Jumalan kristityt seurakunnat

 

Nro F051

 

 

 

 

 

Kolossalaiskirjeen kommentaari

(Edition 2.0 20201203-20230429)

 

 

Kolossalaiskirje on pahoin väärinymmärretty ja antinomistit käyttävät sitä hyökätäkseen Jumalan lakia vastaan ja tietämättömyydessään väittävät, että laki on jotenkin "naulattu paaluun".

 

Christian Churches of God

PO Box 369,  WODEN  ACT 2606,  AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

 

 

(Copyright © 2020, 2023 Wade Cox)

(tr. 2023)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org

 

 


Kolossalaiskirjeen selitys



Johdanto

Kolossa on pieni kaupunki lähellä Laodikeaa ja Efesosta. Efesoksen merisatama on nyt noin kaksi metriä korkeampi kuin nykyinen merenpinta, ja se on sisämaassa Kuşadasın satamasta. Sitä käytettiin satamana roomalaisen ilmasto-optimin (Roman Warm Period, RWP) aikana. Meri laski myöhemmällä pimeällä jääkaudella alkaen viidenneltä vuosisadalta jaa. (vrt. Globaali lämpeneminen – historialliset syklit (Nro 218b)). Merisatama siirrettiin ja perustettiin sittemmin Kuşadasın kaupunkiin keskiaikaisen lämpimän aikakauden (Medieval Warm Period, MWP) jälkeen.

 

Kolossa on nykyään kukkula, joka on peittynyt rikkoutuneisiin keramiikan sirpaleisiin ja jolla nyt tavataan kasvattaa oopiumin unikkoa.

 

Se sijaitsi silloisessa Fryygiassa ja oli alttiina Baalin sekä Attis- ja Mithra-jumalien väärille järjestelmille sekä gnostilaisille vaikutteille.

 

Paavali lähetti kolossalaisen Epafraksen sinne saarnaamaan (1:7 ja 4:12). Paavali sai myöhemmin tietoonsa siellä toimivan vääriä opettajia, jotka levittivät siellä väärää oppia spekulaatioillaan, ja siksi tämä kirje lähetettiin heille yhtenä Paavalin Roomasta vuosina 61-63 lähettämistä kirjeistä. Tämä kirje muistuttaa kirjettä efesolaisille. Sen lähetti Tykikos (4:7-8), joka myös kantoi Paavalin kirjeen Filemonille. Väärät opettajat näyttävät olleen juutalainen lahko, jolla on rituaalisia uskomuksia, joita tarkastellaan jäljempänä. Niitä kommentoidaan myös Bullingerin huomautuksissa. Samanlaisia harhaoppeja tavattiin sekä Kolossassa että Galatiassa (vrt. Harhaoppi apostolisessa kirkossa (Nro 089)). Kolossaan ja Efesokseen lähetetyillä kirjeillä on samanlainen teologinen vaikutin, sillä ne lähetettiin samaan aikaan virheitä oikaisemaan.

 

Bullinger näyttää huomautuksessaan ymmärtäneen väärin jakeen 2:1 ja katsovan, että Paavali ei välttämättä ollut siellä, vaikka se vain osoittaa, että siellä oli ollut monia käännynnäisiä sen jälkeen, kun hän oli viimeksi ollut paikan päällä. Hopeaseppäkriisin aiheuttama hämmennys ja Efesoksen opetuslasten luopumus vaikuttivat myös Kolossaan (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa (Nro 122D)).

 

Virheellinen teologia Kolossassa

Kolossalaisten ja galatalaisten kirjoja on luettu siten, että Uuden Testamentin seurakunnalla katsottiin olevan uskomuksia, joita sillä ei tosiasiassa ollut. Muun muassa väite siitä, että laki on kumottu, perustuu näiden tekstien tulkintaan. Tulkinta on virheellinen. On kehitettävä laajaa argumenttia Uuden Testamentin oikeasta kosmologiasta. Harhaoppisuus apostolisessa seurakunnassa olisi yksi luku tässä teoksessa (vrt. myös P089).

 

Tausta

Apostolinen seurakunta kohtasi alkuvaiheissaan joukon ongelmia. Monet niistä seurakunnista, joista meillä on raamatullista näyttöä, ovat Paavalin itse perustamia tai hänen valvonnassaan perustettuja. Kun käytäntöjen oikeellisuudesta tai hyväksyttävyydestä syntyi erimielisyyksiä, ne usein saatettiin Paavalin ratkaistaviksi. Jotkin käytännöt, kuten Korintissa, käsittivät yksinkertaisia fyysisiä käytäntöjä, jotka haittasivat seurakunnan hengellisyyttä. Muut ongelmat olivat monimutkaisempia ja näyttävät olevan puutteellisesti ymmärrettyjä. Syynä tähän näyttää olevan se, koska myöhempi Nikean jälkeinen teologia ymmärsi väärin Uuden Testamentin seurakunnan käsittämän kosmologian. Kolossalaiskirje on tärkeä teksti Uuden Testamentin seurakunnan alkuperäisen kosmologian ymmärtämisen kannalta.

 

Toinen tärkeä teksti on galatalaiskirje, joskin vähäisemmässä määrin. Heprealaiskirje on tuiki tärkeä teksti Vanhan ja Uuden Testamentin keskinäisen suhteen ja niiden kosmologian kannalta. Ymmärtämällä virheet, joihin nämä seurakunnat vaipuivat, voimme ymmärtää paremmin alkuperäisen kosmologian. Tekstejä tutkien havaitsemme oikein, mitä nämä virheet olivat, ja ymmärrämme erityisesti sen, miten niihin ajauduttiin.

 

Kolossalaiskirje

Tekstin luonne

Kolossalainen harhaoppi jäi historian hämäriin, kun käsitykseksi vakiintui, että kolossalaiset olivat omaksuneet gnostilaisuuden muodon, jota ei voitu rekonstruoida asianmukaisesti tekstistä käsin.

 

Virheeksi väitettiin myös jonkinlaista legalismia. Tämä johtui Paavalin tekstissä käyttämien termien väärinymmärtämisestä. Paavalin tekstissään esittämät viittaukset käsitteisiin ovat arvoituksellisia ja vaativat tutkiskelua ja konstruointia.

 

Kolossalaiskirjeen 2:8-10,16 viittaa seuraaviin käsitteisiin:

· perinnäissäännöt (παράδοσιν) [parádosin] (2:8);

· täyteys (πλήρωμα) [plḗrōma] (1:9; 2:9,10);

· järkeisoppi (φιλοσοφία) [philosophía] (2:8);

· syöminen ja juominen (βρώσει, πόσει) [brṓsei, pósei] (2:16);

· hallitus ja valta (ἀρχάς, ἐξουσίας) [arkhā́s, eksousíās] (2:15); ja

· maailman alkeisvoimat (στοιχεῖα τοῦ κόσμου) [stoikheîa toû kósmou] (2:8,20).

