Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F044
Apostolien tekojen kommentaari
Johdanto ja Osa 1
(Versio 1.5 20210513-20210515)
Lukujen 1-5
kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Apostolien tekojen kommentaari Osa 1
Johdanto
Apostolien teot jatkaa siitä, mihinLuukkaan
evankeliumi jäi. Se kertoo kristillisen liikkeen tarinan. Kristuksen uhrin
yksityiskohdat sisältyvät kaikkiin neljään evankeliumiin, mutta vain
Johanneksen evankeliumi antaa täydet yksityiskohdat vuosina 28-30 jaa.
vietetyistä pääsiäisistä. Kristus tapettiin keskiviikkona 5. huhtikuuta 30 jaa
ja laskettiin hautaan ja herätettiin ylös sapatti-iltana 8. huhtikuuta vuonna
30 jaa. TutkielmaRistiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (159)esittää yksityiskohtaisesti mahdolliset
ajoitukset, joiden mukaan Kristus olisi voinut teloittaa iltauhrin ajankohtaan
Abib-kuuun 14. päivänä, eikä minään vuonna, jolloin Kristus olisi voinut
kuolla, uhri olisi sattunut perjantaiksi ja siten ylösnousemus sunnuntaiksi. Se
oli Baalin ja aurinkokulttien pakanallinen juhla. Lisäksi se olisi jättänyt
täyttämättä Joonan merkin, joka oli seurakunnalle annettu keskeinen merkki (vrt.
Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia
(Nro 013).
Kristus odotti koko yön
aamu-9:ään saakka, että hänet tuotaisiin Jumalan valtaistuimen eteen Heilutuslyhdeuhrina (Nro 106B). Hän palasi tuona iltana ja vietti neljäkymmentä päivää
veljiensä kanssa, vieraili Tartaroksessa ja puhui demonien kanssa, ilmeisesti
asemastaan samoin kuin heidän asemastaan (vrt. 1. Pietarin kirjeen kommentaari F060). Neljäntenäkymmenentenä päivänä hän astui
ylös taivaaseen, antaen seurakunnalle ohjeet pysyä Jerusalemissa helluntaihin
asti. Hän oli ainoa henkilö, joka tuli alas taivaasta ja sitten palasi
taivaaseen ylösnousseena, kuten meille kerrotaan Johanneksen evankeliumissa
(Joh. 3:13). Kukaan muu ei ole astunut ylös taivaaseen kuoleman jälkeen (vrt. Ilmestyskirjan kommentaari (F066v)ja Neljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen
(Nro 159A).
Jerusalemissa oli paljon
ihmisiä eri puolilta maailmaa. Monet olivat tulleet Kristuksen opetuslapsiksi.
Saatuaan Pyhän Hengen he palasivat maahansa ja rakensivat seurakuntaa monissa
paikoissa, joihin apostolit ja seitsemänkymmentä apostolia lähetettiin (vrt. Kirkon perustaminen seitsemänkymmenen
alaisuudessa (Nro 122D)).
Ensimmäisinä nämä
suuntautuivat Jerusalemista Samariaan (8:5), merenrannikolle (8: 40),
Damaskokseen (9: 10), Antiokiaan ja Kyprokseen (11:19), Vähään-Aasiaan (13:13),
Eurooppaan (16: 11) ja lopulta Roomaan (28:16).
Kuten Luukkaan
evankeliumissa (1:1), kirjoittaja käyttää lähteitä. Apostolien tekojen
ensimmäisellä puoliskolla hyödynnetään Jerusalemin kirkon eri perimätietoja ja
sitä, mitä jotkut oppineet pitävät asiakirjana, josta henkii Antiokian
seurakunta (josta käsin Pietarin oli määrä tehdä työtä Parthiassa Andreaksen
Skyytiassa ja Traakiassa) (vrt. kohdat 6-8; 11:19-30; 12:24-13:12; ja kenties
muita kohtia, suuri osa kirjasta on kerrottu monikon ensimmäisessä persoonassa
alkaen 16:10). Monet uskovat, että teoksen kirjoittaja on lääkäri Luukas (Kol.
4:14; 2. Tim. 4:11; vrt. Fil. 24). Jotkut väittävät, että se sisälsi hänen
matkustusmuistiinpanonsa mutta käytti "me" -tyyliä osoittaakseen,
että hän oli tapahtumien silminnäkijä.
Apostolien teot on
perustana kertomukselle Vanhan Testamentin profetioiden täyttämisestä ja
Jumalan suunnitelman toteutumisesta järjestyksessä, jossa Pelastussuunnitelmaa (Nro 001A) seuraa seurakunnan perustan luomisen Pyhän
Hengen kanssa, minkä jälkeen muodostetaan Valitut Elohimiksi (Nro 001). Sen todellisuudella on kaikki edellytykset
herättää usko henkiin ja hahmotella taustaa Uuden Testamentin muulle
kertomukselle.
Kirjan yleiskatsaus - Apostolien teot
laatinut E.W. Bullinger
APOSTOLIEN TEOT.
KIRJAN RAKENNE KOKONAISUUTENA.
Ap. t. 1:1-3. JOHDANTO
Ap. t. 1:4-Ap. t. 2: 13. JERUSALEM. PYHÄN HENGEN TEHTÄVÄ. APOSTOLIEN VARUSTAMINEN
Ap. t. 2:14-Ap. t. 8:1. PIETARIN (JA MUIDEN) PALVELUTEHTÄVÄ (MUIDEN KANSSA) KANSALLE JERUSALEMISSA JA MAASSA.
Ap. t. 8:11-Ap. t. 11:30. PIETARIN (JA MUIDENN) PALVELUTEHTÄVÄ ISRAELIN MAASSA.
Ap. t. 12:1-23. JERUSALEM. PIETARIN VANKEUS. MYÖHEMPI ASUINPAIKKA (KESAREA) JA PALVELUTEHTÄVÄN PÄÄTTÄMINEN
Ap. t. 12:24-Ap. t. 13:3. ANTIOKIA. PYHÄN HENGEN PALVELUTEHTÄVÄ. PAAVALIN JA
BARNABAKSEN VARUSTAMINEN.
Ap. t. 13:4-Ap. t. 14:28. PAAVALIN (JA MUIDEN) PALVELUTEHTÄVÄ DIASPORAAN. JERUSALEMIA JA KAHTATOISTA LUKUUN OTTAMATTA.
Ap. t. 15:1-Ap. t. 19:20. PAAVALIN PALVELUTEHTÄVÄ YHDESSÄ KAHDENTOISTA APOSTOLIN KANSSA.
Ap. t. 19:21-Ap. t. 28:29. EFESOS JA JERUSALEM. PAAVALIN
PIDÄTTÄMINEN JA VANKEUS. MYÖHEMPI ASUINPAIKKA (ROOMA) JA PALVELUTEHTÄVÄN
PÄÄTTÄMINEN
Ap. t. 28:30-31. JOHTOPÄÄTÖS.
Uuden Testamentin kirjojen järjestyksestä, katso Liite 95.
Apostolien tekojen kronologiasta katso Liite 180.
Apostolien tekojen aikakausikohtainen paikka, katso Liite 181.
Kirjoittaja on epäilemättä Luukas. Kirjalla on sama johdantopuhe kuin hänen
evankeliumillaan (vrt. Ap. t. 1: 1 ja Luukkaan evankeliumi 1:3), ja jatkaa
siitä, mihin evankeliumi päättyy, antaen yksityiskohtaisemman selonteon
ylösnousemuksesta, johon evankeliumi päättyy.
Se on ainakin osittain Markuksen 16:20:n laajennus ja merkitsee muistiin
miten täytettiin Herran lupauksen lähettää Pyhä Henki (Luukas 24:49), sekä
vastaus Hänen rukoukseensa ristillä (paalussa) (Luukas 23:34), rukous, joka
varmisti syylliselle kansakunnalle lisätauon tuomiosta, jonka Hän oli
julistanut (Luukas 13:35).
