Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F044vi
Apostolien tekojen kommentaari Osa 6
(Versio 1.0
20220121-20220121)
Lukujen 24-28 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2021 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Apostolien tekojen kommentaari Osa 6
Apostolien tekojen luvut
24-28 (UT 2020)
Luku 24
1Viiden päivän kuluttua Kesareaan saapui ylipappi Hananias, muutamia kansanjohtajia ja asianajaja Tertullus. He esittivät maaherralle syytteen Paavalia vastaan. 2-3Kun Paavali oli kutsuttu sisään, Tertullus aloitti syytöspuheensa: »Kunnioitettu maaherra Felix! Sinun ansiostasi saamme elää rauhassa, ja sinun johdollasi olemme päässeet osallisiksi uudistuksista. Kiitämme sinua tästä kaikin tavoin. 4En tahdo vaivata sinua pitkään. Pyydän vain, että hyväntahtoisesti kuuntelet meitä hetken. 5Olemme näet todenneet, että tämä mies on vaarallinen kuin rutto. Hän on sen nasaretilaislahkon pääpukari ja kiertää ympäri maailmaa aiheuttamassa kapinoita juutalaisten keskuudessa. 6Temppelinkin hän yritti saastuttaa, mutta silloin otimme hänet kiinni. 7 8Voit itse kuulustella häntä, niin saat selville, mistä syytämme häntä.» 9Juutalaiset yhtyivät syytteeseen ja väittivät, että asia oli juuri näin. 10Maaherra nyökkäsi Paavalille, ja tämä alkoi puhua: »Tiedän, että olet ollut jo monta vuotta tämän kansan tuomarina. Siksi esitän puolustuspuheeni luottavaisin mielin. 11Voit itse tarkistaa, että saavuin Jerusalemiin rukoilemaan vasta kaksitoista päivää sitten. 12Minun ei ole nähty riitelevän kenenkään kanssa eikä yllyttävän kansaa kapinaan sen paremmin temppelissä, synagogissa kuin kaupungillakaan. 13Nämä miehet eivät millään pysty todistamaan sinulle oikeiksi niitä syytöksiä, joita he minusta esittävät. 14Tunnustan kuitenkin sinulle, että seuraan sitä tietä, jota he nimittävät lahkoksi. Näin palvon esivanhempieni Jumalaa ja uskon kaiken, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan. 15Minä uskon samoin kuin hekin, että Jumala herättää kuolleista sekä oikeamieliset että väärintekijät. 16Niinpä teen aina parhaani, että omatuntoni olisi puhdas Jumalan ja ihmisten edessä. 17Menin Jerusalemiin kerättyäni vuosien ajan avustuksia kansalleni ja lahjoja uhrattavaksi. 18-19Kun eräät Aasian maakunnasta saapuneet juutalaiset löysivät minut temppelistä, olin näiden pyhien toimitusten parissa enkä kapinoivan kansanjoukon keskellä. Heidän pitäisi itsensä olla täällä sinun edessäsi syyttämässä minua, jos heillä on jotain minua vastaan. 20Tai annetaan näiden tässä sanoa, mihin rikokseen he totesivat minun syyllistyneen, kun olin Suuren neuvoston edessä. 21Siitäkö minua vain syytetään, että karjaisin heidän keskellään: ’Kuolleiden ylösnousemuksen takia te minut tänään tuomitsette’?» 22Felix tunsi hyvin Jeesuksen osoittaman tien, ja hän päätti lykätä jutun ratkaisemista. »Teen päätöksen asiassanne, kunhan komentaja Lysias saapuu», hän sanoi. 23Sitten hän käski sadanpäällikköä huolehtimaan Paavalin vartioimisesta ja siitä, että tällä olisi tavallista helpommat oltavat. Paavalin läheisiä ei saisi estää pitämästä hänestä huolta. 24Muutaman päivän kuluttua Felix tuli juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa tapaamaan Paavalia ja kuunteli, kun tämä kertoi uskosta Jeesukseen Kristukseen. 25Kun Paavali puhui oikeamielisyydestä, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Felixiä alkoi pelottaa. Hän sanoi: »Mene nyt. Kutsun sinut taas, kun minulla on aikaa.» 26Felix toivoi myös saavansa Paavalilta rahaa. Siksi hän haetutti Paavalin usein luokseen ja keskusteli hänen kanssaan. 27Kun Felixin virka-aika kahden vuoden kuluttua päättyi, hänen seuraajakseen tuli Porcius Festus. Felix halusi tehdä mieliksi juutalaisille, ja niin hän jätti Paavalin vankilaan.
Luvun 24 tarkoitus
Luku 24 jatkuu Paavalin
valvomisella sen jälkeen, kun hänet oli lähetetty kuvernööri Felixin luo
Kesareaan. Viisi päivää sen jälkeen, kun Paavali oli luovutettu Felixille ja
häntä pidettiin Herodeksen linnassa, ylipappi Hananias tuli eräiden vanhinten
ja Tertullus-nimisen asianajajan kanssa. He esittivät asiansa Paavalia vastaan
Felixille ylistettyään hänen uudistuksiaan (jakeet 1-3). Sitten he alkoivat
syyttää Paavalia nasaretilaislahkon johtajaksi ja henkilöksi, joka yritti
saastuttaa temppelin, kunnes he ottivat hänet kiinni (jae 4-7). Sitten he
pyysivät Felixiä kuulustelemaan häntä itse saadakseen selville näiden syytösten
todellisen laidan. Juutalaiset yhtyivät väittämään, että nämä syytökset pitivät
paikkansa (jakeet 8-9). Felix kehotti Paavalia vastaamaan, ja Paavali totesi,
että oli vain kaksitoista päivää siitä, kun hän meni ylös Jerusalemiin, eikä
hän riidellyt kenenkään kanssa eikä aiheuttanut levottomuutta temppelissä eikä
synagogissa eikä kaupungissa. He eivät myöskään voi osoittaa Felixille oikeiksi
niitä syytöksiä, joita he nyt hänestä esittivät (jakeet 10-13), ja sitten
Paavali myönsi Felixille, että hän oli sen lahkon jäsen, jota he kutsuivat
"tieksi". Hän sanoi näiden palvelevan isiemme Jumalaa uskovansa
kaiken, mitä oli kirjoitettu lakiin ja profeettoihin, ja että heillä oli toivo
sekä oikeamielisten että väärintekijöiden ylösnousemukseen (Nro 143Aja Nro 143b; (vrt. myösPaavali: Osa I Paavali ja laki (Nro 271)). Sitten hän sanoi, että hän teki aina
kaikkensa pitääkseen omantuntonsa puhtaana Jumalaa ja ihmisiä kohtaan (jakeet
14-16). Paavali selitti sitten, että vuosikausia poissa oltuaan hän tuli nyt
tuomaan kansalleen rahalahjaa ja toimittamaan uhreja ja hänet löydettiin
puhdistautuneena temppelistä, väkeä ei ollut koolla eikä mellakasta tietoakaan.
