa kuljin kertomassa Jumalan valtakunnasta, enää näe minua. 26Siksi vakuutan teille tänään, etten ole vastuussa kenenkään kuolemasta. 27En ole vältellyt tehtävääni kertoa teille koko Jumalan suunnitelmaa. 28Pitäkää huolta itsestänne ja koko siitä laumasta, jonka paimeniksi Pyhä Henki on teidät pannut. Hän pani teidät paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti itselleen omalla verellään. 29Minä tiedän, että lähtöni jälkeen joukkoonne tulee hurjia susia, jotka eivät säästä laumaa. 30Myös teidän omasta joukostanne tulee ihmisiä, jotka yrittävät kieroilla puheillaan vetää uskovat mukaansa. 31Pysykää siis hereillä ja muistakaa, että yli kaksi vuotta opastin kaikkia yötä päivää kyyneliä säästämättä. 32Nyt jätän teidät Jumalan ja hänen hyvän sanansa haltuun. Se sana pystyy rakentamaan teitä ja antamaan teille perinnöksi paikan pyhien joukossa. 33En ole himoinnut itselleni kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita. 34Tiedätte itse, että olen omin käsin hankkinut itselleni ja minun kanssani matkustaville kaiken tarpeellisen. 35Olen osoittanut teille kaikin keinoin, että on nähtävä vaivaa, pidettävä huolta heikommista ja muistettava Herran Jeesuksen sanat: ’Antaja on onnellisempi kuin ottaja. ’» 36Tämän sanottuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa. 37Kaikki itkivät vuolaasti ja halasivat ja suutelivat Paavalia. 38Pahimmalta tuntui se, etteivät he enää näkisi häntä, niin kuin hän oli sanonut. He saattoivat hänet laivaan.

 

Luku 20 tarkoitus

Viimeinen käynti Kreikassa

Efesoksen mellakan laannuttua Paavali kutsui opetuslapset luokseen ja rohkaisi heitä ja matkusti Makedoniaan. (24:17, 1. Kor. 16:1-4; 2. Kor. 8:23). Beroialainen Sopater, Pyrrhoksen poika, jakeessa 4, on ehkä Sosipater, jonka mainitsee Roomalaiskirjeen 16:21. Muut jakeessa 4 luetellut henkilöt ovat tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikos ja Trofimos, jotka jatkoivat Troakseen ja odottivat heitä siellä. Paavali ja Sopater pitivät happamattoman leivän päivät Filippissä ja purjehtivat sitten Troakseen happamattoman leivän viimeisen pyhän päivän jälkeen ja viipyivät seitsemän päivää toisen kuukauden uuteenkuuhun saakka. (Kaikki opetuslapset ja koko seurakunta kahden ensimmäisen vuosisadan aikana pitivät kaikki raamatulliset juhlat (vrt. 14:3 n. RSV) temppelikalenterin eli Jumalan kalenterin (Nro 156)mukaisesti, paitsi Roomassa vuoden 154 jaa. jälkeen Anicetuksen valinnan jälkeen ja Victorin aiheuttaman skisman jälkeen vuonna 192 jaa. (vrt. Kvartodesimaanikiistat (Nro 277).)Näyttää siltä, että tuon vuoden toisen kuukauden uusikuu sattui sapatiksi tai ennen sitä, viimeistään yhdeksänneksi päiväksi juhlan viimeisen pyhän päivän jälkeen, ja opetuslapset ja seurakunta kokoontuivat viikon ensimmäisen päivän iltana aikomuksenaan lähteä aamunkoitteessa ensimmäisen päivän aamuna.

 

Oikea tulkinta on, että sapatin jälkeen, viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina, joka alkoi pimeässä sapatin jälkeen, he kokoontuivat aterialle. He eivät kokoontuneet sapattikokouksena. Se oli jo mennyt ohi. He aikoivat lähteä liikkeelle ensimmäisen päivän aamuna, ja he valvoivat keskiyöhön asti ja puhuivat yläsalissa. Eutykos-niminen nuori mies istui ikkunassa, ja Paavalin puhuessa hän putosi kolmannen kerroksen ikkunasta. Paavali meni alas ja huomasi hänen olevan elossa ja meni sitten ylös, ja he ottivat lisää syötävää, ja sitten Paavali jatkoi heidän opettamistaan aamunkoittoon asti. Sitten hän lähti. He eivät pitäneet tätä päivää minään pyhänä päivänä tai sapattina. Toiset olivat hyvin helpottuneita siitä, että nuori Eutykos oli elossa (jakeet 7-12)

 

He lähtivät purjehtimaan kohti Assosta noutaakseen Paavalin sieltä, sillä tämä oli mennyt sinne maata pitkin. Kun he ottivat hänet kyytiinsä, he menivät Mityleneen, ja seuraavana päivänä he tulivat Kiossaarelle, ja seuraavana päivänä Samokseen, ja seuraavana päivänä Miletokseen, kun Paavali oli päättänyt purjehtia Efesoksen ohi kiirehtiäkseen Jerusalemiin ollakseen siellä helluntaihin mennessä (jakeet 13-16).

 

Miletoksesta hän kutsui Efesoksen vanhimmat sinne häntä vastaan (jae 17). Kun he tulivat hänen luokseen, hän puhutteli heitä. Hän puhui heidän kanssaan viettämästään ajasta alkaen ensimmäisestä päivästä, jolloin hän astui Aasiaan opettamaan heitä julkisesti ja talosta taloon ryhminä, sekä juutalaisia että kreikkalaisia, käsitellen katumusta Jumalaa kohtaan ja uskosta Kristukseen (jakeet 18-21).