 

Näitä termejä käytetään myös gnostilaisessa juutalaisuudessa ja hellenisoivassa synkretismissä. Bacchiocchi (From Sabbath to Sunday: A Historical Investigation into the Rise of Sunday Observance in Early Christianity, liite, s. 343s.) toteaa, että nämä molemmat termit ovat kommentaattorien yhtäläisesti käyttämiä Kolossan gnosiksen johdannaisen määrittelemiseksi.

 

Bacchiocchi viittaa Jacques Dupontin, E. Percyn, Lightfootin ja Lyonnet'n teksteihin esimerkkeinä oppineista, jotka määrittelevät harhaopin eräänlaiseksi gnostilaiseksi juutalaisuudeksi. Toisaalta Günther Bornkamm kirjoituksessaan "The Heresy of Colossians" teoksessa Conflict at Colossae, s. 126 toteaa kategorisesti:

Yhdestä asiasta ei mielestäni kuitenkaan voi olla epäilystä: Kolossalaisten oppi alkeisvoimista kuuluu muinaiseen mytologiaan ja spekulaatioon itämaisesta Aioni-teologiasta, joka oli laajalle levinnyt ja aktiivinen hellenistisessä synkretismissä; vrt. Ernst Lohmeyer, Der Brief an die Kolosser, 1930, s. 3.; M. Dibelius, An die Kolosser, Efeser, An Philemon, 1953, excursus jakeisiin 2:8 ja 2:23. (Bacchiocchi, alaviite sivulla 343.)

 

Bacchiocchi jatkaa alaviitteessä sanoen, että toiset tulkitsevat kolossalaisen harhaopin hellenististen ja juutalaisten elementtien synkretismiksi; katso Eduard Lohse, A Commentary on the Epistles to the Colossians and to Philemon, 1971, s. 115-116; Norbert Hugedé, Commentaire de l'Épître aux Colossiens, s. 9, 143; W. Rordorf, Sunday, s. 136: 'On itse asiassa otettava huomioon se mahdollisuus, että on koko kirjo synkreettistä perinnettä, jossa juutalais-kristillinen aineisto on erottamattomasti sidoksissa hellenistisen ja itämaisen alkuperän aineistoon. Handley C.G. Moule, Colossian Studies, 1898, joka määrittelee harhaopin "juutalaisuuden ja gnostilaisuuden yhteensulautumaksi, jälkimmäisen sanan laajan viittauksen puitteissa."

 

Käsitys voidaan rekonstruoida kirjeestä ja Uuden Testamentin viittausten kosmologiasta erityisesti Ilmestyskirjassa ja turvautumalla tämän luvuissa 2, 3 ja 4 esitettyyn analyysiin [God Revealed]. Kun Raamatun kosmologia ymmärretään oikein, Kolossan ongelmankin luonne voidaan käsittää oikein. Yksinkertainen johtolanka on, että Kolossan seurakuntaa ojennettiin tavalla, joka osoitti, että Kolossan seurakunta oli väärässä, mutta että nämä virheet olivat siinä, että seurakunta käsitti väärin olemassa olevia käsitteitä, joita ei sinänsä kyseenalaistettu tai kumottu. Näin ollen vastassamme on pikemminkin vääristymiä ja väärinkäytöksiä kuin uskomuksista sinänsä. Bornkammin viittaus Aioni -teologiaan on merkittävä johtolanka palapeliin. Tällainen Aioni teologia esitetään myös heprealaisille.

 

Bacchiocchi katsoo, että Kolossan virheen eri puolia olivat teologinen ja käytännön virhe. Hän katsoo, että

Teologisesti ottaen kolossalainen "järkeisusko" (2:8) kilpaili Kristuksen kanssa ihmisen uskollisuudesta. Sen arvovallan lähteenä oli Paavalin mukaan ihmisten kehittämät 'perinnäissäännöt'  παράδοσιν [parádosin] (2:8) ja sen kohde oli levittää todellista 'viisautta' σοφία[sophía] (2:3,23), 'tietoa' γνῶσις [gnósis] (2:2,3; 3:10) ja 'ymmärtämistä' σύνεσις [sýnesis] (1:9; 2:2). Sellaisen tiedon saavuttamiseksi kristittyjä kehotettiin kumartamaan kosmisia hallituksia (2:10,15) ja 'maailman alkeisvoimia' τὰ στοιχεῖα τοῦ κόσμου [tà stoikheîa toû kósmou] (2:8, 18, 20).

 

On tärkeää ottaa erikseen tarkasteltavaksi itse teologinen virhe sekä nimenomaan se, mitä Paavali sanoi Kolossan seurakunnalle. Kuten raamatullisesta asiayhteydestä ilmenee, Elohim on moninainen taivaan sotajoukko, jonka ylimmäinen pappi on Kristus Karitsana, mutta hän on yksi heistä kumppanina tai toverina. Ilmestyskirja 5 osoittaa, että Elohimin neuvostossa on delegoituja velvollisuuksia. Ilmestyskirja 5:8 toteaa selvästi, että jokainen 24 vanhimmasta on varustettu harpuilla ja kultaisilla maljoilla, jotka ovat pyhien rukouksia. On selvää, että näiden vanhimpien vastuulla on huolehtia valituista. On ilmeistä, että Kolossassa tapahtui looginen hyppäys, jossa näitä Elohimia rukoiltiin suoraan. Muinainen tapa rukoilla kuolleiden henkiä on peräisin sekä šamanismista että babylonialaisesta järjestelmästä. Merkaba-mystiikasta löytyvä mystinen nousu näyttää vaikuttaneen Palestiinan alueella tällä ensimmäisellä vuosisadalla. Tutkielma Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183)osoittaa gnostilaisen askeettisuuden kehittymisen kristinuskossa.Vaikuttaa siltä, että enkelien ja askeettisten järjestelmien lepytys jotenkin tuli Kolossan seurakuntaan, syynä luultavasti Ilmestyskirjan 5:8. Epäjumalien palvonta naamioitui pyhimysten lepyttelyksi ja tunkeutui myöhemmin valtavirran kristinuskoon. Askeettisten puhdistusmenojen merkitys näytti kuitenkin olevan rajallisempi. Paavalin mainitsemat perinnäistavat näyttävät olevan peräisin elementaalihengistä ja yhteydessä järkeisuskoon. Tämä on hyvin monimutkainen tekstinpätkä, johon liittyy kolme erillistä ajatuskulkua – nimittäin yhden tai useamman filosofisen koulukunnan vaikutus; nojautuminen suulliseen perimätietoon, johon juutalaisuuden eri puolet perustuvat; ja lopuksi henkien alkeisvoimien käsittely. Ei ole epäilystäkään siitä, että siinä on osansa vähäisempien olentojen lepyttämisellä, koska Paavali siirtyy Kolossalaiskirjeen kohdassa 2:9-10 sanomaan Kristuksesta:

Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää.

