Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F050
Filippiläiskirjeen kommentaari
(Versio1.0 20201120-20201120)
Kyse on yhdestä niistä vankilakirjeistä, jotka kirjoitettiin Paavalin
ollessa vankilassa Roomassa n. vuonna 61 tai 62 jaa. Se käsittää teologisen viestin
Filippin seurakunnalle.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Filippiläiskirjeen selitys
Johdanto
Tämän sydämellisen ja
rakastavan kirjeen Paavali kirjoitti Filippin seurakunnalle Makedoniaan. Tämä
oli ensimmäinen apostolin perustama seurakunta Euroopan maaperällä (Apostolien
teot 16:11-15). Hänen katsotaan palvelleen siellä toisella lähetysmatkallaan.
Hänen suhteensa seurakuntaan vuosia jälkeenpäin näyttää onnelliselta. On myös
ymmärrettävä, että muut apostolit perustivat Eurooppaan monia muita
seurakuntia. Perustihan Andreas seurakunnan Traakiaan Pietarin kanssa, joka
teki työtä Parthiassa sekä Antiokiasta käsin yhdessä Andreaksen kanssa
Traakiassa ja Skyytiassa (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa
(Nro 122D)).
Paavali oli vankilassa
odottamassa oikeudenkäyntiä (1:12-26). Joidenkin on vaikea ajoittaa kirjettä.
Bullingerin mielestä se on kirjoitettu Roomasta noin vuonna 62 jaa. hänen
vankeutensa loppupuolella (katso jäljempänä). Useimpien tutkijoiden ajoitus on
61-63 jaa. Tilanne heijastaa Apostolien tekojen loppuosaa, jossa viitataan
pretoriaanikaartiin ja keisarin huonekuntaan. Jotkut tutkijat ovat ajoittaneet
kirjeen paljon aikaisemmaksikin Kesareaan tai Efesokseen, siis Paavalin uran
alkuvaiheille.
Aiheena oli Epafroditoksen
paluu (2:25-29). Filippin seurakunta oli lähettänyt hänen mukanaan lahjoituksen
Paavalille (4:ä18). Siit hän kiitti heitä ja kertoi heille omasta tilanteestaan
ja omista tunnelmistaan ja lähetti heille tarkat ohjeet. Kirjeestä käy ilmi,
että Pyhä Henki lohdutti Paavalia, vaikka hän oli vankilassa ja
kuolemanvaarassa (2:2, 3:8-14, 4:11-13).
Paavalin palvelutehtävä
Filippissä olikin se ajankohta, jolloin Paavali saapui Makedoniaan. Tämä
saapuminen seurasi näystä, jonka hän näki Troasin kaupungissa, joka oli
Egeanmeren vastannalla tämän koilliskulmassa sijainneesta Neapoliksen
satamakaupungista ja sen läheisestä naapurista Filippistä katsottuna (Ap.t.
16:8-12).
Myöhemmin Paavali vieraili
kaupungissa kolmannella lähetysmatkallaan (20:6). Paavali perusti uskon
Kristukseen kansan keskuudessa, joka muodosti kaupungin seurakunnan vankan
ytimen. Heidän joukossaan oli Lydia, liikenainen joka avasi kotinsa Paavalille
ja tämän työtovereille (16:13–15). Joukkoon kuului myös filippiläinen
vanginvartija, joka kääntyi Paavalin suorittaman palvelutehtävän ansiosta sen
jälkeen, kun maanjäristys oli ihmeellisesti avannut vankilan oven (16:22–34).
Neljästä
"vankilakirjeestä" Paavali todennäköisesti kirjoitti
filippiläiskirjeitä viimeisenä, lähellä roomalaisen vankeutensa loppua vuonna
62. Paavali lähetti kolme muuta vankilakirjettä - efesoslaisille,
kolossalaisille ja Filemonille - Tykikoksen käden kautta, koska niiden
määränpäät olivat lähellä toisiaan. Filippiläiskirjeen tuominen oli kuitenkin
uskottu Epafroditoksellle, joka oli saapunut Paavalin luo Roomaan tuoden
mukanaan Filippin seurakunnan antaman taloudellisen avun (Filippiläiskirje
2:25; 4:18). Mutta Roomassa ollessaan Epafroditos sairastui, mikä viivästytti
hänen kotiinpaluutaan ja siten kirjeen toimittamista (2:26–27).
Galatiassa ja Kolossassa
oli opillinen kriisi, mutta ei Filippissä. Veljekset olivat lähettäneet hänelle
taloudellista tukea, joten sävy oli erilainen. Enemmän kuin mikään muu
seurakunta, Filippin uskovat tarjosivat Paavalille aineellista tukea hänen
palvelutehtäväänsä varten (vrt. 2. Korinttilaiskirje 8:11; Filippiläiskirje
4:15-18). He itse asiassa maksoivat Kymmenykset (Nro 161),
vaikka siellä sijaitsi paljon vähemmän juutalaisia.
Paavali palveli Filippissä
toisen lähetysmatkansa aikana ja vietti kaupungissa noin kolme kuukautta.
Apostoli Paavali ei
kirjoittanut filippiläiskirjeitä vastauksena kriisiin, kuten hän teki
efesoslaisille, galatalaisille ja kolossalaisille. Sen sijaan hän kirjoitti
ilmaistakseen arvostuksensa ja kiintymyksensä filippiläisiä uskovia kohtaan.
Paavalin kiintymys näitä ihmisiä kohtaan paistaa koko kirjeestä hänen
rohkaistessaan heitä elämään uskonsa ilossa ja ykseydessä (1:3–5, 25–26; 4:1).
Ks. myös: https://www.insight.org/resources/bible/the-pauline-epistles/philippians
Binitarismi
Tekstissä käsitellään useita teologisia kysymyksiä. Luvun 2 teksti käsittelee Kristuksen olemusta. Se on käytännössä selitys, jonka tarkoituksena on kumota binitarismi, joka oli vallalla Rooman Attis-/Mithras-palvonnassa ja kreikkalaisten keskuudessa vaikuttaneessa Adonis-palvonnassa, Lähi-idän Baal-järjestelmän vaikutteineen, sekä Makedoniassa ja Traakiassa. Tätä tarkoitusta eivät Binitaristit ja trinitaristit (Nro 076)eivätkä Ditestit (Nro 076B)koskaan käsittele. Luku 2:5-8 käsittelee Kristuksen pre-eksistenssiä (Nro 243).
