JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT
Laki ja kahdeksas käsky (Nro 261)
(Laitos 1.1 19981010-19990525)
On kirjoitettu: Älä varasta. Tässä
tutkielmassa selitetään Jumalan lain koko rakenne kyseiseen käskyyn
soveltuvilta osin, siten kuin profeetat ja Testamentit selittävät sen, kun laki
luetaan sapattivuosina.
Jumalan kristityt seurakunnat
PO Box 369, WODEN ACT 2606,
AUSTRALIA
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright 1998, 1999 Wade Cox)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että
se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan
nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä
maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää
kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.
Tämä kirjoitus on
saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:
http://www.logon.org ja
http://www.ccg.org
Laki ja kahdeksas käsky (Nro
On kirjoitettu: Älä varasta
(2. Moos. 20:15; 5. Moos. 5:19).
3. Moos. 19:11 11 Älkää
varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne.
Omaisuus,
jonka omistaja on Jumala
Kaikki on viime kädessä Jumalan
omaisuutta. Jumala on säätänyt lakeja, joissa käsitellään hänen omaisuutensa
asianmukaista käyttöä ja hävittämistä. Jumala oli jakanut luomakunnan luokkiin
sen mukaan, mitä omaisuutta saamme käyttää; ja mitä omaisuutta emme saa
käyttää. Jumala oli tehnyt jaottelut tiettyjen sääntöjen perusteella, joiden
mukaan meidän on toimittava.
Jotkin lait koskevat ympäristöä
ja sitä, mitä voimme sillä tehdä. Jotkin lait koskevat ravintoketjua ja sitä,
mitä saamme siitä syödä. Jotkin lait koskevat maan sadon osia, joita saamme
syödä, ja niitä osia, jotka on erotettu Jumalan tarkoituksiin luomisen
edellyttämällä tavalla.
Koko luomakunta keskittyy ainoaan
todelliseen Jumalaan, ja sen vuoksi ensimmäiseen käskyyn liittyy omaisuutta
koskeva laki Kymmenykset, jotka
Jumala katsoo omikseen (vrt. tutkielma Kymmenykset P161.html)).
Ensimmäinen käsky ja
kymmenykset
Kieltäytyminen maksamasta
kymmenyksiä Jumalan säätämälle järjestelmälle on varkautta.
Malakia 3:1-12 1 Minä
lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee
temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän
saapuu, sanoo Herra Sebaot. 2 Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi
seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän
puhdistaa kuin vahvin lipeä. 3 Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja
hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin
kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois. He uhraavat jälleen Herralle
virheettömät uhrit, säädösten mukaan. 4 ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieleen, niin kuin
ne olivat entisinä aikoina, jo kauan sitten. 5 Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä
tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen
tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan
tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen
palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. 6 Minä, Herra, en muutu, ettekä
tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. 7 Isienne ajoista asti te olette
poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni,
niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte:
"Mitä väärää me sitten olemme tehneet?" 8 Voiko ihminen riistää jotakin
Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?"
te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! 9 Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa,
petätte minua. 10 Tuokaa
täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa
minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan
taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. 11 Minä karkotan heinäsirkat
mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää
hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot. 12 Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä
maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot.
Jumala perusti järjestelmän, joka
edellyttää maksamista hänen virkojensa ylläpidolle ja köyhille sekä hänen
kansansa kykyä ottaa osaa hänen elämäntapaansa ja hänen juhla-aikoihinsa ja
sapatteihinsa.
Jumalan uhrit ovat tahrattomia. Hän
pitää tahrattua uhria iljetyksenä.
5. Moos. 17:1-4 1 "Ette
saa uhrata Herralle, Jumalallenne, sellaista nautaa, lammasta tai vuohta, jossa
on jokin vamma tai muu vika, sillä se on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne.
2 "Jos jossakin niistä
kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen
tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa 3 ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja
kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, 4 teidän tulee tutkia asia tarkoin
heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä
teko todella on tapahtunut Israelissa,
Tämä täydellisen, vammattoman ja
tahrattoman uhrin vaatimus ennakoi valittuja ja koko ihmiskunnan lopullista
kohtaloa.
Kymmenyksen hinnan lisäksi on
maksettava Israelin väestölaskenta, ja myös sen laiminlyönti on varkautta.
2. Moos. 30:11-16 11 Herra
sanoi Moosekselle: 12 "Kun
tarkastat israelilaiset ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee
samalla antaa Herralle maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi
heitä tarkastuksen vuoksi. 13 Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli
sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on
kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle. 14 Jokainen tarkastukseen joutuva,
kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän uhrilahjan Herralle. 15 Kun annatte uhrilahjan Herralle
henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta sekeliä enempää älköönkä köyhä
sen vähempää. 16 Kerää
lunnashopea israelilaisilta ja käytä se pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin.
Se on Herran edessä vakuutena siitä, että teidän henkenne on lunastettu."
Tämän lunnaan maksoi Messias, ja
siitä syystä kukaan ei ole suorittanut Israelille väestölaskentaa, eikä kukaan
tiedä uskon laajuutta, koska pelastus on nyt myös pakanoista. Usko sulkee
sisäänsä pakanat, ja heistä voi nyt tulla osa Jumalan temppeliä (1. Kor. 3:17).
Loogisena johtopäätöksenä on, että jos Messias osti meidät täydestä hinnasta,
meillä ei ole oikeutta pysyä poissa temppelistä.
Niillä, jotka suorittavat
temppelipalvelusta, on oikeus syödä temppelistä.
1. Kor. 9:9-14 9 Sanotaanhan
Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä
häristä huolehdi? 10 Kaiketi
hän sanoo tämän meidän vuoksemme. Meitä ajatellenhan on kirjoitettu:
"Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman
osuutensa." 11 Kun
me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme
teiltä aineellisen sadon? 12 Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä
suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta
hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä
Kristuksen evankeliumille. 13 Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat
temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille
tuoduista uhreista osuutensa? 14 Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien
tulee saada elantonsa evankeliumista.
Palkkio, kuten näemme Malakiasta
ja Sananlaskuista, on hedelmällisyys.
Sananlaskut 3:9-10 9 Siitä,
mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit, kaikesta sadostasi paras osa. 10 Silloin varastosi täyttyvät
viljasta ja viini pursuaa puserrusaltaistasi.
Sananlaskut 11:24-26 24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja
köyhtyy. 25 Joka toisia ruokkii, syö
itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda. 26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa
kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.
Joihinkin velvoitteisiin liittyy
siunauksia ja yhteiskunnallinen asema.
Jumalan koko laki painottaa armoa
ja vanhurskautta, eikä temppelissä palveleminen ole merkityksettömiä puheita ja
perinteitä vaan oikeuden ja vanhurskauden toteuttamista.
Matteus 23:23 23 "Voi
teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset
jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä:
oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi
noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.
Temppeli Melkisedekin järjestyksen
mukaan sai kymmenykset Leeviltä. Messiaan tullessa Leevi väistyi uuden pappeusjärjestyksen
tieltä, josta se tuli osaksi. Leevi maksoi kymmenyksiä Melkisedekille (Minun
kuninkaani on vanhurskaus), joka oli Salemin eli Urusalaimin ruhtinaan
periytyvä nimike. Tämän nimikkeen toinen muoto oli Adoni-Sedek, joka
merkitsee Herrani on vanhurskaus tai Vanhurskauden Herra (Joos.
10:1). Se on profetia heidän kuulumisestaan uuteen järjestykseen ja uskoon.
Hepr. 7:1-10 1 Tämä
Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi. Kun Abraham oli
paluumatkalla lyötyään kuninkaat, Melkisedek tuli häntä vastaan ja siunasi
hänet, 2 ja Abraham antoi hänelle
kymmenykset kaikesta saaliistaan. Hän on ensinnäkin "vanhurskauden
kuningas", mitä hänen nimensä merkitsee, ja lisäksi Salemin kuningas eli
"rauhan kuningas". 3 Hänellä ei ole isää, ei äitiä
eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on
kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti. 4 Pankaa merkille, kuinka suuri hän
on: kantaisämme Abrahamkin antoi hänelle kymmenykset, parhaimman osan
sotasaaliistaan. 5 Niiden
Leevin jälkeläisten, jotka on asetettu papeiksi, tulee lain käskyn mukaan
kerätä kymmenykset kansalta, omilta veljiltään, jotka hekin ovat Abrahamin
jälkeläisiä. 6 Mutta
Melkisedek, joka ei ollut heidän sukuaan, otti kymmenykset Abrahamilta ja
siunasi hänet, vaikka Abraham jo oli saanut Jumalan lupaukset. 7 Kiistatontahan on, että
siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja. 8 Edellisessä tapauksessa
kymmenyksiä keräsivät kuolevaiset ihmiset, jälkimmäisessä kymmenykset otti
mies, joka kirjoitusten todistuksen mukaan elää aina. 9 Jopa Leevikin, kymmenysten
kerääjä, joutui Abrahamin välityksellä tavallaan maksamaan hänelle kymmenykset.
10 Hänhän oli vielä
esi-isässään Abrahamissa, kun Melkisedek tuli Abrahamia vastaan.
Tätä näkökohtaa on käsitelty tarkemmin
tutkielmassa Melkisedek (Nro 128).
Jumala vaatii, että kolmannen
vuoden kymmenykset on tuotava Herran eteen, siten kuin 5. Moos. 14:28 säätää.
5. Moos. 14:28 28 "Joka
kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset
omalle paikkakunnallenne,
Nämä kymmenykset, jotka maksetaan
seitsenvuotiskauden kolmantena vuotena, pannaan talteen, kun kansa viettää
juhlaa asuinsijoillaan. Toisten kymmenysten koko tuotto annetaan papistolle,
jotta se huolehtisi köyhistä seitsemän vuoden aikana.
Tästä puhui myös Aamos. Päivittäinen
uhri poistettiin, kun fyysinen temppeli tuhottiin. Kun Hesekielin temppeli on
valmis, käyttöön otetaan uudestaan vain aamu-uhrit. Tämä uhrijärjestys kertoo temppelin ja
peräkkäisten elonkorjuiden tarinan. Aamos puhuu tässä ajasta, joka päättyi
tuhoon ajanlaskumme vuonna 70.
Aamos 4:4 4 Tulkaa
Beteliin -- tekemään syntiä! Gilgaliin -- tekemään lisää syntiä! Tuokaa aamulla
teurasuhrinne ja kolmantena päivänä kymmenyksenne.
Jumala sanoo, että hän on antanut
Israelille hampaiden puhtauden sen asuinsijoillaan, mutta se ei ole palannut
hänen luokseen. Toisin sanoen hän vaivasi heitä nälänhädällä, eivätkä he
sittenkään palaa hänen luokseen (vrt. Aamos 4:1-13). Ne, jotka sortivat köyhiä
ja mursivat puutteenalaiset, saivat tämän osakseen epävanhurskautensa takia,
eivätkä he palanneet Jumalan luo. Yksi näyttää edellyttävän toista. Jos he
ryöstävät Jumalaa, he näyttävät myös sortavan hänen kansaansa sekä köyhiä ja
orpoja.
On pidettävä tarkoin erillään,
mikä on Caesarin ja mikä on Jumalan (Matt. 22:21; Mark. 12:17; Luuk. 20:25).
Näin ollen kaikki valta on
Jumalasta, ja kaikkia vaaditaan suhtautumaan oikein esivaltaan, sillä se on
Jumalan säätämä.
Room. 13:1-10 1 Jokaisen
on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi
Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee
siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa
3 Ei sen, joka tekee
oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis
tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. 4 Se on Jumalan palvelija ja toimii
sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa
turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan
rangaistuksen. 5 Siksi
on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös
omantunnon vaatimuksesta. 6 Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat
Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. 7 Antakaa jokaiselle se, mikä
hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle
pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia 8 Älkää olko kenellekään mitään
velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt
lain vaatimukset. 9 Käskyt
"Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta",
"Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan:
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle
mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
Niillä, jotka ovat uskossa, on
joitakin velvollisuuksia, sillä heidän on annettava Jumalalle ja Jumalan
palvelijoille ja esivallalle, mikä niille kuuluu.
Paras järjestelmä on suoraan
Jumalan profeettojen eli Israelin tuomareiden alaisuudessa. Hallinnollinen
monarkia perustettiin toissijaiseksi ja kalliimmaksi järjestelmäksi.
1. Samuel 8:10-18 10 Samuel
kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. 11 Näin hän sanoi: "Nämä
oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne
ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut
juoksemaan vaunujensa saattomiehinä 12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen
miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä
valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. 13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä
hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa teidän parhaat
peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. 15 Hän kerää veroina kymmenykset
peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. 16 Teidän parhaat orjanne ja
orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. 17 Hän kerää veroina kymmenykset
lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen. 18 Silloin te nostatte hätähuudon
kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra
ei vastaa valitukseenne."
Herra ei kuule Israelia, kun se
kantaa tätä taakkaa, ja se on maksettava.
Aika on rahaa
Lahjoja ja kymmenyksiä ei tule
pidättää. Pidättäminen on varkautta.
2. Moos. 22:29-30 29 Sama
koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää
emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle. 30 Olkaa minun pyhä kansani, älkää
syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.
Kahdeksantena päivänä kaikki Israelin
jälkikasvu on omistettava Jumalalle; nuoret eläimet ja lapset
ympärileikkauksessa ja omistamisessa.
2. Moos. 23:17-19 17 Kolmesti
vuodessa näyttäytykööt kansasi kaikki miehet Herran, sinun valtiaasi, kasvojen
edessä. 18 "Kun uhraat minulle
teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua, älköönkä minun
juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle seuraavaan aamuun. 19 Tuo joka vuosi peltosi
ensimmäisen sadon parhaat hedelmät Herran, Jumalasi, pyhäkköön. Älä keitä
karitsaa emänsä maidossa.
Kieltäytyminen tulemasta Herran
eteen kolmena tilaisuutena ja lahjan kanssa on kapinointia ja varkautta.
2. Moos. 34:19-20 19 "Jokainen,
joka ensimmäisenä tulee ulos äitinsä kohdusta, kuuluu minulle, samoin jokainen
karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen, niin sonnivasikka kuin karitsakin. 20 Mutta aasin ensimmäisen varsan
voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita
siltä niska. Lunasta omaksesi jokainen sinulle syntyvä esikoispoika. Älköön
kukaan tulko eteeni tyhjin käsin.
Älköön kukaan tulko Herran eteen
tyhjin käsin. Myös itsensä pidättäminen Israelin keskuudesta on varkautta.
2. Moos. 34:23-26 23 Kolmesti
vuodessa kokoontukoot kaikki miehet Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. 24 Ja kun minä hävitän kansat sinun
tieltäsi ja ulotan kauas sinun rajasi, niin kukaan ei tavoittele sinun maatasi
omakseen, jos vain vaellat kolmesti vuodessa Herran, Jumalasi, kasvojen eteen. 25 Kun uhraat minulle teurasuhrin
veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua äläkä jätä pääsiäisjuhlan
uhrista mitään tähteeksi seuraavaan aamuun. 26 Tuo joka vuosi peltosi
ensimmäisen sadon parhaat hedelmät Herran, Jumalasi, pyhäkköön. Älä keitä
karitsaa emänsä maidossa.
4. Moos. 18:20-32 20 Herra
sanoi Aaronille: "Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat
osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi.
21 Leevin jälkeläisille minä
annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä työstä, jonka he
tekevät pyhäkköteltassa. 22 Muut israelilaiset eivät tästedes saa tulla pyhäkköteltan
lähelle. Jos he sen tekevät, he syyllistyvät syntiin ja kuolevat. 23 Pyhäkköteltassa saavat vain
leeviläiset suorittaa palvelutoimia, ja heidän on kannettava vastuu tässä
työssä sattuvista rikkomuksista. Tätä säädöstä teidän on noudatettava aina,
sukupolvesta toiseen. Mutta leeviläiset eivät saa omistaa maata, 24 sillä ne kymmenykset, jotka
israelilaiset tuovat minulle uhrilahjana, minä annan leeviläisten
perintöosaksi. Siksi minä olenkin sanonut heistä: 'Leeviläiset eivät saa
perintömaata kuten muut israelilaiset.'" 25 Herra sanoi Moosekselle: 26 "Sano leeviläisille: Kun
otatte israelilaisilta vastaan kymmenykset, jotka minä olen antanut teidän
perintöosaksenne, antakaa tekin puolestanne kymmenesosa niistä Herralle uhrilahjaksi.
27 Se katsotaan uhrilahjaksi
teiltä itseltänne. Se vastaa suoraan puimatantereelta tuotua viljaa ja
viinisammiosta saatua ensiuhria. 28 Näin te annatte Herralle uhrilahjan niistä kymmenyksistä,
joita otatte vastaan israelilaisilta. Tuokaa tämä Herralle kuuluva uhrilahja
pappi Aaronille. 29 Myös
kaikista saamistanne lahjoista teidän on erotettava Herraa varten parhaat osat;
ne teidän on pyhitettävä hänelle. 30 Sano leeviläisille vielä: Kun olette antaneet teille
tuoduista uhrilahjoista parhaan osan, katsotaan loput teille kuuluvaksi
osuudeksi. Se vastaa vilja- tai viinisadosta kymmenysten antamisen jälkeen
jäljelle jäävää osaa. 31 Te ja
teidän perheenne voitte syödä niitä missä tahansa, sillä ne ovat teidän
palkkanne pyhäkköteltassa tehdystä työstä. 32 Erottakaa saamistanne lahjoista
ensin paras osa uhrilahjaksi. Jos ette niin tee, israelilaisten pyhistä
lahjoista tulee minulle kelpaamattomia, ja silloin teidän on kuoltava."
