Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F045iii
Roomalaiskirjeen
kommentaari Osa 3
(Versio 1.0 20210313-20210313)
Lukujen 11-16 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Roomalaiskirjeen kommentaari Osa 3
Luku 11
1Kysyn siis: ei kai Jumala
ole hylännyt omaa kansaansa? Ei tietenkään! Olenhan minäkin israelilainen,
Abrahamin jälkeläinen Benjaminin heimosta. 2Ei Jumala ole hylännyt kansaansa,
jonka on itse ennalta valinnut. Ettekö muka tiedä, mitä kirjoituksissa
kerrotaan Eliasta? Hänhän rukoili Jumalaa kääntymään Israelia vastaan ja sanoi:
3»Herra, he tappoivat sinun profeettasi ja hajottivat uhrialttarisi maan
tasalle. Vain minä olen enää jäljellä, ja minutkin he yrittävät tappaa.» 4Mutta
millaisen vastauksen hän Jumalalta sai? Jumala sanoi: »Jätin itselleni
seitsemäntuhatta ihmistä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin, tuon epäjumalan,
edessä.» 5Samoin on nykyisinkin olemassa tällainen jäännös eli valittujen
joukko, jolle Jumala on ollut armollinen. 6Mutta jos valinta perustuu armoon,
se ei enää perustu tekoihin. Eihän armahdus muuten olisi armahdus. 7Miten siis
on? Israel ei saavuttanut sitä, mitä se tavoitteli ja minkä valitut
saavuttivat. Muista tuli kovapäisiä, 8niin kuin on kirjoitettu: »Jumala antoi
heille typertyneen hengen, silmät, joilla ei näe, ja korvat, joilla ei kuule.
Näin on edelleen.» 9Daavid puolestaan sanoo: »Tee heidän juhlapöydästään pyydys
ja ansa, niin että he jäävät verkkoon ja saavat rangaistuksensa. 10Hämärrä heidän
silmänsä niin, että he eivät näe. Paina heidän selkänsä ainaiseen kumaraan.»
11Kysyn siis: eivät kai israelilaiset kompastuneet, jotta he jäisivät maahan
lojumaan? Eivät tietenkään! Heidän rikkomuksensa toi pelastuksen muille
kansoille, jotta israelilaiset tulisivat kateellisiksi. 12Mutta jos heidän
rikkomuksensa on rikastuttanut maailmaa ja jos heidän tappionsa on
rikastuttanut muita kansoja, kuinka paljon enemmän israelilaiset saavatkaan
aikaan voittaessaan päävoiton! 13Minä sanon teille muista kansoista
kääntyneille: Ylistän tehtävääni muiden kansojen apostolina. 14Näin onnistun
ehkä herättämään kateutta oman kansani jäsenissä ja pelastamaan muutaman
heistä. 15Jos kerran juutalaisten hylkääminen on luonut sovinnon Jumalan ja
maailman välille, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät luokseen?
Silloin kuolleet heräävät eloon. 16Jos ensimmäinen leipä pyhitetään uhriksi, on
pyhä myös koko se taikina, josta leivät on leivottu. Jos puun juuri on pyhä,
ovat pyhiä myös oksat. 17Jalostetusta oliivipuusta leikattiin oksia. Sinä olit
oksa villissä oliivipuussa, mutta sinutkin leikattiin irti ja liitettiin
jalostettuun puuhun. Näin olet saanut osasi juurien tuomasta nesteestä. 18Älä
silti ylpeile alkuperäisten oksien rinnalla. Jos ylpistyt, niin muista, ettet
sinä kannattele juuria vaan juuret sinua. 19Sanot ehkä, että oksat leikattiin,
jotta sinut voitaisiin liittää parempaan puuhun. 20Oikeassa olet. Oksat
leikattiin irti epäuskonsa vuoksi, mutta sinut liitettiin pysyvästi uuteen
puuhun, koska sinä uskot. Älä silti luule liikoja itsestäsi, vaan kunnioita
Jumalaa. 21Jos hän ei säästänyt puun alkuperäisiä oksia, ei hän säästä
sinuakaan. 22Ota huomioon, että Jumala on sekä hyvä että ankara. Syntisille hän
on ankara mutta sinulle hyvä, jos pidät kiinni hänen hyvyydestään. Jos et pidä,
leikataan sinutkin pois. 23Myös nuo toiset oksat voidaan silti vielä liittää
takaisin, jos ne luopuvat epäuskostaan. Jumalalla on valta palauttaa ne
runkoon. 24Leikattiinhan sinutkin irti villistä oliivipuusta, johon kuuluit, ja
liitettiin jalostettuun oliivipuuhun keinotekoisesti. Kai nyt jalostetun puun
alkuperäiset oksat on paljon helpompaa liittää takaisin. 25Veljet ja sisaret,
teidän pitää tietää tämä salaisuus, jotta ette ole oman ymmärryksenne varassa:
Osa israelilaisista pysyy taipumattomina, kunnes muista kansoista pelastuvien
kiintiö tulee täyteen. 26Näin koko Israel pelastuu, kuten on kirjoitettu:
»Siionista saapuu Pelastaja, joka poistaa jumalattomuuden Jaakobin
jälkeläisistä. 27Tällainen on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois
heidän syntinsä.» 28Teidän vuoksenne Jumala pitää israelilaisia vihollisinaan,
koska nämä torjuvat ilosanoman. Esivanhempien vuoksi hän kuitenkin rakastaa
heitä ja pitää heitä valittuinaan. 29Jumala ei näet vaadi lahjojaan takaisin
eikä peruuta antamaansa kutsua. 30Te ette aiemmin totelleet Jumalaa, ja silti
teidät on nyt armahdettu noiden toisten tottelemattomuuden vuoksi. 31Samoin on
heistä nyt tullut tottelemattomia, jotta heidät armahdettaisiin niin kuin
teidätkin on armahdettu. 32Jumala näet sulki kaikki tottelemattomuuden
vankilaan voidakseen antaa kaikille armahduksen. 33Kuinka suuri onkaan Jumalan
viisaus, kuinka syvällistä hänen tietonsa! Kuinka vaikeaa hänen tuomioitaan
onkaan ymmärtää, kuinka käsittämättömiä hänen tiensä ovatkaan! 34Kuka tuntisi
Herran ajatukset, kuka osaisi neuvoa häntä? 35Kuka olisi antanut Herralle
jotain, mikä hänen pitäisi maksaa takaisin? 36Hänestä kaikki on lähtöisin,
hänen kauttaan kaikki kulkee, ja häneen kaikki palaa. Kunnia hänelle ikuisesti!
Aamen.
Luvun 11 tarkoitus
Roomalaiskirjeen luvussa
11 käsitellään ajatusta, että Israel on tehnyt syntiä ja jäänyt uupumaan
Jumalan kirkkaudesta. Heidän syntinsä ja epäonnistumisensa kautta pelastus
annettiin sitten pakanoille. Kaikki ihmiset joutuivat syntiin ja epäonnistuivat,
Israelista kaikkiin kansoihin, jotta Jumala voisi osoittaa armoa kaikille
ihmisille maailmanlaajuisesti.