Ylösnousemus
Tässä kirjeessä 3:11 hän
sanoo, ettemme tiedä, mihin ylösnousemukseen meidät päästetään. Hän toivoo eks-anástasista
eli "ulos"-ylösnousemusta, joka on ensimmäinen ylösnousemus ja
tapahtuu Messiaan palatessa. Hän näyttää käyttävän tätä termiä, koska meidät
otetaan pois ihmisluomuksesta tänä aikana ja tehdään henkiolennoiksi, kun taas
ihmiskunnan toinen ylösnousemus on vuosituhannen lopussa, tuhat vuotta
myöhemmin, ja fyysiseen muotoon (vrt. Ilm. 20:7ss.) (ks. jäljempänä).
Kirjeen yleiskatsaus -
Filippiläiskirje
kirjoittanut E.W.
Bullinger
KOKONAISRAKENNE.
Filippiläiskirje 1:1-2. MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYS."ARMO"HEILLE
(Kirkkoraamatuissa).
Filippiläiskirje 1:3-26. PAAVALIN HUOLENPITO FILIPPILÄISIÄ KOHTAAN.
Filippiläiskirje 1:27-Filippiläiskirje 2:18.KEHOTUS, KRISTUKSEN ESIMERKKI
Filippiläiskirje 2:19-24. TIMOTEUKSEN ESIMERKKI.
Filippiläiskirje 2:25-30. EPAFRODITOKSEN ESIMERKKI.
Filippiläiskirje 3:1-21;Filippiläiskirje 4:1-9.
KEHOTUS JA PAAVALIN ESIMERKKI.
Filippiläiskirje 4:10-20. FILIPPILÄISTEN HUOLENPITO PAAVALIA KOHTAAN.
Filippiläiskirje 4:21-23. MUODOLLISUUDET JA DOKSOLOGIA.
"ARMOA" HEILLE.
JOHDANTOHUOMAUTUKSET.
1. Apostolin ensimmäisestä
vierailusta Filippiin, luultavasti noin vuosina 52-53 jaa. (Liite-180), on
kerrottu Apostolien tekojen luvussa 16. Hänellä oli seuranaan Silas ja
Timoteus, ja persoonapronominin käyttö tuossa luvussa osoittaa, että neljäs
työntekijä oli hänen kanssaan. Luultavasti Luukas, "rakastettu
lääkäri". Vaikka meillä ei ole yksityiskohtia myöhemmistä käynneistä,
Paavali oli kuitenkin lähes varmasti myöhemmin Filippissä kahdesti (Apostolien teot 20:1;Apostolien teot 20:6).
2. Päättelemme siis, että
Filippissä oli vain harvoja juutalaisia, koska he eivät näytä kohdanneen
vastarintaa, eikä siellä ollut synagoogaa, ellei joen rannalla sijaitseva "rukouspaikka"viittaa
sellaiseen. Uskovat olivat pitäneet ensirakkautensa palavana ja lähettäneet
kerta toisensa jälkeen lahjoituksia hänen tarpeisiinsa. Apostolin kiitollisuus
on toistuvasti esillä, ja hän suuresti kunnioittaa filippiläisiä
"veljiään, joita hän rakasti ja ikävöi" ja kutsui heitä
"ilokseeen ja palkintoseppeleekseen".
3. Mikään Paavalin kirjeistä ei ole luonteeltaan yhtä ylevä eikä uskovia
virvoittava. Tähän on vielä syytä lisätä, että mikään ei ole kehykseltään
selvempi, kuten kokonaisrakenteesta (edellä) näkyy. Kirje on kirjoitettu
Roomasta hänen vankeutensa loppupuolella, luultavasti vuonna 62 jaa., jolloin
apostoli oli odottavalla kannalla, sillä hän oli nyt lähellä sitä päivää,
jolloin hänen asiansa kuultaisiin tuomioistuimessa, johon hän oli vedonnut. Ja
mitä todennäköisimmin tämä edellytti ankarampaa vankeutta kuin alussa, jolloin
hän asui itse vuokraamassa talossaan. Mutta tämä ei estänyt vaan päinvastoin
jopa edisti Kristuksen saarnaamista. Siinä olikin yksi syy siihen, miksi koko
kirjettä leimaa ilo. Kultaisten lankojen tavoin "ilo"ja sen
sukulaissanat vilisevät Filippiläiskirjessä, kuten "armo"
Efesolaiskirjeessä.
4. Filippin kaupunki, roomalainen siirtokunta, sijaitsi noin kahdeksan mailia
sisämaahan päin sen satamasta, Neapoliksesta eli nykyisestä Kaválasta. Koska se
ei ole kaupallinen keskus, tämä voi selittää, miksi asukkaista vain harvat
olivat juutalaisia. Filippiä ei enää ole olemassa, sillä vaikka lähin
turkkilaiskylä kantaakin muinaista nimeä turmeltuneena, se ei ole vanhan
kaupungin paikalla."
*********
Lukujen tarkoitus
Luku 1
Selvästikin hän aloittaa
tervehtimällä veljiä Filippissä sekä hänen omasta puolestaan että Timoteuksen
puolesta. Hän siirtyy keskustelemaan sikäläisen vankilan jakautumista niihin, jotka
ovat vilpittömiä ja hyväntahtoisia, ja niihin, jotka eivät ole vilpittömiä.
Hänen ollessaan vangittuna uskonsa tähden hänen vilpittömyytensä näyttää
voittaneen puolelleen pretoriaanikaartin. Filippiläiset olivat lähettäneet
varoja hänen tuekseen hänen ollessaan siellä vankilassa.
Hän näyttää ajattelevan,
että jos hän päästäisi irti, hän olisi jälleen yhdessä Kristuksen kanssa, mutta
luvussa 3 hän toteaa, että hän toivoo eks-anástasis tai
"ulos-ylösnousemus", joka tapahtuu Kristuksen palatessa, mikä on
kaukana tulevaisuudessa (katso edellä ja jäljempänä).