Sitten hän viittasi Aasian maakunnan juutalaisiin, joiden hän sanoi olevan
siellä maaherran edessä, jos heillä olisi mitään syytöksiä häntä vastaan. Tai
sanokoot nämä miehet itse, minkä rikkomuksen he havaitsivat.Sitten hän totesi
korottaneensa äänensä seisoessaan heidän keskuudessaan ja julistaessaan
uskovansa kuolleiden ylösnousemukseen, minkä vuoksi hän oli oikeudessa siellä
Felixin edessä (jakeet 17-21).
Felix, jolla on melko
tarkka tietämys Tiestä, siirsi asian tuonnemmaksi sanoen, että kun komentaja
Lysias tulisi, hän ottaisi asian ratkaistavakseen. Sitten hän antoi käskyn
sadanpäämiehelle pitää häntä vangittuna mutta antaa hänelle jonkin verran
vapautta ja olla estämättä hänen ystäviään huolehtimasta hänen tarpeistaan
(jakeet 22-23).
Jakeesta 24 näemme, että
Felix tuli muutaman päivän kuluttua vaimonsa Drusillan, juutalaisnaisen,
kanssa.
Paavali puhui uskosta
Kristukseen Jeesukseen ja Felix säikähti hänen puhuessaan oikeudenmukaisuudesta
ja itsehillinnästä sekä tulevasta tuomiosta (eli Ylösnousemuksista vrt. 143Aja 143b. Felix käski hänen mennä pois, ja hän haettaisi hänet
myöhemmin luokseen (jakeet 25-27). Juutalaisuuteen perehtyneenä häntä oli
saattanut tuudittaa saddukeusten asema ja ylösnousemuksen kieltäminen, mutta
kun Paavali vahvisti ylösnousemuksen ja tuomion, hän näki, ettei hän kyennyt
hallitsemaan tulevaisuutta.
Felix toivoi saavansa
Paavalilta rahaa ja haetti hänet luokseen tavan takaa kahden vuoden ajan,
kunnes hänen tilalleen tuli Porcius Festus. Felixin sanotaan jättäneen Paavalin
vankeuteen, eikä ole varmaa, mitä nämä kaksi vuotta tarkoittavat, eli
lasketaanko ne Felixin nimityksestä vai Paavalin pidätyksestä. Herodes
Antipaksen käytös oli samanlaista (vrt. Mark. 6:20 vrt. 18:14-17).
Luku 25
1Kolme päivää virkaanastumisensa jälkeen maaherra Festus lähti Kesareasta Jerusalemiin. 2Ylipapit ja juutalaisten johtajat esittivät taas syytöksensä Paavalia vastaan. He pyysivät 3Festusta tekemään heille mieliksi ja siirtämään Paavalin Jerusalemiin. He näet suunnittelivat matkan varrelle väijytystä tappaakseen hänet. 4Festus kuitenkin vastasi, että Paavali pidetään Kesareassa ja että hän itsekin lähtee sinne pian. 5»Johtajanne voivat lähteä minun mukaani ja syyttää häntä siellä, jos hän on tehnyt jotain sopimatonta», Festus sanoi. 6Hän ei viipynyt Jerusalemissa kuin kymmenisen päivää ja palasi sitten Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istuutui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä. 7Kun Paavali oli tullut, hän joutui Jerusalemista tulleiden juutalaisten piirittämäksi. Nämä esittivät häntä vastaan monia vakavia syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan kyenneet todistamaan. 8Paavali puolustautui: »En ole koskaan loukannut mitenkään juutalaisten lakia, temppeliä enkä keisaria.» 9Festus halusi kuitenkin olla juutalaisille mieliksi ja kysyi Paavalilta: »Haluatko lähteä Jerusalemiin? Asia ratkaistaan siellä minun johdollani.» 10Paavali vastasi: »Minä olen keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minun asiani pitää ratkaista. Juutalaisia en ole loukannut mitenkään, niin kuin sinäkin oikein hyvin tiedät. 11Jos olen syyllistynyt johonkin kuolemalla rangaistavaan rikokseen, en yritä välttää kuolemaani. Mutta jos heidän syytöksissään ei ole mitään perää, ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin!» 12Festus keskusteli neuvostonsa kanssa ja vastasi sitten: »Olet vedonnut keisariin, joten lähdet keisarin eteen.» 13Muutaman päivän kuluttua tulivat kuningas Agrippa ja Berenike Kesareaan tervehtimään Festusta. 14He jäivät moneksi päiväksi, ja vierailun aikana Festus kertoi kuninkaalle Paavalin tapauksesta: »Täällä on Felixin jäljiltä vankina eräs mies. 15Kun olin Jerusalemissa, ylipapit ja juutalaisten johtajat esittivät häntä vastaan syytöksiä ja vaativat hänelle rangaistusta. 16Vastasin heille, ettei roomalaisilla ole tapana luovuttaa rangaistavaksi ketään, joka ei ole saanut tilaisuutta kohdata syyttäjiään kasvotusten ja puolustautua. 17He tulivat tänne, enkä minä viivytellyt, vaan istuuduin jo seuraavana päivänä tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. 18Syyttäjät piirittivät hänet mutta eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta kuin olin odottanut. 19He olivat hänen kanssaan eri mieltä joistain omista uskomuksistaan ja jostain kuolleesta Jeesuksesta, jonka tämä Paavali väitti olevan elossa. 20Minä en ollut varma, miten tällainen riita pitäisi ratkaista. Niinpä kysyin, haluaisiko hän lähteä Jerusalemiin ja jättää asian ratkaistavaksi siellä. 21Paavali kuitenkin vaati, että häntä on vartioitava ja että hänen on päästävä kunnioitetun keisarin tutkittavaksi. Niinpä käskin pitää hänet vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen.» 22Agrippa sanoi Festukselle: »Minäkin haluan kuulla sitä miestä.» »Huomenna kuulet», Festus vastasi. 23Seuraavana päivänä Agrippa ja Berenike saapuivat koko komeudessaan. Kun he olivat menneet saliin yhdessä sotilaskomentajien ja kaupungin johtomiesten kanssa, Paavali tuotiin paikalle Festuksen käskystä. 24Festus sanoi: »Kuningas Agrippa ja kaikki läsnäolijat! Tässä näette sen miehen, josta juutalaiset ovat minulle joukolla valittaneet sekä Jerusalemissa että täällä ja vaatineet, ettei hänen saa antaa elää. 25Minä en kuitenkaan nähnyt hänen syyllistyneen mihinkään kuolemalla rangaistavaan rikokseen. Kun hän itse vetosi kunnioitettuun keisariin, päätin lähettää hänet keisarin eteen. 26Minulla ei kuitenkaan ole hänestä mitään varmoja tosiasioita kirjoitettavaksi hänen majesteetilleen. Toin hänet teidän eteenne ja erityisesti sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla olisi tämän tutkinnan jälkeen jotain kirjoitettavaa. 27Tuntuisi näet järjettömältä lähettää vanki matkaan ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.»