Paavali oli israelilainen
Benjaminin heimosta ja Abrahamin jälkeläinen (jae 1). Hän sanoo, että:
“Ei
Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut" (jae 2).
Näin ollen käsite Predestinaatio (Nro 296)ennakkotietämyksen mukaan (vrt. 8:28-30)
vahvistuu jälleen.
11:1-6 viittaa Elian
aikaan ja Elian neuvottelu Jumalan kanssa Israelin rankaisemisesta. Room.
11:3viittaa 1. Kun. 19:10, 14 jossa Paavali viittaa siihen, mitä Elia sanoo:
“Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja
minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni."
Jumalan vastaus hänelle on: "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta
miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä." (jae 4) (1. Kun.
19:18). Paavali huomautti, että samoin on hänenkin aikanaan olemassa jäännös,
jonka Jumala on armossaan valinnut ja joka ei ole polvistunut Baalin edessä
(jae 5), ja niin on myös kautta aikojen Jumala säilyttänyt jäännöksen, joka ei
ole polvistunut Baalin edessä. Me olemme nyt lähellä Messiaan paluuta, joka
puuttuu auringonpalvonta- ja mysteerikulttien Baal-järjestelmään ja tekee
niistä lopun.
Paavali sanoo: Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin – muutenhan armo ei olisi armo. Miten on? Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut. Vain valitut ovat sen saaneet, mutta muut ovat paatuneet (jakeet 6-7), kuten on kirjoitettu: “ Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule, ja näin on yhä vielä" (jae 8) (5. Moos. 29:4; Jes. 29:10).
Ja Daavid sanoo: “Tulkoon
heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he siihen ja
saakoot rangaistuksensa. Hämärtykööt heidän silmänsä niin, etteivät he näe.
Paina heidän selkänsä aina kumaraan" (jakeet 9-10) (Ps. 69:22, 23).
Paavali kysyy sitten: Kompastuivatko
he niin, että olisivat kaatuneet? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut
pelastuksen muille kansoille. Näin oli kuitenkin aina suunniteltu tapahtuvan,
kuten olemme nähneet 1. Mooseksen kirjan kohdasta 48:15-16. Sitten hän sanoo:
Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa
pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! Samoin me
näemme, että heidän Kristuksen hylkäämisensä tarkoitti, että he myös
epäonnistuivat täyttämään lain itsessään ja että he näin sallivat pakanoiden
tulla otetuiksi Israeliin, joten kuinka paljon enemmän heidän täytyy täyttää
laki Pyhässä Hengessä. Kuinka naurettavia gnostilaiset antinomistit ovatkaan,
kuten näemme alla olevista tutkielmista.
Jakeessa 13ss. Paavali
puhuu pakanoille pakanoiden apostolina. Hän suurentaa palvelutehtäväänsä
saadakseen juutalaistoverinsa kateellisiksi ja siten pelastaakseen joitakin
heistä. Hylkäämällä Messiaan he joutuivat toiseen ylösnousemukseen ja luopumaan
ensimmäisestä ylösnousemuksesta (vrt. 3:9), kunnes he kohtaavat viimeisten
päivien profeetat (vrt. 135,141D,141E144).
Heidän kutsumuksensa levisi yli vuosituhansien ja kansojen (vrt. Abrahamin
jälkeläiset (212A, 212B, 212C, 212D, 212E, 212F, 212G). Jos heidän hylkäämisensä, mikä ei selvästikään ole lopullista, merkitsee
maailman sovittamista, heidän hyväksymisensä merkitsee elämää ylösnousemuksessa
kuolleissa (vrt. Ilm. luku 20, jakeet 13-15). Paavali viittaa sitten taikinaan,
jota tarjotaan ensimmäisinä hedelminä, ollessaan pyhä, ja sanoo sitten myös, että
koko taikinana ovat kaikki patriarkat, joiden kautta koko Israel on pyhitetty
(4. Moos. 15:19-20 LXX; Jer. 1:16-17).
Paavali käyttää sitten
vertausta oliivipuusta jakeissa 17-24 osoittamaan, että Israel on oliivipuu,
johon koko ihmiskunta on ympättävä Pelastussuunnitelmassa (Nro 001A). Jumalan laki annettiin sille Siinailla
Läsnäolon Enkelin kautta Siinailla (vrt. Ap. t. 7:33-55; 1. Kor. 10:1-4; ja
vrt. F046ii)ja se on juuri se järjestelmä, johon koko ihmiskunta on
oksastettava ja osoitettava omalle paikalleen tuossa suunnitelmassa ja
kutsumuksen puolessaan.
Jakeessa 25 Paavali sanoo
sitten pakanakansoille, jotteivät he ylpistyisi pitäen itseään viisaina, että
osaa Israelista oli kohdannut paatuminen, kunnes pakanakansojen täysi luku oli
päässyt sisälle, ja näin koko Israel pelastuisi, kuten on kirjoitettu (jakeet
26-27(vrt. Jes. 59:20, 21; 27:9 (ks. Septuaginta); Jer. 31:33,34).
Hän sanoo, että:
"Siionista saapuu Pelastaja, joka poistaa jumalattomuuden Jaakobin
jälkeläisistä.""Tällainen on minun liittoni heidän kanssaan: minä
otan pois heidän syntinsä."
Sitten hän sanoo, että:
"Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne,
mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden" (jae
28). "Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua" (jae 29).
Aivan kuten seurakunnan valitut olivat tottelemattomia ja sitten saivat armoa,
niin ovat myös israelilaiset tottelemattomia ja tulevat saamaan armoa. Kun
Paavali tämän kirjoitti, Pietari lähetettiin Andreaksen ja muiden kanssa
saarnaamaan heprealaisille, ja hän oli Parthiassa, Skyytiassa ja Traakiassa ja
niiden lähistöllä, minne assyrialaiset olivat heidät karkottaneet, noin vuonna
722 eaa., ja muut olivat Galliassa ja Britanniassa, Arabiassa, Intiassa ja
Afrikassa sekä siellä Roomassa. (vrt. Kirkon perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro
122D)).
Tottelemattomuus on
syntiä, ja synti on Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Näin Jumala on
tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille
armahduksen (jae 32). Hän ylistää sitten Jumalan tiedon syvyyttä ja rikkautta
(jae 33).kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! (jae 33). Kuinka
tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!. Tämän
jumalallisen kaukonäköisyyden kautta kaikki ihmiset ovat kutsutut ja maailma on
pelastettu. Sitten hän lainaa seuraavaa: "Sillä kuka on tuntenut Herran
mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?" (jae 34) (Jes. 40:13).
"Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle
korvattava?" (jae 35) (Job 41:11).
Sitten hän päättää
kommenttiin: "Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki.
Hänelle kunnia iankaikkisesti. Amen."
