Jumalan
kristityt seurakunnat
Nro F051
Kolossalaiskirjeen kommentaari
(Edition 2.0 20201203-20230429)
Kolossalaiskirje on pahoin väärinymmärretty ja antinomistit käyttävät sitä
hyökätäkseen Jumalan lakia vastaan ja tietämättömyydessään väittävät, että laki
on jotenkin "naulattu paaluun".
Christian
Churches of God
Sähköposti: secretary@ccg.org
(Copyright © 2020,
2023 Wade Cox)
(tr. 2023)
Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että
se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä.
Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijäoikeushuomautus on mainittava. Saajilta
ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan
sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta
rikkomatta.
Tämä kirjoitus on saatavilla www-sivulta:
http://www.logon.org and http://www.ccg.org
Kolossalaiskirjeen selitys
Johdanto
Kolossa on pieni kaupunki
lähellä Laodikeaa ja Efesosta. Efesoksen merisatama on nyt noin kaksi metriä
korkeampi kuin nykyinen merenpinta, ja se on sisämaassa Kuşadasın
satamasta. Sitä käytettiin satamana roomalaisen ilmasto-optimin (Roman Warm Period, RWP)
aikana. Meri laski myöhemmällä pimeällä jääkaudella alkaen viidenneltä
vuosisadalta jaa. (vrt. Globaali lämpeneminen – historialliset syklit (Nro 218b)). Merisatama siirrettiin ja perustettiin sittemmin
Kuşadasın kaupunkiin keskiaikaisen lämpimän aikakauden (Medieval Warm Period, MWP)
jälkeen.
Kolossa on nykyään
kukkula, joka on peittynyt rikkoutuneisiin keramiikan sirpaleisiin ja jolla nyt
tavataan kasvattaa oopiumin unikkoa.
Se sijaitsi silloisessa
Fryygiassa ja oli alttiina Baalin sekä Attis- ja Mithra-jumalien väärille
järjestelmille sekä gnostilaisille vaikutteille.
Paavali lähetti
kolossalaisen Epafraksen sinne saarnaamaan (1:7 ja 4:12). Paavali sai myöhemmin
tietoonsa siellä toimivan vääriä opettajia, jotka levittivät siellä väärää
oppia spekulaatioillaan, ja siksi tämä kirje lähetettiin heille yhtenä Paavalin
Roomasta vuosina 61-63 lähettämistä kirjeistä. Tämä kirje muistuttaa kirjettä
efesolaisille. Sen lähetti Tykikos (4:7-8), joka myös kantoi Paavalin kirjeen
Filemonille. Väärät opettajat näyttävät olleen juutalainen lahko, jolla on
rituaalisia uskomuksia, joita tarkastellaan jäljempänä. Niitä kommentoidaan
myös Bullingerin huomautuksissa. Samanlaisia harhaoppeja tavattiin sekä
Kolossassa että Galatiassa (vrt. Harhaoppi apostolisessa kirkossa (Nro 089)). Kolossaan ja Efesokseen lähetetyillä kirjeillä on
samanlainen teologinen vaikutin, sillä ne lähetettiin samaan aikaan virheitä
oikaisemaan.
Bullinger näyttää
huomautuksessaan ymmärtäneen väärin jakeen 2:1 ja katsovan, että Paavali ei
välttämättä ollut siellä, vaikka se vain osoittaa, että siellä oli ollut monia
käännynnäisiä sen jälkeen, kun hän oli viimeksi ollut paikan päällä.
Hopeaseppäkriisin aiheuttama hämmennys ja Efesoksen opetuslasten luopumus
vaikuttivat myös Kolossaan (vrt. Seurakunnan perustaminen seitsemänkymmenen alaisuudessa
(Nro 122D)).
Virheellinen teologia
Kolossassa
Kolossalaisten ja
galatalaisten kirjoja on luettu siten, että Uuden Testamentin seurakunnalla
katsottiin olevan uskomuksia, joita sillä ei tosiasiassa ollut. Muun muassa
väite siitä, että laki on kumottu, perustuu näiden tekstien tulkintaan.
Tulkinta on virheellinen. On kehitettävä laajaa argumenttia Uuden Testamentin
oikeasta kosmologiasta. Harhaoppisuus apostolisessa seurakunnassa olisi yksi
luku tässä teoksessa (vrt. myös P089).
Tausta
Apostolinen seurakunta
kohtasi alkuvaiheissaan joukon ongelmia. Monet niistä seurakunnista, joista
meillä on raamatullista näyttöä, ovat Paavalin itse perustamia tai hänen
valvonnassaan perustettuja. Kun käytäntöjen oikeellisuudesta tai
hyväksyttävyydestä syntyi erimielisyyksiä, ne usein saatettiin Paavalin
ratkaistaviksi. Jotkin käytännöt, kuten Korintissa, käsittivät yksinkertaisia
fyysisiä käytäntöjä, jotka haittasivat seurakunnan hengellisyyttä. Muut
ongelmat olivat monimutkaisempia ja näyttävät olevan puutteellisesti
ymmärrettyjä. Syynä tähän näyttää olevan se, koska myöhempi Nikean jälkeinen teologia
ymmärsi väärin Uuden Testamentin seurakunnan käsittämän kosmologian.
Kolossalaiskirje on tärkeä teksti Uuden Testamentin seurakunnan alkuperäisen
kosmologian ymmärtämisen kannalta.
Toinen tärkeä teksti on
galatalaiskirje, joskin vähäisemmässä määrin. Heprealaiskirje on tuiki tärkeä
teksti Vanhan ja Uuden Testamentin keskinäisen suhteen ja niiden kosmologian
kannalta. Ymmärtämällä virheet, joihin nämä seurakunnat vaipuivat, voimme
ymmärtää paremmin alkuperäisen kosmologian. Tekstejä tutkien havaitsemme
oikein, mitä nämä virheet olivat, ja ymmärrämme erityisesti sen, miten niihin
ajauduttiin.
Kolossalaiskirje
Tekstin luonne
Kolossalainen harhaoppi
jäi historian hämäriin, kun käsitykseksi vakiintui, että kolossalaiset olivat
omaksuneet gnostilaisuuden muodon, jota ei voitu rekonstruoida asianmukaisesti
tekstistä käsin.
Virheeksi väitettiin myös
jonkinlaista legalismia. Tämä johtui Paavalin tekstissä käyttämien termien
väärinymmärtämisestä. Paavalin tekstissään esittämät viittaukset käsitteisiin
ovat arvoituksellisia ja vaativat tutkiskelua ja konstruointia.
