JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT

 

Laki ja kolmas käsky (Nro 255)

 

(Laitos 1.2 19981005-19990607) Audio

 

On kirjoitettu: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.” Kolmas käsky kattaa Jumalan voiman ja vallan kokonaisuuden, jonka hän on oikeusjärjestyksessään ilmoittanut. Tässä käskyssä ei käsitellä ainoastaan hänen nimensä häpäisevää käyttöä turhanpäiväisessä puheessa, vaan se koskee koko siviilioikeudellista ja uskonnollista oikeusjärjestystä sekä järjestelmälle ominaista kalenteria, joka tukee sen toimintaa. Myös jonkin toisen järjestelmän alaisuudessa toimiminen Jumalan puolesta rikkoo tätä käskyä.

 

 

 

 

Jumalan kristityt seurakunnat

 

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

(Copyright ã 1998, 1999 Wade Cox)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:

http://www.logon.org ja http://www.ccg.org

 

 

Laki ja kolmas käsky

 

On kirjoitettu:

 

2. Moos. 20:7 7 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

 

5. Moos. 5:11 11 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

 

Jumala eli kaiken voiman ja vallan lähde

 

Jumalan nimi on yksikössä Eloah. Hän on kaiken voiman ja vallan lähde, ja hän on temppelipalvonnan kohde.

 

Esra 4:17-7:26

 

Hän laajentaa itseään ollakseen kaikki kaikessa. Hänestä tulee näin ollen elohim. Hän on kuitenkin yksi Jumala.

 

5. Moos. 6:4-5 4 Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. 5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.

 

2. Moos. 3:14 osoittaa, että Jumala tulee joksikin. Hän sanoo siellä, että hän tulee olemaan se, joksi hän tulee (ehje ašer ehje vrt. Oxford Annotated RSV ja Bullinger, Companion Bible, kyseisen jakeen alaviite).

 

Jumalan nimet eli valta

 

Kaikki Jumalan alaisuudessa harjoitettava vallankäyttö tapahtuu sotajoukkojen Jehovan nimessä. Näin ollen jokaista olentoa, joka toimii hänen puolestaan, kutsutaan hänen nimellään Jehova (vrt. JHVH:n enkeli (Nro 24); 1. Moos. luvut 18 ja 19).

 

Jumalan nimen käyttö voimassa

 

Jumala ohjaa ja opettaa meitä, ja hänen laupeutensa tekee meistä täydellisiä, ja meillä on hänen pelastuksensa kilpi. Hän on meidän linnamme ja vapahtajamme (vrt. 2. Sam. 22:32-35; Ps. 18:34; 144:1). Kaikki voima on Jumalasta, ja vallankäyttäjät ovat saaneet valtuutensa Jumalalta (Room. 13:1, 2, 7). Ennemmin tulee kuitenkin totella Jumalaa kuin ihmisiä (Ap. t. 5:29). Hänelle kuuluu kosto ja rangaistus (5. Moos. 32:35; Ps. 94:1; Heb. 10:30; Room. 12:19).

 

5. Moos. 10:20 20 Pelätkää Herraa, Jumalaanne, palvelkaa häntä, pysykää hänelle uskollisina ja vannokaa valanne hänen nimeensä!

 

Hänen lakinsa

 

5. Moos. 5:13 13 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi.

 

Hänen oikeusjärjestyksensä sisältää viikon rakenteen koko hallintojärjestelmän.

 

Hänen järjestelmänsä

 

Neljänteen käskyyn sisältyy hänen nimensä mukainen kalenterijärjestelmä (vrt. Laki ja neljäs käsky (Nro 256)).

 

Juhla-ajat ja sapatit

 

Juhla-ajat ja sapatit ovat hänen juhliaan, ja kaikki toiminta tapahtuu ainoan todellisen Jumalan nimessä. Hänen Messiaansa toimi tämän järjestelmän mukaisesti eikä muuttanut juhla-aikojen ja sapattien järjestelmästä mitään. Hän toimi Jumalan nimessä eikä käyttänyt Jumalan nimeä väärin. Hän täytti lain sekä sapattien ja ohrantähkäjuhlan uhrit. Hän ei muuttanut eikä vaihtanut niitä. Hän vain täytti uhrit lopullisesti.

 

Jumalan nimen eli vallan väärinkäyttö

 

3. Moos. 19:12 12 Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.

 

Kaiken vallan perustan ja toiminnan on oltava Jumalan lain mukaista. Kaikki uskonnolliset järjestelmät, jotka väittävät toimivansa Raamatun mukaisesti muuttaen tai vaihtaen oikeusjärjestystä, käyttävät väärin ainoan todellisen Jumalan nimeä ja rikkovat kolmannessa käskyssä säädettyä Jumalan lakia.

 

Väärä laki

 

Lain ja tämän käskyn vastaista on perustaa oikeusjärjestelmä, joka ei ole Raamatun ja sen säännösten mukainen. Koko järjestelmä vääristää tällöin Jumalan lain. Oikeusjärjestyksen joitakin osia ei ole luvallista noudattaa hyläten toiset.

 

Väärät juhlat

 

Ei ole luvallista väittää palvovansa elävää Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä samalla hyläten sapatit ja juhla-ajat ja noudattaen pakanallisia palvontajärjestelmiä ja aurinkokultteja. Näin ollen sunnuntaijumalanpalvelukset sekä joulun ja pakanallisen pääsiäisen juhliminen eivät ole ainoastaan vastoin neljättä käskyä vaan ne rikkovat myös kolmatta käskyä ja koko lakia. Jumala sanoo vihaavansa heidän juhliaan ja sapattejaan (Jes. 1:11-20) tämän tekopyhyyden vuoksi.

 

Väärät sapatit

 

Väärä sapatti ei tarkoita ainoastaan jonakin muuna päivänä, kuten sunnuntaina, toimitettavia palvelusmenoja. Se on Jumalan palvomista turhaan epäoikeudenmukaisuuden, pahansuopuuden ja tekopyhyyden vuoksi. Jumala vihaa näitä vääriä epäjumalien pappeja. He ovat mustaan kasukkaan pukeutuneita pappeja, jotka palvovat Baalia ja aurinkokultteja (vrt. 2Kgs. 23:5; Hoos. 10:5; Sef. 1:4).

 

Jumalan nimi

 

Meitä kielletään käyttämästä väärin Jumalan nimeä tai vannomasta väärin hänen nimeensä.

 

Jumala nimi väärin

 

Jumala on puhunut.

 

2. Moos. 20:7 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

 

3. Moos. 19:12 Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.

 

Psalmi 99:2-3 Suuri on Herra, Siionin Jumala! Hän on kaikkien kansojen yläpuolella. Ylistäkää hänen nimeään, kansat, 3 hän on suuri ja pelättävä! Hän on pyhä.

 

Psalmi 111:9 Hän vapautti kansansa, hän sääti liittonsa ikuiseksi. Hän on pelottava, hän on pyhä!

 

Jer. 14:9 Olethan sinä kuitenkin meidän keskellämme, ja meitä kutsutaan sinun omiksesi.

 

Näkymätön Jumala

 

Raamattu kertoo meille, että Jumalaa ei ole koskaan nähty ja että kukaan ei ole kuullut hänen ääntään. Kuka on tämä Jumala, joka tunnetaan ainoastaan hänen nimellään?

 

Joh. 1:18a Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.

 

2. Moos. 33:20 Herra sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon."

 

Joh. 5:37 Myös Isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan.

 

Kristus samastaa Isän tähän olentoon, jota ei ole koskaan nähty, ei hänen muotoaan eikä olemustaan, ja jonka ääntä ei ole koskaan kuultu.

 

Paavalin kirjoituksen Uudessa Testamentissa puhuvat ”näkymättömästä” Jumalasta.

 

Kol. 1:15 Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.

 

1. Tim. 1:17 Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoale Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti. Aamen.

 

Heb. 11:27 Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.

 

Tällä Jumalalla, jota kukaan ei ole nähnyt, on nimi. Jumalan nimestä tunnetaan, kuka Jumala on. Jumalan nimi on Eloah tai sotajoukkojen Jehova. Joskus Jumalan nimeksi mainitaan väärin englantilaisittain Jehovah tai Jahve.

 

Miten Jumalan nimeä voidaan käyttää ”väärin”?

 

Youngin analyyttisessä konkordanssissa sanalle "väärin" annetaan monia merkityksiä. Ne ovat seuraavat:

 

Turhuus: Tämä sana tulee heprean sanasta hebel (Jer. 10:3)

 

Ilmaiseksi heprean sanasta khinnam (Hes. 6:10)

 

Ontto sanasta nabab (Job 11:11, 12)

 

Tyhjä, turha sanasta rig (Ps. 2:1; Jer. 51:58)

 

Vääryys tai vale sanasta šeger (2. Moos. 5:9)

 

Autio tai raunioitunut sanasta tohu (Jes. 45:18; vrt. 1. Moos. 1:2; Jer. 4:23)

 

Hyödytön tai käyttökelvoton kreikan sanasta mataios

 

Nämä sanat käännetään samalla tavoin englanninkielisessä Raamatussa. Näemme Raamatun-viitteestä, että kutakin näistä sanoista sovelletaan eri tavoin. Kolmannessa käskyssä esiintyvä sana väärin on käännetty toisesta heprean sanasta. Heprean sana on shav tai shov. Tällä sanalla on myös vääryyden ja siten turhuuden merkitys.

