Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F046iii

 

 

 

 

 

1. Korinttilaiskirjeen kommentaari: Osa 3

 

(Versio 1.0 20210205-20210205)

 

 

Lukujen 11-16 kommentaari

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2021 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


1. Korinttilaiskirjeen kommentaari Osa 3

 

HUOMATUKSIA ENSIMMÄISEEN KIRJEESEEN KORINTTILAISILLE (Luvut 11-16).


kirjoittanut E.W. Bullinger

 

1. Korinttilaiskirje 11:2-16. HENKISTEN LAHJOJEN JULKINEN KÄYTTÖ.

1. Korinttilaiskirje 11:2. Kuuliaisten ylistys.
1. Korinttilaiskirje 11:3. Paljastettu periaate.
1. Korinttilaiskirje 11:4-6. Tulos.
1. Korinttilaiskirje 11:7-12. Syyt.
1. Korinttilaiskirje 11:13-15. Luonnon opetukset.
1. Korinttilaiskirje 11:16. Vastaansanojan torjuminen.

1 Corinthians 11:7-12. SYYT.
1. Korinttilaiskirje 11:7-. Mies. Hänen kunniansa.
1. Korinttilaiskirje 11:7. Nainen. Hänen kunniansa.
1. Korinttilaiskirje 11:8-. Mies. Hänen alkuperänsä.
1. Korinttilaiskirje 11:8. Nainen. Hänen alkuperänsä.
1. Korinttilaiskirje 11:9-. Mies. Hänen luomisensa tarkoitus.
1. Korinttilaiskirje 11:9-10. Nainen. Hänen luomisensa tarkoitus.
1. Korinttilaiskirje 11:11. Keskinäinen riippuvaisuus Herrassa.
1. Korinttilaiskirje 11:12. Keskinäinen suhde Jumalan käskystä.

1. Korinttilaiskirje 11:17-34. EVANKELIUMIN TUOMIOKAUSI ON ANTITYYPPI.

1. Korinttilaiskirje 11:17. Moite.
1. Korinttilaiskirje 11:18-22-. Yhteen tulemisesta.
1. Korinttilaiskirje 11:22. Moite.
1. Korinttilaiskirje 11:23-34. Herran ehtoollisesta.

1. Korinttilaiskirje 11:23-34. HERRAN EHTOOLLISESTA.

1. Korinttilaiskirje 11:23-25. Ilmestys vastaanotettu.
1. Korinttilaiskirje 11:26. Kelvollinen osallistuminen.
1. Korinttilaiskirje 11:27. Kelvoton osallistuminen.
1. Korinttilaiskirje 11:28. Itsensä tutkiskelu.
1. Korinttilaiskirje 11:29-30. Ei tutkiskelua ruumiista.
1. Korinttilaiskirje 11:31. Itsearviointia.
1. Korinttilaiskirje 11:32. Herran kuritus.
1. Korinttilaiskirje 11:33-34. Neuvo annetaan.

1. Korinttilaiskirje 12:1-1. Korinttilaiskirje 14:40. HENGELLISTEN LAHJOJEN JULKINEN KÄYTTÖ.
1. Korinttilaiskirje 12:1-31. Henkiset lahjat.
1. Korinttilaiskirje 13:1-13. Rakkaus on lahjoja oivallisempi.

1. Korinttilaiskirje 14:1-40. Profetia paras lahja.

1. Korinttilaiskirje 12:1-31. HENGELLISET LAHJAT.
1. Korinttilaiskirje 12:1-3. Ohjeet hengellisistä lahjoista.

1. Korinttilaiskirje 12:4-6. Lahjojen moninaisuus.
1. Korinttilaiskirje 12:7-11. Jumalan lahjoja pyhille.
1. Korinttilaiskirje 12:12-20. Ruumiin jäseniä monta.

1. Korinttilaiskirje 12:21-27. Keskinäinen riippuvaisuus.
1. Korinttilaiskirje 12:28. Jumalan huolenpito seurakunnasta.
1. Korinttilaiskirje 12:29-30. Lahjojen moninaisuus.
1. Korinttilaiskirje 12:31. Kehotus hengellisiin lahjoihin.

1. Korinttilaiskirje 13:1-13. RAKKAUS OIVALLISEMPI KUIN LAHJAT.

1. Korinttilaiskirje 13:1-3. Rakkaus ylivertainen armolahja.
1. Korinttilaiskirje 13:4-8. Sen ominaispiirteitä.
1. Korinttilaiskirje 13:8-12. Lahjat vain ohimeneviä.
1. Korinttilaiskirje 13:13. Rakkaus pysyy ja on korkein.

1. Korinttilaiskirje 14:1-40. PROFETIA PARAS LAHJA.

1. Korinttilaiskirje 14:1-20. Profetia on kieliä parempi.
1. Korinttilaiskirje 14:21-40. Syyt ja varoitukset.

1. Korinttilaiskirje 14:1-20. PROFETIA PAREMPI KUIN KIELET.

1. Korinttilaiskirje 14:1. Jokainen lahja on toivottava.
1. Korinttilaiskirje 14:2-4. Mutta profetoiminen paras.
1. Korinttilaiskirje 14:5-. Myös kielet ovat toivottavia.
1. Korinttilaiskirje 14:5-20. Mutta profetoiminen paras.

1. Korinttilaiskirje 14:5-20. PROFETOIMINEN PARAS.

1. Korinttilaiskirje 14:5-6. Tulkkausta tarvitaan.
1. Korinttilaiskirje 14:7-12. Muutoin kielien lahja hyödytön.

1. Korinttilaiskirje 14:13. Tulkkausta tarvitaan.
1. Korinttilaiskirje 14:14-20. Muutoin kielien lahja hyödytön.


1. Korinttilaiskirje 14:21-40. SYYT JA VAROITUKSET.
1. Korinttilaiskirje 14:21-25. Jumalan ennustus.
1. Korinttilaiskirje 14:26-. Nuhtelu.
1. Korinttilaiskirje 14:26. Kehotus. Antaa, &c.
1. Korinttilaiskirje 14:27-35. Apostolinen ohjaus.
1. Korinttilaiskirje 14:36-39. Nuhtelu.
1. Korinttilaiskirje 14:40. Kehotus. Let, &c.

1. Korinttilaiskirje 15:1-11. APOSTOLINTEHTÄVÄ ESITETÄÄN JA VAADITAAN.

1. Korinttilaiskirje 15:1-. Paavalin evankeliumi. Julistetaan.
1. Korinttilaiskirje 15:1-2. Jonka he olivat saaneet.
1. Korinttilaiskirje 15:3-. Paavalin evankeliumi. Julistetaan.
1. Korinttilaiskirje 15:3-11. Jonka hän oli saanut.

1. Korinttilaiskirje 15:12-58. HÄNEN OPILLISEN OPETUKSENSA VAHVISTAMA VAATIMUS.
1. Korinttilaiskirje 15:12. Vastalause. Mitä jotkut sanovat.
1. Korinttilaiskirje 15:13-19. Vastaus.
1. Korinttilaiskirje 15:20-28. Ylösnousemus on varma, koska Kristus on noussut ylös.

1. Korinttilaiskirje 15:29-32. Nykyinen konflikti on tarkoitukseton, jos Kristus ei ole noussut ylös.

1. Korinttilaiskirje 15:33-34. Kehotus.
1. Korinttilaiskirje 15:35. Vastaväite.
1. Korinttilaiskirje 15:36-41. Vastaus.
1. Korinttilaiskirje 15:42-49. Ylösnousemus on varma, koska Kristus on noussut ylös.

1. Korinttilaiskirje 15:50-57. Voitto kaikkien nykyisten konfliktien arvoinen.

1. Korinttilaiskirje 15:58. Kehotus.


1. Korinttilaiskirje 15:13-19. VASTAUS.
1. Korinttilaiskirje 15:13. Jos ei ylösnousemusta, Kristus ei noussut ylös.

1. Korinttilaiskirje 15:14-15. Seuraukset. Meidän saarnamme turha. Uskonne on turha. Olemme vääriä  todistajia.
1. Korinttilaiskirje 15:16. Jos ei ylösnousemusta, Kristus ei noussut ylös.

1. Korinttilaiskirje 15:17-19. Seuraukset. Uskonne on turha. Kuolleet ovat kuolleita. Me kaikkein kurjimmat.

1. Korinttilaiskirje 15:20-28. YLÖSNOUSEMUS VARMA, KOSKA KRISTUS NOUSSUT YLÖS.
1. Korinttilaiskirje 15:20-22. Kuolema torjuttu.
1. Korinttilaiskirje 15:23-24. Järjestys. Ensihedelmät jne.
1. Korinttilaiskirje 15:25. Syy.
1. Korinttilaiskirje 15:26-27-. Kuolema tuhottu.
1. Korinttilaiskirje 15:27-28-. Järjestys. Isä Korkein.
1. Korinttilaiskirje 15:28. Tarkoitus.