Kolossalaiskirjeen
2:8-10,16 viittaa seuraaviin käsitteisiin:
· perinnäissäännöt (παράδοσιν) [parádosin] (2:8);
· täyteys (πλήρωμα) [plḗrōma] (1:9; 2:9,10);
· järkeisoppi (φιλοσοφία) [philosophía] (2:8);
· syöminen ja juominen (βρώσει, πόσει) [brṓsei, pósei] (2:16);
· hallitus ja valta (ἀρχάς, ἐξουσίας) [arkhā́s, eksousíās] (2:15); ja
· maailman alkeisvoimat
(στοιχεῖα τοῦ κόσμου) [stoikheîa
toû kósmou] (2:8,20).
Näitä termejä käytetään
myös gnostilaisessa juutalaisuudessa ja hellenisoivassa
synkretismissä. Bacchiocchi (From Sabbath to Sunday: A Historical
Investigation into the Rise of Sunday Observance in Early Christianity,
liite, s. 343s.) toteaa, että nämä molemmat termit ovat
kommentaattorien yhtäläisesti käyttämiä Kolossan gnosiksen johdannaisen
määrittelemiseksi.
Bacchiocchi viittaa
Jacques Dupontin, E. Percyn, Lightfootin ja Lyonnet'n teksteihin esimerkkeinä
oppineista, jotka määrittelevät harhaopin eräänlaiseksi gnostilaiseksi
juutalaisuudeksi. Toisaalta Günther Bornkamm kirjoituksessaan "The
Heresy of Colossians" teoksessa Conflict at Colossae, s. 126 toteaa
kategorisesti:
Yhdestä asiasta ei
mielestäni kuitenkaan voi olla epäilystä: Kolossalaisten oppi alkeisvoimista
kuuluu muinaiseen mytologiaan ja spekulaatioon itämaisesta Aioni-teologiasta,
joka oli laajalle levinnyt ja aktiivinen hellenistisessä synkretismissä; vrt.
Ernst Lohmeyer, Der Brief an die Kolosser, 1930, s. 3.; M. Dibelius, An
die Kolosser, Efeser, An Philemon, 1953, excursus jakeisiin 2:8 ja 2:23.
(Bacchiocchi, alaviite sivulla 343.)
Bacchiocchi jatkaa alaviitteessä sanoen, että
toiset tulkitsevat kolossalaisen harhaopin hellenististen ja juutalaisten
elementtien synkretismiksi; katso Eduard Lohse, A Commentary on the Epistles
to the Colossians and to Philemon, 1971, s. 115-116; Norbert Hugedé, Commentaire
de l'Épître aux Colossiens, s. 9, 143; W. Rordorf, Sunday, s. 136:
'On itse asiassa otettava huomioon se mahdollisuus, että on koko kirjo
synkreettistä perinnettä, jossa juutalais-kristillinen aineisto on
erottamattomasti sidoksissa hellenistisen ja itämaisen alkuperän aineistoon.
Handley C.G. Moule, Colossian Studies, 1898, joka määrittelee harhaopin
"juutalaisuuden ja gnostilaisuuden yhteensulautumaksi, jälkimmäisen sanan
laajan viittauksen puitteissa."
Käsitys voidaan
rekonstruoida kirjeestä ja Uuden Testamentin viittausten kosmologiasta erityisesti
Ilmestyskirjassa ja turvautumalla tämän luvuissa 2, 3 ja 4 esitettyyn
analyysiin [God Revealed]. Kun Raamatun kosmologia ymmärretään oikein,
Kolossan ongelmankin luonne voidaan käsittää oikein. Yksinkertainen johtolanka
on, että Kolossan seurakuntaa ojennettiin tavalla, joka osoitti, että Kolossan
seurakunta oli väärässä, mutta että nämä virheet olivat siinä, että seurakunta
käsitti väärin olemassa olevia käsitteitä, joita ei sinänsä kyseenalaistettu
tai kumottu. Näin ollen vastassamme on pikemminkin vääristymiä ja
väärinkäytöksiä kuin uskomuksista sinänsä. Bornkammin viittaus Aioni
-teologiaan on merkittävä johtolanka palapeliin. Tällainen Aioni
teologia esitetään myös heprealaisille.
Bacchiocchi katsoo, että
Kolossan virheen eri puolia olivat teologinen ja käytännön virhe.
Hän katsoo, että
Teologisesti ottaen
kolossalainen "järkeisusko" (2:8) kilpaili Kristuksen kanssa ihmisen
uskollisuudesta. Sen arvovallan lähteenä oli Paavalin mukaan ihmisten
kehittämät 'perinnäissäännöt'
παράδοσιν [parádosin] (2:8) ja sen kohde oli
levittää todellista 'viisautta' σοφία[sophía]
(2:3,23), 'tietoa' γνῶσις [gnósis]
(2:2,3; 3:10) ja
'ymmärtämistä' σύνεσις [sýnesis] (1:9; 2:2). Sellaisen
tiedon saavuttamiseksi kristittyjä kehotettiin kumartamaan kosmisia hallituksia
(2:10,15) ja 'maailman alkeisvoimia' τὰ
στοιχεῖα τοῦ
κόσμου [tà stoikheîa toû kósmou] (2:8, 18, 20).
On tärkeää ottaa erikseen
tarkasteltavaksi itse teologinen virhe sekä nimenomaan se, mitä Paavali sanoi
Kolossan seurakunnalle. Kuten raamatullisesta asiayhteydestä ilmenee, Elohim on
moninainen taivaan sotajoukko, jonka ylimmäinen pappi on Kristus Karitsana,
mutta hän on yksi heistä kumppanina tai toverina. Ilmestyskirja 5 osoittaa,
että Elohimin neuvostossa on delegoituja velvollisuuksia. Ilmestyskirja 5:8
toteaa selvästi, että jokainen 24 vanhimmasta on varustettu harpuilla ja
kultaisilla maljoilla, jotka ovat pyhien rukouksia. On selvää, että näiden
vanhimpien vastuulla on huolehtia valituista. On ilmeistä, että Kolossassa
tapahtui looginen hyppäys, jossa näitä Elohimia rukoiltiin suoraan. Muinainen
tapa rukoilla kuolleiden henkiä on peräisin sekä šamanismista että
babylonialaisesta järjestelmästä. Merkaba-mystiikasta löytyvä mystinen nousu
näyttää vaikuttaneen Palestiinan alueella tällä ensimmäisellä vuosisadalla.
