JUMALAN KRISTITYT SEURAKUNNAT

 

Laki ja neljäs käsky (Nro 256)

 

(Laitos 1.1 19981007-20000118)

 

Neljäs käsky käsittelee sapattia eli lepoa. Tämä käsittää viikoittaisen sapatinpäivän, uudetkuunpäivät, juhla-ajat, seitsenvuosittaiset maasapatit ja  riemuvuosijärjestelmän. Nämä kaikki on sidottu tähtitieteelliseen kuukalenteriin, ja niitä on noudatettava koko ihmiskunnan hyväksi (Mark. 2:27). Yhtä ei voida noudattaa ilman toista (Kol. 2:16-17).

 

 

 

 

Jumalan kristityt seurakunnat

 

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

 

Sähköposti: secretary@ccg.org

 

(Copyright ã 1998, 1999 Wade Cox)

 

Tätä kirjoitusta saa jäljentää ja jakaa vapaasti sillä edellytyksellä, että se jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

Tämä kirjoitus on saatavilla seuraavilta verkkosivustoilta:

http://www.logon.org ja http://www.ccg.org

 

 

Laki ja neljäs käsky

 

Lainsäädännön pääpiirteet

 

Sapatteja ovat viikoittaiset eli seitsemännen päivän sapatit, kuukausittaiset eli uudenkuun sapatit, vuosittaiset sapatit eli juhla-ajat sekä seitsemännen vuoden maasapatit ja riemuvuoden sapatit. Niitä kaikkia käsketään noudattamaan.

 

5. Moos. 5:12-15 12 Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 14 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin. 15 Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.

 

2. Moos. 20:8-11 Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

 

Sana sapatti, sabbat (SHD 7676), tarkoittaa lakata tai levätä. Se on jumalanpalveluspäivä (3. Moos. 23:3) sekä levon ja virkistäytymisen päivä (2. Moos. 23:12). Se on merkki Jumalan luomakunnan herruudesta, ja se oli ensimmäinen kirjoitettu siunaus, ja se pyhitettiin eli asetettiin erilleen Aadamin luomisesta (1. Moos. 2:2-3). Se tehtiin ihmiskuntaa varten (Mark. 2:27), ja sen noudattaminen riippuu uskosta. Sitä noudatti Abraham (1. Moos. 26:5), jolle totuus ilmoitettiin (1. Moos. 24:27) ja joka neuvoi tietä toisille (1. Moos. 24:48). Sitä noudattaen Israel tunnusti olevansa hänen lunastettu kansansa lain alaisuudessa.

 

Näin levätessämme me osoitamme luottavamme Jumalaan. Sapatin noudattaminen julistettiin siunaukseksi (Jes. 56:2-4; 58:13; 66:23; Hes. 44:24; 45:17; 46:1, 3-4, 12). Israelia nuhdeltiin sen laiminlyömisestä (Jes. 1:13; Jer. 17:21-27; Hes. 20:12-24; Aamos 8:5). Juudan Babylonin-vankeuden pituus määräytyi sapattivuoden eli maan lepoajan laiminlyönnin keston mukaan (2. Aik. 36:21).

 

Sapatit ovat merkkejä eli sinettejä

 

Sapatinpäivästä on säädetty neljännessä käskyssä, ja vastaavat säännökset ovat 2. Moos. 20:8-11 ja 5. Moos. 5:12-15. Sapatinpäivä on neljännen käskyn mukaan Herralle Jumalalle (Jehovah Elohim) pyhä. 2. Moos. 20:8 sanoo:

 

2. Moos. 20:8-11 8 Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (vuoden 1938 käännös)

 

Tämän tarkoituksena on, että jokainen, karja mukaan lukien, saa levätä (5. Moos. 5:14).

 

Sillä kuusi päivää meidän on tehtävä työtä (5. Moos. 5:13) luomakuntaa viljellen ja varjellen eli siitä huolehtien (1. Moos. 2:15), emmekä saa olla joutilaita (2. Tess. 3:6-11). Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on (Saarn. 9:10). Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää (Gal. 6:7).

 

Seitsemäs päivä on sapatti. Se sattuu lauantaiksi Aadamin luomisesta lähtien. Kaikki kansat tunnustavat sen sapatiksi ja nykyisen kalenterin lauantaipäiväksi. Seitsemäs päivä on jatkuvassa kierrossa, eikä sitä voi siirtää toiselle päivälle riippumatta siitä, mille päivälle se sattuu auringon tai kuun kierrossa.

 

Uusi maailmankalenteri ja sen muunnelmat, joita nykyisin ehdotetaan, sattuvat itse lain ytimeen. Maailmankalenteri on 12-kuukautinen, ikuinen kalenteri, joka on jaettu neljään yhtä suureen jaksoon. Se on ikuinen, koska se pysyy samana joka vuosi.

 

Nykyinen kalenterimme ei ole ikuinen vaan vuosittainen. Se vaihtuu joka vuosi. Tämä johtuu siitä, että sen tyypillinen 365 päivän kierto ei ole jaettavissa viikonpäivien määrällä. Tähtitieteellinen kuukuukausi ei ole myöskään 29,5 päivää.

 

Kyseisestä yhden päivän jäännöksestä seuraa, että vuosi alkaa ja päättyy tyypillisesti samana viikonpäivänä. Näin ollen seuraavan vuoden on alettava seuraavana viikonpäivänä. Tämä edellyttää joka vuosi uutta kalenteria.

 

Teknisesti ottaen meidän gregoriaaninen kalenterimme on vaihteleva neljäntoista kalenterin sykli. Sunnuntaina alkava vuosikalenteri eroaa maanantaina alkavasta vuosikalenterista ja sama pätee kaikkiin seitsemään viikonpäivään. Koska karkausvuosi voi muuttaa kutakin näistä seitsemästä kalenterista, kokonaismäärä kasvaa.

 

Jos ottaisimme kyseisen päivän pois kalenterista, uusi vuosi alkaisi tavallisesti aivan samana viikonpäivänä kuin edellinen vuosi. Meillä olisi silloin ikuinen kalenteri.

 

Me voimme poistaa kalenterista päivän poikkeamatta aurinkokierrosta, joka on noin 365,24 päivää, yksinkertaisesti katsomalla päivän 24 tunnin odotusajaksi ennen kalenterin uudelleen alkamista. Nämä kalenterista poikkeavat päivät, jotka tunnetaan myös ”interkalaarisina päivinä”, eivät ole viikonpäiviä. Luontevimmalta tuntuu pitää niitä juhlapäivinä, ja tämä on osittain maailmankalenterin perusteluna. Se ja muut ehdotukset muuttavat seitsenpäiväisen viikon kiertokulkua Aadamin luomisesta lähtien. Tämä seitsemän päivän kierto ei mahdu kuukuukauteen eikä aurinkovuoteen.

 

3. Moos. 23:32 osoittaa, että päivät alkavat ja loppuvat itse asiassa illalla eivätkä keskiyöllä tai aamulla.

 

3. Moos. 23:32 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee viettää täydellistä sapatinlepoa.

 

Seitsemäs päivä alkaa viikon kuudennen päivän päättyessä eli meidän perjantaimme pimetessä eli nauttisen iltahämärän päättyessä (EENT). Katso tutkielma Kuukauden ja päivän alkaminen (Nro 203)).

 

Paavali vahvistaa tämän, katso Ap.t. 27:27-34, samoin kuin Mišna, joka koostuu toisella vuosisadalla kootuista kirjoituksista, jotka ovat peräisin toiselta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Katso toinen jakso, Moed, Sabbat 1:3, 15:3.

 

Sapattina ei saa ostaa eikä myydä eikä tehdä työtä korvausta vastaan. Tämä ei tarkoita toimettomuutta. Nehemia on esimerkki työn tekemisestä sapattina.

 

Nehemia 10:29-32 28 Kaikki muut -- papit ja leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään -- 30 kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran, meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä. 31 Edelleen he lupasivat: "Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. 32 Kun muihin kansoihin kuuluvat tuovat sapatinpäivänä viljaa ja muita tuotteita myytäväksi, emme osta heiltä, emme sapattina emmekä minään muunakaan pyhäpäivänä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan kesannolle ja pyyhimme kaikki velat pois.

 

Sapattijärjestelmän on katsottava edustavan Jumalan kansan tunnusomaista järjestelmää.

 

Happamaton leipä on merkkinä Herran laista (5. Moos. 6:8) ja siitä, että hän lunastaa Israelin (5. Moos. 6:10), jonka piiriin kuuluvat Kristuksen uhrin kautta kaikki ne, jotka ovat Kristuksessa (Room. 9:6; 11:25-26). Nämä merkit varjelevat Israelia

epäjumalanpalvelukselta (5. Moos. 11:16), sillä ne ovat Herran valittujen merkkejä ja sinettejä (Ilm. 7:3).

 

Merkki, SHD 226, oth tai ot, on tunnusmerkki tai merkki, joka muistuttaa henkilöä hänen velvollisuudestaan. Sapatit on luettu Jumalan kansan merkeiksi. Se on merkkinä meidän ja Jumalan välillä, joka meidät pyhittää.

 

2. Moos. 31:12-14 1 Herra käski Mooseksen vielä sanoa israelilaisille: 13 "Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni. 14 Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta.

 

Usein oletetaan virheellisesti, että kyseiset sapatit ovat yksikömuotoisen viikoittaisen sapatin monikkomuoto. Tämä on väärin. Sapatit ulottuvat koko palvelusjärjestelmään sisältäen uudetkuunpäivät, juhla-ajat ja koko riemuvuosijärjestelmän ja niistä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset. Kuolemantuomio on myös hengellinen ja suojelee jatkuvasti liiton kansaa epäjumalanpalvelukselta.

 

Sapatti ei ole pelkästään Jumalan seurakunnan merkki; se on myös liiton kansan merkki, vaikka sitä ei ole vielä kutsuttu seurakuntaan. Jos se olisi valittujen merkki, silloin juutalaisuus ja sapattia viettävillä binitaristeilla ja trinitaristeilla olisi osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Sitä heillä ei ole.

 

Toinen merkki on pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla.

 

2. Moos. 13:9-10 9 Ja se säädös olkoon kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä. 10 Noudata tätä säädöstä aina määräaikana vuodesta toiseen.  (vrt. 2. Moos. 13:11-16).

 

Liiton kansan merkkeihin kuuluu myös suuri sovituspäivä. Jos suurta sovituspäivää ei vietetty, seurauksena oli karkottaminen omasta kansastaan; toisin sanoen Israelin liitonyhteydestä, joka on seurakunta (5. Moos. 23:29; Room. 9:6-8).

 

3. Moos. 23:26-32 26 Herra sanoi Moosekselle: 27 "Saman seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä. Kokoontukaa silloin pyhään juhlakokoukseen, paastotkaa ja uhratkaa Herralle tuliuhri. 28 Sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne sovitus Herran, teidän Jumalanne edessä. 29 Jos joku ei sinä päivänä paastoa, hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Minä hävitän kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin työtä. 31 Älkää siis tehkö silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee viettää täydellistä sapatinlepoa.

 

Suuri sovituspäivää käytetään myös riemuvuoden julistamiseksi, sillä riemuvuosi on Jumalan järjestelmän perusta ihmisten asioiden sääntelemiseksi maan päällä. Se on sapattien sapatti, šabbat šabbaton, mikä korostaa sen pyhyyttä (ks. SHD 7677).

Riemuvuoden hengellistä merkitystä tarkastellaan jäljempänä.

 

3. Moos. 25:8-12 8 Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, 9 anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. 11 Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, 12 sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa.

 

Suuri sovituspäivä on jätetty nimenomaisesti niiden uhrien ulkopuolelle, jotka liittyvät runsauteen ja henkilökohtaiseen siunaukseen. Sama pätee uudenvuodenjuhlaan. Tämä johtuu siitä, että kumpikaan näistä päivistä ei liity ihmisen toimintaan tai pyrkimyksiin. Suuri sovituspäivä on nimenomaan väestölaskennan päivä, jolloin kerätään vero.

 

2. Moos. 30:11-16 11 Herra sanoi Moosekselle: 12 "Kun tarkastat israelilaiset ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi. 13 Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle. 14 Jokainen tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän uhrilahjan Herralle. 15 Kun annatte uhrilahjan Herralle henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta sekeliä enempää älköönkä köyhä sen vähempää. 16 Kerää lunnashopea israelilaisilta ja käytä se pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin. Se on Herran edessä vakuutena siitä, että teidän henkenne on lunastettu

 

Suuren sovituspäivän vero oli tarkoitettu Israelin valittujen laskemiseen. Se on painoltaan yhtä suuri henkilöstä riippumatta eikä vaihtele henkilön olosuhteiden mukaan. Jumala suoritti tämän Israelin laskemisen, kun hän perusti maailman (Ilm. 17:8), ja määräpainon maksoi kertakaikkisesti Jeesus Kristus (Room. 6:10). Määrämaksu osoittaa, että pelastus on maksettu, ei henkilön aineellisten olosuhteiden mukaan, vaan Kristuksen uhrilla kertakaikkisesti (Heb. 7:27; 9:26; 10:10; 1Pet. 3:18). Kolehdin

kerääminen suurena sovituspäivänä koskee suoranaisesti Jeesuksen Kristuksen uhrin riittävyyteen.

 

Tästä syystä 2. Moos. 23:14-18, 34:24; 5. Moos. 16:16 ja 1. Kun. 9:25 mainitsevat ainoastaan kolme kolehtia, ja ne on kerättävä ennen kunkin juhla-ajan ensimmäisen päivän aamua.

 

2. Moos. 23:14-18 14 Lähde kolmesti vuodessa viettämään juhlaa minun kunniakseni. 15 Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä, niin kuin olen käskenyt, säädettyyn aikaan abib-kuussa, sillä juuri siinä kuussa lähdit Egyptistä. Älköön silloin kukaan astuko tyhjin käsin minun eteeni. 16 Pidä myös elonleikkuujuhla, kun leikkaat ensimmäiset tähkät peltoon kylvämästäsi viljasta, sekä korjuujuhla vuoden päättyessä, kun korjaat hedelmätarhojesi sadon. 17 Kolmesti vuodessa näyttäytykööt kansasi kaikki miehet Herran, sinun valtiaasi, kasvojen edessä. 18 "Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua, älköönkä minun juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle seuraavaan aamuun.

 

Ensimmäinen kerta, jolloin merkkiä eli othia käytettiin, oli 1. Moos. 9:12. Sateenkaari oli Jumalan merkki, joka oli muistutuksena hänen lupauksestaan ja liitostaan, jonka mukaan hän ei tuhoaisi maata vedellä toista kertaa. Jumala käyttää merkkejä, joiden avulla tunnistetaan ne, joilla on häneen erikoissuhde.

 

Liiton kansan alkuperäinen ja ensisijainen merkki oli ympärileikkaus (1. Moos. 17:10-14). Tämä fyysinen teko oli sinetti. Se on nyt hengellinen, ja sen piiriin kuuluvat myös naiset kasteestaan lähtien (katso tutkielma Katumus ja kaste (Nro 52)). Tämä oli tarkoitus alusta alkaen (5. Moos. 10:15-17), mutta se edellyttää myös Jumalan osallistumista.

 

5. Moos. 30:6 6 Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit. (vuoden 1938 käännös)

 

Kaste ja Pyhän Hengen vastaanottaminen on valittujen ensisijainen merkki Jeesuksen Kristuksen veren kautta yhdeksi ruumiiksi (Matt. 28:19; Ap.t. 1:5; 11:16; Room. 6:3; 1. Kor.. 12:13; Heb. 9:11-28). Nämä lain merkit, sapatti ja pääsiäinen, on tarkoitettu nimenomaisesti varjelemaan kansaa epäjumalanpalvelukselta (5. Moos. 11:6). Nämä molemmat merkit toimivat sinetteinä Herran valittujen

kädessä ja otsassa.

 

Pyhän Hengen avulla ne muodostavat viimeisten päivien sinetöimisen perustan, jota Ilmestyskirjan 7:3 tarkoittaa. Valittujen merkin lähtökohtana on näin ollen ensimmäinen käsky.

 

Kristus sanoi: ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella" (Matt. 4:10; Luuk. 4:8). Palveluksemme on hänen kunnioittamistaan Raamatun mukaan, ja sen avulla toteamme, että on olemassa ainoastaan yksi, Isä Jumala, jota voidaan kunnioittaa. Jahošuaa, hänen voideltuaan, ei saa kunnioittaa.

 

Sapatti on Jumalan seurakunnan merkeistä yksi, mutta se ei ole tärkein. Ensisijainen merkki on Jumaluus. Raamatun unitaarinen rakenne on se, että on yksi Jumala (5. Moos. 6:4, 1. Kor. 8:4), jonka voimme tuntea (Hoos. 8:2; 13:4). Meitä vaaditaan tuntemaan sekä hänet (Gal. 4:8-9) että hänen tahtonsa (Ap.t. 22:14).

 

Meitä käsketään pitämään erossa toisistaan Jumala ja hänen Kristuksensa (Joh. 17:3), ja meidän ikuiseksi häpeäksemme on, jos emme tee niin tai pysty tekemään niin (1. Kor. 15:34). Sen ymmärtäminen, että Jehova Sebaot, sotajoukkojen Herra on ainoa todellinen Jumala, on uskon keskeinen kohta.

 

Kaste on toinen merkki, ja Pyhän Hengen vastaanottaminen on sisäinen sinetti. Ulkoiset merkit ovat sapatit ja Herran ehtoollinen/pääsiäinen, joka on Jumalan lakien merkki. Tämän jälkeen tulevat uudetkuunpäivät ja juhla-ajat. Sapatit

on kielletty ihmiskunnalta epäjumalanpalveluksen tähden.

 

Hesekiel 20:16-20 16 He eivät olleet piitanneet määräyksistäni, he eivät olleet eläneet säädösteni mukaan eivätkä pitäneet minun sapattiani kunniassa, niin rakkaita heidän epäjumalansa heille olivat. 17 Silti minun tuli heitä sääli, enkä minä hävittänyt heitä, en tuhonnut heitä autiomaassa. 18 "Mutta heidän lapsilleen minä autiomaassa sanoin: 'Älkää eläkö niin kuin isänne, älkää jatkako heidän menoaan, älkää saastuttako itseänne palvelemalla heidän epäjumaliaan. 19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun säädöksiäni ja totelkaa minun määräyksiäni, eläkää niiden mukaan. 20 Pitäkää pyhänä minun sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'

 

Sapattien saastuttaminen seuraa epäjumalanpalveluksesta. Sapatit käsittävät kaikki päivät, jotka Jumala on erottanut jumalanpalvelukseen kalenterinsa mukaan uudenkuunpäivien oikean viettämisen mukaan. Jumala rankaisee kansaa, jos se ei kunnioita häntä eikä noudata hänen lakejaan.

 

Hesekiel 20:21-24 21 Mutta hekään eivät totelleet minua. He eivät seuranneet säädöksiäni eivätkä noudattaneet määräyksiäni, eivät vaeltaneet niiden mukaan -- joka niitä noudattaa, saa elää. Minun sapattianikaan he eivät pitäneet kunniassa. Niin minä aioin syöstä vihani heihin ja tyhjentää heihin kaiken vimmani autiomaassa. 22 Vedin kuitenkin käteni takaisin enkä tehnyt sitä. Oman nimeni tähden minä jätin sen tekemättä, sen tähden, etteivät toiset kansat saisi aihetta pilkata nimeäni. Olinhan minä vienyt heidät Egyptistä noiden kansojen nähden. 23 Autiomaassa minä kuitenkin kohotin käteni ja vannoin, että hajotan heidät toisten kansojen sekaan ja sirottelen heidät vieraisiin maihin. 24 He eivät olleet tehneet määräysteni mukaan, he eivät olleet piitanneet säädöksistäni eivätkä pitäneet minun sapattiani kunniassa, sillä heidän silmänsä tähysivät yhä heidän isiensä epäjumaliin.

 

Sapatit ovat erottamattomia ensimmäisestä käskystä ja laista. Kansaa rangaistaan, jos se ei noudata Jumalan lakeja kaikilta osin (Sak. 14:16-19).

 

Sapatti on merkkinä uskollisuudestamme ja lunastuksestamme sekä osallisuudestamme Jumalaan. Sapatista luopuminen on luopumista Jumalan toivosta. Tästä syystä meitä nyt vainotaan Herran sapattien viettämisen tähden.

 

Jokainen, joka saastuttaa sapatin, on surmattava (2. Moos. 31:14; 4. Moos. 32:36). Se on merkkinä Jumalan ja Israelin lasten välillä ikuisesti (2. Moos. 31:17). Sana, joka on käännetty ikuisesti on SHD 05769; Olam, sana, joka sisältää merkityksen ”pitkäikäinen” samoin kuin ikuinen, pitkäkestoinen, iankaikkinen tai ikuisesti jne.

 

Me, jotka olemme tämän tien uutta liittoa eli uudistettua liittoa noudattavia seuraajia, olemme hengellinen Israel (Room. 9:4).

 

Sapatin valmistamiseen on ryhdyttävä edellisenä päivänä (2. Moos. 16:5). Ruoka on kerättävä ja valmistettava manna-annoksesta. Jokaisen on pysyttävä asuinpaikassaan (2. Moos. 16. 29-30). Jokaisen on levättävä sapatinpäivänä sekä kyntöjen että elonkorjuun aikana (2. Moos. 34:21). ne, jotka olivat tehneet sapatista taakan suullisia perinteitä lisäämällä, tuomitsivat Herran hänen kerätessään viljantähkiä sapattina.