 

*****

 

Luku 11

1Alkakaa noudattaa minun esimerkkiäni niin kuin minäkin noudatan Kristuksen esimerkkiä. 2On hienoa, että muistatte aina kaikki opetukseni ja pidätte kiinni opista, jonka välitin teille. 3Teidän on silti syytä tietää, että Kristus on jokaisen miehen pää samoin kuin mies on naisen pää ja Jumala Kristuksen pää. 4Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. 5Jos taas nainen rukoilee tai profetoi paljain päin, hän häpäisee päänsä. Sehän on sama kuin jos hän olisi ajanut päänsä kaljuksi. 6Jos nainen ei peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikata hiuksensa. Jos hiusten leikkaaminen tai pään kaljuksi ajaminen on naisen mielestä häpeällistä, hänen on peitettävä päänsä. 7Miehen ei tarvitse peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. 8Eihän miestä luotu naisesta vaan nainen miehestä, 9eikä miestä luotu naista varten vaan nainen miestä varten. 10Siksi naisen on enkelien takia pidettävä päässään merkkiä vallastaan. 11Herralle ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista. 12Nainen luotiin miehestä, mutta mies on syntynyt naisesta. Kaikki on silti saanut alkunsa Jumalasta. 13Päätelkää itse, onko sopivaa, että nainen rukoilee Jumalaa paljain päin. 14Eikö jo luontokin opeta teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15mutta naiselle kunniaksi? Pitkät hiukset on annettu naiselle vaatteeksi. 16Jos joku väittää jotain muuta, niin sanon hänelle, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä muillakaan Jumalan seurakunnilla. 17Näitä ohjeita antaessani en voi kehua teitä, sillä kokoontumisistanne on teille enemmän haittaa kuin hyötyä. 18Olen ensinnäkin kuullut, että seurakunnan kokouksissa jakaudutte eri ryhmiin. Uskon tämän, ainakin osittain. 19Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne eri ryhmiä, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. 20Teidän kokouksissanne ei kuitenkaan nautita Herran ateriaa oikein. 21Jokainen syö omia aikojaan. Joku on nälissään, kun toinen jo ryyppää. 22Ettekö voi syödä ja juoda kotonanne? Halveksitteko Jumalan seurakuntaa niin paljon, että nolaatte ne, joilla ei ole ruokaa? Mitä minun pitäisi teille sanoa? Kehuisinko muka teitä? Tässä asiassa en teitä kehu. 23Sen, minkä sain Herralta tiedoksi, olen välittänyt teillekin: Sinä yönä, kun Herra Jeesus ilmiannettiin, hän otti leivän 24ja lausui kiitosrukouksen. Sitten hän mursi leivästä paloja ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää näin minun muistokseni.» 25Aterian jälkeen hän otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Tehkää näin minun muistokseni aina, kun juotte siitä.» 26Julistakaa siis Herran kuolemaa aina, kun syötte leipää tai juotte viinimaljasta – siihen saakka, kun hän tulee. 27Jokainen, joka arvottomalla tavalla syö leipää ja juo Herran maljasta, tekee rikoksen Herran ruumista ja verta vastaan. 28Leipää syödessään ja viinimaljasta juodessaan ihmisen pitää tutkia itseään. 29Se, joka syö ja juo ajattelematta, mitä kaikkea Kristuksen ruumis tarkoittaa, hankkii itselleen tuomion. 30Sen vuoksi teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet kuolevat. 31Jos tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. 32Herra kuitenkin kasvattaa meitä rangaistuksilla, jotta meitä ei tuomittaisi yhdessä maailman kanssa. 33Odottakaa siis toisianne, veljet ja sisaret, kun kokoonnutte aterialle. 34Se, jolla on nälkä, voi syödä kotonaan. Silloin kokoontumisenne ei tuota teille rangaistusta. Muista asioista annan ohjeet, kun tulen.

 

Luvun 11 tarkoitus

Luvussa käsitellään seurakunnan rakennetta, joka rakentuu perheiden ympärille, jotka ovat vastuussa Kristukselle. Vastuu on annettu miehelle, joka on vastuullinen pää, jotta varmistettaisiin vastuuvelvollisuus Kristukselle. Tämä ei suinkaan vähennä naisen vastuuta uskossa, vaan lisää miehen vastuuta Kristusta kohtaan. Jaetta 1 pidetään luvun 10 päätöksenä eikä luvun 11 alkukohtana. Jakeet 2-16 esittävät keskustelun palvonnan menetelmästä ja tavoista, jotka todellisuudessa ulottuvat lukuun 14 asti. Perinteet jakeessa 2 esittää myös 2. Tess. 2:15. Jakeet 3-5 käsittelevät päätä. Mies häpäisee päänsä, jos hän rukoilee ja profetoi pää peitettynä, mikä oli fariseusten ja muiden lahkojen keskuudessa kehittynyt perinne (jakeet 3-4). Jae 5 kertoo naisesta, joka rukoilee päätään peittämättömänä, ja häpäisee päänsä, ikään kuin hänen päänsä olisi ajeltu. Perinteenä oli, että naisten tuli peittää itsensä. Sitten Paavali sanoo, että miestä ei luotu naista varten, vaan nainen miestä varten (jakeet 8-9). Jakeissa 10-11 sanotaan, että naisella tulisi olla huntu päässään enkelien tähden. Tämä johtui opista, jonka mukaan enkelit asuivat yhdessä naisten kanssa (1. Moos. 6:2-4). Augustinus ja viidennen vuosisadan kolminaisuusopin kannattajat kielsivät tämän opin, ja siten modernit kolminaisuusopin kannattajat tarjoavat selityksiä, joissa enkelien ajateltiin huolehtivan jumalallisesta järjestyksestä, mutta se ei edellyttäisi naisten pukeutuvan huntuihin (vrt. 1. Tim. 5:2). Naiset käyttivät huntuja alueilla, joissa harjoitettiin temppeliprostituutiota, kuten Korintissa, ja se oli todellinen syy, miksi naiset käyttivät huntuja avioliitossa. Tätä käytäntöä vastustettiin, kun tapa lakkautettiin pakanallisten temppelien myötä.

 

Naisilla täytyy olla pitkät hiukset, kun taas miehelle on häpeällistä, että hänellä on pitkät hiukset (jae 14), mutta naisella pitäisi olla pitkät hiukset, ja se on hänen ylpeytensä. Pitkät hiukset annetaan naisille peitteeksi (vrt. 15-16). (vrt. myös 14:36) Fariseuksilla on ollut tapana ajella naisen pää ja siten he käyttävät peruukkeja ja huntuja monissa lahkoissa. Tosiasia on, että Jumalan seurakunnat lopettivat tämän käytännön nykyaikana. Kolminaisuusopin kannattajat vaihtoivat sen hattujen käyttöön yksissä maissa ja huntuihin toisissa.

 

Jakeessa 17 Paavali alkaa sitten nuhdella heitä siitä, että he kokoontuivat yhteen, eivät syömään Herran ehtoollista (Abib-kuun 14. päivän iltana), vaan ryhmissä syömään aterioita, jotka vaihtelivat kooltaan, niin että yksillä ei ollut mitään ja toiset ovat juovuksissa (jakeet 20-21). Näin tehdessään he halveksivat Jumalan seurakuntaa ja nöyryyttävät niitä, joilla ei ole mitään. Ihanne on siis, että he syövät yhdessä pyhinä päivinä. He tekivät tämän syömällä yhdessä niin kutsutuilla Agape-aterioilla (Juuda 12). Sitten hän käski syödä kotona, ennen kuin he tulevat Herran aterialle. On tärkeää huomata, että ensimmäisen vuosisadan seurakunta noudatti temppelikalenteria ja neljättä käskyä, pitäen sapatin, uudetkuut ja juhlat sekä pyhät päivät Jumalan kalenteri (Nro 156). He tekivät tämän aina 1400-luvun uskonpuhdistukseen asti, mukaan luettuina myös Koraanin seurakunnat. Trinitaariset kirkot hylkäsivät temppelikalenterin ja hyväksyivät sunnuntain palvonnan toiselta vuosisadalta alkaen Roomassa viikoittaisen sapatin kanssa ja hyväksyivät sitten Easter-pääsiäisen vuosina 155-192 jaa. Ne eivät hyväksyneet joulua ennen kuin 375 jaa. Syyriassa ja 386 Jerusalemissa. Ne poistivat sapatin Laodikeasta vuonna 366 jaa. trinitaarisissa kirkoissa, mutta eivät Jumalan seurakunnissa.

 

Niiden Raamattu oli Septuaginta (LXX), joka oli Vanhan Testamentin kreikankielinen teksti. Tämä oli Uuden Testamentin seurakunnan Raamattu.

 

Jakeissa 23-34 Paavali antaa kunnon ohjeet Herran ehtoollisen nauttimiseen Abib-kuun 14. päivänä Abibissa asianmukaisesti, ja joka syö Herran ehtoollista väärin, tuo itselleen tuomion. Siksi monet heistä ovat sairaita. On välttämätöntä erottaa ruumis Herran ehtoollista varten, toisin sanoen tunnistaa oikea Kristuksen ruumis, jossa sinun tulee nauttia Herran ehtoollinen, tai tuomita itsesi (23-25 vrt. Matt. 26:26-29; Mark. 14:22-25; Luuk. 22:14-20).

 

Väärä oppi Herran ehtoollisen ajoituksesta (Nro 103c)(s. 3-4)

Herran ehtoollinen symboloi myös Melkisedekiä/Melkisedekin pappeutta (Ps.110:4; Heb.5:6,10; 6:20; 7:17,21), johon ihmiset tulevat kastettuina ja Kristuksen ruumiiseen asetettuina (1. Piet.2:5,9; Ilm.1:6; 5:10; 20:6). Tämä on se pappeus, johon Kristus tuli ylimmäiseksi papiksi ja johon meidän on tultava papeiksi; ja jolle Leevi antoi kymmenykset ollessaan Abrahamin kupeissa. Tämä tärkeä jakso on selitetty Heprealaiskirjeessä. Jumalan seurakunta on noudattanut Herran ehtoollista ensisijaisena vuosittaisena tapahtumanaan, joka on varattu sen kastetuille jäsenille, ja sitä on aina vietetty Abib-kuun 14. päivän iltana, ja Paavali nuhteli korinttilaisia siitä, että he tekivät siitä juopumisen juhlan ja käski heitä syömään kotona, ennen kuin he osallistuivat siihen sinä iltana (1. Kor. 11:34), joka oli Yö, jona hänet kavallettiin (1. Kor. 11:23).

 

Pääsiäinen taas on varattu kaikille, mukaan luettuina kansakunnan kääntymättömät, muukalaiset, ne, joita ei ole kastettu, ja lapset. Heidän tulee osallistua pääsiäisateriaan, joka koostuu paahdetusta karitsasta tai karjan eläimestä (2. Moos. 12:5), katkerista yrteistä ja happamattomasta leivästä Abib-kuun 15. päivän pimeänkoitossa, ja heidän tulee viettää valvomisen yötä (2. Moos. 12:42). Pääsiäinen on dynaaminen keino tämän maailman eli aikakauden kansojen ymmärtää, että Jumala antoi lakinsa koko ihmiskunnalle Israelin ja Mooseksen välityksellä Herran enkelin kautta. Pääsiäinen symboloi myös Israelin aiempaa vapautumista Egyptistä, joka osoittaa kaikkien kansojen vapautuvan Babylonista ja Saatanan vallan alaisuudesta. Valvomisen yö ei viittaa vain menneisyyteen, kun kuoleman enkeli kulki Israelin leirin yli, vaan se viittaa myös Kristuksen tulevaan paluuseen ja siihen, että meidän tulee olla varuillamme (ks. Mark. 13:32-37).