Tutkielma Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183)osoittaa gnostilaisen askeettisuuden
kehittymisen kristinuskossa.Vaikuttaa siltä, että enkelien ja askeettisten
järjestelmien lepytys jotenkin tuli Kolossan seurakuntaan, syynä luultavasti
Ilmestyskirjan 5:8. Epäjumalien palvonta naamioitui pyhimysten lepyttelyksi ja
tunkeutui myöhemmin valtavirran kristinuskoon. Askeettisten puhdistusmenojen
merkitys näytti kuitenkin olevan rajallisempi. Paavalin mainitsemat
perinnäistavat näyttävät olevan peräisin elementaalihengistä ja yhteydessä
järkeisuskoon. Tämä on hyvin monimutkainen tekstinpätkä, johon liittyy kolme
erillistä ajatuskulkua – nimittäin yhden tai useamman filosofisen koulukunnan
vaikutus; nojautuminen suulliseen perimätietoon, johon juutalaisuuden eri
puolet perustuvat; ja lopuksi henkien alkeisvoimien käsittely. Ei ole
epäilystäkään siitä, että siinä on osansa vähäisempien olentojen
lepyttämisellä, koska Paavali siirtyy Kolossalaiskirjeen kohdassa 2:9-10
sanomaan Kristuksesta:
Sillä hänessä asuu
jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on
kaiken hallituksen ja vallan pää.
On huomattava, että termi jumaluuden täyteys johtuu termistä θεότητος [theótētos]. Kuten Thayer totesi (s. 288) theótēs eroaa theiótēsista, niin kuin olemus eroaa laadusta tai ominaisuudesta. Siten tässä mainittu jumaluus, joka ruumiillisesti asui Kristuksessa, on Jumalan henki. Juuri tämä Jumalasta kumpuava olemus mahdollisti Kristuksen tulemisen yhdeksi Jumalan kanssa. Vaikka toisilla Elohimilla olikin tämä henki, Paavali näyttää tarkoittavan, että Kristuksella on arvovalta ja Isän jumaluuden laatujen ja delegoitujen ominaisuuksien täyteys. Tämä tekee muista yksiköistä merkityksettömiä valittujen valvonnassa. Kristus on kaiken hallituksen ja vallan pää (Kol 2:10). Rukouksen kohde on Jumala. Kristus ja vanhimmat toimivat valtuutuksella. Kyse oli siis valvonnasta ja auktoriteetista. Bacchiocchi (loc. cit.) toteaa että, mitä tulee maailman alkeisvoimiin (Kol.2: 8,18, 20):
Useimmat
nykyaikaiset eksegeetit ovat omaksuneet henkilöllistetyn tulkinnan sanasta stoikheîa
(erityisesti Galatalaiskirjeen 4:3,9; vrt. 3:19); samaistaen ne enkeleihin lain
välittäjinä (Ap. t. 7:53; Gal. 3:19; Hepr. 2:2) ja pakanallisiin
astraalijumaliin, joiden uskottiin hallitsevan ihmiskunnan kohtaloa. Saadakseen
suojelua näiltä kosmisilta valloilta ja hallituksilta kolossalaiset
"filosofit" kehottivat kristittyjä palvomaan enkelivaltoja
(2:15,18,19,23) ja noudattamaan rituaalisia ja askeettisia käytäntöjä
(2:11,14,16,17, 21, 22). Tällä prosessilla voi varmistaa pääsynsä jumalalliseen
"täyteyteen" πλήρωμα[plḗrōma]"
(2:9, 10, vrt. 1, 19). Teologinen virhe koostui siis pohjimmiltaan
alempien enkelivälittäjien asettamisesta pään itsensä tilalle (2:9,10,18,19)
(s. 344-345).
Bacchiocchi jatkaa:
Näiden teologisten
spekulaatioiden käytännöllinen lopputulos oli tiukan asketismin ja
rituaalisuuden vaatiminen. Niihin kuuluivat "lihan ruumiin
poisriisuminen" (2:11) (ilmeisesti tarkoittaen vetäytymistä maailmasta);
ruumiin ankara kohtelu (2:23); kielto maistaa tai koskettaa tietynlaisia ruokia
ja juomia (2:16, 21) sekä pyhäpäivien ja aikojen huolellinen viettäminen –
juhla, uusikuu, sapatti (2:16). Kristityt oletettavasti johdatettiin uskomaan,
että alistumalla näille askeettisille käytännöille he eivät luopuneet uskostaan
Kristukseen, vaan pikemminkin he saivat lisäsuojaa ja heille taattiin täysi
pääsy jumaluuden täyteyteen (s. 345).
Kyseiset ajatusprosessit
näyttävät tähtäävän alisteisten olentojen kieltämiseen ja prosessin
rajoittamiseen hallintaan, joka tapahtuu Kristuksen kautta. Olimme sitten
näkevä tämän erehdyksen kehittyvän rukouksiksi pyhien puoleen ja lopulta paljon
myöhemmin gnostilaisten ja Baalin oppien omaksumiseen taivaasta ja helvetistä
uskossa. Kaikki rukoukset oli tarkoitettu Jumalalle Isälle Kristuksen nimessä.
Vaikka on olemassa voimia, jotka vaikuttavat ihmiskuntaan, on vain yksi
välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Raamatussa ei koskaan sallita rukousta
kenellekään muulle kuin Jumalalle, joka on Isä. Vanhinten lepytys on saattanut
kehittää oman kosmologiansa. On kuitenkin selvää, että jotkin fariseusten
lakiin liittyvät perinteet olivat tämän myötä tunkeutuneet seurakuntaan. Teoria
maailmankaikkeuden elementaalihengistä mutkistaa asiaa entisestään (vrt.
tutkielma Lakitekstin teokset – eli MMT (Nro 104)).
Aioniteologia näyttää
asettavan Kristuksen Aionin asemaan ja korottavan hänet muiden Jumalan poikien
yläpuolelle, jotka ovat läsnä luomisessa ja Jumalan valtaistuimen edessä (Job
1:6; 2:1; 38:4-7). Juuri tämä harhaoppi kehitettiin Baal- ja mysteerikulttien
pohjalta kehittämään binitarismia ja diteismiä, johtaen sitten modalismiin ja
lopulliseen kolminaisuusopin virheeseen, kun Raamatussa ei ole jälkeäkään
Kolminaisuudesta missään (vrt. Calvin, Harnack ja Brunner) lukuun ottamatta
KJV:n väärennöksiä (vrt. Väärennökset ja käännösvirheet Raamatussa (Nro 164F)ja Väärennökset ja käännösvirheet Kristuksen asemaan
liittyen (Nro 164G)) ja siten väärennökset lisättiin
auringonpalvonta- ja mysteerikulttien teologiasta.
Sapattiongelma
Jesaja 1:14 on kohta, jota
yleensä käytetään perustelemaan kaldealaisten Easter-pääsiäisjuhlien (n.
