Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F045ii

 

 

 

 

 

Roomalaiskirjeen

kommentaari Osa 2

 

(Versio 1.0 20210313-20210313)

 

 

Lukujen 6-10 kommentaari

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 


Roomalaiskirjeen kommentaari Osa 2

 

Lukujen tarkoitus

Kun jatkamme ensimmäisestä osasta, käyttäen myös joitakin kohtia, joita on kehitelty tutkielmassa Rakkaus ja lain rakenne (Nro 200), näemme, että Paavali kehittelee kuudennessa luvussa käsitystä siitä, että olemme kuolleita synnille ja siksi emme voi elää siinä.

 

Luku 6

1Mitä tähän nyt sitten sanoisi? Pitäisikö meidän pysyä syntisinä, jotta armo kasvaisi moninkertaiseksi? 2Ei tietenkään! Miksi eläisimme taas synnissä, kun olemme jo kuolleet siitä pois? 3Vai ettekö tiedä, että kun meidät kasteessa liitettiin Kristukseen Jeesukseen, me myös kuolimme hänen kanssaan? 4Kasteessa meidät haudattiin yhdessä Kristuksen kanssa; me siis kuolimme. Näin tapahtui, jotta syntyisimme uudelleen, uudenlaiseen elämään. Herättihän Isän kirkkaus Kristuksenkin kuolleiden joukosta. 5Jos kerran samankaltainen kuolema on liittänyt meidät Kristukseen, me myös nousemme ylös niin kuin hän. 6Tiedämme, että vanha minämme on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa. Näin syntinen ruumiimme kuoli, ettemme enää olisi synnin orjia. 7Kuollut on näet vapautettu synnin vallasta. 8Jos kerran kuolimme Kristuksen kanssa, me uskomme, että saamme myös elää hänen kanssaan. 9Tiedämme, ettei Kristus enää kuole noustuaan kuolleiden joukosta. Kuolemalla ei enää ole valtaa häneen, 10sillä kun hän kuoli, hän vapautui kokonaan synnin vallasta. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalaa varten. 11Ajatelkaa te samoin itsestänne: suhteessa syntiin olette kuolleita, mutta suhteessa Jumalaan elätte yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa. 12Älkää siis antako synnin hallita kuolevaista ruumistanne älkääkä totelko ruumiinne himoja. 13Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin ja vääryyden aseiksi. Kun teidät kerran on herätetty eloon kuolleiden joukosta, antakaa itsenne Jumalalle. Antakaa ruumiinne jäsenet hänelle oikeamielisyyden aseiksi. 14Synti ei saa enää hallita teitä, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. 15Mitä tähänkin nyt sanoisi? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! 16Ettekö tiedä, että jos alistutte jonkun orjiksi, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Voitte olla synnin orjia, mikä johtaa kuolemaan, tai voitte totella Jumalaa, jolloin teistä tulee oikeamielisiä. 17Jumalalle kiitos, että te entiset synnin orjat olette alkaneet koko sydämestänne totella sitä opetusta, jonka ohjattavaksi teidät annettiin. 18Teidät on vapautettu synnistä, mutta samalla teistä on tehty oikeudenmukaisuuden palvelijoita. 19Puhun niin kuin ihmiset puhuvat, koska olette vain heikkoja ihmisiä. Ennen te annoitte ruumiinne saastaisuuden ja laittomuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahaa. Antakaa ruumiinne nyt oikeudenmukaisuuden palvelukseen, niin teistä tulee pyhiä. 20Kun olitte synnin orjia, ette palvelleet oikeudenmukaisuutta. 21Mitä te siitä itsellenne saitte? Kaikkea sellaista, mitä nyt häpeätte, koska sen loppuna on kuolema. 22Kun teidät nyt on vapautettu synnistä ja otettu Jumalan palvelijoiksi, teistä tulee pyhiä ja saatte lopuksi ikuisen elämän. 23Synnin palkkioina jaetaan kuolemaa, mutta Jumala antaa hyvyydessään lahjaksi ikuisen elämän Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteydessä.

 

Luvun 6 tarkoitus

Mitä, sitten, onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään! Olemme kuolleita synnille. Miten voimme elää siinä? Ja synti on lain rikkomista (Room. 6:1-4). Kaikki, jotka kastettiin Kristukseen, kastettiin hänen kuolemaansa. Meidät siis haudattiin hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, niin että niin kuin Kristus herätettiin kuolemasta Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaellamme elämän uutuudessa. Jakeessa 5 Paavali sanoo: "Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän." Rakenne on selvä siltä osin, että kuljemme kohti ylösnousemusta Kristuksen alaisuudessa.

 

Hän sanoo: Me tiedämme, että vanha itsemme kuoli paalussa (ei siis ristiinnaulittuna) hänen kanssaan (synestaurōthē), jotta syntinen ruumis tuhoutuisi emmekä enää joutuisi synnin orjiksi. Hän, joka on kuollut, on synnistä vapaa, ja me, jotka olemme kuolleet Kristuksen kanssa, saamme myös elää hänen kanssaan (jakeet 6-8). Me tiedämme, että Kristus, joka on noussut kuolleista, ei enää koskaan kuole, koska kuolema ei enää hallitse häntä. Kuolema, jonka hän kuoli, hän kuolee kerta kaikkiaan, mutta elämän, jonka hän elää, hän elää Jumalalle (jae 9-10).

 

Meidät kastettiin Kristuksen kuolemaan. Siksi vanha ihminen, joka oli kuollut Jumalalle ja iankaikkiselle elämälle, tehtiin eläväksi Jumalan rakkaudelle. Kristus nousi Jumalan poikana voimallisesti ylösnousemuksessaan kuolleista (vrt. Room. 1:4Osassa 1). Hänet herätettiin kuolleista, kuten me näemme, Isän kirkkaudesta eikä omasta voimastaan. Samoin meidätkin pannaan vaeltamaan elämän uutuudessa Isän kirkkaudesta, joka nyt asuu meissä Pyhän Hengen voiman kautta.

 

Me olemme kuolleet synnille Kristuksessa, niin ettei ruumista enää orjuuteta synnille, kun syntinen ruumis tuhoutuu; Kristus kuoli synnille kerta kaikkiaan. Elämän, jonka hän elää, hän elää Jumalalle. Samoin myös valitut elävät Jumalalle, kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 6:5-11).

 

Jumalan rakkaus on nyt meissä Hänen armonsa kautta, ja siten voimme olla kuuliaisia kuolemaan asti, koska emme ole enää synnin orjuudessa. Synti ei hallitse valittuja, koska he eivät ole lain alla vaan armon alla ja ovat Jumalan orjia (Room. 6:12-14).

 

Joten teemmekö sitten syntiä? Synti on lain rikkomista. Me olemme kuuliaisia Jumalalle kuin Jumalan palvelijoina. Jos teemme syntiä, olemme lihan ja synnin orjia, ja siten olemme kuoleman alaisia. Me olemme kuuliaisuuden orjia, mikä johtaa vanhurskauteen; tullen sydämestämme kuuliaisiksi sentasoiselle opetukselle, johon meidät ohjattiin (Room. 6:15-19).

 

Vanhurskaus on oikeudenmukaisuutta, ja oikeudenmukaisuus on kuuliaisuutta Jumalan laeille Pyhän Hengen voiman kautta. Emme voi kääntyä niiden asioiden puoleen, joita häpesimme, sillä niiden loppu on kuolema (Room. 6:20-21).

 

Meidät on vapautettu synnistä ja meille on annettu iankaikkisen elämän lahja. Tämä lahja tulee Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta (Room. 6:22-23).

