Jumalan kristityt seurakunnat
Nro F065
Juudaksen kirjeen
kommentaari
(Versio 1.5
20200803-20230425)
Tämän kommentaarin tarkoitus on selittää Juudaksen kirjoittaman kirjeen tarkoitus ja
seurakunnalle annettu varoitus antinomistien aiheuttamasta uskon turmeluksesta.
Christian Churches
of God
E-mail: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020, 2023 Wade Cox)
(tr.
2023)
Tätä kirjoitusta saa
jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään
kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja
osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua
jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin
artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoituson saatavilla
www-sivulta:
http://www.logon.org
and http://www.ccg.org
Juudaksen kirjeen kommentaari
Johdanto
Juudaksen kirje kirjoitettiin varoitukseksi
pyhille uskon turmeluksesta gnostilaisten ja antinomisten vaikutteiden kautta,
joista Paavali oli varoittanut galatalaisissa ja kolossalaisissa (vrt. harhaoppi apostolisessa kirkossa nro 089)). Myös se alkoi liikkua Roomassa ja
Antinomian järjestelmissä siellä erityisesti Attis-binitaarisesta palvonnasta,
joka oli tunkeutunut kirkkoon ja jonka oli tarkoitus heikentää sitä toiselta ja
kolmannelta vuosisadalta. Neljännellä vuosisadalla Attis-jumalan papit
valittivat, että Rooman kristityt ovat varastaneet kaikki oppinsa, jotka he
olivat todellakin tehneet (vrt. Joulun ja pääsiäisen alkuperä (nro 235);Jumalallisuuden varhaisen teologian
kaksinainen ja kolminainen vääristely (nro 127b)).
Ihmiset olisivat moraalittomia (jae 4,7,16),
ahneita miehiä (jakeet 11, 16), jotka torjuvat auktoriteetin (jakeet 8, 11). He
olisivat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja suultaan pöyhkeitä (jae 16, KR38).
Hän kuvailee viimeisten päivien ajanjaksoa, jota apostolit kuvailivat
sielullisiksi ihmisiksi, jolla ei ole henkeä (jae 19, KR38). Teksti käsittelee
näitä seurakunnan hajaannuksia viimeisinä päivinä ja koskee viimeisiä
konflikteja seurakunnassa, jonka oli määrä nähdä viimeisten päivien työn
tuhoutuvan, ja koskee erityisesti lain tehtäviä patriarkoista Moosekseen ja
profeettoihin. Tarkastelemme tätä näkökohtaa tarkemmin. Hän sanoo, että
harhaoppisten luopioiden tuomio on varma, ja heitä verrataan tottelemattomiin
israelilaisiin ja Sodoman ja Gomorran moraalittomiin luopioihin ja
langenneisiin enkeleihin, jotka näemme jakeissa 5-7, jossa he halveksivat myös
enkeliauktoriteetteja. On varmaa, että he tulevat kokemaan Jumalan tuomion, ja
itse asiassa he tulevat tuntemaan omakohtaisesti Hänen vihansa (vrt. Jaak.3:1).
Tekstissä kehotetaan seurakuntaa
"ponnistelemaan sen uskon puolesta, joka kerran annettiin pyhille” (jae
3). Se vahvistaa, että on olemassa "usko, joka kerran annettiin
pyhille", joka sisältää lakikokoelman, jota horjuttavat nämä myöhemmät
harhaoppiset, jotka väärinkäyttävät Jumalan armoa lakia vastaan, mikä johtaa
moraalittomuuteen. Lähes 2000 vuoden välimatkan päästä näemme, että antinomismi
sekä auringonpalvonta- ja mysteerikultit ja harhaoppi ovat todellakin tuhonneet
uskon ja ovat pahimmillaan näinä viimeisinä päivinä.
Kirjoittaja
Tekstin on kirjoittanut Juda ben Josef,
Kristuksen veli. Hän sanoo jakeessa 1, että hän oli Kristuksen palvelija, niin
kuin olikin. Hän sanoo olevansa Jaakobin veli, joka oli Kristuksenkin veli. Hän
ei ole apostoli Juudas, jonka mainitsevat Luuk. 6:16; Joh. 14:22; Apt.1: 13,
jonka sanotaan olevan Jaakobin poika.