 

Kääntyneiden kastettujen, jotka ovat osa Melkisedekin pappeutta, on myös osallistuttava pääsiäisen viettoon, mukaan lukien muistoateria ja "valvomisen (eli havaitsemisen) yö" syistä, jotka selitetään vastaukseksi jäljempänä esitettyyn harhaluuloon (katso Melkisedek (Nro 128)).

 

Herran ehtoollinen (Nro 103)(s. 3)

Herran ehtoollinen symboloi kirkon valmistautumista tuhatvuotiseen valtakuntaan. Katso 1. Korinttilaiskirje 11:23-26 jäljempänä.

 

Tämä yö julistaa Herran kuolemaa, kunnes hän tulee kristityille määrättynä käskynä.

 

Ensimmäinen elementti on...Ja tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut ainoana tosi Jumalana ja Jeesuksena Kristuksena, jonka olet lähettänyt (Joh. 17:3).

 

Iankaikkisen elämän toinen elementti on usko Jeesukseen Kristukseen ainoan todellisen Jumalan tuntemisen kautta.

 

Iankaikkisen elämän kolmas elementti on osallistuminen pääsiäiseen, Jeesuksen ruumiin syöminen ja veren juominen.

 

Herran ehtoollisen ensimmäinen seremonia on jalkojen pesu. Koko tämä jalkojenpesun prosessi ei ole vain palvelua. Se symboloi oman itsemme panemista syrjään. Näemme tämän käsitteestä tithénai (vaatteen asettaminen syrjään) ja Kristuksen vyöttäytymisestä pyyhkeellä. Koko tämä prosessi huokuu symboliikkaa, jossa Kristus kirjaimellisesti laski pois kaikki tykötarpeensa ja vaatetuksensa. Ensin hän luopui asemastaan elohimina ja tuli ihmiseksi palvellakseen meitä. Hän tiesi, että hänen oli tultava maan päälle, paitsi näyttääkseen meille, koska elimme demonien perustaman järjestelmän alla, vaan osoittaakseen myös demoneille, että hänen oli luovutettava henkensä.

 

Kapinansa takia demoneilla ei ollut uhria, joka olisi palauttanut heidät Jumalalle. Ei ollut mahdollista uhria, jonka Saatana ja Isäntä olisivat voineet uhrata sovittaakseen itsensä Jumalan kanssa syntien tähden. Jonkun oli kuoltava. Joten yhden heistä täytyi omaksua ihmismuoto ja tulla surmatuksi sovittaakseen itsensä Jumalan kanssa näyttääkseen tien. (vrt. myösNeljäkymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Nro 159A)).

 

Herran ehtoollista ei voi korvata viikoittaisella juhlalla, jossa on Mithras-kultin symboleita (öylätti) ja vedellä auringon päivänä eli sunnuntaina.

 

Täydempi selitys opeista ja Herran ehtoollisen paikasta Kristuksen ruumiissa selitetään tutkielmassa Kristuksen ruumis (P103). (s. 9)

 

Tällä symboliikalla meidät on erotettu syrjään. Ensimmäinen Exodus oli se, että meidät kuljetettiin pois Egyptistä ja Israelin kansakunta perustettiin, jotta voitaisiin perustaa paikka, jossa Jumala voisi ilmoittaa suunnitelmansa profeettojensa kautta (vrt. Jeremia 31:31-34). Näin me opimme tuntemaan Jumalan Pyhässä Hengessä.

 

Tätä näkökohtaa selitetään luvussa 10.

 

Tämä liitto, joka oli tehtävä, vaati veren uhraamista (vrt. tutkielma Jumalan liitto (Nro 152)). (vrt. Matteus 26:26-28). Tämä liitto Kristuksen kanssa vaati veriuhrin, jotta hän voisi toimia ylipappina (Hepr. 8:3, vrt. 1. Kor. 10:24).

 

Tämä näkökohta selitetään myös tekstissä Leivän ja viinin merkitys (Nro 100), jossa viini on Kristuksen veri ja leipä on ruumis, joten viinirypälemehu tai vesi ei riitä.

 

Heprealaiskirje 1:3 osoittaa, että Kristus heijastaa Jumalan kirkkautta ja kantaa Hänen olemuksensa leimaa, ylläpitäen maailmankaikkeutta voimansa sanalla. Synneistä puhdistamisensa jälkeen hän istui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksiin. Myös me olemme osallisia jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:4). Kristus toimi symbolisesti viiniköynnöksenä. Viini tulee viinirypäleistä. Siksi viinitarhurin symboli on Johanneksen evankeliumissa 15:1-6.

 

Käsitys Kristuksen ruumiista ja verestä on keskeinen Herran ehtoollisessa. Me symboloimme tätä prosessia kolmella elementillä, jotka liittyvät tietoomme ainoasta todellisesta Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, uskossa Kristukseen ja sitten osallistumalla Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Ne ovat kolme elementtiä, jotka antavat meille iankaikkisen elämän. Emme voi saada iankaikkista elämää, ellei meillä ole Pyhää Henkeä emmekä noudata tuota prosessia. Me pidämme Jumalan käskyt, koska Raamattu (ja erityisesti Johannes) kertoo meille, että se on välttämätöntä Pyhän Hengen säilyttämiseksi. Siksi meidän on vietettävä sapattia ja pääsiäisjuhlaa säilyttääksemme Pyhän Hengen ja päästäksemme ensimmäiseen ylösnousemukseen.

 

Luku 12

1Veljet ja sisaret, tahdon teidän olevan perillä Pyhän Hengen lahjoista. 2Tiedättehän, että kun ette vielä uskoneet Herraan, teitä aivan kuin ajettiin mykkien epäjumalien luokse. 3Siksi sanon teille suoraan, ettei kukaan voi Jumalan Hengen vallassa kirota Jeesusta. Ja päinvastoin: vain Pyhän Hengen vallassa voi sanoa, että Jeesus on Herra. 4Lahjoja on erilaisia, mutta sama Henki on ne antanut. 5Myös palvelutehtävät ovat erilaisia, mutta sama Herra on ne antanut. 6Jumalan voima vaikuttaa monin tavoin, mutta se on aina ja kaikessa sama voima. 7Henki ilmenee jokaisessa jollain tavalla yhteiseksi hyödyksi. 8Sama Henki antaa toiselle kyvyn puhua viisaasti, toiselle kyvyn jakaa tietoa. 9Sama Henki antaa toiselle uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan. 10Joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoi, joku tunnistaa erilaiset henget, joku puhuu kielillä ja joku muu tulkitsee hänen puheensa. 11Kaiken saa kuitenkin aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa jokaiselle sellaisen lahjan kuin tahtoo. 12Kristus on kuin ihmisruumis: kokonaisuus, joka muodostuu monesta eri jäsenestä. 13Meidät kaikki on kastettu samassa Hengessä yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita. Kaikki me olemme juoneet samaa Henkeä. 14Ruumis ei koostu yhdestä jäsenestä vaan monesta. 15Eikö jalka ole osa ruumista, vaikka väittäisikin: »En kuulu ruumiiseen, koska en ole käsi»? 16Eikö korva ole osa ruumista, vaikka väittäisikin: »En kuulu ruumiiseen, koska en ole silmä»? 17Jos ruumis olisi pelkkää silmää, miten se kuulisi? Jos se olisi pelkkää korvaa, millä se haistaisi? 18Jumala kuitenkin pani ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin parhaaksi näki. 19Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin ruumista ollenkaan? 20Jäseniä on monta, mutta ruumis on yksi kokonaisuus. 21Ei silmä voi sanoa kädelle: »En tarvitse sinua.» Eikä pää voi sanoa jaloille: »En tarvitse teitä.» 22Välttämättömiä ovat nimenomaan ne ruumiinosat, joita pidetään muita heikompina. 23Mehän peitämme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita pidämme arvottomimpina. Peitämme kaikkein huolellisimmin ne ruumiinosat, joita häpeämme eniten. 24Säädyllisille ruumiinosille ei tarvitse tehdä niin. Kun Jumala liitti ruumiinosat toisiinsa, hän antoi arvottomimmille osille suurimman kunnian. 25Näin ruumiissa ei synny riitaa, vaan kaikki jäsenet pitävät yhdessä huolta toisistaan. 26Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki yhdessä. Jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, kaikki iloitsevat. 27Te olette Kristuksen ruumis; jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. 28Jumalahan on asettanut seurakunnassa yhdet apostoleiksi, toiset profeetoiksi ja kolmannet opettajiksi. Joillain on voima tehdä ihmeitä, toisilla on parantamisen lahja, jotkut osaavat auttaa muita, jotkut ovat johtajia ja jotkut puhuvat kielillä. 29Eivät kai kaikki ole apostoleja? Eivät kai kaikki ole profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? 30Ei kai kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eivät kai kaikki puhu kielillä tai osaa tulkata niitä? 31Tavoitelkaa silti kaikkein tärkeimpiä lahjoja! Nyt osoitan teille vielä tien, vaikka liioittelenkin vähän.

 

Luvun 12 tarkoitus

Jakeet 1-3 käsittelevät sitä tosiasiaa, että heillä oli pakanallisia tapoja, heidän jouduttuaan harhaan mykkien epäjumalien puoleen, ja monet käyttivät sellaisia keinoja kuin torajyvä ekstaattisten rituaalien saamiseksi. Sitten hän tekee sen erottelun, ettei kukaan kiroa Kristusta tai sano Jeesusta Herraksi muutoin kuin Pyhän Hengen kautta.