 

Luku 7

1Veljet ja sisaret, tehän tunnette lain. Ettekö muka tiedä, että laki hallitsee ihmistä vain niin kauan kuin hän elää? 2Laki sitoo vaimon mieheensä vain niin kauan kuin mies on elossa. Jos mies kuolee, tämä laki ei enää sido naista. 3Siksi naista sanotaan avionrikkojaksi, jos hän ottaa uuden miehen, vaikka entinen mies on vielä elossa. Miehensä kuoltua nainen on kuitenkin lain puolesta vapaa menemään uusiin naimisiin. Se ei ole aviorikos. 4Veljeni ja sisareni, te olette Kristuksen ruumiin jäseniä. Niinpä tekin kuolitte pois lain vallasta, kun Kristus kuoli. Te kuolitte kuuluaksenne toiselle eli hänelle, joka nousi kuolleiden joukosta. Näin me tuotamme satoa Jumalalle. 5Kun ruumiimme vielä hallitsi meitä, siinä heräsivät syntiset himot, jotka laki oli synnyttänyt. Nuo himot tuottivat satoa kuolemalle. 6Kun nyt kuitenkin olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme vapautuneet laista. Palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emmekä kirjaimeen takertuen niin kuin ennen. 7Mitä meidän siis pitäisi sanoa? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Tiesin kuitenkin synnistä vain lain vuoksi. Olin perillä himosta vain siksi, että laki kielsi himoitsemasta. 8Synti käytti kieltoa lähtökohtanaan, ja minussa heräsivät kaikenlaiset himot. Ilman lakia synti on kuin kuollut. 9Ennenhän minä elin ilman lakia, mutta sitten kielto tuli ja herätti synnin eloon. 10Minä sen sijaan kuolin. Kiellon piti taata minun elämäni, mutta se olikin kuolemaksi. 11Kun synti oli saanut minusta otteen, se eksytti ja tappoi minut kiellon avulla. 12Laki on silti pyhä, ja kielto on pyhä, oikeudenmukainen ja hyvä. 13Oliko siis hyvä asia minulle kuolemaksi? Ei tietenkään! Synti se oli, joka hyvän avulla aiheutti minun kuolemani. Näin synti paljastui synniksi, ja kielto teki siitä vielä paljon pahemman. 14Mehän tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sen sijaan olen ruumiillinen, synnin orjaksi myyty. 15En ymmärrä sitä, mitä saan aikaan. En näet tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, minä oikeastaan myönnän, että laki on hyvä. 17Siispä en enää tee itse sitä, minkä teen. Sen tekee minussa asuva synti. 18Tiedänhän, ettei minussa ruumiillisena ihmisenä ole mitään hyvää. Tahtoa minussa kyllä on, mutta en saa tehtyä oikein. 19En tee sitä hyvää, mitä tahtoisin. Sen sijaan teen sitä pahaa, mitä en tahdo. 20Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en enää tee sitä itse. Sen tekee minussa asuva synti. 21Huomaan siis lainalaisuuden: paha on läsnä minussa, vaikka tahdon tehdä hyvää. 22Iloitsen kyllä sisimmässäni Jumalan laista, 23mutta huomaan, että ruumiissani vaikuttaa toinen laki. Tämä laki taistelee mielessäni olevaa lakia vastaan ja ottaa minut vangiksi ruumiissani vaikuttavan synnin avulla. 24Voi minua surkeaa ihmistä! Kuka pelastaisi minut tästä kuolevasta ruumiista? 25Jumalalle kiitos Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Niinpä minä ruumiillani tottelen synnin lakia, mutta mieleni tottelee Jumalan lakia.

 

Luvun 7 tarkoitus

(vrt. myös Rakkaus ja lain rakenne (Nro 200)). Me olemme nyt kuolleet laille, niin että emme palvele vanhan kirjoitetun lain vaan lain hengen mukaan (Room. 7:4-6).

 

Lain kautta me ymmärrämme synnin. Himoitseminen itsessään ei seuraa lain ymmärtämisestä. Tieto siitä, mitä tarkoittaa himoitseminen, tulee lain ymmärtämisestä. Voima olla himoitsematta ei tule laista, vaan Jumalan armosta, joka on antanut Pyhän Hengen, niin että Jumalan rakkaus pysyy meissä. Kuinka voimme rakastaa lähimmäistämme, jos himoitsemme sitä, mikä on hänen? Jos himoitsemme lähimmäisemme omaa, kadehdimme ja sitten murhaamme ja varastamme. Jos asetamme minkään toisen asian Jumalan lakien yläpuolelle, silloin rikomme ensimmäistä käskyä, rikkoen siten koko lakia. Ilman Pyhää Henkeä mielen pahuudesta tuleva synti löytää tilaisuuden ja tappaa yksilön, koska ilman Jumalan rakkautta Pyhässä Hengessä synti voittaa yksilön kyvyn noudattaa lakia.

 

Laki ei siis ole ongelma; ongelma on yksilön heikkous, joka ei voi voittaa syntiä ilman Pyhän Hengen voimaa, joka on annettu Jumalan rakkauden kautta Hänen Poikansa kuuliaisuuden kautta. Laki on pyhä, ja käskyt ovat pyhät ja vanhurskaat ja hyvät, koska Jumala on pyhä ja vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12).

 

Paavali (ja valitut) eivät kyenneet täysin voittamaan syntiä. Lihan himo taistelee sydämen halujen ja Jumalan rakkauden kanssa Pyhässä Hengessä (Room. 7:13-25).

 

Armosta pelastumisen ja lain välinen suhde (Nro 082)osoittaa, että protestanttinen väite, että armo poistaa lain, perustuu väitteeseen, että valitut ovat kuolleet laille, perusteluna Roomalaiskirjeen 7:4.e Antinomismi liittää tämän vääristymän ennaltamääräämisopin väärinkäyttöön (Room. 7:4; vrt. Room. 8:28-30 jäljempänä).

 

Roomalaiskirje 7:5-7: Tämä rakenne ei poista lakia, vaan pikemminkin korostaa Pyhän Hengen voimaa sen ohjatessa yksilöä Jumalan luonnolla, joka lähtee Hänestä Pyhän Hengen kautta. Ero tehdään lihassa elämisen ja sen välillä, että ihminen yrittää ohjata suhdettaan Jumalaan säännöillä, jotka on tehty tulkitsemaan lakia, joka itsessään on pyhä ja vanhurskas ja hyvä. Laki ei ole fyysinen asia. Lihalliset ihmiset kohtelevat sitä fyysisenä asiana. Olemme kuolleita, koska emme enää elä lihassa. Messias palauttaa lain kokonaisuudessaan tuhatvuotiseen valtakuntaan Raamatun mukaan, eikä Raamattua voi rikkoa. Miten laki sitten poistetaan todellisuutena? Laki ei anna elämää, vaan Pyhä Henki tekee sen Kristuksen kautta.

 

Ilman Pyhää Henkeä lihan himoja herättelee tieto hyvästä ja pahasta, joka on kirjattu lakiin. Ilman Jumalan luonnetta emme voi pitää lakia pyhässä vanhurskaudessa. Näin meidät on vapautettu laista Jeesukseen Kristukseen. Se ei vapauta meitä riettauteen. Jos rakastamme Jumalaa, pidämme hänen käskynsä.

 

Joh.14:15:"Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (KR 1992)

Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä (Room. 7:12).

 

Kristus sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä".

Matt. 19:17 Ja hän sanoi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." (KR 1992)

 

Emme voi periä iankaikkista elämää, ellemme pidä käskyjä. Tässä Jumala nähdään lopullisen Hyvän keskuksena, siksi hän on Jumala. Laki riippuu kokonaisuudessaan kahdesta suuresta käskystä (Matt. 22:40).

