Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F044iv
Apostolien tekojen kommentaari Osa 4
(Versio 1.0
20211014-20211014)
Lukujen 14-18 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Apostolien tekojen kommentaari Osa 4
Apostolien teot Luvut
14-18 (UT 2020)
Luku 14
1Myös Ikonionissa kävi
niin, että Paavali ja Barnabas menivät juutalaisten synagogaan puhumaan ja
saivat suuren joukon juutalaisia ja kreikkalaisia uskomaan. 2Epäuskoiset
juutalaiset yllyttivät kuitenkin muihin kansoihin kuuluvia vastustamaan niitä,
jotka ottivat puheen tosissaan. 3Paavali ja Barnabas viipyivät silti
Ikonionissa melko pitkään ja puhuivat rohkeasti. He turvautuivat Herraan, joka
osoitti hyvyytensä ja antoi apostolien tehdä ihmeitä merkiksi siitä, että hänen
sanansa oli totta. 4Kaupunkilaiset jakautuivat kahteen leiriin: toiset
kannattivat juutalaisia, toiset apostoleja. 5Juutalaiset ja muihin kansoihin
kuuluvat olivat johtajiensa käskystä jo käymässä apostolien kimppuun
kivittääkseen heidät. 6Kun apostolit huomasivat, mitä oli tekeillä, he
pakenivat Lykaonian alueelle. Lystran ja Derben kaupungeissa ja niiden
ympäristössä 7he sitten julistivat ilosanomaa. 8Lystrassa oli mies, joka oli
ollut syntymästään saakka rampa eikä ollut koskaan kävellyt. 9Mies istui
kuuntelemassa Paavalia, joka kiinnitti huomionsa häneen. Paavali näki, että
mies uskoi voivansa parantua. 10Niinpä hän sanoi kovalla äänellä: »Nouse
jaloillesi!» Mies pomppasi pystyyn ja lähti kävelemään. 11Kun paikalliset
näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: »Jumalat ovat
laskeutuneet luoksemme ihmishahmossa!» 12He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi ja
Paavalia Hermekseksi, koska hän oli enemmän äänessä. 13Kaupungin ulkopuolella
olevan Zeuksen temppelin pappi toi portille härkiä ja seppeleitä uhratakseen
yhdessä väkijoukon kanssa. 14Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat
tästä, he repäisivät järkyttyneinä vaatteensa, ryntäsivät väkijoukon keskelle
ja karjuivat: 15»Ihmiset! Mitä te oikein teette? Ihmisiä mekin olemme, emme sen
kummempia kuin tekään. Me julistamme teille sanomaa, jotta jättäisitte
tällaiset turhuudet ja turvautuisitte elävään Jumalaan. Hän loi taivaan, maan
ja meren sekä kaiken, mitä niissä on. 16Menneiden sukupolvien aikana hän on
antanut kansojen kulkea omia teitään. 17Hän ei ole kuitenkaan jättänyt
antamatta todisteita itsestään, vaan on tehnyt hyvää. Hän on antanut teille
sadetta taivaasta ja sadon ajallaan. Hän on täyttänyt vatsanne ruualla ja
mielenne ilolla.» 18Tällä puheella he saivat vaivoin estettyä ihmisiä
uhraamasta heille. 19Antiokiasta ja Ikonionista saapui kuitenkin juutalaisia
kansankiihottajia, jotka saivat ihmiset kivittämään Paavalia. Kun he luulivat
hänen kuolleen, he raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle. 20Mutta kun uskovat
kerääntyivät Paavalin ympärille, hän nousi ja palasi kaupunkiin. Seuraavana
päivänä hän lähti Barnabaksen kanssa Derbeen. 21Kun Paavali ja Barnabas olivat
julistaneet ilosanomaa Derben kaupungissa ja saaneet monet uskomaan, he palasivat
Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan. 22He kehottivat uskovia pysymään rohkeina
ja säilyttämään uskonsa, koska Jumalan valtakuntaan on mentävä monen ahdingon
kautta. 23Apostolit valitsivat kullekin seurakunnalle johtajat. He rukoilivat,
paastosivat ja jättivät sitten Herralle ne, jotka olivat alkaneet uskoa häneen.
24Paavali ja Barnabas kulkivat Pisidian halki ja tulivat Pamfyliaan. 25He
julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan. 26Sieltä he
purjehtivat Antiokiaan, missä heidät oli annettu Herran hyvyyden turviin
tekemään Jumalan työtä. Nyt he olivat saaneet sen tehtyä. 27Perille tultuaan he
kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, miten Jumala oli toiminut heidän
kauttaan ja avannut uskon oven muillekin kuin juutalaisille. 28He viipyivät
uskovien parissa jonkin aikaa.
Luvun 14 tarkoitus
Jakeet 1-7: Paavali ja
Barnabas menevät Ikonioniin ja palaavat sitten. Tämä on ensimmäinen
lähetysmatka (17:5,13). Lystra oli Rooman siirtokunta, nykyään Hatunsaray,
kolmisenkymmentä kilometriä lounaaseen Konyasta (jae 7). Derbe on luultavasti
Kerti Hüyuk, kumpu lähellä Beydiliä.
Jakeet 8-18: Paavali ja
Barnabas Lystrassa
Syntymästään saakka ramman
miehen parantaminen.
Opetus on Jumalan
ylistäminen.
Muinaisen myytin mukaan
Zeus ja Hermes vierailivat Baukiksen ja Filemonin luona ihmisen hahmossa ja
nämä palkittiin heidän vieraanvaraisuudestaan. Paavalia, joka oli pääasiallinen
puhuja, tervehdittiin jumalien sanansaattajana (vrt. 4:14) (ei ylimmäisenä
jumalana).
Paavali, kuten Pietari
(10:26), torjui itsensä palvomisen.
Jakeet 19-23: Paavali
kivitettiin Lystrassa(vrt.
2. Kor. 11: 25). Paavali ja Barnabas menevät Derbeen, sitten takaisin Lystraan
ja edelleen Ikonioniin ja Antiokiaan saarnaamaan, rohkaisemaan ja asettamaan
vanhimpia. Apostolien teoissa Paavalin seurakuntia hallitsevat vanhimmat (vrt.
20:17). Lukuun ottamatta jaetta 23 sanaa käytetään vain Paavalin kirjeissä 1.
Timoteus ja Tiitus.
Jakeet 24-28: Paavalin ja
Barnabaksen muut matkat Pisidaan, Pamfyliaan, Pergaan, ja Attaliasta he purjehtivat
Antiokiaan, missä he saarnasivat pakanoille.
Luku 15
1Jerusalemista tuli Antiokian seurakuntaan muutamia,
jotka opettivat: »Ette voi pelastua, ellei teitä ympärileikata Mooseksen
määräyksen mukaisesti.» 2Syntyi melkoinen riita ja rähinä, kun Paavali ja
Barnabas väittivät heille vastaan. Päätettiin, että Paavali, Barnabas ja
muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin selvittämään kiistaa apostolien ja
vanhinten johdolla. 3Niinpä nämä seurakunnan lähettiläät kulkivat Foinikian ja
Samarian halki. Uskovien riemuksi he kertoivat, miten muutkin kuin juutalaiset
olivat muuttaneet elämänsä suunnan. 4Jerusalemissa seurakunta, apostolit ja
vanhimmat toivottivat Paavalin ja muut tervetulleiksi, ja nämä kertoivat, mitä
Jumala oli tehnyt heidän kauttaan. 5Muutamat uskoon tulleet fariseukset
alkoivat kuitenkin vaatia, että vieraiden kansojen uskovat pitäisi
ympärileikata ja määrätä noudattamaan Mooseksen lakia. 6Apostolit ja vanhimmat
kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. 7Kun asiasta tuli kova riita,
Pietari nousi ja alkoi puhua: »Veljet! Te tiedätte, että Jumala on jo aikoja
sitten tehnyt valintansa teidän joukostanne: minulta muutkin kuin juutalaiset
ovat kuulleet ilosanoman ja alkaneet uskoa. 8Jumala tuntee jokaisen sydämen, ja
hän osoitti hyväksyvänsä heidät antamalla heille Pyhän Hengen niin kuin
meillekin. 9Hän ei tehnyt mitään eroa meidän ja muiden välillä, vaan antoi
uskon puhdistaa heidän sydämensä. 10Miksi siis nyt koettelette Jumalaa
pannaksenne oppilaiden hartioille taakan, jota edes esi-isämme eivät jaksaneet
kantaa sen paremmin kuin mekään? 11Mehän uskomme, että Herran Jeesuksen hyvyys
pelastaa niin meidät kuin muutkin.» 12Koko joukko hiljeni kuuntelemaan
Barnabaksen ja Paavalin selostusta siitä, millaisia ihmeitä Jumala oli heidän
kauttaan tehnyt vieraiden kansojen parissa. 13Kun he lopettivat, Jaakob sanoi:
»Veljet, kuunnelkaa minua! 14Simon Pietari selitti, miten Jumala alun perin
päätyi kokoamaan itselleen kansan kaikkien kansojen edustajista. 15Tämä sopii
yhteen sen kanssa, mitä profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 16’Sen jälkeen
minä palaan ja rakennan uudelleen Daavidin sortuneen majan. Kokoan sen taas
alkutekijöistään, pystytän sen uudelleen, 17jotta loputkin ihmiset etsisivät
Herraa, kaikki kansat, jotka olen kutsunut omikseni. Näin sanoo Herra, joka on
18ilmoittanut tämän jo aikojen alussa.’ 19Siksi päädyn siihen ratkaisuun, ettei
meidän pidä turhaan rasittaa niitä, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalaa
kohti. 20Kirjoitetaan heille kuitenkin kirje, jossa heitä kehotetaan pysymään
erossa epäjumalien saastuttamista asioista, uskottomuudesta, verestä ja
sellaisten eläinten lihasta, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu
pois. 21Mooseksen laki tunnetaan kyllä joka kaupungissa, koska sitä on iät ja
ajat luettu sapattina ääneen synagogissa.» 22Silloin apostolit, vanhimmat ja
koko seurakunta näkivät parhaaksi valita joukostaan kaksi miestä ja lähettää
heidät Paavalin ja Barnabaksen mukana Antiokiaan. Valitut olivat Juudas, jota
kutsuttiin Barsabbakseksi, ja Silas. Molemmat olivat seurakunnan johtomiehiä.