 

Strongin heprean kielen sanakirjassa (SHD) 7723, shov tarkoittaa autioitumista, pahuutta, raunioita, epäjumalanpalvelusta, käyttökelvotonta, turhaa, väärin.

 

Kolmatta käskyä tarkastellessamme tutkimme, millä monin tavoin tätä lakia sovelletaan.

 

Jumalan nimi kirjoitettiin mutta sitä ei lausuttu

 

Jumalan nimi merkitsi heprealaisille paljon. Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen Juudan heimo ynnä Leevin ja Benjaminin heimojen osat pitivät Jumalan nimeä niin pyhänä, että vaikka se usein kirjoitettiinkin, sitä ei koskaan lausuttu. Kun lukija synagoogassa tuli sanan ”JHVH” kohdalle, hän korvasi sen ”Herraa” tarkoittavalla sanalla ”Adonai”.

 

Heprean kirjoitusjärjestelmä koostui nykyisen pikakirjoituksen tapaan ainoastaan konsonanteista. Niitä varten, jotka

saattaisivat olla epävarmoja heprean suullisesta perinteestä, lisättiin myöhemin vokaalit, joita merkittiin pienillä vokaalipisteiksi kutsutuilla merkeillä, jotka kirjoitettiin konsonanttitekstin päälle, ympärille ja alle sitä koskaan muuttamatta.

 

Näin ollen Jumalan nimen kirjainten ympärille lisätiin sanan ”Adonai” (SHD 136) vokaalit, jotka oli luettava. Tämän käytännön vuoksi ilmestyi suhteellisen viimeaikainen sekamuodoste ”Jehova”, joka koostuu nimestä ”JHVH” ja sanan ”Adonai” vokaaleista. Soferim eli rabbiinisten aikojen kirjanoppineet muuttivat nimeä 134 kertaa. Me tiedämme, missä kohdin alkuperäistä tekstiä muutettiin. Tiedämme muinaisesta arkeologiasta, että Jumalan lyhyt nimi oli Jaho (vrt. J. B. Pritchard, The Ancient Near East, Princeton, 1958, Vol. 1, pp. 278-282). Tämä on kirjoitettu englanniksi väärin Jah. Hepreassa ei ole englannin j:tä vastaava äännettä, ja vokaali on jätetty tekstistä virheellisesti pois, kuten näemme muinaisista Elephantinen temppelin teksteistä (vrt. Ps. 68:4 KJV). Nykyiset oppineet kirjoittavat sen ”Jahve”.

 

Kun Jehova SHD 3068 kirjoitettiin, se lausuttiin Adonai, ja kun tarkoitettiin Jumalaa, se kirjoitettiin Jahovih SHD 3069. Myöhemmät kirjanoppineet lausuivat sen aina elohim välttääkseen ennen kaikkea erottelusta aiheutuvia teologisia seurauksia.

 

Monet näistä myöhemmistä juutalaisista perinteistä ovat perua Babylonian pakkosiirtolaisuudesta, ja yksi niistä oli muinaisten pakanakansojen keskuudessa vallinnut tapa olla mainitsematta jumalan nimeä, jotta sen mainitseminen ei pakottaisi jumaluutta toimimaan eikä saattaisi häntä nimen lausuneen henkilön valtaan (vrt. Tutkielma Abrakadabra: Nimien merkitys (Nro 240)).

 

Jumalan nimeä kirjoitettaessakin kirjuria sitoivat tietyt säännöt. Lain jäljentäjän:

 

oli täytynyt juuri kylpeä.

 

oli oltava pukeutuneena täyteen juutalaiseen asuun.

 

ei saanut koskaan kastaa kynäänsä musteeseen kesken Jumalan nimen kirjoittamisen.

 

Vaikka kuningas olisi puhutellut häntä, kun hän kirjoitti Jumalan nimeä, hän ei saa kiinnittää häneen mitään huomiota.

 

Näitä sääntöjä oli noudatettava, minkä väitettiin johtuneen siitä, että niiden uskottiin estävän ihmistä käyttämästä Jumalan nimeä väärin. Luultavampaa kuitenkin on, että niiden taustalla olivat samat syyt, joiden todetaan vaikuttaneen pakanoiden nimikäsityksiin. Nimen tuntiessaan jumaluutta oli mahdollista kutsua ja hallita. Tämä näkemys on täysin vastoin Jumalan lain kolmannen käskyn merkitystä.

 

Bullingerin Companion Bible sisältää luettelon kyseisistä kohdista, joissa Jehova on korvattu Adonailla, ja siinä käsitellään myös elohimia, liitteessä 32.

 

Tämäntapainen huomio Jumalan nimen lausumiseen EI ole kolmannen käskyn tarkoitus.

 

R. J. Rushdoony, (The Institutes of Biblical Law, Presbyterian and Reformed Publishing Company, 1973, sivu 126) esittää seuraavan kysymyksen:

 

”K. 112. Mitä kolmannessa käskyssä vaaditaan?”

 

"V. Kolmas käsky edellyttää, että Jumalan nimi, hänen arvonimensä, hänen ominaisuutensa, käskynsä, sanansa, sakramenttinsa, rukouksensa, valat, lupaukset, arvat, hänen tekonsa ja mitkä tahansa muut asiat, joilla hän tekee itsensä tunnetuksi, pyhitetään ja niitä käytetään kunnioittavasti ajatuksissa, mietiskelyssä, suullisesti tai kirjallisesti; pyhää tunnustusta ja vastuullista säilyttämistä, Jumalan kunniaksi sekä itsemme ja muiden parhaaksi.”

 

”K. 113. Mitkä ovat kolmannessa käskyssä kielletyt synnit?”

 

"V. Kolmannessa käskyssä kiellettyihin synteihin kuuluu, että Jumalan nimeä ei käytetä vaaditulla tavalla, sekä sen käyttäminen väärin tietämättömyydestä, turhanpäiväinen, epäkunnioittava, alhainen, taikauskoinen tai pahansuopa hänen arvonimiensä, ominaisuuksiensa, käskyjensä tai tekojensa mainitseminen tai käyttäminen jotenkin muuten jumalanpilkkaan, vannomiseen, lupaamiseen, vaikka ne olisivat laillisia, ja niiden täyttäminen, jos muut asiat ovat laittomia; hänen sanaansa koskeva valittaminen ja riitely, sen utelias penkominen, vääntely tai hänen sanansa tai sen jonkin osan vääristely jotenkin muuten alhaisiin vitseihin, uteliaisiin tai hyödyttömiin kysymyksiin, turhanpäiväiseen rettelöintiin tai väärien oppien noudattamiseen; sen taikka Jumalan nimen alaisuuteen kuuluvien olentojen tai minkä tahansa muun käyttäminen väärin loitsuihin tai synnillisiin himoihin ja käytäntöihin; Jumalan totuuden, armon ja tapojen halventaminen tai niiden vastustaminen muuten. Uskonnon tunnustaminen tekopyhästi tai pahoihin tarkoituksiin; sen häpeäminen tai sen häpäiseminen.”

 

Useimmat ihmiset eivät ole todennäköisesti koskaan ajatelleet Jumalan kolmannen käskyn olevan soveltamisalaltaan näin laaja.

 

Me tiedämme, että Jumala haluaa elää yhteydessä ihmisen kanssa. Tämä yhteys voidaan luoda ainoastaan siten, että ihminen antautuu täysin ja kokonaan Jumalalle ja hänen tahtoonsa noudattaen täysin ja kokonaan hänen lakiaan. Jumala haluaa kuuliaisuutta eikä uhria. Tärkeämpää on, että laki annettiin meidän hyväksemme, eikä se ole taakka, kun sitä noudatetaan Pyhän Hengen voimalla.

 

Jumalan nimen käyttäminen väärin alkoi Aadamin pojanpojan, Enosin, päivinä, kuten 1. Moos. 4:26 osoittaa.

 

1. Moos. 4:26 26 Setillekin syntyi poika, ja Set antoi hänelle nimen Enos. Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa.

 

Tämä sanamuoto kätkee sen, mitä todella tapahtui. Bullinger’s Companion Bible, liite 21, tuo esille tämän jakeen todellisen merkityksen. Muinaisten juutalaisten selitysteosten mukaan kyse oli siitä, että ihmiset lopettivat rukoilemisen Herran nimeen (Targum Onkelos) ja tekivät itselleen myös epäjumalia ja kutsuivat niitä nimellä Herran sana (Targum Jonathan). Rashi sanoo, että Herran nimeä kutsuttiin alhaisella tavalla. Dabar Jehova eli Herran sana oli Jumalaa edustava olento, joksi me ymmärrämme Jeesuksen Kristuksen tehtävän Logoksena.

 

Asia ymmärrettiin siten, että Enosin, Aadamin jälkeläisen, päivinä ihmiset aloittivat väärän palvonnan kutsumalla taivaankappaleita Jumalan nimellä. Heidän katsottiin alkaneen kutsua ”jumaliaan” Jehovan nimellä.