Matteus 22:36-40 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"37Ja hän sanoi hänelle: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." (KR 1992)

 

Laki tähtää näin ollen päämäärään tai tarkoitukseen, joka on Kristuksessa ja jonka tarkoituksena on sovittaa meidät Jumalan kanssa. Koska laki on hengellinen, se lähtee Jumalasta ja säilyy siten luonnossamme sovittaakseen meidät Jumalan kanssa. Laki ei siis aiheuta kuolemaa, vaan kuoleman aiheuttaa synti, joka on lain rikkominen ja joka toimii yksilön sisällä(Room. 7:13).

 

Laki on hengellinen, mutta ihmiskunta on lihallinen, myyty synnin alaisuuteen (Room. 7:14).

 

Paavali sanoo, ettei hän ymmärrä omia tekojaan. Hän ei tee sitä, mitä hän haluaa, vaan juuri sitä, mitä hän vihaa. Jos hän tekee sen, mitä ei halua, hän on samaa mieltä siitä, että laki on hyvä. Eikä sitä tee hän, vaan synti, joka asuu hänen sisällään (jakeet 15-17). Hän sanoo: Sillä minä tiedän, ettei mikään hyvä asu hänessä (eli hänen lihassaan). Hän voi tahtoa sitä, mikä on oikein, mutta hän ei voi tehdä sitä; sillä hän sanoo, ettei hän tee sitä hyvää, mitä hän haluaa, vaan että hän tekee sitä pahaa, mitä hän ei halua tehdä, joten se ei enää ole hän, vaan synti, joka asuu hänessä (jakeet 15-20).

 

Itse asiassa hän sanoo, että maailma ja demonit tämän maailman jumalan alaisuudessa, joka sitä johtaa (2. Kor. 4:4), vaikuttavat hänen vaikutuksiinsa ja saavat valitut tekemään syntiä vastoin heidän tahtoaan ja halujaan. Valittuihin vaikuttaa Henki (117), joka ohjaa heidät pois synnistä, mutta maalliset vaikutukset johtavat heidät syntiin, joka on lain rikkomista. Tästä syystä Messias on asettanut pääsiäisenä Herran ehtoollisen toiseksi sakramentiksi Abib-kuun 14. päivänä.

 

Koko väite, että laki ei ole hengellinen eikä siten Uuden liiton mukainen, kuten Uudessa testamentissa on kuvattu, on täysin väärä. Todella kääntynyt ihminen nauttii Jumalan laista omassa sisäisessä minässään.

Psalmi 119:1 Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. (KR 1992)

 

Room. 7:22 Iloitsen kyllä sisimmässäni Jumalan laista.

Sillä laki johtaa ihmiset Kristuksen luo, joka on lain loppu (Room.10:4). Lain loppu (telos gar nomou) tässä on päätös päämääränä tai tavoitteena, joka on vaihe tai teko tai tila, johon pyritään. Kyse ei ole lain lakkaamisesta.

 

Paavali sanoo, että hän näkee toisen lain sotivan mielensä kanssa ja tekevän hänet synnin lain vangiksi (joka on Jumalan lain rikkomus), joka asuu hänen jäsenissään. Sitten hän sanoo kurja mies, että olen, joka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista. Niinpä hän sanoo, että hän palvelee Jumalan lakia mielensä kanssa, mutta ruumiillaan hän palvelee synnin lakia, joka on Jumalan lain rikkomus. Kukaan järjissään oleva ihminen ei voinut sanoa tästä tekstistä, että Paavali poisti Jumalan lain, jonka Kristus antoi Siinailla (Ap. t. 7:33-55; 1. Kor. 10:1-4 ja kantaisien ja profeettojen kautta).

 

Ollessaan Hengen johdatuksessa ihminen vapautuu lain alaisuudesta.

Gal. 5:18 Jos kuljette Hengen voimalla, ette ole lain alaisia. (UT 2020)

 

Näissä Roomalaiskirjeen seitsemässä ensimmäisessä luvussa Paavali kertoo yksityiskohtaisesti synnin perustan olevan epäjumalanpalveluksessa ja lain hylkäämisessä eli rikkomisessa ja että siitä vapautuminen annetaan vain Pyhän Hengen kautta, kun Kristus hyväksytään Jumalan valtaistuimen edessä Heilutuslyhdeuhrina (Nro 106B).

 

Luvusta 8 näemme, että Jumala määrää, ketä kutsutaan ja milloin ja miten tuota henkilöä kehitetään, sillä hänet annetaan Kristukselle tässä prosessissa, joka määritettiin maan perustamisesta alkaen Jumalan kaikkitietävyyden ja hänen jumalallisen ennaltanäkemisensä kautta.

 

Luku 8

1Nyt ei siis mikään tuomio uhkaa niitä, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 2Elämän antava Hengen lakihan on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. 3Koska ihminen on ruumiillisena heikko, laki ei mahtanut hänen synnilleen mitään. Jumala kuitenkin korjasi tilanteen. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa ruumiillisena, syntisten ihmisten kaltaisena. Näin Jumala tuomitsi synnin ihmisen ruumiissa, 4jotta lain edellyttämä oikeudenmukaisuus toteutuisi. Se toteutuu meissä, jotka emme elä syntisen ruumiin vaan Hengen mukaisesti. 5Ne, jotka tottelevat ruumistaan, keskittyvät ruumiillisiin asioihin. Hengen mukaista elämää elävät sen sijaan keskittyvät hengellisiin asioihin. 6Ruumiin päämäärä on kuolema, mutta Hengen päämäärä on elämä ja rauha. 7Ruumiissa on pyrkimyksiä, jotka sotivat Jumalaa vastaan, koska ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. 8Ruumistaan tottelevat eivät siis voi olla mieliksi Jumalalle. 9Te ette kuitenkaan elä ruumiin vaan Hengen mukaisesti, jos Jumalan Henki asuu teissä. Se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. 10Jos Kristus kuitenkin asuu teissä, olette syyttömiä. Siksi Henki antaa teille elämän, vaikka ruumiinne onkin kuollut synnin vuoksi. 11Jos teissä asuu Henki, joka herätti Jeesuksen kuolleiden joukosta, myös teidän kuolevaiset ruumiinne tehdään eläviksi. Tämän tekee teissä asuvan Henkensä voimalla hän, joka herätti Kristuksen kuolleiden joukosta. 12Veljet ja sisaret, emme ole mitään velkaa ruumiillemme, eikä meidän pidä totella sitä. 13Te näet kuolette, jos tottelette ruumiinne haluja. Jos sen sijaan Hengen voimalla estätte ruumistanne toteuttamasta itseään, saatte elää. 14Kaikki ne, joita Jumalan Henki ohjaa, ovat Jumalan lapsia. 15Ette te näet saaneet orjan pelokasta mieltä vaan Jumalan lapselle sopivan mielen. Sen turvin me huudamme: »Abba! Isä!» 16Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. 17Ja jos kerran olemme hänen lapsiaan, olemme myös perillisiä. Olemme Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa. Jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, me myös pääsemme samaan kirkkauteen kuin hän. 18Olen tullut siihen tulokseen, että nykyajan kärsimykset eivät ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka kerran ilmestyy meille. 19Kaikki luoduthan odottavat innoissaan Jumalan lasten ilmestymistä. 20Koko Jumalan luoma maailma on alistettu, ja se katoaa – ei vapaaehtoisesti vaan alistajan tahdosta. Tällä maailmalla on kuitenkin toivo, 21että se kerran päästetään kuoleman orjuudesta. Silloin se vapautuu Jumalan lapsille kuuluvaan kirkkauteen. 22Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja valittaa synnytyskipujaan. 23Niin teemme mekin, jotka olemme saaneet Hengen ikään kuin esimakuna tulevasta. Mekin huokailemme ja odotamme malttamattomina, että meistä tulee Jumalan lapsia ja että ruumiimme lunastetaan vapaaksi. 24Meillä on toivo pelastuksesta. Mutta toivo, jonka voi jo nähdä toteutuneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoisi tulevaksi sitä, mikä on jo näkyvissä! 25Sen sijaan toivomme sitä, mitä emme näe. Odotamme sitä malttamattomina mutta kärsivällisinä. 26Myös Henki auttaa meitä heikkoja. Mehän emme tiedä, miten meidän pitäisi rukoilla, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin. 27Hän, joka näkee ihmisten sydämeen, tietää kyllä, mitä Henki tahtoo sanoa: Henki rukoilee pyhien puolesta Jumalan tahdon mukaisesti. 28Me tiedämme, että Jumala muuttaa kaiken hyväksi niille, jotka rakastavat häntä ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. 29Jumala on näet ennalta määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi ne, jotka hän on valinnut. Siksi Poika on suuren sisarusjoukon esikoinen. 30Nämä ennaltamäärätyt Jumala on myös kutsunut. Hän on tehnyt oikeamielisiä niistä, jotka on kutsunut, ja antanut heille kirkkautensa. 31Mitä siis sanoisimme tästä kaikesta? Jos Jumala on puolellamme, kuka voi vastustaa meitä? 32Jumala ei säästänyt edes omaa Poikaansa vaan luovutti hänet tapettavaksi meidän puolestamme. Miksei hän siis antaisi meille Poikansa mukana kaikkea muutakin? 33Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Itse Jumalako? Mutta hänhän julistaa heidät oikeamielisiksi. 34Kuka voi tuomita heidät? Kristus Jeesusko, hän, joka kuoli mutta joka myös herätettiin eloon? Hänhän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. 35Mikä voisi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Hätä, ahdistus tai vaino? Nälkä tai alastomuus, vaara tai väkivalta? 36Kirjoituksissa sanotaan: Sinun takiasi meitä tapetaan aamusta iltaan, meitä pidetään teuraslampaina. 37Kaikki nämä vaikeudet me kuitenkin voitamme ylivoimaisesti, koska Jumala on rakastanut meitä. 38-39Olen vakuuttunut siitä, ettei mikään Jumalan luoma pysty erottamaan meitä hänen rakkaudestaan, joka ilmenee Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Siihen ei pysty kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä tuleva, eivät korkeuden eivätkä syvyyden voimat, ei mikään mahti maailmassa.

