Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F044iii
Apostolien tekojen kommentaari Osa 3
(Versio 1.0
20210903-20210903)
Lukujen 10-13 kommentaari
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2022 Wade
Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti
sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta
tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on
mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä
lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin
tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Apostolien tekojen kommentaari Osa 3
Apostolien teot luvut
10-13 (UT 2020)
Luku 10
1Kesareaan
sijoitetussa niin sanotussa Italialaisessa joukko-osastossa oli
sadanpäällikkönä Cornelius-niminen mies. 2Hän ja hänen talonväkensä noudattivat
Jumalan tahtoa ja monia juutalaisia tapoja. Hän antoi kansalle runsaasti almuja
ja rukoili Jumalaa säännöllisesti. 3Eräänä iltapäivänä kolmen aikoihin hän näki
aivan selvästi näyn, jossa enkeli tuli hänen luokseen ja sanoi: »Cornelius!»
4Cornelius tuijotti enkeliä peloissaan ja sanoi: »Mitä tämä on, herra?» Enkeli
sanoi: »Rukouksesi ja köyhille antamasi lahjoitukset ovat nousseet Jumalan
luokse ja kiinnittäneet hänen huomionsa. 5Lähetä nyt miehiäsi Joppeen hakemaan
tänne Simon, jota kutsutaan Pietariksi. 6Hän on erään Simon-nimisen nahkurin
vieraana tämän talossa meren rannalla.» 7Kun enkeli tämän sanottuaan lähti,
Cornelius käski luokseen kaksi orjaansa ja komentoryhmästään yhden miehen, joka
noudatti Jumalan tahtoa. 8Hän selitti miehille kaiken ja lähetti heidät
Joppeen. 9Kun miehet seuraavana päivänä olivat matkalla ja lähestyivät
keskipäivällä Joppen kaupunkia, Pietari nousi kattotasanteelle rukoilemaan.
10Hänelle tuli kuitenkin nälkä, ja hän halusi ruokaa. Ateriaa alettiin
valmistaa, mutta sillä aikaa Pietari alkoi nähdä näkyjä. 11Hän näki, että
taivas oli auki. Taivaasta laskeutui maahan kangas, joka muistutti suurta,
kaikista neljästä kulmastaan kannateltua purjetta. 12Sen päällä oli kaikkia
maan nelijalkaisia eläimiä ja matelijoita sekä taivaan lintuja. 13Ääni sanoi Pietarille:
»Pietari, teurasta ja syö näitä!» 14»Ei missään nimessä, Herra!» Pietari
vastasi. »En ole koskaan syönyt mitään saastaista tai kiellettyä.» 15Ääni puhui
uudelleen: »Älä sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.» 16Näin
tapahtui kolmesti. Heti sen jälkeen kangas nostettiin taivaaseen. 17Kun Pietari
vielä ihmetteli, mistä näyssä mahtoi olla kyse, saapuivat Corneliuksen
lähettämät miehet. He olivat kyselleet, missä Simonin talo oli. Nyt he tulivat
portille 18ja kysyivät kovalla äänellä, oliko talossa vieraana Pietariksi
kutsuttu Simon. 19Pietarin yhä pohtiessa näkyään Henki sanoi hänelle: »Kolme
miestä etsii sinua. 20Mene alas ja lähde empimättä heidän mukaansa, sillä minä
olen lähettänyt heidät.» 21Pietari meni alas miesten luokse ja sanoi: »Minä
olen se, jota te etsitte. Mitä asiaa teillä on?» 22Miehet vastasivat: »Meidät
lähetti sadanpäällikkö Cornelius, oikeamielinen ja Jumalalle kuuliainen mies,
josta kaikki puhuvat Juudeassa pelkkää hyvää. Pyhä enkeli käski hänen kutsua
sinut kotiinsa ja kuunnella puheitasi.» 23Niinpä Pietari kutsui miehet sisään
vieraikseen. Seuraavana päivänä hän lähti matkaan heidän kanssaan. Myös muutama
joppelainen uskova lähti mukaan. 24Sitä seuraavana päivänä Pietari ja muut
saapuivat Kesareaan, missä Cornelius odotti heitä. Hän oli kutsunut luokseen
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä. 25Kun Pietari sitten saapui, Cornelius meni
häntä vastaan ja heittäytyi kunnioittavasti maahan hänen eteensä. 26Pietari
kuitenkin auttoi hänet ylös ja sanoi: »Nousehan nyt. Ihmisiä tässä vain
ollaan.» 27Corneliuksen kanssa keskustellen Pietari meni sisään ja tapasi sinne
kokoontuneen joukon. 28Hän sanoi ihmisille: »Tehän tiedätte, ettei juutalaisen
sovi vierailla muihin kansoihin kuuluvien luona. Jumala kuitenkin näytti
minulle, etten saa pitää ketään saastaisena tai epäpuhtaana. 29Siksi lähdin
tänne vastaan sanomatta, kun minua tultiin hakemaan. Kertoisitteko, miksi olen
täällä?» 30Cornelius vastasi: »Kolme päivää sitten rukoilin täällä kotonani
iltapäivärukousta. Äkkiä näin edessäni miehen hohtavissa vaatteissa. 31Hän
sanoi: ’Cornelius, Jumala on kuullut rukouksesi ja pannut merkille antamasi
lahjoitukset. 32Lähetä siis miehiä Joppeen kutsumaan luoksesi Simon, jota
sanotaan Pietariksi. Hän on nahkuri Simonin vieraana tämän talossa meren