 

Jakeessa 4 hän sanoo, että on olemassa erilaisia lahjoja, mutta sama Henki, ja erilaisia palvelutehtäviä, mutta sama Herra (jae 5), ja erilaisia töitä, mutta sama Herra, joka vaikuttaa heissä jokaisessa (jae 6). Kullekin annetaan Hengen ilmentymä yhteiseksi hyödyksi (jae 7). Jakeista 8-11 näemme, että Henki antaa joillekin viisautta, toisille tietoa, toiselle uskon, toiselle parantamisen lahjan, toiselle ihmeiden teon, toiselle kyvyn erottaa tai erotella henget toisistaan, toisille erityyppisiä kieliä. Kaikki nämä ovat samassa Hengessä, joka antaa kullekin, niin kuin Hän tahtoo.

 

Aivan kuten ruumis on yhtä, monine jäsenineenkin, ja kaikki jäsenet, vaikka niitä onkin monta, ovat yksi ruumis, samoin Kristus. Sillä yhden Hengen kautta meidät kaikki kastetaan yhdeksi ruumiiksi – juutalaisiksi tai kreikkalaisiksi, orjiksi tai vapaiksi, ja kaikki saadaan juomaan yhdestä Hengestä (jakeet 12-13). Sillä ruumis ei koostu yhdestä jäsenestä, vaan monista. Jakeissa 15-24 hän selittää, että moninaisinakin ruumiin jäsenet, vaikkakin ovatkin erilaisia, muodostavat edelleen osan samaa ruumista, olipa kyseessä kädet, silmät, korvat, nenä jne. Kuten Jumala järjesti ruumiinosat ruumiseen, niin hän järjesti Kristuksen ruumiiksi seurakunnan jäsenet, joista jokainen oli ruumiin toiminnalle välttämätön. Jotkut tarvitsevat enemmän peittämistä, mutta kukin niistä sijoitetaan sinne, missä se tekee eniten hyvää ruumiista palvellakseen, ja suurempi kunnia annetaan alemmalle osalle niin, että ruumiissa ei ole epäsopua vaan kaikilla jäsenillä on yhtäläinen kohtelu. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät, ja jos yhtä kunnioitetaan, kaikki iloitsevat yhdessä (jakeet 24-26).

 

Jakeissa 27-31 Paavali sanoo, että me olemme kaikki Kristuksen ruumis ja yksilöllisesti sen jäseniä. Jumala on asettanut seurakuntaan apostoleja, profeettoja, opettajia, ihmeidentekijöitä, parantajia, auttajia, johtajia, eri kielillä puhujia (ts. lingvistejä). Jakeessa 29 hän sanoo, etteivät kaikki ole samanlaisia. Jokaisen tulisi hartaasti haluta korkeampia lahjoja tai pyrkiä niihin (vrt. Room. 12:4-5; Ef. 4:14-16; Kol. 3:14; Fil. 1:1).

Paavali selittää 1. Korinttilaiskirjeen 12. luvussa, että eri ihmisille annetaan erilaisia lahjoja Jumalan tahdon mukaan.

 

Luvussa 13 Paavali jatkaa selittämällä, että kaikkien näiden lahjojen mukana täytyy olla jumalallista rakkautta tai ne muuten ovat arvottomia.

(Ks. myös Kielilläpuhumisen kysymys (Nro 109))

 

Luku 13

1Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti. 2Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet, tietäisin kaiken ja profetoisin, vaikka voisin siirtää vuoria uskoni voimalla, ilman rakkautta en olisi mitään. 3Vaikka jakaisin pois koko omaisuuteni ja uhraisin itsenikin niin, että antaisin polttaa itseni, en hyötyisi mitään, jos minulta puuttuisi rakkaus. 4Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Se ei ole kateellinen, se ei kehuskele eikä ylpeile. 5Rakkaus ei käyttäydy häpeällisesti eikä tavoittele omaa etuaan. Se ei katkeroidu eikä suunnittele pahaa. 6Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan totuuden voitosta. 7Aina se uskoo ja toivoo, kaiken se kestää ja sietää. 8Rakkaus ei katoa koskaan, vaikka profetiat menettävät merkityksensä, kielillä puhuminen loppuu ja tieto muuttuu turhaksi. 9Me näet tiedämme ja profetoimme puutteellisesti, 10mutta kun täydellinen tulee, puutteellinen katoaa. 11Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi ja minulla oli lapsen järki ja lapsen ajatukset. Kun kasvoin mieheksi, en enää ollut kiinnostunut samoista asioista kuin lapsena. 12Nyt katselemme kuin vääristävän peilin kautta, ja kaikki näyttää meistä arvoitukselta. Kerran näemme kuitenkin Jumalan kasvotusten. Nyt tiedän asiat osittain, mutta silloin tiedän kaiken niin kuin Jumala tietää kaiken minusta. 13Nyt pysyvät voimassa nämä kolme asiaa: usko, toivo ja rakkaus. Tärkein niistä on kuitenkin rakkaus.

 

Luvun 13 tarkoitus

Niinpä Pyhän Hengen lahjat on suunniteltu sopimaan toiseen suureen käskyyn, joka on rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

(vrt. Pyhän Hengen hedelmä (Nro 146))

 

Rakkauden sivutuotteet

Pyhän Hengen kautta saadulla rakkaudella on monia sivutuotteita, joista se tunnistetaan.

 

Pelkkä uskon tunnustaminen ei riitä. Ei riitä, että kutsuu Kristusta "Herraksi". Sitä on seurattava teot. Teoillamme osoitamme uskomme (Jaak. 2:18). Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak. 2:26). Teoilla usko on tullut täydelliseksi (Jaak.2: 20,22). Teot, jotka täydentävät uskoa, perustuvat rakkauteen.

 

Jakeissa 2-3 usko, joka on kaikkitietävä ja kykenevä siirtämään vuoria, on hyödytön. Jopa omasta hengestään luopuminen vääristä motiiveista, jos se ei perustu rakkauteen vaan itsensä edistämiseen, on hyödytöntä.

 

Jakeissa 4-6 esitetään kärsivällisyys ja ystävällisyys, jotka kuvaavat Pyhää Henkeä, eivät pöyhkeile tai töykeile muita kohtaan. Jumala toimii meidän kauttamme Pyhän Hengen avulla. Ihmiset näkevät, mitä Jumala on, katsomalla, mitä me teemme, ja sitten he saavat käsityksen siitä, mitä Jumala haluaa heidän olevan. Niinpä maailma yleensä tuomitsee Pyhän Hengen teot ja pohjimmiltaan Jumalan rakkauden. Rakkaus Pyhän Hengen yhteydessä on sellaista rakkautta, jolla Jumala voi ilmaista itsensä. Rakkaus ei etsi omaansa. Se ei myöskään ole kärttyisä eikä myrtynyt. Sellaisien ominaisuuksien kuin kärsivällisyys ja ystävällisyys osoittaminen vaatii aitoa kunnioitusta toista ihmistä kohtaan.

 

Toisaalta sellaiset negatiiviset ominaisuudet kuin ylimielisyys, töykeys, ärsyyntyminen ja kauna eivät osoita tällaista kunnioitusta. Riemuitseminen totuudesta on sellainen riemuvoitto, jota osoitetaan, kun ystävä tekee jotain hyvin. Siten valitut voivat osoittaa aitoa mielihyvää, kun toinen menestyy. Kun joku kääntyy pois erehdyksestä, taivaassa vallitsee suuri ilo; niin on myös meidän suhteemme. Siksi me kestämme kaiken, toivomme kaikkea ja uskomme kaiken. Me kestämme kaiken Jumalan suuremmaksi kunniaksi, koska olemme omistautuneet Jumalalle ja lähimmäisellemme rakkaudessa. Jos emme rakasta lähimmäistämme, jonka olemme nähneet, kuinka voimme rakastaa Jumalaa, jota emme ole nähneet? Meidän pitäisi osoittaa yhdellä toisenkin potentiaali ja todellisuus. Meidän tulisi palvella toisiamme ja rakastaa lähimmäistämme, niin kuin itseämme (Gal. 5:13-14); ja myös rakastaa totuutta ja siten pelastua (2. Tess. 2:10).

 

Jakeista 8-13 näemme, että rakkaus ei koskaan katoa, koska se on lähtöisin Jumalan ikuisesta luonnosta. Jumalaan kohdistuvan rakkautemme lakkaamaton luonne vastaa täydellisesti iankaikkisen elämän lahjaa. Sillä ilman yhden jatkumista ei toinenkaan voi jatkua. Profetian päättyminen on sidottu täydelliseen liittoon ja tietoon, joka tulee osallistumisesta Pyhään Henkeen. Täten jaamme jumalallisen etukäteistietämyksen. Näin ollen Jumala jakaa täydellisen etukäteistietämyksen lopulta valittujen kanssa. Tästä näkökulmasta profetia lakkaa. Täydellinen yhteys, joka tulee jumalallisesta luonnosta, tekee kielistä ja puheesta merkityksettömiä. Meille annetaan täysin uusi kieli. Kielet katoavat, koska meille annetaan yksi kieli, jolla kommunikoida, ja se tulee olemaan henkisellä tasolla. Kaikki kieli katoaa, mutta Jumalan rakkaus on keskeinen sen suhteen, mitä meistä tulee profetioiden, tiedon ja kielten katoamisen jälkeen.

 

Täydellinen tieto poistaa tietämättömyyden ja siten myös sellainen käsite kuin tieto, joka edellyttää vastakohtanaan myös tiedon puuttumista, lakkaa. Me tulemme tuntemaan, niin kuin meidät tunnetaan (1. Kor.13:12). Tietomme ja ymmärryksemme on epätäydellistä ja epäkypsää. Ensimmäisestä ylösnousemuksesta lähtien näemme Jumalan kasvoista kasvoihin hengellisessä mielessä. Henkinen maailma paljastuu kaikessa voimassaan. Sen voi nähdä ja jakaa vain rakkaudessa. Ilman rakkautta yksilö lähetetään toiseen ylösnousemukseen oppimaan uudelleen ja kouluttautumaan voidakseen osallistua.