 

Tästä ymmärretään epäjumalanpalveluksen saaneen alkunsa. Enos tarkoittaa haurasta, heikkoa, sairaalloista tai parantumatonta. 1. Mooseksen kirja on alkujen kirja. Enosin päivinä ihmiset alkoivat käyttää Jumalan nimeä väärin. Henokin, Aadamista seitsemännen, kerrotaan profetoineen heitä ja heidän jumalattomuuttaan vastaan (Juudas 14, 15).

 

Epäjumalanpalvelus vääristää aina Jumalan nimen. Saatanan vaikutuksesta ihminen kääntää palvontansa pois Jumalasta ja omistaa palvontansa hänelle.

 

Valan vannominen

 

3. Moos. 19:12 Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra. 

 

Sananlaskut 19:28 Vilpillinen todistaja häpäisee oikeutta, jumalaton herkuttelee vääryydellä.

 

”Kaikki oikeusprosessit, joissa on kyse ns. siivilioikeudellisista riita-asioista, perustuvat selvästikin kolmanteen käskyyn, joka ulotti varmasti vaikutuksensa rikosoikeuteen.”

 

(Ingram, World Under God’s Law, sivu 46).

 

Virkavala, todistajien luotettavuus, yleiseen totuuden kunnioittamiseen perustuva yhteiskunnan vakaus sekä velvoiteteorian mukainen rakenne ovat riippuvaisia käsityksestä valan puhtaudesta eli totuudesta (mikä pätee myös vakuutuksen antamiseen, sikäli kuin vala katsotaan Kristuksen ohjeiden vastaiseksi vannomiseksi). Jos totuutta ei kunnioiteta, kun ihmiset voivat antaa valoja aikomattakaan noudattaa niiden ehtoja, silloin seurauksena on yhteiskunnallinen anarkia ja rappiotila. Kun Jumalaa ei pelätä, valojen pyhyys katoaa ja yhteiskunnan perustukset vaihtuvat totuudesta valheeseen.

 

Ruhtinaan vala tai presidentin virkavala ja kaikki muut virkavalat luettiin menneinä vuosina nimenomaan kolmannen käskyn soveltamisalaan ja itse asiassa sen edellyttämiksi. Valan vannomalla henkilö lupasi noudattaa sanaansa ja velvoitteitaan, samoin kuin Jumala on uskollinen sanalleen. Jos julkiset viranhaltijat epäonnistuivat, heidän katsottiin virkavalansa nojalla olevan Jumalan tuomion ja lain kirouksen alaisia. Tämän päivän yhteiskunnassa tätä valaa ei pidetä missään arvossa. Havaitaan, että tämän valan vannominen on vain seremonia, muodollisuus, jota korkeintaan siedetään. Ihmiset vannovat Raamatun kautta, jota he eivät ole lukeneet ja jota he eivät ymmärrä, eivätkä useimmat edes usko sen sisällön totuuteen.

 

Valan väärinkäyttöä pidettiin muinoin erittäin vakavana rikkomuksena. Jos joku oli tietoinen valasta tai valasta, jonka vannoja tahtoi tehdä pahaa, eikä ryhtynyt toimiin, hänen oli uhrattava sovitukseksi rikkomusuhri (3. Moos. 5:4-7).

 

Väärä vala on rikkomus koko yhteiskuntaelämää vastaan. Väärän vannomisen vihaamista kuvastaa Psalmi 109:17-18.

 

Psalmi 109:17-18 17 Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta! 18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.

 

2. Moos. 23:1 Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen.

 

Valan asianmukainen täyttäminen

 

2. Moos. 22:9-10 9 Jos joku antaa aasin, härän, lampaan tai minkä tahansa muun eläimen toisen huostaan (säilytettäväksi siksi aikaa, kun hän on itse poissa) ja se kuolee tai vahingoittuu (villieläimen vahingoittamana) tai se röstetään laitumelta kenenkään näkemättä, 10 niin se, jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, (vala ratkaisee asian. Avainkohta tässä on kenenkään näkemättä.) ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa.

 

Sak. 8:16-17 16 Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. 17 Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Varokaa tekemästä väärää valaa. Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.

 

Seitsemää asiaa Jumala vihaa

 

San. 6:16-19 16 Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: 17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, 18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, 19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.

 

3. Moos. 5:1 1 Jos joku rikkoo siten, että hän kuultuaan omin korvin toisen tuomioksi lausutun kirouksen ei ilmoita mitä tietää, tai jos hän silminnäkijänä tai asiasta muuten tietäen lyö laimin velvollisuutensa toimia todistajana, hän joutuu syynalaiseksi.

 

3. Moos. 5:4-5 4 Samoin, jos joku kevytmielisesti ja huomaamattaan vannoo jotakin ajattelematonta, olipa tarkoitus hyvä tai paha, ja sitten huomaa rikkomuksensa, hän joutuu syynalaiseksi. 5 Kun joku on joutunut syynalaiseksi jonkin tällaisen teon vuoksi, hänen tulee tunnustaa rikkomuksensa.

 

Sakko

 

3. Moos. 5:6-13 6 Hänen on tekemänsä rikkomuksen sovitukseksi tuotava Herralle syntiuhrina naaraspuolinen eläin, joko lammas tai vuohi. Pappi toimittakoon hänen rikkomuksensa sovitusmenot. 7 Jos hänen varansa eivät riitä lampaaseen tai vuoheen, hän tuokoon rikkomuksensa sovitukseksi kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. 8 Hän tuokoon ne papille. Pappi ottakoon ensin syntiuhriksi tarkoitetun linnun ja taittakoon siltä niskan irrottamatta päätä 9 ja pirskottakoon syntiuhrin verta alttarin kylkeen; loppu veri on puserrettava alttarin juureen. Tämä on syntiuhri. 10 Toisesta linnusta hän tehköön polttouhrin säädetyllä tavalla. Kun pappi on toimittanut sovitusmenot, rikkomuksen tehneelle annetaan anteeksi. 11 Jos hänellä ei ole varaa kahteen metsäkyyhkyyn tai kahteen muuhun kyyhkyseen, hän tuokoon uhrilahjanaan rikkomuksensa sovitukseksi kymmenesosan eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja. Hänen ei pidä sekoittaa niihin öljyä eikä panna niiden päälle suitsuketta, sillä tämä on syntiuhri. 12 Hän tuokoon jauhot papille. Pappi ottakoon niitä täyden kourallisen ja polttakoon ne alttarilla yhdessä Herralle kuuluvien tuliuhrien kanssa muistutukseksi siitä, että uhri kuuluu Herralle. Tämä on syntiuhri. 13 Kun pappi on toimittanut sovitusmenot jostakin tällaisesta rikkomuksesta, rikkomuksen tekijä saa tekonsa anteeksi. Muu osa uhrista kuuluu ruokauhrin tapaan papille.

 

Lain rikkominen tietämättään

 

5. Moos. 23:22-24 22 Kun annat lupauksen Herralle, Jumalallesi, täytä se viivyttelemättä, sillä Herra vaatii sinut tilille lupauksestasi ja sinä joudut sen täyttämättä jättämisestä syynalaiseksi. 23 Sitä, ettet anna lupauksia, ei lasketa sinulle synniksi. 24 Jos kuitenkin olet vapaaehtoisesti antanut suullisen lupauksen Herralle, Jumalallesi, sinun on täytettävä se tarkoin.

 

Perheen ja perheenpään velvollisuus

 

4. Moos. 30:2-17 2 Mooses sanoi Israelin heimojen päämiehille: "Herra on määrännyt näin: 3 Jos mies lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu kieltämään itseltään jotakin, hän ei saa rikkoa lupaustaan, vaan hänen on tarkoin täytettävä se, minkä on luvannut. 4 Jos nainen, joka vielä on nuori ja asuu isänsä kodissa, antaa Herralle lupauksen tai sitoutuu kieltämään itseltään jotakin, 5 hänen on pidettävä kaikki lupauksensa ja sitoumuksensa, ellei hänen isänsä puutu asiaan. 6 Mutta jos tytön isä sinä päivänä, jona saa tietää asiasta, kieltää häntä, mitkään tytön antamat lupaukset tai hänen tekemänsä päätökset, joilla hän on sitoutunut kieltämään itseltään jotakin, eivät enää päde. Herra antaa hänelle anteeksi, koska hänen isänsä asettui vastustamaan lupausta. 7 Jos naimaton nainen on antanut lupauksen tai on harkitsemattaan sitoutunut kieltämään itseltään jotakin, hänen on myös mentyään naimisiin pidettävä lupauksensa ja sitoumuksensa, 8 ellei hänen miehensä puutu asiaan. 9 Mutta jos hänen miehensä sinä päivänä, jona saa tietää asiasta, kieltää häntä, mies samalla kumoaa vaimonsa tekemät lupaukset ja päätökset pidättyä jostakin, ja Herra antaa vaimolle anteeksi. 10 Leskeksi jääneen tai miehensä hylkäämän naisen on pidettävä lupaus, johon hän on sitoutunut. 11 Jos naimisissa oleva nainen lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu kieltämään itseltään jotakin, 12 hänen on pidettävä lupauksensa ja kaikki sitoumuksensa, ellei hänen miehensä puutu asiaan ja kiellä häntä. 13 Mutta mitkään vaimon antamat lupaukset tai hänen tekemänsä sitoumukset eivät päde, jos hänen miehensä kumoaa ne sinä päivänä, jona saa tietää asiasta. Jos mies ne kumoaa, Herra antaa vaimolle anteeksi. 14 Mies voi joko jättää voimaan tai purkaa jokaisen lupauksen ja valallisen sitoumuksen, jonka hänen vaimonsa on tehnyt halutessaan kieltäymyksellä kurittaa itseään. 15 Mutta jos mies ei seuraavaan päivään mennessä puutu asiaan, hän jättää voimaan kaikki vaimonsa tekemät lupaukset ja sitoumukset. Mies on ne vahvistanut, ellei hän ole puuttunut asiaan sinä päivänä, jona sai niistä tiedon. 16 Jos hän purkaa ne vasta myöhemmin, hän joutuu kantamaan vastuun vaimonsa puolesta." 17 Nämä säädökset Herra antoi Moosekselle. Ne koskevat miestä ja vaimoa sekä isää ja tytärtä, joka vielä on nuori ja asuu isänsä kodissa.