154-192 jaa. Roomassa) ja joulukuun puolivälin talvijuhlia (n. 475 jaa. alkaen
Syyriasta) Raamatun määräysten sijaan. Englanninkielinen King James Version
-käännös Apostolien tekojen jakeessa 12:4 on tarkoituksellisesti käännetty
väärin muotoon Easter sanan Passover eli pääsiäinen sijaan. Väite, että
Kristus antaa seurakunnalle luvan korvata pelastussuunnitelman juhlat
pakanallisilla juhlilla, vaikka hän asetti ne juhlat Siinailla (Ap. t. 7:30-54;
1. Kor. 10:4) Jumalan ohjeiden mukaan, vaikuttaa erikoiselta ja epäterveeltä.
Tertullianus lankeaa tähän virheeseen väitellessään Markionia vastaan
sapatista. Koska Tertullianus ei täysin ymmärrä sitä roolia, joka Messiaalla
oli Vanhan Testamentin Jehovan Elohimina eli enkelinä, hän olettaa näiden
olentojen olevan erilliset ja väittää sekä Vanhan Testamentin Jehovan että
Kristuksen Uudessa Testamentissa vihaavan sapattia. Tertullianus käytti Jesajaa
edellä esitettyyn tapaan Vanhan Testamentin osalta ja päätteli Kristuksesta
siten, että:
vaikkei hän
ollutkaan juutalaisten Kristus, hän [siis UT:n Kristus] osoitti vihaa
juutalaisten juhlallisinta päivää kohtaan, hän tunnusti yksistään seuranneensa
Luojaa, hänen Kristuksenaan, juuri tässä vihassa sapattia kohtaan; sillä hän
julistaa Jesajan suun kautta: 'Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja
juhla-aikojanne.' (Bacchiocchi teoksessa From Sabbath to Sunday: A
Historical Investigation into the Rise of Sunday Observance in Early
Christianity, The Pontifical Gregorian University Press, Rooma, 1977
lainaten kirjoitusta Markionia vastaan 1,1, Ante-Nicene Fathers (ANF),
Nide III, p. 271; (mutta viittaus koskee vain teoksen alkua).
Bacchiocchi katsoi, että
Tertullianuksen argumentit kirjoissa I, II, III ja V osoittivat, päinvastoin
kuin Markion opetti, että Vanhan Testamentin Jumalan ja Kristuksen opettama
sapatin vietto oli sama asia. Molempien testamenttien opetukset olivat sopusoinnussa
keskenään. Molemmat ovat peräisin samasta Jumalasta, joka oli kummankin
tuomiokauden Jumala. Vedotessaan tähän harmoniaan hän kuitenkin alentaa sapatin
instituutioksi, jota Jumala on aina halveksinut (Bacchiocchi, ibid., s. 187,
alaviite 61). Tosiasia on, että sekä Tertullianus että Bacchiocchi jättävät
huomiotta kohdat Jesaja 66:23 -24 ja Sakarja 14:16-19. Niissä Kristus aiheuttaa
kaikkien niiden kansojen kuoleman, jotka eivät pidä sapatteja ja uusiakuita ja
Jumalan juhlapäiviä erityisesti lähettämällä heidän edustajansa joka vuosi
Jerusalemissa pidettäviin lehtimajanjuhlien konferensseihin. Ei ole
epäilystäkään siitä, että koko apostolinen seurakunta noudatti sapatteja
kaikkialla ja alkoivat viettää sunnuntaita Rooman sapatin kanssa rinta rinnan vasta
vuonna 111 jaa. Ne eivät myöskään koskaan onnistuneet tukahduttamaan sapatin
pitämistä kaikkialla maailmassa huolimatta Laodikean (vuonna 366) ja monista
muista myöhemmistä kirkolliskokouksista ja vainoista.
Laki
Kirjan V luvussa IV
Tertullianus käsittelee käsitettä alkeisvoimat, jonka roomalaiset
rinnastivat oppimisen alkeisiin. Tertullianus vertaa näitä alkeisvoimia
jopa lain alkeisiin, otaksuttavasti väittäen, että laki oli johdantomekanismi
valitun henkilön kasvattamiseksi uskossa. Hän viittaa oletettavasti
galatalaiskirjeen käsitteeseen, mutta tässä Paavali näyttää viittaavankin
harhaoppiin, ehkä animistiseen sellaiseen, johon liittyy henkien lepyttäminen,
ja tämä näyttää ujuttautuneen Galatian seurakuntaan ja syrjäyttäneen Raamatun
juhlat, muuntuen sitten siihen muotoon, että vanhurskauttaminen tapahtuu
noudattamalla lakia eikä armosta (Gal. 5:4). Tässä ongelma on aika lailla sama
kuin Kolossassa. Galatian ongelma muistuttaa sitä gnostilaisuutta, joka
muodosti Kolossankin harhaopin. Kolossan harhaoppi, kuten olemme havainneet,
käsitti "alkeisvoimia" ja "perinnäissääntöjä" ja näyttää
olleen kultti, jossa palvottiin enkelivoimia, jonka suosioon pyrittiin
noudattaen "säädöksiä" δόγματα [dógmata].
Kuten olemme todenneet, tämä kultti saattoi hyvinkin osua samaan aikaan ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden hekhalotin mystisten nousujen kanssa (katso teoksesta Kaplan, Meditatation and Kabbalah, Samuel Weiser, Maine, 1989 järjestelmän yksityiskohdat). Ajatus, että puhdistus voi tulla sääntöjen noudattamisesta (ja tässä enkeliolentojen palveluksessa), oli samoin ajatus, joka "naulattiin ristille", samoin kuin Kheirografon eli velkakirja siitä, minkä olimme Jumalalle velkaa synnin kautta, joka on lain rikkomus (1. Joh. 3:4). Tämän väitteen tueksi esitettiin se tosiasia, että Kristuksessa jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti (2:9), ja että siksi kaikki olemassa olevat auktoriteetin muodot ovat hänelle alisteisia, hänelle, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää (2:10), ja vain Kristuksen kautta (jolla ei ole vain jumaluuden täyteyttä, vaan myös lunastuksen täyteys ja syntien anteeksiantamuksen täyteys) (katso 1:14; 2:10-15; 3:1-5) voi uskova päästä elämän täyteyteen (2:10). Paavali, vastoin tavanomaista menetelmäänsä, ei turvaudu lakiin vaan kasteeseen, kuten Bacchiocchi toteaa Harold Weissin väittävän. Laki terminä (νόμος [nómos]) puuttuu kolossalaiskirjeen luvun 2 keskustelussa kiistasta ja tämä vahvistaisi sen väitteen, että:
Kolossan harhaoppi
ei itse asiassa perustunut tavalliseen juutalaiseen legalismiin, vaan
pikemminkin epätavanomaisiin (synkreettisiin) askeettisiin ja kulttisäädöksiin (δόγματα [dógmata]), jotka horjuttivat Kristuksen
lunastuksen kaikenkattavuutta. (Bacchiocchi, ibid., s. 347)
Paavalin väitteet
galatalaiskirjeessä ja kolossalaiskirjeessä ymmärrettiin väärin ja niitä
sovellettiin väärin, erityisesti antinomistien parissa, mutta yleensäkin
Athanasioksen binitaristien keskuudessa, joista myöhemmin tuli trinitaristisia
alkaen Konstantinopolista kirkolliskokouksesta vuonna 381 ja Khalkedonin
kirkolliskokouksesta vuonna 451. Tertullianus oli ensimmäinen myöhemmistä
osittaisista trinitaristeista, jotka jatkoivat tätä teologista virhettä.
