Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F048
Galatalaiskirjeen kommentaari
Osa 3
(Versio 1.0 20201210-20201210)
Galatalaiskirje aloittaa antinomististen harhaoppien kumoamisen. Ne
olivat alkaneet levitä koko kelttiläisten gallien alueelle ja fryygialaisten keskuuteen
Parthiassa. Antinomistiset gnostilaiset käyttävät niitä tähän päivään asti.
Kirje edeltää Roomalaiskirjettä ja muita kirjeitä efesokselaisille,
kolossalaisille ja laodikealaisille.
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Galatalaiskirjeen kommentaari
Johdanto
Paavali perusti
seurakunnan Galatiaan (Apostolien teot 16:6), ja pian siihen hyökkäsivät
juutalaiset, jotka olivat soluttautuneet seurakuntiin keskisen Vähä-Aasian
Galatiassa. Galatia sai nimensä heettiläisistä, jotka olivat muuttaneet
Eurooppaan ja asettuneet Galliaan, ja ryhmä heistä palasi ja valloitti takaisin
Anatolian alueen, jonka nimi oli Galatia (vrt. Gallia). He puhuivat gaelin
kieltä eli kelttiä, kuten Trierissä Hieronymuksen mukaan (katso alla). Paavali
muutti sinne Galatiaan, kun taas Pietari toimi Antiokiasta käsin Parthian yli
etelässä ja Andreas Traakiasta ja Skyytiasta käsin pohjoiseen (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen
alaisuudessa (Nro 122D)).
Juutalaiset opettivat, että kristittyjen oli välttämätöntä noudattaa koko Mooseksen lakia. Juutalaiset kieltäytyivät ymmärtämästä, että Kristus oli lain päämäärä eli täyttymys ja että hänen kauttaan uhrilaki oli saatettu päätökseen. Niinpä he eivät ymmärtäneet Erottelua Jumalan laissa (Nro 096). Tämä väittely koituikin antinomistien hyväksi, jotka järkeilevät samoin aina tähän päivään asti 21 vuosisadalle, vättäen, että Paavalin mukaan koko laki kumottiin. Hän ei opettanut mitään tänne päinkään (vrt. Paavali: Osa I Paavali ja laki (Nro 271)). Tämä kehno ajattelu vaivaa yliopistojamme kaikkialla maailmassa, ja monet antinomistien ryhmät, olivatpa ne trinitaarisia tai eivät, viittaavat siihen kristillisen vapauden Magna Cartana, täten tuomiten seuraajansa Toiseen ylösnousemukseen (Nro 143b).
Jumala kertoi uskon
profeettojen kautta, että Kristuksen oli määrä toimeenpanna kalenteri, mukaan
luettuina sapatit ja uudetkuut ja juhlat kuolemanrangaistuksen uhalla hänen
hallitsessaan tuhatvuotisessa järjestelmässä (vrt. Jes. 66:23-24 & Sak.
14:16-19; Ilm. luku 20). Kristus sanoi, että laista ei katoa pieninkään kirjain
tai pilkku, ennen kuin kaikki on tapahtunut ja taivas ja maa katoavat (Matt.
5:18). Paavali ei opettanut eikä voinut opettaa tuota virhettä oppina.
Esimerkiksi New Oxford Annotated
RSV sanoo, että Paavali väittää päinvastoin, että ihminen tulee Jumalan kanssa
vanhurskaaksi vain uskomalla Kristukseen eikä suorittamalla hyviä tekoja,
rituaaleja ja vastaavia (2:16; 3:24-25; 5;1; 6:12-15)
Tarkastelemme sanoman ja
lukujen tarkoitusta jäljempänä.
Paavali itse asiassa
aloitti kirjeensä, tervehdyksen ja johdannon jälkeen (Gal. 1:1-5),
puolustamalla apostoliuttaan (Gal. 1:6 - 2:21). Sitten hän ryhtyy puolustamaan
evankeliumia (Gal. 3:1-4: 31). Evankeliumin eettisiä seurauksia tutkii sitten
Galatalaiskirjeen 5:1-6:10, ja johtopäätöksen esittää Galatalaiskirjeen 6:
11-18.
Evankeliumin opin
keskeisenä osana pidetään vanhurskauttamista uskon kautta (3:1-4:31).
Kirje kirjoitettiin noin
vuonna 55 jaa. Paavalin kolmannen lähetysmatkan aikana, ja siinä on monia
yksityiskohtia hänen aikaisemmasta elämästään ja tehtävistään.
Tutkitaan lain paikkaa
uskossa, kuten tässä Galatalaiskirjeessä opetetaan.
Kirjan yleiskatsaus –
Galatalaiskirje
kirjoittanut E.W.
Bullinger
KIRJAN RAKENNE KOKONAISUUTENA.
Galatalaiskirje 1:1-5. KIRJEEN MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYKSET.
Galatalaiskirje 1:6-Galatalaiskirje 2:14. HUOLENPITO.
Galatalaiskirje 2:15-4:11. OPILLINEN KORJAUS.
Galatalaiskirje 4:12-20. HUOLENPITO.
Galatalaiskirje 4:21-Galatalaiskirje 6:10. OPILLINEN OIKAISU.
Galatalaiskirje 6:11-14. HUOLENPITO.
Galatalaiskirje 6:15. OPILLINEN OIKAISU.
Galatalaiskirje 6:16-18. KIRJEEN MUODOLLISUUDET JA SIUNAUS.
JOHDATUKSENOMAISET HUOMAUTUKSET.
1. Toisen
korinttilaiskirjeen tapaan suuri osa tästäkin kirjeestä sisältää todisteita
apostolin jumalallisesta auktoriteetista. Suurin osa keskittyy kuitenkin
kumoamaan sellaiset opetukset, jotka johtaisivat galatalaiset takaisin
orjuuteen, koska monet heistä halusivat olla lain alaisia. Ja Paavali julisti
heille, että tämä oli siirtymistä kokonaan toiseen evankeliumiin, vaikka
todellisuudessa ei ollut muuta evankeliumia, vaan se oli Kristuksen
evankeliumin vääristelyä.
2. Samankaltaisuus Roomalaiskirjeen kanssa on huomattava, ja vaikka tämä kirje
on kirjoitettu ennen Roomalaiskirjettä, Paavali oli opettanut galatalaisille
saman totuuden, jonka hän kirjoittaa myöhemmässä kirjeessään. Galatalaiskirjettä
on onnistuneesti verrattu luonnostelmaan, jonka lopullisena kuvana on Roomalaiskirje.
Molemmissa pidetään kiinni siitä perustavanlaatuisesta totuudestä, että
juutalaisen ja pakanan välillä ei ole eroa Jumalan edessä. Galatian
seurakuntien joukossa lienee ollut paljon juutalaisia, sillä Paavali meni aina
ensin juutalaisten luo; kuitenkin enemmistö lienee ollut pakanoita, ehkä
liiankin alttiita taipumaan juutalaistajien suostutteluun, jotka opettivat,
että ympärileikkaus oli välttämätön. Erittäin mielenkiintoinen kaikille
uskoville on kertomus siitä, miten apostoli vastaanotti saarnaamansa evankeliumin.
Sillä hän ei saanut sitä ihmiseltä eikä sitä opetettu hänelle, vaan se tuli
hänelle Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen kautta.
3. Ei ole erimielisyyttä
siitä, missä Galatian kirkot sijaitsivat. Provinssi oli keskellä Vähä-Aasiaa,
ja sen pohjoisosissa asui sekakansa, jota keltit hallitsivat; ja jotkut
ajattelevat, että maakunnan siinä osassa ei ollut lainkaan seurakunnissa, vaan
vain eteläosissa, ja että niihin todennäköisesti kuului Pisidian Antiokia,
Ikonium, Derbe ja Lystra. Voidaan lisätä, että varsinaisessa Galatiassa kansa
puhui keltin kieltä ainakin Hieronymyksen aikaan asti, joka kertoo kuulleensa
siellä saman kielen kuin hän kuuli Trierissä.
4. PÄIVÄYS Galatalaiskirje
on todennäköisesti kirjoitettu Makedoniasta talvella 57 jaa. tai keväällä 58
jaa. Katso Liite-180.”
Lainaus päättyy.