 

Osoittaessaan olevansa sapatin Herra hän ei tarkoittanut, ettei sitä tarvinnut viettää, vaan hän pikemminkin tuomitsi tavan, jolla sitä vietettiin. On lainmukaista kerätä tarpeeksi ruokaa tai valmistaa ruokaa syötäväksi sapattina tämän tekstin perusteella sekä myös Testamentin lain perusteella (Matt. 12:1-12).

 

Matteus 12:1-12 1 Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. 2 Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä." 3 Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? 4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. 5 Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? 6 Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. 7 Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. 8 Ihmisen Poika on sapatin herra." 9 Jeesus kulki edelleen ja meni sen seudun synagogaan. 10 Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: "Saako sapattina parantaa?" 11 Jeesus vastasi heille: "Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! 12 Ja onhan ihminen paljon arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää."

 

Edellä lainattu jae 3 viittaa 1. Sam. 21:6:een, jossa Daavid oli syönyt pyhät leivät (2. Moos. 25:30; 3. Moos. 24:5-8). Tarkemmin sanottuna temppelipapit rikkovat sapatin eli tekevät silloin työtä ja ovat syyttömiä (Matt. 12:5; vrt. 4. Moos. 28:9-10; katso myös Neh. 13:7; Hes. 24:21; Joh. 7:22-23).

 

Työ, jota teemme valittuina Jumalan palveluksessa sapattina, on tahraton. Itse asiassa sapattina suoritettiin enemmän uhria kuin minään muuna päivänä. Meidät voidaan tuomita sen mukaan, minkälaisiin toimiin rydymme, mutta ei sen perusteella, että olemme toimeliaita.

 

Kristus antoi myös käskyn, joka koski sairaiden parantamista. Se tulee suorittaa sapattina. Sairaita ja rampoja on laillista parantaa ja ruokkia sapattina (Luuk. 6:8-10; 13:14-16; 14:3; Matt. 12:10-13).

 

Joh. 7:23 23 Jos kerran ihminen ympärileikataan sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen?

 

Luuk. 14:5 osoittaa, että sapattina on tärkeää toimia hätätapauksissa.

 

Tämä koskee itse asiassa käsitystä sapattina parantamisesta. Sairaista ja huonokuntoisista asianmukaisesti huolehtiminen ja heidän avustamisensa sapattina on vakava asia. Se, että joku syö ja jää yksin sapattina, on meidän häpeäksemme ja moitteeksemme. Ihmisten on tehtävä sapattia varten valmisteluja, jotta he voivat olla mahdollisimman suureksi hyödyksi veljilleen.

 

Mark. 3:1-5 1 Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. 2 Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. 3 Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", 4 ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. 5 Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen.

 

Ojaan pudonneen härän opetus koskee hätätilanteita, mutta meidän on suunniteltava etukäteen. Aaseja ei saa kuormittaa (Neh. 13:15), ja portit on pidettävä suljettuina (Neh. 13:19). Tämä tarkoittaa, että meidän on estettävä tilaisuudetkin työntekoon. Taakkoja ei saa kantaa (Jer. 17:21), eikä polttopuita saa kerätä (4. Moos. 15:32-35). Lyhteitä ei saa tuoda sisään, eikä viiniä saa pusertaa (Neh.

13:15). Kunnollisella valmistelulla tämä koko päivittäinen työnteko voidaan ja se täytyy lopettaa.

 

Sinipunaiset tupsut on sidottava vaatteittemme kulmiin eli reunoihin muistutukseksi laista.

 

4. Moos. 15:37-41 37 Herra sanoi Moosekselle: 38 "Käske israelilaisten tehdä viittansa kulmiin tupsut ja sitoa jokaiseen tupsuun sinipunainen lanka. Näin on tehtävä sukupolvesta toiseen. 39 Teillä tulee olla tällaiset tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja täyttäisitte ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta. 40 Kun te näin muistatte kaikki minun käskyni ja täytätte ne, te pysytte Jumalallenne pyhitettyinä. 41 Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä ja näin osoitin olevani teidän Jumalanne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne

 

Tämä on henkilön ja Jehovan elohimimme välinen henkilökohtainen asia. Sen laiminlyönti ei ole rangaistuksen alainen, kuten muut lain rikkomukset. Sitä kuitenkin vaaditaan, eikä sitä saa käyttää huomion herättämiseksi (Matt. 23:5).

 

Ruokaa ja tavaroita ei saa ostaa (Neh. 10:31) eikä myydä (Neh. 13:15). Sekä ostaminen että myyminen on kielletty.

 

Sapattijärjestelmä ennakoi lunastusta, ja elämä on pelastettava (Mark. 3:4; Luuk. 6:9) ja pelastustoimiin on ryhdyttävä, sikäli kuin se on mahdollista (Matt. 12:11).

 

Syynä siihen, että tutkimme ja noudatamme koko tätä sapattijärjestelmää, ei ole se, että pelkäämme rangaistusta, vaan se, että rakastamme yhtä ja ainoaa todellista Jumalaa.

 

1. Joh. 5:3 3 Sitähän Jumlan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.

 

Sapatit eivät ole raskaita noudattaa, mutta niitä on noudatettava hengellisessä puhtaudessa (Jes. 1:13). Niitä ei saa saastuttaa eikä häpäistä (Jes. 56:2, 4-7).

 

Jesaja 56:2 2 Onnellinen se ihminen, joka näin tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa.

 

Jesaja 56:4-7 4 Sillä Herra sanoo näin: -- Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni
ja pysyvät minun liitossani, 5 saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan katoa. 6 Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä
ja pysyvät minun liitossani, 7 he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat
siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.

 

Sapatit ovat ilonaihe eivätkä surupäivä (Jes. 58:13-14). Sitä viettävät kaikki, kun he tulevat palvelemaan Jumalaa; yhdestä uudenkuunpäivästä toiseen ja sapatista toiseen (Jes. 66:23).

 

Sapattina ei saa kantaa kuormaa, sillä sitä ei tullut tuoda tai kantaa Jerusalemiin (Jer. 17:21). Iloitse sapatista ja tuo iloa Jumalan huoneeseen. Älkää viekö sapatinpäivänä mitään ulos taloistanne (Jer. 17:22), mikä osoittaa, että myös työskentely omalla tontilla on kielletty sapattina. Se on pyhitettävä ja pidettävä erillään muista päivistä.

 

Kristus oli suurempi kuin temppeli, kuten me olemme suurempia kuin fyysinen temppeli, sillä me olemme temppeli (2. Kor. 6:16) ja temppeli oli tehty meille (Mark. 2:27). Näin ollen meidänkin on vietettävä seitsemännen päivän sapattia valmistaaksemme itsemme kodiksi, joka meidän on oltava Jumalalle. Tämä on koko ihmiskunnalle, kuten se annettiin Israelin koettelemiseksi (2. Moos. 16:18).

 

Sapatti on edellytys Israelin valtakunnan perinnölle, jos kaupungin porteista ei saa tuoda mitään. Kuninkaat ja prinssit istuvat Daavidin valtaistuimella. Mutta jos tätä varoitusta ei oteta varteen, silloin kaupunki tuhotaan tulella (Jer. 17:27). Pakanat nauravat pilkaten sapatteja (Val. 1:7: kirkkoraamatussa loppuansa) hänen ahdistuksensa päivänä. Näin ollen sapatti on merkkinä ja pilkan aiheena ahdistuksessa niille, jotka ovat Jumalan huonetta. Vihassaan hän hylkää kuninkaan ja papit, sillä he häpäisivät sapatin (Val. 2:6).

 

Sapatit ovat ilonpitoa ja riemuitsemista varten. Mutta sapattien ilonpito otetaan pois rangaistukseksi (Hoos. 2:11). Sapattina on oltava asennoitunut oikein. Liiketoimiin ryhtymiseksi on odotettava sen loppumista, koska se lujittaa rehellisyyden, uhrautumisen ja antamisen asennetta (Aamos 8:5). Ajattele aina sitä, että teet hyvää ja parannat kaikkien vaivat (Luuk. 13:10-16).

 

Luuk. 23:54 osoittaa, että meidän on valmistettava sapatti. Ajattele edeltä, tehkää hyvää toisillenne. Osoittakaa, että rekastamme toisiamme, kuten Kristus rakasti meitä. Kasvakaamme uskossa, niin kuin meidät parannetaan (Luuk. 5:5-14).

 

Samoin kuin ympärileikkaus sapattina on lain mukaan sallittu, niin laissa on myös sallittu ympärileikata sydämmemme Hengen antamisella ja voimalla. Tuomitkaa toisenne vanhurskaalla tuomiolla sen hyvän mukaan, jota teemme sapattina (Joh. 7:21-24).

 

Jesaja 56:2 2 Onnellinen se ihminen, joka näin tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa.

 

Siunaukset tulevat niiden osaksi, jotka noudattavat sapattijärjestelmää, ja niistä, jotka saarnaavat sapatin halventamista, me luemme:

 

Jeremia 10:21 21 Tyhmiä olivat kansan paimenet, he eivät kysyneet neuvoa Herralta! Siksi he toimivat väärin, ja niin koko heidän laumansa hajotettiin.

 

Hengellisen Israelin paimenet, jotka eivät vaadi sanan ahkeraa opiskelua ja sen tottelemistta, tuomitaan, ja heidän laumansa hajotetaan! Tämä tuomio voi merkitä kuolemaa yksittäisille paimenille, jotka saarnaavat lain häpäisemistä (Jes. 66:16-24).

 

Messiaan jälkeisenä aikana me edellytämme aikuiskastetta Hengen saamiseksi ja liiton uudistamista. Sabbatismos (SGD 4520) –velvoitteet ovat edelleen voimassa.

 

Heb. 4:9-11 9 Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. 10 Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. 11 Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.

 

Seitsemännen päivän sapatinlepo on edelleen voimassa! Me, jotka olemme kastettu hengellinen Israel ja jotka olemme uudistaneet liiton Jumalamme kanssa, noudatammee sitä ja lopetamme työntekomme.

 

2. Moos. 31:12-17 12 Herra käski Mooseksen vielä sanoa israelilaisille: 13 "Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni. 14 Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta. 15 Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, Herran pyhä lepopäivä, ja jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava. 16 Sukupolvesta toiseen israelilaiset viettäkööt sapattia ja pitäkööt sen kunniassa. Se on heidän ikuinen velvollisuutensa. 17 Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä en enää tehnyt työtä vaan lepäsin."

 

Tulevaisuudessa ennen pitkää Jumala ottaa kansoista henkilöitä papeiksi ja leeviläisiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan. He ja jokainen tulevat palvelemaan häntä sapatinpäivänä.

 

Jesaja 66:18-23 18 Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. 19 Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. 20 He tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle, he tuovat heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni -- sanoo Herra -- samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa Herran huoneeseen. 21 Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra.

 

Käytännön sovellus

 

Seitsemännen päivän sapattia on noudatettava (2. Moos. 20:8-11; 5. Moos. 5:12-15; Heb. 4:9-11), koska se on Herran nimenomainen käsky ja yksi kymmenestä käskystä. Nämä ovat rikkomattomia ikuisia säännöksiä kaikille ihmisille. Sapatti on pyhä. Jokainen, joka rikkoo sapatin, kärsii kuoleman, ja hänet poistetaan kansastaan (2. Moos. 31:14-15). Seitsemännen päivän sapatti pysyy voimassa uudistetun liiton noudattajille (Heb. 4:9). Seitsemäs päivä alkaa viikon kuudennen päivän lopussa, meidän perjantainamme nauttisen iltahämärän lopussa. Se kestää pimeästä pimeään (3. Moos. 23:32; Acts 27:27-33). Se on ikuinen liitto Israelin kansan kanssa ja merkkinä ikuisesti sen ja Jumalan välillä tunnustaen hänet luojaksi (2. Moos. 31:15-16). Kaikki todelliset kristityt ovat hengellinen Israel, ja kaikkien muiden on lopulta tultava Israelin kansaan (Room. 9:6; 11:16-25). Rangaistus sapatin rikkomisesta on kuolema, sillä se merkitsee luopumista Pyhästä Hengestä ja määräämistä toiseen ylösnousemukseen (Ilm. 20:5).

 

Sapatti on riemun aihe, ja sitä on kunnioitettava Herran pyhäpäivänä. Se ei ole turhanpäiväisen nautinnon vaan juhlakokouksen päivä (Jes. 58:13-14). Silloin ei saa tehdä työtä eikä kantaa taakkoja (Jer. 17:21-22), emmekä saa silloin ostaa (Neh. 10:31) emmekä myydä (Neh. 13:15).

 

Uudenkuunpäivät

 

Jesaja 66:22-23 22 Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. 23 Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.

 

Ihmisiä käsketään palvelukseen sekä seitsemännen päivän sapattina että uudenkuunpäivänä (katso myös Hes. 46:6, 9-10).

 

Hes. 46:1-3 1 Näin sanoo Herra Jumala: Sisemmän esipihan portti, joka aukeaa itään, on pidettävä suljettuna viikon kuuden arkipäivän ajan, mutta sapattina se tulee avata, ja samoin se on avattava uudenkuun päivänä. 2 Ruhtinaan tulee saapua tähän porttiin eteishallin kautta ja jäädä seisomaan portin sisemmälle ovelle. Papit toimittavat hänen polttouhrinsa ja yhteysuhrinsa. Sen jälkeen hän kumartakoon porttiaukossa maahan saakka ja lähteköön pois, mutta porttia ei saa sulkea ennen iltaa. 3 Kansan tulee sapattina ja uudenkuun juhlan aikana kumartua tuon portin edessä rukoilemaan Herraa.

 

Uudenkuunpäivän uhri on itse asiassa suurempi kuin sapatin (Hes. 46:4, 6). Uudenkuunpäivän ja viikoittaisen sapatin välillä ei tehdä erottelua. Molemmat päivät ovat pyhiä, eikä kumpanakaan päivänä saa käydä kauppaa.

 

Aamos 8:5 5 Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla.

 

Uhrien merkitys uudenkuunpäivien osalta liittyy seurakuntaan ja Israelin neuvostoihin. Ellei uudenkuunpäiviä vietetä, Jumalan kalenteria on mahdotonta ymmärtää (katso tutkielma Jumalan kalenteri (Nro 156)). Nykyinen juutalainen kalenteri ei ole oikea kalenteri, ja se estää ennallistamisen. Ennen Jumalan kalenterin palauttamista ennalleen ei voida viettää oikealla tavalla juhla-aikoja eikä uudenkuunpäiviä, ja niin ennallistaminen viivästyy. Kalenteria ja juhla-aikoja voidaan viettää oikein ja niitä voidaan ymmärtää ainoastaan palauttamalla uudenkuunpäivät ennalleen.

 

Uudenkuunpäivät ovat yksi niistä Herran muistojuhlista, jotka 4. Moos. 10:10 mainitsee.

 

4. Moos. 10:10 10 Puhaltakaa torviin myös riemujuhlissanne, juhlapäivinä ja uudenkuun päivinä, samalla kun uhraatte polttouhreja ja yhteysuhreja, niin Jumala muistaa teitä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

 

Herra meidän Jumalamme on Jehova meidän Elohim. Uhrit täytettiin Kristuksessa. Sapatteja, uudenkuunpäiviä ja määrättyjä juhla-aikoja ei poistettu.

 

Uudenkuunpäivän juhlan katsottiin olevan šabbaton eli pyhä sapatti. Uhreja tarjottiin muistoksi, kuten edellä näimme.

 

4. Moos. 28:11-15 11 Jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä teidän on tuotava Herralle polttouhriksi kaksi nuorta sonnia, yksi pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä. Kaikkien uhrieläinten tulee olla virheettömiä. 12 Lisäksi teidän on tuotava ruokauhriksi kumpaakin sonnia kohden kolme eefa-mitan kymmenesosaa parhaista vehnäjauhoista ja öljystä tehtyä taikinaa ja pässiä kohden kaksi kymmenesosaa 13 sekä kutakin karitsaa kohden yksi kymmenesosa parhaista vehnäjauhoista ja öljystä tehtyä taikinaa. Tämä polttouhri on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. 14 Siihen kuuluu juomauhreina puoli hin- mittaa viiniä kumpaakin sonnia, kolmasosa hin-mittaa pässiä ja neljäsosa hin-mittaa kutakin karitsaa kohden. Tämä on vuoden jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä uhrattava polttouhri. 15 Teidän tulee myös uhrata pukki syntiuhriksi Herralle. Kaikki nämä uhrit on tuotava päivittäisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin lisäksi.

 

Tiedämme edellä olevasta tekstistä, että uudenkuunpäivät olivat joka kuukausi vuoden kaikkina kuukausina. Uudenkuunpäiviä koskevat samat vaatimukset kuin muitakin juhla-aikoja ja sapatteja.

 

1. Aik. 23:31 31 ja heidän tuli aina olla mukana uhraamassa Herralle uhreja sapatinpäivinä, uudenkuun päivinä ja muiden juhlien aikana. Heitä tuli silloin olla Herran edessä aina säädetyn suuruinen joukko.

 

Uudenkuunpäivät ovat jotakin sapattien ja juhla-aikojen väliltä.

 

2. Aik. 31:3 3 Kuningas antoi omaisuudestaan Herran laissa määrätyn osuuden erilaisiin polttouhreihin: aamu- ja iltauhreihin, sapattiuhreihin ja uudenkuun päivien ja vuotuisten juhlien uhreihin.

 

Esra 3:5 toteaa myös, että uudenkuunpäivät oli palautettava ennalleen. Molemmat tärkeät restauraatiot käsittivät uudenkuunpäivien palauttamisen ennalleen.

 

Esra 3:5 5 Siitä lähtien toimitettiin päivittäiset polttouhrit sekä uudenkuun ja muiden Herralle pyhitettyjen juhlapäivien uhrit. Lisäksi toimitettiin erilaisia vapaaehtoisia uhreja Herralle.

 

Uudenkuunpäivä on kuukauden alku eli ensimmäinen päivä (4. Moos. 10:10; 28:11). Kuukalenteri on pyhän kansan merkki. 2. Moos. 12:2 on varustettu Mekiltassa huomiolla, että ”kansat” laskevat auringon mukaan mutta Israel laskee kuun mukaan (Ps. 104:19). Sapatit ja uudenkuunpäivät yhdessä edellyttivät työstä lepäämistä, kuten Aamos 8:5 osoittaa. Sen oli oltava ilonpidon päivä. Juhla-aikoja, uudenkuunpäiviä ja sapatteja varten tarkoitettu ilonpito poistettiin.

 

Hoosea 2:11 11 Minä teen lopun hänen ilonpidostaan: juhlat, uudenkuun päivät, pyhäpäivät, kaikki juhla-ajat minä otan häneltä pois.

 

Tämä johtui uskottomuudesta ja epäjumalanpalveluksesta. Jumala tuhoaa kansansa, koska se ei noudata hänen lakejaan. Lopputulos on, että hän tuhoaa kansan vaurauden.

 

Hoosea 2:12 12 Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: "Ne ovat rakastajieni maksu minulle."
Villieläimet syövät niiden versot, ja minä annan metsän kasvaa niiden paikalle.

 

1. Moos. 1:14 osoittaa, että Jumala asetti taivaalle valot päivien ja öiden määrittämiseksi sekä merkeiksi ja kausiksi. Uudenkuunpäivät määräävät juhla-aikojen järjestyksen ja ajoituksen ja edeltävät loogisesti sapattia, joka edustaa päätökseen saattamista seitsemäntenä päivänä, kun taas uudenkuunpäivät alkoivat neljännestä päivästä. Valojen on määrä erottaa valo pimeydestä (1. Moos. 1:18). Kuu osoittaa maailmalle valon pimeydessä, joka sitä hallitsee. Aurinkoa käytetään kuvaamaan Kristusta.

 

Malakia 3:20-22 20 Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla.
Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. 21 Sinä päivänä, jonka minä määrään, te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot. 22 Pitäkää mielessänne palvelijani Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla:
käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille.

 

 

Herran pelko tarkoittaa Jumalan lain muistamista. Sapatteja ja uudenkuunpäiviä kohdeltiin samalla tavoin liiketoiminnan suhteen. Kaupankäynti eli ostaminen ja myyminen on ja oli kielletty sekä uudenkuunpäivänä että sapattina.

 

Aamos 8:4-6 4 Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! 5 Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa,
suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla. 6 Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!"

 

Kuukausia on kaikkiaan kaksitoista, mutta yhdeksäntoista vuoden kierron aikana oli lisättävä kolmastoista eli interkalaarinen kuukausi seitsemän kertaa, kuten 2. Moos. 12:1 osoittaa. Jumalan luomisessa säätämän kalenterin kulku määräytyy taivaankappaleiden perusteella. Taivaankappaleiden liike ja asema on kalenterin määräävä tekijä. Koko Raamattu näyttää käsittelevän tätä, ja se on lain keskeinen osa.

