Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F043

 

 

 

 

 

Johanneksen kommentaari: Johdanto ja Osa 1

 

(Versio 1.0 20220812-20220812)

 

Lukujen 1-4 kommentaari

 

 

 

 

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2022 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Johanneksen kommentaari Osa 1

 


Johdanto

Nykyaikainen tekstikritiikki on usein pyrkinyt väheksymään neljännen evankeliumin merkitystä, sijoitusta ja päivämäärää. Jotkut ovat jopa yrittäneet erottaa Johanneksen Sebedeuksen pojan Efeson Johanneksesta. Perinne asettaa sen neljänneksi, mutta jotkut varhaiset käsikirjoitukset, kuten Codex Bezae (D) ja Washington Codex (W), sijoittavat molemmat alkuperältään apostoliset evankeliumit, Matteuksen ja Johanneksen ensin ja Markuksen ja Luukkaan heidän jälkeensä. Evankeliumien varhainen järjestys selitetään myös Matteuksen evankeliumin kommentaarissa (F040i) sekä Markuksen (F041) ja Luukkaan ennalleen asettamisessa (F042) edellisessä tapauksessa Pietarin ja jälkimmäisessä Paavalin toimesta, näiden evankeliumien johdannoissa.

 

Lainaten F040i: Perinteinen evankeliumiteoria, jonka mukaan Matteus oli ensimmäinen evankeliumi, perustuu Eusebiuksen siteeraamaan Papiuksen lausuntoon (100-luvulta) (Church Hist). III, 39.16). Muistiin oli merkitty, että Matteus oli kirjoittanut hepreaksi ja siihen, mitä hän kirjoitti, kutsuttiin nimellä logion eli oraakkelit. Jotkut, kuten ebioniitit, käyttivät yksinomaan Matteuksen evankeliumia, mikä johtikin heidän teologisiin virheisiinsä. Papius itse käsittelee kirjoituksissaan, joita Eusebius lainasi, Markuksen evankeliumia Matteuksen edellä, ja useimmat oppineet jättävät tämän tosiasian virheellisesti huomiotta, ja Grant (ibid) panee tämän tosiasian merkille sivulla 303, palsta 2). Augustinus omaksui tämän virheellisen näkemyksen ja se päätyi kirkkojen yhteiseksi näkemykseksi.

 

Muita todisteita evankeliumien järjestyksestä löytyy mosaiikista Galla Placidian mausoleumissa San Vitalen kirkon ulkopuolella Ravennassa. Galla oli lännen keisari Honoriuksen sisar.Hän oli hyvin seikkailunhaluinen, mutta kuoli pian sen jälkeen, kun hänen mausoleuminsa oli rakennettu. Mosaiikin päivämäärä oli noin 440 jaa. ja mosaiikissa on matala antiikkinen vino kirjahylly. Mosaiikissa näkyy evankeliumit seuraavasti:

Marcus Lucas

Matteus Ioannes

Tämä tehtiin hieman yli vuosisata vuoden 325 jaa. Nikean jälkeen ja vain yhdeksän vuotta vuoden 431 jaa. Efeson kirkolliskokouksen jälkeen. Tämä mosaiikki edeltää Augustinuksen oletuksen yleistä hyväksymistä, joka perustuu Papiuksen teoksiin, jättäen huomiotta, että Papius mainitsi Markuksen ensin. Hän oletti, että Matteus oli ensin ja sitten Markus, joka oli edellisen lyhennelmä, ja sitten Luukas ja Johannes. Tosiasia oli, että Markus edelsi Matteusta ja Matteus laajensi Markusta ja kirjoitti hepreaksi, joka lähetettiin Vähään-Aasiaan ja käännettiin kreikaksi, arameaksi ja sitten arabiaksi. Se viet Intiaan, mistä sai alkunsa sikäläinen seurakunta (vrt.122D).

 

Muita luetteloita löytyy käsikirjoituksista, joista näkyy teosten olevan toisessa järjestyksessä, kuten apostolien nimien luetteleminen tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi, kuten Clermont-luettelossa Egyptistä noin 300 jaa., missä järjestys on Matteus, Johannes, Markus ja Luukas, tai Cheltenham-luettelo, jonka Mommsen löysi vuonna 1885 ja jota joskus kutsutaan Mommsen-luetteloksi, peräisin Pohjois-Afrikasta noin vuodelta 360 jaa. Muita viitteitä on lueteltu tutkielmassa (F040i).

 

Varhaisin viittaus Johanneksen tekstiin on C.H. Robertsin vuonna 1934 tulkkaama egyptiläinen papyrusfragmentti. Hän huomasi, että fragmentti käsitti Johanneksen 18:31-33 tekstiä etupuolella ja Johanneksen 18:37-38 kääntöpuolella. Fragmentin tarkka ajoitus sijoittui sen alkuperän vuosien 125-130 jaa. välille. Tämä teksti on siis selvä todiste siitä, että Johannes kirjoitettiin paljon ennen vuotta 125 ja että hän oli hyvin tunnettu Egyptissä siihen aikaan. Tämä havainto vahvistaa ainakin sen, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin pitkälti ennen vuotta 125 jaa., ja se oli saatavilla Egyptissä ja siihen viitattiin siellä ennen vuotta 125 jaa. Tämä ainakin vahvistaisi sen valmistumisen viimeistäänkin ennen Ilmestyskirjaa. A. Remmers toteaa: "Tätä papyrusta säilytetään Manchesterissa John Rylandin kirjastossa ja sen nimenä on P52. [1]"

 

Asiayhteys, ajoitus ja tulkinta

Klemens Aleksandrialainen esitti, että "Johannes kirjoitti hengellisen evankeliumin" (Eusebius, Hist. eccl. 6.14.7). Sittemmin lukijat ovatkin yleensä olettaneet, että evankeliumi on vähemmän historiallinen kuin synoptiset evankeliumit. Tämä ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Ainakin monia Johanneksen yksityiskohtia pidetään lähempänä Jeesuksen historiallista kontekstia kuin synoptisia kertomuksia. Merkittävimpänä esimerkkinä mainittakoon hänen palvelutehtävänsä kesto Johanneksen kertomuksessa, jonka mukaan Jeesus suoritti palvelutehtäväänsä noin kaksi ja puoli vuotta, kun se muissa evankeliumeissa oli vuoden. Johanneksessa Jeesus osallistuu useisiin juhliin Jerusalemissa, mukaan lukien kolme vuosittaista pääsiäisjuhlaa (2:13; 6:4; 11:55). Usean vuoden kestänyt palvelutehtävä on oikein. Synoptiset evankeliumit käsittelivät lähinnä historiallisen palvelutehtävän selittämistä. Jokaisella evankeliumilla oli erityinen tarkoitus. Johannesta kiinnosti selittää inkarnaation tehtävien järjestystä ja teologista tarkoitusta. On ratkaisevan tärkeää ymmärtää Joonan merkki ja sen merkitys Johanneksen ja Kristuksen tehtävän kannalta, kuten näemme tutkielmasta Joonan kommentaari (F032)ja myös Joonan merkki ja temppelin jälleenrakentamisen historia (Nro 013). Jerusalemin seurakunnan teot Jaakobin kuoleman jälkeen vuonna 63/64 jaa. ja sen teot sen paetessa Pellaan ovathyviä todisteita evankeliumien olemassaolosta ennen tuota päivämäärää ja paljon ennen temppelin hävitystä vuonna 70 jaa. ja niissä tapahtuvasta Danielin luvun 9 profetioiden sitomisesta Joonan merkkiin (F027ix); (katso myös Sota Rooman kanssa ja temppelin hävitys (Nro 298)). Nämä ovat pakottavia todisteita tuosta merkistä. Sen sijaan 1300-luvun - 1600-luvun protestantit, jotka kirjoittivat Textus Receptuksen ja sitten King James Versionin sitoivat Danielin kirjan kohdan 9:24-27 (ja monet muut kreikan tekstit) luomistyöhön ja Krituksen palvelutehtävään väärentämällä eivätkä ymmärtäneet Joonan merkkiä (F027ix). Ensimmäisen vuosisadan seurakunta näytti ainakin ymmärtäneen Joonan merkin alkuvaiheet edes vuoteen 70/71 jaa. saakka, vaikka se ei ymmärtänytkään Joonan merkin saattamista päätökseen (Nro 013B)aina lopun sotiin asti.

 

Johanneksen evankeliumi on myös ainoa, joka käsittelee suoraan roomalaismiehityksen alaisena elämisen historiallista todellisuutta (11:48). Myös kronologiset erot ovat merkittäviä. Kun synoptiset evankeliumit rajoittuvat keskustelemaan yhdestä pääsiäisestä 30 jaa, Johanneksen evankeliumista tunnustetaan, että siinä Jeesuksella ei ole pääsiäisateriaa opetuslasten kanssa, kuten synoptisissa evankeliumeissa saattaa olla. Tämä aiheutti hämmennystä joidenkin 1900-luvun Jumalan seurakuntien keskuudessa, jotka eivät ymmärtäneet pääsiäistä, jota vietettiin temppelikalenterin mukaisesti. Sen sijaan Jeesuksen viimeinen ehtoollienn oli pääsiäistä edeltävänä päivänä 5. Mooseksen kirjassa kohdassa 16:5-8 esitettyjen menettelyjen mukaisesti, joiden mukaan Israelin heimot voivat mennä väliaikaisiin majoitustiloihin. Trinitaarit, jotka viettävät Easter-jumalattaren juhlaa ja kalenteria, eivät näytä haluavankaan ymmärtää, mitä tapahtuu vuoden 30 jaa. pääsiäisen kuluessa, joka on viimeinen evankeliumissa mainituista kolmesta pääsiäisestä vuosina 28, 29 ja 30 jaa. (Katso tutkielmat Kristuksen ikä kasteessa ja hänen palvelutehtävänsä kesto (Nro 019) sekä myös Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159).) Johanneksen evankeliumissa Jeesus on Jumalan karritsa, joka ristiinnaulitaan pääsiäispäivänä klo 15 Abib-kuun 14. päivänä, joka on oikea päivä, jolloin pääsiäiseläin teurastetaan ja ensimmäinen karitsa, joka tapetaan klo 15, esitetään ylipapin eteen joka vuosi (ks. Josephus (BJ. Bk.vi 3). Samoin ymmärretään vuoden 30 jaa. Abib-kuun 14. päivän ajoitus temppelikalenterin mukaan (Nro 156) (eikä nykyjuutalaisten Hillel-kalenterin, joka otettiin käyttöön vuonna 358 jaa. ja joka perustuu lykkäyksiin ja Babylonialaisiin karkauspäiviin, jotka kaksi babylonialaista rabbia toivat Hilleliin vuonna 344 jaa. (ks. 195; 195b, 195C, 195D). Jumalan seurakunnat eivät noudattaneet Hillelin kalenteria missään vaiheessa aina sen käyttöönotosta vuonna 358 siihen asti, kun juutalaistajat toivat sen Jumalan seurakuntiin 1940-luvulla tietämättömyyttään. Synoptisissa evankeliumeissa viimeinen ehtoollinen on nähty pääsiäisateriana, joka muuttuu eukaristiseksi ateriaksi. Se oli itse asiassa asetettu vuosittaiseksi Herran ehtoolliseksi kirkon toiseksi sakramentiksi (Seurakunnan sakramentit (Nro 150)). Sillä ei ole mitään tekemistä Baalin sunnuntaipalvonnan auringonpalvonta- ja mysteerikulttien ehtoollisleivän ja veden (ja osittain viinin) sakramentin kanssa.

