Jumalan kristityt seurakunnat
Nro F060
Pietarin
1. kirjeen kommentaari
(Versio 1.0 20200821-20200821)
Tämä Pietarin ensimmäinen kirje kirjoitettiin israelilaisille diasporassa eläville pakolaisille valittujen pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa.
Christian Churches of God
E-mail: secretary@ccg.org
(Copyright © 2006, 2018 Wade Cox)
(tr.
2023)
Tätä kirjoitusta saa
jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan
mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä
tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista
kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin
ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoituson saatavilla
www-sivulta:
http://www.logon.org
and http://www.ccg.org
Pietarin 1.
kirjeen kommentaari
Johdanto
Jaakobin kirjeen
tekstihän kirjoitettiin hajallaan oleville kahdelletoista sukukunnalle. Myös tämän
Pietarin ensimmäisen kirjeen (1. Pietarin) teksti on samalle hajallaan olevalle
ryhmälle eli Israelin kahdelletoista sukukunnalle. Pietari lähetettiin
pakanoiden luo (Ap. t. 15:7,14), joiden keskuudessa oli hajallaan kaksitoista
sukukuntaa, ja hän toimi Antiokiasta käsin, missä hän asetti kolme sikäläistä
piispaa palvelutehtäviinsä. Nämä juutalaiset/israelilaiset joutuivat
hajaannuksiin, kuten näemme Apostolien tekojen kohdasta 2:5-11. Hänen
lähetysalueensa ulottuivat Vähä-Aasian kautta Parthiaan ja ylipäänsä Aasiaan,
ja hänen palvelutehtävänsä kohteita on käsitelty tutkielmassa Seurakunnan perustaminen
seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D).
"1. Pietari saarnasi
evankeliumia Pontoksessa ja Galatiassa ja Kappadokiassa ja Betaniassa sekä
Italiassa ja Aasiassa, ja myöhemmin Nero ristiinnaulitsi hänet Roomassa pää
alaspäin, koska hän itse oli halunnut kärsiä tällä tavalla.
Nämä alueet ovat nykyään
tunnistettavissa osaksi muinaista Parthian valtakuntaa, siis nykyisestä
Turkista ja Mesopotamiasta (nykyinen Irak).
2. Andreas saarnasi
skyytialaisille ja traakialaisille, ja hänet ristiinnaulittiin, ripustettuna
oliivipuuhun Patraissa, joka oli kaupunki Akhaiassa; ja sinne hänet
haudattiinkin.
Tästä näemme, että
Andreas (Pietarin veli) saarnasi parthialaisille ja skyytialaisille pohjoisessa
ja traakialaisille lännessä. Tämä osoittaa aluejaon, joka oli määritelty
työntekoa varten Pietarin ja muiden apostolien kesken."
Trinitaarinen järjestelmä
vääristelee tarkoituksella hänen palvelutehtäväänsä sen illuusion vaalimiseksi,
että Pietari oli Rooman piispa, mitä hän ei ollut. Tämän näkemyksen
tarkoituksena oli edistää Pietarin perimyksen fiktiota, joka perustui
Matteuksen kohdan 16:18 tekstin väärinkäyttöön. On vain oletettu, että hänet
tapettiin Roomassa, mutta hänen väitetään menneen Italiaan palvelutehtävänsä
loppupuolella ja vain oletetaan tehneen tämän Neron hallituskaudella. Paavali
se teloitettiin Neron kaudella ja myös Linus, joka oli Rooman ensimmäinen
piispa, joka oli Paavalin nimittämä. Tämä seurasi sitä tapausta, että Neron
perhe myrkytti Claudiuksen ja Caradogin.
Hänen palvelutehtävänsä
suuntautui Diasporan maanpakolaisiin siellä Vähä-Aasiassa ja siitä
eteenpäin aina Aasiaan. Tässä hän viittaa jälleen predestinaatioon ja Jumalan,
Isän, esittämään kutsuun, kuten Roomalaiskirjeen 8:29-30 toteaa ja jota
toistetaan tässä ja uudelleen Pietarin 2. kirjeessä ja Juudan kirjeessä (vrt. Juudan kommentaari (F065)).
Assyrialaiset veivät
israelilaiset vankeuteen vuonna 722 eaa., ja nämä asettuivat Arasjoen
pohjoispuolelle heettiläisten eli kelttien keskuuteen. Babylonialaiset taas
veivät juutalaiset sekä osan Benjaminista ja Leevistä vuodesta 586 eaa.
eteenpäin. Pietarin lähetystehtävä suuntautui kuitenkin diasporan
israelilaisten keskuuteen Parthiaan ja sen lähistölle, ja hänen veljensä
Andreaksen lähetystehtävä suuntautui Parthiaan, Skyytiassa ja Traakiaan,
nähtävästi tukeakseen kyseistä lähetystehtävää. Molemmat tapettiin paaluilla
eli puilla (myös myöhemmin ristiinnaulittuina), Pietari ylösalaisin, ja
Andreas, jota symboloidaan vinoristillä, oliivipuussa, kuten häntä symboloidaan
skyyttiläisten keskuudessa, jotka muuttivat Skotlantiin (vrt. Abrahamin jälkeläiset Osa VI: Israel
(Nro 212 F)).
Suurin osa niistä, jotka
sanovat olevansa juutalaisia, ovat sekoitus, jonka osina ovat Hg. E3b
kanaanilaiset ja egyptiläiset Hg. E1a pohjoisafrikkalaiset, Hg J. edomilaiset
ja arabit ja R1a kasaarit joidenkin R1b heettiläisten kanssa. Alle kymmenen
prosenttia kuuluu Juudan, Benjaminin ja Leevin heimoihin (vrt. Aabrahamin jälkeläiset Osa V: Juuda
(Nro 212E)).
Pietari kuvailee itseään
ensin Petrokseksi, Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, eikä Keefakseksi, joksi
häntä kirjoituksissa kutsuttiin. Molemmat termit viittaavat kiveen, ja aramean
kielellä Keefas tarkoittaa "Kivipäätä" eli itsepäistä (vrt. Lamsa).