 

Luvun 8 tarkoitus

Kuten kerrotaan tutkielmassa Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro 164D) antinomistiset gnostilaiset ovat horjuttaneet uskoa aivan seurakunnan alusta alkaen.

 

Me näemme siis, että mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1). Sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut valitut synnistä ja kuolemasta. Sillä Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt: syntien sovittamiseksi hän lähetti oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi lihassa synnin (jakeet 2-3). Laki toteutuu meissä, jotka vaellamme Hengen mukaisesti (Room 8:4)

 

Henki ohjaa mieltä tarkoituksensa mukaisesti (Room 8:5-6).

Ruumiissa on pyrkimyksiä, jotka sotivat Jumalaa vastaan, koska ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua (Room. 8:7). Näin lihallinen eli kääntymätön mieli on mahdollista tunnistaa sen vastustuksesta Jumalan lakien noudattamista kohtaan. Argumentti, jonka mukaan armo on poistanut lain, on pohjimmiltaan kääntymättömän mielen argumentti. Koko armo-laki-argumentti auttaa tunnistamaan ne, jotka ovat kuuliaisia Jumalalle ja ne, jotka eivät ole kuuliaisia Jumalalle. Erivapaus ei koske sitä, noudatetaanko lakia, vaan sitä, miten sitä noudatetaan. Älköön kukaan tuomitko teitä ruuan ja juoman tai juhlien, uusienkuiden tai sapattien suhteen (Kol. 2:16-17). Ne ovat varjo siitä, mitä on tulossa, mutta asian ydin on Kristus. Näin Kristus antoi lain Jumalan johdolla ja hän on lain välittäjä ja päämäärä. Mikään ei siis poistu laista, ennen kuin kaikki on täytetty – nimittäin planeetan palauttaminen lain alle ja sitä kautta Jumalan puoleen tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Siksi Kristus palauttaa ennalleen kaikki pyhäpäivät, uudetkuut ja sapatit palatessaan (Jes. 66:23 -24; Sak. 14:16-19). Jos hän vaatii, että nämä asiat säilytetään tuhatvuotisessa valtakunnassa, ne sitovat valittuja ikuisesti.

 

Hänen henkensä, joka herätti Kristuksen kuolleista, elää kristityssä, antaen elämän Hengen kautta, joka henkilössä asuu (Room. 8:11).

 

Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan poikia (Room. 8:14). Ja tämä on Jumalan armosta. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (KR 1933)

 

Näin huudamme Abba eli Isä, kehittäen saman pojan aseman, kuin veljellämme Jeesuksella Kristuksella on (Room. 8:15-16).

 

Laki itsessään ei esitä perusteluja. Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

Gal. 2:16Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. (KR 92) (vrt. F048).

 

Valitut elävät elämäänsä uskosta Jumalan Poikaan (Gal. 2:20-21).

Gal. 2:20-21 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. 21 Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. (KR 92)

 

(Katso myös tutkielma Teksti lain teoista – eli MMT (Nro 104)ja Galataiskirjeen kommentaari (F048).

Roomalaiskirje 8:11-17: Pyhä Henki on mekanismi, jonka kautta valitut ovat Jumalan poikia. Saammme etukäteismaksun kasteessamme ja lunastuksen eli koko määrän adoptiomme yhteydessä, eli ruumiidemme lunastuksessa (Vrt.Miten Jumalasta tuli perhe (Nro 187)).

 

Roomalaiskirje 8:22-23: Meidän on myös määrä olla hänen kanssaperillisiään Jumalan poikina ylösnoustuamme kuolleista. Meidät oli ennaltamäärätty saamaan adoptio pojiksi (Ef. 1:5; Gal. 4:5) jo ennen maailman perustamista. Meidät on tarkoitettu Jumalan pojiksi voimassa ylösnousemuksesta lähtien. Me tulemme yhtymään enkelijoukkoon Jumalan poikina Melkisedekin ylipappeuden alaisuudessa, joka kuuluu Messiaalle (Hepr. 5:6,10; 6:20; 7:1-21) (ibid).

 

Koko luomakunnan lopullinen yhdistyminen tapahtuu kuolleiden toisen (eli yleisen) ylösnousemuksen lopussa, kun Jumalan kaupunki laskeutuu alas ja kaikki sijoitetaan Isän Jumalan alaisuuteen, niin että hän voi olla kaikki kaikissa (Ef. 4:6; ks. tutkielma Jumalan kaupunki (Nro 180)). Enkelien taivaallinen sotajoukko on veljiämme (Ilm. 6:11; 12:10). He ovat veljiämme, koska hekin ovat Jumalan poikia, joita meistäkin tulee ensimmäisestä ylösnousemuksesta alkaen (ks. Ilm. 20:1-6). 1. Korinttilaiskirjeen kohdassa 6:2-4 viitataan taivaan langenneen sotajoukon tuomitsemiseen, ja tämä on usein aiheuttanut väärinkäsityksiä. Myös enkelit ovat valittuja (1. Tim. 5:21).