rannalla.’ 33Niinpä lähetin saman tien mieheni hakemaan sinua, ja sinä teit
oikein, kun tulit luokseni. Nyt olemme kaikki Jumalan edessä valmiina kuulemaan
kaiken, mitä Jumala on sinun käskenyt sanoa.» 34Pietari alkoi puhua: »Nyt vasta
todella ymmärrän, ettei Jumala ole puolueellinen. 35Kansallisuudesta
riippumatta hän hyväksyy jokaisen, joka kunnioittaa häntä ja toimii hänen
tahtonsa mukaan. 36Jumala lähetti israelilaisille ilosanoman rauhasta, jonka on
tuonut Jeesus Kristus, kaikkien Herra. 37Te tiedätte tapahtumat, jotka saivat
alkunsa Galileassa sen jälkeen, kun Johannes julisti ja kastoi, ja levisivät
sieltä koko Juudeaan. 38Tiedätte siis, miten Jumala voiteli nasaretilaisen
Jeesuksen Pyhällä Hengellä ja voimalla. Jeesus kulki seudulta toiselle tekemässä
hyvää ja parantamassa kaikki, jotka Paholainen oli alistanut valtaansa. Hän
pystyi siihen, koska Jumala oli hänen kanssaan. 39Me vahvistamme todeksi
kaiken, mitä hän teki Juudeassa ja Jerusalemissa. Jeesus tapettiin ristinpuulle
ripustamalla. 40Jumala herätti hänet eloon kolmantena päivänä ja antoi hänen
näyttäytyä – 41ei kaikille, vaan Jumalan ennalta valitsemille todistajille. Me
valitut söimme ja joimme Jeesuksen kanssa, kun hän oli noussut kuolleiden
joukosta. 42Hän käski meidän julistaa sanomaa ihmisille ja todistaa, että
Jumala on asettanut hänet elävien ja kuolleiden tuomariksi. 43Kaikki
profeetatkin todistavat, että jokainen Jeesukseen uskova saa syntinsä anteeksi
hänen nimensä voimasta.» 44Pietarin vielä puhuessa Pyhä Henki laskeutui
kaikkiin kuulijoihin. 45Pietarin mukana tulleet juutalaistaustaiset uskovat
hämmästyivät, kun muutkin kuin juutalaiset saivat lahjaksi Pyhän Hengen. 46He
kuulivat näiden puhuvan vierailla kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin
Pietari sanoi: 47»Ei kai kukaan voi estää meitä kastamasta vedellä niitä, jotka
meidän laillamme ovat saaneet Pyhän Hengen?» 48Pietari käski kastaa heidät
Jeesuksen Kristuksen nimissä. Häntä pyydettiin jäämään vielä muutamaksi
päiväksi.
Luvun 10 tarkoitus
Tässä
näemme Corneliuksen kääntymyksen Kesareassa, ja Luukas tässä panee ensimmäisen
pakanan käännyttämisen Pietarin nimiin (mutta katso 11:19-21); Mitä tulee
Italialaiseen joukko-osastoon: Corneliuksen joukko-osasto oli luultavasti
cohors II. Italica Civium Romanorum. Kirkkoraamatun "jumalaapelkäävä"
(jae 2) tarkoittaa, että hän palvoi Häntä, mutta ei ollut omaksunut
juutalaisuutta.
Kuudes tunti
tarkoittaa puoltapäivää ja tavallista roomalaista lounasaikaa. Yhdeksäs tunti
on noin kolme iltapäivällä.
10:14: Saastainen tai
kielletty viittaa ruokaan, jota pidetään epäpuhtaana ruokavaliolakien mukaan (Nro 015).(vrt. 3. Moos. 11 ja 5. Moos. 14).
Toisen
vuosituhannen perua olevat protestantit väittävät, että Jumala puhdisti kaiken ruoan
Jeesuksen sanalla (Mark. 7:14-19). Oxford Annotated RSV väitti, että Pietari ei
ymmärtänyt sitä ennen kyseistä tekstiä. Tämä ei pidä paikkaansa. Luku 10:28-29
selittää, että se viittasi pakanoiden puhdistumiseen ja myös lukuun 11, eikä
sillä ollut mitään tekemistä ruokavaliolakien kanssa. Protestantit seuraavat
roomalaiskatolisia julistaakseen saastaisen ruoan lailliseksi, mikä on
gnostilaisten ja Baalin palvojien väärä opetus. Ruokavaliolait pannan
täytäntöön Messiaan palatessa yhdessä lain ja todistuksen ja temppelikalenterin
kanssa (vrt. Jumalan kalenteri (Nro 156)); vrt.
Jesaja 8:20; 66:23-24; Sak. 14:16-19). Sapattia viettävät kristityt säilyttivät
edelleen ruokavaliolait ja Jumalan kalenterin (vrt. 15:28 kuristetun eläimen ja
veren osalta Apostolien tekojen luvun 15 konferenssi (Nro 069) ja Kol. 2:16).
Niin tekivät myös Jumalan seurakunnat kahden vuosituhannen ajan Messiaan
paluuseen saakka; lukuun ottamatta Armstrongin johtamaa Sardes-järjestelmää
sekä adventisteja ja laodikealaisia Jehovan todistajia (vrt.Neljännen käskyn
rooli sapattia viettävissä Jumalan seurakunnissa (Nro 170) ja
Filadelfian pylväät (Nro
283)).
Jumala herätti
Kristuksen kolmantena päivänä sen jälkeen, kun juutalaiset olivat tappaneet
hänet ripustamalla hänet puuhun (10:39-40) roomalaisten alaisuudessa. Sitten
hänestä tuli elävien ja kuolleiden tuomari, jota Jumala käski meidän saarnata
ihmisille (jae 42). Pyhän Hengen lahja oli vuodatettu jopa pakanoiden päälle
(jakeet 10:45ss).
Pietari kysyi heiltä,
voisiko joku kieltää kasteen vedellä niitä, jotka olivat jo saaneet Pyhän
Hengen (vrt. 10:47-48). Sitten hän jäi heidän luokseen joksikin aikaa.