 

Psalmi 104:19 Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

 

Määräävä tekijä on kuu, ei aurinko. Auringolla on merkitystä ainoastaan päivälle ja vuoden alkamiselle päiväntasauksesta eli vuodenvaihtumiselle, 2. Moos. 34:22, SHD SHD 8622 {tek-oo-faw'} or {tekquphah}, joka tarkoittaa:

 

1(a) kiertäminen, ajan tai tilan kierto, kääntyminen, piiri

1(b) piirissä (adverbina)

 

Israelille ja kaikille kansoille, jotka ovat pohjoisella pallonpuoliskolla, talvipäivänseisaus on se aika joulukuussa, jolloin aurinko saapuu eteläisimmälle leveysasteelleen. Tänä ajankohtana meidän päivämme on lyhimmillään, tavallisesti 21. tai 22. päivän tienoilla joulukuussa. Kesäpäivänseisaus on se aika kesäkuussa, jolloin aurinko saapuu pohjoisimmalle leveysasteelleen. Tänä ajankohtana meidän päivämme on pisimmillään, tavallisesti 21. tai 22. päivän tienoilla kesäkuussa.

 

Kevätpäivänseisaus on se aika maaliskuussa, jolloin aurinko ylittää päiväntasaajan siirtyessään eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkät. Päivämäärä on tavallisesti 20. tai 21. päivän tienoilla maaliskuussa. Syyspäiväntasaus on se aika syyskuussa, jolloin aurinko ylittää päiväntasaajan siirtyessään pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkät. Päivämäärä on tavallisesti 20. tai 21. päivän tienoilla syyskuussa.

 

Trooppinen vuosi on 365,24219 päivää, ja synodinen kuukausi on 29,53059 päivää. Yhdeksäntoista trooppista aurinkovuotta vastaa suunnilleen synodisten kuukausien kokonaislukua. Erityisen vuoden todellinen pituus voi vaihdella useilla minuuteilla, mikä johtuu muiden planeettojen vetovoiman vaikutuksesta. Samalla tavoin kahden uudenkuun välinen aika voi vaihdella useilla tunneilla, mikä johtuu useista seikoista, kuten vetovoiman vaihteluista sekä auringon ja kuun kiertoradan kallistumasta.

 

Yhdeksäntoista vuotta saattaa koko kierron päätökseen. Tämä ajanjakso määräytyy kuiden itsensä perusteella, kun ne kiertävät vuodenaikojen kuluessa. Kierrossa on yhdeksäntoista vuotta.

 

Käytännön sovellus

 

Uudenkuunpäiviä vaaditaan noudetettaviksi lain mukaan (4. Moos. 10:10, 28:11-15; 1. Aik. 23:31; 2. Aik. 2:4, 8:13, 31:3). Kaupankäynti keskeytetään täksi ajaksi samoin kuin sapatiksi (Aamos 8:5). Israel vietää uudenkuunpäiviä (Jes. 1:13-14; Esra 3:5; Neh. 10:33; Ps. 81:3; Hoos. 2:11), kuten seurakunta teki vuosisatojen ajan. Seurakunta vietti uudenkuunpäiviä sapattien ja juhla-aikojen kanssa (Kol. 2:16). Uudenkuunpäiviä noudatetaan Messiaan johtamassa restauraatiossa (Jes. 66:23; Hes. 45:17, 46:1, 3, 6) sapattina, ja ne sitovat meitä nyt. Uudenkuunpäivä on pakollinen jopa enemmän kuin juhla-aijat, jotka ne asettavat määrätyksi ajaksi (Ps. 81:3). Tämä johtuu lunaarisen tähtitieteellisen syklin konjunktiosta eikä käytännön mukaan. (Ps. 104:19)

 

Juhla-ajat ja muut juhlat

 

Vuosittaiset juhla-ajat luettelee 3. Moos. 23:1-44, 4. Moos. 28:16-29:35 ja 5. Moos. 16:1-16. Nämä vuosittaiset juhla-ajat ovat pakollisia juhlakokouspäiviä (3. Moos. 23:4). Ne ovat muistojuhlia (3. Moos. 23:43), ja ne heijastavat Herran pelastussuunnitelmaa.

 

Seitsemän vuosittaista juhla-aikaa ovat seuraavat:

 

Pääsiäinen (3. Moos. 23:7; 4. Moos. 28:18);

 

Happamattoman leivän viimeinen päivä (3. Moos. 23:8, 4. Moos. 28:25);

 

Helluntai (3. Moos. 23:21; 4. Moos. 28:26);

 

Uudenvuodenjuhla (3. Moos. 23:23; 4. Moos. 29:1);

 

Suuri sovituspäivä (3. Moos. 23:26; 4. Moos. 29:7); Lehtimajanjuhla (3. Moos. 23:35; 4. Moos. 29:12);

 

Viimeinen suuri päivä (3. Moos. 23:36; 4. Moos. 29:35).

 

Vuosittaisia juhlia on kolme (2. Moos. 23:14). Näiden juhlien ajoitus on määrätty eli kiinteä (Esra 3:5, Neh. 10:33). Tämä sana kiinteä on hepreaksi mow’ed (SHD 4150), joka tarkoittaa "osoitettua" aikaa, eikä niitä voida lykätä.’

 

Ensimmäinen on happamattoman leivän juhla, johon kuuluu kaksi juhla-aikaa: pääsiäinen viidentenätoista päivänä sekä myös happamattoman leivän viimeinen päivä 21. päivänä ensimmäistä eli nisan-kuuta (abib).

 

Toinen on viljankorjuu- eli viikkojuhla eli helluntain juhla-aika (2. Moos. 23:16), joka on viidenkymmentä päivää ohrantähkäjuhlasta, jota vietetään viikon ensimmäisenä päivänä eli roomalaisena sunnuntaina happamattoman leivän juhlan kuluessa.

 

Kolmas on lehtimajanjuhla (2. Moos. 23:16), niin että seitsemännen kuun viidestoista päivä on juhla-aika ja viimeinen suuri päivä on tämän juhlan kahdeksas päivä.

 

Kymmenysjärjestelmä on sidottu juhliin ja toimii täydellisen riemuvuosijärjestelmän kanssa.

 

5. Moos. 14: 22-29 22 Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne. 23 Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne. 24 Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi -- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, 25 muuttakaa ne rahaksi, ottakaa rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. 26 Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27 Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata. 28 Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, 29 niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.

 

Toinen kymmenys on käytettävä juhliin osallistumiseen. Juhlia ei saa viettää kotona eikä porteissamme (kaupungeissa), ellei välimatka ole liian suuri. Pääsiäinen on poikkeus (5. Moos. 16:5-7).

 

5. Moos. 12:21 21 vaikka asuisitte kaukana siitä paikasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi. Teillä on lupa minun ohjeideni mukaan teurastaa nautojanne, lampaitanne ja vuohianne, joita Herra teille antaa, ja syödä niitä omilla asuinsijoillanne mielin määrin.

 

Ne, jotka eivät pysty viettämään pääsiäistä tai jotka ovat matkalla, joutuvat viettämään pääsiästä toisessa kuussa (4. Moos. 9:6-12; 2. Aik. 30:2-4).

 

4. Moos. 9:1-23 1 Vuoden kuluttua siitä kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, toisen vuoden ensimmäisessä kuussa, Herra sanoi Moosekselle Siinain autiomaassa: 2 "Israelilaisten tulee viettää pääsiäistä oikeaan aikaan. 3 Uhratkaa pääsiäislampaanne iltahämärissä vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä ja viettäkää pääsiäistä kaikkien sitä koskevien säädösten ja määräysten mukaisesti." 4 Näin Mooses käski israelilaisia viettämään pääsiäistä, 5 ja he uhrasivat pääsiäislampaansa vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä iltahämärissä Siinain autiomaassa ja viettivät pääsiäistä kaikkien niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut. 6 Jotkut miehet olivat tulleet vainajan koskettamisesta epäpuhtaiksi eivätkä voineet määräpäivänä viettää pääsiäistä. He tulivat Mooseksen ja Aaronin luo 7 ja sanoivat: "Me olemme vainajan tähden epäpuhtaita. Emmekö saa lainkaan tuoda Herralle uhrilahjaa oikeaan aikaan kuten muut israelilaiset?" 8 Mooses sanoi heille: "Odottakaa tässä. Minä menen kuulemaan, mitä Herra määrää teidän asiassanne." 9 Herra sanoi Moosekselle: 10 "Sano israelilaisille: Jos jotkut teistä tai teidän jälkeläisistänne tulevat epäpuhtaiksi vainajan tähden tai ovat pitkällä matkalla, he saavat silti viettää pääsiäistä Herran kunniaksi. 11 Heidän tulee toisen kuun neljäntenätoista päivänä iltahämärissä uhrata pääsiäislampaansa ja syödä se happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kera. 12 He eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan luuta. Heidän on vietettävä tätä pääsiäisjuhlaa kaikkien säädösten mukaisesti. 13 Mutta jos joku laiminlyö pääsiäisen vieton, vaikka on puhdas eikä ole matkalla, hänet on poistettava kansansa keskuudesta, koska hän ei ole tuonut Herralle kuuluvaa uhrilahjaa määräaikana. Hänen on kannettava syntinsä seuraukset. 14 Jos luonanne asuu maahan muuttanut siirtolainen, joka haluaa viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, hänen tulee viettää se kaikkien säädösten ja määräysten mukaisesti. Samat säädökset koskevat sekä siirtolaista että syntyperäistä israelilaista." 15 Kun liitonarkkua suojaava telttamaja oli pystytetty, sen peitti pilvi, ja illan pimetessä näkyi majan päällä tulen kaltainen hohde, joka pysyi siinä aamuun asti. 16 Päivisin majan peitti pilvi, ja yöllä pilvi hohti kuin tuli. 17 Aina, kun pilvi nousi telttamajan päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja kun pilvi taas laskeutui, he leiriytyivät sen osoittamaan paikkaan. 18 Israelilaiset kulkivat eteenpäin tai leiriytyivät aina sen mukaan, mitä Herra käski. Niin kauan kuin pilvi pysytteli telttamajan päällä, he pysyivät paikoillaan. 19 Silloinkin, kun pilvi oli pitkään telttamajan päällä, israelilaiset noudattivat Herran ohjeita eivätkä lähteneet liikkeelle. 20 Toisinaan pilvi oli telttamajan päällä vain muutamia päiviä. Silloin he pysyivät Herran käskyä noudattaen paikoillaan ja lähtivät liikkeelle vasta saatuaan Herralta käskyn. 21 Joskus pilvi oli paikoillaan vain illasta aamuun ja kohosi sitten. Silloin he lähtivät heti liikkeelle, samoin silloin, kun pilvi oli paikoillaan vain päivän ja yön. 22 Pysyipä pilvi telttamajan päällä muutaman päivän, kokonaisen kuukauden tai vieläkin kauemmin, israelilaiset pysyivät koko sen ajan aloillaan eivätkä lähteneet liikkeelle, ennen kuin pilvi oli noussut telttamajan päältä. 23 Herran käskyn mukaisesti he leiriytyivät, ja Herran käskyn mukaisesti he lähtivät liikkeelle. Näin he noudattivat Herran ohjeita, jotka Mooses heille antoi.

 

Jokaisen on tärkeää viettää pääsiäistä, ja jopa muukalaisten, jotka asuvat Israelissa, on myös vietettävä pääsiäistä (2. Moos. 12:48, 49; 4. Moos. 9:14).

 

2. Moos. 12:29-51 29 Puolenyön aikaan Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta vankiluolassa istuvan vangin esikoiseen, sekä kaikki karjan esikoiset. 30 Kun farao, hänen hovinsa väki ja kaikki egyptiläiset sinä yönä näkivät, mitä tapahtui, puhkesi Egyptissä suuri valitus, sillä ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa. 31 Farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin yöllä luokseen ja sanoi: "Lähtekää tiehenne, pois minun kansani keskuudesta, te itse ja kaikki israelilaiset, ja menkää palvelemaan Herraa, niin kuin olette pyytäneet. 32 Ottakaa myös lampaanne, vuohenne ja nautakarjanne, niin kuin olette halunneet, ja menkää. Ja kun nyt lähdette, toivottakaa siunausta minullekin." 33 Egyptiläiset kiirehtivät israelilaisia lähtemään heti pois maasta, sillä he ajattelivat: "Muuten me kuolemme kaikki." 34 Niinpä israelilaiset ottivat vielä hapantumattoman taikinan mukaansa kaukaloissa, jotka he käärivät viittojensa sisään ja ripustivat olalleen. 35 Israelilaiset olivat Mooseksen neuvon mukaisesti pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, 36 ja Herra oli tehnyt egyptiläiset heille niin suosiollisiksi, että he saivat mitä pyysivät. Näin israelilaiset veivät egyptiläisiltä heidän rikkautensa. 37 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Ramseksesta kohti Sukkotia. Heitä oli noin kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset. 38 He ottivat mukaansa suuret laumansa, lampaita, vuohia ja nautakarjaa. Heidän kanssaan lähti myös paljon sekalaista väkeä. 39 Egyptistä tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata eivätkä he olleet varanneet itselleen edes matkaevästä. 40 Israelilaiset olivat asuneet Egyptissä kaikkiaan neljäsataakolmekymmentä vuotta. 41 Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran oma joukko lähti Egyptistä. 42 Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät pois Egyptin maasta; se on Herralle pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee valvoa. 43 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Nämä säännökset koskevat pääsiäislammasta. Kukaan muukalainen ei saa sitä syödä, 44 mutta jokainen rahalla ostettu orja saa, jos hänet ensin on ympärileikattu. 45 Kukaan tilapäinen asukas tai päiväpalkkalainen ei saa syödä sitä. 46 Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta. 47 Näin tulee jokaisen Israelin kansan jäsenen tehdä. 48 Jos luonasi asuu maahan muuttanut siirtolainen, joka tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, hänen on ympärileikkautettava itsensä ja jokainen perheeseensä kuuluva mies ja poika. Silloin hän voi tulla mukaan pääsiäisen viettoon, ja hänet katsottakoon maan pysyväksi asukkaaksi, mutta kukaan ympärileikkaamaton ei saa syödä pääsiäislammasta. 49 Sama laki koskee sekä syntyperäistä israelilaista että keskuuteenne asumaan muuttanutta siirtolaista." 50 Israelilaiset tekivät niin. He tekivät kaiken, mistä Herra oli Moosekselle ja Aaronille antanut käskyn. 51 Ja sinä samana päivänä Herra vei koko israelilaisten joukon pois Egyptistä.

 

Heidän pelastuksensa piiriin kuuluu myös muiden kuin israelilaisten pelastus, mikä tarkoittaa koko ihmiskuntaa, joka tulee olemaan seurakunnassa. Jos meidät kastetaan ja saamme Pyhän Hengen, silloin me olemme ympärileikattuja ja me olemme puhtaita.

 

Juhlaa on vietettävä paikassa, jonka Jumala osoittaa (papiston kautta) (5. Moos. 16:5-7), ja sitä on vietettävä happamattoman leivän kanssa (2. Moos. 12:8, 15-20; 12:3, 6; 23:15; 3. Moos. 23:6; 4. Moos. 9:11; 28:17; 5. Moos. 16:3, 4; Mark. 14:12; Luuk. 22:7; Ap.t. 12:3; 1. Kor. 5:8). Rangaistus juhlan vieton laiminlyömisestä on poistaminen kansasta eli seurakunnasta (4. Moos. 9:13), jollei kyse ole epäpuhtaudesta tai matkustamisesta. Sama säännös koskee sekä siirtolaista että syntyperäistä israelilaista (4. Moos. 9:14), eikä sitä tule viettää kotona.

 

5. Moos. 16:5-7 5 Pääsiäisuhria ette saa teurastaa millä tahansa niistä paikkakunnista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille. 6 Te saatte teurastaa pääsiäisuhrin vain siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinsijaksi. Teurastakaa uhrieläimenne auringonlaskun aikaan, sinä illan hetkenä, jona lähditte Egyptistä. 7 "Keittäkää ja syökää liha siinä paikassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee, ja lähtekää seuraavana aamuna kotimatkalle.

 

Tämä säännös eli 5. Moos. 16:5 oli syy siihen, miksi Kristus lähetti opetuslapset etsimään huonetta, kuten Matt. 26 kertoo.

 

Matteus 26:17-19 17 Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?" 18 Jeesus sanoi: "Menkää kaupunkiin." Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: "Opettaja sanoo: 'Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'" 19 Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.

 

Ohrantähkäjuhlan yhteydessä Joonan merkin oli toteuduttava täsmällisesti kaikilta osin. Ensimmäinen merkki oli, että Kristus oli haudassa kolme päivää ja kolme yötä, ei enempää eikä vähempää. Kristuksen oli myös herättävä kuolleista ennen viikon ensimmäisen päivän aamua viikoittaisen sapatin jälkeen, koska hän oli lyhdeuhri, jonka oli oltava kaikkien satojen ensihedelmä (2. Moos. 29:24-27; katso myös 3. Moos. 7:30, 34; 8:27, 29; 9:21; 10:14, 15; 14:12, 24; 23:11-20; 4. Moos. 5:25; 6:20; 18:11, 18).

 

2. Moos. 29:24-27. 24 Anna ne kaikki Aaronille ja hänen pojilleen. Heidän tulee heiluttaa niitä edestakaisin ja sillä tavoin omistaa ne tarjousuhrina Herralle. 25 Ota ne sitten heiltä ja polta ne alttarilla yhdessä polttouhrin kanssa. Se on Herralle mieluisa tuoksu, Herralle kuuluva tuliuhri. 26 Ota sitten rintapala Aaronin vihkimyspässistä ja omista se tarjousuhrina Herralle. Se osa jääköön sinulle. 27 Näin sinä pyhität Aaronin ja hänen poikiensa vihkimyspässistä otetun rintapalan, joka on omistettu tarjousuhrina Herralle, sekä uhrilahjaksi annetun reiden.

 

Lyhde tarjottiin perinteisesti klo 9 aamulla eli kolmannella hetkellä. Hän odotti astuvansa taivaaseen, ja tästä syystä Kristus sanoi Marialle tämän tullessa katsomaan häntä: ”älä koske minuun”.

 

Joh. 20:1,15-17 1 Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 15 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." 16 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" -- se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. 17 Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."

 

Vasta sen jälkeen, kun hänet oli hyväksytty uhriksi ja kun hän oli myöhemmin palannut, hän antoi koskea itseään (Joh. 20:27).

 

Viikon ensimmäinen päivä eli sunnuntain ohrantähkäjuhla ei ole juhla-aika, mutta sitä on noudatettava, sillä se aloittaa laskemisen pääsiäiseen.

 

Uuudenvuodenjuhla tai suuri sovituspäivä eivät kuulu niihin juhla-aikoihin, jotka sisältävät uhrijärjestelmiä.

 

Vuosittaisia juhlia on kolme.

 

2. Moos. 23:14 14 "Lähde kolmesti vuodessa viettämään juhlaa minun kunniakseni.

 

Niitä koskeva säännös on:

 

5. Moos. 16:16 16 "Kolmesti vuodessa, happamattoman leivän juhlan, viikkojuhlan ja lehtimajanjuhlan aikana, kaikkien miesten on kokoonnuttava Herran, Jumalanne, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee.

 

Ne, jotka viettävät juhlaa, eivät saa ilmestyä Herran, Jehovan, eteen tyhjin käsin:

 

5. Moos. 16:17 17 vaan jokainen tuokoon lahjan sen mukaan, miten hänellä on varoja ja miten Herra, teidän Jumalanne, on häntä siunannut.

 

Lahjoitus on tehtävä kolme kertaa vuodessa. Näin on tehtävä kunkin kolmen juhlan ensimmäisen päivän alussa, mikä tarkoittaa ennen aamua.

 

2. Moos. 23:18 18 "Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua, älköönkä minun juhlauhrini rasvaa jätettäkö jäljelle seuraavaan aamuun.

 

Kristityiltä ei saa vaatia pakollisia lahjoituksia jokaisena juhla-aikana eikä viikoittaisissa kokouksissa. Vapaaehtoiset lahjat ovat henkilön ja Jumalan välinen asia, ja niitä voi antaa milloin tahansa, mutta niihin ei saa liittyä minkäänlaista pakkoa.

 

Uudenpäivänjuhlaa kutsutaan muistosapatiksi ja pyhäksi kokoukseksi (3. Moos. 23:24).

 

Suurta sovituspäivää kutsutaan sapattien sapatiksi ja pyhäksi juhlakokoukseksi (3. Moos. 23:27-32). Molempia kutsutaan [juhla-]ajoiksi eikä juhliksi.

 

4. Moos. 10:10 osoittaa tilaisuudet, jolloin torviin puhallettiin. Näin on kaikkina uudenkuunpäivinä sekä kaikkina juhla-aikoina ja sapatteina, jolloin uhrattiin poltto- ja sovitusuhreja.

 

Raamatun juhla-ajat ja juhlat luettelee 3. Moos. 23, mistä löytyy selitys, joka on tarkempi kuin 2. Mooseksen kirjan jatke. 2. Moos. 23 jatkaa 2. Mooseksen kirjan 20. lukua, ja 3. Moos. 23 laajentaa 2. Mooseksen kirjaa. 4. Moos. 15, 28 ja 29 laajentavat molempia, mukaan lukien uudenkuunpäivät. Lisää toistoa ja laajentamista esiintyy 5. Mooseksen kirjan 5. ja 14. luvussa.

