Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F049

 

 

 

 

 

Efesolaiskirjeen kommentaari

 

(Versio  1.5 20201218-20201226)

 

 

 

 

Tämä on katsottava kiertokirjeeksi useille seurakunnille, eikä sitä kirjoitettu efesolaisille erityisesti. Sitä levitettiin Efesoksesta käsin.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 


Efesolaiskirjeen kommentaari

Johdanto

Efesolaiskirjettä pidetään Paavalin suurena kirjallisena tuotteena, ja se koskee Jumalan iankaikkista tarkoitusta seurakunnan perustamisessa. Efesoksen seurakunnalla oli hyvin sekava pakanallinen tausta, ja sen Jumala kutsui, lunasti ja antoi anteeksi Kristuksen kautta ruumiiksi Pyhän Hengen sinetöimänä ja ohjaamana.

Valeoikeaoppiset tulkitsevat tämän kolminaisuusrakenteeksi, kuten esittävät jakeet 1: 5,12,13; 2:18-20; 3:14,16,17; 4:4-6. Tarkastelemme tätä rakennetta selvittääksemme, onko se pätevä. Me kehitämme ajatusta Kristuksen ruumiista (1:23; 4:16). Kuinka se on Jumalan rakennus tai temppeli (2:20-22) ja kuinka se on Kristuksen morsian (5:23-32). Valittujen asema ja kohtalo hahmotellaan yhdessä heidän velvollisuuksiensa kanssa.

 

Kirje kirjoitettiin suunnilleen samaan aikaan kuin kolossalaiskirje, 6-7 vuotta galatalaisten jälkeen, Paavalin ollessa vankina (3;1; 4:1; 6:20). Nämä kaksi kirjettä käyttävät monia samoja lauseita ja ilmaisuja (katso jäljempänä). Yleinen näkemys on, että se on jaettu kahteen pääryhmään, ensiksi opilliseen (jakeet 1-3); ja toiseksi kehoitukselliseen ja käytännölliseen (jakeet 4-6). Kirjettä ei ole osoitettu efesolaisille tervehdyksessä 1:1-2, kuten varhaisessa käsikirjoituksissa, ja koska kirje ei sisällä paikallisia vihjeitä tai viittauksia, oletetaan, että kirje oli kiertokirje eli ensyklika, jonka kopiot Tykikos jakeli useille pienille Aasian seurakunnille (esim. Efesos, Smyrna, Pergamos, Laodikea jne. Bullinger (huom. 5) hakusana Markion jäljempänä).

 

Eräs näkemys on, että kun Paavalin teokset koottiin yhteen, kopio kirjeestä saatiin Efesoksesta, roomalaisen Aasian maakunnan pääkaupungista, ja nimi liitettiin sitten erottamaan se muista.

 

Kuten tulemme näkemään, kirje on itse asiassa selitys Jumalan mysteereistä ja valittujen asemasta kyseisessä yleisessä mysteerissä.

 

Kirjan yleiskatsaus - efesolaiskirje

kirjoittanut E.W. Bullinger

 

KIRJEEN RAKENNE KOKONAISUUDESSAAN.

Efesolaiskirje 1:1-2kirje. TERVEHDYS
Efesolaiskirje 1:3-Efesolaiskirje 3:19OPILLINEN. ASEMAAMME KOSKIEN

Efesolaiskirje 3:20-21DOKSOLOGIA.

Efesolaiskirje 4:1-Efesolaiskirje 6:20OPILLINEN. ASEMAAMME KOSKIEN.

Efesolaiskirje 6:21-24. MUODOLLISUUDET. SIUNAUS.


1. EFESOLAISKIRJE on toinen (ks. Rakenne, s. 1660) tämän tuomiokauden uskoville tarkoitetuista suurista oppikirjoista. Roomalaiskirjeessä esitetään koko totuus syntisen asemasta Kristuksessa, hänen kanssaan kuolleena ja nousseena. Nyt meidät ohjataan seuraavalle tasolle ja meille opetetaan, että syntinen ei vain kuollut ja ylösnoussut Kristuksessa, vaan että hän on nyt Jumalan silmissä ja hänen tarkoituksensa mukaisesti istumassa Kristuksen kanssa taivaaissa. Roomalaiskirje päättyy viittaukseen mysteerin ilmoitukseen (ks. viitteet toisessa jälkikirjoituksessa s. 1694); efesolaiskirje ottaa tämän aiheen esille ja ottaa sen käsittelyyn. Roomalaiskirjeen opillinen osa päättyy kahdeksanteen lukuun, lukuun, jolla rakentuuEfesolaiskirjeentotuuden perusta.

 

2. Yleisvire ilmenee alkusanoista,Efesolaiskirjeen 1:3, jotka todistavat, että sen sfääri on taivaallinen. Siinä paljastetaan tämän armon tuomiokauden "suuri salaisuus" nimittäin se, että yksittäisiä syntisiä juutalaisten ja pakanoiden keskuudessa "kutsutaan" ja heistä muodostetaan "seurakunta, joka on hänen ruumiinsa", jossa ei ole juutalaista eikä pakanaa. Ja se, että tämä seurakunta olisi "Hänen armonsa kirkkauden ylistykseksi" kautta ikuisuuden (Efesolaiskirje 2:7), ja tavallaan oppituntina ylimaallisille hallitsijjoille ja taivaiden valloille (Efesolaiskirje 3:10) Hänen kirkkaasta (ja tähän asti Jumalassa kätketystä) tarkoituksestaan "ylöspäin" kaikissa asioissa tällä aikojen täyteyden tuomiokaudella (Efesolaiskirje 1:10), pitäen Kristusta henkilönä sen kirkastettuna päänä ja mystistä Kristusta kirkastettuina jäseninään yhdessä Hänen kanssaan Hänen ruumiissaan.


Tämä oli "salaisuus", joka on ollut "aikojen alusta, sukupolvesta toiseen" (kreikaksi
Kolossalaiskirjeen 1:26), jota Paavalin ei annettu "ilmoittaa ihmisen pojille" (Efesolaiskirje 3:6), kunnes Israelin kansallisen koeajan kausi päättyi määräyksen julistamiseen kohdassa Ap. t. 28:25-28(s. 1694). Mutta kun tämä määräys on kerran julistettu, hänellä on valtuudet ilmoittaa "profeetallisin kirjoituksin" se salaisuus, jonka Henki oli hänelle paljastanut. Kuten Krysostomos oikein sanoi (kuoli v. 407 jaa.); -"nämä ylevät ajatukset ja opit, joita...asioita, joita hän tuskin missään muualla lausuu, hän selittää tässä.


3. Kirjeen RAKENNE kokonaisuudessaan (yllä) osoittaa, että suurin osa on täynnä oppia, josta puolet koskee asemaamme, loppujen koskiessa asemaamme; osoittaen näin, että terve oppi on sekä oikean käytännön perusta että lähde.


4. PÄIVÄYS Kirje on kirjoitettu Rooman vankilasta, luultavasti noin vuoden 62 lopulla, ja piispa Lightfootin mukaan Filippiläiskirjeen jälkeen. Katso johdatuksenomaiset Huomautukset jälkimmäiseen ja Liite-180.