Lahjojen on oltava parhaita, eikä
niitä saa saastuttaa. Toisen uhrin saastuttaminen tai kieltäytyminen antamasta
puhdasta uhria on varkautta ja anastamista. Se ei ole pelkästään selvää
tahallista vahingontekoa, vaan lisäksi puhtaan uhrin tuoma etu tai korvaus on
varastettu, samoin kuin uhri vahingoittuu.
5. Moos. 14:22-29 22 "Luovuttakaa
vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä
kasvaa pelloillanne. 23 Teidän
tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne,
lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa,
jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko
elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne. 24 Mutta jos matka on pitkä -- Herra
näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi -- ettekä siksi kykene viemään
kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä
asuinsijaksi, 25 muuttakaa
ne rahaksi, ottakaa rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra,
teidän Jumalanne, valitsee. 26 Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee,
nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja
syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27 Mutta keskuudessanne asuvaa
leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata. 28 "Joka kolmas vuosi teidän
tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle
paikkakunnallenne, 29 niin
että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä
luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi.
Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä
kaikissa toimissanne.
Toinen kymmenys erotetaan Jumalan
pakollisista juhla-ajoista nauttimista varten. Jos paikat ovat liian kaukana,
kymmenykset voidaan muuttaa rahaksi ja tarpeet voidaan ostaa perille tultaessa.
Nykyään ihmiset eivät ota mukaan elintarpeita, vaan he ottavat rahaa, ja kaikki
paikalla olijat yleensä ostavat juhlatarpeensa. Näin ollen se, että köyhät on
välttämättä ruokittava, ei tule esille yhtä selvästi. Varat, kuten elintarpeet,
otetaan illalla ennen juhlia, niin että kaikkia voidaan auttaa ennen juhlan
alkamista. Myös kieltäytyminen antamasta lahjoja tai auttamasta köyhiä ja
puutteenalaisia on varkautta.
Varkaus pidättämällä tai
lunastamalla kymmenykset
Kymmenysten pidättäminen on
varkautta. Kun henkilön täytyy lunastaa kymmenykset voidakseen käyttää sitä
omiin tarkoituksiin, silloin kymmenyksen lunastamisesta seuraa rangaistus. Jos
kymmenyksiä lunastetaan, rangaistuksena on se, että niiden lunastajan tai
pidättäjän on lisättävä niiden arvoon viidennes. Näin ollen pakollinen 20
prosenttia lisätään kymmenyksiin, jotka käytetään muihin tarkoituksiin.
Aika ja kalenteri
Jumala on säätänyt kalenterin
taivaisiin. Sen toimii kuunvaiheiden mukaan, ja se näkyy selvästi tähtitieteellisistä
laskelmista ja uudenkuunpäivistä. Kieltäytyminen noudattamasta kalenteria
alkuperäisessä muodossaan (eikä juutalaisen Hillel-kalenterin mukaan) on
Jumalan kanssa vietetyn ajan varastamista.
Kieltäytyminen omistamasta
sapattia Jumalalle on Jumalan ajan varastamista. Jokaisen henkilön on
omistettava kyseiset päivät Elävän Jumalan ja hänen järjestelmänsä
tutkiskeluun. Joka seitsemäs vuosi eli sapattivuotena laki on luettava juhlissa,
ja sitä on tutkittava. Kieltäytyminen noudattamasta sapatteja ja lakia on
Jumalan ajan ja asianmukaisen palvonnan varastamista. Jumala vaatii kaikkien
ihmisten palvelevan häntä hengessä ja totuudessa.
Jumalan temppeli
Jumala on antanut ihmisille
taidot ja vaurauden, joiden avulla he voivat omistaa kyseiset taidot ja siunaukset
hänen suuremmaksi kunniakseen. Myös kieltäytyminen käyttämästä taitoja, jotka
Jumala on antanut meille palvelemistaan ja hänen järjestelmäänsä varten, on
varkautta.
2. Moos. 36:1-38 1 Besalel,
Oholiab ja kaikki käsityöläiset, joille Herra on antanut viisautta ja
ymmärrystä valmistaa kaikkea, mitä pyhäkössä tarvitaan jumalanpalvelusta
varten, tehkööt kaiken niin kuin Herra on käskenyt." 2 Mooses kutsui luokseen Besalelin,
Oholiabin ja kaikki käsityöläiset, joille Herra oli antanut taitoa, jokaisen,
joka oli halukas tekemään tätä työtä. 3 He saivat Moosekselta työtään varten kaikki uhrilahjat,
jotka israelilaiset olivat tuoneet pyhäkön ja sen varusteiden tarveaineiksi.
Mutta israelilaiset toivat joka aamu lisää vapaaehtoisia lahjoja. 4 Silloin käsityöläiset, jotka
olivat tekemässä eri töitä pyhäkköä varten, tulivat toinen toisensa perään 5 sanomaan Moosekselle: "Kansa tuo enemmän kuin
tarvitaan niihin töihin, jotka Herra on käskenyt tehdä." 6 Mooses käski kuuluttaa leirissä:
"Kenenkään miehen tai naisen ei pidä enää valmistaa mitään uhrilahjaksi
pyhäkköä varten." Niin kansa
lakkasi tuomasta lahjoja 7 sillä tarvikkeita oli jo kylliksi kaikkien töiden
tekemistä varten, jopa ylikin. 8 Sitten taitavimmat käsityöläiset tekivät telttamajan
kymmenestä kangaskaistasta. Ne oli kudottu kerratusta pellavalangasta sekä
sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta, ja niihin oli
tehty taidokkaita kerubinkuvia. 9 Kunkin kaistan pituus oli kaksikymmentäkahdeksan kyynärää
ja leveys neljä kyynärää; kaikki kaistat olivat samankokoisia. 10 He yhdistivät viisi kaistaa
toisiinsa, samoin toiset viisi, 11 ja tekivät sinipunaisesta villalangasta silmukoita näiden
molempien yhdistettyjen kankaiden niihin reunoihin, jotka tulivat keskenään
vastakkain. 12
Kummankin
kankaan reunaan he tekivät viisikymmentä silmukkaa, niin että ne osuivat
kohdakkain. 13
He tekivät
viisikymmentä kultahakasta ja liittivät niillä kankaat silmukoistaan toisiinsa,
niin että ne muodostivat yhtenäisen telttakankaan. 14 Sitten he tekivät vuohenkarvoista
kangaskaistoja levitettäviksi telttamajan päälle; niitä he tekivät yksitoista. 15 Kunkin kaistan pituus oli
kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää, ja kaikki yksitoista kaistaa
olivat samankokoisia. 16 Viisi
kaistaa he liittivät yhdeksi kappaleeksi, samoin loput kuusi. 17 Kummankin kaistoista kootun kankaan reunaan he tekivät
viisikymmentä silmukkaa. 18 He tekivät vielä viisikymmentä pronssihakasta, joilla
kankaat liitettiin silmukoistaan yhtenäiseksi teltaksi. 19 Telttamajaa varten he tekivät
peitteen punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja sen päälle vielä
merilehmännahkaisen peitteen. 20 He tekivät akasiapuusta telttamajan seinälaudat, jotka
tuli asettaa pystyyn. 21 Jokainen
lauta oli kymmenen kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. 22 Kussakin laudassa oli kaksi
tappia, jotka sopivat niitä vastaaviin reikiin. Tällaisiksi he tekivät
telttamajan kaikki laudat. 23 Telttamajan eteläsivua varten he tekivät kaksikymmentä
lautaa 24 ja näiden kahdenkymmenen
laudan alle neljäkymmentä hopeajalustaa, kunkin laudan alle aina kaksi
jalustaa, joihin tapit sopivat. 25 Telttamajan toista, pohjoisen puoleista sivuseinää varten
he tekivät toiset kaksikymmentä lautaa 26 neljäkymmentä
hopeajalustaa, kaksi jalustaa aina kunkin laudan alle. 27 Telttamajan peräpäätyyn, lännen
puolelle, he tekivät kuusi lautaa 28 ja lisäksi kaksi lautaa kulmalaudoiksi telttamajan
peränurkkiin. 29 Nämä
laudat olivat alhaalta kaksiosaiset, samoin ylhäältä, yhteen liitetyt
ensimmäiseen renkaaseen saakka. Tällaisia olivat molemmat kulmalaudat. 30 Seinälautoja oli siis kahdeksan
ja niillä kuusitoista hopeajalustaa, kaksi jalustaa aina kunkin laudan alla. 31 Poikkipuut he tekivät
akasiapuusta, viisi poikkipuuta telttamajan kummankin sivuseinän lautoja
varten, 32 samoin viisi lännen
puoleisen peräpäädyn lautoja varten. 33 Keskimmäinen poikkipuu oli lautojen keskikohdalla, ja se
sitoi laudat seinän koko pituudelta. 34 He päällystivät laudat kullalla, tekivät niihin kullasta
renkaat pitämään poikkipuita paikoillaan ja päällystivät kullalla myös
poikkipuut. 35
He tekivät
väliverhon sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta sekä
hienosta kerratusta pellavalangasta ja kutoivat siihen taidokkaita
kerubinkuvia. 36 Väliverhon
kiinnittämistä varten he tekivät neljä akasiapuista pylvästä ja päällystivät ne
kullalla. Myös pylväiden koukut olivat kultaa. Näitä pylväitä varten he
valoivat neljä hopeajalustaa. 37 Telttamajan oviverhon he
tekivät korukudontatyönä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta
villasta sekä hienosta kerratusta pellavalangasta. 38 Verhoa varten he tekivät viisi
pylvästä ja niihin koukut. He päällystivät pylväiden päät ja poikkitangot
kullalla ja tekivät pylväitä varten viisi pronssijalustaa.
Temppeli tehtiin tarpeista, jotka
annettiin vapaaehtoisesti, ja se ennakoi hengellistä järjestelmää, jossa ihmiset
antaisivat vapaaehtoisesti itsensä. Temppelin ja palvontajärjestelmän keskus
oli liitonarkku. Tämä esine ennakoi uutta järjestelmää, jossa Jumalan laki
sijoitettaisiin ihmisten sydämiin. Itse asiassa heistä tuli liitonarkku, ja
tästä syystä liitonarkku oli poistettava ja kätkettävä (vrt. tutkielma Liitonarkku (Nro 196) 196.html)). Sitä ei enää palauteta mieliin.
2. Moos. 37:1-29 1 Besalel
teki akasiapuusta arkun, joka oli kaksi ja puoli kyynärää pitkä, puolitoista
kyynärää leveä ja puolitoista kyynärää korkea. 2 Hän päällysti arkun puhtaalla
kullalla sekä sisältä että ulkoa ja teki siihen ylälaitaa ympäröivän
kultareunuksen. 3 Hän
valoi neljä kultarengasta ja kiinnitti ne arkun neljään jalkaan, kaksi rengasta
kummallekin sivulle, 4 teki
kantotangot akasiapuusta, päällysti ne kullalla 5 ja työnsi ne arkun sivuilla
oleviin renkaisiin niin että arkkua voitiin kantaa. 6 Sitten hän teki puhtaasta
kullasta kansilevyn, kaksi ja puoli kyynärää pitkän ja puolitoista kyynärää
leveän, 7 ja takoi kullasta kaksi kerubia, 8 toisen kerubin kannen toiseen ja
toisen sen toiseen päähän, niin että ne olivat kiinteästi kannen kummassakin
päässä. 9 Kerubien siivet olivat
kohollaan kannen yllä ja niiden kasvot vastakkain, kohti arkun kantta. 10 Besalel teki akasiapuusta pöydän,
kaksi kyynärää pitkän, kyynärän leveän ja puolitoista kyynärää korkean, 11 peitti sen pinnat puhtaalla
kullalla ja teki sen ympärille kultareunuksen. 12 Hän ympäröi pöydän kämmenen
korkuisella kehyksellä ja teki kehykseen kultareunuksen. 13 Hän valoi neljä kultarengasta ja
kiinnitti ne pöydän neljän jalan reunoihin. 14 Renkaat olivat heti kehyksen
alapuolella kantotankojen pidikkeinä. 15 Sitten hän teki tangot akasiapuusta ja päällysti ne
kullalla; niiden varassa voitiin pöytää kantaa. 16 Hän teki vielä pöytään kuuluvat
astiat: kulhot, kupit, maljat ja kannut juomauhreja varten. Ne olivat puhdasta
kultaa. 17 Besalel teki kultaisen
lampun. Hän takoi sen jalustoineen ja haaroineen puhtaasta kullasta, ja lampun
kukkakoristeet kantoineen ja terälehtineen olivat samasta kappaleesta kuin koko
muu lamppu. 18
Lampunvarresta
lähti kuusi haaraa, kolme kummallekin sivulle. 19 Kussakin haarassa oli kolme
mantelinkukan muotoista kukkakoristetta kantoineen ja terälehtineen; näin oli
kaikissa kuudessa lampunvarresta lähtevässä haarassa. 20 Lampunvarressa oli neljä
mantelinkukan muotoista kukkakoristetta kantoineen ja terälehtineen, 21 ja lampun ensimmäisen, toisen ja
kolmannen haaraparin alla, näiden kaikkien kuuden lampunvarresta lähtevän
haaran alla, oli aina yksi kanta. 22 Kukkien kannat ja lampunhaarat olivat lampun kanssa yhtä
kappaletta, ja koko lamppu oli taottu puhtaasta kullasta yhtenä kappaleena. 23 Hän teki siihen seitsemän
öljylamppua sekä pihdit ja tuliastiat puhtaasta kullasta. 24 Lamppu kaikkine varusteineen
tehtiin talentista puhdasta kultaa. 25 Hän teki suitsutusalttarin akasiapuusta. Se oli
nelikulmainen, sivuiltaan kyynärän mittainen ja kaksi kyynärää korkea, ja
alttarinsarvet olivat alttarin kanssa samaa kappaletta. 26 Hän päällysti sen puhtaalla
kullalla sekä päältä että sivuilta, samoin alttarinsarvet, ja ympäröi alttarin
kultareunuksella. 27 Kultareunuksen
alapuolelle alttarin kahdelle vastakkaiselle sivulle hän kiinnitti kummallekin
puolen kaksi kultarengasta; ne olivat kantotankojen pidikkeinä, niin että
alttaria voitiin kantaa. 28 Hän teki akasiapuusta myös kantotangot ja päällysti ne
kullalla. 29 Lisäksi hän valmisti
pyhän öljyn ja puhtaan, tuoksuvan suitsukkeen samalla tavoin kuin
ammattitaitoiset voiteensekoittajat.
Sellaista asiaa kuin armonistuin ei ole. Se on peite, ja peitteellä on päällä kaksi
kerubia, mikä on temppelin ja Jumalan temppelin sydän. Yksi näistä voidelluista
peitekerubeista oli Saatana (vrt. Jes. 14; Hes. 28). Toinen näyttää olleen
ylienkeli Mikael tai Messias Jehova-elohimina (vrt. Juudas 9).
2. Moos. 38:1-31 1 Besalel
teki akasiapuusta polttouhrialttarin. Se oli nelikulmainen, viisi kyynärää
pitkä, viisi kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea. 2 Sen neljään kulmaan hän teki
alttarinsarvet, jotka olivat alttarin kanssa samaa kappaletta, ja hän päällysti
alttarin pronssilla. 3 Hän
teki myös kaikki alttariin kuuluvat välineet: tuhka-astiat, tuhkalapiot, vihmontamaljat,
haarukat ja tuliastiat. Kaikki nämä välineet hän teki pronssista. 4 Alttaria varten hän teki myös
verkkomaisen pronssiritilän ja asetti sen alatietä alttarin puoliväliin
kehyksen sisäpuolelle. 5 Hän
valoi kantotankojen pidikkeiksi neljä rengasta, yhden jokaiseen pronssiritilän
kulmaan. 6 Kantotangot hän teki
akasiapuusta, päällysti ne pronssilla 7 ja työnsi ne renkaisiin alttarin molemmin puolin, niin
että alttaria voitiin kantaa. Hän teki alttarin laudoista ja jätti sen ylhäältä
ja alhaalta avoimeksi. 8 Hän
teki vielä pronssisen vesialtaan jalustoineen niiden naisten pronssipeileistä,
jotka suorittivat palvelusta pyhäkköteltan ovella. 9 Besalel teki sitten esipihan.