23Heidän mukaansa annettiin seuraava kirje: »Apostolien ja vanhinten tervehdys
muiden kansojen uskoville Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa. 24Olemme
kuulleet, että jotkut meidän luotamme tulleet ovat järkyttäneet teitä
puheillaan ja saaneet teidät hämmentymään. He eivät puhuneet meidän
käskystämme. 25Siksi päätimme yksimielisesti lähettää nämä kaksi valittua
miestä teidän luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden Barnabaksen ja Paavalin
kanssa, 26jotka ovat vaarantaneet henkensä Herramme Jeesuksen Kristuksen
vuoksi. 27Olemme siis lähettäneet Juudaksen ja Silaksen, ja he kertovat teille
nämä samat asiat myös suullisesti. 28Pyhä Henki ja me olemme nähneet parhaaksi
olla kasaamatta teidän hartioillenne muuta taakkaa kuin nämä välttämättömät
kiellot: 29pysykää erossa kaikesta epäjumalille uhratusta ruuasta sekä verestä,
sellaisten eläinten lihasta, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu
pois, älkääkä olko uskottomia. Riittää, kun pysytte erossa näistä asioista.
Voikaa hyvin.» 30Niin Juudas ja Silas lähetettiin matkaan. He menivät
Antiokiaan, kutsuivat uskovien joukon koolle ja antoivat kirjeen heille.
31Kirje luettiin, ja vastaanottajat ilahtuivat sen rohkaisevista sanoista.
32Juudas ja Silas olivat itsekin profeettoja, ja he pitivät uskoville monia
rohkaisevia kannustuspuheita. 33He viipyivät aikansa ja palasivat sitten
lähettäjiensä luokse uskovien rauhantoivotukset mukanaan. 34 35Paavali ja
Barnabas sen sijaan jäivät Antiokiaan. Yhdessä monien muiden kanssa he
opettivat ja julistivat ilosanomaa Herrasta. 36Muutaman päivän kuluttua Paavali
kuitenkin sanoi Barnabakselle: »Lähdetään käymään kaikissa niissä kaupungeissa,
joissa julistimme sanomaa Herrasta. Käydään katsomassa, mitä veljille ja
sisarille kuuluu.» 37Barnabas halusi ottaa mukaan Johanneksen, jota kutsuttiin
Markukseksi. 38Paavali ei kuitenkaan hyväksynyt Markusta matkaseuraksi, koska
tämä oli hylännyt heidät Pamfyliassa eikä ollut osallistunut heidän työhönsä.
39Asiasta tuli niin paha riita, että kumppanukset erosivat. Barnabas otti mukaansa
Markuksen ja purjehti Kyprokselle. 40Paavali puolestaan valitsi seurakseen
Silaksen, ja kun heidät oli jätetty Herran hyvyyden varaan, he lähtivät
matkaan. 41Paavali kulki Syyrian ja Kilikian halki ja rohkaisi seurakuntia.
Luvun 15 tarkoitus
Jerusalemin konferenssi
(P069)
Kuten useimmat
tietävätkin, Apostolien tekojen 15. luvun teksti käsittelee Pietarin ja muiden
opetuslasten ja kirkon vanhimpien välistä keskustelua ympärileikkauksesta ja
fariseusten käyttöön ottamista puhdistumisrituaaleista. Tuossa konferenssissa
kävi selväksi, että pakanoilla (kansakunnilla), jotka tulivat seurakuntaan, oli
joitakin vakavia ongelmia, jotka koskivat aikuisten miesten ympärileikkaamista.
Tilannetta pahensi se, että monet heistä olivat orjia. Henkilö ei saanut puuttua
(siis ympärileikata) toisen miehen orjaa rankaisematta. Apostolien tekojen
luvussa 15 hahmotellaan ongelmia ja niiden ratkaisua.
Oikea opillinen kanta sellaisena, kuin se seurakunnassa omaksuttiin, on julkaistu tutkielmassa Puhdistuminen ja ympärileikkaus (Nro 251)
Ongelma oli lähtöisin
siitä, että jotkut Juudean asukkaista (ehkä jotkut papeista, jotka mainitaan
Apostolien tekojen jakeessa 6:7) tulivat alas Vähä-Aasian seurakuntiin ja
puhuivat kansalle vaatien, että heidät oli ympärileikattava, jotta he voisivat
pelastua. Paavali ja Barnabas kiistelivät heidän kanssaan, ja sen jälkeen he ja
muuan seurue menivät Jerusalemiin väittelemään tästä asiasta apostolien ja
vanhinten kanssa. Ja he kulkivat rantatietä pitkin Kesareaan saakka ja kulkivat
Foinikian ja Samarian kautta ja julistivat pelastusta pakanoille; ja kansa
iloitsi.
Fariseusten lahkojen
jäseniä oli kääntynyt uskoon, ja nämä nousivat Jerusalemissa ja vaativat, että
pakanat ympärileikattaisiin ja että Mooseksen lakia noudatettaisiin. Seurakunta
käsitteli tätä asiaa ja Pietari nousi puhumaan sanoen:
"Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän
keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla
evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet,
osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin
meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti
heidän sydämensä uskolla (vrt. Ap. t. 11). Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa
ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me
itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran
Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät." (Ap. t.15:7-11).
Koko joukko vaikeni ja
kuunteli Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja
ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta.
Jaakob (Herran veli; vrt.
Apostolien teot 12:17 ja alaviite Companion Bible; ja Gal. 1:19) nousi
sitten puhumaan: "Veljat, kuulkaa mitä sanon. Sitten hän käytti Pietarin
oikeaa nimeä sanoessaan: "Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi
pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa,
mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:Sen jälkeen minä palaan ja rakennan
jälleen Daavidin sortuneen majan [eli Daavidin teltan huonossa
kunnoassa], raunioista[kumotuista asioista, vrt. Room. 11:3] minä
sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset jäännöksen
[kataloipos, uskollisen jäännöksen], kaikki kansat, jotka olen omiksenikutsunut"
(toiselle sijalle; vrt. Sak. 8:23 ja myös 5. Moos. 28:10; Jer. 14:9;
Jaak. 2:7).
Tässä Jaakob teki montakin
asiaa. Hän osoitti, että hän oli vanhempi apostoli tai konferenssin
puheenjohtaja ja että Pietari ei ollut vanhempi apostoli. Paavali osoitti tässä
myös, että hän oli osa seurakunnan apostolien ja vanhinten neuvostoa, joka oli
Jaakobin johdossa, ja että hän oli sen alainen. Jaakob osoittaa myös, että
temppeli oli tarkoitus tuhota, koska tämä konferenssi pidettiin Jerusalemissa,
kun temppeli oli vielä pystyssä.