Trinitaristit eivät ymmärtäneet kolossalaiskirjeessä esitettyjen argumenttien
merkitystä, koska he eivät ymmärtäneet varhaiskristillistä kosmologiaa.
Kolossan harhaoppi (ja valentinolaisten harhaoppi) oli mahdollinen vain siksi,
että alkuseurakunta omaksui kosmologian (Ilmestyskirja 4 ja sitä seuraavat),
joka oli keskeisen Elohimin ydin, johon kuului kolmekymmentä olentoa, joita
valentinolaiset kutsuivat Aioneiksi, jotka olivat peräisin leijonanpäisestä
Aionista. Neuvostoon osallistuivat Jumalan seitsemänkymmentä poikaa, jotka
mainitsee 5. Moos. 32: 1-8ss. ja jotka Eloah oli nimittänyt ja joiden rakennetta
sanhedrin ja sitten Kristuksen nimittämät seurakunnan vanhimmat sitten
toistivat (Luuk. 10:1, 17). Tätä asiaa käsitellään muualla. Tosiasia on, että
elohimit olivat niiden taivallisten sotajoukkojen ryhmä, jotka olivat kaikki
Jumalan poikia ja osallistuivat psalmeissa mainittuun neuvostoon.
Kirjeen yleiskatsaus -
Kolossalaiskirje
kirjoittanut E.W.
Bullinger
KOKONAISRAKENNE
Kolossalaiskirje 1:1-2. MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYS.
Kolossalaiskirje 1:3-8. EPAFRAKSEN RAPORTIT JA VIESTIT
Kolossalaiskirje 1:9–Kolossalaiskirje 2:7. PAAVALIN HUOLENPITO KOLOSSALAISIA KOHTAAN
JA RUKOUS, ETTÄ HE VOISIVAT TUNNUSTAA SALAISUUDEN.
Kolossalaiskirje 2:8-23. OPILLINEN KORJAUS EFESOSLAISTA TOTUUTTA
KOSKEVAAN EPÄONNISTUMISEEN. KUOLTUAAN KRISTUKSEN KANSSA.
Kolossalaiskirje 3:1-Kolossalaiskirje 4:1. OPILLINEN KORJAUS EFESOSLAISTA TOTUUTTA
KOSKEVAAN EPÄONNISTUMISEEN. NOUSTUAAN KRISTUKSEN KANSSA.
Kolossalaiskirje 4:2-6. PAAVALIN HUOLENPITO HEITÄ KOHTAAN, JA
HEILTÄ PYYDETYT RUKOUKSET KOSKIEN HÄNEN SAARNAAMISTAAN SALAISUUDESTA.
Kolossalaiskirje 4:7-9. TYKIKOKSEN JA ONESIMOKSEN RAPORTIT JA
VIESTIT.
Kolossalaiskirje 4:10-18. MUODOLLISUUDET JA TERVEHDYKSET.
JOHDANTOHUOMAUTUKSET.
1. Opilla on enemmän sijaa
kuin käytännöllä Kolossalaiskirjeessä. Sen ja efesolaisille osoitetun kirjeen
välillä on selvä yhtäläisyys, joka on merkittävä osa, samoin kuin
filippiläiskirjeessä, se, että apostoli korostaa meillä olevaa todellista
yhteyttä Kristukseen, koska olemme kuolleet ja nousseet jälleen ylös Hänessä,
ja tarvetta pitää kiinni Päästä" (Kolossalaiskirje 2:19).
2. AIHE. Kolossalaiset, kuten galatalaiset, julistavat vapauttamme maailman
alkeisvoimista eli perusvoimista. Se, mitä nämä alkeisvoimat ovat, selittyy
riittävästi termillä seremonialismi, joka tarkoittaa uskonnon meoja ja
toimituksia, jotka ovat eri asia kuin kristinusko. Tästä siis johtuu Paavalin
vakava kehotus olla palaamatta siihen, olipa se juutalaista tai jotakin muuta,
sikäli kuin se kieltää meidän täyteytemme ja täydellisyytemme Kristuksessa.
Käytännössä siinä väitetään, että Hän ei olekaan riittäv ja että Häneen on
lisättävä vielä jotakin, niin että meidän täydellistämiseksemme tarvitaan vielä
jotakin säädöstä. Mutta kuten apostoli selittää, me kuolimme Kristuksen kanssa,
ja niinpä toimituksista ei ole hyötyä kuolleille henkilöille. Tässä kirjeessä
osoitetaan, että kaikki käytännöllinen pyhyys kumpuaa oikean opin uskomisesta,
ts. elämämme on uskomme tulos. Kun siis olemme täyteisiä ja täydellisiä Kristuksessa,
emme voikasvaa tässäasemassa, vaan voimme kasvaa sen tuntemisessa, kokemisessa
ja nauttimisessa.
3. Se, mitä Kol. 2:1sanoo, osoittaa, että Paavali ei ollut käynyt kirjeen kirjoittamisen
ajankohtana Kolossassa, vaikka kommentaattorit ovat tästä asiasta eri mieltä.
Jotkut uskovat, että apostoli ei olisi voinut ohittaa kaupunkia
jommallakummalla lähetysmatkallaan, vaikka mitään siitä ei mainitakaan Apostolien
teoissa. Toiset, viitaten jakeeseen 1:7, katsovat, että Epafras oli ollut
Paavalin sijainen viedessään hyvää uutista maanmiehilleen, sillä hän oli
kolossalainen (Kol. 4:12).
4. PÄIVÄYS Kirje
kirjoitettiin, kun apostolin ensimmäinen vankeus Roomassa oli lopuillaan, noin
vuonna 62 jaa. (liite-180).
5. Fryygialainen Kolossan kaupunki oli vain muutaman kilometrin päässä
Laodikeasta, jonka merkitys vähitellen kasvoi toisen kaupungin merkityksen
laskiessa. Molemmat katosivat niin täydellisesti, että vasta viime aikoina
nykyajan tutkimusmatkailijat ovat löytäneet paikat ja päässeet raunioille.
*****lainauksen loppu
Lukujen tarkoitus
Tekstissä on kaksi puolta:
opillinen (1:1-3:4) ja käytännöllinen kehotus (3:5-4:18). Ensimmäisessä osassa
Paavali korostaa Kristuksen ylivaltaa ja kaikenkattavuutta kosmoksessa
(1:15-17), seurakunnassa (1:18-20) ja yksilössä (2:9-12).
Toisessa osassa Paavali
torjuu askeettiset ja legalistiset taipumukset korostamalla hengellistä
moraalia ja kristilliseen rakkauteen sidottua sosiaalista etiikkaa (3:5-4:1).