 

Sitten hän ilmoitti menevänsä Jerusalemiin tietämättä, mikä häntä siellä odotti, paitsi että Pyhä Henki todisti hänelle, että jokaisessa kaupungissa häntä odottaisi vankeus ja ahdistus. Sitten hän kuitenkin totesi tähän, että hänen eloon jäämisensä ei merkinnyt mitään. Hänen halunsa oli täyttää Kristuksen hänelle antama tehtävä eli todistaa Jumalan armon evankeliumista (jakeet 22-24). Sitten hän sanoi, että kaikki siellä eivät enää näkisi hänen kasvojaan (jae 25) (ennustus hänen marttyyrikuolemastaan, vrt. 2. Tim. 4:6). Hän julisti olevansa viaton kaikkien heidän vereensä, sillä hän oli julistanut heille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuului (jakeet 26-27). Hän kehotti heitä ottamaan vaarin itsestään ja koko laumasta, jossa Pyhä Henki oli tehnyt heistä työnjohtajia (kreikan piispat vrt. Tiitus 1:5-7, jakeen 17 vanhimmat; vrt. 1. Piet. 2:25) Jumalan seurakunnasta, jonka hän oli itselleen lunastanut poikansa verellä (jae 28). Hän sanoi tietävänsä, että hänen lähtönsä jälkeen heidän keskuuteensa tulisi susia, jotka eivät säästäisi laumaa. Heidän keskuudestaan nousisi ihmisiä, jotka puhuisivat totuudenvastaisia oppeja ja vetäisivät opetuslapset mukaansa (jakeet 29-30) (vrt. Matt. 7:15; Mark. 13:22).

 

Sitten hän kehotti heitä olemaan valppaina ja muistamaan, että hän oli opettanut heitä päivin ja öin kolmen vuoden ajan opastamalla kaikkia kyynelsilmin. Sitten hän jätti heidät Jumalan ja Hänen armonsa haltuun, joka kykenee rakentamaan heidät ja antamaan heille heidän perintöosansa kaikkien pyhitettyjen joukossa (jakeet 31-32).

 

Hän sanoi heille, ettei hän himoinnut kenenkään kultaa tai hopeaa tai vaatteita ja että he tiesivät hänen tekevän työtä omin käsin oman ja niiden toimeentulon hyväksi, jotka olivat hänen kanssaan (vrt. 1. Kor. 9:1-18; 2. Kor. 11:7-11). Hän totesi, että hän oli näin tekemällä osoittanut heille, että näin uurastamalla heidän oli autettava heikkoja. Muistaen Herran Jeesuksen sanat, että autuaampaa on antaa kuin ottaa (jae 35) (ei löydy evankeliumeista).

 

Puhuttuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa. He kaikki itkivät, syleilivät ja suutelivat häntä, valittaen, etteivät enää näkisi häntä, ja sitten he veivät hänet laivaan (jae 36-38).

 

