Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F048

 

 

 

 

 

Galatalaiskirjeen kommentaari

Osa 3

(Versio  1.0 20201210-20201210)

 

 

Galatalaiskirje aloittaa antinomististen harhaoppien kumoamisen. Ne olivat alkaneet levitä koko kelttiläisten gallien alueelle ja fryygialaisten keskuuteen Parthiassa. Antinomistiset gnostilaiset käyttävät niitä tähän päivään asti. Kirje edeltää Roomalaiskirjettä ja muita kirjeitä efesokselaisille, kolossalaisille ja laodikealaisille.

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 


Galatalaiskirjeen kommentaari

Johdanto

Paavali perusti seurakunnan Galatiaan (Apostolien teot 16:6), ja pian siihen hyökkäsivät juutalaiset, jotka olivat soluttautuneet seurakuntiin keskisen Vähä-Aasian Galatiassa. Galatia sai nimensä heettiläisistä, jotka olivat muuttaneet Eurooppaan ja asettuneet Galliaan, ja ryhmä heistä palasi ja valloitti takaisin Anatolian alueen, jonka nimi oli Galatia (vrt. Gallia). He puhuivat gaelin kieltä eli kelttiä, kuten Trierissä Hieronymuksen mukaan (katso alla). Paavali muutti sinne Galatiaan, kun taas Pietari toimi Antiokiasta käsin Parthian yli etelässä ja Andreas Traakiasta ja Skyytiasta käsin pohjoiseen (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)).

 

Juutalaiset opettivat, että kristittyjen oli välttämätöntä noudattaa koko Mooseksen lakia. Juutalaiset kieltäytyivät ymmärtämästä, että Kristus oli lain päämäärä eli täyttymys ja että hänen kauttaan uhrilaki oli saatettu päätökseen. Niinpä he eivät ymmärtäneet Erottelua Jumalan laissa (Nro 096). Tämä väittely koituikin antinomistien hyväksi, jotka järkeilevät samoin aina tähän päivään asti 21 vuosisadalle, vättäen, että Paavalin mukaan koko laki kumottiin. Hän ei opettanut mitään tänne päinkään (vrt. Paavali: Osa I Paavali ja laki (Nro 271)). Tämä kehno ajattelu vaivaa yliopistojamme kaikkialla maailmassa, ja monet antinomistien ryhmät, olivatpa ne trinitaarisia tai eivät, viittaavat siihen kristillisen vapauden Magna Cartana, täten tuomiten seuraajansa Toiseen ylösnousemukseen (Nro 143b).

 

Jumala kertoi uskon profeettojen kautta, että Kristuksen oli määrä toimeenpanna kalenteri, mukaan luettuina sapatit ja uudetkuut ja juhlat kuolemanrangaistuksen uhalla hänen hallitsessaan tuhatvuotisessa järjestelmässä (vrt. Jes. 66:23-24 & Sak. 14:16-19; Ilm. luku 20). Kristus sanoi, että laista ei katoa pieninkään kirjain tai pilkku, ennen kuin kaikki on tapahtunut ja taivas ja maa katoavat (Matt. 5:18). Paavali ei opettanut eikä voinut opettaa tuota virhettä oppina.

 

Esimerkiksi New Oxford Annotated RSV sanoo, että Paavali väittää päinvastoin, että ihminen tulee Jumalan kanssa vanhurskaaksi vain uskomalla Kristukseen eikä suorittamalla hyviä tekoja, rituaaleja ja vastaavia (2:16; 3:24-25; 5;1; 6:12-15)

 

Tarkastelemme sanoman ja lukujen tarkoitusta jäljempänä.

 

Paavali itse asiassa aloitti kirjeensä, tervehdyksen ja johdannon jälkeen (Gal. 1:1-5), puolustamalla apostoliuttaan (Gal. 1:6 - 2:21). Sitten hän ryhtyy puolustamaan evankeliumia (Gal. 3:1-4: 31). Evankeliumin eettisiä seurauksia tutkii sitten Galatalaiskirjeen 5:1-6:10, ja johtopäätöksen esittää Galatalaiskirjeen 6: 11-18.

 

Evankeliumin opin keskeisenä osana pidetään vanhurskauttamista uskon kautta (3:1-4:31).

 

Kirje kirjoitettiin noin vuonna 55 jaa. Paavalin kolmannen lähetysmatkan aikana, ja siinä on monia yksityiskohtia hänen aikaisemmasta elämästään ja tehtävistään.

 

Tutkitaan lain paikkaa uskossa, kuten tässä Galatalaiskirjeessä opetetaan.

 

Kirjan yleiskatsaus – Galatalaiskirje

kirjoittanut E.W. Bullinger

 

KIRJAN RAKENNE KOKONAISUUTENA.

Galatalaiskirje 1:1-5. KIRJEEN MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYKSET.
Galatalaiskirje 1:6-Galatalaiskirje 2:14. HUOLENPITO.
Galatalaiskirje 2:15-4:11. OPILLINEN KORJAUS.
Galatalaiskirje 4:12-20. HUOLENPITO.
Galatalaiskirje 4:21-Galatalaiskirje 6:10. OPILLINEN OIKAISU.
Galatalaiskirje 6:11-14. HUOLENPITO.
Galatalaiskirje 6:15. OPILLINEN OIKAISU.
Galatalaiskirje 6:16-18. KIRJEEN MUODOLLISUUDET JA SIUNAUS.

JOHDATUKSENOMAISET HUOMAUTUKSET.

1. Toisen korinttilaiskirjeen tapaan suuri osa tästäkin kirjeestä sisältää todisteita apostolin jumalallisesta auktoriteetista. Suurin osa keskittyy kuitenkin kumoamaan sellaiset opetukset, jotka johtaisivat galatalaiset takaisin orjuuteen, koska monet heistä halusivat olla lain alaisia. Ja Paavali julisti heille, että tämä oli siirtymistä kokonaan toiseen evankeliumiin, vaikka todellisuudessa ei ollut muuta evankeliumia, vaan se oli Kristuksen evankeliumin vääristelyä.


2. Samankaltaisuus Roomalaiskirjeen kanssa on huomattava, ja vaikka tämä kirje on kirjoitettu ennen Roomalaiskirjettä, Paavali oli opettanut galatalaisille saman totuuden, jonka hän kirjoittaa myöhemmässä kirjeessään. Galatalaiskirjettä on onnistuneesti verrattu luonnostelmaan, jonka lopullisena kuvana on Roomalaiskirje. Molemmissa pidetään kiinni siitä perustavanlaatuisesta totuudestä, että juutalaisen ja pakanan välillä ei ole eroa Jumalan edessä. Galatian seurakuntien joukossa lienee ollut paljon juutalaisia, sillä Paavali meni aina ensin juutalaisten luo; kuitenkin enemmistö lienee ollut pakanoita, ehkä liiankin alttiita taipumaan juutalaistajien suostutteluun, jotka opettivat, että ympärileikkaus oli välttämätön. Erittäin mielenkiintoinen kaikille uskoville on kertomus siitä, miten apostoli vastaanotti saarnaamansa evankeliumin. Sillä hän ei saanut sitä ihmiseltä eikä sitä opetettu hänelle, vaan se tuli hänelle Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen kautta.

 

3. Ei ole erimielisyyttä siitä, missä Galatian kirkot sijaitsivat. Provinssi oli keskellä Vähä-Aasiaa, ja sen pohjoisosissa asui sekakansa, jota keltit hallitsivat; ja jotkut ajattelevat, että maakunnan siinä osassa ei ollut lainkaan seurakunnissa, vaan vain eteläosissa, ja että niihin todennäköisesti kuului Pisidian Antiokia, Ikonium, Derbe ja Lystra. Voidaan lisätä, että varsinaisessa Galatiassa kansa puhui keltin kieltä ainakin Hieronymyksen aikaan asti, joka kertoo kuulleensa siellä saman kielen kuin hän kuuli Trierissä.

4. PÄIVÄYS Galatalaiskirje on todennäköisesti kirjoitettu Makedoniasta talvella 57 jaa. tai keväällä 58 jaa. Katso Liite-180.”

Lainaus päättyy.