Oxford Annotated RSV Johdanto.) Paavali ei missään vaiheessa saarnaa
antinomismia tai vihjaa, että Jumalan lakia olisi millään tavalla
"poistettu" tai "naulattu" paaluun tai ristiin, kuten on
esitetty viime vuosisatoina ja kuten monet antinomistiset harhaoppiset
opettavat nykyäänkin. Se oli meidän Kheirografon eli
"velkakirja", johon on merkitty, minkä me olimme velkaa Jumalalle ja
jonka Kristus maksoi ja joka naulittiin staurokseen eli paaluun. Kuten
Raamattu selvästi toteaa Jaakobin sanoin Apostolien tekojen luvun 15 konferenssissa (Nro 069) Jerusalemissa, Paavali itse noudatti lakia
(vrt. Paavali Osa I: Paavali ja laki (Nro 271)).
Kolossalaiskirjeen luvut 1 – 4 (KR1938)
Luku 1
1Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus 2Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme! 3Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne, 4sillä me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan; 5me kiitämme häntä sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa, 6joka on tullut teidän tykönne, niinkuin se on myös kaikessa maailmassa, missä se kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, 7niinkuin te sen opitte Epafraalta, meidän rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne 8ja joka myös on kertonut meille teidän rakkaudestanne Hengessä. 9Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, 10vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, 11ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla 12kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, 13häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. 14Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, 15ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. 16Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. 18Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. 19Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. 21Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut 22Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, 23jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. 24Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, 25jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, 26sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, 27joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. 28Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. 29Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
Luvun 1 tarkoitus
Tervehdykset ovat kohdassa
1:1-2 vrt. Room. 1:1-7 ja jae 2, jotka ovat kuten 2. Tess. 1:2 (Oxf. RSV
huom).
1:3-14 (vrt. Room. 1:8-15
RSV huom.). 3. (Ef. 1:16). 4. Fil. 5). 4-5. 1. Kor. 3:13). 7. Epafras oli
Kolossan seurakunnan perustaja ja on nyt Paavalin kanssa 4:12; Filemon 23).
8-9. Ef. 1:15-17. 9-11 esittää vetoomuksen, että on oltava herkkyyttä Jumalan
tahtoa kohtaan. 12. Kiittäen isää. 13. Vapautettu = Pelastettu Saatanan
vallasta (vrt. Matt. 6:13 RSV huomautus, samoin kuin huomautus Apostolien
tekojen jakeeseen 26:18).
1:15-23 viittaa Kristuksen
ylivaltaan. Tämä teksti viittaa Kristukseen, joka on näkymättömän Jumalan kuva,
koko luomakunnan esikoinen. Tämä on selvästi subordinationistista ja
kreationistista puhetta.
Jakeessa 16 kerrotaan,
mitä Kristus on luonut, ja se viittaa valtaistuimiin, herrauksiin, hallituksiin
ja valtoihin. Nämä eivät ole olentoja, vaan ne ovat se rakenne, jossa
sotajoukko, sekä inhimillinen että hengellinen, toimii. Kristus ei ole
ylivertainen muihin Jumalan poikiin nähden olemukseltaan, eikä hän ole luonut
heitä. Hän nousi heidän yläpuolelleen ylösnousemuksessaan kuolleista, mutta hän
on yksi heistä (Ps. 45:6-7; Hepr. 1:8-9). Näyttää siltä, että Paavali
hahmottelee tätä käsitelläkseen Aionin emanaatioteoriaa ja vahvistaakseen
Kristuksen aseman. Tämän osoittaa myös 5. Moos. 32 ja 32:8, missä Jumala
(Eloah) asetti Israelin johtoon sen elohimin, josta tuli Kristus (vrt.
Apostolien teot 7:30-53; 1. Kor. 10:4).
Hänessä kaikki pysyy
koossa (jae 17). Kristus on seurakuntaruumiin pää (jae 18) ja esikoinen
kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Hänen tuli sovittaa kaikki
asiat, sekä taivaassa että maan päällä, ja tehdä rauha stauroksen
(jakeet 19-20) veren kautta (vrt. myös Demonien tuomio (Nro 080)).
Tämä salaisuus tulee ilmi
pyhien kautta, joiden kautta pakanoiden on määrä ymmärtää Jumalan salaisuus,
joka on Kristus meissä kaikissa (jae 27) (Pyhän Hengen kautta).
Luku 2
1Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, 2että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, 3jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. 4Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla. 5Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen. 6Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, 7juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. 8Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. 9Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, 10ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, 11ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: 12ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. 13Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, 14ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. 15Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. 16Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, 17jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. 18Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama 19eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. 20Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 21"Älä tartu, älä maista, älä koske!" 22— sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? 23Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Luvun 2 tarkoitus
Paavali jatkaa
selittämällä, kuinka hän taistelee niiden puolesta, jotka ovat Kolossassa ja
lähistöllä sijaitsevassa Laodikeassa, ja kaikkien niiden puolesta, jotka eivät
ole nähneet hänen kasvojaan ja jotka ovat vasta uskoon kääntyneitä. Sitten hän
selittää, että Jumalan salaisuus on Kristus hänessä, johon on kätketty kaikki
viisauden ja tiedon aarteet. Hän sanoo tämän nimenomaan siksi, ettei kukaan
voisi horjuttaa heitä käyttämällä kreikkalaista järkeisuskoa (jae 8ss.) koskien
Kristuksen uhrin kaikenkattavuutta. Trinitaristit käyttivät tätä sijaisuhria
argumenttina todellisen uskon horjuttamiseen. He väittivät, että Kristuksen
uhri ei ollut riittävä, jos hän ei ollut Jumala, millä he sitten ujuttivat
Attiksen binitaarisen rakenteen seurakuntaan myöhemmin noin vuonna 175 jaa.
(vrt. Binitaarinen ja trinitaarinen vääristely
jumaluuden varhaisesta teologiasta (Nro 127b)).
Elementaalihenget
mainitaan, jotta voisimme ymmärtää elementaalihenkien perustan, jotta voisimme
ymmärtää Sokrateen opin sielusta (B6). Näitä näkemyksiä kehiteltiin aina
viidennelle vuosisadalle asti, kuten näemme teoksesta Proclus' Commentary on
Plato's Parmenides (Morrow ja Dillon, Princeton, 1987). Vuonna 451 jaa.
kolminaisuusoppi vahvistettiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa.
2:9-15 käsittelee sitä
tosiasiaa, että valitut ympärileikataan kasteessa ja haudataan Kristuksen
ruumiiseen. Paavali sanoo, että meidät, jotka olimme kuolleet synneissä ja
lihan ympärileikkaamattomuudessa, Jumala teki eläväksi yhdessä, annettuaan
anteeksi kaikki syntimme. Jakeessa 14 sanotaan, että hän “pyyhki pois sen
kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme;
sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi staurokseen eli paaluun.