Filippiläiskirje (UT2020)
Luku 1
1Paavali
ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, tervehtivät kaikkia Filippissä
asuvia pyhiä Kristuksen Jeesuksen omia sekä seurakunnan johtajia ja
palvelijoita. 2Isämme Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja
rauhaa teille. 3Kiitän Jumalaani aina, kun ajattelen teitä 4ja rukoilen teidän
kaikkien puolesta. 5Iloitsen siitä, että olemme yhdessä levittäneet ilosanomaa
alusta alkaen ja että työmme jatkuu yhä. 6Jumala aloitti teissä tämän hyvän
työn, ja olen varma, että hän saa sen valmiiksi ennen Kristuksen Jeesuksen
paluuta. 7Minulla on hyvä syy ajatella teistä kaikista näin, koska te olette
sydämessäni. Kun olen vankilassa tai kun puolustan ilosanomaa ja esitän sille
perusteita, te olette minun kanssani Jumalan suosiossa. 8Jumala voi näet
todistaa, että kaipaan teitä Kristuksen Jeesuksen antamalla rakkaudella.
9Rukoilen, että rakkautenne kasvaisi entisestään ja muuttuisi yhä viisaammaksi
ja harkitsevammaksi. 10Silloin osaatte erottaa, mikä on tärkeää, ja säilytte
puhtaina ja moitteettomina Kristuksen paluuseen asti. 11Niin Jeesus Kristus
kasvattaa teissä hyviä hedelmiä, jotka tuottavat kunniaa ja kiitosta Jumalalle.
12Veljet ja sisaret! Tahdon teidän tietävän, että minun tilanteeni on kääntynyt
eduksi ilosanomalle. 13Koko vartiokaartille ja kaikille muillekin on näet
selvinnyt, että olen vankina Kristuksen vuoksi. 14Yhä useammat veljet ja
sisaret saavat minun kahleistani rohkeutta levittää Kristuksen sanaa entistä
pelottomammin. 15Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja
riidanhalusta, mutta toiset vilpittömästi. 16Jotkut tekevät sen rakkaudesta,
koska tietävät, että olen ilosanoman puolustaja. 17Toiset kuitenkin julistavat
Kristusta silkkaa pahantahtoisuuttaan eivätkä aidosti. He uskovat siten
aiheuttavansa minulle lisää murhetta vankeudessani. 18Mutta mitä sitten? Olen
iloinen siitä, että Kristusta ylipäänsä julistetaan, näön vuoksi tai tosissaan.
Minulla on tulevaisuudessakin syytä iloon, 19sillä tiedän, että teidän
rukoustenne ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy minun
voitokseni. 20Sitä odotan ja toivon hartaasti. Minun ei koskaan tarvitse
hävetä, vaan voin esiintyä rohkeasti kuten aina. Olen kunniaksi Kristukselle
elävänä tai kuolleena. 21Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. 22Jos
jään eloon, se edistää tehtävääni, mutta en tiedä, valitsisinko elämän vai
kuoleman. 23Minua vedetään kahteen suuntaan: Tahtoisin päästää irti maailmasta
ja olla Kristuksen kanssa, koska se olisi niin paljon parempaa kuin tämä
nykyinen tilanteeni. 24Teidän vuoksenne minun on kuitenkin pysyttävä elossa.
25Siitä olen varma, ja niinpä tiedänkin, että pysyn täällä. Pysyn teidän
kaikkien luona, jotta edistyisitte uskossa ja saisitte iloita siitä. 26Silloin
te Kristuksen Jeesuksen omina saatte olla ylpeitä minusta, kun palaan
luoksenne. 27Katsokaakin, että kohtelette toisianne Kristuksen ilosanoman
arvoisesti. Silloin voin havaita teidän pitävän lujasti yhtä, kun tulen
katsomaan teitä tai kun poissa ollessani saan kuulla teistä. Kamppailkaa
yksimielisesti ja uskokaa ilosanomaan 28älkääkä antako vastustajien pelotella
itseänne millään. Uskonne on heille Jumalan antama todiste siitä, että he
tuhoutuvat mutta te pelastutte. 29Te saatte paitsi uskoa Kristukseen myös
kärsiä hänen vuokseen. 30Te käytte samaa kamppailua, jota tiedätte minun
käyneen ja jonka nyt kuulette yhä jatkuvan.
Tästä näemme, että Paavali
käski heidän kärsiä vainoa Kristuksen tähden, kuten Paavali itsekin joutui
kärsimään.
Luvussa 2 Paavali siirtyy sitten käsittelemään
Kristuksen olemusta ja sitä, miten tämä jätti sivuun Elohimin muodon, jossa hän
oli henkiolentona ollessaan. Koska hänellä oli Elohimin eli Theoin morphe
(jumalana, joita on monia, vaikka on vain Yksi Todellinen Jumala, Isä (1. Kor.
8:5-6)), hän ei katsonut saalikseensa olla Jumalan vertainen (ei siis King
James Versionin käännöksen mukaan. Sitten hän tyhjensi itsensä (ts. luopui
hengestä elohimina Jumalan poikana (vrt. 5. Moos. 32: 8ss. (RSV & LXX,
DSS); Jesaja 52:13-53:12; ja Psalmi 45:6-7, Hepr. 1:8-9; ja myös Joh. 1:1-3,
18; Kol. 1:15)). (vrt. 2:5-8) (vrt. jae 8, Mt. 26:13; Joh. 10:18; Room. 5:19;
Hepr. 5:8, 12:2).
Kristus nöyryytti itsensä
ja tuli ihmiseksi ja kärsi kuoleman paalulla eli stauroksella (ei krusifiksi).
Tästä syystä Jumala korotti hänet korkeammalle muita elohim-tovereita eli
Jumalan poikia (Job 1:6; 2: 1 38:4-7), kuten näimme Daavidin profetoineen (Ps.