Luku 21

1Niin me siis erosimme efesoslaisista ja lähdimme merelle. Suuntasimme Kosille ja tulimme sinne. Seuraavana päivänä matkasimme Rodokselle ja sieltä Pataraan. 2Kun löysimme laivan, joka oli menossa Foinikiaan, nousimme siihen ja lähdimme taas matkaan. 3Kypros tuli näkyviin ja jäi vasemmalle puolellemme. Purjehdimme edelleen Syyriaan ja saavuimme Tyrokseen. Lasti oli näet määrä purkaa siellä. 4Löysimme paikalliset uskovat ja jäimme viikoksi heidän luokseen. He välittivät Paavalille Hengen antaman kehotuksen olla menemättä Jerusalemiin. 5Käytimme nuo päivät valmistautumiseen. Kun lähdimme, kaikki naisia ja lapsia myöten saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle asti. Polvistuimme rannalle rukoilemaan. 6Sitten hyvästelimme ja nousimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa. 7Tyroksesta lähdettyämme saavuimme Ptolemaikseen. Kävimme tervehtimässä uskovia ja viivyimme päivän heidän luonaan. 8Seuraavana päivänä lähdimme ja matkustimme Kesareaan. Menimme evankelista Filippoksen taloon ja jäimme hänen luokseen. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, 9ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, jotka olivat profeettoja. 10Viivyimme monta päivää, ja vierailumme aikana Juudeasta saapui Agabos-niminen profeetta. 11Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja sanoi: »Näin sanoo Pyhä Henki: ’Juutalaiset sitovat Jerusalemissa tämän vyön omistajan tällä tavalla ja luovuttavat hänet vierasuskoisten käsiin. ’» 12Tämän kuultuamme pyysimme yhdessä paikallisten kanssa, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. 13Silloin Paavali sanoi: »Miksi te oikein itkette ja murratte sydämeni? Olen valmis sidottavaksi ja vaikka kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen vuoksi. » 14Kun emme saaneet häntä muuttamaan mieltään, rauhoituimme ja sanoimme: »Antaa Herran tahdon toteutua. » 15Viivyttyämme monta päivää valmistauduimme matkalle ja lähdimme Jerusalemiin. 16Samaa matkaa kulki oppilaita Kesareasta. He veivät meidät majoittumaan kyproslaisen Mnasonin luokse. Tämä oli yksi varhaisista uskovista. 17Kun tulimme Jerusalemiin, veljet ja sisaret ottivat meidät iloisina vastaan. 18Seuraavana päivänä Paavali lähti meidän kanssamme Jaakobin luokse, jonne saapuivat myös kaikki vanhimmat. 19Tervehdittyään heitä Paavali selitti yksityiskohtaisesti, mitä Jumala oli hänen avullaan tehnyt muiden kansojen parissa. 20Sen kuultuaan vanhimmat ylistivät Jumalaa ja sanoivat: »Veli, näethän, että kymmenettuhannet juutalaiset ovat alkaneet uskoa. He kaikki vaativat kiivaasti, että lakia on noudatettava. 21Heille on kerrottu, että sinä opetat muiden kansojen parissa eläviä juutalaisia hylkäämään Mooseksen lain. Sanotaan, että sinä kiellät lasten ympärileikkaamisen ja tapojemme mukaisen elämän. 22Mikä siis neuvoksi? He saavat varmaan kuulla sinun saapuneen. 23Tee niin kuin sanomme: Joukossamme on neljä miestä, jotka ovat antaneet lupauksen Jumalalle. 24Ota heidät mukaasi, puhdistaudu heidän kanssaan ja maksa heidän uhrinsa, jotta he voivat leikkauttaa hiuksensa lupausajan päättymisen merkiksi. Niin kaikki saavat tietää, etteivät sinusta kerrotut juorut pidä paikkaansa vaan sinäkin seuraat ja noudatat lakia. 25Uskoon kääntyneistä muiden kansojen edustajista me jo kirjoitimmekin. Päätimme, että heidän pitää välttää kaikkea epäjumalille uhrattua ruokaa, uskottomuutta, verta ja sellaisten eläinten lihaa, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu pois. » 26Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumisaikansa päättyisi ja jokaisen puolesta annettaisiin uhri. 27Kun seitsemän päivän puhdistumisaika oli päättymäisillään, Aasian maakunnasta tulleet juutalaiset näkivät Paavalin temppelissä. He yllyttivät väkijoukon häntä vastaan, kävivät hänen kimppuunsa 28ja huusivat: »Israelilaiset, tulkaa auttamaan! Tämä mies opettaa joka paikassa vastustamaan kansaamme, lakiamme ja tätä pyhää paikkaa, jonka hän on saastuttanut tuomalla tänne kreikkalaisia!» 29He näet olivat aiemmin nähneet Paavalin kaupungilla efesoslaisen Trofimoksen seurassa ja luulivat Paavalin tuoneen hänet temppeliin. 30Kaikki kaupunkilaiset lähtivät liikkeelle, ja ihmisiä ryntäsi paikalle joka suunnasta. He kävivät käsiksi Paavaliin ja retuuttivat hänet ulos temppelistä. Sitten portit lukittiin. 31Väkijoukko aikoi tappaa Paavalin, mutta silloin roomalaisen sotaväen komentaja sai kuulla, että koko Jerusalem kuohui. 32Hän otti kiireesti mukaansa sotilaita ja sadanpäälliköitä ja lähti juosten paikalle. Kun juutalaiset näkivät komentajan ja hänen sotilaansa, he lakkasivat lyömästä Paavalia. 33Komentaja meni Paavalin luokse, pidätti hänet ja käski panna hänet kaksiin kahleisiin. Sitten hän kysyi, kuka Paavali mahtoi olla ja mitä hän oli tehnyt. 34Ihmiset väkijoukossa huusivat kuka mitäkin. Kun komentaja ei sekasorrossa saanut asiasta selvää, hän käski viedä Paavalin kasarmiin. 35Sotilaiden piti kantaa Paavalia temppelin portailta eteenpäin suojellakseen häntä ihmisten vihalta. 36Väkijoukko näet kulki heidän jäljessään ja huusi: »Tappakaa se!» 37Kun Paavalia vietiin kasarmiin, hän sanoi komentajalle: »Saanko sanoa sinulle pari sanaa?» »Osaatko sinä kreikkaa?» komentaja kysyi. 38»Etkö olekaan se egyptiläinen, joka jokin aika sitten aloitti kansannousun ja pakeni autiomaahan neljäntuhannen terroristin kanssa?» 39»Minä olen juutalainen», Paavali vastasi. »Olen Kilikian Tarsoksesta, siis tunnetun kaupungin asukas. Pyydän, että annat minun puhua kansalle. » 40Komentaja suostui, ja Paavali asettui portaille seisomaan. Hän viittasi kädellään ihmisiä vaikenemaan. Kun oli tullut aivan hiljaista, hän korotti äänensä ja sanoi hepreaksi:

 

Luvun 21 tarkoitus

Kohdassa 20:7-21:14 näemme Paavalin paluun Palestiinaan kolmannen lähetysmatkan päättyessä. Matka meni Kosin saarelle ja seuraavana päivänä Rodokselle ja Pataraan (muut muinaiset lähteet lisäävät ja Myraan) (jae 1). Ja löydettyään laivan he astuivat laivaan ja lähtivät purjehtimaan (jae 2). Kypros tuli näkyviin ja jättäen sen vasemmalle puolelleen he purjehtivat Syyriaan ja jalkautuivat Tyyrokseen, missä alus purki lastinsa (jae 3). He etsivät opetuslapsia ja viipyivät siellä seitsemän päivää. Pyhän Hengen kehotuksesta he kielsivät Paavalia menemästä Jerusalemiin (jae 4). Noiden päivien päätyttyä he lähtivät matkaan, ja opetuslapset vaimoineen ja lapsineen veivät heidät kaupunkiin, ja ulkosalla rannalla he polvistuivat, rukoilivat ja heittivät jäähyväiset toisilleen. Paavali ja hänen toverinsa nousivat laivaan ja perheet palasivat kotiin (jakeet 5-6). He purjehtivat Tyroksesta Ptolemaisiin (nykyinen Akko lähellä Haifaa). He tervehtivät sikäläisiä veljiä ja viipyivät yhden päivän (jae 7). Ja aamulla he lähtivät Kesareaan ja tulivat evankelista Filippoksen taloon, hänen joka oli yksi niistä seitsemästä, ja he jäivät hänen luoksensa. Hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joista jokaisella oli profetian lahja (jakeet 8-9). Kun he viettivät siellä muutaman päivän, tuli Juudeasta profeetta Agabos (11:28). Hän otti Paavalin vyön, sitoi omat jalkansa ja kätensä ja sanoi: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin' (jakeet 10-11) (profeettojen vertauskuvallinen teko, vrt. myös Jesaja 20:2-6).