Pihan eteläiselle sivulle tehtiin hienosta kerratusta pellavasta sata kyynärää pitkät
verhot. 10 Verhoja kannattamaan
tehtiin kaksikymmentä pylvästä ja niille kullekin pronssijalusta sekä
pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 11 Pohjoiselle sivulle tuli samoin
sata kyynärää verhoja, niille kaksikymmentä pylvästä ja kullekin pronssijalusta
sekä pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 12 Läntiselle sivulle tuli verhoja
viisikymmentä kyynärää, niille kymmenen pylvästä ja kullekin jalusta sekä
pylväisiin hopeiset koukut ja poikkitangot. 13 Itäsivu oli viisikymmentä
kyynärää leveä, 14 ja
sinne tuli toiseen päähän viisitoista kyynärää verhoja ja niille kolme pylvästä
jalustoineen, 15 samoin
toiseen päähän. Näin esipihan portin kummallekin puolelle tuli viisitoista
kyynärää verhoja ja niille kolme pylvästä ja kullekin jalusta. 16 Esipihan kaikki verhot olivat
hienoa kerrattua pellavaa, 17 ja pylväiden jalustat olivat pronssia ja pylväiden koukut
ja poikkitangot hopeaa. Pylväiden päät olivat hopealla päällystetyt, ja kaikkia
esipihan pylväitä yhdistivät toisiinsa hopeiset poikkitangot. 18 Esipihan portin oviverho oli
tehty korukudontatyönä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta
villasta ja hienosta kerratusta pellavasta. Sen pituus oli kaksikymmentä
kyynärää ja korkeus viisi kyynärää eli sama kuin esipihan ympärysverhojen. 19 Oviverhoa kannattamaan tehtiin
neljä pylvästä, joilla kullakin oli pronssijalusta. Pylväiden koukut olivat
hopeaa, pylväiden päät olivat hopealla päällystetyt, ja myös poikkitangot
olivat hopeaa. 20 Telttamajan
ja esipihan kaikki kiinnitysvaarnat olivat pronssia. 21 Tämä on laskelma telttamajaan,
liitonarkun asumukseen, käytetyistä tarvikkeista. Mooseksen käskystä
leeviläiset laativat laskelman, jonka tekemistä johti pappi Aaronin poika
Itamar. 22 Urin poika Besalel, Hurin
pojanpoika Juudan heimosta, oli tehnyt kaiken niiden ohjeiden mukaisesti, jotka
Herra oli antanut Moosekselle, 23 ja hänellä oli apunaan Danin heimoon kuuluva Oholiab,
Ahisamakin poika, joka oli koru- ja puuseppä ja osasi myös tehdä
korukudonnaisia sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista
villalangoista sekä hienosta pellavasta. 24 Kulta, jota käytettiin pyhäkön ja sen varusteiden
valmistamiseen, oli tarjousuhrina tuotua kultaa, ja sitä oli kaikkiaan 29
talenttia 730 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan. 25 Hopeaa, jonka asekuntoinen kansa
oli maksanut tarkastuksessa, oli 100 talenttia 1775 sekeliä punnittuna
pyhäkkösekelin painon mukaan; 26 sitä tuli beka-mitta eli puoli sekeliä pyhäkkösekelin
painon mukaan punnittuna kultakin tarkastuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta
ja sitä vanhemmalta mieheltä. Heitä oli kaikkiaan 603 550 miestä. 27 Nämä sata talenttia hopeaa
käytettiin pyhäkön rakentamisessa tarvittujen jalustojen sekä väliverhon
pylväiden jalustojen valamiseen: sadasta talentista tehtiin sata jalustaa, ja
joka jalustaan kului talentti hopeaa. 28 Loput 1775 sekeliä hopeaa käytettiin pylväisiin tulevien
koukkujen valmistamiseen, pylväänpäiden hopeointiin ja pylväitä yhdistävien
poikkitankojen tekemiseen.. 29 Tarjousuhriksi tuotua pronssia oli 70 talenttia 2400
sekeliä. 30 Siitä tehtiin jalustat
pyhäkköteltan oviaukon pylväitä varten, pronssialttari ja siihen kuuluva
pronssiritilä sekä kaikki muut alttariin kuuluvat välineet, 31 samoin esipihan kaikkien
pylväiden jalustat sekä telttamajan ja esipihan verhojen kaikki
kiinnitysvaarnat.
Telttamaja rakennettiin
autiomaassa Israelin väestölaskennan lahjoituksista tai lahjoista. Nämä lahjat
ennakoivat autiomaassa olevaa seurakuntaa ja sitä, että temppeli muodostuu
Jumalan lapsista, jotka Messias lunasti ja sijoitti siihen.
Alttari ja esineet peitettiin, ja
lautaset valmistettiin taotusta pronssista, ja niissä käytettiin seurakunnan
naisten peilejä. Tämä ennakoi naisten asemaa Jumalan temppelissä Jumalan
lapsina jo autiomaassa. Riemuvuosia tuli olla neljäkymmentä autiomaassa
vietettyjen neljänkymmenen vuoden mukaan.
Sekä Juudan että Efraimin
johtajat päästettiin erikseen luvattuun maahan tämän ajanjakson päätyttyä, mitä
kuvastivat Kaleb ja Joosua.
2. Moos. 39:1-43 1 Sinipunaisesta,
purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta tehtiin myös
pyhäkköpalveluspuvut sekä Aaronin pyhät vaatteet niiden ohjeiden mukaisesti,
jotka Herra oli Moosekselle antanut. 2 Efodi-kasukka tehtiin kullasta ja sinipunaisesta,
purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villalangasta sekä hienosta kerratusta
pellavasta. 3
Kulta
taottiin ohuiksi levyiksi. Niistä tehtiin lankoja, jotka taidokkaasti kudottiin
sinipunaisten, purppuraisten ja karmiininpunaisten villalankojen ja
pellavaisten lankojen sekaan. 4 Kasukan ylänurkkiin tehtiin olkakappaleet, jotka pitivät
sen paikoillaan, 5 ja
kasukan päälle tuleva vyötärönauha oli kasukan kanssa yhtä kappaletta ja
samalla tavoin tehty: sekin oli kultaa, sinipunaista, purppuraista ja
karmiininpunaista villaa sekä hienoa kerrattua pellavaa, sen käskyn mukaisesti,
jonka Mooses oli Herralta saanut. 6 Sitten kehystettiin kultapunoksilla ne onykskivet, joihin
Israelin heimojen nimet oli kaiverrettu niin kuin sinettikiviin, 7 ja ne kiinnitettiin kasukan
olkakappaleisiin muistuttamaan Jaakobin pojista, sen käskyn mukaisesti, jonka
Mooses oli Herralta saanut. 8 Tehtiin myös rintakilpi. Se oli taitavasti kudottu, tehty
kasukan tavoin kullasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja
karmiininpunaisesta villasta sekä hienosta kerratusta pellavasta. 9 He tekivät siitä nelikulmaisen,
laukun tapaan kaksin kerroin taitetun, vaaksan pitkän ja vaaksan leveän. 10 Siihen he kiinnittivät neljään
riviin korukiviä: ensimmäiseen riviin karneolin, topaasin ja smaragdin, 11 toiseen turkoosin, safiirin ja
kalsedonin, 12
kolmanteen
hyasintin, akaatin ja ametistin 13 sekä neljänteen krysoliitin, onyksin ja jaspiksen. Ne
kiinnitettiin paikoilleen kultapunoksin kehystettyinä. 14 Kiviä oli Jaakobin poikien mukaan
kaksitoista, yksi kutakin nimeä kohti. Niin kuin sinettikiviä kaiverretaan,
samalla tavoin kaiverrettiin kuhunkin kiveen yksi kahdestatoista heimonnimestä.
15 Rintakilpeä varten he
tekivät puhtaasta kullasta nyörin tapaan punotut ketjut. 16 ja rintakilpeen kaksi
kultapunosta sekä kaksi kultarengasta, jotka he kiinnittivät rintakilven yläkulmiin.
17 Kultanyörit he
kiinnittivät rintakilven yläkulmissa oleviin renkaisiin 18 ja nyörien toiset päät
kultapunoksiin, jotka kiinnitettiin kasukan olkakappaleisiin etupuolelle. 19 He tekivät vielä kaksi
kultarengasta ja kiinnittivät ne rintakilven molempiin reunoihin kilven
taustapuolelle, joka oli kasukkaa vasten. 20 He tekivät toiset kaksi
kultarengasta ja kiinnittivät ne etupuolelle, kasukan kummankin olkakappaleen
alareunan saumakohtaan, mutta silti kasukan vyötärönauhaa korkeammalle. 21 Rintakilpi sidottiin renkaistaan
kiinni kasukan renkaisiin sinipunaisella langalla ja niin, että rintakilpi
pysyi paikoillaan kasukan päällä. Tällaisen käskyn Herra oli antanut
Moosekselle. 22 He
kutoivat kasukan viitan kauttaaltaan sinipunaisesta villasta. 23 Jottei viitan keskellä oleva
pääntie repeytyisi, se oli reunustettu samalla tavoin kuin nahkahaarniskassa. 24 Viitan helmuksiin he tekivät
granaattiomenia kerratusta sinipunaisesta, purppuraisesta ja
karmiininpunaisesta villalangasta. 25 He tekivät puhtaasta kullasta tiukuja, jotka he
kiinnittivät granaattiomenien väliin, 26 niin että granaattiomenia ja tiukuja oli vuorotellen
ympäri helmaa. Viitta oli tehty käytettäväksi pyhäkköpalveluksessa sen käskyn
mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. 27 He valmistivat hienosta
pellavakankaasta paidat Aaronille ja hänen pojilleen 28 ja tekivät turbaanin ja päähineiden nauhat hienosta
pellavasta ja housut hienosta kerratusta pellavasta 29 sekä koristeellisen kangasvyön, joka tehtiin hienosta
kerratusta pellavasta ja sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta
villasta. Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 30 Vielä he tekivät puhtaasta
kullasta ruusukkeen muotoisen pyhän otsakorun ja kaiversivat siihen niin kuin
sinettiin sanat "Herralle pyhitetty". 31 Sitten he kiinnittivät siihen
sinipunaisen langan, jonka avulla koru voitiin sitoa turbaanin yläosaan.
Tällaisen käskyn Herra oli antanut Moosekselle. 32 Niin tulivat valmiiksi kaikki
työt, jotka tehtiin pyhäkköteltan ja sen telttamajan rakentamiseksi.
Israelilaiset olivat tehneet kaiken tarkoin sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses
oli Herralta saanut. 33 He
toivat Mooseksen luo telttamajan, teltan ja kaikki sen varusteet: hakaset,
seinälaudat, poikkipuut, pylväät ja pylväiden jalustat, 34 punaiseksi värjätyistä
pässinnahoista tehdyn peitteen ja merilehmännahoista tehdyn peitteen, suojaavan
väliverhon, 35
liitonarkun
kantotankoineen ja kansilevyineen, 36 pöydän varusteineen ja uhrileipineen, 37 puhtaasta kullasta tehdyn seitsenhaaraisen lampunjalan vierekkäin
rivissä olevine lamppuineen, lampunjalan kaikki varusteet sekä öljyn lamppuja
varten, 38 kultaisen alttarin, pyhän
öljyn, tuoksuvan suitsukkeen ja telttamajan oviverhon, 39 pronssisen alttarin
pronssiritilöineen, kantotankoineen ja kaikkine varusteineen, vesialtaan ja sen
jalustan, 40 esipihan verhot pylväineen ja
jalustoineen sekä esipihan portin oviverhon, niiden kaikkien kiinnitysköydet ja
kiinnitysvaarnat sekä kaikki muut varusteet, joita tarvittiin, kun toimitettiin
jumalanpalvelus pyhäkköteltassa ja sen telttamajassa, 41 pyhäkköpalveluspuvut, pappi
Aaronin pyhät vaatteet ja hänen poikiensa papinpuvut. 42 Israelilaiset olivat tehneet
kaiken sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut 43 Mooses katseli kaikkea, mitä he
olivat valmistaneet, ja näki, että he olivat tehneet täsmälleen Herran käskyn
mukaisesti. Ja Mooses siunasi heidät.
Papiston johdossa oli ylipappi,
joka edusti Israelin kaikkia heimoja, ja hänen rintakilpeensä oli sijoitettu
kaksitoista kiveä, jotka olivat kaksitoista perustusta, jotka oli asetettu
neljään kolmen kiven riviin. Kolme neljän kiven ryhmää kuvastaa neljän elävän
olennon alaista nelijakoa. Kaksi näistä olennoista on elohimin sijainen. Heidät
nähdään myös leijonan- ja ihmisenpäisten olentojen kerubeissa Hesekielin temppelin
seinillä (Hes. 41:19). Kaksitoista peruskiveä ovat kahdentoista heimon kaksitoista
päätä Jumalan kaupungissa (vrt. tutkielma Jumalan kaupunki (Nro 180) P180.html)). Ilm. 21:19-20
luettelee kivet eri tavalla. Rintakilven pussissa ovat uurim ja tummim. Nämä
ovat Jumalan oraakkelien kaksi kiveä (vrt. myös tutkielma Jumalan
oraakkelit (Nro 184)P184.html)). Heimot itse ohjataan valtakunnassa
erityisiin velvollisuuksiin ja asemiin, ja tämä on toisen tutkielman aihe.
Jumala jakaa paikat Jumalan valtakunnassa, ja niiden täytäntöönpano annetaan
Kristukselle.
Luominen
Luomakunta on Jumalan
hallinnassa, maa ja sen täyteys, ja hän on antanut sen ihmisille, jotta he
hallitsisivat luomakuntaa ja kaikkea, mitä siitä on, käyttäen, alistaen, pitäen
ja suojellen Jumalan suunnitelman mukaan (1. Moos. 1:26-31; Ps. 24:1; 50:12; 1.
Kor. 10:26-28).
2. Moos. 9:29 29 Mooses
sanoi hänelle: "Kun minä lähden tästä kaupungista, kohotan käteni Herraa
kohti rukoukseen. Ukkonen lakkaa eikä rakeita enää sada, ja siitä tiedät, että
maa on Herran.
Kansat eivät ole pelänneet Jumalaa
eivätkä näin ollen vielä pääse perintöönsä (vrt. 2. Moos. 9:29-35; ja tutkielma
Mooses ja Egyptin jumalat (Nro 105)P105.html)).
Meidän tarkoituksenamme on tulla
jumaliksi eli elohimeiksi, mutta Jumalan tahdon mukaan eikä varkaudella, kuten
tapahtui Aadamin ja Eevan lankeemuksessa (1. Moos. 3:5). Mystisismi tai
pyrkimys olla tasavertainen Jumalan kanssa Jumalana on sama virhe kuin se,
jonka Eeva teki Saatanan yllytyksestä. Meidät kaikki on ennaltamäärätty,
valittu, kutsuttu, vanhurskautettu ja kirkastettu (Room. 8:29-30). Me olemme
pukeneet yllemme uuden ihmisen Jumalan kutsusta, ja meidät on uudistettu
tiedossa. Se annetaan vapaasti, mutta sitä ei voi saada varkaudella (Kol.
3:10).
Ap. t. 2:41-47 41 Ne,
jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli
sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. 42 Seurakunta kuunteli ja noudatti
uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä,
mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. 43 Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten
kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. 44 Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja
kaikki oli heille yhteistä. 45 He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin
kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. 46 Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja
kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin
mielin. 47 He ylistivät Jumalaa ja
olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa
niitä jotka pelastuivat.
Luomakunta odottaa Jumalan
lapsien ilmestymistä.
Room. 8:19-23 19 Koko
luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 20 Kaiken luodun on täytynyt taipua
katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on
alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 21 että myös se pääsee kerran pois
katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22 Me tiedämme, että koko luomakunta
yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23 Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi
lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi
pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.
Valitut eivät ole niin kuin ne,
jotka turmelevat Jumalan sanan, vaan he puhuvat vilpittömästi Jumalan silmissä
Kristuksessa (2. Kor. 5:17). Maailmasta suurin osa eli monet ovat turmelleet
Jumalan sanan ja muuttaneet ajat ja lain. He ovat irrottaneet Testamentit
asiayhteydestään ja yrittäneet varastaa ikuisen elämän lahjan, joka annettiin
vapaasti niille, jotka Jumala on kutsunut oman tarkoituksensa mukaan.
Jumala haluaa kuuliaisuutta
enemmän kuin uhria.
2. Moos. 19:5 5 Jos te
nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan
kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun.
Mitä Jumala vaatii meiltä?
5. Moos. 10:12-17 12 "Kuulkaa
siis, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen,
että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä
ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne 13 ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja
säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. 14 "Herralle, teidän
Jumalallenne, kuuluvat taivas ja taivasten taivaat sekä maa ja kaikki, mitä
maan päällä on. 15 Ja kuitenkin Herra mieltyi juuri
teidän esi-isiinne. Heitä hän rakasti, ja teidät, heidän jälkeläisensä, hän on
valinnut kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. 16 Ympärileikatkaa siis sydämenne --
taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko. 17 Herra, teidän Jumalanne, on
jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole
puolueellinen eikä häntä voi lahjoa.
Meidän on noudatettava hänen
käskyjään niitä muuttamatta.
Kasvit ja eläimet
Karja on Herran, mutta sitä voidaan
käyttää. Säädetty järjestelmä on tarkoitettu suojelemaan vahingolta (vrt.
2. Moos. 21:28-32; vrt. tutkielma Laki ja kuudes käsky (No. 259)P259.html))
Pidättäminen voi olla varkautta, kuten
olemme nähneet. Tämä järjestelmä ulottuu Jumalasta aina papistoon, viranomaisiin,
ja koko luomakunta eläimiin. On kirjoitettu: Älä sido puivan härän suuta. Ei
kai Jumala tässä häristä huolehdi? (vrt. 5. Moos. 25:4; 1. Kor. 9:9; 1. Tim.
5:18).
Se, joka ei huolehdi perheestään,
häpäisee uskon ja on epäuskoista pahempi. Kaikki tällainen laiminlyönti on
varkautta.
Ruokalakeihin liittyvä
varkaus
Ruokalait tähtäävät yksilön, ravintoketjun
ja ympäristön ylläpitoon. Ruokalakien näkökohtia on käsitelty tutkielmissa
Ruokalait (Nro 15) ja Laki ja kuudes käsky (No. 259)P259.html).
Epäpuhtaan ruoan syöminen on
paitsi epäviisasta terveyden kannalta myös varastamista rakenteesta, jonka
Jumala on säätänyt planetaarisessa järjestelmässä. Ei ole epäilystäkään siitä,
että ruokalaeilla on tieteellinen perusta ja ne ovat voimassa. Puhtaat eläimet
syövät ravintoketjusta, joka meidät käsketään säilyttämään.
Maapallon rappio on suora seuraus
varastamisesta Jumalalta ja hänen luomakunnaltaan nauttimalla asioita, joita
meidän ei ollut lupa nauttia.
