Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F052

 

 

 

 

 

1. Tessalonikalaiskirjeen kommentaari

 

(Edition 1.0 20201112-20201112)

 

 

 

Tessalonikalaiskirje oli ensimmäinen Paavalin kirjoittama kirje.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


1. Tessalonikalaiskirjeen kommentaari

 

Johdanto

Paavali tuli Tessalonikaan, Makedonian pääkaupunkiin (Ap. t. 17:1) Silaksen ja Timoteuksen kanssa hänen toisella lähetysmatkallaan (Ap. t. 15:40 -18:22), sen jälkeen kun hänet oli karkotettu Filippistä. Paavali saarnasi synagogassa kolmena sapattina julistaen Jeesusta Messiaana, jonka kuoleman ja ylösnousemuksen välttämättömyys kävi ilmi kirjoituksista (Ap. t. 17:3). Jotkut juutalaiset olivat vakuuttuneita ja myös monet kreikkalaiset, jotka olivat kiinnostuneita Israelin uskosta, olivat vakuuttuneita. Heistä tuli menestyksellisen ei-juutalaisen palvelutyön ydin, joka jatkui jonkin aikaa. Juutalaiset ärsyyntyivät kreikkalaisten kääntymisestä uskoon pois heidän (juutalaisten) vaivannäöstään ja syyttivät Paavalia kapinan lietsomisesta (Ap. t. 17:7). He aiheuttivat sellaista häiriötä, että heidän ystävänsä lähettivät Paavalin ja Silaksen yön selkään pois Beroiaan. Kun uutinen apostolin menestyksestä saapui Tessalonikaan, hänen vastustajansa seurasivat heitä Beroiaan ja ajoivat hänet jälleen pois kaupungista. Paavali siirtyi Ateenaan ja pian sen jälkeen Korinttiin.

 

Paavali oli huolissaan uudesta Tessalonikan seurakunnasta, jolta oli riistetty sen johtajat ja jota sikäläisen synagogan juutalaiset olivat vainonneet. Juutalaiset jatkoivat hyökkäystä kyseenalaistamalla apostolin luonteen ja motiivit. He syyttivät häntä eksytyksestä, kavaluudesta, ahneudesta, epäpuhtaudesta ja epärehellisyydestä (2:3-6). Paavali lähetti Timoteuksen sitten rohkaisemaan nuorta seurakuntaa vastustamaan sikäläistä vainoa. Kun Timoteus palasi mukanaan puhuen hyviä asioita heidän uskostaan ja uskollisuudestaan, Paavali oli tyytyväinen ja kirjoitti heille ensimmäisen kirjeen, jossa hän ilmaisi kiitollisuutensa ja ilonsa heidän sinnikkyydestään ja kehotti heitä kristilliseen käyttäytymiseen. Kirjeessä käsiteltiin kahta tärkeää asiaa, jotka koskivat sikäläisiä veljiä.

 

Kysymykset olivat kirjeessä olevasta vastauksesta päättäen seuraavat: 1: Riistetäänkö kristityltä valtakunnan siunaus, jos hän kuolee ennen Kristuksen toista tulemista? Ja;

2. Milloin Kristus tulee kirkkaudessa?

 

Paavali käsittelee ensimmäistä näistä kysymyksistä jakeissa 4:13-18 ja toista jakeissa 5:1-11 (vrt. myös Intr. to Annotated Oxford RSV).

 

Kirje on kirjoitettu Korintista, nähtävästi 50-luvun alussa (vuoden 52 jaa. lopussa tai 53 jaa. alussa, katso jäljempänä), ja sitä pidetään yhtenä Paavalin varhaisimmista kirjoituksista.

 

Kirjeen yleiskatsaus - 1. Tessalonikalaiskirje

kirjoittanut E.W. Bullinger

 

KIRJEEN RAKENNE KOKONAISUUDESSAAN.