Usko ja pelastus oli siten
tarkoitettu ulotettavaksi pakanoihin, jotka myös muodostaisivat Daavidin
ilmestysmajan. Tämä rakennus edelsi Salomon temppeliä ja ilmeisesti ulottui
fyysisen rakenteen ulkopuolelle. Jaakob osoitti tässä, että profetia koski
kaikkia kansoja ja että ihmiset, joihin Jumalan pelastus ulottui, olisivat
uskollinen jäännös. Siksi on oltava ihmiskunnan jäännös, joka pysyy uskollisena
läpi ahdistuksen. Mutta kysymys kuuluu: uskollinen mille
Jaakob jatkoi sitten
lausuntoon, joka on muutettu hämment.ävyydeltään verrattomaksi: Hän sanoi:
"Herra on...ilmoittanut tämän jo aikojen
(aeon) alussa. Siksi päädyn siihen ratkaisuun, ettei meidän pidä turhaan
rasittaa niitä, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalaa kohti.Kirjoitetaan
heille kuitenkin kirje, jossa heitä kehotetaan pysymään erossa epäjumalien
saastuttamista asioista, uskottomuudesta, verestä ja sellaisten eläinten
lihasta, joiden verta ei ole teurastettaessa valutettu pois. Mooseksen laki
tunnetaan kyllä joka kaupungissa, koska sitä on iät ja ajat luettu sapattina
ääneen synagogissa." (Ap. t.15: 18-21).
Silloin apostolit,
vanhimmat ja koko seurakunta näkivät parhaaksi valita lähettää Juudakset, jota
kutsuttiin Barsabbakseksi, ja Silaksen, jotka olivat seurakunnan johtomiehiä,
Paavalin ja Barnabaksen mukana ja heidän mukanaan kirjoittamansa kirjeet
seurakunnille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa.
He sanoivat: "Olemme
kuulleet, että jotkut meidän luotamme tulleet ovat järkyttäneet teitä
puheillaan ja saaneet teidät hämmentymään. He eivät puhuneet meidän
käskystämme.Siksi olemme yksimielisesti päättäneet lähettää edustajamme teidän
luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin
kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen nimen tähden.Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat
tämän saman viestin myös suullisesti"(Ap. t. 15:22-27).
Joissakin käännöksissä on
tässä kohtaa väärennös, jonka alku on Textus Receptus,, jossa
lisätään sanat, "sanomalla, että teidän täytyy olla ympärileikattu,ja
pitää laki" on lisätty painokkaan sanan te ja ennen lausetta He
eivät puhuneet meidän käskystämme. Tämä sanamuotoei esiinny muinaisissa
teksteissä, ja se lisättiin Receptukseenuskonpuhdistuksessa. Se lisättiin
Peshittan arameankieliseen tekstiin joitakin vuosisatoja kreikan- ja
latinankielisten tekstien kirjoittamisen jälkeen. Sieltä se siirrettiin
Receptukseen. Peshitta on koottu 500-luvulla. Ei tiedetä, oliko tämä lisäys
alkuperäisessä tekstissä vai lisättiinkö se myöhemmin. Sitä ei esiinny missään
muussa tekstissä. Kuitenkin nämä lisäykset heijastavat myöhempää gnostilaista
antinomianismia lisäämällä tämän.Se on täysin perusteeton. Tätä
tekstiäkäytetään oikeuttamaan armo-laki-argumenttia,sanomalla, että laki on
kumottu ja että ainoat pakanoille – ja näin ollen myös seurakunnalle
kokonaisuudessaan,kun otetaan huomioon Israelin kansakuntien tunnistamatta
jääminen – määrätyt rajoitukset on listattu tässä tekstissä(katso tutkielma Armolla ja lailla pelastumisen välinen suhde (Nro 082)).
Teksti jatkuu sitten Ap.
t. 15:28-29:
"Sillä Pyhä
Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää
kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta
ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin
teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
He palasivat Antiokiaan ja
veivät sanoman sinne ensin. Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja,
kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä.
Nyt, jos tämä oli kattava
yhteenveto uskon vaatimuksista, niin olemme todellakin hunningolla. Miksi
tarvitsisimme Raamattua ja kaikkia myöhempiä kirkon kirjeitä käsittelemään
asioita, jotka nousivat esiin sapattien, uusienkuiden ja juhlien pitämisestä,
jos ne sysättiin syrjään Jumalan pakanaseurakuntien hyväksi?
Tämä luettelo, jos sen
oletettu tarkoitus on rajoittaa Moosekselle annettu Pentateukin laki näihin
muutamaan kategoriaan, kumoaa kymmenen käskyä. Ja juuri sitähän väärät
kristityt väittävätkin sen tarkoittavan!
Johanneksen koko tutkielma
(rakkaudesta ja lain rikkomisesta on siten yhtä tyhjän kanssa.
Samoin Jaakobin kirje on merkityksetön ja ristiriidassa tämän hänen oman
päätöksensä kanssa. Paavalin koko tutkielmasarja on silloin hölynpölyä ja
samoin myös Pietarin. Heprealaiskirjeen tekstit ovat myös hölynpölyä, ellei myönnetä,
että heprealaisten seurakunnat ovat täysin eri lain ja järjestyksen alaisia
kuin pakanat. Evankeliumit sekä Kristuksen sanat ja teot ovat täysin
ristiriidassa sen kanssa, mitä tässä sanotaan. Kristuksen opetukset on
nujerrettu tällä näkemyksellä. Jumala on oikukas ja häntä pilkataan.
Jos tämä tulkinta, jonka
mukaan laki voidaan typistää näihin kategorioihin, on oikein, silloin voimme
herjata Jumalaa, kannattaa mitä tahansa haluamaamme näkemystä teologiasta,
hyväksyä minkä tahansa kalenterin, jonka ajattelimme sopivan meille (tai olla
pitämättä mitään päiviä), herjata vanhempiamme, murhata tai tappaa eutanasialla
tai abortilla, valehdella, rikkoa sopimuksia ilman rangaistusta, huijata,
ryöstää, himoita ja syödä mitä tahansa saastaista asiaa. Voimme ottaa niin
monta jalkavaimoa kuin haluamme ja niin monta vaimoa kuin haluamme. Kiellettyjä
suhteita ei olekaan ja insesti on sallittua. Voimme tehdä sen, mitä jopa
pakanat pitäisivät skandaalina. Yhteiskuntamme ovat silloin vapaat tekemään
sitä, mitä ne tekevät nyt, ja pitämään kiinni moraalista vain tapauksen mukaan.
Paavalin tuomio 1.
Korinttilaiskirjeen kohdassa 5:5, jossa mies asui isänsä vaimon kanssa, olisi
merkityksetön. Avioliitto olisi tällöin pätevä. Apostolien tekojen 15. luvun
tulkinta tekisi näillä konsteilla kristinuskosta naurunalaisen kansakuntien
keskuudessa ja sen olisi nähty kuolevan muutamassa kuukaudessa tällaisen
tulkinnan jälkeen. Kukaan järkevä ihminen ei olisi koskaan vaivautunut
tutkimaan kristinuskoa. Se olisi ollut moraaliton kultti, ja jokaisella
valtiolla olisi ollut velvollisuus rajoittaa sitä.
Tämä on näkemys, jonka
antinomistit haluaisivat meidän omaksuvan; mutta se on väärä opetus tai
tulkinta. Mikään uskonpuhdistuksen kirkko ei ole koskaan omaksunut tällaista
tulkintaa. Protestanttikirkkojen näkemyksiä on käsitelty tutkielmassa Erottelu laissa (Nro 096) Erotus on uhrilain ja Jumalan niiden lakien
välillä, sellaisina kuin ne on ilmaistu käskyissä.
Tässä esillä ollut kysymys
liittyi elintarvikkeisiin ja fariseusten antamiin lakeihin, jotka koskivat sen
käsittelyä ja puhdistuksia, joita pakanat eivät voineet koskaan pitää
ympäristönsä vuoksi. Orjia pidettiin avioliitossa ja he kantoivat vierasta
iettä yhdessä uskottomien kanssa monissa tapauksissa. Jalkavaimoja pidettiin.
Sitä tässä tarkoitettiin, nimittäin yhteiskunnassa, joka oli hyvin erilainen
kuin omamme.
Jaakob kehottaa olemaan
sanan tekijöitä eikä kuulijoita, kutsuen lakia täydelliseksi vapauden laiksi
(Jaak. 1:25). Hän sanoo Jaakobin kirjeessä 2:8-14:
Teette hyvin, jos noudatatte lain
kuninkaallista käskyä sellaisena kuin se pyhissä kirjoituksissa on:
"Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi." Jos kuitenkin kohtelette
ihmisiä eriarvoisesti, teette syntiä ja olette lain näkökulmasta rikollisia.