 

Kristuksen voima liittyy voimaan noudattaa lakia Pyhässä Hengessä ja  niin ollen armosta. Kristus vietti kaikkia sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia. Myös apostolinen seurakunta vietti sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia (Kol. 2:16), kuten seurakunta on tehnyt yli kaksi tuhatta vuotta. Tuhatvuotisessa valtakunnassa myös kansakunnat viettävät sapatteja, uudenkuunpäiviä ja juhlia (Jes. 66 23; Sak. 14:16-19).

 

Juhlien ja uhrien välinen yhteys, jonka 5. Moos. 12:8-14 mainitsee, poistettiin yhdessä uhrien ja viikoittaisten sapattien välisen yhteyden kanssa. Kalenteria ja juhlia sekä uhrilakia ei voida yhdistää toisiinsa soveltamatta samaa periaatetta kaikkiin muihin lain näkökohtiin, mukaan lukien sapatti. Jumalan hallinnon koko järjestelmä vapautettiin uhrijärjestelmästä, mukaan lukien sapatti ja juhla-aikojen järjestelmät. Pääsiäinen itse säädettiin, ennen kuin laki annettiin Siinailla. Kristus on pääsiäisuhri, eikä eläinuhreja voida nyt suorittaa syntiemme peittämiseksi.

 

Koko prosessi, joka koostuu valittujen saattamisesta kristinuskon piiriin, perustuu juhla-aikojen sarjaa, joka jatkuu aina yleiseen ylösnousemukseen asti. Juhla-aikoja ei voida poistaa, ennen kuin viimeinen suuri päivä saattaa päätöksen suunnitelman tämä osan. Kukin juhla edustaa edelleen jatkuvan Jumalan suunnitelman senhetkistä osaa. Ne ovat viljakorjuujärjestelmän määritelmän mukaan yhä olemassa ja jatkumassa. Laki oli vain varjo tlevasta (Heb. 10:1). Varjo osoittaa todellisuuden; sitä ei poisteta siitä.

 

Kyseinen varjo liittyi erityisesti uhriin (Heb. 10:1-10) eikä juhliin. Raamatun kanta on, että häpeätarhat juhlissa johtuvat niistä, jotka ovat ruumiissa ja jotka harhautuvat palkan toivossa Bileamin jäljille ja tuhoutuvat Korahin kapinassa (Juudas 11-12). Toisin sanoen he opettavat palkkiosta ja vääristävät juhlat sekä lain ja todistuksen ymmärtämisen. Heissä ei ole valoa (Jes. 8:20 KJV), tai päivä ei heille enää koita. He ovat kahdesti kuolleita ja heidät on poistettu juurineen. Nämä ihmiset, joilla ei ole Henkeä, luokittelevat viimeisinä päivinä ihmisiä (Juudas 19). Korahin kapina on näin ollen edelleen meneillään Jumalan sanaa vastaan.

 

Valitut tuomitaan ainoan todellisen Jumalan tuntemisensa mukaan. Jumalan tuntemisen kautta (Jer. 9:24) lain ymmärtäminen virtaa ja syöpyy henkilön mieleen ja sydämeen.

 

Kyse ei ole sapatista, uudenkuunpäivistä, juhla-ajoista eikä liiton lain noudattamisesta. Kyse on siitä, että Isä Jumala on ainoa todellinen Jumala (Joh. 17:3; 1Jn. 5:20) ja että hän yksin on kuolematon (1. Tim. 6:16).

 

Joku voi noudattaa sapattia ja olla silti harhaoppinen. Jos emme pidä kiinni tästä totuudesta, meidät poistetaan valittujen joukosta, ja meille lähetetään raju eksytys, jotta uskoisimme valheeseen (2. Tess. 2:11). Marshall’s Interlinear kääntää tämän jakeen virheen toiminnaksi, jotta he uskoisivat valheeseen. He eivät voi enää hillitä itseään. He eivät ymmärrä, vaikka haluaisivat nähdä virheensä. Jumalan suunnitelma ja tarkoitus ilmoitetaan juhla-aikojen rakenteessa ja kiertokulussa, ja se vahvistetaan Raamatun säädöksissä.

 

Nykyinen kristinusko ei noudata näitä juhla-aikoja, ja se on näin ollen vailla ohjausta ja raamatullisen suunnitelman ymmärrystä. Nykyiset seurakunnat jättävät huomiotta ohjeet, jotka Raamattu käskee yhteiskunnan suojelemiseksi perheen rakenteen avulla. Keskushallinto ei voi korvata perhettä eikä suojaavaa riemuvuosien maajärjestelmää (Miik. 4:3-4).

 

Juhla-aikoja koskevat lait esiintyvät neljässä jaksossa ensimmäisestä Mooseksen kirjasta viidenteen. Ensimmäinen jakso löytyy 2. Mooseksen kirjan monista luvuista. 2. Moos. 20 käsittelee kymmentä käskyä, jotka toistetaan viidennen Mooseksen kirjan 5. luvussa. 2. Mooseksen kirjan 21. luvussa käsitelty kysymys koskee avioliittoa ja kotitalouksia ja perhevastuuta, joka ulottaa käskyjen rakenteen kaikenlaisiin yhteisöihin. 2. Moos. 22 käsittelee omistusoikeuksien ja velvollisuuksien laajennusta käskyjen mukaisesti. 2. Moos. 23 käsittelee väärää todistusta ja  ihmisten kunnioitusta sekä kymmenennen käskyn laajennusta. 2. Moos. 23:10 ss. käsittelee neljättä käskyä, ja sitä laajentamalla se näyttää, miten sitä on sovellettava yhteiskunnan rakenteessa. Sen piiriin kuuluvat paitsi viikoittainen sapatti myös riemuvuosi ja koko sapattijärjestelmä. 2. Moos. 12 oli käsitellyt

pääsiäistä.

 

Nämä olivat Herran juhla-aikoja, ja hän kutsui niitä "minun juhla-ajoikseni" (3. Moos. 23:2). 3. Moos. 23 ja 2. Aik. 2:3 kutsuu niitä Herran juhla-ajoiksi. Ilmaisuja ”juhlapäivä” ja ”juhlapäivänne” käytetään myös 4. Mooseksen kirjan jakeissa 15:3 ja 29:39. Ilmaisuja “teidän juhlapäivänne” ja ”pidot” käytetään Jesajan kirjan jakeissa 1:14 ja 5:12 kielteisessä merkityksessä, kuten jäljempänä. Juhla-aikojen alkuperä ei ollut maailmallinen eikä maallinen. Niitä ei voitu johdonmukaisesti muuttaa eikä hylätä muuttamatta tai hylkäämättä pelastussuunnitelmaa, jota ne edustavat.

 

3. Moos. 23:2-44 2 "Sano israelilaisille: Nämä ovat Herralle omistetut juhla-ajat, minun juhla-aikani, jolloin teidän tulee kutsua kansa koolle pyhään kokoukseen. 3 Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, lepopäivä, pyhä kokouspäivä. Silloin ette saa tehdä mitään työtä, sillä sen päivän tulee olla Herran sapatti, missä sitten asuttekin. 4 Nämä ovat Herralle omistetut pyhät juhlat, joita teidän tulee kokoontua viettämään määräaikaan: 5 Ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä iltahämärissä on Herran pääsiäinen, 6 ja saman kuun viidentenätoista päivänä on Herralle pyhitetty happamattoman leivän juhla. Seitsemän päivän ajan saatte syödä vain happamatonta leipää. 7 Pitäkää tämän juhlan ensimmäisenä päivänä pyhä juhlakokous. Sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä. 8 Näinä seitsemänä päivänä teidän on joka päivä tuotava Herralle tuliuhri. Myös seitsemäntenä päivänä pidettäköön pyhä juhlakokous; silloinkaan ette saa tehdä mitään työtä." 9 Herra sanoi Moosekselle: 10 "Sano israelilaisille: Kun tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja kun leikkaatte siellä viljaa, tuokaa ensimmäiset tähkät papille. 11 Sapatin jälkeisenä päivänä pappi omistakoon ne Herralle tarjousuhrina, että Herra olisi teille suosiollinen. 12 Sinä päivänä, jona pappi omistaa ensimmäiset tähkät tarjousuhrina Herralle, teidän on uhrattava vuoden ikäinen virheetön karitsa polttouhrina 13 ja sen lisäksi ruokauhrina kaksi eefa-mitan kymmenesosaa öljyllä kostutettuja parhaita vehnäjauhoja tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa, sekä siihen kuuluvana juomauhrina neljännes hin-mittaa viiniä. 14 Älkää syökö leipää, paahdettuja jyviä älkääkä vastakypsynyttä viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte niistä uhrilahjan Jumalallenne. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 15 Laskekaa seitsemän täyttä viikkoa sen sapatin jälkeisestä päivästä, jolloin toitte satonne ensimmäiset tähkät omistettaviksi Herralle, 16 ja tuokaa seitsemännen sapatin jälkeisenä eli viidentenäkymmenentenä päivänä Herralle ruokauhri uudesta sadosta. 17 Tuokaa silloin kukin asuinpaikaltanne Herralle tarjousuhriksi kaksi hapanleipää, jotka on leivottu kahdesta eefa-mitan kymmenesosasta parhaita vehnäjauhoja. Ne ovat Herralle kuuluva lahja uutissadosta. 18 Leipien ohella tuokaa Herralle polttouhriksi seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa, nuori sonni ja kaksi pässiä sekä niiden mukana annettavat ruoka- ja juomauhrit. Tämä on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. 19 Uhratkaa lisäksi vuohipukki syntiuhrina ja kaksi vuoden vanhaa karitsaa yhteysuhrina. 20 Pappi omistakoon uutisleivät ja molemmat karitsat tarjousuhrina Herralle. Ne ovat Herralle pyhitetyt ja kuuluvat papille. 21 Kokoontukaa samana päivänä pyhään juhlakokoukseen älkääkä sinä päivänä tehkö mitään työtä. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 22 "Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." 23 Herra sanoi Moosekselle: 24 "Sano israelilaisille: Pitäkää seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä lepopäivä. Antakaa silloin merkki puhaltamalla torveen ja kokoontukaa pyhään juhlaan. 25 Älkää tehkö sinä päivänä mitään työtä, vaan uhratkaa Herralle tuliuhri." 26 Herra sanoi Moosekselle: 27 "Saman seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä. Kokoontukaa silloin pyhään juhlakokoukseen, paastotkaa ja uhratkaa Herralle tuliuhri. 28 Sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne sovitus Herran, teidän Jumalanne edessä. 29 Jos joku ei sinä päivänä paastoa, hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Minä hävitän kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin työtä. 31 Älkää siis tehkö silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee viettää täydellistä sapatinlepoa." 33 Herra sanoi Moosekselle: 34 "Sano israelilaisille: Saman seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä alkaa Herralle pyhitetty seitsenpäiväinen lehtimajanjuhla. 35 Juhlan ensimmäisenä päivänä on pyhä kokous; sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä. 36 Seitsemänä päivänä teidän on uhrattava Herralle tuliuhri. Kahdeksas päivä on erityinen juhlapäivä; uhratkaa silloin Herralle tuliuhri ja pitäkää pyhä kokous. Sinä päivänä te ette saa tehdä mitään työtä.

37 "Nämä ovat Herralle omistetut juhla-ajat, joina teidän tulee kutsua kansa koolle pyhiin kokouksiin ja uhrata Herralle tuliuhreja samoin kuin polttouhreja, ruokauhreja, teurasuhreja ja juomauhreja, jokainen uhri oikeana päivänään. 38 Näiden lisäksi tulevat Herralle pyhitetyt sapattipäivät ja teidän lupausuhrinne, vapaaehtoiset lahjanne ja muut tuomisenne, jotka annatte Herralle.

39 "Seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä, kun olette korjanneet sadon talteen, ryhtykää viettämään seitsenpäiväistä Herran juhlaa. Juhlan ensimmäinen päivä on lepopäivä, samoin kahdeksas päivä. 40 Kootkaa ensimmäisenä päivänä hedelmäpuiden parhaita hedelmiä, palmunlehviä ja puiden lehteviä oksia sekä pajuja purojen varsilta ja viettäkää iloista juhlaa seitsemän päivän ajan Herran, Jumalanne edessä. 41 Tätä juhlaa teidän tulee viettää Herran kunniaksi seitsemän päivää joka vuosi. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: seitsemännessä kuussa on vietettävä lehtimajanjuhlaa. 42 Kaikkien israelilaisten tulee silloin asua lehtimajoissa seitsemän päivää, 43 jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat, että minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." 44 Näin Mooses ilmoitti israelilaisille Herran juhla-ajat.

 

Messias olikin Jumalan viljankorjuun ensisijainen ja olennainen osa, mitä pääsiäinen ja ohrantähkäjuhla kuvastavat, mutta hän oli olemassa ennakolta Israelin Elohimina, joka oli alistettu hänen Elohimilleen, joka oli Eloah. Tässä ominaisuudessa hän antoi lain Moosekselle, joka puhui hänen kanssaan kasvoista kasvoihin.

 

Mooses ei puhunut Jumalan kanssa (joka on Isä eli Eloah tai Theon). Johannes sanoo suoraan, että Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt (Joh. 1:18). Juuri Elohimia kutsuttiin Läsnäolon enkeliksi tai Suuren neuvoston enkeliksi (Jes. 9:6 LXX).

 

Jumala antoi juhla-ajat Kristukselle, ja Kristus säilyttää ja lujittaa näitä rakenteita valituissaan ja lopulta kaikissa kansoissa tuhatvuotista valtakuntaa varten. 4. Moos. 28 ja 29 sisältää ainoan täydellisen luettelon. Tämä käsittää päivittäiset, viikoittaiset, kuukaisittaiset ja vuosittaiset uhrit ja lahjat. Uhreja uhrattiin sen vuoksi, mitä olemme, nimittäin pohjimmiltaan syntisiä, ja lahjoja annettiin maksuksi siitä, mitä teemme väärin.

 

Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Heb. 13:8). Jumala on muuttumaton (Mal. 3:6; Jaak. 1:17). Kumpikaan ei näin ollen muuta koko ihmiskuntaa varten tarkoitettuja, pyhiksi katsomiaan päiviä, sillä laki ei muutu.

 

Sapatit, uudenkuunpäivät, juhla-ajat ja juhlat hylätään tietoisesti. Tämä on lupaus, jonka Jumala itse on antanut profeettojen kautta. Jumala puhui puhui profeetta Aamoksen kautta ja vertasi Israelia viimeisinä päivinä korilliseen loppukesän hedelmiä (Aamos 8:1). Keskeinen kohta on se, että Jumalaa ei totella. Jumalan rangaistus Jumalan tottelemien laiminlyönnistä on, että sapatit ja juhla-ajat muuttuvat surujuhliksi.

 

Tätä seuraa Jehovan sanan kuulemisen nälkä (Aamos 8:11-14), koska ainoan todellisen Jumalan luonnetta ei ole ymmärretty (Joh. 17:3; 1. Joh. 5:20), ihmisiä rangaistaan (Hoos. 8:5-9). Pahat hengetkin tietävät, että Jumala on yksi, ja vapisevat (Jaak. 2:19). Jumalan suuret asiat kirjoitettiin Israelille. Kansa oudoksui niitä, koska se rikkoi ensimmäistä käskyä ja se teki paljon syntiä Jumalaa palvoessaan (Hoos. 8:11-14).

 

Johanneksen evankeliumin koko 6. luku esittää valmistukseen ja pääsiäiseen johtavan symbolismin. Johanneksen evankeliumin 6. luvun joka ikisellä lauseella on erityinen merkitys, ja se kertoo, kuinka kukin valmistetaan kutsumukseensa, luetaan valittujen joukkoon ja heimoihin yhtenä 144 000:sta ja suureen kansanjoukkoon, kun kaksitoista apostolia ovat heimojen tuomareina.

 

Joh. 6:53-54 53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. 54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

 

Iankaikkisessa elämässä on kolme osatekijää. Näitä osatekijöitä ei tavallisesti käsitellä Herran ehtoollisessa. Kaksi ensimmäistä osatekijää mainitsee Joh. 17:3.

 

Ensimmäinen: "Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

 

Toinen iankaikkisen elämän osatekijä on usko Jeesukseen Kristukseen ainoan todellisen Jumalan tuntemisen kautta (1. Kor. 15:34).

 

Kolmas iankaikkisen elämän kolmas osatekijä on osallistuminen pääsiäiseen ja Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren syöminen (Joh. 6:53-54), kuten edellä.

 

Nämä ovat ne kolme osatekijää, joita tarvitsemme iankaikkiseen elämään. Kaikki nämä osatekijät edellyttävät kuuliaisuutta. Kuuliaisuus kohdistuu ainoaan todelliseen Jumalaan pitämällä hänen käskynsä (5. Moos. 4:2, 6:17, 8:6, 10:13, 28:9; Ps. 119:115, Matt. 19:17). Pyhät ovat niitä, jotka noudattavat käskyjä (Ilm. 3:10; 12:17; 14:12). Jos lakia ei noudateta, seurauksena on tuomio.

 

Room. 2:27 27 Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia.

 

Käskyjen noudattaminen on välttämätön edellytys Pyhän Hengen säilyttämiselle. Ilman Pyhää Henkeä emme voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaa emmekä siten saada iankaikkista elämää. Sama pätee uskon kolmeen osatekijään. Meidän on silloin osallistuttava kuuliaisuudesta. Kuuliaisuus tälle juhlalle merkitsee, että henkilö noudattaa lakeja ja asetuksia, jotka Kristus asetti pääsiäiseen osallistumisen ehdoiksi. Jos me emme vietä tätä seremo, meillä ole sijaa Jeesukseen Kristuksen luona (Joh. 13:8).

 

Herran ehtoollisen ensimmäinen toimitus on jalkojen pesu. Isäntä suoritti jalkojen pesun vieraanvaraisuuden merkiksi, kun vieras saapui.  Ihmiset olivat tavallisesti käyneet kylvyssä, mutta he olivat kävelleet kadulla, ja jalkojen pesu sai heidät tuntemaan olonsa mukavaksi. Jalkojen pesu on mitättömimmän palvelijan tehtävä. Vieraalle annettiin pyyhe ja vesimalja. Tämä peseminen suoritettiin tavallisesta vieraan saapuessa tai ennen aterian asettumista vieraiden ollessa noja-asennossa pöydän ääressä. Tätä tehtävää kohtaan tunnettu inho symbolisoi sitä, että kukaan ei tee mielellään arkipäiväisiä asioita toisten hyväksi.

 

Joh. 13:6-8 6 Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" 7 Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." 8 Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."

 

Me kaikki tunnemme nämä sanat luultavasti ulkoa. Pietari ei halunnut hänen pesevät hänen jalkojaan, sillä hän halusi Messiaan olevan kuningas. Hän ei ymmärtänyt, että ylipappi käveli ensin sisään pellavavaatteissa toimittaessaan sovitusta ja uhratessaan uhreja. Messiaan tuloja oli oltava kaksi. Ensimmäinen, joka oli mitätön pelkissä pellavavaatteissa, ja toinen, joka puettaisiin kuninkaan asuun. Hän halusi Jeesuksen Kristuksen istuvan Caesareiden valtaistuimella ja hallitsevan tätä maailmaa aivan yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin Caesarit, nyt kuitenkin Jerusalemista.

 

Pietari sanoi: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Meidän on sallittava, että jalkamme pestään, mikä symboloi sitä, että Kristus on pestävä elämäämme jatkuvasti, jotta pääsisimme hänen kanssaan osallisiksi valtakunnasta ja itse asiassa kaikesta, mitä hän tekee. Jos teemme niin, me perimme valtakunnan samoin kuin hän.  Pietari ymmärsi teon välttämättömyyden mutta ei sen merkitystä.

 

Joh. 13:9-11 9 9 Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää." 10 Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." 11 Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

 

Meidän on sallittava ainoastaan jalkojemme pesu, sillä me kylvimme kerran kastevedessä, ja niin me puhdistuimme kertakaikkisesti. Jalkamme on pestävä ainoastaan Herran ehtoollisella. Joka vuosi meihin kasaantuu hengellisesti puhuen syntiä, usein meidän tietämättämme, valtaessamme elämän polkua, ja näin meidän kasteemme on uusittava. Meidät on pestävä uudestaan. Me hyväksymme symbolisesti tämän uudelleen pesemisen, kun käymme läpi jalkojen pesun. Joh. 13:12-17 teroittaa tämän meidän mieliimme.

 

Joh. 13:12-17 12 Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein? 13 Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. 14 Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. 15 Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. 16 Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. 17 Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.

 

Nämä sanat on kirjoitettu, jotta ymmärtäisimme symbolismin, joka heidän ja meidän on tunnettava.

 

Samoin kuin Herra ja Opettaja pesi opetuslastensa jalat, meidän olisi pestävä toistemme jalat, mikä on Kristuksen määräys. Meidän on tehtävä niin vuosittain ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista päivänä. Se ei ole juhla-aika, mutta se on suoritettava sinä iltana, jona hänet kavallettiin, sekä syötävä leipää ja juotava viiniä iankaikkisen elämän saamiseksi.

 

Joh. 6:53-56 53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. 54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. 55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. 56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.

 

1. Kor. 11:23-31 23 Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, 24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." 25 Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." 26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. 27 Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. 28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. 29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. 30 Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. 31 Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. 32 Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi.