 

Neljännessä evankeliumissa Jeesus on Jumalan kuva ja ilmestys maailmassa elohimina, jonka mainitsevat Psalmit 45:6-7 ja Hepr. 1: 8-9; ja myös Ps. 110:1 (katso Nro 177; 178). Näiden Vanhan Testamentin tekstien merkitys onnäennäisesti jätetty huomiotta tai niitä on vähätelty kolminaisuusopin kannattajien keskuudesssa (katso tutkielmat Pelastussuunnitelma (Nro 001A); Miten Jumalasta tuli perhe (Nro 187); Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi (Nro 243)). Hän oli Jumalan lähettämä ja tämän tosiasian ja Olentojen tunteminen on ikuinen elämä (Joh. 17:3; Nro 133). Se, joka tuntee Jeesuksen, tuntee Jumalan (1:18; 14:9), koska Jeesus oli ainosyntyinen Jumala (monogenēs theos), joka julisti Häntä, kuten on sanottu kohdassa 1:18, ja se, joka noudattaa Jumalan lakeja ja Kristuksen uskoa ja todistusta (Ilm. 12:17; 14:12), ja myös Jeesuksen käskyä rakastaa muita yhteisössä, pysyä Jumalan rakkaudessa ja olla täysin iloinen (15:10). Uskoville on annettu iankaikkinen elämä ja luvattu paikka Isän ja Pojan tykönä (3:16; 8:51; 14:1–3). Samoin sekin, joka ei usko eikä pidä Jumalan käskyjä, on jo tuomittu (3:18). Se, joka ei pysy Jeesuksessa, "heitetään pois kuin oksa" kuihtumaan ja palamaan (15:6). Siinä, missä uskovilla on iankaikkinen elämä Ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Nro 143A), syntiset (ne, jotka eivät usko ja noudata Jumalan lakja sekä Jeesuksen todistusta ja uskoa (Ilm. 12:17; 14:12) tulevat kuolemaan. Selittäähän Johannes, että synti on lain rikkomista (1. Joh. 3:4). Syntiset kuolevat synneissään (8:24).Syntiset, kuten näemme Ilmestyskirjasta, joutuvat Toiseen kuolemaan (Nro 143C), joka seuraa Toista ylösnousemusta (Nro 143B), jos he eivät tee parannusta (Ilm. luku 20 F066v). Jokainen, joka uskoo, että kuollessaan hän menee taivaaseen toisten joutuessa helvettiin, eivät ole määritelmän mukaan kristittyjä, koska tämä on Baalin auringonpalvonta- ja mysteerikulttien oppia (katso myös Justinos Marttyyri, Dial. LXXX lainattu uudelleen tutkielmassa Nro 143Aedellä). Nämä pakanalliset opit olivat päässeet juutalaisuuteen gnostilaisten oppien kautta Aleksandriassa, ja Johannes (ja Kristus) tuomitsi heidät nimellä hoi Ioudaioi, "juutalaiset". Kristus viittaa heihin kutsumalle heitä sellaisiksi, jotka sanovat olevansa juutalaisia mutta eivät ole (Ilm. 3:9).Tämä oli profetia, joka täyttyi edomilaisissa makkabealaisten aikana noin vuonna 160 eaa. ja jonka oli määrä täyttyä jatkuvasti, aina Herodeksesta ja Juudean idumealaisista roomalaisaikana viidennelle vuosisadalle Pohjois-Afrikan arabeihin ja foinikialaisiin sekä kanaanilaisten ja egyptiläisten kautta Espanjaan, ja sitten pitkälle seitsemännelle vuosisadalle, jolloin turkkilaisetkasaarilaiset ashkenazit kääntyivät juutalaisuuteen noin.vuonna 630 jaa.. Historiallisesti Jeesus ja kaikki hänen opetuslapsensa olivat juutalaisia, joten voi tuntua hämmentävältä kuulla Johanneksen Jeesuksen julistavan, että Abrahamin epäuskoiset lapset ovat paholaisen jälkeläisiä (8:39–44). Johannes oli itse leeviläinen, ja hänen väitettiin käyttäneen efodia. Kuitenkin viittaus Ilmestyskirjan jakeeseen 3:9 selittää konfliktin ja moderni YDNA kertoo myös tarinan (katso. Nro 212E). Nämä valejuutalaiset turmelevat Jumalan lain ja temppelikalenterin perinteillään ja tekevät niin tähän päivään asti. Katso Herran päivä ja viimeiset päivät (Nro 192).

 

New Oxford Annotated Bible toteaa:

“Oppineet väittelevät siitäkin, miten hoi Ioudaioi on käännettävä, sillä se ei selvästikään voi viitata kaikkiin juutalaisiin ihmisiin. Koska evankeliumi myös asettaa vastakkain myönteisen reaktion Jeesukselle Galilean maaseudulla juutalaisten lisääntyvän vihamielisyyden kanssa Jerusalemissa, jotkut suosivat sanontaa "juudealaiset" kääntäessään hoi Ioudaioi. Varsinkin kun otetaan huomioon länsimaisen historian väkivaltaisen antisemitismin perintö, käännösongelma on vakava. Eräs teoria 1900-luvun lopulla suositusta evankeliumin historiallisesta kontekstista selitti "juutalaisten" vihamielisyyden reaktioksi Kristus-uskovien muodolliseen karkottamiseen juutalaisista synagogista. Teoria perustui siihen, että evankeliumi käytti kreikankielistä termiä aposynagogos (kirjaimellisesti "synagogasta ulos"). Se esiintyy kolme kertaa evankeliumissa (9.22; 12.42; 16.2), mutta ei missään muualla antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Viime vuosina käsitys muodollisesta erottamisesta synagogasta evankeliumin historiallisena taustana on osoittautunut vääräksi, koska siinä oletettiin, että siunaus juutalaisen liturgian myöhempänä aikakautena oli kirous Jeesuksen seuraajia kohtaan. Synagogan karkotusteoria ei myöskään ota huomioon evankeliumin kertomuksen todisteita. Esimerkiksi 12.11 viittaa vapaaehtoiseen poistumiseen synagogasta eikä karkottamiseen. Joissakin paikoissa sanontaa "juutalaiset" käytetään neutraaleilla tavoilla, kuten viittauksissa juutalaisten juhlaan, johon Jeesus osallistuu (5.1), tai juutalaisiin, jotka kokoontuvat Marian ja Martan kanssa lohduttamaan heitä (11.19). On myös huomattava, että Maria ja Martta, jotka ovat selvästi Jeesuksen läheisiä kumppaneita, ovat yhä tekemisissä juutalaisten kanssa - heitä ei ole "erotettu synagogasta". Muissa paikoissa ilmaisu "juutalaiset" on muunnelma negatiivisesta ryhmästä, joka vastustaa Jeesusta, "epäuskoisista" tai jopa "maailmasta". Yleensä kun evankeliumin kirjoittajat viittaavat "juutalaisiin" vihamielisesti, heillä on mielessä uskonnolliset auktoriteetit. Näin ollen jotkut tutkijat ajattelevat, että viittaukset synagogasta karkottamiseen voidaan sisällyttää evankeliumiin estämään synagogasta lähteneitä Jeesus-uskovia palaamasta sinne uudelleen (katso 1. Joh. Tässä mielessä tarkempi kuvaus olosuhteista, joita evankeliumin retoriikka heijastaa, osoittaisi kiihkeän retoriikan kulkevan molempiin suuntiin. Toisin sanoen Jeesuksen seuraajat ovat saattaneet erota paikallisesta synagogasta vihoissaan katkerista erimielisyyksistä, jotka koskivat Jeesuksen identiteettiä. Nämä viittaukset "erottamiseen" paljastavat tuskin enempää kuin turhautumista, vihaa ja kipua muuten läheisesti toisiinsa liittyvien ryhmien välillä. Yksi evankeliumin tarkoituksista saattoi olla yhteisön uskon rauhoittaminen ja vahvistaminen näiden jännittyneiden olosuhteiden keskellä (katso 20.31. huomautus b). Colleen Conway

The New Oxford Annotated Bible with Apocrypha (pp. 1917-1920). Oxford University Press. Kindle Edition.

 

Kyseessä on itse asiassa vakavampi asia ja sen vuoksi on tarpeen lähettää todistajat Dan-Efraimin äänen jälkeen (katso 1:19ss; Jer. 4:15-27; (Nro 044)) viimeisinä päivinä (katso Nro 135; 141D) kun aika on Joonan merkin saattamisen päätökseen (Nro 013B)). Kristus sanoo, että emme ehti käydä läpi kaikkia Israelin kaupunkeja, ennen kuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23) (F040ii).

 

Johanneksen evankeliumin merkitys keskittyy siihen, että Kristuksen aseman tunnustetaan olevan Jumalan Poika, jolle yksi tosi Jumala Eloah osoitti Israelin, minkä osoittaa 5. Moos. 32:8 (RSV ei KJV (katso Nro 164F; 164G). Synoptiset evankeliumit esittävät Kristuksen, mutta eivät täysin selitä hänen asemaansa Raamatun teksteissä. Johannes esittää ja selittää sen ilmaisuin, jotka voidaan ymmärtää itse Raamatusta, ja kuten Kristus sanoo, hän oli Jumalan poika (5. Moos. 32:8; Ps. 45:6-7; 110:1; Hebr. 1:8-9) ja ihmiskunnan rooli on olla elohim tai theoi jumalina, eikä Raamattua voi ohittaa (Joh. 10:34-36) (ks. Valittu Elohimiksi (Nro 001)). Evankeliumi alkaa Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssillä (Nro 243)Jumalan oraakkelina (ks. Jumalan oraakkelit (Nro 184)), Logoksella, ja sen kahdeksassatoista ensimmäisessä jakeessa se kuvaa yksityiskohtaisesti oraakkelin suhdetta jumalana (elohim tai theos), joka puhui ainoan tosi Jumalan puolesta, jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt tai jonka ääntäkään kukaan ei ole kuullut (1:11, ks. myös 1. Tim. 6:16) ja Jumalana (Eloah; Ha Elohim; Ho Theos tai Jahovih SHD 3069). Ainoastaan Eloah on kuolematon (Joh. 17:3; 1. Tim. 6:16). Hän on Eljon eli Kaikkein Korkein Elohim eli Jumala, ja Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen; ja näiden olentojen ymmärtämisen ja tuntemisen varassa on Ikuinen Elämä (Nro 133). Näitä kysymyksiä ei koskaan käsitellä, koska Johanneksen evankeliumia ei voida selittää raamatullisesti kolminaisuuden taustaa vasten, ja siksi sitä ei koskaan kehitetä kunnolla, paitsi osittain sellaisissa teoksissa kuin A.E. Knochin Concordant Literal New Testament. Käsittelemme tätä puolta jäljempänä luvussa 1. Raamattu ei sisällä eikä viittaa Kolminaisuuteen, johon päädyttiin vasta vuonna 381 jaa. Konstantinopolissa. King James Versionin teksti 1. Joh 5:7 on hyvin tunnettu väärennös muiden joukossa (katso Nro 164f).