Tämä tarkoittaa rikkomuksia eli syntejä, jotka muodostivat kheirografonin
eli "käsin kirjoitetut määräykset."Kheirografon on lasku,
jonka saat ravintolassa aterian päätyttyä. Toisin sanoen se on lasku, jonka
olet velkaa Jumalalle synneistäsi lain alaisuudessa. Kristus maksoi sen
kuolemallaan paalussa. Jumala riisui hallitukset ja vallat aseista ja teki
niistä julkisen esimerkin voittaessaan ne Kristuksessa.
Kolossalaiskirjeen 2:16-19
käsittelee lain näkökohtia. Meidän ei tule antaa ihmisten tuomita meitä ruokaan
ja juomaan liittyvissä kysymyksissä eikä koskien juhlapäivää eikä uuttakuuta
eikä sapattia.
Ensimmäisellä vuosisadalla
fariseukset levittivät kašrutin harhaoppeja, joita he olivat tuoneet mukanaan,
tosin eivät Babylonista, kuten olisi voinut odottaa, vaan Egyptistä (QSD) ja joita he olivat
vaalineet. Myös kreikkalaisten askeettien keskuudessa vaikuttaneet kasvissyöjät
kiusasivat heitä (vrt. Vegetarismi ja Raamattu (Nro 183)).
Niinpä myös antinomistiset
harhaoppiset käyttävät tekstin loppuosaa sanoakseen, että juhlapäivää,
uuttakuuta tai sapattia koskeva teksti osoittaa, että kristityt eivät enää saa
viettää niitä. Tämä on vastoin Raamattua, eikä Raamattua voi rikkoa (Joh.
10:34-36). Koko seurakunta piti sapatit ja uudetkuut ja juhlapäivät
kokonaisuudessaan aina Kvartodesimaanikiistoihin (Nro 277). Sapattilaiset pitivät ne kaikki oikein aina
uskonpuhdistukseen ja Tyatiran järjestelmään asti (vrt. Transilvanian
sapattilaiset, Cox/Kohn, CCG Publishing, 1998) (vrt. myös Sapattia viettävien seurakuntien yleinen
jakautuminen (Nro 122)ja Neljännen käskyn rooli sapattia viettävissä Jumalan
seurakunnissa (Nro 170)).
Ei yksikään Diteisti (076B)eikä Binitaari tai trinitaari (Nro 076)pääse Jumalan valtakuntaan. Antinomistien
oppi siitä, että Jumalan laki on kumottu ja Jumalan kalenteri (Nro 156)ja Ruokavaliolait (Nro 015)eivät enää päde, on harhaoppinen virhe. Nämä
palvelijat, jotka opettavat tällaisia asioita, tuomitaan Raamatun teksteissä,
ja niitä, jotka eivät pidä sapatteja ja uusiakuita, joutuvat Kristuksen ja
taivaan sotajoukon rankaisemiksi ja tappamiksi (Jes. 66:23-24). Niinpä myös
juhlia on vietettävä koko vuosituhannen ajan Kristuksen ja taivaan sotajoukon
alaisuudessa, ja kansalliset edustajat lähetetään Jerusalemiin, tai muuten ei
tule sadetta ajallaan ja ihmiset joutuvat kärsimään Egyptin vitsauksista (Sak.
14:16-19). Seurakunnat, jotka eivät vietä sapatteja ja uusiakuita ja
juhlapäiviä oikeina päivinä, ja ne, jotka noudattavat Hillel II:n (358 jaa.)
mukaista kalenteria, eivät ole ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Jos he eivät
pidä järjestelmää oikein vuosituhannen alussa, he eivät myöskään pääse
vuosituhantisen valtakunnan järjestelmään.
Paavali sanoo näiden
olevan vain tulevaisten varjo, mutta niitä ei ole kumottu lakina. Kristus
sanoi, että laista ei poistu mitään, ennen kuin taivas ja maa katoavat (Matt.
5:18).
Paavali sanoo, ettei
teiltä saa riistää voittopalkintoa kukaan, joka vaatii nöyryyttämään itseään
kieltäymyksin ja palvoo enkeleitä. Tämä kommentti viittaa palvontajärjestelmiin,
joita esiintyi sikäläisissä Baal-järjestelmissä Attiksen ja äitijumalattaren
palvontajärjestelmissä, mukaan lukien Osiriksen, Isisin ja Horuksen palvonta
Egyptissä ja Adoniksen ja Derketon tai Atargatiksen ja Attiksen ja Kybelen
palvonta Kolossan ja Efesoksen ja Laodikean alueella.
Luku 3
1Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. 2Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. 3Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; 4kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. 5Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, 7ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. 11Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. 12Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 16Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. 17Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. 18Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. 19Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. 20Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. 21Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi. 22Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. 23Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, 24tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta. 25Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.
Luvun 3 tarkoitus
Kolmas luku käsittelee
sitten asemaamme Jumalan oikealla puolella istuvan Kristuksen kanssa nostettuina.
Meidän ei tule ajatella maallisia asioita, vaan sitä, mikä on ylhäällä. Valitut
ovat kuolleet ja heidän elämänsä on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa.
Paavali sanoo, että kun
Kristus ilmestyy, mekin ilmestymme hänen kanssaan kirkkaudessa. Tämä viittaa
ensimmäiseen ylösnousemukseen, kuten Paavali selitti 1. Tessalonikalaiskirjeen
kohdassa 4:13-18. Siinä ne, jotka ovat "nukkuneet", nousevat
haudoista, ja sitten ne, jotka ovat vielä elossa, temmataan ylös ja tuodaan
Kristuksen tykö taivaaseen Jerusalemin yläpuolelle ja sitten hallitsevat maata
tuhat vuotta Jerusalemista (vrt. Ilm. 20).
Valmistellakseen valitut
tähän tapahtumaan heidän täytyy sitten kuolettaa se, mikä on maallista
(synnistä), haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on
epäjumalanpalvelusta. Pankaa tekin pois viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja
häpeällinen puhe suustanne ja ajatuksistanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne
(käskyn mukaisesti) millään tavalla. Meidän uudistuttava tietoon, Luojansa
kuvan mukaan. Näiden vuoksi Jumalan viha on tulossa. Tämä teksti viittaa
Jumalan vihan maljoihin (Ilm. 15:7; 16:1s.; 17:1: 21:9), joka seuraa Messiaan
paluuta planeetan alistamiseksi ja joka on myös osa Danielin luvussa 12
mainittua 1335 päivää (vrt. Danielin kommentaari (F027xii) ja (F027xii)).
Silloin ei voi enää olla
kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta,
ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki ja
kaikissa. Tämä viittaus Kristukseen, joka on kaikki ja kaikissa, toistuu
efesolaiskirjeessä, jossa Jumala on lopulta oleva kaikki kaikissa.