 

Näin ollen täydellinen ymmärrys perustuu Jumalan rakkauteen (jae 13) (1. Joh. 4:19; Room. 5:1-5; Fil. 1:9-10; Kol. 1:4-5; 1. Tess. 1:3; 5:8). Pyhän Hengen kautta voimme kehittää sitä täydellistä rakkautta, jota meiltä vaaditaan. Tätä rakkautta osoittaa usko vastoinkäymisissä. Siten uskon, toivon ja rakkauden aspektit ovat Pyhän Hengen puolia, jotka liittyvät toisiinsa, mutta rakkaus onniistä suurin.

 

Luku 14

1Tavoitelkaa rakkautta, mutta vielä kiihkeämmin tavoitelkaa hengellisiä lahjoja ja ennen kaikkea profetoimisen lahjaa. 2Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Kukaan ei ymmärrä häntä, kun hän puhuu salaisuuksia Hengen vallassa. 3Se, joka profetoi, puhuu sen sijaan ihmisille. Hän puhuu rakentavasti, ohjaa ja lohduttaa. 4Kielillä puhuva rakentaa vain itseään. Se, joka profetoi, rakentaa seurakuntaa. 5Toivon teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä enemmän toivon teidän profetoivan. Se, joka profetoi, on merkittävämpi kuin se, joka puhuu kielillä – paitsi jos tämä osaa selittää puheensa, niin että siitä on seurakunnalle hyötyä. 6Veljet ja sisaret, mitä hyötyä minusta on teille, jos tulen luoksenne puhumaan kielillä, mutten välitä teille minkäänlaista ilmestystä, tietoa, profetiaa tai opetusta? 7Sama koskee elottomia soittimia, kuten huilua ja lyyraa. Jos niillä ei voisi soittaa eri säveliä, miten melodian voisi tunnistaa? 8Kuka tietää valmistautua taisteluun, jos torvella soitettu merkki on epäselvä? 9Samoin on teidän puheenne laita: Jos ette puhu selvästi, miten teitä voi ymmärtää? Silloin saatte puhua tuuleen. 10Niin paljon kuin maailmassa onkin kieliä, niitä kaikkia ymmärtää joku. 11Jos en ymmärrä jonkun puhetta, hän on minulle vieraskielinen niin kuin minäkin hänelle. 12Kun te siis tavoittelette hengellisiä lahjoja, tavoitelkaa niitä seurakunnan hyödyksi. Silloin teiltä ei puutu mitään. 13Siksi kielillä puhuvan on rukoiltava kykyä selittää puheensa. 14Jos näet rukoilen kielillä, henkeni kyllä rukoilee mutta järkeni ei. 15Mitä tämä tarkoittaa? Rukoilen sekä hengessäni että ymmärrettävästi. Laulan ylistystä sekä hengessäni että ymmärrettävästi. 16Jos kiität Jumalaa vain hengessäsi, miten satunnainen paikallaolija tietää sanoa aamenen kiitoksesi loppuun? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot. 17Sinä kyllä kiität hyvin, muttet auta toista kehittymään. 18Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja kiitän siitä Jumalaa. 19Seurakunnassa puhun silti mieluummin viisi sanaa ymmärrettävästi kuin kymmeniätuhansia sanoja kielillä, koska silloin voin opettaa muitakin. 20Veljet ja sisaret, älkää heittäytykö lapsellisiksi. Olkaa aikuisia mutta silti pahuudessa taitamattomia kuin lapset. 21Laissa sanotaan: »Vierailla kielillä ja vieraiden suulla puhun tälle kansalle eikä se silti kuuntele minua, sanoo Herra.» 22Kielillä puhumista ei siis ole tarkoitettu merkiksi uskoville vaan epäuskoisille; profetoimista taas ei ole tarkoitettu epäuskoisille vaan uskoville. 23Jos seurakunnan kokouksessa kaikki puhuvat kielillä ja sinne tulee satunnaisia kävijöitä tai epäuskoisia, he epäilemättä sanovat, että olette sekaisin. 24Jos kaikki sen sijaan profetoivat ja joku epäuskoinen tai satunnainen kävijä tulee paikalle, hän joutuu kaikkien tutkittavaksi ja tarkasteltavaksi 25ja hänen salaisimmatkin ajatuksensa paljastuvat. Silloin hän heittäytyy kasvoilleen kunnioituksesta Jumalaa kohtaan ja tunnustaa, että Jumala on tosiaan teidän keskuudessanne. 26Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet ja sisaret? Sitä, että kun kokoonnutte, jokaisella on jotain annettavaa: laulu, opetus, ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken pitää tapahtua yhteiseksi hyödyksi. 27Jos puhutaan kielillä, saa puhujia olla kaksi tai enintään kolme. Jokaisen on puhuttava vuorollaan, ja jonkun on oltava tulkkina. 28Ellei tulkkia ole, on puhujan oltava hiljaa seurakunnassa ja puhuttava vain itselleen ja Jumalalle. 29Myös profeetoista saa olla äänessä vain kaksi tai kolme, ja muut voivat arvioida heitä. 30Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan pitää lopettaa. 31Voitte kyllä kaikki profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkeutta. 32Profeetat pystyvät pitämään henkensä hallinnassaan, 33sillä Jumala ei ole levottomuuksien vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa muissakin pyhien seurakunnissa, 34naisten pitää olla teidänkin seurakuntanne kokouksissa hiljaa. He eivät saa olla äänessä, vaan heidän on toteltava, niin kuin Mooseksen lakikin sanoo. 35Jos he haluavat saada tietoa jostakin, heidän pitää kysyä sitä kotona omalta mieheltään. Naiselle on häpeäksi puhua seurakunnan kokouksessa. 36Vai oletteko te laittaneet liikkeelle Jumalan sanan? Tekö muka olette ainoat, jotka sen ovat kuulleet? 37Tiedoksi sille, joka uskoo olevansa profeetta tai arvelee saaneensa jonkin muun hengellisen lahjan: tämä, mitä teille kirjoitan, on Herran käsky. 38Jos joku ei tätä tunnusta, ei Herrakaan tunnusta häntä. 39Tavoitelkaa siis kaikin keinoin profetoimisen lahjaa, veljet ja sisaret, älkääkä kieltäkö kielillä puhumistakaan. 40Kaiken pitää kuitenkin tapahtua asianmukaisesti ja hyvässä järjestyksessä.

 

Luvun 14 tarkoitus

Rakkaus on siten uskossa toimivan seurakunnan päämäärä ja ominaispiirre. Luku 14:1-18 jatkaa (vrt. Nro 109) kielikysymyksen käsittelemistä, joka oli jo silloin oppi demoneista. Se ei osoita Jumalan rakkautta ja keskinäistä rakkautta Pyhässä Hengessä. Kielten lahja oli kyky puhua todellisilla kielillä, jotka voidaan kääntää tarvittaessa siihen valtuutettujen tulkkien avulla seurakunnan opettamiseen eri alueilla. Kielen lahja oli alisteinen profetian lahjalle (vrt. 12:10). Tässä on selvää, että tämä lahja on annettu Paavalille, jotta hän voisi puhua kielillä, joita hän ei ole oppinut, jotta hän voisi julistaa evankeliumia niille, jotka eivät muuten pystyisi sitä ymmärtämään. Tässä on toinen näkökohta, jonka Paavali on tuonut esille, nimittäin sen paikka rukouksessa. Tämän toteaa 109Interpreter's Dictionary of the Bible, kuten aiemmin mainittiin (b) yksityisen hartauden apu 1. Korinttilaiskirje 14:4 vrt. Roomalaiskirje 8:26-28.

 

14:19-33 osoittaa edelleen, että Paavali puhuisi mieluummin hyvin järjestetyssä puheessa kuin käyttäisi massiivisia lainauksia muilla kielillä. Kuitenkin Jumala kurittaa ja opastaa kansaansa vierailla kielillä, kuten laissa sanotaan (Jes. 28:11-12), joka osoittaa, että profeetat ovat osa lakia.

 

Erityisesti kielten hallitsematon käyttö nähdään tässä epävakauden merkkinä. Kääntymyksen hyödyllisin työkalu on selkeä profetia. Paavali jatkaa selittämällä kielten eli vieraan kielen käyttöä koskevia sääntöjä. Se on tehtävä palvonnassa selkeänä puheena virsissä, opetuksissa, ilmoituksissa tai tulkinnoissa. Tehtäköön kaikki opetukseksi. Kieliä ei saa käyttää, ellei sitä tulkkaamaan ole ketään, joka osaa kieltä. Muussa tapauksessa heidän tulee vaieta (jakeet 26-33). Jumala ei ole hämmennyksen vaan rauhan Jumala (jae 33).

 

Naisten tulee olla vaiti (jakeet 34-36), mutta he voivat esittää kysymyksiä silloin, kun heillä ei ole aviomiestä, jolta kysyä. Profeetta tunnustaa, että se, mitä Paavali tässä sanoo, on Herran käsky (jakeet 37-9). Pyri profetoimaan ja puhumaan kielillä. Kaikki on kuitenkin tehtävä säädyllisesti ja järjestyksessä (jakeet 39-40).

 

Näyttäisikin siltä, että kielillä puhuminen on kelpo osa evankeliumin saarnaamista, mutta se annetaan joillekin yksilöille tiettyyn tarkoitukseen, kuten kaikki Jumalan hengelliset lahjat. Seurakunnan sellaisella alueella, jossa kaikki puhuvat tai ainakin ymmärtävät riittävästi puhuttua kieltä, tällaiselle tapahtumalle ei ole tarvetta.

 

Tiedämme, että Transkarpaattien seurakunnassa kerrotaan puhutun kielillä. Ymmärrämme, että he puhuvat muinaista murretta seurakunnassa. Tällainen ihme voi olla tarpeen, tai sillä voi olla merkitystä siellä, missä sitä ei ole muualla.

 

Paavali piti sitä arvoltaan vähäisempänä lahjana ja viittasi siihen, että tarkkailijat voisivat käyttää sitä väärin ja ymmärtää sen väärin. Sitä tulisi käyttää vain niiden ohjeiden mukaan, jotka hän on antanut seurakunnan rakentamiseksi. Roomalaiskirje 12:6-9 käsittelee tätä asiaa. Se on silloin sekä kuulemista että puhumista. Sen paikka, kun sitä käytetään oikein jumalallisessa rakkaudessa, täytyy olla evankeliumin saarnaamisessa kaikille kansoille.

