Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F065

 

 

 

 

 

Juudaksen kirjeen kommentaari

(Versio 1.5 20200803-20230425)

 

Tämän kommentaarin tarkoitus on selittää Juudaksen kirjoittaman kirjeen tarkoitus ja seurakunnalle annettu varoitus antinomistien aiheuttamasta uskon turmeluksesta.

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

E-mail: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020, 2023 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoituson saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 

Juudaksen kirjeen kommentaari

Johdanto

Juudaksen kirje kirjoitettiin varoitukseksi pyhille uskon turmeluksesta gnostilaisten ja antinomisten vaikutteiden kautta, joista Paavali oli varoittanut galatalaisissa ja kolossalaisissa (vrt. harhaoppi apostolisessa kirkossa nro 089)). Myös se alkoi liikkua Roomassa ja Antinomian järjestelmissä siellä erityisesti Attis-binitaarisesta palvonnasta, joka oli tunkeutunut kirkkoon ja jonka oli tarkoitus heikentää sitä toiselta ja kolmannelta vuosisadalta. Neljännellä vuosisadalla Attis-jumalan papit valittivat, että Rooman kristityt ovat varastaneet kaikki oppinsa, jotka he olivat todellakin tehneet (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (nro 235);Jumalallisuuden varhaisen teologian kaksinainen ja kolminainen vääristely (nro 127b)).

Ihmiset olisivat moraalittomia (jae 4,7,16), ahneita miehiä (jakeet 11, 16), jotka torjuvat auktoriteetin (jakeet 8, 11). He olisivat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja suultaan pöyhkeitä (jae 16, KR38). Hän kuvailee viimeisten päivien ajanjaksoa, jota apostolit kuvailivat sielullisiksi ihmisiksi, jolla ei ole henkeä (jae 19, KR38). Teksti käsittelee näitä seurakunnan hajaannuksia viimeisinä päivinä ja koskee viimeisiä konflikteja seurakunnassa, jonka oli määrä nähdä viimeisten päivien työn tuhoutuvan, ja koskee erityisesti lain tehtäviä patriarkoista Moosekseen ja profeettoihin. Tarkastelemme tätä näkökohtaa tarkemmin. Hän sanoo, että harhaoppisten luopioiden tuomio on varma, ja heitä verrataan tottelemattomiin israelilaisiin ja Sodoman ja Gomorran moraalittomiin luopioihin ja langenneisiin enkeleihin, jotka näemme jakeissa 5-7, jossa he halveksivat myös enkeliauktoriteetteja. On varmaa, että he tulevat kokemaan Jumalan tuomion, ja itse asiassa he tulevat tuntemaan omakohtaisesti Hänen vihansa (vrt. Jaak.3:1).

Tekstissä kehotetaan seurakuntaa "ponnistelemaan sen uskon puolesta, joka kerran annettiin pyhille” (jae 3). Se vahvistaa, että on olemassa "usko, joka kerran annettiin pyhille", joka sisältää lakikokoelman, jota horjuttavat nämä myöhemmät harhaoppiset, jotka väärinkäyttävät Jumalan armoa lakia vastaan, mikä johtaa moraalittomuuteen. Lähes 2000 vuoden välimatkan päästä näemme, että antinomismi sekä auringonpalvonta- ja mysteerikultit ja harhaoppi ovat todellakin tuhonneet uskon ja ovat pahimmillaan näinä viimeisinä päivinä.

Kirjoittaja

Tekstin on kirjoittanut Juda ben Josef, Kristuksen veli. Hän sanoo jakeessa 1, että hän oli Kristuksen palvelija, niin kuin olikin. Hän sanoo olevansa Jaakobin veli, joka oli Kristuksenkin veli. Hän ei ole apostoli Juudas, jonka mainitsevat Luuk. 6:16; Joh. 14:22; Apt.1: 13, jonka sanotaan olevan Jaakobin poika.