Kristuksella oli itse asiassa neljä veljestä,
jotka mainitaan nimeltä Raamatun tekstissä, ja useita sisaruksia, nähtävästi
ainakin neljä. Veljekset olivat Jaakob (Iákōbos), Joosef (Iōsḗf),
Simon ja Juudas (englanniksi Jude). Hänen sisariaan ei ole mainittu nimeltä,
vaan heihin viitataan ilmaisulla ”kaikki meidän parissamme” (Matt. 13:55 KR38;
Mark. 6:3 ja 1. Kor. 9:5). Viime mainittu Juudas on se Juudas, johon tässä
viitataan. Eusebios viittaa Juudaksen kirjeeseen (Eccl. Hist.III. 20),
jonka osalta hän viittaa Hegesippoksen kertomukseen, jonka mukaan Juudaksen
pojanpojat, jotka siis olivat Herran perhettä (Desposyni) tuotiin
Domitianuksen eteen (hallitsi 81-96 jaa.). Domitianus hylkäsi asian heidän
elämäntapojensa yksinkertaisuuden vuoksi. Kristuksen perhe käytännöllisesti
katsoen tuhottiin Rooman piispan Sylvesterin käskystä Konstantinuksen Roomassa
vuonna 318 järjestämän konferenssin jälkeen. Perheenjäsenet vaativat, että
Jumalan lait palautetaan ja Desposynin (Kristuksen perheen) hallussa alun perin
olleet hiippakunnat palautetaan heille (vrt. Neitsyt Mariam ja Jeesuksen Kristuksen perhe
Nro 232);ja Unitaarien/trinitaarien sodat (Nro 268)).
Hyökkäykset Juudaksen kirjettä ja muita Uuden
Testamentin tekstejä vastaan pyrkivät kätkemään nämä halpamaiset teot ja
myöhemmän mariolatrian, joka pyyhitään pois Juudaksen kirjeen tarkoittamissa
lopullisissa konflikteissa.
**********
Juudas 1-25
1Minä, Juudas, olen Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli. Tervehdin kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja suojelee Jeesusta Kristusta varten. 2Toivotan teille entistä enemmän myötätuntoa, rauhaa ja rakkautta. 3Rakkaat ystävät! Olen aikonut ihan tosissani kirjoittaa teille yhteisistä asioistamme. Vasta nyt sain tilaisuuden kehottaa teitä ponnistelemaan sen uskon puolesta, joka kerran annettiin pyhille. 4Joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joiden tuomio on kirjoitettu jo kauan sitten. He ovat jumalattomia. He kääntävät meidän Jumalamme hyvyyden törkeydeksi ja torjuvat ainoan hallitsijamme, Herramme Jeesuksen Kristuksen. 5Vaikka tiedättekin aivan kaiken, haluan silti muistuttaa teitä: Jeesus kyllä pelasti kansansa Egyptistä, mutta tuhosi sen jälkeen ne, jotka eivät luottaneet häneen. 6Hän laittoi ikuisiin kahleisiin enkelit, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan jättivät asuinpaikkansa. Nyt heitä pidetään pimeyden syövereissä suureen tuomiopäivään asti. 7Samanlainen esimerkki ovat Sodoma ja Gomorra ja niitä ympäröivät kaupungit. Niissä oltiin seksuaalisesti holtittomia ja himoittiin vääriä asioita. Niin ne saivat tuomion, joka varoittaa muita ikuisesta tulesta. 8Nämä hurmossaarnaajat ovat aivan samanlaisia. He turmelevat ruumiinsa, syrjäyttävät Herran ja pilkkaavat kirkkauden enkeleitä. 9Edes arkkienkeli Mikael ei uskaltanut tuomita pilkkaajaa, kun hän kiisteli Paholaisen kanssa Mooseksen ruumiista. Hän sanoi: »Herra saa moittia sinua!» 10Nämä ihmiset sen sijaan eivät edes ymmärrä, mitä pilkkaavat. Heidät tuhoaa se, minkä he ymmärtävät luonnostaan kuin eläimet. Eläimillähän ei ole järkeä. 11Voi heitä! He ovat lähteneet Kainin tielle. Palkan toivossa he ovat sännänneet Bileamin harhapoluille. Korahin tavoin kapinoimalla he ovat hankkiutuneet tuhon omiksi. 