 

Emme voita syntiä omin voiminemme, vaan Pyhän Hengen voimalla, joka vaikuttaa meissä. Ei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa. Tarkoittaako tämä sitä, että he eivät ole enää velvollisia olemaan kuuliaisia Jumalalle, koska Hän on antanut vapautensa lain Messiaalle ja Mooseksen kautta? Ei. Temppelin lait ja uhri poistuvat, sillä ne täyttyvät lopullisesti Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan palvonnan lait eivät täyty tällä tavalla. Koko ongelma on lähtöisin mielestä. Mielen keskittäminen lihaan on kuolemaa, mutta mielen keskittäminen Henkeen on elämää ja rauhaa (Room. 8:6) (vrt. Rakkaus ja lain rakenne (Nro 200)).

 

Me emme ole lihassa, me olemme hengessä (Room. 8:9-17). Miten me sitten ohjailemmme itseämme? Tarkoittaako se, että vanhan ihmisen tavoin olemme kuolleita Jumalan kunnialle ja ylösnousemuksen voimalle? Ei. Olemme Jumalan lapsia ja Jumalan perillisiä Kristuksen kanssaperillisinä. Näin ollen Jumalan laissa täytyy olla tarkoitus, joka on lähtöisin hänen olemuksestaan

 

Antinomistit haluaisivat meidän poistavan lain, väittäen, että Kolossalaiskirjeen 2:14 sanoo, että se naulittiin ristille. Mutta me tiedämme, että se, mikä oli naulattu paaluun, oli kheirographon eli velkakirja, joka tuli rikkomuksistamme. Se ei ollut itse Jumalan laki, joka oli pyhä, vanhurskas ja hyvä (vrt. Kolossalaiskirjeen kommentaari (F051)).

 

Miten sitten tästä eteenpän? Mitä meiltä vaaditaan?

 

Näemme, että Jumalan lait perustuvat kahteen suureen käskyyn (vrt. tutkielmat Ensimmäinen suuri käsky (Nro 252);Toinen suuri käsky (Nro 257)). Ne on jaettu neljän ja kuuden ryhmiin. Nenäistä nljästä ja kuudesta ne määräykset, jotka koskevat yhteiskuntaa Jumalan tahdon mukaan, perustuvat Jumalan rakkauteen, ja tämä tulkitaan meissä elävän Pyhän Hengen voimalla. Tällä Jumalan Hengen voimalla sekä Jumala että Kristus elävät meissä ja Jumalasta tulee näin kaikki kaikissa (Ef. 4:6).

 

Raamatullisen lain filosofia edellyttää näin ollen yhteiskunnan säätelyä. Mutta on vain yksi rakenne, jonka avulla Jumalan lakia voidaan tulkita ja jonka avulla se voi toimia. Se ei muutu, koska Jumala ei muutu (Mal. 3:6). Näin ollen voi olla vain yksi järjestelmä Jumalan yhteiskunnan säätelemiseksi.

 

Havaitsemme tästä rakenteesta, että Jumalan käskyjen matriisista kumpuaa toinenkin ristikkäinen rakenne.

Näemme, että lain pilarit ilmaistaan käskyissä ja määräyksissä, jotka muodostavat kahden suuren käskyn ja Jumalan kymmenen käskyn alimatriisin.

 

Havaitsemme, että uskonnollis-poliittinen järjestelmä on näin kodifioitu ja virtaa ensimmäisestä suuresta käskystä. Jumalan palvontaa ja tottelemista koskevista laeista käsin me sitten säätelemme kalenteria ja jokapäiväistä elämäämme ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen käskyn pohjalta (vrt. myös Jumalan kalenteri (Nro 156)).

 

Ympäristössämme heijastuu myös ruokamme, jota nautimme Hänen lakinsa mukaan ja näiden lakien mukaisen auktoriteetin pohjalta (vrt. Ruokavaliolait (Nro 015)).

 

Perheoikeus seuraa erityisesti viidennestä, kuudennesta, seitsemännestä ja kymmenennestä käskystä ja niiden tulkinnoista muissa käskyissä suhteessa kaikkiin alisteisiin määräyksiin.

 

Rikosta ja rangaistusta (siis rikosoikeutta) säännellään Hänen säätämänsä järjestelmän mukaisesti. Julma ja luonnoton rangaistus on kielletty Jumalan laeissa.

 

Kohtuullistamisoikeutta säätelee myös maa- ja yhteiskuntarakenne. Kaupankäyntiä säätelevät velkoja, koronkiskontaa ja ihmisten kunnioittamista koskevat säännöt.

 

Ymmärtääkseen lain alarakenteen ja tavan, jolla yhteiskuntaa säännellään, on välttämätöntä kehittää raamatullisen lain filosofiaa kokonaisuudessaan.

 

Tämä voidaan tehdä vain huolellisesti esittelemällä koko lain rakenne sapattivuosina alkaen pyhien vuosien (eli 1998, 2005, 2012, 2019 ja 2026 ja riemuvuosi 2027) ensimmäisestä kuukaudesta (Abib/Nisan).

 

Lain lukeminen oli pappien tärkein tehtävä riemuvuosijärjestelmän sapattivuotena. Nämä vuodet tapahtuivat joka seitsemäs vuosi syklin seitsemäntenä, neljäntenätoista, kahdentenakymmenentenäensimmäisenä, kahdentenakymmenentenäkahdeksantena jne. vuotena aina neljäntenäkymmenentenäyhdeksäntenä vuotena aina viidenteenkymmenenteenyhdeksänteen vuoteen. Neljäntenäkymmenentenäyhdeksännen vuoden sovintopäivänä puhallettiin torveen riemuvuoden merkiksi, ja se kesti viidennenkymmenennen vuoden sovintopäivään saakka, jolloin uuden järjestelmän koko ennallistaminen oli käsiteltävänä ja se alkoi uudelleen uuden riemuvuoden ensimmäisen vuoden sadonkorjuun aikana (vrt. tutkielmat Jumalan laki (Nro L1)sekä lakisarja(Nro 252-263)).

 

Jumala on antanut valituille Henkensä, jotta he näkisivät, miten he voivat saada järjestelmän toimimaan oikein, kun heillä on todellinen ja Hengen synnyttämä rakkaus Häntä ja toisiaan kohtaan Jumalan tosi poikina. Heille annetaan planeetan hallinta tuhatvuotisessa järjestelmässä, jotta he voisivat näyttää taivaan langenneelle sotajoukolle, miten se olisi pitänyt tehdä Isämme Jumalan tahdon mukaisesti (vrt. Ilm. 20:4-6).

Ilm. 20:4-6 Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. 5Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (UT 2020)

 

Valitut tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa tuhat vuotta ja hallitsemaan planeettaa sen lain mukaan, jonka Kristus antoi Moosekselle Siinailla. Jumala ei antanut Moosekselle virheellistä järjestelmää, kun hänelle annettiin laki. Laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18; Luuk. 16:17). Me saatamme planeetan toimimaan Jumalan lakien mukaisesti koko tuhannen vuoden ajan käyttämällä Jumalan Henkeä, joka annetaan ihmiskunnan käyttöön Kristuksen ja kirkon alaisuudessa. Kaikki tulee toteutumaan vain, kun Jumala hallitsee maapallolta käsin Jumalan kaupungissa, meissä kaikissa, Jumalana (katso tutkielma Jumalan kaupunki (Nro 180)).

 

Kuten selitetään tutkielmassa Suhde armosta pelastumisen ja lain välillä (ro 082):

Kristus oli teurastettu maailman perustamisesta asti.

Ilm. 13:8 Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.

 

Näin synti tunnettiin maailman perustamisesta asti, kuten meidän kutsumisemmekin. Valittujen ennaltamäärääminen nähdään Roomalaiskirjeen kohdassa 8:28-30.