 

**************

 

Kirje on kirjoitettu ennen Roomalaiskirjettä, ja sen samankaltaisuus osoittaa antinomistien gnostilaisten harhaoppien laajuuden ei ainoastaan Kolossassa, Efesoksessa ja Laodikeassa vaan koko valtakunnassa. Vrt. Apostolisen kirkon harhaoppi (Nro 089)

 

Galatalaiskirje

Tertullianus väittää galatalaiskirjeen ja muiden perusteella aivan väärin, että Jumala halveksi sapatteja ja juhlia väittäen:

"Te noudatatte päiviä ja kuukausia ja aikoja ja vuosia" [Gal. 4:10] - sapatteja, oletan, ja "valmistuspäiviä" [ANF kääntää "Cœnas puras""todennäköisestiB" D "F6,L" 4 paraskeuai eli valmistuspäivät] Joh. xix. 31"; katso osio "Pääsiäinen" tämän asian selittämiseksi] ja paastoja ja "suuria päiviä" [Joh. 19:31 myös?]. Sillä näidenkin lakkaaminen, ei vähempää kuin ympärileikkaus, on määrätty Luojan säädöksillä, joista puhuttu Jesajan kautta: 'En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.' (Jes. 1:13,14); myös Aamos sanoi: 'Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.' (Aamos 5:21); ja jälleen Hoosean kautta 'Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.' (Hoosea 2:11). Tuhosiko hän ne instituutiot, jotka hän itse loi? Kyllä, ennemmin kuin kukaan muu. Tai jos ne tuhosi toinen, tämä vain auttoi Luojan tarkoitusta poistamalla sen, minkä hänkin oli tuominnut. Mutta tämä ei ole oikea paikka keskustella siitä, miksi Luoja kumosi omat lakinsa. Riittää, kun todistamme, että Hän aikoi tämän kumoamisen, niin että voidaan todeta, että apostoli ei päättänyt mitään Luojan haitaksi, koska lakkauttaminen itse lähtee Luojalta (Tertullianus Vastakirjoitus Markionille, Kirja V, Luku IV, ANF, Nide III, s. 436).

 

Tertullianus osoittaa, että Markion voidaan tunnistaa ensin kerettiläiseksi hänen evankeliumin ja lain erottamisensa perusteella (Vastakirjoitus Markionille, ibid., XXI luku, s. 286). Kummallista kyllä, juuri tämä markionilaisten harhaopin piirre on tänä päivänä yleisin kristillisessä perustelussa lain vaatimusten poistamiseksi, sekä jumalanpalvelusten että juhlien ja erityisesti sapattikysymyksen osalta. Ajatus ei ole filosofisesti järkevä syistä, jotka esitetään muualla. Tarkemmin sanottuna lordi Russellin esittämät väitteet, jotka koskevat jumalallisia lakeja (nimittäin sitä, että niitä ei olisi voitu antaa pelkällä mahtikäskyllä, vaan niillä on oltava toinen järkevämpi perusta), näyttävät estävän Tertullianuksen käyttämät perustelut. Häntä lukiessa käy ilmeiseksi, että hän ei ymmärrä perimmäisiä kysymyksiä Jesajan, Aamoksen ja Hoosean kirjoituksissa, joissa sekä Israelin että Juudan käyttämät juhlat olivat saastuneet, varsinaisen ongelman ollessa oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden puute (Aamos 5:24), mikä käy ilmi tekstien pikaisestakin lukemisesta. Samoinhan Kristusta inhotti tekopyhien fariseusten sapatin viettotapa.

 

Lain täytyy perustua Jumalan olemukseen eikä pelkkään sitä koskevaan toteamukseen, kuten Russell aivan oikein huomautti. Valitettavasti Russellin tarpeelliseksi katsoma ja gnostilaisuuden nimiin pantu hierarkkinen suhde on itse asiassa oikea. Russell ei kuitenkaan tutkinut riittävästi todellista kosmologiaa muuten kuin osoittaakseen (Miksi en ole kristitty), että kysymys jumalallisista laeista trinitarismissa on loogisesti absurdi. Sapattikysymys usein poistetaan laista niin, että on yhdeksän eikä kymmenen käskyä ja nekin ovat pelkkiä ehdotuksia – koska laki on muka kumottu. Argumentti osoittaa protestanttisen väärinkäsityksen lain luonteesta. Se, että protestantit hyväksyvät sunnuntain jumalanpalveluksen, joka itsessään perustuu athanasiolaisen kirkon kirkolliskokouksiin, on loogisesti absurdi. Jos kirkolla oli valta muuttaa lakia, silloin sillä oli sama valta kaikkiin lain näkökohtiin, joten kirkko ja protestanttisuus on luvaton kapina. Kuitenkin uskonpuhdistus oli täysin väärässä analyysissään, että uskonpuhdistus palasi vain Augustinuksen aikaan teologiassaan ja että teologia oli raamatullisesti virheellinen. Augustinuksen työ perustuu filosofiaan eikä Raamattu oikein luettuna tue sitä.

 

Paavalia lainataan antinomistien toiminnan tueksi, nimittäin tukemaan sitä olettamaa, että laki on kumottu. Suuri osa galatalaiskirjeen ongelmasta johtuu Paavalin kannan yksinkertaistamisesta. Hänen kimppuunsa hyökkäsivät yhtäältä legalistit ja toisaalta antinomistit. Galatian ongelma ei ollut pelkkä juutalainen legalismi. Kuten tulemme näkemään, kultin säännöt on suunnattu langenneisiin enkelivoimiin, joiden ei katsota olevan theoi (tai tosi lojaali elohim) niiden luonteen vuoksi.

 

Paavali itse asiassa aloitti kirjeensä tervehdyksen ja johdannon jälkeen (Gal. 1:1-5) puolustamalla apostoliuttaan (Gal. 1:6 - 2:21). Sitten hän ryhtyy puolustamaan evankeliumia (Gal. 3:1-4: 31). Evankeliumin eettisiä seurauksia tutkii sitten Galatalaiskirjeen 5:1-6: 10 ja johtopäätöksen tekee Galatalaiskirjeen 6: 11-18.

Galatian seurakunnan ongelmien voidaan katsoa olevan itse asiassa kahtiajako näiden kahden kannan välillä. Väitteet, joiden mukaan laki on muka kumottu, perustuvat Galatalaiskirjeen ja Kolossalaiskirjeen sellaiseen lukutapaan, joka on antinomistinen argumentti, jonka Paavali (ja myös Jaakob ja Johannes) nimenomaan hylkäävät, samoin kuin myös farisealaisen juutalaisuuden legalismi hylätään Apostolien tekojen 15. luvun konferenssi (Nro 069);Armosta pelastumisen ja lain välinen suhde (Nro 082); Usko ja teot (Nro 086) ja Lain tekstin teot - eli MMT (Nro 104)). Muiden kirjeiden kiitoksen ja ilon puuttumisen Interpreter’s Dictionary of the Bible (Nide 2, hakusana ‘Galatians’, s. 338-343) tulkitsee siten, että se heijastaa virhettä koskevien uutisten aiheuttamaa järkytystä ja halua taistella takaisin.

 

Ei ole epäilystäkään siitä, että seurakunta kääntyi toisenlaisen evankeliumin puoleen, joka ei ollut evankeliumi lainkaan.

 

Paavali vieraili Jerusalemissa ja näki Pietarin ja Jaakobin (omien sanojensa mukaan). Neljätoista vuotta myöhemmin hän vieraili jälleen Jerusalemissa asettaakseen sikäläisten hahmojen (mukaan lukien Jaakob, Pietari ja Johannes) eteen evankeliumin, jonka nykyaikainen teologia (Interp. Dict., p. 341) tulkitsee vapaudeksi laista.