12He ovat tahroja teidän pyhällä yhteisateriallanne. He juhlivat holtittomasti ja keskittyvät vain itseensä. He ovat sateettomia pilviä, jotka tuuli vie mennessään. He ovat hedelmättömiä puita, jotka syksyllä antavat vain pudonneet lehtensä. He ovat kahdesti kuolleita, juurineen maasta revittyjä. 13He ovat hurjia meren aaltoja, joiden vaahtona kuohuvat heidän häpeälliset tekonsa. He ovat radaltaan suistuneita tähtiä, joille on varattuna ikuinen, ääretön pimeys. 14Heistä ennusti Henok, Aadamin jälkeläinen seitsemännessä polvessa: »Herra tulee kymmenientuhansien pyhiensä kanssa 15antamaan tuomionsa kaikille. Hän toteaa syyllisiksi kaikki syntiset ja jumalattomat ja tuomitsee heidän jumalanvastaiset tekonsa ja kovat puheensa.» 16He ovat kohtaloaan valittavia purnaajia, joita heidän himonsa ajavat. Heidän suunsa suurentelee asioita ja mielistelee ihmisiä hyötymismielessä. 17Rakkaat ystävät! Muistakaa te, mitä Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat ennalta puhuneet. 18Hehän sanoivat teille: »Lopun aikoina on pilkkaajia, joita heidän omat jumalattomat himonsa ajavat.» 19Nämä pilkkaajat luokittelevat ihmisiä ja ovat olevinaan henkisiä. Henkeä heillä ei kuitenkaan ole. 20Rakkaat ystävät! Rakentakaa te elämänne pyhän uskonne perustalle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä. 21Pitäkää kiinni Jumalan rakkaudesta. Odottakaa, että Herramme Jeesuksen Kristuksen myötätunto vie teidät ikuiseen elämään. 22Olkaa armeliaita niille, jotka epäilevät. 23Kaapatkaa turvaan tulesta ne, jotka voitte. Muita armahtakaa, mutta pelätkää myös; vihatkaa jopa vaatetta, jonka heidän ruumiinsa on tahrinut. 24Jumalalla on voima estää teitä eksymästä väärälle polulle. Hän voi asettaa teidät riemujuhlassa viattomina kirkkautensa eteen. 25Yksin Jumalalle, Pelastajallemme, kuuluvat kunnia, suuruus, voima ja valta Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden, ennen aikojen alkua, nyt ja ikuisesti! Aamen.
Rakenne
Avaus jakeissa 1-3 alkaa kirjoittajan
tunnistamisella ja vetoomuksella Jumalan kutsutuille. Viittaus on epäilemättä
viittaus Paavalin tekstiin Room. 8:29-30, joka osoittaa, että Jumalan kutsun
valitut annetaan Kristukselle ja säilytetään hänen paluutaan varten Ensimmäinen ylösnousemus (nro 143A)ja Ennaltamäärääminen (nro 296).
Jakeen 2 siunaus ei ole niinkään se, että
armoa, rauhaa ja rakkautta sovellettaisiin heihin, vaan se, että he käyttävät
sitä ylösnousemuksessa, kun he pääsevät osallistumaan tuhatvuotiseen
valtakuntaan ja tuomioon (1. Kor. 6:3) (vrt. Kuolleiden toinen ylösnousemus ja suuren
valkoisen valtaistuimen tuomio (Nro 143b)ja Demonien tuomio (Nro 080)).
Jakeessa 3 hahmotellaan kirjeen tarkoitus,
nimittäin se, että veljiä kehotetaan ponnistelemaan sen uskon puolesta, joka on
pyhille kerran annettu ja joka joutuu kasvavan hyökkäyksen kohteeksi aikojen
saatossa, kuten näemme aina viimeisiin päiviin asti. Jae 4 tunnistaa vihollisen
eli ne, jotka ovat meidän keskellämme.
Jae 5 vie meidät takaisin Israelin alkuun,
joka oli Messiaan perintöosa (5. Moos.32:8). Jeesus Kristus oli Jehovan enkeli,
joka pelasti Israelin Egyptistä. Myös Kristus oli se olento, joka antoi Jumalan
lain ja Pelastussuunnitelman (Nro 001A)Israelille Mooseksen johdolla (Ap. t.
7:30-43; 1. Kor. 10:1-4). Näin ollen Moosekselle ja Israelille annettu Jumalan
laki on hyökkäyksen kohteena. Ne, jotka eivät uskoneet siihen, mitä heille
kerrottiin, tuhoutuivat, kuten tulisivat tuhoutumaan seurakunnan aikakausien
viimeisinä päivinäkin, samoin kuin ne, jotka horjuttavat seurakuntaa
antinomismin kautta.