 

5. Moos. 23:22-24 22 Kun annat lupauksen Herralle, Jumalallesi, täytä se viivyttelemättä, sillä Herra vaatii sinut tilille lupauksestasi ja sinä joudut sen täyttämättä jättämisestä syynalaiseksi. 23 Sitä, ettet anna lupauksia, ei lasketa sinulle synniksi. 24 Jos kuitenkin olet vapaaehtoisesti antanut suullisen lupauksen Herralle, Jumalallesi, sinun on täytettävä se tarkoin.

 

Jumalanpilkka, Jumalan nimien häpäisevä väärinkäyttö

 

Psalmistat mainitsevat, että mielettömät ja Israelin viholliset häpäisevät Jumalan nimeä (Ps. 74:10-18). Kansa viedään pois ilmaiseksi ja saa lunastuksen Jumalalta, joka puhuu. Jumalan kansa lähetetään pakkosiirtolaisuuteen ja häpäisee Jumalan nimeä. Tämän ansiosta hänen kansansa tuntee hänen nimensä ja tietää, että hän puhuu (Jes. 52:5; vrt. Room. 2:24). Viimeisinä päivinä ihmiset pilkkaavat Jumalan nimeä eivätkä tee parannusta antamalla kunniaa hänelle (Ilm. 16:9, 11, 21).

 

Klassinen esimerkki Jumalan nimen ja arvovallan väärinkäytöstä jumalanpilkaksi katsottavassa valassa on 1. Kun. 21:10-13 ja Ap.t. 6:11 ss. Stefanos ei kyseenalaistanut neuvoston oikeutta langettaa hänelle kuolemantuomiota. Hän rukoili heidän kaikkien anteeksiantamusta, sillä heidän toimintansa perustui vääriin todistajiin, jotka rikkoivat kolmatta ja yhdeksättä käskyä.

 

Kristusta syytettiin jumalanpilkasta perusteettomasti (Matt. 9:3; 26:65, 66; Joh. 10:36). Hän puhui kuitenkin samassa yhteydessä synnistä, jota ei anneta anteeksi, eli Pyhän Hengen pilkasta (Matt. 12:22-32; Mark. 3:22-30). Tämä on sinänsä mutkikas asia. Pyhä Henki on välttämätön väline Jumalan voimassa pelastumiseksi. Lunastuksen välttämättömyyden ja oman synnin tunnustamatta jättäminen on itse asiassa Pyhälle Hengelle valehtelua ja Pyhän Hengen pilkkaa.

 

Muiden Jumalan nimeä kantavien olentojen kunnioittaminen

 

Jumalan valta ulottuu sekä hengellisiin että maallisiin hallitsijoihin.

 

2. Moos. 22:28 28 Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä.

 

Elohimin ja maansa hallitsijoiden herjaaminen on Jumalan nimen pilkkaamista. Tarkastelemme tätä jäljempänä. Jumalanpilkka ja Jumalan nimen pilkkaaminen mainitaan monissa raamatunkohdissa.

 

Psalmi 74:10 10 Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?

 

Psalmi 74:18 18 Muista, Herra, että vihollinen on herjannut, että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.

 

Jes. 52:5-6 5 Ja nyt -- sanoo Herra -- mitä minä näen täällä? Minun kansani on viety minulta ilmaiseksi, ja sen nykyiset valtiaat kerskailevat ja herjaavat. Aina ja joka päivä -- sanoo Herra -- minun nimeäni pilkataan! 6 Siksi kansani saa nähdä minun nimeni voiman. Sinä päivänä minä sanon heille: Tässä minä olen."

 

Esimerkki väärästä todistuksesta epärehellisen voiton tähden on Nabotin tapaus. Tämä toiminta rikkoo sekä kolmatta että yhdeksättä käskyä, sillä väärien todistajien käyttö on vastoin yhdeksättä käskyä, kun taas tuomion väärä toimeenpano rikkoo yhdeksättä käskyä.

 

1. Kun. 21:10-13 10 Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi." 11 Nabotin kotikaupungin vanhimmat ja jalosukuiset tekivät Isebelin määräyksen mukaisesti, juuri niin kuin hän oli heille lähettämissään kirjeissä käskenyt. 12 He julistivat paaston ja panivat Nabotin kansanjoukon eteen istumaan. 13 Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: "Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli.

 

Tässä kohdassa Isebel hankki vääriä syyttäjiä, jotta kuningas Aahab pystyisi viemään Nabotin viinitarhan.

 

Ap.t. 6:8-13 8 Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. 9 Silloin muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan; toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta. 10 Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan. 11 Silloin he värväsivät joitakin miehiä sanomaan: "Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta." 12 He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. 13 Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan.

 

Tässä kohdassa vääriä todistajia hankitaan syyttämään Stefanosta jumalanpilkasta. Hänet oli valta tuomita kuolemaan, mutta valtaa käytettiin väärin.

 

Samalla tavoin he yrittivät tuomita Kristuksen, kuten näimme. Useimmissa tapauksissa papit ja profeetat, eli silloinen uskonnollinen yhteisö, tappoivat Israeliin lähetetyt profeetat eri verukkeita käyttäen. Useimmissa tapauksissa kansa oli päätynyt syntiin, koska uskonnollinen yhteisö itse oli siihen syypää yleensä avoimesti epäjumalia palvellen.

 

Matt. 9:1-7 1 Jeesus astui veneeseen, meni järven yli ja tuli kotikaupunkiinsa. 2 Siellä ihmiset toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." 3 Jotkut lainopettajat sanoivat silloin itsekseen: "Tuohan herjaa Jumalaa." 4 Mutta Jeesus näki, mitä he ajattelivat, ja sanoi: "Miksi teillä on pahoja ajatuksia sydämessänne? 5 Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'? 6 Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." 7 Silloin mies nousi ja lähti kotiinsa.

 

Jos Jeesus todella oli Kristus, hän ei ollut pilkannut Jumalaa. Ylipappi oli profetoinut sinä vuonna, että yhden oli kuoltava kansan puolesta. Hän odotti Kristusta. Tätä symboloi hänen pukunsa repiminen. Ylipappi ei koskaan repinyt pukuaan. Itse asiassa hän tällä teolla repi pappeuden Leeviltä Juudasta Melkisedekille Israeliin.

 

Matt. 26:63-66 63 Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin ylipappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika." 64 "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." 65 Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. 66 Mitä mieltä olette?" He vastasivat: "Hän on ansainnut kuoleman."

 

Jeesusta syytettiin perusteettomasti jumalanpilkasta, koska kuulijat eivät tunteneet itse kirjoituksia. Suurin osa nykyisestä kristinuskosta tuomitsisi Kristuksen kuolemaan, jos hän tulisi heidän luokseen tänä pävänä, koska hänen sanomansa poikkeaisi siitä, mitä he haluavat kuulla ja mitä heille on uskoteltu. Keskiaikana hänet olisi poltettu roviolla niin sanottuna areolaisena sapatinpitäjänä, kuten voidaan päätellä hänen omasta muinaisten tekstien mukaisesta sanomastaan Uudessa Testamentissa.

 

Joh. 10:34-36 34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? 35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. 36 Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?

 

Tämä sanoma yksistään olisi riittänyt hänen tuomitsemiseensa. Häntä syytettiin toimimisesta kärpästen herran, Ekronin jumalan, voimalla.

 

Matt. 12:22-32 22 Sitten Jeesuksen luo tuotiin sokea ja mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus paransi hänet, niin että mies puhui ja näki. 23 Kaikki olivat ihmeissään ja kyselivät: "Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?" 24 Mutta kun fariseukset kuulivat sen, he sanoivat: "Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa." 25 Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat. 26 Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. Kuinka sen valtakunta silloin voi pysyä koossa? 27 Jos minä karkotan pahoja henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. 28 Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. 29 "Kuinka kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä? Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. 30 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa. 31 "Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. 32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.