Tämä on sama teema
molemmissa kirjeissä, ja tässä viitataan gnostilaisiin käsitteisiin, mutta ne
sidotaan kaikki Jumalan tuntemiseen, josta tulee kaikki kaikissa ja meistä
kaikista tulee elohim, Jumalan poikima (Joh. 10:34-36). Täten pelastus on
kaikille ihmisille, pakanoiden kautta ruumiissa, ja syy siihen, että he
tappoivat Kristuksen, Jumalan pojan, Israelin elohimin, Kristuksena (ibid.).
Vasta kun valitut työskentelevät osana ruumista, ymmärrystä voidaan jakaa
oikein.
Paavali selittää sitten,
kuinka valittujen (Room. 8:28-30) on valmistauduttava kehittäen laupeutta,
nöyryyttä, sävyisyyttä ja kärsivällisyyttä, kestämään toisiaan ja antamaan
toisilleen anteeksi kaikki havaitut rikkomukset, kuten Herra on antanut meille
anteeksi. Ennen kaikkea pukeutukaa rakkauteen, joka sitoo kaiken yhteen
täydellisessä harmoniassa.
Jakeessa 16 Paavali sanoo,
että antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja
neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin sydämin
Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Jakeessa 18 Paavali
neuvoo perheitä, sekä vaimoja että aviomiehiä ja lapsia ja orjia. Tehtävästä
riippumatta tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle
ettekä ihmisille. Herralta saamme osuutemme perinnöstä palvellessamme Kristusta
ruumiissa.
Väärintekijä saa maksaa
tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä (siis katsomatta
henkilöön).
Luku 4
1Isännät, tehkää palvelijoillenne, mitä oikeus ja kohtuus vaatii, sillä te tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa. 2Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, 3rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, 4että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua. 5Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. 6Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata. 7Kaikista minun oloistani antaa teille tiedon Tykikus, rakas veli ja uskollinen palvelija, minun kanssapalvelijani Herrassa. 8Hänet minä lähetän teidän tykönne juuri sitä varten, että saisitte tietää tilamme ja että hän lohduttaisi teidän sydämiänne; 9ja myös Onesimuksen, uskollisen ja rakkaan veljen, joka on teikäläisiä; he ilmoittavat teille, kuinka täällä kaikki on. 10Teille lähettää tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serkku, josta olette saaneet ohjeita — jos hän tulee teidän tykönne, niin ottakaa hänet vastaan — 11ja Jeesus, jota sanotaan Justukseksi; nämä ovat ympärileikatuista ainoat, jotka ovat olleet minun auttajani työssä Jumalan valtakunnan hyväksi, ja he ovat olleet minulle lohdutukseksi. 12Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto. 13Sillä minä annan hänestä sen todistuksen, että hän näkee paljon vaivaa teidän hyväksenne ja niiden hyväksi, jotka ovat Laodikeassa, sekä niiden, jotka ovat Hierapolissa. 14Luukas, rakas lääkäri, lähettää teille tervehdyksen, niin myös Deemas. 15Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle. 16Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen. 17Ja sanokaa Arkippukselle: "Ota vaari virasta, jonka olet saanut Herrassa, että sen täysin toimitat". 18Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Muistakaa minun kahleitani. Armo olkoon teidän kanssanne.
Luvun 4 tarkoitus
Neljäs luku jatkaa
kehotuksia, jotka koskevat isäntien ja orjien välisiä suhteita. Hän kehottaa
kaikkia pysymään lujina rukouksessa kiittäen, jotta Jumala voisi avata meille
oven, jotta sana julistaisi Kristuksen salaisuutta. Sitten hän mainitsee tämän
syyksi siihen, että hän on vankilassa, mikä voisi lisätä selkeyttä hän
puheeseensa (jakeet 2-4).
Jakeessa 5 Paavali
kehottaa seurakuntaa käyttäytymään viisaasti ulkopuolisia kohtaan, käyttäen
ajan mahdollisimman hyvin hyväksi, tehden puheestamme aina suloista, suolalla
höystettyä, ja tietäen, kuinka tulee itsekullekin vastata (jae 6).
Jakeesta 7 alkaen hän
ylistää Tykikosta rakkaaksi veljeksi ja uskolliseksi palvelijaksi ja
työtoveriksi Herrassa. Hänet lähetettiin rohkaisemaan heitä ja tuomaan heille
uutisia Paavalista ja Rooman seurakunnasta. Ja hän lähetti hänen kanssaan
Onesimoksen, heidän ja kolossalaisten uskollisen veljen.
Jakeessa 10 puhutaan
Aristarkoksesta, joka on vankilassa Paavalin kanssa, ja Markuksesta,
Barnabaksen serkusta, joka oli otettava vastaan, jos hän tulisi Kolossaan, ja
Jeesuksesta, jota kutsuttiin myös Justukseksi. Nämä miehet olivat
ympärileikatuista ainoat, jotka olivat hänen auttajiaan työssä Jumalan
valtakunnan hyväksi. Myös Epafras, heidän työtoverinsa, tervehti heitä. Paavali
antoi hänestä sen todistuksen, että hän näki paljon vaivaa kolossalaisten
hyväksi ja niiden hyväksi, jotka olivat Laodikeassa, sekä niiden, jotka olivat
Hierapoliksessa. Paavali lähettää tervehdyksensä Laodikealle ja Nymfalle sekä
hänen talossaan kokoontuvalle seurakunnalle. Hän kehotti veljiä lukemaan
kirjeen Kolossassa ja myös Laodikeassa. Vastaavasti Laodikean kirje oli määrä
lukea Kolossassa. Kirje kolossalaisille vastaa luonnollisesti Laodikean
Paavalille osoittamassa kirjeessä esitettyihin kysymyksiin, ja kolossalaiset
ymmärtävät nämä asiat. Molemmilla alueilla työskenteli vääriä opettajia,
luultavasti Efesoksen lisäksi.
Arkippos on myös
ohjeistettava täyttämään palvelustehtävänsä.
Jakeessa 18 hän sanoo
kirjoittaneensa tervehdyksen itse. Siihen asti hän oli sanellut, ja hän
kehottaa heitä muistamaan kirjeensä.
Kirje kirjoitettiin
vastustamaan samoja antinomistisia gnostilaisia elementtejä, jotka toimivat 21.
vuosisadalla, hyökäten Jumalan lakeja vastaan jopa Jumalan seurakunnissa, samoin
kuin fariseusten juutalaistavia elementtejä vastaan, jotka hyökkäävät Jumalan
kalenteria vastaan, koska he eivät olleet vielä kehittäneet omia, vaan
turmelivat sen perinnäissäännöillä. Hillel ilmestyi vasta 358 jaa.
hyödynnettyään Babylonian karkausaikoja, jotka heille toi kaksi babyloniasta
rabbia vuonna 344 jaa. Jumalan seurakunnat eivät koskaan noudattaneet sitä
ennen 1940-lukua.
q