 

Vanhassa Testamentissa orakkelia vastaava termi oli Memra hepreaksi. Uudessa Testamentissa Memra on nimeltään Logos ja sen asema selitetään ensin Johanneksen evankeliumissa 1:1-18. Vanhan Testamentin teologia on, että Läsnäolon enkeli on Jumalan poika, elohim, joka antoi lain Moosekselle Siinailla vietyään Israelin pois Egyptistä. Hän oli yksi monista Jumalan pojista, kuten psalmeissakin on kerrottu. Stefanus vahvistaa nämä lausunnot Apostolien teoissa ennen hänen marttyyrikuolemaansa (Ap. t. 7:30-53) ja uudelleen Paavali (1. Kor. 10:1-4) (ks. 1. Moos. 48:15-16; JHVH:n enkeli (Nro 024)). Kolminaisuusopin seurakunta meni jopa niin pitkälle, että se tukahdutti näiden pyhien kirjoitusten käytön tässä suhteessa kirkolliskokouksien kaanonissa, vaikka ne ovat riittävän selkeitä jo päällisin puolin. Itse asiassa kolminaisuusopin kieltämisestä rangaistiin kuolemalla hirttämällä ja jopa neljään palaan paloittelulla aina 1600-luvulle asti. Niinpä myös luomisen tapahtumajärjestys tukahdutettiin. Esimerkiksi maailman luomisesta ab origine Ainoan Todellisen Jumalan toimesta, joka kutsui koko Jumalan Poikien joukon olemaan läsnä luomistyön yhteydessä aamutähtiensä eli johtajiensa alla, on kirjoitettu Job 38:4-7; Sananlaskut 30:4-5. Jumalan Pojat, joita kutsuttiin uskollisiksi taivaallisiksi sotajoukoiksi, olivat menossa Jumalan eteen, ja siihen ryhmään kuuluivat Saatana ja langennut taivaallinen sotajoukko ennen lankeemusta (Job 1:6; 2:1). Useimmat kirkot jättävät tekstin huomiotta. Itse asiassa King James Version sisältää lukuisia väärennöksiä ja käännösvirheitä, joiden tarkoituksena on antaa luominen Kristuksen käsiin, kun taas elohim-sotajoukkoon viitattiin 1. Mooseksen kirjan 1 luvussa jälleenluomisen yhteydessä (katso myös Nro. 164F, 164G).

 

Tämä olento, josta tuli Kristus, samastettiin selvästi Psalmissa 45:6-7 Israelin alisteiseksi Jumalaksi (ks. Nrot 177ja 178) ja Jeesukseksi Kristukseksi Heprealaiskirjeessä 1:8-9. Tästä elohimin neuvoston jäsenestä oli määrä tulla Melkisedekin veljeskunnan ylipappi, kuten näemme tutkielmassa Heprealaiskirjeen kommentaari (F058)(ks. Melkisedek (Nro 128)). Tämä oli hänen lihaksitulemisensa tarkoitus Pelastussuunnitelman (Nro 001A)mukaisesti.

 

Jakeen 1:19 perusteella teksti kehittää Johannes Kastajan aseman profetiassa, joka koskee Kristuksen asemaa ja tarkoitusta. Sitten lukuun 12 asti jatkuva teksti samastetaan yleensä evankeliumin ensimmäiseksi jaksoksi, joka koskee Kristuksen asemaa sanomassa ja hänen asemansa ilmoituksessa, ja sitten jakeesta 13:1 eteenpäin teksti etenee kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kuulemme hänen uhristaan, profetian täyttämisestä ja koko taivaallisen sotajoukon ja ihmiskunnan pelastuksen mahdollistamisesta sekä hänen paluustaan taivaaseen Isän tykö odottamaan suunnitelman toteutumista. Viimeinen vaihe paljastetaan sitten Kristukselle ja hänen kauttaan Johannekselle Patmoksella, jotta Ilmestyskirjan jakso saataisiin päätökseen. Evankeliumi ilmoitettiin ennen temppelin hävitystä, kun Johannes meni ensin Efesoon, tai jotkut ajattelevat jopa aikaisemmin, ehkä ennen kuin he edes lähtivät Jerusalemista Efesoon. Voimme olla varmoja ajoituksesta vasta ensimmäisessä ylösnousemuksessa, ja meille kerrotaan tapahtumien kulusta.

 

Rakenne ja kirjallinen tyyli

Kuten edellä näemme, kertomus jakautuu kahteen pääosaan. Luvuissa 1–12 kuvataan Jeesuksen aikaa maailmassa, jonka aikana hän suorittaa merkkejä paljastaakseen identiteettinsä todellisen luonteen niille, jotka uskovat. Lasaruksen ylösnousemuksen jälkeen hän päättää julkisen toimintansa ja julistaa sen hetken, jona hänet oli kirkastettava (12:20-50). Jakeessa 13:1 Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että hänen aikansa palata Isän tykö on tullut, mistä alkaakin evankeliumin toinen osa. Muut luvut sisältävät Jeesuksen jäähyväisaterian ja jalkojenpesuseremonian (Nro 099), leivän ja viinin (Nro 100) opetuslasten kanssa, valmistaen heitä hänen lähtöönsä (luvut 13–17), mitä seuraa kärsimys ja ylösnousemuskertomus (luvut 18–20) sekä epilogi (luku 21). Jeesuksen merkeistä kertomisen lisäksi ensimmäisessä osassa kuvataan Jeesuksen ja hänen vastustajiensa välisen konfliktin lisääntymistä, joka huipentui lopulliseen suunnitelmaan Jeesuksen surmaamiseksi (11:53). Tämä päätös seuraa Lasaruksen herättämistä, joka itsekin ennakoi Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Sama koskee myös sitä, että Maria voitelee Jeesuksen Betaniassa, mikä ennakoi hänen hautaamistaan (12:7–8). Niinpä luvut 11–12 tarjoavat siirtymän evankeliumin ensimmäisestä puoliskosta, jossa keskitytään Jeesuksen tuloon maailmaan ja hänen palvelutehtäväänsä, sen toiseen osaan, jossa keskitytään hänen kirkastumiseensa ja astumiseensa Isän luo. Evankeliumi sisältää monia omintakeisia perinteitä ja kirjallisia piirteitä. Kertomuksessa Jeesus esimerkiksi näyttäytyy laajoissa vuoropuheluissa muiden hahmojen kanssa sekä pitkissä keskusteluissa hänen henkilöllisyydestään ja tarkoituksestaan. Nämä keskustelut johtavat usein väärinkäsityksiin hänen keskustelukumppaneidensa taholta. Esimerkkejä ovat Nikodemoksen (3:1–21) ja Samarialaisen naisen (4:1–42) kohtaukset, joissa Jeesus käyttää sanoja, joilla on kaksoismerkitys. Samoin Jeesuksen kertomukset käyttävät myös symbolisia kuvia kuvaamaan Jeesuksen identiteettiä. Tämä kieli herättää kysymyksiä ja vastalauseita kuulijoiden keskuudessa. Kristus käyttää "minä olen" -väitteitä, joilla on symbolinen merkitys (2. Moos. 3:14). Johanneksen Jeesus käyttää tätä ilmaisua määritelläkseen itsensä jokapäiväisen elämän asioiden, kuten leivän (6:35), valon (8:12), oven (10:7), hyvän paimenen (10:11) ja todellisen viiniköynnöksen (15:1) avulla. Joissakin tapauksissa ilmaisua käytetään abstraktimmin. Jeesus opettaa kuulijalleen, että hän on ylösnousemus (11:25), tie, totuus ja elämä (14:6). Tällä tavoin hän kiinnittää huomiota jumalallisen Vapahtajan elämää antaviin ominaisuuksiin. Useissa tapauksissa ilmausta käytetään ilman suoraa kohdetta (8:28, 58), mikä vastaa teofaniaa "minä olen" 2. Mooseksen kirjassa, missä Jumala paljastaa nimensä "olla"-verbin ensimmäisen persoonan muotoa käyttäen (2. Moos. 3:14). Nimi Jahovah (SHD 3068) on "olla"-verbin kolmannen persoonan muoto, joka tarkoittaa: Hän saa olemaan. Juutalaiset lukevat toisen muodon Jahovih (SHD 3069) Elohimina, kun taas 3068 luettiin Adonaina, mikä sai soferimit eli juutalaiset kirjurit tekemään 134 muutosta masoreettitekstiin (vrt. Nro 164f). Tällä tavoin Kristus julisti itsensä Jumalan Pojaks Israelin Jumalana, 5. Moos. 32:8 (ks. myös Nro 024). Tämä keskittyminen Jeesuksen identiteettiin sisältyy myös evankeliumin omintakeiseen kuvaukseen Jeesuksen ihmeellisistä teoista "merkkeinä" hänen asemastaan. Synoptisissa evankeliumeissa Jeesuksen ihmeet viittaavat Jumalan valtakunnan koittoon. Tässä evankeliumissa puolestaan merkit paljastavat Jeesuksen kirkkauden ja saavat ihmiset uskomaan häneen. Niinpä monet ovat yhtä mieltä siitä, että ironia esiintyy säännöllisesti myös kirjallisena välineenä, jossa hahmot tietämättään välittävät teologisia totuuksia Jeesuksesta. Kaksi tunnetuinta esimerkkiä ovat Kaifaan julistus Jeesuksen kuolemasta "kansan" puolesta (11:49–52) ja Pilatuksen kysymys "Mikä on totuus?" hänen seistessään Jeesuksen edessä, joka on julistanut itsensä totuudeksi (18:38). Näissä teksteissä me näemme monia merkittäviä teologisia väitteitä, jotka paljastavat Kristuksen Israelin ennaltaolevana Jumalana, joka vei Israelin pois Egyptistä ja antoi lain Moosekselle ja joka oli profetoitu Messias.

 

EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN.

kirjoittanut E.W. Bullinger

 

KIRJAN KOKONAISRAKENNE

 

"KATSO SINUN JUMALASI" (Jesaja 40:9).

EDELLÄKÄVIJÄ.Johannes 1:1-28.

KASTE: VEDELLÄ.Johannes 1:29-34.

VALTAKUNTA.Johannes 1:35-Johannes 4:54.

KUNINGAS.Johannes 5:1-Johannes 6:71.

KUNINGAS. Johannes 7:1-Johannes 11:54.

VALTAKUNTA.Johannes 1:35-Johannes 4:54.

KASTE: KÄRSIMYKSESTÄ (KUOLEMASTA, HAUTAAMISESTA,

YLÖSNOUSEMUKSESTA).Johannes 18:2-Johannes 20:31

SEURAAJAT. Johannes 21:1-25.

 

Uudesta Testamentista ja sen kirjojen järjestyksestä katso Liite-95.

Neljän evankeliumin moninaisuudesta katso Liite-96.

Neljän evankeliumin moninaisuudesta katso Liite-96.

Katso Liite-119 Herran nelinkertaisesta palvelutehtävästä.

Johanneksen kirjoituksille ominaisia sanoja on huomautuksissa noin 84 sanaa.

 

Johanneksen evankeliumin jumalallinen tarkoitus on esittää Herra Jeesus Jumalana. [Psalmin 45:6-7 ja Heprealaiskirjeen 1:8-9 ed.] Tämä on se ensisijainen piirre, joka on erona tämän evankeliumin ja kolmen muun välillä.

 

Onkin jo pantu merkille, että kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa Herra Jeesus esitetään Israelin kuninkaana, Jehovan palvelijana ja Ihanteellisena ihmisenä; ja että tapahtumista, sanoista ja teoista valitaan kustakin evankeliumista, ne jotka ovat erityisesti sopusoinnussa kunkin näkökulman kanssa.

 

Näin ne esittävät Herran Hänen täydellisen ihmisyytensä kannalta. Juuri tämä liittää ne yhteen ja on todellinen syy siihen, että ne ovat niin sanotusti synoptisia ja että niiden ja neljännen evankeliumin välillä on selvä ero.

 

Se vasta olisi ollutkin ihme, että niiden valittujen sanojen ja tekojen välillä, jotka luonnehtivat kolmea ensimmäistä evankeliumia ja neljättä, jossa näkökulma on Hänen Jumaluudessaan, oli ollut täydellinen vastaavuus. Se olisi todellakin ollut ratkaisematon ongelma.

 

Erot, jotka pannaan merkille, eivät johdu mistään kirjallisuuden tyylin tai yksilöllisen luonteen erityispiirteistä, vaan ne johtuvat Herran erityisestä esityksestä, joka on kunkin evankeliumin suunnitelma.

 

Näin ollen neljännen evankeliumin rakenteesta (yllä), verrattuna muihin kolmeen, on pantava merkille, että siinä ei ole kiusausta erämaassa eikä tuskaa puutarhassa. Syy tähän on ilmeinen, sillä molemmat olisivat olleet täysin sopimattomia ja ristiriidassa koko evankeliumin tarkoituksen kanssa.