Diasporan heimojen
ihmiset olivat ”muukalaisia ja maanpakolaisia”, joihin hän viittaa 12
sukukuntana niissä kansakunnissa, jotka olivat hajaantuneina Parthiaan ja
Aasiaan. Parthia oli Israelin pohjoispuolella sijaitseva valtakunta Israelin
naapurissa. Tämä oli sama alue, joka alun perin koostui heettiläisistä Troijan
kukistuttua, minkä jälkeen jäännös kulkeutui ja kehittyi Assyrian ja sitten
Babylonian valtakuntaan, mutta suurin osa oli itse asiassa jäännös niiden
eurooppalaisten kelttien esi-isistä, jotka miehittivät koko Britannian ja
Euroopan ja aškenazi-kasaarien kautta aina Skyytiaan (vrt. Abrahamin jälkeläiset Osa VI: Israel
(Nro 212F)). Gallialaiset palasivat
ja miehittivät Galatian, joka sai nimensä sinne jälleen asettuneiden
gallialaisten mukaan.
Roomalaiset väittivät
Pietaria Rooman piispaksi sen jälkeen, kun he olivat määränneet tuhoamaan
desposynit eli Jeesuksen Kristuksen perheen ”Herralle kuuluvat”. Konstantinus
määräsi Jeesuksen Kristuksen perheen miehet Roomaan keskustelemaan piispa
Aleksanterin kanssa, joka määräsi heidän tuhottaviksi vuonna 312. Sitten he
ryhtyivät tuhoamaan Kristuksen perhettä ja tästä syystä heidän täytyi naamioida
Pietarin lähetystehtävä sekä Kristuksen perheen ja Vähän-Aasian seurakuntien
olemassaolo (vrt. Unitaarien/Trinitaarien sodat (Nro 268)ja Neitsyt Marjam ja Jeesuksen Kristuksen
perhe (Nro 232)).
Kun Vähän-Aasian
suurimmat kaupungit kääntyivät ja vakiintuivat, sikäläisiä oli
seitsemänkymmenen alaisuudessa ja myöhemmin myös Messiaan jälkeläisten
alaisuudessa (vrt. 122D edellä). Tämä ei sopinut Baalin palvojien
äitijumalatarkulttien epäjumalanpalvelijoille Rooman valtakunnassa ja muualla.
Baalin palvonta jakautui useiden eri jumalien kesken, joilla oli eri puolia ja
eri nimiä. Näitä olivat Baal ja Astoreth, Attis ja Kybele, Adonis, Mithras ja
Osiris ja Isis, Ištar eli Easter sekä Cato eli Dercato. Näiden epäjumalia
palvovien ryhmien palvontapäivät olivat sunnuntai sekä joulu ja pääsiäinen
(vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235)).
Nämä epäjumalanpalvelijat
tunkeutuivat kristinuskoon ja tuhosivat sen. Sitten he ryhtyivät tappamaan ja
kiduttamaan Jumalan seurakuntia, jotka pitivät kiinni kristillisen palvonnan
perustasta Jumalan lain (L1) ja Temppelin eli Jumalan kalenterin (Nro
156)mukaisesti.
Pietari näki kaiken tämän
tapahtuvan ja kirjoitti sitten kaksi kirjettään (vrt. Pietarin 1. kirjeen kommentaari
(F060)). Ensimmäisen tarkoitus
oli varoittaa tulevasta vainosta ja toisen varoittaa antinomismista, joka
heikentäisi uskoa ja tuhoaisi enemmistön uskon ja muuttaisi heidät suureksi
uskonpuhdistukseksi, joka heistä tulisi. Tätä käsitellään tutkielmassa Pietarin 2. kirjeen kommentaari (F061).
Muistakaa, että
vastustajan tapana on aina ollut vaatia uskovia omakseen ja sitten käyttää
pakanoiden keskuudessa vakiintuneita käytäntöjä ja panna nämä käytännöt
täytäntöön niin kutsutuilla "kristillisillä" nimillä. Esimerkiksi
joulu perustettiin ja siirrettiin auringonjumalan syntymästä ja hänen
esittelystään luolasta käsin 23. päivänä joulukuuta illalla uudeksi
Kristus-lapseksi "jouluna", ja Easter-jumalattaresta tuli
pääsiäisjuhlan palvonnan kohde. Molemmat ovat täysiä
epäjumalanpalveluskäytäntöjä, ja ne tukahdutetaan yhdessä niiden kanssa, jotka
niitä noudattavat Messiaan palatessa. Joulu ei edes tullut kristinuskoon ennen
kuin 375 jaa. pimeän jääkauden alkaessa, jota kesti toiset noin 450 vuotta
(vrt. Ilmaston lämpeneminen – Historialliset
syklit (Nro 218b))
1.
Piet. 1:1ss.
On tärkeää tarkastella
John Gillin teoksen Bible Exposistory seuraavia osioita:
muukalaiset Pontoksessa,
Galatiassa, Kappadokiassa, Bithyniassa ja Aasian maakunnassa: Hän kutsuu heitä
juutalaisiksi, mutta itse asiassa he ovat israelilaisia Parthian ja Skyytian
järjestelmissä ja koko Arabian alueella aina Aasiaan saakka. Hän sanoo, että
“heitä kutsutaan muukalaisiksi; ei metaforisessa mielessä, joko sen takia, että
he olivat, kuten pahat ihmiset ovat, vieraantuneet kohdusta ja vieraantuneet
Jumalan elämästä, kuten kaikki kääntymättömät ihmiset ovat, ja jollaisia he
olivat ennen kääntymystä; toistaiseksi he eivät enää olleet muukalaisia tässä
merkityksessä: tai sen takia, että heidän tilansa ja olosuhteensa olivat
epävakaat tässä elämässä; koska heillä ei ole jatkuvaa kaupunkia ja he etsivät
uutta tulevaa, taivaallista maata; ja eläen pyhiinvaeltajina ja muukalaisina,
missä suhteessa heitä sellaisiksi kutsutaankin, 1. Piet. 2:11, mutta kansalaisen mielessä, eikä
kuten pakanat olivat, muukalaisia Israelin yhteisöstä, ja muukalaisia lupauksen
liitoille, sillä nämä olivat juutalaisia; mutta sen takia, että he eivät olleet
omassa maassaan vaan vieraalla maalla ja sen takia niin sanotusti
"hajallaan" tai "muukalaisina"; joko sen vainon tähden,
joka puhkesi Stefanoksen kuoleman jälkeen, kun suuret joukot kääntyneitä
juutalaisia levisivät ulkomaille, ei ainoastaan kautta Juudean ja Samarian
alueiden vaan niinkin kauas kuin Foinikiaan ja Kyprokselle ja Antiokiaan; ks.Ap. t. 8:1 ja
jälkeenpäin ehkä niihin paikkoihin, jotka tässä mainitaan; tai muuten ne voivat
olla jäännöksiä kymmenestä sukukunnasta, jotka Salmanassar vei vankeuteen, tai
kahdesta sukukunnasta, jotka Nebukadnessar vei vankeuteen, tai sitten
kreikkalaisten diasporasta, jonka mainitsee Joh. 7:35 makedonialaiskaudella, Ptolemaios Lagoksen
toimesta: kuitenkin Pontoksesta oli juutalaisia, jotka asuttivat kyseistä