Ympäristöetiikka
Jotkin lait liittyvät siihen, mitä
saamme ottaa ja mitä emme saa tappaa ympäristön suhteen. Lakeja, jotka koskevat
sitä, mitä saa tappaa ja mitä ei, kuten lakeja, jotka koskevat eläimiä ja
lintuja ja niiden poikasia, käsitellään tutkielmassa Laki ja seitsemäs käsky (Nro 259)P259.html). Kieltäytyminen
noudattamasta rajoituksia, jotka koskevat luontoa ja sen jälkeläisiä, sapatteja
ja ympäristön pitkän aikavälin suojelua, on varkautta, ja siitä on maksettava
vankeudella. Maa saa sapattinsa (ks. jäljempänä).
Julkinen
omaisuus
Jumalan lain mukaisesti vapaan
ympäristön periaatteen lisäksi on olemassa myös yhteiskunnan omistaman
omaisuuden periaate. Tällä julkisen omaisuuden periaatteella on kaksi puolta.
Julkinen omaisuus ja
yleinen oikeus
Ensimmäinen puoli on omaisuus,
jonka kruunu omistaa omiin tarkoituksiinsa. Toinen puoli on yhteinen omaisuus,
jonka koko yhteisö omistaa ja joka on yhteisön käytössä. Tämä yhteisen
omaisuuden periaate ilmenee Raamatussa laidunmaina. Ne ovat leeviläisten
kaupunkien sisällä olevia maita, joissa eläimiä voidaan laiduntaa yhteisesti. Tähän
periaatteeseen on aina perustunut kansojemme keskuudessa vallitseva periaate
eli common law. Se, että kruunu ottaa maita, jotka kuuluvat itse asiassa
tavalliselle kansalle, on varkautta, aivan samoin kuin se kuuluisi yksilöille. Omaisuus
on näin ollen saatava oikeudenmukaisin ehdoin. Yhteisiin maihin on myös
sovellettava kaupunkisuunnittelua, jossa asutusalueet jaetaan. Raamatun mukaan
tämä on todellinen laidunmaa.
Yksityinen
omaisuus
Yksilön oikeudet liittyvät
erittäin tiiviisti yksityisomaisuuden periaatteeseen. Oikeus omaisuuteen on
säädetty Raamatun laissa.
Oikeus omaisuuteen
Jokaisella henkilöllä on oikeus
omaisuuteen, joka ilmenee keskinäisenä rakkautena, kuten edellä näimme.
Room. 13:8-10 8 Älkää
olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa
toista, on täyttänyt lain vaatimukset. 9 Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä
tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki
muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi." 10 Rakkaus
ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
Jokaisen on oltava turvassa, eikä
kukaan saa pelottaa toista (3. Moos. 26:6).
Kun kansa on perillä, ihmisen
oikeudet perintöönsä määritellään rajojen ja katselmuksen mukaan. Rajan
siirtäminen on varkautta.
5. Moos. 19:14 14
"Kun asutte perintömaillanne siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne,
antaa omaksenne, te ette saa siirtää tilustenne rajamerkkejä niiden
alkuperäisiltä paikoilta.
Tällaiseen toimintaan sovelletaan
korvauslakeja, koska sillä varastetaan sato, sillä maata ei siirretä ikuisesti.
Tämä toiminta tuo mukanaan
kirouksen (5. Moos. 27:17; vrt. San. 22:28; 23:10).
Rajamerkkien poistaminen ja
meneminen orpojen pellolle on varkautta tai osoitus aikomuksesta varastaa. Jumala
puolustaa orpoja. Viranomaisilla on kuitenkin lainmukainen velvollisuus puuttua
tällaiseen toimintaan. Job syytti Jumalaa, koska tällainen toiminta oli
käynnissä (Job 24:2). Kuitenkin Jumala näkee ja tuomitsee.
Omistuksen rajoitukset
riemuvuosijärjestelmässä
3. Moos. 25:1-11 1 Herra sanoi Moosekselle Siinainvuorella: 2 "Sano israelilaisille: Kun te saavutte
siihen maahan, jonka minä teille annan, maan tulee joka seitsemäs vuosi saada
sapatinlepo Herran kunniaksi. 3 Kuutena vuotena voit kylvää peltosi, leikata viinitarhasi
köynnöksiä ja korjata satoa, 4 mutta seitsemäs vuosi on maan lepovuosi, Herralle
pyhitetty sapatti. Silloin et saa kylvää peltoasi etkä leikata viinitarhasi
köynnöksiä. 5
Älä korjaa
sitä viljaa, joka itsestään kasvaa peltoosi, äläkä kokoa hoitamattomiin
köynnöksiisi kasvaneita rypäleitä. Silloin on maan sapattivuosi. 6 Levossa oleva maa antaa kuitenkin
ravinnon teille, niin sinulle kuin orjillesi, palkkalaisillesi ja luonasi
asuville muukalaisille. 7 Myös
karjasi ja muut eläimet voivat syödä kaikkea, mitä maa itsestään tuottaa. 8 "Laske seitsemän
vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt
seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9 anna silloin seitsemännen kuun
kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet
kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää
viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen
omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa
menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata
sukunsa luo. 11 Viettäkää
riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko
peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin
kasvaneita rypäleitä,
Nämä velvollisuudet koskevat maan
omistusoikeutta, joka kuuluu viime kädessä Jumalalle. Maan käyttöön liittyy
myös velvollisuuksia.
3. Moos. 25:23-28 23 "Maata
myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se takaisin, sillä maa on minun ja te
olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia. 24 Siksi teidän tulee siinä maassa,
jonka saatte omaksenne, pitää voimassa oikeus lunastaa myyty maa takaisin. 25 Jos joku teistä köyhtyy ja joutuu
myymään maataan, hänen lähin sukulaisensa on velvollinen lunastamaan sen. 26 Jos joku, jolla ei ole
lunastajaa, vaurastuu myöhemmin, niin että hän pystyy lunastamaan omansa
takaisin, 27 maan alkuperäistä hintaa
on alennettava sen mukaan, montako vuotta myynnistä on kulunut. Maksettuaan
lunastushinnan hän saa palata perintömaalleen. 28 Mutta jos hänen varansa eivät
riitä maan lunastamiseen, hänen myymänsä maa jää ostajan haltuun seuraavaan
riemuvuoteen saakka. Riemuvuotena ostajan on luovuttava maasta ja entinen
omistaja saa perintömaan taas haltuunsa.
”Muurien ympäröimän”
kaupungin ulkopuolella olevaa maata ei saa pitää ikuisesti. Myös maan
omistamisen rakenteeseen liittyy rajoituksia. Ne vaihtelevat velvollisuuksien
mukaan.
3. Moos. 25:29-34 29 "Jos
joku myy muurien ympäröimästä kaupungista asuintalon, hänellä olkoon oikeus
lunastaa se takaisin yhden vuoden kuluessa myynnistä; vain tämän ajan hänellä
on lunastusoikeus. 30 Ellei
taloa lunasteta takaisin vuoden kuluessa myynnistä, se siirtyy pysyvästi
ostajan ja hänen jälkeläistensä omaisuudeksi eikä sitä tarvitse luovuttaa
takaisin edes riemuvuotena. 31 Sitä vastoin muurittomissa kylissä sijaitseviin taloihin
pätee sama kuin peltomaihinkin: myyjä säilyttää lunastusoikeutensa niihin, ja
ne on luovutettava takaisin riemuvuotena. 32 Leeviläisillä kuitenkin on aina
lunastusoikeus niihin taloihin, jotka sijaitsevat heidän kaupungeissaan. 33 Jos leeviläisen myymää
kaupunkitaloa ei ole lunastettu takaisin, se on palautettava riemuvuotena,
sillä leeviläisille heidän kaupunkiensa talot ovat perintöosa Israelissa. 34 Heidän kaupunkiensa laidunmaita
ei saa myydä lainkaan; ne ovat heidän ikuista perintöomaisuuttaan.
Tämä jaottelu muurien ympäröimiin
ja muurittomiin kaupunkeihin määrää sen, mikä on lunastettava määrä ja mikä on
osa riemuvuoden ennallistamista. Ainoastaan muurien ympäröimien kaupunkien
talot voidaan myydä pysyvästi. Pappien kaupunkeja, joihin näyttää kuuluvan
turvakaupungit, ei saa myydä pysyvästi, vaan papit saavat lunastaa ne milloin
tahansa. Muurien ympäröimän kaupungin ulkopuolella olevaa maa-aluetta eli
maalaiskyliä tai muurittomia kaupunkeja ei saa poistaa
riemuvuosijärjestelmästä. Näin ollen tämä erottelu liittyy ennallistamista ja
korvausta ja omistusta koskevaan lakiin. Kaupungissa oleva henkilö, joka myy
pysyvästi, voi lunastaa tonttinsa takaisin vuoden kuluessa myynnistä. Muuten se
liittyy tonttiin pysyvästi. Mitään muuta kiinteistöä ei saa myydä ikuisesti
rajoittamattomaan omistusoikeuteen.
Henkilön koskemattomuus
Kautta aikojen ihminen on käynyt
kauppaa ihmisillä, ja hän on myös ottanut heidät palkollisiksi ja
sopimussuhteiseksi työvoimaksi. Jalkapalloilijat ovat sopimussuhteisen työjärjestelmän
yksi, vaikkakin kallis, muoto.
Ihmiset joutuvat usein koville ja
kärsivät siitä syystä. Joissakin säädöksissä meitä vaaditaan suojelemaan
yksilöä, ja myös kieltäytyminen täyttämästä velvollisuuksiamme toisiamme
kohtaan on varkauden muoto.
3. Moos. 25:35-43 36 "Jos
joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty huolehtimaan
itsestään, auta häntä, että hän voisi elää teidän joukossanne yhtä hyvin kuin
maahan muuttanut siirtolainen tai muukalainen. 36 Sinun ei pidä periä häneltä
korkoa etukäteen eikä takaisinmaksun yhteydessä. Pelkää Jumalaasi ja huolehdi
siitä, että lähimmäisesi voi elää teidän keskuudessanne. 37 Älä peri häneltä korkoa
lainaamastasi rahasta, ja jos annat hänelle ruokaa, älä vaadi häneltä takaisin
yli antamasi määrän. 38 Minä
olen Herra, teidän Jumalanne. Minä toin teidät pois Egyptistä antaakseni teille
Kanaaninmaan ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. 39 "Jos joku israelilainen,
sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä
pane häntä tekemään työtä orjana, 40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai
muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen
saakka, 41 minkä jälkeen hänen on
saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä
perintömaille. 42 Kaikki
israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja
siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään. 43 Älä pane israelilaista
orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.
Näin ollen kukaan kansassa ei voi
olla orja, eikä häntä voi pakottaa kovaan palvelukseen. Tästä on kauaskantoinen
seuraus, nyt kun pakanakansat on johdettu Jumalan valtakuntaan. Ne, jotka
kieltäytyvät olemasta kansan ja seurakunnan osa, voidaan pakottaa lain mukaan.
3. Moos. 25:44-46 44 Orjanne
ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. 45 Voitte ostaa orjiksenne myös
keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään,
vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää
pysyvänä omaisuutenanne, 46 ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka
samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta
toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön.
Tämän lain tarkoitus on osoittaa
kansalaisuuden selvä etu Israelin kansassa.
3. Moos. 25:47-55 47 Jos
keskuudessanne asuva siirtolainen tai muukalainen rikastuu ja hänen
israelilainen naapurinsa köyhtyy ja myy itsensä tuolle siirtolaiselle tai
muukalaiselle tai siirtolaisen suvun jälkeläiselle, 48 israelilaisen saa lunastaa
vapaaksi, vaikka hän on myynyt itsensä orjaksi. Jonkun hänen veljistään tulee
lunastaa hänet; 49 myös
hänen setänsä, sedän poika tai muu verisukulainen voi lunastaa hänet, ja jos
hän rikastuu, hän voi itsekin lunastaa itsensä vapaaksi. 50 Lunastajan tulee laskea ostajan
kanssa, montako vuotta riemuvuoteen oli siitä vuodesta, jolloin hän myi
itsensä, ja hänen myyntihintansa jaetaan näiden vuosien luvulla; vuodet
arvioidaan kuten päiväpalkkalaisen vuodet. 51 Lunastusrahana on maksettava se
osa myyntihinnasta, joka vastaa jäljellä olevien palvelusvuosien määrää: 52 summa on siis suurempi tai
pienempi sen mukaan, kuinka monta vuotta on jäljellä riemuvuoteen. 53 Israelilaisen on saatava olla
isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan vuodeksi
kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön. 54 Ellei kukaan sukulainen lunasta
häntä, hänen on perheineen päästävä vapaaksi riemuvuotena, 55 sillä israelilaiset ovat vain minun orjiani. He kuuluvat
minulle, joka toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Kieltäytyminen kohtelemasta
oikeudenmukaisesti Israelin kansalaisten aikaa ja työtä on varkautta. Näistä
käskyistä seuraa näin ollen välttämättä työtä ja elinkeinoa koskevat lait. Jumala,
ei kukaan ihminen, omistaa Israelin, joten kaikki Israelissa, sekä syntyperäiset
ja kääntyneet pakanakansat, ovat Herran omaisuutta eivätkä orjia. Kukaan
kansalainen tai elin ei voi myöskään myydä heitä orjiksi.
Tämä laki palautetaan voimaan
Israelille, ja riemuvuosijärjestelmä palautetaan voimaan, kuten hän puhui
palvelijansa Jeremian kautta (Jer. 32:6-44).
Karitsa on lunastanut ihmiset
Jumalalle ja ohjaa heidät pyhään asuinsijaansa, kuten näemme laulusta Herralle
(2. Moos. 15:1-19).
2. Moos. 15:1-19 1 Silloin
Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: Minä laulan
ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen
suisti! 2 Herra on minun väkeni ja
voimani, hän pelasti minut. Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän, minun
isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. 3 Herra on soturi, Jahve on hänen
nimensä. 4 Faraon vaunut ja
sotajoukot hän syöksi mereen, vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. 5 Syvyydet peittivät heidät, he
painuivat pohjaan kuin kivi. 6 Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan, sinun
oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen. 7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat
vastustajasi, ja kun päästät valloilleen vihasi loimun, se polttaa heidät kuin
oljet. 8 Sinun vihasi henkäys sai
vedet kasautumaan. Vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri, syvyyksien
vedet jähmettyivät keskellä merta. 9 Vihollinen sanoi: "Minä ajan heitä takaa, otan
heidät kiinni, käyn saaliin kimppuun, saan kaikkea mielin määrin. Minä
paljastan miekkani, minä tuhoan heidät." 10 Sinä puhalsit jälleen, ja meri
peitti heidät. Vyöryviin vesiin he upposivat kuin lyijy. 11 Kuka on sinun vertaisesi, Herra,
jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen, maineteoissasi
pelättävä, sinä ihmeiden tekijä! 12 Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. 13 Sinä johdatit hyvyydessäsi
kansaa, jonka olit vapauttanut, voimallasi sinä veit sen pyhille
asuinsijoillesi. 14 Siitä
kuullessaan kansat vapisivat, ahdistus valtasi Filistean asukkaat. 15 Silloin säikkyivät Edomin
ruhtinaat, Moabin mahtimiehet vapisivat, kaikki Kanaanin asukkaat menettivät
rohkeutensa. 16 Pelko
ja kauhu on langennut heidän ylleen, sinun kätesi voimasta he kivettyvät
paikoilleen, kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi, kunnes kansa, jonka
otit omaksesi, on kulkenut ohi. 17 Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan
maahasi, vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra, sinun pyhäkköösi, jonka kätesi
ovat perustaneet. 18 Herra
on kuningas aina ja ikuisesti! 19 Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat
tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta
israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki.
Ja Herra asuu meidän keskellämme,
jotka emme kaadu autiomaassa. Sen vuoksi älkää saattako epäpuhtaaksi maata,
jossa asutte ja jossa myös minä, Herra, asun teidän keskuudessanne (4. Moos.
35:34: 20:22-24).
Älkää myöskään tinkikö Herran
uhreista (4. Moos. 15:1-12). Jos tinkiminen johtuu tietämättömyydestä, silloin
on tehtävä sovitus (4. Moos. 15:17-28).
Kukaan ei kuitenkaan voi lunastaa
veljeään, ainoastaan Kristus (Ps. 49:6-7).
Eriarvoisuuteen perustuva
varkaus lain mukaan
Eriarvoisuuteen perustuva varkaus
on lain mukaan kielletty.
4. Moos. 15:13-16 13 "Näin
tehköön jokainen syntyperäinen israelilainen tuodessaan eläimiä tuoksuvaksi
tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa. 14 Kun joku teidän keskuudessanne tilapäisesti tai pysyvästi
asuva muukalainen haluaa uhrata tuoksuvan tuliuhrin, joka on Herralle mieluisa,
hänen tulee tehdä samalla tavoin kuin te itse teette. 15 Jumalaa palveltaessa koskevat
teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän
on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä
muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te. 16 Sama laki ja samat säädökset
koskevat sekä teitä että teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia."
Samoin sovitusta koskee yksi
laki.
4. Moos. 15:29-31 29 Sama
laki koskee jokaista, joka erehdyksessä tekee rikkomuksen, olipa hän
syntyperäinen israelilainen tai keskuudessanne asuva muukalainen 30 "Mutta jokainen, joka tekee
rikkomuksen tahallaan, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai muukalainen,
loukkaa teollaan Herraa. Siksi hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 31 Koska hän on halveksinut Herran
sanaa ja rikkonut hänen käskyään vastaan, hänet on surmattava. Hän yksin joutuu
kantamaan vastuun teostaan."