Kristuksella oli itse asiassa neljä veljestä, jotka mainitaan nimeltä Raamatun tekstissä, ja useita sisaruksia, nähtävästi ainakin neljä. Veljekset olivat Jaakob (Iákōbos), Joosef (Iōsḗf), Simon ja Juudas (englanniksi Jude). Hänen sisariaan ei ole mainittu nimeltä, vaan heihin viitataan ilmaisulla ”kaikki meidän parissamme” (Matt. 13:55 KR38; Mark. 6:3 ja 1. Kor. 9:5). Viime mainittu Juudas on se Juudas, johon tässä viitataan. Eusebios viittaa Juudaksen kirjeeseen (Eccl. Hist.III. 20), jonka osalta hän viittaa Hegesippoksen kertomukseen, jonka mukaan Juudaksen pojanpojat, jotka siis olivat Herran perhettä (Desposyni) tuotiin Domitianuksen eteen (hallitsi 81-96 jaa.). Domitianus hylkäsi asian heidän elämäntapojensa yksinkertaisuuden vuoksi. Kristuksen perhe käytännöllisesti katsoen tuhottiin Rooman piispan Sylvesterin käskystä Konstantinuksen Roomassa vuonna 318 järjestämän konferenssin jälkeen. Perheenjäsenet vaativat, että Jumalan lait palautetaan ja Desposynin (Kristuksen perheen) hallussa alun perin olleet hiippakunnat palautetaan heille (vrt. Neitsyt Mariam ja Jeesuksen Kristuksen perhe Nro 232);ja Unitaarien/trinitaarien sodat (Nro 268)).

Hyökkäykset Juudaksen kirjettä ja muita Uuden Testamentin tekstejä vastaan pyrkivät kätkemään nämä halpamaiset teot ja myöhemmän mariolatrian, joka pyyhitään pois Juudaksen kirjeen tarkoittamissa lopullisissa konflikteissa.

**********

Juudas 1-25

1Minä, Juudas, olen Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli. Tervehdin kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja suojelee Jeesusta Kristusta varten. 2Toivotan teille entistä enemmän myötätuntoa, rauhaa ja rakkautta. 3Rakkaat ystävät! Olen aikonut ihan tosissani kirjoittaa teille yhteisistä asioistamme. Vasta nyt sain tilaisuuden kehottaa teitä ponnistelemaan sen uskon puolesta, joka kerran annettiin pyhille. 4Joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joiden tuomio on kirjoitettu jo kauan sitten. He ovat jumalattomia. He kääntävät meidän Jumalamme hyvyyden törkeydeksi ja torjuvat ainoan hallitsijamme, Herramme Jeesuksen Kristuksen. 5Vaikka tiedättekin aivan kaiken, haluan silti muistuttaa teitä: Jeesus kyllä pelasti kansansa Egyptistä, mutta tuhosi sen jälkeen ne, jotka eivät luottaneet häneen. 6Hän laittoi ikuisiin kahleisiin enkelit, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan jättivät asuinpaikkansa. Nyt heitä pidetään pimeyden syövereissä suureen tuomiopäivään asti. 7Samanlainen esimerkki ovat Sodoma ja Gomorra ja niitä ympäröivät kaupungit. Niissä oltiin seksuaalisesti holtittomia ja himoittiin vääriä asioita. Niin ne saivat tuomion, joka varoittaa muita ikuisesta tulesta. 8Nämä hurmossaarnaajat ovat aivan samanlaisia. He turmelevat ruumiinsa, syrjäyttävät Herran ja pilkkaavat kirkkauden enkeleitä. 9Edes arkkienkeli Mikael ei uskaltanut tuomita pilkkaajaa, kun hän kiisteli Paholaisen kanssa Mooseksen ruumiista. Hän sanoi: »Herra saa moittia sinua!» 10Nämä ihmiset sen sijaan eivät edes ymmärrä, mitä pilkkaavat. Heidät tuhoaa se, minkä he ymmärtävät luonnostaan kuin eläimet. Eläimillähän ei ole järkeä. 11Voi heitä! He ovat lähteneet Kainin tielle. Palkan toivossa he ovat sännänneet Bileamin harhapoluille. Korahin tavoin kapinoimalla he ovat hankkiutuneet tuhon omiksi. 12He ovat tahroja teidän pyhällä yhteisateriallanne. He juhlivat holtittomasti ja keskittyvät vain itseensä. He ovat sateettomia pilviä, jotka tuuli vie mennessään. He ovat hedelmättömiä puita, jotka syksyllä antavat vain pudonneet lehtensä. He ovat kahdesti kuolleita, juurineen maasta revittyjä. 13He ovat hurjia meren aaltoja, joiden vaahtona kuohuvat heidän häpeälliset tekonsa. He ovat radaltaan suistuneita tähtiä, joille on varattuna ikuinen, ääretön pimeys. 14Heistä ennusti Henok, Aadamin jälkeläinen seitsemännessä polvessa: »Herra tulee kymmenientuhansien pyhiensä kanssa 15antamaan tuomionsa kaikille. Hän toteaa syyllisiksi kaikki syntiset ja jumalattomat ja tuomitsee heidän jumalanvastaiset tekonsa ja kovat puheensa.» 16He ovat kohtaloaan valittavia purnaajia, joita heidän himonsa ajavat. Heidän suunsa suurentelee asioita ja mielistelee ihmisiä hyötymismielessä. 17Rakkaat ystävät! Muistakaa te, mitä Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat ennalta puhuneet. 18Hehän sanoivat teille: »Lopun aikoina on pilkkaajia, joita heidän omat jumalattomat himonsa ajavat.» 19Nämä pilkkaajat luokittelevat ihmisiä ja ovat olevinaan henkisiä. Henkeä heillä ei kuitenkaan ole. 20Rakkaat ystävät! Rakentakaa te elämänne pyhän uskonne perustalle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä. 21Pitäkää kiinni Jumalan rakkaudesta. Odottakaa, että Herramme Jeesuksen Kristuksen myötätunto vie teidät ikuiseen elämään. 22Olkaa armeliaita niille, jotka epäilevät. 23Kaapatkaa turvaan tulesta ne, jotka voitte. Muita armahtakaa, mutta pelätkää myös; vihatkaa jopa vaatetta, jonka heidän ruumiinsa on tahrinut. 24Jumalalla on voima estää teitä eksymästä väärälle polulle. Hän voi asettaa teidät riemujuhlassa viattomina kirkkautensa eteen. 25Yksin Jumalalle, Pelastajallemme, kuuluvat kunnia, suuruus, voima ja valta Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden, ennen aikojen alkua, nyt ja ikuisesti! Aamen.