 

Paavalin vierailu teki selväksi, että hänen oli määrä työskennellä pakanain keskuudessa ja näiden taas juutalaisten keskuudessa. Pietari oli apostoli juutalaisille (ja israelilaisille), kuten Galatalaiskirje osoittaa. Seurakunnan konservatiivinen elementti, Pietari, Jaakob ja muut, näyttää rajoittaneen pakanoiden osallistumista kirkkoon, kuten Galatalaiskirjeen 2:11-14 osoittaa. Pietari (Keefa) mainitaan tässä. (katso jäljempänä)

 

Se on osoitus seurakunnan ymmärryksestä. Seurakunnan vapautus koski fariseusten ja heidän järjestelmänsä perinteitä, joka oli tunkeutumassa Juudeaan. Pietari oli hylännyt perinteet. Jerusalemin puolue noudatti perinteistä linjaa. Jerusalemissa oli helpompi noudattaa perinteitä kuin vastustaa niitä. Pakanoiden taas täytyisi tehdä jotain säilyttääkseen perinteet, jotka eivät kuuluneet lain järjestelmään. Lisäksi käsittelyä koskevat säännökset johtuivat osittain uhrausjärjestelmästä, joka oli eliminoitu Kristuksen myötä.

Väite, että laki on kumottu muka sillä perusteella, että laki täyttyi Kristuksessa, on väärinkäsitys sanan täytetty merkityksestä.

 

Täyttää merkitsee

1. trans. Panna täyteen...

2. Täyttää ruokahalu tai muu halu.

3. Tehdä täydelliseksi; toimittaa se, mikä puuttuu. Myös toimittaa; kompensoida...

4. Toteuttaa (profetia, lupaus jne.); tyydyttää (halu, rukous). Alunperin hebraismi.

5. Suorittaa, toteuttaa, tehdä; totella tai seurata; vastata (tarkoitusta), noudattaa (ehtoja).

6. Päättää, täydentää

 

Tästä voidaan nähdä, että poistaa ei ole eikä voi olla sanan "täyttää" merkitys missään sen sanan merkityksessä. Lisäksi termi on hebraismi. Näin ollen evankeliumissa olevien Kristuksen sanojen täytyy olla ratkaisevia termin tulkinnassa. Matteus 5:17 sisältää Kristuksen lausunnon:

Matt.5: 17-20 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. (KR92)

 

Kristus ei tullut kumoamaan lakia eikä profeettoja. Hän sanoi niin. Hän tuli täyttämään (plerõsai) ne. Paavalin Galatalaiskirjeessä esittämällä kommentilla täytyy olla merkitys tätä taustaa vasten. Jos ei, ja jos se siis väittää vastaan Kristukselle, Paavalin on määritelmän mukaan oltava ristiriidassa Kristuksen kanssa, ja siksi galatalaiset olisivat vailla innoitusta. Paavali ei voi voittaa väittelyä Kristusta vastaan. Raamattu ei myöskään ole ristiriidassa itsensä kanssa opillisesti.

 

Käskyjä ei siis ainoastaan pidä noudattaa, vaan niitä ei myöskään voi lieventää. Täyttymyksen merkitys näkyy myös Vanhassa Testamentissa näin käännetyistä eri termeistä. Ensimmäinen termi on mala (Strong’s Hebrew Dictionary SHD 4390) täyttää tai olla täynnä, vahvistaa, pyhittää tai olla lopussa, olla aidattuna, ja myös koota yhteen tai omata kokonaan. Kontekstuaalinen merkitys ei tarkoita sivuuttamista, vaan pikemminkin sitä, että se on päätepiste ja sisältää kohteen, tässä siis lain. Tekstit, joissa termiä käytetään, ovat 1. Mooseksen kirja 29:27, 2. Mooseksen kirja 23:26, 1. Kuninkaiden kirja 2:27, 2. Aikakirja 36:21 ja Psalmi 20:4,5.

 

Toinen termi on kalah (SHD 3615) lopettaa merkityksessä intransitiivisessa merkityksessä: loppua, päättyä tai tuhoutua ja transitiivisesti. täydentää, valmistaa tai kuluttaa; tässä se voi tarkoittaa kuluttaa tai tuhota. Tätä sanaa käytetään 2. Mooseksen kirjassa 5:13, joka tarkoittaa päivittäisten tehtävien tai tekojen suorittamista. Tämä ei ole tuhoisa tai eliminoiva merkitys. Sillä ei voi olla lakkaamisen merkitystä, Kristuksen omien kommenttien mukaan. Kolmannen termin sisältää 1. Aikakirja 22:13: Pitäkää huoli siitä, että täytätte säädökset. Tämä sana on ’asah (SHD 6213) tehdä tai laatia laajimmassa merkityksessä. Siten termi tarkoittaa noudattaa säännöksiä tässä yhteydessä.

 

Termi, jota käytetään kääntäämään se, mitä Kristus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:17, on eräänlainen sanamuoto sanasta plerõ, joka tarkoittaa täydellistämistä, kirjaimellisesti täyttämistä (kuten verkossa), tasoittamista (jotakin onttoa) tai täyttämistä toimittamalla, vaikuttamalla, tyydyttämällä tai hoitamalla virkaa. Täten Kristuksen ymmärrettiin selvästi lisäävän lakiin siten, ettei siitä vähennetä tai poisteta mitään lain osaa missään merkityksessä. Väite, että Kristus muka teki niin, vääristää sanojen merkityksen kaikilla käytetyillä kielillä: Kreikaksi, hepreaksi, arameaksi, jota Kristus siis puhui, tai nykykieliksi, joille ne on käännetty. Hän täydellisti lain käyttämällä Pyhää Henkeä sen toteuttamiseen. Tämä on Paavalin ja kaikkien apostolien ja profeettojen argumenttien todellinen merkitys.

 

Avain Galatalaiskirjeeseen on Galatalaiskirje 3:1-5.

 

Asiayhteys on se, että Henki ei välity lain vaan uskon kautta. Iankaikkisen elämän saaminen on siis ihmisen ulottumattomissa muuten kuin uskossa toteutetun Jumalan tahdon mukaisesti.

 

Konteksti laajenee sitten Abrahamiin, joka on uskovien isä (Gal. 3:6-9). Siten Abraham "uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

 

Kirous ulottuu niihin, jotka luottavat siihen, että teot vanhurskauttavat, ei Jeesuksen Kristuksen uhri (Gal. 3:10-14 Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee.» 11 On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä »uskosta vanhurskas saa elää». 12Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: »Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän.» 13Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» 14Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. (KR92)

 

Täten lupauksen vastaanottaminen tapahtuu uskon kautta. Lupauksen säilyttäminen tapahtuu kuuliaisuuden kautta. Pyhän Hengen säilyttäminen perustuu lain noudattamiseen ja käskyjen pitämiseen (Matt. 19:17); katso myös tutkielma Pyhä Henki (Nro 117)ja Ikuinen elämä (Nro 133).

 

Juutalaiset yrittivät saada pelastuksen teoillaan ja vääristelivät lain tarkoitusta ja kyseenalaistivat Jumalan olemuksen. Tämä virhe alkoi tunkeutua valittuihin (Gal. 3:15-18).

 

Voidaankin nähdä, että lupaus oli uskottu Kristukselle eikä kukaan voi tulla Jumalan luokse muutoin kuin Kristuksen kautta. Juutalaiset katsoivat voivansa kiertää uskon vaatimuksia pitäytymällä tekoihin. Tarkoituksena on siis, että Galatian kirkkoon tuli jonkinlainen puhdistautuminen, joka löytyi gnostilaisten keskuudesta ja joka oli samantyyppinen, mutta ei aivan sama kuin Kolossassa.

 

Paavali selittää lain tarkoituksen ja päämäärän Galatalaiskirjessä 3:19-20.

 

Laki annettiin, kunnes Kristus tuli, koska ihmiset eivät kyenneet elämään Jumalan luonteen mukaan, josta laki lähtee. Vain Kristus voi tehdä sen ja ne, joille Henki on annettu uskon kautta. Nyt Henki oli annettu profeetoille, ja he tulevatkin perimään lupauksen, mutta työn pääpaino on Kristuksen ja valittujen aikakaudella. Jumalan ykseys kumpuaa siitä, että enkelit omistavat Pyhän Hengen välittäjän kautta, mikä mahdollistaa sen, että voimme olla yhtä Jumalan kanssa, niin kuin Kristus on yhtä Jumalan kanssa.

Laki ei ole vastoin lupauksia, vaan sen tarkoitus on pikemminkin tehdä ilmeiseksi Kristukseen kohdistuvan uskon vaatimuksille (Gal. 3:21-22).