45:6-7; Hepr. 1:8-9) (vrt. 2:5-9). Nyt kaikkien, sekä uskollisen sotajoukon
että langenneen sotajoukon henkien ja kaikkien ihmisten on määrä tunnustaa
hänet Herraksi (jakeet 10-11), Isän Jumalan kunniaksi. Psalmi 45:6-7
(Heprealaisille 1:8-9) osoittaa, että on olemassa kaksi Jumalaa. On olemassa
ylempiarvoinen ja alempiarvoinen, ja alemmalla on monia tovereita.
Filippiläiskirje 2:5-7 on
käännetty väärin (King James Versionissa) ja sitä käytetään usein
kolminaisuusopillisena tekstinä. Se viittaa taivaan sotajoukkojen kapinaan ja
Kristuksen uskollisuuteen ja uhrautuvaisuuteen taivaissa. Siinä lukee:
Filippiläiskirje 2:5-7 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, 6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, 7vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
Tämä teksti ei ole vaikea
ymmärtää. Se on melko yksinkertaista kertomaa. Siinä vahvistetaan, että:
1.
Kristus ei ollut yhdenvertainen Jumalan kanssa eikä
katsonut itseään Jumalan vertaiseksi (Jes. 14 ja Hes. 28 osoittavat molemmat,
että Saatana katsoi).
2.
Hän oli elohimin muodossa henkiolentona.
3.
Hän tyhjensi itsensä (eli luopui muodosta ja
entiteetistä) ja syntyi ihmiseksi.
Tämä teksti puhuu selvää
kieltä pre-eksistenssistä. Jopa kolminaisuusoppineet joutuivat sotkemaan
käännöksen yrittääkseen tehdä hänestä yhdenvertaisen Jumalan kanssa, mutta edes
he eivät yritä kieltää hänen aikaisempaa olemassaoloaan. Tämän lähtökohdan
vuoksi kolminaisuusoppi on ollut menestyksellisempi kuin radikaali unitarismi
petoksena (jos mukaan ei lasketa hadithilaista islamia).
Saatana heitettiin ulos
taivaasta kapinan synnin tähden, joka, koska se pyrkii vahvistamaan tahdon
olevan yhtä suuri tai suurempi kuin Isä Jumala, on epäjumalanpalvelusta (tai
noituutta, kuten 1. Sam. 15:23 toteaa). Saatana pyrki tekemään itsestään
Korkeimman eli Isä Jumalan vertaisen. Kristus sen sijaan ei yrittänyt tehdä
itseään samanarvoiseksi Jumalan kanssa vaan alisti tahtonsa (Joh. 4:34) Filippiläiskirje 2:6-9.
Täten Jumala korotti
Kristuksen kuuliaisuuden kautta, koska tämä ei etsinyt Hänen vertaisuuttaan
eikä pyrkinyt syrjäyttämään Jumalaa, kuten elohimin ja bene elohimin
kolmasosa oli koettanut.
Luukkaan jakeessa 10:18
Jeesus sanoi nähneensä Saatanan putoavan taivaasta kuin salama. Saatana veti
mukaansa kolmanneksen enkeleistä eli taivaan tähdistä (Ilm. 12:4). Nämä enkelit
heitettiin Saatanan kanssa maan päälle (Ilm. 12:9).
Tätä hävitystä symboloi
Ilmestyskirjan jakeessa 8:10 mainittu hävitys, jossa kolmas enkeli osoittaa
jälleen hävityksen, jonka aiheutti sotajoukon tähden putoaminen, joka hävitti
kolmanneksen luomakunnasta.
Saatana yritti kiusata
Kristusta monin tavoin. Ensinnäkin Saatana kutsui Kristusta Jumalan Pojaksi Matteuksen
jakeissa 4:3; 4:6 ja Luukkaan jakeessa 4:3. Myös demonit kutsuivat Kristusta
Jumalan Pojaksi Matteuksen evankeliumissa 8:29, Luukkaan evankeliumissa 4:41 ja
Markuksen evankeliumissa 3:11. Saatana yritti houkutella Kristusta todistamaan
asemansa Jumalan Poikana voimannäytöllä, sillä olihan Jumala luvannut antaa
enkeleilleen käskyn hänestä Psalmissa 91:11,12. Saatana jätti pois varjella
kaikilla teilläsi ja lisäsi milloin tahansa. Niinpä Saatana yritti
Raamattua silpomalla riistää Kristuksen hengen.
Kristus ei missään
vaiheessa korjannut Saatanaa tai demoneja väittämällä, että hän oli Jumala eikä
Jumalan Poika. Itse asiassa yksikään demoni ei yrittänyt petollisesti väittää,
että Kristus oli Korkein Jumala, ennen kuin hänen kuolemansa jälkeen, vahvistaakseen
opin, jonka mukaan Kristus oli Jumala samalla tavalla, kuin Jumala Isä oli
Jumala, ja tämän vertainen, saadakseen siten hänen kuolemansa jälkeen aikaan
petoksen, jonka Kristus olisi kumonnut eläessään.
Jokaisessa kiusauksessa
tarkoituksena oli horjuttaa Kristuksen kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan ja itse
asiassa rikkoa Raamattua. Saatana yritti saada Kristuksen palvomaan itseään.
Hän lupasi Kristukselle planeetan hallitsijan aseman silloin, kun
Kristus palvoisi häntä. Kristus ei kyseenalaistanut hänen oikeuttaan siirtää
planeetan hallitsijuuttaan tai sitä, että hän oli hallitsija. Sen sijaan
Kristus vastasi:
... on kirjoitettu:
Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.
Kristus ei sanonut
Saatanalle, että Saatanan tulisi palvoa Kristusta, vaan pikemminkin ohjasi
hänet lain puoleen. Kristus ei koskaan missään toimintansa vaiheessa väittänyt
olevansa Jumala. Hän sanoi olevansa Jumalan Poika. Tästä syystä hänet
asetettiin oikeuden eteen. Kuten Matteuksen evankeliumin jakeessa 27:43
sanotaan:
Hän on luottanut Jumalaan. vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'.
Juuri tässä Kristus huusi
täyttääkseen Raamatun Psalmissa 22:1:
Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?
