Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F060

 

 

 

 

 

Pietarin 1. kirjeen kommentaari

(Versio 1.0  20200821-20200821)

 

Tämä Pietarin ensimmäinen kirje kirjoitettiin israelilaisille diasporassa eläville pakolaisille valittujen pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa.

 

 

 

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

E-mail: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2006, 2018 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoituson saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 

 

Pietarin 1. kirjeen kommentaari

Johdanto

Jaakobin kirjeen tekstihän kirjoitettiin hajallaan oleville kahdelletoista sukukunnalle. Myös tämän Pietarin ensimmäisen kirjeen (1. Pietarin) teksti on samalle hajallaan olevalle ryhmälle eli Israelin kahdelletoista sukukunnalle. Pietari lähetettiin pakanoiden luo (Ap. t. 15:7,14), joiden keskuudessa oli hajallaan kaksitoista sukukuntaa, ja hän toimi Antiokiasta käsin, missä hän asetti kolme sikäläistä piispaa palvelutehtäviinsä. Nämä juutalaiset/israelilaiset joutuivat hajaannuksiin, kuten näemme Apostolien tekojen kohdasta 2:5-11. Hänen lähetysalueensa ulottuivat Vähä-Aasian kautta Parthiaan ja ylipäänsä Aasiaan, ja hänen palvelutehtävänsä kohteita on käsitelty tutkielmassa Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D).

 

"1. Pietari saarnasi evankeliumia Pontoksessa ja Galatiassa ja Kappadokiassa ja Betaniassa sekä Italiassa ja Aasiassa, ja myöhemmin Nero ristiinnaulitsi hänet Roomassa pää alaspäin, koska hän itse oli halunnut kärsiä tällä tavalla.

 

Nämä alueet ovat nykyään tunnistettavissa osaksi muinaista Parthian valtakuntaa, siis nykyisestä Turkista ja Mesopotamiasta (nykyinen Irak).

 

2. Andreas saarnasi skyytialaisille ja traakialaisille, ja hänet ristiinnaulittiin, ripustettuna oliivipuuhun Patraissa, joka oli kaupunki Akhaiassa; ja sinne hänet haudattiinkin.

Tästä näemme, että Andreas (Pietarin veli) saarnasi parthialaisille ja skyytialaisille pohjoisessa ja traakialaisille lännessä. Tämä osoittaa aluejaon, joka oli määritelty työntekoa varten Pietarin ja muiden apostolien kesken."

 

Trinitaarinen järjestelmä vääristelee tarkoituksella hänen palvelutehtäväänsä sen illuusion vaalimiseksi, että Pietari oli Rooman piispa, mitä hän ei ollut. Tämän näkemyksen tarkoituksena oli edistää Pietarin perimyksen fiktiota, joka perustui Matteuksen kohdan 16:18 tekstin väärinkäyttöön. On vain oletettu, että hänet tapettiin Roomassa, mutta hänen väitetään menneen Italiaan palvelutehtävänsä loppupuolella ja vain oletetaan tehneen tämän Neron hallituskaudella. Paavali se teloitettiin Neron kaudella ja myös Linus, joka oli Rooman ensimmäinen piispa, joka oli Paavalin nimittämä. Tämä seurasi sitä tapausta, että Neron perhe myrkytti Claudiuksen ja Caradogin.

 

Hänen palvelutehtävänsä suuntautui Diasporan maanpakolaisiin siellä Vähä-Aasiassa ja siitä eteenpäin aina Aasiaan. Tässä hän viittaa jälleen predestinaatioon ja Jumalan, Isän, esittämään kutsuun, kuten Roomalaiskirjeen 8:29-30 toteaa ja jota toistetaan tässä ja uudelleen Pietarin 2. kirjeessä ja Juudan kirjeessä (vrt. Juudan kommentaari (F065)).

 

Assyrialaiset veivät israelilaiset vankeuteen vuonna 722 eaa., ja nämä asettuivat Arasjoen pohjoispuolelle heettiläisten eli kelttien keskuuteen. Babylonialaiset taas veivät juutalaiset sekä osan Benjaminista ja Leevistä vuodesta 586 eaa. eteenpäin. Pietarin lähetystehtävä suuntautui kuitenkin diasporan israelilaisten keskuuteen Parthiaan ja sen lähistölle, ja hänen veljensä Andreaksen lähetystehtävä suuntautui Parthiaan, Skyytiassa ja Traakiaan, nähtävästi tukeakseen kyseistä lähetystehtävää. Molemmat tapettiin paaluilla eli puilla (myös myöhemmin ristiinnaulittuina), Pietari ylösalaisin, ja Andreas, jota symboloidaan vinoristillä, oliivipuussa, kuten häntä symboloidaan skyyttiläisten keskuudessa, jotka muuttivat Skotlantiin (vrt. Abrahamin jälkeläiset Osa VI: Israel (Nro 212 F)).

 

Suurin osa niistä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, ovat sekoitus, jonka osina ovat Hg. E3b kanaanilaiset ja egyptiläiset Hg. E1a pohjoisafrikkalaiset, Hg J. edomilaiset ja arabit ja R1a kasaarit joidenkin R1b heettiläisten kanssa. Alle kymmenen prosenttia kuuluu Juudan, Benjaminin ja Leevin heimoihin (vrt. Aabrahamin jälkeläiset Osa V: Juuda (Nro 212E)).

 

Pietari kuvailee itseään ensin Petrokseksi, Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, eikä Keefakseksi, joksi häntä kirjoituksissa kutsuttiin. Molemmat termit viittaavat kiveen, ja aramean kielellä Keefas tarkoittaa "Kivipäätä" eli itsepäistä (vrt. Lamsa).

 

Diasporan heimojen ihmiset olivat ”muukalaisia ja maanpakolaisia”, joihin hän viittaa 12 sukukuntana niissä kansakunnissa, jotka olivat hajaantuneina Parthiaan ja Aasiaan. Parthia oli Israelin pohjoispuolella sijaitseva valtakunta Israelin naapurissa. Tämä oli sama alue, joka alun perin koostui heettiläisistä Troijan kukistuttua, minkä jälkeen jäännös kulkeutui ja kehittyi Assyrian ja sitten Babylonian valtakuntaan, mutta suurin osa oli itse asiassa jäännös niiden eurooppalaisten kelttien esi-isistä, jotka miehittivät koko Britannian ja Euroopan ja aškenazi-kasaarien kautta aina Skyytiaan (vrt. Abrahamin jälkeläiset Osa VI: Israel (Nro 212F)). Gallialaiset palasivat ja miehittivät Galatian, joka sai nimensä sinne jälleen asettuneiden gallialaisten mukaan.