 

Tämän kuultuaan he kaikki pyysivät Paavalia olemaan menemättä Jerusalemiin. Hän sanoi: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi, vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden. " Ja kun hän ei taipunut, niin he rauhoituivat ja sanoivat: "Tapahtukoon Herran tahto". (jakeet 12-14)

 

Sitten he valmistautuivat ja menivät ylös Jerusalemiin mukanaan muutamia Kesarean opetuslapsia. He menivät Mnasonin taloon, hän oli yksi ensimmäisistä opetuslapsista, ja he yöpyivät siellä (jae 16).

Paavali noudattaa Jumalan lakia (L1)

 

Jerusalemin veljet ottivat heidät iloiten vastaan. Seuraavana päivänä he menivät Jaakobin luo, ja kaikki vanhimmat olivat paikalla. Tervehdittyään heitä hän kertoi yksi kerrallaan ne asiat, jotka Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa Paavalin palvelustehtävän kautta (jae 4). 17-19. Kun vanhimmat kuulivat sen, he ylistivät Jumalaa. He sanoivat hänelle: "Sinä tiedät, veli, että juutalaisia on tuhansittain tullut uskoon. He kaikki vaativat kiivaasti lain noudattamista. Heille on sinusta kerrottu, että sinä opetat muiden kansojen keskuudessa eläviä juutalaisia hylkäämään Mooseksen lain ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja elämästä kansamme tapojen mukaisesti.

 

Vanhimmat sanoivat, että juutalaiset tulisivat varmasti kuulemaan, että Paavali oli tullut, ja niinpä he käskivät hänen mennä neljän muun kanssa, jotka olivat antaneet uhrilupauksen (epäilemättä nasiirilupauksen (4. Moos. 6:1-21), ja mennä heidän kanssaan ja puhdistaa itsensä ja maksaa heidän kulunsa, jotta he voisivat ajella päänsä. Näin ollen kertomukset, joita he olivat kuulleet, eivät pitäneet paikkaansa. Se oli juutalaista propagandaa, ja Paavali itse eli lain (jakeet 22-24) mukaisesti (kuten teki seurakuntakin toisen vuosisadan loppuun saakka Roomassa, missä pakanuus pääsi seurakuntaan ja aiheutti skisman Rooman kanssa vuonna 192 harhaoppisen piispa Victorin alaisuudessa (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (nro 235)jaKvartodesimaanikiistat (Nro 277)).

 

Vanhimmat toistavat sitten Apostolien tekojen 15. luvun konferenssin (15:22) päätökset, jotka koskevat pakanoille myönnettyjä vapautuksia rituaaleista, ja että heidän tuli pidättäytyä epäjumalille uhratusta ruoasta ja verestä sekä kuristetusta ruoasta ja myös siveettömyydestä (jae 25). Paavali oli läsnä konferenssissa, mutta sen tarkoituksena oli kertoa hänelle, mitä he olivat tehneet kertoakseen muille pakanakirkoille.

 

Jumalan seurakunnat ovat noudattaneet ruokavaliolakeja Nro 015)vuodesta 27 jaa. tähän päivään asti. Ne, jotka eivät niin tee, eivät ole Jumalan seurakunnan todellisia bona fide -jäseniä.

 

Sitten näemme, kuinka Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumisaikansa päättyisi ja kunkin puolesta suoritettaisiin uhri (jae 26).

 

Paavalin pidättäminen ja puolustuspuhe

Seitsemän päivän kuluttua Aasiasta tulleet juutalaiset, jotka olivat nähneet Paavalin temppelissä, yllyttivät väkijoukon mukaansa ja kävivät Paavaliin käsiksi. He huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa ihmisiä kansaa ja lakia ja tätä paikkaa vastaan. Lisäksi hän toi kreikkalaisia temppeliin, ja hän on saastuttanut tämän pyhän paikan" (jakeet 27-28). He näet olivat vähän aikaisemmin nähneet efesolaisen Trofimoksen kaupungilla Paavalin seurassa ja luulivat Paavalin tuoneen hänet temppeliin (jae 29) (vrt. 20:4; 2. Tim. 4:20).

 

Nämä juutalaisten valheet sopivat myöhemmin sunnuntaita viettävien antinomistisille Baalin palvojille, jotta he voisivat saada seurakunnan vapaaksi Jumalan laista. Seurakunta noudatti temppelikalenteria (Nro 156), eivätkä fariseukset hallinneet temppeliä, sillä se oli saddukeusten alaisuudessa tuhoutumiseensa asti. Fariseukset ottivat vallan perinteineen kaikkineen vuoden 70 jaa. jälkeen, mutta eivät julkaisseet nykyistä Hillelin kalenteria eli juutalaista kalenteria kuin vasta vuonna 358 jaa. (Nro 195C). Seurakunta ei koskaan noudattanut sitä Kristuksen ja apostolien eikä myöhempien vanhinten alaisuudessa eikä siten koskaan hyväksynyt sitä, ennen kuin 1900-luvulla Sardes-ryhmien juutalaistajat toivat sen kuvaan mukaan.