**************
Kirje on kirjoitettu ennen Roomalaiskirjettä, ja sen samankaltaisuus osoittaa antinomistien gnostilaisten harhaoppien laajuuden ei ainoastaan Kolossassa, Efesoksessa ja Laodikeassa vaan koko valtakunnassa. Vrt. Apostolisen kirkon harhaoppi (Nro 089)
Galatalaiskirje
Tertullianus väittää
galatalaiskirjeen ja muiden perusteella aivan väärin, että Jumala halveksi
sapatteja ja juhlia väittäen:
"Te noudatatte
päiviä ja kuukausia ja aikoja ja vuosia" [Gal. 4:10] - sapatteja, oletan,
ja "valmistuspäiviä" [ANF kääntää "Cœnas
puras""todennäköisestiB" D
"F6,L" 4 paraskeuai
eli valmistuspäivät] Joh. xix. 31"; katso osio "Pääsiäinen"
tämän asian selittämiseksi] ja paastoja ja "suuria päiviä" [Joh.
19:31 myös?]. Sillä näidenkin lakkaaminen, ei vähempää kuin ympärileikkaus, on
määrätty Luojan säädöksillä, joista puhuttu Jesajan kautta: 'En kärsi
uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä
juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne
ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.' (Jes. 1:13,14);
myös Aamos sanoi: 'Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty
teidän juhlakokouksiinne.' (Aamos 5:21); ja jälleen Hoosean kautta 'Minä teen
lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja
sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.' (Hoosea 2:11). Tuhosiko hän
ne instituutiot, jotka hän itse loi? Kyllä, ennemmin kuin kukaan muu. Tai jos
ne tuhosi toinen, tämä vain auttoi Luojan tarkoitusta poistamalla sen, minkä
hänkin oli tuominnut. Mutta tämä ei ole oikea paikka keskustella siitä, miksi
Luoja kumosi omat lakinsa. Riittää, kun todistamme, että Hän aikoi tämän
kumoamisen, niin että voidaan todeta, että apostoli ei päättänyt mitään Luojan
haitaksi, koska lakkauttaminen itse lähtee Luojalta (Tertullianus Vastakirjoitus
Markionille, Kirja V, Luku IV, ANF, Nide III, s. 436).
Tertullianus osoittaa,
että Markion voidaan tunnistaa ensin kerettiläiseksi hänen evankeliumin ja lain
erottamisensa perusteella (Vastakirjoitus Markionille, ibid., XXI luku,
s. 286). Kummallista kyllä, juuri tämä markionilaisten harhaopin piirre on tänä
päivänä yleisin kristillisessä perustelussa lain vaatimusten poistamiseksi,
sekä jumalanpalvelusten että juhlien ja erityisesti sapattikysymyksen osalta.
Ajatus ei ole filosofisesti järkevä syistä, jotka esitetään muualla. Tarkemmin
sanottuna lordi Russellin esittämät väitteet, jotka koskevat jumalallisia
lakeja (nimittäin sitä, että niitä ei olisi voitu antaa pelkällä mahtikäskyllä,
vaan niillä on oltava toinen järkevämpi perusta), näyttävät estävän
Tertullianuksen käyttämät perustelut. Häntä lukiessa käy ilmeiseksi, että hän
ei ymmärrä perimmäisiä kysymyksiä Jesajan, Aamoksen ja Hoosean kirjoituksissa,
joissa sekä Israelin että Juudan käyttämät juhlat olivat saastuneet,
varsinaisen ongelman ollessa oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden puute (Aamos
5:24), mikä käy ilmi tekstien pikaisestakin lukemisesta. Samoinhan Kristusta
inhotti tekopyhien fariseusten sapatin viettotapa.
Lain täytyy perustua
Jumalan olemukseen eikä pelkkään sitä koskevaan toteamukseen, kuten Russell
aivan oikein huomautti. Valitettavasti Russellin tarpeelliseksi katsoma ja
gnostilaisuuden nimiin pantu hierarkkinen suhde on itse asiassa oikea. Russell
ei kuitenkaan tutkinut riittävästi todellista kosmologiaa muuten kuin
osoittaakseen (Miksi en ole kristitty), että kysymys jumalallisista
laeista trinitarismissa on loogisesti absurdi. Sapattikysymys usein poistetaan
laista niin, että on yhdeksän eikä kymmenen käskyä ja nekin ovat pelkkiä
ehdotuksia – koska laki on muka kumottu. Argumentti osoittaa protestanttisen
väärinkäsityksen lain luonteesta. Se, että protestantit hyväksyvät sunnuntain
jumalanpalveluksen, joka itsessään perustuu athanasiolaisen kirkon
kirkolliskokouksiin, on loogisesti absurdi. Jos kirkolla oli valta muuttaa
lakia, silloin sillä oli sama valta kaikkiin lain näkökohtiin, joten kirkko ja
protestanttisuus on luvaton kapina. Kuitenkin uskonpuhdistus oli täysin
väärässä analyysissään, että uskonpuhdistus palasi vain Augustinuksen aikaan
teologiassaan ja että teologia oli raamatullisesti virheellinen. Augustinuksen
työ perustuu filosofiaan eikä Raamattu oikein luettuna tue sitä.
Paavalia lainataan
antinomistien toiminnan tueksi, nimittäin tukemaan sitä olettamaa, että laki on
kumottu. Suuri osa galatalaiskirjeen ongelmasta johtuu Paavalin kannan
yksinkertaistamisesta. Hänen kimppuunsa hyökkäsivät yhtäältä legalistit ja
toisaalta antinomistit. Galatian ongelma ei ollut pelkkä juutalainen legalismi.
Kuten tulemme näkemään, kultin säännöt on suunnattu langenneisiin
enkelivoimiin, joiden ei katsota olevan theoi (tai tosi lojaali elohim)
niiden luonteen vuoksi.
Paavali itse asiassa
aloitti kirjeensä tervehdyksen ja johdannon jälkeen (Gal. 1:1-5) puolustamalla
apostoliuttaan (Gal. 1:6 - 2:21). Sitten hän ryhtyy puolustamaan evankeliumia
(Gal. 3:1-4: 31). Evankeliumin eettisiä seurauksia tutkii sitten Galatalaiskirjeen
5:1-6: 10 ja johtopäätöksen tekee Galatalaiskirjeen 6: 11-18.
Galatian seurakunnan
ongelmien voidaan katsoa olevan itse asiassa kahtiajako näiden kahden kannan
välillä. Väitteet, joiden mukaan laki on muka kumottu, perustuvat
Galatalaiskirjeen ja Kolossalaiskirjeen sellaiseen lukutapaan, joka on
antinomistinen argumentti, jonka Paavali (ja myös Jaakob ja Johannes)
nimenomaan hylkäävät, samoin kuin myös farisealaisen juutalaisuuden legalismi
hylätään Apostolien tekojen 15. luvun konferenssi (Nro 069);Armosta pelastumisen ja lain välinen suhde (Nro 082); Usko ja teot (Nro 086) ja Lain tekstin teot - eli MMT (Nro 104)). Muiden kirjeiden kiitoksen ja ilon
puuttumisen Interpreter’s Dictionary of the Bible (Nide 2, hakusana
‘Galatians’, s. 338-343) tulkitsee siten, että se heijastaa virhettä koskevien
uutisten aiheuttamaa järkytystä ja halua taistella takaisin.
Ei ole epäilystäkään
siitä, että seurakunta kääntyi toisenlaisen evankeliumin puoleen, joka ei ollut
evankeliumi lainkaan.
Paavali vieraili
Jerusalemissa ja näki Pietarin ja Jaakobin (omien sanojensa mukaan).
Neljätoista vuotta myöhemmin hän vieraili jälleen Jerusalemissa asettaakseen
sikäläisten hahmojen (mukaan lukien Jaakob, Pietari ja Johannes) eteen
evankeliumin, jonka nykyaikainen teologia (Interp. Dict., p. 341) tulkitsee
vapaudeksi laista.
Paavalin vierailu teki
selväksi, että hänen oli määrä työskennellä pakanain keskuudessa ja näiden taas
juutalaisten keskuudessa. Pietari oli apostoli juutalaisille (ja
israelilaisille), kuten Galatalaiskirje osoittaa. Seurakunnan konservatiivinen
elementti, Pietari, Jaakob ja muut, näyttää rajoittaneen pakanoiden
osallistumista kirkkoon, kuten Galatalaiskirjeen 2:11-14 osoittaa. Pietari
(Keefa) mainitaan tässä. (katso jäljempänä)
Se on osoitus seurakunnan
ymmärryksestä. Seurakunnan vapautus koski fariseusten ja heidän järjestelmänsä
perinteitä, joka oli tunkeutumassa Juudeaan. Pietari oli hylännyt perinteet.