 

Jeesus Kristus opettaa, että toinen toisensa pilkkaminen on anteeksi annettava rikkomus, mutta Jumalan Pyhän Hengen pilkka on rangaistava kuolemalla. Katumus on pelastuksen edellytys. Synnin tunnustaminen ja Pyhässä Hengessä tapahtuvan Jumalan pelastavan armon tarve on pelastuksen avain. Katumatta jättäminen on hengen pilkkaa.

 

Ilm. 16:9, 11, 21 9 Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle. 11 Mutta herjasivat taivaan Jumalaa tuskansa ja haavojensa tähden. He eivät kääntyneet, eivät luopuneet pahoista teoistaan. 21 Isoja, järkälemäisiä rakeitasatoi taivalalta ihmisten päälle, ja ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli tavattoman ankara.

 

Jumalan pilkkaaminen on katumuksen vastakohta. Maailma on hoitanut omia asioitaan omien lakiensa ja järjestelmiensä mukaan yli kuusi tuhatta vuotta. Se on muuttanut maapallon käytännössä asumattomaksi erämaaksi, eikä se edelleenkään kadu ja anna kunniaa Jumalalle ja hänen lailleen. Se käyttää väärin hänen nimeään perustamalla vääriä hallitusjärjestelmiä.

 

3. Moos. 24:16 16 Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet surmattakoon, koska hän on pilkannut Herran nimeä.

 

Jumala ei leikittele. Jumala tarkoittaa, mitä sanoo. Yhteiskunta on turvallinen paikka, kun tätä lakia noudataan kokonaan. Jumalan oikeusjärjestystä ei voida noudattaa paloittain. Sitä ei voida panna täytäntöön tilannekohtaisesti tai paloitellen. Jumalan koko oikeusjärjestys on täydellinen järjestelmä, joka perustuu teoreettisiin hengellisiin suhteisiin, jotka ovat peräisin hänen luonteestaan. Syy-yhteys ei ole supervenienteiksi kutsuttujen havaittavien suhteiden järjestelmä. Se on singularistinen ja peräisin Jumalan luonteesta hänen oikeusjärjestyksensä mukaisesti. Se on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja tosi, koska Jumala on kaikkia noita asioita. Lain vääristäminen ja todistus käyttää väärin hänen nimeään.

 

Korahin kapina, josta 4. Moos. 16 kertoo, osoittaa meille, että Jumala ei siedä ikuisesti niitä, jotka vastustavat ja pilkkaavat häntä.

 

4. Moos. 16:31-33 31 Tuskin hän oli saanut tämän sanotuksi, kun maa repesi heidän allaan, 32 avasi kitansa ja nieli heidät kaikki telttoineen päivineen, samoin Korahin, hänen väkensä ja omaisuutensa. 33 Näin he vaipuivat kaikkineen elävältä tuonelaan; maa sulkeutui heidän jälkeensä, ja he katosivat Israelin kansan keskeltä.

 

Jumalan nimestä ja Jumalan voidelluista puhuttiin pahaa. Jumala käytti tätä esimerkkiä hankkiutumaan eroon kapinallisista ja antamaan esimerkin toisille, jotka pilkkaavat Jumalaa. Jumalanpilkka ei ole pelkästään Jumalan nimen käyttämistä häpäisevällä tavalla. Se on herjaavaa, pahaa ja kapinallista kielenkäyttöä, joka on vastoin Jumalaa ja hänen järjestelmäänsä sekä kaikkia, jotka toimivat hänen nimessään.

 

Profeetta Jeremia joutui kotipaikkansa Anatotin profeettojen vihoihin. Yleensä mädännäisyys leviää kansaan johtajien välityksellä. Viimeisinä päivinä uskonnollinen portto on horjuttanut asemaansa siinä määrin, että viimeisten päivien kansojen järjestelmän peto kääntyy porttoa vastaan ja tuhoaa sen. Portto on käyttänyt elävän Jumalan nimeä väärin siinä määrin, että se on menettänyt kokonaan sillä joskus mahdollisesti olleen uskottavuuden (vrt. Ilm. 17:16).

 

Paavali ja laki

 

Paavali tuotiin ylipapin eteen. Näihin tapahtumiin sisältyy tärkeä opetus.

 

Ap.t. 23:1-5 1 Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Veljet! Koko elämäni, tähän päivään asti, minä olen elänyt Jumalan edessä vilpittömästi, omaatuntoani loukkaamatta." 2 Silloin ylipappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia miehiä iskemään häntä suulle. 3 Paavali sanoi hänelle: "Sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä, sinä kalkilla valkaistu seinä! Sinä istut oikeutta tuomitaksesi minut lain mukaan, mutta teet vastoin lakia ja käsket lyödä minua." 4 Vieressä seisovat miehet sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylipappia?" 5 Tähän Paavali vastasi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi. Onhan kirjoitettu: 'Älä kiroa kansasi päämiestä.'"

 

Mikä on tämä kirjoitettu laki, joka kieltää puhumasta tuomaria tai hallitsijaa vastaan?

 

2. Moos. 22:28 28 Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä.

 

Apostoli Paavali tunsi tämän lain. Hänelle oli opettanut lakia Gamaliel-niminen fariseus (vrt. Ap.t. 5:34).

 

Ap.t. 22:3 3 Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette.

 

Paavali ei itse asiassa ollut juutalainen. Hän oli benjaminilainen (Room. 11:1). Toisin sanoen hän kuului Benjaminin, ei Juudan, heimoon, mutta termillä juutalainen on tässä yleinen merkitys, joka ulottuu heimoa laajemmalle. Mooses ei ollut juutalainen. Hän oli leeviläinen. Jeesus Kristus oli juutalainen, joka oli sukua myös Leeville. Vaikka ylipappi oli leeviläinen eikä juutalainen, hän oli kuitenkin sekä Juudan että Benjaminen samoin kuin Leevin johtaja. Tämä sääntö lakkasi temppelin tuhouduttua ja diasporan aikana.

 

Heti huomattuaan puhuneensa pahaa Ananiasta vastaan Paavali tajusi, mitä oli tehnyt. Hän oli puhunut kansansa hallitsijaa eli Jumalan valta-asemaan asettamia henkilöitä vastaan, mikä kielletään laissa (2. Moos. 22:28).

 

Myöhemmin Paavali saattoi kirjoittaa Rooman seurakunnalle Roomalaiskirjeen 13:1 ensimmäisessä osassa:

 

Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.

 

Tai kuten Concordant Literal New Testament toteaa:

 

Room. 13:1-2 1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.

 

Jumalan käsky on Jumalan laki, jonka ilmaisee 2. Moos. 22:28. Ihmisten on erittäin vaikeaa noudattaa tätä lakia, koska nämä vallanpitäjät käyttävät valtaa väärin, kuten Paavali tässä kohdassa koki. Joudumme selvästi koetteille, kun vallanpitäjät käyttävät valtaansa väärin meitä vastaan lain tältä kohdin.

 

Lahjojen pyhyys

 