 

Laki toimi rajoituksena Kristukseen asti, koska emme voineet elää Jumalan luonnon mukaan, ennen kuin meille annettiin Pyhä Henki. Pyhää Henkeä ei annettu pyydettäessä ennen Kristusta. Vain profeetat ja ne, jotka Jumala on valinnut ymmärtämään pelastussuunnitelmaa, voivat osallistua Henkeen, kun taas Kristuksesta eteenpäin se oli avoin suuremmalle ihmisryhmälle (Gal. 3:23-29).

 

Jumalan lepyttäminen säännöillä ja määräyksillä oli vain varjo todellisesta suhteesta, joka valituilla olisi Jumalaan Kristuksen kautta. Me jaamme Jumalan olemuksen ja teemme omasta tahdostamme asioita, jotka ennen täytyi tehdä ulkoisen pakon alla. Jumalan käskyt lähtevät nyt valituista Pyhän Hengen kautta. Valitut ovat nyt Abrahamin jälkeläisiä, niin kuin Kristus on Abrahamin jälkeläinen ja lupauksen perillinen. Tällä tavoin me nousemme samaan asemaan kuin Jumalan Poika Pyhän Hengen kautta noustessamme kuolleista, kuten Kristuskin (Room. 1:4).

 

Paavali siirtyy Galatalaiskirjeen 4. luvussa käsittelemään toista käsitettä mainitessaan alkuvoimat. Kuten edellä näimme, tämä linja ei ole merkityksetön (Gal. 4:1-7).

 

Valitut olivat maailmankaikkeuden alkuvoimien orjia Kristukseen asti. Demoneista käytetään nimitystä alkuvoimat. Siksi käsitteet sisälsivät pakanallisia ajatteluprosesseja, jotka olivat yleisiä sekä kreikkalaisten että roomalaisten keskuudessa. Siten kohtaammekin hellenisoivan synkretismin muodon, joka ei ole puhdasta juutalaisuutta, vaan parhaimmillaankin vain edeltää Mystiikkaa (B7).

 

Hän viittaa varmasti taivaan langenneeseen sotajoukkoon Galatalaiskirjeen kohdassa 4:8ss. Konteksti selviää, kun Paavali sanoo, että kun emme vielä tunteneet Jumalaa, olimme orjuudessa niille, jotka eivät luonnostaan olleet Theoi. Siten tila, jossa ollaan Theoi, on lähtöisin niiden luonteesta. Teksti on käännettynä:

4:8 Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. (KR92)

 

Marshall's Interlinear kääntää tämän tekstin seuraavasti:

But then indeed not knowing God ye served as slaves the by nature not being gods.

 

On selvää, että kyse on taivaan langenneen sotajoukon palvelemisesta ja että hän viittaa niihin alkuvoimina. Galatia ilmeisesti yritti lepyttää alkuvoimia rituaalien avulla tietämättä, että ne olivat taivaan langenneesta sotajoukosta eli demoneista. He olivat sisällyttäneet kirkkoon puhdistusriitit, jotka olivat ominaisia pythagoralaisuudelle ja jotka olivat tunkeutuneet Italiaan ja roomalaisten keskuuteen jo kauan sitten. Pakanakäännynnäiset eivät siis ymmärtäneet lain olemusta ja sen asemaa uskossa. Näemme tämän ydinkohdan jakeista 9-11 jäljempänä.

 

Mainittu vietto voidaan selvästi nähdä siitä, mitä on tapahtunut valtavirran kirkossa noin 2000 vuoden ajan. Tämä teksti ei poista sapattia eikä juhlia.

 

Teksti orjasta ja vapaasta viittaa lain käyttöön Jerusalemissa (Gal. 4:12-31).

 

Me emme noudata lakia siksi, että olisimmme lain orjia, sillä lepyyttäen lakia lihalle, joka on riivaajien tanner ja tämän maailman jumala. Me palvelemme Jumalaa ja olemme osa Uutta Jerusalemia. Toteamus, jossa Paavali käskee heidän tulla sellaisiksi, kuin hän on, osoittaa, että hän ei puhu juhlan viettämisestä, koska hän vietti juhlia ja sapattia (kuten tiedämme Apostolien teoista ja hänen kirjeistään), aivan kuten kaikki apostolit. Jos hän sanoo, että juhlat ovat päättyneet, niin hän tekee Kristuksesta valehtelijan, sillä tämä puhui profeettojen kautta todeten, että sapatit ja uudetkuut (Jes. 66:23) otetaan käyttöön yhdessä juhlien kanssa (Sak. 14:16-19). Jos valitut voisivat luopua pyhäpäivistä ja sapatista, olisi äärimmäisen oikukasta, jos Jumala rankaisisi kansakuntia siitä, etteivät ne noudata niitä tuhatvuotisen järjestelmän aikana. Jumala ei katso henkilöön, ja siksi hän vaatii ihmisiltä yhdenmukaisia normeja.

 

Valituilla on vaikeampi tehtävä toimeenpanon suhteen, sillä heidän on kuljettava uskossa. Jos joku sanoo, että laki on kumottu, hän on yksinkertaisesti tietämätön Raamatusta, jota ei voi rikkoa, ja Jumalan luonteesta. He ovat tietämättömiä erityisesti Galatian ja Kolossan kiistan perimmäisistä syistä. Näissä seurakunnissa esiintyvät erehdyksen muodot alkoivat esiintyä gnostilaisuudessa jo varhaisessa vaiheessa. Ajatusprosesseja esiintyy myös vapautuksen teologiassa ja erityisesti buddhalaisuudessa. Samat ajatukset ovat esillä modernissa prosessiteologiassa. Gnostilaiset iskivät Jumalan olemassaoloon (tutkielma Lain työt - eli MMT (Nro 104)tutkii tätä asiaa).

 

Keskustelu tutkielmassa Lain teot eli MMT (Nro 104)näyttää meille, että se, mitä Paavali sanoi kirjeissään roomalaisille ja galatalaisille, on puolustettavissa ja selitettävissä ymmärryksen lisääntyessä. Selitys on, että hän puhui lain teoista - miqṣat maˁaśe ha-Torah eli MMT, joka on erityisesti Qumran-lahkojen kirjoitus, joka tuli lahkojuutalaisuuteen ensimmäisellä vuosisadalla ja katosi toisella, kolmannella ja neljännellä vuosisadalla.

 

Diasporan aikana, Jerusalemin hävityksen ja Masadan kukistumisen jälkeen MMT hävisi. Se säilyi Qumranin luolassa. Ymmärrys siitä, mitä Paavali sanoi, oli lukittuna, joten ihmiset, jotka halusivat päästä eroon Jumalan laeista, käyttivät Uuden Testamentin tekstejä saadakseen Paavalin muka puhumaan lakia vastaan. Uuden Testamentin kirjeitä käytettiin myös hyökkäämään Paavalin asenteita vastaan, ja sitten juuri sen vuoksi juutalaiset itse tunsivat itsensä uhatuiksi Paavalin sanojen vuoksi. Se toi esille sen, mikä näytti ristiriidalta Raamatun tekstien kesken.

 

Galatalaiskirje 2:13 antaa käsityksen siitä, mitä on tapahtumassa.

 

He pääsivät Barnabaksen suosioon, joten valitut eivät olleet immuuneja tälle ajattelulle.

 

2:14-16 termi lain teot on yleensä ymmärretty olevan merkitystä kahdesta sanasta kuten lain toiminnasta, mutta itse asiassa se on, kuten näemme, otsikko Lain teot, joka on käännös heprealaisesta otsikosta Miqṣat maˁaśe ha-Torah. Tästä lähtien voimme katsoa sen ensimmäisen vuosisadan juutalaisen teoksen otsikoksi, joka uskottelee, että teot vanhurskauttavat. Galatalaiskirje 3:1-14 selittää asiaa tarkemmin.