 

Samasta syystä, vaikka Kirkastus on merkitty kolmeen ensimmäiseen evankeliumiin, siitä ei ole mitään mainintaa Johanneksessa, sillä se koski Ihmisen Pojan kärsimyksiä ja maallista kirkkautta (Ap. 98, XVI ja 149), kun taas Johanneksessa Jumalan Pojan esittäminen (Ap. 98 XV) koskee Hänen taivaallista ja ikuista kirkkauttaan.

 

Ainoat tapahtumat, jotka Johannes kertoo yhteisesti kolmen ensimmäisen evankeliumin tavoin, ovat seitsemän lukumäärältään (Liite-10), nimittäin:

Johannes Kastajan työ.

Viimeinen ehtoollinen.

Voitelu Betaniassa.

Kärsimys ja

Ylösnousemus ja

Kaksi ihmettä: 5000 ihmisen ruokkiminen ja

Kävely järvellä.

 

Muissa evankeliumeissa ihmetekoja kutsutaan juuri sellaisiksi eli "mahtaviksi teoiksi", mutta Johanneksen evankeliumeissa niitä kutsutaan aina "merkeiksi" (ks. Liite-176), koska ne on mainittu lukumääränsä ja merkityksensä vuoksi eikä niiden tosiasioiden tai vaikutustensa takia.

 

Johanneksessa tuodaan esille Herran persoonaa enemmän kuin hänen virkaansa, ja hänen palvelutehtävänsä pääpaino on Jerusalemissa ja Juudeassa eikä Galileassa.

 

Sen takia Herran käynnit juhlissa ovat erityisasemassa (Joh. 2:13-3:21; Joh. 5:1; Joh. 7:10; Joh. 10:22; Joh. 11:55, &c.); kun taas hänen palvelutehtävänsä Galileassa oli jatkuvasti taka-alalla eikä sitä kuvailla (Joh. 6:1; Joh. 7:1; Joh. 10:40).

 

Nämä erot eivät valota Johanneksen aikaisen uskonnollisen ajattelun olosuhteita vaan esittävät Herran kaikiksi ajoiksi.

 

HUOMAUTUKSIA JOHANNEKSEN EVANKELIUMIIN

Johanneksessa Pyhän Hengen tarkoitus Messiaan esityksessä on kertoa meille ja kaikille: "Katsokaa Jumalaanne" [Ps. 45:6-7 ed]; ja Hänen Jumaluutensa on nähtävissä koko tässä evankeliumissa. Ks.Joh. 1:3, Joh. 1:14, Joh. 1:33, Joh. 1:34, Joh. 1:49; Joh. 3:13, Joh. 3:14; Joh. 5:23, Joh. 5:26; Joh. 6:51, Joh. 6:62; Joh. 8:58; Joh. 13:33, &c. Tätä korostavat ensimmäiset ja viimeiset viittaukset (Joh. 1:1; Joh. 20:28; Joh. 20:31).

 

Sama tarkoitus ja suunnitelma näkyy esiteltäessä Herralla olevan Kaikkitietävyyden jumalallinen ominaisuus. Tämä ei täysin paista poissaolollaan muissa evankeliumeissa; mutta se läpäisee neljännen evankeliumin, ja siihen viitataan paljon useammin (ks. taulukko sivulla 1511 Companion Bible).

 

Tässä yhteydessä Herran esittäminen Jumalana vaati erityisiä sanoja, joita ei tarvita ja joita ei löydy muista evankeliumeista. Huomautuksissa kiinnitetään huomiota noin 84:ään. Mutta niistä tärkeistä sanoista, jotka ovat ominaisia tälle evankeliumille ja jotka löytyvät muista evankeliumeista, tarve käyttää niitä useammin ilmenee seuraavista esimerkeistä, jotka on esitetty jäljempänä ja joihin viitataan muistiinpanoissa. Useimmissa tapauksissa ne esiintyvät useammin kuin kaikissa kolmessa muussa yhteensä.

 

Tiettyjen sanojen käyttö ei ole ainoa, joka erottaa tämän esityksen Herrasta, vaan yhtä paljon opitaan joiden muiden poissaolosta. Sillä kuten Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, Herraa kutsutaan jatkuvasti "Herraksi", mutta ei useinkaan Markuksessa, missä se ei olisi sopusoinnussa sen kanssa, että hänet esitetään Jehovan palvelijana; samaten Johanneksessa Herran ei koskaan esitetä rukoilevan Isää, kuten muissa evankeliumeissa, vaan aina puhuvan tai sanovan Hänelle jotakin. Tämä on neljännen evankeliumin erityispiirre, joka on ihmeellisesti sopusoinnussa sen suuren suunnitelman kanssa. Toisaalta rukousta vaaditaan erityisesti kuninkaalta (kuten Matteuksessa) hänelle delegoidun auktoriteetin osalta (Matteus 14:23; Matteus 26:36, Matteus 26:39, Matteus 26:42, Matteus 26:44); myös palvelijalta, hänen oletetun alamaisuutensa osalta (Mark. 1:35; Mark. 6:46; Mark. 14:32, Mark. 14:35, Mark. 14:39); ja ihmisihanteelta hänen Jumala-riippuvaisuutensa osalta kaikkina aikoina (Luuk. 3:21; Luuk. 5:16; Luuk. 6:12; Luuk. 9:18; Luuk. 9:28; Luuk. 9:29; Luuk. 11:1; Luuk. 22:41; Luuk. 22:46).

 

Näin ollen, vaikka kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa Herra esitetäänkin ihmisyytensä kannalta, kuten rukouksessa kahdeksassa tapauksessa, häntä ei kertaakaan esitetä tältä kannalta Johanneksen evankeliumissa. Syy siihen on ilmeinen. Lisäksi hän antaa henkensä; kukaan ei ota sitä häneltä pois. Tämä tapahtuma vainJohanneksessa 6:0

 

*****

Johannes Luvut 1-4 (UT 2020)

 

Luku 1

1Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 2Sana oli jo alussa Jumalan luona. 3Kaikki syntyi sen voimasta, eikä ilman sitä ilmaantunut mitään, mikä on olemassa. 4Sanassa oli elämä, ja elämä on ihmisten valo. 5Valo loistaa pimeässä, mutta pimeys ei ole sitä käsittänyt. 6Jumala lähetti ihmisen nimeltä Johannes. 7Hän tuli todistajaksi: todistamaan valosta, että saisi kaikki uskomaan siihen. 8Hän ei itse ollut tuo valo vaan tuli todistamaan siitä. 9Maailmaan oli tulossa todellinen valo, joka valaisee jokaisen. 10Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma syntyi, mutta se ei tuntenut häntä. 11Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä luokseen. 12Niiden, jotka ottivat ja jotka uskoivat häneen, hän antoi tulla Jumalan lapsiksi. 13He eivät syntyneet ruumiin halusta eivätkä ihmisen tahdosta vaan Jumalasta. 14Sana tuli ihmiseksi ja asettui asumaan meidän keskellemme. Me katsoimme hänen kirkkauttaan – kirkkautta, jonka ainoa lapsi Isältä perii. Sana oli täynnä hyvyyttä ja totuutta. 15Johannes todisti hänestä ja huusi: »Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva pääsee edelleni, koska hän oli olemassa jo ennen minua.’» 16Hänen täyteydestään me kaikki saimme entistä enemmän hyvyyttä. 17Lain välitti Mooses, hyvyyden ja totuuden toi Jeesus Kristus. 18Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Hänet kuvaili meille ainoa ihmiseksi syntynyt Jumala, joka on aina Isänsä luona. 19Juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja näitä avustavia Leevin heimolaisia Johanneksen luokse. Nämä kysyivät häneltä, kuka hän oli. 20Johannes kertoi heille kiertelemättä, miten asia oli, ja myönsi, ettei hän ollut Kristus. 21Häneltä kysyttiin: »Kuka sinä sitten olet? Eliako?» Johannes kielsi olevansa Elia. Häneltä kysyttiin, oliko hän profeetta. Johannes kielsi jälleen. 22Silloin he sanoivat hänelle: »Kerro, kuka olet. Muuten emme voi vastata niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanottavaa sinulla on itsestäsi?» 23Johannes sanoi: »Minä olen ääni, joka huutaa asumattomalla seudulla: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän jo profeetta Jesaja ennusti.» 24Fariseukset olivat lähettäneet edustajia, 25jotka kysyivät Johannekselta: »Miksi sitten kastat ihmisiä vedellä, jos et kerran ole Kristus, Elia etkä profeetta?» 26Johannes vastasi: »Minä kastan vedellä. Teidän luonanne on kuitenkin jo mies, jota ette tunne. 27Hän tulee minun jälkeeni. Minä en ole tarpeeksi arvokas edes avaamaan hänen sandaalinsa remmiä.» 28Tämä tapahtui Betaniassa, missä Johannes oli kastamassa. Betania sijaitsi Jordanjoen toisella puolella. 29Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Hän sanoi: »Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa kantaakseen maailman synnin! 30Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva pääsee edelleni, koska hän oli olemassa jo ennen minua.’ 31Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri siksi tulinkin kastamaan ihmisiä vedellä, että Israel oppisi tuntemaan hänet.» 32Johannes todisti: »Olen nähnyt, miten Henki laskeutui taivaasta kuin kyyhkynen ja jäi hänen päälleen. 33Minäkään en tuntenut häntä, mutta hän, joka lähetti minut kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ 34Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tässä on Jumalan Poika.» 35Seuraavana päivänä Johannes seisoi kahden oppilaan seurassa, 36kun Jeesus kulki taas ohi. Johannes sanoi: »Katsokaa, Jumalan Karitsa!» 37Hänen sanansa kuultuaan oppilaat lähtivät seuraamaan Jeesusta. 38Jeesus kääntyi, näki heidän seuraavan häntä ja kysyi: »Mitä etsitte?» He sanoivat hänelle: »Rabbi» – sana tarkoittaa opettajaa – »minne olet majoittunut?» 39Jeesus sanoi: »Tulkaa, niin näette.» Niinpä he menivät ja näkivät, missä Jeesus majaili. He olivat loppupäivän hänen luonaan. Iltapäivä oli jo pitkällä, kello oli yli kolmen. 40Andreas oli Simon Pietarin veli. Hän oli toinen niistä oppilaista, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. 41Andreas etsi ensin veljensä Simonin ja kertoi hänelle: »Olemme löytäneet Messiaan!» – sana on kreikaksi Kristus ja tarkoittaa Voideltua. 42Andreas vei Simonin Jeesuksen luokse. Jeesus katsoi tätä ja sanoi: »Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Sinun nimesi on tästä lähtien Keefas» – sana tarkoittaa kalliota ja on käännettynä Pietari. 43Seuraavana päivänä Jeesus halusi lähteä Galileaan. Hän tapasi Filippoksen ja sanoi tälle: »Seuraa minua.» 44Filippos oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. 45Filippos etsi Natanaelin ja kertoi hänelle: »Olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeetat ovat ennustaneet. Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista.» 46Natanael vastasi: »Voisiko Nasaretista muka tulla jotain hyvää?» »Tule niin näet», Filippos sanoi. 47Jeesus näki Natanaelin tulevan ja sanoi: »Siinä on kunnon israelilainen, läpeensä vilpitön mies!» 48»Mistä sinä minut tunnet?» Natanael kysyi, ja Jeesus vastasi: »Näin sinut viikunapuun alla jo ennen kuin Filippos pyysi sinua mukaansa.» 49Natanael sanoi: »Rabbi, sinä olet Jumalan Poika! Sinä olet Israelin kuningas!» 50Jeesus vastasi: »Senkö vuoksi uskot minuun, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Tulet vielä näkemään suurempiakin asioita.» 51Hän jatkoi: »Minä vakuutan teille: saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien kulkevan ylös alas siellä, missä Ihmisen Poika on.»