Luku 11
1Apostolit
ja muutkin uskovat ympäri Juudeaa saivat kuulla, että muutkin kuin juutalaiset
olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. 2Kun Pietari palasi Jerusalemiin,
juutalaiset arvostelivat häntä: 3»Kävit sitten syömässä sellaisten miesten
luona, joita ei ole ympärileikattu.» 4Pietari alkoi selittää heille, miten
asiat olivat edenneet: 5»Olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin jouduin
Hengen valtaan ja näin näyn. Taivaasta laskeutui luokseni suurta purjetta
muistuttava kangas, jota kannateltiin kaikista neljästä kulmasta. 6Kun katsoin
tarkasti, näin kankaalla kaikkia maan nelijalkaisia eläimiä, matelijoita ja
taivaan lintuja. 7Lisäksi kuulin äänen, joka sanoi minulle: ’Pietari, teurasta
ja syö näitä!’ 8Minä sanoin: ’Ei missään nimessä, Herra! En ole koskaan pannut
suuhuni mitään saastaista enkä kiellettyä.’ 9Silloin ääni puhui uudelleen: ’Älä
sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.’ 10Tämä tapahtui kolmesti,
ja sitten kaikki vetäistiin takaisin taivaaseen. 11Juuri silloin pysähtyi kolme
miestä sen talon eteen, jossa olin. Heidät oli lähetetty Kesareasta noutamaan
minua. 12Henki käski minun lähteä empimättä heidän mukaansa. Nämä kuusi Herran
seuraajaa lähtivät kanssani sen miehen taloon, joka oli kutsunut minut.
13Isäntäni kertoi, miten enkeli oli ilmestynyt hänen taloonsa ja sanonut:
’Lähetä väkeä Joppeen hakemaan tänne Simon, jota kutsutaan Pietariksi. 14Hän
kertoo sinulle, millä tavoin sinä ja koko talonväkesi pelastutte.’ 15Kun sitten
aloin puhua, Pyhä Henki laskeutui heihin samoin kuin se aikoinaan laskeutui
meihin. 16Silloin muistin, miten Herra sanoi: ’Johannes kastoi vedellä, mutta
teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.’ 17Jos kerran Jumala antoi heille saman
lahjan kuin meille, jotka luotimme Herraan Jeesukseen Kristukseen, mikä minä
olisin ollut estämään Jumalaa?» 18Tämän kuullessaan kaikki rauhoittuivat ja
ylistivät Jumalaa: »Jumala on siis antanut myös muihin kansoihin kuuluville
mahdollisuuden muuttaa elämänsä suunnan ja pelastua.» 19Stefanoksen
kivittämisestä alkanut vaino oli saanut osan uskovista hajaantumaan. He
kulkivat Foinikiaan, Kyprokselle ja Antiokiaan saakka julistamatta sanaa muille
kuin juutalaisille. 20Jotkut heistä olivat kuitenkin Kyprokselta ja Kyrenestä,
ja Antiokiaan tultuaan he julistivat ilosanomaa Herrasta Jeesuksesta muillekin
kuin juutalaisille. 21Herran käsi oli heidän tukenaan, ja moni kääntyi ja alkoi
uskoa Herraan. 22Kun Jerusalemin seurakunnassa kuultiin tästä, lähetettiin
Barnabas Antiokiaan. 23Kun hän saapui perille, hän näki, mitä Jumalan hyvyys
oli saanut aikaan. Tästä ilahtuneena hän kehotti kaikkia pysymään Herran omina.
24Hän oli näet hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä useammat
omistautuivat Herralle. 25Barnabas lähti Tarsokseen etsimään Saulosta 26ja
löydettyään toi hänet Antiokiaan. Yhdessä he viettivät vuoden seurakunnassa ja
opettivat suuria ihmisjoukkoja. Antiokialaiset Herran seuraajat olivat
ensimmäisiä, joita alettiin kutsua kristityiksi. 27Samoihin aikoihin tuli
Jerusalemista profeettoja Antiokiaan. 28Yksi heistä, nimeltään Agabos, sai
Hengeltä tiedon suuresta nälänhädästä, joka tulisi koko maailmaan. Keisari
Claudiuksen aikana näin tapahtuikin. 29Uskovat päättivät järjestää keräyksen
tukeakseen Juudeassa asuvia ystäviään. Jokainen antaisi varojensa mukaan.
30Näin he myös tekivät ja lähettivät Barnabaksen ja Sauloksen viemään rahat
seurakunnan johtajille.
Luvun 11 tarkoitus
Silloin apostolit
Juudeassa kuulivat, että myös pakanat olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan.
Kun Pietari meni Jerusalemiin, ympärileikkausklikki arvosteli häntä ja kysyi,
miksi hän meni ympärileikkaamattomien miesten luo ja söi heidän kanssaan
(jakeet 1-2). Pietari selitti sitten olleensa Joppessa, missä hänelle annettiin
näky monenlaisista eläimistä, jotka laskeutuivat taivaasta suurella kankaalla.
Hän katsoi ja näki sen sisältävän eläimiä ja petoja ja matelijoita ja taivaan
lintuja (jakeet 3-6). Sitten hän kuuli äänen sanovan: "Nouse, Pietari,
tapa ja syö." Sitten hän sanoi: "Ei mikään kielletty tai saastainen
ole koskaan mennyt suuhuni" (jakeet 7-8).
Tämän
jälkeen näyn tarkoitus selitetään. Pyhä Henki osoitti Pietarille, että Jumala
on julistanut jotakin puhdistettavaksi. Pakanoiden yleinen tyhmyys paljastui
siinä, että he väittivät Jumalan puhdistaneen saastaisen ruoan, joka on
kielletty laissa 3. Mooseksen kirjan luvussa 11 ja 5. Mooseksen kirjan luvussa
14. Ja he jättivät täysin huomiotta teot pakanoiden kasteessa, joka oli
todellinen teoin ja esimerkein annettu selitys, joka seurasi tekstiä, kolmen miehen
saapuessa taloon, johon Henki oli lähettänyt heidät Kesareasta (jakeet 9-11).