paikkaa, ja ne meille mainitsee Ap. t. 2:9, jotka tulivat palvomaan
helluntaijuhlaan ja joista jotkut kääntyivät kristinuskoon ja joiden mukaan
sekä Tertullianus (a) että Cyprianus (b) kutsuivat tätä kirjettä "kirjeeksi
pontoslaisille", koska pontoslaiset mainitaan siinä ensiksi. Ehkäpä nämä
juutalaiset kääntyivät helluntaipäivänä, ja palatessaan tänne loivat
ensimmäisen perustan evankeliumin kirkkovaltiolle tässä maassa: muinainen
traditio, jonka Eusebios mainitsi (c), sanoo,
että Pietari itse saarnasi täällä, ja näin ollen hyvin todennäköisesti järjesti
sieltä löytämänsä kristityt sekä ne, jotka hän itse käännytti, evankeliumin
seurakuntiin; ja Dionysioksen, Korintin piispan, kirjeestä käy ilmi (d), että Pontoksessa oli seurakuntia 'toisella'
vuosisadalla, erityisesti Amastriksessa, jonka piispa oli henkilö nimeltä
Palma, jota hän suosittelee, ja Fokaksen sanotaan olevan Synkopeen piispa,
samaan aikaan; ja "kolmannella" vuosisadalla Origeneen opetuslapset
Gregorios ja Athenodoros olivat piispoja tässä maassa (e)
; edellinen oli hyvin kuuluisa mies, nimeltään Gregorios Thaumatourgos,
ihmeidentekijä, joka oli Neokesarean piispa: "neljännellä"
vuosisadalla samassa paikassa oli seurakunta, jossa Longinos oli piispana,
kuten ilmenee Nikean kirkolliskokouksesta, jossa hän ja muut Pontoksen piispat
olivat läsnä; ja tänä aikakautena, Diocleatianuksen kaudella, monet tässä
maassa kohtasivat mitä järkyttävimpiä kärsimyksiä, joista Eusebios kertoo (f); ja samalla vuosisadalla Helladioksen sanotaan
hallinneen seurakuntia Pontoksessa; ja "viidennellä" vuosisadalla
saamme lukea Pontoksessa sijanneista seurakunnista, jotka Khrysostomos uudisti;
tähän aikaan Theodoros oli Heraklean piispa ja Themistios Amastriksen piispa,
joista molemmat sijaitsivat tässä maakunnassa, ja molemmat näistä piispoista
olivat Khalkedonin kirkolliskokouksessa; ja "kuudennella"
vuosisadalla Pontoksessa oli seurakuntia, joiden piispat olivat mukana Roomassa
ja Konstantinopolissa pidetyssä viidennessä synodissa; ja sama piti paikkansa
'seitsemännellä' ja 'kahdeksannella' vuosisadalla (g).
Galatia, joka mainitaan
seuraavaksi, on se osa Vähä-Aasiaa, jonka nimenä oli Gallo Graeciaksi, jossa
oli useita seurakuntia, joille apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä, jota
kutsutaan Galatalaiskirjeeksi; ks. Gill aiheesta Ap. t. 16:6, Gal_1:2.
Kappadokia, joka Ptolemaioksen (h)mukaan rajoittui lännessä Galatiaan, etelässä
Kilikiaan, idässä Suur-Armeniaan, pohjoisessa osaan Euxine Pontusta; siellä oli
monia kuuluisia kaupunkeja , kuten Solinus (i)
sanoo; mm. Arkhelais, Neokesarea, Melita ja Madzaka. Juutalaiset puhuvat usein (k) siirtymisestä Kappadokiasta Ludiin eli Lyddaan,
niin että heidän mukaansa se näyttää olevan lähellä tätä paikkaa, tai ainakin,
että Lyddan lähellä oli paikka, jota kutsutaan sillä nimellä; tältä osin katso
Gill aiheesta Ap. t.
2:9. Myös tästä maasta oli
juutalaisia Jerusalemissa helluntaipäivänä, joista jotkut kääntyivät; ja myös
tältä osin apostoli Pietarin sanotaan saarnaavan, kuten aiemmin pantiin
merkille Pontoksen osalta, ja joka luultavasti perusti seurakunnan tai
seurakuntia tänne "ensimmäisellä" vuosisadalla; ja
"toisella" vuosisadalla, Tertullianuksen (l)
mukaan, tässä maassa oli Kristukseen uskovia; ja "kolmannen"
vuosisadan osalta Eusebios (m) mainitsee
Neonin, Larandiksen piispan, ja Celsuksen, Ikonionin piispan, joista
kaupungeista molemmat olivat Kappadokiassa; samassa maassa oli tähän aikaan
myös Amasean Phedimus, ja Kesareassa, Kappadokiassa, useita marttyyreja kärsi
Deciuksen kaudella; ja kyseisellä vuosisadalla Stefanos, Rooman piispa, uhkasi
erottaa seurakunnasta joitakin Kappadokian piispoja, jotka olivat uudelleen
kastaneet joitakin, jotka olivat olleet harhaoppisia: "neljännellä" vuosisadalla
seurakuntia oli Kappadokiassa, ja niistä yhdessä, nimittäin Sasimissa, kuuluisa
Gregorios Nazianzilainen oli piispa ensin, ja sen jälkeen Nazianzissa, kuten
myös kuuluisa Basileos, Kesareassa, samassa maassa; sinne saakka
Diocletianuksen vaino yltyi, ja monia reisiä katkottiin, kuten Eusebios kertoo (n); täältä lähetettiin matkaan useita piispoja,
jotka osallistuivat Nikean kirkolliskokoukseen, Konstantinuksen kaudella, ja
Jerusalemissa pidettyyn toiseen kirkolliskokoukseen: "viidennellä"
vuosisadalla oli seurakuntia Kappadokiassa useissakin paikoissa, joiden
piispojen nimet on merkitty muistiin; kuten Firmus, Thalassius, Theodosinus,
Daniel, Aristomachus, Patricius jne.: 'kuudennella’ vuosisadalla tässä maassa
oli monia kuuluisia seurakuntia, joiden piispat olivat Roomassa ja
Konstantinopolissa pidetyssä viidennessä synodissa; ja 'seitsemännellä'
vuosisadalla monet heistä olivat kuudennessa synodissa Konstantinopolissa; ja
'kahdeksannella' vuosisadalla mainitaan Kappadokian useiden seurakuntien
piispoja, jotka olivat Nikean toisessa kirkolliskokouksessa; ja vielä
'yhdeksännelläkin' vuosisadalla näillä alueilla oli kristittyjä (o),
Aasiatässä ei tarkoita Vähä-
sen enempää kuin Suur-Aasiaakaan, vaan Aasiaa varsinaisessa merkityksessä; ja
johon Solinuksen mukaan (p), Lyykia ja Frygia
rajoittuivat idässä, Egeanmeren rannat lännessä, Egyptinmeri etelässä ja
Paflagonia pohjoisessa; sen pääkaupunki oli Efesos, ja niin se erottuu
Fryygiasta, Galatiasta, Myysiasta ja Bithyniasta, kuten Ap. t. 16:6 osoittaa, kuten tässä
Pontoksesta, Galatiasta, Kappadokiasta ja Bithyniasta, sekä Pontoksesta ja
Kappadokiasta, kuten Ap.