Luvun 25 tarkoitus
Kun Festus astui
virkaansa, hän meni kolmen päivän kuluttua Kesareasta Jerusalemiin. Ylipapit ja
juutalaisten johtomiehet esittivät hänelle syytteensä Paavalia vastaan (jakeet
1-2). He kehottivat häntä lähettämään Paavalin Jerusalemiin, sillä he suunnittelivat
väijytystä surmatakseen Paavalin matkalla (jae 3). Festus vastasi, että hän oli
menossa Kesareaan pian ja he voisivat seurata häntä ja he voisivat syyttää
häntä siellä ja hän kuulisi asian siellä (jakeet 4-5).
Kun hän oli viipynyt
siellä kahdeksan tai kymmenen päivää, hän meni alas Kesareaan, ja seuraavana
päivänä hän toi Paavalin tuomioistuimen eteen. Silloin juutalaiset, jotka
olivat tulleet hänen kanssaan, alkoivat syyttää Paavalia. He nostivat Paavalia
vastaan monia vakavia syytöksiä, joita he eivät kyenneet todistamaan (jakeet
6-7).
Häneltä kysyttiin,
haluaisiko hän mennä Jerusalemiin sikäläisen tuomioistuimen eteen. Hän kielsi
tehneensä mitään Jumalan lakia tai temppeliä tai juutalaisia vastaan. Hän ei
olisi koskaan saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä sikäläisten juutalaisten
edessä. Sitten alkoi väittely oikeudenkäyttövallasta, ja Paavalin oli pakko
vedota keisariin tuoden esille Rooman kansalaisuuteensa. Festus tiesi sen ja
hänen oli siten pakko lähettää hänet Roomaan oikeudenkäyntiin, joka
pidettäisiin Rooman lain mukaan keisarin itsensä alaisuudessa (jakeet 8-12).
Muutamia päiviä oli
kulunut, ja kuningas Agrippa ja hänen sisarensa Berenike saapuivat Kesareaan
toivottamaan Festuksen tervetulleeksi virkaansa. Heidän viipyessään siellä
monta päivää Festus toi Paavalin tapauksen kuninkaan eteen. Hän selitti
Paavalin tapauksen ja kuinka hän oli perinyt hänet Felixin ajalta ja tuonut
hänet sikäläisen tuomioistuimen eteen, mutta he eivät esittäneet hänelle mitään
vakavaa syytettä, vaan heillä oli pikemminkin riitoja heidän uskomuksistaan,
joita Festus kutsui taikauskoksi, ja Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta jonka
Paavali väitti olevansa vielä elossa (jakeet 13-19). Festus sanoi, ettei ollut
pätevä päättämään näistä asioista, ja antaneensa sitten Paavalille
mahdollisuuden mennä Jerusalemiin ja Paavali valinneen oikeudenkäynnin Rooman
lain mukaan keisarin alaisuudessa, joten häntä pidettiin vangittuna, kunnes
hänet voitasiin lähettää keisarin eteen. Agrippa oli kiinnostunut ja sanoi haluavansa
kuulla miestä itseään. Silloin Festus sanoi: "Huomenna kuulet häntä"
(jakeet 20-22).
Seuraavana päivänä Agrippa
ja Berenike saapuivat kaikessa loistossaan ja menivät juhlasaliin ylimpien
sotilashenkilöiden ja kaupungin johtomiesten saattamina. Silloin Festus käski
tuoda Paavalin sisään (jae 23). Herodes Agrippa II ja Berenike olivat Herodes
Agrippa I:n (12.1-23) lapsia. He hallitsivat osia Palestiinasta.
Paavalin puolustuspuhe
Agrippan edessä (25:24-26:22)
Festus myöntää, ettei
ollut todennut Paavalin tehneen mitään sellaista, mistä seuraisi
kuolemanrangaistus.Hän sanoi, ettei hänellä ollut mitään täsmällisiä
tosiasioita kirjoitettavaksi Paavalista Caesarille (kirjaimellisesti Augustus,
keisarillinen titteli). Festus väitti, että heidän kuulusteltuaan häntä hänellä
saattaisi olla hänestä jotakin konkreettista kirjoitettavaa, sillä tuntui
epäasianmukaista, ettei hänellä ollut mitään konkreettista sanottavaa häntä
vastaan esitetyistä syytteistä (jakeet 24-27).
Luku 26
1Agrippa sanoi Paavalille:
»Saat puhua puolestasi.» Silloin Paavali kohotti kätensä ja piti
puolustuspuheen: 2»Kuningas Agrippa!
Olen onnellinen, kun saan tänään pitää sinun edessäsi tämän puheen ja
puolustautua kaikkia niitä syytöksiä vastaan, joita juutalaiset esittävät.
3Sinähän olet hyvin perillä kaikista juutalaisten tavoista ja
kiistakysymyksistä. Siksi pyydän, että kuuntelet minua kärsivällisesti. 4Olen
alusta saakka elänyt kansani parissa ja Jerusalemissa, ja kaikki juutalaiset
tuntevat elämänvaiheeni nuoruudesta lähtien. 5He tuntevat minut entuudestaan ja
voivat halutessaan todistaa, että olin fariseus ja elin uskomme tiukimman
tulkinnan mukaan. 6Niinpä seison nytkin tuomiolla, koska uskon lupaukseen,
jonka Jumala antoi esivanhemmillemme. 7Kansamme kaksitoista heimoa palvovat Jumalaa
sinnikkäästi yötä päivää ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan. Tästä samasta
toivosta juutalaiset syyttävät minua, kuningas. 8Miksi teistä on uskomatonta,
että Jumala herättää kuolleet? 9Aiemmin siis kuitenkin ajattelin, että on
vastustettava sitä, mikä tapahtuu Jeesus Nasaretilaisen nimissä. 10Niin myös
tein Jerusalemissa. Kun olin saanut ylipapeilta valtuudet, toimitin monia pyhiä
Jeesuksen seuraajia vankilaan ja äänestin heidän tappamisensa puolesta.
11Kiersin synagogasta toiseen rankaisemassa heitä ja pakotin heidät pilkkaamaan
sitä, mikä on pyhää. Riehuin raivopäisenä ja jahtasin heitä vieraisiin
kaupunkeihin asti.» 12-13»Arvoisa kuningas, olin matkalla Damaskokseen näissä
asioissa, mukanani ylipapeilta saatu valtuutuskirje. Keskipäivällä kuljin tietä
pitkin ja näin, miten taivaasta välähti aurinkoa kirkkaampi valo minun ja
matkatovereideni ympärille. 14Kaaduimme kaikki maahan, ja kuulin, miten ääni
sanoi minulle heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Härän ei
kannata potkia ajajan piikkiä.’ 15’Herra, kuka olet?’ minä kysyin, ja Herra
sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 16Nouse jaloillesi, sillä tulin
antamaan sinulle tehtävän. Sinusta tulee minun palvelijani ja todistajani. Saat
kertoa, mitä näit ja mitä vielä myöhemmin kerron ilmestyessäni sinulle.