 

Luvun 1 tarkoitus

jakeet 1-5 Alussa oli Sana...

jae 1 Logos on Memra eli Vanhan Testamentin oraakkeli. Jumalan kanssa – kreikankielinen ilmaisu tarkoittaa kohti Jumalaa (ks. A. E. Knoch). Sana on eri kuin Ainoa Todellinen Jumala.

En arche en ho logos Kai ho logos en pro ton Theon, kai theos en ho logos.

Alussa oli sana ja sana oli kohti Jumalaa ja theos (jumala) oli sana (eli oraakkeli).

Kreikankielessä ei ole epämääräistä artikkelia, joten on pääteltävä, kuten jotkut kääntäjät ovat tehneet, perustuen selkeisiin todisteisiin 1:18; ja Ps. 45:6-7; ja Hepr. 1:8-9, joka osoittaa selvästi, että Israelin alisteinen Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, oli Jeesus Kristus. Eloah, Eljon, oli myös hänen Jumalansa, jonka puolesta hän puhui. Kristus, Israelin Jumala, ei luonut maailmaa. Job 38:4-7 (Ps. 33:6; Sananlaskut 30:4-5) osoittaa, että yksi tosi Jumala Eloah loi maan ja vaati kaikkia Jumalan poikia ja heidän aamutähtijohtajiaan olemaan läsnä, kun Hän teki niin. Saatana ja koko taivaallinen sotajoukko olivat heidän joukossaan (Job 1:6; 2:1). Nämä elohimit lähetettiin uudistamaan tai luomaan uudelleen maata, 1. Moos. 1:3, sen jälkeen kun siitä oli tullut tohu ja bohu 1. Moos. 1:1. Jumala ei luonut sitä sellaiseksi. Hän muodosti sen asuttavaksi (Jes. 45:18). Siksi Jumala lähetti Jumalan pojat elohimina uudistamaan sen, Messiaan alaisuudessa elohimina mahdollistamaan Pelastussuunnitelman (Nro 001A).

Bullinger näyttää yrittävän selittää koinen tekstiä huomautuksissaan alla olevaan jakeeseen 1 ja panna sen sopimaan kolminaisuusoppiin. Myöhemmin hänen sanottiin olleen samaa mieltä Knochin kanssa siitä, että kolminaisuusopin järjestelmä oli väärä ja selittämätön, mutta hän oli tuolloin liian vanha korjaamaan virhettään. Teksti en arche viittaa fyysisen luomisen alkuun. Teksti ei viittaa Jumalan Poikien ikuisuuteen. He kaikki ovat Isän luomia (katso Kuinka Jumalasta tuli perhe (Nro 187)). Hän yksin on kuolematon, kukaan ei ole koskaan nähnyt häntä eikä kuullut hänen ääntänsä (1. Tim 6:16).

 

Isä Jumala ilmoittaa kaiken profeettojen kautta käyttäen oraakkeliaan ja Pyhää Henkeä (Aamos 3:7-8). Hän myös lunastaa kansan profeettojen ja Sanansa kautta (Ps. 107:19-20). Kaikki Jumalan pojat on luonut Isä, joka yksin on ikuinen (1. Tim. 6:16) (vrt. Miten Jumalasta tuli perhe (Nro 187)). Katso myös Šema (Nro 002B)."’Kuule, Israel: HERRA, meidän Jumalamme on yksi HERRA. " Šema liittyy Ainoan Todellisen Jumalan alkuperäiseen juutalais-kristilliseen palvontaan. Perusperiaate Šemassa 5. Moos 6:4 ja Mark. 12:28-34 (F041iii)heijastuu Jumalan erityiseen puoleen. Trinitaarit ja binitaarit ovat käyttäneet tätä tekstiä yrittäen väittää elohimin olevan yksi siten, että Jumala ja Kristus ovat yksi elohim. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Eloahin ykseys on absoluuttinen, eikä se sisällä Messiaaksi valittua poikaa, kuten Sananlaskut 30:4-5 osoittaa. Toki siihen ei kuulu ketään Jumalan pojista, joita on ja on aina ollut monia (Job 1:6; 2:1; 38:4-7)."

jae 3 Messias oli Jumala, joka lähetti Elohim-joukon uudistamaan maata sen jälkeen, kun siitä tuli tohu ja bohu 1. Moos. 8:27-30; Kol. 1:16-17; Hepr. 1:2. Hän siis loi aionin eli aikakauden tai kosmoksen, kuten sitä muualla Uudessa Testamentin teksteissä kutsutaan, ja joka on käännetty maailmaksi. Tätä koskevia käännösvirheitä/väärennöksiä on monia (Nro 164Fja 164G).

jae 4 Erillään Kristuksesta koko luomakunta, sekä fyysinen (Kol. 1:17) että hengellinen, vähentyisivät (eli pienisivät) (5:39-40; 8:12). Tässä, eli jakeessa 5, teksti viittaa Messiaaseen ihmisten elämänä ja valona, eikä pimeys ole sitä voittanut. Tämä on taistelu täydellisen pahan ja täydellisen hyvän välillä.

jakeet 6-13 Jumala lähetti Johannes Kastaja todistamaan valosta.

jakeet 6-8 Tämä teksti sanoo, että Johannes oli Jumalan lähettämä mies. Hän ei ollut valo, vaan tuli todistamaan valosta. Hän oli Jumalan valtuuttama, kuten luvattiin kohdassa Mal. 3:1: n, mutta hän ei ollut Elia, jollaista lupasi Mal. 4:5. Kristus sanoi kuitenkin, että hän oli Elian Hengessä. Hänet lähetettiin osoittamaan kohti Kristusta tänä kriittisenä aikana.

jae 9 Todellinen valo on todellista omaehtoista valoa vastakohtana Johannekselle, joka oli lamppu (5:35).

jae 11Hänen oma kansansa (Juuda) ei ottanut häntä vastaan.

 

1:14-18Jumalan kirkkaus lepää lihassa (Messiaan ihmisluonnossa; ja niin lepäävät myös Hänen Armonsa (lunastavan rakkauden kautta) ja Totuutensa (uskollisuudesta Hänen lupauksilleen). Hän toi ne kaikkien saataville ja ehtymättömän armon ikään kuin armon päälle, joka oli Moosekselle annetun Jumalan lain täyttymys, eikä se kieltänyt tai kumonnut millään tavoin sitä Jumalan lakia, jonka Kristus antoi Moosekselle.

 

Tekstit 1-5 ja 14-18 edellyttävät Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssiä (Nro 243), mikä olikin ensimmäisen vuosisadan uskon ja tämän evankeliumin perusta.

jae 14 tuli Ilmaisee, että Sana oli olemassa, ennen kuin hänestä tuli ihminen. Johanneksen julistus jakeessa 15 osoittaa, että hänellä oli pre-eksistenssi eli edeltävä olemassaolo, koska Kristus syntyi kuusi kuukautta Johannesta myöhemmin, joten hän on voinut olla olemassa ennen Johannesta, vain jos hänellä oli pre-eksistenssi (ks. Jeesuksen Kristuksen ikä kasteessa ja Hänen palvelutehtävänsä kesto (Nro 019)). jae 17 Laki annettiin Mooseksen kautta (antajina 5. Mooseksen kirjan Elohim, 32:8; Ps. 45:6-7; Heb. 1:8-9), jonka Eloah, Ainoa Todellinen Jumala, nimitti. Tämä Elohim eli Theos oli Jeesus Kristus, Läsnäolon enkeli, joka antoi lain Moosekselle (Ap. t 7:30-53) ja joka oli Israelin kanssa erämaassa (1. Kor. 10:1-4). Armo ja Totuus tulivat sitten Jeesuksen Kristuksen kautta.

 

jae 18Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa. Tekstissä sanotaan, että Jumalaa kukaan ei ole nähnyt, koskaan (katso myös 1. Tim. 6:16). Monogenēs Theos, ollessaan isän sylissä (tarkoittaen täydellisessä yhteydessä), se, joka puhui. Tekstissä lukee "ainosyntyinen jumala", eikä kreikkalaisissa teksteissä ole epäilystäkään siitä, että käyttö ja tarkoitus on monogenēs Theos. Hän oli Jumalan Pojista ainoa, joka syntyi lihassa. Hän oli Jumalan oraakkeli Israelille (katso Mitä tulee ilmaisuun monogenēse Theos Raamatussa ja perinteessä (B4)).

 

Ensimmäisen ja toisen vuosisadan seurakunta ymmärsi Jumaluuden varhaisen teologian (Nro 127). Kuitenkin kolmannella vuosisadalla se alkoi turmeltua. Mysteeri- ja aurinkokulttien papit esittelivät Baal-palvonnan binitaarisen rakenteen teologian, joka oli peräisin Attiksen palvonnasta, Rooman kirkkoon toisella ja kolmannella vuosisadalla pakottaen sen voimaan neljännen vuosisadan lopulla vuodesta 381 alkaen Theodosiuksen aikana. (Katso Jumaluuden varhaisen teologian binitaarinen ja trinitaarin vääristely (Nro 127b).) Tuloksena oli Kvartodesimaanikiistat (Nro 277)ja Unitaarien ja trinitaarien sodat (Nro 268). Katso myös Joulun ja pääsiäisen alkuperä (Nro 235).

 

jakeet 19-28 Johannes Kastaja ilmoittaa lähetystehtävänsä (Mat 3:1-12; Mark. 1:1-8; Luuk. 3:1-18).

1:19-23 Juutalaiset (uskonnolliset auktoriteetit) lähettivät pappeja ja leeviläisiä Johanneksen luo selvittämään, kuka hän oli. Hän sanoi heille, ettei hän ollut Kristus. He tiesivät, että Aaronin pappis-Messiaan tapaan oli määrä ilmestyä messiaaninen hahmo, kuten Aaronin Messiasta ja Israelin kuningas-Messiasta esittävät hahmot sovintopäivänä osoittavat (Sovintopäivä (Nro 138)ja Asasel ja sovintopäivä (Nro 214)). Kun hän kielsi olevansa Messias, he kysyivät häneltä, oliko hän sitten joku muu niistä heidän odottamistaan hahmoista, jotka liittyivät Messiaan tulemukseen viimeisinä päivinä. He tiesivät, että Jumala oli sanonut heille lähettävänsä heille profeetta Elian viimeisinä päivinä ennen suurta ja pelottavaa Herran päivää kääntämään isien sydämet poikien ja poikien sydämet isien puoleen, jottei hän löisi maata kirouksella (Mal. 4:5) (katso myös 2. Kun. 2:11). Kun Johannes kielsi olevansa Elia (vaikka Jeesus myöhemmin antoikin hänelle tämän roolin hengellisessä merkityksessä (Matt. 11:14 n; Mark. 9:13 n), he kääntyivät toisen odottamansa profeetan puoleen kysyen häneltä: Oletko sinä sitten se profeetta? Tämä ei ollut toinen Elian kanssa vaikuttava toinen todistaja, josta puhuu Ilm. 11:3ss. Tämä assosioitiin Henokiin toisena todistajana (F066iii) (see Nro 135 ja Nro 141D). Hänetkin vietiin pois (1. Moos. 5:24) Elian tapaan Jumalan vaunuilla. Profeetta, johon papit ja leeviläiset viittasivat, oli profeetta, joka oli määrä lähettää viimeisenä Israelin valittujen äänenä ennen todistajia kuningas-Messiaan tullessa (Nro 210A and 210B). Tämä oli Eframissa olevan Danin profeetta, josta Jumala ennusti Jeremian kirjassa 4:15-27, ja hänen oli määrä varoittaa kansakuntia Messiaan tulosta ja viimeisten päivien sodista (ks. Viimeisten päivien varoitus (Nro 044)). Jeremian profetian perusteella tämä profeetta oli ennen Eliaa odotettu profeetta, mutta hänen oli määrä varoittaa Messiaan tulosta, joka oli "hän" Jeremian kirjassa 4:16. Roomalais-katoliset profeetat ennustaivat tästä hahmosta 13. - 15. vuosisadalla, sanoen hänen olevan kuvainraastaja Danin heimosta. He sanoivat hänen tulevan Israelin maasta Jerusalemista itään kahden meren välistä. Hänen sanottiin olleen nuoruudessaan sotilas, joka haavoittui päästään. Profetiat nähtävästi poistettiin yleisestä jakelusta 1900-luvun lopulla jaa., mikä onkin ymmärrettävää, varsinkin kun otetaan huomioon tekstit Ilmestyskirjan luvuissa 6-20 (ks. F066ii, F066iii, F066iv, F066v). Heidän profeettansa ennustivat myös paaviuden alaisen systeeminsä lopun Messiaan tulemuksessa (ks. Viimeinen paavi Nro 288)). Raamatun profetioiden tapahtumajärjestys on esitetty tutkielmassa Joonan merkin saattaminen päätökseen (Nro 013B). Siinä vaiheessa maailma aloittaa tuhatvuotisen uudelleenkoulutuksen Messiaan alaisuudessa kahdenkymmenen riemuvuoden ajan alkaen Ensimmäisestä ylösnousemuksesta (Nro 143A)Toiseen ylösnousemukseen (Nro 143B) ja sitten siihen asti, kun ihmiskunta on saatu päätökseen ja sen tarkoitus päättynyt ja valitut ovat kaikki Elohim (Nro 001) tai ovat joutuneet Toiseen kuolemaan (Nro 143C).