t. 2:9 osoittaa, vaikka ne kaikki olivat Vähä-Aasiassa. Myös täällä
oli juutalaisia, jotka kääntyivät helluntaipäivänä; ja täällä samoin Pietarin
sanotaan saarnanneen; ja hän ja apostoli Johannes, joka myös asui ja kuoli
tässä maassa, istuttivat seurakuntia; ja täällä oli seurakuntia, jopa
"seitsemännellä" vuosisadalla, erillään muusta Vähä- ja
Suur-Aasiasta; sillä sieltä lähetettiin Konstantinopolin kuudenteen neuvostoon
piispoja, joiden nimet on merkitty muistiin; ja 'kahdeksannellakin'
vuosisadalla oli seurakuntia ja piispoja, joista yksi suostutteli Leoa
poistamaan kuvat palvontapaikoilta; ja toinen oli Nikean synodissa(q). Viimeksi mainittu paikka on
Bithynia, josta ks. Gill aiheesta Ap. t.16:7.
Ja vaikka apostoli Paavalin ja hänen seuralaistensa ei sallittu tiettyyn aikaan
mennä Bithyniaan ja saarnata evankeliumia siellä, on kuitenkin varmaa, että
sitä saarnattiin siellä myöhemmin; ja kuten Pietarin sanotaan saarnaavan
Pontoksessa, Aasiassa ja Kappadokiassa, samoin Bithyniassa; täällä roomalaisen
marttyyriopin mukaan evankelista Luukas kuoli; ja perinteen mukaan Prokoros,
yksi seitsemästä diakonista, jotka Ap. t. 6:5 oli Nikomedian piispa tässä maassa;
ja Tykikos, jonka apostoli Paavali usein mainitsee, oli piispa Khalkedonissa,
toisessa sikäläisessä kaupungissa; ja molempien näistä sanotaan kuuluneen
seitsemänkymmenen opetuslapsen joukkoon; ks. Gill aiheesta Luuk. 10:1, ja on varmaa Pliniuksen
(r) , pakanallisen kirjoittajan, kirjeestä
keisari Trajanukselle, joka kirjoitettu noin vuonna 104, että Bithyniassa oli
silloin suuri määrä kristittyjä; eivätkä ainoastaan suurkaupungit vaan myös
pikkukaupungit ja kylät olivat heitä täynnä; ja "kolmannella" vuosisadalla
raivosi Diocletianuksen vaino, erityisesti Nikomediassa, jossa Anthimuksen,
tuon paikan seurakunnan pastorin, pää katkaistiin, kuten Eusebios (s) kertoo: "neljännen" vuosisadan alussa
Nikea Bithyniassa tuli kuuluisaksi siellä Konstantinuksen kaudella pidetystä
kirkolliskokouksesta Areiosta vastaan; ja tällä vuosisadalla Bithynian piispat
osallistuivat Tyyroksessa, Foiniakassa, pidettyyn kirkolliskokoukseen; ja
"viidennellä vuosisadalla" pidettiin synodi sikäläisessä Khalkedonin
kaupungissa nestoriolaista harhaoppia vastaan; ja useiden tällöin eläneiden
Khalkedonin, Nikomedian ja Nikean piispojen nimet on merkitty muistiin; ja
'kuudennella' vuosisadalla näistä monista paikoista olevia piispoja, ja
muitakin, osallistui viidenteen synodiin Konstantinopolissa; kuten myös
'seitsemännellä' vuosisadalla kuudenteen synodiin, joka pidettiin samassa
paikassa, ja heidän nimet mainitaan erityisesti; ja 'kahdeksannella'
vuosisadalla sikäläiset piispat olivat Nikean synodissa; ja vielä
kuudennellakin vuosisadalla oli joitakin sikäläisiä, jotka kantoivat Kristuksen
nimeä Bithyniassa (t). Näissä paikoissa
näyttää kuitenkin asuneen monia juutalaisia, jotka kääntyivät Kristukseen,
joille apostoli kirjoittaa tämän kirjeen ja joita hän edelleen kuvaa seuraavassa
jakeessa:
(a)Scorpiace, c. 12. (b) Testimon. ad Quirin. l. 3. c. 36, 37, 39. (c)Eccl. Hist. l. 3. c. 1. (d) Apud Euseb. ib. l. 4. c. 23. (e) Ib. l. 7. c. 14. Hieron. Script. Eccles. Catalog. sect. 75. (f) Ib. l. 8. c. 12. (g) Hist. Eccl. Magdeburg. cent. 2. c. 2. p. 3. cent. 4. c.
2. p. 3. c. 7. p. 289. cent. 5. c. 2. p. 4. c. 1O. p. 602. cent. 6. c. 2. p. 4.
cent. 7. c. 2. p. 3. cent. 8. c. 2. p. 5. (h)
Geograph. l. 5. c. 6. (i) Polyhist. c. 57. (k) Zohar in Gen. fol. 51. 3.