Pyhä Henki oli ilmestynyt
näille miehille enkelinä Kesareassa ja käskenyt talon miestä hakemaan Joppesta
Simon Pietarin, joka selittäisi hänelle sen sanoman, jonka kautta hän
pelastuisi; hän ja koko hänen perheensä (jakeet 12-14). Kun Pietari alkoi
puhua, Pyhä Henki lankesi pakanoiden päälle, aivan kuten se oli langennut
apostolien ja seurakunna päälle alussa (jae 15). Silloin Pietari muisti Herran
sanat, jotka kuuluivat: ”Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan
Pyhällä Hengellä.” Tämä oli Jumalan selvä tapa osoittaa Pyhän Hengen kautta,
että pelastus oli laajennettu pakanoille Pyhän Hengen lahjan kautta (jakeet
16-17) (vrt. n. 1:5). Kun he kuulivat sen, he rauhoittuivat ja ylistivät
Jumalaa sanoen: "Jumala on siis avannut pakanoillekin tien kääntymykseen
ja elämään" (jae 18).
Pietarin
kertomus oli välttämätön osoittamaan veljille, että pelastus oli ulotettu
pakanoihin. Tämä oli seurakunnan merkittävä kehityssuunta ja jakaisi
juutalaisuuden siten, että monet juutalaiset (esim. ympärileikkauspuolue) eivät
hyväksyneet tällaista pelastuksen laajentamista (15:1-5; 21:20; Gal. 2:12),
vaikka VT:n tekstit osoittavat, että näin piti tapahtua (esim. Efraim, 1.
Mooseksen kirja 48:14-18).
Mutta nämä, jotka olivat
hajallaan Stefanoksen vainon tähden, kulkivat aina Foinikiaan, Kyprokselle ja
Antiokiaan asti. Kuitenkin he puhuivat vain juutalaisille (profeetat
varhaisessa seurakunnassa, vrt. 13:1 n. 1. Kor. 12:28-29). Seitsemänkymmenen
sijaintipaikat on lueteltu tutkielmassaSeurakunnan perustaminen seitsemänkymmentä alaisuudessa
(Nro 122D), jossa Pietari ja nämä miehet, jotka ovat
menossa Antiokiaan, ja Pietari myöhemmin, vihki kolme sikäläistä piispaa
lähetystehtävänsä Parthiassa ja Aasiassa viimeisen tehtävänsä ollessa Italiassa
ennen marttyyrikuolemaansa.
Oli myös kyproslaisia ja
kyreneläisiä, jotka menivät Antiokiaan ja puhuivat kreikkalaisten kanssa (vrt.
myös 8:1b-4) saarnaten Herraa Jeesusta ja Pyhää Henkeä, ja Herran käsi oli
heidän kanssaan, ja suuri joukko uskovia kääntyi Herran puoleen. Uutinen tästä
huomattavasta profetian täyttymyksestä kantautui Jerusalemiin, ja he he
lähettivät sitten Barnabaan Antiokiaan, ja hän iloitsi ja kehotti sikäläisiä
veljiä pysymään uskollisina, ja sitten hän meni Tarsokseen etsimään Saulosta
sieltä ja toi hänet Antiokiaan. Koko vuoden he opettivat suurta sikäläistä
joukkoa seurakunnassa. Antiokiassa heitä kutsuttiin ensimmäistä kertaa
kristityiksi.
Juuri täällä Antiokiassa
Syyriassa seurakunta lähetti Jerusalemista profeettoja ja yksi heistä,
Agaboksen, nousi seisomaan ja ennusti Hengen kautta suuren nälänhädän, joka
olisi tulossa kaikkialle maailmaan ja joka tapahtuikin Claudiuksen
hallituskaudella (21:10-11). Opetuslapset päättivät kukin kykynsä mukaan
lähettää apua Juudeaan, niin kuin kukin pystyi (jae 28-29). Tämän he tekivät
Barnabaan ja Sauloksen kautta (vrt. Apostolien teot 15).
Luku 12
1Noihin aikoihin kuningas Herodes Agrippa otti
käyttöön kovat keinot muutamia seurakuntalaisia kohtaan. 2Hän käski tappaa
miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. 3Kun hän huomasi juutalaisten olevan
tästä mielissään, hän jatkoi ja käski vangita Pietarin. Silloin vietettiin
happamattoman leivän juhlaa. 4Kun Pietari oli pidätetty, Herodes heitätti hänet
vankilaan ja pani neljä neljän sotilaan ryhmää vartioimaan häntä. Hän aikoi
tuomita Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan edessä. 5Niinpä Pietaria vartioitiin
vankilassa. Seurakunta rukoili kuitenkin lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
6Herodes aikoi asettaa Pietarin kansan eteen tulevana päivänä. Pietari nukkui
edeltävän yön kahden sotilaan välissä, kaksissa kahleissa. Vankilan ovella oli
lisäksi vartio. 7Äkkiä Herran enkeli seisoi Pietarin edessä ja valo loisti
huoneessa. Enkeli herätti Pietarin tönäisemällä häntä kylkeen ja sanoi: »Nyt
äkkiä ylös!» Kahleet putosivat Pietarin käsistä. 8Enkeli jatkoi: »Kiinnitä
vyösi ja pane sandaalit jalkaan. Pue päällysvaate yllesi ja tule mukaani.»
9Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei tajunnut, että asiat tapahtuivat todella,
vaan luuli näkevänsä näkyjä. 10Ensimmäisen ja toisen vartion ohitettuaan he
saapuivat kaupunkiin johtavalle rautaportille, joka avautui heille itsestään.
He menivät portista ja kulkivat pitkin kujaa. Äkkiä enkeli oli poissa.