1. Tess. 1:1. MUODOLLISUUDET. JOHDANTO.
1. Tess. 1:23;1. Tess. 1:10. KIITTÄMINEN. KERTOMINEN. VETOOMUS.
1. Tess. 3:11-13. RUKOUS.
1. Tess. 4:1-1. Tess. 5:22. KEHOTUS. "koskien niitä, jotka ovat poisnukkuneet"(1. Tess. 4:13-17).*
1. Tess. 5:23-25. RUKOUS.
1. Tess. 5:26-28. MUODOLLISUUDET. PÄÄTÖS.

 JOHDANTOHUOMAUTUKSET.

1. Paavali perusti Tessalonikan seurakunnan yhdessä Silaan ja Timoteuksen kanssa (Ap. t. 17:1,Ap. t. 17:9). Vaikka jotkut juutalaiset uskoivat, se koostui pääasiassa pakanoista, ja he ottivat sanoman, siis Jumalan sanan, iloisesti vastaan, mikä oli alkusoittoa aktiivisille lähetysoperaatioille koko Akhaiassa ja Makedoniassa (1. Tess. 1:8), joiden yhteisala on suunnilleen yhtä suuri kuin Iso-Britannia. Tässä mielessä he olivat malliseurakunta. Heiltä oli kuultavissa "Herran sana", ja heistä tuli esikuvia uskoville, osoittaen tuon sanan voiman omassa elämässään. Apostoli kirjoittaa iloisessa hengessä, sillä hän oli juuri saanut Timoteukselta ilosanoman heidän uskostaan ja rakkaudestaan (1. Tess. 3:6).


2. Suuri osa kirjeestä on täynnä oppia Herran tulemuksesta, siitä tulemuksesta, jonka Hän itse ilmoitti,
Matteus 24:36; Matteus 25:31; Matteus 26:64; ym., siitä samasta tulemuksesta, josta Hän puhui Ap. t. 1:7, »Ei ole teidän asianne tietää määräaikoja ja hetkiä, jotka Isä on omalla vallallaan päättänyt». Paavalin kielen samankaltaisuus koskien "määräaikoja ja hetkiä" (1. Tessalonikalaiskirje 5:1) on meille opiksi. Itse asiassa kautta koko kirjeen korostetaan tuon tulemisen olevan lähellä (1. Tess. 1:10;1. Tess. 2:12,1. Tess. 2:19;1. Tess. 3:13;1. Tess. 4:13;1. Tess. 4:18;1. Tess. 5:11. Tess. 5:11,1. Tess. 5:23). Mutta kuten on hyvin todettu, se, mikä lähestyy, voi myös loitota, ja niin tiedämme asian olevankin, sillä koska Hänen kansansa torjuu Kuninkaan ja valtakunnan, jälkimmäinen on rauenneena, kunnes "pakanoiden ajat" ovat päättyneet. 1. ja 2. Tess. ovat monessa suhteessa ainutlaatuisia; esim. kronologisesti sekä kanonisesti (ks. Liite-180, 192); erityisten termien käyttö Herramme tulemisen (parousia ja epiphaneia) suhteen; ks. tältä osin Huomautukset. Ja ne ovat ainoat kirjeet, jotka on osoitettu erityisesti jollekin seurakunnalle.

 

3. Tämä kirje on Paavalin kirjoituksista varhaisin, ja se lähetettiin Korintista vuoden 52 jaa. lopulla tai vuoden 53 jaa. alussa. Joidenkin mielestä se kirjoitettiin ensimmäisenä Uuden Testamentin kirjoista.

 

4. Thessaloniki, nykyinen Saloniki, joka sijaitsee samannimisellä lahdella, on aina ollut yksi Egeanmeren vilkkaimmista satamista. Se oli Makedonian alaosan tärkein kaupunki, ja sen väestön sanotaan olleen 200 000 asukasta ajanlaskumme alussa. Kaupunki, joka on nyt paljon pienempi, on aina ollut suurelta väestönosaltaan juutalainen."