Jos joku noudattaa lakia kaikessa mutta rikkoo yhtä käskyä, hän on syyllinen
joka suhteessa.Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi
myös:"Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet
lainrikkoja, jos tapat.Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se
mielessänne, mitä puhutte tai teettekin.Joka ei toista armahda, saa itse
armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Veljet,
mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei
kai usko silloin voi pelastaa häntä?Voiko hänen uskonsa pelastaa hänet?
Jaakob sanoo, että Jumalan
lakia on lievennettävä armolla tuomitessa. Miksi ihminen tarvitsisi armoa, jos
laki poistettaisiin? Lain puuttuessa ei voi rangaista.
Siksi Jaakob sanoo
Apostolien tekojen 15. luvussa jotain aivan muuta, kuin mitä nykyiset
antinomistit tai gnostikot, jotka kutsuvat itseään kristityiksi mutta
valehtelevat, esittävät. He kulkevat ovelta ovelle yrittäen taivutella
heikkoja, ja kun heiltä kysytään sapatista ja kymmenestä käskystä, he sanovat,
että näin on. Todellakin, suurimmat lahkot, jotka väittävät täten
virheellisesti, lyöttäytyvät yksiin selvitäkseen, koska heidän epäloogisuutensa
ja tekopyhyytensä ovat ilmeisiä valossa. Koetelkaa henkiä, niin kuin meitä
käsketään.
Jaakob ei poista Jumalan
lakia tässä tuomiossaan Jerusalemin konferenssissa, joka on merkitty Apostolien
tekojen 15. lukuun. Siihen hänellä ei ole valtuutta, ja hän ajautuisi erilleen
uskosta, jos hän niin tekisi. Tämä mies Jaakob oli Joosefin ja Mariamin,
Kristuksen vanhempien, poikka, ja hän oli Kristuksen veli. Hän ymmärsi, mitä
Kristus tarkoitti, ja siksi tätä tekstiä käytetään väärin ja väärennetään. Myös
kolminaisuusopin kannattajien valhe Pietarin ensisijaisuudesta on paljastettu
tässä tekstissä.
Jos ihmiset Jumalan
seurakunnassa kertovat meille, että Jumalan laki on kumottu, me tiedämme, että
he eivät ole meistä vaan he ovat kuin susia, jotka on lähetetty keskuuteemme
tuhoamaan meidät. Tällainen oli Bileamin, Beorin pojan, strategia johtaa Israel
syntiin (katso tutkielma Bileamin oppi ja Bileamin profetia (Nro 204). Jos he eivät puhu lain ja todistuksen
mukaan, heissä ei ole valoa (Jes.8: 20).
Myöhemmät määräykset
orjien vapauttamisesta, jotka olivat kristillisten isäntien alaisuudessa,
tehtiin itse asiassa Pentateukin lain mukaisesti, kuten oli tapahtunut, mutta
joka oli myös kumottu, kuten Jeremia kertoi (vrt. Jer. 34:8-17).
Pietari sanoo, että
Kristus kantoi meidän syntimme ruumiissaan puulle (1. Piet. 2:24). Johannes
sanoo, että "synti on lain rikkomista" (1. Joh 3:4). Yksikään
Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan luonto pysyy hänessä, eikä hän
voi tehdä syntiä, sillä hän on syntynyt Jumalasta. Tästä voidaan nähdä, ketkä
ovat Jumalan lapsia ja ketkä paholaisen lapsia. Joka ei tee vanhurskautta, se
ei ole Jumalasta eikä se, joka ei rakasta veljeään (1. Joh. 3:9-10). Kuinka
siis voimme syyllistyä Jumalan lain rikkomiseen ja sitten kertoa, että olemme
vapaita laista, joka vaati meitä kastettavaksi Kristuksen ruumiiseen? Sitten
meille väitetään, että sitä ei tarvitse joka tapauksessa pitää. Miten
rangaistus ei voi muka olla silloin täysin sattuman varassa? Tässä ajattelussa
ei ole logiikkaa, ja se saa seurakunnan hourupäiseksi.
Jumalan seurakunnissa on
keskuudessaan niitä, jotka ilmaisevat näitä lapsellisia tunteita. He ovat kuin
ne, jotka tulevat keskuuteemme istuttamaan valevehnää ja pyrkivät horjuttamaan
Jumalan seurakuntia tällä väärällä opetuksella. Tästä me tunnemme ne, jotka
eivät puhu Pyhässä Hengessä. Valittuja ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja
Jeesuksen Kristuksen todistuksen tai uskon (Ilm.12: 17; 14:12).
Äskettäin yksi Jumalan
seurakunnista, julistettuaan itsensä binitaariseksi vähän aikaa sitten, totesi,
että on oikein palvoa sunnuntaisin tai minä tahansa päivänä, jonka se lisää. He
sanovat, että sapatin pitäminen ei johdu suoraan lain vaatimuksista, vaan
enemmän Kristuksen ja apostolien esimerkistä. Näin ollen voi pidättäytyä työstä
sapattina ja mennä jumalanpalvelukseen sunnuntaina. Samoin väärät opettajat
tuhosivat Worldwide Church of Godin. Virhe tulee kuitenkin hyökkäyksestä
Jumalan ykseyttä vastaan ensin. Argumentti, joka koskee sapattia laissa,
esitetään seuraavasti:
Koska Jumala ei määrännyt kokoontumista tai
palvontaa sapattina, kuinka voimme oikaista sitä, joka lepää seitsemäntenä
päivänä (2. Moos. 20:8-11) ja palvoa myös muina aikoina? Meidän
sapattipalveluksemme tulee enemmän Kristuksen esimerkistä (katso Luukas 4:16)
kuin laista (Seitsemännen päivän adventistien julkaisu Bible Advocate, syyskuu 2004, s. 17).
No, johtuuko se siis
laista vai eikö johdu? Noudattiko Kristus lakia vai ei? Hän vietti sapatteja,
uusiakuita, pyhiä päiviä ja Jumalan määräämiä juhlia. Jos siis seuraamme Kristuksen
esimerkkiä, meidän tulisi tehdä, mitä hän ja apostolit tekivät, ja pitää koko
Jumalan kalenteri eikä vain sapattia.
On kirjoitettu:
"Muista pyhittää lepopäivä". Ei siis vain levätä vaan myös pyhittää.
5. Mooseksen kirjassa
5:12-14 olevat käskyt ovat selkeämpiä. Siellä meitä käsketään:
’Pidä lepopäivä
mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.
Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on
Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä
eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi
eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin.
Heprealainen aksentti zarha
osoittaa, että käsky on kaksitahoinen, niin että kuutena päivänä on tehtävä
työtä ja sapatti on pyhitettävä. Silloin ei ole vain levättävä, vaan se on myös
pyhitettävä. Kuinka, joku voi kysyä, voidaan sapattia pitää oikein
pitämättä sitä pyhänä tai pyhitettynä? Kuinka voimme pitää sen pyhänä, muuten
kuin elävän Jumalan palvonnassa tai palveluksessa?
Onhan kirjoitettu: Pitäkää
kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Pelätkää ja
kunnioittakaa minun pyhäkköäni. Minä olen Herra. (3. Moos.19:30-26:2).
Kunnioitamme Jumalan pyhäkköä.
Meidän on siis mentävä
Jumalan eteen jokaisena sapattina. Koska olemme Jumalan temppeli, me palvomme
Jumalaa ja perustamme Hänen temppelinsä pyhyydessä jokaisena sapattina. Siten
palvonta on erottamaton osa Herran sapatteja – kaikkia niistä – ja se on
merkitty suoraan lakiin. Meitä kehotetaan olemaan hylkäämättä kokoontumistamme
tätä tarkoitusta varten. Apostolien teot osoittaa, että Jaakob ja apostolit
noudattivat kaikkia näitä käytäntöjä seurakunnassa – sapatteina, uudenkuun
juhlissa ja pyhäpäivinä ja kaikissa Jumalan juhlissa.
Poistakaa meiltä väärät
opettajat ja palauttakaa Jumalan seurakunnat uskoon. Jos se on liian myöhäistä
ja he ovat enemmistönä, jättäkää heidät. On parempi olla huutava ääni
erämaassa. "Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa
todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi." (2. Moos.
23:2). Koska suurin osa ihmisistä, jotka väittävät olevansa Kristuksen
seuraajia, vääristävät lain tuomion väärillä lausunnoilla, se ei oikeuta meitä
hyväksymään sitä Jumalan seurakunnissa.
Onhan kirjoitettu:
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja
mielestäsi [eli ymmärryksestäsi].Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen
yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden
käskyn varassa ovat laki ja profeetat." (Matt. 22:37-40).