Koko kirjassa kuvastuu tuhatvuotinen valtakunta (Ap. t. 2:17-20; Ap. t.
3:19-21; Ap. t. 8:12; Ap. t. 14:22; Ap. t. 20:25; Ap. t. 28:23; Ap. t. 28:31).
Kysymys apostoleista (Ap. t. 1:6) vaikuttaa Apostolien tekojen luonteeseen.
Keskiössä on Jerusalem. Mooseksen lakia noudatetaan. Pietari ja muut apostolit
ovat jatkuvasti temppelissä. Paavali menee ensin synagogiin, koska"Jumalan
sana oli kerrottava ensin teille."(Ap. t. 13:46). Hän pitää juhlat (Ap. t
18:21; Ap. t 20:16). Hänellä on lupauksia (Ap. t. 18:18; Ap. t. 21:23; Ap. t.
21:26) ja hän seurasi ja noudatti lakia (Ap. t. 21:24). Pakanakansat ovat
toisella sijalla (Ap. t. 26:22,Ap. t. 26:23), ne tulevat juutalaisen jälkeen,
mutta eivät enää käännynnäisinä (Ap. t. 11:3).
Kun nimeä "Kristus" käytetään ilman määresanaa, "Jeesus"
tai "Herra", sitä käytetään kreikassa määräisen artikkelin kanssa ὁ
Χριστός, οῦ toisin sanoen
Messias. Kirja jakautuu luontevasti kahteen osaan, jotka ovat pääasiassa (1)
suhteessa Pietarin, Johanneksen, Stefanoksen, Filippoksen jne. palvelutehtäviin
Pyhässä maassa ja (2) Paavalin, Barnabaksen, Silaksen ja muiden palvelutehtäviin
Pyhän maan ulkopuolella. Tarkemmat tiedot löytyvät Liitteestä 181.
Luukas ei missään mainitse
itseään, mutta niin sanotut "me"-jaksot (Ap. t. 16:10, 16:17; Ap. t.
20:5; Ap. t. 20:15; Ap. t. 21:1 21:18; Ap. t. 27:1 28:16) osoittavat, missä hän
oli apostolin seurassa. Vrt. myös Filemon 1:24; 2. Timoteus 4:11.
*****
Lukujen tarkoitus
Apostolien teot Luku 1
Tekstit viittaavat
käskyihin, jotka Kristus antoi apostoleille, jotka hän oli luonut ennen
palvelutehtävänsä päättymistä ja seitsemänäkymmenenä Luukkaan evankeliumissa
10:1,17) (vrt. Kirkon perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro
122D).
Jakeessa 4 Luukas viittaa
neljäänkymmeneen päivään ylösnousemuksensa jälkeen (vrt. Neljäkymmentä päivää Kristuksen
ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159A; ja
153 suurta kalaa (Nro 170b).
Heille kerrottiin, että
heidät oli määrä kastaa Pyhällä Hengellä, ja tämä teko loi perustan Pyhän
Hengen antamiselle siitä hetkestä eteenpäin aikuisten kasteen kautta.
Jakeessa 6 he kysyivät,
palauttaisiko hän Israelin valtakunnan. Hän sanoi, ettei heidän asiansa ole
tietää niitä aikoja ja aikoja, jotka Isä on asettanut omalla valtuudellaan. Hän
kuitenkin sanoi heille, että heidän tuli saarnata evankeliumia Juudeassa ja
Samariassa ja kaikkialla maan päällä.
Silloin hän, heidän
katsellessaan, nousi ilmaan ja hänet vietiin pois heidän näkyvistään. Kaksi
taivaallisesta sotajoukosta seisoi vieressä ja kertoi heille, että hän tulisi
samalla tavalla, kuin hän oli lähtenyt (jae 11).
Jakeessa 12 sanotaan, että
he palasivat Jerusalemiin Öljy- eli Oliivimäeltä, joka on vain sapatinmatkan
päässä vuorelta. Jakeissa 13-14 he kaikki astuivat ylempään huoneeseen, jossa
he rukoilivat naisten ja Mariamin, Kristuksen äidin, kanssa (valheellisesti
nimetty Mariaksi teksteissä). Maria oli Mariamin sisar ja Kloopaan vaimo. He
rukoilivat myös Kristuksen veljien, Jaakobin, Joosefin, Juudan ja Simonin
kanssa.
Kymmenen päivän odotusaika
helluntaihin asti niiden neljänkymmenen päivän jälkeen, jotka Kristus oli
heidän kanssaan, oli ajanjakso, jota käytettiin parannuksentekoon, ja se
kymmenen päivän odotusjakso, jonka he odottivat helluntaihin asti oomerin
laskemisen loppuun saattamiseksi, vastaa odotusaikaa Torvien juhlasta aina
sovintopäivään asti Tišri-kuussa Messiaan palatessa. (Samanlainen kuin kymmenen
päivää ramadan-kuussa Koraanissa, joka epäilemättä viittaa tähän ajanjaksoon,
joka on siis ajanjakso helluntaihin asti ramadanin lopussa.
Muslimien viitteet ovat Suura 89 jakeet 1 ja 2 (vrt. myös johdanto S89) sekä myös Suura 97 jakeet 3 - 5 sekä Suura 44 jakeet 3 - 4 (vrt. Heprealaisen ja islamisen kalenterin yhteensovittaminen
(Nro 053)).
Jakeessa 15 Pietari nousi
heidän keskuudestaan ja aloitti vaalimenettelyn, jolla korvattaisiin Juudas
Iskariot, joka kavalsi Kristuksen. Kuten temppelijärjestelmässä on tapana, nämä
virat määritettiin arvalla. Valituksi tuli Mattias.
Luku 2
Luku siirtyy sitten
varsinaiseen helluntaipäivään, joka oli aina sunnuntaina sekä temppelissä
saddukeusten alaisuudessa että Samariassa samarialaisten keskuudessa.
Fariseukset/myöhemmät rabbiiniset juutalaiset ottivat käyttöön Sivan-kuun
kuudennen päivän helluntaita vasta paljon myöhemmin temppelin hävityksen
jälkeen (vrt. Jumalan kalenterin vääristyminen Juudassa (Nro 195B)sekä myös Hillel, Babylonian karkausjärjestelmät ja
temppelikalenteri (Nro 195C).
Pyhä Henki ilmestyi
tulisina kielinä jokaisen huoneessa istuvan 120:n päälle (vrt. Luuk. 3:16).
Sitten he alkoivat puhua muilla kielillä. Tämän äänen lähtiessä muut
juutalaiset, jotka oleskelivat Jerusalemissa, kuulivat heidät ja kokoontuivat
yhteen, kuulivat seurakunnan puhuvan kielillään, mikä hämmästytti heitä (muut
Korintin seurakunnassa mainitut "kielet" olivat epäjohdonmukainen
siansaksan muoto (1. Kor. 14:1-33 F046iii). He olivat Parthiasta, Meediasta, Elamista (Persiasta),
Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontuksesta ja Aasiasta, Frygiasta
ja Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta/Kyrenestä sekä vierailijoita Roomasta,
sekä juutalaisia että käännynnäisiä, kreetalaisia ja arabialaisia. Monet olivat
hämmentyneitä, mutta monet ajattelivat, että he olivat täynnä uutta viiniä.
Seisoen yhdentoista kanssa Pietari kielsi olevansa humalassa, koska oli vasta
kolmas hetki päivästä (eli klo 9), ja sitten hän lainasi profeetta Jooelia (F0292:28-32)
jakeista 17-21 (vrt. myös P122D.
Pietari puhui heille
(jakeet 22-40). Hän kertoi Kristuksen sukulinjan osoittavan hänen olevan
Daavidin poika ja lainasi Daavidia jakeissa 25-28 (Ps. 16:8-11). Hänet
luovutettiin pois tarkan suunnitelman mukaisesti (jae 2:23) (Luuk. 24:26 vrt.