Luku 12
1Jumala armahtaa teitä, veljet ja sisaret. Siksi kehotan teitä: antakaa itsenne eläväksi ja pyhäksi uhriksi, joka miellyttää Jumalaa. Tämä on järkevä tapa palvella Jumalaa. 2Älkää mukautuko nykymaailman menoon, vaan muuttukaa sisäisesti. Alkakaa ajatella uudella tavalla, niin että osaatte arvioida, mitä Jumala tahtoo. Silloin te tiedätte, mikä on hyvää, Jumalan mielen mukaista ja täydellistä. 3Koska olen saanut osakseni Jumalan armon, kehotan teitä kaikkia: Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella. Ajatelkaa terveellä järjellä. Jokaisen pitäisi mitata itseään ja uskoaan sillä mitalla, jonka Jumala on juuri hänelle antanut. 4Onhan meilläkin yhdessä ruumiissa monta jäsentä, joilla on eri tehtävät. 5Samoin me olemme Kristuksen yhteydessä yksi ruumis ja samalla toistemme jäseniä. 6Meillä on jokaisella oma erityinen lahjamme sen mukaan, mitä Jumala on meille armollisesti suonut. Joku on saanut profetoimisen lahjan ja käyttää sitä uskomme mukaisesti. 7Palvelija on saanut palvelutehtävän, opettaja opetustehtävän. 8Jollakulla on lahja ohjata toisia, ja niin hän ohjaa. Antajan on annettava pyyteettömästi, johtajan johdettava tarmokkaasti ja auttajan autettava iloisin mielin. 9Teidän rakkautenne on oltava vilpitöntä. Kauhistukaa pahaa ja pitäkää kiinni hyvästä. 10Rakastakaa toisianne kuin sisarukset ja kilpailkaa siitä, kuka kunnioittaa toisia eniten. 11Ahkeroikaa, älkää laiskotelko. Olkaa tulisieluisia Herran palvelijoita. 12Toivokaa ja iloitkaa, kestäkää vaikeuksia ja rukoilkaa sinnikkäästi. 13Tukekaa niitä pyhiä Kristuksen seuraajia, jotka ovat tuen tarpeessa; olkaa vieraanvaraisia. 14Siunatkaa niitä, jotka vainoavat teitä. Siunatkaa älkääkä kirotko. 15Iloitkaa iloitsevien kanssa ja itkekää itkevien kanssa. 16Olkaa yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina vaan olkaa vaatimattomia. Älkää luottako vain omaan järkeenne. 17Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on kaikkien mielestä hyvää. 18Eläkää rauhassa kaikkien kanssa, jos se on teidän vallassanne. 19Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan jättäkää tilaa Jumalan vihalle. Kirjoituksissahan Herra sanoo: »Kosto kuuluu minulle, minä maksan tekojen mukaan.» 20Tehkää ennemmin niin kuin kirjoituksissa käsketään: »Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle ruokaa. Jos hänellä on jano, anna hänen juoda. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.» 21Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Luvun 12 tarkoitus
Paavali vetoaa sitten
veljiin Jumalan armosta, jotta nämä antaisivat itsensä eläväksi ja pyhäksi
uhriksi Jumalalle hengellisessä palveluksessa (jae 1). Heidän ei pidä mukautua
tämän maailmanajan mukaan vaan muuttua mielensä uudistuksen kautta.
Tutkiakseen, mikä on Jumalan tahto, ja mikä hyvää ja otollista ja täydellistä
(jae 2) (vrt. Ef. 4:23; 1. Joh. 2:15). Paavali sanoo sitten, että hänelle
annetun armon kautta hän kehottaa jokaista heidän keskuudessaan olemaan
ajattelematta itsestänsä enempää, kuin heidän pitäisi ajatella, vaan
ajattelemaan kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin
suonut (jae 3) (1. Kor. 4:7).
Sitten hän käyttää
analogiaa, jossa pääosassa ovat yksi ruumis ja monet jäsenet, joilla kullakin
on erilainen tehtävä, mutta ruumis on yksi Kristuksessa ja jossa ruumiissa
kaikki ovat toistensa jäseniä, ja tämä symbolismi viittaa sitten jälleen Herran ehtoolliseen (Nro 103)joka vuosi Abib-kuun 14. päivänä. Hän sanoo
näin siksi, että meille on annettu lahjoja, jotka eroavat meille annetun armon
mukaan. Sitten hän näyttää lahjat, joihin liittyy erilaisia kykyjä: Jos
jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa
on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, opettakoon sen
mukaan; kehottaen voimassa, antaen anteliaasti; auttaen (joka on johtaja)
toimellisesti; ja laupeutta harjoittaen iloiten. (jae 4-8) (1. Kor. 12:4-31).
Paavali palaa sitten
toiseen suureen käskyyn jakeessa 9ss: Olkoon rakkaus aitoa, vihatkaa sitä, mikä
on pahaa, pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää; rakastakaa toisianne
veljellisellä kiintymyksellä, toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa
keskenänne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli,
palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa
hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta
(jakeet 9-13) (vrt. 16:1-2; Hepr. 13:2; 3. Joh. 5:8). Siunatkaa niitä, jotka
teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko (Matt. 5:44). Iloitkaa iloitsevien
kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö
itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle; älkää olko
omasta mielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako, vaan
ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja
mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (jae 14-18).
Tässä Paavali kehittää rakkauden lakia, kuten hän teki luvussa 1. Kor. 13.
Sitten hän viittaa
takaisin lakiin, 5. Moos. 32:35 (jae 19), jossa oikeudenmukaisuuden vaatimusten
täyttäminen on Jumalan etuoikeus, kuten hän sanoo: Älkää itse kostako, rakkaani,
vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto,
minä olen maksava, sanoo Herra". Ei vaan jos vihamiehelläsi on nälkä, anna
hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha
hyvällä (Sananlaskut 25:21-22). Paavalin koko työ on sitoa Jumalan laki
seurakunnan toimintaan, niin että kaikki voivat saavuttaa pelastuksen.
Luku 13
1Kaikkien on alistuttava
vallanpitäjien ja viranomaisten määräyksiin. Eihän valtaan pääse muuten kuin
Jumalan tahdosta, joten vallanpitäjät ovat Jumalan asettamia. 2Niinpä se, joka
vastustaa ylempiään, kapinoi Jumalan säädöksiä vastaan. Ne, jotka näin tekevät,
tuomitaan. 3Ei vallanpitäjiä tarvitse pelätä, jos on tehnyt oikein vaan jos on
tehnyt väärin. Toimi siis oikein, niin sinun ei tarvitse pelätä vallanpitäjiä.
He päinvastoin kiittävät sinua. 4Vallanpitäjät ovat Jumalan asialla ja toimivat
sinun parhaaksesi. Jos kuitenkin teet pahaa, sinun on syytä pelätä
viranomaisia. Eivät he kanna miekkaa turhaan. He ovat Jumalan oikeutetun vihan
palvelijoita rangaistessaan pahantekijää. 5Siksi teidän täytyy hyväksyä
asemanne; ei kuitenkaan vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon syistä.