Laki ja profeetat olivat
opettajia, jotka tuovat meidät Jumalan luo Kristuksen kautta. Meitä ei ole
siirretty pois lain alaisuudesta, vaan meidät on pikemminkin asetettu
sellaiseen asemaan, että voimme elää sen sisällä, sen ollessa täydellinen
vapauden laki, ja mennä sitä pidemmällekin armossa ja laupeudessa. Meidät on
vapautettu Kristuksen uhrin kautta. Koko uhrilaki täyttyi Kristuksessa. Jumalan
lakia ei poistettu eikä laista häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto,
ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. (Matt.
5:18).
Konferenssin jälkeen
Paavali ja Barnabas jäivät Antiokiaan, ja profeetat Juudas ja Silas kehottivat
veljiä Antiokiassa, ja jonkin ajan kuluttua heidät lähetettiin takaisin
rauhassa veljiensä luo, jotka olivat heidät lähettäneet. Paavali ja Barnabas
saarnasivat siellä monien muiden kanssa.
Muutaman päivän kuluttua
Paavali ja Barnabas päättivät käydä uudelleen niissä kylissä, joissa he olivat
käyneet tätä lähetystehtävää suorittamassa, mutta Paavali ja Barnabas
kiistelivät siitä, olisiko viisasta ottaa Johannes Markus mukaansa, sillä hän
oli luopunut heistä Pamfyliassa. Niin Barnabas otti Johannes Markuksen mukaansa
ja lähti Paavalin luota purjehtimaan Kyprokselle. Paavali valitsi Silaksen ja
kiitti veljiä Herran armosta, joka kulki Syyrian ja Kilikian halki vahvistaen
siellä olevia seurakuntia (jakeet 36-41).
Luku 16
1Paavali saapui Derbeen ja
Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen Jeesuksen seuraaja, jonka äiti oli
uskova juutalainen mutta isä kreikkalainen. 2Lystran ja Ikonionin uskovat
kehuivat Timoteusta Paavalille, 3ja tämä halusi hänet matkalle mukaan. Niinpä
Paavali ympärileikkasi Timoteuksen. Hän teki sen paikallisten juutalaisten
vuoksi, koska kaikki tiesivät Timoteuksen isän olevan kreikkalainen. 4Kun he
sitten kulkivat kaupungista toiseen, he ilmoittivat uskoville apostolien ja
vanhinten Jerusalemissa tekemistä päätöksistä ja käskivät heidän noudattaa
niitä. 5Näin seurakuntien usko vahvistui ja jäsenmäärä kasvoi joka päivä.
6Paavali ja kumppanit kulkivat Frygian ja Galatian halki, koska Pyhä Henki oli
estänyt heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. 7Mysian alueelle tultuaan
he yrittivät mennä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä. 8Niinpä
he kulkivat pysähtymättä Mysian läpi ja tulivat Troaksen kaupunkiin. 9Yöllä
Paavali näki näyn, jossa makedonialainen mies pyysi: »Tule meren yli
Makedoniaan auttamaan meitä. 10Kun Paavali oli nähnyt näkynsä, me aloimme heti
valmistautua Makedonian-matkalle. Ymmärsimme näet, että Jumala oli kutsunut
meidät sinne julistamaan ilosanomaa. 11Lähdimme purjehtimaan Troaksesta ja
suuntasimme suoraan Samothraken saarelle ja sieltä seuraavana päivänä
Neapolikseen. 12Sieltä jatkoimme Filippiin, Rooman siirtokuntaan, joka on
ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutaman päivän.
13Sapattina lähdimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan, koska arvelimme, että
siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme puhumaan naisille, joita siellä oli
koolla. 14Meitä kuunteli eräs Lyydia-niminen nainen, Jumalaa kunnioittava
purppurakankaiden kauppias Tyatiran kaupungista. Herra avasi hänen mielensä
ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui. 15Kun hänet ja hänen talonväkensä
kastettiin, hän pyysi: »Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa
kotiini ja jääkää vieraikseni.» Hän ei antanut periksi ennen kuin suostuimme.
16Kun olimme menossa rukouspaikalle, meitä vastaan tuli orjatyttö, jossa oli
tietäjähenki. Tyttö hankki omistajilleen hyvät tulot ennustamalla. 17Hän lähti
seuraamaan Paavalia ja meitä ja huusi: »Nämä miehet ovat korkeimman jumalan
palvelijoita! He neuvovat teille tien pelastukseen!» 18Näin hän teki monena
päivänä, kunnes Paavali läpeensä tympääntyneenä puhutteli henkeä: »Jeesuksen
Kristuksen nimissä minä käsken sinun lähteä hänestä.» Siinä samassa henki
lähti. 19Kun tytön omistajat huomasivat menettäneensä tulonlähteensä, he
kävivät käsiksi Paavaliin ja Silakseen ja raahasivat heidät torille
viranomaisten eteen. 20He sanoivat: »Nämä miehet pistävät koko kaupungin
sekaisin. He ovat juutalaisia 21ja opettavat tapoja, joita me roomalaisina emme
saa omaksua emmekä noudattaa.» 22Kansakin asettui vastustamaan Paavalia ja Silasta,
ja viranomaiset käskivät repiä heiltä vaatteet päältä ja piiskata heitä
raipalla. 23Kun heidät oli piesty oikein kunnolla, heidät heitettiin vankilaan.
Vanginvartija sai käskyn vahtia heitä huolellisesti. 24Määräyksen mukaisesti
vartija sulki heidät sisempään selliin ja pani heidät vielä varmuuden vuoksi
jalkapuuhun. 25Puolen yön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja lauloivat
ylistyslauluja Jumalalle. Muut vangit kuuntelivat heitä. 26Äkkiä tuli voimakas
maanjäristys, joka sai vankilan perustukset huojumaan, kaikki ovet avautumaan
ja kaikkien kahleet irtoamaan. 27Vartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan
auki. Hän uskoi vankien karanneen ja veti miekan esiin tappaakseen itsensä.
28Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: »Älä tee mitään pahaa itsellesi! Me
olemme kaikki täällä.» 29Vartija pyysi valoa ja ryntäsi sisään. Hän alkoi
vapista ja heittäytyi Paavalin ja Silaksen jalkoihin. 30Hän saattoi heidät ulos
ja kysyi: »Herrat! Mitä minun pitää tehdä pelastuakseni?» 31Paavali ja Silas
vastasivat: »Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja kaikki talossasi asuvat
pelastutte.» 32Niin he puhuivat Herran sanaa hänelle ja kaikille muille hänen
talossaan. 33Vartija otti heidät luokseen keskellä yötä ja pesi heidän
haavansa. Hänet ja koko hänen talonväkensä kastettiin saman tien. 34Hän vei
Paavalin ja Silaksen sisään, tarjosi heille ruokaa ja piti juhlat koko
joukolle, koska oli alkanut uskoa Jumalaan. 35Aamulla viranomaiset lähettivät
henkivartijoitaan sanomaan vanginvartijalle: »Päästä ne miehet vapaaksi.»
36Vartija kertoi asiasta Paavalille: »Viranomaiset lähettivät tiedon, että
teidät vapautetaan. Lähtekää siis ja menkää rauhassa.» 37Silloin Paavali sanoi
henkivartijoille: »Meidät piestiin julkisesti ja heitettiin vankilaan, vaikkei
meitä ollut tuomittu mistään ja olemme Rooman kansalaisia. Aiotteko nyt ajaa
meidät pois vähin äänin? Ei onnistu. Viranomaiset saavat itse tulla päästämään
meidät.» 38Henkivartijat ilmoittivat tämän vastauksen viranomaisille, jotka
pelästyivät kuullessaan, että vangit olivat roomalaisia. 39He tulivat
lepyttelemään Paavalia ja Silasta, saattoivat heidät ulos ja pyysivät heitä
poistumaan kaupungista. 40Vankilasta lähdettyään he menivät Lyydian luokse. He
tapasivat siellä uskovia, rohkaisivat näitä ja lähtivät sitten pois.
Luvun 16 tarkoitus
Sitten Paavali meni
Derbeen ja Lystraan, ja Timoteus, uskovan juutalaisnaisen poika, liittyi
Paavalin ja Silaksen seuraan. Timoteuksen isä oli kreikkalainen. Paavali
ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, jotka tiesivät hänen isänsä olevan
kreikkalainen. He toivat sinne Jerusalemin konferenssin päätökset, jotka
esitettiin Apostolien tekojen 15. luvussa, ja jäsenmäärä kasvoi päivä päivältä.