& in Exod. fol. 33. 2. & 35. 4. (l) Adv. Judaeos, c. 7. ad
Scapulam, c. 3. (m)Eccl. Hist. l. 6. c. 19. (n)
lb. l. 8. 12. (o) Eccl. Hist. Magdeburg. cent. 3. c. 2. p. 2. c. 3. p. 11.
c. 7. p. 117. cent. 4. c. 2. p. 4. c. 9. p. 350, 390. cent. 5. c. 2. p. 4. c.
10. p. 605, 859. cent. 6. c. 2. p. 5. cent. 7. c. 2. p. 3. c. 10. p. 254. cent.
8. c. 2. p. 5. cent. 9. c. 2. p. 3. (p) C. 53. (q)
Ib. cent. 7. c. 2. p. 3. c. 10. p. 254. cent. 8. c. 2. p. 5. (r) Epist. l. 10. ep. 97. (s) Eccl. Hist. l. 8. c. 5, 6. (t) Hist. Eccl. Magdeburg. cent. 4. c. 2. p. 3. c. 9. p. 390. cent. 5. c. 2.
p. 4. c. 10. p. 601, 602. cent. 6. c. 2. p. 4. cent. 7. c. 2. p. 3. c. 10. p.
254. cent. 8. c. 2. p. 5. cent. 9. c. 2. p. 3.”
Näemme tästä, että
Pietari käsittelee opeista Jumalan Predestinaatiota (Nro 296), jonka Paavali taas
esitti Roomalaiskirjeen kohdassa 8:29-30.
Pietari sitoo uskon
toivoon, jossa me olemme Pyhän Hengen pyhittämiä, ja pyhityksen pirskottamiseen
hänen verellään ja ylösnousemukseen. Veri on sovituksen veri Melkisedekin
pappeuden pyhittämiseksi, kuten heprealaiskirjeessä on kerrottu (vrt. Heprealaiskirjeen kommentaari (F058)).
Tämä on perintö, joka
meille on luvattu Kristuksen kanssaperillisinä. Huomaa, että hän viittaa tässä
viimeisiin päiviin, joten tämä teksti on tarkoitettu Jumalan seurakunnille
pitkäaikaiseksi profetiaksi. Se on kehotus uskoa ensimmäiseen ylösnousemukseen
ja palkkioon, joka imeitä odottaa.
1. Piet. luku 1 (UT2020 kauttaaltaan)
1Minä, Pietari, olen Jeesuksen Kristuksen apostoli. Kirjoitan teille,
jotka asutte hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja
Aasian maakunnassa. Te olette Jumalan valitsemia ja elätte vieraassa maassa.
2Jumalan, meidän Isämme, suunnitelman mukaisesti Henki on puhdistanut teidät
elämään tottelevaisina ja Jeesuksen Kristuksen verellä merkittyinä. Toivotan
teille entistä enemmän Jumalan hyvyyttä ja rauhaa. 3Kiitos Jumalalle, Herramme
Jeesuksen Kristuksen Isälle, joka on aina hyväsydäminen! Hän on herättänyt
Jeesuksen Kristuksen kuolleiden joukosta ja siten synnyttänyt meidät uudestaan,
elävään toivoon. 4Taivaassa on perintö, joka ei katoa, tahraannu eikä kuihdu.
Se odottaa teitä, 5joita Jumalan voima suojelee uskon avulla. Niin te
saavutatte pelastuksen, joka on valmiina ilmestymään viimeisenä päivänä. 6Siksi
te riemuitsette, vaikka jouduttekin vielä jonkin aikaa murehtimaan monissa
koettelemuksissa. 7Kultaakin testataan sulattamalla se tulessa, ja teidän
uskonne on paljon kultaa arvokkaampi. Koettelemuksissa se osoittautuu aidoksi,
ja se tuottaa kiitosta, kirkkautta ja kunniaa, kun Jeesus Kristus ilmestyy. 8Te
ette ole häntä nähneet, mutta rakastatte häntä silti. Ette näe häntä, mutta
uskotte häneen ja tunnette sanoinkuvaamatonta ja huikaisevaa riemua. 9Tehän
olette pääsemässä uskon päämäärään eli pelastukseen. 10Tätä pelastusta
profeetat ovat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet sen armon, jonka te
saatte. 11Heissä vaikuttava Kristuksen Henki kertoi heille etukäteen hänen
kärsimyksistään ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Profeetat tutkivat, mitä ja
millaista aikaa tämä tarkoitti. 12Heille paljastettiin, ettei näitä asioita
ollut tarkoitettu heille itselleen vaan teille. Nyt tämän saman ovat kertoneet
teille ne, jotka taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen vallassa julistivat
ilosanomaa. Tätä kaikkea enkelitkin haluaisivat kumartua kurkistamaan. 13Olkaa
siis valmiina lähtöön. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja päänne selvänä. Pankaa
toivonne kokonaan siihen armoon, jonka saatte, kun Jeesus Kristus ilmestyy.
14Olkaa tottelevaisia lapsia älkääkä antautuko niille himoille, joiden vallassa
aiemmin tietämättöminä elitte. 15Olette saaneet kutsun itseltään Pyhyydeltä.
Toimikaa siis aina niin, että teistäkin tulee pyhiä. 16Kirjoituksissahan
sanotaan: »Olkaa pyhiä, sillä minä olen pyhä.» 17Teillä on puolueeton tuomari,
jota rukouksessa kutsutte Isäksi. Hän tuomitsee jokaisen tekojensa mukaan.
Eläkää siis häntä kunnioittaen tämä aikanne muukalaisina. 18Tiedättehän, ettei
teitä lunastettu esivanhemmilta perimästänne tarkoituksettomasta elämästä
millään katoavalla asialla, kuten hopealla tai kullalla. 19Teidät lunastettiin
Kristuksen arvokkaalla verellä, virheettömän ja tahrattoman karitsan verellä.
20Hänen tehtävänsä oli tiedossa jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen
lopussa hän ilmestyi teidän vuoksenne. 21Kun uskotte Kristukseen, uskotte myös
Jumalaan, joka herätti hänet kuolleiden joukosta ja antoi hänelle kirkkauden.