6Tästä syystä te maksatte verojakin. Viranomaisethan ovat Jumalan asialla, kun
hoitavat tehtävänsä tunnollisesti. 7Antakaa kaikille se, mitä heillä on oikeus
vaatia: verot sille, jolle verot kuuluvat; tullimaksut sille, jolle tullimaksut
kuuluvat; kunnioitus sille, jolle kunnioitus kuuluu; kunnia sille, jolle kunnia
kuuluu. 8Älkää olko kenellekään velkaa muuta kuin vastavuoroista rakkautta. Jos
näet rakastatte toisianne, olette täyttäneet lain vaatimukset. 9»Älä tee
aviorikosta», »Älä tapa», »Älä varasta», »Älä himoitse» ja kaikki muutkin
käskyt ja kiellot voidaan kiteyttää näihin sanoihin: »Rakasta lähimmäistäsi
kuin itseäsi.» 10Rakkaus ei tee lähimmäiselle pahaa. Rakkauteen tiivistyy koko
laki. 11Te tiedätte kyllä, mikä hetki nyt on. Teidän on aika herätä unesta.
Pelastus on näet lähempänä kuin silloin, kun aloimme uskoa Kristukseen. 12Yö on
jo pitkällä, ja päivä koittaa pian. Meidän on aika riisuutua pimeyden teoista
ja pukeutua valon varusteisiin. 13Meidän on elettävä siivosti niin kuin
päivällä eletään, ei juhlien ja juopotellen, sängystä sänkyyn säntäillen eikä
riidellen ja raivoten. 14Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä antako
ruumiinne toteuttaa syntisiä himojaan.
Luvun 13 tarkoitus
Luvussa 13 Paavali siirtyy
sitten käsittelemään seurakunnan vastuuta vallanpitäjiä kohtaan. Kaikki
esivalta on Jumalalta, ja kaikki olemassa oleva esivalta on Jumalan säätämää.
Näin ollen se, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä
vastaan; ja ne, jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion (jakeet
1-2). Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä vallanpitäjiä, vaan sen, joka
tekee väärin (jae 3). Ettekö pelkäisi häntä, joka on vallassa? Tehkää silloin
hyvää, niin saatte häneltä kiitosta, sillä hän on Jumalan palveluja teidän
hyväksenne. Mutta jos teet väärin, pelkää, sillä esivalta ei kanna miekkaa
turhaan; se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan
vihansa. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen
pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta (jakeet 4-5).
Muistakaa (Osa 1), että
Nerosta tuli keisari, kun Neron seurueen naiset myrkyttivät Claudiuksen, ja
Linus ja Caradog ja Arviragus, hänen isänsä ja setänsä brittien hovissa, jotka
suosivat Claudiusta, joutuivat vainottaviksi. Paavali meni Roomaan, mutta vankina,
vuonna 60 jaa. ja sitten hänet teloitettiin ja seurakunta joutui vainottavaksi
vuonna 64 jaa. Näyttää siltä, että tämän tekstin tarkoituksena oli valmistaa
heitä tulevaa vainoa varten. Tämä Rooman vaino jatkui aina viimeisiin päiviin
saakka, jolloin portto ja hänen porttotyttärensä eliminoidaan (vrt. Ilmestyskirjan kommentaari (F066);Neljännen käskyn rooli Jumalan historiallisissa sapattia
viettävissä seurakunnissa (Nro 170)).
Paavali jatkaa jakeessa
6ss: Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä vallanpitäjät ovat Jumalan
palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle
kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko,
sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia (jae 6-7). Seurakunta on nähtävä
esimerkkinä kansalaisuudesta Jumalan lain ja siten siviilivallanpitäjien
alaisuudessa.
Jakeessa 8ss. hän sanoo:
Älkää olko kenellekään muuta velkaa kuin sen, että rakastatte toisianne; sillä
joka lähimmäistänne rakastaa, se on lain täyttänyt. Sitten hän sitoo rakkautta
koskevat käskyt toiseen suureen käskyyn. Hän sitoo kuudennen käskyn sisältämän
käskyn kymmenenteen käskyyn toiseksi suureksi käskyksi seuraavasti:
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (2. Moos. 20:13-15, 17; 5.
Moos. 5:17-19, 21; 3. Moos. 19:18; Mark. 12:31, Jaak. 2:8; vrt. myös 5. Moos.
6:4; Matt. 22:34-40; Luuk. 10:25-28). Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään
väärää; sen tähden rakkaus on lain täyttymys (jae 10). Sillä näissä kahdessa
suuressa käskyssä riippuvat kaikki laki ja profeetat. Siksi ne, jotka sanovat
Jumalan lain rauenneen, ovat vääräuskoisia.
Jakeessa 11ss. hän sanoo
sitten: Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta.
Sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on
pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja
varustautukaamme valon asein; eläkäämme nuhteettomasti niin kuin päivällä
eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidoissa ja
kateudessa. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko
ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
Paavali alleviivaa sitä,
että ensimmäisen ylösnousemuksen (Nro 143A)eli eks-anastasin (Fil. 3:11 vrt. F050) valittujen tuomion aika
on nyt, heidän elinaikanaan, eikä siinä vaiheessa, kun se on toisessa
ylösnousemuksessa (Nro 143b).
Luku 14
1Hyväksykää joukkoonne
myös heikkouskoiset. Älkää alkako riidellä mielipiteistä. 2Jonkun usko antaa
luvan syödä kaikkea, mutta epävarma syö vain kasviksia. 3Jos syöt kaikkea, älä
vähättele sitä, joka ei syö. Jos taas et syö kaikkea, älä paheksu sitä, joka
syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. 4Mikä oikeus sinulla on tuomita
toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – ja kyllä hän
pysyy jaloillaan, koska Herra voi pitää hänet pystyssä. 5Joku pitää yhtä päivää
toista merkittävämpänä, mutta toisen mielestä kaikki päivät ovat yhtä hyviä.
Kummankin on syytä olla aivan varma siitä, mihin uskoo. 6Jos vertailet päiviä,
tee se Herran nimissä. Jos syöt, syö Herran nimissä, koska kiität ruuasta
Jumalaa. Jos taas et syö, ole syömättä Herran nimissä ja kiitä Jumalaa. 7Ei
kukaan meistä elä itseään varten, eikä kukaan kuole itseään varten. 8Kun kerran
elämme, elämme Herraa varten, ja kun kuolemme, kuolemme Herraa varten. Olemme
siis Herran omia sekä eläessämme että kuollessamme. 9Juuri siksihän Kristus
kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi kuolleiden ja elävien hallitsija. 10Miksi
siis paheksut lähimmäistäsi? Tai sinä, miksi vähättelet lähimmäistäsi? Kaikki
me päädymme Jumalan tuomioistuimen eteen. 11Kirjoituksissahan sanotaan: »Niin
totta kuin elän, sanoo Herra, minun edessäni polvistuu joka ikinen, ja kaikkien
suu ylistää Jumalaa.» 12Jokainen joutuu näin selvittämään asiansa Jumalan
kanssa. 13Meidän ei siis pidä enää tuomita toisiamme. Varotaan päinvastoin
painostamasta muita, jottei kukaan toimisi vastoin omaatuntoaan. 14Herra Jeesus
on vakuuttanut minut siitä, ettei mikään ole saastaista itsessään. Asiat ovat
saastaisia vain sille, joka pitää niitä sellaisina. 15Jos veljesi tai sisaresi
kuitenkin pahastuu siitä, mitä syöt, et ole noudattanut rakkauden vaatimusta.