 

On huomattava, että termi jumaluuden täyteys johtuu termistä θεότητος [theótētos]. Kuten Thayer totesi (s. 288) theótēs eroaa theiótēsista, niin kuin olemus eroaa laadusta tai ominaisuudesta. Siten tässä mainittu jumaluus, joka ruumiillisesti asui Kristuksessa, on Jumalan henki. Juuri tämä Jumalasta kumpuava olemus mahdollisti Kristuksen tulemisen yhdeksi Jumalan kanssa. Vaikka toisilla Elohimilla olikin tämä henki, Paavali näyttää tarkoittavan, että Kristuksella on arvovalta ja Isän jumaluuden laatujen ja delegoitujen ominaisuuksien täyteys. Tämä tekee muista yksiköistä merkityksettömiä valittujen valvonnassa. Kristus on kaiken hallituksen ja vallan pää (Kol 2:10). Rukouksen kohde on Jumala. Kristus ja vanhimmat toimivat valtuutuksella. Kyse oli siis valvonnasta ja auktoriteetista. Bacchiocchi (loc. cit.) toteaa että, mitä tulee maailman alkeisvoimiin (Kol.2: 8,18, 20):

Useimmat nykyaikaiset eksegeetit ovat omaksuneet henkilöllistetyn tulkinnan sanasta stoikheîa (erityisesti Galatalaiskirjeen 4:3,9; vrt. 3:19); samaistaen ne enkeleihin lain välittäjinä (Ap. t. 7:53; Gal. 3:19; Hepr. 2:2) ja pakanallisiin astraalijumaliin, joiden uskottiin hallitsevan ihmiskunnan kohtaloa. Saadakseen suojelua näiltä kosmisilta valloilta ja hallituksilta kolossalaiset "filosofit" kehottivat kristittyjä palvomaan enkelivaltoja (2:15,18,19,23) ja noudattamaan rituaalisia ja askeettisia käytäntöjä (2:11,14,16,17, 21, 22). Tällä prosessilla voi varmistaa pääsynsä jumalalliseen "täyteyteen" πλήρωμα[plḗrōma]" (2:9, 10, vrt. 1, 19). Teologinen virhe koostui siis pohjimmiltaan alempien enkelivälittäjien asettamisesta pään itsensä tilalle (2:9,10,18,19) (s. 344-345).

 

Bacchiocchi jatkaa:

Näiden teologisten spekulaatioiden käytännöllinen lopputulos oli tiukan asketismin ja rituaalisuuden vaatiminen. Niihin kuuluivat "lihan ruumiin poisriisuminen" (2:11) (ilmeisesti tarkoittaen vetäytymistä maailmasta); ruumiin ankara kohtelu (2:23); kielto maistaa tai koskettaa tietynlaisia ruokia ja juomia (2:16, 21) sekä pyhäpäivien ja aikojen huolellinen viettäminen – juhla, uusikuu, sapatti (2:16). Kristityt oletettavasti johdatettiin uskomaan, että alistumalla näille askeettisille käytännöille he eivät luopuneet uskostaan Kristukseen, vaan pikemminkin he saivat lisäsuojaa ja heille taattiin täysi pääsy jumaluuden täyteyteen (s. 345).

 

Kyseiset ajatusprosessit näyttävät tähtäävän alisteisten olentojen kieltämiseen ja prosessin rajoittamiseen hallintaan, joka tapahtuu Kristuksen kautta. Olimme sitten näkevä tämän erehdyksen kehittyvän rukouksiksi pyhien puoleen ja lopulta paljon myöhemmin gnostilaisten ja Baalin oppien omaksumiseen taivaasta ja helvetistä uskossa. Kaikki rukoukset oli tarkoitettu Jumalalle Isälle Kristuksen nimessä. Vaikka on olemassa voimia, jotka vaikuttavat ihmiskuntaan, on vain yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Raamatussa ei koskaan sallita rukousta kenellekään muulle kuin Jumalalle, joka on Isä. Vanhinten lepytys on saattanut kehittää oman kosmologiansa. On kuitenkin selvää, että jotkin fariseusten lakiin liittyvät perinteet olivat tämän myötä tunkeutuneet seurakuntaan. Teoria maailmankaikkeuden elementaalihengistä mutkistaa asiaa entisestään (vrt. tutkielma Lakitekstin teokset – eli MMT (Nro 104)).

 

Aioniteologia näyttää asettavan Kristuksen Aionin asemaan ja korottavan hänet muiden Jumalan poikien yläpuolelle, jotka ovat läsnä luomisessa ja Jumalan valtaistuimen edessä (Job 1:6; 2:1; 38:4-7). Juuri tämä harhaoppi kehitettiin Baal- ja mysteerikulttien pohjalta kehittämään binitarismia ja diteismiä, johtaen sitten modalismiin ja lopulliseen kolminaisuusopin virheeseen, kun Raamatussa ei ole jälkeäkään Kolminaisuudesta missään (vrt. Calvin, Harnack ja Brunner) lukuun ottamatta KJV:n väärennöksiä (vrt. Väärennökset ja käännösvirheet Raamatussa (Nro 164F)ja Väärennökset ja käännösvirheet Kristuksen asemaan liittyen (Nro 164G)) ja siten väärennökset lisättiin auringonpalvonta- ja mysteerikulttien teologiasta.