 

Lukujen tarkoitus

Huomaa, että edellä mainitut kysymykset käsittelevät valtakunnan perimistä koskevaa asiaa sekä hänen tulemistaan. Käännynnäisten taikka Paavalin tai Timoteuksen mielessä ei koskaan ollut epäilystäkään siitä, että veljillä olisi mitään sellaisia näkemyksiä tai sellaista käsitystä, että he kuollessaan menisivät taivaaseen, kuten uskotaan auringonpalvonta- ja mysteerikultteissa Attiksen gnostilaisten ja Baalien palvojien keskuudessa sekä Kybelen, Ištarin eli Easterin (pääsiäisen) äitijumalattaren kulttien keskuudessa. Heitä kiinnosti vain se tosiasia, että jos he kuolisivat ennen Messiaan tuloa, he eivät saisi hyötyä Valtakunnan perinnöstä Messiaan tulevalla hallituskaudella, ts. tuhatvuotisessa valtakunnassa, minkä Johannes myöhemmin selitti Ilmestyskirjan luvussa 20. Baalin palvonnasta tai gnostilaisesta taivaan ja helvetin opista ei ole jälkeäkään missään teksteissä sen paremmin kysymysten kuin vastaustenkaan perusteella. Myöskään antinomismiin ei viitata edes juutalaisten Paavalia vastaan esittämissä syytöksissä.

 

Huomaa tässä kohtaa myös jakeista 1:2-3, että rukouksen kohde on Isä, Ainoa Todellinen Jumala, jota kukaan ihminen ei ole nähnyt eikä koskaan voikaan nähdä (Joh. 1:18; 1. Tim. 6:16), kuten Kristus, jonka Hän lähetti meille, ohjeisti (Joh. 17:3).

 

Ajatus kutsumisesta voimassa ja Pyhässä Hengessä vahvistuu myös tässä (1:4-5), jossa heistä tuleekin apostolien ja Herran jäljittelijöitä ja Pyhässä Hengessä ahdistuksessa esimerkkeinä koko Makedonialle ja Akhaialle (jakeet 6-7). Jakeessa 10 me näemme sitten puhuttavan Messiaan tulemisesta.

 

Luvussa 2 käsitellään Jumalan työtä, joka elää heissä Pyhän Hengen kautta, joka ohjaa työtä. Heistä tuli Juudeassa olevien Jumalan seurakuntien jäljittelijöitä (jae 14). Tässä hän puhuu juutalaisia vastaan, jotka yrittävät estää pakanoiden kutsumisen ja heidän pelastuksensa, joka on osa Jumalan suunnitelmaa (jakeet 15-16). Jumalan seurakunnat pakanoiden joukossa ovat myös seurakunnan kruunu sekä heidän kykynsä kerskata niiden kutsumisesta (jakeet 17-20).

 

Luvusta 3 käy ilmi, että Paavali oli profetoinut heille siitä vaivasta, jota he joutuisivat kärsimään siirtyessään Ateenaan ja siellä ollessaan, kun he lähettivät Timoteuksen takaisin heidän luokseen vahvistamaan heidän uskoaan ja kutsumistaan. Luvun 3 loppu viittaa Messiaan tulemiseen ja ensimmäisen ylösnousemuksen taivaallisen sotajoukon ja pyhien valittuihin, jotta Messias vahvistaisi heidän sydämensä nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä (jakeet 11-13).

 

Luku 4: Paavali lopettelee kirjeettään luvussa 4. Paavali muistuttaa heitä heidän saamastaan opetuksesta. Heidän tuli pidättäytyä siveettömyydestä ja ottaa vaimo pyhyydessä ja kunniassa. Jumala on kutsunut heidät pyhyyteen. Heidän tulee rakastaa toisiaan, elää hiljaa, huolehtia omista asioistaan ja työskennellä käsillään, niin kuin apostolit heitä kehottivat, jotta he saisivat osakseen ulkopuolisten kunnioituksen eivätkä olisi riippuvaisia kenestäkään.