RSV: n huomautus). Jumala herätti hänet kuolleista (vrt. 1. Kor. 15:4-8).
Pietari sitten korosti
(jae 29-32), että Daavid kuoli ja hänet haudattiin ja hänen ruumiinsa näki
turmeluksen haudassa ja siten psalmi viittasi Messiaaseen Israelin Pyhänä, joka
oli noussut kuolleista ja noussut Jumalan valtaistuimelle heilutuslyhdeuhrina
50 päivää aikaisemmin. Sitten hänet korotettiin ja hän istui Jumalan oikealla
puolella, ja koska hänellä oli lupaus Pyhästä Hengestä Isältä, hän on
vuodattanut ulos sen, minkä he näkivät ja kuulivat (jakeet 31-33). Jakeessa 34
Pietari viittasi psalmiin 110:1ss. sanoen sen olevan viittaus Kristukseen (vrt.
Nro 178ja Nro 177ja F058.
Hän puhui läsnäolijoille,
ja he menivät ulos apostolien kanssa, ja noin kolmetuhatta kastettiin sinä
päivänä. Sitten he omistautuivat apostoleille ja mursivat leipää rukouksin.
Nämä olivat Euroopan, Afrikan ja Aasian seurakuntien alku (vrt. Nro 122D).
Me näemme, että kaikki
olivat Jumalan pelon hengessä, ja monia tunnustekoja tehtiin apostolien kautta.
Kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä myymällä
omaisuutensa ja jakaen veljille tarpeen mukaan (jakeet 43-45). He kävivät
päivittäin temppelissä ja söivät kodeissaan iloisin ja anteliain sydämin
ylistäen Jumalaa ja nauttien kaikkien suosiota. Ja Herra lisäsi heidän
joukkoonsa päivä päivältä niitä, joiden oli määrä pelastua (jakeet 46-77).
Luku 3
Tässä luvussa näemme
tarinan rammasta, joka vietiin joka päivä temppelin "kauniille portille".
Pietari ja Johannes tulivat hänen luokseen, ja hän pyysi heiltä almuja. Pietari
kehotti katsomaan häntä ja Johannesta. Hän katsoi heitä odottaen almuja, mutta
sitten he paransivat hänet Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä ja
käskivät hänen kävellä ja hän parani välittömästi ja voima palasi hänen
jalkoihinsa ja nilkkoihinsa (jakeet 1-7). Sitten hän meni heidän kanssaan
temppeliin, kulkien ja hyppien ja ylistäen Jumalaa. Ihmiset tunnistivat hänet
ja ihmettelivät hänen parantumistaan (jakeet 8-10). Hänen takertuessaan
Pietariin ja Johannekseen he juoksivat hänen luokseen Salomon portissa
(todennäköisesti temppelin itäpuolella) vallan ihmeissään (jae 11). Jakeessa 12
Pietari puhutteli kansaa sanoen: Israelin miehet, miksi ihmettelette tätä jne.,
sanoen heille, että he eivät olleet tehneet tätä oman hurskautensa kautta, vaan
että heidän isiensä Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala saattoi hänen
palvelijansa kunniaan (myös lapsi vrt. Jes. 52:13 LXX aiheena kärsivä
palvelija ; vrt. rukous Ap. t. 4: 25, 27, 30). Jeesuksen, jonka he olivat
luovuttaneet pois ja jonka he Pilatuksen edessä kielsivät, kun tämä oli
päättänyt vapauttaa hänet (jae 13). Mutta te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja
pyysitte, että teille annettaisiin murhaaja, ja surmasitteElämän herran
(sana voi tarkoittaa jonkin, kuten kaupungin; perustajaa) jonka Jumala herätti
kuolleista. Tämä oli suora viittaus Kristuksen asemaan Elohimina maan
luomisessa ja Aatamin ja Eevan kanssa vuonna 4004 eaa. (vrt. Aikakauden aikataulun pääpiirteet (Nro 272)ja Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi (Nro 243). Pietari sanoi, että he olivat todistajia.
Ja hänen nimeensä kohdistuvan uskon kautta hän on tehnyt miehen vahvaksi, jonka
he kaikki tunsivat, ja usko Jeesuksen kautta on antanut ihmiselle täyden
terveyden heidän kaikkien läsnäollessaan (jakeet 14-16).
Pietari sanoo sitten, että
hän tiesi heidän kaikkien toimineen tietämättömyydestä, mutta Jumalan
ennustaneen profeettojen suun kautta, että hänen Kristuksensa tulisi kärsiä.
Näin hän täytti tämän (jakeet 17-18). Sitten Pietari kutsui heidät
parannukseen, jotta heidän syntinsä pyyhittäisiin pois ja virkistävät ajat tulisivat
Herran läsnäolosta ja jotta hän voisi lähettää Jeesuksen, Kristuksen, joka oli
heille osoitettu. Taivaan on otettava hänet vastaan, jotta kaikki, mitä Jumala
ennusti profeettojen suun kautta, täyttyisi (jakeet 19-21). Täten kaikkien
kirjoitusten täytyy käydä toteen, kuten Jumala on ennustanut Raamatun
profeettojen kautta aina Johannes Kastajaan asti. Näin ollen Raamatun ja lain
ja todistuksen ja apostolien ja kirkon välillä ei ole katkoa. Siten kaanon
pysyy voimassa kokonaisuudessaan (vrt. Raamattu (Nro 164)).
Jakeessa 22 Pietari sitoo
Mooseksen sanat sanoen: "’Herra, teidän Jumalanne, nostaa teille veljienne
joukosta profeetan, samanlaisen kuin minä. Totelkaa häntä kaikessa, mitä hän teille
sanoo. Jokainen, joka ei kuuntele tätä profeettaa, poistetaan kansansa parista
ja tuhotaan.’ Samoin kaikki profeetat Samuelista alkaen ennustivat puheissaan
näistä ajoista."
Sitten Pietari velvoittaa
veljiä sanoen:
Te olette profeettojen
jälkeläisiä ja sen liiton perillisiä, jonka Jumala solmi isienne kanssa
sanoessaan Abrahamille: ’Sinun jälkikasvusi on siunaukseksi kaikille maailman
kansakunnille.’ Ensi sijassa teitä varten Jumala herätti palvelijansa
kuolleiden joukosta. Hänet Jumala lähetti siunaamaan teitä ja kääntämään teidät
kaikki pois pahuuksistanne."
Olemme nyt tuon
tapahtumajärjestyksen lopussa ja 120. riemuvuoden viimeisessä syklissä, ja
Jumala on lähettämäisillään taivaallisen sotajoukon Messiaan kanssa kutsumaan
koko maailman parannukseen ja palauttamaan heidät Lakiin ja Liittoon (vrt. Jumalan laki (L1); Jumalan liitto (Nro 152); Liiton ensimmäinen ja toinen ilmaiseminen (Nro 096B); ja Koraani Raamatusta, laista ja liitosta (Nro 083)).
Luku 4
Pietari ja apostolit
puhuivat temppelissä. Paikalle tuli pappeja ja temppelivartioston päällikkö ja
saddukeuksia (jotka hallitsivat temppeliä, mutta jotka eivät uskoneet
ylösnousemukseen) heidän opettaessaan kansaa ja julistaessaan Jeesuksessa
Kristuksessa ylösnousemusta kuolleista. Tämän erehdyksen vuoksi saddukeukset
oli korvattava, mutta he pitivät temppelikalenteria oikein, toisin kuin
fariseukset, ja temppelin hävityksen jälkeen ja temppelin kukistuttua Roomalle
aristokratia, johon saddukeukset kuuluivat, kaatui temppelin mukana. Vuoden 70
jaa jälkeen fariseukset ottivat vallan ja muodostivat rabbiinisen
auktoriteetin, mikä johti Hillel-kalenteriin vuonna 358 jaa., mukaan luettuna
Babylonian karkausjärjestelmä. Seurakunta ei koskaan hyväksynyt myöhempää
Hillel-järjestelmää ennen 1900-luvun virheitä Sardes-järjestelmässä.