Rakenne

Avaus jakeissa 1-3 alkaa kirjoittajan tunnistamisella ja vetoomuksella Jumalan kutsutuille. Viittaus on epäilemättä viittaus Paavalin tekstiin Room. 8:29-30, joka osoittaa, että Jumalan kutsun valitut annetaan Kristukselle ja säilytetään hänen paluutaan varten Ensimmäinen ylösnousemus (nro 143A)ja Ennaltamäärääminen (nro 296).

Jakeen 2 siunaus ei ole niinkään se, että armoa, rauhaa ja rakkautta sovellettaisiin heihin, vaan se, että he käyttävät sitä ylösnousemuksessa, kun he pääsevät osallistumaan tuhatvuotiseen valtakuntaan ja tuomioon (1. Kor. 6:3) (vrt. Kuolleiden toinen ylösnousemus ja suuren valkoisen valtaistuimen tuomio (Nro 143b)ja Demonien tuomio (Nro 080)).

Jakeessa 3 hahmotellaan kirjeen tarkoitus, nimittäin se, että veljiä kehotetaan ponnistelemaan sen uskon puolesta, joka on pyhille kerran annettu ja joka joutuu kasvavan hyökkäyksen kohteeksi aikojen saatossa, kuten näemme aina viimeisiin päiviin asti. Jae 4 tunnistaa vihollisen eli ne, jotka ovat meidän keskellämme.

Jae 5 vie meidät takaisin Israelin alkuun, joka oli Messiaan perintöosa (5. Moos.32:8). Jeesus Kristus oli Jehovan enkeli, joka pelasti Israelin Egyptistä. Myös Kristus oli se olento, joka antoi Jumalan lain ja Pelastussuunnitelman (Nro 001A)Israelille Mooseksen johdolla (Ap. t. 7:30-43; 1. Kor. 10:1-4). Näin ollen Moosekselle ja Israelille annettu Jumalan laki on hyökkäyksen kohteena. Ne, jotka eivät uskoneet siihen, mitä heille kerrottiin, tuhoutuivat, kuten tulisivat tuhoutumaan seurakunnan aikakausien viimeisinä päivinäkin, samoin kuin ne, jotka horjuttavat seurakuntaa antinomismin kautta.