Näin te uskotte Jumalaan ja panette toivonne häneen. 22Kun te totuuden
hyväksymällä olette puhdistaneet mielenne vilpittömään ja veljelliseen
rakkauteen, rakastakaa aina toisianne puhtaasta sydämestä. 23Tehän olette
syntyneet uudelleen, mutta ette katoavasta vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. 24Sanotaanhan: »Ihminen on kuin
ruohonkorsi ja hänen kunniansa kuin niittykukka. Kasvi kuihtuu ja kukka
lakastuu, 25mutta Herran sana pysyy ikuisesti.» Tämä on se sana, joka teille on
julistettu.
Tästä näemme, että
predestinaatio on kuin Kristuksen määrääminen maailman perustamisesta lähtien,
mutta se on säilytetty meitä varten, niin että synnymme uudesti Jumalan sanan
kautta Pyhässä Hengessä. Kristuksen ja uskon kautta meillä on usko Jumalan
pelastukseen ja hengityksemme puhdistumiseen ((Psykhḗ (SGD 5590). Hengitys
on eläimen aistiva prinsiippi ainoastaansiinä mielessä, että henki palaa
Jumalan tykö kuoleman jälkeen. Tässä se puhdistetaan kuuliaisuudeksi totuudelle
eli veljien vilpittömään rakkauteen sydämestä. Siinä on uskon avain ja merkki.
Luvussa 2 Pietari käy
läpi niiden veljien piirteet, jotka vastustavat tai heikentävät tätä rakkautta.
Nämä nykyään vallitsevat aspektit ovat pahuutta, pelkkää valetta.
Epärehellisyys ja herjaus ovat viimeisten päivien kuolleiden ja haaleiden
kirkkojen merkkejä Sardeksen ja Laodikean aikana (Ilmestyskirjan luku 3). Tässä
meitä kutsutaan Kristuksen kaltaisiksi eläviksi kiviksi, joita käytetään
Siionin hengellisessä temppelissä pyhinä pappeina, jotka uhraavat hengellisiä
uhreja.
1.
Piet. Luku 2
1Tehän olette jo riisuneet päältänne kaiken pahuuden ja valheen,
teeskentelyn ja kateuden sekä pahat puheet. 2Hamuilkaa puhdasta opetusta kuin
vastasyntyneet vauvat maitoa. Sen ravitsemina te kasvatte pelastukseen, 3kun
olette päässeet näin maistamaan Herran hyvyyttä. 4Tulkaa hänen luokseen, elävän
kiven luokse. Tuon kiven ihmiset hylkäsivät, mutta Jumala on sen valinnut, ja
hänen silmissään se on kallisarvoinen. 5Olkaa itsekin kuin eläviä kiviä, joista
rakennetaan hengellinen rakennus. Muuttukaa pyhäksi papistoksi antaaksenne
hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen vuoksi ovat Jumalalle sopivia.
6Pyhissä kirjoituksissahan sanotaan: »Katsokaa, minä asetan Siioniin kiven,
valitun, kallisarvoisen, kivistä tärkeimmän. Sen, joka siihen uskoo, ei
tarvitse hävetä.» 7Teille uskoville on siis luvassa kunniaa, mutta epäuskoisten
suhteen käy toteen tämä: Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, tehtiin koko
rakennuksen tärkein kivi. 8Heille siitä tulee kompastuskivi ja liukas kallio.
He eivät tee niin kuin sana kehottaa, ja siksi he kompastuvat. Niin on
tarkoitettukin. 9Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto,
pyhä kansa. Te olette Jumalan oma kansa, jonka tehtävänä on julistaa hänen
hyviä tekojaan. Hän kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa. 10Ennen te
ette olleet kansa; nyt te olette Jumalan kansa. Ennen hän ei armahtanut teitä,
nyt teidät armahdetaan. 11Rakkaat ystävät, te asutte outoina vieraiden
keskellä. Siksi kehotan teitä pidättymään ruumiillisista himoista. Nehän
taistelevat sielua vastaan. 12Eläkää moitteettomasti vierasuskoisten parissa.
Kun he sitten väittävät teitä pahantekijöiksi, he huomaavatkin teidän hyvät
tekonne ja ylistävät Jumalaa sinä päivänä, jona kohtaavat hänet. 13Tyytykää
Herran vuoksi paikkaanne kaikissa ihmisen luomissa valtarakenteissa. Totelkaa
keisaria, koska hän on kaiken yläpuolella, 14ja käskynhaltijoita, jotka
keisarin edustajina rankaisevat pahantekijöitä ja palkitsevat kunnon ihmiset.
15Jumalan tahto näet on, että kunnolliset tukkivat tietämättömien suun.
16Tehkää se kuten vapaat Jumalan palvelijat älkääkä niin kuin ne, joilla vapaus
on pahuuden peitteenä. 17Antakaa kaikille arvoa, rakastakaa veljiä ja sisaria,
kunnioittakaa Jumalaa, arvostakaa keisaria. 18Palvelijat, kunnioittakaa ja
totelkaa isäntiänne – ei vain hyviä ja lempeitä vaan myös kieroja. 19Sehän on
hienoa, jos joku Jumalan tuntemisen takia suostuu kärsimään syyttömästi.
20Mitäpä hienoa siinä olisi, jos teette väärin ja kestätte siitä saamanne
iskut? Jos sen sijaan kestätte kärsimyksiä, joihin olette joutuneet tehtyänne
hyvää, olette Jumalan suosiossa. 21Tähän teidät on kutsuttu. Kärsihän
Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esimerkin, jotta seuraisitte
hänen jälkiään. 22»Hän ei tehnyt syntiä, hänen suustaan ei valhetta kuultu.»
23Häntä pilkattiin, mutta hän ei pilkannut takaisin. Hän kärsi muttei
uhkaillut, vaan jätti asian oikeudenmukaiselle tuomarille. 24Hän kantoi itse
omassa ruumiissaan meidän syntimme ristinpuuhun, jotta pääsisimme irti
synneistä ja eläisimme oikein. Hänen haavansa ovat parantaneet teidät. 25Te
olitte eksyksissä kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet paimenenne ja
laumanne johtajan luokse.
Huomaa, että olemme
valittu kansa ja kuninkaallinen papisto. Meidän tulee totella Jumalan lakeja
ollaksemme esimerkkeinä pakanoille, joiden keskuudessa elämme. Me olemme
Kristuksen kaltaisia esikuvia. Kun häntä pilkattiin, hän ei pilkannut takaisin.
Hän ei tehnyt syntiä eikä hänen suussaan ollut petosta. Hän ei herjannut eikä
hänestä löytynyt pahuutta, eikä sitä pidä löytyä meistäkään.