 

jakeet 24-28 He kysyivät sitten Johannekselta: Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus, Elia etkä (Daanin) profeetta? Toisin sanoen: miksi harjoitat virallista riittiä ilman mitään virallista asemaa profeettana tai auktoriteettina?

Johannes vastasi heille ja kertoi heille Messiaasta, "jonka sandaalia en ole kelvollinen irrottamaan", kuten hän sanoi. Tämä tapahtui Betaniassa Jordanin tuolla puolen, missä Johannes oli kastamassa.

jakeet 29-34Kaste vedellä; jae 33Jeesuksen kaste (Matt. 3:13-17; Mark. 1:9-11; Luuk. 3:21-22).

Seuraavana päivänä Johannes näki Kristuksen ja ilmoitti hänen olevan Jumalan Karitsa. Henki samasti hänet siksi, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Johannes todisti, että hän oli nähnyt ja todisti hänen olevan Jumalan poika.

 

jakeet 35-51Ensimmäiset opetuslapset seuraavat Jeesusta

Tässä Johannes samasti Jeesuksen Jumalan Karitsaksi ja kaksi hänen opetuslapsistaan seurasi sitten Messiasta. Toinen näistä kahdesta oli Andreas, Simon Pietarin veli. jae 39 Kymmenes hetki on noin klo 16.00. jae 41 Andreas meni sitten Pietarin luo ja sanoi, että olemme löytäneet Messiaan (Kristuksen). jae 42 Sitten hän toi hänet Jeesuksen luo. Kristus tunnisti hänet ja antoi hänelle nimen Keefas (Pietari). Aramean kielen Keefas (kreikkalaistettuna Pietari) tarkoittaa kiveä, (tai myös kallioperä vrt. Lamsa huom. Peshitta).

jakeet 43-51Filippos & Natanael

Seuraavana päivänä Jeesus päätti lähteä Galileaan ja löysi sieltä Filippoksen, joka oli kotoisin Betsaidasta, samasta kylästä kuin Andreas ja Pietari. Filippos löysi sitten Natanaelin. Hän sanoi: "Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet: Jeesus Nasaretilainen, Joosefin poika." Natanael sanoi: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Sitten Kristus tuli häntä vastaan ja puhui hänelle asioista, joista hänen ei olisi pitänyt tietää. Natanael oli vakuuttunut siitä, että hän oli Jumalan poika ja Israelin kuningas. Sitten Kristus sanoi hänelle, että hän näkisi taivaan avautuvan ja enkelien nousevan ja laskeutuvan Ihmisen Pojan päälle.

jae 45 Vanha Testamentti viittaa Kristukseen profeetallisessa rakenteessaan ja tarkoituksessaan. jae 46 Natanael – luultavasti sama henkilö kuin Bartholomeus (Matt. 10:3; Mark. 3:18; Luuk. 6:14), asui Kaanassa Nasaretin lähellä (21:2). jae 47Läpeensä vilpitpn Ei Jaakobin ominaisuuksia, ennen kuin hänestä tuli Israel (1. Moos. 27:35; 32:28).

jae 51 Se, mitä Jaakob näki näyssä (1. Moos. 28:12), on nyt todellisuutta Jeesuksessa. Ihmisen Poika - taivaasta tullut sanansaattaja, joka tekee Jumalan tunnetuksi (3:13); ja on lopullinen tuomari (5:27; Mark. 2:10 n).

(Katso Jeesuksen Kristuksen pre-eksistenssi (Nro 243))

 

Luku 2

1Kolmantena päivänä Galilean Kaanassa vietettiin häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, 2ja myös Jeesus ja hänen oppilaansa kutsuttiin häihin. 3Kun viini loppui kesken, äiti sanoi Jeesukselle: »Heillä ei ole viiniä.» 4Jeesus vastasi: »Älä sekaannu asioihini. Minun hetkeni ei ole vielä tullut.» 5Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: »Tehkää mitä tahansa hän käskeekin.» 6Hääpaikalla oli kuusi kivistä vesiastiaa, jotka olivat juutalaisten puhtaussääntöjen mukaan puhtaita. Jokaiseen astiaan mahtui pari kolme saavillista. 7Jeesus sanoi palvelijoille: »Täyttäkää astiat vedellä.» He täyttivät ne piripintaan. 8Jeesus sanoi: »Ottakaa siitä ja viekää juhlista vastaavalle palvelijalle», ja he veivät. 9Tämä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi. Hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Vain palvelijat tiesivät sen, koska olivat ottaneet vettä astiasta. Niinpä juhlista vastaava kutsui sulhasen paikalle 10ja sanoi: »Muut tarjoaisivat ensin hyvää viiniä ja huonompaa vasta sitten, kun vieraat ovat humalassa. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.» 11Jeesus antoi tämän ensimmäisen todisteen itsestään Galilean Kaanassa. Näin hän paljasti kirkkautensa, ja hänen oppilaansa alkoivat luottaa häneen. 12Tämän jälkeen Jeesus ja hänen äitinsä, veljensä ja oppilaansa menivät Kapernaumiin. He eivät viipyneet siellä montaa päivää. 13Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. 14Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä oli myös rahanvaihtajia. 15Jeesus teki naruista ruoskan. Hän ajoi sillä temppelistä ulos kaikki, lampaat ja härätkin. Rahanvaihtajien rahat hän kaatoi maahan ja potki heidän pöytänsä nurin. 16Kyyhkysten myyjille hän sanoi: »Viekää nuo pois! Älkää tehkö Isäni talosta basaaria.» 17Tapaus sai hänen oppilaansa muistamaan, mitä pyhissä kirjoituksissa sanotaan: »Kiukku sinun talosi puolesta kuluttaa minut loppuun.» 18Juutalaiset kysyivät Jeesukselta: »Minkä ihmeteon esität todisteeksi siitä, että sinulla on oikeus tehdä näin?» 19Jeesus vastasi: »Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen taas kolmessa päivässä.» 20Tähän juutalaiset sanoivat: »Tätä temppeliä rakennettiin 46 vuotta. Sinäkö muka rakentaisit sen taas kolmessa päivässä?» 21Jeesus puhui kuitenkin ruumiinsa temppelistä. 22Kun hän sitten oli noussut kuolleista, oppilaat muistivat hänen sanansa, ja he uskoivat pyhiin kirjoituksiin ja Jeesuksen puheisiin. 23Jerusalemin pääsiäisjuhlilla monet alkoivat luottaa Jeesukseen nähdessään ihmeet, jotka hän teki todisteeksi alkuperästään. 24Jeesus ei kuitenkaan luottanut heihin, koska hän tunsi heidän sisimpänsä. 25Hänelle ei kenenkään tarvinnut todistaa, millainen ihminen on. Hän tiesi sen muutenkin.

 

Luvun 2 tarkoitus

jakeet 1-11Häät Kaanassa Galileassa; Jeesus muuttaa veden viiniksi

Kaanan häät selitetään tutkielmassa Häät Kaanassa Galileassa (Nro 050).

Tästä tapahtumasta on sanottu paljon ja viinin tekemistäkin on paljon kommentoitu. Merkitystä tarkastellaan myös tutkielmassa Viini Raamatussa (Nro 188).

Tutkielmissa tarkastellaan myös muita puolia: Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183), mitä tulee muihin pakanallisiin gnostilaisiin elementeihin, jotka tunkeutuvat Juudaan. Katso Jumalan ruokavaliolaki tutkielmasta Ruokavaliolaki (Nro 015).

Huomaa, että tässä häntä pyydettiin tekemään ihme, eikä hänen aikansa ollut vielä tullut, kuten hän sanoi äidilleen (Nainen 19:26). Hänen ilmestymisensä määritteli Jumala, ei Marjamin toiveet. Hänen viimeinen ilmestymänsä oli stauros-paalulla (7:30; 8:20; 12:23, 27; 13:1; 17:1).

jae 6 Puhdistusriitit olivat seremoniallisia (katso Puhdistus ja ympärileikkaus (Nro 251)).

jae 8 Juhlista vastaava palvelija – "pitojen valvoja" eli päätarjoilija tai toastmaster.

jae 11 Ihmeet olivat merkkejä, jotka osoittivat hänen kirkkautensa hänessä olevalla Jumalan voimalla Pyhän Hengen kautta (Nro 117). Ensimmäinen merkki Toinen merkki oli 4:46-54.

jae 12Veljet ks. myös huomautukset Matt. 13:55 n. Katso myös teksti Neitsyt Marjam ja Jeesuksen Kristuksen perhe (Nro 232).

 

2:13-25Jeesus puhdistaa temppelin

(vertaa Matt. 21:12-17; Mark. 11:15-19; Luuk. 19:45-48).

jae 14 Eläimiä myytiin uhreiksi. Rooman raha muutettiin juutalaisten rahaksi temppeliveron maksamiseksi.

jakeet 15-16 Reaktio ei ollut vihanpurkaus vaan vanhurskaan vihan ilmaisu, joka kohdistui uskonnollisiin johtajiin, joille usko oli muuttunut bisnekseksi.

Isäni talo edellyttää hänen herruuttaan.

jae 17 Ps. 69:9.

2:23-25 Usko, joka lepää näin hataralla perustalla, on epävakaa eikä Kristus uskonut itseään heille.

 

Temppelin puhdistus (Nro 241B)on osa pyhitysprosessia ja Kristus ja apostolit ja kirkko sitoutuivat tähän pyhitykseen vuosisatojen ajan. Ks. tutkielmat Kansakuntien pyhittäminen (Nro 077); Jumalan temppelin pyhittäminen (Nro 241); Yksinkertaisten ja tietämättömien pyhittäminen (Nro 291) (ks. myös Liite A tutkielmassa Nro 291, josta näkyy Abib-kuun 7. päivän paasto, jonka seurakunta pitää). Sardes-järjestelmä unohti kuluneiden vuosisatojen kuluessa pyhittämisprosessin ja erityisesti epäjumalan paimenen (Sak. 11:17) alaisuudessa 1900-luvulla.