Temppeliviranomaiset pidättivät heidät tämän toiminnan johdosta; kuitenkin
monet läsnäolevista, jotka kuulivat sanan, uskoivat ja miesten lukumäärä nousi
noin viiteen tuhanteen (jakeet 1-4).
Seuraavana päivänä hallitsijat
ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat Jerusalemiin, Hannas oli ylipappi
ja Kaiafas ja Johannes (Jonatan, joka seurasi Kaifasta) sekä Aleksandros ja
kaikki, jotka olivat ylipapillista perhettä (jae 5-6). Nämä olisivat
muodostaneet sanhedrinin, jonka alaisuudessa Pietari ja Johannes olisivat
joutuneet oikeuden eteen. Hannas toimi syyttäjänä Kristuksen oikeudenkäynnissä,
ja Kaifas oli ylipappi, joka ennusti, että sinä vuonna pitäisi kuolla
kansakunnan pelastuksen puolesta (Joh. 11:47-50). (Juudassa ei ollut
eksilarkkia eli pakkosiirtolaisuuden eli eksilin aikaista hallitsijaa
syntymästä Kristuksen kuoleman jälkeiseen aikaan (vrt. Daavidista ja eksilarkeista Windsorin kuningashuoneeseen
(Nro 067).
Pietari ja Johannes
asetettiin heidän eteensä ja heiltä kysyttiin, millä voimalla, nimellä tai
auktoriteetilla he tämän tekivät. Sitten Pietari puhui Pyhässä Hengessä sanoen,
että Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimeen, jonka he ristiinnaulitsivat ja
jonka Jumala herätti kuolleista ja jonka kautta ”tämä mies” seisoi heidän
edessään ”terveenä” (jakeet 7-10). Sitten hän sanoi: "Hän on se kivi, joka
ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu
voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole
ihmisille annettu koko taivaankannen alla." (Ps. 118:22; Mark. 12:10; 1.
Piet. 2:7; jakeet 11-12).
Jakeessa 13 Sanhedrinin
neuvosto näki Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi
kansanmiehiksi; he ihmettelivät ja tunsivat heidät Jeesuksen opetuslapsiksiksi.
He näkivät myös miehen, jonka nämä olivat parantaneet ja joka seisoi heidän
vieressään. Tämän jälkeen he määräsivät miehet poistumaan voidakseen
keskustella asiasta. He eivät voineet kiistää, että he olivat tehneet
huomattavan tunnusteon parantaessaan tässä nimessä ja että koko Jerusalem oli
siitä tietoinen. Niinpä he kutsuivat heidät takaisin ja kielsivät heitä enää
puhumasta Kristuksen nimessä toisille. Pietari ja Johannes vastasivat heille:
"Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa?
Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja
kuulleet" (jakeet 13-20). Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä
entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He
katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen
johdosta, mitä oli tapahtunut. Olihan mies, joka tällä tunnusteolla oli
parannettu, jo yli neljänkymmenen vuoden ikäinen (jakeet 21-22).
Sitten he menivät omiensa
luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansan vanhimmat olivat heille sanoneet.
Pyhät riemuitsivat ja kiittivät Jumalaa ja kiittivät lainaten Daavidia (Ps.
2:1-2) (jakeet 23, 25-26).
Jakeissa 27-28 he
myönsivät, että monia auktoriteetteja oli kerätty voideltua Kristusta vastaan
Herodeksen (kuoli Abib-kuun 1.-13. päivänä vuonna 4 eaa.) ja Pontius Pilatuksen
liittouduttua sekä pakanoiden että Israelin kansan kanssa tekemään sitä, minkä
Jumalan käsi oli ennalta määrännyt.
Jakeessa 29 he pyysivät,
että heille annettaisiin voima puhua Jumalan sanaa pelotta hänen ojentaessaan
kätensä parantaakseen ja tehdäkseen tunnustekoja ja ihmeitä Kristuksen nimessä.
Kun he olivat lopettaneet
rukoilemisen, Jumala vastasi järisyttämällä rakennusta, ja he täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti (jakeet 29-31). Mutta
uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä,
minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. Apostolit todistivat voimallisesti
Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heidän kaikkien osana
runsain määrin. Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai
talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman apostolien haltuun, ja näiltä
jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan. Jakeet 26-27 päättävät luvun esimerkillä
Barnabaksesta (rohkaisun poika), Kyproksen leeviläisestä, joka myi pellon, joka
hänellä oli, ja toi rahat ne apostolien jalkojen juureen.
Luku 5
Luvussa Barnabaksen
myönteistä esimerkkiä seuraa negatiivinen esimerkki Pyhän Hengen voimasta
surmata Hananias ja hänen vaimonsa Safira, jotka olivat myyneet osan
omaisuudestaan, ja pani vaimonsa tieten syrjään osan kauppahinnasta syrjään,
jonka he olivat sanoneet antavansa apostoleille seurakuntaa varten. Pyhä Henki
teki Pietarin tietoiseksi siitä, että hän oli pidättänyt osan varoista. Hän
sanoi: "Hananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi
yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? Eikö se
myymätönnä ollut sinun omasi? Ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun?
Miksi siis otit tunnollesi tällaisen teon? Et valehdellut ihmisille vaan
Jumalalle." (1: 4).
Asia oli lyhykäisyydessään
se, että jos Hananias olisi halunnut, hän olisi voinut pitää itsellään sen
osan, jonka katsoi tarpeelliseksi, ilman mitään seurauksia, lukuun ottamatta
kymmenyslakien mukaisia velvoitteitaan (vrt. Kymmenykset (Mro 161). Kuten monet juutalaiset tänä päivänä, he ajattelivat
fyysisesti eivätkä ymmärtäneet Pyhän Hengen voimaa valittujen keskuudessa.
Rangaistuksia langetettiin esimerkeiksi koko seurakunnalle jatkuvasti. Kun
Pietari sanoi nämä sanat, kaatui Hananias maahan ja kuoli, ja suuri pelko
valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Nuoret miehet nousivat ja käärivät hänet ja
kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet (jakeet 5-6). Kolmen tunnin kuluttua
hänen vaimonsa Safira tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut. Pietari
kysyi häneltä, oliko hän suostunut myymään maata niin ja niin paljon (summan,
jonka he olivat sopineet sanovansa ja antavansa apostoleille). Sitten hän sanoi
tälle: "Miksi päätitte yhdessä testata Herran Henkeä? Katso, niiden jalat,
jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.
" Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä. Kun
nuoret miehet tulivat sisään, he totesivat hänen kuolleen. He kantoivat hänet
ulos ja hautasivat hänet miehensä viereen. Ja suuri pelko valtasi koko
seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat. (jakeet 7-11).
Tämä oli hyvin voimallinen
esimerkki Pyhän Hengen voimasta ja siitä, kuinka vakavaa on valehdella
Jumalalle ja seurakunnalle totuudesta vastoin yhdeksättä käskyä, mikä rikkoo
kaiken, mukaan luettuna kymmenes käsky.
Jakeesta 12 näemme, että
monia tunnustekoja ja ihmeitä tehtiin kansan keskuudessa apostolien käsien
kautta. Tekstissä sanotaan, että he olivat kaikki yhdessä Salomon
pylväskäytävässä. Kukaan muu ei uskaltanut liittyä heihin, mutta kansa piti
heitä suuressa kunniassa. Ja enemmän kuin koskaan karttui uskovia, sekä miehiä
että naisia. Kansa toi kaduille sairaita vuoteilla ja makuualustoilla, jotta
edes ohikulkevan Pietarin varjo osuisi johonkuhun heistä. Jerusalemin ympärillä
olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin. He toivat mukanaan sairaita
ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki nämä tulivat terveiksi. (jakeet
12-16).