 

Roomalaiset väittivät Pietaria Rooman piispaksi sen jälkeen, kun he olivat määränneet tuhoamaan desposynit eli Jeesuksen Kristuksen perheen ”Herralle kuuluvat”. Konstantinus määräsi Jeesuksen Kristuksen perheen miehet Roomaan keskustelemaan piispa Aleksanterin kanssa, joka määräsi heidän tuhottaviksi vuonna 312. Sitten he ryhtyivät tuhoamaan Kristuksen perhettä ja tästä syystä heidän täytyi naamioida Pietarin lähetystehtävä sekä Kristuksen perheen ja Vähän-Aasian seurakuntien olemassaolo (vrt. Unitaarien/Trinitaarien sodat (Nro 268)ja Neitsyt Marjam ja Jeesuksen Kristuksen perhe (Nro 232)).

 

Kun Vähän-Aasian suurimmat kaupungit kääntyivät ja vakiintuivat, sikäläisiä oli seitsemänkymmenen alaisuudessa ja myöhemmin myös Messiaan jälkeläisten alaisuudessa (vrt. 122D edellä). Tämä ei sopinut Baalin palvojien äitijumalatarkulttien epäjumalanpalvelijoille Rooman valtakunnassa ja muualla. Baalin palvonta jakautui useiden eri jumalien kesken, joilla oli eri puolia ja eri nimiä. Näitä olivat Baal ja Astoreth, Attis ja Kybele, Adonis, Mithras ja Osiris ja Isis, Ištar eli Easter sekä Cato eli Dercato. Näiden epäjumalia palvovien ryhmien palvontapäivät olivat sunnuntai sekä joulu ja pääsiäinen (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235)).

 

Nämä epäjumalanpalvelijat tunkeutuivat kristinuskoon ja tuhosivat sen. Sitten he ryhtyivät tappamaan ja kiduttamaan Jumalan seurakuntia, jotka pitivät kiinni kristillisen palvonnan perustasta Jumalan lain (L1) ja Temppelin eli Jumalan kalenterin (Nro 156)mukaisesti.

 

Pietari näki kaiken tämän tapahtuvan ja kirjoitti sitten kaksi kirjettään (vrt. Pietarin 1. kirjeen kommentaari (F060)). Ensimmäisen tarkoitus oli varoittaa tulevasta vainosta ja toisen varoittaa antinomismista, joka heikentäisi uskoa ja tuhoaisi enemmistön uskon ja muuttaisi heidät suureksi uskonpuhdistukseksi, joka heistä tulisi. Tätä käsitellään tutkielmassa Pietarin 2. kirjeen kommentaari (F061).

 

Muistakaa, että vastustajan tapana on aina ollut vaatia uskovia omakseen ja sitten käyttää pakanoiden keskuudessa vakiintuneita käytäntöjä ja panna nämä käytännöt täytäntöön niin kutsutuilla "kristillisillä" nimillä. Esimerkiksi joulu perustettiin ja siirrettiin auringonjumalan syntymästä ja hänen esittelystään luolasta käsin 23. päivänä joulukuuta illalla uudeksi Kristus-lapseksi "jouluna", ja Easter-jumalattaresta tuli pääsiäisjuhlan palvonnan kohde. Molemmat ovat täysiä epäjumalanpalveluskäytäntöjä, ja ne tukahdutetaan yhdessä niiden kanssa, jotka niitä noudattavat Messiaan palatessa. Joulu ei edes tullut kristinuskoon ennen kuin 375 jaa. pimeän jääkauden alkaessa, jota kesti toiset noin 450 vuotta (vrt. Ilmaston lämpeneminen – Historialliset syklit (Nro 218b))

 

1. Piet. 1:1ss.

On tärkeää tarkastella John Gillin teoksen Bible Exposistory seuraavia osioita:

muukalaiset Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bithyniassa ja Aasian maakunnassa: Hän kutsuu heitä juutalaisiksi, mutta itse asiassa he ovat israelilaisia Parthian ja Skyytian järjestelmissä ja koko Arabian alueella aina Aasiaan saakka. Hän sanoo, että “heitä kutsutaan muukalaisiksi; ei metaforisessa mielessä, joko sen takia, että he olivat, kuten pahat ihmiset ovat, vieraantuneet kohdusta ja vieraantuneet Jumalan elämästä, kuten kaikki kääntymättömät ihmiset ovat, ja jollaisia he olivat ennen kääntymystä; toistaiseksi he eivät enää olleet muukalaisia tässä merkityksessä: tai sen takia, että heidän tilansa ja olosuhteensa olivat epävakaat tässä elämässä; koska heillä ei ole jatkuvaa kaupunkia ja he etsivät uutta tulevaa, taivaallista maata; ja eläen pyhiinvaeltajina ja muukalaisina, missä suhteessa heitä sellaisiksi kutsutaankin, 1. Piet. 2:11, mutta kansalaisen mielessä, eikä kuten pakanat olivat, muukalaisia Israelin yhteisöstä, ja muukalaisia lupauksen liitoille, sillä nämä olivat juutalaisia; mutta sen takia, että he eivät olleet omassa maassaan vaan vieraalla maalla ja sen takia niin sanotusti "hajallaan" tai "muukalaisina"; joko sen vainon tähden, joka puhkesi Stefanoksen kuoleman jälkeen, kun suuret joukot kääntyneitä juutalaisia levisivät ulkomaille, ei ainoastaan kautta Juudean ja Samarian alueiden vaan niinkin kauas kuin Foinikiaan ja Kyprokselle ja Antiokiaan; ks.Ap. t. 8:1 ja jälkeenpäin ehkä niihin paikkoihin, jotka tässä mainitaan; tai muuten ne voivat olla jäännöksiä kymmenestä sukukunnasta, jotka Salmanassar vei vankeuteen, tai kahdesta sukukunnasta, jotka Nebukadnessar vei vankeuteen, tai sitten kreikkalaisten diasporasta, jonka mainitsee Joh. 7:35 makedonialaiskaudella, Ptolemaios Lagoksen toimesta: kuitenkin Pontoksesta oli juutalaisia, jotka asuttivat kyseistä paikkaa, ja ne meille mainitsee Ap. t. 2:9, jotka tulivat palvomaan helluntaijuhlaan ja joista jotkut kääntyivät kristinuskoon ja joiden mukaan sekä Tertullianus (a) että Cyprianus (b) kutsuivat tätä kirjettä "kirjeeksi pontoslaisille", koska pontoslaiset mainitaan siinä ensiksi. Ehkäpä nämä juutalaiset kääntyivät helluntaipäivänä, ja palatessaan tänne loivat ensimmäisen perustan evankeliumin kirkkovaltiolle tässä maassa: muinainen traditio, jonka Eusebios mainitsi (c), sanoo, että Pietari itse saarnasi täällä, ja näin ollen hyvin todennäköisesti järjesti sieltä löytämänsä kristityt sekä ne, jotka hän itse käännytti, evankeliumin seurakuntiin; ja Dionysioksen, Korintin piispan, kirjeestä käy ilmi (d), että Pontoksessa oli seurakuntia 'toisella' vuosisadalla, erityisesti Amastriksessa, jonka piispa oli henkilö nimeltä Palma, jota hän suosittelee, ja Fokaksen sanotaan olevan Synkopeen piispa, samaan aikaan; ja "kolmannella" vuosisadalla Origeneen opetuslapset Gregorios ja Athenodoros olivat piispoja tässä maassa (e) ; edellinen oli hyvin kuuluisa mies, nimeltään Gregorios Thaumatourgos, ihmeidentekijä, joka oli Neokesarean piispa: "neljännellä" vuosisadalla samassa paikassa oli seurakunta, jossa Longinos oli piispana, kuten ilmenee Nikean kirkolliskokouksesta, jossa hän ja muut Pontoksen piispat olivat läsnä; ja tänä aikakautena, Diocleatianuksen kaudella, monet tässä maassa kohtasivat mitä järkyttävimpiä kärsimyksiä, joista Eusebios kertoo (f); ja samalla vuosisadalla Helladioksen sanotaan hallinneen seurakuntia Pontoksessa; ja "viidennellä" vuosisadalla saamme lukea Pontoksessa sijanneista seurakunnista, jotka Khrysostomos uudisti; tähän aikaan Theodoros oli Heraklean piispa ja Themistios Amastriksen piispa, joista molemmat sijaitsivat tässä maakunnassa, ja molemmat näistä piispoista olivat Khalkedonin kirkolliskokouksessa; ja "kuudennella" vuosisadalla Pontoksessa oli seurakuntia, joiden piispat olivat mukana Roomassa ja Konstantinopolissa pidetyssä viidennessä synodissa; ja sama piti paikkansa 'seitsemännellä' ja 'kahdeksannella' vuosisadalla (g).

 

Galatia, joka mainitaan seuraavaksi, on se osa Vähä-Aasiaa, jonka nimenä oli Gallo Graeciaksi, jossa oli useita seurakuntia, joille apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä, jota kutsutaan Galatalaiskirjeeksi; ks. Gill aiheesta Ap. t. 16:6, Gal_1:2.

 

Kappadokia, joka Ptolemaioksen (h)mukaan rajoittui lännessä Galatiaan, etelässä Kilikiaan, idässä Suur-Armeniaan, pohjoisessa osaan Euxine Pontusta; siellä oli monia kuuluisia kaupunkeja , kuten Solinus (i) sanoo; mm. Arkhelais, Neokesarea, Melita ja Madzaka. Juutalaiset puhuvat usein (k) siirtymisestä Kappadokiasta Ludiin eli Lyddaan, niin että heidän mukaansa se näyttää olevan lähellä tätä paikkaa, tai ainakin, että Lyddan lähellä oli paikka, jota kutsutaan sillä nimellä; tältä osin katso Gill aiheesta Ap. t. 2:9. Myös tästä maasta oli juutalaisia Jerusalemissa helluntaipäivänä, joista jotkut kääntyivät; ja myös tältä osin apostoli Pietarin sanotaan saarnaavan, kuten aiemmin pantiin merkille Pontoksen osalta, ja joka luultavasti perusti seurakunnan tai seurakuntia tänne "ensimmäisellä" vuosisadalla; ja "toisella" vuosisadalla, Tertullianuksen (l) mukaan, tässä maassa oli Kristukseen uskovia; ja "kolmannen" vuosisadan osalta Eusebios (m) mainitsee Neonin, Larandiksen piispan, ja Celsuksen, Ikonionin piispan, joista kaupungeista molemmat olivat Kappadokiassa; samassa maassa oli tähän aikaan myös Amasean Phedimus, ja Kesareassa, Kappadokiassa, useita marttyyreja kärsi Deciuksen kaudella; ja kyseisellä vuosisadalla Stefanos, Rooman piispa, uhkasi erottaa seurakunnasta joitakin Kappadokian piispoja, jotka olivat uudelleen kastaneet joitakin, jotka olivat olleet harhaoppisia: "neljännellä" vuosisadalla seurakuntia oli Kappadokiassa, ja niistä yhdessä, nimittäin Sasimissa, kuuluisa Gregorios Nazianzilainen oli piispa ensin, ja sen jälkeen Nazianzissa, kuten myös kuuluisa Basileos, Kesareassa, samassa maassa; sinne saakka Diocletianuksen vaino yltyi, ja monia reisiä katkottiin, kuten Eusebios kertoo (n); täältä lähetettiin matkaan useita piispoja, jotka osallistuivat Nikean kirkolliskokoukseen, Konstantinuksen kaudella, ja Jerusalemissa pidettyyn toiseen kirkolliskokoukseen: "viidennellä" vuosisadalla oli seurakuntia Kappadokiassa useissakin paikoissa, joiden piispojen nimet on merkitty muistiin; kuten Firmus, Thalassius, Theodosinus, Daniel, Aristomachus, Patricius jne.: 'kuudennella’ vuosisadalla tässä maassa oli monia kuuluisia seurakuntia, joiden piispat olivat Roomassa ja Konstantinopolissa pidetyssä viidennessä synodissa; ja 'seitsemännellä' vuosisadalla monet heistä olivat kuudennessa synodissa Konstantinopolissa; ja 'kahdeksannella' vuosisadalla mainitaan Kappadokian useiden seurakuntien piispoja, jotka olivat Nikean toisessa kirkolliskokouksessa; ja vielä 'yhdeksännelläkin' vuosisadalla näillä alueilla oli kristittyjä (o),