 

Katso myös tutkielma Jumala ja seurakunta (Nro 151):

Seurakunta perustettiin Jerusalemissa vuonna 30 jaa., ja sitä vainottiin. Monet tulivat, mutta monet eivät olleet Jumalan valitsemia. Vertaus kylväjästä annettiin osoittamaan tämä tosiasia. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut (Matt. 20:16). Valittujen ennaltamäärääminen löytyy Roomalaiskirjeen kohdasta 8:28-30.

Ihmiset valitaan Jumalan kaikkitietävyyden mukaan. Kristuksen uhraamisen ja valittujen peräkkäisen valinnan välttämättömyys tiedettiin maailman perustamisesta lähtien. Nämä ihmiset olivat tunnettuja ja ennalta määrättyjä maailman laskemisesta lähtien. Jumala tuntee kaikki todelliset tosiasiat kaikkivaltiudensa perusteella ja on siten valinnut valitut Jumalan pojiksi korvaamaan demonit Messiaan vallan alla tuhatvuotisessa valtakunnassa. Siksi heitä kutsutaan silloin, kun on sopivaa kutsua heitä, ja sitten heidät koulutetaan ja vanhurskautetaan ja näin ollen kirkastetaan. Mikään ei voi häiritä tätä prosessia (vv. 31-32). Kukaan ei voi syyttää Jumalan valittuja, sillä Jumala on se, joka vanhurskauttaa (jae 33). Kristus rukoilee valittujen puolesta, eikä kukaan voi erottaa valittuja Kristuksen rakkaudesta riippumatta siitä, mitä vainoa he kärsivät. Kuten on kirjoitettu: "Sinun tähtesi meitä tapetaan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina" (Ps.44: 22). Todellisena kristittynä oleminen kahden vuosituhannen ajan on ollut vaarallista, ja kuolleita ja vainottuja on ollut miljoonia.

 

Kaikki, jotka sanovat olevansa kutsuttuja, eivät ole Jumalan kutsumia tai valitsemia. Seurakunta on kuuliainen Jumalan laeille. Jos he eivät puhu lain ja todistuksen mukaan, heissä ei ole valoa (Jes. 8: 20). Pyhät ovat niitä, jotka tottelevat Jumalan käskyjä ja Jeesuksen todistusta tai uskoa. Seurakunnalla ei ole valtaa muuttaa näitä Raamatun mukaisia lakeja. Jokainen, joka niitä muuttaa, on kelpaamaton uskoon ja Ensimmäiseen ylösnousemukseen (Nro 143A).

 

Uskosta puhutaan vertauksin niin, että pääsääntöisesti vain ne, jotka voivat tulla tuomiolle ensimmäiseen ylösnousemukseen, kutsutaan. Näin rajoitetaan pitkäaikaisia vahinkoja. Kuitenkin monet kuulevat ja heitä kutsutaan, vaikka he eivät ole valmiita. Kristus puhui tästä ongelmasta. Näin ollen laki otettiin käyttöön lisäämään rikkomusta niin, että ymmärrys asioiden järjestyksestä Jumalan rakkauden mukaan oli ilmeinen niille, jotka etsivät Jumalaa. Mutta Israel (ja maailma) ei ollut kuuliainen. Yhden ihmisen kuuliaisuudesta monet tulevat vanhurskaiksi, toisin sanoen armosta, joka vanhurskauden kautta hallitsee iankaikkiseen elämään voidellussa Jeesuksessa (Room. 5:20-21).

 

Luku 9

1Vakuutan Kristuksen nimissä, että kerron teille totuuden. Pyhä Henki ja omatuntoni todistavat, etten valehtele. 2Minulla on sydämessäni suuri suru ja taukoamaton tuska. 3Toivoisin, että minut olisi kirottu ja ajettu pois Kristuksen luota, jos se vain auttaisi oman kansani jäseniä. 4He ovat israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen. Heille Jumala on antanut kirkkautensa, ja heidän kanssaan hän on tehnyt liittonsa. Heille hän on antanut lain, temppelipalveluksen ja lupaukset. 5Tällä kansalla on kantaisät, ja siitä on lähtöisin Kristus, ihminen mutta myös ylivertainen ja ikuisesti ylistetty Jumala, aamen! 6Jumalan sana pitää. Eihän Israel koostu vain niistä, jotka ovat syntyjään israelilaisia. 7Eivät kaikki Abrahamin jälkeläiset ole hänen oikeita lapsiaan. Jumalan lupaushan kuului näin: »Iisakin kautta sinun sukusi jatkuu.» 8Tämä tarkoittaa, ettei Jumalan lapsiksi lasketa Abrahamista polveutuvia vaan ne, joita lupaus koskee. 9Lupaus jatkui näin: »Kun tulen takaisin ensi vuonna tähän samaan aikaan, on Saaralla poika.» 10Eikä tässä ollut kaikki. Rebekka synnytti kaksi poikaa kantaisällemme Iisakille. 11-12Jo ennen kuin kaksoset olivat syntyneet ja ennen kuin he olivat ehtineet tehdä hyvää tai pahaa, Rebekalle kerrottiin: »Vanhemmasta tulee nuoremman palvelija.» Näin Jumala osoitti, että valinta perustui hänen omaan suunnitelmaansa. Se ei riippunut kenenkään teoista vaan valitsijan tahdosta. 13Kirjoituksissahan sanotaan: »Jaakobia minä rakastin mutta Esauta vihasin.» 14Mitä tästä pitäisi sanoa? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei tietenkään! 15Hänhän sanoo Moosekselle: »Armahdan kenet armahdan ja säälin ketä säälin.» 16On siis samantekevää, mitä ihminen tahtoo tai jaksaa. Vain sillä on väliä, että Jumala armahtaa. 17Kirjoituksissa Jumala sanoo faraolle: »Nostin sinut asemaasi, jotta voisin käyttää sinua valtani osoittamiseen, niin että nimeäni julistettaisiin koko maassa.» 18Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja tekee kovapäisen kenestä tahtoo. 19Kysytkö siis: »Miksi Jumala vielä moittii ihmisiä? Kuka voisi vastustaa hänen tahtoaan?» 20Voi sinua! Mikä sinä olet sanomaan vastaan Jumalalle? Kysyykö astia muotoilijalta: »Miksi teit minusta tällaisen?» 21Kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta astia sekä arvokkaaseen että arvottomaan käyttöön. 22Mitä jos Jumala tahtoi osoittaa vihansa ja näyttää voimansa? Suuressa kärsivällisyydessään hän on sietänyt niitäkin astioita, jotka on tehty tuhoutumaan hänen vihansa vuoksi. 23Hänen suunnatonta kirkkauttaan taas ilmentävät ne astiat, jotka hän hyvyydessään valmisti kirkkautta varten. 24Näitä astioita eli meitä Jumala ei valinnut vain juutalaisten parista vaan muistakin kansoista. 25Hänhän sanoo Hoosean kirjassa: »Kutsun kansakseni niitä, jotka eivät olleet minun kansaani, ja rakkaakseni sitä, jota en rakastanut. 26Siinä paikassa, jossa heille sanottiin: ’Te ette ole minun kansaani’, heitä sanotaan elävän Jumalan lapsiksi.» 27Jesaja kuitenkin huudahtaa israelilaisista: »Vaikka israelilaisia onkin kuin hiekanjyviä meren rannalla, vain pieni osa pelastuu! 28Kertarysäyksellä toteuttaa Herra sanansa maan päällä.» 29Jesaja on myös ennustanut: »Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt jälkeläisiämme, meille olisi käynyt kuin Sodomalle ja olisimme tulleet Gomorran kaltaiseksi.» 30Mitä siis sanoisimme? On vierasuskoisia, jotka eivät yrittäneet elää lain mukaan ja jotka silti todettiin syyttömiksi. Heidän syyttömyytensä näet johtui heidän uskostaan. 31Israel sen sijaan yritti tulla syyttömäksi lakia noudattamalla muttei onnistunut. 32Miksei? Siksi, että israelilaiset eivät yrittäneet olla syyttömiä uskon vaan tekojen perusteella. He kompastuivat siihen kiveen, 33josta on kirjoitettu: »Minä asetan Siioniin kiven, johon kompastua, ja kallion, johon loukata itsensä. Se, joka luottaa häneen, ei joudu häpeämään.»