 

Jakeessa 4:13 Paavali puhuu nimenomaan kuolleista ihmisinä, jotka nukkuvat. Heidän ei pidä surra näitä. Palatessaan Kristus tuo ne, jotka nukkuvat, takaisin tuossa eks-anastasiksessa eli "ulos-ylösnousemuksessa", johon Paavali viittaa (Filippiläiskirjeen jakeessa 3:11). Me, jotka pysymme elossa Herran saapumiseen asti, emme ole paremmassa asemassa kuin kuolleet (jae 15). Niinpä niitä meistä, jotka jäävät eloon, ei oteta pois, ennen kuin kuolleet herätetään, ja sitten meidät kaikki tullaan ottamaan pois ja viemään Messiaan luo Jerusalemiin. Sillä Messias laskeutuu alas taivaasta käskyhuudon ja arkkienkelin kutsun ja Jumalan torven äänen saattelemana, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ensin, ja me, jotka olemme elossa ja olemme jäljellä, nousemme yhdessä heidän kanssaan pilviin kohtaamaan Herran ilmassa ja siksi lohdutamme toisiamme näillä sanoilla (jakeet 16-17). Siten kuolleiden asuinsija on aina oleva hauta, eikä taivaasta ja helvetistä ole mitään mainintaa, eikä valittujen välillä ole mitään eroa siinä, milloin heidän on mentävä Messiaan luo ja kohdattava hänet, eikä tämä tapahdu tämän maailman ilmakehän ulkopuolella.

 

Seurakunnan vastuulla on puhaltaa torviin ja antaa selkeitä viestejä. Velvollisuutemme on näyttää ihmisille, milloin ja missä kokoontua ja kutsua heidät kokoon palvontaa ja toimintaa varten. Velvollisuutemme on kuunnella ja kuulla ääni ja seurata sen ohjeita.

 

Meidän täytyy olla aina valmiina kuuntelemaan 1. Tessalonikalaiskirjeen jakeiden 4:16-17 torvea.

 

"Herra itse laskeutuu taivaasta käskyn tullessa. Arkkienkeli kajauttaa huudon, ja torvi soittaa merkkiäänen. Ensimmäisinä nousevat ylös ne, jotka ovat kuollessaan uskoneet Kristukseen.

 

"Sen jälkeen meidät jäljellä olevat kiskaistaan heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin, missä kohtaamme Herran. Näin saamme olla aina Herran kanssa"

(vrt.. Šofar ja hopeinen torvi (Nro 047)).

 

Me näemme 1. Tessalonikalaiskirjeen jakeista 4:16-17, että arkkienkelin (Mikaelin) käskystä alkaa taivaallisen sotajoukon väliintulo ihmiskunnan asioihin. Se symboloi taivaan langenneen sotajoukon kuusituhatvuotisen kauden loppua. Tämä käsky edeltää kuolleiden ensimmäistä ylösnousemusta; ne valitut, joita kutsutaan kuolleiksi Kristuksessa. Nämä ihmiset ovat valittuja, joita kutsutaan nukkuneiksi (1. Kor. 15:6,18; 1. Tess. 4:13-15; 2. Piet. 3:4). Yhdessä niiden seurakunnan jäsenten kanssa, jotka ovat yhä elossa Messiaan tullessa, he tulevat olemaan Messiaan kanssa Jerusalemissa hänen palatessaan.

 

Tämä tapahtuma on kauan odotettu jälleennäkeminen Messiaan kanssa. Evankeliumeissa sitä kutsutaan hääateriaksi. Hääillallisen vertauksilla on paljon sanottavaa siitä, minkätyyppisiä ihmisiä on mukana seurakunnassa ja joista muodostuu valitut (vrt. Torvet (Nro 136)).