17Kaikista juutalaisista ja muista ihmisistä olen valinnut sinut
lähettilääkseni kansojen pariin. 18Mene avaamaan heidän silmänsä ja kääntämään
heidät pimeydestä valoa kohti. Tuo heidät Saatanan vallasta Jumalan luokse,
jotta he uskoisivat minuun ja niin saisivat syntinsä anteeksi ja paikan pyhien
joukossa.’»19»Siksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista
näkyä. 20Julistin sanomaa ensin Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten koko
Juudeassa ja lopulta muillekin kuin juutalaisille. Kehotin ihmisiä muuttamaan
elämänsä suunnan, kääntymään kohti Jumalaa ja toimimaan sen arvoisesti. 21Tämän
vuoksi juutalaiset yrittivät murhata minut pidätettyään minut temppelissä.
22Tähän saakka Jumala on kuitenkin auttanut minua. Tässä seison ja todistan
hänestä niin alhaisille kuin ylhäisillekin. En puhu muusta kuin siitä, minkä jo
Mooses ja profeetat ennustivat tapahtuvan: 23Kristus kärsisi ja olisi
ensimmäinen välähdys kuolleiden ylösnousemuksesta. Hän ilmoittaisi tästä
valosta niin juutalaisille kuin muillekin.» 24Kun Paavali puhui näin
puolustuksekseen, Festus sanoi kovalla äänellä: »Olet sekaisin, Paavali!
Kirjoitusten pänttääminen on pehmittänyt pääsi.» 25Paavali vastasi:
»Kunnioitettu Festus, en ole sekaisin, vaan puhun totuuden ja terveen järjen
mukaisesti. 26Kuningas, jolle puhun kiertelemättä, on perillä näistä asioista.
Olen varma, ettei mikään puheessani ole hänelle vierasta. Eihän tämä tapahtunut
missään peräkylässä. 27Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot.»
28»Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn», Agrippa sanoi, 29mutta Paavali
vastasi: »Kunpa Jumala soisi, että vähällä tai paljolla sinusta ja kaikista
muistakin kuulijoistani tulisi tänään minun kaltaisiani – näitä kahleita lukuun
ottamatta.» 30Silloin kuningas nousi, samoin maaherra ja Berenike ja koko
heidän seurueensa. 31Mennessään he puhuivat keskenään: »Tuo mies ei ole tehnyt
mitään, mistä ansaitsisi kuoleman tai vankeutta.» 32Agrippa sanoi Festukselle:
»Hänet voisi vapauttaa, jos hän ei olisi vedonnut keisariin.»
Luvun 26 tarkoitus
Tästä luvusta näemme, että
Agrippa kutsui Paavalia puhumaan puolestaan ja niin Paavali puolustautui. Sitä
pidetään kristillisyyden mallina. Paavali sanoi olevansa onnellinen voidessaan
puolustautua Agrippan edessä kaikkia juutalaisten syytöksiä vastaan. Tämä
todettiin siksi, että hän oli perehtynyt kaikkiin juutalaisten tapoihin ja
kiistoihin, vaikka hän ei itse ollut harjoittava juutalainen (jakeet 1-3).
Paavali kertoo elämästään
alkaen nuoruudestaan sekä Tarsoksessa että Jerusalemissa. Hän sanoi
juutalaisten tietävän, että hän oli fariseus, joten hän eli ankarimman suunnan
mukaan. Hän väitti olevansa tutkittavana sen tähden, että pani toivonsa Jumalan
isille antamaan lupaukseen, jonka kansan kaksitoista heimoa yötä päivää Jumalaa
hartaasti palvellen toivoivat toteutuvan. Ja tästä toivosta juutalaiset häntä
syyttivät. Sitten hän kysyi, miksi kukaan pitää uskomattomana sitä, että Jumala
herätti kuolleet (jakeet 4-8).
Hän sanoi itsekin olleensa
ennen siinä luulossa, että hänen tuli kaikin voimin taistella Jeesus
Nasaretilaisen nimeä vastaan.Ja hän teki niin Jerusalemissa ja toimitti
vankilaan monia pyhiä ylipappien käskystä, ja kun kyse oli heidän
surmaamisestaan, hän antoi äänensä heitä vastaan. Synagogissa hän usein koetti
rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan ja meni niin pitkälle vimmassaan, että
vainosi heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka (jakeet 9-11).
Tässä kolmannessa
kertomuksessa kääntymyksestään (jakeet 12-20; vrt. 19:1-8; 22:4-16) hän sanoi
sitten matkustaneensa Damaskokseen ylipappien valtuutuksella ja suostumuksella.
Sitten hän kertoi näystään, jossa keskellä päivää taivaasta tuli valo, joka
paistoi hänen ja hänen matkatoveriensa ympärillä (jakeensa 12-13). Ja kun he
kaikki olivat kaatuneet maahan, kuuli hän hepreankielellä puhuvan äänen: Saul,
Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Paavali
vastasi: "Kuka sinä olet, Herra?" Ja Herra sanoi: "Minä olen
Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse jaloillesi, sillä minä olen ilmestynyt
sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan
siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn
pelastaen sinut oman kansasi käsistä ja varjellen sinua, kun lähetän sinut
pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä
valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo, niin että he saavat syntinsä anteeksi,
kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka
pyhitetään uskolla minuun.’" (jakeet 14-18).
Jakeissa 19-20 Paavali
sanoi sitten, ettei hän ollut tottelematon taivaalliselle näylle, vaan julisti
Damaskoksessa ja sitten Jerusalemissa ja koko Juudean maassa ja pakanoille,
että heidän tuli tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekisivät parannuksen
soveliaita tekoja.
Sitten hän selittää
jakeissa 21ss., että juuri siksi juutalaiset ottivat hänet kiinni temppelissä
ja yrittivät tappaa hänet. Hän sanoo: Jumalan avulla, jota hän oli saanut tähän
päivään asti, hän seisoi ja todisti sekä pienille että suurille eikä puhunut
mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses olivat sanoneet tulevan
tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän (8:32-35; Luuk. 24-26) ja
kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle
että pakanoille.
Tässä Paavali esittää
selvästi, että pelastus oli myös pakanoista, mistä näemme, että tämä oli
Messiaan sanoman vastustamisen todellinen syy. Tämä oli syynä siihen, että he
eivät ymmärtäneet evankeliumin todellisuutta ja laajuutta.
Jakeessa 24 näemme, että
Festus sitten keskeyttää puolustuspuheen ja sanoo: "Sinä olet hullu,
Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Paavali vastasi: "En ole hullu,
arvoisa Festus. Minkä puhun, sen puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti.