Älä saata ruuallasi tuhoon ihmistä, jonka puolesta Kristus on kuollut. 16Älkää
pitäkö pilkkananne sitä hyvää, jonka olette saaneet. 17Jumalan valtakunnassa
syöminen ja juominen ei ole tärkeää. Siellä iloitaan Pyhän Hengen antamasta
oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta. 18Joka näin palvelee Kristusta, on Jumalalle
mieleen ja ihmisten arvostama. 19Meidän on siis syytä pyrkiä rauhaan ja
rakentaa keskinäistä yhteyttämme. 20Älä pilaa Jumalan työtä ruuan vuoksi.
Kaikki on kyllä puhdasta, mutta ihmiselle on pahasta, jos hän syö jotain
vastoin omaatuntoaan. 21On hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja
välttää kaikkea muutakin, mikä loukkaa lähimmäistäsi. 22Säilytä Jumalan edessä
oma uskosi. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä on hyväksi
havainnut. 23Se, joka syö vaikka epäröi, on sen sijaan tuomittu. Hänen
toimintansa ei näet perustu uskoon, ja kaikki, mikä ei perustu uskoon, on
syntiä.
Luvun 14 tarkoitus
Paavali viittaa sitten
niihin, jotka ovat heikkoja uskossa, jotka on toivotettava tervetulleiksi,
rupeamatta kiistelemään mielipiteistä (jae 1). Sitten hän menee ruokavalioasioihin,
jotka ratkaistiin Apostolien tekojen 15 konferenssissa (Nro 069)koskien epäjumalille uhrattua ruokaa. Kysymys
ei millään tavoin vaikuta ruokavaliolakeihin (Nro 015)3. Moos. 11 ja 5. Moos. 14). Pythagoralaisten
kysymykset olivat alkaneet tunkeutua kirkkoon kreikkalaisilta (vrt. Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183)katso myös Viimeisten päivien demonien oppi (Nro 048)).
Tässä tekstissä ei viitata
nimenomaisesti vegetarismin heikkouteen. Raamatussa vegetarismia kuvataan
nimenomaan demonien opiksi. Tässä tekstissä viitataan siihen, että heikkous ei
johdu vihannesten kulutuksesta vaan siitä, että jäsenellä ei ollut niin paljon
uskoa, ettei hänen tarvinnut murehtia liikaa siitä, söikö hän epäjumalille
uhrattua lihaa vai ei. Näin ollen tarkoituksena on, että liha syödään
kiitollisena ruokavaliolain määräysten mukaisesti. Juutalaisuuden uhraus- ja
teurastusprosessissa omaksumia menettelytapoja ei asetettu pakanakansojen
harteille. Paavali antoi heille yksinkertaisen määräyksen pidättäytyä verestä
ja siitä, mikä on kuristettu tai uhrattu epäjumalille (Ap. t.15: 20, 29;
21:25). Tässä on siis kyse kahdesta asiasta, jotka koskevat epäjumalille
uhratun lihan nauttimista. Jos sen tiedetään olevan yleistä huolta aiheuttava
asia, joka saattaa aiheuttaa veljien kompastumista tai jota voidaan pitää
jonkin pakanallisen uskonnollisen käytännön tukemisena, se on hylättävä ja
siitä on pidättäydyttävä. Jos prosessista on epävarmuutta, sitä on pidettävä
merkityksettömänä ja merkityksettömänä. Ruoka on syötävä uskossa, sillä jos
sitä ei syödä uskossa, niin jäsen tuomitaan.
Näin ollen kasvissyönti
nähdään heikkoudeksi kysymyksessä, joka koskee lihaa sisältävien
elintarvikkeiden valintaa pakanallisessa järjestelmässä. Toisaalta se on
selkeästi demonien oppi, kun sitä saarnataan pidättyvyytenä puhtauden taikka
raamatullisten tai terveydellisten syiden vuoksi. Väite, että Jumala ei
määrännyt lihaa nautittavaksi alussa ja jatkanut sitä vedenpaisumuksen yli, on
raamatullinen erehdys eli harhaoppi (1. Moos. 7:2). Väite, että Jumala
perustaisi epäterveellisen järjestelmän, on jälleen väite, joka kohdistuu hänen
luontoonsa.
Jakeissa 5ss. Paavali
käsittelee kalenteria ja kiistoja, joita seurakuntaan on tullut niiden
fariseusten lykkäyksistä ja perinteistä, jotka eivät vielä saaneet kokonaan
valtaansa temppeliä, jota saddukeukset vielä johtivat. Jakeessa Kol 2:16 hän
sanoo, ettei kukaan saa tuomita teitä ruoasta tai juomasta tai siitä, miten
noudatatte sapattia tai uuttakuuta tai pyhäpäiviä; kyse ei ole siitä, ettei
niitä noudatettaisi ollenkaan (vrt. Kolossalaiskirjeen kommentaari (F051)).
Jakeessa 7 sanotaan, että
yksikään valituista ei elä itselleen eikä yksikään kuole itselleen. Jos he
elävät, he elävät Herralle, ja jos he kuolevat, he kuolevat Herralle. Siis
elävätpä he tai kuolevat, he ovat Herran. Sillä sitä varten Kristus eli ja
kuoli, että hän olisi elävien ja kuolleiden Herra.
Jakeessa 10ss. hän kysyy:
Miksi he tuomitsevat veljensä tai halveksivat häntä? Sillä kaikki meidät
asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
Jesaja kirjoittaa (45:23):
"Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, jokainen polvi kumartaa minua, ja
jokainen kieli ylistää Jumalaa.
Jokainen meistä joutuu
tekemään Jumalalle tiliä itsestään.
Jakeessa 13ss. sanotaan,
että valittujen ei pitänyt enää tuomita toisiaan ja heidän piti olla
asettamatta kompastuskiveä tai estettä toisen tielle. Sitten hän toteaa, jonka
jokainen, joka halusi syödä kaiken epäpuhtaan, on ymmärtänyt väärin. Hän sanoo:
Minä tiedän ja olen vakuuttunut Herrassa Jeesuksessa siitä, ettei mikään
itsessään ole epäpuhdasta, mutta se on epäpuhdasta jokaiselle, joka pitää sitä
epäpuhtaana. Jos tämä on totta hänen kasvoillaan ja ruokavaliolait poistuvat
voimasta, Paavali hylätään apostolina. Tosiasia on, että Kristuksesta ja
apostoleista lähtien Jumalan seurakunnat ovat noudattaneet ruokavaliolakeja (Nro 015)sekä sapatteja, uudenkuun päiviä ja
pyhäpäiviä noudattaen Jumalan kalenteria (Nro 156)ja tästä syystä antinomistit vainosivat ja
tappoivat heidät. Näin Arabian seurakunnatkin tekivät samoin. Tässä Paavali
puhuu epäjumalille uhratusta ruoasta, ruokavaliolakien pysyessä
muuttumattomina. Jumala ei anna lakejaan hetken mielijohteesta tai mieliteosta
yksinkertaisesti mahtikäskyllä. Jumalan lait perustuvat terveen järjen
mukaisesti hänen luonteestaan seuraaviin vaatimuksiin (vrt. B5).