 

Luku 15

1Veljet ja sisaret, julistan teille ilosanomaa, jonka jo olemme teille kertoneet ja jonka olette ottaneet pysyvästi vastaan. 2Se pelastaa teidät, jos säilytätte sanoman sellaisena kuin sen teille kerroin. Muuten olette ryhtyneet uskoviksi turhaan. 3Ennen kaikkea välitin teille sen, mikä aiemmin välitettiin minulle: Kristus kuoli syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu. 4Hänet haudattiin ja herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. 5Hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten kaikille kahdelletoista. 6Sitten hän ilmestyi kerralla yli viidellesadalle veljelle ja sisarelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin nukkuneet pois. 7Sen jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. 8Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minulle. Minähän olen vähän kuin vajavaisena syntynyt. 9Olen apostoleista mitättömin enkä oikeastaan edes ansaitse apostolin nimeä, koska vainosin Jumalan kirkkoa. 10Hyvyydessään Jumala on silti tehnyt minusta sen mikä olen, eikä hänen hyvyytensä minua kohtaan ole ollut turhaa. Olenhan raatanut raskaammin kuin kukaan muu apostoli – tai en minä vaan Jumala, joka on hyvyydessään ollut tukenani. 11Niinpä siis julistan samaa kuin nuo muutkin, ja te olette sen uskoneet. 12Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleiden joukosta, miten jotkut teistä väittävät, etteivät kuolleet nouse ylös? 13Jos kuolleet eivät nouse ylös, ei Kristustakaan herätetty. 14Ja jos Kristusta ei herätetty, on meidän julistuksemme yhtä tyhjän kanssa samoin kuin teidän uskonne. 15Siinä tapauksessa meidät todetaan epäluotettaviksi todistajiksi, jotka valehtelevat Jumalan herättäneen Kristuksen kuolleista. Sitähän hän ei ole tehnyt, jos kuolleita kerran ei herätetä. 16Jos kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. 17Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, te uskotte turhaan ja olette yhä syntienne vallassa. 18Siinä tapauksessa nekin, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskoen, ovat tuhon omia. 19Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä. 20Tosiasiassa Kristus on esikoisuhri: hänet on herätetty kuolleiden joukosta ensimmäisenä. 21Koska kuolema sai alkunsa ihmisestä, alkoi myös ylösnousemus ihmisestä. 22Niin kuin kaikki kuolevat Aadamin vuoksi, tehdään kaikista eläviä Kristuksen vuoksi. 23Jokainen nousee ylös omalla vuorollaan: ensin Kristus ja sitten Kristuksen omat, kun hän palaa takaisin. 24Kristus voittaa kaikki muut vallat, mahdit ja voimat ja luovuttaa kuninkuuden Isälle Jumalalle, ja sitten tulee loppu. 25Kristuksen on näet hallittava, kunnes hän on alistanut kaikki viholliset jalkojensa alle. 26Vihollisista viimeisenä kukistuu kuolema, 27sillä »kaikki alistettiin hänen jalkojensa alle». Kun sanotaan, että kaikki on alistettu Kristukselle, tarkoitetaan tietysti kaikkea paitsi alistajaa itseään eli Jumalaa. 28Ja kun kaikki on alistettu Pojalle, alistetaan hänet itsensä sille, joka antoi kaiken hänen hallintaansa. Näin Jumala hallitsee kaikkea kaikin tavoin. 29Jos kuolleita ei herätetä ollenkaan, miksi jotkut sitten antavat kastaa itsensä heidän puolestaan? Mitä väliä heidän teollaan on? 30Entä miksi me elämme jatkuvassa vaarassa? 31Veljet ja sisaret, minä teen kuolemaa joka päivä. Vakuutan tämän sen ylpeyden kautta, jota tunnen teistä Herramme Kristuksen Jeesuksen edessä. 32Olisiko minun arkijärjellä ajatellen kannattanut taistella Efesoksessa petoja vastaan? Jos kuolleita ei herätetä, niin »syödään ja juodaan, sillä huomenna kuollaan». 33Älkää eksykö! »Huono seura hyvät tavat hävittää.» 34Tulkaa järkiinne älkääkä tehkö syntiä. Jotkut eivät näet tiedä Jumalasta mitään. Sanon tämän, jotta häpeäisitte. 35Joku saattaa kysyä: »Miten kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?» 36Typerä kysymys! Se, minkä kylvät, ei tule eläväksi, ellei se ensin kuole. 37Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän jyvän, joko vehnänjyvän tai jonkin muun. 38Jumala kuitenkin antaa sille sellaisen varren, siis sellaisen ruumiin, kuin tahtoo. Jokainen kylvetty siemen saa oman vartensa. 39Ei kaikki lihakaan ole samanlaista. Ihmislihan lisäksi on kotieläinten, lintujen ja kalojen lihaa. 40On olemassa taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten kirkkaus on aivan toista kuin maallisten. 41Auringon loiste eroaa kuun ja tähtien valosta, ja tähtienkin kirkkaudessa on eroa. 42Samanlainen on kuolleiden ylösnousemus. Se, mikä tuhoutui kylväessä, herää katoamattomana. 43Se, mikä kylväessä oli mitätöntä, herää mahtavana. Se, mikä kylväessä oli heikkoa, herää voimakkaana. 44Fyysinen ruumis, joka kylvettiin, herää hengellisenä ruumiina. Jos on olemassa fyysinen ruumis, on myös hengellinen. 45Kirjoituksissahan sanotaan: »Aadamista, ensimmäisestä ihmisestä, tuli elävä olento.» Uudella Aadamilla on kuitenkin Henki, joka tekee eläväksi. 46Ihmisen ensimmäinen ruumis ei siis ole hengellinen vaan fyysinen. Hengellinen ruumis tulee vasta sen jälkeen. 47Ensimmäinen ihminen oli tehty maasta, mutta uusi ihminen on peräisin taivaasta. 48Maasta tehdyt ihmiset ovat samanlaisia kuin ensimmäinen maasta tehty ihminen; taivaallisista ihmisistä taas tulee samanlaisia kuin ensimmäinen taivaallinen ihminen. 49Samoin kuin olemme olleet maasta tehdyn ihmisen kaltaisia, meistä tulee taivaallisen ihmisen kaltaisia. 50Veljet ja sisaret, minä sanon teille, etteivät lihaa ja verta olevat ihmiset voi periä Jumalan valtakuntaa. Tuhoutuva ei voi saada omakseen katoamattomuutta. 51Minä paljastan teille salaisuuden: Kaikki eivät nuku pois, mutta me kaikki muutumme. 52Se käy hetkessä, silmänräpäyksessä, kun torvi soi lopun merkiksi. Se näet soi, ja silloin kuolleet herätetään katoamattomina ja me muutumme. 53Tämän tuhoutuvan ruumiin on pukeuduttava katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen ihmisen on pukeuduttava kuolemattomuuteen. 54Ja kun tuhoutuva puetaan katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, toteutuvat nämä kirjoitusten sanat: »Kuolema on nielty ja voitettu. 55Missä sinun voittosi on, kuolema? Kuolema, missä on myrkkypistimesi?» 56Kuoleman pistin tarkoittaa syntiä, ja synti saa voimansa laista. 57Kiitos kuitenkin Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen vuoksi. 58Olkaa siis lujia ja järkkymättömiä, rakkaat veljet ja sisaret, ja tehkää ahkerasti Herran työtä. Tiedättehän, ettei Herran vuoksi nähty vaiva ole turhaa.

 

Luvun 15 tarkoitus

Tämä luku käsittelee sitten ylösnousemusta, ja se on kriittinen uskon ymmärtämiseksi. Kuolleet makaavat haudassa eli tuonelassa, kunnes tulee kuolleiden ylösnousemus eli Ensimmäinen ylösnousemus (Nro 143A)Messiaan palatessa tai Toinen ylösnousemus (Nro 143b)tuhatvuotisen valtakunnan lopussa ihmiskunnan uudelleenkouluttamiseksi suuren valkoisen valtaistuimen tuomiossa. Ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla ketään, joka sanoi menevänsä kuollessaan taivaaseen, ei tunnustettu kristityksi, vaan antinomistiseksi gnostikoksi, joka kannatti kuolemattoman sielun oppia (vrt. Justinus Marttyyri Dial, LXXX; Nro 143Aedellä; Sielu (Nro 092); Sokraattinen oppi sielusta (Nro. B6)).

 

Paavali viittasi ensimmäiseen ylösnousemukseen nimellä eks-anástasis eli "ulos ylösnousemus", koska se otti valitut pois ihmisjoukosta Messiaan palatessa ja teki heistä hengellisiä olentoja (Fil. 3:11).

 

Paavali muistuttaa meille, että evankeliumin varassa me seisomme ja pelastumme, kunhan pidämme siitä kiinni emmekä usko turhuuteen (jae 1-2).

 

Kristus kuoli syntiemme tähden Raamatun mukaisesti (jae 3; Jesaja 53:5-12; jae 4: Ps. 16:10 (vrt. Ap. t. 2:31). Tämä teksti oli tarpeen toistaa, koska kerrottiin joidenkin Korintissa kieltävän ylösnousemuksen, mikä oli gnostilainen oppi, joka opetti, että kuoleman jälkeen gnostilaiset menivät taivaaseen. Paha jumala Jaldabaoth oli antanut heille Vanhan Testamentin ja lain estääkseen heitä pääsemästä taivaaseen Linnunradan kautta. Tämä oppi tuli gnostilaisten kautta, joko Lähi-idän pakanallisina muotoina tai juutalaisina muotoina Aleksandriasta ja niiden kauppareiteiltä. Sitä pidettiin jumalattomana ja rienaavana oppina. Tiedämme Korinttilaiskirjeestä 10:1-4 ja Apostolien teoista 7:33-53 varmasti, että Kristus oli se olento, joka antoi lain Moosekselle ja oli Israelin kanssa Siinailla ja erämaassa.