Sitten Pietari
kääntyy naisten puoleen ja kehottaa uskossa myös heitä. Samat pahansuopuuuden
ja petoksen ja herjauksen synnit vievät heidätkin mukanaan ja hajottavat
Jumalan seurakunnat kaikkien ihmisten nähden. Ei ole mitään eroa uskossa
veljien kutsumisessa, riippumatta siitä, onko kyse miehestä vai naisesta, sillä
ensimmäisessä ylösnousemuksessa olemme kuin enkeleitä (Luuk. 20:36), jotka eivät ota
vaimoa eivätkä mene vaimoksi.
1. Piet. Luku 3
1Vaimot, olkaa tekin alamaisia miehellenne. Niin voitetaan sanoman
kannalle nekin miehet, joihin sana ei tehoa. Teidän sanaton esimerkkinne
vakuuttaa heidät, 2kun he näkevät teidän puhtaan ja kunnioittavan käytöksenne.
3Älkää kaunistautuko kampauksilla, kultakoruilla tai vaatteilla. 4Kaunista
teissä on se, mikä ei katoa: lempeä ja sopuisa henki sydämessänne. Se on
Jumalan silmissä todella arvokas. 5Näin kaunistautuivat myös ne muinaiset pyhät
naiset, jotka panivat toivonsa Jumalaan ja olivat alamaisia miehelleen. 6Saara
totteli Abrahamia ja kutsui häntä herraksi. Te olette Saaran tyttäriä, kun
teette hyvää uhkauksista välittämättä. 7Eläkää te miehet puolestanne
ymmärtäväisesti vaimonne kanssa, niin kuin heikomman kanssa eletään. Kohdelkaa
häntä kunnioittavasti, sillä hänellekin kuuluu ikuisen elämän lahja. Näin voitte
rukoilla esteettömästi. 8Lopuksi vielä: Olkaa kaikki yksimielisiä. Jakakaa
toistenne murheet ja rakastakaa toisianne. Olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä.
9Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä loukkaukseen loukkauksella, vaan
siunatkaa mieluummin. Siihen teidät kutsuttiinkin, jotta saisitte siunauksen
osaksenne. 10»Jos rakastaa elämää ja tahtoo nähdä hyviä päiviä, on estettävä
kieltään puhumasta pahaa ja huuliaan valehtelemasta. 11On käännyttävä pois
pahasta ja tehtävä hyvää, etsittävä rauhaa ja pyrittävä siihen. 12Herra kääntää
katseensa oikeamielisiin ja avaa korvansa kuulemaan heidän rukouksiaan, mutta
pahantekijät Herra kohtaa silmästä silmään.» 13Kuka voi tehdä teille pahaa, jos
pyritte kiihkeästi hyvään? 14Vaikka joutuisittekin kärsimään oikeamielisyydestänne,
olette silti onnellisia. Jos teitä pelotellaan, älkää pelästykö älkääkä
hätääntykö 15vaan pitäkää Herra Kristus sydämessänne pyhänä. Olkaa aina
valmiina vastaamaan jokaiselle, joka kysyy, mihin toivonne perustuu.
16Vastatkaa kuitenkin rauhallisesti ja kunnioittavasti. Silloin omatuntonne on
puhdas ja häpeään joutuvat ne, jotka puhuvat pahaa teidän hyvästä elämästänne
Kristuksen yhteydessä. 17On parempi tehdä hyvää ja kärsiä, jos Jumala niin
tahtoo, kuin kärsiä pahojen tekojen takia. 18Kärsihän Kristuskin kerran
ihmisten syntien vuoksi. Syytön kärsi syyllisten puolesta viedäkseen teidät
Jumalan luokse. Hänen ruumiinsa tapettiin, mutta Henki teki hänet eläväksi.
19Niin hän meni julistamaan vankeudessa oleville hengille, 20jotka Nooan
aikoina olivat tottelemattomia. Silloin Jumala odotti kärsivällisesti, kun
arkkia rakennettiin. Arkkiin meni sisään vain muutamia, tarkemmin sanottuna
kahdeksan henkeä, jotka vesi pelasti. 21Samoin teidätkin pelastaa nyt vesi eli
kaste, ei saastaisesta elämästä luopuminen. Kasteessa te olette tehneet Jumalan
kanssa sopimuksen, joka takaa teille puhtaan omantunnon. Te pelastutte
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta. 22Hän on mennyt taivaaseen ja
istuu Jumalan oikealla puolella. Hänelle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.
Meidän tulee kärsiä
kansojen vainoamina, vaikka toimimmekin oikein ja tottelemme Jumalan käskyjä
ilman syntiä, sillä synti on lain rikkomus (1. Joh. 3:4). Tässä Pietari sitoo
kasteen pelastukseen, eikä se ole lasten pirskottamista, vaan katuvan aikuisen
kastetta vedellä, joka on välttämätön ensimmäiseen ylösnousemukseen
pääsemiseksi.
Sitten Pietari jatkaa
lihallisen kärsimyksen käsitettä osoittaen, että olemme vapaita ja olemme
lakanneet tekemästä syntiä ja elämme Jumalan tahdon mukaan Hänen käskyjensä
mukaisesti. On selvää, että hän viittaa pakanoiden synteihin, jotka ovat
vastoin Jumalan lakeja (jae 3). Loppu on lähellä, ja siksi seurakunta kokee
näitä ongelmia loppuun asti, ja näin tehdessään seurakuntalaisten täytyy
harjoittaa vieraanvaraisuutta ja olla anteliaita toisiaan kohtaan. Sillä
jokainen kärsii tulisessa koettelemuksessa, joka valituilla on vastassaan
heidän kutsumuksessaan. Jotkut tulevat kärsimään marttyyrikuoleman, toisia
vainotaan, mutta kukaan ei kärsi enempää, kuin hän voi sietää. Monet eivät
kuitenkaan viimeisinä päivinä tule pysymään pystyssä vaan tulevat lankeamaan
kuin koirat omaan oksennukseensa, kuten Pietari sanoo Pietarin 2. kirjeessä.