3. Moos. 22:1-33 1 Herra sanoi Moosekselle: 2 "Käske Aaronin ja hänen poikiensa käsitellä kunnioittavasti niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset omistavat minulle. Papit eivät saa loukata minun pyhää nimeäni. Minä olen Herra. 3 Sano heille: Jos joku teidän jälkeläisistänne nyt tai tulevaisuudessa lähestyy epäpuhtaana israelilaisten minulle pyhittämiä uhrilahjoja, hänet on poistettava minun silmieni edestä. Minä olen Herra. 4 "Jos joku Aaronin jälkeläisistä on spitaalinen tai jos hänellä on vuoto, hän ei saa syödä pyhistä lahjoista, ennen kuin on puhdistautunut. Sama kielto koskee jokaista, jolla on ollut siemensyöksy, jokaista, joka on tullut epäpuhtaaksi koskettuaan mihin tahansa kuolleesta saastuneeseen, 5 ja samoin jokaista, joka on koskettanut saastaista pikkueläintä tai ihmistä, josta tulee epäpuhtaaksi, olipa epäpuhtaus millaista hyvänsä. 6 Jos joku on koskettanut jotakin näistä, hän on epäpuhdas iltaan saakka eikä hän saa syödä pyhistä lahjoista, ennen kuin on peseytynyt. 7 Kun aurinko on laskenut ja hän on puhdistautunut, hän saa taas syödä pyhiä lahjoja, joista hän saa ruokansa. 8 Itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä hän ei saa syödä, koska siitä tulee epäpuhtaaksi. Minä olen Herra. 9 Pappien on noudatettava minun säädöksiäni, etteivät he joutuisi syynalaisiksi ja kuolisi sen vuoksi, että ovat halventaneet pyhiä lahjoja. Minä, Herra, tahdon, että he ovat pyhät. 10 "Kukaan ulkopuolinen ei saa syödä pyhistä lahjoista, ei myöskään papin luona asuva muukalainen eikä hänen palkkaamansa päivätyöläinen. 11 Mutta papin omakseen ostama orja saa syödä niitä; samoin kaikki papin talossa syntyneet saavat syödä samaa ruokaa kuin pappi itse. 12 Jos papin tytär menee naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei ole pappissukua, hän ei enää saa syödä pyhiä lahjoja. 13 Mutta jos tytär jää leskeksi tai jos hänen miehensä ottaa hänestä eron eikä hänellä ole lapsia, hän saa palattuaan isänsä taloon asumaan jälleen syödä samaa ruokaa kuin isänsä. Kukaan ulkopuolinen ei saa sitä syödä. 14 Jos kuitenkin joku vahingossa syö uhriksi tuotua ruokaa, hänen on korvattava se papille ja lisäksi maksettava viidesosa ruoan arvosta. 15 Pappien ei pidä halventaa niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset omistavat Herralle, 16 eikä panna israelilaisten kannettavaksi syntitaakkaa sallimalla heidän syödä pyhiä lahjoja. Minä, Herra, tahdon, että uhrilahjat ovat pyhät." 17 Herra sanoi Moosekselle: 18 "Sano Aaronille ja hänen pojilleen sekä kaikille israelilaisille: Jos joku israelilainen tai heidän keskuudessaan asuva siirtolainen tuo Herralle polttouhriksi eläimen, olipa se tarkoitettu lupausuhriksi tai vapaaehtoiseksi lahjaksi, 19 hänen on tuotava virheetön uros: sonni, pässi tai pukki. Näin saatte osaksenne Herran suosion. 20 Viallista eläintä ette saa tuoda uhriksi, sillä sellaisella ette saa Herran suosiota osaksenne. 21 "Jos joku tuo naudan, lampaan tai vuohen yhteysuhriksi Herralle joko täyttääkseen uhrilupauksen tai antaakseen vapaaehtoisen lahjan, eläimen täytyy olla virheetön eikä siinä saa olla minkäänlaista vammaa; muuten uhri ei ole Herralle otollinen. 22 Älkää tuoko Herralle eläintä, joka on sokea, jalkansa katkaissut tai muuten vahingoittunut, tai eläintä, jossa on paiseita, ihottumaa tai rupia; älkää tuoko Herralle sellaista eläintä alttarilla uhrattavaksi. 23 Viallisen tai kitukasvuisen sonnin tai lampaan voitte uhrata vapaaehtoisena lahjana, mutta se ei kelpaa Herralle tehdyn uhrilupauksen täyttämiseen. 24 Eläintä, joka on kuohittu, olipa sen kivekset sidottu, murskattu, revitty tai leikattu, ette saa tuoda uhriksi Herralle; sellaista ei saa tehdä teidän maassanne. 25 Ette myöskään saa ostaa keneltäkään vierasmaalaiselta sellaista eläintä uhrattavaksi ruokana Jumalallenne. Kuohitut eläimet ovat silvottuja; niissä on vamma, niitä uhraamalla ette saa Herran suosiota osaksenne." 26 Herra sanoi Moosekselle: 27 "Kun sonnivasikka, karitsa tai kili on syntynyt, sen on saatava olla seitsemän päivää emänsä luona, mutta kahdeksannesta päivästä lähtien se kelpaa tuliuhriksi Herralle. 28 Lehmää ei kuitenkaan saa teurastaa vasikkansa eikä lammasta karitsansa kanssa samana päivänä. 29 "Kun tuotte kiitosuhrin Herralle, uhratkaa se niin, että saatte siitä osaksenne Herran suosion. 30 Liha on syötävä samana päivänä; älkää jättäkö siitä mitään seuraavaan aamuun. Minä olen Herra. 31 "Pitäkää kaikki minun käskyni ja täyttäkää ne. Minä olen Herra. 32 Älkää halventako minun pyhää nimeäni, sillä minä tahdon olla israelilaisten keskuudessa pyhä. Minä, Herra, olen pyhittänyt teidät omaksi kansakseni. 33 Minä toin teidät pois Egyptistä ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. Minä olen Herra."

 

Kaikki lahjat ovat Jumalalle pyhiä, ja saastuneiden uhrien tarjoaminen on hänen nimensä väärin käyttämistä.

 

Tähän perustuu valitus, jossa Jumala sanoo kansan sanovan, että hänen pöytänsä on saastunut, koska me olemme syntisiä ja Jumalan elävinä uhreina lunastamia.

 

Oikeudenmukainen ja tasapuolinen rangaistus

 

Seuraavassa tekstissä on esimerkki jumalanpilkasta määrättävästä kuolemantuomiosta.

 

3. Moos. 24:10-16 10 Eräs mies, jolla oli israelilainen äiti mutta egyptiläinen isä, joutui israelilaisten leirissä liikkuessaan riitaan israelilaisen miehen kanssa. 11 Hän kirosi ja pilkkasi Herran nimeä, ja siksi hänet vietiin Mooseksen luo. Miehen äiti oli Selomit, Dibrin tytär, Danin heimoa. 12 Mies päätettiin pitää vangittuna, kunnes Herra ilmoittaisi, mitä hänelle oli tehtävä. 13 Herra sanoi Moosekselle: 14 "Vie rienaaja leirin ulkopuolelle, ja kaikki, jotka kuulivat hänen sanansa, pankoot kätensä hänen päänsä päälle. Sitten kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi. 15 Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa Jumalaansa, on kannettava vastuu synnistään. 16 Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet surmattakoon, koska hän on pilkannut Herran nimeä.

 

Tästä tekstistä on tärkeää panna merkille, että se, joka kulki Israelin kanssa erämaassa, oli Jeesus Kristus. Kristus itse sanoi, ettei kukaan ollut koskaan nähnyt Jumalaa eikä kuullut hänen ääntään. Näin ollen Kristus sääti tämän rangaistuksen Mooseksen kautta, minkä pitäisi jo sinänsä osoittaa, että se oli Kristuksen mukaan toimeenpantava.

 

Siitä vastasi Mooses, sen mukaan kuin häntä neuvoi erämaassa olento, jonka me ymmärrämme olleen Messias eli Israelin elohim. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan erämaassa; tämä kallio oli Kristus (1. Kor. 10:4).

 

Tästä syystä keskiajan trinitaarinen kirkko kielsi rangaistuksen uhalla sanomasta, että Kristus oli Israelin mukana erämaassa kulkenut olento eli Jehovan enkeli eli Suuren neuvoston viestintuoja, jonka Jes. 9:6 mainitsee (LXX). Jos läsnäolon enkeli oli Jeesus Kristus, silloin laki oli loukkaamaton ja myös käskyt, mukaan lukien sapatit ja juhla-ajat, olivat loukkaamattomia. He käyttivät näin ollen Jumalan valtaa ja hänen nimeään väärin. He tappoivat marttyyrit ja juopuivat pyhien verestä.

 

3. Moos. 24:23 23 Tämän Mooses puhui israelilaisille, ja he veivät rienaajan leirin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Näin israelilaiset täyttivät käskyn, jonka Herra oli antanut Moosekselle.

 

Jumalan nimen lausuminen hepreaksi

 

Sapattia viettävien Jumalan seurakuntien joukossa on joitakin ryhmiä, joiden mukaan Jumalan nimi on lausuttava ainoastaan heprean kielellä. Kohta, johon tämä perustuu, on Ap.t. 4:12, joka tulkitaan väärin.

 

Ap.t. 4:12 12 Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.

 

Näitä nimiä ovat seuraavat:

 

Korkeimmasta Jumalasta:

 

JaHVah, Jahu Wei, Jahawewei, Jhwh.

 

Messiaasta:

 

JaHVaHošea, Jahušua, Jahšua, Ješua.

 

Useimmat pyhää nimeä ajavat ryhmät kannattavat ennen kaikkea Korkeimman Jumalan nimeä Jahweh, ja Messiaasta ne käyttävät muotoa Jahšua.

 

Tämä voi johtaa siihen käsitykseen, että pelastuaksemme meidän on tunnettava Jumalan nimen asianmukainen ääntämys oikeaa intonaatiota myöten. Tämä ajatus pilkkaa Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä siinä oletetaan, että hän ei ole yhteydessä kehenkään millään muulla kielellä kuin hepreaksi. Tämä käsitys sivuuttaa kokonaan sen, että Jumala itse jakoi kielet Baabelin tornissa.

 

Tämä ajatus sivuuttaa sen, mitä Jes. 28:11 sanoo.

 

Jes. 28:11 11 Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle.

 

Se sivuuttaa myös myöhemmin Jeesuksena Kristuksena tunnetun olennon eri arvonimet ja hänelle delegoidut tehtävät, jotka Jes. 9:5 mainitsee.

 

Jes. 9:5 5 Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.Lauseen eri käsitteet voidaan lukea ja ymmärtää monin eri tavoin.

 

Septuaginta lukee sen, mitä Jesaja 9:6-8 sanoo, seuraavasti:

 

6 Lapsi on syntynyt meille, ja poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan: ja hänen nimensä on Suuren neuvoston viestintuoja [Suuren neuvoston enkeli]: sillä tuon rauhan ruhtinaille ja hänelle terveyden. 7 Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon: se on Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan sen perustuksena ja tukee sitä oikeudella ja vanhurskaudella nyt ja aina. 8 Sotajoukkojen Herra saa tämän aikaan.

 

Tekstissä lukee Neuvontuoja Mahtava Jumala [el].

 

Siitä johtuu sen kääntäminen Septuagintassa Korkeimman neuvoston enkeliksi tämän käsityksen mukaisesti.