11Toinnuttuaan Pietari totesi: »Nyt tajuan, että Herra tosiaan lähetti
enkelinsä päästämään minut Herodeksen käsistä. Ei käynytkään niin kuin kansa
odotti.» 12Tämän ymmärrettyään hän lähti Marian luokse. Maria oli Markukseksi
kutsutun Johanneksen äiti. Hänen taloonsa oli kokoontunut paljon väkeä
rukoilemaan. 13Pietari kolkutti ovea, ja orjatyttö nimeltä Rode tuli avaamaan.
14Hän tunnisti Pietarin äänen ja riemastui niin, että unohti avata oven. Hän
säntäsi sisään kertomaan, että Pietari seisoi ovella. 15»Olet seonnut», muut
sanoivat, mutta Rode vakuutti puhuvansa totta. Silloin muut sanoivat: »Se on
hänen enkelinsä.» 16Pietari kuitenkin kolkutti edelleen. Ovi avattiin, ja
avaajat ällistyivät nähdessään Pietarin. 17Tämä viittasi heitä vaikenemaan ja
kertoi, miten Herra oli vienyt hänet ulos vankilasta. »Kertokaa tämä Herran
veljelle Jaakobille ja muillekin», hän sanoi ja lähti muualle. 18Aamulla
sotilaiden parissa syntyi melkoinen hämminki siitä, mihin Pietari oli kadonnut.
19Kun etsinnät eivät tuottaneet tulosta, Herodes kuulusteli vartijoita ja pani
heidät vastuuseen. Sitten hän lähti Juudeasta ja alkoi oleskella Kesareassa.
20Herodes Agrippa oli riidoissa Tyroksen ja Sidonin asukkaiden kanssa. Nämä
pitivät kuitenkin yhtä ja tulivat hänen luokseen pyytämään rauhaa. He näet
saivat ravintonsa Herodeksen hallitsemalta alueelta. He saivat taivuteltua
Blastoksen, kuninkaan kamaripalvelijan, toimimaan rauhanvälittäjänä.
21Sovittuna päivänä Herodes istuutui valtaistuimelleen kuninkaallisessa asussa
ja piti rauhanlähetystölle puheen. 22Kansa vastasi huutamalla: »Jumalan ääni,
ei ihmisen!» 23Samassa Herran enkeli iski Herodesta, koska tämä ei antanut
kunniaa Jumalalle. Herodes kuoli matojen syömänä. 24Jumalan sana sen sijaan jatkoi
leviämistään. 25Barnabas ja Saul palasivat Antiokiaan toimitettuaan keräyksen
tuoton Jerusalemiin. Heidän mukanaan tuli Johannes, jota kutsuttiin
Markukseksi.
Luvun 12 tarkoitus
Jakeet
1-19 käsittelevät Herodes Agrippan vainoa seurakuntaa kohtaan. Hänet kruunasi
kuninkaaksi Claudius vuonna 41 jaa. Hän surmasi miekalla Jaakobin, Sebedeuksen
pojan, Johanneksen veljen, ja kun hän näki, että se miellytti juutalaisia,
pidätti hän myös Pietarin. Tämä tapahtui happamattoman leivän päivinä (eli
Abib-kuun 15-21. päivinä), mutta Pietari pakeni. Herodes Agrippa oli Herodes
Suuren ja makkabealaisen Mariamnen pojanpoika. Hän oli suosittu, koska hän
suosi fariseuksia. Hän luovutti Pietarin neljälle neljän sotilaan ryhmälle ja
aikoi tuoda hänet kansan eteen pääsiäisen jälkeen.
Seurakunta
rukoili kuitenkin hartaasti Jumalaa, ja enkeli lähetettiin hänen luokseen yöllä
ennen hänen luovuttamistaan Herodes Agrippalle. Hän oli kahden sotilaan
välissä, ja enkeli tönäisi häntä kylkeen ja herätti hänet. Hän oli kahleissa.
Pietari sai käskyn nousta nopeasti, ja kahleet kirposivat hänen päältään.
Enkeli sanoi hänelle, että pukeudu ja laita sandaalit jalkaan. Hän tekikin
niin, ja sitten enkeli sanoi hänelle: kääri päällyvaate ympärillesi ja seuraa
minua (jakeet 6-8). Hän meni ulos ja seurasi häntä eikä tiennyt, oliko se, mitä
enkeli teki, totta, vaan hän ajatteli sen olevan näky (jae 9). He kulkivat
ensimmäisen ja toisen henkivartijan ohitse ja tulivat rautaportille, joka johti
kaupunkiin, joka avautui heille itsestään. He kulkivat yhtä katua, ja enkeli
lähti hänen luotaan. Silloin Pietari tointui ja sanoi: Nyt olen varma, että
Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja
kaikesta, mitä juutalaiset odottivat (jae 10-11). Kun hän tajusi tämän, hän
meni Marian, Johanneksen (jota kutsuttiin myös Markukseksi) äidin taloon, jossa
monet kokoontuivat rukoilemaan. Ja kun hän koputti ovelle, palvelijatar nimeltä
Rode tuli vastaamaan (jakeet 12-13). Hän tunnisti Pietarin äänen ja juoksi
iloiten kertomaan veljille, että Pietari oli portilla (jae 14). Hänelle
sanottiin, että hän on hullu. Hän väitti, että asia oli niin, ja he sanoivat,
että sen täytyy olla hänen enkelinsä (jae 15). Mutta Pietari kolkutti yhä, ja
kun he avasivat oven, he näkivät hänet ja hämmästyivät (jae 16). Hän kehotti
heitä vaikenemaan ja kertoi sitten heille, kuinka Herra oli päästänyt hänet
ulos vankilasta. Sitten hän sanoi tämän Jaakobille ja veljille ja meni sitten
toiseen paikkaan (jae 17).
Mutta
kun päivä tuli, sotilaiden keskuudessa oli melkoinen hämminki siitä, mitä
Pietarille oli tapahtunut. Ja kun Herodes oli etsinyt häntä, eivätkä he
kyenneet tuottamaan häntä, tutki hän vartijat ja käski surmata heidät. Sitten
hän meni Juudeasta Kesareaan ja jäi sinne.