(vrt. 5. Moos. 28:63).
Näin ollen puolueelliseen
tuomitsemiseen perustuva varkaus on kielletty (vrt. San. 18:5, 11).
5. Moos. 1:17 17 Älkää
tuomitessanne olko puolueellisia, vaan kuunnelkaa alhaista samoin kuin ylhäistäkin.
Älkää pelätkö ketään, sillä tuomareina te toimitte tehtävässä, jonka Jumala on
teille antanut. Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun
tutkittavakseni.'
(vrt. 5. Moos. 1:11-18).
Valtaan perustuva varkaus
Valtaan perustuva varkaus eli nepotismi
on kielletty.
Hes. 46:18 18
Ruhtinas ei liioin saa väkivalloin ottaa itselleen alamaistensa perintömaata,
hän ei saa häätää ketään tämän omalta maalta. Hänen tulee antaa pojilleen
perintöosat omasta alueestaan, ettei kukaan minun kansastani joutuisi lähtemään
perintömaaltaan."
Näin ollen omaisuuden hankinta on
suoritettava oikeudenmukaisin ehdoin, eikä se saa sotkea riemuvuosijärjestelmää
eikä pitää joidenkin henkilöiden puolta (vrt. myös San. 28:19). Kruunun tai
valtion ei tule hankkia maata nepotistisiin tai tarpeettomiin tarkoituksiin.
Omaisuuden hankinta
oikeudenmukaisin ehdoin on tärkeimpiä seikkoja vapaan ja oikeudenmukaisen
yhteiskunnan säilyttämisessä.
Esineen ja
aseman korvaaminen
Kaiken lainsäädännön tarkoitus
kuuluu luokkiin Ehkäisy ja sitten korvaaminen
sekä Esineen ja aseman korvaaminen.
Efe. 4:28 28 Varas
älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti
toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.
Jotkin lait koskevat kuitenkin
varkaudesta seuraavia rangaistuksia ja oikeuskeinoja.
Etenevän heimojen välisen
eriarvoisuuden estäminen
Perintölait, joiden olemme
nähneet perustuvan viidenteen ja kuudenteen käskyyn, auttavat tai suojelevat
heimon tai kansan vaurauden koskemattomuutta. Me näimme tämän laeissa, jotka 4.
Moos. 27:1-11 mainitsee.
Oikeus omaisuuden siirtoon
Myöskään perintöasioissa ei tule
pitää henkilöiden puolta. Myös se on varkautta. Sillä isien omaisuus kuuluu
heimolle riemuvuoden mukaan eikä suosionosoituksena.
5. Moos. 21:15-17 15 Jos
miehen kaksi vaimoa, joista toinen on hänelle rakkaampi kuin toinen,
synnyttävät kumpikin pojan ja jos esikoispoika on sen vaimon synnyttämä, jota
mies rakastaa vähemmän, 16 hän
ei perinnönjaosta määrätessään saa suosia lempivaimonsa poikaa ensin syntyneen
kustannuksella. 17 Hänen
on tunnustettava ensin syntynyt poika esikoisekseen ja annettava hänelle
kaksinkertainen osuus omaisuudestaan, sillä poika on hänen miehuutensa
ensimmäinen hedelmä ja esikoisoikeus kuuluu hänelle.
Esikoisten oikeudet menetettiin
synnin vuoksi Israelissa ja patriarkkojen keskuudessa, kuten näimme esimerkiksi
Ruubenin tapauksessa. Tämä toiminta ennakoi sitä mahdollisuutta, että valitut menettävät
asemansa synnin vuoksi. Esikoisten oikeuksilla pyritään turvaamaan vastuun
jatkuvuus suvussa.
Oikeudenmukaisuuden periaate
Koko laissa edellytetään
oikeudenmukaisuutta heimossa ja suvuissa. Kansakunta on vastuussa suvusta ja
kansasta.
Oikeuspohjaisen teorian
logiikasta seuraa näin ollen, että yksilöllisiä oikeuksia ei voi olla,
ainoastaan velvoiteteoria. Yhteiskunta,
joka paisuttelee yksilöllisiä oikeuksia, ei maksimoi pitkän aikavälin hyötyä. Näin
ollen koko Raamatun laki perustuu velvollisuusteoriaan sukua ja kansakuntaa
kohtaan, ja se seuraa ennen kaikkea velvollisuudesta Jumalaa kohtaan. Samalla tavoin
yhteiskunnalla on sen mukainen velvollisuus yksilöä kohtaan. Näin ollen koko
oikeudenmukaisuuden järjestelmä on säädetty velvollisuudeksi ensimmäisessä ja
toisessa suuressa käskyssä.
Tavallinen varkaus
Kahdeksannen käskyn mukainen
ensimmäinen ja ensisijainen kategoria on tavallinen varkaus. Varkaus esiintyy
monissa muodoissa, kuten olemme nähneet. Varkauden kaksi ensimmäistä muotoa
ilmaistiin itsenäisinä käskyinä, nimittäin elämän varastaminen kuudennessa
käskyssä ja perheen varastaminen seitsemännessä käskyssä. Kahdeksas käsky
koskee ainoastaan omaisuuden lievempiä muotoja, nimittäin kiinteää ja irtainta omaisuutta.
Näin ollen kymmenes käsky lukee vaimon
osaksi kiinteää ja irtainta
omaisuutta himoitsemisen luokituksen
mukaan.
Varkaudella on kaksi ominaispiirrettä.
Ruoan varastaminen tuo tuomion sekä perheelle että yhteiskunnalle. Se on joka
tapauksessa varkautta, ja siitä maksetaan monella tapaa, ei vähiten maineen
menettämällä.
San. 6:30-31 30 Halveksitaanhan
sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen 31 kiinni jäätyään hän joutuu
maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa.
(vrt. San. 13:11)
Jumala antaa vaurautta, eikä
kenenkään myöskään pidä antaa nähdä nälkää.
5. Moos. 8:17-18 17 Älkää
siis kuvitelko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillänne hankkineet
itsellenne tämän vaurauden. 18 "Muistakaa Herraa, Jumalaanne. Hän yksin antaa
teille voimaa hankkia vaurautta. Herra täyttää nyt lupauksensa, jonka hän
valalla vahvistaen antoi esi- isillenne.
Aseman palauttaminen on
'yhteiskunnan tehtävä’ varkaan suhteen (Efe. 4:28).
Painoihin ja mittoihin
perustuva varastaminen
3. Moos. 19:35-37 35 "Älkää
pettäkö jakaessanne oikeutta, älkää myöskään mitatessanne pituutta, painoa tai
tilavuutta. 36
Teillä tulee
olla virheetön vaaka, ja punnusten, eefa-mitan ja hin-mitan on oltava oikeat.
Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä. 37 Sen tähden noudattakaa kaikkia
minun lakejani ja käskyjäni ja täyttäkää ne. Minä olen Herra."
Samoja mittoja on käytettävä
kotona ja työssä, ja väärien painojen ja mittojen käyttäminen on varkautta. Sinun
on annettava täysi mitta pidentääksesi elämää, kuten viidennessä käskyssä,
sillä se on myös vanhurskautta ja Herran työtä (vrt. Miik. 6:10-11; San. 11:1;
16:11; 20:10, 23).
5. Moos. 25:13-16 13 "Älkää
pitäkö kukkarossanne eripainoisia punnuksia. 14 Älkää pitäkö talossanne kahta
erikokoista eefa-mittaa. 15 Teillä tulee olla oikean painoiset punnukset ja oikean
kokoiset eefa- mitat, että saisitte elää vanhoiksi siinä maassa, jonka Herra,
teidän Jumalanne, antaa teille. 16 Jokainen väärien punnusten ja väärien mittojen käyttäjä
on Herralle iljetys.
Painojen ja mittojen
standardeista puhutaan profeetta Hesekielin kautta.
Hes. 45:9-12 9 "Näin
sanoo Herra Jumala: Jo riittää, Israelin ruhtinaat! Jättäkää väkivalta ja
sorto, noudattakaa lakia ja oikeutta. Älkää enää häätäkö minun kansaani sen
omilta mailta. 10 "Olkoon
vaakanne oikea, ja olkoon teillä oikea eefa-mitta ja oikea bat-mitta. 11 Eefan ja batin tulee olla yhtä
suuret, niin että bat on kymmenesosa homeria ja eefa samoin homerin
kymmenennes. Niiden tilavuus on tarkistettava homerin mukaan. 12 Sekelin painon tulee olla
kaksikymmentä geraa. Pitäkää huoli, että viisi sekeliä aina painaa tarkalleen
viisi sekeliä ja kymmenen sekeliä tarkalleen kymmenen. Minan tulee olla
viisikymmentä sekeliä.
Parjaukseen ja
pahansuopuuteen perustuva varkaus
Useimmat ihmiset eivät ole tietoisia
siitä, että parjaus ja pahansuopuus on varkautta ja vahingoittaa ihmistä.
Ihmiset eivät pidä vakavana parjauksen toistamista toisista asioissa, joissa
he ovat usein valinneet tietyn puolen. Väärä uskonto on aikojen kuluessa johtanut
parjaukseen ja pahansuopuuteen enemmän kuin mikään muu toiminta. Kun ihmiset
eivät voi kumota argumentteja, he turvautuvat parjaukseen ja murhaavat, jos
voivat. Tätä tutkitaan tarkemmin tutkielmassa Laki ja yhdeksäs käsky (Nro 262)P262.html).
Henkilön hyvän nimen varastaminen
on vastoin Jumalan lakia, ja se on pahimmanlaatuista varkautta.
Löytämiseen perustuva
varastaminen
Varkauden toinen kategoria on löytämiseen
perustuva varastaminen. Kukaan ei saa pitää itsellään toisen, ei edes
vihamiehensä, omaisuutta, kuten olemme teksteistä nähneet (2. Moos. 23:4-5; 5.
Moos. 22:1-4).
Omistusoikeudet –
henkilökohtaiset ja yksityiset
Omaisuus jaetaan tavallisesti
kahteen muotoon: kiinteä ja irtain. Omistusoikeudet seuraavat
yrityksen tai kodin suorasta omistuksesta ja toiminnasta.
Asia huomataan tavallisesti
helpommin, ja varkauteen kuuluu tavallisesti suora fyysinen toimi ja fyysisen
esineen poistaminen.
Nämä seikat liittyvät omistuksen
arvoon ja korvaamiseen palauttamalla alkuperäinen esine tai antamalla
samanarvoinen esine.
Omistusoikeudet
– aineelliset ja aineettomat
Seuraavassa vaiheessa kategoriat
liittyvät aineellisiin ja aineettomiin hyötyihin. Aineettomien hyötyjen menetys
voi liittyä maineeseen, tunnettuuteen, elämänlaatuun, rakkauteen ja
kiintymykseen, luoviin ja taiteellisiin oikeuksiin ja niin edelleen.
Nämä on paljon vaikeampi
määrittää ja arvioida, ja juuri niitä ihmiset eivät pidä vakavina ja tuhoavat
vihaamalla, parjaamalla ja himoitsemalla.
Omaisuuden ja palkan
lainvastainen pidättäminen
On vastoin Jumalan lakia pidättää
palkkaa tai köyhien omaisuutta vaatetuksen tai yösijan muodossa. Samoin myös
petos on kielletty.
2. Moos. 22:25-26 25 Jos
otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä;
27 onhan se hänen ainoa
peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan
mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen
laupias.
3. Moos. 19:13 13 "Älä
tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen
palkkaa itselläsi yli yön.
5. Moos. 24:14-1514 "Älä
tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi
asuva muukalainen. 15 Maksa
hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa
palkkaansa. Jos et maksa, hän huutaa avukseen Herraa ja sinä joudut
syynalaiseksi.
Päivätyöläisen palkka on
maksettava samana päivänä. On lainvastaista pidättää palkka päivätyöläiseltä
yön yli. Ainoastaan sopimukseen perustuva työ voidaan maksaa viikon tai kahden
viikon välein. Kuukausittainen palkanmaksu on itse asiassa osapuolten välinen
sopimus.
Nämä lainkohdat ovat selkeitä ja
yksinkertaisia käskyjä. Ne sattuvat lähimmäisenrakkauden lain ytimeen. Jaakobilla,
Jeesuksen Kristuksen veljellä, oli niistä paljon sanottavaa.
Jaakob 5:1-6 1 Kuulkaa,
te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. 2 Teidän rikkautenne on lahonnut ja
teidän vaatteenne ovat koin syömiä. 3 Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste
on todistava teitä vastaan, ja se syö lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet
rikkauksia näinä lopun aikoina 4 Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat
leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset
ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. 5 Te olette maan päällä eläneet yltäkylläisyydessä ja
mässäilyissä, te olette lihottaneet sydäntänne teurastuspäivänä. 6 Te olette tuominneet ja
surmanneet viattoman; ei hän asetu teitä vastaan.
Sama teema tavataan Paavalissa.
1. Tim. 5:18 18 Sanotaanhan
kirjoituksissa: "Älä sido puivan härän suuta" ja "Työmies on
palkkansa ansainnut".
(vrt. Room. 13:7).
Jumala puhui myös Jeremian
kautta:
Jeremia 22:13 13 Voi
sinua, joka rakennat talosi vääryydellä, yläsalisi ilman oikeutta, joka panet
miehet työhön mutta et maksa heille palkkaa!
Jumala puuttuu vallan
väärinkäyttöön.
Malakia 3:5 5 Näin
sanoo Herra Sebaot: -- Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin
pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka
eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta
päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa
asuvia muukalaisia.
Messias puhui palkastamme, joka
annetaan kokonaan ja joka on kaikille sama, nimittäin pelastus. Ne, jotka
sortavat palkkalaista ja pidättävät palkkaa epäoikeudenmukaisesti, eivät pääse
Jumalan valtakuntaan (vrt. Matt. 20:1-16).
Samassa mielessä seurakunnan
perheet eivät saa pidättää pappien ja heidän työntekijöidensä palkkaa. Kukaan
uskova ei saa kulkea talosta taloon (Luuk. 10:7; 1. Tim. 5:17,18). Jokainen
palkitaan työnsä mukaan (1. Kor. 3:8). Mutta uskovien on oltava esimerkkinä
muille sekä autettava ja suojeltava heitä.
Koronkiskonta
Yksi niiden henkilöiden
kategorioista, jotka mainitaan Herran seurakunnassa, on henkilö, joka ei vaadi
lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi (Ps. 15:5).
Psalmi 15:5 5 Se,
joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi
Seurauksena on, että
koronkiskonta tai rahan lainaaminen korkoa vastaan on paitsi kielletty, se myös
estää henkilön pääsyn Jumalan valtakuntaan.
San. 28:8 8 Joka
korkoa kiskoo ja rahaa kahmii, kokoaakin sille, joka muistaa köyhää.
Usein tämä ei näy päivittäisissä
olosuhteissa, mutta me puhummekin tuomiolle joutumisesta ja ensimmäisestä
ylösnousemuksesta.
Jeremia pitää sitä kirousten
aiheena.
Jeremia 15:10 10 Voi
minua, äitini! Miksi synnytitkään minut! Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja
riitaa. En ole velkaa antanut enkä velkaa ottanut, ja silti kaikki kiroavat
minua!
Jumala tuomitsee ”verisen
kaupungin” tästä synnistä.
Hes. 22:12 12 Toiset
ottavat lahjuksia ja tuomitsevat syyttömiä kuolemaan, toiset antavat lainaa
korkoa vastaan ja ahnehtivat voittoa, riistävät lähimmäistään vääryyden
keinoin. Minut sinä olet unohtanut. Näin sanoo Herra Jumala.
Jumala puhuu näistä erotteluista
myös Hes. 18:8-20:ssa. Sielu, joka syntiä tekee, kuolee varmasti. Tässä mainitaan
erityisesti koronkiskonta seikkana, joka estää henkilöltä iankaikkisen elämän
(Hes. 18:8, 13). Koronkiskonnan käsite liittyy myös kasvamiseen, ja näin ollen
lainaaminen korkoa vastaan on kielletty. Se estää valittujen pääsyn
ensimmäiseen ylösnousemukseen. Se on varkautta.
Ihmisiä vaadittiin panttaamaan
maansa ja talonsa voidakseen ostaa viljaa Esran ja Nehemian asettaessa
järjestelmän ennalleen. Nehemia käski ihmisten, jotka ottivat maan
omistukseensa, palauttaa se oikeille omistajille, koska rahan lainaaminen
korkoa vastaan, ja erityisesti kiinnelaina, on varkautta, eikä sitä sallita
Jumalan valtakunnassa. Koronkiskonta tai rahan lainaaminen korkoa vastaan on
vastoin Jumalan lakia, ja siitä on tehtävä loppu.
Nehemia 5:1-13 1 Monet
miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia
heimoveljiään vastaan. 2 Jotkut
sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on
saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä." 3 Toiset sanoivat: "Meidän
täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa
nälkäämme." 4 Jotkut
taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja
viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. 5 Mutta olemmehan me samanarvoisia
kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin
meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo
myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin
käsiin." 6 Kuullessani
heidän valituksensa minä suutuin kovasti. 7 Mietin asiaa ja vaadin sitten
ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: "Te
panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi." Syytin heitä kansan
edessä 8 ja sanoin: "Me
olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty
vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko,
että me lunastamme heidätkin?" He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa
mitään. 9 Minä jatkoin: "Siinä
te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät
viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? 10 Myös minä itse ja veljeni ja
minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit
antamaan tämän velan heille anteeksi. 11 Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa,
viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa,
viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet." 12 He vastasivat: "Me
palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot."
Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin
kuin oli sovittu. 13 Sitten
ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois
kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet
ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki
ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.
Laki on selvä. Rahaa ei saa
lainata korkoa vastaan. Korkoa ei saa periä rahasta eikä ruoasta missään
muodossa eikä varoista missään muodossa.
2. Moos. 22:24 24 "Jos
lainaat rahaa jollekulle köyhälle, joka kuuluu minun kansaani, älä ole kiskuri.
Älä siis määrää korkoa hänen maksettavakseen.
5. Moos. 23:19-20 19 Haureudesta
saatua palkkiota, olipa se maksettu naiselle tai miehelle, ei saa viedä Herran,
teidän Jumalanne, pyhäkköön minkään lupauksen täyttämiseksi. Se on iljetys
Herralle, teidän Jumalallenne. 20 "Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta,
ruoasta äläkä mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan.
Mutta lainoppinut sanoi
Kristukselle: Kuka on minun veljeni? Pelastus on nyt pakanoista. Kukaan
kansalainen ei voi antaa lainaksi korkoa vastaan. Kaikilla kansoilla on nyt
pääsy Jumalan valtakuntaan. Samarialainen ja egyptiläinen ovat juutalaisen
veljiä uskossa.
Juuda ei saa antaa lainaksi
Efraimille eikä Efraim Manasselle. Jumalan tuhatvuotisessa järjestelmässä ei anneta
rahaa lainaksi korkoa vastaan. Lainoitusta esiintyy kansojen kesken
kaupankäynnin ja avustuksen tarkoituksiin.
Kristuksen kommentti, jonka Matt.
25:27 ja Luuk. 19:23 mainitsee, ei ole tulkittavissa siten, että koron
periminen on sallittu. Koronkiskonta ja koron kasvaminen on Jumalan lain ja
profeettojen kautta selvästi kieltämä käytäntö. Kristus esitti retorisen kysymyksen.
Vastaus annettiin sille, jonka mielestä omistaja oli ankara mies ja joka sitten
hautasi talenttinsa. Kristus sanoi sitten hänen olevan kelvoton ja laiska
palvelija. Hänen olisi pitänyt viedä raha pankkiin, jolloin Kristus olisi
saanut omansa takaisin korkoineen. Tämä käytäntö on kuitenkin Jumalan
tuomitsema. Kommentit ovat allegorisia, ja ne liittyvät Jumalan valtakuntaan,
eikä niillä ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Rahan lainaaminen korkoa vastaan
on koronkiskontaa, ja Jumala tuomitsee käytännön ja sitä harjoittavat ihmiset. Rahan
osalta ihmiset voivat periä maksun palvelusta, mutta ei mitään muuta sen
lisäksi. Korkona vaadittua summaa pidetään koronkiskontana ja varkautena, ja se
on maksettava takaisin varkautta koskevien lakien perusteella, sillä se on
vastoin kahdeksatta käskyä. Messiaan vallan alla jokainen henkilö, joka lainaa
mitään ja ottaa rahaa korkoina, saatetaan tuomiolle, ja hänet pannaan maksamaan
se takaisin varkauteen ja epärehelliseen voittoon liittyvien rangaistusten
nojalla.
Velat ja
anteeksianto
Kaiken velan anteeksianto
sapattivuonna liittyy koronkiskontaa koskevien kieltojen antamaan suojaan.
5. Moos. 15:1-23 1 "Joka
seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. 2 Siitä on säädetty näin: Jokainen,
joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä. Lainan
antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta
israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto. 3 Vierasheimoiselta saatte vaatia
maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa ette saa periä takaisin. 4 Herra, teidän Jumalanne, siunaa
teitä runsaasti siinä maassa, jonka hän antaa teille perintöosaksi. Sen tähden
teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, 5 eikä heitä olekaan, jos vain kaikessa
tottelette Herraa ja tarkoin noudatatte tätä käskyä, jonka minä nyt olen teille
ilmoittanut. 6 Kun
Herra, teidän Jumalanne, lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte
antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan
niiltä. Te saatte hallita monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä. 7 "Jos jollakin paikkakunnalla
siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu joku köyhä
israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte auttamasta
häntä. 8 Olkaa anteliaita ja
lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. 9 Te ette saa kohdella tylysti
köyhää maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi,
että tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä.
Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi.
10 Antakaa hänelle auliisti
ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa
töissänne ja kaikissa hankkeissanne. 11 Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken
teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne. 12 "Jos heimolaisesi,
heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja
hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena
vapautettava hänet. 13 Kun
päästät hänet vapaaksi, älä anna hänen lähteä tyhjin käsin, 14 vaan lahjoita hänelle runsaasti
kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle suonut: lampaita ja vuohia sekä
pellon ja viinitarhan antimia. 15 Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra,
sinun Jumalasi, lunasti sinut vapaaksi. Sen tähden minä annan sinulle nyt tämän
käskyn. 16 "Jos kuitenkin
orjasi sanoo sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska hän rakastaa sinua
ja perhettäsi ja hänen on hyvä olla luonasi, 17 ota naskali ja lävistä sillä
hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä tulee elinikäinen orjasi. Sama
koskee myös orjatartasi 18 Älä
murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi
vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos
toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.
19 "Pyhittäkää
Herralle, Jumalallenne, kaikki nautojen, lampaiden ja vuohien urospuoliset
esikoiset. Älkää käyttäkö esikoiseläimiä juhtina, älkää myöskään keritkö
lampaidenne tai vuohienne esikoisia. 20 Kerran vuodessa teidän tulee perheinenne syödä
esikoiseläimet Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee. 21 "Jos esikoiseläimessä on
jokin vamma, niin että eläin on rampa, sokea tai muulla tavoin pahasti
viallinen, ette saa pyhittää sitä Herralle, Jumalallenne. 22 Saatte syödä sen omilla
asuinsijoillanne, ja sitä voivat syödä niin puhtaat kuin epäpuhtaatkin, aivan
kuin se olisi gasellin tai peuran lihaa. 23 Verta ette kuitenkaan saa syödä; se teidän on
vuodatettava maahan kuin vesi.
Koko järjestelmä on tarkoitettu
vapauttamaan henkilö velasta ja palveluksesta joka seitsemäs vuosi. Kieltäytyminen
tämän lain täytäntöönpanemisesta on vääryyttä ja horjuttaa henkilön ja kansan
vapautta Jumalan lain perusteella. Halu jäädä orjuuteen on sinänsä henkilön
heikkoutta järjestelmässä.
Koko periaatteena on, että
puhtaiden ja tahrattomien eläinten vapaaehtoinen uhraaminen Jumalan
taloudenhoidossa on Jumalan kutsumisen ja suunnitelman ydin. Vapaat eläimet ja
tahratut eläimet eivät kuuluu esikoisiin, ja ne saadaan syödä asuinsijoilla. Toisin
sanoen niitä ei saa katsoa kuuluviksi kymmenysuhreihin, jotka itse kuvastavat
valittuja.
Leskien ja orpojen ja
vierasmaalaisten elämänlaadun varastaminen
Omistajuus ja omistusoikeudet koskevat
myös odotuksia. Jokaisella henkilöllä on oikeus odottaa, että hänelle
myönnetään kohtuullinen elämänlaatu.
Olemme nähneet pakanoiden asemaan
kohdistuvat odotukset Israelissa Jumalan suunnitelman osana. Pakanat oppivat
luottamaan meihin ja Messiaan alaiseen Jumalan esivaltaan (vrt. 1. Moos.
39:20-23; 40:3,5; 42:16, 19; Matt. 12:21; Room. 15:12). Tämä tapahtuu siten,
että Jumalan valtaa ei käytetä väärin heikkojen ja orpojen, köyhien ja muukalaisten
suhteen.
Me emme saa sortaa
vierasmaalaisia emmekä leskiä tai orpoja, sillä muuten Jumala kuulee heidän
huutonsa ja tekee sortajien vaimoista leskiä ja heidän lapsistaan orpoja sodan
takia (2. Moos. 22: 21-24; 23:9). Me emme saa vaivata muukalaista, vaan hänen
täytyy elää keskuudessamme ja meidän on rakastettava häntä kuin yhtä omistamme,
sillä myös me olimme muukalaisia Egyptissä (3. Moos. 19:33, 34). Muukalaisen on
myös elettävä sovussa meidän kanssamme (3. Moos. 16:29), tai muuten hänet on
poistettava kansasta (3. Moos. 17:8, 9). Muukalaiset päästetään Israelin
kansaan, sillä Messias osti heidät täydestä hinnasta, ja pelastus on nyt
pakanoista. Heidän asemansa on näin ollen ehdollinen, mutta sitä ei voida
varastaa heiltä. Heidän on kuitenkin kuuluttava kansaan ja järjestelmään (3.
Moos. 22:10, 11, 15, 18). Heidän iljetyksensä on meidän keskuudessamme kielletty,
mutta meidän on rakastettava heitä kuin itseämme (3. Moos. 18:26; 5. Moos.
10:17-22). Jos ketään leskeä tai orpoa vaivataan millään tavalla, Jumala kuulee
heitä (2. Moos. 22:23).
Vakuuteen perustuva varastaminen
köyhiltä
Me emme voi ottaa köyhiltä lainan
vakuudeksi mitään, mikä haittaisi heidän hyvinvointiaan, elämänlaatuaan taikka
heidän turvallisuuttaan tai toimeentuloaan.
5. Moos. 24:10-15 10 "Jos
lainaat toiselle panttia vastaan jotakin, älä mene hänen kotiinsa panttia
hakemaan. 11 Jää ulkopuolelle
odottamaan, että se, jolle lainaat, voi itse käydä hakemassa pantin. 12 Jos hän on varaton, et saa pitää
hänen panttaamaansa viittaa hallussasi yli yön, 13 vaan sinun on palautettava viitta
auringonlaskun aikaan, että hän voi kääriytyä siihen yöksi. Silloin hän siunaa
sinua, ja Herra, sinun Jumalasi, katsoo sinut vanhurskaaksi. 14 "Älä tee vääryyttä köyhälle
päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi asuva muukalainen. 15 Maksa hänelle työpäivän palkka
ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa. Jos et maksa,
hän huutaa avukseen Herraa ja sinä joudut syynalaiseksi.
Tässä toistetaan palkan
maksaminen nopeasti ja käsky olla sortamatta.
Lainanantajan on kiellettyä mennä
väkisin tai kutsumatta taloon perimään lainaansa. Kaikkiin toimiin on
ryhdyttävä lain nojalla.
Köyhistä huolehtiminen
Lain henki edellyttää, että
köyhistä huolehditaan eikä heitä pelkästään olla sortamatta.
Lain henki osoittaa, kuinka
Jumala tuomitsee ihmiset, jotka eivät käy kauppaa uudenkuunpäivinä ja
sapatteina mutta tekevät veljistään kauppatavaraa heti, kun uudenkuunpäivä tai
sapatti on ohi. Näin on nyt lopun
päivinä. Israel on korillinen kesähedelmiä.
Aamos 8:1-8 1 Herra
Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä. 2 Hän kysyi minulta: "Mitä
näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen loppukesän hedelmiä."
Herra sanoi minulle: "Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje
armahtaen sen ohitse." 3 Herra Jumala sanoo: Sinä päivänä palatsin laulajattaret
puhkeavat valituksiin. Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. Hiljaa! 4 Kuulkaa tätä, te jotka poljette
vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! 5 Te sanotte: "Milloin päättyy
uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata
varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää
väärällä vaa'alla. 6 Näin
saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin
myymme jyvinä!" 7 Herra
on vannonut Jaakobin kunnian kautta: Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! 8 Eikö maa tämän takia järise,
eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,
kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
(vrt. Neh. 5:1-13)
Köyhistä huolehtiminen on tämä
lain mukainen erityinen velvollisuus.
Luuk. 6:30-34 30 Anna
jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta
jotakin vie. 31 "Niin
kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 32 Jos te rakastatte niitä, jotka
rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä,
joilta itse saavat rakkautta. 33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille,
mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos te lainaatte niille,
joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin
lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran.
Jos ihmisillä on tarve, meillä on
velvollisuus lainata ja olla pyytämättä omaamme takaisin. Vastaavasti
ihmisillä, jotka ottavat lainaksi, on velvollisuus palauttaa ja lainata, vaikka
he olisivat tarpeessa.
Rakastakaa vihollisianne (Luuk.
6:35); suojelkaa karkulaista (5. Moos. 23:15-16).
Ne, jotka eivät ole sortaneet
köyhää eivätkä kiskoneet korkoa tai lisänneet korkoa, elävät (Hes. 18:17; vrt. Job
24:2-10; San. 22:22, 23).
Epäoikeudenmukaisuuteen
perustuva ryöstö
Lahjojen ottaminen tuomarina
vääristää viisaat ja luo epäoikeudenmukaisuutta (2. Moos. 23:8; 3. Moos. 19:15;
5. Moos. 16:18-20).
Kaikki epäoikeudenmukaisuus on ryöstöä
siltä osapuolelta, jolle epäoikeudenmukaisuus tehdään. Tätä tarkastellaan
tutkielmassa Laki ja yhdeksäs käsky (Nro 262)P262.html).
Jumala palkitsee
oikeudenmukaisuudesta (Ps. 137:8).
Jumala kasvattaa ja palauttaa
ennalleen kansansa lapset.
Joel 4:6-8 6 Juudan
ja Jerusalemin asukkaita te olette myyneet kreikkalaisille, olette raahanneet
heidät etäälle asuinsijoiltaan. 7 Mutta minä kutsun heidät pois sieltä, minne olette heidät
myyneet, ja käännän pahat tekonne teitä itseänne vastaan. 8 Minä myyn teidän poikanne ja
tyttärenne Juudan asukkaille, ja he myyvät heidät edelleen Saban kaukaiselle
kansalle. Näin Herra on puhunut.
Kaikki tuomitsemisasiat on
hoidettava oikeudenmukaisesti, ensiksi seurakunnassa ja sitten kansakunnassa
(Matt. 18:7; 1. Kor. 6:1-8). Kieltäytyminen toimimasta oikeudenmukaisesti seurakunnassa
on vääryyttä ja varastamista.
Omaisuuden tahaton
vahingoittaminen
Kun vahinko aiheutuu
huolimattomuudesta, on annettava korvaus. Pane vielä paremmaksi ja palauta se
entistä ehompaan kuntoon. Samoin jos sinut pakotetaan palvelukseen, palvele
halukkaasti (vrt. Matt. 5:41; 27:32; Mark. 15:21).
Henkilön tahaton
vahingoittaminen
2. Moos. 21:18-19 18 "Jos
joku riidellessään lyö toista kivellä tai lapiolla, niin että tämä joutuu
vuoteenomaksi mutta ei kuole 19 vaan toipuu ja pystyy liikkumaan ulkosalla kepin varassa,
niin lyöjää älköön rangaistako. Hänen tulee silti maksaa toiselle korvaus sairauden
ajalta ja huolehtia hänen parantumisestaan.
Vahingot ovat tässä seurausta
molempien osapuolten yhteisestä tai osittaisesta huolimattomuudesta. Päällekarkauksesta
ei nosteta syytettä, koska molemmat osapuolet ovat osallistuneet
päällekarkaukseen. Siitä huolimatta vahingon aiheuttaneen osapuolen on
annettava vahingoitetulle osapuolelle korvaus menetetystä ajasta ja
terveydestä.
Kolmansien osapuolten
huolimattomuudesta aiheutunut vahinko riippuu tuomioistuinten päätöksestä (2. Moos.
21:22)
Eläinten aiheuttamia vahinkoja
tai kolmansien osapuolten toimia koskeva kohta on 2. Moos. 21:28-33.
Omaisuuden tahallinen
vahingoittaminen
5. Moos. 23:25-26 25 "Kun
tulet jonkun viinitarhaan, voit syödä rypäleitä mielin määrin kunnes olet
kylläinen, mutta astiaan et saa niitä kerätä. 25 Kun kuljet viljapellon halki,
voit käsin kerätä tähkäpäitä, mutta sirpillä et saa leikata itsellesi toisen
viljaa.
Ketään henkilöä ei saa estää
syömästä pellon viljaa nälkäänsä; vahingontekoa tai korjuuta ei sallita. Tätä
on pidettävä vahingontekona tai varkautena, jos se poistetaan.
Henkilön tahallinen
vahingoittaminen
Tahallinen vahingoittaminen
jakautuu eri kategorioihin.
Ne tapahtuvat vaimoille (5. Moos.
22:13); ja naisille, joita ei ole vihitty (5. Moos. 22:28-29).
Kaappaus on rangaistava
kuolemalla (2. Moos. 21:16).
Vallanpitäjät eivät saa aiheuttaa
väkivaltaa tai varkautta kenellekään (Luuk. 3:14; vrt. Jes. 17:14).
Varastaminen vanhemmilta on
varkautta, eikä syyllinen ole ryöstäjää parempi (San. 28:24).
Vahingoittaminen pidättämällä,
seuranpitämisellä, petoksella tai viekkaudella
Vahingoittaminen löytämällä tai omaisuutta
pidättämällä tai seuranpitämisellä tai petoksella tai viekkaudella katsotaan
ryöstöksi.