 

Sapattiongelma

Jesaja 1:14 on kohta, jota yleensä käytetään perustelemaan kaldealaisten Easter-pääsiäisjuhlien (n. 154-192 jaa. Roomassa) ja joulukuun puolivälin talvijuhlia (n. 475 jaa. alkaen Syyriasta) Raamatun määräysten sijaan. Englanninkielinen King James Version -käännös Apostolien tekojen jakeessa 12:4 on tarkoituksellisesti käännetty väärin muotoon Easter sanan Passover eli pääsiäinen sijaan. Väite, että Kristus antaa seurakunnalle luvan korvata pelastussuunnitelman juhlat pakanallisilla juhlilla, vaikka hän asetti ne juhlat Siinailla (Ap. t. 7:30-54; 1. Kor. 10:4) Jumalan ohjeiden mukaan, vaikuttaa erikoiselta ja epäterveeltä. Tertullianus lankeaa tähän virheeseen väitellessään Markionia vastaan sapatista. Koska Tertullianus ei täysin ymmärrä sitä roolia, joka Messiaalla oli Vanhan Testamentin Jehovan Elohimina eli enkelinä, hän olettaa näiden olentojen olevan erilliset ja väittää sekä Vanhan Testamentin Jehovan että Kristuksen Uudessa Testamentissa vihaavan sapattia. Tertullianus käytti Jesajaa edellä esitettyyn tapaan Vanhan Testamentin osalta ja päätteli Kristuksesta siten, että:

vaikkei hän ollutkaan juutalaisten Kristus, hän [siis UT:n Kristus] osoitti vihaa juutalaisten juhlallisinta päivää kohtaan, hän tunnusti yksistään seuranneensa Luojaa, hänen Kristuksenaan, juuri tässä vihassa sapattia kohtaan; sillä hän julistaa Jesajan suun kautta: 'Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne.' (Bacchiocchi teoksessa From Sabbath to Sunday: A Historical Investigation into the Rise of Sunday Observance in Early Christianity, The Pontifical Gregorian University Press, Rooma, 1977 lainaten kirjoitusta Markionia vastaan 1,1, Ante-Nicene Fathers (ANF), Nide III, p. 271; (mutta viittaus koskee vain teoksen alkua).

 

Bacchiocchi katsoi, että Tertullianuksen argumentit kirjoissa I, II, III ja V osoittivat, päinvastoin kuin Markion opetti, että Vanhan Testamentin Jumalan ja Kristuksen opettama sapatin vietto oli sama asia. Molempien testamenttien opetukset olivat sopusoinnussa keskenään. Molemmat ovat peräisin samasta Jumalasta, joka oli kummankin tuomiokauden Jumala. Vedotessaan tähän harmoniaan hän kuitenkin alentaa sapatin instituutioksi, jota Jumala on aina halveksinut (Bacchiocchi, ibid., s. 187, alaviite 61). Tosiasia on, että sekä Tertullianus että Bacchiocchi jättävät huomiotta kohdat Jesaja 66:23 -24 ja Sakarja 14:16-19. Niissä Kristus aiheuttaa kaikkien niiden kansojen kuoleman, jotka eivät pidä sapatteja ja uusiakuita ja Jumalan juhlapäiviä erityisesti lähettämällä heidän edustajansa joka vuosi Jerusalemissa pidettäviin lehtimajanjuhlien konferensseihin. Ei ole epäilystäkään siitä, että koko apostolinen seurakunta noudatti sapatteja kaikkialla ja alkoivat viettää sunnuntaita Rooman sapatin kanssa rinta rinnan vasta vuonna 111 jaa. Ne eivät myöskään koskaan onnistuneet tukahduttamaan sapatin pitämistä kaikkialla maailmassa huolimatta Laodikean (vuonna 366) ja monista muista myöhemmistä kirkolliskokouksista ja vainoista.

 

Laki

Kirjan V luvussa IV Tertullianus käsittelee käsitettä alkeisvoimat, jonka roomalaiset rinnastivat oppimisen alkeisiin. Tertullianus vertaa näitä alkeisvoimia jopa lain alkeisiin, otaksuttavasti väittäen, että laki oli johdantomekanismi valitun henkilön kasvattamiseksi uskossa. Hän viittaa oletettavasti galatalaiskirjeen käsitteeseen, mutta tässä Paavali näyttää viittaavankin harhaoppiin, ehkä animistiseen sellaiseen, johon liittyy henkien lepyttäminen, ja tämä näyttää ujuttautuneen Galatian seurakuntaan ja syrjäyttäneen Raamatun juhlat, muuntuen sitten siihen muotoon, että vanhurskauttaminen tapahtuu noudattamalla lakia eikä armosta (Gal. 5:4). Tässä ongelma on aika lailla sama kuin Kolossassa. Galatian ongelma muistuttaa sitä gnostilaisuutta, joka muodosti Kolossankin harhaopin. Kolossan harhaoppi, kuten olemme havainneet, käsitti "alkeisvoimia" ja "perinnäissääntöjä" ja näyttää olleen kultti, jossa palvottiin enkelivoimia, jonka suosioon pyrittiin noudattaen "säädöksiä" δόγματα [dógmata].

 

Kuten olemme todenneet, tämä kultti saattoi hyvinkin osua samaan aikaan ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden hekhalotin mystisten nousujen kanssa (katso teoksesta Kaplan, Meditatation and Kabbalah, Samuel Weiser, Maine, 1989 järjestelmän yksityiskohdat). Ajatus, että puhdistus voi tulla sääntöjen noudattamisesta (ja tässä enkeliolentojen palveluksessa), oli samoin ajatus, joka "naulattiin ristille", samoin kuin Kheirografon eli velkakirja siitä, minkä olimme Jumalalle velkaa synnin kautta, joka on lain rikkomus (1. Joh. 3:4). Tämän väitteen tueksi esitettiin se tosiasia, että Kristuksessa jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti (2:9), ja että siksi kaikki olemassa olevat auktoriteetin muodot ovat hänelle alisteisia, hänelle, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää (2:10), ja vain Kristuksen kautta (jolla ei ole vain jumaluuden täyteyttä, vaan myös lunastuksen täyteys ja syntien anteeksiantamuksen täyteys) (katso 1:14; 2:10-15; 3:1-5) voi uskova päästä elämän täyteyteen (2:10). Paavali, vastoin tavanomaista menetelmäänsä, ei turvaudu lakiin vaan kasteeseen, kuten Bacchiocchi toteaa Harold Weissin väittävän. Laki terminä (νόμος [nómos]) puuttuu kolossalaiskirjeen luvun 2 keskustelussa kiistasta ja tämä vahvistaisi sen väitteen, että:

Kolossan harhaoppi ei itse asiassa perustunut tavalliseen juutalaiseen legalismiin, vaan pikemminkin epätavanomaisiin (synkreettisiin) askeettisiin ja kulttisäädöksiin (δόγματα [dógmata]), jotka horjuttivat Kristuksen lunastuksen kaikenkattavuutta. (Bacchiocchi, ibid., s. 347)

 