Vähä-Aasiasta Troakseen
Pyhä Henki ei sallinut
apostolien saarnata sanaa Aasiassa, ja kun he tulivat Mysiaa vastapäätä (jae 7)
ja yrittivät mennä Bithyniaan, Jeesuksen Henki ei sallinut heidän mennä sinne,
ja niin kulkien Mysian ohi he menivät alas Troakseen. Alue oli luultavasti
Ikonionista luoteeseen oleva maa, jossa asui sekä frygialaisia että
galatalaisia. Rooman provinssi Aasia käsitti läntisen Frygian. Alue vastapäätä
Mysiaa oli Troaksesta itään oleva alue oli lähellä Nakoleiaa (nykyistä
Seyitgazia) ja Bitynia oli sieltä pohjoiseen.
Paavali ja Silas
Filippissä
Monet tutkijat uskovat
Paavalin saapuneen Eurooppaan ensimmäistä kertaa. Ja he menivät Troaksesta
Samothrakeen, Neapolikseen ja sitten Filippiin. Filippi oli Makedonian johtava
kaupunki, mutta ei sen pääkaupunki, ja Makedonia oli roomalainen maakunta
Euroopassa, mukaan lukien Filippi, Tessalonika ja Beroia. Usein veteraaneille
annettiin maita heidän siirtyessään eläkkeelle näihin siirtokuntiin, kuten
Filippiin.
Siellä he tapasivat
sapattina erään naisen, Lyydian, Tyatirasta, ja muita naisia, jotka
kokoontuivat kuuntelemaan heitä. Hän ja hänen perheensä kastettiin, ja he
kutsuivat apostolit tulemaan kotiinsa ja jäämään vieraikseen.
Jakeissa 16-24 näemme,
että lähestyessään rukouspaikkaa apostolit kohtasivat demonin riivaaman
orjatytön, jossa tietäjähenki. Hän tunnisti heidät monena päivänä toistuvasti
Jumalan miehiksi, jotka julistivat pelastuksen tietä ja ärsytti Paavalia niin,
että hän ajoi demonin ulos tytöstä ja se tuli ulos tuona hetkenä.
Tytön omistajat, jotka
olivat menettäneet tulonsa tytön ennustamisen menetyksestä, ottivat sitten
kiinni apostolit ja raahasivat heidät torille viranomaisten eteen ja syyttivät
heitä siitä, että he olivat juutalaisia, jotka puolustivat tapoja, joita he
eivät voineet noudattaa (jae 21). Väkijoukko hyökkäsi heidän kimppuunsa. Ja
viranomaiset repivät heiltä vaatteet ja käskivät piiskata heitä raipalla. Kun
heidät oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai
määräyksen valvoa heitä tarkoin. Ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei
heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät
jalkapuuhun (jae 22-24).
Filippiläinen vartija
kääntyy
Keskiyön aikaan Paavali ja
Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat
heitä. Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki
ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat (jakeet 25-26).
Vartija havahtui unestaan,
ja kun hän näki vankilan ovet selkoselällään, hän luuli vankien karanneen ja
tempasi miekan surmatakseen itsensä (jae 27). Silloin Paavali huusi kovalla
äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä." Vartija
pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen.
Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että
pelastuisin?" He vastasivat:"Uskokaa Herraan Jeesukseen, niin te
pelastutte ja teidän perheenne."
He puhuivat sitten Herran
sanaa hänelle ja koko talonväelle.Sitten hän otti heidät hoiviinsa ja pesi
ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti (jakeet
28-33).
Hän vei heidät kotiinsa ja
kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi,
kun nyt uskoi Jumalaan.
Vapautuminen vankilasta
Aamulla viranomaiset
lähettivät henkivartijat (eli liktorit, jotka kantoivat mukanaan
vitsakimppuja, fascia, joiden keskellä oli usein kirves) tuomaan sanan, että
nämä miehet oli päästettävä vapaiksi. Vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille
sanoen: "Viranomaiset ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä
irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa" (jakeet 35-36).
Mutta Paavali kieltäytyi
ja sanoi, että he olivat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet heitä,
jotka olivat Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet heidät vankeuteen; ja nytkö
he salaa ajaisivat heidät tiehensä salaa. Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt
meidät ulos. Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä
peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia, ja he tulivat ja
suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois
kaupungista. Vankilasta lähdettyään he menivät Lyydian luo. Tavattuaan siellä
uskonveljiä he rohkaisivat näitä, ja sitten he lähtivät pois (jakeet 37-40).
Tämä oli merkittävä todistus siellä.
Luku 17
1Paavali ja Silas kulkivat Amfipoliksen ja Apollonian
kautta ja tulivat Tessalonikaan, missä juutalaisilla oli synagoga. 2Tapansa
mukaan Paavali meni sinne ja keskusteli juutalaisten kanssa kolmena sapattina
kirjoitusten pohjalta. 3Hän tulkitsi kirjoituksia ja osoitti, että Kristuksen
täytyi kärsiä ja nousta kuolleiden joukosta. »Kristus on juuri tämä Jeesus,
josta minä teille kerron», Paavali sanoi. 4Jotkut juutalaiset vakuuttuivat ja
alkoivat kannattaa Paavalia ja Silasta, samoin iso joukko Jumalaa kunnioittavia
kreikkalaisia ja monet ylhäiset naiset. 5Juutalaisten enemmistö kuitenkin raivostui
tästä. He kokosivat suuren väkijoukon, johon haalittiin mukaan myös torilla
vetelehtivää väkeä, ja aiheuttivat kaupungissa levottomuuksia. He kerääntyivät
Jasonin talon eteen ja etsivät Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan
tuomittaviksi. 6Kun näitä ei löytynyt, he raahasivat Jasonin ja muutaman
uskovan viranomaisten eteen ja sanoivat: »Ne koko maailman sekoittajat ovat nyt
tulleet tännekin! 7Jason on ottanut heidät luokseen. He kaikki rikkovat
keisarin säädöksiä väittäessään, että on olemassa toinen hallitsija, eräs
Jeesus.» 8Nämä puheet saivat väkijoukon ja kaupunginjohtajat kuohuksiin.
9Jasonilta ja muilta pidätetyiltä vaadittiin takuusumma, ja sitten heidät
päästettiin lähtemään. 10Jo seuraavana yönä uskovat auttoivat Paavalin ja
Silaksen matkalle Beroiaan. Sinne tultuaan he menivät juutalaisten synagogaan.
11Täällä juutalaiset olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat
sanan innokkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö se
paikkansa. 12Moni heistä alkoikin uskoa, samoin monet kreikkalaisylhäisöön
kuuluvat naiset ja miehet. 13Kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää
Paavalin julistavan Beroiassa Jumalan sanaa, he lähtivät rähisemään ja
aiheuttamaan levottomuuksia myös siellä. 14Silloin uskovat lähettivät Paavalin
rannikolle. Silas ja Timoteus sen sijaan jäivät Beroiaan. 15Saattajat veivät
Paavalin Ateenaan asti. He palasivat takaisin ja veivät Silakselle ja
Timoteukselle Paavalin käskyn tulla mahdollisimman pian tämän luokse.
16Odotellessaan Ateenassa muiden tuloa Paavali ärsyyntyi epäjumalien kuvista,
joita näkyi joka puolella kaupunkia. 17Niinpä hän ryhtyi synagogassa puheisiin
juutalaisten ja muiden Jumalaa kunnioittavien kanssa ja jututti torilla koko
päivän kaikkia, jotka vain sattui tapaamaan. 18Hän väitteli myös epikurolaisten
ja stoalaisten filosofien kanssa, ja jotkut heistä sanoivat: »Mitä tuo
tiedonjyviä nokkiva varis oikein raakkuu?» »Näyttäisi saarnaavan joistain
vieraista jumalista», toiset sanoivat, sillä Paavali julisti ilosanomaa
Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. 19Hänet vietiin Areiopagi-neuvoston eteen, ja
häneltä kysyttiin: »Voisitko selittää, mikä tämä sinun opettamasi uusi oppi on?