Paavali sanoo, että jos
veljesi loukkaantuu siitä, mitä syöt, et enää vaella rakkaudessa. Älköön se,
mitä te syötte, olko sen turmioksi, jonka puolesta Kristus on kuollut (jae 15).
Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet (jae 16). Jumalan
valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa,
jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle
mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon (jae 17-18). Pyrkikäämme siis rakentamaan
rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä.
Kaikki tosin on puhdasta,
mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa (jae 19-20).
Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä tai tekemättä
mitään, mikä voi saada veljesi kompastumaan (jae 21). Pidä sinä itselläsi
Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on; onnellinen on se, joka ei tuomitse
itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee (jae 22).
Mutta joka epäilee, se tuomitaan,
jos hän syö, koska hän ei toimi uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on
syntiä (jae 23). (Jotkin käsikirjoitukset sijoittavat kohdan 16:25-27 tähän;
toiset sijoittavat sen jakeen 15:33 jälkeen.)
Paavali ei missään
vaiheessa opeta Jumalan lakia vastaan kaikissa asioissa ja kaikissa käskyissä.
Tätä oppia on tarkasteltava suhteessa muihin teksteihin ja erityisesti Jaakobin
johtaman neuvoston ohjeisiin Apostolien tekojen luvussa 15, kuten edellä
käsiteltiin.
Luku
15
1Meillä vahvoilla on velvollisuus sietää
heikkojen puutteita. Emme saa keskittyä vain siihen, mikä on meille mieluista.
2Meidän kaikkien pitää toimia lähimmäisemme parhaaksi ja vahvistaa häntä. 3Ei
Kristuskaan tehnyt sitä, mikä oli hänelle itselleen mieluista.
Kirjoituksissahan sanotaan: »Sinun pilkkaajiesi sanat osuivat minuun.» 4Pyhien
kirjoitusten ennustukset on kirjoitettu meille opiksi. Niistä me opimme
kestävyyttä, ne rohkaisevat ja antavat toivoa. 5Kunpa Jumala, joka rohkaisee
kestämään, tekisi teistä yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti!
6Silloin ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää
yksimielisesti, kuin yhdestä suusta. 7Omistautukaa siis toisillenne, niin kuin
Kristuskin Jumalan kunniaksi otti teidät omikseen. 8Onhan Kristuskin tullut palvelemaan
juutalaisia täyttääkseen uskollisesti ne lupaukset, jotka Jumala antoi heidän
esivanhemmilleen. 9Silti muut kansat puhkeavat ylistämään Jumalaa hänen
hyvyydestään, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: »Siksi ylistän sinua kansojen
keskellä ja laulan sinun nimesi kunniaksi.» 10Ja edelleen: »Riemuitkaa, kansat,
yhdessä hänen kansansa kanssa!» 11Ja vielä: »Ylistäkää Herraa, kaikki kansat!
Jokaisen kansan on ylistettävä häntä.» 12Jesaja puolestaan sanoo: »Hän on
Iisain sukua ja nousee hallitsemaan kansoja. Häneen kansat panevat toivonsa.»
13Kunpa Jumala, joka antaa toivon, täyttäisi teidät ilolla ja rauhalla. Kunpa
saisitte uskostanne runsaasti Pyhän Hengen voimaa ja toivoa. 14Veljet ja
sisaret, olen varma, että olette täynnä hyvyyttä ja tietoa. Varmasti osaatte
myös neuvoa toisianne. 15Muistinne virkistykseksi olen silti kirjoittanut
teille välillä melko rohkeasti. Muistutan teitä siitä, että olen saanut
Jumalalta etuoikeuden 16toimia Kristuksen Jeesuksen palvelijana muiden kuin
juutalaisten parissa. Palvellessani pappina levitän Jumalan ilosanomaa, jotta
kaikista kansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri.
17Kristuksen Jeesuksen vuoksi voin ylpeillä siitä, mitä olen tuonut Jumalalle.
18En näet uskalla puhua muusta kuin siitä, minkä Kristus on tehnyt minun
kauttani. Hän tahtoi tehdä kansoista kuuliaisia ja käytti siihen sanoja ja
tekoja, 19merkkien ja ihmeiden voimaa. Jumalan Hengen voimalla olen täyttänyt
tehtäväni ja vienyt Kristuksen ilosanomaa Jerusalemista ympäriinsä, aina Illyriaan
asti. 20Pidän kuitenkin kunnia-asianani olla julistamatta ilosanomaa siellä,
missä Kristuksen nimi jo tunnetaan. Näin en rakenna toisen tekemälle
perustukselle. 21Kirjoituksissahan sanotaan: »Silloin ne, joille ei ole
kerrottu hänestä, näkevät. Ne, jotka eivät ole kuulleet, ymmärtävät.» 22Tämän
tehtäväni vuoksi matkani teidän luoksenne on estynyt kerran toisensa jälkeen.
23Nyt minulla ei kuitenkaan ole enää mitään tehtävää näillä seuduilla. Olen jo
vuosien ajan aikonut tulla luoksenne, 24kun menen Espanjaan. Toivon, että voin
matkalla tavata myös teidät. Te voitte sitten auttaa minua jatkamaan matkaani,
kun olen ensin saanut hetken nauttia seurastanne. 25Nyt lähden kuitenkin
Jerusalemiin viemään avustusta pyhille Kristuksen seuraajille. 26Makedoniassa ja
Akhaiassa päätettiin näet järjestää keräys Jerusalemin seurakunnan köyhien
hyväksi. 27Näin he päättivät ja ovat sen jerusalemilaisille myös velkaa. Jos
kerran muut kansat ovat päässeet osallisiksi jerusalemilaisten hengellisistä
lahjoista, niillä on velvollisuus avustaa heitä taloudellisesti. 28Kun luovutan
heille keräyksen tuoton ja saan näin tehtäväni suoritettua, lähden Espanjaan ja
vierailen myös teidän luonanne. 29Tiedän, että tuon tullessani Kristuksen
täyden siunauksen. 30Veljet ja sisaret, vetoan Hengen antamaan rakkauteen ja
kehotan teitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimissä: osallistukaa minun
kamppailuuni ja rukoilkaa Jumalaa puolestani, 31etten jäisi Juudeassa
epäuskoisten käsiin. Rukoilkaa, että Jerusalemin pyhille viemäni avustus
miellyttäisi sikäläisiä Jeesuksen seuraajia. 32Silloin voin tulla luoksenne
iloisin mielin ja virkistyä seurassanne, jos Jumala sen sallii. 33Toivon, että
rauhan Jumala on teidän kaikkien kanssa. Aamen.