 

Aasiatässä ei tarkoita Vähä- sen enempää kuin Suur-Aasiaakaan, vaan Aasiaa varsinaisessa merkityksessä; ja johon Solinuksen mukaan (p), Lyykia ja Frygia rajoittuivat idässä, Egeanmeren rannat lännessä, Egyptinmeri etelässä ja Paflagonia pohjoisessa; sen pääkaupunki oli Efesos, ja niin se erottuu Fryygiasta, Galatiasta, Myysiasta ja Bithyniasta, kuten Ap. t. 16:6 osoittaa, kuten tässä Pontoksesta, Galatiasta, Kappadokiasta ja Bithyniasta, sekä Pontoksesta ja Kappadokiasta, kuten Ap. t. 2:9 osoittaa, vaikka ne kaikki olivat Vähä-Aasiassa. Myös täällä oli juutalaisia, jotka kääntyivät helluntaipäivänä; ja täällä samoin Pietarin sanotaan saarnanneen; ja hän ja apostoli Johannes, joka myös asui ja kuoli tässä maassa, istuttivat seurakuntia; ja täällä oli seurakuntia, jopa "seitsemännellä" vuosisadalla, erillään muusta Vähä- ja Suur-Aasiasta; sillä sieltä lähetettiin Konstantinopolin kuudenteen neuvostoon piispoja, joiden nimet on merkitty muistiin; ja 'kahdeksannellakin' vuosisadalla oli seurakuntia ja piispoja, joista yksi suostutteli Leoa poistamaan kuvat palvontapaikoilta; ja toinen oli Nikean synodissa(q). Viimeksi mainittu paikka on

 

Bithynia, josta ks. Gill aiheesta Ap. t.16:7. Ja vaikka apostoli Paavalin ja hänen seuralaistensa ei sallittu tiettyyn aikaan mennä Bithyniaan ja saarnata evankeliumia siellä, on kuitenkin varmaa, että sitä saarnattiin siellä myöhemmin; ja kuten Pietarin sanotaan saarnaavan Pontoksessa, Aasiassa ja Kappadokiassa, samoin Bithyniassa; täällä roomalaisen marttyyriopin mukaan evankelista Luukas kuoli; ja perinteen mukaan Prokoros, yksi seitsemästä diakonista, jotka Ap. t. 6:5 oli Nikomedian piispa tässä maassa; ja Tykikos, jonka apostoli Paavali usein mainitsee, oli piispa Khalkedonissa, toisessa sikäläisessä kaupungissa; ja molempien näistä sanotaan kuuluneen seitsemänkymmenen opetuslapsen joukkoon; ks. Gill aiheesta Luuk. 10:1, ja on varmaa Pliniuksen (r) , pakanallisen kirjoittajan, kirjeestä keisari Trajanukselle, joka kirjoitettu noin vuonna 104, että Bithyniassa oli silloin suuri määrä kristittyjä; eivätkä ainoastaan suurkaupungit vaan myös pikkukaupungit ja kylät olivat heitä täynnä; ja "kolmannella" vuosisadalla raivosi Diocletianuksen vaino, erityisesti Nikomediassa, jossa Anthimuksen, tuon paikan seurakunnan pastorin, pää katkaistiin, kuten Eusebios (s) kertoo: "neljännen" vuosisadan alussa Nikea Bithyniassa tuli kuuluisaksi siellä Konstantinuksen kaudella pidetystä kirkolliskokouksesta Areiosta vastaan; ja tällä vuosisadalla Bithynian piispat osallistuivat Tyyroksessa, Foiniakassa, pidettyyn kirkolliskokoukseen; ja "viidennellä vuosisadalla" pidettiin synodi sikäläisessä Khalkedonin kaupungissa nestoriolaista harhaoppia vastaan; ja useiden tällöin eläneiden Khalkedonin, Nikomedian ja Nikean piispojen nimet on merkitty muistiin; ja 'kuudennella' vuosisadalla näistä monista paikoista olevia piispoja, ja muitakin, osallistui viidenteen synodiin Konstantinopolissa; kuten myös 'seitsemännellä' vuosisadalla kuudenteen synodiin, joka pidettiin samassa paikassa, ja heidän nimet mainitaan erityisesti; ja 'kahdeksannella' vuosisadalla sikäläiset piispat olivat Nikean synodissa; ja vielä kuudennellakin vuosisadalla oli joitakin sikäläisiä, jotka kantoivat Kristuksen nimeä Bithyniassa (t). Näissä paikoissa näyttää kuitenkin asuneen monia juutalaisia, jotka kääntyivät Kristukseen, joille apostoli kirjoittaa tämän kirjeen ja joita hän edelleen kuvaa seuraavassa jakeessa:

 