Seuraava vaihe (jae 20ss.)
käsittelee Herodes Agrippan kuolemaa. Ja Herodes vihastui Tyroksen ja Sidonin
asukkaisiin, ja he tulivat hänen luoksensa yksissä tuumin ja suostuttelivat
Blastoksen, kuninkaan kamaripalvelijan, puolelleen, koska heidän maansa oli
riippuvainen kuninkaan maasta saatavasta ravinnosta. Sitten tiettynä päivänä
kuningas puki ylleen asunsa, asettui valtaistuimelle ja piti heille puheen.
Kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" Herodes ei antanut
Jumalalle kunniaa ja enkeli löi häntä, ja madot söivät hänet ja hän kuoli (jakeet
20-23). Tämä tapahtui keväällä 44 jaa.
Mutta Jumalan sana kasvoi
ja lisääntyi (jae 24). Ja Barnabas ja Saulos palasivat Jerusalemista
täytettyään lähetystehtävänsä ja toivat mukanaan Johanneksen, jonka toinen nimi
oli Markus.
Luku 13
1Antiokian
seurakunnassa oli profeettoja, jotka myös opettivat: Barnabas, Simeon, josta
käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli kasvanut yhdessä
ruhtinas Herodes Antipaksen kanssa, ja Saulos. 2Kerran, kun he toimittivat
jumalanpalvelusta ja paastosivat, Pyhä Henki sanoi: »Antakaa Barnabas ja Saulos
minun käyttööni, siihen työhön, johon olen heidät kutsunut.» 3Niinpä he
paastosivat ja rukoilivat. Sitten muut valtuuttivat nämä kaksi panemalla
kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan. 4Kun Pyhä Henki näin oli
lähettänyt Barnabaksen ja Sauloksen matkaan, he menivät Seleukiaan ja
purjehtivat sieltä Kyprokselle. 5Salamikseen tultuaan he julistivat
juutalaisten synagogissa Jumalan sanaa. Mukana oli myös Johannes, joka auttoi
heitä. 6Kuljettuaan saaren halki Pafokseen saakka he tapasivat Barjesus-nimisen
juutalaisen noidan ja valeprofeetan. 7Hän oleskeli keisarin korkean edustajan
Sergius Pauluksen luona. Tämä viisas mies kutsui Barnabaksen ja Sauloksen
vieraikseen kuunnellakseen Jumalan sanaa. 8Heitä vastaan asettui kuitenkin tuo
noita, joka tunnettiin myös kreikkalaisella nimellä Elymas. Tämä yritti estää
käskynhaltijaa tulemasta uskoon. 9Silloin Saulos, jolla oli myös nimi Paulus
eli Paavali, täyttyi Pyhästä Hengestä. Hän tuijotti noitaa 10ja sanoi: »Voi
sinua Paholaisen poikaa! Sinä olet umpikiero valehtelija ja kaiken
oikeudenmukaisen vihollinen! Lakkaatkos vääntelemästä mutkalle Herran suoria
teitä! 11Katsohan! Herran käsi on ylläsi ja sokaisee sinut. Et näe aurinkoa
ennen kuin on taas sen aika.» Samassa pimeys ympäröi noidan, ja hän haparoi
ympäriinsä taluttajaa etsien. 12Kun käskynhaltija näki tämän, hän ällistyi ja
alkoi uskoa Herran oppiin. 13Paavalin seurue lähti purjehtimaan Pafoksesta
Pamfyliaan, Pergen kaupunkiin. Johannes päätti vetäytyä joukosta ja palasi
Jerusalemiin. 14Muut jatkoivat Pergestä matkaa Pisidian Antiokiaan. Sapattina
he menivät synagogaan ja kävivät istumaan. 15Kun lakia ja profeettoja oli
luettu, synagogan johtajat lähettivät Paavalin seurueelle viestin: »Veljet! Jos
teillä on ihmisille jokin kehotus, niin puhukaa.» 16Silloin Paavali nousi,
viittasi kädellään ja alkoi puhua: »Kuunnelkaa minua, israelilaiset ja te muut,
jotka kunnioitatte Jumalaa! 17Israelin Jumala valitsi esivanhempamme, nosti
kansamme vierastyöläisen asemasta Egyptissä ja vei sen vahvalla käsivarrellaan
pois sieltä. 18Nelisenkymmentä vuotta Jumala sieti kansaansa autiomaassa. 19Hän
hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja antoi niiden alueet perintömaaksi
omalle kansalleen. 20Tähän kaikkeen kului noin 450 vuotta. Sen jälkeen hän
antoi kansalle tuomareita profeetta Samuelin aikaan asti. 21Silloin kansa pyysi
itselleen kuningasta ja Jumala antoi sille Saulin, Kisin pojan. Saul oli
Benjaminin heimosta ja hallitsi neljäkymmentä vuotta. 22Sitten Jumala työnsi
hänet syrjään ja nosti kuninkaaksi Daavidin, josta hän sanoi: ’Löysin Daavidin,
Iisain pojan. Hän on mies minun mieleeni ja toteuttaa kaikki toiveeni.’ 23Tämän
Daavidin jälkeläisistä Jumala lupauksensa mukaisesti toi Israelille Pelastajan,
Jeesuksen. 24Jo ennen hänen tuloaan Johannes Kastaja oli kehottanut Israelin
kansaa katumaan ja ottamaan kasteen. 25Loppunsa edellä Johannes sanoi: ’Keneksi
te minua luulette? En se ole minä. Minun jälkeeni tulee kuitenkin mies, jolta
en kelpaa edes sandaaleja riisumaan.’ 26Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te
muut, jotka kunnioitatte Jumalaa! Sanoma pelastuksesta on lähetetty juuri
meille. 27Jerusalemin asukkaat ja heidän johtajansa näet eivät sitä ymmärtäneet
vaan tuomitsivat Jeesuksen. Näin he toteuttivat profeettojen sanat, joita on
tapana lukea sapattina. 28He pyysivät Pilatusta tappamaan Jeesuksen, vaikka
eivät keksineet mitään perusteita kuolemantuomiolle. 29Kun he olivat
toteuttaneet kaiken, mitä Jeesuksesta oli kirjoitettu, he ottivat hänet
ristinpuulta ja hautasivat hänet. 30Jumala kuitenkin herätti hänet kuolleiden
joukosta. 31Monen päivän ajan Jeesus ilmestyi niille, jotka olivat kulkeneet
hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt todistavat hänestä
ihmisille. 32Me julistamme teille ilosanomaa esivanhemmille annetusta
lupauksesta. 33Jumala on näet täyttänyt lupauksensa meille, heidän lapsilleen.