Sillä kuningas (Agrippa) tietää nämä asiat, ja minä puhun hänelle avoimesti,
sillä yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma, sillä eihän
tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa.Uskotko sinä, kuningas
Agrippa, profeettoja, minä tiedän, että sinä uskot."
Agrippa sanoi Paavalille:
"Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn (Khristianon)."
Paavali vastasi:
"Vähällä tai paljolla, suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä
kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä
olen – näitä kahleita lukuun ottamatta."
Silloin kuningas nousi,
samoin maaherra ja Berenike sekä koko heidän seurueensa. Poistuttuaan he
sanoivat: "Tämä mies ei tee mitään ansaitakseen kuoleman tai
vankeuden." Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämä mies olisi voitu
päästää vapaaksi, jollei hän olisi vedonnut keisariin." Kun hän oli
vedonnut keisariin (25:11-12), Festus oli päättänyt, että keisari itse kuulisi
asian.
Luku 27
1Kun oli päätetty, että lähtisimme meritse Italiaan,
Paavali ja muutamat muut vangit luovutettiin Julius-nimisen sadanpäällikön
haltuun. Tämä palveli keisarin kunniaksi nimetyssä joukko-osastossa. 2Astuimme
adramyttionilaiseen laivaan, joka oli matkalla Aasian satamiin, ja lähdimme
merelle. Mukanamme oli makedonialainen Aristarkos, joka oli kotoisin
Tessalonikasta. 3Seuraavana päivänä tulimme Sidoniin, ja Julius päästi
huomaavaisesti Paavalin tapaamaan ystäviä. Nämä pitivät hänestä huolta.
4Sidonista lähdettyämme purjehdimme Kyproksen suojaan, koska oli vastatuuli.
5Kilikian ja Pamfylian kohdalla olevan avomeren ylitettyämme saavuimme Lykiaan,
Myran kaupunkiin. 6Siellä sadanpäällikkö löysi Italiaan purjehtivan
aleksandrialaisen laivan ja siirsi meidät siihen. 7Monen päivän hitaan ja
vaivalloisen purjehduksen jälkeen pääsimme Knidoksen kohdalle. Kun tuuli esti
meitä jatkamasta aiottuun suuntaan, purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan
suojaan. 8Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraillen ja tulimme
paikkaan, joka tunnetaan nimellä Hyvät Satamat. Se on lähellä Lasaian
kaupunkia. 9Matka oli kestänyt jo kauan ja syksy ehtinyt pitkälle.
Purjehtiminen alkoi olla vaarallista, ja Paavali varoitti merimiehiä: 10»Hyvät
miehet, minusta näyttää siltä, että purjehtiminen vaarantaa paitsi lastin ja
laivan myös meidän kaikkien hengen.» 11Sadanpäällikkö uskoi kuitenkin
mieluummin perämiestä ja laivanvarustajaa kuin Paavalia. 12Koska satama ei
soveltunut talvehtimiseen, enemmistö päätyi kannattamaan matkan jatkamista.
Olisi yritettävä päästä talveksi Foiniksiin, kreetalaiseen kaupunkiin, jonka satama
avautuu lounaaseen ja luoteeseen. 13Kun etelätuuli virisi, miehistö uskoi
pääsevänsä Foiniksiin. Niinpä he nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan Kreetan
rannikon tuntumassa. 14Ei mennyt kauan, kun saarelta päin syöksyi hirmumyrsky,
jota merimiehet nimittivät koillismyräkäksi. 15Laiva ei kyennyt nousemaan
tuuleen, ja niin jouduimme jättäytymään tuuliajolle. 16Viiletimme Kauda-nimisen
saaren suojaan. Siellä saimme vaivoin haltuumme veneen, jota olimme vetäneet
perässämme. 17Kun vene oli nostettu ylös, laivan ympärille kiedottiin köysiä
vahvistukseksi. Merimiehet pelkäsivät ajautuvansa Syrtin hiekkasärkille. Siksi
he kiinnittivät laivan keulaan kankaan pitkillä köysillä. Sitten he laskivat
kankaan mereen hidastamaan kulkua. 18Kun seuraavana päivänä olimme yhä rajun
talvimyrskyn kourissa, miehistö heitti lastia mereen. 19Kolmantena
myrskypäivänä he heittivät omin käsin mereen laivan varusteita. 20Mutta kun
aurinkoa ja tähtiä ei näkynyt päiväkausiin, ja kova talvimyrsky vain jatkui,
kadotimme kaiken toivon pelastumisesta. 21Kun emme enää kyenneet edes syömään,
Paavali nousi toisten joukosta ja sanoi: »Hyvät miehet, teidän olisi pitänyt
uskoa minua ja olla lähtemättä merelle Kreetalta. Silloin olisitte välttäneet
tämän onnettomuuden ja sen tuomat tappiot. 22Älkää kuitenkaan olko huolissanne.
Kukaan teistä ei kuole, menetätte vain laivanne. 23Viime yönä minulle näet
ilmestyi enkeli sen Jumalan luota, jolle minä kuulun ja jota minä palvon.
24Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali, sillä sinun pitää päästä keisarin eteen.
Siksi Jumala suojelee sinua ja kaikkia niitä, jotka purjehtivat kanssasi.’
25Älkää siis olko huolissanne, miehet. Minä luotan Jumalaan ja siihen, että
hänen ilmoituksensa toteutuu. 26Jollekin saarelle meidän pitää ajautua.» 27Tuli
neljästoista yö, jonka ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyöllä merimiehet
aavistivat meidän lähestyvän maata. 28He mittasivat veden syvyyden luotaamalla
ja totesivat sen olevan lähes neljäkymmentä metriä. Vähän ajan päästä he
mittasivat uudestaan, ja nyt vettä oli vajaat kolmekymmentä metriä.
29Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan kallioihin. He heittivät laivan
perästä neljä ankkuria ja rukoilivat, että tulisi aamu. 30Sitten he yrittivät
paeta laivasta. He laskivat veneen mereen ja olivat muka aikeissa vetää
ankkureita keulasta. 31Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: »Jos nuo
eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua.» 32Silloin sotilaat katkaisivat
köydet ja päästivät veneen menemään. 33Ennen auringonnousua Paavali kehotti
kaikkia syömään. »Jo neljättätoista päivää te istutte ruokahaluttomina ettekä
syö mitään. 34Siksi neuvon teitä syömään jotain. Se
auttaa teitä pelastumaan, sillä kukaan teistä ei menetä edes hiusta päästään.»