 

Kristus surmattiin, haudattiin ja herätettiin kuolleista kolmantena päivänä. Hänet surmattiin keskiviikkona 5. huhtikuuta 30 jaa. ja haudattiin auringonlaskun aikaan juuri ennen pimeää ja herätettiin henkiin sapattina 8. huhtikuuta 30 jaa., ja hänet vietiin Jumalan eteen sunnuntaina 9. huhtikuuta 30 jaa. Heilutuslyhdeuhrina (vrt. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)). Jumala, jonka uskottiin kuolleen perjantaina ja nousseen ylös sunnuntaina, oli Attis. Jumalatar oli Kybele, joka tuli Hadekseen ja herätti Attiksen henkiin (häntä kutsuttiin myös pääsiäisen nimellä Easter eli Ištar eli Ashtoreth Baalin puoliso). Attiksen ruumis oli esillä Rooman ympärillä tasasivuisella aurinkoristillä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Tämä oppi ei ole sopusoinnussa Joonan merkin kanssa (vrt. Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia (Nro 013)). Kun Paavali kirjoitti tämän, temppeli oli yhä pystyssä eikä Joonan merkki sen toisessa vaiheessa ollut vielä valmis. Jaakob oli vielä elossa, eikä häntä ollut vielä tapettu, kuten Daniel 9:25-27 ennusti, toisena voideltuna vuonna 63/64 jaa. (Danielin luvun 9 kommentaari (F027ix)).

 

Kristuksen sanotaan palaavan ja ilmestyvän Keefakselle ja Jaakobille (Herran veljelle (Gal. 1:19)) ja muille kahdelletoista (jae 5-7). Viimeiseksi hän ilmestyi Paavalille, joka oli kuin ennenaikaisesti syntynyt (jae 8) (vrt. 9:1; Gal. 1:16; Ap. t. 9:3-6).

 

Jos Kristusta saarnataan kuolleista herätettynä, kuinka voimme sanoa, ettei ylösnousemusta ole (jae 12). Näin tiedämme, että gnostilainen oppi oli tunkeutunut Korinttiin. Seuraavaksi kumotaan gnostilaisten oppi taivaasta ja helvetistä sekä ylösnousemuksen ja tuomion välttämättömyydestä. Tätä oppia välttelevät antinomistiset gnostikot niiden keskuudessa, jotka opettavat, että kuollessaan he menevät taivaaseen (vrt. 143A).

 

15:12-34 käsittelee ylösnousemuksen merkitystä. (jae 18: 1. Tess. 4:16; jakeet 21-22: Room. 5:12-18; jae 23: Tuleminen aikakauden lopussa 1. Tess. 2:19; 4:13-17). Jakeet 24-27: Kristuksen viholliset ovat riivaajien voimia, ja he aiheuttavat kuoleman (jae 27; Ps. 8:6).

 

Jakeiden 24-28 teksti osoittaa, että Kristus luovuttaa valtakunnan Isälle sen jälkeen, kun hän on tuhonnut kaiken vallan ja auktoriteetin ja asettanut kaikki Kristuksen jalkojen alle. Tässä vaiheessa (jakeet 27-28) Paavali iskee Attiksen binitarismiin ja tekee selväksi sen erottelun, että Isä Jumala on vapaa Messiaan alaisuuteen asetetuista asioista ja että Messias luovuttaa vallan takaisin Jumalalle, kun hän tulee Toisen ylösnousemuksen (No. 143B) jälkeen ja on itse Isän alainen kaikissa asioissa ja Jumala on silloin kaikki kaikille Pyhän Hengen kautta.

 

Ikuinen elämä myönnetään Pyhän Hengen (Nro 117)kautta. Sielu ei ole ikuinen, ja se on jumalaton ja rienaava oppi. Ikuinen Elämä (Nro 133)ei ole mahdollista ilman Pyhää Henkeä, ja se myönnetään vasta tuomion ja lopullisten käännösten jälkeen joko ensimmäisessä tai toisessa ylösnousemuksessa tuomion jälkeen.

 

Tämä selitettiin myös tutkielmassaSielu (Nro 092)(s. 2). Raamattu sanoo aivan kategorisesti, että kuolleet pysyvät kuolleina ylösnousemukseen asti, joko ensimmäiseen tai toiseen ylösnousemukseen asti. Kukaan ei ole noussut ylös paitsi Kristus; muut valitut nukkuvat (1. Tess. 4:13-18), mutta kuolleet herätetään, kuten 1. Korinttilaiskirje 15:16-18 kertoo. Sillä jos kuolleita ei herätetä, niin ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Silloin nekin, jotka ovat Kristuksessa nukkuneet, ovat menehtyneet.

 

Itse asiassa Kristus on noussut kuolleista niiden esikoisena, jotka ovat nukkuneet (1. Kor.15:20). David kuoli ja haudattiin, ja hänen hautansa on meidän nähtävissämme vielä nykyisinkin. (Ap. t. 2:29).

 

Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

Fyysisen tai ruumiillisen ylösnousemuksen välttämättömyys seuraa tästä kannasta. Ruumiillisen ylösnousemuksen kieltäminen, josta tuli muodikas kolminaisuuden myötä, on väärin, koska se johtuu pääsiäisuhrien ja -uhrien järjestyksen väärinymmärtämisestä. Tässä on välttämätöntä käsitellä ylösnousemusta yksityiskohtaisesti, jotta päästäisiin käsiksi Kristuksen ja ihmiskunnan suhteeseen Jumalaan ja tapaan, jolla Raamattu sanoo ihmisen perivän iankaikkisen elämän.

 

(Sivut 6-7) Kristuksen elämä annettiin lunnaiksi monien edestä (Matt. 20:28; Mark. 10:45). 1. Pietari 3:18 toteaa, että Kristus kuoli syntien ja lampaiden tähden (ks. Joh. 10:11). Paavali katsoi, että koska Kristus kuoli ja nousi ylös, on täysin perustava väitekin se, että Kristus kuoli ja nousi ylös, samoin kuin yleinenkin kuolleiden ylösnousemus (1.Kor.15:12-14).

 

Ylösnousemus on yleinen

Paavalin tämän lausunnon logiikka on se, että Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen mekaniikka on sama kuin valittujen, joiden puolesta hän kuoli (1. Joh. 3:16). Ylösnousemus, josta kerrotaan Ilmestyskirjan kohdassa 20:4ss., etenee sitten ihmiskuntaan yleensä. Kristuksella oli elämä itsessään, tosin Isän antamana (Joh. 5: 26). Hän katsottiin viimeiseksi Aadamiksi. Paavali vastaa ylösnousemuksen prosessia koskevaan kysymykseen jakeissa 35-49.

 

Paavali sanoo, että liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa eikä katoavainen peri katoamatonta (jae 50). Mekaniikan ymmärretään etenevän inhimillisestä rakenteesta uudelleensyntymään kasteen kautta, katumuksen jälkeen, tietoisena ja katuvana aikuisena Jumalan kutsumana. Näin ollen kaste voi tapahtua vasta parannuksenteon jälkeen aikuisena. Vaikka Markuksen 16 jakeiden 9-20 tekstin on yleisesti hyväksytty olevan joko lisäys alkuperäiseen tekstiin tai sen ennallistus (joka olisi pitänyt poistaa hyvin varhaisessa vaiheessa), jakeen 16 teksti osoittaa, että parannuksen käsite uskon kautta oli välttämätön pelastukselle. Mutta se, joka ei usko, tuomitaan, osoittaa, että katumus ja usko olivat uskon perusedellytyksiä. Näin ollen lasta estetään saamasta oikeutta tähän, koska hän ei voi osoittaa katumusta. Vastasyntyneiden kaste on näin ollen tämän rakenteen mekaniikan vastainen, ja näin asia ymmärrettiinkin ensimmäisinä vuosisatoina.

 

Raamattu itse kertoo meille, että kuolleiden ylösnousemus ja hengellisen rakenteen ymmärtäminen olivat kiistanalaisia asioita juutalaisten lahkojen keskuudessa. Saddukeukset opettivat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ollut, eikä myöskään enkeleitä eikä henkeä (Ap. t. 23:8). Fariseukset tunnustivat molemmat (Ap. t. 23:8), ja Kristus katsoi, että juuri fariseukset istuivat Mooseksen istuimella ja heitä oli toteltava (Matt 23:2).

 

Saddukeukset näyttävät omaksuneen materialistisen rakenteen, joka pyrki välttämään mitään aineetonta järjestelmää. Paavali kehitti rakenteen, joka sisälsi Kristuksen paluun. Kenelle tahansa Raamatun tutkijalle on selvää, että 2000 vuoden aikana monet valitut ovat kuolleet. Tämä prosessi, joka johtui Pyhän Hengen vastaanottamisesta kasteessa, tunnettiin nimellä nukahtaminen. Vanha rakenne kuoli kasteessa, kun yksilö syntyi uudelleen eli uudestisyntyi hengessä. Paavali sanoo jakeissa 51-53, että me emme kaikki nuku, mutta me kaikki muutumme hetkessä viimeisen torven soidessa (katso viitteet jäljempänä Šofarista ja hopeisista torvista). Toisin sanoen tulee olemaan kuolleiden ylösnousemus ja silloin kaikki, jotka elävät heidän kanssaan, muuttuvat viimeisen torven soidessa ja viedään Messiaan luo Jerusalemiin.