 

Luvun 9 tarkoitus

Paavali jatkaa luvuissa 9 ja 10 kehitelläkseen ajatustaan Jumalan laista avaimena uskon säilyttämiseen ja valittujen säilyttämiseen osana Israelin ruumista. Tätä näkökohtaa vastaan hyökkäsivät jatkuvasti antinomistit ja auringonpalvelijat ja mysteerikulttien Baalin palvojat (vrt. myös Antinomistien hyökkäykset Jumalan lakia vastaan (Nro 164D)).

 

Ensimmäisessä luvussa Paavali osoittaa, että kaikki, jotka sanovat olevansa israelilaisia, eivät ole israelilaisia, eivätkä kaikki, jotka väittävät olevansa Abrahamin poikia, ole sellaisia siitä huolimatta, että he ovat hänen jälkeläisiään (jakeet 1-7): Mutta Iisakin kautta sinun jälkeläisesi nimetään (1. Moos 21:12).

 

Israelin epäusko sai heidät epäonnistumaan, kuten näemme tästä tekstistä (jae 3; 2. Mooseksen kirja 32:32; jae 4) koskien poikuutta (2. Moos. 4:22; Jer. 31:9); Kunnia / Jumalan läsnäolo (2. Moos. 16:10; 24:16); Liitot Israelin kanssa uudistettiin usein (vrt. 1. Moos. 6:18; 9:9; 15:8; 17:2, 7, 9; 2. Moos. 2:24); Lain antaminen (2. Moos. 20:1-17; 5:1-21) ja myös Eloahin palvonta ilmestysmajassa (tabernaakkelissa) ja temppelissä (Esra 4:23-7:27).

 

Kohdasta 9:6-13 näemme, että Jumalan lupaus Israelille ei ole pettänyt, koska lupausta ei annettu pelkästään Abrahamin fyysisille jälkeläisille eikä Iisakin jälkeläisille sinänsä, vaan niille, jotka Jumala oli valinnut ja ennalta määrännyt kutsuttavaksi Jumalan Israeliin ja jotka Eloah antoi Kristukselle heidän elohiminaan 5. Mooseksen kirjan kohdassa 32: 8ss. (vrt. Ps. 45:6-7; Hepr. 1:8-9. Samoin jae 7. 1. Moos. 21:12; jae 9, 1. Moos. 18:10; jakeet 10-12: 1. Moos. 25:21, 23; jae 13: Mal. 1:2-3). Nämä asiat tehtiin, jotta Jumalan valinnan tarkoitus ja Ennaltamäärääminen (Nro 296)voisivat jatkua. Ilman kattavaa tietoa Vanhasta Testamentista ei voi ymmärtää Paavalia Roomalaiskirjeestä käsin, eikä myöskään Johannesta ja Ilmestyskirjaa.

 

Jakeissa 14-15 Paavali kieltää kaikki syytökset epäoikeudenmukaisuudesta Jumalaa kohtaan turvautumalla siihen, mitä hänen sanoi Moosekselle (Kristuksen kautta) (1. Kor. 10:1-4): "Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon" (2. Moos. 33:19).

 

Usko ei siis riipu ihmisen tahdosta tai ponnistelusta, vaan Jumalan armosta. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Minä olen herättänyt sinut juuri sitä tarkoitusta varten, että näyttäisin voimani sinussa, että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa" (jakeet 16-17). Hän armahtaa ketä tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo (jae 18).

 

Jakeista 19-21 Paavali punoo dialogin, jossa hän sanoo: Kysyt, miksi hän yhä löytää vikoja. Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoaan? Mutta kuka sinä olet vastaamaan Jumalalle? Sanooko se, joka on muovailtu, sen muovaajalle: "Miksi olet tehnyt minut tällaiseksi?" Eikö valajalla ole oikeutta tehdä savesta yhtä astiaa kauniiksi ja toista vähäistä käyttöä varten?

 

Sitten hän esittää kysymyksen: Mitä jos Jumala, Hän, joka tahtoo näyttää vihansa ja tehdä tunnetuksi voimansa, on kärsinyt suurella kärsivällisyydellä vihan astioita, jotka hän on tehnyt hävitettäviksi, tehdäkseen tunnetuiksi kirkkautensa rikkaudet laupeuden astioille, jotka hän on edeltäpäin valmistanut kunniaan, meille, jotka hän on kutsunut, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista (jakeet 22-24). Sitten hän lainaa Hooseaa (2:23; 1:10): "'Niitä, jotka eivät olleet minun kansaani, minä kutsun minun kansakseni', ja häntä, joka ei ollut rakastettu, minä kutsun minun rakkaakseni.'"

 

"Juuri tässä paikassa, jossa heille sanottiin: ‘Te ette ole minun kansani’, heitä tullaan kutsumaan ‘Elävän Jumalan pojiksi’ (jakeet 25-26). Paavali sanoo (lainaten Jes. 10:22; 1:9): Jesaja huutaa koskien Israelia: "Vaikka israelilaisten luku olisi kuin meren hiekka, niin vain jäännös heistä pelastuu; sillä Herra on paneva täytäntöön tuomionsa maan päällä ankarasti ja ankarasti. Ja kuten Jesaja ennusti: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille lapsia, olisimme olleet kuin Sodoma ja Gomorra" (1. Moos. 19:24-25) (jae 27-29).

 

 

Sitten Paavali kysyy avainkysymyksen, joka kattaa osat 9:30-10:13; Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat sen saavuttaneet, eli vanhurskauden uskon kautta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskautta, joka perustuu lakiin, ei onnistunut täyttämään sitä lakia. Miksi? Sillä he eivät tavoitelleet sitä uskon kautta, vaan ikäänkuin se perustuisi tekoihin. He ovat kompastuneet kompastuskiveen, niin kuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin kiven, joka saa ihmiset kompastumaan, kallion, joka pudottaa heidät; ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. (Jes. 28:16; 8:14-15); (9:30 käsittelee todellista vanhurskautta uskosta: 3:22; 10:6, 20; Gal. 2:16; 3:24; Fil. 3:9; Hepr. 11:7).

 

Kirjeessä roomalaisille 9:32: Jumalan lakia noudatetaan uskosta eikä teoista, kuten sanotaan myös Jaakobin kirjeen kommentaarissa (F059). Kuitenkin usko ilman tekoja on kuollut (Jaak.2: 17).

 

Kuuliaisuus käskyille on välttämätön edellytys Pyhän Hengen säilyttämiselle, joka asuu niissä, jotka pitävät Jumalan käskyt.

 

1. Joh. 3:24 Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut. (KR92)

 

Ap. t. 5:32 Me olemme kaiken tämän todistajat – samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat." (KR 92)

 

Näin ollen on mahdotonta olla kristitty ja rakastaa Jumalaa ja Kristusta noudattamatta lakia. Tämä edellyttää välttämättä sapatin pitämistä neljäntenä käskynä ja Jumalan kalenteria (Nro 156).