3. Moos. 6:1-5 1 Herra
sanoi Moosekselle: 2 "Sinun
tulee antaa Aaronille ja hänen pojilleen polttouhrin toimittamisesta nämä
ohjeet: Polttouhri olkoon alttarilla tulisijan päällä koko yön aamuun saakka,
eikä tuli saa sammua. 3 Aamulla
pappi pukeutukoon pellavapaitaansa ja pankoon jalkaansa pellavahousut
alastomuutensa peitteeksi, kerätköön palaneesta polttouhrista alttarille
jääneen rasvatuhkan ja pankoon sen alttarin viereen. 4 Sitten hän vaihtakoon ylleen
toiset vaatteet ja vieköön rasvatuhkan pois leirin ulkopuolelle puhtaaseen
paikkaan. 5 Tuli pidettäköön aina
palamassa alttarilla. Pappi lisätköön uusia puita tuleen joka aamu, asettakoon
niiden päälle polttouhrin ja polttakoon yhteysuhrien rasvat sen mukana.
Seuran pitämiseen perustuva
anastaminen on kysymys, joka koskee luottamusasemaa. Tähän liittyy monia lain
puolia, jotka seuraavat tällaisesta varkaudesta. Kaikissa edellä mainituissa
tapauksissa omaisuus on palautettava, ja siihen on lisättävä viidesosa. Tämä
suoritetaan sen lisäksi, mitä papille on maksettu uhrista.
Ennalleen
asettaminen ja korvaus
Vääryys on annettava anteeksi. Näin
ollen lain taustalla oleva teema on katumus.
Luuk. 17:4 4 Vaikka
hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan
sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."
Tietämättömyyden syntejä
käsittelee 3. Moos. 4 ja 5. Uhrien tarkoitus oli olla näkyvä katumuksen merkki
ja sakko käsiteltävänä olevassa asiassa. Kristus maksoi synnin rangaistukset,
eikä niitä voida kokonaan maksaa eläinten verellä. Järjestelmä palautetaan
voimaan viimeisinä päivinä, uhrien uhraaminen ja rangaistukset pannaan jälleen
täytäntöön. Tämä ei rajoita millään tavalla Kristuksen toimia ja uhria, vaan se
on ainoastaan sakko ja näkyvä katumuksen merkki (vrt. 4. Moos. 15:28). Kun näin
tehdään, se annetaan hänelle anteeksi.
Niille, jotka rakastavat paljon,
annetaan paljon anteeksi: ja niille, jotka rakastavat vähän, annetaan vähän
anteeksi, ja Jumalan pojalla on valta antaa synnit anteeksi (Luuk. 7:47-48). Sillä
autuaita ovat ne, joiden vääryydet on annettu anteeksi ja joiden synnit on
kätketty. Siunattu on se mies, jolle Herra ei lue syntiä (Ps. 32:1-2; Room.
4:7-8; Kol. 2:13).
Rukous, joka uskossa
lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt
syntiä, hän saa sen anteeksi. (Jaak. 5:15). Sairaus on näin ollen eri asia kuin synti. Näin ollen kaikki
synnit annetaan anteeksi Jumalan nimen tähden Jeesuksessa Kristuksessa (1. Joh.
2:12).
Näin ollen se, joka pidättää
anteeksiannon toisen katuessa, syyllistyy varkauteen ja estää ennalleen
palauttamisen ja varastaa jotakin katuvan henkilön ja hänen läheistensä
elämästä.
Isä meidän -rukouksessa sanotaan:
Isä anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme
niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Anteeksianto on ehdollinen, ja
kieltäytyminen antamasta anteeksi on murha ja varkaus vastoin kuudetta ja
kahdeksatta käskyä. Se estää omahyväisten ihmisten pääsemisen Jumalan
valtakuntaan. Omahyväinen ihminen varastaa lähimmäistensä elämänlaadun
kieltäytyessään antamasta todella katuvalle anteeksi. Tietämättömyydessään he
eivät pääse Jumala valtakuntaan itse, ja estävät pääsyn toisilta, jotka
olisivat muuten päässeet sisälle.
Toisen vaimon varastamisesta
seuraa monia rangaistuksia. Abimelekia oli rangaistava, vaikka hän ei ollut
maannut Saaran kanssa vaan oli ainoastaan ottanut hänet, koska Abraham sanoi,
että Saara oli hänen sisarensa. Vaikka tämä väite oli tosi, se kätki toisen
tärkeän totuuden, ja se asetti Abimelekin joka tapauksessa asemaan, jossa sekä
hän että hänen kansansa olisi voinut tuhoutua (vrt. 2. Moos. 20:3-7). Seitsemäs
käsky oli näin ollen voimassa tänä aikana, ja pakanakansat ymmärsivät sen. Synneistään
huolimatta Abraham oli profeetta, ja Jumala kuuli, kun hän rukoili häntä. Jumala
oli valinnut ja erottanut hänet, ja hän toimi hänen kanssaan huolimatta
synneistä. Abrahamia eivät näin ollen vanhurskauttaneet hänen omat tekonsa vaan
yksistään Jumalan armo (vrt. 1. Moos. 20:3-7, 14-18). Hän siunasi sitten
Abimelekin samoin, kuin hän huolehti Abrahamista. Jumala säilyttää kaikki
kansat uskon kautta, samoin kuin hän teki silloin (Jes. 2:4). Jumala uskoi
meille tämän sovituksen viran (2. Kor. 5:18)
Olemme nähneet, että löytämiseen
tai lainvastaiseen pidättämiseen tai poistamiseen tai epärehelliseen
anastamiseen perustuva varastaminen on korvattava ja esineen arvoon on
lisättävä viidennes, ja samoin on lisättävä maksu, joka suoritetaan papistolle
uhraamisesta (vrt. 3. Moos. 6:1-5 edellä).
Kun jokin anastetaan ja surmataan
tai myydään tai siitä luovutaan tällä tavalla, silloin rangaistus tapahtuu
moninkertaisena. Kun kyse on karjasta, syyllisen on palautettava viisi yhden
sijasta; tai kun kyse on lampaista, hänen on palautettava neljä yhden sijasta. Jos
se tavataan hänen kädestään ja se on yhä elossa, hän korvaa sen
kaksinkertaisena.
Jos hänet tavataan murtautumasta
taloon pimeässä, hänet voidaan surmata ilman rangaistusta taposta. Jos hänet
surmataan auringonnousun jälkeen, silloin surmaajan on maksettava rangaistus.
Varkaan on suoritettava täysi
korvaus, tai hänet myydään orjuuteen varkaudestaan. Tulipalovahinkoihin johtava
huolimattomuus katsotaan varkaudeksi, joka edellyttää täyttä korvausta. Vahinko,
joka aiheutuu pidettäessä toisten omaisuutta tallessa, edellyttää
kaksinkertaista korvausta.
2. Moos. 21:37-22:14 37 Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tai myy
sen, hän maksakoon viisi nautaa korvaukseksi härästä ja neljä lammasta tai
vuohta korvaukseksi lampaasta. 1 Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään
hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään. 2 Kuitenkin jos aurinko oli jo
noussut, hän joutuu verivelkaan. Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden
korvauksen, mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi
varastetun omaisuuden korvaamiseksi. 3 Jos varastettu eläin löydetään elävänä hänen hallustaan,
oli se sitten härkä, aasi tai lammas, hän antakoon siitä kaksinkertaisen
korvauksen. 4
Jos joku vie
karjansa syömään toisen pellolle tai viinitarhaan tahi jättää karjansa vaille
silmälläpitoa, niin että se menee jonkun toisen pellolle syömään, hän antakoon
korvaukseksi oman peltonsa tai viinitarhansa parasta satoa. 7 "Jos tuli karkaa ja leviää
pensaikkopalona toisen pellolle, niin että se polttaa kuhilaita, tuleentunutta
viljaa tai laihoa, tulen irti päästäjä maksakoon täyden korvauksen. 7 "Jos joku antaa toiselle
rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas,
jos hänet tavoitetaan, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen. 8 Jos varasta ei tavoiteta, talon
omistaja astukoon Jumalan eteen ja vannokoon, ettei ole koskenut toisen omaisuuteen.
9 Jokaisessa
anastustapauksessa, olipa kyseessä härkä, aasi, lammas, vaate tai mikä tahansa
muu kateissa ollut, jonka joku väittää tuntevansa omakseen, tuotakoon kummankin
asia Jumalan eteen. Se, jonka Jumala osoittaa syylliseksi, maksakoon kaksinkertaisen
korvauksen toiselle. 10 "Jos
joku antaa aasin, härän, lampaan tai minkä tahansa muun eläimen toisen huostaan
ja se kuolee tai vahingoittuu tai se ryöstetään laitumelta kenenkään näkemättä,
11 niin se, jonka huostassa
eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen.
Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa. 12 Mutta jos eläin on varastettu
hänen talostaan, hän maksakoon omistajalle korvauksen. 13 Jos pedot sen raatelevat, hän
tuokoon raadon todisteeksi. Raadellusta eläimestä hänen ei tarvitse maksaa
korvausta. 14
"Jos
joku lainaa toiselta eläimen ja se vahingoittuu tai kuolee, kun omistaja ei ole
siitä huolehtimassa, lainaaja maksakoon täyden korvauksen. 15 Mutta jos sen omistaja on itse mukana, lainaajan ei
tarvitse maksaa. Jos omistaja juhtineen oli palkattu työhön, hän saakoon silti
sovitun palkan.
Laki, joka koskee korvaamista,
jotka jokin kuolee, kun se on hallussa tai lainassa, liittyy huolimattomuudesta
johtuviin korvauksiin. Näin ollet vaatimus, jonka mukaan on noudatettava
erityistä huolellisuutta, kun henkilö pitää huolta toisen omaisuudesta, liittyy
lain toiseen haaraan. Nykyään henkilö, joka pitää huolta esineestä, on
vastuussa sen kuolemasta tai vahingosta, ja hänen on korvattava menetys sille,
joka on sen alkuperäinen ja todellinen omistaja. Jos se oli hänen vastuullaan
ja villieläimet vahingoittivat sitä, hänen on esitettävä tästä todiste, mutta
hänet on sitten vapautettava vastuusta, koska se olisi voinut tapahtua, vaikka
se olisi ollut kenen tahansa vastuulla.
Erottaminen lupauksilla tai
velvollisuuksilla
3. Moos. 27:1-34 1 Herra
sanoi Moosekselle: 2 "Sano israelilaisille: Jos
joku on juhlallisesti luvannut Herran omaksi jonkin erityisen lahjan, hän voi
kuitenkin lunastaa lahjansa takaisin. Ihmisen sijasta hänen tulee silloin antaa
Herralle seuraavat lunastussummat: 3 miehestä, joka on iältään kahdenkymmenen ja
kuudenkymmenen välillä, viisikymmentä hopeasekeliä pyhäkkösekeleinä laskettuna 4 ja naisesta vastaavasti
kolmekymmentä sekeliä. 5 Viisivuotiaasta
kaksikymmenvuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta kaksikymmentä sekeliä ja
naispuolisesta vastaavasti kymmenen sekeliä. 6 Yhden kuukauden ikäisestä
viisivuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta viisi ja naispuolisesta kolme
sekeliä hopeaa. 7 Kuusikymmenvuotiaasta
tai sitä vanhemmasta miespuolisesta maksettakoon viisitoista ja naispuolisesta
kymmenen sekeliä. 8 Jos
lupauksen tekijä ei pysty maksamaan täyttä lunastussummaa, hän vieköön
lahjoitettavaksi luvatun ihmisen papin luo, jonka tulee määrätä lunastushinta
sen mukaan, paljonko lupauksen tekijällä on varaa maksaa. 9 "Jos lupaus koskee uhriksi
kelpaavaa eläintä, eläin pysyy Herralle pyhitettynä. 10 Lupauksen tekijä ei saa vaihtaa
eläintä, ei tuoda huonoa hyvän tilalle eikä hyvää huonon tilalle. Jos kuitenkin
joku vaihtaa eläimen toiseen, molemmat eläimet jäävät Herralle. 11 Jos taas Herralle on luvattu
eläin, joka ei kelpaa uhriksi, lupauksen tekijän on vietävä eläin papin luo. 12 Pappi arvioi, miten hyvä tai
huono eläin on, ja hänen määräämänsä lunastussumma on lopullinen. 13 Jos omistaja tahtoo lunastaa
eläimensä takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa. 14 "Jos joku on pyhittänyt
talonsa Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja
hänen määräämänsä hinta on lopullinen. 15 Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo
lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa,
ja niin talo on taas hänen omansa. 16 "Jos joku on pyhittänyt Herralle perintömaataan,
lunastussumma määräytyy sen mukaan, paljonko peltoon kuluu kylvösiementä. Maa,
johon kylvetään yksi homer- mitta ohraa, vastaa viittäkymmentä hopeasekeliä. 17 Jos pelto pyhitetään
riemuvuodesta lähtien, siitä on maksettava tämä lunastussumma
kokonaisuudessaan, 18 mutta
jos se pyhitetään riemuvuosien välillä, papin on annettava hyvitystä
pienentämällä lunastussummaa sen mukaan, montako vuotta edellisestä
riemuvuodesta on kulunut. 19 Jos se, joka on pyhittänyt peltonsa Herralle, tahtoo
lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa,
ja niin pelto palautuu hänelle. 20 Mutta jos hän myy Herralle pyhittämänsä pellon
lunastamatta sitä ensin itselleen, peltoa ei enää kukaan voi lunastaa takaisin.
21 Kun pelto riemuvuotena
vapautuu, se jää Herralle pyhitetyksi samalla tavoin kuin Herralle tuomittu
pelto. Siitä tulee pappien pysyvää omaisuutta. 22 "Jos joku pyhittää ostamansa
pellon, joka ei ole hänen perintömaataan, 23 papin tulee määrätä lunastusmaksu sen mukaan, montako
vuotta on jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Ostajan on samana päivänä
maksettava tämä summa Herralle pyhitettynä lahjana. 24 Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja
jonka perintömaata se on. 25 Kaikki lunastussummat tulee laskea pyhäkkösekelin painon
mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa. 26 "Karjaan syntynyttä
esikoista ei kukaan saa pyhittää Herralle, koska se esikoisena jo on Herran
oma. Olipa esikoinen nauta, lammas tai vuohi, se kuuluu Herralle. 27 Jos esikoinen on uhriksi
kelpaamaton eläin, antajan on lunastettava se takaisin maksamalla papin
määräämä hinta viidesosalla lisättynä. Jos eläintä ei lunasteta, se myydään
papin aluksi määräämästä hinnasta. 28 "Mitään Herralle tuomittua, ihmistä, eläintä tai
perintömaata, ei saa myydä eikä lunastaa takaisin. Kaikki Herralle tuomittu on
erityisen pyhää; se kuuluu yksin hänelle. 29 Herralle tuomittua ihmistä ei voi
lunastaa vapaaksi, vaan hänet on surmattava. 30 "Kymmenesosa kaikesta maan
tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle
kuuluva pyhä lahja. 31 Jos
kuitenkin joku tahtoo ostaa takaisin osan kymmenyksistään, hänen tulee maksaa
lunastushinta viidesosalla lisättynä. 32 Myös nautakarjasta, lampaista ja vuohista on annettava
kymmenykset pyhänä lahjana Herralle. Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa
laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle. 33 Omistajan ei pidä erotella hyviä
ja huonoja eläimiä eikä vaihtaa eläimiä toisiin. Jos hän kuitenkin vaihtaa
valituksi tulleen eläimen, molemmat eläimet kuuluvat Herralle eikä niitä voi
lunastaa takaisin." 34 Nämä ovat säädökset, jotka Herra Siinainvuorella.
Kymmenysten ja lunastuksen koko
periaate on sellainen, että mitään, mikä on omistettu Herralle puhtaista
eläimistä, ei voida lunastaa, sillä se ennakoi valittuja elonkorjuun
ensihedelminä. Kymmenysten lunastaminen on pidättämistä, ja siitä seuraa
kahdenkymmenen prosentin eli viidenneksen rangaistus, joka määrätään toisen
omaisuuden pidättämisestä. Kymmenys on nimittäin Jumalan omaisuuden
pidättämistä.
Menettelyt ja
oikeusjärjestys
Kaikkiin käskyihin liittyy mahdollisuus
sijoittaa holhoukseen alaiseksi tai vankeuteen oikeuden tuomiota odotettaessa
(vrt. 3. Moos. 24:12; 4. Moos. 15:34; 1. Kun. 22:27). Mitään päätöstä ei voida
lykätä kohtuuttomasti. Oikeuden on tapahduttava nopeasti.
Tuomareita on oltava kahden
asteisia, niin että kaikki asiat voidaan käsitellä nopeasti ja asianmukaisessa
oikeusasteessa (2. Moos. 18:12-24). Kukaan ei saa tehdä toiselle, mitä ei
haluaisi tehtävän itselleen (Matt. 7:12). Jokaisen ihmisen palkkio palaa hänen
Ennallistaminen
vapauttamalla
5. Moos. 5:1-18 1
"Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. 2
Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon
sen takaisin perimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta
lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu
velkojen anteeksianto. 3
Vierasheimoiselta saatte vaatia maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa
ette saa periä takaisin 4 Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä
runsaasti siinä maassa, jonka hän antaa teille perintöosaksi. Sen tähden teidän
keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, 5 eikä heitä olekaan, jos
vain kaikessa tottelette Herraa ja tarkoin noudatatte tätä käskyä, jonka minä
nyt olen teille ilmoittanut. 6 Kun Herra, teidän Jumalanne,
lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte antamaan lainaa monille
muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan niiltä. Te saatte hallita
monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä. 7 ”Jos jollakin
paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu
joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte
auttamasta häntä. 8 Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä
hän tarvitsee. 9 Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne
kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte
seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos kiellätte
apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. 10
Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne,
siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne 11 Köyhiä
tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan
anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne. 12
"Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään
itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on
seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet. 13 Kun päästät hänet
vapaaksi, älä anna hänen lähteä tyhjin käsin, 14 vaan lahjoita
hänelle runsaasti kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle suonut:
lampaita ja vuohia sekä pellon ja viinitarhan antimia. 15 Muista,
että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut
vapaaksi. Sen tähden minä annan sinulle nyt tämän käskyn. 16
"Jos kuitenkin orjasi sanoo sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska
hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja hänen on hyvä olla luonasi, 17
ota naskali ja lävistä sillä hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä
tulee elinikäinen orjasi. Sama koskee myös orjatartasi. 18 Älä
murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi
vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos
toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.