Hän herätti kuolleista Jeesuksen, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: ’Sinä
olet minun Poikani. Tänään minä synnytin sinut.’ 34Kun Jumala on näin herättänyt
Jeesuksen kuolleiden joukosta, Jeesuksen ruumis ei koskaan maadu. Jumala on
itse sanonut: ’Minä annan teille sen, minkä Daavidille pyhästi lupasin.’
35Samasta syystä hän sanoo toisessa kohdassa: ’Sinä et anna pyhän palvelijasi
maatua.’ 36Daavid edisti omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa. Kun hän nukkui
pois, hänet vietiin esivanhempiensa joukkoon ja hän maatui. 37Mutta sen, jonka
Jumala herätti kuolleista, ei tarvinnut mädäntyä. 38Tietäkää siis, veljet:
Hänen vuokseen teidän syntinne annetaan anteeksi ja te saavutatte kaiken sen,
mitä ette Mooseksen lain avulla voineet saavuttaa. 39Jeesuksen vuoksi jokainen
uskova todetaan syyttömäksi. 40Pitäkää siis varanne, ettei teille käy niin kuin
profeettojen kirjoissa sanotaan: 41’Katsokaa, halveksijat! Ihmetelkää ja
tuhoutukaa! Jos joku kertoisi teille, mitä teen teidän aikananne, ette ikinä
uskoisi.’» 42Kun Paavali ja Barnabas olivat lähdössä, heitä pyydettiin puhumaan
samalla tavalla myös seuraavana sapattina. 43Kun ihmiset hajaantuivat
tahoilleen, Paavalin ja Barnabaksen mukaan lähti monia juutalaisia ja niitä,
jotka kunnioittivat Jumalaa ja olivat kääntyneet juutalaisiksi. Paavali ja
Barnabas puhuivat heille ja kannustivat heitä turvautumaan tulevaisuudessakin
Jumalan hyvyyteen. 44Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi
kuuntelemaan Herran sanaa. 45Kun juutalaiset näkivät väenpaljouden, he
kiihdyttivät itsensä raivoon ja väittivät ivallisesti vastaan Paavalin
puhuessa. 46Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suoraan: »Jumalan sana
oli kerrottava ensin teille. Koska ette piittaa siitä ettekä pidä itseänne
ikuisen elämän arvoisina, me käännymme muiden kansojen puoleen. 47Onhan Jumala
käskenyt meitä näin: ’Olen antanut sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan
ääriin asti.’» 48Kun muihin kansoihin kuuluvat kuulivat tämän, he alkoivat
iloita ja ylistää Herran sanaa. Ne, jotka oli määrätty ikuiseen elämään,
alkoivat uskoa. 49Herran sana levisi koko seudulle. 50Juutalaiset kuitenkin
yllyttivät Jumalaa kunnioittavia ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä
Paavalin ja Barnabaksen kimppuun, ja heidät ajettiin pois seudulta. 51Silloin
Paavali ja Barnabas pudistelivat pölyt jaloistaan todisteeksi heitä vastaan ja
lähtivät Ikonioniin. 52Uskovat täyttyivät ilosta ja Pyhästä Hengestä.
Luvun 13 tarkoitus
12:25-13:12
käsittelee Barnabasta ja Saulia Kyproksella. Antiokian seurakunnassa oli
profeettoja ja opettajia. Näitä olivat erityisesti Barnabas ja Simeon
(nimeltään niger, tarkoittaa black), Kyreneläinen Lukios, Kyrenessä näet oli
suuri juutalainen siirtokunta, Menahem, joka oli tetrarkki Herodeksen hovin
jäsen, ja Saulos (vrt. Ef. 4:11). Jakeissa 2-3 Pyhä Henki kehotti ryhmää
erottamaan Barnabaksen ja Sauloksen työhön, ja siten Paavali pystyi väittämään,
että Jumala oli asettanut hänet erilleen eikä kukaan apostoli (Gal. 1:1). Näin
ollen kätten päällepanemisen tuli siunata heidät siihen työhön, jonka Saulos
(Paavali) kaavaili (vrt. RSV 1. Tim. 4:14 n.).
Seleukia eli Pieria oli
Antiokian merisatama, ja kun Pyhä Henki oli lähettänyt heidät sieltä, Barnabas
ja Paavali purjehtivat sieltä Kyprokselle ja saapuivat Salamiksen satamaan
(nykyisen Famagustan pohjoispuolelle), he julistivat Jumalan sanaa siellä
olevien juutalaisten synagogissa ja heillä oli Johannes apuna (jakeet 4-5).