 

Luku 5 jatkuu ja rajaa prosessin

Paavali ei rajaa aikoja ja sanoo, että Messiaan tulemus on oleva kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: »Kaikki on hyvin, ei mitään hätää», tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Veljet eivät ole unessa eivätkä pimeydessä, vaan heidän tulee pysyä valppaina ja raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Koska veljet kuuluvat päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että valitut saisivat osakseen vihan vaan pelastuisivat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa, joka on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Paavali sanoo, että heidän tulee rohkaista toisiaan ja rakentaa toinen toistaan, niin kuin he tekivätkin.

 

Jakeesta 5:12 alkaen Paavali kehottaa heitä kunnioittamaan niitä, jotka näkevät vaivaa heidän keskuudessaan ja ovat heidän yläpuolellaan johtajina ja ojentavat heitä. Heidän tulee arvostaa heitä suuresti rakkaudessa näiden työn vuoksi ja elää rauhassa keskenään. Heidän tulee ojentaa kurittomia, rohkaista arkoja, tukea heikkoja ja olla kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei yksikään valittu kosta pahaa pahalla, vaan että he tekevät hyvää toinen toisellensa ja kaikille. Jakeesta 16 alkaen heitä kehotetaan aina iloitsemaan, jatkuvasti rukoilemaan, kiittämään kaikissa olosuhteissa, sillä se on Jumalan tahto meille Kristuksessa Jeesuksessa. Hän kehottaa heitä olemaan sammuttamatta henkeä, olemaan väheksymättä profetoimista ja koettelemaan kaikkea ja pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää, ja pysymään erossa kaikesta pahasta (jakeet 16-22).

 

Jakeesta 23 alkaen Paavali siunaa heitä ja pyytää, että itse rauhan Jumala pyhittäisi heidät kokonaan ja säilyttäisi koko heidän henkensä ja sielunsa ja ruumiinsa nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Jumala, joka kutsuu meitä, on uskollinen ja tekee sen. Paavali pyytää veljiä rukoilemaan heidän puolestaan ja tervehtimään veljiä ja lukemaan kirjeen kaikkien veljien edessä.

 

Sitten hän päättää toivomalla, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo on heidän kanssaan.

Teksti on yksiselitteisesti unitaarista subordinationismia, jossa ei ole jälkeäkään gnostilaisista tai antinomistisista opeista sen enempää kirkon käyttäytymisessä kuin Paavalin heille antamassa ohjauksessakaan.

 

1. Tessalonikalaiskirje (UT2020)

Luku 1

1Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka kuuluu Isälle Jumalalle ja Herralle Jeesukselle Kristukselle. Jumalan hyvyyttä ja rauhaa teille. 2Kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista ja mainitsemme teidät rukouksissamme. 3Jumalan ja Isämme edessä me muistelemme lakkaamatta uskollista työtänne, rakastavaa vaivannäköänne ja kestävää toivoanne, jonka olette panneet Jeesukseen Kristukseen. 4Veljet ja sisaret, te, joita Jumala rakastaa! Me tiedämme, että teidät on valittu. 5Ilosanomamme ei näet tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana ja suurena varmuutena. Tehän tiedätte, millaisiksi me osoittauduimme teidän luonanne, teidän vuoksenne. 6Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme ja Herran esimerkkiä, kun pahoissa vaikeuksissannekin otitte sanan vastaan ja iloitsitte Pyhästä Hengestä. 7Näin teistä tuli esimerkki kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville. 8Onhan Herran sana kaikunut teidän luotanne Makedonian ja Akhaian lisäksi kaikkialle muuallekin. Uskonne Jumalaan on tullut tunnetuksi joka paikassa, niin ettei meidän enää tarvitse itse julistaa yhtään mitään. 9Kaikkihan kertovat, miten meidän käyntimme teidän luonanne sujui: miten käännyitte pois epäjumalankuvista Jumalan puoleen, palvomaan elävää ja todellista Jumalaa. 10Aloitte odottaa taivaista hänen Poikaansa Jeesusta, jonka hän herätti kuolleiden joukosta ja joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.