5. OTSIKKO. Kenelle se on osoitettu? Joissakin vanhimmista käsikirjoituksista ei ole sanoja"Efesoksessa"(kreik. en Ephesō). Ja joidenkin varhaisten kristillisten apologistien kirjoitukset osoittavat, että näitä sanoja ei ollut heidän kopioissaan, mukaan luettuina esim. Origenes (joka vaikutti v. 230 jaa.) ja Basileios (vaikutti v. 350 jaa.). Selitys laiminlyönnille lienee se, että kirje oli kiertokirje ja että kohta, joka nyt oli käsikirjoituksista toisessa täytetty sanoilla en Ephesō, oli alun perin tyhjä, niin että niiden eri kirkkojen nimet, joihin se lähetettiin, voitiin täyttää siihen erikseen.
Kolossalaiskirjeen 4:16osoittaa meille, että Paavali kirjoitti kirjeen laodikealaisille. Ei ole juuri epäilystä siitä, että tämä on juuri se, kuten Markion, varhainen kristitty kirjoittaja (tosin syvästi gnostilaisuuden sävyttämä), uskoi. Jos Efesolaiskirje ei ole se kirje, niin se kirje on kadonnut, mikä on mahdotonta ajatus. Kolossalaiskirje oli ilmeisesti samanlainen kirje, joka lähetettiin ympäri muita seurakuntia (Kolossalaiskirje 4:16). Johtopäätöksemme on, että (1) mitään kirjettä ei ole menetetty: (2) Efesolaiskirjettä ei ollut osoitettu ainoastaan "Efesoksen pyhille", vaan myös muille seurakunnille, ja siksi hyvin erityisellä tavalla meille; ja että (3) se päätyy meille toiseksi suureksi oppitekstiksi uskoville opetukseksi tällä tuomiokaudella, eikä sitä voida ymmärtää tuntematta Pyhän Hengen opetuksia Roomalaiskirjeessä, sillä Efesolaiskirje on rakennettu Roomalaiskirjeen opilliselle perustalle, joka päättyy kahdeksanteen lukuun.


6. Efesoksen kaupunki oli yksi Vähä-Aasian suurista kaupallisista keskuksista, ja se sijaitsi Kaystrosjoen varrella, ei kovinkaan kaukana joen suulta. Efesos oli kuitenkin pääasiassa tunnettu Artemiksen (Dianan) suurenmoisesta temppelistä, joka oli yksi maailman ihmeistä (katso
Apostolien teot 19:27). Kaupungin alue on nyt raunioiden peitossa, ja ainoa asuttu osa on pieni turkkilainen kylä.

 

************

Lukujen tarkoitus.

 

Luku 1

Tämä kirje, kuten edellä näimmekin, on kiertokirje, ja se lähetettiin todennäköisesti Efesokseen ja muihin lähikaupunkeihin, Smyrnaan, Pergamokseen ja luultavasti Laodikeaan muiden Vähän-Aasian kaupunkien joukossa. Markion viittasi luultavasti Laodikeaan lähetettyyn tekstiin, jonka tekstin hän on ehkä vastaanottanut.

 

Teksti jakeessa 3 menee suoraan tutkielman tarkoitukseen. Se puhuu suoraan valittujen ennaltamääräämisestä, kuten hän tekee Roomalaiskirjeessä 8:28-30. Tässä Paavali sanoo, että se oli maailman perustamisesta lähtien ja että meidän tulisi olla pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään (vrt. Ennaltamäärääminen (Nro 296)). Paavali sanoo, että Jumala määrää meidät rakkaudessa olemaan Hänen poikiaan, kuten Kristuskin on, ja kyse on meidän ennaltamääräämisestämme, josta Kristus on puhunut ja jossa meistä tulee theoi tai elohim, eikä pyhiä kirjoituksia voida rikkoa (vrt. Ps. 82:6; Joh. 10:34-36). Tämä oli Jumalan tahdon ja Hänen armonsa mukaista, jonka hän lahjoitti meille valituissa (jakeet 5-6).

 

Hän sanoo, että meillä on syntiemme anteeksianto Hänen armonsa rikkauden mukaan. Tämä on sama teksti kuin Kolossalaiskirjeen 2:14, missä synnit, jotka tapahtuivat Jumalan lain rikkomisen kautta, ja kheirographon eli velkakirja, joka niiden vuoksi oli kirjoitettu, naulattiin staurokselle eli paalulle, Kristuksen uhrissa. Tämä on Pelastussuunnitelman (Nro 001A)toinen näkökohta Kristuksen kuoleman jälkeen, jossa Valitut ovat Elohim (Nro 001). Myöhemmät trinitaristit käänsivät "ristiksi" kreikkalaisen sanan stauros, joka tässä merkitsee paalua. Stauros ei ole sen enempää risti kuin keppi on kainalosauva. Roomalaiset kuljettivat Attis-jumalan kuvaa saattueesssa Roomassa. Neljännellä vuosisadalla Attiksen papit valittivat, että kristityt olivat varastaneet kaikki heidän oppinsa, kuten olivatkin.

 

Paino, jonka Paavali panee tässä Jumalan armolle, joka antaa anteeksi rikkomuksemme mutta ei omin ponnistuksinemme, oli tarkoitettu nimenomaan vastaukseksi diteismin/binitarismin teologialle, jota auringonpalvonta- ja mysteerikulttien Baalinpalvojat kannattivat ja joka levisi Frygiassa ja Vähä-Aasiassa ja Roomassa ja Traakiassa Attiksen, Adonin ja Osiriksen palvonnassa, joka alkoi Egyptistä, ja Kybeleen, Ishtarin, Easter-jumalattaren tai Ashtorethin ja Isiksen äitijumalatar-kulttien palvonnassa, Horusta palvottaessa Aleksandriassa ja myös Minervaa (neitsyttä) Roomassa kolmiyhteisen Jumalan kolmantena puolena, joka lopulta korvasi kristinuskon palvonnan johtaen binitarismiin ja sitten trinitarismiin vuonna 381 Konstantinopolissa ja lopulta Khalkedonissa vuonna 451 ja lopulta Sardeksen ja Laodikean aikausissa 20. vuosisadalla (vrt. Binitarismi ja trinitarismi (Nro 076)ja Diteismi (Nro 076B)).

 

Armon korostaminen oli välttämätön vastaus filosofialle paitsi täällä myös galatalaisten ja kolossalaisten keskuudessa ja Laodikeassa, missä kreikkalaiset pitivät sijaisuhria tehottomana, jos Kristus ei ollut Jumala, kuten Jumala oli Jumala, mikä on vastoin Raamattua ja Jumalan tahtoa. He eivät ymmärtäneet Jumalan rakkauden käsitettä, ja hepreankielinen sana ahabah oli lainattava Korkeasta veisusta ja muutettava LXX:ssa muotoon Agape.

 

Jumala oli ilmoittanut valituille kaikessa viisaudessaan ja ymmärryksessään tahtonsa salaisuuden, jonka hän esitti Jeesuksessa Kristuksessa (jae 9). Tämä oli Hänen suunnitelmansa ajan täyteyteen, eli yhdistää kaikki Hänessä, sekä taivaassa että maan päällä. Tämä koskee sekä inhimillisiä että hengellisiä sotajoukkoja, joten koko Hänen luomakuntaansa elohimina eli Jumalan poikina (jakeet 11-12).

 

Myös valitut sinetöitiin luvatulla Pyhällä Hengellä (Nro 117)(kasteella katumuksen jälkeen). Se on takuu perinnöstämme, kunnes saamme sen haltuumme Hänen kirkkautensa ylistykseksi (jakeet 13-14).