35Tämän sanottuaan Paavali otti esiin leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien
kuullen. Hän mursi leivästä palan ja alkoi syödä. 36Muidenkin mieliala koheni,
ja he ottivat ruokaa. 37Meitä oli laivassa kaikkiaan 276 henkeä. 38Kun kaikki
olivat syöneet itsensä täyteen, laivaa kevennettiin heittämällä viljalasti
mereen. 39Kun aamu valkeni, merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata. He
huomasivat kuitenkin hiekkarantaisen lahden ja päättivät yrittää sinne. 40He
katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen. Kun myös
peräsinten köydet oli irrotettu, keulapurje nostettiin ja kurssi pidettiin
kohti rantaa. 41Laiva osui kuitenkin hiekkasärkkään ja juuttui siihen
keulastaan kiinni. Perä sen sijaan alkoi hajota aaltojen voimasta. 42Sotilaat
saivat ajatuksen tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimaan pakoon.
43Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa
Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä laidan yli ja pyrkiä
rantaan. 44Toisten hän käski mennä perässä lankkujen ja muiden
laivankappaleiden avulla. Lopulta kaikki pääsivät hengissä maihin.
Luvun 27 tarkoitus
Paavali on siten vakaasti
päättänyt, että hänet on lähetettävä Italiaan. Jakeet 27:1-44 käsittelevät
matkaa Maltalle, joka oli vaarallinen talvimatka, joka päättyi haaksirikkoon.
Paavali ja jotkut muut vangit luovutettiin sadanpäällikölle nimeltä Julius
keisari Augustuksen mukaan nimetystä kohortista, joka sijoitettiin Syyriaan
ensimmäisellä vuosisadalla jaa. He astuivat adramyttionilaiseen laivaan, joka
oli purjehtimassa Aasian rannikon satamiin, ja he lähtivät merille. Heidän
seurassaan oli Aristarkos, joka oli kotoisin Makedonian Tessalonikasta.
Seuraavana päivänä he
majoittuivat Sidoniin, ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja antoi hänen
käydä ystäviensä luona, jotta he voisivat huolehtia hänestä. Sieltä he lähtivät
merille ja purjehtivat Kyproksen suojaan (saaren itäpuolella), koska oli
vastatuuli (jae 4). Kilikian ja Pamfylian kohdalla olevan avomeren ylitettyään
he saapuivat Lykiaan, Myran kaupunkiin Siellä sadanpäämies löysi
aleksandrialaisen laivan, joka purjehti Italiaan ja he lähtivät matkaan (jakeet
5-6).
Monen päivän hitaan
purjehduksen jälkeen he pääsivät vaivalloisesti Knidoksen kohdalle. Kun tuuli
esti heitä jatkamasta aiottuun suuntaan, he purjehtivat Kreetan suojaan
(eteläpuolelle) Salmonen nenitse (itäkärjen ohi); vaivalloisesti saaren
rannikkoa seuraillen he tulivat paikkaan, joka tunnettiin nimellä Hyvät
Satamat, joka oli Lasaian kaupunki.
Jakeessa 9 selitetään,
että paljon aikaa oli menetetty ja matka oli jo vaarallinen, koska
sovituspäivän paasto oli jo mennyt ohi. Paavali neuvoi heitä, että matka tulisi
aiheuttamaan vammoja ja paljon menetyksiä, ei ainoastaan lastin ja laivan vaan
myös heidän henkensä osalta. Sadanpäällikkö uskoi kuitenkin mieluummin
perämiestä ja laivanvarustajaa kuin Paavalia. Ja koska satama oli sopimaton
talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli lähdettävä sieltä
voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka
avautuu lounaaseen ja luoteeseen (jakeet 9-12).
Etelätuuli alkoi puhaltaa
vienosti, ja he luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille. He nostivat
ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa (jae 13). Mutta ennen pitkää syöksyi
saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky, joka tempasi
laivan mukaansa ja heidän oli jättäydyttävä tuuliajolle, sillä he eivät
kyenneet nousemaan tuuleen; päästyään Kauda-nimisen saaren suojaan he saivat
työllä ja tuskalla laivaveneen talteen.Kun vene oli nostettu ylös, laivan
ympärille kiedottiin köysiä vahvistukseksi.Peläten ajautuvansa Syrtin
hiekkasärkille (vaarallisille särkille Kyrenen edustalla) merimiehet
kiinnittivät laivan keulaan kankaan pitkillä köysillä ja laskivat kankaan
mereen hidastamaan kulkua (jakeet 14-17). He olivat rajun talvimyrskyn
kourissa, ja seuraavana päivänä miehistö alkoi heittää lastia mereen, ja
kolmantena päivänä he heittivät omin käsin mereen laivan varusteita.Moneen
päivään ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä, ja kun kova myrsky painoi, katosi
heiltä viimein kaikki pelastumisen toivo (jakeet 18-20).
Sitten Paavali sai näyn
rohkaistakseen miehiä ja miehistöä. Kauan oli oltu syömättä, ja Paavali nousi
heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt kuunnella minua
ja olla lähtemättä Kreetalta kärsimään tätä vahinkoa ja menetystä. Kehotan
teitä nyt olemaan rohkeita, sillä heidän keskuudessaan ei tapahtuisi
ihmishenkien menetyksiä, vaan ainoastaan aluksen menetettäisiin. Sillä tänä
yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä
myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää
menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi
purjehtivat'. Pysykää siis rohkeina, miehet, sillä minä luotan Jumalaan ja
uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu, mutta jollekin saarelle me vielä
ajaudumme" (jakeet 21-26).
Kun tuli neljästoista yö
heidän ajelehtiessaan Adrianmerellä (joka käsitti merialueen niinkin
kaukaa kuin Pohjois-Afrikasta), tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että he
lähestyivät jotakin maata. He mittasivat veden syvyyden luotaamalla ja
totesivat sen olevan lähes neljäkymmentä metriä. Vähän ajan päästä he
mittasivat uudestaan, ja nyt vettä oli vajaat kolmekymmentä metriä ja
pelätessään ajautuvansa karikkoihin he laskivat laivan perästä neljä ankkuria
ja jäivät odottamaan päivän valkenemista (jakeet 27-29). Merimiehet yrittivät
sitten lähteä salaa laivasta ja laskivat veneen vesille muka mennäkseen
laskemaan keulasta ankkureita. Mutta Paavali sanoi sadanpäällikölle ja
sotamiehille: "Jos nuo miehet eivät pysy laivassa, teidän on mahdotonta pelastua."
Silloin sotilaat katkaisivat veneen köydet ja päästivät sen menemään (jakeet
30-32).
Vähän ennen päivän tuloa
Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sillä he olivat jo neljättätoista
päivää eläneet jännityksen vallassa eivätkä olleet syöneet ruoan murenta.Sen
tähden hän kehotti heitä ottamaan ruokaa antamaan heille voimaa, sillä yksikään
heistä ei menettäisi hiuskarvaakaan päästään (jakeet 33-34).
Tämän sanottuaan hän otti
leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä. Silloin
kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa. Heitä oli laivassa
kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.Kun he olivat tulleet
ravituiksi, kevensivät he laivaa heittämällä vehnälastin mereen.(jakeet 35-38).