Niin myös teksti laajentuu sisältämään
demonit, jotka on tarkoitus panna Tartarokseen, kunnes heidät vapautetaan
vuosituhannen lopussa ja pannaan sitten tuomiolle heidän henkiensä muodostaessa
Tulisen järven.
Huomaa myös tässä jakeessa 9, että hän
viittaa Mikaelin ja Saatanan väliseen kiistaan Mooseksen ruumiista, jossa
Mikael ei rohjennut julistaa herjaavaa tuomiota Saatanalle, vaan pyysi Herraa
nuhtelemaan häntä. Sitten hän jatkaa vertaamalla näitä turmeltuneita ihmisiä,
jotka hylkäävät Jumalan lait ja ovat moraalittomia ihmisiä, jotka loukkaavat
sitä, mitä he eivät ymmärrä, ja tekevät sitä, mitä tekevät, eläimiin, ja he
tulevat tuhoutumaan käyttäytymisellään. Kuten Sodoma ja Gomorra ja tasangon
kaupungit tuhoutuivat taivaasta tulleessa tulessa, samoin tuhoutuvat hekin.
Näemme jakeesta 11 eteenpäin, että Kainin antinomismi alusta alkaen toi
kuoleman ja johti Bileamin erehdykseen, jonka tarkoituksena oli rohkaista
Israelia tekemään syntiä rikkomalla lakia ja siten erottaa Israel Jumalasta,
kuten teki myös Korahin kapina, jossa heitä tapettiin heidän kapinansa vuoksi e
Law of God (L1). Heidän syntinsä tahraavat myös
pääsiäisjuhlan heti Herran ehtoollisesta alkaen, sillä he tahraavat ja jättävät
noudattamatta pääsiäisen, koska se on vietettävä heidän porttiensa ulkopuolella
kahdeksan päivän ajan. Ne, jotka näin opettavat, hukkuvat (vrt. myös 5.
Moos.16:5-8).
Jakeessa 14 hän palaa sitten Henokiin, joka
todisti demoneja vastaan, mistä hän kaikkea muuta kuin sattumanvaraisesti
siirtyy laajentamaan struktuurin aina viimeisiin päiviin ja siihen asti, kun
taivaallinen sotajoukko, Messiaan kanssa, vangitsee langenneen sotajoukon
ensimmäisessä ylösnousemuksessa.
Tämä on viestin tarkoitus, joka käsittelee
Markuksen luvun 9 Kirkastusta (Nro 096E)ja selittää aseman ja merkityksen, joka on
Henokilla, joka tulee ottamaan paikkansa Elian kanssa viimeisinä päivinä
todistajina, joista puhuu Ilmestyskirjan 11: 3ss. Huomaa, että tarina selittää
antinomististen harhaoppisten lopun ja rangaistuksen, joka seuraa heidän
moraalittomuudestaan. Tämä teksti on hyvin tärkeä ja merkityksellinen varoitus
tuleville seurakuntien sukupolville. Ensimmäisessä ylösnousemuksessa Mooses ja
patriarkat, profeetat ja pyhät herätetään henkiin ja he palauttavat koko
järjestelmän ennalleen tuhatvuotista valtakuntaa varten. Yksikään antinomisti
ei saa elää tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Jakeesta 20 eteenpäin hän kääntyy valittujen
puoleen, jotta nämä rakentaisivat seurakunnan ja itsensä Pyhän Hengen kautta
pelastaakseen ne, jotka ovat heikkoja uskossa, valmistaen heitä
ylösnousemukseen, pelastaen heidät toisesta kuolemasta Tulijärvessä. Tämä
viimeinen jakso ja doksologia viittaavat Jumalaan, joka on pelastajamme, ja
Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Se on täysin unitaarinen sanoma, joka
ohjaa seurakuntaa vastustamaan epäjumalanpalveluksen virheellisyyttä, joka on
Baalin palvontaa Attiksen, Adoniksen ja Osiriksen sekä Astorethin eli
Easter-äitijumalattaren kultissa. Jotkut kolminaisuusoppineet tulkitsevat
tekstin usein väärin pönkittääkseen harhaoppisuuttaan, kun sen todellinen
tarkoitus on paljastaa ja hylätä se.