(a)Scorpiace, c. 12. (b) Testimon. ad Quirin. l. 3. c. 36, 37, 39. (c)Eccl. Hist. l. 3. c. 1. (d) Apud Euseb. ib. l. 4. c. 23. (e) Ib. l. 7. c. 14. Hieron. Script. Eccles. Catalog. sect. 75. (f) Ib. l. 8. c. 12. (g) Hist. Eccl. Magdeburg. cent. 2. c. 2. p. 3. cent. 4. c. 2. p. 3. c. 7. p. 289. cent. 5. c. 2. p. 4. c. 1O. p. 602. cent. 6. c. 2. p. 4. cent. 7. c. 2. p. 3. cent. 8. c. 2. p. 5. (h) Geograph. l. 5. c. 6. (i) Polyhist. c. 57. (k) Zohar in Gen. fol. 51. 3. & in Exod. fol. 33. 2. & 35. 4. (l) Adv. Judaeos, c. 7. ad Scapulam, c. 3. (m)Eccl. Hist. l. 6. c. 19. (n) lb. l. 8. 12. (o) Eccl. Hist. Magdeburg. cent. 3. c. 2. p. 2. c. 3. p. 11. c. 7. p. 117. cent. 4. c. 2. p. 4. c. 9. p. 350, 390. cent. 5. c. 2. p. 4. c. 10. p. 605, 859. cent. 6. c. 2. p. 5. cent. 7. c. 2. p. 3. c. 10. p. 254. cent. 8. c. 2. p. 5. cent. 9. c. 2. p. 3. (p) C. 53. (q) Ib. cent. 7. c. 2. p. 3. c. 10. p. 254. cent. 8. c. 2. p. 5. (r) Epist. l. 10. ep. 97. (s) Eccl. Hist. l. 8. c. 5, 6. (t) Hist. Eccl. Magdeburg. cent. 4. c. 2. p. 3. c. 9. p. 390. cent. 5. c. 2. p. 4. c. 10. p. 601, 602. cent. 6. c. 2. p. 4. cent. 7. c. 2. p. 3. c. 10. p. 254. cent. 8. c. 2. p. 5. cent. 9. c. 2. p. 3.”

 

Näemme tästä, että Pietari käsittelee opeista Jumalan Predestinaatiota (Nro 296), jonka Paavali taas esitti Roomalaiskirjeen kohdassa 8:29-30.

 

Pietari sitoo uskon toivoon, jossa me olemme Pyhän Hengen pyhittämiä, ja pyhityksen pirskottamiseen hänen verellään ja ylösnousemukseen. Veri on sovituksen veri Melkisedekin pappeuden pyhittämiseksi, kuten heprealaiskirjeessä on kerrottu (vrt. Heprealaiskirjeen kommentaari (F058)).

 

Tämä on perintö, joka meille on luvattu Kristuksen kanssaperillisinä. Huomaa, että hän viittaa tässä viimeisiin päiviin, joten tämä teksti on tarkoitettu Jumalan seurakunnille pitkäaikaiseksi profetiaksi. Se on kehotus uskoa ensimmäiseen ylösnousemukseen ja palkkioon, joka imeitä odottaa.

 

1. Piet. luku 1 (UT2020 kauttaaltaan)

1Minä, Pietari, olen Jeesuksen Kristuksen apostoli. Kirjoitan teille, jotka asutte hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa. Te olette Jumalan valitsemia ja elätte vieraassa maassa. 2Jumalan, meidän Isämme, suunnitelman mukaisesti Henki on puhdistanut teidät elämään tottelevaisina ja Jeesuksen Kristuksen verellä merkittyinä. Toivotan teille entistä enemmän Jumalan hyvyyttä ja rauhaa. 3Kiitos Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle, joka on aina hyväsydäminen! Hän on herättänyt Jeesuksen Kristuksen kuolleiden joukosta ja siten synnyttänyt meidät uudestaan, elävään toivoon. 4Taivaassa on perintö, joka ei katoa, tahraannu eikä kuihdu. Se odottaa teitä, 5joita Jumalan voima suojelee uskon avulla. Niin te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina ilmestymään viimeisenä päivänä. 6Siksi te riemuitsette, vaikka jouduttekin vielä jonkin aikaa murehtimaan monissa koettelemuksissa. 7Kultaakin testataan sulattamalla se tulessa, ja teidän uskonne on paljon kultaa arvokkaampi. Koettelemuksissa se osoittautuu aidoksi, ja se tuottaa kiitosta, kirkkautta ja kunniaa, kun Jeesus Kristus ilmestyy. 8Te ette ole häntä nähneet, mutta rakastatte häntä silti. Ette näe häntä, mutta uskotte häneen ja tunnette sanoinkuvaamatonta ja huikaisevaa riemua. 9Tehän olette pääsemässä uskon päämäärään eli pelastukseen. 10Tätä pelastusta profeetat ovat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet sen armon, jonka te saatte. 11Heissä vaikuttava Kristuksen Henki kertoi heille etukäteen hänen kärsimyksistään ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Profeetat tutkivat, mitä ja millaista aikaa tämä tarkoitti. 12Heille paljastettiin, ettei näitä asioita ollut tarkoitettu heille itselleen vaan teille. Nyt tämän saman ovat kertoneet teille ne, jotka taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen vallassa julistivat ilosanomaa. Tätä kaikkea enkelitkin haluaisivat kumartua kurkistamaan. 13Olkaa siis valmiina lähtöön. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja päänne selvänä. Pankaa toivonne kokonaan siihen armoon, jonka saatte, kun Jeesus Kristus ilmestyy. 14Olkaa tottelevaisia lapsia älkääkä antautuko niille himoille, joiden vallassa aiemmin tietämättöminä elitte. 15Olette saaneet kutsun itseltään Pyhyydeltä. Toimikaa siis aina niin, että teistäkin tulee pyhiä. 16Kirjoituksissahan sanotaan: »Olkaa pyhiä, sillä minä olen pyhä.» 17Teillä on puolueeton tuomari, jota rukouksessa kutsutte Isäksi. Hän tuomitsee jokaisen tekojensa mukaan. Eläkää siis häntä kunnioittaen tämä aikanne muukalaisina. 18Tiedättehän, ettei teitä lunastettu esivanhemmilta perimästänne tarkoituksettomasta elämästä millään katoavalla asialla, kuten hopealla tai kullalla. 19Teidät lunastettiin Kristuksen arvokkaalla verellä, virheettömän ja tahrattoman karitsan verellä. 20Hänen tehtävänsä oli tiedossa jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopussa hän ilmestyi teidän vuoksenne. 21Kun uskotte Kristukseen, uskotte myös Jumalaan, joka herätti hänet kuolleiden joukosta ja antoi hänelle kirkkauden. Näin te uskotte Jumalaan ja panette toivonne häneen. 22Kun te totuuden hyväksymällä olette puhdistaneet mielenne vilpittömään ja veljelliseen rakkauteen, rakastakaa aina toisianne puhtaasta sydämestä. 23Tehän olette syntyneet uudelleen, mutta ette katoavasta vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. 24Sanotaanhan: »Ihminen on kuin ruohonkorsi ja hänen kunniansa kuin niittykukka. Kasvi kuihtuu ja kukka lakastuu, 25mutta Herran sana pysyy ikuisesti.» Tämä on se sana, joka teille on julistettu.