1. Piet. Luku 4
1Kristus siis kärsi ruumiillisesti, joten omaksukaa
tekin yhtä rohkea asenne. Ne, jotka ovat luopuneet synnistä, joutuvat kärsimään
ruumiillisesti. 2He elävät jäljellä olevan elämänsä Jumalan tahdon mukaisesti
eivätkä ihmisten himoja seuraten. 3Olette jo aivan tarpeeksi kauan eläneet
jumalattomien muukalaisten tavoin, hillittömästi ja himojen vallassa. Olette
viettäneet viininhuuruisia juhlia, järjestäneet juominkeja ja osallistuneet
kiellettyyn epäjumalien palvontaan. 4Nyt nuo jumalattomat ovat ihmeissään ja
pilkkaavat teitä, kun te ette ryntää heidän kanssaan samaan hillittömyyden
virtaan. 5He joutuvat kuitenkin tekemään tilin hänelle, joka on valmiina
tuomitsemaan elävät ja kuolleet. 6Ilosanoma julistettiin niillekin, jotka ovat
jo kuolleet, jotta he Jumalan silmissä eläisivät Hengessä, vaikka ovatkin
ihmisten silmissä kuolleita. 7Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis järkeviä ja
raittiita voidaksenne rukoilla. 8Ennen kaikkea rakastakaa toisianne
sinnikkäästi, sillä rakkaus peittää paljotkin synnit. 9Olkaa toisillenne
vieraanvaraisia älkääkä valittako. 10Jokainen teistä on saanut lahjoja
Jumalalta. Palvelkaa siis toisianne jakaen hänen monipuolista hyvyyttään kuin
taitavat taloudenhoitajat. 11Jos pidät puheen, puhu Jumalan antamin sanoin. Jos
palvelet, palvele Jumalan antamin voimin. Silloin kaikki koituu Jumalan
kunniaksi Jeesuksen Kristuksen vuoksi. Kunnia ja voima hänelle ikuisesti,
aamen. 12Rakkaat ystävät, teidät testataan tulessa. Älkää ihmetelkö sitä, ikään
kuin teille tapahtuisi jotain outoa. 13Mitä enemmän pääsette osallisiksi
Kristuksen kärsimyksistä, sitä enemmän iloitkaa. Niin saatte riemuita myös
silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 14Jos Kristuksen nimeä käytetään
haukkumanimenä teitä vastaan, voitte olla onnellisia, sillä Jumalan kirkkauden
Henki on teidän yllänne. 15Kenenkään teistä ei pidä kärsiä murhaajana, varkaana,
pahantekijänä tai vakoojana. 16Jos joku sen sijaan kärsii kristittynä, hänen ei
pidä hävetä vaan antaa kristityn nimen tuottaa kunniaa Jumalalle. 17On tullut
aika aloittaa tuomio Jumalan omasta temppelistä. Mutta jos tuomio alkaa meistä,
millainen loppu onkaan niillä, jotka eivät taivu uskomaan ilosanomaa? 18Jos
syytön pelastuu vain vaivoin, minne päätyvätkään jumalaton ja syntinen? 19Siksi
niiden, jotka kärsivät Jumalan tahdosta, pitää antaa henkensä uskollisen Luojan
haltuun ja tehdä hyvää.
Tuomio alkaa Jumalan
perheestä. Meitä kaikkia tullaan koettelemaan kristittyinä ja Kristuksen nimen
tähden, ja tämä alkaa käydä kouriintuntuvammaksi nyt kuin vähään aikaan.
Jos se alkaa meistä,
missä seisovatkaan heikot ja laiskat ja omahyväiset Jumalan edessä kaikessa
tässä, puhumattakaan niistä, jotka tekevät syntiä huoletta.
Kun meitä koetellaan,
kuten Kristusta koeteltiin, kärsimme Jumalan tahdon mukaisesti ja uskomme
sielumme uskolliselle luojalle. Ole valmis tukemaan johtajiamme keskuudessamme
ja huolehtimaan kaikista kansamme laumoista. Tee se aidosta innosta äläkä
alhaisesta voitonhimosta, auttaaksesi meitä kaikkia selviytymään ja
saavuttamaan Jumalan kirkkauden ylösnousemuksessa.
1. Piet. Luku 5
1Minä olen Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen siitä
kirkkaudesta, joka kerran ilmestyy. Olen myös yksi vanhimmista ja kehotan
niitä, jotka teidän joukossanne ovat samassa asemassa: 2Ohjatkaa sitä laumaa,
jota Jumala on pannut teidät paimentamaan. Älkää tehkö sitä pakosta vaan
vapaaehtoisesti, Jumalan mielen mukaisesti, ei rahanhimosta vaan aidosta
innosta. 3Älkää hallitko herroina niitä, jotka ovat teidän vastuullanne, vaan
olkaa laumanne esikuvia. 4Kun ylipaimen sitten ilmestyy, saatte
kunnianosoitukseksi kuihtumattoman seppeleen. 5Kehotan myös teitä, nuoret:
tyytykää asemaanne vanhimpien alaisina. Ja te kaikki: pukekaa
päällysvaatteeksenne nöyryys, sillä Jumala asettuu ylimielisiä vastaan, mutta
nöyriä hän armahtaa. 6Nöyrtykää siis Jumalan vahvan käden alle, niin hän
korottaa teidät aikanaan. 7Voitte heittää kaikki huolenne hänelle, sillä hän
välittää teistä. 8Pitäkää päänne selvänä ja pysykää hereillä. Paholainen,
teidän syyttäjänne, kulkee ympäriinsä kuin karjuva leijona ja etsii nieltävää.
9Asettukaa häntä vastaan uskon vahvistamina. Tiedättehän, että veljenne ja
sisarenne kaikkialla maailmassa joutuvat kestämään samat kärsimykset. 10Kaiken
armon Jumala on kuitenkin kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksen
avulla. Kun kärsitte hetken, hän itse hoitaa teidät kuntoon ja lujittaa,
vahvistaa ja tukee teitä. 11Ikuinen valta hänelle, aamen. 12Kirjoitin teille
nyt lyhyesti Silvanuksen avulla. Pidän häntä uskollisena veljenä. Kehotan teitä
pysymään lujina ja vakuutan, että olette todella Jumalan suosiossa. 13Terveisiä
Babylonin seurakunnalta, joka on saanut kutsun niin kuin tekin, ja pojaltani
Markukselta. 14Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla. Rauhaa kaikille
teille, jotka olette Kristuksen yhteydessä.
Pietari tervehtii vaimoaan ja poikaansa Markusta.
Tämä on todellista Jumalan armoa, eikä se tingi Jumalan lakia rahtuakaan.
Kun meidät on pantu kärsimään vähän, Jumala parantaa ja vahvistaa meitä. Loppu on purkautumassa ylitsemme.
Pysykää lujina.