Luvun 15 tarkoitus
Tässä Paavali jatkaa
väittäen, että meidän, jotka olemme vahvoja, tulisi kestää heikkojen
heikkoudet, eikä miellyttää itseämme; miellyttäkäämme jokainen lähimmäistämme
hänen parhaakseen rakentaaksemme häntä. Eihän Kristuskaan ajatellut itseään,
vaan kuten on kirjoitettu: "Sinun herjaajiesi herjaukset ovat osuneet
minuun" (jae 3) (Ps. 69:9). Tämä on viittaus Kristuksen pre-eksistenssiin (Nro 243); (2. Kor. 8:9; Fil. 2:5-8).
Paavali sanoo, että:
"Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi,
jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." (jae 4) Näin hän
vahvistaa lain ja todistuksen, niin kuin uskolta vaaditaan (Jesaja 8:20).
Jakeessa 5ss. hän sanoo,
että: "Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla
keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te
yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen
Jumalaa ja Isää."
Jakeessa 7 sanotaan, että
hyväksykää toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät,
Jumalan kunniaksi. Sillä minä sanon teille, että Kristus on tullut palvelemaan
ympärileikattuja osoittaakseen Jumalan pysyvän sanassaan, vahvistaakseen isille
annetut lupaukset osoittaakseen, niin että pakanakansat voisivat ylistää
Jumalaa hänen armostaan. Kuten on kirjoitettu:
"Siksi ylistän sinua kansojen keskellä ja laulan kiitosta sinun nimellesi" (jae 9) (2. Sam. 22:50; Ps. 18:49); ja taas sanotaan: "Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa" (jae 10) (5. Moos. 32:43)
Ja taas: "Kiittäkää
Herraa, kaikki kansat, ja ylistäkää häntä, kansakunnat. (jae 11) (Ps. 117:1)
Ja edelleen Jesaja sanoo:
“ Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi; häneen
kansat panevat toivonsa" (jae 12) (Jes. 11:10 vrt. LXX).
Sitten hän sanoo jakeessa
13: "Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla
uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta."
Jakeesta 14 eteenpäin hän
sanoo olevansa varma, että he jo ilmankin ovat täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista
tietoa, niin että he myös kykenevät neuvomaan toinen toistaan. Hän sanoo
kuitenkin kirjoittaneensa heille rohkeasti muistuttaakseen heille näitä asioita
sen armon kautta, jonka Jumala oli hänelle antanut; että hän olisi Kristuksen
Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseen Jumalan
evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä
Hengessä pyhitetty uhri. Linus oli kuollut ja korvattu, eikä Rooma ollut toisen
apostolin valvonnassa. Pietari tuli Italiaan vasta paljon myöhemmin. Hän ei
koskaan ollut Rooman piispa.
Paavali sanoo, että
Kristuksessa Jeesuksessa hänellä on syy olla ylpeä työstään palvellessaan
Jumalaa (jae 17). Sitten hän sanoo, ettei rohkene puhua mistään muusta kuin
siitä, mitä Kristus on hänen kauttaan tehnyt saattaakseen maailman kansat
kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, ja Pyhän
Hengen voimalla, näin saattaen päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen
Jerusalemista aina Illyriaan (Albaniaan) saakka, pitäen kunnia-asianaan olla
julistamatta evankeliumia niillä seuduilla, joilla Kristuksen nimi jo
tunnetaan, jotta hän ei rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan kuten
on kirjoitettu: “Ne, joille ei ole kerrottu hänestä, tulevat näkemään, ne,
jotka eivät ole kuulleet, tulevat ymmärtämään" (jae 21) (Jes. 52:15 LXX).
Paavali sanoo, että siksi hän on ollut niin usein estynyt tulemasta heidän
luokseen. Nyt, koska hänellä ei ole enää mitään tekemistä alueilla, joilla hän
on, ja koska hän oli jo vuosia halunnut vierailla heidän luonaan Roomassa, hän
sanoi toivovansa vierailla heidän luonaan matkalla Espanjaan, jotta he
auttaisivat hänet matkaan sieltä eteenpäin, kun hän olisi ensin saanut jonkin
aikaa nauttia heidän seurastaan (jakeet 22-24).
Hän sanoo kuitenkin
jakeessa 25, että hän aikoo mennä Jerusalemiin viedäkseen avustusta pyhille,
jotka hän mainitsee kirjeessään korinttilaisille (F047).
Hän mainitsee Makedoniassa
ja Akhaiassa järjestetyt keräykset Jerusalemin seurakunnan köyhien hyväksi.
Koska he olivat mielellään
osallisia hengellisistä lahjoista, he halusivat jakaa omat taloudelliset
siunauksensa heidän kanssaan. Hän sanoo sitten, että luovutettuaan Jerusalemin
hyväksi suorituksen keräyksen hän kävisi Espanjassa Rooman kautta (jae 28).
Jakeesta 30 eteenpäin
Paavali vetoaa Rooman veljiin rukoillakseen, että hän pelastuisi Juudean
epäuskoisten käsistä ja että hänen palveluksensa Jerusalemissa olisi siellä
oleville pyhille otollinen, niin että hän Jumalan tahdosta tulisi heidän
tykönsä ja virkistyisi heidän seurassaan. Hän päättää luvun seuraavasti:
"Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne."
Luku
16
1Annan
teille suosituksen sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan
palvelija. 2Ottakaa hänet vastaan Herran nimissä, hänen pyhien seuraajiensa
arvolle sopivalla tavalla. Olkaa hänen rinnallaan, millaista apua hän
tarvitseekin. Onhan hän itsekin tukenut monia, myös minua. 3Kertokaa terveisiä
Priscalle ja Aquilalle, työtovereilleni Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. 4He
ovat vaarantaneet oman henkensä minun puolestani. Heitä kiittävät minun
lisäkseni kaikki vieraista kansoista kääntyneiden seurakunnat. 5Terveisiä myös
seurakunnalle, joka kokoontuu heidän luonaan. Terveisiä rakkaalle ystävälleni
Epainetokselle, joka on Aasian maakunnan ensimmäinen hedelmä Kristuksen
yhteydessä. 6Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän
hyväksenne. 7Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, vankitovereilleni, jotka
ovat samaa kansaa kuin minä. He ovat hyvämaineisia apostolien joukossa, ja he
olivat kristittyjä jo ennen minua. 8Terveisiä rakkaalle ystävälleni
Ampliatukselle, joka on Herran omia. 9Terveisiä Urbanukselle, joka on
työtoverimme Kristuksen palveluksessa, ja rakkaalle ystävälleni Stakykselle.