Päivän tultua he eivät
tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta, ja he
päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. Niinpä he katkaisivat ankkuriköydet
ja antoivat ankkurien jäädä mereen, ja kun myös peräsinten köydet oli
irrotettu, nostettiin keulapurje ja pidettiin kurssi kohti rantaa (jakeet
39-40). Tekstin mukaan he osuivat hiekkasärkkään. Kreikkalainen teksti sanoo kahden
meren paikka ja se oli luultavasti lahti, joka nyt tunnetaan nimellä St.
Paul's Bay. Laiva osui kuitenkin hiekkasärkkään ja juuttui siihen keulastaan
kiinni, ja perä alkoi hajota aaltojen voimasta (jae 41). Sotilailla oli aikomus
tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla karkuun.Kuitenkin sadanpäällikkö,
joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta. Hän käski
uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin ja sitten muiden,
minkä laudoilla, minkä laivankappaleilla. Ja näin (kuten Paavali sanoi enkelin
hänelle kertoneen) kaikki pelastuivat maalle.
Luku 28
1Pelastuttuamme saimme tietää, että saaren nimi oli
Melite eli Malta. 2Saaren asukkaat kohtelivat meitä todella ystävällisesti.
Koska satoi ja oli kylmä, he sytyttivät kokon ja kutsuivat meidät
lämmittelemään sen ääreen. 3Paavali keräsi ison kasan oksia ja pani ne
liekkeihin. Silloin hänen käteensä iski kiinni käärme, jonka kuumuus oli ajanut
liikkeelle. 4Kun paikalliset näkivät käärmeen riippuvan Paavalin kädestä, he
sanoivat toisilleen: »Tuo mies on varmaan murhaaja. Hän pelastui merestä, mutta
oikeuden jumalatar ei sittenkään antanut hänen elää.» 5Paavali kuitenkin
ravisti otuksen tuleen, eikä hänelle käynyt kuinkaan. 6Paikalliset odottivat
käden turpoavan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. He odottivat
pitkään ja näkivät, ettei Paavalille tapahtunut mitään erikoista. Niinpä he
muuttivat mieltään ja sanoivat, että Paavali oli jumala. 7Seudun maatilat
omisti Publius, saaren vaikutusvaltaisin mies. Hän toivotti meidät
tervetulleiksi ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolme päivää.
8Publiuksen isä makasi vuodepotilaana kuumeessa ja pahassa vatsataudissa.
Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi
hänet. 9Tämän jälkeen monet muutkin saaren asukkaat tulivat Paavalin luokse ja
paranivat sairauksistaan. 10He osoittivat meille kunnioitustaan monin tavoin, ja
kun lähdimme taas merelle, he antoivat meille kaiken tarpeellisen. 11Kolmen
kuukauden kuluttua lähdimme purjehtimaan laivalla, joka oli talvehtinut
saarella. Se oli Aleksandriasta, ja sen keulassa oli Zeuksen kaksospoikien
kuvat. 12Rantauduimme Syrakusaan ja viivyimme siellä kolme päivää. 13Ankkurit
nostettuamme tulimme Regiumiin. Kun olimme olleet siellä päivän, alkoi
etelätuuli puhaltaa, ja seuraavana päivänä saavuimme Puteoliin. 14Siellä
tapasimme uskovia, jotka pyysivät meitä jäämään viikoksi luokseen. Saavuimme
Roomaan näin: 15Meistä kuultuaan sikäläiset uskovat tulivat meitä vastaan
kaupunkeihin, joiden nimet olivat Forum Appii ja Tres Tabernae. Kun Paavali
näki heidät, hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui. 16Kun saavuimme Roomaan, Paavali
sai asua omassa asunnossa yhdessä häntä vartioivan sotilaan kanssa. 17Kolmen
päivän kuluttua Paavali kutsui koolle juutalaisten johtajat. Kun kaikki olivat
paikalla, hän sanoi: »Veljet! Minut vangittiin Jerusalemissa ja luovutettiin
roomalaisten käsiin, vaikka en ole tehnyt mitään kansamme tai esivanhempiemme
tapojen vastaista. 18Roomalaiset halusivatkin asiaa tutkittuaan vapauttaa
minut, koska en ole tehnyt mitään, mistä voisi tuomita kuolemaan. 19Juutalaiset
vastustivat vapauttamistani, ja niin jouduin vetoamaan keisariin. En silti
halua esittää hänelle syytöksiä kansaani kohtaan. 20Kutsuin teidät luokseni,
jotta voisimme tavata ja keskustella. Olen näet kahleissa Israelille annetun
toivon vuoksi.» 21Juutalaiset vastasivat: »Emme me ole saaneet Juudeasta sinua
koskevaa kirjettä, eikä kukaan ole puhunut sinusta pahaa. 22Kuulisimme toki
mielellämme, mitä ajattelet asioista. Sen verran näet tiedämme, että sinun
edustamaasi suuntausta vastustetaan kaikkialla.» 23Juutalaiset sopivat Paavalin
kanssa uuden tapaamisen ja tulivat hänen luokseen suuremmalla joukolla. Aamusta
iltaan saakka Paavali kertoi heille Jumalan valtakunnasta. Mooseksen lakiin ja
profeettoihin vedoten hän yritti saada kuulijat uskomaanJeesukseen. 24Jotkut
hän saikin vakuuttumaan, mutta toiset eivät uskoneet. 25Juutalaiset eivät
päässeet yksimielisyyteen, ja heidän lähtiessään Paavali sanoi heille: »Pyhä
Henki oli oikeassa esivanhemmistanne. Hän sai profeetta Jesajan ennustamaan:
26’Mene tämän kansan luokse ja sano: Kuunnelkaa vaikka kuinka; ette kuitenkaan
ymmärrä. Katselkaa vaikka kuinka; ette kuitenkaan näe. 27Sillä tämän kansan
sydän on kovettunut. Heidän korvansa kuulevat huonosti, ja silmänsä he ovat
sulkeneet, etteivät näkisi silmillään, kuulisi korvillaan, ymmärtäisi
sydämellään eivätkä kääntyisi, enkä minä parantaisi heitä.’ 28Tietäkää siis,
että Jumala on lähettänyt pelastuksen muille kansoille. Ne myös kuuntelevat
hänen sanojaan.» 2930Kahden vuoden ajan Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan
ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. 31Hän julisti Jumalan
valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, aivan avoimesti ja
kenenkään estämättä.
Luku 28
28:1-10 Paavali Maltalla.
Pelastuttuaan merestä he
saivat tietää tulleensa saarelle nimeltä Melite eli Malta. Alkuasukkaat
(ei-kreikkalaisia, jotka puhuivat seemiläistä kieltä) osoittivat siellä
tavatonta ystävällisyyttä. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen
ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa. Paavali keräsi ison kasan
oksia ja pani ne liekkeihin.Kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni
Paavalin käteen.Kun saarelaiset näkivät käärmeen riippuvan hänen kädessään, he
sanoivat toisilleen: "Tuo on varmaankin murhamies. Vaikka hän pakeni
merestä, oikeus ei sallinut hänen elää." (Tämä toimi heille Paavalia
koskevana todistuksena Mark. 16:18 evankeliumin sanojen mukaan.)