 

Prosessi, josta puhutaan, on ensimmäinen kuolleiden ylösnousemus, johon viitataan Ilmestyskirjassa 20:4. (vrt. eks-anástasis Fil. 3:11) Toinen ylösnousemus on se, joka tapahtuu Kristuksen maallisen tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Tämä on yleinen kuolleiden ylösnousemus, johon viitataan Ilmestyskirjassa 20:11-15. Kohdassa 1. Tess. 4: 15 Paavali sanoo, että me emme tule edeltämään niitä, jotka ovat nukahtaneet. Kristus laskeutuu alas ja kuolleet Kristuksessa – ne, jotka on kastettu ja jotka ovat kuolleet – herätetään ensiksi ja sitten, yhdessä elävien kanssa, muutetaan tai muunnetaan puhtaaksi hengeksi. Prosessin mekaniikkaa tarkastellaan tarkemmin tutkielmassa Pahan ongelma (Nro 118). Nämä henkiolennot kootaan sitten Kristuksen luo Jerusalemiin, josta maailmaa tullaan hallitsemaan Kristuksen alaisuudessa millenniumin eli tuhatvuotisen valtakunnan ajan. Sakarja 14 käsittelee tätä ajanjaksoa. Sen perustamisprosessin kertoo Sakarja 14:1-15. Jerusalemiin saapumisen ja lehtimajanjuhlan pitäminen vaatimuksena sateen saamiseksi aikanaan. Näistä kirjoituksista ilmenee, että planeetalla on kahdenlaisia olentoja tuhannen vuoden ajan Kristuksen paluun jälkeen. Nämä ovat hengellisesti valittuja Kristuksen alaisuudessa ja viimeisten päivien sodista eloonjääneitä ihmisiä, joille annetaan opastusta planeetan palauttamiseksi ennalleen. Valitut tulevat olemaan jäljelle jäävän ihmillisen rakenteen oppaita (Jes. 30:21).

 

Šofar ja hopeiset torvet (Nro 047)

(sivu 8)

1. Kor. 15:52 viittaa Šofarin ääneen sanoessaan, että se "käy hetkessä, silmänräpäyksessä, kun torvi soi lopun merkiksi. Se näet soi, ja silloin kuolleet herätetään katoamattomina ja me muutumme."

 

Siitä, kun laki annettiin Mooseksen aikana, Jumalan luomakunnan viimeiseen tuomioon ja viimeiseen ylösnousemukseen, Šofaria soitettiin alussa ja Šofaria soitettiin lopussa. Kuten soittokello, joka soi ilmoittaa koulun alkavan, ja torvi, joka soittaa herätyssoiton, Šofariin on puhallettu luomakunnan kokoamiseksi toimintaan ja muutokseen.

 

Seurakunnan velvollisuus on puhaltaa torviin ja antaa selkeitä viestejä. Meidän täytyy olla aina valmiina kuulostelemassa torvea, josta kertoo 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16-17.

 

“Herra itse laskeutuu taivaasta käskyn tullessa. Arkkienkeli kajauttaa huudon, ja torvi soittaa merkkiäänen. Ensimmäisinä nousevat ylös ne, jotka ovat kuollessaan uskoneet Kristukseen.

 

“Sen jälkeen meidät jäljellä olevat kiskaistaan heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin, missä kohtaamme Herran. Näin saamme olla aina Herran kanssa.

 

Luku 16

1Järjestäkää keräys Jerusalemin seurakunnan pyhien hyväksi niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin Galatian seurakunnille. 2Sunnuntaisin jokaisen on pantava sivuun sen verran kuin pystyy. Näin keräystä ei tarvitse järjestää vasta silloin, kun olen tullut sinne. 3Kun tulen, annan valtuutuskirjeen teidän valitsemillenne henkilöille ja lähetän heidät viemään lahjoituksenne Jerusalemiin. 4Jos minun on syytä lähteä mukaan, matkustamme yhdessä. 5Tulen luoksenne, kun kuljen Makedonian halki. Aion näet matkustaa sitä kautta. 6Saatan jäädä luoksenne pitemmäksikin aikaa, ehkä jopa koko talveksi. Sitten voitte auttaa minut taas matkaan, minne ikinä menenkin. 7En näet tahtoisi vain poiketa ohimennen. Jos Herra sallii, viipyisin mielelläni luonanne jonkin aikaa. 8Helluntaihin asti pysyn kuitenkin Efesoksessa, 9koska minulle on avautunut suuria mahdollisuuksia. Vastustajiakin on kyllä paljon. 10Jos Timoteus tulee sinne, pitäkää huolta, että hän voi olla turvallisin mielin. Hän tekee Herran työtä niin kuin minäkin, 11eikä kukaan saa halveksia häntä. Toivottakaa hänelle rauhaa ja auttakaa häntä palaamaan minun luokseni. Odotan häntä täällä veljien ja sisarien kanssa. 12Vielä veljestämme Apolloksesta: Kehotin häntä kovasti lähtemään luoksenne yhdessä muiden kanssa, mutta niin ei nyt ollut tarkoitettu. Hän tulee kyllä, kun aika on sopiva. 13Valvokaa, uskokaa lujasti ja olkaa rohkeita ja vahvoja. 14Tehkää rakastavin mielin kaikki, mitä teette. 15Vetoan teihin, veljet ja sisaret. Tehän tiedätte, että Stefanaksen talonväki on ensimmäinen hedelmä työstämme Akhaiassa. He ovat omistautuneet palvelemaan pyhiä Kristuksen seuraajia; 16totelkaa te puolestanne heitä ja kaikkia muitakin, jotka työskentelevät ja näkevät vaivaa yhdessä heidän kanssaan. 17Olen iloinen siitä, että Stefanas, Fortunatus ja Akaikos ovat tulleet tänne. He korvaavat minulle sen, etten voi olla teidän kanssanne. 18He rauhoittivat mieltäni niin kuin teidänkin mieltänne. Antakaa arvoa tällaisille miehille. 19Aasian maakunnan seurakunnat lähettävät teille terveisiä. Aquila, Prisca ja heidän luonaan kokoontuva seurakunta lähettävät lämpimiä terveisiä Herran nimissä. 20Terveisiä kaikilta veljiltä ja sisarilta. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. 21Minä, Paavali, kirjoitan terveiseni omin käsin. 22Kirous sille, joka ei rakasta Herraa. Marana ta! Tule, Herramme! 23Herran Jeesuksen hyvyyttä teille. 24Te kaikki olette minulle rakkaita, te Kristuksen Jeesuksen omat

 

Luvun 16 tarkoitus

Viimeinen luku käsittelee seurakunnan hallintoa. Kymmenyksiä ja uhreja ei saa ottaa vastaan sapattina, uudenkuunpäivänä ja pyhinä päivinä lain mukaan (Kymmenykset (Nro 161). Tästä syystä Paavali varasi sekä Korinttiin että Galatiaan kolehdin jokaisen viikon ensimmäisenä päivänä seitsemännen päivän sapatin jälkeen, joka oli pyhän palvonnan päivä, kuten neljäs käsky määrää. Tämä oli Jerusalemin vainotun seurakunnan elatukseksi (jae 3). Oli epäselvää, pitäisikö Paavalin mennä sinne valtuutettujen henkilöiden kanssa. Seurakunta ei kokoontunut palvomaan tänä päivänä eikä se ollut koskaan pyhä, paitsi kun se sattui uudenkuunjuhlaksi tai pyhäpäiväksi temppelikalenterin mukaisesti (Nro 156). Sitä alettiin vasta ottaa käyttöön rinnakkain sapatin kanssa Roomassa vuonna 111 jaa. kolehtien lisäpäiväksi ja helpottamaan Attiksen ja Baal-kulttien palvojia, jotka tulivat kristinuskoon.

 

Jokainen, joka pukeutui mustaan kasukkaan ja kokoontui sunnuntaisin palvontapäivänään ja vietti 25. joulukuuta ja Easter-jumalattaren juhlaa ja opetti, että laki oli kumottu ja kuollessaan hän pääsisi taivaaseen, oli "komer" (monikossa kəmārîm) eli Baal-järjestelmän pappi ja antinomistinen gnostilainen pakana. He eivät olleet kristittyjä ollenkaan. Neljännen vuosisadan lopulla he valittivat, että roomalaiset kristityt olivat varastaneet kaikki heidän oppinsa.

 

Paavali ilmaisee aikomuksensa mennä Makedoniaan (jae 5) (vrt. Ap. t. 19:21). Hän sanoo, että hän voi jopa viettää talven heidän kanssaan ja käyttää sitä vierailujensa tukipaikkana. Hän sanoi aikovansa pysyä Efesoksessa helluntaihin asti. Hän sanoo, että hänelle on avautunut suuri ovi, mutta vastustajia on paljon (jae 9). Ap. t. 18:19, 19:9).

 

Hän sanoo, että Timoteus oli tulossa Korinttiin, ja sanoo, että heidän tuli rauhoittaa häntä heidän keskuudessaan (jae 10) ja hänen tulee palata Paavalin luo (Efesokseen) veljiensä kanssa (jae 11) (vrt. 1. ja 2. Tim.).

 

Apolloksen (vrt. Ap. t. 18:24-26) oli määrä tulla, mutta ei vielä. Hän tulisi, kun hänellä olisi tilaisuus. Jakeessa 13 hän kehottaa heitä olemaan rohkeita ja vahvoja ja seisomaan yhdessä rakkaudessa.

 

Hän toteaa Stefanaksen talonväen (1:16) olevan ensimmäinen ja avaintekijä Korintin johdossa; ja työskentelevän niille, jotka työskentelevät siellä. Hän ylisti Stefanasta, Fortunatusta ja Akaikosta, koska he olivat tukeneet häntä ja korvanneet hänelle korinttilaisten veljien poissaolon. Heille oli annettava tunnustus heidän palveluksestaan.

 

Jakeessa 19 kerrotaan, että Aasian maakunnan seurakunnat lähettävät tervehdyksensä myös Aquilalle ja Priscalle (Ap. t. 18:2, Room. 16:3, 2. Tim. 4:19) ja kaikille seurakunnille heidän talossaan (vrt. Fil. 1). Hän sanoo, että heidän kaikkien tulee tervehtiä toisiaan pyhällä suudelmalla (vrt. Room.16:16).

 

Jakeissa 21ss. hän sanoo kirjoittavansa tämän tervehdyksen omalla kädellään (vrt. 2. Tess. 3:17). Ehkä Sostenes oli kirjoittanut tämän sanelusta (1:1) ja toiminut sihteerinä (vrt. Room. 16:22).

 

Jakeessa 22 hän sanoo "Tule, Herramme" eli marana-tha , joka on kahden aramean kielen sanan yhdistelmä.

Herran Jeesuksen armo eli hyvyys olkoon teidän kanssanne. Te kaikki olette minulle rakkaita, te Kristuksen Jeesuksen omat.