 

Luku 10

1Veljet ja sisaret, toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että israelilaiset pelastuisivat. 2Minä vakuutan heille, että Jumalasta intoillessaankin he toimivat järjettömästi. 3He eivät ole alistuneet oikeudenmukaisen Jumalan valtaan, koska eivät ymmärrä hänen oikeudenmukaisuuttaan. Siksi he yrittävät tulla oikeamielisiksi omin neuvoin. 4Kristus on kuitenkin lain loppu, niin että jokainen, joka uskoo häneen, on syytön. 5Mooses kirjoittaa lain noudattamiseen perustuvasta syyttömyydestä näin: »Se, joka noudattaa lakia, saa elää.» 6-7Uskoon perustuvasta syyttömyydestä hän sen sijaan sanoo: »Älä mieti mielessäsi, kuka voi nousta taivaaseen tai laskeutua syvyyksiin.» Tämä tarkoittaa: tuomaan Kristuksen maan päälle tai hakemaan hänet pois kuolleiden joukosta. 8Mooses sanoo vielä näin: »Jumalan sana on lähellä sinua, suussasi ja sydämessäsi.» Mitä Mooses tällä tarkoittaa? Tämä »sana» tarkoittaa uskon sanaa, jota julistamme: 9Pelastut, jos tunnustat ääneen, että Jeesus on Herra, ja jos uskot sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleiden joukosta. 10Sydämen usko johtaa syyttömyyteen, suun tunnustus pelastukseen. 11Kirjoituksissahan sanotaan: »Kenenkään, joka uskoo häneen, ei tarvitse hävetä.» 12Tässä ei erotella juutalaista kreikkalaisesta, sillä Jeesus on kaikkien Herra. Hänen rikkauksistaan riittää kaikille, jotka huutavat häntä avuksi. 13»Jokainen, joka huutaa Herraa avuksi, pelastuu.» 14Mutta miten kukaan voisi huutaa Jeesusta avuksi, kun ei usko häneen? Miten kukaan voisi uskoa Jeesukseen, kun ei ole kuullut hänestä? Miten kukaan voisi kuulla Jeesuksesta, kun kukaan ei julista hänestä? 15Miten kukaan voisi julistaa Jeesuksesta, jos ketään ei lähetetä julistamaan? On kirjoitettu: »Kuinka sopivaan aikaan kuuluvat ilosanoman tuojan askeleet!» 16Kaikki eivät kuitenkaan ole suostuneet kuuntelemaan ilosanomaa. Jesaja kysyykin: »Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?» 17Usko perustuu siihen, mitä olemme kuulleet, ja me olemme kuulleet, mitä Kristus sanoo. 18Kysynpä vain, eivätkö israelilaiset muka kuulleet sitä. Aivan varmasti kuulivat: »Koko maailmaan kuului ääni ja maan ääriin saakka puhe.» 19Kysynpä vain, eikö Israel muka saanut tietää. Sanoohan jo Mooseskin: »Minä panen teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa. Panen teidät suuttumaan ymmärtämättömien joukolle.» 20Jesaja se vasta uskaltaakin sanoa: »Minut löysivät ne, jotka eivät minua etsineet. Minä näyttäydyin niille, jotka eivät minua kysyneet.» 21Israelista hän sen sijaan sanoo: »Aamusta iltaan ojensin käsiäni taipumatonta ja vastaan väittävää kansaa kohti.»

 

Luvun 10 tarkoitus

Luku 10 jatkaa lain ja uskon rakennetta jakeissa 1-13, joissa todellinen vanhurskaus on uskosta. Mikään tässä ei mitätöi Jumalan lakia.

 

Paavali sanoo, että hänen toiveensa ja rukouksensa on, että Israel pelastuisi. Hänen näkemyksensä on, että heillä on kiihko Jumalaa kohtaan, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He ovat tietämättömiä siitä vanhurskaudesta, joka tulee Jumalalta, vaan pyrkien vahvistamaan omaansa he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauteen. Sillä Kristus on lain loppu, että jokainen, jolla on usko, tulee vanhurskaaksi (jae 1-4) (Gal. 3:23-26).

 

Kuten näemme tutkielmassa Suhde armosta tapahtuvan pelastuksen ja lain välillä (Nro 082)Room. 10:4:Sillä laki johtaa ihmiset Kristuksen luo, joka on lain loppu. Lain loppu (telos gar nomou) tässä on päätös päämääränä tai tavoitteena, joka on vaihe tai teko tai tila, johon pyritään. Kyse ei ole lain lakkaamisesta.

 

Hengen johdattamana oleminen vapauttaa yksilön olemasta lain alainen.

Gal. 5:18 Jos kuljette Hengen voimalla, ette ole lain alaisia. (UT 2020)

 

Jakeessa 5ss. Paavali viittaa Moosekseen, joka kirjoitti, että kun ihminen noudattaa vanhurskautta lain perusteella, hän saa elää siitä (3. Moos. 18:5; Gal. 3:12). Sitten hän puhuu vanhurskaudesta, joka perustuu uskoon. Usko antaa valituille mahdollisuuden noudattaa lakia uskon kautta. Hän esittää joitakin kysymyksiä, jotka pyrkivät muuttamaan Kristuksen asemaa esittämällä ongelmaksi sen, kuka nousee haudasta tai taivaaseen. Tämä vertaus pyrkii tuomaan Kristuksen alas taivaasta tai ylös kuolleista. Sitten hän kiinnittää huomiota siihen, että Henki on sydämissämme ja huulillamme (kasteessa). Näin ollen Jumalan voima ei näy fyysisesti, vaan se on keskuudessamme. Jos tunnustamme huulillamme, että Jeesus on Herra, ja uskomme sydämellämme, että Jumala herätti hänet kuolleista, niin me pelastumme (jae 8-9). Valitut uskovat sydämellään ja vanhurskautuvat ja tunnustavat huulillaan ja pelastuvat (jae 10). Niin on kirjoitettu. Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään (Jes. 28:16). Valitut vapautettiin uhrilakista (vrt. myös 3:9-20). Juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä ei ole eroa (jae 12) (Jooel 2:32). Sama Herra on kaikkien Herra ja antaa rikkautensa kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä kaikki, jotka häntä avukseen huutavat, pelastuvat (jae 13). Juuri nämä messiaaniset viittaukset viittaavat Kristukseen, joka oli Israelin Elohim.

 

Israel oli vastuussa omasta epäonnistumisestaan. Jakeessa 14ss. hän sanoo: "Mutta miten kukaan voisi huutaa Jeesusta avuksi, kun ei usko häneen?" Miten kukaan voisi uskoa Jeesukseen, kun ei ole kuullut hänestä ja ilman saarnaajaa? Siksi evankeliumin sanoma on kriittinen uskolle. Miten kukaan voisi julistaa Jeesuksesta, jos ketään ei lähetetä julistamaan? Kuten on kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" (jae 15) (Jes.52:7).

 

Jakeessa 16 Paavali viittaa Jesajan kohtaan 53:1. "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana (jae 17). Näin valitut selittävät Jumalan valtakunnan evankeliumin.

 

Jakeessa 18 Paavali lainaa Psalmia 19:4. Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.' Jakeessa 19 hän sanoo: Kysyn vielä kerran, eikö Israel ole sitä käsittänyt. Ensin Mooses sanoo: 'Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa' (5.Moos. 32:21)

 

Hän osoittaa, että Jesaja kertoi Israelille, että he eivät ymmärtäisi tai he kieltäytyisivät ymmärtämästä evankeliumia (Jes. 65:1-2) (jakeet 20-21).

 

Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet. Olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.'

Mutta Israelista Jumala sanoo profeetan kautta: 'Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti.'