 

Jakeissa 15 ja 16 näemme Paavalin puhuvan valittujen rakkaudesta Kristusta ja pyhiä kohtaan. Jakeessa 17 näemme, että Jumala tunnistetaan Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja kirkkauden Isäksi. Tämä on psalmin 45:6-7 kaltainen selkeä subordinationistinen teksti, jonka Heprealaiskirjeen 1:8-9 toistaa. Paavali toivoo, että Jumala antaa heille viisauden hengen, jotta he tuntisivat toivon, johon hän on heidät kutsunut, ja mitkä ovat hänen kunniakkaan perintönsä rikkaudet pyhissä ja mikä on hänen voimansa mittaamaton suuruus meissä, jotka uskomme hänen suuren voimansa toiminnan mukaan, jonka hän toteutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaisiin, paljon korkeammalle kuin mikään valta ja auktoriteetti, ja voima ja valta ja jokainen nimi, joka on nimetty. Tämä tapahtui hänen ylösnousemuksessaan kuolleista, eikä näin ollut aikaisemmin. Tämä ei tule tapahtumaan vain tänä aikana, vaan myös tulevana. Hän on asettanut kaiken jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, joka on Jumalan täyteys, Jumalan joka täyttää kaiken kaikissa (jakeet 18-23).

 

Tämä on selvästi subordinationistinen unitaarinen teksti, jonka tarkoituksena on vastustaa Attiksen, Mithran, Adoniksen, Osiriksen ja auringonpalvonta- ja mysteerikulttien binitarismia ja osoittaa edellä mainittu pelastussuunnitelma.

 

Luku 2

Paavali sanoo sitten varmemmaksi vakuudeksi, että valitut olivat kuolleet synneissään ja rikkomuksissaan, mikä on Jumalan lain rikkomus (vrt. myös Kol. 2:14; 1Jh 3:4 ja Jaakobin kirjeen kommentaari (F059). He vaelsivat kerran maailman menon mukaisesti, seuraten ilmavallan hallitsijan henkeä, sen joka nyt toimii tottelemattomuuden lapsissa (vrt. 6:11-12; Kol. 1:13).

 

Paavali sanoo, että näiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin koko muukin ihmiskunta (jae 3).

 

Jumala suuren laupeutensa ja rakkautensa kautta meitä ja Kristusta kohtaan, jopa silloin, kun olimme kuolleita synneissämme rikkomustemme kautta (mikä on lain rikkomista), teki meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, ja niin armon kautta me pelastuimme (jakeet 4-5), hän herätti meidät Kristuksen kanssa ja sai meidät istumaan Kristuksen kanssa ja Kristuksessa taivaisiin (Hengen kautta) (jae 6). Näin tehtiin, jotta tulevina aikoina Jumala näyttäisi armonsa rikkaudet meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa (jakeet 7-8). Sillä armosta me olemme pelastetut uskon kautta, emme itsemme kautta. Emme tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi (jae 9). Sillä valitut ovat Jumalan tekoja, jotka on luotu Kristuksessa Jeesuksessa hyviä tekoja varten, jotka Jumala on etukäteen valmistanut, jotta me niissä vaeltaisimme (jae 10) (vrt. Emme pelastu hyvillä teoilla (Nro 189)).

 

Sitten Paavali ruotii pakanoiden pelastusta (jae 11), käsitellen kysymystä ympärileikkauksesta ja ympärileikkaamattomuudesta, mikä päätettiin Apostolien tekojen 15. luvun konferenssissa (Nro 069). He olivat tuolloin erillään Kristuksesta, vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraita lupauksen liitoille (vrt. Israel Jumalan suunnitelmana (Nro 001B)ja Israel Jumalan viinitarhana (Nro 001C).Se osoittaa sitten, että ne, jotka olivat kaukana, on tuotu Israeliin Kristuksen veren kautta Jumalan liittoon (vrt. Jumalan liitto (Nro 152) and Kristinusko ja islam Jumalan liitossa (Nro 096C).

 

Päästessään osallisiksi kasteella heille annetaan Pyhä Henki, ja siten he ovat kaikki sidottuja yhteen Jumalan kanssa, kuten me näemme jäljempänä.

 

Sitten Paavali jatkaa jakeessa 14, että Kristus on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa stauroksen (paalun, joka on virheellisesti käännetty ristiksi jakeessa 16 mysteeri- ja auringonpalvontakulttien kannattajien toimesta), kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

 

Tekstissä lukee: "Käskyjen laki asetuksissa on kumottu, jotta hän voisi luoda nämä kaksi itsessään yhdeksi uudeksi ihmiseksi, joka tekee rauhaa."

 

Ymmärtääksemme tätä tekstiä meidän on tarkasteltava Kolossalaiskirjeen 2:14 kommentaaria (F051)jossa kaikki ruumiin jäsenet asetetaan Kristuksen ruumiiseen ja velat syntyvät syntien rikkomuksissa, jotka olemme Jumalalle velkaa velkakirjana (kheirographon) ja jonka maksaa Kristus, joka naulasi sen paaluun, johon hänet tapettiin. Onko Kristus kumonnut lain? Ei missään nimessä. Hän täytti uhrilain kuolemallaan paalulla (vrt. Armosta pelastumisen ja lain välinen suhde (Nro 082)ja Erottelu laissa (Nro 096)).

 

Näin hän saarnasi rauhaa niille, jotka olivat lähellä ja kaukana, ja näin he kaikki olivat pyhien kanssakansalaisia ja Jumalan huoneen jäseniä, jotka rakentuivat apostolien ja profeettojen perustuksille, sillä Kristus oli kulmakivi. Koko rakennelma on liitetty yhteen Pyhän Hengen kautta Kristuksessa ja kasvaa pyhäksi temppeliksi ja siten me olemme Jumalan temppeli. Meidät on rakennettu siihen Jumalan asuinpaikaksi Hengessä (jakeet 17-22) (vrt. myös Ihminen Jumalan temppelinä (Nro 282D)).

 

Siten Pyhä Henki on keino välittää Jumalan voima meidän kaikkien keskuuteen ja sitoa meidät kaikki Jumalaan, eikä se näin ollen voi olla erillinen persoona, koska se on vastoin sitä tarkoitusta, jota varten Jumala oli luonut sen elohimin keskuuteen Jumalan poikina.

 

Luku 3

Paavali jatkaa jakeissa 1-6 selittääkseen, miksi hän pitää itseään Jeesuksen Kristuksen vankina pakanoiden puolesta. Hän olettaa, että he ovat tietoisia Jumalan armosta, joka on annettu hänelle heidän puolestaan. Hän selittää, että Jumalan salaisuus tehtiin hänelle tunnetuksi ilmoituksen kautta (kuten se on annettu profeetoille ja apostoleille ennen häntä ja hänen jälkeensä). Hän sanoo, että salaisuutta ei ole tehty tunnetuksi aikaisempien sukupolvien ihmisille, mutta nyt seurakunnan apostoleille ja profeetoille paljastetaan, että pakanoista tehdään kanssaperillisiä, saman ruumiin jäseniä ja osallisia Hengestä Kristuksessa evankeliumin kautta. Tämä ilmoitettiin Jaakobille (1. Moos. 48:17-22).