Vapauta kaikki ihmisen
anteeksiantovuonna. Älä pyri tekemään ihmisiä orjiksi fyysisesti tai
rahallisesti siten, että he ovat orjinamme tai velallisinamme.
Kaikissa uhrilaeissa meidän on
määrä käyttää sitä, mikä on erotettu Herralle asianmukaisesti, ja oltava
käyttämättä sitä väärin, ennen kuin se on annettu Jumalalle.
5. Moos. 15:19-23 19
"Pyhittäkää Herralle, Jumalallenne, kaikki nautojen, lampaiden ja vuohien
urospuoliset esikoiset. Älkää käyttäkö esikoiseläimiä juhtina, älkää myöskään
keritkö lampaidenne tai vuohienne esikoisia. 20 Kerran vuodessa teidän tulee
perheinenne syödä esikoiseläimet Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa,
jonka hän valitsee. 21 "Jos
esikoiseläimessä on jokin vamma, niin että eläin on rampa, sokea tai muulla
tavoin pahasti viallinen, ette saa pyhittää sitä Herralle, Jumalallenne. 22 Saatte syödä sen omilla
asuinsijoillanne, ja sitä voivat syödä niin puhtaat kuin epäpuhtaatkin, aivan
kuin se olisi gasellin tai peuran lihaa. 23 Verta ette kuitenkaan saa syödä; se teidän on
vuodatettava maahan kuin vesi.
Kaikessa perinnössä, jonka Herra
on antanut meille, seurakunnan työntekijöiden tai virkaan asetetut papit
työskentelevät meidän hyväksemme, ja näin ollen heidän on saatava
toimeentulonsa kymmenyksistä ja uskossa annetuista kymmenyksistä. Älä varasta
niiltä, jotka Jumala on erottanut tekemään hänen työtään.
5. Moos. 18:1-8 1 "Leeviläispapeilla,
Leevin heimolla, ei saa olla omaa perintömaata israelilaisten keskuudessa.
Heidän tulee saada elatuksensa Herralle tuotavista uhreista ja lahjoista. 2 Mutta omaa maata heillä ei saa
olla, sillä lupauksensa mukaan Herra on heidän perintöosansa. 3 "Kun kansa uhraa
teurasuhreja, nautoja, lampaita tai vuohia, papilla on oikeus saada lapa,
poskilihat ja juoksutusmaha. 4 Antakaa hänelle myös paras osa uudesta viljasta, viinistä
ja öljystä sekä paras osa lampaiden ja vuohien villasta, 5 sillä Herra, teidän Jumalanne, on
valinnut Israelin kaikista heimoista leeviläiset suorittamaan ajasta aikaan
pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 6 "Jos leeviläinen lähtee pois jostakin Israelin
kaupungista, jossa hän on asunut vieraana, hän voi vapaasti tulla siihen
paikkaan, jonka Herra valitsee. 7 Siellä hän saa palvella Herran, Jumalansa, pappina kuten
muutkin leeviläiset, hänen heimolaisensa, jotka toimittavat siellä
pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 8 Hän on oikeutettu saamaan uhrilahjoista samansuuruisen
osan kuin muutkin; hänen ei kuitenkaan tarvitse jakaa henkilökohtaisia lahjoja
tai perintöä muiden kanssa.
Leeviläiset asetettiin erilleen,
ja nyt myös Melkisedekin papisto asetetaan erilleen (vrt. Hepr. 7:1-8:13).
4. Moos. 1:47 47 Leeviläisiä
ja heidän sukujaan ei otettu lukuun väenlaskussa.
Papisto asetetaan erilleen
Jumalaa varten, kuten kaikki valitut ovat Jumalan valittu papisto.
4. Moos. 8:13-19 13 Aseta
leeviläiset seisomaan Aaronin ja hänen poikiensa eteen ja omista heidät
tarjousuhrina Herralle. 14 Erota
näin israelilaisten joukosta leeviläiset minun omikseni. 15 "Kun olet puhdistanut
leeviläiset ja omistanut heidät minulle, he saavat aloittaa palvelutehtävänsä
pyhäkköteltassa. 16 Heidät
on kaikki luovutettu minulle. Minä otan heidät omikseni kaikkien Israelin
esikoisten sijasta, kaikkien äitinsä kohdusta ensimmäisenä tulleiden sijasta. 17 Kaikki Israelin esikoiset, niin
ihmisten kuin karjankin, kuuluvat minulle. Minä pyhitin Israelin esikoiset
itselleni sinä päivänä, jona surmasin egyptiläisten esikoiset. 18 Minä otan leeviläiset nyt
omikseni israelilaisten esikoisten asemesta 19 ja luovutan heidät israelilaisten
joukosta Aaronin ja hänen poikiensa alaisiksi suorittamaan israelilaisten
puolesta palvelutehtäviä pyhäkköteltassa ja näin toimittamaan heidän syntiensä
sovituksen. Tämä suojaa israelilaisia onnettomuudelta, joka heitä kohtaisi, jos
he joutuisivat tulemaan liian lähelle pyhäkköä."
Leeviläiset ennakoivat
seurakuntaa, ja he kuvastivat Israelin koko kansaa, joka on Jumalan esikoinen. Seurakunta
kuvastaa näin ollen nyt kansakuntien esikoisia ja maailman pelastusta.
4. Moos. 18:15-18 15 Myös
jokainen ihmisen tai karjaeläimen esikoinen, joka israelilaisten on tuotava
Herralle, kuuluu sinulle. Sinun on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että
ihmisten ja epäpuhtaiden eläinten esikoiset lunastetaan takaisin. 16 Kun esikoiset ovat vähintään
kuukauden ikäisiä, ne voidaan lunastaa viiden sekelin arviosummasta laskettuna
pyhäkkösekelin painon mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa. 17 Sitä vastoin naudan, lampaan tai
vuohen esikoisia älä anna lunastaa, sillä ne ovat pyhiä. Vihmo niiden veri
alttarille ja polta niiden rasva tuoksuvana tuliuhrina, joka on Herralle
mieluisa. 18 Niiden lihat sen sijaan
kuuluvat sinulle, myös tarjousuhrina Herralle omistettu rintakappale ja oikea
reisi.
Esikoisen pidättäminen on
varkautta, ja näin ollen valittuja ei voida pidättää Jumalalta kuninkaina ja
pappeina.
5. Moos. 15:19-23 19 "Pyhittäkää
Herralle, Jumalallenne, kaikki nautojen, lampaiden ja vuohien urospuoliset
esikoiset. Älkää käyttäkö esikoiseläimiä juhtina, älkää myöskään keritkö
lampaidenne tai vuohienne esikoisia. 20 Kerran vuodessa teidän tulee perheinenne syödä
esikoiseläimet Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee. 21 "Jos esikoiseläimessä on
jokin vamma, niin että eläin on rampa, sokea tai muulla tavoin pahasti
viallinen, ette saa pyhittää sitä Herralle, Jumalallenne. 22 Saatte syödä sen omilla
asuinsijoillanne, ja sitä voivat syödä niin puhtaat kuin epäpuhtaatkin, aivan
kuin se olisi gasellin tai peuran lihaa. 23 Verta ette kuitenkaan saa syödä; se teidän on
vuodatettava maahan kuin vesi.
Näin ollen tahrattuja eläimiä
voidaan syödä, mutta ainoastaan tahrattomat voidaan erottaa Jumalalle. Tämä
kuvastaa sitä, että valittujen asut pestään valkoisiksi karitsan veressä, ja
heidät erotetaan työskentelemään Jumalan hyväksi hänen Kristuksensa
alaisuudessa.
5. Moos. 26:1-19 1 "Kun
olette tulleet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa omaksenne,
ja kun olette ottaneet sen haltuunne ja asettuneet sinne asumaan, 2 erottakaa vuosittain ensi hedelmät
kaikesta sadosta, jonka Herralta saamanne maa tuottaa teille. Pankaa ne koriin
ja lähtekää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on valinnut nimensä
asuinsijaksi. 3 Menkää
sen papin luo, joka kulloinkin on virassa, ja sanokaa hänelle: 'Minä ilmoitan
tänään Herran, sinun Jumalasi edessä, että olen päässyt siihen maahan, jonka
hän esi-isillemme vannomallaan valalla lupasi meille.' 4 "Pappi ottakoon korin ja
asettakoon sen Herran alttarin eteen. 5 Lausukaa sitten Herran, Jumalanne edessä: 'Isäni oli
harhaileva aramealainen, joka muutti vähälukuisen väkensä kanssa Egyptiin ja
asui siellä muukalaisena, ja hänestä kasvoi suuri, mahtava ja monilukuinen
kansa. 6 Mutta egyptiläiset
kohtelivat meitä huonosti, sortivat meitä ja teettivät meillä raskasta työtä. 7 Silloin me huusimme avuksi
Herraa, isiemme Jumalaa, ja Herra kuuli huutomme ja näki meidän kärsimyksemme,
ahdistuksemme ja kurjuutemme. 8 Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja
pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, 9 toi meidät tänne ja antoi meille
tämän maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. 10 Nyt olen tuonut sadon parhaat
hedelmät siitä maasta, jonka sinä, Herra, minulle annoit.' Pankaa lahjanne
sitten Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan häntä 11 ja iloitkaa kaikesta siitä
hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne
antanut. Myös leeviläiset ja keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat iloita
kanssanne. 12
"Joka
kolmas vuosi, kymmenysten vuotena, teidän tulee asuinsijoillanne erottaa
sadosta kaikki leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat
kymmenykset. Kun olette tehneet tämän ja kaikki ovat saaneet syödä itsensä
kylläisiksi, 13 Herran,
Jumalanne edessä: 'Olen vienyt talostani pois kaiken Herralle pyhitetyn ja antanut
sen leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille, niin kuin olet käskenyt
minun tehdä. En ole rikkonut enkä unohtanut käskyjäsi. 14 En ole suruaikana syönyt
kymmenyksistä, en ole koskenut niihin epäpuhtaana enkä antanut niistä mitään
vainajille. Olen totellut Herraa, Jumalaani, olen tehnyt kaiken niin kuin olet
käskenyt minun tehdä. 15 Katso
alas taivaasta, pyhästä asunnostasi, ja siunaa kansaasi Israelia sekä maata,
jonka olet antanut meille, kuten valallasi lupasit esi- isillemme, tätä maata,
joka tulvii maitoa ja hunajaa.' 16 "Tänään Herra, teidän Jumalanne, käskee teidän
noudattaa näitä määräyksiä ja säädöksiä. Eläkää niiden mukaisesti ja seuratkaa
niitä koko sydämestänne ja koko sielustanne. 17 Te olette tänään tunnustaneet
Herran Jumalaksenne ja luvanneet vaeltaa hänen teitään, noudattaa hänen
lakejaan, käskyjään ja säädöksiään ja totella häntä. 18 Myös Herra on tänään ilmoittanut,
että hän lupauksensa mukaan pitää teidät omana kansanaan, kun vain noudatatte
kaikkia hänen käskyjään. 19 Hän on luvannut asettaa teidät kaikkien luomiensa
kansojen yläpuolelle, että ylistäisitte häntä ja tuottaisitte hänelle kunniaa
ja mainetta. Silloin te olette Herran lupauksen mukaisesti hänen pyhä
kansansa."
Näin ollen kymmenykset ja
juhla-ajat ovat pakollisia, ja ne ennakoivat kaiken saattamista ennalleen. Kieltäytyminen
viettämästä juhla-aikoja ja antamasta kymmenyksiä on varkautta, ja se estää
henkilön pääsyn ensimmäiseen ylösnousemukseen. Kymmenyksiä ei voida käyttää
kuolleita varten, kuten oli tavallista pakanoiden hautauskäytännöissä
muinaisina aikoina.
Noudattaminen ja vapaus
Jokainen kansastamme ostettiin
täydestä hinnasta, ja näin ollen meistä ei voi tulla ihmisten palvelijoita (1. Kol.
7:23). Me emme ole palvelijoita, emmekä tee muista palvelijoita. Meidän
käsketään olla varastamatta. Toisten vapauden ja syntymäoikeuden ottaminen on
yksinkertaista varastamista, ja se estää varkaalta pääsyn Jumalan valtakuntaan.
Olkaa lujia vapaudessa, joka vapautti meidät ja säilyttää oman vapautemme
kuuliaisuudessa sekä toisten vapauden (Gal. 5:1).
Sapattivuoden asema
oikeuden päätöksissä
Sapattivuosi on anteeksiannon vuosi,
ja se on otettava huomioon kaikissa oikeuden päätöksissä, sopimuksissa ja
vahingonkorvauksissa. Kaikkien vahingonkorvauksien ja hintojen on liityttävä
riemuvuoteen ja sapatteihin, eivätkä määrätyt maksut saa olla vastoin riemuvuosijärjestelmää
(vrt. myös tutkielma Laki
ja neljäs käsky (Nro 256)P256.html).
Kieltäytyminen
noudattamasta – tahattomasti tai tahallisesti
Kieltäytyminen noudattamasta
oikeuden päätöstä, joka koskee käskyjä, on rangaistavissa kuolemalla. Jokaisen
henkilön on taattava, että kaikkea lakia noudatetaan. Kahdeksas käsky ei ole
poikkeus. Kieltäytyminen käsittelemästä toisen omaisuutta on lain kirjaimen ja
hengen laiminlyöntiä.
5. Moos. 22:1-4 1 "Jos
näet, että jonkun härkä tai lammas on eksynyt, älä jätä asiaa sikseen, vaan
palauta eläin viipymättä omistajalleen. 2 Jos hän asuu kaukana tai jos et tunne häntä, ota eläin
huostaasi ja huolehdi siitä, kunnes omistaja tulee sitä etsimään, ja anna se
sitten hänelle takaisin. 3 Samoin sinun tulee menetellä, jos joku on kadottanut
aasinsa, viittansa tai mitä tahansa omaisuuttaan: jos löydät jotakin toiselle
kuuluvaa, sinun on palautettava se. 4 Jos näet aasin tai härän tielle kaatuneena, älä kulje
ohi, vaan auta omistajaa nostamaan eläin jaloilleen.
Samoin on velvollisuutena
paljastaa lain rikkomus (5. Moos. 22:24). Kieltäytyminen paljastamasta on
rikkomuksen hyväksymistä ja jopa syyllisten suosimista (Ps. 50:18; Room. 1:32;
1. Tim. 5:22)
Jos joku pyrkii hyötymään väärällä
todistuksella, silloin hänelle tehdään samoin, kuin olisi tehty syytetylle
(5. Moos. 19:18, 19); emmekä saa kieltäytyä todistamasta asiassa (San. 24:10-12)
(vrt. tutkielma Laki ja yhdeksäs käsky (Nro 262)P262.html).
Kukaan ei saa tehdä väkivaltaa
toiselle käskyä rikkomalla (San. 28:17; vrt. Luuk. 10:29-30).
Omasta epärehellisyydestä
johtuvan varkauden salaaminen ja näin ollen toisen syyttäminen petoksella tai
lavastuksella on varkauden pahin muoto.
Kristus sanoi, että farisealaiset
antoivat kymmenykset mintusta ja kuminasta mutta sivuuttivat
oikeudenmukaisuuden ja Jumalan rakkauden. Heidän täytyi noudattaa molempia (Luuk.
11:42).
Omaisuus ja kahdeksas käsky
pyrkivät suojelemaan yksilöä yhteiskunnassa ja suojelemaan yhteiskuntaa
yksilöltä. Omaisuus ei ole tavoite sinänsä. Se on ainoastaan keino, jolla
turvaamme toistemme hyvinvoinnin. Saaminen ei ole Jumalan periaate. Tekeminen
ja luominen, niin että jokainen yksilö rikastuu läsnäolostamme, on lain ja
profeettojen ydin.
Rikoksen ja rangaistuksen
tiivistelmä
5. Moos. 24:7 7 "Jos
käy ilmi, että joku on ryöstänyt itselleen toisen israelilaisen ja tarjonnut
häntä ostettavaksi tai myynyt hänet orjaksi, tekoon syyllistyneen on kuoltava.
Hävittäkää paha keskuudestanne.
Ihmisryöstö on rangaistava tämän
tekstin mukaan kuolemalla. Tässä tekstissä esitetään kuitenkin laajempi
periaate, joka käsittää toisten saattamisen kauppatavaraksi. Tällä tavoin
järjestöt, jotka pyrkivät tekemään sotaväkeenotosta ja toisten ihmisten
myymisestä osan kaupankäyntiverkostoaan, rikkovat Jumalan lakia, ja
asianomaisten henkilöiden on tehtävä parannus.
Kukaan ei voi varastaa toisen
henkilön elämänlaatua ja periä Jumalan valtakuntaa. Omaisuuslaki on
yksinkertaisesti korkeamman hengellisen lain fyysinen puoli. Varastaminen ihmiseltä
on pelkästään varastamista Jumalalta toisessa muodossa. Jos meihin ei voi
luottaa fyysisten asioiden säilyttämisessä, miten meihin voidaan luottaa
hengellisissä asioissa? Meidän on tehtävä parannus, ja meidän on opittava
rakastamaan toisiamme pitäen toistemme hyvinvoinnin vapaana ja puhtaana.
q