Jerusalemin puolue noudatti perinteistä linjaa. Jerusalemissa oli helpompi
noudattaa perinteitä kuin vastustaa niitä. Pakanoiden taas täytyisi tehdä
jotain säilyttääkseen perinteet, jotka eivät kuuluneet lain järjestelmään.
Lisäksi käsittelyä koskevat säännökset johtuivat osittain uhrausjärjestelmästä,
joka oli eliminoitu Kristuksen myötä.
Väite, että laki on
kumottu muka sillä perusteella, että laki täyttyi Kristuksessa, on
väärinkäsitys sanan täytetty merkityksestä.
Täyttää merkitsee
1. trans. Panna täyteen...
2. Täyttää ruokahalu tai muu halu.
3. Tehdä täydelliseksi; toimittaa se, mikä puuttuu. Myös toimittaa; kompensoida...
4. Toteuttaa (profetia, lupaus jne.); tyydyttää (halu, rukous). Alunperin hebraismi.
5. Suorittaa, toteuttaa, tehdä; totella tai seurata; vastata (tarkoitusta), noudattaa (ehtoja).
6. Päättää, täydentää
Tästä voidaan nähdä, että poistaa
ei ole eikä voi olla sanan "täyttää" merkitys missään sen sanan
merkityksessä. Lisäksi termi on hebraismi. Näin ollen evankeliumissa olevien
Kristuksen sanojen täytyy olla ratkaisevia termin tulkinnassa. Matteus 5:17
sisältää Kristuksen lausunnon:
Matt.5: 17-20
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En
minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18Totisesti: laista ei häviä yksikään
kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin
kaikki on tapahtunut. 19Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein
vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.
Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten
valtakunnassa suureksi. 20Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin
lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. (KR92)
Kristus ei tullut
kumoamaan lakia eikä profeettoja. Hän sanoi niin. Hän tuli täyttämään (plerõsai)
ne. Paavalin Galatalaiskirjeessä esittämällä kommentilla täytyy olla merkitys
tätä taustaa vasten. Jos ei, ja jos se siis väittää vastaan Kristukselle,
Paavalin on määritelmän mukaan oltava ristiriidassa Kristuksen kanssa, ja siksi
galatalaiset olisivat vailla innoitusta. Paavali ei voi voittaa väittelyä
Kristusta vastaan. Raamattu ei myöskään ole ristiriidassa itsensä kanssa
opillisesti.
Käskyjä ei siis ainoastaan
pidä noudattaa, vaan niitä ei myöskään voi lieventää. Täyttymyksen merkitys
näkyy myös Vanhassa Testamentissa näin käännetyistä eri termeistä. Ensimmäinen
termi on mala (Strong’s Hebrew Dictionary SHD 4390) täyttää tai olla
täynnä, vahvistaa, pyhittää tai olla lopussa, olla aidattuna, ja myös koota
yhteen tai omata kokonaan. Kontekstuaalinen merkitys ei tarkoita sivuuttamista,
vaan pikemminkin sitä, että se on päätepiste ja sisältää kohteen, tässä siis
lain. Tekstit, joissa termiä käytetään, ovat 1. Mooseksen kirja 29:27, 2.
Mooseksen kirja 23:26, 1. Kuninkaiden kirja 2:27, 2. Aikakirja 36:21 ja Psalmi
20:4,5.
Toinen termi on kalah
(SHD 3615) lopettaa merkityksessä intransitiivisessa merkityksessä:
loppua, päättyä tai tuhoutua ja transitiivisesti. täydentää, valmistaa
tai kuluttaa; tässä se voi tarkoittaa kuluttaa tai tuhota. Tätä sanaa käytetään
2. Mooseksen kirjassa 5:13, joka tarkoittaa päivittäisten tehtävien tai tekojen
suorittamista. Tämä ei ole tuhoisa tai eliminoiva merkitys. Sillä ei voi olla
lakkaamisen merkitystä, Kristuksen omien kommenttien mukaan. Kolmannen termin
sisältää 1. Aikakirja 22:13: Pitäkää huoli siitä, että täytätte säädökset.
Tämä sana on ’asah (SHD 6213) tehdä tai laatia laajimmassa
merkityksessä. Siten termi tarkoittaa noudattaa säännöksiä tässä
yhteydessä.
Termi, jota käytetään
kääntäämään se, mitä Kristus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:17, on
eräänlainen sanamuoto sanasta plerõ, joka tarkoittaa täydellistämistä,
kirjaimellisesti täyttämistä (kuten verkossa), tasoittamista (jotakin onttoa)
tai täyttämistä toimittamalla, vaikuttamalla, tyydyttämällä tai hoitamalla
virkaa. Täten Kristuksen ymmärrettiin selvästi lisäävän lakiin siten, ettei
siitä vähennetä tai poisteta mitään lain osaa missään merkityksessä. Väite,
että Kristus muka teki niin, vääristää sanojen merkityksen kaikilla käytetyillä
kielillä: Kreikaksi, hepreaksi, arameaksi, jota Kristus siis puhui, tai
nykykieliksi, joille ne on käännetty. Hän täydellisti lain käyttämällä Pyhää
Henkeä sen toteuttamiseen. Tämä on Paavalin ja kaikkien apostolien ja
profeettojen argumenttien todellinen merkitys.
Avain Galatalaiskirjeeseen
on Galatalaiskirje 3:1-5.
Asiayhteys on se, että
Henki ei välity lain vaan uskon kautta. Iankaikkisen elämän saaminen on siis
ihmisen ulottumattomissa muuten kuin uskossa toteutetun Jumalan tahdon
mukaisesti.
Konteksti laajenee sitten
Abrahamiin, joka on uskovien isä (Gal. 3:6-9). Siten Abraham
"uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
Kirous ulottuu niihin,
jotka luottavat siihen, että teot vanhurskauttavat, ei Jeesuksen Kristuksen
uhri (Gal. 3:10-14 Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen
alaisia. Onhan kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä
lain kirja käskee.» 11 On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä
vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä »uskosta vanhurskas saa elää». 12Mutta
laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: »Joka tekee mitä laki vaatii, saa
siitä elämän.» 13Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta
tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu
on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» 14Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin
kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen
ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. (KR92)
Täten lupauksen vastaanottaminen tapahtuu uskon kautta. Lupauksen säilyttäminen tapahtuu kuuliaisuuden kautta. Pyhän Hengen säilyttäminen perustuu lain noudattamiseen ja käskyjen pitämiseen (Matt. 19:17); katso myös tutkielma Pyhä Henki (Nro 117)ja Ikuinen elämä (Nro 133).
Juutalaiset yrittivät
saada pelastuksen teoillaan ja vääristelivät lain tarkoitusta ja
kyseenalaistivat Jumalan olemuksen. Tämä virhe alkoi tunkeutua valittuihin
(Gal. 3:15-18).
Voidaankin nähdä, että
lupaus oli uskottu Kristukselle eikä kukaan voi tulla Jumalan luokse muutoin
kuin Kristuksen kautta. Juutalaiset katsoivat voivansa kiertää uskon
vaatimuksia pitäytymällä tekoihin. Tarkoituksena on siis, että Galatian
kirkkoon tuli jonkinlainen puhdistautuminen, joka löytyi gnostilaisten
keskuudesta ja joka oli samantyyppinen, mutta ei aivan sama kuin Kolossassa.
Paavali selittää lain
tarkoituksen ja päämäärän Galatalaiskirjessä
3:19-20.
Laki annettiin, kunnes
Kristus tuli, koska ihmiset eivät kyenneet elämään Jumalan luonteen mukaan,
josta laki lähtee. Vain Kristus voi tehdä sen ja ne, joille Henki on annettu
uskon kautta. Nyt Henki oli annettu profeetoille, ja he tulevatkin perimään
lupauksen, mutta työn pääpaino on Kristuksen ja valittujen aikakaudella.
Jumalan ykseys kumpuaa siitä, että enkelit omistavat Pyhän Hengen välittäjän
kautta, mikä mahdollistaa sen, että voimme olla yhtä Jumalan kanssa, niin kuin
Kristus on yhtä Jumalan kanssa.
Laki ei ole vastoin
lupauksia, vaan sen tarkoitus on pikemminkin tehdä ilmeiseksi Kristukseen
kohdistuvan uskon vaatimuksille (Gal. 3:21-22).