Paavalin väitteet galatalaiskirjeessä ja kolossalaiskirjeessä ymmärrettiin väärin ja niitä sovellettiin väärin, erityisesti antinomistien parissa, mutta yleensäkin Athanasioksen binitaristien keskuudessa, joista myöhemmin tuli trinitaristisia alkaen Konstantinopolista kirkolliskokouksesta vuonna 381 ja Khalkedonin kirkolliskokouksesta vuonna 451. Tertullianus oli ensimmäinen myöhemmistä osittaisista trinitaristeista, jotka jatkoivat tätä teologista virhettä. Trinitaristit eivät ymmärtäneet kolossalaiskirjeessä esitettyjen argumenttien merkitystä, koska he eivät ymmärtäneet varhaiskristillistä kosmologiaa. Kolossan harhaoppi (ja valentinolaisten harhaoppi) oli mahdollinen vain siksi, että alkuseurakunta omaksui kosmologian (Ilmestyskirja 4 ja sitä seuraavat), joka oli keskeisen Elohimin ydin, johon kuului kolmekymmentä olentoa, joita valentinolaiset kutsuivat Aioneiksi, jotka olivat peräisin leijonanpäisestä Aionista. Neuvostoon osallistuivat Jumalan seitsemänkymmentä poikaa, jotka mainitsee 5. Moos. 32: 1-8ss. ja jotka Eloah oli nimittänyt ja joiden rakennetta sanhedrin ja sitten Kristuksen nimittämät seurakunnan vanhimmat sitten toistivat (Luuk. 10:1, 17). Tätä asiaa käsitellään muualla. Tosiasia on, että elohimit olivat niiden taivallisten sotajoukkojen ryhmä, jotka olivat kaikki Jumalan poikia ja osallistuivat psalmeissa mainittuun neuvostoon.

 

Kirjeen yleiskatsaus - Kolossalaiskirje

kirjoittanut E.W. Bullinger

KOKONAISRAKENNE

Kolossalaiskirje 1:1-2. MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYS.
Kolossalaiskirje 1:3-8. EPAFRAKSEN RAPORTIT JA VIESTIT

Kolossalaiskirje 1:9Kolossalaiskirje 2:7. PAAVALIN HUOLENPITO KOLOSSALAISIA KOHTAAN JA RUKOUS, ETTÄ HE VOISIVAT TUNNUSTAA SALAISUUDEN.

Kolossalaiskirje 2:8-23. OPILLINEN KORJAUS EFESOSLAISTA TOTUUTTA KOSKEVAAN EPÄONNISTUMISEEN. KUOLTUAAN KRISTUKSEN KANSSA.

Kolossalaiskirje 3:1-Kolossalaiskirje 4:1. OPILLINEN KORJAUS EFESOSLAISTA TOTUUTTA KOSKEVAAN EPÄONNISTUMISEEN. NOUSTUAAN KRISTUKSEN KANSSA.
Kolossalaiskirje 4:2-6. PAAVALIN HUOLENPITO HEITÄ KOHTAAN, JA HEILTÄ PYYDETYT RUKOUKSET KOSKIEN HÄNEN SAARNAAMISTAAN SALAISUUDESTA.
Kolossalaiskirje 4:7-9. TYKIKOKSEN JA ONESIMOKSEN RAPORTIT JA VIESTIT.

Kolossalaiskirje 4:10-18. MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYKSET.

JOHDANTOHUOMAUTUKSET.

1. Opilla on enemmän sijaa kuin käytännöllä Kolossalaiskirjeessä. Sen ja efesolaisille osoitetun kirjeen välillä on selvä yhtäläisyys, joka on merkittävä osa, samoin kuin filippiläiskirjeessä, se, että apostoli korostaa meillä olevaa todellista yhteyttä Kristukseen, koska olemme kuolleet ja nousseet jälleen ylös Hänessä, ja tarvetta pitää kiinni Päästä" (Kolossalaiskirje 2:19).


2. AIHE. Kolossalaiset, kuten galatalaiset, julistavat vapauttamme maailman alkeisvoimista eli perusvoimista. Se, mitä nämä alkeisvoimat ovat, selittyy riittävästi termillä seremonialismi, joka tarkoittaa uskonnon meoja ja toimituksia, jotka ovat eri asia kuin kristinusko. Tästä siis johtuu Paavalin vakava kehotus olla palaamatta siihen, olipa se juutalaista tai jotakin muuta, sikäli kuin se kieltää meidän täyteytemme ja täydellisyytemme Kristuksessa. Käytännössä siinä väitetään, että Hän ei olekaan riittäv ja että Häneen on lisättävä vielä jotakin, niin että meidän täydellistämiseksemme tarvitaan vielä jotakin säädöstä. Mutta kuten apostoli selittää, me kuolimme Kristuksen kanssa, ja niinpä toimituksista ei ole hyötyä kuolleille henkilöille. Tässä kirjeessä osoitetaan, että kaikki käytännöllinen pyhyys kumpuaa oikean opin uskomisesta, ts. elämämme on uskomme tulos. Kun siis olemme täyteisiä ja täydellisiä Kristuksessa, emme voikasvaa tässäasemassa, vaan voimme kasvaa sen tuntemisessa, kokemisessa ja nauttimisessa.

 

3. Se, mitä Kol. 2:1sanoo, osoittaa, että Paavali ei ollut käynyt kirjeen kirjoittamisen ajankohtana Kolossassa, vaikka kommentaattorit ovat tästä asiasta eri mieltä. Jotkut uskovat, että apostoli ei olisi voinut ohittaa kaupunkia jommallakummalla lähetysmatkallaan, vaikka mitään siitä ei mainitakaan Apostolien teoissa. Toiset, viitaten jakeeseen 1:7, katsovat, että Epafras oli ollut Paavalin sijainen viedessään hyvää uutista maanmiehilleen, sillä hän oli kolossalainen (Kol. 4:12).

 

4. PÄIVÄYS Kirje kirjoitettiin, kun apostolin ensimmäinen vankeus Roomassa oli lopuillaan, noin vuonna 62 jaa. (liite-180).


5. Fryygialainen Kolossan kaupunki oli vain muutaman kilometrin päässä Laodikeasta, jonka merkitys vähitellen kasvoi toisen kaupungin merkityksen laskiessa. Molemmat katosivat niin täydellisesti, että vasta viime aikoina nykyajan tutkimusmatkailijat ovat löytäneet paikat ja päässeet raunioille.

*****lainauksen loppu

 

Lukujen tarkoitus

Tekstissä on kaksi puolta: opillinen (1:1-3:4) ja käytännöllinen kehotus (3:5-4:18). Ensimmäisessä osassa Paavali korostaa Kristuksen ylivaltaa ja kaikenkattavuutta kosmoksessa (1:15-17), seurakunnassa (1:18-20) ja yksilössä (2:9-12).