 

Kun juutalaiset olivat saaneet kaupungin kuohuksiin, he ottivat Paavalin kiinni ja raahasivat hänet ulos temppelistä, ja heti portit suljettiin. Kun he yrittivät tappaa Paavalin, (temppelin vieressä olevan Antonian varuskunnan) kohortin tribuuni eli komentaja sai kuulla, että koko Jerusalem kuohui. Hän otti heti sotilaat ja heidän sadanpäällikkönsä ja juoksi heidän luokseen. Kun nämä näkivät komentajan ja sotilaat, he lakkasivat lyömästä Paavalia. Sitten komentaja pidätti hänet ja pani hänet kaksiin kahleisiin. Häneltä kysyttiin, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt (jakeet 30-33). Näin Paavalin tapaus joutui roomalaisten, siis ei-juutalaisten, käsiin eikä niiden juutalaisten käsiin, jotka sidottivat hänet.

 

Väkijoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä, ja kun komentaja ei meteliltä saanut varmaa selkoa asiasta, hän käski viedä Paavalin kasarmiin. Portaille tultuaan hän joutui sotilaiden kannettavaksi väkijoukon väkivallan vuoksi, sillä väkijoukko seurasi häntä huutaen "vie pois hänet" (jakeet 34-36). Paavali pyysi saada puhua hänen kanssaan. Komentaja luuli Paavalia egyptiläiseksi, joka äskettäin villitsi 4000 salamurhaajaa ja vei heidät erämaahan (vrt. Josephus WofJ ii. 13. 5). Paavali vastasi hänelle ja sanoi: "Minä olen juutalainen Tarsoksesta Kilikiasta ja suurkaupungin kansalainen. " Paavali pyysi saada puhua kansalle. Hänelle annettiin lupa, ja hän seisoi portailla ja viittasi kädellään kansalle ja puhutteli heitä sitten hepreaksi (jae 37-40). (Joidenkin auktoriteettien mielestä se saattoi olla arameaa (esim. RSV n).)

 

Luku 22

1»Veljet ja isät! Kuunnelkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni!» 2Ihmiset hiljenivät entisestään kuullessaan, että Paavali puhui heille hepreaa. Hän jatkoi: 3»Minä olen juutalainen. Synnyin Kilikian Tarsoksessa, mutta kasvoin tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana sain koulutuksen, joka oli tarkasti esivanhempiemme lain mukainen. Olin jyrkkä Jumalan puolustaja niin kuin tekin olette nyt. 4Jeesuksen osoittamalle tielle lähteneitä vainosin. Vaadin jopa heidän kuolemaansa. Pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan. 5Tämän voivat todistaa ylipappi ja koko kansanjohtajien neuvosto. Heiltä sain valtuutuskirjeen Damaskoksen veljiä varten ja menin sinne vangitsemaan sikäläiset uskovat ja tuomaan heidät rangaistaviksi Jerusalemiin. » 6»Kun olin matkalla ja puolenpäivän aikaan lähestyin Damaskosta, välähti taivaasta yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. 7Kaaduin maahan ja kuulin äänen, joka sanoi: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ 8Minä kysyin: ’Herra, kuka olet?’ Silloin ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat. ’ 9Seuralaiseni näkivät kyllä valon mutta eivät kuulleet ääntä, joka puhui minulle. 10’Herra, mitä minun pitää tehdä?’ minä kysyin, ja Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä sinulle kerrotaan, mitä kaikkea tehtäväksesi on määrätty. ’ 11En nähnyt mitään, koska valo oli ollut niin kirkas. Siksi seuralaiseni taluttivat minut Damaskokseen kädestä pitäen. 12Siellä asui Hananias, joka kunnioitti Jumalan lakia. Kaikki paikalliset juutalaiset todistivat hänet hyvämaineiseksi. 13Hän tuli luokseni, asettui viereeni ja sanoi: ’Veljeni Saul, avaa silmäsi ja näe!’ Samassa näköni palasi ja näin Hananiaksen. 14Hän sanoi: ’Esivanhempiemme Jumala on valinnut sinut opettaakseen sinulle tahtonsa. Sinä sait nähdä Oikeamielisen ja kuulla hänen äänensä. 15Sinusta tulee hänen todistajansa, ja kerrot kaikille, mitä olet nähnyt ja kuullut. 16Mitä siis seuraavaksi? Nouse ja huuda häntä avuksesi. Ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois. ’» 17»Kun olin palannut Jerusalemiin ja rukoilin temppelissä, jouduin Hengen valtaan 18ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Lähde kiireesti Jerusalemista, koska täällä sinua ei uskota, kun todistat minusta. ’ 19Minä sanoin siihen: ’Herra, he tietävät, että minä kuljin synagogasta toiseen ja vangitsin ja ruoskitin sinuun uskovia. 20Kun sinun todistajasi Stefanos tapettiin, minäkin olin paikalla. Hyväksyin tappamisen ja vartioin hänen tappajiensa vaatteita. ’ 21Herra sanoi: ’Mene, minä lähetän sinut kauas muiden kansojen luokse. ’» 22Väkijoukko oli kuunnellut Paavalia tähän saakka, mutta nyt se alkoi huutaa: »Pois maan päältä tuommoinen! Ei tuon saa antaa elää!» 23Ihmiset karjuivat, repivät vaatteitaan ja viskoivat pölyä ilmaan. 24Silloin komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin. Hän käski ruoskia ja kuulustella Paavalia saadakseen tietää, miksi juutalaiset vastustivat häntä niin raivokkaasti. 25Kun Paavali oli kiinnitetty köysillä ruoskimisasentoon, hän sanoi vieressä seisovalle sadanpäällikölle: »Onko teillä lupa ruoskia Rooman kansalaista, jota ei ole tuomittu mistään?» 26Tämän kuultuaan sadanpäällikkö meni komentajan luokse ja sanoi: »Mitä oikein meinaat? Se mieshän on Rooman kansalainen. » 27Komentaja lähti paikalle ja kysyi Paavalilta: »Oletko tosiaan Rooman kansalainen?» Paavali sanoi olevansa, 28ja komentaja vastasi: »Minä maksoin kansalaisuudestani isot rahat. » »Minä taas olen ollut kansalainen syntymästäni saakka», Paavali sanoi. 29Silloin ne, joiden piti kuulustella Paavalia, lähtivät kiireesti pois. Komentajakin pelästyi tajutessaan, että oli antanut sitoa Rooman kansalaisen. 30Komentaja halusi varman tiedon siitä, mistä juutalaiset syyttivät Paavalia. Niinpä hän päästi tämän vapaaksi ja käski ylipapit ja koko Suuren neuvoston koolle. Sitten hän vei Paavalin heidän eteensä.