 

Ilta oli ensimmäisen kuun neljästoista päivä, ja meidän on erotettava se ja osallistuttava siihen fyysisesti. Meidän on tuomittava itsemme, sillä jos emme tee niin, seurauksena on rangaistus.  Tässä palveluksessa ei saa käyttää hapatettua leipää (2. Moos. 23:18). 2. Moos. 34:25 osoittaa myös, että vaikka happamattoman leivän juhlapäivät eivät ole alkaneet, tässä palveluksessa

ei saa syödä hapatettua leipää.

 

2. Moos. 34:25 "Kun uhraat minulle teurasuhrin veren, älä uhraa samalla kertaa mitään hapatettua äläkä jätä pääsiäisjuhlan uhrista mitään tähteeksi seuraavaan aamuun.

 

Happamtonta leipää uhrattiin joka päivä osana uhrijärjestelmää. Messias oli kelvollinen uhri, ja nyt me liiton noudattajat olemme uhreja. Tämä jatkuu pääsiäiseen ja happamattoman leivän päiviin saakka. Ohrantähkäjuhlasa aloitamme laskemisen helluntaihin. Tämä jakso on käsittää seitsemän viikkoa, jotka päättyvät juhlaan ja juhla-aikaan viidentenäkymmentenä päivänä.  Helluntaita merkitsevä kreikan kielen sana pentekostos ja siten englannin kielen sana Pentecost merkitsee ”laskea viiteenkymmeneen”. Sekä ohrantähkäjuhlan että helluntain jumalapalvelus alkaa kolmannella hetkellä eli aamulla kello 9.00. Helluntai on ensihedelmien korjuu ja ennakoi hengellisesti ihmisten korjuuta.

 

Tämä toistuu seitsemän vuosittaisen maasapatin kiertokulussa, jossa jakson toistuminen seitsemän kertaa johtaa riemuvuoteen. Tämä seitsemän täyden viikon eli täysien sapattien johtaminen helluntaihin ja seitsemän seitsenvuotisjakson jakson johtaminen riemuvuoteen ovat tärkeitä.

 

Käytännön sovellus

 

Vuosittaiset juhla-ajat luettelee 3. Moos. 23:1-44, 4. Moos. 16:1-16 ja 4. Moos. 28 ja 29. Nämä vuosittaiset juhla-ajat heijastavat Herran pelastussuunnitelmaa. Ne ovat pakollisia, ja niihin sovelletaan erityisiä vaatimuksia, jotka ovat Jumalan ja hänen kansansa välisiä merkkejä. Juhla-aika katsotaan sapatiksi. Vuosijuhlia on kolme, kuten 2. Moos. 23:14 sanoo. Ennen kunkin juhlan ensimmäisen päivän aamua on uhrattava uhri, kuten 2. Moos. 23:18; 5. Moos 16:16-17 ja 2. Aik. 8:13 osoittavat.

 

Herran ehtoollinen ei ole juhla-aika, ja se on valmistusta happamattoman leivän juhlaan. Sitä on vietettävä iankaikkisen elämän perimiseksi ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Joh. 6:53-54). Helluntaita on vietettävä (viikko)juhlana, (2. Moos. 34:22; 5. Moos. 16:10, 16). Lehtimajanjuhlaa on vietettävä, jotta kaikki kuulisivat ja oppisivat (3. Moos. 23:34; 5. Moos. 16:13, 16; 31:12). Uuudenvuodenpäivää ja suurta sovituspäivää kutsutaan pyhiksi juhla(kokouksi)ksi eikä juhliksi (3. Moos. 23:24, 27).

 

Seitsemännen vuoden maalepo

 

Tämä käsittää seuraavat:

 

1. Orjien vapauttaminen seitsemäntenä vuonna (2. Moos. 21:2-6; 5. Moos. 15:12-18),

 

2. Velkojen anteeksiantaminen (5. Moos. 15:1-6) ja

 

3. Maan sapatti eli lepo (2. Moos. 23:10-11; 3. Moos. 25:1-7, 19 -24).

 

Tämä lainsäädäntökokonaisuus yhdistää talous- ja ympäristöasiat moraaliin.

 

Näinä seitsenvuotisjaksoina, joita kutsutaan septenaateiksi tai šemittah’ksi, me luemme Jumalan lain lehtimajanjuhlassa.

 

5. Moos. 31:10-13 10 Hän antoi heille tämän käskyn: "Joka seitsemäs vuosi, velkojen anteeksiantovuonna, 11 kun israelilaiset ovat kokoontuneet lehtimajanjuhlaan Herran, teidän Jumalanne, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee, teidän on luettava tämä laki kaikkien israelilaisten kuullen. 12 Kutsukaa silloin koolle koko kansa, miehet, naiset ja lapset, ja keskuudessanne asuvat muukalaiset, että kaikki kuulisivat ja oppisivat lain, pelkäisivät Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin noudattaisivat tämän lain käskyjä. 13 Näin myös teidän lapsenne, jotka eivät lakia ennestään tunne, saavat kuulla sen ja oppivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, eläessään siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen."

 

Jumalan koko oikeusjärjestelmä suojelee heimoa, perhettä ja yksilöä. Riemuvuosi kymmenysjärjestelmineen, sapattivuosineen ja velan lisäämisen kieltoineen on pahoin laiminlyöty.

 

Me luemme lakia, jotta ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, voisivat kuulla sen.

 

Koko maa on Jumalan, ja sen hallinta on uskottu meille.

 

3. Moos. 25:23 23 Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se takaisin, sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia.

 

Tämä ei tarkoita ainoastaan maata ”Pyhässä maassa”, kuten sitä tavallisesti kutsutaan. Kaikki on Jumalan, ja riemuvuosijärjestelmä on koko ihmiskunnan hyödyksi, ja se on säädetty koko ihmiskuntaa varten riippumatta siitä, missä meille asetetaan perheiden väliset rajat. (5. Moos. 28:32)

 

Me emme saa väittää maan tai jokien olevan omiamme.

 

Hesekiel 29:9 9 Egyptistä tulee autio, raunioitunut maa, ja silloin kaikki tietävät, että minä olen Herra. "Sinä sanot: 'Virta on minun, minä olen sen tehnyt.'

 

 

Maa on Jumalan, ja jos emme anna maalle sen sapattilepoa joka seitsemäs vuosi, Jumala antaa sen sille meidän kustannuksellamme.

 

3. Moos. 26:34-35 34 "Niin maa saa autiona levätessään hyvityksen sapattivuosista, joita te ette sille antaneet. Te itse olette vihollismaassa, mutta oma maanne lepää ja saa hyvityksen sapattivuosistaan. 35 Koko autiona olonsa ajan se saa viettää sapattia, jota sillä ei ollut teidän siellä asuessanne.

 

Maalle annetaan lepo, jota me emme ole antaneet, kun meidät otetaan pois ja hajotetaan kansana. Tämä on osa koko sapattijärjestelmää, jota seitsemännen päivän sapatin tavoin on kiellettyä muuttaa tai laiminlyödä. Mikä on syynä tähän äärimmäiseen toimenpiteeseen?

 

3. Moos. 26:14-15 14 "Jos ette kuuntele minua ettekä noudata kaikkia näitä säädöksiä 15 ja jos te halveksitte minun käskyjäni ja ylenkatsotte minun lakejani ettekä noudata kaikkia minun säädöksiäni, vaan rikotte liiton.

 

Henkilökohtainen käytöksemme sekä maan ja ympäristömme väärinkäyttö voi saada aikaan, että meidät oksennetaan pois mailta.

 

3. Moos. 18:25-30 25 ja myös se maa on tullut saastaiseksi. Siksi minä panen sen maan vastaamaan näistä pahoista teoista, ja se oksentaa ulos asukkaansa. 26 Pitäkää sen tähden minun lakini ja käskyni. Älköön kukaan teistä, olipa hän pysyvä asukas tai teidän keskuudessanne asuva siirtolainen, tehkö mitään näistä iljettävistä teoista. 27 Kaikkia näitä iljetyksiä ovat sen maan entiset asukkaat tehneet, ja näin he ovat saastuttaneet maansa. 28 Älkää te siis teoillanne saastuttako maata, ettei se oksentaisi pois teitäkin, niin kuin se oksentaa entiset asukkaansa. 29 Jokainen, joka tekee yhdenkään näistä kauhistuttavista teoista, on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Pitäkää minun säädökseni älkääkä ryhtykö noudattamaan mitään niistä iljettävistä tavoista, joita on noudatettu ennen teitä, ettette saastuttaisi niillä itseänne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."

 

Liiton rikkominen, johon käsittää paljon enemmän kuin kymmenen käskyä, on rangaistavaa.

 

3. Moos. 26:43 43 Mutta maan on ensin tultava tyhjäksi ja oltava autiona korvaukseksi pitämättä jääneistä sapateista. He itse joutuvat sovittamaan syntinsä, koska hylkäsivät minun lakini ja halveksivat minun säädöksiäni.

 

Kaikkien esi-isiemme Jumalan kanssa Siinailla (2. Moos. 24:3) tekemän koko liiton rikkominen on  rangaistavaa. Me vahvistimme sen hänen kanssaan Hengessä uudestaan kasteessamme, ja haluamme noudattaa sitä, koska me rakastamme yhtä ja ainoaa Jumalaa.

 

Flavius Josefus kirjoittaa teoksessaan ”Juutalaisten muinaisuudesta”, kirjan XIV luvun X jaksossa vi:

 

"Caius Caesar, toisen ajan käskynhaltija, on määrännyt, että koko juutalaisten maan Joppaa lukuun ottamatta on maksettava Jerusalemin kaupungista vuosittain veroa, lukuun ottamatta seitsemättä vuotta, jota he kutsuvat sapattivuodeksi, koska silloin he eivät saa puistaan hedelmiä eivätkä kylvä maataan; ja että  heidän on maksettava verona Siidonille [kyseisen sapattikauden] toisena vuotena neljäs osa siitä, mitä kylvettiin.” (vrt. 3:12:3; 12:9:5; 13:8:1; 15:1:2)

 

Meille kerrotaan, että tämä muinainen laki 3. Moos. 26:3, 4 (vrt. 2. Aik. 36:21) oli poistunut käytöstä ja että Juudan maastakarkotus korvaisi maalle sen laiminlyönnin. Jumala antaa maalleen levon, jos me kieltäydymme tekemästä niin.

 

2. Aik. 36:20-21 20 Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi. 21 Näin toteutui Herran sana, jonka Jeremia oli julistanut: maa on oleva autio, ja se lepää seitsemänkymmentä vuotta, kunnes se on saanut hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista.

 

Kaikkina niinä päivinä, joina se oli autiona, se vietti sapattia, kunnes seitsemänkymmentä vuotta tuli täyteen.

 

Jeremia 29:10 10 "Näin sanoo Herra: Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne.

 

Kuten oli luvattu, heidät palautettiin luvattuun maahan sen jälkeen, kun maa oli saanut laiminlyödyt sapattinsa. Monet Jumalan lupauksista ovat riippuvaisia siitä, että me noudatamme lakia määrätyllä tavalla ja määrättyinä aikoina. Me emme voi muuttaa mitään sillä perusteella, että oletamme tietävämme asiat paremmin, tai suullisten perimätietojen perusteella.

 

Josefuksesta näimme, että juutalaiset olivat alkaneet viettää seitsemännen vuoden sapattivuosia jossakin muodossa. Sitä ei vietetty asianmukaisesti asianmukaisina vuosina. Vaikka juutalaiset viettivät viikoittaista sapattia, he eivät noudattaneet lakia.

 

Galatians 6:13 13 Eiväthän ympärileikkauksen kannattajat itsekään noudata lakia, vaan he tahtovat saada teidät ympärileikatuiksi voidakseen kerskailla siitä, mitä teille on tehty.

 

Jumala tekee kaiken ajallaan.

 

2. Moos. 12:41 41 Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran oma joukko lähti Egyptistä.

 

Meidän olisi parasta tehdä, mitä Jumalaa haluaa, hänen aikataulunsa mukaisesti ja lakattava kehittämästä omia järjestelmiämme, jotka ovat vastoin hänen lakejaan, jotka on säädetty meidän hyväksemme.

 

Tässä käsiteltävänä oleva yhteiskuntataloudellinen lainsäädäntö ottaa huomioon, että jokaisen on saatava osa suvun yksityisestä omaisuudesta, jota pidetään hallussa, ikuisiksi ajoiksi. Se saadaan lahjaksi. Se on ilmainen.

 

Maata ei saa myydä pysyvästi (3. Moos. 25:23), vaan se palaa suvulle riemuvuotena. Maat jaettiin arvalla sen jälkeen, kun ympäristöarvio oli saatettu päätökseen ja käyty läpi.

 

Joos. 18:1-9 1 Saatuaan alistetuksi valtaansa koko maan Israelin kansa kokoontui Siloon ja pystytti sinne pyhäkköteltan. 2 Jäljellä oli vielä seitsemän Israelin heimoa, jotka eivät olleet saaneet osuuttaan maasta. 3 Joosua sanoi israelilaisille: "Kuinka kauan vielä vitkastelette ettekä lähde ottamaan haltuunne sitä maata, jonka Herra, teidän isienne Jumala, on teille antanut? 4 Valitkaa joka heimosta kolme miestä, niin minä lähetän heidät kiertelemään maata ja laatimaan siitä selvityksen, jotta maa voidaan jakaa perintöosiksi heimojen kesken. Työn tehtyään heidän on palattava minun luokseni. 5 Heidän on jaettava maa seitsemään osaan. Juudan heimolla on jo alueensa etelässä ja Joosefin suvulla pohjoisessa. 6 Jakakaa maa seitsemään osaan, merkitkää alueiden rajat muistiin ja tuokaa selvitys minulle. Minä toimitan sitten teidän osuuksienne arpomisen täällä Herran, meidän Jumalamme edessä. 7 Leeviläisille ei kuulu maaosuutta, sillä heidän perintöosansa on toimia Herran pappeina. Gadin ja Ruubenin heimot sekä toinen puoli Manassen heimoa ovat jo saaneet Jordanin itäpuolelta osuutensa, jonka Mooses, Herran palvelija, niille antoi." 8 Kun miehet olivat lähdössä, Joosua sanoi heille ohjeeksi: "Menkää ja kierrelkää pitkin maata, laatikaa siitä selvitys ja palatkaa sitten tänne Siloon minun luokseni, niin minä arvon Herran edessä teidän heimoillenne osuudet." 9 Miehet lähtivät kulkemaan pitkin maata. He laativat selvityksen maasta ja sen kaupungeista sekä siitä, miten maa oli jaettava seitsemään osaan. Sitten he palasivat Joosuan luo leiriin, joka oli Silossa. 10 Joosua arpoi osuudet Silossa Herran edessä ja jakoi maan israelilaisille heimoittain.

 

Joos. 19:51 51 Nämä olivat ne perintömaat, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, sekä israelilaisten heimojen päämiehet jakoivat Herran edessä arpomalla pyhäkköteltan edustalla Silossa. Näin maan jako saatiin päätökseen.

 

Turvakaupungit kuuluivat tämän heimoperinnön jaon piiriin.

 

Joos. 20:2-9 2 "Sano israelilaisille: Nimetkää joitakin kaupunkejanne turvakaupungeiksi, niin kuin jo Mooses minun käskystäni puhui teille. 3 Jokainen, joka ilman pahaa aikomusta on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voi paeta johonkin niistä. Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta. 4 Sen, joka pakenee tällaiseen kaupunkiin, on pysähdyttävä kaupungin portille ja esitettävä ensin asiansa kaupungin vanhimmille. Vanhimpien on päästettävä hänet kaupunkiin ja osoitettava hänelle sieltä paikka, johon hän voi asettua asumaan. 5 Jos verikostaja ajaa häntä takaa, vanhimmat eivät saa luovuttaa häntä kostajan käsiin, koska teko oli tapahtunut ilman tappamisen tarkoitusta eikä surmaaja entuudestaan ollut surmatun vihamies. 6 Surmaajan on jäätävä kaupunkiin, ja hänen asiansa on julkisesti tutkittava. Vasta kun virassa oleva ylipappi kuolee, surmaaja saa palata kotiinsa siihen kaupunkiin, josta hän oli paennut." 7 Israelilaiset pyhittivät turvapaikoiksi Kedesin kaupungin Naftalin vuorilta Galileasta, Sikemin Efraimin vuoristosta ja Kirjat-Arban eli Hebronin Juudan vuoristosta. 8 Jordanin toiselta puolen, Jerikosta itään, he pyhittivät Ruubenin heimon alueelta Beserin kaupungin, joka sijaitsi ylängöllä autiomaan laidassa, Gadin heimon alueelta he pyhittivät Gileadissa sijaitsevan Ramotin ja Manassen heimon alueelta Basanissa sijaitsevan Golanin. 9 Nämä kaupungit nimettiin israelilaisten ja heidän keskuudessaan asuvien muukalaisten turvakaupungeiksi. Niihin saattoi paeta jokainen, joka oli vahingossa lyönyt toisen hengiltä ja verikoston pelosta halusi saada asiansa heti julkisesti tutkittavaksi.

 

Leeviläiset saivat myös kaupungeissa olevat talonsa ja laitumensa arvalla tiettyjen sukujen kuuluessa tiettyjen heimojen yhteyteen (Joos. 21:1- 45).

 

Verot maksetaan maan tuotosta, josta vähennetään se, mitä suku kulutti. Maa itse on vapaa omaisuusverosta, perintöverosta ja kaikenlaisista nykyisistä verojärjestelmistämme. Ne eivät ole muuta kuin vähittäinen takavarikointi. Varkautta! Sama pätee pitkäaikaisiin ja korkoa korolle –maksuihin lainanantajalaitoksille.

 

Tätä pyysimme Jumalalta sen sijaan, että olisimme eläneet hänen ihmeellisten lakiensa alaisuudessa, jotka tarjoavat vapautta ja taloudellista varmuutta.

 

1. Samuel 8:4-20 4 Siksi Israelin vanhimmat kokoontuivat ja menivät Samuelin luo Ramaan. 5 He sanoivat hänelle: "Sinusta on tullut vanha, eivätkä poikasi ole seuranneet sinun jälkiäsi. Anna meille kuningas meitä johtamaan, niinhän muillakin kansoilla on." 6 Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa, 7 mutta Herra vastasi hänelle: "Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan.

 

Me hylkäsimme Jumalan hylkäämällä meitä koskevan hallintorakenteen. Me olemme saaneet, mitä pyysimme, eli:

 

8 He tekevät nyt sinulle saman, mitä ovat tehneet minulle siitä alkaen kun toin heidät pois Egyptistä: kerran toisensa jälkeen he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia. 9 Mutta suostu heidän pyyntöönsä. Varoita kuitenkin heitä vakavasti ja muistuta heitä siitä, millaiset oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka heitä hallitsee." 10 Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. 11 Näin hän sanoi: "Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä 12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. 13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. 15 Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. 16 Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. 17 Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen. 18 Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne." 19 Kansa ei kuitenkaan välittänyt Samuelin puheesta vaan sanoi: "Ei, kuningas meidän täytyy saada! 20 Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme."

 

Me olemme joko yksittäisen kuninkuuden tai keskitetyn hallintojärjestelmän alaisuudessa. Tämä johtuu liiallisesta hallituksen verotuksesta ja veloista hallituksen säätämille rahoitusmonopoleille. Rahallisesta luonteestaan huolimatta tämä on todellista orjuutta.

 

Jumalan verot perustuvat ainoastaan vuosittaiseen tuotannon kasvuun eikä omaisuuteen eikä elannonhankkimisen keinoihin. Ne eivät myöskään perustu kasvavaan taakkaan, joka lopulta puotaa niiden harteille, joita kutsutaan loppukuluttajiksi. Tämä saa aikaan myyntiveron, tavaraveron ja palveluveron, joista mikään ei pysty tukemaan nykyistä hallintojärjestelmää.

 

Tämä on profeetallista.

 

Vapautus veloista

 

Melkein jokainen on riippuvainen stressaavasta velkarahoituksesta ja sen aiheuttamasta epävarmuudesta. Jumalan yhteiskuntataloudellinen sopimus kieltää pitkäaikaisen velan koron ja säätää korottomasta pääomasta.

 

5. Moos. 15:1-16 1 "Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. 2 Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto. 3 Vierasheimoiselta saatte vaatia maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa ette saa periä takaisin. 4 Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä runsaasti siinä maassa, jonka hän antaa teille perintöosaksi. Sen tähden teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, 5 eikä heitä olekaan, jos vain kaikessa tottelette Herraa ja tarkoin noudatatte tätä käskyä, jonka minä nyt olen teille ilmoittanut. 6 Kun Herra, teidän Jumalanne, lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan niiltä. Te saatte hallita monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä. 7 "Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte auttamasta häntä. 8 Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. 9 Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. 10 Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne. 11 Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne.

 

Jakeessa 11, köyhä SHD 034 'ebyown {eb-yone'} on 014:n johdos, puutteen merkityksessä (erityisesti tunteissa):

1) puutteessa, puutteenalainen, pääasiassa köyhä, puutteenalainen henkilö

2) sorron ja häpäisyn alainen

3) apua, ongelmista pääsyä, erityisesti Jumalan järjestämää, tarvitseva

 

Velvollisuutemme on antaa lainaa sen mukaan, kuinka lähellä seitsemännen vuoden vapautus on. Tämä tarkoittaa sitä, että annamme lainaa sen mukaan, kuin vastaanottaja pystyy maksamaan takaisin, kun seitsemäs vuosi lähestyy loppuaan. Meidän täytyy antaa lainaa kykymme mukaan, ei kohtuuttomien vaatimusten mukaan, ja meidän on annettava anteeksi se, mitä ei voida maksaa takaisin, riippumatta kehittyvistä olosuhteista.