20Siinä taitaa olla piirteitä, joita emme ymmärrä. Haluaisimme siis tietää,
mistä mahtaa olla kyse.» 21Ateenalaiset ja siellä asuvat ulkomaalaisetkin
olivat näet aina kiinnostuneita uusista puheenaiheista. 22Paavali astui
Areiopagi-neuvoston eteen ja alkoi puhua: »Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että
te palvotte jumalia tunnollisesti. 23Kun kiertelin katselemassa palvontapaikkojanne,
löysin sellaisenkin alttarin, jossa luki: ’Tuntemattomalle jumalalle’. Minä
kerron teille juuri siitä, mitä te tuntemattanne palvotte 24Jumala on tehnyt
maailman ja kaiken, mitä siinä on. Hän on taivaan ja maan Herra eikä asu
ihmisten rakentamissa temppeleissä. 25Häntä ei palvota ihmiskäsin; ei hän
tarvitse keneltäkään mitään. Hän itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken
muunkin. 26Yhdestä ihmisestä hän loi koko ihmiskunnan asumaan kaikkialla
maailmassa. Hän sääti vuodenajat ja asuinalueiden rajat, 27jotta ihmiset
etsisivät Jumalaa ja saattaisivat hapuillessaan löytää hänet. Hän ei näet ole
kaukana kenestäkään. 28Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Sanovathan jotkut
teidän runoilijannekin: ’Me näet olemme hänen sukuaan.’ 29Koska siis olemme
Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla jumaluuden olevan kuin kultainen, hopeinen
tai kivinen esine, taidokkaasti muotoiltu mielikuvituksen tuote. 30Jumala on
pitkään katsonut läpi sormien tätä tietämättömyyttä, mutta nyt hän kehottaa
kaikkia ihmisiä kaikkialla muuttamaan elämänsä suunnan. 31Hän on näet määrännyt
päivän, jolloin hän tuomitsee maailman oikeudenmukaisesti. Tuomarina on Jumalan
asettama mies, jonka hän herätti kuolleiden joukosta antaakseen kaikille syyn
uskoa.» 32Kuolleiden ylösnousemuksesta kuullessaan jotkut irvailivat Paavalille
ja toiset sanoivat: »Ehkä jatketaan tästä aiheesta toisella kertaa.» 33Niinpä
Paavali lähti heidän luotaan. 34Jotkut kuitenkin liittyivät hänen seuraansa ja
alkoivat uskoa. Heihin kuuluivat Dionysios, joka oli Areiopagi-neuvoston jäsen,
Damaris-niminen nainen ja muutamat muut.
Luvun 17 tarkoitus
Paavali ja Silas
Tessalonikassa
Paavali ja Silas kulkivat
Amfipoliksen ja Apollonian kautta, jotka sijaitsivat Via Egnatian varrella
Filippin ja provinssin pääkaupungin Tessalonikan välillä. Siellä oli
juutalaisten synagoga (jae 1).
Paavali meni synagogaan
kolmena viikkona (sapattina) keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten
pohjalta, että Jeesuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista ja väitti heidän
kanssaan Raamatusta, että Jeesuksen oli välttämätöntä kärsiä ja nousta
kuolleista ja että tämä Jeesus, jota hän heille julisti, oli Kristus (jakeet
2-3). Muutamat juutalaiset vakuuttuivat asiasta ja asettuivat kannattamaan
Paavalia ja Silasta, samoin suuri joukko jumalaapelkääviä kreikkalaisia sekä
useat ylhäiset naiset (jakeet 4-5). Tämä sai juutalaiset kateuden valtaan ja he
värväsivät kelvottomia miehiä, haalivat koolle kansaa ja nostattivat
kaupungissa mellakan.Sitten he ryntäsivät Jasonin talolle ja he raahasivat
Jasonin ja joitakin muita veljiä kaupungin viranomaisten luo (politarkki
on makedonialainen titteli) (jakeet 6-7). He syyttivät veljiä siitä, että he
palvelivat muuta kuningasta kuin keisaria ja että Jason oli ottanut heidät
vastaan ja he toimivat keisarin käskyjä vastaan. Tämä järkytti viranomaisia, ja
niin he ottivat Jasonilta takuusumman ja päästivät heidät menemään (jakeet
8-9).
Paavali ja Silas Beroiassa
Veljet lähettivät Paavalin
ja Silaan heti pois Beroiaan. Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin
Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin
kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa (jae 11). Monet heistä tulivatkin
uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet (jae 12).
Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali julisti Jumalan
sanaa myös Beroiassa, he tulivat sinne ja alkoivat sielläkin villitä ja
kiihottaa kansaa. Silloin veljet lähettivät heti Paavalin matkaan kohti
rannikkoa (Ateenaan), mutta Silas ja Timoteus jäivät vielä Beroiaan.Paavali
lähetti ne, jotka seurasivat häntä Ateenaan, takaisin viemään Silakselle ja
Timoteukselle sanan, että näiden oli mitä tultava hänen luokseen (jakeet
13-15).
Paavali Ateenassa (jakeet
17-34)
Paavali oli järkyttynyt
siitä, että Ateena oli täynnä epäjumalia. Hän keskusteli synagogassa ja torilla
(agora) juutalaisten ja jumalaapelkäävien ja kaikkien niiden kanssa, joita
sattui tapaamaan siellä (jakeet 16-17). Hän tapasi siellä epikurolaisia ja
stoalaisia filosofeja, joita kiinnosti hänen opetuksensa Jeesuksesta ja
ylösnousemuksesta (Anastasis), jota he luulivat vieraaksi jumaluudeksi.
Termi lavertelija, jota vanha kirkkoraamattu käyttää, on siis itse asiassa
jyviä noukkiva lintu ja viittaa ihmisiin, jotka keräävät tiedonjyväsiä torilla;
ja he ottivat hänet ja veivät hänet Areiopagi-neuvostoon, joka on itse kukkulan
laella sijaitseva neuvosto (jakeet 18-19).
Ateenalaiset samoin kuin
kaupungissa asuvat muukalaiset tunnettiin kiinnostuksestaan kaikkia uusia
asioita ja puheenaiheita kohtaan (jae 21).
Paavali puhuu Areiopagille
Tässä hän esittää
stoalaisia ja juutalaisia argumentteja.
Hän viittaa heidän
uskonnollisuuteensa ja myös heidän viittaukseensa tuntemattomaan jumalaan.
Sitten hän julisti, että tämä tuntematon Jumala oli luoja Jumala sekä ihmisten
ja kansojen luoja ja että ihmisten tuomari oli oleva mies, jonka hän herätti
kuolleista.
Jae 28 – 2
luultavasti Kreetan Epimenideestä.3 Aratoksen runosta
‘Fainomena’
Kun ateenalaiset ja
kuulijat kuulivat kuolleiden ylösnousemuksesta, jotkut pilkkasivat häntä, mutta
toiset uskoivat ja liittyivät hänen seuraansa, heidän joukossaan
areiopagilainen Dionysios (Aeriopagi-neuvoston jäsen) ja nainen nimeltä Damaris
ja muut heidän kanssaan (jae 32-33).
Luku 18
1Sen jälkeen Paavali
lähti Ateenasta ja meni Korinttiin. 2Siellä hän tapasi Aquilan, Pontoksesta kotoisin olevan
juutalaisen, ja tämän vaimon Priscillan. He olivat äskettäin tulleet Italiasta,
koska keisari Claudius oli käskenyt kaikkien juutalaisten lähteä Roomasta.