 

Nimitystä Iankaikkinen Isä ei voida käsittää kolmiyhteysopissa eikä juutalaisuudessa. Se on kokonaan poistettu Septuagintasta. Heprean teksti antaa Iankaikkisen Isän tehtävän Messiaalle. Paavalin mukaan taivaassa ja maan päällä on monia isän ja lapsen suhteita (Efe. 3:14). Heprean teksti voitaisiin yrittää lukea siten, että sen mukaan Iankaikkinen Isä myöntää nimikkeen, mutta sitä ei tavallisesti lueta sillä tavalla, ei myöskään Septuagintassa. Soncino kääntää tekstin seuraavasti:

 

Lapsi on syntynyt meille,

 

Poika on meille annettu;

 

Ja hallitus on hänen harteillaan;

 

Ja hänen nimensä on

 

Pele-joez-el-gibbor-Abdi-ad-sar-šalom.

 

Näin ollen koko rakenne katsotaan nimeksi, joka kuvaa Jumalan antamaa voimaa. Septuagintassa asia ymmärrettiin niin, että hän oli Vanhan Testamentin enkeli, joka antoi lain Moosekselle, kun se kirjoitettiin vuosisatoja ennen Kristusta. Nykyaikainen juutalaisuus koettaa sivuuttaa tämän, ja juuri siitä syystä kristinuskon jälkeinen rabbiininen juutalaisuus kielsi Septuagintan.

 

Me tiedämme, että nämä eri tehtävät perustuvat delegointiin, koska jakeen 7 viimeisen osan mukaan tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

 

Ajatus pyhistä nimistä jättää huomiotta sen, mitä Matt. 1:21, 23 sanoo.

 

Jae 21 Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.

 

Jeesus tuli pelastajaksi delegoinnin avulla elettyään synnittömän elämän ja annettuaan elämänsä uhriksi: sillä Jumala on pelastaja.

 

Juudas 25 Ainoan Jumalan, hän, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta, ennen aikojen alkua, ny ja ikuisesti. Aamen.

 

(ks. Tutkielma Jumala pelastajamme (Nro 198)).

 

Matt. 1:23 23 Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

 

Tämä Jumalan poika, tämä Messias, tämä Pelastaja, jonka valtuudet perustuvat delegointiin, nimitettiin ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ja hänestä tuli ylipappimme hänen ensimmäisessä tulemisessaan ja hänestä tulee kuninkaamme hänen toisessa tulemisessaan. Messiaan rajoittaminen pelkästään yhteen heprealaiseen nimeen rikkoo kolmatta käskyä. Se on Jumala nimen käyttämistä ”väärin”. Se rajoittaa Jumalan tarkoitusta, ja se rajoittaa Jumalan suunnitelmaa, jonka perusteella hän pelastaa koko ihmiskunnan.

 

Kun opetuslapset pyysivät Jeesusta Kristusta opettamaan heitä rukoilemaan, Luuk. 11:1-4, hän opetti heitä kääntymään rukouksessaan Isän puoleen. Jumalaa kutsutaan ”Isäksemme, joka on taivaissa”.

 

Hän ei käskenyt heitä puhuttelemaan Isää ainoastaan hepreaksi.

 

Jeesuksen Kristuksen oma rukous, Joh. 17:1-26, Jumalalle sanoo: ”Isä". Matt. 27:46 osoittaa, että kun Jeesus Kristus oli ristillä, hän huusi Isää arameaksi, joka oli kansan yleinen kieli: Eeli, Eeli, miksi minut hylkäsit? (Lainaten heprealaisia kirjoituksia.)

 

Hän ei käyttänyt hepreaa puhutelleessaan Isää. Matteus on merkinnyt tämän muistiin, koska hän oli paikalla ja kuuli sen. Paikalla oli myös Johannes. Johannes merkitsee muistiin hänen seuraavat sanansa, ”Se on täytetty”.

 

On erittäin tärkeää ymmärtää, että Jumalalla ja hänen Messiaallaan Jeesuksella Kristuksella on monia nimiä.

 

On erittäin tärkeää ymmärtää, että Jumalalla on useita nimiä ja että nämä nimet on ”pyhitettävä”. Näiden nimien lausuminen hepreaksi ei pyhitä Jumalan nimeä. Nimet itsessään sisältävät käsitteitä. Isän pojalle antamat nimet ovat vallan merkkejä. Siitä syystä enkelit, jotka toimivat Jumalan hyväksi Vanhassa Testametissa, saivat nimen Jehova. Ainoastaan häntä itseään kutsuttiin sotajoukkojen Jehovaksi.

 

Älkää vannoko lainkaan

 

Mitä Jeesus Kristus tarkoitti vuorisaarnassa sanoessaan opetuslapsilleen: ”Älkää vannoko lainkaan”? Hän oli juuri päässyt sanomasta, että hän ei tullut tuhoamaan lakia. Muuttiko hän tältä osin lain yhden kohdan?

 

Matt. 5:34-37 34 Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, 35 älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. 36 Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. 37 Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta.

 

Käännös ”Älkää vannoko lainkaan” ei ole osuva käännös kreikankielisestä alkutekstistä.

 

Concordant Literal New Testament tuo paljon selvemmin esille, mitä Jeesus Kristus tarkoitti.

 

Concordant, Matt. 5:33-37 Kuulette taas, että isille julistettiin, Älkää vannoko väärin (valehdelko valalla), vaan täytä Herralle valasi. Kuitenkin minä sanon teille, että ette ehdottomasti vanno, ette taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, ettekä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, ettekä Jerusalmein kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. Sinun ei pidä myöskään vannon pääsi kautta, sillä sinä et pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi valkoiseksi tai mustaksi. Anna kuitenkin sanasi olla on, on ja ei, ei. Mitä siihen lisätään, on lähtöisin pahasta itsestään.

 

Nämä jakeet jakautuvat kahteen osaan. Ensimmäinen osa vahvistaa valoja koskevan lain. Toinen osa kieltää vannoskelemasta turhanpäiväisesti tai kevytmielisesti. Me olemme kaikki kuulleet ihmisten sanovat ”totta puhuen”, joten tarkoittaako tämä, ettemme puhuneet totta sitä ennen? Vai yrittävätkö he antaa lisäpainoa sanomalla ”sokeutukoon äitini, jos en puhu totta”.

 

Kristuksen aikoina yhteiskunnassa vannottiin maan, kuten Jerusalemin, tai pään kautta, kun yritettiin antaa sanoille lisäpainoa, suunnilleen samalla tavoin, kuin ihmiset käyttävät nykyään kirosanoja yrittäessään panna sanoilleen lisää painoa. Kristuksen ohjeet meille; olkoon sanasi KYLLÄ, KYLLÄ tai EI, EI.

 

Jotkut entiset johtajamme ovat opettaneet meitä olemaan vannomasta tuomioistuimessa, vedoten näihin sanoihin, "Älkää vannoko lainkaan”. Tämä on näiden sanojen väärä tulkinta. Apostoli Paavali vannoi tuomioistuimessa, ja se kuului asiaan.

 

Ruut käytti Jumalan nimeä julistaessaan olevansa uskollinen Naomille.

 

Ruut 1:16-17 16 Mutta Ruut sanoi: "Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!"

 

Ruut käytti tässä esimerkissä Jumalan nimeä asianmukaisesti. Meidän on noudatettava tätä esimerkkiä ja tehtävä samoin.

 

Kielen käyttö

 

Kolmannen käskyn painotus perustuvat siihen, mitä sanomme. Sanamme paljastavat ajatuksemme; ajatuksemme ohjaavat toimiamme. Erään periaatteen mainitsee Luuk. 6:43-45.

 

Luuk. 6:43-45 43 Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. 44 Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. 45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

 

Apostoli Paavali selittää pahan sydämen Roomassa oleville veljille. Hän osoittaa, millainen on luonteeltaan ihminen, joka on päättänyt erkaantua Jumalasta.

 

Room. 3:10-18 10 Onhan kirjoitettu: -- Ei ole yhtäkään vanhurskasta, 11 ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 12 Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. 13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, 14 heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. 15 Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, 16 tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. 17 Rauhan tietä he eivät tunne, 18 jumalanpelko on heille vieras.

 

Näissä jakeissa meille osoitetaan, ketkä eivät kunnioita Jumalan lakia.

 

Jaakob, Kristuksen oma veli, Jerusalemin seurakunnan paimen eli piispa, Apostolien tekojen 15. luvussa kuvatun kirkolliskokouksen puheenjohtaja, puhui paljon kielen käytöstä.

 

Jaak. 1:26 26 26 Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha.

 

Jaak. 2:5-7 5 Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. 6 Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen? 7 Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?

 

Jaak. 3:5-9 5 Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! 6 Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. 7 Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, 8 mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. 9 Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.

 

Jaak. 4:11-12 11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. 12 Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?

 

1. Piet. 3:10 10 Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta.

 

Me näemme tässä kohtaa kirjoituksia, että Jumala haluaa, että hänen todellisilla palvelijoillaan on puhdas kieli. Meidät tuomitaan sen perusteella, mitä sanomme. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

 

Rukous

 

Jumalan rukoilu asianmukaisella tavalla tunnettiin ammoisista ajoista. Mutta rukousta käytetään myös yritettäessä manipuloida Jumalaa. Tällainen manipulointiyritys on turha. Se rikkoo kolmatta käskyä. Seurakunnanjohtajat ovat määränneet ”paastoja”, kun järjestö joutui rahoitusvaikeuksiin. Rukouksia on lausuttu seurakunnanjohtajien puolesta, jotka saavat jäsenet luopumaan uskosta.