 

Luku 2

1Te tiedätte itsekin, veljet ja sisaret, ettemme käyneet luonanne turhaan. 2Niin kuin tiedätte, meitä oli aiemmin pahoinpidelty ja nöyryytetty Filippissä. Ankarasta vastustuksesta huolimatta uskalsimme Jumalamme avulla kertoa teille hänen ilosanomansa. 3Meidän kehotuksemme eivät kumpua harhaisesta, moraalittomasta tai valheellisesta mielestä. 4Testattuaan meidät Jumala on antanut meille ilosanomansa, ja sitä me julistamme. Emme yritä miellyttää ihmisiä vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme. 5Niin kuin tiedätte, emme ole koskaan lähestyneet teitä mielistellen tai ahneina. Sen voi Jumala todistaa. 6Emme myöskään ole tavoitelleet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä sen enempää kuin muiltakaan. 7Kristuksen valtuuttamina apostoleina voisimme toki vaatia arvokasta kohtelua. Niin kuin imettävä äiti hoitaa lapsiaan, 8niin mekin olemme pitäneet teistä hellästi huolta. Ilosanoman lisäksi halusimme antaa teille myös itsemme, koska teistä oli tullut meille niin rakkaita. 9Muistattehan, veljet ja sisaret, miten näimme vaivaa ja ponnistelimme. Jumalan ilosanomaa julistaessamme kävimme samalla yötä päivää ansiotyössä, ettei meistä olisi ollut teille vaivaa. 10Te uskovat voitte Jumalan kanssa todistaa, että tulimme luoksenne pyhinä, oikeamielisinä ja moitteettomina. 11Niin kuin tiedätte, me opastimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan. 12Rohkaisimme teitä ja kehotimme teitä elämään Jumalan arvolle sopivasti, koska hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa. 13Kiitämme jatkuvasti Jumalaa, sillä kun te kuulitte meiltä Jumalan sanan, ette pitäneet sitä ihmisten vaan Jumalan sanana. Sitä se todella onkin. Se myös vaikuttaa teissä uskovissa. 14Näin te, veljet ja sisaret, otitte mallia niistä Jumalan seurakunnista, joita Kristuksella Jeesuksella on Juudeassa. Teidän maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset Juudean uskovia. 15Juutalaisethan tappoivat myös Herran Jeesuksen ja profeetat. Meitäkin he vainosivat. He toimivat vastoin Jumalan tahtoa ja ovat kaikkien ihmisten vihollisia. 16Kun me puhumme muille kansoille, jotta ne pelastuisivat, juutalaiset yrittävät estää meitä. Aina he ovat täyttämässä syntiensä mitta-astiaa, ja lopulta Jumalan viha kohdistuu heihin. 17Veljet ja sisaret! Olemme nyt joutuneet hetkeksi eroon teistä – tosin vain fyysisesti, emme sydämessämme. Nyt kaipaamme aina vain enemmän saada taas nähdä teidät. 18Olemme kyllä aikoneet tulla käymään. Minä, Paavali, olen suunnitellut sitä kerran jos toisenkin. Saatana on kuitenkin aina estänyt meitä tulemasta. 19Kukapa muu antaisi meille toivoa kuin te? Kenestä muusta iloitsisimme? Te olette meidän kunniaseppeleemme, kun seisomme Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä hänen saapuessaan. 20Teistä me ylpeilemme ja iloitsemme

 