 

Jakeessa 7 Paavali selittää, että hänet tehtiin evankeliumin palvelijaksi Jumalan armon mukaan Hänen voimansa vaikutuksesta, kuten kaikkien profeettojen ja apostolien kohdalla, ennen kuin heidät muodostettiin kohdussa (vrt. esim. Jer. 1:5), ja hänelle annettiin vastuu saarnaamisesta pakanoille (ja Roomasta), kun taas Pietarin oli määrä saarnata israelilaisille ja heprealaisille Parthiassa ja idässä Antiokiasta (122D).

 

Paavali jatkaa sitten toteamalla, että Jumala loi kaiken, mikä väärennettiin väittämään, että Jumala loi kaiken Kristuksen kautta (vrt. Ef. 3:9 KJV). Englanninkielisessä King James Versionissa (KJV) lukee suomennettuna: "Ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken Jeesuksen Kristuksen kautta:"

 

Sanat dia pisteōs Iēsou Khristou eli Jeesuksen Kristuksen kautta ovat virheellisiä. Sanat on lisätty Receptus-käsikirjoitukseen ja siten ne esiintyvät KJV:ssä, mutta ne eivät esiinny muinaisissa teksteissä. Ne eivät esiinny Raamatun nykyaikaisissa versioissa. Alfred Marshallin Interlineaarinen kreikka-englanti Uusi Testamentti ja Robert K. Brownin ja Philip W. Comfortin Interlineaarinen kreikka-englanti Uusi Testamentti eivät myöskään näytä lisättyjä sanoja "Jeesus Kristus" kreikkalaisessa tekstissä. Edelleen edesmenneen A.E. Knochin Uuden Testamentin Concordant Greek Text, joka perustuu unsiaalikäsikirjoitusten (Sinaiticus, Vaticanus ja Alexandrinus) kreikankieliseen tekstiin, jossa on ultrakirjaimellinen englanninkielinen käännös alarivillä, eivätsisällä sanoja "Jeesuksen Kristuksen kautta", mikä osoittaa edelleen, että KJV on väärässä.

 

RSV (Revised Standard Version) kääntää tekstin oikein (suomennettuna):

Efesolaiskirje 3:9 ja saada kaikki ihmiset näkemään, mikä on sen salaisuuden suunnitelma, joka on kätketty ikuisiksi ajoiksi Jumalassa, joka on luonut kaikki;

 

Vertaa myös Job 38:4-7, missä Jumala loi maailman ja sen järjestelmän ja kutsui kaikki Jumalan pojat luomakuntaan ja kaikki heidän aamutähtensä lauloivat ja Jumalan elohim-pojat huusivat ilosta ja Saatana oli heidän keskuudessaan (Job 1:6; 2:1). Myös heprealaiskirjeen 1:1-2 on käytössä ja siinä mainitaan maailman luominen.

 

Heprealaiskirje 1:1-2

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2)on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut; (KR22, korostus lisätty).

 

Samalla tavalla tämä teksti on myös käännetty väärin, koska sana onaionja tarkoittaa aikakautta ei maailmoja, kuten tuo käännös antaa ymmärtää (vrt. Companion Bible huomautus jakeeseen 2).


Raamatussa on useita väärennöksiä ja käännösvirheitä, jotka yleensä tarkoituksellisesti tukevat trinitarismia ja sen polyteististä teologiaa. Vrt.
Väärennökset ja lisäykset/käännösvirheet Raamatussa, Nro 164F).

 

3:10 paljastaa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon. Näin kaikki Jumalan pojat näkisivät seurakunnan kautta Jumalan viisauden. Tämä oli sitä iankaikkista tarkoitusta varten, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (jae 11). Paavali sanoo myös, että Kristuksessa meillä on luottamus pääsyyn Jumalan tykö hänen kauttaan (jae 12), ja siksi Paavali pyytää heitä olemaan lannistumatta sen tähden, mitä hän kärsii heidän puolestaan, mikä on valittujen kunnia (jae 13).

 

Jakeissa 14-19 Paavali jatkaa sitten käsittelyjärjestystä ja menettelyä, jossa hän polvistuu Jumalan edessä, joka on jokaisen perheen lähde ja nimi taivaassa ja maan päällä. Hänen kirkkautensa rikkauksien mukaan hän antaa valittujen vahvistua voimallaan Henkensä kautta sisäisessä ihmisessä. Se on siten syvävaikutteinen prosessi kaikille valituille, jotta Kristus voi asua heidän sydämessään uskon kautta, niin että valitut juurtuvat ja perustuvat rakkauteen, joka on Jumalasta säteilevän hengen tuote, jotta kaikki pyhät voivat ymmärtää Jumalan rakkauden ulottuvuudet eli laajuuden Kristuksessa, joka ylittää tiedon. Tämä tehtiin, jotta meidät täytettäisiin kaikella Jumalan täyteydellä, mikä on Jumalan tarkoitus ihmiskunnan luomisessa, kuten me näemme muualla, ja jotta Hän olisi kaikki kaikissa (katso jäljempänä). Jakeessa 20 hän päättää puheellaan, että me voimme Jumalan voimalla, joka vaikuttaa meissä, tehdä paljon enemmän kuin mitä anomme tai ajattelemme. Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kaikille sukupolville aina ja iankaikkisesti. Näin Jumalan lahja Pyhässä Hengessä oli voimassa kaikkina aikoina. Näin hän selittää valittujen tarkoituksen ja kutsumisen sekä Pyhän Hengen lahjan tarkoituksen Kristuksen kuoleman kautta. Tähän päättyy osa, joka käsittelee kiertokirjeen teologista oppia. Paavali jatkaa sitten käsittelemään käytöstä, joka on sen kutsun arvoinen, joka on esitetty luvussa 4, jossa käsitellään lukujen 4-6 opin eettisiä seurauksia.

 

Luku 4

Niinpä valittujen täytyy elää nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistaan rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä (vrt. Kol 2:12-13). Sitten hän jatkaa sillä, mitä kutsutaan uskon ykseyden seitsemäksi elementiksi. On yksi ruumis ja yksi Henki ja yksi toivo meidän kutsumuksessamme (jae 4). On yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste (jae 5). On vain yksi Jumala ja meidän kaikkien Isä. Joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa (jae 6). Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen ja sen tosiasian ymmärtäminen on iankaikkinen elämä (Joh. 17:3). Pyhän Hengen kautta Jumalasta tulee kaikki kaikissa ja juuri tuon tosiasian ja Pyhän Hengen voiman kautta Kristus voi hankkia meillekin pääsyn Jumalan tahdon toteuttamiseen. Väärä oppi kolmiyhteisestä jumalasta osuu valittujen päämäärän ytimeen.

 

Jakeessa 7 Paavali sanoo, että armo annettiin jokaiselle valitulle Kristuksen lahjan mukaan. Siksi sanotaan, että "kun hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille"" (vrt. Ps. 68:18; Kol. 2:15). Siten ykseydessäkin oli lahjojen eroavaisuutta (jopa niskoittelijoiden keskuudessa, jotta Jumala voisi myös asua heissä. (Ps. 68:18b).