 

Luvun 22 tarkoitus

Paavali sanoi: "Veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun. "

Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hepreaksi, he vaikenivat. Ja hän sanoi: "Minä olen juutalainen. Synnyin Kilikian Tarsoksessa, mutta kasvoin tässä kaupungissa. Gamalielin (5:34) oppilaana sain koulutuksen, joka oli tarkasti esivanhempiemme lain mukainen. Olin jyrkkä Jumalan puolustaja niin kuin tekin olette nyt. Minä olin tälle tielle lähteneiden verivihollinen ja vainosin heitä, pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan, minkä voi ylipappi ja koko vanhimpien neuvosto todistaa. Heiltä minä myös sain valtuudet, Damaskoksen veljille osoitetut kirjeet, kun lähdin sinne vangitsemaan siellä olevia kristittyjä ja tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi (jakeet 1-5).

 

Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'Paavali vastasi: "Kuka sinä olet, Herra?" Olento vastasi: "Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota te vainoat. " Paavali sanoi sitten: Mutta ne, jotka olivat minun kanssani, näkivät valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui (9:7 sanoo, että he kuulivat äänen mutta eivät nähneet ketään). Paavali sanoi:"Mitä minun tulee tehdä, Herra?" Ja Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.’ Paavali sanoi: "Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua, ja niin sitten saavuin Damaskokseen" (jakeet 6-11). (Samanlainen kertomus 9:1-18).

 

"Ja Hananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa, tuli luokseni ja sanoi minulle: "’Saul, veljeni, palautukoon näkösi!’ Samassa näköni palasi ja näin hänet. Hän sanoi: Hän sanoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä, sillä sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi' (jae 12-16). Paavali jatkoi: "Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin ja näin hänet ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta'. Ja Paavali sanoi: "Herra, he tietävät itse, että minä panin vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa niitä, jotka uskoivat sinuun. Ja kun Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita. ' (Virallinen todistaja, joka todisti kivittämällä tapahtuneen kuoleman, joutui todistamaan tappamisen ja valvomaan teloitusta.) Paavali sanoo, että Kristus sanoi: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö' (jakeet 17-21).

 

Tähän asti juutalaiset olivat kuunnelleet Paavalia, mutta nyt he alkoivat huutaa: "Pois elävien joukosta!Tuollainen ei saa elää!" Ja kun he huusivat huutamistaan, raastoivat vaatteitaan ja heittelivät hiekkaa ilmaan,komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin ja käski ruoskia ja kuulustella häntä, jotta saisi selville, miksi juutalaiset niin raivokkaasti hyökkäsivät häntä vastaan. He olivat sitoneet hänet ja olivat aikeissa ruoskia häntä, mutta Rooman laki ei sallinut sitä tehdä Rooman kansalaiselle, jota ei ollut tuomittu. Tietäen tämän Paavali kysyi sadanpäälliköltä: "Onko teillä oikeus ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä tutkimatta ja tuomitsematta?"

 

Yleisö suuttui, koska Paavalin kommentit osoittivat, että pelastus oli pakanoista. Sadanpäällikkö meni komentajan luo ja teki hänelle tiettäviksi nämä asiat ja komentaja suoritti sitten Paavalin lisätutkintaa. Hän kertoi olevansa Rooman kansalainen. Komentaja sanoi, että hän maksoi huomattavan summan kansalaisuudestaan, ja kun hän kuuli, että Paavali oli syntynyt Rooman kansalaiseksi, hän oli vielä huolestuneempi, koska tämä oli tärkeästä perheestä. Ne, jotka olivat aikeissa ruoskia häntä, lähtivät heti pois (jakeet 24-29).

 

Paavali Sanhedrinin edessä

Kuitenkin haluten tietää todellisen syyn sille, miksi juutalaiset syyttivät häntä, hän vapautti hänet ja kutsui ylipapit ja koko neuvoston ja asetti Paavalin heidän eteensä (jae 30).