 

Paavali viittaa Abrahamiin Galatalaiskirjeen tekstissä, koska Abraham katsottiin vanhurskaaksi 1. Mooseksen kirjan tekstien valossa. Abrahamin vanhurskauden koko sisällön esittää 1. Mooseksen kirjan 22:16, jossa Abraham oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin Jumalan käskystä. Ja Abegg nostaa tämän keskiöön (ibid). Hän katsoo, että on olemassa yksi mahdollisuus, joka on erittäin vahva mahdollisuus, muuten Paavali ei olisi käyttänyt viittausta tähän tekstiin. Hän ei olisi puhunut lain teoista eikä käyttänyt Aabrahamin esimerkkiä, ellei tuo esimerkki olisi koskenut nimenomaan tekoja ja katsomista vanhurskaaksi. Tosiasia oli, että hänet katsottiin vanhurskaaksi tekoillaan. Abegg esittää osuvan huomion, joka näyttää olevan oikea, nimittäin sen, että perusta sille, että lain teot antavat vanhurskauden, on ehkä otettu myös Psalmista 106:30-31.

Psalmi 106:30-31Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas – hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi. 31Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen. (KR92)

 

Nykyajan juutalaisuus, ja sitten seurakunta, oli ottanut tämän käsitteen, jossa Pinehas nousi ylös, ja hänen toimintansa kautta, sen kautta, mitä hän teki, hänet katsottiin vanhurskaaksi polvesta polveen. Niinpä Qumranin lahko ja MMT sekä ryhmät, jotka ajattelivat, että laki voisi antaa vanhurskauden tekojen kautta, ottivat tämän tekstin ja käyttivät sitä oikeuttamaan käsityksen, että vanhurskaus annetaan henkilöiden tekojen kautta. Sadokin pojat oli nimike, jota Qumran-lahko käytti. Se, että Sadok, Daavidin ja Salomon aikainen ylipappi, oli Pinehasin suora jälkeläinen, tukee tätä näkemystä. Paavali sanoi, ettei kukaan ihminen ole vanhurskautettu Jumalan edessä lain kautta. Joka on vanhurskas uskon kautta, se elää.

 

Näin vanhurskaus on kuuliaisuutta käskyille uskon kautta. Lain noudattaminen ilman uskoa korkeampaan järjestelmään on yhtä tyhjän kanssa. Tämä on se käsite, jota vastaan hyökätään. Tämä fyysinen näkemys vanhurskaudesta säilyi huolimatta siitä, että Jesajassa on monia raamatullisia tekstejä, erityisesti Jesaja 9:1-6, joka puhuu Messiaasta, ja Jesaja 53, joka puhuu hänen kärsimyksestään ja synnin poistamisesta. Kaikki nämä tekstit viittasivat Messiaan sovitusuhriin synnin poistamiseksi. Silti nämä ihmiset ajattelivat, että tekojen kautta he voisivat saavuttaa vanhurskauden. Kuten Paavali sanoi: "Oi te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Saitteko Hengen lain tekojen kautta vai kuulemalla uskossa?" Sitten hän otti puheeksi Abrahamin. Paavali näki, että heidän kantansa oli johdettu näistä kahdesta tekstistä, vaikka hän ei maininnut Pinehasta. Kuitenkin näyttää varmalta, että teksti, jossa Abraham on vanhurskautettu kuuliaisuutensa ja tekojensa kautta Iisakin uhrissa, oli heidän ajattelunsa perusta. Se on saattanut jopa vaikuttaa heidän munkkiselibaattiin joillakin alueilla. Ehkä lapsiuhrien tapaan, koska jos jollakin ei ole lapsia, selibaatti muuttuu vanhurskaudeksi. Joku katsotaankin vanhurskaaksi, kun kieltää jälkeläisensä. Se on omituinen ajattelutapa. Mutta jotenkin on epäiltävä, että näin se yksinkertaisesti on. On muitakin rituaalisia puhdistuksia, joista tämä seuraa loogisesti, koska ei voi olla rituaalisesti puhdas lain mukaan koko ajan, kun otetaan huomioon kaikki ihmiselämän rajoitukset. Abeggilla näyttää olevan hyvä selitys nimen alkuperälle. Hän huomauttaa, että MMT on puettu juuri siihen kieliasuun, minkä Paavali kumosi Galatalaiskirjeessään (Gal. 2:16) (Abegg op. cit. s. 55).

 

Tarkastelemme nyt Hengen hedelmiä. On tärkeää tutkia viitetekstiä, josta nämä käsitteet on johdettu. Pyhän Hengen hedelmä (Nro 146)

 

Hengen hedelmät Galatalaiskirjeessä

Galatalaiskirje 5:22-23 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,23lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. (KR92)

 

Galatalaiskirje 5:22-23 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen,23Sellaista vastaan ei ole laki. (KR33)

 

Rakkaudesta lähtee seuraavanlainen sarja Pyhän Hengen hedelmiä.

 

Ilo

Ilo on peräisin Jumalan suunnitelman jonkin aspektin saavuttamisesta, jonka henkilö kokee joko yhteydessä Jumalan kanssa tai henkilön päästessä yhteyteen Jumalan kanssa. Vain rakkauden kautta voi kokea todellista iloa. Ilo, joka tulee omien mielihalujensa tyydyttämisestä, on ohimenevää, fyysistä.

 

Rauha

Rauha tulee täydellisestä suhteesta, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan sekä toivosta ja uskosta, joka luottaa häneen. Rakkaudessa Jumalaan me koemme rakkauden lähimmäiseemme, joka on toinen suuri käsky.

Suuri rauha on niillä, jotka Herraa rakastavat. Jumala on rauhan Jumala (Room. 16:20; Fil. 4:9). Jumala kutsuu meitä rauhaan (1. Kor.7: 15). Hän ruhjoo Saatanan; meidän ei tarvitse tehdä sitä. Mieleltään hengellisenä oleminen on elämä ja rauha (Room. 8:6). Rauha tulee Jumalalta, meidän Isältämme (Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; Gal. 1:3; Kol. 1:2; 1 Tess. 1:1; 2. Tess. 1:2; Tit. 1:4; Filem.3). Ne, jotka eivät tottele Jumalaa, eivät voi saada rauhaa. Rauha perustuu tottelevaisuuteen. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani. (Jes. 57:21). Sen takia rauhasta, joka ei perustu Jumalan sanaan, ei tule mitään.He julistavat rauhaa, ja onnettomuus yllättää heidät. Jesaja 57:19-21 liittyy koko kysymykseen siunauksista ja kirouksista, jonka esittää 5. Moos. 28 (katso tutkielma Siunaukset ja kiroukset (Nro 075)).

 

Kärsivällisyys eli pitkämielisyys

Kärsivällisyys on välttämätöntä voidakseen kantaa Pyhän Hengen hedelmää. Kristus käsitteli tätä ongelmaa vertauksessa Kylväjästä, jonka esittää Luukas 8:15-18.

 

Sanan kuuleminen on alustavaa sanan pitämistä. Näin ollen sana tarkoittaa Jumalan käskyjä ja Kristuksen todistusta. Sanan ymmärtämisestä ja sen noudattamisesta ilmenee Pyhän Hengen hedelmä. Niiltä, jotka eivät toimi Jumalan sanan mukaan, poistetaan ajan mittaan se vähäinen ymmärrys, joka heillä on.

Ahdinko saa aikaan kestävyyttä, ja kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta (KR92). Tätä prosessia kehitetään uskon kautta Kristuksen kautta tapahtuvan vanhurskauttamisen ja Jumalan rakkauden kautta, joka on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, kuten Roomalaiskirje 5:1-5 osoittaa.

 

Ystävällisyys

Sana ystävällisyys on hepreaksi חֶסֶדḥeseḏ. Epäsuorasti se tarkoittaa hurskautta, kun se kohdistuu Jumalaan. Harvoin se tarkoittaa (vastakohtana) moitetta tai (aiheena) kauneutta. Siksi sillä on monimutkainen merkitys, johon liittyy mielikuvia suosiosta, hyvästä teosta, ystävällisyydestä, (rakastavasta) ystävällisyydestä, armeliaisuudesta, laupeudesta, säälistä, moitteesta tai pahasta asiasta. Strong's Hebrew Dictionaryn 2619:ssa seuraava merkitys on myös suosio heprealaisena nimenä Hesed.