Jakeesta 17 näemme, että
saddukeukset ylipapin alaisuudessa olivat kateellisia ja vangitsivat apostolit
ja panivat heidät vankilaan. Kuitenkin sinä yönä Herran enkeli tuli heidän
luokseen ja vapautti heidät ja käski heitä ”menemään temppeliin ja julistamaan
kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.” Kun he kuulivat sen, he menivät
temppeliin aamunkoitteessa ja opettivat (jakeet 17-21a).
Jakeesta 21b näemme, että
ylipappi ja Neuvosto ja Israelin Senaatti (nyt Juuda ja osa Leeviä ja
Benjaminia ja joitakin muita erinäisiä, sillä Israel lähetettiin vankeuteen
vuonna 722 eaa. assyrialaisten alaisuudessa Araksjoen pohjoispuolelle) kutsuttiin
koolle ja apostolit käskettiin paikalle, mutta heitä ei löydetty vankilasta ja
upseerit raportoivat takaisin ylipapille ja neuvostolle ja senaatille. He
kertoivat, että he löysivät ovet visusti lukittuina ja vartijat paikoillaan,
mutta kun he avasivat ovet, he eivät löytäneet sisältä ketään. Kun temppelin
päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, he hämmästyivät suuresti ja
ihmettelivät, mitä siitä seuraisi. Silloin tuli joku ja kertoi heille, että ne
miehet, jotka he olivat panneet vankilaan ja joita he nyt etsivätt, olivat
temppelissä opettamassa kansaa.
Silloin päällikkö ja
päällysmiehet lähtivät ja toivat heidät, mutta ilman väkivaltaa, sillä he
pelkäsivät joutuvansa kansan kivittämiksi (jakeet 24-26).
Jumala käytti siten
apostoleja ja Pyhän Hengen voimaa käsitelläkseen temppelin pappeutta
neljänkymmenen vuoden tuomiokauden alussa Kristuksen kuolemasta Temppelin
hävitykseen vuonna 70 jaa. ja Juudan hajaantumiseen Joonan merkin mukaisesti
(vrt. Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia
(Nro 013); F027ix, xiii; F032).
Kun he olivat tuoneet
apostolit neuvoston eteen ja ylipappi kuulusteli heitä muistuttaen heitä siitä,
että neuvosto oli tiukasti kieltänyt heitä saarnaamasta Kristuksen nimessä, he
olivat kuitenkin täyttäneet Jerusalemin opetuksellaan ja ylipappi sanoi, että
he yrittivät panne sen miehen kuoleman heidän syyksen (jakeet 27-28).
Pietari ja apostolit
vastasivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme
Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet
on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan
Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän
todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä
tottelevat."
Kun he sen kuulivat, he
raivostuivat ja tahtoivat tappaa heidät. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus,
nimeltä Gamaliel (luultavasti Paavalin opettaja (22:3)), ja hän käski viedä
miehet vähäksi aikaa ulos. Hän varoitti neuvostoa harkitsemaan tarkoin, ennen
kuin se tekisi mitään näille miehille. Sitten hän muistutti heitä niistä, jotka
olivat esiintyneet ennenkin, kuten Teudas, joka oli noussut ja ottanut 400
miestä ja joka lopulta surmattiin ja 400:n joukko hajaantui ja hävisi. Hänen
jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa
luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat seuranneet häntä,
hajotettiin. Hänen neuvonsa oli, että jos tämä heidän ajamansa hanke oli lähtöisin
ihmisistä, se kukistuisi itsestään, mutta jos Jumalasta, he eivät pystyisi
heitä kukistamaan, vaan heidän voitaisiin havaita vastustavan itseään Jumalaa
(jakeet 33-39).
Niinpä he noudattivat
Gamalielin neuvoa ja kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja
kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. He
lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä
häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka
päivä temppelissä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta
Jeesuksesta.
Näin alkoi Jumalan
seurakunnan työ Pyhässä Hengessä Jerusalemista ja Samariasta, ja sitten se
levisi kaikkialle maailmaan.
Apostolien tekojen luvut
1-5 (UT 2020)
Luku 1
1Hyvä Teofilos, kerroin
ensimmäisessä kirjassani kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja opetti. Aloitin
alusta 2ja jatkoin siihen asti, kun hän Pyhän Hengen voimalla antoi käskynsä
valitsemilleen apostoleille eli valtuutetuille ja kun hänet otettiin ylös
taivaaseen. 3Apostolien luokse hän myös saapui ilmielävänä kuolemansa jälkeen.
Hän näyttäytyi heille 40 päivän ajan, todisti monin tavoin olevansa elossa ja
kertoi Jumalan valtakunnasta. 4Kun Jeesus oli heidän kanssaan aterialla, hän
kehotti heitä pysymään Jerusalemissa ja odottamaan Isän antaman lupauksen
toteutumista. »Tehän kuulitte minulta, 5että Johannes kastoi vedellä mutta
teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää», hän
sanoi. 6Koolla olevat apostolit kysyivät Jeesukselta: »Herra, nostatko nyt
Israelin valtakunnan entiseen asemaansa?» 7»Ei ole teidän asianne tietää
määräaikoja ja hetkiä, jotka Isä on omalla vallallaan päättänyt», Jeesus
vastasi. 8»Saatte kuitenkin voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin. Teistä tulee
minun todistajiani täällä Jerusalemissa ja koko Juudeassa, Samariassa ja maan
ääriin asti.» 9Kun Jeesus oli sanonut tämän, hänet otettiin taivaaseen
apostolien silmien edessä. Pilvi vei hänet heidän näkyvistään. 10Kun apostolit
tuijottivat taivaalle Jeesuksen etääntyessä, heidän vieressään seisoi äkkiä
kaksi valkoasuista miestä. 11Nämä sanoivat: »Galilean miehet, miksi seisotte
siinä katselemassa taivaalle? Tuo Jeesus, joka juuri otettiin luotanne
taivaaseen, palaa samalla tavalla kuin näitte hänen lähtevän.» 12Sitten
apostolit lähtivät mäeltä, jolla olivat olleet. Sen nimi on Oliivimäki, ja se
on niin lähellä Jerusalemia, että sinne on sapattinakin lupa kävellä.
13Kaupungissa he menivät majapaikkaansa ja nousivat yläkertaan, missä heidän
huoneensa oli. Joukkoon kuuluivat Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas,
Filippos ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksenpoika,
Kiihkoilija-Simon ja Juudas Jaakobinpoika. 14Yksimielisesti he kaikki
keskittyivät rukoilemaan. He rukoilivat yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten
sekä Marian, Jeesuksen äidin, ja Jeesuksen veljien kanssa. 15Eräänä päivänä oli
koolla noin 120 henkeä. Pietari nousi puhumaan ja sanoi: 16»Veljet! Oli
kirjoitettu, että Juudaksesta tulee Jeesuksen vangitsijoiden apuri. Tämän Pyhän
Hengen ennustuksen, jonka Daavid ilmoitti, täytyi toteutua. 17Juudas kuului
meidän joukkoomme, ja hän sai osakseen saman tehtävän kuin me muutkin.
18Ilmiannosta saamallaan palkkiolla hän osti tilkun maata. Sitten hän kuitenkin
syöksyi pää edellä alas ja halkesi, niin että sisälmykset valuivat ulos.
19Kaikki Jerusalemissa saivat tietää tästä, ja niin alueen nimeksi tuli
paikallisella kielellä Hakeldama, Veripelto. 20Psalmien kirjassahan sanotaan:
’Hänen majapaikkansa on jäätävä autioksi, kukaan ei saa asua siinä.’ ja:
’Toisen on otettava hänen paikkansa paimenena.’ 21-22Yhden joukostamme on siis
ryhdyttävä todistamaan meidän kanssamme Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta. On
valittava joku, joka on kulkenut kanssamme koko ajan: siitä asti, kun Jeesus
tuli luoksemme, siihen asti, kun hän lähti joukostamme – Johanneksen antamasta
kasteesta Jeesuksen taivaaseen ottamiseen asti.» 23Asetettiin kaksi ehdokasta:
Joosef, jota kutsuttiin Barsabbakseksi ja jolla oli lisänimi Justus, sekä
Mattias. 24Kaikki rukoilivat: »Herra, sinä tunnet jokaisen sydämen. Osoita siis,
kumman näistä kahdesta olet valinnut 25tähän apostolin palvelutehtävään, jota
Juudas lakkasi hoitamasta mennäkseen sinne, minne kuuluikin.» 26Suoritettiin
arvonta, ja arpa osui Mattiakseen. Näin hänet valittiin samaan joukkoon
yhdentoista muun apostolin kanssa.