Kristus ei pitänyt itseään
Jumalana. On järjetöntä väittää, että hän oli osa kokonaisuutta, johon hän
vetosi tasavertaisesti, josta osa oli läpäisemätön. Vieläkin tärkeämpää on se,
että kyseessä on antikristuksen oppi, joka on esitetty 1. Johanneksen kirjeen
jakeissa 4:1-2. 1. Johanneksen kirjeen jakeiden 4:1-2 oikea muinainen teksti on
rekonstruoitu Irenaeuksesta käsin (Luku 16:8, Ante-Nicene Fathers, Nide
1, alav. s. 443).
Tästä te tunnette Jumalan Hengen: Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta vaan Antikristuksesta.
Luku 2
1Kristus rohkaisee,
rakkaus lohduttaa ja Henki yhdistää. Tunnemme myötätuntoa ja lämpöä, eikö
totta? 2Siispä
tehkää minut täydellisen iloiseksi olemalla yksimielisiä. Antakaa rakkauden
yhdistää teidät niin, että pyritte samaan päämäärään. 3Älkää tehkö mitään oman
etunne tai turhan kunnian vuoksi, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää toisia
tärkeämpinä kuin itseänne. 4Älkää ajako omaa etuanne vaan toistenne parasta.
5Tavoitelkaa samaa kuin Kristus Jeesus: 6Jumalan osan hän täytti, muttei
tarttunut oikeuteensa olla Jumalan vertainen. 7Hän tyhjensi itsensä täysin ja
omaksui orjan osan, tuli ihmisen kaltaiseksi ja otti ihmisen muodon. 8Hän
alensi itse itsensä ja oli kuuliainen kuolemaansa asti, ristinkuolemaan. 9Siksi
Jumala korotti hänet kaikkea korkeammalle ja antoi hänelle nimen kaikkia
korkeamman. 10Jeesuksen nimi saa jokaisen polvistumaan taivaassa, maan päällä
ja sen alla. 11Jeesus Kristus on Herra! Sen myöntävät vielä kaikki Isän Jumalan
kunniaksi. 12Rakkaat ystävät, totelkaa minua. Tehän tottelitte minua jo silloin
kun olin kanssanne; totelkaa siis vielä enemmän nyt, kun olen poissa. Tehkää
peläten ja vapisten työtä, jotta lopulta pelastuisitte. 13Jumala näet saa
teidät tahtomaan ja toimimaan oman hyvän tahtonsa mukaisesti. 14Tehkää kaikki
valittamatta ja epäröimättä, 15niin teistä tulee moitteettomia ja puhtaita,
nuhteettomia Jumalan lapsia. Tämän kieron sukupolven keskellä te loistatte
maailmassa kuin kirkas valo, 16kun pidätte esillä sanomaa, joka antaa elämän.
Saan olla teistä ylpeä, kun Kristus palaa: en ole juossut turhan takia enkä
nähnyt turhaa vaivaa. 17Olen vain iloinen, jos minun vereni vuodatetaan
uhripalveluksessa teidän uskonne takia. Iloitsen teidän kaikkien kanssa.
18Samoin iloitkaa tekin minun kanssani. 19Herraan Jeesukseen luottaen toivon,
että voin pian lähettää Timoteuksen teidän luoksenne. Kun saan tietää
kuulumisenne, minäkin voin rauhoittua. 20Minulla ei näet ole täällä ketään
samanhenkistä, jota teidän asianne aidosti kiinnostaisivat. 21Kaikki ajavat
vain omaa etuaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiaa. 22Timoteuksen te kuitenkin
tiedätte luotettavaksi mieheksi. Hän on ahertanut kanssani ilosanoman hyväksi kuin
poika isänsä apuna. 23Hänet siis toivon voivani lähettää matkaan, kun saan
ensin tietää, miten minun itseni käy. 24Luotan Herraan ja olen varma, että
tulen itsekin pian luoksenne. 25Nyt joudun kuitenkin lähettämään luoksenne
veljemme Epafroditoksen, työ- ja taistelutoverini. Hän on myös teidän
lähettinne, jolta sain apua, kun sitä tarvitsin. 26Lähetän hänet, koska hän on
kaivannut teitä kaikkia ja ollut hädissään siitä, että kuulitte hänen
sairastuneen. 27Hän olikin todella sairas, aivan kuoleman kielissä, mutta
Jumala oli hänelle armollinen ja säästi samalla minut vielä yhdeltä uudelta
surulta. 28Lähetän siis hänet matkaan mahdollisimman pian, jotta saisitte taas
ilon nähdä hänet. Silloin minullakin olisi parempi mieli. 29Ottakaa siis hänet
riemuiten vastaan Herran nimissä ja kunnioittakaa hänen kaltaisiaan. 30Hänhän
melkein kuoli Kristuksen työssä, kun vaaransi henkensä auttaakseen minua siinä,
missä te ette voineet.
Sitten hän sanoo
lähettävänsä heille Timoteuksen ja Epafroditoksen, jotka olivat sairaana
lähellä kuolemaa. Jumalan katsottiin säästäneen hänet.
Hän puhuu itsensä
vuodattamisesta juomauhriksi kuin temppeliuhreissa.
Sitten Paavali siirtyy Luvussa
3 varoittamaan heitä rakkikoirista (sodomiiteista) ja pahantekijöistä.
Hänen katsotaan tässä jakeessa 2 viittaavan synagogan ympärileikkauspuolueeseen
ja tekeeeron seurakuntaan, joka on todellisia ympärileikattuja (Kristuksen
ruumiina) ja jotka palvovat Jumalaa Hengessä. Kuudennessa jakeessa hän katsoo
olleensa nuhteeton lain mukaan. Tämä oli ylimielisyyttä vastoin Jumalan lakeja,
sillä kaikki ihmiset olivat lain alla syntisiä ja ne, jotka sanovat, etteivät
olleet, ovat valehtelijoita (1. Joh. 1:8).
Kaikki on hukassa
Kristuksen tähden. Tässä luvussa hän etenee (jakeessa 11) puhumaan
tavoitteesta, joka eks-anástasis eli "ulos"-ylösnousemus Ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Nro 143A). Hän ei mainitse Kuolleiden toista ylösnousemusta eikä suuren valkoisen
valtaistuimen tuomiota (Nro 143b), koska ne eivät olleet
Jumalan seurakuntien tulevaisuuden odote. Ilmestyskirjan 20. lukua, joka
käsittelee kahden ylösnousemuksen ajoitusta ja yksityiskohtia, ei ollut vielä
ilmoitettu apostoli Johannekselle.