 

Toisessa osassa Paavali torjuu askeettiset ja legalistiset taipumukset korostamalla hengellistä moraalia ja kristilliseen rakkauteen sidottua sosiaalista etiikkaa (3:5-4:1). Oxford Annotated RSV Johdanto.) Paavali ei missään vaiheessa saarnaa antinomismia tai vihjaa, että Jumalan lakia olisi millään tavalla "poistettu" tai "naulattu" paaluun tai ristiin, kuten on esitetty viime vuosisatoina ja kuten monet antinomistiset harhaoppiset opettavat nykyäänkin. Se oli meidän Kheirografon eli "velkakirja", johon on merkitty, minkä me olimme velkaa Jumalalle ja jonka Kristus maksoi ja joka naulittiin staurokseen eli paaluun. Kuten Raamattu selvästi toteaa Jaakobin sanoin Apostolien tekojen luvun 15 konferenssissa (Nro 069) Jerusalemissa, Paavali itse noudatti lakia (vrt. Paavali Osa I: Paavali ja laki (Nro 271)).

 

Kolossalaiskirjeen luvut 1 – 4 (KR1938)

Luku 1

1Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus 2Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme! 3Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne, 4sillä me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan; 5me kiitämme häntä sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa, 6joka on tullut teidän tykönne, niinkuin se on myös kaikessa maailmassa, missä se kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, 7niinkuin te sen opitte Epafraalta, meidän rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne 8ja joka myös on kertonut meille teidän rakkaudestanne Hengessä. 9Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, 10vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, 11ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla 12kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, 13häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. 14Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, 15ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. 16Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. 18Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. 19Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. 21Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut 22Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, 23jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. 24Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, 25jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, 26sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, 27joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. 28Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. 29Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.

 

Luvun 1 tarkoitus

Tervehdykset ovat kohdassa 1:1-2 vrt. Room. 1:1-7 ja jae 2, jotka ovat kuten 2. Tess. 1:2 (Oxf. RSV huom).

 

1:3-14 (vrt. Room. 1:8-15 RSV huom.). 3. (Ef. 1:16). 4. Fil. 5). 4-5. 1. Kor. 3:13). 7. Epafras oli Kolossan seurakunnan perustaja ja on nyt Paavalin kanssa 4:12; Filemon 23). 8-9. Ef. 1:15-17. 9-11 esittää vetoomuksen, että on oltava herkkyyttä Jumalan tahtoa kohtaan. 12. Kiittäen isää. 13. Vapautettu = Pelastettu Saatanan vallasta (vrt. Matt. 6:13 RSV huomautus, samoin kuin huomautus Apostolien tekojen jakeeseen 26:18).

 

1:15-23 viittaa Kristuksen ylivaltaan. Tämä teksti viittaa Kristukseen, joka on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Tämä on selvästi subordinationistista ja kreationistista puhetta.

 

Jakeessa 16 kerrotaan, mitä Kristus on luonut, ja se viittaa valtaistuimiin, herrauksiin, hallituksiin ja valtoihin. Nämä eivät ole olentoja, vaan ne ovat se rakenne, jossa sotajoukko, sekä inhimillinen että hengellinen, toimii. Kristus ei ole ylivertainen muihin Jumalan poikiin nähden olemukseltaan, eikä hän ole luonut heitä. Hän nousi heidän yläpuolelleen ylösnousemuksessaan kuolleista, mutta hän on yksi heistä (Ps. 45:6-7; Hepr. 1:8-9). Näyttää siltä, että Paavali hahmottelee tätä käsitelläkseen Aionin emanaatioteoriaa ja vahvistaakseen Kristuksen aseman. Tämän osoittaa myös 5. Moos. 32 ja 32:8, missä Jumala (Eloah) asetti Israelin johtoon sen elohimin, josta tuli Kristus (vrt. Apostolien teot 7:30-53; 1. Kor. 10:4).

 

Hänessä kaikki pysyy koossa (jae 17). Kristus on seurakuntaruumiin pää (jae 18) ja esikoinen kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Hänen tuli sovittaa kaikki asiat, sekä taivaassa että maan päällä, ja tehdä rauha stauroksen (jakeet 19-20) veren kautta (vrt. myös Demonien tuomio (Nro 080)).

 

Tämä salaisuus tulee ilmi pyhien kautta, joiden kautta pakanoiden on määrä ymmärtää Jumalan salaisuus, joka on Kristus meissä kaikissa (jae 27) (Pyhän Hengen kautta).

 

Luku 2

1Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, 2että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, 3jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. 4Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla. 5Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen. 6Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, 7juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. 8Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. 9Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, 10ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, 11ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: 12ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. 13Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, 14ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. 15Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. 16Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, 17jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. 18Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama 19eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. 20Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 21"Älä tartu, älä maista, älä koske!" 22— sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? 23Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.

 

Luvun 2 tarkoitus

Paavali jatkaa selittämällä, kuinka hän taistelee niiden puolesta, jotka ovat Kolossassa ja lähistöllä sijaitsevassa Laodikeassa, ja kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ole nähneet hänen kasvojaan ja jotka ovat vasta uskoon kääntyneitä. Sitten hän selittää, että Jumalan salaisuus on Kristus hänessä, johon on kätketty kaikki viisauden ja tiedon aarteet. Hän sanoo tämän nimenomaan siksi, ettei kukaan voisi horjuttaa heitä käyttämällä kreikkalaista järkeisuskoa (jae 8ss.) koskien Kristuksen uhrin kaikenkattavuutta. Trinitaristit käyttivät tätä sijaisuhria argumenttina todellisen uskon horjuttamiseen. He väittivät, että Kristuksen uhri ei ollut riittävä, jos hän ei ollut Jumala, millä he sitten ujuttivat Attiksen binitaarisen rakenteen seurakuntaan myöhemmin noin vuonna 175 jaa. (vrt. Binitaarinen ja trinitaarinen vääristely jumaluuden varhaisesta teologiasta (Nro 127b)).

 

Elementaalihenget mainitaan, jotta voisimme ymmärtää elementaalihenkien perustan, jotta voisimme ymmärtää Sokrateen opin sielusta (B6). Näitä näkemyksiä kehiteltiin aina viidennelle vuosisadalle asti, kuten näemme teoksesta Proclus' Commentary on Plato's Parmenides (Morrow ja Dillon, Princeton, 1987). Vuonna 451 jaa. kolminaisuusoppi vahvistettiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa.