 

Luku 23

1Paavali tuijotti neuvostoa ja sanoi: »Veljet! Koko ikäni olen elänyt Jumalan alamaisena omatunto puhtaana. » 2Silloin ylipappi Hananias käski Paavalin vieressä seisovia lyömään häntä suulle. 3Paavali sanoi hänelle: »Jumala lyö vielä sinua, sinä kauniiksi kalkittu hutera seinä! Miten voisit tuomita minut lain mukaan, kun käsket lain vastaisesti lyödä minua?» 4»Pilkkaatko sinä Jumalan ylipappia?» kysyivät Paavalin vieressä seisovat. 5»En tiennyt, että hän on ylipappi, veljet», Paavali vastasi. »Onhan kirjoitettu, ettei pidä kirota kansansa johtajaa. » 6Paavali tiesi, että osa neuvoston jäsenistä oli saddukeuksia, osa fariseuksia. Niinpä hän karjui: »Veljet, minä olen fariseus ja fariseusten jälkeläinen! Minut aiotaan tuomita siksi, että uskon kuolleiden ylösnousemukseen!» 7Kun Paavali oli sanonut tämän, fariseukset ja saddukeukset alkoivat riidellä ja neuvosto jakautui kahtia. 8Saddukeukset näet väittävät, ettei ylösnousemusta, enkeleitä eikä henkiä ole olemassa. Fariseukset sen sijaan uskovat näihin kaikkiin. 9Meteli ja sanasota yltyivät, ja osa fariseuksia edustavista oppineista sanoi: »Ei tämä mies ole meidän nähdäksemme syyllistynyt mihinkään rikokseen. Olisiko jokin henki tai enkeli puhunut hänelle?» 10Riidan yltyessä komentaja alkoi pelätä, että Paavali revittäisiin kappaleiksi. Niinpä hän käski sotilaita hakemaan Paavalin turvaan neuvoston keskeltä ja viemään hänet kasarmiin. 11Seuraavana yönä Herra ilmestyi Paavalille ja sanoi: »Rohkeutta. Sinun täytyy todistaa minusta Roomassa samoin kuin todistit Jerusalemissa. » 12Aamulla juutalaiset tekivät salaliiton. He vannoivat kirouksen uhalla, etteivät söisi eivätkä joisi, ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin. 13Tämän yhteisen valan vannoi yli neljäkymmentä miestä. 14He menivät sanomaan ylipapeille ja kansanjohtajille: »Vannoimme kirouksen uhalla, ettemme syö mitään, ennen kuin olemme tappaneet Paavalin. 15Pyytäkää siis yhdessä Suuren neuvoston kanssa komentajaa tuomaan hänet luoksenne, ikään kuin aikoisitte tutkia hänen asiaansa tarkemmin. Me olemme valmiina ja tapamme hänet matkalla. » 16Paavalin sisarenpoika sai kuulla väijytyksestä. Hän meni kasarmiin ja kertoi asiasta Paavalille. 17Tämä kutsui luokseen yhden sadanpäälliköistä ja sanoi: »Vie tämä nuorimies komentajan puheille, sillä hänellä on tälle ilmoitettavaa. » 18Sadanpäällikkö otti pojan mukaansa, vei hänet komentajan luokse ja sanoi: »Vanki Paavali kutsui minua ja pyysi tuomaan tämän nuorukaisen sinun puheillesi. Hänellä on jotain kerrottavaa. » 19Komentaja otti sisarenpoikaa kädestä, vei hänet sivummalle ja kysyi: »Mitä kerrottavaa sinulla on?» 20Sisarenpoika vastasi: »Juutalaiset ovat sopineet, että he pyytävät sinua toimittamaan Paavalin huomenna Suuren neuvoston eteen. He aikovat muka tutkia hänen asiaansa tarkemmin. 21Älä suostu heidän pyyntöönsä, sillä yli neljäkymmentä miestä on väijyksissä odottamassa häntä. He ovat vannoneet kirouksen uhalla, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet hänet. He eivät tarvitse enää muuta kuin sinun suostumuksesi. » 22Komentaja kielsi nuorukaista paljastamasta kenellekään, että tämä oli antanut salaliiton ilmi. Sitten hän lähetti tämän pois. 23Komentaja kutsui luokseen kaksi sadanpäällikköä ja sanoi: »Määrätkää kaksisataa jalkamiestä, seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa jousimiestä olemaan iltayhdeksästä alkaen valmiina lähtemään Kesareaan. 24Varatkaa myös ratsuja Paavalille ja viekää hänet turvallisesti maaherra Felixin luokse. » 25Komentaja kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: 26»Claudius Lysias tervehtii korkea-arvoista maaherra Felixiä. 27Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja yrittivät tappaa. Menin sotilaideni kanssa paikalle ja pelastin hänet saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. 28Vein hänet juutalaisten Suuren neuvoston eteen, koska halusin saada selville, mistä he syyttivät häntä. 29Huomasin, että kiista koski heidän periaatteitaan. Heillä ei ollut esittää mitään sellaista syytöstä, joka olisi edellyttänyt kuolemanrangaistusta tai vankeutta. 30Kun minulle paljastui, että oli tekeillä salajuoni hänen päänsä menoksi, lähetin hänet heti sinun luoksesi. Kehotin myös syyttäjiä esittämään syytöksensä sinun edessäsi. » 31Sotilaat täyttivät saamansa käskyn. He ottivat Paavalin mukaansa ja veivät hänet yöllä Antipatrikseen. 32Aamulla ratsumiehet jatkoivat matkaa hänen kanssaan ja muut palasivat kasarmiin. 33Kesareaan saavuttuaan ratsumiehet antoivat kirjeen maaherralle ja veivät Paavalin hänen eteensä. 34Maaherra luki kirjeen ja kysyi, miltä hallintoalueelta Paavali oli. Kun hän sai tietää, että Paavali oli Kilikiasta, 35hän sanoi: »Käsittelen asiasi, kun syyttäjäsikin ovat tulleet. » Maaherra määräsi, että Paavalia piti pitää vartioituna Herodeksen linnassa.