 

Jae 9 viittaa sitten Kristuksen laskeutumiseen Tartarokseen Pietarin tarkoittamalla tavalla (1. Piet. 3:18-19; 4:6). (vrt. myös Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159A). Jotkin ryhmät ovat kehittäneet Antikristuksen opin, jonka mukaan Kristus meni Tartarokseen, kun hän oli haudassa kolme päivää ja yötä. Tämä erottaa Kristuksen jumalallisuuden hänen ihmisyydestään ja on Antikristuksen oppi. Jakeessa 10 sanotaan, että ylösnoussut oli myös se, joka laskeutui maan alempiin osiin (näin hän pelasti myös taivaan langenneen sotajoukon, kuten hän teki ihmiskunnalle (vrt. Demonien tuomio (Nro 080)).

 

Hänen lahjansa oli se, että jotkut olisivat apostoleja, jotkut profeettoja, jotkut evankelistoja ja jotkut paimenia ja opettajia. Näiden tulee varustaa pyhät palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes meillä kaikilla on uskon ykseys ja Jumalan Pojan tunteminen. Tämän tarkoituksena oli saavuttaa aikuisuus, Kristuksen täyteyttä vastaava kypsyys, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa. Sen sijaan valittujen on puhuttava totuutta rakkaudessa ja kasvettava Kristukseen, joka on pää, josta ruumis on liitetty yhteen ja kudottu yhteen jokaisen jänteensä kautta, joka sille on annettu. Kun jokainen osa toimii kunnolla, se saa aikaan kasvua ja rakentuu oikein rakkaudessa.

 

Jakeesta 17 eteenpäin Paavali sanoo, että meidän ei enää tule elää niin kuin ei-juutalaiset elävät mielensä turhuudessa, ymmärrykseltään pimentyneinä ja vieraantuneina Jumalan elämästä; sillä heidän tietämättömyytensä ja sydämensä kovuuden vuoksi heistä on tullut paatuneita ja he ovat alistuneet irstailuun ja ahneuteen harjoittaakseen kaikenlaista epäpuhtautta. Sitten hän sanoo, että valitut eivät oppineet Kristusta näin, olettaen, että he olivat kuulleet hänestä ja että heitä opetettiin hänessä, niin kuin totuus on Kristuksessa.

Paavali käskee sitten riisua pois vanhan luontonne, joka kuuluu entiseen elämäntapaan ja on turmeltunut petollisten himojen kautta, ja uudistua mielen hengessä ja pukeutua uuteen luontoon, joka on luotu Jumalan kaltaisuuden mukaan todellisessa vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Tällä tavoin me poistamme synnin ja saavutamme vanhurskauden Pyhän Hengen kautta ja voimme saavuttaa Jumalan luonteen olemalla tekemättä syntiä, joka on Jumalan lakien rikkomista.

 

Tosiasia on se, että Paavali ja valitut pitivät lain, kuten Jaakob totesi ja joka on katettu tutkielmassa (vrt. Paavali: Osa I, Paavali ja laki (Nro 271)). Jokainen yritys muuttaa tämä teksti antinomistiseksi teesiksi on älyllistä epärehellisyyttä. Laki lähtee Jumalan olemuksesta ja tuo olemus annetaan meille Kristuksen kautta, jotta meistä voisi tulla elohimeja Jumalan poikina, siis Eloahin, joka on Ha Elohim; eli Ainoa Todellinen Jumala (Ton Theon). Me kasvamme Hengessä, niin ettemme tee syntiä, koska emme voi tehdä syntiä meissä olevan Jumalan voiman tähden. Tämä muutos seuraa opista, että olemmeSamaa olemusta Isän kanssa (Nro 081).

 

Jakeet 25-32 selittävät tämän tarkemmin ja sitovat sen syntiin, joka on lain rikkomista (vrt. myös 1. Joh. 3:4).

Pankaa sen tähden pois valhe (9. käsky). Jokainen puhukoon totuutta lähimmäiselleen, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. Joka tekee syntiä lähimmäistään vastaan, tekee syntiä itseään vastaan. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö (6. käsky), älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Varas älköön enää varastako (8. käsky). Tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on (8. käsky ja 4. käskyn toinen osio), että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle (10. ja 5. käsky + 2. suuri käsky) (vrt. myös Kymmenykset (Nro 161)). Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö (3. käsky). Puhu ainoastaan sitä, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. (1. + 2. käsky).

 

Kristillisen opetuksen tulee näkyä kristillisessä käyttäytymisessä (vrt. Kol. 3:1-3; 8; Fil. 2:5-8))

 

Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut anteeksi Kristuksen tähden meille, jotka kadumme (Kol. 3:8). Seitsemäs käsky koski haureutta ja syntiä ruumista vastaan. Näin Paavali asetti tekstiin kymmenen käskyä ja toisen suuren käskyn, ja ensimmäinen suuri käsky on mahdollista nähdä tekstin perusteella.

 

Antinomistit rikkovat siten Raamatun tekstejä kokonaisuudessaan, ja heidät hoitelevat todistajat Henok ja Elia (Mal. 4:5; Ilm. 11: 3ss.) sekä Kristus ja taivaan sotajoukko palatessaan, eivätkä he pääse Jumalan valtakuntaan tuhatvuotisessa järjestelmässä.

 

Luku 5 jatkuu kehotuksella, että meidän tulee olla Jumalan jäljittelijöitä ja vaeltaa rakkaudessa, niin kuin Kristus rakasti meitä ja antoi itsensä tuoksuvaksi uhriksi (jakeet 1-2). Seuraavaksi (jakeet 3-4) seitsemäs käsky vahvistuu jälleen samoin kuin kymmenes, ja rikkomukset ovat kiellettyjä pyhien keskuudessa. Nämä ovat niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen Kristuksen uskon ja todistuksen (Ilm.12: 17; 14:12).

 

Ei, ei yhdelläkään haureellisella eikä ahneella eikä epäjumalanpalvelijalla ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa (jae 5) (vrt. myös Kol. 3:5). Pyhien ei pidä antaa itseään pettää tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia (jae 6). Nämä ovat niitä, jotka eivät noudata Jumalan lakia (L1).

 

Älkää liittykö näihin ihmisiin, jotka rikkovat Jumalan käskyjä, sillä kerran pyhät olivat pimeyttä ja nyt he ovat valkeutta Herrassa, sillä valon hedelmä löytyy kaikesta, mikä on hyvää ja oikeaa ja totta (jakeet 7-9). Yritä oppia, mikä on Herralle mieluisaa. Älkää ottako osaa pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan paljastakaa ne. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä nämä synnintekijät salassa tekevät (jae 10-12). Kaikki valon paljastama tulee näkyväksi ja paljastuessaan tulee valoksi (vrt. Jes. 60:1-5, ehkä myös jokin varhainen virsi).

 

On siis katsottava tarkoin, kuinka pyhät vaeltavat: niin kuin viisaat, jotka käyttävät ajan viisaasti, sillä aika on paha (jakeet 15-16). Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. (jakeet 17-18). Paavali sano, että meidän on puhuteltava toisiamme psalmein ja virsin ja hengellisin lauluin, soittaen ja laulaen täydestä sydämestä Herralle (jae 19) ja aina kiittäen Jumalaa Isää Kristuksen nimessä.

 

Jakeessa 21 meitä kehotetaan olemaan alamaisia toisillemme totellen Kristusta. Sitten Paavali kehottaa, miten perheissä on kohdeltava toinen toistaan, vaimot olkoot miehilleen alamaisia niin kuin Herralle (jae 22).