 

12 "Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet.

 

Jotkut voivat huomata, etteivät pysty hoitamaan raha-asioitaan vastuullisesti. Joissakin tapauksissa he voivat menettää maansa ja kykynsä elättää itsensä tai perheensä. Tämä voi johtaa orjuuteen, mutta heille on myös maksettava korvaus, kun heidät vapautetaan seitsemäntenä vuonna. Tämä ei ole tavanomaista orjuutta, vaan se on oppina työntekijälle, jolle on maksettava työstään hänen vapautuessaan.

 

13 Kun päästät hänet vapaaksi, älä anna hänen lähteä tyhjin käsin, 14 vaan lahjoita hänelle runsaasti kaikkea, mitä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle suonut: lampaita ja vuohia sekä pellon ja viinitarhan antimia. 15 Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut vapaaksi. Sen tähden minä annan sinulle nyt tämän käskyn.

 

Jos riemuvuoteen ja suvun maiden palauttamiseen on vielä aikaa monia sapattivuosia, henkilö voi pyytää, että työsuhdetta jatketaan loputtomasti.

 

16 "Jos kuitenkin orjasi sanoo sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja hänen on hyvä olla luonasi, 17 ota naskali ja lävistä sillä hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä tulee elinikäinen orjasi. Sama koskee myös orjatartasi.

 

Tämä näkyvä ”reikä korvassa” oli häpeän merkkinä henkilöille, jotka eivät pystyneet elättämään itseään.

 

Paitsi että seitsemäntenä vuotena oli kiellettyä kylvää ja korjata satoa, istuttamisesta ja sadonkorjuusta on annettu myös muita säädöksiä.

 

3. Moos. 19:23-25 23 "Kun tulette omaan maahanne ja istutatte sinne erilaisia hedelmäpuita, pidättykää kolme vuotta koskemasta niiden hedelmiin, ikään kuin ne olisivat ympärileikkaamattomia ja siksi epäpuhtaita. Kolmen vuoden ajan ne ovat teiltä kiellettyjä; älkää siis syökö niitä. 24 Mutta neljäntenä vuotena hedelmäpuiden koko sato pyhitettäköön Herralle ilojuhlassa. 25 Vasta viidentenä vuotena saatte syödä hedelmiä. Näin puut tuottavat teille suuremman sadon. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

 

Kun hedelmäpuut on istutettu, niitä ei saa korjata ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Tämä auttaa vahvistamaan vastakasvaneita puita. Neljäntenä vuotenä ensihedelmien koko sato luovutetaan papeille, jotka olivat hallinnoijia.

 

4. Moos. 5:9 9 Papille kuuluvat myös kaikki uhrilahjat, joita israelilaiset tuovat pyhinä lahjoina. 10 Jokainen pappi saa pitää hänelle tuodut pyhät lahjat; kaikki, mitä joku antaa papille, on papin omaa."

 

Velan turmiolliset vaikutukset, joiden kanssa melkein jokainen elää, tuomitsevat nykyisen järjestelmän, joka ei ole muuttunut.

 

Nehemia 5:1-5 1 Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan. 2 Jotkut sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä." 3 Toiset sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme." 4 Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. 5 Mutta olemmehan me samanarvoisia kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin käsiin."

 

Käytännön sovellus

 

Maa on Jumalan, eikä sitä saa myydä (3. Moos. 25:23). Se jaetaan arvalla (Joos. 19:51) perhesuhteiden mukaan (Joos. 18:2). Maan on levättävä eli oltava kesantona seitsemäntenä vuotena (2. Moos. 23:10-11; 3. Moos. 25:1-7, 19-24) 

 

Me saamme kaksinkertaisen sadon kuudentena vuonna, ja tämä varastoitu ruoka syödään seitsemäntenä vuotena (3. Moos. 25:21-22). Vuosittaisia satoja ei saa kylvää. Maan pysyvää satoa ei saa korjata, mutta sitä voidaan syödä päivästä päivään (2. Moos. 23:10-11; 3. Moos. 25:1-7,19-22). Seitsemäntenä ei tarvitse maksaa kymmenystä, koska silloin ei ole satoa. Karsiminen eli viiniköynnösten tai hedelmäpuiden leikkaamisen on lakattava (3. Moos. 25:3-6). Tämän vuoden lopussa kaikki rahavelat hengellisessä Israelissa on annettava anteeksi (5. Moos. 15:1-6), mutta ulkopuolisilta voidaan vaatia heidän velkojaan (5. Moos. 15:3). Ne, jotka ovat velkaorjuudessa, on vapautettava, ja heille on maksettava kaksi kertaa niin paljon kuin päivätyöläiselle (5. Moos. 15:18). Luotto on osa taloudellista lainsäädäntöä (5. Moos. 15:9-10), mutta sitä saa käyttää ainoastaan tarpeeseen (5. Moos. 15:8). Sen on oltava korotota (2. Moos. 22:25; 3. Moos. 25:36-37; 5. Moos. 23:19; Neh. 5:7,10; Hes. 18: 8, 17).

 

Riemuvuosi

 

Koska meillä on uuden liiton mukainen suhde ainoaan todelliseen Jumalan hänen Messiaansa välityksellä, meitä vaaditaan noudattamaan riemuvuosijärjestelmän täydellistä rakennetta. Se on täydellinen taloudellinen, ympäristöllinen ja moraalinen yhteiskuntajärjestelmä koko ihmiskunnalle. Koska meitä vaaditaan noudattamaan tätä järjestelmää tänä päivänä, mikä on sen ajankohta ja mitkä ovat velvoitteemme nykyisissä olosuhteissa?

 

Edellä näimme, että seitsemännen vuoden sapatit edellyttivät, että maiden on annettava levätä. Koska ihmisillä ei ole satoa, kymmenyksiäkään ei tarvitse maksaa. Kaikki velkamme on kumottava, ja kaikki israelilaiset orjat tai työntekijät on vapautettava sen päättyessä. Kasvanut ympärivuotinen sato voitiin syödä, mutta sitä ei saanut korjata.

 

Riemuvuosi menee päällekkäin seitsemännen kierron seitsemännen vuoden kanssa, ja se edellyttää lisäksi, että maat on palautettava sen alunperin omistaneelle suvulle, ja lepoa on jatkettava ottamatta edes päivittäisiä korjuita ympärivuotisesta tuotosta.

 

Seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä julistetaan riemuvuosi. Tämä tarkoittaa sitä, että viimeisen seitsenvuotiskierron seitsemäntenä vuotena eli 49. vuotena, pukin sarven eli Jobelin (SHD 3104) on kuuluttava koko maassa ja julistettava vapautusta kaikille asukkaille kautta maan.

 

Riemuvuosi- ja sapattijärjestelmä on tarkoitettu koko ihmiskunnalle, ja se suojelee maan kaikkia perheitä ja sen kaikkia yksilöitä. Se suojelee planeetan kaikkia elämää antavia puolia kokonaan. Se edellyttää, että koko sapattijärjestelmää noudatetaan, ja se pitää ihmiskunnan vapaana epäjumalanpalveluksen vaikutuksista. Jumala on yksi, ja ainoastaan hän on luomakuntansa hallitsija.

 

Riemuvuosi alkaa suurena sovituspäivänä, kierron 49. vuoden eli sapattivuoden seitsemäntenä kuukautena. Tästä on seurauksena kaksi maasapattia, joiden on mentävä päällekkäin. Koska sapattivuosi ei salli sadonkorjuuta, kun se alkaa keväällä, edellisenä syksynä (3. Moos. 25:20), kylvämistä ei suoritettu. Kun riemuvuosi päättyy pohjoisessa syksyllä, sadot kylvetään korjuuta varten seuraavana keväänä pohjoisessa, ja se käsittää edelleen kahden vuoden kierron, johon 49. ja 50. riemuvuodet kuuluvat.

 

Kaikki on Jumalan, ”koko maa”, ja riemuvuosijärjestelmä on koko ihmiskunnan hyödyksi, ja se on säädetty koko ihmiskuntaa varteen, riippumatta siitä, missä meidän sukurajamme ovat (5. Moos. 28:32).

 

Maa on Jumalan, ja jos emme anna maalle sen sapattilepoa joka seitsemäs vuosi, Jumala antaa sen sille meidän kustannuksellamme.

 

3. Moos. 26:34-35 34 "Niin maa saa autiona levätessään hyvityksen sapattivuosista, joita te ette sille antaneet. Te itse olette vihollismaassa, mutta oma maanne lepää ja saa hyvityksen sapattivuosistaan. 35 Koko autiona olonsa ajan se saa viettää sapattia, jota sillä ei ollut teidän siellä asuessanne.

 

Tämä maasapatin seitsemän seitsenvuotiskautta huipentuu riemuvuoteen ja suvun perinnön palauttamiseen.

 

Encyclopedia Americana toteaa:

 

[Riemuvuosi]laki kokonaisuudessaan oli selvästi teokraattinen; se osoittaa Jahven absolutismin; se tarkoitti, että heprealaiset olivat hänen palvelijoitaan eivätkä näin ollen voineet olla toisten orjia; maa kuului hänelle, ja se annettiin heprealaisille heimoille ja perheille, joita ei sen vuoksi voitu ajaa pois millään inhimillisellä järjestelyllä.

 

Israelilaiset pitivät perintömaiden säilyttämistä suvussa pyhänä velvollisuutena. Tämä on syynä siihne, miksi Nabot kieltäytyi myymästä kuningas Ahabille viinitarhaansa (1. Kun. 21:3).

 

2. Moos. 14:31 31 Ja kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen ja hänen palvelijaansa Moosekseen.

 

Jotkut Israelissa ovat aina uskoneet Jehovaan, Herran, ja Moosekselle annetun lain noudattamiseen.

 

SHD 3104 yowbel, yo-bale'; or yobel, yo- bale'; jonka perustana on ilmeisesti 2986; torven puhallus (joka johtuu jatkuvasta äänestä); erityisesti hopeatrumpettien signaali; näin ollen soitin itse ja sen avulla aloitettu juhla; riemuvuosi, oinaan sarvi, trumpetti.

 

Jobelia eli oinaan sarvista tehtyjä torvia käyttivät myös seitsemän pappia kulkiessaan Jerikon ympäri, Joos. 6.

 

3. Moos. 25:9-10 9 anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo.

 

3. Moos. 25:9-10 9 Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antkaa pasunan soida kko maassanne. 10 Ja pyhittäkää viidenskymmens vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. (vuoden 1938 käännös)

 

Tämä laki on suvun liitto Jumalan kanssa, joka suojelee mitä ja planeeetta, joka meitä kannattaa, mutta Jumala on todellinen maanomistaja (3. Moos. 25:33).

 

Viidentenäkymmenentenä vuotena maa palaa omistajalleen tai haltijalleen ja asianomaiselle heimolle (3. Moos. 25:10).

 

Tämä ei koske Leevin heimoa.

 

5. Moos. 18:1-8 1 "Leeviläispapeilla, Leevin heimolla, ei saa olla omaa perintömaata israelilaisten keskuudessa. Heidän tulee saada elatuksensa Herralle tuotavista uhreista ja lahjoista. 2 Mutta omaa maata heillä ei saa olla, sillä lupauksensa mukaan Herra on heidän perintöosansa. 3 "Kun kansa uhraa teurasuhreja, nautoja, lampaita tai vuohia, papilla on oikeus saada lapa, poskilihat ja juoksutusmaha. 4 Antakaa hänelle myös paras osa uudesta viljasta, viinistä ja öljystä sekä paras osa lampaiden ja vuohien villasta, 5 sillä Herra, teidän Jumalanne, on valinnut Israelin kaikista heimoista leeviläiset suorittamaan ajasta aikaan pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 6 "Jos leeviläinen lähtee pois jostakin Israelin kaupungista, jossa hän on asunut vieraana, hän voi vapaasti tulla siihen paikkaan, jonka Herra valitsee. 7 Siellä hän saa palvella Herran, Jumalansa, pappina kuten muutkin leeviläiset, hänen heimolaisensa, jotka toimittavat siellä pyhäkköpalvelusta Herran edessä. 8 Hän on oikeutettu saamaan uhrilahjoista samansuuruisen osan kuin muutkin; hänen ei kuitenkaan tarvitse jakaa henkilökohtaisia lahjoja tai perintöä muiden kanssa.

 

Suvun tilojen perintöoikeudesta Israelissa esitettiin seuraava kysymys.

 

4. Moos. 27:1-11 1 Joosefin pojan Manassen sukuun kuuluvalla Selofhadilla oli viisi tytärtä; Selofhadin isä oli Hefer, tämän isä Gilead, tämän Makir, tämän Manasse. Tyttärien nimet olivat Mahla, Noa, Hogla, Milka ja Tirsa. 2 He tulivat Mooseksen, pappi Eleasarin, päälliköiden ja kansan eteen pyhäkköteltan ovelle ja sanoivat: 3 "Meidän isämme kuoli autiomaassa. Hän ei kuulunut siihen joukkoon, joka liittoutui Korahin kanssa Herraa vastaan, vaan hän kuoli oman syntinsä takia. Hänellä ei ollut poikia. 4 Pitäisikö isämme nimen kadota hänen sukunsa keskuudesta vain sen vuoksi, ettei häneltä jäänyt poikaa? Anna myös meille oma osuutemme maasta, samalla kun annat isämme veljille heidän osuutensa." 5 Mooses vei heidän asiansa Herran ratkaistavaksi. 6 Herra sanoi Moosekselle: 7 "Selofhadin tyttäret ovat oikeassa. Anna heille maata perintöomaisuudeksi ja erota heidän isälleen kuuluva omaisuus heidän omakseen, kun jaat maata heidän isänsä veljille. 8 Sano israelilaisille näin: Jos mies kuolee jättämättä jälkeensä poikaa, antakaa hänen omaisuutensa perinnöksi hänen tyttärelleen. 9 Ellei hänellä ole tytärtä, antakaa hänen omaisuutensa hänen veljilleen. 10 Ellei hänellä ole veljiä, antakaa hänen omaisuutensa hänen isänsä veljille. 11 Mutta ellei hänen isällään ole veljiä, antakaa hänen omaisuutensa hänen lähimmälle sukulaiselleen. Tätä oikeussäädöstä, jonka Herra on käskynään antanut Moosekselle, israelilaisten tulee noudattaa."

 

Tämä säädös edellyttää, että maiden perintö pysyy isän suvussa tyttärien kautta. Jos lapsia ei ole, se siirtyy hänen veljilleen ja sitten muille lähisukulaisille.

 

Jos lapsia on, esikoinen on naisesta eikä miehestä.

 

2. Moos. 13:2 2 "Pyhitä minun omakseni jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin karjaeläin. Jokainen, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle."

 

Esikoiset on lunastettava.

 

2. Moos. 13:13-22 13 Mutta jokaisen aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy. 14 Kun poikasi aikanaan kysyy sinulta: 'Mitä tämä merkitsee?', niin sano hänelle: 'Väkevällä kädellään Herra vei meidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. 15 Ja kun farao itsepintaisesti kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin. Tämän vuoksi minä teurastan Herralle uhriksi karjani jokaisen urospuolisen esikoisen ja lunastan jokaisen minulle syntyvän esikoispojan.' 16 Olkoon tämä kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, jotta muistaisit, että Herra väkevällä kädellään vei meidät pois Egyptistä." 17 Kun farao oli päästänyt kansan lähtemään, Jumala ei johtanutkaan israelilaisia filistealaisten maan kautta kulkevaa tietä, joka olisi ollut lyhin, sillä hän ajatteli, että kansa huomatessaan joutuvansa taisteluun alkaisi katua ja palaisi Egyptiin. 18 Niin Jumala vei kansan pitemmälle, autiomaan kautta kulkevalle tielle, kohti Kaislamerta. Israelilaiset lähtivät matkaan taistelun varalta ryhmittyneinä. 19 Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia sanoen: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne." 20 Lähdettyään liikkeelle Sukkotista israelilaiset leiriytyivät Etamiin, autiomaan laitaan. 21 Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. 22 Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.

 

Ensiksi syntynyt miehenpuoli saa kaksinkertaisen perinnön.

 

5. Moos. 21:17 17 Hänen on tunnustettava ensin syntynyt poika esikoisekseen ja annettava hänelle kaksinkertainen osuus omaisuudestaan, sillä poika on hänen miehuutensa ensimmäinen hedelmä ja esikoisoikeus kuuluu hänelle.

 

Tämä lainsäädäntö edellyttää tarkkojen ja todennettavien sukutaulujen pitämistä.

 

Hesekiel 46:16-18 16 "Näin sanoo Herra Jumala: Jos ruhtinas antaa omistamaansa maata jollekin pojistaan, se on oleva pojan perintöosa. Siitä tulee hänen perintöomaisuuttaan. 17 Mutta jos ruhtinas lahjoittaa maataan jollekin palvelijalleen, maa pysyy tämän omistuksessa vain riemuvuoteen saakka. Silloin se palaa ruhtinaalle, sillä hänen perintömaansa voi pysyvästi jäädä vain hänen pojilleen. 18 Ruhtinas ei liioin saa väkivalloin ottaa itselleen alamaistensa perintömaata, hän ei saa häätää ketään tämän omalta maalta. Hänen tulee antaa pojilleen perintöosat omasta alueestaan, ettei kukaan minun kansastani joutuisi lähtemään perintömaaltaan."

 

Maa voidaan lahjoittaa palvelijalle, mutta se palaa suvulle riemuvuotena, eikä kukaan saa siirtää perintöä.  Riemuvuoden laiminlyönnistä seuraa vakavia rangaistuksia.

 

Jeremia 34:17 17 Sen tähden minä, Herra, sanon teille: Koska te ette totelleet minua ettekä julistaneet vapautusta maanmiehillenne, lähimmäisillenne, minä, Herra, julistan vapautuksen nyt teille. Minä vapautan teidät -- miekkaan, ruttoon ja nälkään! Kaikki maailman kansat kauhistelevat nähdessään, mitä teille tapahtuu.

 

4. Moos. 36:1-12 1 Joosefista polveutuvan Gileadin, Makirin pojan, Manassen pojanpojan, suvun päämiehet tulivat Mooseksen ja Israelin sukukuntien johtomiesten eteen 2 ja sanoivat: "Sinä olet saanut Herralta käskyn jakaa maa arpomalla perintöosiksi israelilaisille. Herra on myös käskenyt sinua antamaan veljemme Selofhadin osuuden maasta hänen tyttärilleen. 3 Mutta jos he menevät naimisiin johonkin muuhun heimoon kuuluvan israelilaisen miehen kanssa, heidän perintöosansa erotetaan meidän sukumme perintömaasta ja liitetään sen heimon perintöosaan, johon he siirtyvät. Se osa otetaan pois meille langenneesta osuudesta. 4 Sitten kun Israelissa on riemuvuosi, tyttärien perintöosa liitetään pysyvästi sen heimon perintöosaan, johon he ovat siirtyneet, ja silloin heille annettu osuus on lopullisesti repäisty irti meidän sukumme maasta."  

 

Perintöjärjestelmä perustuu riemuvuosirakenteeseen joka suojelee suvun tulevia jälkeläisiä. Se voidaan määrätä arvalla maan

tuottavuuden mukaan. Oli ratkaistava, siirtyikö maa toisen heimon tiluksiin, jos Selofhadin tyttäret, joiden 4. Moos. 27:6 totesi olevan oikeassa, avioituvat heimon ulkopuolelle.

 

4. Moos. 36 jatkuu seuraavasti

 

5 Herran käskystä Mooses sanoi israelilaisille: "Joosefin jälkeläisten heimo on oikeassa. 6 Näin Herra on säätänyt Selofhadin tyttärien asiasta: He voivat avioitua kenen kanssa haluavat, kunhan menevät naimisiin isänsä sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. 7 Israelilaisten maaomaisuus ei saa siirtyä heimolta toiselle, vaan kaikkien on pidettävä kiinni oman heimonsa perintömaista. 8 Sen tähden tulee jokaisen Israelin heimoihin kuuluvan tyttären, joka perii isänsä maat, mennä naimisiin isänsä sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. Näin isien omistamat maat kulkevat perintönä siten, 9 ettei mikään perintöosa siirry heimolta toiselle, vaan jokainen Israelin heimo saa pitää omat maansa itsellään."

 

Koko perintö pysyy lähisukulaisilla ja itse heimossa. Selofhadin tyttäret suostuivat.

 

10 Selofhadin tyttäret noudattivat Herran Moosekselle antamaa käskyä. 11 Mahla, Tirsa, Hogla, Milka ja Noa, Selofhadin tyttäret, menivät naimisiin setiensä poikien kanssa. 12 Heidät otettiin vaimoiksi Joosefin pojan Manassen sukuun, ja näin heille tuleva osuus maasta pysyi heidän isänsä suvulla ja heimolla.