Laki toimi rajoituksena
Kristukseen asti, koska emme voineet elää Jumalan luonnon mukaan, ennen kuin
meille annettiin Pyhä Henki. Pyhää Henkeä ei annettu pyydettäessä ennen Kristusta.
Vain profeetat ja ne, jotka Jumala on valinnut ymmärtämään
pelastussuunnitelmaa, voivat osallistua Henkeen, kun taas Kristuksesta
eteenpäin se oli avoin suuremmalle ihmisryhmälle (Gal. 3:23-29).
Jumalan lepyttäminen
säännöillä ja määräyksillä oli vain varjo todellisesta suhteesta, joka
valituilla olisi Jumalaan Kristuksen kautta. Me jaamme Jumalan olemuksen ja
teemme omasta tahdostamme asioita, jotka ennen täytyi tehdä ulkoisen pakon
alla. Jumalan käskyt lähtevät nyt valituista Pyhän Hengen kautta. Valitut ovat
nyt Abrahamin jälkeläisiä, niin kuin Kristus on Abrahamin jälkeläinen ja
lupauksen perillinen. Tällä tavoin me nousemme samaan asemaan kuin Jumalan
Poika Pyhän Hengen kautta noustessamme kuolleista, kuten Kristuskin (Room.
1:4).
Paavali siirtyy
Galatalaiskirjeen 4. luvussa käsittelemään toista käsitettä mainitessaan
alkuvoimat. Kuten edellä näimme, tämä linja ei ole merkityksetön (Gal. 4:1-7).
Valitut olivat maailmankaikkeuden alkuvoimien orjia Kristukseen asti. Demoneista käytetään nimitystä alkuvoimat. Siksi käsitteet sisälsivät pakanallisia ajatteluprosesseja, jotka olivat yleisiä sekä kreikkalaisten että roomalaisten keskuudessa. Siten kohtaammekin hellenisoivan synkretismin muodon, joka ei ole puhdasta juutalaisuutta, vaan parhaimmillaankin vain edeltää Mystiikkaa (B7).
Hän viittaa varmasti
taivaan langenneeseen sotajoukkoon Galatalaiskirjeen kohdassa 4:8ss. Konteksti
selviää, kun Paavali sanoo, että kun emme vielä tunteneet Jumalaa, olimme
orjuudessa niille, jotka eivät luonnostaan olleet Theoi. Siten tila,
jossa ollaan Theoi, on lähtöisin niiden luonteesta. Teksti on
käännettynä:
4:8 Silloin, kun
ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät
mitään jumalia ole. (KR92)
Marshall's Interlinear
kääntää tämän tekstin seuraavasti:
But then indeed not
knowing God ye served as slaves the by nature not being gods.
On selvää, että kyse on
taivaan langenneen sotajoukon palvelemisesta ja että hän viittaa niihin
alkuvoimina. Galatia ilmeisesti yritti lepyttää alkuvoimia rituaalien avulla
tietämättä, että ne olivat taivaan langenneesta sotajoukosta eli demoneista. He
olivat sisällyttäneet kirkkoon puhdistusriitit, jotka olivat ominaisia
pythagoralaisuudelle ja jotka olivat tunkeutuneet Italiaan ja roomalaisten
keskuuteen jo kauan sitten. Pakanakäännynnäiset eivät siis ymmärtäneet lain
olemusta ja sen asemaa uskossa. Näemme tämän ydinkohdan jakeista 9-11
jäljempänä.
Mainittu vietto voidaan
selvästi nähdä siitä, mitä on tapahtunut valtavirran kirkossa noin 2000 vuoden
ajan. Tämä teksti ei poista sapattia eikä juhlia.
Teksti orjasta ja
vapaasta viittaa lain käyttöön Jerusalemissa (Gal. 4:12-31).
Me emme noudata lakia
siksi, että olisimmme lain orjia, sillä lepyyttäen lakia lihalle, joka on
riivaajien tanner ja tämän maailman jumala. Me palvelemme Jumalaa ja olemme osa
Uutta Jerusalemia. Toteamus, jossa Paavali käskee heidän tulla sellaisiksi,
kuin hän on, osoittaa, että hän ei puhu juhlan viettämisestä, koska hän vietti
juhlia ja sapattia (kuten tiedämme Apostolien teoista ja hänen kirjeistään),
aivan kuten kaikki apostolit. Jos hän sanoo, että juhlat ovat päättyneet, niin
hän tekee Kristuksesta valehtelijan, sillä tämä puhui profeettojen kautta
todeten, että sapatit ja uudetkuut (Jes. 66:23) otetaan käyttöön yhdessä
juhlien kanssa (Sak. 14:16-19). Jos valitut voisivat luopua pyhäpäivistä ja
sapatista, olisi äärimmäisen oikukasta, jos Jumala rankaisisi kansakuntia
siitä, etteivät ne noudata niitä tuhatvuotisen järjestelmän aikana. Jumala ei
katso henkilöön, ja siksi hän vaatii ihmisiltä yhdenmukaisia normeja.
Valituilla on vaikeampi
tehtävä toimeenpanon suhteen, sillä heidän on kuljettava uskossa. Jos joku
sanoo, että laki on kumottu, hän on yksinkertaisesti tietämätön Raamatusta,
jota ei voi rikkoa, ja Jumalan luonteesta. He ovat tietämättömiä erityisesti Galatian
ja Kolossan kiistan perimmäisistä syistä. Näissä seurakunnissa esiintyvät
erehdyksen muodot alkoivat esiintyä gnostilaisuudessa jo varhaisessa vaiheessa.
Ajatusprosesseja esiintyy myös vapautuksen teologiassa ja erityisesti
buddhalaisuudessa. Samat ajatukset ovat esillä modernissa prosessiteologiassa.
Gnostilaiset iskivät Jumalan olemassaoloon (tutkielma Lain työt - eli MMT (Nro 104)tutkii tätä asiaa).
Keskustelu tutkielmassa Lain teot eli MMT (Nro 104)näyttää meille, että se, mitä Paavali sanoi
kirjeissään roomalaisille ja galatalaisille, on puolustettavissa ja
selitettävissä ymmärryksen lisääntyessä. Selitys on, että hän puhui lain
teoista - miqṣat maˁaśe ha-Torah eli MMT,
joka on erityisesti Qumran-lahkojen kirjoitus, joka tuli lahkojuutalaisuuteen
ensimmäisellä vuosisadalla ja katosi toisella, kolmannella ja neljännellä
vuosisadalla.
Diasporan aikana,
Jerusalemin hävityksen ja Masadan kukistumisen jälkeen MMT hävisi. Se säilyi
Qumranin luolassa. Ymmärrys siitä, mitä Paavali sanoi, oli lukittuna, joten
ihmiset, jotka halusivat päästä eroon Jumalan laeista, käyttivät Uuden
Testamentin tekstejä saadakseen Paavalin muka puhumaan lakia vastaan. Uuden
Testamentin kirjeitä käytettiin myös hyökkäämään Paavalin asenteita vastaan, ja
sitten juuri sen vuoksi juutalaiset itse tunsivat itsensä uhatuiksi Paavalin
sanojen vuoksi. Se toi esille sen, mikä näytti ristiriidalta Raamatun tekstien
kesken.
Galatalaiskirje 2:13 antaa
käsityksen siitä, mitä on tapahtumassa.
He pääsivät Barnabaksen
suosioon, joten valitut eivät olleet immuuneja tälle ajattelulle.
2:14-16 termi lain teot
on yleensä ymmärretty olevan merkitystä kahdesta sanasta kuten lain toiminnasta,
mutta itse asiassa se on, kuten näemme, otsikko Lain teot, joka on
käännös heprealaisesta otsikosta Miqṣat maˁaśe ha-Torah.
Tästä lähtien voimme katsoa sen ensimmäisen vuosisadan juutalaisen teoksen
otsikoksi, joka uskottelee, että teot vanhurskauttavat. Galatalaiskirje 3:1-14
selittää asiaa tarkemmin.
Paavali viittaa Abrahamiin
Galatalaiskirjeen tekstissä, koska Abraham katsottiin vanhurskaaksi 1.