Aviomies on vaimon pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää (jae 23). Esitettyään järjestelmässä vallitsevan järjestyksen (jae 24) Paavali vaatii, että aviomiehet rakastavat vaimojaan, niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta (jae 25). Kristus pyhitti seurakunnan, puhdistettuaan sen vedellä ja sanalla, voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Tällä tavoin miesten tulisi rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan, kuten Kristus rakastaa seurakuntaa, koska me olemme Kristuksen ruumiin jäseniä (vrt. 2. Kor. 11:2; Ilm. 21:2). Sitten hän antaa lisää oppia avioliitosta (jakeissa 31-33) (vrt. 2:24), niin että kaksi tulee yhdeksi lihaksi, avioliiton viitatessa Kristukseen ja seurakuntaan.

 

Luvussa 6 käsitellään lapsia, mikä liittyy viidenteen käskyyn (2. Moos. 20:12), jonka hän mainitsee ensimmäiseksi käskyksi, jota seuraa lupaus, nimittäin pitkä elämä maan päällä. Kuka täysijärkinen voi väittää, että Paavali oli poistamassa lakia teksteissään. Samoin isiä kehotetaan olemaan yllyttämättä lapsiaan vihaan, vaan kasvattamaan heitä Herran kurissa ja nuhteessa.

 

Jakeessa 5 Paavali antaa ohjeita orjille ja epäsuorasti työntekijöille. Jokaisen tulee totella isäntäänsä, ei vain pelossa ja vavistuksessa, vaan sydämen yksinkertaisuudessa, ei ihmisille mieliksi vaan Kristuksen palvelijoina.

 

Samoin myös isäntien on kohdeltava palvelijoita hyvin, niin kuin Jumala ja Kristus kohtelisivat meitä taivaasta käsin uskossa. Jumala ja Kristus ovat molempien isäntiä, eikä Jumalassa ole puolueellisuutta eikä Henkilöön katsomista (Nro 221). Mitä hyvää me teemme muille, sen saamme takaisin Herralta.

 

Jakeessa 10 Paavali kehottaa pyhiä olemaan vahvoja Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Jakeessa 11 hän käsittelee Jumalan koko sota-asua ja käy sen läpi yksityiskohtaisesti. Me emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan langennutta sotajoukkoa vastaan ruhtinaissa ja valloissa, tämän nykyisen pimeyden maailman hallitsijoita vastaan ja pahuuden hengellisiä joukkoja vastaan taivaallisissa paikoissa. Hän kehottaa meitä vyöttämään itsemme totuuden vyöllä, vanhurskauden haarniskalla, vyöttämään jalkanne rauhan evankeliumilla ja varustautumaan uskon kilvellä, pelastuksen kypärällä ja Hengen miekalla, joka on Jumalan sana. Hän kehottaa meitä rukoilemaan aina Hengessä rukouksessa ja anomisessa. Meidän tulee rukoilla pyhien puolesta ja tässä tapauksessa Paavalin puolesta hänen ollessaan siellä vankilassa.

Jakeessa 21 hän päättää kirjeen sanomalla, että Tykikos kertoo heille sikäläisten veljien tilanteesta. Hän päättää siunaukseen (jae 23).

 

Efesolaiskirje (UT 2020)

 

Luku 1

1Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, tervehtii Efesoksessa asuvia pyhiä – niitä, jotka uskovat ja ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 2Jumalan, meidän Isämme, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille. 3Ylistys Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle! Hän on Kristuksessa antanut meille kaiken hengellisen ja taivaallisen siunauksen. 4Jo ennen maailman syntyhetkeä Jumala valitsi meidät Kristuksen omiksi, ja siksi hänen rakkautensa tekee meistä hänen edessään pyhiä ja virheettömiä. 5Hän oli jo edeltä määrännyt, että Jeesus Kristus tekisi meistä hänen lapsiaan, ja hänen hyvä tahtonsa toteutui. 6Näin Jumala saa kiitoksen ja kunnian hyvyydestään, joka tuli meille hänen rakkaan Poikansa mukana!7Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi verellään. Suuressa hyvyydessään Jumala on antanut meille rikkomuksemme anteeksi 8ja runsaasti kaikenlaista viisautta ja ymmärrystä. 9-10Hän ilmoitti meille salaisen suunnitelmansa. Hyvyydessään hän oli päättänyt yhdistää Kristukseen kaiken taivaassa ja maan päällä, kun aika oli kypsä. 11Meistä, jotka olemme ennalta valittuja, tulee Kristuksen yhteydessä myös perillisiä. Näin on suunnitellut ja päättänyt hän, joka saa kaiken tapahtumaan mielensä mukaan. 12Tarkoitus on, että me, jotka olimme jo ennalta panneet toivomme Kristukseen, eläisimme Jumalan kirkkautta ylistäen. 13Kristuksen vaikutuksesta kuulitte totuuden, ilosanoman pelastuksestanne. Te uskoitte häneen ja saitte sinetiksi Pyhän Hengen, niin kuin oli luvattu. 14Pyhä Henki on ennakkomaksu perintöosuutemme lunastukseksi ja Jumalan kirkkauden ylistykseksi. 15Olen saanut kuulla, että uskotte Herraan Jeesukseen ja rakastatte kaikkia hänen pyhiä seuraajiaan. 16Siksi kiitän jatkuvasti Jumalaa, kun rukoilen puolestanne. 17Rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden hengen ja kyvyn nähdä pintaa syvemmälle. Rukoilen, että oppisitte tuntemaan hänet 18ja että hän valaisisi sisimpänne. Silloin saisitte tietää, millaisen toivoa herättävän kutsun olette saaneet ja miten suunnattoman arvokas on perinnöksi saamamme paikka pyhien joukossa. 19Silloin ymmärtäisitte, miten Jumalan valtava voima vaikuttaa meissä. Tuon vahvan voiman vaikutuksesta me uskomme. 20Samalla voimalla Jumala herätti Kristuksen kuolleiden joukosta ja asetti hänet taivaassa oikealle puolelleen. 21Se kohotti hänet kaikkien mahtien, valtojen ja voimien yläpuolelle, ylemmäs kaikkia mahtavia nimiä, niin nykyisiä kuin tuleviakin. 22Jumala alisti kaiken Kristuksen jalkojen alle, teki hänestä kirkon pään 23ja kirkosta hänen ruumiinsa. Siksi Kristus on läsnä kaikkialla ja täyttää kaiken.

 