 

Galatalaiskirjeessä 5:22-23 käytetty sana, joka on käännetty ystävällisyys ja kindness englanniksi, on kreikan sana xrēstótēs (Strong's Greek Dictionary SGD 5544), joka on peräisin sanasta xrēstós (SGD 5543) tarkoittaa hyödyllisyyttä, eli moraalista erinomaisuutta luonteeltaan tai käytökseltään ja siten lempeyttä, hyvää, ystävällisyyttä. Merkitys on siis luonnon hurskautta ja lempeyttä, josta voi olla hyötyä Jumalan työssä. Sille ominaista on hyväluonteisuus.

 

Hyvyys

Hyvyyden merkitys tässä on yksinkertainen. Se on johdettu kreikan sanasta agathōsýnē (SGD 19), joka tarkoittaa hyvyyttä hyveenä.

 

Uskollisuus

Sana tässä on pístis (SGD 4102), joka on johdettu sanasta vakaumus (SGD 3982) eli usko. Moraalisesti se tarkoittaa vakaumusta uskonnollisesta totuudesta tai Jumalan totuudellisuutta tai uskonnollista opettajaa.

Sen erityinen merkitys on luottaminen Kristukseen pelastukseksi. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa vakautta tällaisessa tunnustuksessa. Laajemmassa mielessä se tarkoittaa luottamista itse uskonnollisen totuuden järjestelmään. Siksi sillä on vakuuttamisen, uskomuksen, uskomisen ja siten uskon ja uskollisuuden merkitys.

 

Raamatun tekstien innoituksen halventaminen on siten osoitus henkilössä olevan Pyhän Hengen ongelmasta.

 

Lempeys eli sävyisyys

Sana lempeys on praótēs (SGD 4236) ja on johdettu sanasta práos (lempeä, SGD 4235). Epäsuorasti se tarkoittaa nöyryyttä ja siten sävyisyyttä.

 

Itsehillintä eli itsensähillitseminen

Sana egkráteia (SGD 1466) [lausutaan engkráteia] on johdettu sanasta egkratḗs (SGD 1468) [laus. engkratḗs], joka tarkoittaa olla vahva jossakin asiassa tai mestarillinen, mistä päästään merkitykseen itsensä hillitsevä ruokahalun suhteen ja siten lauhkea. Tämän johdannaisen merkitys on itsehillintä ja erityisesti pidättyvyys, joka koskee itsehillintää nimenomaan seksuaalisen halun suhteen (katso Oxford Universal Dictionary).

 

Näimme, että kolme pilaria ovat rakkaus, usko ja toivo, mutta rakkaus on suurin. Sitten rakkaudesta kehitämme toisia hedelmiä.

 

Pyhän Hengen hedelmä on meidän uskomme todellinen voima, ja tuon rakkauden keskus perustuu totuuteen. Jos meillä ei ole rakkautta, meillä ei ole mitään. Se on keskeinen hedelmä, mutta totuus on keskeinen tavoite ja meidän Jumalamme on totuuden Jumala. Kaikki tämä on sidottu yhteen totuudessa, mutta varmasti Pyhän Hengen hedelmä on ensisijaisesti rakkauden funktio.

 

Lisälukemista:

·Valitut Elohimina (Nro 001)

·Palvomamme Jumala (Nro 002)

·JHVH:n enkeli (Nro 024)

·Parannus ja kaste (Nro 052)

·Jumalan mysteerit (Nro 131)

·Totuus (Nro 168)

 

Galatalaiskirje

 

Luku 1

1Minua, Paavalia, eivät ole nimittäneet apostoliksi ihmiset vaan Isä Jumala ja Jeesus Kristus, jonka Isä herätti kuolleiden joukosta. 2Tämä on kirje Galatian seurakunnille minulta ja kanssani olevilta veljiltä ja sisarilta. 3Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille. 4Kristus uhrasi itsensä meidän syntiemme vuoksi. Siksi meidät otetaan pois tästä pahasta maailmasta, niin kuin Jumala, meidän Isämme, tahtoo. 5Kunnia hänelle ikuisesti. Aamen. 6Minua hämmästyttää, että olette näin helposti vaihtamassa Kristuksen armollisen kutsun johonkin toiseen ilosanomaan. 7Sellaistahan ei edes ole. Jotkut vain tahtovat sekoittaa päänne ja vääristellä Kristuksen sanomaa. 8Kirous sille, joka julistaa teille jotain muuta kuin meidän kertomaamme ilosanomaa – vaikka asialla olisimme me itse tai vaikka taivaan enkeli. 9Toistan vielä sen, minkä olemme jo aiemminkin sanoneet: kirous sille, joka julistaa teille vastoin sitä sanomaa, jonka olette saaneet. 10Yritänkö minä tässä vakuuttaa ihmisiä vai peräti Jumalaa? Yritänkö olla ihmisille mieliksi? Jos yhä yrittäisin olla mieliksi ihmisille, en olisi Kristuksen palvelija. 11Vakuutan teille, veljet ja sisaret, ettei minun julistamani ilosanoma ole ihmisen keksintöä. 12Kukaan ihminen ei ole kertonut tai opettanut sitä minulle, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle. 13Olettehan te kuulleet, miten tolkuttomasti vainosin ja tuhosin Jumalan kirkkoa, kun vielä elin juutalaisena, lakia noudattaen. 14Juutalaisen lain opiskelussa ja noudattamisessa edistyin pitemmälle kuin useimmat ikätoverini, ja kiihkoilin heitä enemmän esivanhemmilta perittyjen tapojen puolesta. 15-16Armollinen Jumala oli kuitenkin valinnut minut jo äitini kohdussa ja kutsunut minut julistamaan sanomaansa kaikille kansoille. Niinpä hän näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle. En kiirehtinyt silloin kysymään neuvoa ihmisiltä. 17En lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen. 18Kolmen vuoden kuluttua menin sitten Jerusalemiin tavatakseni Keefaksen eli Pietarin. Viivyin hänen luonaan pari viikkoa. 19Muista apostoleista tapasin vain Jaakobin, Herran veljen. 20Vakuutan Jumalan edessä, ettei mikään, mitä teille tässä kirjoitan, ole valhetta. 21Sitten lähdin Syyriaan ja Kilikiaan. 22Juudean kristillisissä seurakunnissa minua ei vielä tunnettu henkilökohtaisesti. 23He olivat vain kuulleet, että heidän entinen vainoajansa julisti nyt samaa uskoa, jota aiemmin yritti hävittää. 24Niinpä he ylistivät Jumalaa siitä, mitä hän oli tehnyt minulle.

 