Niin myös teksti laajentuu sisältämään demonit, jotka on tarkoitus panna Tartarokseen, kunnes heidät vapautetaan vuosituhannen lopussa ja pannaan sitten tuomiolle heidän henkiensä muodostaessa Tulisen järven.

Huomaa myös tässä jakeessa 9, että hän viittaa Mikaelin ja Saatanan väliseen kiistaan Mooseksen ruumiista, jossa Mikael ei rohjennut julistaa herjaavaa tuomiota Saatanalle, vaan pyysi Herraa nuhtelemaan häntä. Sitten hän jatkaa vertaamalla näitä turmeltuneita ihmisiä, jotka hylkäävät Jumalan lait ja ovat moraalittomia ihmisiä, jotka loukkaavat sitä, mitä he eivät ymmärrä, ja tekevät sitä, mitä tekevät, eläimiin, ja he tulevat tuhoutumaan käyttäytymisellään. Kuten Sodoma ja Gomorra ja tasangon kaupungit tuhoutuivat taivaasta tulleessa tulessa, samoin tuhoutuvat hekin. Näemme jakeesta 11 eteenpäin, että Kainin antinomismi alusta alkaen toi kuoleman ja johti Bileamin erehdykseen, jonka tarkoituksena oli rohkaista Israelia tekemään syntiä rikkomalla lakia ja siten erottaa Israel Jumalasta, kuten teki myös Korahin kapina, jossa heitä tapettiin heidän kapinansa vuoksi e Law of God (L1). Heidän syntinsä tahraavat myös pääsiäisjuhlan heti Herran ehtoollisesta alkaen, sillä he tahraavat ja jättävät noudattamatta pääsiäisen, koska se on vietettävä heidän porttiensa ulkopuolella kahdeksan päivän ajan. Ne, jotka näin opettavat, hukkuvat (vrt. myös 5. Moos.16:5-8).

Jakeessa 14 hän palaa sitten Henokiin, joka todisti demoneja vastaan, mistä hän kaikkea muuta kuin sattumanvaraisesti siirtyy laajentamaan struktuurin aina viimeisiin päiviin ja siihen asti, kun taivaallinen sotajoukko, Messiaan kanssa, vangitsee langenneen sotajoukon ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

Tämä on viestin tarkoitus, joka käsittelee Markuksen luvun 9 Kirkastusta (Nro 096E)ja selittää aseman ja merkityksen, joka on Henokilla, joka tulee ottamaan paikkansa Elian kanssa viimeisinä päivinä todistajina, joista puhuu Ilmestyskirjan 11: 3ss. Huomaa, että tarina selittää antinomististen harhaoppisten lopun ja rangaistuksen, joka seuraa heidän moraalittomuudestaan. Tämä teksti on hyvin tärkeä ja merkityksellinen varoitus tuleville seurakuntien sukupolville. Ensimmäisessä ylösnousemuksessa Mooses ja patriarkat, profeetat ja pyhät herätetään henkiin ja he palauttavat koko järjestelmän ennalleen tuhatvuotista valtakuntaa varten. Yksikään antinomisti ei saa elää tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Jakeesta 20 eteenpäin hän kääntyy valittujen puoleen, jotta nämä rakentaisivat seurakunnan ja itsensä Pyhän Hengen kautta pelastaakseen ne, jotka ovat heikkoja uskossa, valmistaen heitä ylösnousemukseen, pelastaen heidät toisesta kuolemasta Tulijärvessä. Tämä viimeinen jakso ja doksologia viittaavat Jumalaan, joka on pelastajamme, ja Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Se on täysin unitaarinen sanoma, joka ohjaa seurakuntaa vastustamaan epäjumalanpalveluksen virheellisyyttä, joka on Baalin palvontaa Attiksen, Adoniksen ja Osiriksen sekä Astorethin eli Easter-äitijumalattaren kultissa. Jotkut kolminaisuusoppineet tulkitsevat tekstin usein väärin pönkittääkseen harhaoppisuuttaan, kun sen todellinen tarkoitus on paljastaa ja hylätä se.