 

Luku 3

1Fariseusten joukossa oli mies nimeltä Nikodemos, joka kuului juutalaisten johtajiin. 2Hän tuli yöllä Jeesuksen luokse ja sanoi: »Rabbi, me tiedämme sinun olevan Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään todisteeksi sellaisia ihmeitä kuin sinä teet, jos Jumala ei ole hänen kanssaan.» 3Jeesus vastasi: »Minä vakuutan sinulle: jos ihminen ei synny uudelleen, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.» 4Nikodemos sanoi: »Miten kukaan vanha voisi syntyä? Miten kukaan voisi palata äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?» 5Jeesus vastasi: »Minä vakuutan sinulle: Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. 6Lihasta syntynyt on lihaa, mutta Hengestä syntynyt on henkeä. 7Älä ihmettele, vaikka sanoin: ’Teidän täytyy syntyä uudelleen.’ 8Henki on kuin tuuli. Se puhaltaa, missä haluaa, ja voit kuulla sen äänen. Et kuitenkaan tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.» 9»Miten se on mahdollista?» kysyi Nikodemos. 10»Etkö sen vertaa ymmärrä, vaikka edustat Israelin parasta oppineisuutta?» Jeesus vastasi. 11»Minä vakuutan sinulle: Me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme siitä, mitä olemme nähneet. Meidän todistuksemme ei teille kuitenkaan kelpaa. 12Ette uskoneet, kun puhuin teille maallisista asioista. Kuinka sitten uskoisitte, jos kerron teille taivaasta?13Taivaaseen ei ole noussut kukaan muu kuin hän, joka on sieltä laskeutunutkin: Ihmisen Poika. 14Ihmisen Poika pitää nostaa maasta, niin kuin Mooses nosti käärmeen sauvan päähän autiomaassa. 15Silloin jokaisella, joka uskoo häneen, on ikuinen elämä. 16Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.17Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. 18Häneen uskovaa ei tuomita. Jos joku ei usko häneen, hänet on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. 19Tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä. Heidän tekonsa olivat näet pahoja. 20Pahantekijät vihaavat valoa ja välttelevät sitä, etteivät heidän tekonsa paljastuisi. 21Totuudenmukaisesti toimiva sen sijaan hakeutuu valoon, jotta hänen tekonsa tulisivat julki. Nehän on tehty Jumalan avulla.» 22Tämän jälkeen Jeesus lähti oppilaineen Juudeaan. Hän oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi ihmisiä. 23Johannes puolestaan kastoi ihmisiä Ainonissa, lähellä Salimia. Siellä oli runsaasti vettä, ja ihmiset tulivat sinne kastettaviksi. 24Tuolloin Johannesta ei ollut vielä heitetty vankilaan. 25Jotkut Johanneksen oppilaista riitautuivat erään juutalaisen kanssa puhtauskysymyksistä. 26Riitelijät menivät Johanneksen luokse ja sanoivat: »Rabbi, nyt on alkanut kastaa myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä todistit. Kaikki menevät hänen luokseen.» 27Johannes vastasi: »Ihminen ei voi ottaa mitään, mitä ei ole annettu hänelle taivaasta. 28Olitte itse todistamassa, kun sanoin: ’Minä en ole Kristus, vaan minut on lähetetty hänen edellään.’ 29Sulhanen on se, jolla on morsian. Sulhasen rinnalla seisoo kuitenkin hänen ystävänsä, joka kuuntelee häntä ja iloitsee suuresti hänen äänensä kuullessaan. Minun iloni on nyt täydellinen. 30Hänen täytyy kasvaa, minun pienentyä.» 31Se, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Se, joka tulee maasta, on maata ja puhuu maallisista asioista. Taivaasta tullut on kaikkia muita ylempänä. 32Hän todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei usko häntä. 33Se, joka uskoo häntä, vahvistaa Jumalan puhuvan totta. 34Se, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan suulla. Eihän Jumala annostele Henkeä lusikalla. 35Isä rakastaa Poikaansa ja on antanut kaiken hänen käteensä. 36Se, joka uskoo Poikaan, saa elää ikuisesti. Se, joka ei tottele Poikaa, ei saa nähdä elämää, vaan häntä odottaa Jumalan viha.

 

Luvun 3 tarkoitus

3:1-21Nikodemos vierailee Jeesuksen luona yöllä

jae 1Fariseusten lahko uskoi ylösnousemukseen, kun taas saddukeukset eivät uskoneet. Johtaja – Sanhedrinin jäsen (katso 11:47 n).

jae 3Jumalan valtakuntaan ei päästä moraalisten saavutusten vaan Predestinaation (Nro 296)ja Jumalan muodonmuutoksen kautta (Room. 8:29-30).

jae 5Syntyminen Jumalan valtakunnan Uuteen järjestykseen (1:33; Eph. 5:26) ja Pyhän Hengen kautta (Nro 117)kätten päällepanemisella. Katso Parannus ja kaste (Nro 052).

jae 6se, mikä on syntynyt Hengestä, on Henki.

jakeet 8-9 Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Kreikan sana tuulelle ja hengelle on sama ja tämä on merkitys, jota tässä kehitellään Nikodemoksen kanssa (katso myös Hes. 37:5-10) (ehkä myös aramean kautta, mutta teksti on kreikkaa).

jae 12Maalliset asiat kuten vertaus tuulesta, taivaalliset asiat kuten hengelliset realiteetit.

jakeet 13-15 Jeesus laskeutui taivaasta tuodakseen Iankaikkisen Elämän (Nro 133)ja osallistumisen Jumalan Olemukseen, kun hänet korotettiinStauros-paaluun (kuten erämaassa 4. Moos. 21:9).

Huomaa, että tässä Kristus sanoi, ettei kukaan ole koskaan noussut taivaaseen, paitsi Kristus, joka tuli alas taivaasta.

3:16 Luther kutsui tätä jaetta evankeliumiksi pienoiskoossa. Se ulottaa uhrautuvan palvelemisen rakkaudessa koko luomakuntaan.

3:17-21Jumalan tarkoitus oli luoda ihminen ja pelastaa hänet. Ihmiset tuomitsevat itsensä kätkemällä pahat tekonsa Kristuksen pyhyydeltä ja oikeudenmukaisuudelta.

Se, joka tekee sitä, mikä on totta, tulee valoon, niin että kävisi selvästi ilmi, että hänen tekonsa on tehty Jumalassa. Nämä ovat puolestaan selviä todisteita parannuksesta ja kasteesta Pyhässä Hengessä ja siitä, että Jumala asettaa ihmisten synnit niin kauas, kuin itä on lännestä (Ps. 103:12).

3:22-36Johannes Kastajan lisätodistus Jeesuksesta (vertaa 1:19-34).

jakeet 22; 26 Jeesus ei suoraan kastanut ketään;

vrt. myös 4:1-2.... (vaikkei Jeesus itse kastanut, vaan ainoastaan hänen opetuslapsensa).

jae 24Johannes Kastaja vankilassa Matt. 4:12, 14:3; Mark. 1:14, 6:17; Luuk. 3:19-20.Iankaikkinen elämä (Nro 133)

jae 25Puhdistava - Seremoniat (katso myös Puhdistus ja ympärileikkaus (Nro 251)).

jakeet 27-29 Johannes oli Sulhasen ystävä, tuoden Israelin, eli morsiamen, Kristuksen eli sulhasen luo.

Katso myös Israel Jumalan suunnitelmana (Nro 001B)ja Israel Jumalan viinitarhana (Nro 001C).

3:31-36

jae 32 Poika tulee ylhäältä ja todistaa totuudesta, mutta Kukaan ei usko hänen todistustaan. Ei kukaan - Juutalaisten ja heidän turmeltuneen uskonnollisen järjestelmänsä toruminen. jae 34 Hän, jonka Jumala on lähettänyt, lausuu Jumalan sanat. (Tämä oli kirjoittajan ja hänen kanssaan olevien todistus siitä, että he todella uskoivat Kristuksen sanat.) Sillä Jumala ei annostele Henkeä lusikalla. Hän rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen käteensä (jae 35). jae 36 Hän, joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä (Nro 133). Joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha on hänen päällänsä.

 

Luku 4

1-2Jeesus ei kastanut ihmisiä itse, vaan sen tekivät hänen oppilaansa. Hän sai tietää fariseusten kuulleen, että hän veti puoleensa enemmän oppilaita ja kastettavia kuin Johannes. 3Siksi Jeesus lähti Juudeasta ja palasi Galileaan. 4Sinne oli kuljettava Samarian kautta. 5Matkalla Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Lähistöllä oli alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. 6Siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta väsyneenä Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä. 7Samarialainen nainen tuli ottamaan kaivosta vettä. Jeesus sanoi hänelle: »Anna minullekin juotavaa.» 8Oppilaat olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. 9Samarialaisnainen vastasi: »Sinähän olet juutalainen. Miten sinä pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole tekemisissä samarialaisten kanssa. 10Jeesus sanoi naiselle: »Et tunne Jumalan lahjaa etkä häntä, joka pyytää sinulta juotavaa. Jos tuntisit, sinä pyytäisit juotavaa häneltä ja saisit vettä, joka antaa elämän.» 11Nainen vastasi: »Herra, eihän sinulla ole edes astiaa, ja kaivo on syvä. Miten sinulla olisi sellaista vettä? 12Et kai sinä ole mahtavampi kuin isämme Jaakob? Hän antoi meille kaivon ja joi siitä itse samoin kuin hänen poikansa ja karjansa.» 13Jeesus vastasi hänelle: »Jokaiselle, joka juo tästä kaivosta, tulee uudelleen jaNro 14Minun antamani vesi taas sammuttaa janon ikuisiksi ajoiksi siltä, joka sitä juo. Siitä vedestä tulee lähde, joka pulppuaa hänessä ja antaa ikuisen elämän.» 15Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Sitten minulla ei ole enää jano eikä minun tarvitse käydä täällä vettä hakemassa.» 16Jeesus sanoi naiselle: »Mene hakemaan miehesi tänne.» 17Nainen vastasi, ettei hänellä ollut miestä. Jeesus sanoi: »Totta, sinulla ei ole miestä. 18Sinulla on ollut viisi miestä, eikä nykyinen kumppanisi ole sinun aviomiehesi. Niin että totta puhuit.» 19Nainen sanoi: »Herra, olet näköjään profeetta. 20Meidän isämme ovat palvoneet Jumalaa tällä vuorella. Te juutalaiset taas sanotte, että oikea palvontapaikka on Jerusalemissa.» 21Jeesus vastasi: »Usko minua: tulee aika, jolloin Isää ei palvota sen paremmin tällä vuorella kuin Jerusalemissakaan. 22Te palvotte sellaista, mitä ette tunne. Me taas palvomme häntä, jonka tunnemme – onhan pelastus lähtöisin juutalaisten parista. 23Mutta on tulossa – ja oikeastaan on jo tullutkin – se aika, jolloin oikeat palvojat palvovat Isää Hengessä ja totuudessa. Juuri sellaisia palvojiahan Isä etsii. 24Jumala on Henki, joten häntä on palvottava Hengessä ja totuudessa.» 25Nainen sanoi: »Tiedän, että on tulossa Messias eli Kristus. Kun hän tulee, hän kertoo meille kaiken.» 26»Tässähän minä puhun sinulle», Jeesus sanoi. 27Tässä vaiheessa oppilaat palasivat. He hämmästyivät nähdessään, että Jeesus puhui naisen kanssa. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hänellä oli mielessään tai miksi hän puhui naisen kanssa. 28Nainen jätti vesiastiansa kaivolle ja palasi kaupunkiin. Siellä hän sanoi ihmisille: 29»Tulkaa katsomaan miestä, joka tiesi kertoa kaikki tekoni. Voisikohan hän olla Kristus?» 30Ihmiset lähtivät kaupungista Jeesuksen luokse. 31Sillä aikaa oppilaat sanoivat Jeesukselle: »Rabbi, käy syömään!» 32Hän vastasi: »Minulla on sellaista ruokaa, josta teillä ei ole aavistustakaan.» 33Oppilaat kyselivät toisiltaan: »Onko joku muu tuonut hänelle syötävää?» 34Jeesus sanoi heille: »Minun ruokani on se, että toteutan lähettäjäni tahdon ja vien loppuun hänen työnsä. 35Te sanotte: ’Vielä on neljä kuukautta sadonkorjuuseen.’ Mutta minäpä sanon teille: Katsokaa ympärillenne niin näette, että vilja pelloilla on jo valmista leikattavaksi. 36Joka tämän sadon korjaa, saa palkkion. Hänen satonsa on ikuinen elämä, ja kylväjä ja sadonkorjaaja saavat iloita yhdessä. 37Tässä toteutuu vanha sanonta, jonka mukaan ’toinen on kylväjä ja toinen leikkaaja’. 38Minä lähetin teidät leikkaamaan sellaista, minkä eteen ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat nähneet vaivan, mutta te saatte korjata heidän työnsä tulokset.» 39Monet samarialaiskaupungin asukkaista alkoivat luottaa Jeesukseen. Heihin oli tehnyt vaikutuksen naisen todistus siitä, että Jeesus oli osannut kertoa kaikki hänen tekonsa. 40Kun he tulivat Jeesuksen luokse, he pyysivät häntä jäämään heidän vieraakseen. Jeesus jäikin kaupunkiin kahdeksi päiväksi. 41Hänen puheidensa ansiosta yhä useammat alkoivat uskoa häneen. 42He sanoivat naiselle: »Enää emme luota häneen vain sinun puheidesi takia. Nyt olemme itse kuulleet hänen puhuvan ja tiedämme, että hän on tosiaan maailman pelastaja.» 43Kahden päivän kuluttua Jeesus lähti Galileaan. 44Hän oli itse sanonut, ettei profeettaa arvosteta isiensä mailla. 45Kun hän sitten tuli Galileaan, hänet otettiin innokkaasti vastaan. Galilealaiset olivat olleet Jerusalemissa juhlissa ja nähneet, mitä Jeesus siellä teki. 46Jeesus tuli taas Kaanaan, missä hän oli muuttanut veden viiniksi. Kapernaumissa oli korkea virkamies, jonka poika oli sairas. 47Hän kuuli, että Jeesus oli tullut Juudeasta Galileaan. Niinpä hän lähti tapaamaan Jeesusta ja pyysi, että tämä tulisi ja parantaisi hänen poikansa, joka oli kuolemaisillaan. 48Jeesus sanoi: »Te ette tosiaankaan usko, jos ette saa nähdä todisteita ja ihmeitä.» 49Virkamies pyysi: »Herra, tule mukaani, ennen kuin lapseni kuolee.» 50Jeesus sanoi hänelle: »Mene kotiin, poikasi jää eloon.» Mies luotti Jeesuksen sanaan ja lähti. 51Jo kotimatkalla hänen palvelijansa tulivat häntä vastaan ja kertoivat, että poika oli elossa. 52Mies kysyi, milloin poika oli alkanut voida paremmin. Palvelijat kertoivat, että kuume oli laskenut edellisenä päivänä alkuiltapäivästä. 53Isä ymmärsi sen tapahtuneen juuri silloin, kun Jeesus oli sanonut: »Poikasi jää eloon.» Hän ja koko hänen talonväkensä alkoivat uskoa Jeesukseen. 54Tämän toisen todisteen alkuperästään Jeesus siis antoi tultuaan Juudeasta Galileaan.