Luku 2

1Neljätoista vuotta myöhemmin palasin Jerusalemiin Barnabaksen kanssa. Otin mukaan myös Tituksen. 2Menin Jerusalemiin, koska olin nähnyt näyn. Kerroin siellä, millaista ilosanomaa julistan kaikille kansoille. Puhuin erikseen seurakunnan johtohenkilöille, koska halusin varmistua siitä, etten näkisi turhaa vaivaa. 3Edes Titusta, kreikkalaista matkakumppaniani, ei pakotettu ympärileikattavaksi. 4Joukkoomme oli kuitenkin ujuttautunut vakoilijoita, jotka olivat olevinaan Herran seuraajia. He halusivat orjuuttaa mielemme ja viedä vapautemme, jonka olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. 5Koska halusimme säilyttää ilosanoman totuuden teitä varten, emme taipuneet hetkeksikään heidän tahtoonsa. 6Ne, joita siellä pidettiin arvossa, eivät vaatineet minulta mitään muuta. – Minulle on tosin aivan sama, keitä he olivat. Ei Jumala katso ihmisen asemaa. – 7He päinvastoin näkivät, että minun tehtäväkseni oli annettu ilosanoman julistaminen muille kuin juutalaisille siinä missä juutalaiset oli annettu Pietarin eli Keefaksen vastuulle. 8Hän, joka sai Pietarin ryhtymään juutalaisten apostoliksi, sai minut ryhtymään muiden kansojen apostoliksi. 9Jaakobia, Keefasta ja Johannesta pidettiin seurakunnan tukipylväinä. Kun he saivat tietää, millaisen suosionosoituksen olin Jumalalta saanut, he sopivat kanssamme yhteistyöstä ja löivät kättä päälle. Minä ja Barnabas ottaisimme vastuullemme muut kansat ja he ottaisivat juutalaiset. 10Heidän seurakuntansa köyhiä meidän kuitenkin pitäisi auttaa, ja niin olen parhaani mukaan tehnytkin. 11Kun Keefas tuli Antiokiaan, haastoin hänet kasvotusten, kaikkien nähden. Hän oli näet toiminut epäjohdonmukaisesti. 12Aiemmin hän oli syönyt myös muiden kuin juutalaisten uskovien kanssa. Kun Jaakobin luota sitten tuli muutamia miehiä, Keefas jäi pois aterioilta ja pysytteli vain juutalaistaustaisten seurassa. Hän näet pelkäsi ympärileikkauksen kannattajia. 13Hänen mukanaan muutkin juutalaistaustaiset alkoivat teeskennellä; jopa Barnabas lähti mukaan teeskentelyyn. 14Kun näin, että he olivat toimineet julistamamme ilosanoman vastaisesti, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: »Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää vieraiden tapojen mukaan, miksi vaadit muihin kansoihin kuuluvia elämään niin kuin juutalaiset?» 15Minä, Pietari ja Barnabas olemme syntyperäisiä juutalaisia emmekä syntisiä pakanoita. 16Tiedämme kuitenkin, ettei ihminen saa Jumalan hyväksyntää lain noudattamisen perusteella vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ja siksi olemmekin alkaneet uskoa häneen. Meidät hyväksytään, koska uskomme Kristukseen Jeesukseen, eikä siksi, että noudatamme lakia. Eihän ketään hyväksytä siksi, että hän noudattaa lakia. 17Entä jos meidätkin silti todetaan syntisiksi, vaikka toivomme Kristuksen tekevän meistä syyttömiä? Onko Kristus silloin synnin palveluksessa? Ei tietenkään! 18Osoitan olevani lainrikkoja vasta, jos alan rakentaa uudestaan sitä, minkä olen hajottanut. 19Lain vuoksi minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalaa varten. Minut on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, 20enkä enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen ajan, jonka vielä elän tässä ruumiissa, elän uskoen Jumalan Poikaan. Hän rakasti minua ja uhrautui puolestani. 21Minä en mitätöi Jumalan antamaa armahdusta; Kristushan olisi kuollut turhaan, jos syyttömäksi tulisi lakia noudattamalla.

 

Luku 3

1Voi teitä järjettömiä galatialaisia! Kuka teidät noitui? Onhan Jeesus Kristus asetettu silmienne eteen ristiinnaulittuna. 2Haluan teiltä vastauksen vain tähän: saitteko Hengen noudattamalla lakia vai kuulemalla ja uskomalla ilosanoman? 3Oletteko tosiaan niin tyhmiä, että lähdette liikkeelle Hengen voimalla ja päädytte yrittämään omin voimin? 4Onko kaikki kokemanne ollut turhaa? Ei kai sentään. 5Kumpi siis saa Jumalan antamaan teille Hengen ja tekemään voimatekoja teidän keskuudessanne: lain noudattaminen vai ilosanoman kuuleminen ja uskominen? 6Muistakaa Abrahamia, joka »luotti Jumalaan, ja niin Jumala hyväksyi hänet». 7Pitäkää siis mielessänne, että Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, jotka ovat saaneet alkunsa uskosta ilosanomaan. 8Pyhät kirjoitukset tiesivät ennalta, että Jumala hyväksyy myös muihin kansoihin kuuluvat, jos nämä uskovat. Siksi ilosanoma kerrottiin Abrahamille jo etukäteen: »Sinun kauttasi kaikki kansat saavat siunauksen.» 9Niinpä ne, jotka ovat saaneet alkunsa uskosta ilosanomaan, siunataan kuten Abraham, joka luotti lupaukseen. 10Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Kirjoituksissahan sanotaan: »Kirous sille, joka ei noudata lain kirjan jokaista määräystä.» 11On selvää, ettei Jumala pidä ketään oikeamielisenä lain noudattamisen vuoksi. Sanotaanhan: »Se elää, jonka oikeamielisyys tulee uskosta.» 12Lain noudattamisessa ei ole kyse uskosta, vaan siitä, että »se, joka noudattaa lakia, pelastuu lain avulla». 13Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän puolestamme. Kirjoituksissahan sanotaan: »Se, jonka ruumis on ripustettu puuhun, on kirottu.» 14Näin Abrahamin saama siunaus tulee kaikkien kansojen osaksi Kristuksen Jeesuksen takia. Näin me saamme meille luvatun Hengen, kun alamme uskoa. 15Veljet ja sisaret, otan esimerkin arkielämästä. Valmista ja vahvistettua testamenttia ei kukaan voi mitätöidä tai muuttaa. 16Nämä lupaukset, joista nyt on puhe, annettiin Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Kirjoituksissa ei siis puhuta monikossa jälkeläisistä vaan yksikössä jälkeläisestä. Tämä jälkeläinen on Kristus. 17Minä sanon teille: Ei Jumalan vahvistamaa testamenttia voi kumota laki, joka annettiin 430 vuotta myöhemmin. Ei laki voi mitätöidä lupausta, jonka Jumala testamentissaan antoi. 18Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisi lupaukseen. Abrahamille Jumala kuitenkin osoitti hyvyytensä nimenomaan lupauksen muodossa. 19Miksi laki sitten on olemassa? Se lisättiin jälkikäteen osoittamaan ihmisten rikkomukset, siksi ajaksi, kunnes luvattu jälkeläinen tulisi. Laki tuli Jumalalta enkelien ja vielä välittäjänkin kautta. 20Yksi toimija ei kuitenkaan tarvitse välittäjää; Jumala on yksi. 21Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei tietenkään! Jos näet olisi laadittu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, perustuisi syyttömyys tosiaan lain noudattamiseen. 22Pyhät kirjoitukset sulkivat synnin vankilaan kaiken, jotta Jeesukseen Kristukseen uskoville annettu lupaus toteutuisi, kun he uskovat. 23Ennen uskon aikaa me olimme kuitenkin vartioituina lain vankilassa, kunnes usko ilmestyisi. 24Kristuksen tuloon asti laki oli siis meidän valvojamme. Kun sitten uskoimme, meistä tuli Jumalan silmissä syyttömiä. 25Kun usko nyt on tullut, emme enää ole valvojan vallassa. 26Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskovina kuulutte Kristukseen Jeesukseen. 27Te Kristukseen kastetut olette pukeneet Kristuksen yllenne. 28Ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata ihmistä, ei miestä eikä naista. Kristuksen Jeesuksen yhteydessä te kaikki olette yksi. 29Ja jos teidät on liitetty Kristukseen, olette tekin yhdessä se Abrahamin jälkeläinen, josta on luvattu tehdä perillinen.

 