Luku 2

1Te olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne vuoksi. 2Elitte niiden vallassa ja tottelitte ajan henkeä, yläilmojen henkivaltiasta, joka edelleen vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. 3Heidän joukossaan mekin aiemmin elimme haluinemme, ruumistamme ja mielitekojamme totellen. Olimme luonnostamme Jumalan vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. 4Jumala on kuitenkin täynnä myötätuntoa, ja hän rakasti meitä suuresti. 5Kun olimme kuolleita rikkomustemme vuoksi, hän herätti meidät eloon Kristuksen kanssa. Teidät on pelastettu silkasta armosta. 6Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa. 7Näin Jumala näyttää tulevinakin aikoina, että on Kristuksessa osoittanut meille suunnatonta hyvyyttään ja suosiotaan. 8Pelkästä armosta hän on antanut uskon ja pelastanut teidät. Ette voineet itse pelastaa itseänne, pelastus on Jumalan lahja. 9Se ei perustu tekoihin, jottei kukaan voisi rehennellä. 10Jumalahan on tehnyt meidät ja luonut meidät tekemään hyvää Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Niin Jumala tarkoitti meidän elävän. 11Muistakaa siis, että olitte alun perin ympärileikkaamattomia vierasuskoisia, niin kuin teitä nimittävät ne, joiden ympärileikkaus on ihmisten tekemä. 12Siihen aikaan te ette eläneet Kristuksen yhteydessä. Ette kuuluneet Israelin kansaan, ja Jumalan kanssa solmitut liitot ja niiden lupaukset olivat teille vieraita. Elitte maailmassa ilman Jumalaa ja toivoa. 13Nyt te olette kuitenkin Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Hänen verensä voimasta te olette lähellä Jumalaa, vaikka ennen olitte kaukana hänestä. 14Kristus itse on näet meidän rauhamme. Hänen ruumiissaan me kahteen eri ryhmään kuuluvat ihmiset olemme yhtä; hän on purkanut väliltämme vihollisuuden muurin. 15Hän on määräyksellään mitätöinyt käskyjen lain luodakseen noita kahta eri ryhmää edustavista ihmisistä uudenlaisen ihmisen ja tehdäkseen näin rauhan. 16Kun Jeesus kuoli ristillä, hän hävitti myös heidän vihollisuutensa. Se muuttui hänen ruumiissaan sovinnoksi Jumalan ja heidän molempien välillä. 17Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olette kaukana, ja teille, jotka olette lähellä. 18Yhden ja saman Hengen välityksellä hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luokse. 19Te ette siis ole enää vieraita ja muukalaisia vaan samaa kansaa kuin pyhät ja Jumalan luona asuvat. 20Te olette kiviä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka tärkein kivi on itse Kristus Jeesus. 21Hän pitää koossa rakennuksen, joka Herran voimalla rakentuu pyhäksi temppeliksi. 22Kristuksen ja Pyhän Hengen voima tekee teistä asunnon Jumalalle.

 

Luku 3

1Minä, Paavali, olen Kristuksen Jeesuksen vanki teidän vierasheimoisten vuoksi. 2Olettehan muuten kuulleet, millaisen suunnitelman Jumala hyvyydessään on teitä ajatellen antanut tiedokseni. 3Kuten edellä lyhyesti kirjoitin, tämä salaisuus paljastettiin minulle näyssä. 4Niinpä voitte tätä lukiessanne ymmärtää, mistä olen saanut tietooni Kristuksen salaisuuden. 5Sitä ei ilmoitettu aiemmille sukupolville, mutta nyt Henki on sen ilmoittanut Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille. 6Salaisuus on se, että myös muihin kansoihin kuuluvilla on oikeus meidän juutalaisten perintöön. He ovat samaa ruumista kuin me, ja heitäkin koskee se sama Kristuksen Jeesuksen myötä annettu lupaus, josta ilosanoma kertoo. 7Minusta tuli sanoman levittäjä, kun Jumala antoi voimansa vaikuttaa ja minä sain tämän lahjan. 8Minä, kaikista pyhistä vähäisin, sain osakseni tämän suosion: Saan julistaa sanomaa kansoille ja kertoa Kristuksen käsittämättömästä rikkaudesta. 9Saan selittää kaikille, millainen on se ikiaikainen mutta salattu suunnitelma, jonka Jumala, kaiken luoja, laati. 10Niin myös taivaiden voimat ja henkivallat saavat kirkon välityksellä tuntea Jumalan monipuolisen viisauden. 11Tämä viisaus ilmenee siitä Jumalan ikuisesta suunnitelmasta, joka toteutui Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 12Kun uskomme Kristukseen Jeesukseen ja olemme hänen yhteydessään, voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa. 13Siksi rukoilen, ettette nyt ahdistuisi niistä vaikeuksista, joihin joudun teidän vuoksenne. Nehän ovat teille kunniaksi. 14Tämän vuoksi polvistun sen Isän eteen, 15joka on vanhemmuuden esikuva taivaissa ja maan päällä. 16Pyydän, että suunnattomassa kirkkaudessaan hän vahvistaisi Henkensä voimalla teidän sisintänne. 17Näin Kristus asuu sydämessänne, kun uskotte, ja rakkaus on elämänne kasvupohja ja perusta. 18Silloin pystytte pyhien tavoin ymmärtämään asioiden kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden. 19Opitte tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon, ja täytytte kokonaan Jumalasta. 20-21Kirkkaus kuuluu hänelle, joka vaikuttaa meissä voimallaan. Hän voi tehdä valtavan paljon enemmän kuin ymmärrämme pyytää. Hänelle kunnia kirkossa ja Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ikuisesti, sukupolvesta toiseen. Aamen.

 

Luku 4

1Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan siis teitä elämään saamanne kutsun arvoisesti. 2Olkaa nöyriä ja malttakaa mielenne, suvaitkaa toisianne kärsivällisesti ja rakastakaa toisianne. 3Pyrkikää parhaanne mukaan säilyttämään hengellinen yhteys, niin että elätte rauhassa keskenänne. 4On yksi ruumis ja yksi Henki. Samoin on vain yksi toivo, ja siihen teidät on kutsuttu. 5On yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. 6Yksi Jumala on kaiken Isä. Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa läsnä. 7Kristus on antanut meille kaikille lahjojaan eri tavoin. 8Siksi kirjoituksissa sanotaan: Hän nousi korkeuteen ottamaan vankeja ja jakamaan lahjoja ihmisille. 9Mitä tarkoittaa, että Kristus nousi korkeuteen? Sitä, että hän ensin laskeutui maailman pohjalle saakka. 10Hän, joka laskeutui alas, myös nousi kaikkia taivaita korkeammalle täyttääkseen kaiken läsnäolollaan. 11Kristus antoi apostoleja, profeettoja, evankelistoja, ohjaajia ja opettajia 12valmentamaan hänen pyhiä seuraajiaan palvelustehtävään, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. 13Kun usko ja Jumalan Pojan tunteminen saavat meidät kaikki yhteyteen toistemme kanssa, meistä tulee aikuisia, Kristuksen täyteyden mittaisia. 14Emme ole enää lapsia, joita kaiken maailman opilliset virtaukset heittelevät ympäriinsä. Viekkaat juonittelijat eivät enää saa meitä pelinappuloikseen. 15Kun me rakkauden avulla pysymme totuudessa, kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, joka on pää. 16Hän liittää koko ruumiin yhteen ja pitää sen koossa jänteiden avulla. Hän saa jokaisen jäsenen toimimaan tarkoituksenmukaisesti, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkauden vallitessa. 17Sanon teille vakavasti Herran yhteydessä: Älkää enää eläkö niin kuin vierasuskoiset. Heidän ajatuksensa harhailevat tyhjänpäiväisissä asioissa, 18ja pimeys vallitsee heidän mielessään. Tietämättömyys ja kovasydämisyys ovat saaneet heidät vieraantumaan Jumalasta, elämän antajasta. 19He ovat villiintyneet, muuttuneet ahneiksi ja omistautuneet elämään hillittömän saastaisesti. 20Tällaista teille ei kuitenkaan ole opetettu Kristuksesta. 21Jos todella olette kuulleet Jeesuksesta ja jos teille on opetettu sitä totuutta, joka Jeesus on, 22te luovutte entisestä elämästänne. Samalla hylkäätte entisen minänne, joka tuhoutuu harhaisiin himoihinsa. 23Te annatte itsenne uudistua henkisesti 24ja puette yllenne uuden minuuden, joka on luotu Jumalan mielen mukaiseksi. Se on luotu totuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja pyhyydestä. 25Koska olette luopuneet valheesta, puhukaa totta toisillenne. Mehän olemme jäseniä toistemme ruumiissa. 26Suuttukaa, mutta älkää tehkö syntiä älkääkä antako auringon laskea vihanne ylle. 27Älkää antako tilaa Paholaiselle. 28Varkaan on lakattava varastamasta ja ryhdyttävä ahkerasti rehelliseen työhön, jotta voisi auttaa tarvitsevia. 29Älkää päästäkö suustanne pahoja sanoja, vaan puhukaa rakentavasti, niin että kuulijoille jää hyvä mieli. 30Älkääkä tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle. Henki on kuin sinetti, jolla Jumala merkitsee teidät omikseen lunastuksen päivää varten. 31Hävittäkää itsestänne kaikki katkeruus, raivo, viha, riita, pilkka ja kaikenlainen pahuus. 32Kohdelkaa toisianne hyvin, lempeästi ja anteeksiantavasti, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen myötä.