Luku 2
1Kun tuli
viideskymmenes päivä pääsiäisestä, helluntai, kaikki olivat kokoontuneet
yhteen. 2Äkkiä
taivaalta kuului kuin kovan tuulen kohina. Ääni täytti koko sen talon, jossa he
olivat. 3He näkivät jotain, joka muistutti tulen liekkejä. Ne jakautuivat ja
laskeutuivat jokaisen päälle. 4Kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja alkoivat
puhua itselleen vierailla kielillä sitä, mitä Henki sai heidät julistamaan.
5Jerusalemissa oli hurskaita juutalaisia. He olivat lähtöisin kaikista maailman
kansoista, ja 6ääni keräsi koolle suuren väkijoukon. Kaikki hämmästyivät, sillä
jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. 7He kyselivät ihmeissään: »Eivätkös
kaikki nämä puhujat ole galilealaisia? 8Miten me kaikki kuulemme heidän puhuvan
omaa äidinkieltämme? 9Paikalla on partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia.
Täällä on väkeä Mesopotamiasta, Juudeasta, Kappadokiasta, Pontoksesta, Aasian
maakunnasta, 10Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta.
Jotkut ovat käymässä Roomasta. 11Jotkut ovat juutalaisia ja toiset
juutalaisiksi kääntyneitä. On kreetalaisia ja arabialaisia. Silti me kaikki
kuulemme heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suurista teoista.» 12Kaikki
olivat ihmeissään ja kyselivät epätietoisina toisiltaan, mistä mahtoi olla kyse.
13Jotkut kuitenkin arvelivat pilkallisesti: »Nuo ovat tainneet vetää päänsä
täyteen makeaa viiniä!» 14Pietari nousi seisomaan, ja muut yksitoista nousivat
hänen kanssaan. Hän korotti äänensä ja sanoi: »Juutalaiset ja kaikki te
muutkin, jotka asutte Jerusalemissa! Painakaa mieleenne, mitä sanon teille. 15
Nämä ihmiset eivät todellakaan ole humalassa, niin kuin luulette. Kellokin on
vasta yhdeksän aamulla. 16Tämä on sitä, mistä profeetta Joelin kirjassa
kerrotaan: 17’Jumala sanoo: Viimeisinä päivinä vuodatan Henkeäni jokaiseen.
Silloin poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuoret näkevät näkyjä ja vanhukset
enneunia. 18Noina päivinä vuodatan Henkeäni palvelijoilleni, miehille ja
naisille, ja he profetoivat. 19Näytän ihmeitä taivaan korkeudessa ja merkkejä
alhaalla maan päällä: verta, tulta ja tupruavaa savua. 20Aurinko hehkuu
pimeyttä ja kuu vuotaa verta ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja
häikäisevä. 21Joka silloin kutsuu Herraa avuksi, pelastuu.’ 22Israelilaiset!
Kuunnelkaa, mitä sanon! Jeesus Nasaretilainen oli mies, jonka Jumala oli teitä
varten valinnut. Tiedättehän, että merkiksi tästä Jumala teki hänen kauttaan
voimatekoja ja ihmeitä. 23Tämä mies luovutettiin muukalaisten käsiin, niin kuin
Jumala oli ennalta päättänyt ja nähnyt hyväksi. Te tapoitte hänet, kun annoitte
heidän ripustaa hänet ristille. 24Jumala kuitenkin nosti hänet ylös kuoleman
kärsimyksistä. Ei kuolema olisikaan voinut pitää Jeesusta vallassaan, 25sillä
Daavid sanoo hänestä: Näin, että Herra olisi aina luonani ja tukisi minua niin,
etten horju. 26Siksi sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee. Ruumiinikin elää
toivossa, 27ettet sinä, Herra, hylkää henkeäni manalaan etkä anna pyhän
palvelijasi maatua. 28Olet osoittanut minulle elämän tien.Saan nähdä kasvosi,
sinä täytät minut ilolla.’ 29Veljet! On toki myönnettävä, että myös esi-isämme
Daavid kuoli ja että hänet haudattiin. Hänen hautansa on meidän nähtävissämme
vielä nykyisinkin. 30Daavid oli profeetta, ja Jumala oli vannonut hänelle valan
ja luvannut asettaa valtaistuimelle hänen jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän,
31ja siksi hän osasi ennustaa Kristuksen ylösnousemuksen ja sanoa, että ’häntä
ei hylätty manalaan eikä hänen ruumiinsa tarvinnut maatua’. 32Tämän Jeesuksen
Jumala herätti kuolleista, ja me kaikki todistamme siitä. 33Hänet korotettiin
Jumalan oikealle puolelle. Koska hän oli saanut Isän lupaaman Pyhän Hengen, hän
on nyt vuodattanut sen meillekin, niin kuin näette ja kuulette. 34Ei Daavid
noussut itse taivaaseen vaan sanoo: ’Herra sanoi Herralleni: istu oikealla
puolellani, 35kunnes alistan vihollisesi korokkeeksi jalkojesi alle.’ 36Koko
Israelin kansa voi siis olla varma siitä, että Jumala teki Jeesuksen Herraksi
ja Kristukseksi – sen saman Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.» 37Tämä sai
kuulijat tuntemaan piston sydämessään, ja he kysyivät Pietarilta ja muilta
apostoleilta: »Mitä meidän pitäisi tehdä, veljet?» 38Pietari vastasi:
»Muuttakaa elämänne suunta ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimissä, jotta
saisitte syntinne anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. 39Tämä
lupaus koskee teitä ja teidän lapsianne ja kaikkia niitäkin, jotka ovat kaukana
täältä – keitä tahansa, joita Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.» 40Pietari
todisti vielä pitkään ja kehotti kuulijoita: »Pelastautukaa näiden kierojen
nykyihmisten keskeltä.» 41Ne, jotka ottivat vastaan hänen sanomansa,
kastettiin. Uskovien joukko kasvoi sinä päivänä noin kolmellatuhannella
hengellä. 42Kääntyneet noudattivat apostolien oppia. He elivät tiiviinä
yhteisönä, rukoilivat ja viettivät ehtoollista murtaen leipää. 43Apostolit
tekivät monia ihmeitä, ja kaikki olivat peloissaan. 44Uskovat pitivät kuitenkin
yhtä, ja kaikki oli heille yhteistä. 45He myivät koko omaisuutensa ja jakoivat
kaiken keskenään sen mukaan, mitä kukin tarvitsi. 46Joka päivä he kokoontuivat
uskollisesti temppelissä, ja kotona he viettivät ehtoollista ja aterioivat
iloisesti mutta vaatimattomasti. 47He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan
suosiossa, ja joka päivä Herra kasvatti pelastuneiden joukkoa.
Luku 3
1Pietari ja Johannes
menivät temppeliin iltapäivärukouksen aikaan. 2Paikalle kannettiin mies, joka oli
ollut rampa syntymästään saakka. Hänet tuotiin joka päivä temppelin
Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä rahaa temppeliin meneviltä. 3Kun
mies näki Pietarin ja Johanneksen olevan menossa temppeliin, hän pyysi heiltä
rahaa. 4Pietari ja Johannes käänsivät katseensa mieheen, ja Pietari sanoi:
»Katso meitä!» 5Mies tuijotti tarkkaan ja odotti saavansa heiltä jotain.