Luku 4

1Sanon teille: Niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän on orjan asemassa, vaikka omistaakin kaiken. 2Isän määräämään hetkeen asti hän on edunvalvojien ja taloudenhoitajien alainen. 3Niinhän mekin lapsina olimme maailman alkuvoimien armoilla. 4Kun aika sitten täyttyi, Jumala lähetti tänne Poikansa. Tämä syntyi ihmiseksi ja lain alaiseksi 5lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi ja antaakseen meille Jumalan lapsen aseman. 6Koska te olette Jumalan lapsia, hän lähetti sydämeenne Poikansa Hengen. Tuo Henki huutaa: »Abba! Isä!» 7Et siis ole enää orja vaan Jumalan lapsi ja siten myös hänen perillisensä. 8Silloin kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvoitte jumalina sellaisia, jotka eivät jumalia ole. 9Nyt olette kuitenkin oppineet tuntemaan Jumalan – tai pikemminkin Jumala on oppinut tuntemaan teidät. Kuinka te siis käännytte taas noiden heikkojen ja surkeiden alkuvoimien puoleen? Haluatteko olla taas niiden orjia? 10Te pidätte tarkkaa lukua päivistä, kuukausista, juhla-ajoista ja vuosista. 11Pelkäänpä, että olen nähnyt teidän vuoksenne turhaa vaivaa.12Minä pyydän, veljet ja sisaret: tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne. Ette te ole loukanneet minua mitenkään. 13Tiedättehän, että aiemmin julistin teille ilosanomaa ollessani sairas. 14Terveydentilani pani teidät koetukselle, mutta te ette halveksineet ettekä mitätöineet minua. Tehän otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. 15Missä teidän ilonne ja onnenne nyt on? Ennenhän te olisitte antaneet minulle vaikka silmät päästänne, jos se olisi mahdollista. Sen voin teistä sanoa. 16Onko minusta siis tullut teidän vihollisenne, kun olen sanonut teille totuuden? 17Ne toiset yrittävät kovasti kosiskella teitä, mutta heidän intonsa ei ole aitoa. He tahtovat vain erottaa teidät minusta, jotta innostuisitte kannattamaan heitä. 18Hyvässä asiassa palava halu on hyväksi aina eikä vain silloin, kun olen teidän luonanne. 19Lapseni, teidän vuoksenne joudun taas kärsimään synnytystuskia, kunnes Kristus saa teissä muodon. 20Tahtoisin olla nyt luonanne ja puhua teille oikeaan sävyyn. En enää tiedä, mitä teidän kanssanne pitäisi tehdä. 21Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaapa minulle: ettekö kuule, mitä laki sanoo? 22Kirjoituksissahan sanotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa. Toisen äiti oli orjatar, toisen vapaa nainen. 23Orjattaren poika syntyi tavalliseen tapaan, mutta vapaan naisen poika syntyi lupauksen takia. 24Tämä on vertauskuva, jossa naiset merkitsevät kahta liittoa. Toinen, Hagar, on Siinainvuoren liitto, josta synnyttiin orjiksi. 25Hagar merkitsee Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sen nykyvastine on Jerusalem, jonka asukkaat elävät orjuudessa. 26Taivaallinen Jerusalem, meidän äitimme, on kuitenkin vapaa. 27Kirjoituksissahan sanotaan: »Iloitse, hedelmätön, koska et synnytä! Puhkea riemuun, koska et koe synnytystuskia! Yksinäisellä on lapsia paljon enemmän kuin sillä, jolla on aviomies.» 28Veljet ja sisaret, Iisakin tavoin te olette lupauksen lapsia. 29Niin kuin tavalliseen tapaan syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin tapahtuu nytkin. 30Mutta mitä kirjoituksissa sanotaankaan? »Aja pois orjatar ja hänen poikansa. Ei orjattaren poika voi jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa.» 31Siispä me, veljet ja sisaret, emme ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.

 

Luku 5

1Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pitäkää siis puolenne älkääkä antautuko uudelleen orjuuteen. 2Minä, Paavali, sanon teille: jos teidät ympärileikataan, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä. 3Korostan jälleen, että jokaisen ympärileikatun on noudatettava kaikkia lain määräyksiä. 4Te, joiden oikeamielisyys perustuu lain noudattamiseen, joudutte eroon Kristuksesta ja jäätte ilman armahdusta. 5Uskomme mukaisesti ja Hengen vahvistamina me odotamme ja toivomme, että meidät todetaan syyttömiksi. 6Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ympärileikkaus ei hyödytä yhtään enempää kuin esinahkakaan. Vain sillä on väliä, että uskoo ja että sen vuoksi myös rakastaa. 7Tehän olitte jo hyvässä vauhdissa. Kuka teidät sai kääntymään pois totuudesta? 8Ainakaan se ei johdu Kristuksesta, joka kutsuu teitä. 9Pieni määrä taikinajuurta hapattaa koko taikinan. 10Herra on saanut minut vakuuttumaan siitä, että te alatte ajatella minun tavallani. Se, joka on sekoittanut päänne, saa kuitenkin tuomionsa – olipa hän kuka tahansa. 11Veljet ja sisaret, jos minä muka vieläkin vaadin ympärileikkausta, miksi minua vainotaan? Silloinhan en puhuisi mitään tuosta loukkaavasta rististä. 12Nuo teidän yllyttäjänne saisivat leikata itseltään loputkin! 13Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet ja sisaret. Älkää kuitenkaan vapauden nimissä päästäkö syntistä ruumistanne valloilleen, vaan palvelkaa toisianne rakastavasti. 14Koko laki kiteytyy näet yhteen lauseeseen: »Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.» 15Jos silti näykitte ja jopa raatelette toisianne, varokaa tuhoamasta toisianne kokonaan. 16Minä sanon teille: kulkekaa Hengen voimalla, niin ette toteuta ruumiinne itsekkäitä haluja. 17Ruumiissahan on haluja, jotka vastustavat kiihkeästi Henkeä ja joita Henki vastustaa. Ruumis ja Henki sotivat toisiaan vastaan, ettekä siksi tee mitä tahtoisitte. 18Jos kuljette Hengen voimalla, ette ole lain alaisia. 19Ruumiin aikaansaannoksia näkee kaikkialla. Niitä ovat luvattomat seksisuhteet, saastaisuus ja kohtuuttomuus, 20epäjumalien palvominen ja noituus, vihamielisyys, riita, kiihkoilu ja raivo, oman edun tavoittelu, erimielisyys, kuppikuntaisuus 21ja kateus sekä tolkuton juhliminen ja juopottelu. Niitä ovat kaikki muutkin asiat, joista olen teitä varoittanut ja varoitan taas: ne, jotka tekevät sellaista, eivät saa periä Jumalan valtakuntaa. 22Hengen hedelmää sen sijaan ovat rakkaus, ilo ja rauha, kärsivällisyys, lempeys ja hyvyys sekä uskollisuus, 23maltti ja itsehillintä. Niitä ei mikään laki kiellä. 24Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat kuitenkin ristiinnaulinneet ruumiinsa himoineen ja haluineen. 25Jos elämme Hengen ohjauksessa, meidän on syytä seurata Henkeä. 26Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää tai kadehtia toisiamme.

 

Luku 6

1Veljet ja sisaret, te, joita Henki ohjaa! Jos saatte jonkun kiinni vääryydestä, nuhdelkaa häntä lempeästi. Pitäkää kuitenkin varanne, ettette itse joudu samaan houkutukseen kuin hän. 2Kantakaa toistenne taakkoja, niin noudatatte täydellisesti Kristuksen lakia. 3Se, joka luulee olevansa jotain, vaikkei ole, pettää itseään. 4Jokaisen on syytä keskittyä omiin tekoihinsa. Silloin hän voi olla ylpeä itsestään eikä siitä, että toinen on huonompi kuin hän. 5Jokainen kantaa oman taakkansa. 6Sen, jolle on opetettu Jumalan sanaa, pitää jakaa kaikki hyvä opettajansa kanssa. 7Älkää erehtykö halveksimaan Jumalaa, sillä ihminen saa sadon siitä, mitä hän kylvää. 8Se, jolla on peltona oma syntinen ruumiinsa, saa satona tuhon. Se taas, joka kylvää siemenensä Hengen peltoon, saa satona ikuisen elämän. 9Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää. Jos emme luovuta, saamme aikanaan korjata satoa. 10Tehdään siis hyvää kaikille ja varsinkin niille, jotka ovat uskovien suurta perhettä. Vielä meillä on siihen aikaa. 11Katsokaapa näitä kömpelöitä kirjaimia, joita kirjoitan! 12Ne, jotka tahtovat esiintyä edukseen ruumistaan korostaen, painostavat teitäkin ympärileikkaukseen. He tekevät sen kuitenkin vain siksi, ettei heitä vainottaisi Kristuksen ristin vuoksi. 13Eiväthän ympärileikatut noudata lakia itsekään. He tahtovat vain päästä kehuskelemaan sillä, että teidätkin on ympärileikattu. 14Minä taas en tahdo ylpeillä muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Tuolla ristillä maailma kuoli minulle ja minä maailmalle. 15Ei sillä ole väliä, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Tärkeää on se, että hänet on luotu uudelleen. 16Rauhaa kaikille, jotka elävät tämän säännön mukaan. Rauhaa ja Jumalan lempeyttä heille ja koko Israelille! 17Kenenkään ei pidä enää tuottaa minulle vaivaa. Minullahan on jo ruumiissani Jeesuksen arvet. 18Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille, veljet ja sisaret. Aamen.