Paavali meni heidän luokseen. 3He olivat ammatiltaan teltantekijöitä niin kuin
Paavalikin, ja siksi hän jäi työskentelemään heidän kanssaan. 4Aina sapattina
hän kuitenkin keskusteli synagogassa ja yritti puhua ympäri sekä juutalaisia
että kreikkalaisia. 5Kun Silas ja Timoteus saapuivat Makedoniasta, Paavali oli
jo kokonaan omistautunut julistamaan sanaa. Juutalaisille hän todisti, että
Jeesus on Kristus. 6Kun nämä väittivät pilkallisesti vastaan, Paavali pudisteli
pölyt vaatteistaan ja sanoi: »Omapa on syynne, kärsikää itse seuraukset. Minä
sanoudun irti teistä ja menen muihin kansoihin kuuluvien luokse.» 7Hän lähti ja
meni synagogan naapurissa olevaan taloon, jonka omistaja Titius Justus oli
Jumalaa kunnioittava mies. 8Silti myös Crispus, synagogan johtaja, ja koko
hänen talonväkensä alkoivat uskoa Herraan. Monet muutkin korinttilaiset
alkoivat Paavalia kuunneltuaan uskoa, ja heidät kastettiin. 9Eräänä yönä Herra
sanoi näyssä Paavalille: »Älä pelkää. Jatka puhumista äläkä vaikene, 10sillä
minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei koske sinuun eikä tee sinulle pahaa, koska
tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.» 11Niin Paavali viipyi puolitoista
vuotta korinttilaisten parissa ja opetti heille Jumalan sanaa. 12Mutta kun
Gallio oli Akhaiassa keisarin korkeana edustajana, juutalaiset kävivät yhdessä
Paavalin kimppuun ja veivät hänet tämän eteen. 13He sanoivat: »Tämä mies
houkuttelee ihmisiä palvomaan Jumalaa lainvastaisella tavalla.» 14Kun Paavali
oli juuri avaamassa suunsa, Gallio sanoi juutalaisille: »Hyvät juutalaiset,
ottaisin valituksenne asianmukaisesti huomioon, jos kyseessä olisi jokin
todellinen loukkaus tai rikos. 15Mutta jos kiista koskee sanavalintoja ja
teidän lakianne, saatte ratkaista asian itse.» 16Sitten Gallio ajoi juutalaiset
pois oikeusistuimesta. 17Hän ei välittänyt vähääkään, vaikka väkijoukko kävi
käsiksi Sostenekseen, synagogan johtajaan, ja hakkasi tätä oikeusistuimen
edessä. 18Paavali viipyi vielä monta päivää ystävien luona. Sitten hän
hyvästeli heidät ja lähti purjehtimaan kohti Syyriaa yhdessä Priscillan ja Aquilan
kanssa. Hän oli leikkauttanut Kenkreassa hiuksensa Jumalalle antamansa
lupauksen mukaisesti. 19Efesoksessa Paavali erosi matkakumppaneistaan, meni
synagogaan ja ryhtyi puheisiin juutalaisten kanssa. 20Nämä pyysivät häntä
viipymään kauemmin, mutta hän ei suostunut 21vaan sanoi hyvästiksi: »Palaan
luoksenne, jos Jumala niin tahtoo.» Sitten hän purjehti Efesoksesta 22ja nousi
maihin Kesareassa. Tervehdittyään seurakuntaa hän jatkoi Antiokiaan 23ja viipyi
siellä jonkin aikaa. Sieltä lähdettyään hän kulki ensin Galatian ja sitten
Frygian halki ja rohkaisi Jeesuksen seuraajia kaikkialla. 24Efesokseen saapui
Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen. Tämä oppinut mies tunsi
perusteellisesti pyhät kirjoitukset 25ja oli saanut tietää Herran osoittamasta
tiestä. Hän oli tulinen julistaja ja opetti Jeesuksesta tarkasti, vaikka tunsi
vain Johanneksen kasteen. 26Apollos alkoi puhua rohkeasti synagogassa. Häntä
kuultuaan Priscilla ja Aquila kutsuivat hänet luokseen ja kuvailivat hänelle
tarkemmin Jumalan tietä. 27Kun Apollos sitten tahtoi lähteä Akhaiaan, uskovat
rohkaisivat häntä. He kirjoittivat akhaialaisille Jeesuksen seuraajille ja
kehottivat heitä ottamaan Apolloksen luokseen. Sinne tultuaan Apollos auttoi
uskovia suuresti Jumalan suosiollisella tuella. 28Hän väitteli kiihkeästi
juutalaisten kanssa ja osoitti kirjoitusten avulla, että Jeesus on Kristus.
Luvun 18 tarkoitus
Paavali Korintissa
(vrt. 1. Kor. 1-4 Paavalin
oma kertomus)
Paavali lähti Ateenasta
Korinttiin. Siellä hän tapasi Aquilan, Pontoksesta kotoisin olevan juutalaisen,
ja tämän vaimon Priscillan, kun Claudius oli karkottanut sieltä juutalaiset
todennäköisesti vuonna 49 jaa. (jakeet 1-2). Aquila oli teltantekijä
(kreikankielinen sana tarkoittaa yleensä nahkatyöläisiä) ja niin Paavalikin
pysyi heidän luonaan (jae 3). Joka sapattina Paavali kävi keskusteluja
synagogassa ja taivutti monia sekä juutalaisia että kreikkalaisia (jae 4). Kun
Silas ja Timoteus saapuivat Makedoniasta, Paavali oli jo kokonaan antautunut
julistamaan sanaa todistaen juutalaisille, että Jeesus oli Messias.Nämä
väittivät herjaten vastaan.Silloin hän pudisti pölyn vaatteistaan ja sanoi:
"Tulkoon teidän verenne teidän itsenne päälle!" (Hesekielin 33:2-9
profetian mukaisesti) (jae 5).
Sitten hän päätti mennä
pakanoiden luo ja olla välittämättä juutalaisista (jotka hän sitten uskoi
Pietarille Antiokiasta ja Parthiasta käsin) (jae 6). Hän lähti sieltä ja meni
Titius Justus -nimisen jumalaapelkäävän miehen taloon, joka oli synagogan
vieressä. Crispus, synagogan johtaja, ja koko hänen talonväkensä alkoivat uskoa
Herraan, ja heidät kastettiin monien korinttilaisten kanssa. Krispos oli siten
ensimmäinen niistä harvoista korinttilaisista, jotka Paavali kastoi (1. Kor.
1:14) (jakeet 7-8).
Paavalin näky Korintissa
Kristus ilmestyi näyssä Paavalille
Korintissa ja rohkaisi häntä puhumaan. Hän kertoi hänelle, että hän oli hänen
kanssaan eikä hänen pitänyt pelätä, sillä Kristuksella oli monia kaupungissa,
jotka olivat hänen kanssaan, eikä kukaan hyökkäisi tai vahingoittaisi Paavalia
(jakeet 9-10). Niin Paavali viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta.
Mutta kun Gallio (filosofi
Senecan veli) tuli Akhaian prokonsuliksi eli käskynhaltijaksi, juutalaiset
kävivät yhdessä Paavalin kimppuun ja veivät hänet tuomioistuimen eteen.He
sanoivat tämän miehen houkuttelevan ihmisiä palvelemaan Jumalaa lainvastaisella
tavalla. Gallio kieltäytyi kuitenkin osallistumasta juutalaisten uskonnollisiin
kiistoihin, kun kyse ei ollut roomalaisesta laista, ja koska siihen ei
liittynyt rikosta tai törkeää ilkityötä, hän kieltäytyi osallistumasta ja
tuomitsemasta heitä ja käski heitä selvittämään asian ja ajoi heidät pois
tuomioistuimesta (jakeet 12-16). Ja he kaikki kävivät käsiksi Sosthenekseen,
synagogan johtajaan (Crispus oli nyt sikäläisen seurakunnan jäsen). He hakkasivat
Sostenesta tuomioistuimen edessä (vrt. myös 1. Kor. 1:1), mutta Gallio ei
kiinnittänyt tähän huomiota (jae 17).
Toisen lähetysmatkan loppu
ja kolmannen alku
Paavali viipyi siellä
monta päivää tämän tapahtuman jälkeen ja purjehti sitten Aquilan ja Priscillan
kanssa Syyriaan (jae 18). Kenkreassa hän leikkasi hiuksensa, koska oli antanut
Jumalalle lupauksen. Tämä oli nasiirilupaus, koska se on laki, kun
nasiirilupaukset on saatettu päätökseen. He tulivat Efesoon, ja hän jätti
pariskunnan sinne; mutta hän itse meni synagogaan ja väitteli juutalaisten
kanssa, vaikka oli Korintissa päättänyt, ettei väittelisi (jae 19). Nämä
pyysivät häntä jäämään pitemmäksi aikaa, mutta hän ei suostunut ja sanoi, että
hän palaisi, jos Jumala soisi, ja lähti sitten Efesokseen. Hän nousi maihin
Kesareassa, missä hän tervehti seurakuntaa ja matkasi sitten Antiokiaan. Hän
vietti siellä jonkin aikaa ja kulki sitten paikasta toiseen läpi Galatian ja
Frygian vahvistaen kaikkia opetuslapsia. Tämän katsotaan olevan toisen
lähetysmatkan loppu ja kolmannen alku.
Apollos ja Johanneksen
kaste
Apollos oli Aleksandriasta
kotoisin oleva juutalainen. Hän oli hyvin asioista perillä ja kaunopuheinen ja
opetti oikein Kristuksesta, mutta hän oli Johannes Kastajan opetuslapsi ja
siten hän Johanneksen opetuslapsena ei ollut saanut Pyhää Henkeä.
Hän vakuuttavasti kumosi
juutalaisten väitteet, ja kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila
ottivat hänet huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin seurakunnan oppeihin
ja sitten suosittelivat häntä seurakunnalle kirjoittamalla opetuslapsille, että
nämä ottaisivat hänet vastaan ja rohkaisisivat häntä.
Luvussa 19 (jäljempänä)
Apollos ja hänen toverinsa saivat Paavalin selittämään, että oli välttämätöntä
panna kädet pään päälle Pyhän Hengen saamiseksi kasteen jälkeen päästäkseen
sisälle seurakuntaan ja Jumalan valtakuntaan.