Mooseksen kirjan tekstien valossa. Abrahamin vanhurskauden koko sisällön
esittää 1. Mooseksen kirjan 22:16, jossa Abraham oli valmis uhraamaan poikansa
Iisakin Jumalan käskystä. Ja Abegg nostaa tämän keskiöön (ibid). Hän katsoo,
että on olemassa yksi mahdollisuus, joka on erittäin vahva mahdollisuus, muuten
Paavali ei olisi käyttänyt viittausta tähän tekstiin. Hän ei olisi puhunut lain
teoista eikä käyttänyt Aabrahamin esimerkkiä, ellei tuo esimerkki olisi
koskenut nimenomaan tekoja ja katsomista vanhurskaaksi. Tosiasia oli, että
hänet katsottiin vanhurskaaksi tekoillaan. Abegg esittää osuvan huomion, joka
näyttää olevan oikea, nimittäin sen, että perusta sille, että lain teot
antavat vanhurskauden, on ehkä otettu myös Psalmista 106:30-31.
Psalmi
106:30-31Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas – hän langetti tuomion, ja vitsaus
väistyi. 31Tämän
tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen. (KR92)
Nykyajan juutalaisuus, ja
sitten seurakunta, oli ottanut tämän käsitteen, jossa Pinehas nousi ylös, ja
hänen toimintansa kautta, sen kautta, mitä hän teki, hänet katsottiin
vanhurskaaksi polvesta polveen. Niinpä Qumranin lahko ja MMT sekä ryhmät, jotka
ajattelivat, että laki voisi antaa vanhurskauden tekojen kautta, ottivat tämän
tekstin ja käyttivät sitä oikeuttamaan käsityksen, että vanhurskaus annetaan
henkilöiden tekojen kautta. Sadokin pojat oli nimike, jota Qumran-lahko
käytti. Se, että Sadok, Daavidin ja Salomon aikainen ylipappi, oli Pinehasin
suora jälkeläinen, tukee tätä näkemystä. Paavali sanoi, ettei kukaan ihminen
ole vanhurskautettu Jumalan edessä lain kautta. Joka on vanhurskas uskon kautta,
se elää.
Näin vanhurskaus on
kuuliaisuutta käskyille uskon kautta. Lain noudattaminen ilman uskoa
korkeampaan järjestelmään on yhtä tyhjän kanssa. Tämä on se käsite, jota
vastaan hyökätään. Tämä fyysinen näkemys vanhurskaudesta säilyi huolimatta
siitä, että Jesajassa on monia raamatullisia tekstejä, erityisesti Jesaja
9:1-6, joka puhuu Messiaasta, ja Jesaja 53, joka puhuu hänen kärsimyksestään ja
synnin poistamisesta. Kaikki nämä tekstit viittasivat Messiaan sovitusuhriin
synnin poistamiseksi. Silti nämä ihmiset ajattelivat, että tekojen kautta he
voisivat saavuttaa vanhurskauden. Kuten Paavali sanoi: "Oi te mielettömät
galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Saitteko Hengen lain tekojen kautta vai
kuulemalla uskossa?" Sitten hän otti puheeksi Abrahamin. Paavali näki,
että heidän kantansa oli johdettu näistä kahdesta tekstistä, vaikka hän ei
maininnut Pinehasta. Kuitenkin näyttää varmalta, että teksti, jossa Abraham on
vanhurskautettu kuuliaisuutensa ja tekojensa kautta Iisakin uhrissa, oli heidän
ajattelunsa perusta. Se on saattanut jopa vaikuttaa heidän munkkiselibaattiin
joillakin alueilla. Ehkä lapsiuhrien tapaan, koska jos jollakin ei ole lapsia,
selibaatti muuttuu vanhurskaudeksi. Joku katsotaankin vanhurskaaksi, kun
kieltää jälkeläisensä. Se on omituinen ajattelutapa. Mutta jotenkin on
epäiltävä, että näin se yksinkertaisesti on. On muitakin rituaalisia
puhdistuksia, joista tämä seuraa loogisesti, koska ei voi olla rituaalisesti
puhdas lain mukaan koko ajan, kun otetaan huomioon kaikki ihmiselämän rajoitukset.
Abeggilla näyttää olevan hyvä selitys nimen alkuperälle. Hän huomauttaa, että
MMT on puettu juuri siihen kieliasuun, minkä Paavali kumosi
Galatalaiskirjeessään (Gal. 2:16) (Abegg op. cit. s. 55).
Tarkastelemme nyt Hengen
hedelmiä. On tärkeää tutkia viitetekstiä, josta nämä käsitteet on johdettu. Pyhän Hengen hedelmä (Nro 146)
Hengen hedelmät
Galatalaiskirjeessä
Galatalaiskirje
5:22-23 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys,
hyvyys, uskollisuus,23lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
(KR92)
Galatalaiskirje 5:22-23 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen,23Sellaista vastaan ei ole laki. (KR33)
Rakkaudesta lähtee
seuraavanlainen sarja Pyhän Hengen hedelmiä.
Ilo
Ilo on peräisin Jumalan
suunnitelman jonkin aspektin saavuttamisesta, jonka henkilö kokee joko
yhteydessä Jumalan kanssa tai henkilön päästessä yhteyteen Jumalan kanssa. Vain
rakkauden kautta voi kokea todellista iloa. Ilo, joka tulee omien
mielihalujensa tyydyttämisestä, on ohimenevää, fyysistä.
Rauha
Rauha tulee täydellisestä
suhteesta, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan sekä toivosta ja uskosta, joka
luottaa häneen. Rakkaudessa Jumalaan me koemme rakkauden lähimmäiseemme, joka
on toinen suuri käsky.
Suuri rauha on niillä,
jotka Herraa rakastavat. Jumala on rauhan Jumala (Room. 16:20; Fil. 4:9).
Jumala kutsuu meitä rauhaan (1. Kor.7: 15). Hän ruhjoo Saatanan; meidän ei
tarvitse tehdä sitä. Mieleltään hengellisenä oleminen on elämä ja rauha (Room.
8:6). Rauha tulee Jumalalta, meidän Isältämme (Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; Gal.
1:3; Kol. 1:2; 1 Tess. 1:1; 2. Tess. 1:2; Tit. 1:4; Filem.3). Ne, jotka eivät
tottele Jumalaa, eivät voi saada rauhaa. Rauha perustuu tottelevaisuuteen. Jumalattomilla
ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani. (Jes. 57:21). Sen takia rauhasta, joka
ei perustu Jumalan sanaan, ei tule mitään.He julistavat rauhaa, ja onnettomuus
yllättää heidät. Jesaja 57:19-21 liittyy koko kysymykseen siunauksista ja
kirouksista, jonka esittää 5. Moos. 28 (katso tutkielma Siunaukset ja kiroukset (Nro 075)).
Kärsivällisyys eli
pitkämielisyys
Kärsivällisyys on
välttämätöntä voidakseen kantaa Pyhän Hengen hedelmää. Kristus käsitteli tätä
ongelmaa vertauksessa Kylväjästä, jonka esittää Luukas 8:15-18.
Sanan kuuleminen on
alustavaa sanan pitämistä. Näin ollen sana tarkoittaa Jumalan käskyjä ja
Kristuksen todistusta. Sanan ymmärtämisestä ja sen noudattamisesta ilmenee
Pyhän Hengen hedelmä. Niiltä, jotka eivät toimi Jumalan sanan mukaan,
poistetaan ajan mittaan se vähäinen ymmärrys, joka heillä on.
Ahdinko saa aikaan
kestävyyttä, ja kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta (KR92). Tätä
prosessia kehitetään uskon kautta Kristuksen kautta tapahtuvan
vanhurskauttamisen ja Jumalan rakkauden kautta, joka on vuodatettu sydämiimme
Pyhän Hengen kautta, kuten Roomalaiskirje 5:1-5 osoittaa.
Ystävällisyys
Sana ystävällisyys
on hepreaksi חֶסֶדḥeseḏ. Epäsuorasti se tarkoittaa hurskautta, kun se
kohdistuu Jumalaan. Harvoin se tarkoittaa (vastakohtana) moitetta tai
(aiheena) kauneutta. Siksi sillä on monimutkainen merkitys, johon
liittyy mielikuvia suosiosta, hyvästä teosta, ystävällisyydestä, (rakastavasta)
ystävällisyydestä, armeliaisuudesta, laupeudesta, säälistä, moitteesta tai
pahasta asiasta. Strong's Hebrew Dictionaryn 2619:ssa seuraava merkitys on myös
suosio heprealaisena nimenä Hesed.