 

Luku 5

1Jäljitelkää siis Jumalaa, koska olette hänen rakkaita lapsiaan. 2Eläkää rakastaen. Niinhän Kristuskin rakasti meitä ja antoi meidän vuoksemme itsensä hyväntuoksuiseksi uhrilahjaksi Jumalalle. 3Seksuaalisesta holtittomuudesta, minkäänlaisesta saastaisuudesta tai ahneudesta ei sen sijaan saa olla puhettakaan teidän keskuudessanne. Ei sellainen sovi pyhille. 4Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimieliset vitsit eivät sovi teille. Kiittäkää mieluummin. 5Kyllähän te tiedätte, ettei seksuaalisesti holtittomalla, saastaisella ja ahneella epäjumalanpalvojalla ole osuutta Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta. 6Älkää antako kenenkään eksyttää teitä tyhjillä puheilla, sillä tuollaisten syntien vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia. 7Älkää siis syyllistykö samoihin synteihin kuin he. 8Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina, 9sillä valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. 10Arvioikaa, mikä on Herralle mieluista. 11Älkää osallistuko pimeyden tekoihin, vaan paljastakaa ne, koska ne eivät tuota hedelmiä. 12Hävettää sanoakin, mitä jotkut salassa puuhaavat. 13Valo kuitenkin paljastaa kaiken, 14ja kaikki, mikä paljastuu, loistaa valossa. Sen vuoksi sanotaankin: Herää, nukkuja, ja nouse kuolleiden joukosta, niin Kristus valaisee sinut! 15Katsokaa siis tarkasti, ettette elä niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat. 16Hyödyntäkää jokainen hetki, sillä elämme pahoja aikoja. 17Älkää heittäytykö hölmöiksi vaan ymmärtäkää, mitä Herra tahtoo. 18Älkääkä juopotelko viinillä, se vain vie rahat. Juopukaa sen sijaan Hengestä 19ja laulakaa psalmeja, ylistyslauluja ja muita hengellisiä lauluja. Laulakaa ja soittakaa Herralle ylistystä sydämenne pohjasta. 20Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimissä. 21Olkaa alamaisia toisillenne, niin kunnioitatte Kristusta. 22Vaimot, totelkaa miestänne niin kuin Herraa. 23Mies on näet vaimonsa pää samalla tavoin kuin Kristus on kirkon, oman ruumiinsa, pää ja pelastaja. 24Vaimo on miehensä alamainen niin kuin kirkko on Kristuksen alamainen. 25Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristus rakasti kirkkoa ja antoi henkensä sen puolesta. 26Näin hän pyhitti kirkon pesemällä sen puhtaaksi vedellä, jossa sana vaikuttaa. 27Näin Kristus saa kirkkonsa omakseen upeana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahroja, ryppyjä tai muita vikoja. 28Samoin pitää miehen rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. 29Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ruokkii sitä ja pitää siitä huolta. Niin Kristuskin pitää huolta kirkosta. 30Olemmehan hänen ruumiinsa jäseniä. 31»Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja yhtyy vaimonsa kanssa niin, että heillä on yhteinen ruumis.» 32Tämä on suuri salaisuus: minä puhun Kristuksesta ja kirkosta. 33Samalla tämä koskee silti teitä kaikkia: jokaisen pitää rakastaa vaimoaan kuin itseään, ja vaimon pitää kunnioittaa miestään.

 

Luku 6

1Lapset, totelkaa vanhempianne, koska olette Herran yhteydessä. Se on oikein. 2»Kunnioita isääsi ja äitiäsi» on käskyistä ensimmäinen, ja se jatkuu lupauksella: 3»jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä». 4Ja vanhemmat, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja opastakaa heitä hyvin, Herran tahdon mukaan. 5Orjat, totelkaa maallisia isäntiänne niin kuin tottelette Kristusta, pelokkaan kunnioittavasti ja vilpittömin mielin. 6Älkää totelko vain valvovan silmän alla niin kuin mielistelijät vaan niin kuin Kristuksen palvelijat, jotka täyttävät Jumalan tahdon sydämestään. 7Hoitakaa tehtävänne myönteisellä asenteella, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. 8Tiedättehän, että Herra palkitsee kaikki, jotka tekevät hyvää, niin orjat kuin vapaatkin. 9Ja isännät, kohdelkaa samoin orjianne älkääkä uhkailko heitä. Tiedättehän, että teillä ja heillä on taivaissa yhteinen isäntä, joka ei tee eroa ihmisten välillä. 10Lopuksi: Antakaa Herran vahvistaa teitä voimallaan. 11Pukeutukaa Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voisitte vastustaa Paholaisen juonia. 12Vastustajamme ei näet ole lihaa ja verta. Me kamppailemme henkivaltoja vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijaa ja taivaan pahoja henkiä vastaan. 13Ottakaa siis käyttöönne Jumalan taisteluvarustus, jotta voitte pahan päivän tullen taistella ja selviytyä voittajina. 14Seiskää valmiina ja kiinnittäkää vyöksenne totuus. Pukeutukaa oikeamielisyyden haarniskaan 15ja solmikaa sandaaleiksenne valmius levittää rauhan sanomaa. 16Ottakaa vielä suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. 17Ottakaa vastaan myös pelastuksen kypärä, samoin Hengen miekka eli Jumalan sana. 18Olkaa kestäviä ja valvokaa. Pyytäkää ja rukoilkaa joka hetki Hengen voimalla, rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta. 19Rukoilkaa minunkin puolestani, että saisin suustani sopivat sanat ja voisin rohkeasti julistaa ilosanomaan sisältyvää salaisuutta. 20Tämän salaisuuden vuoksi olen nyt vankilassa. Rukoilkaa minulle rohkeutta puhua niin kuin minun pitää. 21Tykikos, rakas veljemme ja Herran uskollinen palvelija, kertoo teille kaikesta, mitä olen tehnyt. Näin tekin saatte tietää, mitä minulle kuuluu. 22Lähetin hänet luoksenne juuri siksi, että hän kertoisi kuulumisemme ja rohkaisisi teitä. 23Veljet ja sisaret! Toivon, että Isä Jumala ja Herra Jeesus Kristus antavat teille rauhaa, rakkautta ja uskoa. 24Jumalan hyvyyttä kaikille, jotka rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta. Tuo hyvyys ei katoa koskaan.