Henki on se keino, jolla
me palvomme Jumalaa, kuten Filippiläiskirjeen jakeessa 3:3 sanotaan. Näin ollen
se ei voi olla Jumala, joka on palvonnan kohteena, ja siten Isän Jumalan
vertainen. Se on voima, joka voimaannuttaa Kristuksen. Hän on siis Iankaikkinen
Isä (Jes. 9:6), jonkalaisia isyyksiä on monia taivaassa ja maan
päällä (Ef. 3:15). Kristus tulee Iankaikkiseksi Isäksi delegoinnin
avulla.
Kaikki nämä isyydet eli
perheet ovat nimetty Jumalalle Isälle, mikä onkin syy, miksi me kumarramme
Isän Jumalan edessä ja palvomme Häntä (Ef. 3:14-15).
Binitaarit ja trinitaarit
väittävät myös, että: Kristus oli yhtä olemusta Jumalan kanssa siten, että
hän oli tasavertainen ja yhtä ikuinen Jumalan kanssa vastoin
Filippiläiskirjeen jaetta 2:6 ja 1. Tim. 6:16, joka osoittaa, että vain Jumala
on kuolematon. Kristuksen iankaikkisuus eli aiṓnios elämä (1. Joh.
1:2) ja kaikkien olentojen, myös Kristuksen, elämä ovat peräisin tästä
olennosta. Sekä Kristus että valitut ovat samaa alkuperää (Hepr. 2:11) (RSV),
saaden elämänsä ja ikuisuutensa ehdollisesta kuuliaisuudesta Isälle (Joh.
5:19-30), joka loi meidät kaikki (Mal. 2:10-15). Niin kuin Isällä on
elämä itsessään, niin Hän antoi Pojalle elämän itsessään (Joh. 5:26), ja me
olemme perillisiä ja meidät on asetettu elämään itsessämme Jumalan valtuudella.
Jesaja 9:6 käyttää sanaa El (SHD 410) ja El voi tarkoittaa mahtavaa henkilöä tai Jumalaa ja ketä tahansa taivaallisessa joukossa tai ihmistä. Jesajan jakeen 9:6 käännös LXX:ssa kutsuu Kristusta Suuren Neuvon Enkeliksi, joten puhumme ehdottomasti Läsnäolon Enkelistä tässä tekstissä. Trinitaarit eivät koskaan viittaa tekstiin, joka todistaa päinvastaiseksi sen, mitä he sanovat, elleivät he väitä sitä todisteeksi, jonka he saavat väittämään päinvastaista, kuin mitä se todella sanoo, kuten Filippiläiskirje 2:5-8, jossa Kristus ei yrittänyt päästä Jumalan vertaiseksi, joka oli Saatanan synti. Kreikkalainen alkuteksti sanoo Megales Boules Aggelos.
Kreikan aggelos on aina käännetty enkeliksi Uudessa
Testamentissa. Se tarkoittaa viestintuojaa, mutta kolminaisuusopin
kannattajat kääntävät sen sanansaattajaksi vain, kun se viittaa Kristukseen.
Jesajan jakeen 9:6 heprealainen teksti sanoo Mahtava El. Sanaa El voidaan
käyttää enkelijoukosta ja ihmisjoukosta. LXX käytti sanaa aggelos kääntääkseen
Mahtava El (sanat SHD 3289 neuvonantaja, SHD 410 El, ja SHD 1368 Mahtava).
Sanat eivät viittaa Ainoaan Todelliseen Jumalaan. Tämän nimi on Pele (6382).
Kreikan teksti valittiin heijastamaan sitä tosiasiaa, että tämä teksti viittasi
Jumalan Sanansaattajaan ja hänen henkilöllisyytensä selviää Psalmista 45:6-7,
ja Heprealaiskirje 1:8-9 tunnisti hänet Kristukseksi, joka on Israelin
alisteinen elohim.
Psalmia 8:4,5,6 lainataan
myös Heprealaiskirjeen jakeissa 2:6-8: ""Mikä on ihminen, että sinä
häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet
vähäksi aikaa enkeleitä (jumalia eli elohim) halvemmaksi, kirkkaudella ja
kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi
tekoja; asetit kaikki hänen jalkojensa alle."
Teksti tässä jakeessa 4
viittaa kuolevaiseen ihmiseen ‘enoš ja ’āḏām hepreaksi.
Heprealaiskirjeen jakeessa
2:9 sanotaan, että kuoleman kärsimyksen tähden hänet alennettiin vähäksi aikaa.
Bullinger panee merkille "vähäksi aikaa" tekstiin tekemissään
huomautuksissa. Tämä on sopusoinnussa Filippiläiskirjeen jakeiden 2:5-9 kanssa.
Filippiläiskirje 2:5-9 Olkoon teillä se mieli, joka myös
Kristuksella Jeesuksella oli, 6joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto,
katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, 7vaan tyhjensi itsensä ja otti
orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, 8ja hänet havaittiin olennaltaan
sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan
asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
Niinpä hän ei yrittänyt
päästä Jumalan vertaiseksi eikä kapinoida, vaan tuli ihmiseksi ja nöyrtyi
hamaan kuolemaan asti. Hänestä tuli Jumalan poika voimassa, kun hän nousi
kuolleista (Room 1:4), kuten näemme
Filippiläiskirjeen
jakeesta 2:9:
9Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. (KR33)
Nyt tämä sana, joka on
käännetty enkelit Psalmissa 8 ja Heprealaiskirjeessä, on, kuten näemme
heprealaisesta tekstistä, elohim ja tarkoittaa jumalia. Se
käännettiin Septuagintassa nimellä ‘aggelos’ (joka tarkoittaa viestintuojia),
ja siitä edelleen Heprealaiskirjeen kreikankieliseen, ja siinä merkityksessä se
säilytettiin Vulgatassa sekä syyrialaisessa ja arabialaisessa käännöksessä. Se
käännettiin englanniksi angels. Syy, miksi se pidettiin tässä
merkityksessä, on se, että alkuperäisille heprealaisille kääntäjille oli
sopivaa tehd siitä sanansaattajia, koska se käsitteli Jumalan poikien
moninaisuutta elohimina eikä Eloahina. Trinitaarit ovat seuranneet tätä
tehdäkseen siitä "enkeleitä" ja jättäneet pois merkityksen
"vähäksi aikaa" merkityksen, ja siinä merkityksessä myös myöhemmässä
syyrialaisessa ja arabialaisessa käännöksessä. Syynä näyttää olevan se, että
kukaan heistä ei halunnut tunnustaa, että elohimit olivat laaja olentoryhmä.