 

2:9-15 käsittelee sitä tosiasiaa, että valitut ympärileikataan kasteessa ja haudataan Kristuksen ruumiiseen. Paavali sanoo, että meidät, jotka olimme kuolleet synneissä ja lihan ympärileikkaamattomuudessa, Jumala teki eläväksi yhdessä, annettuaan anteeksi kaikki syntimme. Jakeessa 14 sanotaan, että hän “pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi staurokseen eli paaluun. Tämä tarkoittaa rikkomuksia eli syntejä, jotka muodostivat kheirografonin eli "käsin kirjoitetut määräykset."Kheirografon on lasku, jonka saat ravintolassa aterian päätyttyä. Toisin sanoen se on lasku, jonka olet velkaa Jumalalle synneistäsi lain alaisuudessa. Kristus maksoi sen kuolemallaan paalussa. Jumala riisui hallitukset ja vallat aseista ja teki niistä julkisen esimerkin voittaessaan ne Kristuksessa.

 

Kolossalaiskirjeen 2:16-19 käsittelee lain näkökohtia. Meidän ei tule antaa ihmisten tuomita meitä ruokaan ja juomaan liittyvissä kysymyksissä eikä koskien juhlapäivää eikä uuttakuuta eikä sapattia.

 

Ensimmäisellä vuosisadalla fariseukset levittivät kašrutin harhaoppeja, joita he olivat tuoneet mukanaan, tosin eivät Babylonista, kuten olisi voinut odottaa, vaan Egyptistä (QSD) ja joita he olivat vaalineet. Myös kreikkalaisten askeettien keskuudessa vaikuttaneet kasvissyöjät kiusasivat heitä (vrt. Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183)).

 

Niinpä myös antinomistiset harhaoppiset käyttävät tekstin loppuosaa sanoakseen, että juhlapäivää, uuttakuuta tai sapattia koskeva teksti osoittaa, että kristityt eivät enää saa viettää niitä. Tämä on vastoin Raamattua, eikä Raamattua voi rikkoa (Joh. 10:34-36). Koko seurakunta piti sapatit ja uudetkuut ja juhlapäivät kokonaisuudessaan aina Kvartodesimaanikiistoihin (Nro 277). Sapattilaiset pitivät ne kaikki oikein aina uskonpuhdistukseen ja Tyatiran järjestelmään asti (vrt. Transilvanian sapattilaiset, Cox/Kohn, CCG Publishing, 1998) (vrt. myös Sapattia viettävien seurakuntien yleinen jakautuminen (Nro 122)ja Neljännen käskyn rooli sapattia viettävissä Jumalan seurakunnissa (Nro 170)).

 

Ei yksikään Diteisti (076B)eikä Binitaari tai trinitaari (Nro 076)pääse Jumalan valtakuntaan. Antinomistien oppi siitä, että Jumalan laki on kumottu ja Jumalan kalenteri (Nro 156)ja Ruokavaliolait (Nro 015)eivät enää päde, on harhaoppinen virhe. Nämä palvelijat, jotka opettavat tällaisia asioita, tuomitaan Raamatun teksteissä, ja niitä, jotka eivät pidä sapatteja ja uusiakuita, joutuvat Kristuksen ja taivaan sotajoukon rankaisemiksi ja tappamiksi (Jes. 66:23-24). Niinpä myös juhlia on vietettävä koko vuosituhannen ajan Kristuksen ja taivaan sotajoukon alaisuudessa, ja kansalliset edustajat lähetetään Jerusalemiin, tai muuten ei tule sadetta ajallaan ja ihmiset joutuvat kärsimään Egyptin vitsauksista (Sak. 14:16-19). Seurakunnat, jotka eivät vietä sapatteja ja uusiakuita ja juhlapäiviä oikeina päivinä, ja ne, jotka noudattavat Hillel II:n (358 jaa.) mukaista kalenteria, eivät ole ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Jos he eivät pidä järjestelmää oikein vuosituhannen alussa, he eivät myöskään pääse vuosituhantisen valtakunnan järjestelmään.

 

Paavali sanoo näiden olevan vain tulevaisten varjo, mutta niitä ei ole kumottu lakina. Kristus sanoi, että laista ei poistu mitään, ennen kuin taivas ja maa katoavat (Matt. 5:18).

 

Paavali sanoo, ettei teiltä saa riistää voittopalkintoa kukaan, joka vaatii nöyryyttämään itseään kieltäymyksin ja palvoo enkeleitä. Tämä kommentti viittaa palvontajärjestelmiin, joita esiintyi sikäläisissä Baal-järjestelmissä Attiksen ja äitijumalattaren palvontajärjestelmissä, mukaan lukien Osiriksen, Isisin ja Horuksen palvonta Egyptissä ja Adoniksen ja Derketon tai Atargatiksen ja Attiksen ja Kybelen palvonta Kolossan ja Efesoksen ja Laodikean alueella.

 

Luku 3

1Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. 2Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. 3Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; 4kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. 5Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, 7ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. 11Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. 12Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 16Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. 17Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. 18Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. 19Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. 20Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. 21Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi. 22Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. 23Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, 24tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta. 25Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.

 

Luvun 3 tarkoitus

Kolmas luku käsittelee sitten asemaamme Jumalan oikealla puolella istuvan Kristuksen kanssa nostettuina. Meidän ei tule ajatella maallisia asioita, vaan sitä, mikä on ylhäällä. Valitut ovat kuolleet ja heidän elämänsä on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa.

 

Paavali sanoo, että kun Kristus ilmestyy, mekin ilmestymme hänen kanssaan kirkkaudessa. Tämä viittaa ensimmäiseen ylösnousemukseen, kuten Paavali selitti 1. Tessalonikalaiskirjeen kohdassa 4:13-18. Siinä ne, jotka ovat "nukkuneet", nousevat haudoista, ja sitten ne, jotka ovat vielä elossa, temmataan ylös ja tuodaan Kristuksen tykö taivaaseen Jerusalemin yläpuolelle ja sitten hallitsevat maata tuhat vuotta Jerusalemista (vrt. Ilm. 20).

 

Valmistellakseen valitut tähän tapahtumaan heidän täytyy sitten kuolettaa se, mikä on maallista (synnistä), haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Pankaa tekin pois viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne ja ajatuksistanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne (käskyn mukaisesti) millään tavalla. Meidän uudistuttava tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Näiden vuoksi Jumalan viha on tulossa. Tämä teksti viittaa Jumalan vihan maljoihin (Ilm. 15:7; 16:1s.; 17:1: 21:9), joka seuraa Messiaan paluuta planeetan alistamiseksi ja joka on myös osa Danielin luvussa 12 mainittua 1335 päivää (vrt. Danielin kommentaari (F027xii) ja (F027xii)).

 

Silloin ei voi enää olla kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki ja kaikissa. Tämä viittaus Kristukseen, joka on kaikki ja kaikissa, toistuu efesolaiskirjeessä, jossa Jumala on lopulta oleva kaikki kaikissa.