 

Tästä näemme, että predestinaatio on kuin Kristuksen määrääminen maailman perustamisesta lähtien, mutta se on säilytetty meitä varten, niin että synnymme uudesti Jumalan sanan kautta Pyhässä Hengessä. Kristuksen ja uskon kautta meillä on usko Jumalan pelastukseen ja hengityksemme puhdistumiseen ((Psykhḗ (SGD 5590). Hengitys on eläimen aistiva prinsiippi ainoastaansiinä mielessä, että henki palaa Jumalan tykö kuoleman jälkeen. Tässä se puhdistetaan kuuliaisuudeksi totuudelle eli veljien vilpittömään rakkauteen sydämestä. Siinä on uskon avain ja merkki.

 

Luvussa 2 Pietari käy läpi niiden veljien piirteet, jotka vastustavat tai heikentävät tätä rakkautta. Nämä nykyään vallitsevat aspektit ovat pahuutta, pelkkää valetta. Epärehellisyys ja herjaus ovat viimeisten päivien kuolleiden ja haaleiden kirkkojen merkkejä Sardeksen ja Laodikean aikana (Ilmestyskirjan luku 3). Tässä meitä kutsutaan Kristuksen kaltaisiksi eläviksi kiviksi, joita käytetään Siionin hengellisessä temppelissä pyhinä pappeina, jotka uhraavat hengellisiä uhreja.

 

1. Piet. Luku 2

1Tehän olette jo riisuneet päältänne kaiken pahuuden ja valheen, teeskentelyn ja kateuden sekä pahat puheet. 2Hamuilkaa puhdasta opetusta kuin vastasyntyneet vauvat maitoa. Sen ravitsemina te kasvatte pelastukseen, 3kun olette päässeet näin maistamaan Herran hyvyyttä. 4Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luokse. Tuon kiven ihmiset hylkäsivät, mutta Jumala on sen valinnut, ja hänen silmissään se on kallisarvoinen. 5Olkaa itsekin kuin eläviä kiviä, joista rakennetaan hengellinen rakennus. Muuttukaa pyhäksi papistoksi antaaksenne hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen vuoksi ovat Jumalalle sopivia. 6Pyhissä kirjoituksissahan sanotaan: »Katsokaa, minä asetan Siioniin kiven, valitun, kallisarvoisen, kivistä tärkeimmän. Sen, joka siihen uskoo, ei tarvitse hävetä.» 7Teille uskoville on siis luvassa kunniaa, mutta epäuskoisten suhteen käy toteen tämä: Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, tehtiin koko rakennuksen tärkein kivi. 8Heille siitä tulee kompastuskivi ja liukas kallio. He eivät tee niin kuin sana kehottaa, ja siksi he kompastuvat. Niin on tarkoitettukin. 9Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa. Te olette Jumalan oma kansa, jonka tehtävänä on julistaa hänen hyviä tekojaan. Hän kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa. 10Ennen te ette olleet kansa; nyt te olette Jumalan kansa. Ennen hän ei armahtanut teitä, nyt teidät armahdetaan. 11Rakkaat ystävät, te asutte outoina vieraiden keskellä. Siksi kehotan teitä pidättymään ruumiillisista himoista. Nehän taistelevat sielua vastaan. 12Eläkää moitteettomasti vierasuskoisten parissa. Kun he sitten väittävät teitä pahantekijöiksi, he huomaavatkin teidän hyvät tekonne ja ylistävät Jumalaa sinä päivänä, jona kohtaavat hänet. 13Tyytykää Herran vuoksi paikkaanne kaikissa ihmisen luomissa valtarakenteissa. Totelkaa keisaria, koska hän on kaiken yläpuolella, 14ja käskynhaltijoita, jotka keisarin edustajina rankaisevat pahantekijöitä ja palkitsevat kunnon ihmiset. 15Jumalan tahto näet on, että kunnolliset tukkivat tietämättömien suun. 16Tehkää se kuten vapaat Jumalan palvelijat älkääkä niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden peitteenä. 17Antakaa kaikille arvoa, rakastakaa veljiä ja sisaria, kunnioittakaa Jumalaa, arvostakaa keisaria. 18Palvelijat, kunnioittakaa ja totelkaa isäntiänne – ei vain hyviä ja lempeitä vaan myös kieroja. 19Sehän on hienoa, jos joku Jumalan tuntemisen takia suostuu kärsimään syyttömästi. 20Mitäpä hienoa siinä olisi, jos teette väärin ja kestätte siitä saamanne iskut? Jos sen sijaan kestätte kärsimyksiä, joihin olette joutuneet tehtyänne hyvää, olette Jumalan suosiossa. 21Tähän teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esimerkin, jotta seuraisitte hänen jälkiään. 22»Hän ei tehnyt syntiä, hänen suustaan ei valhetta kuultu.» 23Häntä pilkattiin, mutta hän ei pilkannut takaisin. Hän kärsi muttei uhkaillut, vaan jätti asian oikeudenmukaiselle tuomarille. 24Hän kantoi itse omassa ruumiissaan meidän syntimme ristinpuuhun, jotta pääsisimme irti synneistä ja eläisimme oikein. Hänen haavansa ovat parantaneet teidät. 25Te olitte eksyksissä kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet paimenenne ja laumanne johtajan luokse.

 

Huomaa, että olemme valittu kansa ja kuninkaallinen papisto. Meidän tulee totella Jumalan lakeja ollaksemme esimerkkeinä pakanoille, joiden keskuudessa elämme. Me olemme Kristuksen kaltaisia esikuvia. Kun häntä pilkattiin, hän ei pilkannut takaisin. Hän ei tehnyt syntiä eikä hänen suussaan ollut petosta. Hän ei herjannut eikä hänestä löytynyt pahuutta, eikä sitä pidä löytyä meistäkään.