6Pietari sanoi: »Hopea- tai kultarahoja minulla ei ole, mutta annan sinulle
sitä, mitä minulla on. Jeesus Nasaretilaisen, Kristuksen, nimissä: nouse ja
kävele!» 7Pietari tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi häntä nousemaan.
Samassa miehen jalat ja nilkat alkoivat kantaa. 8Hän pomppasi pystyyn, lähti
kävelemään ja kulki heidän kanssaan temppeliin hyppien ja Jumalaa ylistäen.
9Koko kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa. 10Ihmiset tunnistivat
hänet mieheksi, joka aina istui Kauniillaportilla kerjäämässä rahaa. He olivat
aivan ihmeissään siitä, mitä miehelle oli tapahtunut. 11Mies jäi Pietarin ja
Johanneksen seuraan. Kaikki olivat ihmeissään ja ryntäsivät heidän luokseen
Salomon pylväskäytävään. 12Kun Pietari näki tämän, hän alkoi selittää kansalle:
»Israelilaiset! Miksi olette ihmeissänne? Miksi tuijotatte meitä niin kuin
olisimme omalla voimallamme ja hurskaudellamme saaneet tämän miehen kävelemään?
13Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän esivanhempiemme Jumala, korotti
palvelijansa Jeesuksen. Te tosin luovutitte hänet tuomittavaksi ja torjuitte
hänet Pilatuksen edessä, kun tämä halusi päästää hänet vapaaksi. 14Te torjuitte
pyhän ja oikeudenmukaisen miehen ja pyysitte murhaajan vapauttamista. 15Te
tapoitte elämän Herran, mutta Jumala herätti hänet kuolleiden joukosta. Me
todistamme, että näin tapahtui. 16Tämä teidän näkemänne ja tuntemanne mies sai
voimaa Jeesukselta, kun vetosimme luottavaisesti hänen nimeensä. Uskomme vuoksi
Jeesus teki tästä miehestä täysin terveen tässä teidän silmienne edessä. 17No
niin, minä ymmärrän, että te ette tienneet, mitä teitte, eivätkä tienneet
teidän johtajannekaan. 18Näin Jumala toteutti kaikkien profeettojen
ennustuksen: Kristus tulisi kärsimään. 19Muuttakaa siis mielenne ja kääntykää.
Silloin syntinne pyyhitään pois 20ja Herra antaa virkistävien aikojen tulla.
Hän lähettää Voideltunsa Jeesuksen, jonka on teille ennalta valinnut. 21Taivas
otti Jeesuksen vastaan, ja hän on siellä, kunnes on aika palauttaa järjestys
maailmaan. Tästä Jumala on antanut profeettojensa puhua vaikka kuinka kauan.
22Jo Mooses sanoi: ’Herra, teidän Jumalanne, nostaa teille veljienne joukosta
profeetan, samanlaisen kuin minä. Totelkaa häntä kaikessa, mitä hän teille
sanoo. 23Jokainen, joka ei kuuntele tätä profeettaa, poistetaan kansansa
parista ja tuhotaan.’ 24Samoin kaikki profeetat Samuelista alkaen ennustivat
puheissaan näistä ajoista. 25Te olette profeettojen jälkeläisiä ja sen liiton
perillisiä, jonka Jumala solmi isienne kanssa sanoessaan Abrahamille: ’Sinun
jälkikasvusi on siunaukseksi kaikille maailman kansakunnille.’ 26Ensi sijassa
teitä varten Jumala herätti palvelijansa kuolleiden joukosta. Hänet Jumala
lähetti siunaamaan teitä ja kääntämään teidät kaikki pois pahuuksistanne.»
Luku 4
1Kun Pietari ja
Johannes puhuivat kansalle, paikalle tuli pappeja, temppelivartioston päällikkö
ja saddukeuksia. 2He
olivat vihaisia, koska apostolit opettivat ihmisiä ja julistivat, että Jeesus
oli todiste kuolleiden ylösnousemuksesta. 3Apostolit otettiin kiinni ja pantiin
yöksi vankilaan, koska oli jo ilta. 4Monista kuulijoista tuli kuitenkin
uskovia. Miehiä heistä oli noin viisituhatta. 5Seuraavana päivänä juutalaisten
johtajat, vanhimmat ja oppineet kokoontuivat Jerusalemissa. 6Paikalla oli
ylipappi Hannas, samoin Kaifas, Johannes, Aleksandros ja kaikki muut, jotka
olivat ylipapillista sukua. 7Pietari ja Johannes tuotiin neuvoston eteen, ja
heiltä kysyttiin: »Millä valtuuksilla ja kenen nimissä teitte sen, minkä
teitte?» 8Silloin Pietari täyttyi Pyhästä Hengestä ja sanoi: »Kansan johtajat
ja vanhimmat! 9Joudumme näköjään vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta
ja kertomaan, kenen nimissä hän parani. 10Tietäkää siis, te kaikki ja koko
Israelin kansa, että se tapahtui Jeesuksen Kristuksen nimissä. Te
ristiinnaulitsitte tämän nasaretilaisen, mutta Jumala herätti hänet kuolleiden
joukosta. Hänen nimensä voimasta tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne.
11Kristus on se ’kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte mutta joka on nyt koko
rakennuksen tärkein’. 12Kukaan muu ei pysty meitä pelastamaan. Taivaan alla ei
ole mitään muuta nimeä, joka pelastaa.» 13Neuvoston jäsenet totesivat Pietarin
ja Johanneksen olevan tavallisia oppimattomia miehiä ja hämmästyivät siitä,
miten rohkeasti nämä silti esiintyivät. He tunnistivat Pietarin ja Johanneksen
Jeesuksen seuralaisiksi. 14Kun he vielä näkivät parantuneen miehen seisovan apostolien
rinnalla, he eivät voineet väittää vastaan. 15He käskivät apostolien mennä ulos
salista ja neuvottelivat keskenään: 16»Mitä noille pitäisi tehdä? He ovat
selvästi tehneet ihmeteon, josta koko Jerusalem tietää. Emme mekään voi kiistää
ihmettä. 17Uhkaillaan heidät silti hiljaisiksi, etteivät he enää levittäisi
tietoa kansan keskuuteen ja puhuisi sen Jeesuksen nimissä.» 18He kutsuivat
apostolit sisään ja kielsivät heitä enää opettamasta tai puhumasta mitään
muutakaan Jeesuksen nimissä. 19Pietari ja Johannes kuitenkin vastasivat: »Onko
oikein kuunnella Jumalan edessä teitä ennemmin kuin Jumalaa? Miettikää sitä.
20Emme me voi olla kertomatta, mitä olemme nähneet ja kuulleet.» 21Neuvoston
jäsenet uhkailivat heitä entistä pahemmin, mutta päästivät heidät kuitenkin
lähtemään. He eivät keksineet, miten voisivat rangaista apostoleja, sillä kansa
ylisti Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut. 22Paranemisen ihmeen kokenut mies
oli näet jo yli 40-vuotias. 23Kun apostolit olivat päässeet lähtemään, he
menivät omiensa luokse ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansanjohtajat olivat
sanoneet. 24Sen kuultuaan muut alkoivat rukoilla Jumalaa yhteen ääneen:
»Valtias, sinä olet tehnyt taivaan, maan ja meren sekä kaiken, mitä niissä on!
25Sinä annoit Pyhän Henkesi lausua esi-isämme Daavidin, sinun palvelijasi,
suulla: ’Miksi vierasuskoiset riehuivat ja kansat keskittyivät turhuuksiin?