Teksti on kuitenkin ehdottomasti elohim alkuperäisessä hepreassa ja Bullinger
panee sen merkille jakeen huomautuksessa teoksessaan The Companion Bible.
Papit tiesivät, että ihmisen poika oli elohim, josta tuli Jumalan Poika ja
monogenes theos eli ainosyntyinen poika, kuten sanoo Joh. 1:18 (vrt. Marshall's
Greek English Interlinear RSV). Huomautukset tekstiin teoksessa The
Companion Bible tutkivat näitä näkökohtia. Ne viittasivat siihen, että hän
tekisi itsensä elohimien vertaiseksi, ja koska tätä ei sanottu kreikaksi vaan
arameaksi, tekstiin tuli sana elohi, joka sitten käännetään enkeleiksi.
Jumalan pojat olivat kaikki elohimeja, kuten Vanhan Testamentin tekstit
osoittavat niitä käyttäessään. Nämä elohimit ymmärrettiin 'aggelos-sanansaattajiksi,
ja käännettiin enkeleiksi englanniksi ja muissa teksteissä. Temppelipappeja
eivät kuitenkaan olleet haitanneet kristityiksi naamioituneiden
roomalaispakanoiden perinteet muutamien vuosisatojen ajan, joten he ymmärsivät
seuraukset täydellisesti.
Psalmin 8 tekstissä
käytettyä termiä ihmisen poika (ilman artikkelia) käytetään kolme kertaa ennen
tätä tekstiä: 4. Moos. 23:19, Job 25:6 ja 35:8. Se on 111 kertaa yksikössä
Vanhassa Testamentissa ja 39 kertaa monikossa. Muut psalmien esiintymät (Ps.
49:2; 144:3) ovat eri sanoja. Tässä jakeessa 8:4 otsikko liittyy maan
herruuteen ja sitä käytetään tässä merkityksessä heprealaisessa tekstissä,
jossa se liitetään Messiaaseen.
Luku 3
1Niinpä siis, veljet ja
sisaret, iloitkaa Herran yhteydessä! En kyllästy kirjoittamaan teille samoja
asioita yhä uudestaan, ja varmuuden vuoksi niin on parasta tehdäkin. 2Varokaa
noita rakkeja, noita surkeita työmiehiä, noita ympärileikkauksella silvottuja!
3Todellisia ympärileikattuja olemme me, joiden ansiot eivät riipu ruumiista. Me
palvelemme Jumalaa Hengen antamin voimin ja ylpeilemme Kristuksesta
Jeesuksesta. 4Minä jos joku voisin kyllä vedota sukutaustaani ja siihen, että
ruumiskin on asianmukainen: 5Minut on ympärileikattu seitsemän päivän ikäisenä.
Olen syntyperäinen juutalainen Benjaminin heimosta, heprealainen heprealaisista
vanhemmista. Lakia noudatin kuin fariseus ainakin. 6Osoitin innokkuuteni kirkon
vainoajana, ja olen ansioitunut noudattamalla lakia moitteettomasti.
7Kristuksen vuoksi olen kuitenkin alkanut pitää tappioina näitä asioita, jotka
aiemmin laskin voittoihini. 8Enemmän kuin mitään muuta tahdon tuntea Kristuksen
Jeesuksen, Herrani. Oikeastaan kaikki muu on minusta sen rinnalla pelkkää
tappiota. Hänen vuokseen pidän kaikkea muuta pelkkänä sontana ja heitän kaiken
menemään saadakseni tilalle Kristuksen. 9Se osoittaa, että olisin yhtä hänen
kanssaan, vaikka en olisikaan lain mukaan syytön. Jumala tekee minusta
syyttömän, kun uskon Kristukseen. 10Siksi tunnen Kristuksen ja hänen
ylösnousemuksensa voiman. Tulen hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen
kärsimykseensä ja kuolemaansa. 11Ehkäpä minäkin saan nousta kuolleiden joukosta
niin kuin hän. 12En yritä sanoa, että olisin jo tullut täydelliseksi tai saanut
sen, mitä tavoittelin. Yritän kuitenkin saada siitä otteen, koska Jeesus
Kristus on saanut otteen minusta. 13En ole vielä saanut otetta, veljet ja
sisaret, mutta tämän voin silti sanoa: Jätän menneet taakseni ja suuntaudun
tulevaan. 14Pyrin ylös maaliin, jonne Jumala kutsuu, ja tavoittelen palkintoa,
jonka Kristus Jeesus jakaa. 15Tähän meidän on pyrittävä, jos kerran olemme
täydellisiä. Jos olette jostain eri mieltä, niin Jumala kyllä näyttää teille,
miten asia on. 16On vain jatkettava siitä, mihin olemme päässeet. 17Ottakaa
minut esikuvaksenne, veljet ja sisaret, ja tehkää niin kuin minä teen. Ottakaa
mallia niistä, jotka elävät niin kuin me. 18Monethan elävät Kristuksen ristin
vihollisina, niin kuin olen teille monesti sanonut ja itkien sanon nytkin.
19Heidän loppunsa on tuho, vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa.
He ajattelevat vain maallisia asioita. 20Me sen sijaan olemme taivaan
kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaa, Herraa Jeesusta Kristusta.
21Voimallaan hän voi alistaa valtaansa kaiken ja muuttaa alhaisen ruumiimme
oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi.