 

Sitten Pietari kääntyy naisten puoleen ja kehottaa uskossa myös heitä. Samat pahansuopuuuden ja petoksen ja herjauksen synnit vievät heidätkin mukanaan ja hajottavat Jumalan seurakunnat kaikkien ihmisten nähden. Ei ole mitään eroa uskossa veljien kutsumisessa, riippumatta siitä, onko kyse miehestä vai naisesta, sillä ensimmäisessä ylösnousemuksessa olemme kuin enkeleitä (Luuk. 20:36), jotka eivät ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi.

 

1. Piet. Luku 3

 

1Vaimot, olkaa tekin alamaisia miehellenne. Niin voitetaan sanoman kannalle nekin miehet, joihin sana ei tehoa. Teidän sanaton esimerkkinne vakuuttaa heidät, 2kun he näkevät teidän puhtaan ja kunnioittavan käytöksenne. 3Älkää kaunistautuko kampauksilla, kultakoruilla tai vaatteilla. 4Kaunista teissä on se, mikä ei katoa: lempeä ja sopuisa henki sydämessänne. Se on Jumalan silmissä todella arvokas. 5Näin kaunistautuivat myös ne muinaiset pyhät naiset, jotka panivat toivonsa Jumalaan ja olivat alamaisia miehelleen. 6Saara totteli Abrahamia ja kutsui häntä herraksi. Te olette Saaran tyttäriä, kun teette hyvää uhkauksista välittämättä. 7Eläkää te miehet puolestanne ymmärtäväisesti vaimonne kanssa, niin kuin heikomman kanssa eletään. Kohdelkaa häntä kunnioittavasti, sillä hänellekin kuuluu ikuisen elämän lahja. Näin voitte rukoilla esteettömästi. 8Lopuksi vielä: Olkaa kaikki yksimielisiä. Jakakaa toistenne murheet ja rakastakaa toisianne. Olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. 9Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä loukkaukseen loukkauksella, vaan siunatkaa mieluummin. Siihen teidät kutsuttiinkin, jotta saisitte siunauksen osaksenne. 10»Jos rakastaa elämää ja tahtoo nähdä hyviä päiviä, on estettävä kieltään puhumasta pahaa ja huuliaan valehtelemasta. 11On käännyttävä pois pahasta ja tehtävä hyvää, etsittävä rauhaa ja pyrittävä siihen. 12Herra kääntää katseensa oikeamielisiin ja avaa korvansa kuulemaan heidän rukouksiaan, mutta pahantekijät Herra kohtaa silmästä silmään.» 13Kuka voi tehdä teille pahaa, jos pyritte kiihkeästi hyvään? 14Vaikka joutuisittekin kärsimään oikeamielisyydestänne, olette silti onnellisia. Jos teitä pelotellaan, älkää pelästykö älkääkä hätääntykö 15vaan pitäkää Herra Kristus sydämessänne pyhänä. Olkaa aina valmiina vastaamaan jokaiselle, joka kysyy, mihin toivonne perustuu. 16Vastatkaa kuitenkin rauhallisesti ja kunnioittavasti. Silloin omatuntonne on puhdas ja häpeään joutuvat ne, jotka puhuvat pahaa teidän hyvästä elämästänne Kristuksen yhteydessä. 17On parempi tehdä hyvää ja kärsiä, jos Jumala niin tahtoo, kuin kärsiä pahojen tekojen takia. 18Kärsihän Kristuskin kerran ihmisten syntien vuoksi. Syytön kärsi syyllisten puolesta viedäkseen teidät Jumalan luokse. Hänen ruumiinsa tapettiin, mutta Henki teki hänet eläväksi. 19Niin hän meni julistamaan vankeudessa oleville hengille, 20jotka Nooan aikoina olivat tottelemattomia. Silloin Jumala odotti kärsivällisesti, kun arkkia rakennettiin. Arkkiin meni sisään vain muutamia, tarkemmin sanottuna kahdeksan henkeä, jotka vesi pelasti. 21Samoin teidätkin pelastaa nyt vesi eli kaste, ei saastaisesta elämästä luopuminen. Kasteessa te olette tehneet Jumalan kanssa sopimuksen, joka takaa teille puhtaan omantunnon. Te pelastutte Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta. 22Hän on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella. Hänelle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.

 

Meidän tulee kärsiä kansojen vainoamina, vaikka toimimmekin oikein ja tottelemme Jumalan käskyjä ilman syntiä, sillä synti on lain rikkomus (1. Joh. 3:4). Tässä Pietari sitoo kasteen pelastukseen, eikä se ole lasten pirskottamista, vaan katuvan aikuisen kastetta vedellä, joka on välttämätön ensimmäiseen ylösnousemukseen pääsemiseksi.

 

Sitten Pietari jatkaa lihallisen kärsimyksen käsitettä osoittaen, että olemme vapaita ja olemme lakanneet tekemästä syntiä ja elämme Jumalan tahdon mukaan Hänen käskyjensä mukaisesti. On selvää, että hän viittaa pakanoiden synteihin, jotka ovat vastoin Jumalan lakeja (jae 3). Loppu on lähellä, ja siksi seurakunta kokee näitä ongelmia loppuun asti, ja näin tehdessään seurakuntalaisten täytyy harjoittaa vieraanvaraisuutta ja olla anteliaita toisiaan kohtaan. Sillä jokainen kärsii tulisessa koettelemuksessa, joka valituilla on vastassaan heidän kutsumuksessaan. Jotkut tulevat kärsimään marttyyrikuoleman, toisia vainotaan, mutta kukaan ei kärsi enempää, kuin hän voi sietää. Monet eivät kuitenkaan viimeisinä päivinä tule pysymään pystyssä vaan tulevat lankeamaan kuin koirat omaan oksennukseensa, kuten Pietari sanoo Pietarin 2. kirjeessä.