He
kulkivat koko saaren halki aina Pafokseen asti (lännessä); he kohtasivat noidan
ja juutalaisen väärän profeetan nimeltä Barjesus (kreikaksi Joosuan poika) eli
Elymas (SGD 1681), joka tarkoittaa velhoa). Hän oli senaattoriprovinssin
prokonsulin Sergius Pauluksen kanssa, joka oli älykäs mies, joka kutsui
Barnabaksen ja Sauloksen luokseen ja pyrki kuulemaan Jumalan sanaa (jakeet
6-7). Noita yritti vastustaa heitä ja kääntää prokonsulin pois uskosta. Mutta
Saulos, joka oli nyt nimeltään Paavali, täynnä Pyhää Henkeä, katsoi häneen ja
sanoi: "Voi sinua perkeleen poika, sinä kaiken vanhurskauden vihollinen,
täynnä kaikkea petosta ja konnuutta, etkö lakkaisi tekemästä Herran suoria
polkuja mutkaisiksi" (jae 8-10). Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun
päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä voi nähdä aurinkoa vähään aikaan."
Ja kohta tuli hänen
päällensä usva ja pimeys, ja hän kulki ympäriinsä etsien ihmisiä, jotka
johdattaisivat häntä kädestä (jae 11). Silloin prokonsuli uskoi nähdessään,
mitä oli tapahtunut, ja hän hämmästyi Herran opetuksia (jae 12). Sitten Paavali
ja hänen seurueensa lähtivät purjehtimaan Pafokselta ja menivät Pergen
pääsatamaan Pamfyliassa (kaikkien heimojen alue, joka sijaitsee Tauruksen
alueen eteläpuolella Kilikian ja Lyykian välissä), ja Johannes jätti heidät ja
palasi Jerusalemiin (jae 13), mutta he lähtivät Pergestä ja tulivat Pisidian
Antiokiaan lähellä nykyajan Yalvaçia; he menivät synagogaan sapattina ja he
istuivat alas. Tämä oli Paavalin ensimmäinen työ Vähä-Aasiassa. He lähtivät
Pergestä Antiokiaan Pisidiaan ja sieltä Ikonioniin. Luettuaan lain ja profeetat
(yksi kustakin oli tapana) synagogan esimiehet lähettivät heille sanan:
"Veljet, jos teillä on jotakin kehotuksen sanaa kansalle, niin
puhukaa" (jakeet 14-15).
Niin Paavali nousi ja
viittasi kädellään sanoen: "Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa
pelkäätte, kuulkaa: Tämän kansan Jumala valitsi meidän isämme ja teki kansan
suureksi oleskellessamme Egyptin maassa, ja hän vei heidät sieltä pois
kohotetulla käsivarrella. Ja noin neljäkymmentä vuotta hän kärsi heidän tapojaan
erämaassa. Ja kun hän oli hävittänyt seitsemän kansaa Kanaanin maassa (5. Moos.
7:1; Joos. 14:1), antoi hän heille heidän maansa perintöosaksi noin 450
vuodeksi. Ja sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin asti.
Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan,
miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Ja kun hän oli
työntänyt hänet syrjään, hän herätti Daavidin olemaan heidän kuninkaansa. Josta
hän todisti ja sanoi: Minä olen löytänyt Daavidista, Iisain pojasta, miehen,
joka on minun oman sydämeni mukainen ja tekee kaiken, mitä minä tahdon. "
Tämän miehen jälkeläisistä Jumala on tuonut Israeliin vapahtajan (5:1 n.),
Jeesuksen, kuten Hän lupasi (jakeet 16-23).
"Ennen hänen tulemistaan Johannes oli saarnannut parannuksen kastetta koko
Israelin kansalle. Ja kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: "Miksi
luulette minua? ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee
toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’ (Mark. 1:7; Luuk. 3:16;
Matt. 3:11; Joh. 1:20)
Veljet, Abrahamin
jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty
sanoma tästä Pelastajasta. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän
hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös
toteuttivat profeettain sanat. Vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän
olisi kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin. Ja
kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet
alas puusta ja panivat hautaan (jakeet 26-29).
Mutta Jumala herätti hänet
kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen
kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan
edessä. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille
annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niin kuin
myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: "Sinä olet minun poikani, tänään
minä olen sinut synnyttänyt." (Ps. 2:7)
Ja että hän herätti hänet
kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut
näin:
‘Minä
annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot'. (Jes. 55:3)
Siksi hän sanoo myös
toisessa psalmissa:
‘Sinä et salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.' (Ps. 16:10).
Palveltuaan omana aikanaan
Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois; hänet vietiin isiensä viereen ja hänen
ruumiinsa maatui. Mutta hän, jonka Jumala herätti kuolleista, ei maatunut.
Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja
hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken
sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa. Pitäkää siis
varanne, ettei teidän osaksenne tule se, mistä profeetat ovat sanoneet: "–
Katsokaa, halveksijat, hämmästykää – ja olkaa tuhon omat! Minä teen teidän
päivinänne sellaisen teon, että ette sitä uskoisi, jos joku siitä kertoisi
teille.' (Hab. 1:5) Kun he lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan
näistä asioista seuraavanakin sapattina. Väen hajaantuessa omille tahoilleen
monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset liittyivät Paavalin ja
Barnabaksen seuraan. Nämä puhuivat heille ja rohkaisivat heitä pitämään kiinni
Jumalan armosta (jakeet 42-43).
Seuraavana sapattina
melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa. Kun juutalaiset näkivät
väenpaljouden, kiihko valtasi heidät ja he kiistivät herjaten sen, mitä Paavali
puhui. Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suorat sanat: »Kaikkein
ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen
ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden
puoleen (ks. 18:6 Korintossa). Sillä Herra on käskenyt meitä sanoen: 'Minä
panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka'"
(Jes.49:6) (jakeet 44-47).
Sen
kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki,
jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. Ja Herran sana levisi koko
seudulle. Juutalaiset kuitenkin yllyttivät Jumalaa kunnioittavia ylhäisiä
naisia ja kaupungin johtomiehiä Paavalin ja Barnabaksen kimppuun, ja heidät
ajettiin pois seudulta. Silloin Paavali ja Barnabas pudistelivat pölyt
jaloistaan todisteeksi heitä vastaan ja lähtivät Ikonioniin. Mutta opetuslapset
olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä. (jakeet 48-52)