 

Luvun 4 tarkoitus

jakeet 1-26Jeesus puhuu naiselle kaivolla.

jakeet 1-3 Johannekselle vihamieliset fariseukset kääntyivät nyt Jeesusta vastaan, joten hän lähti Galileaan.

jae 4Samaria oli Juudeasta pohjoiseen ja erotti Juudean Galileasta, Herodes Antipaan valtakunnasta. Asukkaat olivat sekakansaa (Ap. t 8:5 n), mukaan lukien kuthealaiset ja meedialaiset, jotka Assyrian pohjoiset joukot toivat sinne. Nainen sanoo polveutuvansa Jaakobista, mutta Kristus näyttää keskittyvän Juudaan. Jaakobin lähde antaa heille yhteisen viitekehyuksen ja on sopiva paikka hänelle aloittaa vuoropuhelu pelastuksen sanomasta, ja se on askel eteenpäin pelastuksen ulottamiseksi pakanakansoihin, minkä Jaakob totesi Efraimin tarkoitukseksi 1. Mooseksen kirjassa 48:15-19, kun hän siunasi Joosefia (katso myös 1. Moos. 33:19; 48:22; Joos. 24:32). Oli keskipäivä.

jakeet 7-9 Jeesus pyysi häntä antamaan hänelle juotavaa. Tämä oli yllättynyt, että Jeesus pyysi sitä, koska juutalaiset eivät tavallisesti olleet lainkaan tekemisissä samarialaisten kanssa. Rabbit välttivät puhumasta naisille julkisesti. Juutalaiset pitivät samarialaisia halveksittavina uskonnollisina luopioina (2Kg. 24:17-34).

jae 10Jeesus alkoi sitten keskustella siitä, että jos nainen olisi tiennyt, kuka hän oli, hän olisi pyytänyt elävää vettä, mikä tarkoittaa Pyhän Hengen voiman ja pelastuksen olevan avoinna pakanakansoille. Elävä vesi Jer. 2:13; 17:13

jae 11Hän ei ymmärtänyt ja näki, ettei hänellä ollut mitään, millä vettä ammentaa. jae 12 Hän kysyi, oliko hän suurempi kuin heidän isänsä Jaakob. Juuri tätä varten Jaakob oli siunannut Joosefin vedotessaan juuri siihen lunastuksen elohimiin ja enkeliin, johon hän oli vedonnut 1. Mooseksen kirjassa 48:15ss.

jae 14 Kristus jatkaa puhumista lahjastaan, elämän vedestä ja iankaikkisen elämän lähteestä. jae 15 Sitten nainen pyysi sitä vettä, jotta hänen ei tarvitsis tulla sinne ammentamaan, joten hän ei ymmärtämättä sanojen merkitystä.

jae 16 Sitten Jeesus kysyi häneltä koekysymyksen ja sanoi, että mene ja kutsu miestäsi ja pyydä häntä tulemaan tänne. jae 17 Nainen sanoi: "Minulla ei ole miestä", shän oli näet avoliitossa. Kristusta ei petkutettu. Hän sanoi, että puhuit oikein sanoissasi, sillä sinulla on ollut viisi aviomiestä ja se, jonka kanssa asut, ei ole aviomiehesi. Hän näin ollen määritteli itse asiassa avioliittosäännökset ja uudelleen avioitumista koskevat lait yhdellä lauseella (Avioliitto (Nro 289)).

jae 19Nainen alkoi sitten puhua palvontapaikasta, jota koskevat erot olivat pohdinnan kohteina, mutta hän sanoi, että tulisi aika, jolloin he eivät voisi palvoa kummallakaan vuorella (Gerisimvuorella oli samarialaisten temppeli). Huomaa, että hän sanoi jakeessa 22, että pelastus tuli juutalaisilta eikä juutalaisilla, laajentaen pelastuksen pakanakansoille. Sitten hän käänsi Isän palvonnan tapahtuvaksi Hengessä ja totuudessa. Paikka oli merkityksetön. jae 25 Nainen sanoi tietävänsä, että Messias oli tulossa ja näyttävän meille kaiken. jae 26 Sitten Jeesus sanoi hänelle, että hän oli Messias (minä, joka puhun sinulle, olen hän).

 

jakeet 27-38Jeesus kertoo hengellisestä sadosta

Silloin hänen opetuslapsensa tulivat ja ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. He eivät hämmentyneinä kommentoineet, ja nainen jätti vesikannun (epäilemättä heitä varten) ja meni pois kaupunkiin kertomaan, mitä teki joku, joka mahdollisesti oli Messias, ja kutsui ihmiset häntä katsomaan.

jae 30 He lähtivät sitten kaupungista ja tulivat katsomaan häntä. Tämä oli epäilemättä Jeesuksen tarkoitus hänen aloittaessaan keskustelun pakanoiden kanssa, kuten tekstistä alkaa ilmetä.

jakeet 31-38 Tässä tekstissä Kristus puhuu vertauskuvallisesti ja kertoo sitten apostoleille, että pellot ovat valkoisia sadonkorjuuta varten. Pelastus on pakanoiden. Joka niittää, se saa palkan ja kokoaa hedelmiä iankaikkiseen elämään. Hän kertoi heille lähettäneensä heidät korjaamaan sitä, minkä eteen he eivät tehneet työtä. Toiset tekivät työtä ja he tulivat siihen työhön mukaan.

jakeet 39-42Monet samarialaiset uskoivat naisen todistuksen perusteella. He pyysivät Jeesusta jäämään heidän luokseen, ja hän viipyi kaksi päivää, ja hänen todistuksensa tähden he olivat vakuuttuneita ja julistivat hänet maailman ja siten pakanoiden ja kaikkien ihmisten vapahtajaksi.

jakeet 43-45Jeesus saarnaa Galileassa ja pakanakansoille (Matt. 4:12-17; Mark. 1:14-15; Luuk. 4:14-15) (havainnollistaen jaetta 42, vertaa Jes. 43:3, 11; 45:22).

Sitten hän meni Galileaan. Hän oli todistanut, että profeetalla ei ole kunniaa kotimaassaan (jae 44). jae 45 Galilealaiset toivottivat hänet tervetulleeksi sen perusteella, mitä he olivat nähneet hänen tekevän Jerusalemissa.

jakeet 46-54Jeesus parantaa virkamiehen pojan.

Sitten Jeesus meni Kaanaan ja edelleen Kapernaumiin, jossa virkamiehen poika oli sairas (luultavasti ei-juutalainen sotilasupseeri) (jae 46). Kuultuaan, että hän oli tullut Juudeasta Galileaan, hän meni ja anoi Kristusta parantamaan pojan, joka oli lähellä kuolemaa. Kristus sanoi heille, että ellette näe merkkejä ja ihmeitä, ette usko (te on tässä monikko, joka on osoitettu yleisölle ja kaikille, jotka perustavat uskon pelkille merkeille (vert. jae 45)). Virkamies sanoi: "Tule, ennen kuin lapseni kuolee." (Hän oli tosissaan huolissaan lapsensa hengestä, ei pelkästään näön vuoksi.) Koeteltuaan hänen uskoaan Kristus sanoi: Mene! Poikasi jää henkiin. Hänen uskonsa palkittiin. Kotimatkalla hänen palvelijansa tulivat häntä vastaan ja kertoivat hänelle, että hänen poikansa oli alkanut parantua. Hän kysyi heiltä, milloin hän oli alkanut parantua, ja he kertoivat hänelle, että edellispäivänä seitsemännellä hetkellä. Tämä oli aika, jolloin Messias oli sanonut hänen poikansa jäävän eloon. Näin hänen uskonsa jouduttua koetteille ja hänen toimiessaan sen mukaan, hän jäi Messiaan luo, sillä vaikka hänen kotinsa oli vain parinkymmenen kilometrin päässä, hän palasi vasta seuraavana päivänä (vert. jae 52) uskoen hänen olevan parantunut. Tällä teolla ja hänen uskollaan Kristukseen hänen koko perhekuntansa kääntyi ja pelastus levisi pakanakansoille (jae 53). Hän uskoi koko sydämestään.)

jae 54 Tämä oli toinen merkki, jonka hän oli tehnyt palatessaan Juudeasta Galileaan (katso 2:1-11).