 

Jes. 1:15 15 Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele,

 

Väärä profetointi

 

Jumala käytti profetointia ja profeettoja varoittaakseen kansaa tulevista tapahtumista, kehottaakseen tottelemattomattomia tekemään parannukseen ja osoittaakseen, mitä Israelille tapahtuisi, jos se rikkoisi hänen lakejaan.

 

”Väärä profetia” on aina ollut Jumalan kansan kiusana. Kertomus Mooabin kuninkaasta Balakista, joka pyysi Balaamia kiroamaan Israelin 4. Mooseksen kirjan 22. luvussa, osoittaa, miten Jumala suhtautuu vääriin profeettoihin. Jumalan oli puhuttava aasin kautta kiinnittääkseen Balaamin huomion. Väärä profetointi Jumalan nimessä on "turhuutta" eli väärin. Väärien ajatusten levittäminen ja kirjoitusten vääristely on vaivanneet tavattomasti Jumalan seurakuntaa 1900-luvulla.

 

Valtavirtana oleva niin sanottu puhdasoppinen maailma on täynnä ihmisten kehittämiä vääriä oppeja, jotka rikkovat kolmatta käskyä ja sotivat Jumalan lakeja vastaan. Rukoukset niin sanotulle Marialle, joka saa väärän Kristuksen toimintaan, ovat kaikki turhuutta ja vääriä vetoomuksia. Helmien ja ”rukousmyllyjen” käyttö on turhaa toistoa, joka on kielletty Raamatussa.

 

Matt. 6:7 7 Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja.

 

Yritykset tuhatpäisen joukon kokoamiseksi stadionille tai areenalle ja saarnat, joilla heidät yritetään saada vastaanottamaan väärä Kristus, on kaikki turhuutta, ja Elävän Jumalan nimen käyttämistä väärin.

 

Seurakunnan palveluksissa suhteellisen äskettäin yleistyneet laulut, erityisesti sellaiset kuin ”sellaisena, kuin olen”, ovat kolmannen käskyn rikkomus. Ne eivät osoita ymmärrystä parannuksen teon välttämättömyydestä, ja ne täyttävät Aamoksen mainitsemat ”valitukset”, jotka profetian mukaan täyttäisivät pyhäkkömme.

 

Sunnuntaiaamuinen ”saarna Jeesuksesta” on kaikki Jumalan nimen käyttämistä väärin. Uuden Testamentin todellinen Jeesus Kristus sanoo, kuten Matt. 15:9 ja Mark. 7:7 osoittaa:

 

Turhaan he minua palvelevat (kreikaksi palvovat), kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.

 

Koko niin sanotun gospel-musiikkijärjestelmä, jossa kehotetaan ”antamaan sydämesi Herralle”; väärä oppi, jonka mukaan menemme taivaaseen; tai jonka mukaan palat helvetissä ikuisesti; ei perustu mihinkään Elävän Jumalan kirjoituksiin. Se ei löydy Raamatusta. Kaikki nämä ideat ovat ihmisten keksimiä. Ne eivät ole raamatullisia. Ne ovat turhuutta eli väärin. Niillä ei ole muuta tarkoitusta kuin pelkouskonnon levittäminen, ja ne kätkevät ainoan todellisen Jumalan koko tarkoituksen ja suunnitelman. Tämän suunnitelman mukaan koko ihmiskunta johdatetaan hänen yhteyteensä katumuksessa ja kuuliaisuudessa (vrt. Ap.t. 2:38 ja Matt. 7:21).

 

Lain negativismi

 

Jotkut ovat väittäneet, että lain rakenne, joka ilmenee kymmenenä käskynä, on sanamuodoltaan ja opetukseltaan negatiivinen: ”Älä.” Tätä ilmaisua käytetään kymmenen kertaa 2. Mooseksen kirjan 20. luvussa, ja kymmenen kertaa, kun käskyt esitetään 5. Mooseksen kirjan 5. luvussa.

 

Kymmenkohtainen laki on positiivinen laki sitä sovelletaessa. Kymmentä käskyä on noudatettava, ja niiden tehtävänä on säädellä koko yhteiskuntaa ja kutakin yksilöä erityisesti. Kun lakia noudatetaan ja sovelletaan, se saattaa ihmisen ”hengen” Jumalan tien mukaiseksi. Se saa ihmisen kehittämään kuuliaisuutta sisältä päin. Se opettaa ihmiselle tavan ”hallita”. Ainakin siihen asti, kun ihminen oppii hallitsemaan sydäntään, laittomuus pysyy vallalla.

 

Ihmisen sydän on käännytettävä ja muutettava; sillä muuten ihmisen teot ovat hulluutta.

 

Psalmit 14:1, 53:1, (ensimmäinen osa) 1 Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole."

 

San. 14:7 7 Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä.

 

San. 17:12 12 Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!

 

San. 18:6 6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.

 

San. 13:20 20 Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.

 

Jumalan laki on täynnä viisautta. Kun Jumalan lakia noudatetaan, se antaa ymmärrystä. Kun Jumalan lakia sovelletaan, se on positiivinen. Se saa aikaan positiivisia tuloksia.

 

Jumalan laki on ratkaisu ihmisen kyvyttömyyteen hallita. Kolmas käsky on iso osa hallintoa. Viisaudessaan Jumala ilmoittaa lakinsa. Ihmiskunnan on opittava pelkäämään Jumalaa ja pelkämään hänen lakinsa rikkomista.

 

(vrt. myös 2. Moos. 20:10; 5. Moos. 5:14; San. 1:32; 14:7; 17:12; 10:23; 18:6; 29:11; 13:20; 26:6).

 

Vannominen ja palvonta

 

Vannominen ja vallankumous

 

2. Moos. 21:17 määrää isän ja äitin kiroamista seuraavan rangaistuksen. Edellytykset, joiden perusteella kansan tottelemattomat yksilöt voidaan kirota, esitetään lain teksteissä. Kirousta tai syytöstä ei voida esittää muuten kuin

lain rakenteen alaisuudessa. Kaikki tällainen toiminta on vastoin kolmatta käskyä sekä muita siihen sovellettavia säännöksiä.

 

Vannominen ja palvonta

 

Jumala itse on vannonut valan, joka pysyy. Jes. 45:23 on profetia.

 

Jes. 45:23 23 Minä olen vannonut itseni kautta, minun suuni on lausunut tämän totuuden, peruuttamattoman sanan: -- Minun edessäni on notkistuva jokainen polvi, jokainen suu on vannova minun nimeeni!

 

Jumala julistaa tässä, että historia huipentuu hänen palvelukseensa, ja Jumalan vala on jokaisen yhteiskunnan ja jokaisen heimon perusta.

 

Miika 6:8 8 Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

 

5. Moos. 5:11 11 Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

 

Jaak. 5:12 12 Ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan, älkää maan älkääkä minkään muunkaan kautta. Kun myönnätte, sanokaa vain: "Kyllä", kun kiellätte, sanokaa: "Ei." Muutoin teitä kohtaa tuomio.

 

Jumalan sana ja Jumalan nimi eivät palaa tyhjinä. Niitä ei saa käyttää väärin (vrt. Room. 14:11).

 

Jumala on jättänyt jäljelle jokaiseen sukupolveen niitä, jotka eivät ole kumartaneet tätä järjestelmää ja ovat ottaneet vastaan hänet ja pysyneet hänelle uskollisina (1. Kun. 19:18).

 

1. Kun. 19:18 18 Vain seitsemäntuhatta minä jätän jäljelle Israeliin, kaikki ne, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalin edessä ja joiden suu ei ole Baalia suudellut.

 

Jumala on valinnut Jeesuksen Kristuksen voidellukseen, ja kaikki kumartavat häntä Jumalan nimessä.

 

Fil. 2:10 10 Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

 

Se, mikä Jumalasta voidaan tuntea, näkyy hänen valituistaan, jotka toimivat hänen nimessään (Room. 1:19-20). Jumalan tulevassa valtakunnassa ihmiset eivät huuda avuksi Jumalan nimeä väärin, kuten he tekivät muinaisina aikoina (1. Moos. 4:26). Hänet, joka on nimitetty ylipapiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, julistetaan kuninkaiden kuninkaaksi, ja hän tulee hallitsemaan hänet lähettäneen ainoan todellisen Jumalan nimessä (Joh. 17:3), eivätkä kenenkään huulet enää käytä Jumalan nimeä väärin.

 

 

 

 

 

Jumalan kristityt seurakunnat

 

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

 

PO Box 45 Rockton Ontario LOR 1XO Canada

 

Sähköposti:   CCG Secretary

 

 

 

Tekijänoikeus:   Tällä sivustolla olevia kirjoituksia saa vapaasti jäljentää ja jakaa sillä edellytyksellä, että ne jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

 

 

| Etsi | Aakkosellinen hakemisto | Pitkä luettelo | Aloitussivu | Verkkovastaava | Lisää |