10Terveisiä Apellekselle, joka on koeteltu Kristuksen palvelija. Terveisiä
Aristobuloksen perheelle ja talonväelle. 11Terveisiä Herodionille, joka on
samaa kansaa kuin minä. Terveisiä niille Narkissoksen talonväkeen kuuluville,
jotka ovat Herran omia. 12Terveisiä Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka
ponnistelevat Herran vuoksi. Terveisiä rakkaalle Persikselle, joka on nähnyt
paljon vaivaa Herran hyväksi. 13Terveisiä Rufukselle, Herran valitulle, ja
hänen äidilleen, joka on minullekin kuin äiti. 14Terveisiä Asynkritokselle,
Flegonille, Hermekselle, Patrobakselle, Hermakselle ja heidän kanssaan oleville
veljille ja sisarille. 15Terveisiä Filologokselle ja Julialle, Nereukselle ja
hänen sisarelleen sekä Olympakselle ja kaikille muillekin pyhille, jotka
seuraavat Kristusta. 16Tervehtikää toisianne pyhällä poskisuudelmalla. Kaikki
Kristuksen seurakunnat lähettävät teille terveisiä. 17Veljet ja sisaret,
kehotan teitä varomaan niitä, jotka haastavat riitaa ja houkuttelevat teitä
pois siitä opista, jonka olette saaneet. Pysykää erossa heistä. 18Tuollaiset
ihmiset eivät näet palvele Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa. Kauniilla
puheillaan ja imartelullaan he harhauttavat viattomien sydämen. 19Teidän kuuliaisuutenne
on tullut kaikkien tietoon. Siksi iloitsen teidän vuoksenne. Toivon, että
teillä on viisautta tehdä hyvää ja välttää pahaa. 20Jumala tuo pian rauhan
murskaamalla Saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen hyvyyttä
teille! 21Työtoverini Timoteus lähettää teille terveisiä, samoin Lukios, Jason
ja Sosipatros, jotka ovat samaa kansaa kuin minä. 22(Terveisiä Herran nimissä
myös minulta, Tertiukselta; minä olen kirjoittanut tämän Paavalin saneleman
kirjeen.) 23Terveisiä Gaiukselta, jonka vieraanvaraisuudesta minä ja koko
seurakunta olemme saaneet nauttia. Terveisiä kaupungin varainhoitajalta
Erastokselta ja veli Quartukselta. 24 25Ylistys Jumalalle, joka pystyy antamaan
teille voimaa. Niinhän kertoo minun ilosanomani, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta.
Tämä salaisuus on nyt paljastunut. Se oli kätkössä aikojen alusta saakka,
26mutta nyt se on tullut ilmi profeettojen kirjoituksissa. Ikuisen Jumalan
käskystä se on ilmoitettu kaikille kansoille, jotta ne uskoisivat ja
tottelisivat häntä. 27Ikuinen ylistys Jumalalle, ainoalle viisaalle, Jeesuksen
Kristuksen kautta! Aamen.
Luvun 16 tarkoitus
Luvussa 16 hän käsittelee
veljiä, alkaen Foibesta, joka oli diakonissa Kenkreassa (merisatama, joka oli
itäpuolella lähinnä Korinttia), sillä nähtävästi kirje toimitettiin Roomaan
hänen välityksellään ja hän pyytää, että sikäläiset veljet ottaisivat hänet
vastaan.
Hän lähettää terveisin
Priscalle ja Aquilalle, työtovereilleen, sillä he nähtävästi olivat palanneet
Roomaan (vrt. Ap. t. luku 18; 1. Kor. 16:19; 2. Tim. 4:19). Hän näyttää
(perimätiedon mukaan) olleen yhteydessä sikäläisiin britteihin. Paavali sanoo,
että he vaaransivat henkensäkin hänen tähtensä, mistä pakanain seurakunnat
kiittävät heitä. Heillä näyttää olleen kotiseurakunta.
Hän tervehtii myös Epainetosta,
joka on luettelossa ensimmäinen käännynnäinen Aasiassa (jae 5).
Andronikos ja Junia olivat
juutalaisia ja vankeja. (vrt. myös Mariam) He kääntyivät ennen Paavalia ja
olivat huomattavia veljien keskuudessa (jakeet 6-7).
Hän tervehtii Ampliatusta,
Urbanusta, Stakysta (vv. 8-9) ja hän tervehtii Appelesta, joka on koeteltu
Kristuksen palvelija, jakeessa 10, minkä jälkeen hän välittää tervehdyksensä
Aristobuloksen perheelle, joka mainitaan yhdeksi seitsemästäkymmenestä ja joka
lähetettiin Britanniaan sikäläiseen seurakuntaan (vrt. 122D), joka tiettävästi rakennettiin Glastonburyn
kahdelletoista "hide"-alalle, jotka Arviragus lahjoitti Joosef
Arimatealaiselle, appi-isoisälleen, ja Linus ap Caradogille, veljenpojalleen,
josta tuli Rooman ensimmäinen piispa.
Hän tervehtii Herodionia,
joka hänkin oli juutalainen. Ja hän lähetti terveisiä myös Narkissoksen
perheelle (jae 11).
Hän tervehtii myös
Tryfainaa ja Tryfosaa sekä Persistä, joka teki lujasti töitä Herrassa (jae 12).
Jakeessa 13 hän sanoo
tervehtivänsä Rufusta ja hänen äidilleen, joka oli kuin äiti hänellekin. Tämä
herättää kysymyksiä Paavalin siviilisäädystä ja siitä, oliko nainen vain hänen
kuin hänen äitinsä vai oliko hän naimisissa Rufuksen sisaren kanssa.
Vuosina 14-16 hän
mainitsee joukon veljiä, jotka näyttävät olevan kotiryhmien johtajia.
Asynkritos, Flegon,
Hermes, Patrobas, Hermas, sitten Filologos ja Julia, Nereus ja hänen sisarensa
sekä Olympas.
Sitten hän lähetti tervehdyksen
seurakunnille.
Jakeessa 17 hän kiinnittää
sitten huomiota ryhmittymiin, jotka aiheuttavat erimielisyyttä heille
opetettuja oppeja vastaan. Rooma oli Attis-jumalan sekä Mithra-jumalan ja sen
julkisen muodon Elagabaluksen palvonnan keskus, josta mysteeri- ja
auringonpalvontakultit ujuttautuivat kristinuskoon ja erityisesti toisella
vuosisadalla sunnuntaipalvonnalla vuodesta 111 jaa. alkaen ja
Easter-jumalattaren juhla vuodesta 154 jaa. alken Anicetuksen valtakaudella ja
Victor pakotti skisman noin vuonna 192 jaa. Joulu tuli mukaan kuvaan vuodesta
386 jaa. alkaen Syyriasta käsin (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235) (vrt. also Kvartodesimaanikiistat (Nro 277)).
Jakeessa 21 hän lähettää
tervehdyksen Timoteukselta, Lukiokselta, Jasonilta ja Sosipatrokselta. Myös
kirjeen kirjoittaja Tertius tervehtii heitä Herrassa. Myös Gaius, joka oli
Paavalin isäntä, sekä seurakunta tervehtivät heitä samoin kuin kaupungin
rahastonhoitaja Erastos ja myös Quartus.
Kirje päättyy jakeiden
25-27 sanoihin, että Jeesuksen Kristuksen saarnaaminen oli salaisuuden mukaan
pitkään pidetty salassa mutta että se oli nyt paljastettu ja profeetallisten
kirjoitusten kautta tehty tunnetuksi kaikille kansoille iankaikkisen Jumalan
käskyn mukaisesti uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi. Ainoalle viisaalle
Jumalalle olkoon kunnia iankaikkisesti Jeesuksen Kristuksen kautta. Tällä
Paavali osoittaa, että vain Ainoa Todellinen Jumala (Joh. 17:3) on viisas ja
tietää ja hallitsee uskon salaisuuksia.