 

Tämä on sama teema molemmissa kirjeissä, ja tässä viitataan gnostilaisiin käsitteisiin, mutta ne sidotaan kaikki Jumalan tuntemiseen, josta tulee kaikki kaikissa ja meistä kaikista tulee elohim, Jumalan poikima (Joh. 10:34-36). Täten pelastus on kaikille ihmisille, pakanoiden kautta ruumiissa, ja syy siihen, että he tappoivat Kristuksen, Jumalan pojan, Israelin elohimin, Kristuksena (ibid.). Vasta kun valitut työskentelevät osana ruumista, ymmärrystä voidaan jakaa oikein.

 

Paavali selittää sitten, kuinka valittujen (Room. 8:28-30) on valmistauduttava kehittäen laupeutta, nöyryyttä, sävyisyyttä ja kärsivällisyyttä, kestämään toisiaan ja antamaan toisilleen anteeksi kaikki havaitut rikkomukset, kuten Herra on antanut meille anteeksi. Ennen kaikkea pukeutukaa rakkauteen, joka sitoo kaiken yhteen täydellisessä harmoniassa.

 

Jakeessa 16 Paavali sanoo, että antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin sydämin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Jakeessa 18 Paavali neuvoo perheitä, sekä vaimoja että aviomiehiä ja lapsia ja orjia. Tehtävästä riippumatta tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Herralta saamme osuutemme perinnöstä palvellessamme Kristusta ruumiissa.

Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä (siis katsomatta henkilöön).

 

Luku 4

1Isännät, tehkää palvelijoillenne, mitä oikeus ja kohtuus vaatii, sillä te tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa. 2Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, 3rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, 4että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua. 5Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. 6Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata. 7Kaikista minun oloistani antaa teille tiedon Tykikus, rakas veli ja uskollinen palvelija, minun kanssapalvelijani Herrassa. 8Hänet minä lähetän teidän tykönne juuri sitä varten, että saisitte tietää tilamme ja että hän lohduttaisi teidän sydämiänne; 9ja myös Onesimuksen, uskollisen ja rakkaan veljen, joka on teikäläisiä; he ilmoittavat teille, kuinka täällä kaikki on. 10Teille lähettää tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serkku, josta olette saaneet ohjeita — jos hän tulee teidän tykönne, niin ottakaa hänet vastaan — 11ja Jeesus, jota sanotaan Justukseksi; nämä ovat ympärileikatuista ainoat, jotka ovat olleet minun auttajani työssä Jumalan valtakunnan hyväksi, ja he ovat olleet minulle lohdutukseksi. 12Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto. 13Sillä minä annan hänestä sen todistuksen, että hän näkee paljon vaivaa teidän hyväksenne ja niiden hyväksi, jotka ovat Laodikeassa, sekä niiden, jotka ovat Hierapolissa. 14Luukas, rakas lääkäri, lähettää teille tervehdyksen, niin myös Deemas. 15Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle. 16Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen. 17Ja sanokaa Arkippukselle: "Ota vaari virasta, jonka olet saanut Herrassa, että sen täysin toimitat". 18Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Muistakaa minun kahleitani. Armo olkoon teidän kanssanne.

 

Luvun 4 tarkoitus

Neljäs luku jatkaa kehotuksia, jotka koskevat isäntien ja orjien välisiä suhteita. Hän kehottaa kaikkia pysymään lujina rukouksessa kiittäen, jotta Jumala voisi avata meille oven, jotta sana julistaisi Kristuksen salaisuutta. Sitten hän mainitsee tämän syyksi siihen, että hän on vankilassa, mikä voisi lisätä selkeyttä hän puheeseensa (jakeet 2-4).

 

Jakeessa 5 Paavali kehottaa seurakuntaa käyttäytymään viisaasti ulkopuolisia kohtaan, käyttäen ajan mahdollisimman hyvin hyväksi, tehden puheestamme aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäen, kuinka tulee itsekullekin vastata (jae 6).

 

Jakeesta 7 alkaen hän ylistää Tykikosta rakkaaksi veljeksi ja uskolliseksi palvelijaksi ja työtoveriksi Herrassa. Hänet lähetettiin rohkaisemaan heitä ja tuomaan heille uutisia Paavalista ja Rooman seurakunnasta. Ja hän lähetti hänen kanssaan Onesimoksen, heidän ja kolossalaisten uskollisen veljen.

 

Jakeessa 10 puhutaan Aristarkoksesta, joka on vankilassa Paavalin kanssa, ja Markuksesta, Barnabaksen serkusta, joka oli otettava vastaan, jos hän tulisi Kolossaan, ja Jeesuksesta, jota kutsuttiin myös Justukseksi. Nämä miehet olivat ympärileikatuista ainoat, jotka olivat hänen auttajiaan työssä Jumalan valtakunnan hyväksi. Myös Epafras, heidän työtoverinsa, tervehti heitä. Paavali antoi hänestä sen todistuksen, että hän näki paljon vaivaa kolossalaisten hyväksi ja niiden hyväksi, jotka olivat Laodikeassa, sekä niiden, jotka olivat Hierapoliksessa. Paavali lähettää tervehdyksensä Laodikealle ja Nymfalle sekä hänen talossaan kokoontuvalle seurakunnalle. Hän kehotti veljiä lukemaan kirjeen Kolossassa ja myös Laodikeassa. Vastaavasti Laodikean kirje oli määrä lukea Kolossassa. Kirje kolossalaisille vastaa luonnollisesti Laodikean Paavalille osoittamassa kirjeessä esitettyihin kysymyksiin, ja kolossalaiset ymmärtävät nämä asiat. Molemmilla alueilla työskenteli vääriä opettajia, luultavasti Efesoksen lisäksi.

 

Arkippos on myös ohjeistettava täyttämään palvelustehtävänsä.

 

Jakeessa 18 hän sanoo kirjoittaneensa tervehdyksen itse. Siihen asti hän oli sanellut, ja hän kehottaa heitä muistamaan kirjeensä.

 

Kirje kirjoitettiin vastustamaan samoja antinomistisia gnostilaisia elementtejä, jotka toimivat 21. vuosisadalla, hyökäten Jumalan lakeja vastaan jopa Jumalan seurakunnissa, samoin kuin fariseusten juutalaistavia elementtejä vastaan, jotka hyökkäävät Jumalan kalenteria vastaan, koska he eivät olleet vielä kehittäneet omia, vaan turmelivat sen perinnäissäännöillä. Hillel ilmestyi vasta 358 jaa. hyödynnettyään Babylonian karkausaikoja, jotka heille toi kaksi babyloniasta rabbia vuonna 344 jaa. Jumalan seurakunnat eivät koskaan noudattaneet sitä ennen 1940-lukua.

 

q