Galatalaiskirjeessä
5:22-23 käytetty sana, joka on käännetty ystävällisyys ja kindness englanniksi,
on kreikan sana xrēstótēs (Strong's Greek Dictionary SGD
5544), joka on peräisin sanasta xrēstós (SGD 5543) tarkoittaa hyödyllisyyttä,
eli moraalista erinomaisuutta luonteeltaan tai käytökseltään ja siten
lempeyttä, hyvää, ystävällisyyttä. Merkitys on siis luonnon hurskautta ja
lempeyttä, josta voi olla hyötyä Jumalan työssä. Sille ominaista on
hyväluonteisuus.
Hyvyys
Hyvyyden merkitys tässä on
yksinkertainen. Se on johdettu kreikan sanasta agathōsýnē (SGD
19), joka tarkoittaa hyvyyttä hyveenä.
Uskollisuus
Sana tässä on pístis
(SGD 4102), joka on johdettu sanasta vakaumus (SGD 3982) eli usko.
Moraalisesti se tarkoittaa vakaumusta uskonnollisesta totuudesta tai Jumalan
totuudellisuutta tai uskonnollista opettajaa.
Sen erityinen merkitys on
luottaminen Kristukseen pelastukseksi. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa
vakautta tällaisessa tunnustuksessa. Laajemmassa mielessä se tarkoittaa
luottamista itse uskonnollisen totuuden järjestelmään. Siksi sillä on
vakuuttamisen, uskomuksen, uskomisen ja siten uskon ja uskollisuuden merkitys.
Raamatun tekstien
innoituksen halventaminen on siten osoitus henkilössä olevan Pyhän Hengen
ongelmasta.
Lempeys eli sävyisyys
Sana lempeys on praótēs
(SGD 4236) ja on johdettu sanasta práos (lempeä, SGD 4235).
Epäsuorasti se tarkoittaa nöyryyttä ja siten sävyisyyttä.
Itsehillintä eli
itsensähillitseminen
Sana egkráteia (SGD
1466) [lausutaan engkráteia] on johdettu sanasta egkratḗs
(SGD 1468) [laus. engkratḗs], joka tarkoittaa olla vahva
jossakin asiassa tai mestarillinen, mistä päästään merkitykseen
itsensä hillitsevä ruokahalun suhteen ja siten lauhkea. Tämän johdannaisen
merkitys on itsehillintä ja erityisesti pidättyvyys, joka koskee itsehillintää
nimenomaan seksuaalisen halun suhteen (katso Oxford Universal Dictionary).
Näimme, että kolme pilaria
ovat rakkaus, usko ja toivo, mutta rakkaus on suurin. Sitten rakkaudesta
kehitämme toisia hedelmiä.
Pyhän Hengen hedelmä on
meidän uskomme todellinen voima, ja tuon rakkauden keskus perustuu totuuteen.
Jos meillä ei ole rakkautta, meillä ei ole mitään. Se on keskeinen hedelmä,
mutta totuus on keskeinen tavoite ja meidän Jumalamme on totuuden Jumala.
Kaikki tämä on sidottu yhteen totuudessa, mutta varmasti Pyhän Hengen hedelmä
on ensisijaisesti rakkauden funktio.
Lisälukemista:
Galatalaiskirje
Luku 1
1Minua,
Paavalia, eivät ole nimittäneet apostoliksi ihmiset vaan Isä Jumala ja Jeesus
Kristus, jonka Isä herätti kuolleiden joukosta. 2Tämä on kirje Galatian
seurakunnille minulta ja kanssani olevilta veljiltä ja sisarilta. 3Jumalan,
meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja rauhaa teille.
4Kristus uhrasi itsensä meidän syntiemme vuoksi. Siksi meidät otetaan pois
tästä pahasta maailmasta, niin kuin Jumala, meidän Isämme, tahtoo. 5Kunnia
hänelle ikuisesti. Aamen. 6Minua hämmästyttää, että olette näin helposti
vaihtamassa Kristuksen armollisen kutsun johonkin toiseen ilosanomaan.
7Sellaistahan ei edes ole. Jotkut vain tahtovat sekoittaa päänne ja vääristellä
Kristuksen sanomaa. 8Kirous sille, joka julistaa teille jotain muuta kuin
meidän kertomaamme ilosanomaa – vaikka asialla olisimme me itse tai vaikka
taivaan enkeli. 9Toistan vielä sen, minkä olemme jo aiemminkin sanoneet: kirous
sille, joka julistaa teille vastoin sitä sanomaa, jonka olette saaneet.
10Yritänkö minä tässä vakuuttaa ihmisiä vai peräti Jumalaa? Yritänkö olla
ihmisille mieliksi? Jos yhä yrittäisin olla mieliksi ihmisille, en olisi
Kristuksen palvelija. 11Vakuutan teille, veljet ja sisaret, ettei minun
julistamani ilosanoma ole ihmisen keksintöä. 12Kukaan ihminen ei ole kertonut
tai opettanut sitä minulle, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.
13Olettehan te kuulleet, miten tolkuttomasti vainosin ja tuhosin Jumalan
kirkkoa, kun vielä elin juutalaisena, lakia noudattaen. 14Juutalaisen lain
opiskelussa ja noudattamisessa edistyin pitemmälle kuin useimmat ikätoverini,
ja kiihkoilin heitä enemmän esivanhemmilta perittyjen tapojen puolesta.
15-16Armollinen Jumala oli kuitenkin valinnut minut jo äitini kohdussa ja
kutsunut minut julistamaan sanomaansa kaikille kansoille. Niinpä hän näki
hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle. En kiirehtinyt silloin kysymään neuvoa
ihmisiltä. 17En lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut
apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin
Damaskokseen. 18Kolmen vuoden kuluttua menin sitten Jerusalemiin tavatakseni
Keefaksen eli Pietarin. Viivyin hänen luonaan pari viikkoa. 19Muista
apostoleista tapasin vain Jaakobin, Herran veljen. 20Vakuutan Jumalan edessä,
ettei mikään, mitä teille tässä kirjoitan, ole valhetta. 21Sitten lähdin
Syyriaan ja Kilikiaan. 22Juudean kristillisissä seurakunnissa minua ei vielä
tunnettu henkilökohtaisesti. 23He olivat vain kuulleet, että heidän entinen
vainoajansa julisti nyt samaa uskoa, jota aiemmin yritti hävittää. 24Niinpä he
ylistivät Jumalaa siitä, mitä hän oli tehnyt minulle.
Luku
2
1Neljätoista
vuotta myöhemmin palasin Jerusalemiin Barnabaksen kanssa. Otin mukaan myös
Tituksen. 2Menin Jerusalemiin, koska olin nähnyt näyn. Kerroin siellä,
millaista ilosanomaa julistan kaikille kansoille. Puhuin erikseen seurakunnan
johtohenkilöille, koska halusin varmistua siitä, etten näkisi turhaa vaivaa.
3Edes Titusta, kreikkalaista matkakumppaniani, ei pakotettu
ympärileikattavaksi. 4Joukkoomme oli kuitenkin ujuttautunut vakoilijoita, jotka
olivat olevinaan Herran seuraajia. He halusivat orjuuttaa mielemme ja viedä
vapautemme, jonka olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. 5Koska halusimme
säilyttää ilosanoman totuuden teitä varten, emme taipuneet hetkeksikään heidän
tahtoonsa. 6Ne, joita siellä pidettiin arvossa, eivät vaatineet minulta mitään
muuta. – Minulle on tosin aivan sama, keitä he olivat. Ei Jumala katso ihmisen
asemaa. – 7He päinvastoin näkivät, että minun tehtäväkseni oli annettu
ilosanoman julistaminen muille kuin juutalaisille siinä missä juutalaiset oli
annettu Pietarin eli Keefaksen vastuulle. 8Hän, joka sai Pietarin ryhtymään
juutalaisten apostoliksi, sai minut ryhtymään muiden kansojen apostoliksi.
9Jaakobia, Keefasta ja Johannesta pidettiin seurakunnan tukipylväinä. Kun he
saivat tietää, millaisen suosionosoituksen olin Jumalalta saanut, he sopivat
kanssamme yhteistyöstä ja löivät kättä päälle. Minä ja Barnabas ottaisimme
vastuullemme muut kansat ja he ottaisivat juutalaiset. 10Heidän seurakuntansa
köyhiä meidän kuitenkin pitäisi auttaa, ja niin olen parhaani mukaan tehnytkin.