Paavali ravisti käärmeen
tuleen, eikä hänen käynyt kuinkaan. He odottivat käden ajettuvan tai Paavalin
kaatuvan äkkiä kuolleena maahan.He odottivat aikansa ja tulivat toisiin
ajatuksiin sanoen, että hänen täytyikin olla joku jumala (jakeet 5-6).
Siinä lähistöllä oli
maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ensimmäinen mies. Ensimmäinen mies oli
korkean virkamiehen kreikkalainen termi Maltalla. Publiuksen isä makasi
sairaana kuumeessa ja punataudissa. Paavali vieraili hänen luonaan ja rukoili,
pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat
muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin.He antoivat monia
lahjoja Paavalin seurueelle ja kun se lähti merelle, he panivat mukaan, mitä se
tarvitsi.
Kolmen kuukauden he
lähtivät merelle aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja
jonka keulassa oli kaksoisveljesten (Castorin ja Polluxin, merenkulkijoiden
jumalien) kuvat.He rantautuivat Syrakusaan ja viipyivät siellä kolme
päivää.Sieltä lähdettyään he tulivat Regiumiin (nykyinen Reggio Calabria).
Heidän oltuaan siellä päivän alkoi etelätuuli puhaltaa, ja seuraavana päivänä
he saapuivat Puteoliin (Pozzuoli Napolinlahden pohjoispuolella), missä he tapasivat
veljiä, ja nämä pyysivät heitä jäämään seitsemäksi päiväksi luokseen. Ja niin
he tulivat (maitse) Roomaan. Kun veljet kuulivat heistä, he tulivat heitä
vastaan kaupunkeihin, joiden nimet olivat Forum Appii (70 km Roomasta) ja Tres
Tabernae (53 km Roomasta, molemmat Via Appiaa pitkin). Kun Paavali näki heidät,
hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui (jakeet 11-15). Kun he saapuivat Roomaan,
Paavali sai asua omassa asunnossa yhdessä häntä vartioivan sotilaan kanssa
(nähtävästi kotiarestissa).
Kolmen päivän kuluttua
Paavali kutsui juutalaisten johtomiehet luokseen, ja kun nämä olivat saapuneet,
hän sanoi:"Veljet! Vaikka en ole millään tavoin rikkonut kansaamme enkä
isiltä perimiämme säädöksiä vastaan, minut luovutettiin Jerusalemissa
roomalaisten käsiin. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he päästää
minut irti, koska en ollut tehnyt mitään kuoleman rikosta.Mutta kun juutalaiset
olivat sitä vastaan, minun oli vedottava keisariin – ei kuitenkaan siinä
mielessä, että mitenkään tahtoisin syyttää kansaani.Tämän kaiken takia minä
kutsuin teidät tänne saadakseni tavata teidät ja puhua kanssanne, sillä olen
kahleissa Israelin toivon tähden" (jakeet 17-21).
Juutalaiset sanoivat
Paavalille: Emme ole saaneet Juudeasta mitään kirjettä, jossa kerrottaisiin
sinusta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta
mitään pahaa.Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä sinun
mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä
vastustetaan kaikkialla.
He sopivat uuden
tapaamisen ja tulivat hänen luokseen suuremmalla joukolla. Aamusta iltaan
saakka hän kertoi heille Jumalan valtakunnasta. Mooseksen lakiin ja
profeettoihin vedoten hän yritti saada kuulijat uskomaan Jeesukseen. Jotkut
olivat vakuuttuneita siitä, mitä hän sanoi, kun taas toiset eivät uskoneet. He
eivät päässeet keskenään yhteisymmärrykseen, ja heidän lähtiessään Paavali
sanoi ainoastaan nämä sanat: Oikein on Pyhä Henki profeetta Jesajan suulla
puhunut teidän isistänne:
jae 26 Mene tämän kansan luo ja sano:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö.
Jae 27. Sillä paatunut on tämän kansan sydän,
vain vaivoin he kuulevat korvillaan
ja silmänsä he ovat ummistaneet,
jotta he eivät silmillään näkisi,
eivät korvillaan kuulisi
eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
jae 28. Olkoon
siis teille tiettävä, että tämä Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille;
ja he kuulevat sen.
(Muut muinaiset
auktoriteetit lisäävät jakeen 29: Paavalin sanottua tämän juutalaiset lähtivät
pois keskenään kiivaasti väitellen. Kristityt käyttivät usein Jesajan kohtaa
6:9-10 selittämään, miksi juutalaiset hylkäsivät evankeliumin (ks. Matt.
13:14-15 ja n. 12:40).
Teksti päättyy jakeisiin
30-31: Kokonaiset kaksi vuotta Paavali sitten asui omalla kustannuksellaan (eli
omassa vuokra-asunnossaan)
Yhteenveto
Niinpä Paavali pääsi
viettämään kaksi vuotta kotiarestissa vuokra-asunnossa lujittaakseen Rooman
kirkkoa. Rooman kirkon perusti Linus ap Caradog, yksi niistä Luukkaan
evankeliumin 70:stä, jotka Kristus asetti Jerusalemiin. Hän koki
marttyyrikuoleman Roomassa sen jälkeen, kun keisari Claudius, joka oli
ystävystynyt tämän isään, veljeen, ja setään Arviragukseen perheineen,
myrkytettiin. Meurig (Pyhä Marius), Arviraguksen pojanpoika, meni naimisiin
hänen veljentyttärensä, Cyllinin tyttären kanssa, ja palasi Britanniaan (vrt.Seurakunnan perustaminen Seitsemänkymmenen alaisuudessa
(Nro 122D).
Täten näemme Apostolien tekojen kattavan evankeliumin leviämisen Jerusalemista (1.8) keisarikunnan keskustaan ja edelleen Galliaan ja Britanniaan Aristobuluksen ja Linuksen perheen kanssa, Parthiaan, Skyytiaan ja Traakiaan Pietarin ja Andreaksen mukana sekä Abessiniaan, Pohjois-Afrikkaan (Markus jne.), Etiopiaan/Abessiniaan (Kandaken taloudenhoitaja) ja Aasiaan Arabiasta aina Intiaan asti Tuomaan ja hänen ryhmänsä mukana (vrt.Sapattia viettävien kirkkojen yleinen leviäminen (Nro 122);Neljännen käskyn rooli historiallisissa sapattia viettävissä Jumalan seurakunnissa (Nro 170); Kristityn seurakunnan alkuperä Britanniassa (Nro 266)).
Nykyinen kristinusko on
vääristellyt Raamatun tekstiä väheksyäkseen Jumalan lakia (L1), Jumalan kalenteria (nro 156)ja Jumalan seurakuntien toimintaa ja oppeja.