 

Jos Jumalan järjestelmää noudatetaan, siitä seuraa usein höytyjä, joita emme voi aavistaa.

 

Jeremia 35:19 19 Sen tähden Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläisiä tulee aina olemaan minun palveluksessani. Minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, lupaan tämän."

 

Tämä on melkoinen lupaus. Jonadabin kautta polveutuvista Rekabin jälkeläistä joku seisoo aina Jumalan edessä. Rekabilaiset jäävät jäljelle. Miksi?

 

Jeremia 35:16-18 16 Jonadabin, Rekabin pojan, jälkeläiset ovat noudattaneet esi-isänsä käskyjä. Tämä kansa sitä vastoin ei kuuntele minua! 17 Sen tähden minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon näin: minä tuon Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille sen onnettomuuden, jolla olen heitä uhannut. He eivät ole kuunnelleet, vaikka minä olen puhunut heille. He eivät ole vastanneet, vaikka minä olen kutsunut heitä." 18 Rekabilaisille Jeremia sanoi: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette totelleet esi- isäänne Jonadabia, olette noudattaneet hänen käskyjään ja tehneet kaiken, mitä hän on sanonut.

 

Jälkeläläiset jäävät jäljelle, koska he noudattivat isänsä käskyä. Meidän on kaikin keinoin koetettava seurata taivaallisen Isämme käskyjä, joista yhtäkään ei ole kumottu.

 

Matteus 5:18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.

 

Messiaan kelvollinen uhri avasi suunnitelman uuden vaiheen, ja sen ansiosta pakanakansat pystyivät saamaan Hengen ja ne otettiin lapsiksi hengelliseen Israeliin. Koko suunnitelmaa ei ole vielä toteutettu, ja laki pysyy kokonaan voimassa. Lakia tai sen osia ei ole kumottu Messiaan uhrilla, joka suojaa meidät armossa rangaistuksilta.

 

Kuuliaisuutemme koituu myös lastemme hyväksi pitkällä aikavälillä. Mitä nämä Rekabin jälkeläiset tekivät?

 

Jeremia 35:12-15 12 Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana: 13 "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene puhumaan Juudan ja Jerusalemin asukkaille näin: Ettekö te vihdoinkin kuuntele minun sanojani ja ota niistä opiksenne, kysyy Herra. 14 Jonadab, Rekabin poika, kielsi jälkeläisiään juomasta viiniä, ja he ovat pitäneet käskyn. Vielä tänäkään päivänä he eivät ole viiniä maistaneet vaan ovat totelleet esi- isäänsä. Minä taas olen puhunut teille uudelleen ja uudelleen, mutta te ette ole kuunnelleet. 15 Olen kerran toisensa jälkeen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, ja kehottanut: 'Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne! Älkää seuratko muita jumalia älkääkä palvelko niitä. Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne ja teille.' Mutta te ette ole ottaneet kuuleviin korviinne, mitä minä olen puhunut.

 

Käytännössä koko ihmiskunta miettii, ketä, milloin ja miten meidän on palvottava.

 

Ketä me palvomme: sikäli kuin se liittyy ainoaan todelliseen Jumalaan, hänen käskyihinsä ja

lupauksiinsa.

 

Milloin me palvomme: sikäli kuin se liittyy kalenteriin.

 

Miten me palvomme: sikäli kuin se liittyy hallintoon ja lakiin.

 

Kaikki näistä on ilmaistu selvästi riemuvuosijärjestelmää, joka on kadonnut ja joka palautetaan voimaan Messiaan palatessa.

 

3. Moos. 27:14-24 14 Jos joku on pyhittänyt talonsa Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja hänen määräämänsä hinta on lopullinen. 15 Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas hänen omansa. 16 "Jos joku on pyhittänyt Herralle perintömaataan, lunastussumma määräytyy sen mukaan, paljonko peltoon kuluu kylvösiementä. Maa, johon kylvetään yksi homer- mitta ohraa, vastaa viittäkymmentä hopeasekeliä. 17 Jos pelto pyhitetään riemuvuodesta lähtien, siitä on maksettava tämä lunastussumma kokonaisuudessaan, 18 mutta jos se pyhitetään riemuvuosien välillä, papin on annettava hyvitystä pienentämällä lunastussummaa sen mukaan, montako vuotta edellisestä riemuvuodesta on kulunut. 19 Jos se, joka on pyhittänyt peltonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin pelto palautuu hänelle. 20 Mutta jos hän myy Herralle pyhittämänsä pellon lunastamatta sitä ensin itselleen, peltoa ei enää kukaan voi lunastaa takaisin. 21 Kun pelto riemuvuotena vapautuu, se jää Herralle pyhitetyksi samalla tavoin kuin Herralle tuomittu pelto. Siitä tulee pappien pysyvää omaisuutta. 22 "Jos joku pyhittää ostamansa pellon, joka ei ole hänen perintömaataan, 23 papin tulee määrätä lunastusmaksu sen mukaan, montako vuotta on jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Ostajan on samana päivänä maksettava tämä summa Herralle pyhitettynä lahjana. 24 Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se on.

 

 

Muurin ympäröimissä kaupungeissa olevat talot eivät pysy sukujen omistuksessa ikuisesti, eikä niihin sovelleta riemuvuosia koskevaa lainsäädäntöä.

 

3. Moos. 25:29-30 29 "Jos joku myy muurien ympäröimästä kaupungista asuintalon, hänellä olkoon oikeus lunastaa se takaisin yhden vuoden kuluessa myynnistä; vain tämän ajan hänellä on lunastusoikeus. 30 Ellei taloa lunasteta takaisin vuoden kuluessa myynnistä, se siirtyy pysyvästi ostajan ja hänen jälkeläistensä omaisuudeksi eikä sitä tarvitse luovuttaa takaisin edes riemuvuotena.

 

Sitä vastoin sitä sovelletaan maalla sijaitseviin asuintaloihin:

 

3. Moos. 25:31 31 Sitä vastoin muurittomissa kylissä sijaitseviin taloihin pätee sama kuin peltomaihinkin: myyjä säilyttää lunastusoikeutensa niihin, ja ne on luovutettava takaisin riemuvuotena.

 

Jehovalle omistetun talon hintaan on lisättävä kaksikymmentä prosenttia sen määrätystä arvosta,

jos se lunastetaan. Papit arvioivat talon.

 

3. Moos. 27:14-15 14 "Jos joku on pyhittänyt talonsa Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja hänen määräämänsä hinta on lopullinen. 15 Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas hänen omansa.

 

Riemuvuotta koskeva lainsäädäntö

 

3. Moos. 25:9-55 9 anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. 11 Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, 12 sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa. 13 "Riemuvuotena jokainen saa palata omalle maalleen. 14 Jos myytte maata toisillenne tai ostatte sitä, älkää tavoitelko kohtuutonta hyötyä. 15 Maksakaa toisillenne sen mukaan, montako vuotta on seuraavaan riemuvuoteen, ja määrätkää myös myyntihinta jäljellä olevien satovuosien luvun mukaan. 16 Mitä enemmän satovuosia on jäljellä, sitä korkeampi on hinta, ja mitä vähemmän on vuosia, sitä alempi on hinta, sillä myyjä ei myy maataan, vaan ainoastaan tietyn määrän satoja. 17 Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella, vaan pelätkää Jumalaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 18 "Noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää minun lakini, niin saatte asua turvallisesti maassanne. 19 Maa antaa teille hedelmänsä, niin että saatte syödä kylliksenne ja elää rauhassa. 20 Te ehkä kysytte: 'Mitä me syömme joka seitsemäntenä vuotena, jos emme saa kylvää emmekä korjata satoa?' 21 Tietäkää siis, että minä lähetän teille kuudentena vuotena siunaukseni ja te saatte sadon, joka riittää sapattivuoden yli. 22 Kun sitten kahdeksantena vuotena kylvätte, teillä on vanhaa satoa jäljellä ruoaksenne, ja sitä riittää teille vielä seuraavan sadon kypsymiseen saakka. 23 "Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se takaisin, sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia. 24 Siksi teidän tulee siinä maassa, jonka saatte omaksenne, pitää voimassa oikeus lunastaa myyty maa takaisin. 25 Jos joku teistä köyhtyy ja joutuu myymään maataan, hänen lähin sukulaisensa on velvollinen lunastamaan sen. 26 Jos joku, jolla ei ole lunastajaa, vaurastuu myöhemmin, niin että hän pystyy lunastamaan omansa takaisin, 27 maan alkuperäistä hintaa on alennettava sen mukaan, montako vuotta myynnistä on kulunut. Maksettuaan lunastushinnan hän saa palata perintömaalleen. 28 Mutta jos hänen varansa eivät riitä maan lunastamiseen, hänen myymänsä maa jää ostajan haltuun seuraavaan riemuvuoteen saakka. Riemuvuotena ostajan on luovuttava maasta ja entinen omistaja saa perintömaan taas haltuunsa. 29 "Jos joku myy muurien ympäröimästä kaupungista asuintalon, hänellä olkoon oikeus lunastaa se takaisin yhden vuoden kuluessa myynnistä; vain tämän ajan hänellä on lunastusoikeus. 30 Ellei taloa lunasteta takaisin vuoden kuluessa myynnistä, se siirtyy pysyvästi ostajan ja hänen jälkeläistensä omaisuudeksi eikä sitä tarvitse luovuttaa takaisin edes riemuvuotena. 31 Sitä vastoin muurittomissa kylissä sijaitseviin taloihin pätee sama kuin peltomaihinkin: myyjä säilyttää lunastusoikeutensa niihin, ja ne on luovutettava takaisin riemuvuotena. 32 Leeviläisillä kuitenkin on aina lunastusoikeus niihin taloihin, jotka sijaitsevat heidän kaupungeissaan. 33 Jos leeviläisen myymää kaupunkitaloa ei ole lunastettu takaisin, se on palautettava riemuvuotena, sillä leeviläisille heidän kaupunkiensa talot ovat perintöosa Israelissa. 34 Heidän kaupunkiensa laidunmaita ei saa myydä lainkaan; ne ovat heidän ikuista perintöomaisuuttaan. 35 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty huolehtimaan itsestään, auta häntä, että hän voisi elää teidän joukossanne yhtä hyvin kuin maahan muuttanut siirtolainen tai muukalainen. 36 Sinun ei pidä periä häneltä korkoa etukäteen eikä takaisinmaksun yhteydessä. Pelkää Jumalaasi ja huolehdi siitä, että lähimmäisesi voi elää teidän keskuudessanne. 37 Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi rahasta, ja jos annat hänelle ruokaa, älä vaadi häneltä takaisin yli antamasi määrän. 38 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minä toin teidät pois Egyptistä antaakseni teille Kanaaninmaan ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. 39 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana, 40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka, 41 minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaille. 42 Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään. 43 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi. 44 Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. 45 Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, 46 ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön. 47 "Jos keskuudessanne asuva siirtolainen tai muukalainen rikastuu ja hänen israelilainen naapurinsa köyhtyy ja myy itsensä tuolle siirtolaiselle tai muukalaiselle tai siirtolaisen suvun jälkeläiselle, 48 israelilaisen saa lunastaa vapaaksi, vaikka hän on myynyt itsensä orjaksi. Jonkun hänen veljistään tulee lunastaa hänet; 49 myös hänen setänsä, sedän poika tai muu verisukulainen voi lunastaa hänet, ja jos hän rikastuu, hän voi itsekin lunastaa itsensä vapaaksi. 50 Lunastajan tulee laskea ostajan kanssa, montako vuotta riemuvuoteen oli siitä vuodesta, jolloin hän myi itsensä, ja hänen myyntihintansa jaetaan näiden vuosien luvulla; vuodet arvioidaan kuten päiväpalkkalaisen vuodet. 51 Lunastusrahana on maksettava se osa myyntihinnasta, joka vastaa jäljellä olevien palvelusvuosien määrää: 52 summa on siis suurempi tai pienempi sen mukaan, kuinka monta vuotta on jäljellä riemuvuoteen. 53 Israelilaisen on saatava olla isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan vuodeksi kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön. 54 Ellei kukaan sukulainen lunasta häntä, hänen on perheineen päästävä vapaaksi riemuvuotena, 55 sillä israelilaiset ovat vain minun orjiani. He kuuluvat minulle, joka toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

 

U.S. Liberty Bell

 

Liberty Bell on Amerikan itsenäisyyssotaa edeltävä muistomerkki, joka ripustettiin ensimmäisen kerran vuonna 1753 vasta viimeisteltyyn Pennsylvania State Houseen eli rakennukseen, josta tuli lopulta Independence Hall. Kelloon on kirjoitettu sanat "Proclaim Liberty throughout all the Land" (Julista vapautusta maassa).

 

3. Moos. 25:10 10 Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se okoon teille ieumuvuosi,; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. (vuoden 1938 käännös)

 

Sitä soitettiin, kun itsenäisyysjulistus hyväksyttiin heinäkuussa 1776, joka aloitti itsenäisyyspäiväperinteen, jota noudatettiin joka vuosi (lukuun ottamatta vuosia 1777-78, jolloin kello poistettiin ja piilotettiin Philadelphian brittiläisiltä miehittäjiltä) vuoteen 1846. Sinä vuonna pieni murtuma laajeni siinä määrin, että kelloa ei enää voitu soittaa. On sääli, että koko riemuvuosijärjestelmää ei aloitettu silloin. Maan kansallinen historia, jossa lakia luetaan tänään, olisi huomattavasti erilainen tänään, jos niin olisi tehty.

 

Uuden Testamentin vahvistus

 

Johannes alkoi opettaa Tiberiaan viidentenätoista vuotena (Luuk. 3:1), joka alkoi riemuvuoden seitsemännessä kuussa (vrt. Tutkielma Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen ajoitus (Nro 159)). Tästä alkaen Pyhä Henki toi Messiaan Nasaretista ja hänet kastettiin. Kiusauksensa jälkeen hän hän palasi Nasaretiin tänä riemuvuotena 27/28 ja ennen nisan (eli abib)-kuun ensimmäistä päivää vuonna 28 ja opetti synogogassa Nasaretissa. Luuk. 4:16 osoittaa, että Kristus meni sisälle Nasaretin synagoogaan ja hänelle annettiin Jesajan kirjakäärö, jonka hän avasi ja luki.

 

Hän luki Jes. 61:1-2 ja julisti Herran otollista vuotta. Tämä on suora viittaus riemuvuoteen. Herran otollinen vuosi, jolloin julistetaan vapautta, kuten 3. Moos. 25:10 säätää, ON riemuvuosi.

 

Jesaja 61:1-2 1 "Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on vaidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, 2 julistamaan Herra otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia. (vuoden 1938 käännös)

 

Tämä Messiaan teko oli suora viittaus riemuvuoden ja sen järjestelmän julistamiseen. Tällä teolla hän vahvisti riemuvuoden ja rajoitti sitä ajallisesti. Hän teki näin ennen nisan (abib)-kuun 1. päivää vuonna 28. Riemuvuoden oli oltava vuonna 27-28, ja tämä vahvistaa Hes. 1:1 ss. Jos se ei ollut riemuvuosi, silloin hän on väärä profeetta eikä Messias, koska tämä kirjoitus ei täyttynyt ja kirjoitukset olisi tehty tyhjäksi. Hesekielin mainitsemat kolmekymmentä vuotta on riemuvuosikierron kolmaskymmens vuosi eli 594 e.a.a. Tämä johtaa riemuvuoteen vuonna 574 e.a.a. ja se kuvastuu Esran ja Nehemian palauttaessa lain voimaan vuonna 374 e.a.a. Tämä lukeminen kierron 49. vuonna aloittaa myös riemuvuoden.

 

Tätä ei anneta meidän osaksemme samalla tavoin kuin mannaihmettä, joka osoitti seitsemännen päivän sapatin Israelille, kun se tuli pois Egyptistä. Jumala on antanut lupaamansa kaksinkertaisen sadon kuudentena vuotena niille, jotka noudattavat kiertoa vuotena, jonka hän on määrännyt.

 

Messias oli tullut lihassa, kuoli meidän syntiemme vuoksi ja nousi kuolleista vuonna 30. Kun Paavali kirjoitti Kol. 2;16, hän sanoi, että juhla-ajat ja uudenkuun ja sapatin päivät ovat, ja ovat edelleenkin, varjo. Ne ovat toisin sanoen sen varjoja, mikä on tulossa. Kielioppi osoittaa selkeästi meidän olevan oikeassa viettäessämme näitä juhlakokouksia ja lepoaikoja, ei sen vuoksi, että voisimme ansaita pelastuksen, vaan ne ennakoivat tapahtumia, joiden on vielä tapahduttava Jumalan suunnitelmassa.

 

Meillä on jatkuva velvollisuus noudattaa lakia, joka ei katoa eikä muutu, kuten olemme nähneet (Matt. 5:18; Luuk. 16:17). Juutalaiset eivät noudattaneet sitä oikealla tavalla Kristuksen aikoina (Joh. 7:19). Sitä muutettiin perimätiedon perusteella (Matt. 15:2-3,6; Mark. 7:3, 5, 8-9, 13), ja silloiset juutalaiset opettajat tekivät siitä taakan eli ikeen ja uhmasivat Jumalaa (Ap.t. 15:10).

 

Käytännön sovellus

 

Riemuvuosi alkaa syksyllä suurena sovituspäivänä (3. Moos. 25:9). Jokainen palaa perintömailleen (3. Moos. 25:10). Jos emme noudata sitä, olemme rangaistuksen alaiset (Jer. 34:17). Maa pysyy suvun ja heimon jälkeläisillä, ja se jaetaan arvalla (3. Moos. 36:1-12; Hes. 46:16-19). Vanhin poika saa kaksinkertaisen perinnön (5. Moos. 21:17). Ainoastaan maan tuotto voidaan myydä ennen riemuvuotta, ja se on arvioitava (3. Moos. 27:18) lisäämällä kaksikymmentä prosenttia lunastusta varten (3. Moos. 27:19). Maata itseään ei voida myydä (3. Moos. 25:23). Sen vuoksi maata tai omaisuutta ei saa verottaa ainoastaan sen tuottoa lukuun ottamatta. Maata ei saa pakkolunastaa (Miika 4:4).

 

Koko tämä edellä luettu ja tutkittu lainsäädäntö toimii kymmenysjärjestelmän mukaan. Kymmenyksiin kuuluu ensimmäinen ja toinen kymmenys. Ensimmäinen kymmenys maksetaan papistolle (Neh. 10:36-38).

 

Ensimmäisen liiton mukaan se oli maksettava leeviläisille, jotka puolestaan maksoivat kymmenysten kymmenykset temppelipapistolle (4. Moos. 18:26; 10:38). Kymmenykset kerättiin alueittain ja niitä hallinnoitiin paikallisesti. Ainoastaan kymmenysten kymmenys eli 10 prosenttia meni temppelipapistolle. Toisen kymmenyksen käytti perhe voidakseen osallistua juhliin paikassa, joka oli määrätty sellaiseen tarkoitukseen (5. Moos. 14:22-23). Lisäksi se jaettiin vähäosaisten ja leeviläisten kanssa (5. Moos. 14:27). Toinen kymmenys annettiin kokonaan köyhille kolmannen vuoden lopussa. Tämä oli kolmas kymmenys. Se oli muutettava rahaksi käytännön syistä, ja sillä liittyy näin ollen suoraan palkka- ja käteisyhteiskuntaan. Se muodosti sapattikierron tukivaraston. Sitä täydennettiin poimimalla peltojen reunoilta (3. Moos. 19:9) kaiken itsestään kasvaneen käyttöön sapattina.

 

Lakia on noudatettava kokonaisuudessaan, tai muuten maailman ihmiset ovat määrättyjen rangaistusten alaisia.

 

Siunaus vai kirous?

 

5. Moos. 30:19 19 Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.

 

Kuuliaisuuden siunaukset

 

5. Moos. 28:1-14 1 "Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. 2 Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne. 3 "Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin. 4 "Siunattuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat. 5 "Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne. 6 "Olette siunattuja, kun palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan. 7 "Herra antaa teidän voittaa vihollisenne, jotka nousevat teitä vastaan. He hyökkäävät kimppuunne yhtenä joukkona, mutta hajaantuvat pakoon kaikkiin suuntiin. 8 "Herra antaa teille siunauksensa, hän siunaa vilja-aittanne ja antaa teidän menestyä kaikissa hankkeissanne. Herra siunaa teitä siinä maassa, jonka hän teille antaa. 9 "Jos noudatatte Herran, Jumalanne, käskyjä ja kuljette hänen teitään, hän tekee teistä pyhän kansansa, kuten hän on teille vannonut. 10 Kaikki kansat saavat nähdä, että Herra on ottanut teidät omaksi kansakseen, ja silloin ne pelkäävät teitä. 11 Herra antaa teille runsain mitoin kaikkea hyvää: teille syntyy paljon lapsia, karjanne lisääntyy ja viljelyksenne tuottavat suuren sadon siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannomallaan valalla on luvannut antaa teille. 12 Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan, niin että maa saa sadetta ajallaan, ja hän siunaa teidän kaikki toimenne. Te pystytte antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta teidän itsenne ei tarvitse ottaa lainaa muilta. 13 Herra asettaa teidät ensimmäisiksi, ja te nousette muiden silmissä aina vain ylemmäksi, jos tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan, ja noudatatte niitä ja elätte niiden mukaan. 14 Ette saa poiketa oikealle ettekä vasemmalle siltä tieltä, jonka minä teille osoitan. Älkää antautuko palvelemaan vieraita jumalia.