26Maailman kuninkaat liittoutuivat ja johtajat kokoontuivat yhteen Herraa ja
hänen Voideltuaan vastaan.’ 27Herodes ja Pontius Pilatus tosiaan kokoontuivat
tässä kaupungissa vierasuskoisten ja Israelin heimojen kanssa. Yhdessä he
asettuivat pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, vaikka olit voidellut hänet
hallitsijaksi. 28He halusivat tehdä sen, minkä olit ennalta päättänyt ja
suunnitellut tapahtuvan. 29Katso nyt, Herra, miten he uhkailevat! Anna
palvelijoidesi julistaa sanaasi rohkeasti. 30Ojenna kätesi parantamaan, näytä
merkkejä ja tee ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimissä.» 31Kun he olivat
rukoilleet, heidän kokoontumispaikkansa vavahti. Kaikki täyttyivät Pyhästä
Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa. 32Uskovien joukko tunsi syvää
keskinäistä yhteyttä. Kukaan ei pitänyt omaisuuttaan omanaan, vaan kaikki oli
heille yhteistä. 33Apostolit todistivat voimakkaasti Herran Jeesuksen
ylösnousemuksesta, ja he olivat suuressa suosiossa. 34Kukaan uskova ei kärsinyt
puutetta, sillä ne, jotka omistivat maata tai taloja, myivät omaisuutensa. He
toivat rahat 35ja antoivat ne apostoleille, ja nämä jakoivat kullekin tarpeen
mukaan. 36-37Peltonsa myi myös Joosef, Kyproksella syntynyt Leevin heimoon
kuuluva mies, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi eli Rohkaisijaksi. Hänkin
toi saamansa rahat ja laski ne apostolien eteen.
Luku 5
1Kun Hananias-niminen
mies yhdessä vaimonsa Safiran kanssa myi maatilansa, 2hän pimitti osan
kauppahinnasta ja toi osan apostoleille. Vaimo tiesi, mitä Hananias oli tehnyt.
3Pietari
sanoi: »Hananias, miksi annoit Saatanan yllyttää sinua? Miksi huijaat Pyhää
Henkeä ottamalla osan maatilan hinnasta itsellesi? 4Tilahan oli sinun, ja vielä
sen myytyäsikin sait tehdä rahoilla, mitä halusit. Miksi siis otit tunnollesi
tällaisen teon? Et valehdellut ihmisille vaan Jumalalle.» 5Nämä sanat
kuullessaan Hananias kaatui kuolleena maahan, ja kaikki läsnäolijat
kauhistuivat. 6Nuoret miehet käärivät Hananiaksen ruumiin kankaaseen, veivät
hänet ulos ja hautasivat hänet. 7Kolmen tunnin kuluttua tuli sisään Hananiaksen
vaimo, joka ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. 8Pietari kysyi häneltä: »Kerrohan,
myittekö maatilanne tähän hintaan?» »Kyllä myimme», Safira vastasi. 9Silloin
Pietari sanoi: »Miksi päätitte yhdessä testata Herran Henkeä? Miehesi hautaajat
ovat jo oven takana, ja he saavat kantaa ulos sinutkin.» 10Samassa Safira
kaatui hengettömänä Pietarin jalkoihin. Kun nuoret miehet tulivat sisään, he totesivat
hänen kuolleen. He kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet miehensä viereen.
11Koko seurakunta oli kauhuissaan niin kuin olivat kaikki muutkin, jotka
kuulivat tapauksesta. 12Apostolit tekivät kansan parissa paljon ihmeitä.
Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväskäytävässä. 13Kukaan
ulkopuolinen ei uskaltanut liittyä heidän seuraansa, mutta kansa arvosti heitä.
14Herraan uskovien joukko sai jatkuvasti lisää jäseniä, sekä miehiä että
naisia. 15Kansa toi kaduille sairaita vuoteilla ja makuualustoilla, jotta edes
ohikulkevan Pietarin varjo osuisi johonkuhun heistä. 16Myös Jerusalemin
naapurikaupungeista kerääntyi väkeä, joka toi mukanaan sairaita ja demonien
vaivaamia. Kaikki paranivat. 17Silloin ylipappi ja häntä tukevat saddukeukset
kiihtyivät niin, 18että pidättivät apostolit julkisesti ja panivat heidät
vankilaan. 19Herran enkeli avasi kuitenkin yöllä vankilan ovet, päästi
apostolit ulos ja sanoi: 20»Lähtekää täältä ja menkää temppeliin. Puhukaa
siellä ihmisille elämän sanoja.» 21Apostolit tottelivat ja menivät jo varhain
aamulla temppeliin opettamaan. Ylipappi ja hänen tukijansa kutsuivat heti
aamulla koolle Suuren neuvoston, kaikki Israelin johtajat. Sitten he lähettivät
vartijoita hakemaan apostolit vankilasta. 22Perille tultuaan vartijat eivät
kuitenkaan löytäneet heitä. He palasivat ja ilmoittivat: 23»Vankilan ovet
olivat varmasti lukossa ja vartioituja, mutta kun avasimme ne, emme löytäneet
sisältä ketään.» 24Tämän kuullessaan temppelivartioston päällikkö ja ylipapit
hämmentyivät ja ihmettelivät, mistä mahtoi olla kyse. 25Sitten joku tuli
kertomaan: »Kuulkaa, ne miehet, jotka panitte eilen vankilaan, ovat temppelissä
ja opettavat kansaa.» 26Silloin vartioston päällikkö ja vartijat lähtivät
hakemaan apostolit mukaansa. He eivät käyttäneet väkivaltaa, koska pelkäsivät
kansan kivittävän heidät. 27Kun apostolit oli otettu kiinni, heidät vietiin
Suuren neuvoston eteen. Ylipappi kysyi heiltä: 28»Emmekö me nimenomaan
kieltäneet teitä opettamasta sen miehen nimissä? Nyt koko Jerusalem on täynnä teidän
oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme.» 29Tähän
Pietari ja muut apostolit vastasivat: »On toteltava Jumalaa ennemmin kuin
ihmisiä. 30Esivanhempiemme Jumala herätti kuolleista Jeesuksen, jonka te
murhasitte ripustamalla hänet ristinpuulle. 31Jumala korotti hänet oikealle
puolelleen hallitsijaksi ja pelastajaksi, jotta israelilaiset muuttaisivat
elämänsä suunnan ja saisivat syntinsä anteeksi. 32Me todistamme tämän, ja
samoin tekee Pyhä Henki. Jumala antoi tämän Hengen niille, jotka tottelevat
häntä.» 33Tämän kuultuaan neuvoston jäsenet raivostuivat ja aikoivat tappaa
apostolit. 34Silloin nousi seisomaan Gamaliel, neuvostoon kuuluva fariseus ja
kansan kunnioittama lainopettaja. Hän käski viedä apostolit hetkeksi ulos 35ja
sanoi: »Israelin miehet! Olkaa varovaisia, kun päätätte, mitä aiotte tehdä
näille miehille. 36Ennen meidän aikaamme nousi julkisuuteen Teudas, joka oli
olevinaan jotain erikoista ja saikin mukaansa neljänsadan miehen joukon. Hänet
kuitenkin tapettiin, ja häneen luottanut joukko hajaantui ja hävisi. 37Tämän
jälkeen, veroluetteloinnin aikoihin, sai Juudas Galilealainen houkuteltua
ihmisiä puolelleen. Sitten hänkin kuoli ja hänen kannattajajoukkonsa hajosi.
38Niinpä sanonkin nyt teille: Antakaa näiden ihmisten olla, jättäkää heidät
rauhaan. Jos tämä heidän ajamansa hanke on ihmisten keksintöä, se lopahtaa
aikanaan. 39Jos se sen sijaan on peräisin Jumalalta, te ette voi heille mitään.
Tuskinpa haluatte taistella Jumalaa vastaan!» Gamalielin näkemystä
kannatettiin. 40Apostolit käskettiin sisään ja ruoskittiin. Heitä kiellettiin
enää puhumasta Jeesuksen nimissä, mutta heidät päästettiin kuitenkin menemään.
41Niin he lähtivät Suuren neuvoston edestä iloisina, koska olivat saaneet
kunnian tulla nöyryytetyiksi Jeesuksen takia. 42Koko loppupäivän he opettivat
temppelissä ja kodeissa ja julistivat ilosanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.