11Kun Keefas tuli Antiokiaan, haastoin hänet kasvotusten, kaikkien nähden. Hän
oli näet toiminut epäjohdonmukaisesti. 12Aiemmin hän oli syönyt myös muiden
kuin juutalaisten uskovien kanssa. Kun Jaakobin luota sitten tuli muutamia
miehiä, Keefas jäi pois aterioilta ja pysytteli vain juutalaistaustaisten
seurassa. Hän näet pelkäsi ympärileikkauksen kannattajia. 13Hänen mukanaan
muutkin juutalaistaustaiset alkoivat teeskennellä; jopa Barnabas lähti mukaan
teeskentelyyn. 14Kun näin, että he olivat toimineet julistamamme ilosanoman
vastaisesti, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: »Jos sinä juutalaisena voit
luopua juutalaisten tavoista ja elää vieraiden tapojen mukaan, miksi vaadit
muihin kansoihin kuuluvia elämään niin kuin juutalaiset?» 15Minä, Pietari ja
Barnabas olemme syntyperäisiä juutalaisia emmekä syntisiä pakanoita. 16Tiedämme
kuitenkin, ettei ihminen saa Jumalan hyväksyntää lain noudattamisen perusteella
vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ja siksi olemmekin alkaneet uskoa
häneen. Meidät hyväksytään, koska uskomme Kristukseen Jeesukseen, eikä siksi,
että noudatamme lakia. Eihän ketään hyväksytä siksi, että hän noudattaa lakia.
17Entä jos meidätkin silti todetaan syntisiksi, vaikka toivomme Kristuksen
tekevän meistä syyttömiä? Onko Kristus silloin synnin palveluksessa? Ei
tietenkään! 18Osoitan olevani lainrikkoja vasta, jos alan rakentaa uudestaan
sitä, minkä olen hajottanut. 19Lain vuoksi minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi
laista elääkseni Jumalaa varten. Minut on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen
kanssa, 20enkä enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen ajan, jonka vielä
elän tässä ruumiissa, elän uskoen Jumalan Poikaan. Hän rakasti minua ja
uhrautui puolestani. 21Minä en mitätöi Jumalan antamaa armahdusta; Kristushan
olisi kuollut turhaan, jos syyttömäksi tulisi lakia noudattamalla.
Luku
3
1Voi
teitä järjettömiä galatialaisia! Kuka teidät noitui? Onhan Jeesus Kristus
asetettu silmienne eteen ristiinnaulittuna. 2Haluan teiltä vastauksen vain
tähän: saitteko Hengen noudattamalla lakia vai kuulemalla ja uskomalla
ilosanoman? 3Oletteko tosiaan niin tyhmiä, että lähdette liikkeelle Hengen
voimalla ja päädytte yrittämään omin voimin? 4Onko kaikki kokemanne ollut
turhaa? Ei kai sentään. 5Kumpi siis saa Jumalan antamaan teille Hengen ja
tekemään voimatekoja teidän keskuudessanne: lain noudattaminen vai ilosanoman
kuuleminen ja uskominen? 6Muistakaa Abrahamia, joka »luotti Jumalaan, ja niin
Jumala hyväksyi hänet». 7Pitäkää siis mielessänne, että Abrahamin jälkeläisiä
ovat ne, jotka ovat saaneet alkunsa uskosta ilosanomaan. 8Pyhät kirjoitukset
tiesivät ennalta, että Jumala hyväksyy myös muihin kansoihin kuuluvat, jos nämä
uskovat. Siksi ilosanoma kerrottiin Abrahamille jo etukäteen: »Sinun kauttasi
kaikki kansat saavat siunauksen.» 9Niinpä ne, jotka ovat saaneet alkunsa
uskosta ilosanomaan, siunataan kuten Abraham, joka luotti lupaukseen. 10Ne taas,
jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Kirjoituksissahan
sanotaan: »Kirous sille, joka ei noudata lain kirjan jokaista määräystä.» 11On
selvää, ettei Jumala pidä ketään oikeamielisenä lain noudattamisen vuoksi.
Sanotaanhan: »Se elää, jonka oikeamielisyys tulee uskosta.» 12Lain
noudattamisessa ei ole kyse uskosta, vaan siitä, että »se, joka noudattaa
lakia, pelastuu lain avulla». 13Kristus lunasti meidät vapaiksi lain
kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän puolestamme. Kirjoituksissahan
sanotaan: »Se, jonka ruumis on ripustettu puuhun, on kirottu.» 14Näin Abrahamin
saama siunaus tulee kaikkien kansojen osaksi Kristuksen Jeesuksen takia. Näin
me saamme meille luvatun Hengen, kun alamme uskoa. 15Veljet ja sisaret, otan
esimerkin arkielämästä. Valmista ja vahvistettua testamenttia ei kukaan voi
mitätöidä tai muuttaa. 16Nämä lupaukset, joista nyt on puhe, annettiin
Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Kirjoituksissa ei siis puhuta monikossa
jälkeläisistä vaan yksikössä jälkeläisestä. Tämä jälkeläinen on Kristus. 17Minä
sanon teille: Ei Jumalan vahvistamaa testamenttia voi kumota laki, joka
annettiin 430 vuotta myöhemmin. Ei laki voi mitätöidä lupausta, jonka Jumala
testamentissaan antoi. 18Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää
perustuisi lupaukseen. Abrahamille Jumala kuitenkin osoitti hyvyytensä
nimenomaan lupauksen muodossa. 19Miksi laki sitten on olemassa? Se lisättiin
jälkikäteen osoittamaan ihmisten rikkomukset, siksi ajaksi, kunnes luvattu
jälkeläinen tulisi. Laki tuli Jumalalta enkelien ja vielä välittäjänkin kautta.
20Yksi toimija ei kuitenkaan tarvitse välittäjää; Jumala on yksi. 21Onko laki
siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei tietenkään! Jos näet olisi
laadittu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, perustuisi syyttömyys tosiaan
lain noudattamiseen. 22Pyhät kirjoitukset sulkivat synnin vankilaan kaiken,
jotta Jeesukseen Kristukseen uskoville annettu lupaus toteutuisi, kun he
uskovat. 23Ennen uskon aikaa me olimme kuitenkin vartioituina lain vankilassa, kunnes
usko ilmestyisi. 24Kristuksen tuloon asti laki oli siis meidän valvojamme. Kun
sitten uskoimme, meistä tuli Jumalan silmissä syyttömiä. 25Kun usko nyt on
tullut, emme enää ole valvojan vallassa. 26Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun
uskovina kuulutte Kristukseen Jeesukseen. 27Te Kristukseen kastetut olette
pukeneet Kristuksen yllenne. 28Ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei
orjaa eikä vapaata ihmistä, ei miestä eikä naista. Kristuksen Jeesuksen
yhteydessä te kaikki olette yksi. 29Ja jos teidät on liitetty Kristukseen,
olette tekin yhdessä se Abrahamin jälkeläinen, josta on luvattu tehdä
perillinen.
Luku
4
1Sanon
teille: Niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän on orjan asemassa, vaikka
omistaakin kaiken. 2Isän määräämään hetkeen asti hän on edunvalvojien ja
taloudenhoitajien alainen. 3Niinhän mekin lapsina olimme maailman alkuvoimien
armoilla. 4Kun aika sitten täyttyi, Jumala lähetti tänne Poikansa. Tämä syntyi
ihmiseksi ja lain alaiseksi 5lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi ja antaakseen
meille Jumalan lapsen aseman. 6Koska te olette Jumalan lapsia, hän lähetti
sydämeenne Poikansa Hengen. Tuo Henki huutaa: »Abba! Isä!» 7Et siis ole enää
orja vaan Jumalan lapsi ja siten myös hänen perillisensä. 8Silloin kun ette
vielä tunteneet Jumalaa, te palvoitte jumalina sellaisia, jotka eivät jumalia
ole. 9Nyt olette kuitenkin oppineet tuntemaan Jumalan – tai pikemminkin Jumala
on oppinut tuntemaan teidät. Kuinka te siis käännytte taas noiden heikkojen ja
surkeiden alkuvoimien puoleen? Haluatteko olla taas niiden orjia? 10Te pidätte
tarkkaa lukua päivistä, kuukausista, juhla-ajoista ja vuosista. 11Pelkäänpä,
että olen nähnyt teidän vuoksenne turhaa vaivaa.12Minä pyydän, veljet ja
sisaret: tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän
kaltaiseksenne. Ette te ole loukanneet minua mitenkään. 13Tiedättehän, että
aiemmin julistin teille ilosanomaa ollessani sairas. 14Terveydentilani pani
teidät koetukselle, mutta te ette halveksineet ettekä mitätöineet minua. Tehän
otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. 15Missä
teidän ilonne ja onnenne nyt on? Ennenhän te olisitte antaneet minulle vaikka
silmät päästänne, jos se olisi mahdollista. Sen voin teistä sanoa. 16Onko
minusta siis tullut teidän vihollisenne, kun olen sanonut teille totuuden? 17Ne
toiset yrittävät kovasti kosiskella teitä, mutta heidän intonsa ei ole aitoa.