 

 

Jos palvelemme ja noudatamme ainoan todellisen Jumalan määräämää elämäntapaa, seurauksena ovat edellä luetellut siunaukset. Me olemme päässeet osallisiksi näistä siunauksista Abrahamille annetun lupauksen vuoksi.

 

Kiroukset tottelemattomuudesta

 

Rikos ja rangaistus:

 

5. Moos. 28:15-36 15 "Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:

 

On rikos jättää huomiotta Jumala ja rikkoa hänen käskyjään, säädöksiään ja tuomioitaan. Kun kansan vääryys on täynnä ja loppuun saatettu, Jehovan tuomio tulee heidän ylleen.

 

16 Te olette kirottuja kaikkialla, missä olettekin. 17 Kirottuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne. 18 "Kirottuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat.

19 "Olette kirottuja, kun palaatte kotiin. Olette kirottuja, kun lähdette matkaan. 20 "Herra lähettää teidän keskuuteenne kirouksen: teittepä mitä tahansa, hän saattaa teidät kauhun ja sekasorron valtaan, ja pian te tuhoudutte ja häviätte maan päältä pahojen tekojenne tähden, kun hylkäsitte Herran.

 

Kun luovumme Jumalasta, meillä on taipumus kehittää omia yhteiskuntarakenteitamme emmekä ole kuuliaisia Jumalalle. Seurauksena on aina kiroukset. Jumalan lakien noudattamatta jättäminen johtaa rangaistukseen sekä henkilökohtaisesti että yhteisesti. Jumala käsittelee kansoja samalla tavalla, kuin hän käsittelee sukuja. Myös kyseiset kansat tuomitaan samalla tavalla kuin taivaan sotajoukko, joka hallitsee niitä epäasianmukaisesti. Kaikkia käskyjä ja säädöksiä on noudatettava. Tottelemattomuudesta johtuva rangaistus on jatkuva, ja se näkyy maan tuotosta. Kansaa kohdellaan samoin kuin ihmistä. Kansa näkee nälkää. Maan hedelmät ovat riippuvaisia Jumalan laeista.

 

Jumala käsittelee kansaa kirouksilla ja sekasorrolla ja epätoivolla. Tämä sekasorto leviää ylhäältä alas. Kansan johtoa tai hallitusta kohtaa tyhmyys, ja se tekee päätöksiä, jotka ovat vastoin kansan hyvinvointia. Päätökset, jotka eivät ole todistuksen ja sen lakien mukaisia, syöksevät koko kansan pimeyteen.

 

21 Hän tartuttaa teihin ruton, kunnes on hävittänyt teidät siitä maasta, jota olette menossa ottamaan haltuunne. 22 Herra lyö teitä hivuttavalla taudilla, kuumeella ja tulehduksilla, polttavalla helteellä ja kuivuudella, viljaruosteella ja nokitähkällä, ja te saatte kärsiä niistä, kunnes teitä ei enää ole. 23 Taivas teidän yllänne on oleva pronssia, ja maa on oleva rautaa teidän allanne. 24 Herra antaa sateen langeta maahanne tuhkana; teidän päällenne sataa taivaasta hiekkaa, ja te menehdytte. 25 "Herra sallii vihollistenne lyödä teidät. Te hyökkäätte heidän kimppuunsa yhtenä joukkona, mutta hajaannutte pakoon kaikkiin suuntiin, ja kaikki kansat kauhistelevat teidän kohtaloanne. 26 Teidän ruumiinne joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi, eikä ole ketään, joka sen estäisi. 27 "Herra lyö teitä paiseilla, kuten hän löi egyptiläisiä, hän lyö teitä ajoksilla, ihottumilla ja syyhytaudeilla, eivätkä ne koskaan parane. 28 Herra lyö teitä sokeudella ja hulluudella, ja te joudutte pois tolaltanne, 29 niin että keskellä päivää haparoitte pimeässä kuin sokeat ettekä onnistu missään toimissanne. Teitä sorretaan ja riistetään alinomaa, eikä kukaan tule avuksenne.

 

Taudit, jotka yleistyvät päivä päivältä, käyvät yhä hirveämmiksi. AIDS-epidemiaa näyttää ennustavan Room. 1:25-27. Mielisairauksien lisääntyminen maailmanlaajuisesti on todistus Jumalan lakien rikkomisesta. Mielenvikaisuuden merkitys on siinä, että se kohtaa koko kansassa niitä, jotka ei seuraa Pyhää Henkeä. Se seuraa yhteiskunnan toiminnasta eikä henkilö useinkaan ole siitä suoraan vastuusa, sillä hän kärsii ravintoketjun ja vesivarojen kemiallisesta saastumisesta. Roomassa käytettiin lyijyjohtoja, ja siitä syystä kaupunki kärsi paikallisesta mielenvikaisuudesta. Huumeiden käyttö meidän yhteiskunnassamme lisää psykoottisia sairauksia ja myös geneettisiä häiriöitä.

 

30 Kun joku teistä kihlaa naisen, toinen mies makaa hänet. Te rakennatte talon, mutta ette saa asua siinä. Kun istutatte viinitarhan, ette pääse korjaamaan sen satoa. 31 Teidän nautanne teurastetaan silmienne edessä, mutta ette saa syödä niiden lihaa. Te näette omin silmin, kun aasinne varastetaan teiltä, mutta ette saa niitä takaisin. Teidän lampaanne ja vuohenne joutuvat vihollisillenne, eikä kukaan auta teitä. 32 Te näette, miten poikanne ja tyttärenne joutuvat vieraan kansan käsiin, ja teidän silmänne riutuvat, kun alinomaa ikävöitte heitä ettekä voi heitä auttaa. 33 Sen, minkä työllä ja vaivalla olette hankkineet, syö kansa, jota ette tunne. Teitä sorretaan ja riistetään kaiken aikaa. 34 Te menetätte järkenne kaiken sen vuoksi, mitä joudutte näkemään. 35 Herra lyö teitä nostattamalla polviinne ja reisiinne pahoja paiseita. Ne leviävät yli koko ruumiinne eivätkä parane. 36 Herra vie teidät ja kuninkaan, jonka olette asettaneet hallitsijaksenne, vieraan kansan keskelle, jota ette tunne ja jota eivät isännekään tunteneet, ja te joudutte siellä palvelemaan puusta ja kivestä tehtyjä jumalia.

 

Vieras kansa, jota emme tunne, vie meidät vankeuteen. Ne käyttävät vierasta kieltä, ja sille annetaan kivisydän, kun se käsittelee meitä. Lisäksi meidän tiemme ovat niin kieroutuneita, että sen, mitä me kutsumme uskonnoksi, havaitaan olevan täysin eri asia kuin ainoan todellisen Jumalan palvonta ja menestys, joka seuraa tästä uskosta. Tähän asti kansaa suojeltiin ja sille annettiin syntymäoikeutensa Joosefille hänen poikiensa Efraimin ja Manassen kautta annettujen lupausten ansiosta.

 

Israelin lunastanut Enkeli oli Messias eli JHWH:n Enkeli. Israelille annettu siunaus välittyi Joosefin kautta. Efraimista tehtiin näiden siunausten keskipiste ja Juuda kantaisi valtikkaa, josta versoisi Messias. Joosefilla oli syntymäoikeuteen kuuluvat siunaukset, eikä niitä vielä ole otettu häneltä. Mutta siunaukset riippuvat kuuliaisuudesta.

 

5. Moos. 28:1-2 1 "Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. 2 Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne.

 

Jos me olemme tottelemattomia, silloin meitä kohtaa seuraava kohtalo:

 

5. Moos. 28:37-45 37 Kaikissa niissä kansoissa, joiden sekaan teidät ajetaan, teidän kohtalonne herättää kauhistusta, ja teistä tulee niille varoittava esimerkki ja pilkan kohde. 38 "Te kylvätte peltoihinne paljon siementä, mutta korjaatte vain kourallisen, sillä heinäsirkat ahmivat kaiken. 39 Te istutatte viinitarhoja ja viljelette viiniä, mutta ette pääse korjaamaan rypäleitä ettekä saa viiniä juodaksenne, sillä toukat syövät sadon. 40 Oliivipuita kasvaa kaikkialla maassanne, mutta teillä ei ole öljyä itsenne voitelemiseen, sillä oliivit varisevat ennen aikojaan maahan. 41 Teille syntyy poikia ja tyttäriä, mutta ette saa pitää heitä ominanne, vaan he joutuvat vankeuteen. 42 Maanne kaikki puut ja hedelmät joutuvat tuholaisten saaliiksi. 43 Teidän keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat yhä enemmän valtaa, mutta te itse vain heikkenette. 44 Muukalaiset voivat antaa lainaa teille, mutta te ette pysty lainaamaan heille. He nousevat ensimmäisiksi ja te jäätte viimeisiksi. 45 "Teidän osaksenne tulevat kaikki nämä kiroukset. Ne kohtaavat teitä ja lankeavat teidän päällenne, ja viimein te tuhoudutte, koska ette totelleet Herraa, Jumalaanne, ettekä noudattaneet hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka hän teille antoi.

 

 

Kansat pojat ja tyttäret joutuvat vankeuteen. Kansaa ei suojella näiltä ongelmilta. Valitut ovat lisäksi osa kyseistä kansaa. Jos luulemme, että me voimme pysyä hiljaa ja että meitä edellään suojellaan, kun kiroukset kohtaavat maata, me olemme väärässä. Vanhurskaille annettu lupaus on se, että leipä ja vesi on taattu; mutta ei mitään sen lisäksi. Jos pysymme hiljaa, kun tämä pahuus on vallalla, silloin Jehova ei kuule meitä, kunnes teemme parannuksen ja seisomme lujina.

 

46 Nämä kiroukset ovat ikuisina todisteina ja tunnusmerkkeinä teidän ja jälkeläistenne osaksi tulleesta rangaistuksesta.

 

Ne ovat todisteina ja tunnusmerkkeinä Israelista ikuisesti. Israel on myös hengellinen kansa. Ne pysyvät ikuisesti niillä, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen ja joutuvat näin ollen tuomion alaisiksi.

 

5. Moos. 28:47-52 47 "Koska te ette palvelleet Herraa, Jumalaanne, iloisin mielin ja sydämen halusta, vaikka teillä oli kaikkea yltäkyllin, 48 te joudutte nälissänne ja janoissanne, alastomina ja kaikkea puutetta kärsien palvelemaan vihollisianne, jotka Herra lähettää kimppuunne. Hän panee teidät kantamaan rautaista iestä, kunnes tuhoudutte. 49 "Kaukaa maan äärestä Herra lähettää kansan, jonka kieltä te ette ymmärrä. Kotkan lailla sen soturit hyökkäävät teidän kimppuunne. 50 He ovat häikäilemätöntä kansaa, joka ei kunnioita vanhusta eikä sääli poikasta. 51 Heidän joukkonsa syövät teidän karjanne ja satonne, niin että näännytte nälkään. Teille ei jää mitään, ei viljaa, ei viiniä eikä öljyä, ei vasikoita eikä karitsoita, ja niin te tuhoudutte. 52 He piirittävät kaupunkejanne joka puolella maatanne, kunnes niiden korkeat muurit, joiden vahvuuteen luotitte, ovat sortuneet. Kun vihollisenne käyvät kaupunkienne kimppuun kaikkialla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.

 

Tämä luvattu kirous liittyy alueellamme käytävään sotaan. Ennen pitkää me joudumme miehitetyiksi ja näemme kansamme tuhon. Emme onnistu pääsemään pakoon Israelin kaikkien kaupunkien läpi, ennen kuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23).

 

5. Moos. 28:53-57 53 he piirittävät teitä niin ankarasti, että te nälkänne ahdistamina syötte omia lapsianne, poikianne ja tyttäriänne, jotka olette saaneet Herralta, Jumalaltanne. 54 "Kaikkein herkin ja hienoinkin mies katsoo silloin karsain silmin veljeään, omaa vaimoaan ja vielä jäljellä olevia lapsiaan, 55 koska ei halua jakaa heidän kanssaan omien lastensa lihaa, jota hän itse syö, kun hänellä ei ole enää muuta jäljellä siinä puutteessa ja ahdingossa, johon kaupunkejanne piirittävä vihollinen on teidät saattanut. 56 Kaikkein hienoin ja hemmotelluin nainen, joka hienouttaan ei koskaan ole kävellyt askeltakaan, katsoo silloin karsain silmin omaa miestään, poikaansa ja tytärtään 57 eikä anna heille lapsia, jotka hän synnyttää, eikä jälkeisiään, jotka tulevat hänen kohdustaan, vaan syö ne itse salaa nälkänsä pakottamana siinä hädässä ja ahdingossa, johon kaupunkejanne piirittävä vihollinen on teidät saattanut.

 

Näin on tapahtunut menneisyydessä mutta ei yhtä tuhoisin seurauksin, kuin tulee tapahtumaan viimeisessä ja lopullisessa tuhossa.

 

5. Moos. 28:58-64 58 "Jos ette tarkoin noudata tähän kirjaan kirjoitetun lain määräyksiä ettekä kunnioita Herran, Jumalanne, suurta ja pelottavaa nimeä, 59 Herra saattaa teidät ja teidän jälkeläisenne kärsimään ankarista ja pitkällisistä vitsauksista ja pahoista, parantumattomista sairauksista. 60 Hän tuo teille taas kaikki Egyptin taudit, joita pelkäätte, ja tartuttaa ne teihin. 61 Herra lähettää teidän vaivaksenne kaikki sellaisetkin sairaudet ja vitsaukset, joita tässä lain kirjassa ei ole edes mainittu, ja te tuhoudutte. 62 Teistä, joita ennen oli yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, jää jäljelle vain vähäinen joukko, koska ette totelleet Herraa, Jumalaanne. 63 Ennen Herra iloitsi antaessaan teidän menestyä ja lisääntyä, nyt hän iloitsee hävittäessään ja tuhotessaan teitä. Teidät repäistään pois siitä maasta, jota nyt olette menossa ottamaan haltuunne. 64 Herra hajottaa teidät kaikkien kansojen sekaan kautta koko maanpiirin, ja te joudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette tunne ja joita eivät isännekään tunteneet, puisia ja kivisiä jumalia

 

Muukalaiset palvovat täällä vieraita epäjumalia ja kutsuvat sitä monikulttuurisuudeksi. Meidän kansamme palvoo niitä. Demonien opit ovat vallalla. Kasvissyöntiä kehutaan hyveelliseksi, ja uskonluopioiden mieletön ajatustenjuoksu muuttuu avoimeksi hourailuksi ja demoneja kutsuviksi mantroiksi.

 

Kun viimeisten päivien sekasorto kohtaa fyysistä Israelia, vaino kohtaa valittuja. Vainoajia ovat ensinnäkin heidän veljensä, jotka pyrkivät pelastamaan itsensä pettämällä veljensä.

 

Jos emme puolusta totuutta nyt emmekä yritä pelastaa kymmentä kadonnutta liittoa rikkovaa heimoa, me petämme veljemme ja sisaremme tilaisuuden tullen. Viimeisten päivien vitsaukset kohtaavat jokaista heikkoa, ja se, mitä he

pelkäsivät, käy toteen.

 

5. Moos. 28:65-68 65 Vieraiden kansojen keskuudessa te ette koskaan löydä rauhaa eikä teillä ole edes jalansijaa, mihin voisitte pysähtyä levähtämään. Herra tekee teidät siellä pelokkaiksi ja aroiksi, hän riuduttaa silmänne ja lannistaa mielenne. 66 Henkenne on aina hiuskarvan varassa; päivin ja öin te elätte pelon vallassa ettekä koskaan voi olla varmoja hengestänne. 67 Aamulla te sanotte: 'Kunpa olisi ilta', ja illalla: 'Kunpa aamu jo koittaisi!' Näin suuri on pelko sydämessänne kaiken sen takia, mitä näette. 68 Herra vie teidät laivoilla takaisin Egyptiin, vaikka minä sanoin, ettette koskaan enää palaa sinne. Siellä te kaupittelette itseänne vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta kukaan ei teitä huoli."

 

Jehova lupasi, että emme enää palaisi Egyptiin, joten perusteilla on järjestelmä, joka tekee jotakin kansan luopumukselle. Kukaan tässä järjestelmässä ei osta meitä, koska he eivät pysty ruokkimaan meitä, ja olemme siinä määrin tautien vaivaamia, että olemme heille taakaksi. Jos emme tee parannusta, käyköön niin.

 

Meidän eli hengellisen Israelin samoin kuin fyysisen Joosefin ja kaikkien, joita vielä tullaan kutsumaan, on noudatettava koko tätä yhteiskuntajärjestelmää. Laki on säädetty suojelemaan planeettaa ja kaikkia, jotka asuvat siinä. Meille on annettu laiminlyöty velvollisuus viljellä ja varjella eli hallinnoida ja hoitaa sitä.

 

Kun perhettä suojelevaa Jumalan säätämää järjestelmää ei noudateta, seuraukset ovat selvät. Kasteestamme lähtien me uudistamme liiton; toinen liitto, joka on sama oikeusjärjestys, jota sovelletaan hengellisesti.

 

5. Moos. 29:1-13 1 Kun olette kokeneet siunauksen ja kirouksen, jotka annoin teidän valittavaksenne, te alatte miettiä tätä kaikkea niiden kansojen keskellä, joiden sekaan Herra, teidän Jumalanne, on teidät hajottanut. 2 Silloin te ja teidän lapsenne palaatte Herran, Jumalanne, luo ja tottelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne sekä noudatatte kaikkia hänen käskyjään, jotka minä teille nyt annan, 3 ja Herra on teille armollinen ja kääntää teidän kohtalonne. Hän kokoaa teidät jälleen yhteen niiden kansojen joukosta, joiden sekaan hän on teidät hajottanut. 4 Vaikka olisitte hajaantuneet maailman kaikkiin ääriin, Herra, teidän Jumalanne, kokoaa ja noutaa teidät sieltäkin. 5 Hän tuo teidät siihen maahan, jonka esi-isänne aikoinaan omistivat, ja te saatte ottaa sen jälleen haltuunne. Herra osoittaa hyvyytensä teitä kohtaan ja antaa teidän lisääntyä lukuisammiksi kuin esi-isänne olivat. 6 Herra, teidän Jumalanne, taivuttaa teidän sydämenne ja jälkeläistenne sydämet kuuliaisiksi, niin että rakastatte häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Silloin te saatte elää, 7 ja Herra, teidän Jumalanne, antaa näiden kirousten kohdata teidän vihollisianne ja vihamiehiänne, jotka vainosivat teitä. 8 "Te käännytte jälleen Herran puoleen, olette hänelle kuuliaisia ja täytätte kaikki hänen käskynsä, jotka minä nyt teille annan, 9 ja Herra, teidän Jumalanne, antaa teille runsain mitoin menestystä kaikessa, mitä teette. Teille syntyy paljon lapsia, karjanne lisääntyy ja maanne tuottaa suuren sadon. Herra iloitsee jälleen teidän menestyksestänne, kuten hän iloitsi teidän esi- isiennekin menestyksestä. 10 Teidän tulee totella Herraa, Jumalaanne, ja noudattaa kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka on kirjoitettu tähän lain kirjaan. Silloin te palaatte taas Herran luo koko sydämestänne ja sielustanne.

11 "Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei etäinen eikä salattu. 12 Se ei ole taivaassa, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?' 13 Se ei myöskään ole meren takana, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka käy hakemassa sen meren takaa ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?'

 

Koko tämä elämäntapa on tiivistetty kahteen suureen käskyyn:

 

5. Moos. 6:4-5 4 "Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. 5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.

 

3. Moos. 19:18 18 Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.

 

Kokonainen riemuvuosi- ja kymmenysjärjestelmä suojelee väestöä elämää tuhoavalta korolta ja velalta, joka saattaa meidät kaikki rahalliseen orjuuteen ja ja jatkuvaan ahdinkoon maan tuottavuuden kärsiessä.

 

Antakoon Jehova meidän Elohimimme hänen Messiaansa palata nopeasti ja perustaa tämän lain, joka on säädetty meidän hyödyksemme.

 

Me noudatamme tätä lakia kiitollisuudesta, ja koska me rakastamme Jumalaamme.

 

AAMEN.

 

 

 

 

 

 

Jumalan kristityt seurakunnat

 

PO Box 369, WODEN ACT 2606, AUSTRALIA

 

PO Box 45 Rockton Ontario LOR 1XO Canada

 

Sähköposti:   CCG Secretary

 

 

 

Tekijänoikeus:   Tällä sivustolla olevia kirjoituksia saa vapaasti jäljentää ja jakaa sillä edellytyksellä, että ne jäljennetään kokonaisuudessaan mitään muuttamatta tai pois jättämättä. Julkaisijan nimi ja osoite sekä tekijänoikeushuomautus on mainittava. Saajilta ei saa periä maksua jaetuista kappaleista. Lyhyitä lainauksia voidaan sisällyttää kriittisiin artikkeleihin ja arvosteluihin tekijänoikeutta rikkomatta.

 

 

 

| Etsi | Aakkosellinen hakemisto | Pitkä luettelo | Aloitussivu | Verkkovastaava | Lisää |