 

Luvun 23 tarkoitus

Paavali seisoi neuvoston ja ylipappien edessä ja sanoi: "Veljet, minä olen elänyt Jumalan edessä hyvällä omallatunnolla tähän päivään asti. " Silloin ylipappi Hananias käski Paavalin vieressä seisovia lyömään häntä suulle. Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala lyö sinua, sinä kalkittu seinä! (viittaa saastuneeseen hautaan, vrt. Matt. 23:27). Miten voisit tuomita minut lain mukaan, kun käsket lain vastaisesti lyödä minua?" (jakeet 1-3). (Hananias oli ylipappi Claudiuksen ja Neron aikana ja murhattiin noin vuonna 66 jaa.)

 

Lähellä seisovat sanoivat: "Häpäisetkö sinä ylimmäisen papin? Paavali sanoi: "En tiennyt, että hän on ylipappi, veljet, sillä onhan kirjoitettu, ettei pidä kirota kansansa johtajaa. (2. Moos. 22: 27: Älä herjaa elohimia äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä). Mutta kun Paavali näki, että yksi osa oli saddukeuksia (jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen) ja toinen osa fariseuksia (jotka uskoivat ylösnousemukseen), huusi hän, että hän oli fariseus, fariseuksen poika, ja häntä syytettiin hänen toivostaan kuolleiden ylösnousemukseen. Hänen sanottuaan tämän seurakunta oli jakautunut ja erimielinen. Tekstissä selitetään sitten, että saddukeukset eivät usko ylösnousemukseen, enkeleihin eivätkä henkiin, mutta fariseukset tunnustavat ne kaikki (jakeet 4-8).

 

Niin fariseusten kirjanoppineet nousivat ja sanoivat: Emme löydä mitään vikaa tästä miehestä. Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle? Mellakka kiihtyi kiihtymistään, ja komentaja alkoi pelätä, että Paavali revittäisiin kappaleiksi. Hän komensi sotaväenosaston hakemaan Paavalin pois neuvoston käsistä ja viemään hänet kasarmiin (jakeet 9-10). Ymmärtäessään tämän kohtalokkaan virheen saddukeusten teologiassa hän pystyi jakamaan heidät ja pakenemaan.

 

Seuraavana yönä Kristus seisoi hänen vierellään ja sanoi: "Ole rohkea, sillä niin kuin olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun on todistettava minusta myös Roomassa" (jae 11).

 

Aamulla juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet Paavalin (jae 12). Tässä salaliitossa oli yli neljäkymmentä jäsentä (jae 13). He sanoivat ylipapeille ja kansan vanhimmille vannoneensa pyhästi, etteivät söisi tai joisi mitään, ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin. Tämän jälkeen he pyysivät neuvostoa vaatimaan komentajaa tuomaan hänet alas neuvostoon, jotta he muka voisivat päättää tapauksesta tarkemmin, ja totesivat aikovansa tappaa hänet ennen hänen saapumistaan sinne (jakeet 14-15).

 

Paavalin sisaren poika kuuli suunnitellusta väijytyksestä, ja hän meni kasarmiin ja kertoi siitä Paavalille. Sitten Paavali kutsui yhden sadanpäälliköistä ja käski häntä viemään nuoren miehen komentajan luokse, koska hänellä oli hänelle jotain kerrottavaa. Sadanpäällikkö vei hänet komentajan luokse ja sanoi, että hänellä oli jotain kerrottavaa komentajalle. Komentaja vei hänet sivummalle ja Paavalin sisarenpoika kertoi komentajalle neljäkymmenen miehen suunnittelemasta väiljytyksestä. Komentaja lähetti nuoren miehen pois ja kielsi nuorukaista paljastamasta kenellekään, että tämä oli antanut tämän ilmi (jakeet 16-22).

 

Komentaja kutsui kaksi sadanpäällikköä ja sanoi: Määrätkää kaksisataa jalkamiestä, seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa jousimiestä olemaan yön kolmannesta hetkestä alkaen valmiina lähtemään Kesareaan. Varatkaa myös ratsuja Paavalille ja viekää hänet turvallisesti maaherra Felixin luokse. Sitten hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin:

Claudius Lysias tervehtii hänen korkea-arvoisuuttaan maaherra Felixiä. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat tappaa hänet. Minä kuitenkin menin sotilaineni paikalle ja pelastin hänet, kun sain tietää, että hän on Rooman kansalainen. Saadakseni selville, mistä juutalaiset häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostonsa eteen. Siellä totesin, että syytteet aiheutuivat heidän lakiaan koskevista kiistakysymyksistä. Mistään sellaisesta häntä ei syytetty, mistä seuraisi kuolemantuomio tai vankeusrangaistus. Koska tietooni on tullut, että tätä miestä vastaan on vireillä salahanke, lähetän hänet nyt viipymättä sinun luoksesi. Niille, jotka häntä syyttävät, olen myös tehnyt tiettäväksi, että heidän on esitettävä syytteensä sinun edessäsi. " (jakeet 23-30)

 

Raamatun lain mukaan väärää todistusta oli rangaistava, koska he itse ovat pyrkineet rankaisemaan Paavalia epäoikeudenmukaisesti.

 

Sotilaat tekivät niin kuin oli käsketty, ottivat Paavalin mukaansa ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen ja palasivat aamun tullen varuskuntaansa ja antoivat ratsumiesten jatkaa Paavalin kanssa Kesareaan ja toimittivat kirjeen maaherralle ja toivat Paavalinkin hänen eteensä. Felix kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli, ja kuultuaan, että hän oli Kilikiasta, hän sanoi: Kuulustelen sinua sitten kun täällä ovat paikalla myös ne, jotka sinua syyttävät. " Ja hän käski vartioida Paavalia Herodeksen linnassa (jakeet 31-35).

Hananiaan johtama kuulustelu on luvussa 24 tutkielmassa (F044vi).