Luku 3

1Lopulta emme enää kestäneet kauempaa. Siksi päätimme itse jäädä Ateenaan 2ja lähettää luoksenne veljemme Timoteuksen. Hän on Jumalan työtoveri levittäessään Kristuksen ilosanomaa. Lähetimme hänet vahvistamaan uskoanne, 3etteivät nämä teidän vaikeutenne saisi ketään teistä horjumaan. Tehän tiedätte, että vaikeudet ovat meidän osamme. 4Jo teidän luonanne me sanoimme, että joutuisimme kärsimään. Juuri niin myös tapahtui, kuten tiedätte. 5Siksipä en enää kestänyt, vaan lähetin Timoteuksen ottamaan selvää teidän uskostanne. Pelkäsin, että Kiusaaja olisi koetellut teitä niin, että työmme olisi valunut tyhjiin. 6Nyt Timoteus on kuitenkin palannut teidän luotanne ja kertonut hyviä uutisia uskostanne ja rakkaudestanne. Hänen mukaansa te muistelette meitä aina hyvällä ja kaipaatte meitä samoin kuin me teitä. 7Siksi, veljet ja sisaret, teidän uskonne on rohkaissut meitä kaikkien paineidemme ja vaikeuksiemme keskellä. 8Nyt mekin voimme elää ja hengittää, kun te pidätte kiinni Herrasta. 9Miten voisimmekaan kiittää Jumalaamme kylliksi, kun iloitsemme teistä hänen edessään? 10Yötä päivää me rukoilemme rukoilemasta päästyämme, että saisimme nähdä teidät ja paikata uskonne puutteet. 11Kunpa itse Jumala, Isämme, ja Herramme Jeesus kuitenkin näyttäisivät meille tien teidän luoksenne. 12Toivon Herran lisäävän ja kasvattavan teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia muita kohtaan – rakastammehan mekin teitä. 13Silloin sydämenne vahvistuu ja on virheettömän pyhä Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa. Aamen.

 

Luku 4

1Sitten vielä pyyntö ja kehotus Herran Jeesuksen nimissä, veljet ja sisaret: eläkää niin kuin me olemme teitä opettaneet. Niinhän te elättekin. Silloin miellytätte Jumalaa ja tulette entistä paremmiksi. 2Tiedättehän ne käskyt, jotka Herran Jeesuksen tahdosta annoimme teille. 3Jumala haluaa, että teistä tulisi pyhiä. Pysykää erossa seksuaalisesta holtittomuudesta. 4Jokaisen teistä on ymmärrettävä ottaa puoliso pysyäkseen puhtaana ja kunniallisena. 5Älkää antako valtaa himolle niin kuin vierasuskoiset, jotka eivät tunne Jumalaa. 6Älkää astuko toistenne varpaille, älkää ahnehtiko toistenne omaa. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille jo sanoneet ja painottaneet. 7Ei Jumala ole kutsunut teitä elämään saastassa vaan tulemaan pyhiksi. 8Siksi se, joka torjuu nämä käskyt, ei torju ihmistä vaan Jumalan, joka antaa teille Pyhän Henkensä. 9Lähimmäisenrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa. Onhan itse Jumala opettanut teidät rakastamaan toisianne, 10ja niinpä te rakastattekin kaikkia veljiä ja sisaria koko Makedoniassa. Kehotamme teitä silti rakastamaan entistä enemmän. 11Pitäkää kunnia-asiana, että käyttäydytte rauhallisesti, huolehditte omista asioistanne ja teette työtä omin käsin, niin kuin olemme käskeneet. 12Silloin annatte joukkoonne kuulumattomille hyvän vaikutelman ettekä tarvitse muilta mitään. 13Veljet ja sisaret, tahdomme teidän olevan selvillä siitä, mitä poisnukkuneille tapahtuu. Emme näet tahdo teidän surevan niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. 14Mehän uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi kuolleista. Siispä voimme luottaa siihen, että Jumala nostaa muut poisnukkuneet ylös yhdessä hänen kanssaan. 15Kerromme teille, mitä Herra on sanonut: Me, jotka pysymme elossa Herran saapumiseen asti, emme ole paremmassa asemassa kuin kuolleet. 16Herra itse laskeutuu taivaasta käskyn tullessa. Arkkienkeli kajauttaa huudon, ja torvi soittaa merkkiäänen. Ensimmäisinä nousevat ylös ne, jotka ovat kuollessaan uskoneet Kristukseen. 17Sen jälkeen meidät jäljellä olevat kiskaistaan heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin, missä kohtaamme Herran. Näin saamme olla aina Herran kanssa. 18Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