He tahtovat vain erottaa teidät minusta, jotta innostuisitte kannattamaan
heitä. 18Hyvässä asiassa palava halu on hyväksi aina eikä vain silloin, kun
olen teidän luonanne. 19Lapseni, teidän vuoksenne joudun taas kärsimään
synnytystuskia, kunnes Kristus saa teissä muodon. 20Tahtoisin olla nyt luonanne
ja puhua teille oikeaan sävyyn. En enää tiedä, mitä teidän kanssanne pitäisi
tehdä. 21Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaapa minulle: ettekö
kuule, mitä laki sanoo? 22Kirjoituksissahan sanotaan, että Abrahamilla oli
kaksi poikaa. Toisen äiti oli orjatar, toisen vapaa nainen. 23Orjattaren poika
syntyi tavalliseen tapaan, mutta vapaan naisen poika syntyi lupauksen takia.
24Tämä on vertauskuva, jossa naiset merkitsevät kahta liittoa. Toinen, Hagar,
on Siinainvuoren liitto, josta synnyttiin orjiksi. 25Hagar merkitsee Arabiassa
olevaa Siinainvuorta, ja sen nykyvastine on Jerusalem, jonka asukkaat elävät
orjuudessa. 26Taivaallinen Jerusalem, meidän äitimme, on kuitenkin vapaa.
27Kirjoituksissahan sanotaan: »Iloitse, hedelmätön, koska et synnytä! Puhkea
riemuun, koska et koe synnytystuskia! Yksinäisellä on lapsia paljon enemmän
kuin sillä, jolla on aviomies.» 28Veljet ja sisaret, Iisakin tavoin te olette
lupauksen lapsia. 29Niin kuin tavalliseen tapaan syntynyt silloin vainosi
Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin tapahtuu nytkin. 30Mutta mitä
kirjoituksissa sanotaankaan? »Aja pois orjatar ja hänen poikansa. Ei orjattaren
poika voi jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa.» 31Siispä me, veljet ja
sisaret, emme ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Luku
5
1Vapauteen
Kristus meidät vapautti. Pitäkää siis puolenne älkääkä antautuko uudelleen orjuuteen.
2Minä, Paavali, sanon teille: jos teidät ympärileikataan, Kristuksesta ei ole
teille mitään hyötyä. 3Korostan jälleen, että jokaisen ympärileikatun on
noudatettava kaikkia lain määräyksiä. 4Te, joiden oikeamielisyys perustuu lain
noudattamiseen, joudutte eroon Kristuksesta ja jäätte ilman armahdusta.
5Uskomme mukaisesti ja Hengen vahvistamina me odotamme ja toivomme, että meidät
todetaan syyttömiksi. 6Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ympärileikkaus ei
hyödytä yhtään enempää kuin esinahkakaan. Vain sillä on väliä, että uskoo ja
että sen vuoksi myös rakastaa. 7Tehän olitte jo hyvässä vauhdissa. Kuka teidät
sai kääntymään pois totuudesta? 8Ainakaan se ei johdu Kristuksesta, joka kutsuu
teitä. 9Pieni määrä taikinajuurta hapattaa koko taikinan. 10Herra on saanut
minut vakuuttumaan siitä, että te alatte ajatella minun tavallani. Se, joka on
sekoittanut päänne, saa kuitenkin tuomionsa – olipa hän kuka tahansa. 11Veljet
ja sisaret, jos minä muka vieläkin vaadin ympärileikkausta, miksi minua
vainotaan? Silloinhan en puhuisi mitään tuosta loukkaavasta rististä. 12Nuo
teidän yllyttäjänne saisivat leikata itseltään loputkin! 13Teidät on kutsuttu
vapauteen, veljet ja sisaret. Älkää kuitenkaan vapauden nimissä päästäkö
syntistä ruumistanne valloilleen, vaan palvelkaa toisianne rakastavasti. 14Koko
laki kiteytyy näet yhteen lauseeseen: »Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.»
15Jos silti näykitte ja jopa raatelette toisianne, varokaa tuhoamasta toisianne
kokonaan. 16Minä sanon teille: kulkekaa Hengen voimalla, niin ette toteuta
ruumiinne itsekkäitä haluja. 17Ruumiissahan on haluja, jotka vastustavat
kiihkeästi Henkeä ja joita Henki vastustaa. Ruumis ja Henki sotivat toisiaan
vastaan, ettekä siksi tee mitä tahtoisitte. 18Jos kuljette Hengen voimalla,
ette ole lain alaisia. 19Ruumiin aikaansaannoksia näkee kaikkialla. Niitä ovat
luvattomat seksisuhteet, saastaisuus ja kohtuuttomuus, 20epäjumalien palvominen
ja noituus, vihamielisyys, riita, kiihkoilu ja raivo, oman edun tavoittelu,
erimielisyys, kuppikuntaisuus 21ja kateus sekä tolkuton juhliminen ja
juopottelu. Niitä ovat kaikki muutkin asiat, joista olen teitä varoittanut ja
varoitan taas: ne, jotka tekevät sellaista, eivät saa periä Jumalan
valtakuntaa. 22Hengen hedelmää sen sijaan ovat rakkaus, ilo ja rauha, kärsivällisyys,
lempeys ja hyvyys sekä uskollisuus, 23maltti ja itsehillintä. Niitä ei mikään
laki kiellä. 24Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat kuitenkin
ristiinnaulinneet ruumiinsa himoineen ja haluineen. 25Jos elämme Hengen
ohjauksessa, meidän on syytä seurata Henkeä. 26Emme saa tavoitella turhaa
kunniaa emmekä ärsyttää tai kadehtia toisiamme.
Luku
6
1Veljet
ja sisaret, te, joita Henki ohjaa! Jos saatte jonkun kiinni vääryydestä,
nuhdelkaa häntä lempeästi. Pitäkää kuitenkin varanne, ettette itse joudu samaan
houkutukseen kuin hän. 2Kantakaa toistenne taakkoja, niin noudatatte
täydellisesti Kristuksen lakia. 3Se, joka luulee olevansa jotain, vaikkei ole,
pettää itseään. 4Jokaisen on syytä keskittyä omiin tekoihinsa. Silloin hän voi
olla ylpeä itsestään eikä siitä, että toinen on huonompi kuin hän. 5Jokainen
kantaa oman taakkansa. 6Sen, jolle on opetettu Jumalan sanaa, pitää jakaa
kaikki hyvä opettajansa kanssa. 7Älkää erehtykö halveksimaan Jumalaa, sillä
ihminen saa sadon siitä, mitä hän kylvää. 8Se, jolla on peltona oma syntinen
ruumiinsa, saa satona tuhon. Se taas, joka kylvää siemenensä Hengen peltoon,
saa satona ikuisen elämän. 9Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää. Jos emme
luovuta, saamme aikanaan korjata satoa. 10Tehdään siis hyvää kaikille ja
varsinkin niille, jotka ovat uskovien suurta perhettä. Vielä meillä on siihen
aikaa. 11Katsokaapa näitä kömpelöitä kirjaimia, joita kirjoitan! 12Ne, jotka
tahtovat esiintyä edukseen ruumistaan korostaen, painostavat teitäkin
ympärileikkaukseen. He tekevät sen kuitenkin vain siksi, ettei heitä
vainottaisi Kristuksen ristin vuoksi. 13Eiväthän ympärileikatut noudata lakia
itsekään. He tahtovat vain päästä kehuskelemaan sillä, että teidätkin on
ympärileikattu. 14Minä taas en tahdo ylpeillä muusta kuin Herramme Jeesuksen
Kristuksen rististä. Tuolla ristillä maailma kuoli minulle ja minä maailmalle.
15Ei sillä ole väliä, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Tärkeää on se, että
hänet on luotu uudelleen. 16Rauhaa kaikille, jotka elävät tämän säännön mukaan.
Rauhaa ja Jumalan lempeyttä heille ja koko Israelille! 17Kenenkään ei pidä enää
tuottaa minulle vaivaa. Minullahan on jo ruumiissani Jeesuksen arvet.
18Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä teille, veljet ja sisaret. Aamen.