Huomaa, että hän tuomitsee
syömärit ja toteaa, että yhteisömme on taivaassa ja taivaista odotamme
pelastajaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Baalia palvovat gnostilaiset, jotka
opettavat taivaan olevan kuolleiden asuinsija, tulkitsevat tekstin väärin ja
jättävät huomiotta sanan "sieltä", joka tarkoittaa, että Kristus
tulee taivaasta maan päälle ja ruumiimme muutetaan hänen kirkastetun ruumiinsa
kaltaisiksi Pyhän Hengen voimassa, yhdessä hänen kanssaan (vrt. Room. 8:23; 1.
Kor. 15:47-57; 2. Kor. 5:1-5; Kol. 3:1-4).
Luku 4 jatkuu Paavalin
loppuvetoomuksilla.
Jakeessa 1 hän viittaa
iloonsa ja palkintoseppeleeseensä (vrt. 1. Tess. 2:19-20). Jakeessa 2 hän
pyytää Euodiaa ja Syntykeä sopimaan erimielisyytensä. Hän viittaa heidän
aiempiin tekoihinsa hänen ja Clemensin kanssa ja toteaa, että heidän nimensä on
kirjoitettu Elämän kirjaan. Rakas työpari on viittaus Filipin seurakunnan
johtajaan, luultavasti Syzygus, joka on kreikkaa ja tarkoittaa
iestoveria.
Hän kehottaa filippiläisiä
aina iloitsemaan Herrassa ja antamaan ihmisten tietää heidän lempeytensä.
Kertokoot kaikki tarpeensa
Jumalalle, ja kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi heidän
sydäntänsä ja ajatuksiansa Kristuksessa Jeesuksessa.
Hänen viimeinen pyyntönsä
jakeessa 8 rohkaisee heitä kohdistamaan asenteensa siihen, mikä on totta ja
kunniallista. Jakeesta 10 eteenpäin hän sanoo oppineensa syömään vatsansa
täyteen ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kuitenkin
jakeessa 14 hän myöntää, että filippiläiset olivat ainoa seurakunta, joka tuki
häntä, kun hän lähti Makedoniasta. He jopa lähettivät hänelle apua
Tessalonikaan, kun hän oli lähtenyt Filippistä (Ap. t. 17:1). Epafroditos
lähetti hänelle jälleen lahjoja Roomaan hänen vankeutensa aikana. Hän näyttää
kykenevän kommunikoimaan Rooman veljien kanssa ja hänellä on siellä uskovia
ihmisiä keisarin huoneväestä. Se oli siihen aikaan Nero.
Luku 4
1Rakkaat ja kaivatut
veljet ja sisaret, te olette minun iloni ja palkintoseppeleeni. Pysykää siis
Herran yhteydessä, rakkaat ystävät! 2Kehotan Euodiaa ja Syntykeä pysymään sovussa, niin
kuin Herran omille sopii. 3Pyydän myös sinua, rakas työparini: auta näitä
naisia, jotka ovat kamppailleet minun kanssani ilosanoman puolesta. Niin ovat
kamppailleet myös Clemens ja muut työtoverini, joiden nimi on elämän kirjassa.
4Iloitkaa aina Herran yhteydessä! Minä toistan: iloitkaa! 5Kaikkien on saatava
tietää, miten lempeitä te olette. Herra on lähellä. 6Älkää murehtiko mistään,
vaan kertokaa kaikki tarpeenne Jumalalle. Pyytäkää häneltä, rukoilkaa ja
kiittäkää häntä. 7Kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi sydäntänne
ja ajatuksianne ja saa ne pysymään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 8Lopuksi,
veljet ja sisaret: Keskittykää siihen, mikä on totta, arvokasta ja oikeudenmukaista,
pyhää, rakastettavaa ja ansiokasta, mikä vain on hyvää ja kiitoksen arvoista.
9Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja saaneet tehtäväksi. Tehkää sitä,
mitä olette kuulleet ja nähneet minun tekevän. Silloin Jumalan rauha on
kanssanne. 10Herra on suonut minulle sen ilon, että te olette taas alkaneet
pitää minusta huolta. Onhan se ollut teillä mielessä aiemminkin, mutta ette ole
saaneet siihen tilaisuutta. 11En sano näin siksi, että minulta puuttuisi
jotain. Minä olen kyllä oppinut tulemaan toimeen omillani kaikissa
olosuhteissa. 12Sekä kurjuus että hyvinvointi ovat minulle tuttuja. Olen
kokenut ja nähnyt kaikenlaista, oppinut syömään vatsani täyteen ja näkemään
nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. 13Hän, joka vahvistaa minua, auttaa
minua kestämään kaiken. 14Teitte silti hyvin, kun autoitte minua
vaikeuksissani. 15Niin kuin tiedätte, te filippiläiset olitte ainoita, jotka
ilosanoman levittämisen alkuvaiheissa annoitte minulle vastalahjaksi
taloudellista tukea. Kun lähdin Makedoniasta, mikään muu seurakunta ei tehnyt
niin. 16Tehän lähetitte minulle avustusta kerran jos toisenkin jo silloin, kun
vielä olin Tessalonikassa. 17Ei niin, että tavoittelisin lahjojanne; minun
tavoitteeni on, että te saisitte sijoituksellenne entistä paremman tuoton.
18Minä olen saanut kaiken ja elän yltäkylläisyydessä. Minulta ei enää puutu
mitään, kun sain Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan – kuin
hyväntuoksuisen, Jumalalle mieluisan uhrin. 19Minun Jumalani puolestaan
tyydyttää kaikki teidän tarpeenne Kristuksen Jeesuksen vuoksi ja oman
rikkautensa kunniaksi. 20Kunnia Jumalalle, meidän Isällemme, ikuisesti! Aamen.
21Terveiset kaikille pyhille, Kristuksen Jeesuksen omille. Myös muut täällä
olevat Kristuksen seuraajat lähettävät teille terveisiä. 22Terveisiä kaikilta
pyhiltä, varsinkin niiltä, jotka ovat keisarin henkilökuntaa. 23Herran
Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille!
Katso myös:
Jumala, jota palvomme (Nro P002)
Binitarismi ja trinitarismi (Nro 076)
Binitaristien ja trinitaristien virheellinen esitys
jumaluuden varhaisesta teologiasta (Nro 127B)
http://www.ccg.org/weblibs/2014-messages/SM_01_18_14.html.