 

1. Piet. Luku 4

 

1Kristus siis kärsi ruumiillisesti, joten omaksukaa tekin yhtä rohkea asenne. Ne, jotka ovat luopuneet synnistä, joutuvat kärsimään ruumiillisesti. 2He elävät jäljellä olevan elämänsä Jumalan tahdon mukaisesti eivätkä ihmisten himoja seuraten. 3Olette jo aivan tarpeeksi kauan eläneet jumalattomien muukalaisten tavoin, hillittömästi ja himojen vallassa. Olette viettäneet viininhuuruisia juhlia, järjestäneet juominkeja ja osallistuneet kiellettyyn epäjumalien palvontaan. 4Nyt nuo jumalattomat ovat ihmeissään ja pilkkaavat teitä, kun te ette ryntää heidän kanssaan samaan hillittömyyden virtaan. 5He joutuvat kuitenkin tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet. 6Ilosanoma julistettiin niillekin, jotka ovat jo kuolleet, jotta he Jumalan silmissä eläisivät Hengessä, vaikka ovatkin ihmisten silmissä kuolleita. 7Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis järkeviä ja raittiita voidaksenne rukoilla. 8Ennen kaikkea rakastakaa toisianne sinnikkäästi, sillä rakkaus peittää paljotkin synnit. 9Olkaa toisillenne vieraanvaraisia älkääkä valittako. 10Jokainen teistä on saanut lahjoja Jumalalta. Palvelkaa siis toisianne jakaen hänen monipuolista hyvyyttään kuin taitavat taloudenhoitajat. 11Jos pidät puheen, puhu Jumalan antamin sanoin. Jos palvelet, palvele Jumalan antamin voimin. Silloin kaikki koituu Jumalan kunniaksi Jeesuksen Kristuksen vuoksi. Kunnia ja voima hänelle ikuisesti, aamen. 12Rakkaat ystävät, teidät testataan tulessa. Älkää ihmetelkö sitä, ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa. 13Mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, sitä enemmän iloitkaa. Niin saatte riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 14Jos Kristuksen nimeä käytetään haukkumanimenä teitä vastaan, voitte olla onnellisia, sillä Jumalan kirkkauden Henki on teidän yllänne. 15Kenenkään teistä ei pidä kärsiä murhaajana, varkaana, pahantekijänä tai vakoojana. 16Jos joku sen sijaan kärsii kristittynä, hänen ei pidä hävetä vaan antaa kristityn nimen tuottaa kunniaa Jumalalle. 17On tullut aika aloittaa tuomio Jumalan omasta temppelistä. Mutta jos tuomio alkaa meistä, millainen loppu onkaan niillä, jotka eivät taivu uskomaan ilosanomaa? 18Jos syytön pelastuu vain vaivoin, minne päätyvätkään jumalaton ja syntinen? 19Siksi niiden, jotka kärsivät Jumalan tahdosta, pitää antaa henkensä uskollisen Luojan haltuun ja tehdä hyvää.

 

Tuomio alkaa Jumalan perheestä. Meitä kaikkia tullaan koettelemaan kristittyinä ja Kristuksen nimen tähden, ja tämä alkaa käydä kouriintuntuvammaksi nyt kuin vähään aikaan.

 

Jos se alkaa meistä, missä seisovatkaan heikot ja laiskat ja omahyväiset Jumalan edessä kaikessa tässä, puhumattakaan niistä, jotka tekevät syntiä huoletta.

 

Kun meitä koetellaan, kuten Kristusta koeteltiin, kärsimme Jumalan tahdon mukaisesti ja uskomme sielumme uskolliselle luojalle. Ole valmis tukemaan johtajiamme keskuudessamme ja huolehtimaan kaikista kansamme laumoista. Tee se aidosta innosta äläkä alhaisesta voitonhimosta, auttaaksesi meitä kaikkia selviytymään ja saavuttamaan Jumalan kirkkauden ylösnousemuksessa.

 

1. Piet. Luku 5

1Minä olen Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen siitä kirkkaudesta, joka kerran ilmestyy. Olen myös yksi vanhimmista ja kehotan niitä, jotka teidän joukossanne ovat samassa asemassa: 2Ohjatkaa sitä laumaa, jota Jumala on pannut teidät paimentamaan. Älkää tehkö sitä pakosta vaan vapaaehtoisesti, Jumalan mielen mukaisesti, ei rahanhimosta vaan aidosta innosta. 3Älkää hallitko herroina niitä, jotka ovat teidän vastuullanne, vaan olkaa laumanne esikuvia. 4Kun ylipaimen sitten ilmestyy, saatte kunnianosoitukseksi kuihtumattoman seppeleen. 5Kehotan myös teitä, nuoret: tyytykää asemaanne vanhimpien alaisina. Ja te kaikki: pukekaa päällysvaatteeksenne nöyryys, sillä Jumala asettuu ylimielisiä vastaan, mutta nöyriä hän armahtaa. 6Nöyrtykää siis Jumalan vahvan käden alle, niin hän korottaa teidät aikanaan. 7Voitte heittää kaikki huolenne hänelle, sillä hän välittää teistä. 8Pitäkää päänne selvänä ja pysykää hereillä. Paholainen, teidän syyttäjänne, kulkee ympäriinsä kuin karjuva leijona ja etsii nieltävää. 9Asettukaa häntä vastaan uskon vahvistamina. Tiedättehän, että veljenne ja sisarenne kaikkialla maailmassa joutuvat kestämään samat kärsimykset. 10Kaiken armon Jumala on kuitenkin kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksen avulla. Kun kärsitte hetken, hän itse hoitaa teidät kuntoon ja lujittaa, vahvistaa ja tukee teitä. 11Ikuinen valta hänelle, aamen. 12Kirjoitin teille nyt lyhyesti Silvanuksen avulla. Pidän häntä uskollisena veljenä. Kehotan teitä pysymään lujina ja vakuutan, että olette todella Jumalan suosiossa. 13Terveisiä Babylonin seurakunnalta, joka on saanut kutsun niin kuin tekin, ja pojaltani Markukselta. 14Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla. Rauhaa kaikille teille, jotka olette Kristuksen yhteydessä.

 

Pietari tervehtii vaimoaan ja poikaansa Markusta.

 

Tämä on todellista Jumalan armoa, eikä se tingi Jumalan lakia rahtuakaan. Kun meidät on pantu kärsimään vähän, Jumala parantaa ja vahvistaa meitä. Loppu on purkautumassa ylitsemme. Pysykää lujina.