 

Luku 5

1Ajoista ja hetkistä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet ja sisaret. 2Tiedätte itse hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. 3Juuri kun ihmiset tuudittautuvat turvallisuuden tunteeseen, tuho yllättää heidät kuin supistukset raskaana olevan naisen. Sitä he eivät pääse pakoon. 4Te ette kuitenkaan elä pimeässä, veljet ja sisaret, eikä tuhon päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. 5Te olette kaikki valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. 6Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pidettävä päämme selvänä. 7Yöllä jotkut nukkuvat ja toiset ryyppäävät. 8Me sen sijaan olemme päivän lapsia. Meidän on pysyttävä selvin päin ja pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan. Kypäränä meillä on pelastuksen toivo. 9Ei Jumala valinnut meitä vihansa kohteiksi vaan pelastaakseen meidät Herramme Jeesuksen Kristuksen avulla. 10Kristus kuoli puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. 11Kannustakaa ja tukekaa siis toisianne, ja niinhän te teettekin. 12Veljet ja sisaret, pyydämme teitä ottamaan huomioon ne, jotka keskuudessanne näkevät vaivaa, kantavat vastuuta ja ohjaavat teitä. 13Osoittakaa heille aivan erityistä rakkautta heidän työnsä vuoksi. Eläkää rauhassa keskenänne. 14Veljet ja sisaret, me kehotamme teitä panemaan kurittomat kuriin, rohkaisemaan lannistuneita, tukemaan heikkoja ja olemaan kaikkia kohtaan kärsivällisiä. 15Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Tavoitelkaa aina hyvää toisillenne ja kaikille muille ihmisille. 16Iloitkaa aina 17ja rukoilkaa jatkuvasti. 18Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi. 19Älkää sammuttako Henkeä 20älkääkä tyrmätkö profetioita. 21Testatkaa kaikki asiat ja säilyttäkää se, mikä osoittautuu hyväksi. 22Kaikesta pahasta sen sijaan hankkiutukaa eroon. 23Kunpa itse rauhan Jumala tekisi teistä kauttaaltaan pyhiä ja suojelisi henkeänne, sieluanne ja ruumistanne. Siten te olisitte moitteettomia, kun Herramme Jeesus Kristus palaa. 24Hän, joka on kutsunut teidät, on uskollinen ja pitää lupauksensa. 25Veljet ja sisaret, rukoilkaa myös meidän puolestamme. 26Tervehtikää kaikkia veljiä ja sisaria pyhällä poskisuudelmalla. 27Minä vaadin Herran nimissä, että tämä kirje luetaan kaikille veljille ja sisarille. 28Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille kaikille!

 

Meidän kaikkien tulisi tarkata, miten suhtaudumme toisiimme ja miten järjestelemme Jumalan seurakunnan rakenteen ympärille, jossa toinen toisesta kannetaan huolta ja toinen toista rakastetaan. Meidän on erityisesti osoitettava asianmukaista kunnioitusta niitä kohtaan, jotka opettavat ja johtavat meitä uskossa We especially need to show due respect to those who instruct and lead us in the Faith (1. Tess. 5:12-18).(vrt. Kristillisen elämän perusta Nro 085)).

 

Moni meistä on kokenut kovia menneisyydessä. Suuri osa seurakuntaa tuhoutui ihmiskunnian ja rakkaudettomuuden vuoksi. 1900-luvun seurakunnan suurin synti oli ihmiskunnia, eivätkä ihmiset ymmärtäneet sitä (katso tutkielma Ihmiskunnia (Nro 221)). (vrt. myös Hepr. 10:24-25).